RAUNO OLAVI KIVIJÄRVEN esivanhempia

1 RAUNO OLAVI KIVIJÄRVEN esivanhempia

2 JOHDANTO Tässä sukututkimuksessa esitetään Rauno Olavi Kivijärven esipolvia sekä isän että äidin puolelta. Pääpaino on isän, Unto Kivijärven sukujuurissa, joita selvitellään sekä tekstein että sukutauluin. Äidin, Airi Maria Nurmen esivanhemmista on lyhyt yhteenveto. Tutkimus on tehty kirkonkirjoista 1700-luvun alkupuolelle, ja siitä taaksepäin lähteenä on käytetty sekä kirjallisuutta että internetissä julkaistuja, tunnettujen sukututkijoiden tekemiä sukuselvityksiä. Unto Kivijärven vanhemmat ovat Klas Herman Kivijärvi ja Alina Johanna Mickelsson. Nämä ovat lähtöhenkilöinä seuraavassa esityksessä. Ensin selvitetään Klas Herman Kivijärven isän sukua Kruunupyyssä, sitten hänen äitinsä sukua Vihdissä ja edelleen 1500-luvun Turussa. Tämän jälkeen käsitellään Alina Johanna Mickelssonin esivanhempia lähinnä äidin puolelta Porista ja Tenholasta. Viimeisenä on lyhyt selostus Airi Maria Nurmen suvusta. Näiden tekstien jälkeen on 23 sivua sukutauluja. Niissä on sukupolvet merkitty roomalaisilla numeroilla taulukon yläreunaan, ja henkilöt on numeroitu. Sukutauluissa henkilönnimet ovat ruotsinkielisissä muodoissaan 1800-luvun lopulta taaksepäin. Tämä siksi, että myös suomenkielisillä paikkakunnilla kirkonkirjat laadittiin ruotsiksi noin 1880-luvulle asti. Nyt tarkasteltavista alueista Kruunupyy, Vihti ja Tenhola olivat ruotsinkielisiä, muut suomenkielisiä. Airi Nurmi ja Unto Kivijärvi kihlajaiskuvassa 1940-luvulla

3 Klas Herman Kivijärvi KLAS HERMAN KIVIJÄRVEN ISÄN SUKU Klas Herman Kivijärven isä Matts Henriksson Kivijärvi oli kotoisin Kruunupyyn Söderbyssä sijaitsevasta Kivijärven talosta. Kruunupyy eli Kronoby on Pohjanmaan ruotsinkielistä aluetta, ja vaikka Kivijärven talolla on asiakirjoissa suomalainen nimi, sen asukkaat olivat ruotsinkielisiä. Nykyisen Kruunupyyn kartassa on Kivjärv niminen alue siellä, missä talo on vuosisatojen ajan sijainnut. Kivijärven talo Kivijärvi kuuluu Kruunupyyn vanhoihin kantataloihin. Se mainitaan maakirjoissa ja henkikirjoissa 1600-luvun alkupuolelta asti. Se oli alkuaan yhden kokonaisen manttaalin talo, mutta se jaettiin 1700- ja 1800-luvun vaihteessa seitsemään osaan. Kirkonkirjoista voi seurata talon ja sen asukasmäärän kehitystä. Kirkonkirjat alkavat vuodesta 1732. Silloin Kivijärven talossa asui kaksi ruokakuntaa; isännät Anders Persson ja Anders Larsson perheineen. 1700-luvun lopulla ruokakuntia oli viisi ja 1800-luvulle tultaessa seitsemän ja niiden lisäksi pari torppaa. Vanhan omistajasuvun ohella taloa viljelivät myös muista taloista muuttaneet isännät. Sellainen oli Klas Herman Kivijärven esi-isä Hans Hansson Antbacka, joka osti osuuden Kivijärven talosta ja siirtyi sinne noin vuonna 1780. Talon nimeä käytettiin sukunimenä, joten Hans Hanssonista tuli nyt Kivijärvi. Voimakas väestönkasvu jatkui 1800-luvulla. Vuosisadan puolivälissä Kivijärvi muistutti pikemminkin kylää kuin taloa, sillä asukkaita oli silloin jo noin sata. Hans Hanssonin jälkeläiset viljelivät taloa edelleen, mutta kaikille ei riittänyt omaa osuutta siitä. Hansin pojalla Mattsilla oli kolme poikaa, ja näistä nuorin, Henrik, ryhtyi Kivijärvelle torppariksi. Henrikin poika Matts, Klas Hermanin isä, lähti kotipitäjästä vuonna 1874, ensin Vihtiin, sitten Espooseen ja Helsinkiin.

4 Sukujuuret isästä poikaan Sukujohdon isälinjaa voi seurata 1700-luvun alkuun asti. Isonvihan vuosilta 1714-1721 ei ole olemassa kirkonkirjoja eikä muitakaan asiakirjoja. Esi-isä Matts Mattsson siirtyi omasta kotitalostaan toiseen vävyksi ja isännäksi juuri tuohon aikaan, ja siksi hänen sukutaustaansa on mahdoton selvittää. Taulu 2:256 Matts Mattsson Tjäru - Antbacka(1698-1778) Matts Mattsson tuli vävyksi Antbackan taloon Kruunupyyn Bråtön kylään heti isonvihan jälkeen 1720-luvun alussa. Mattsin sukunimeksi mainitaan eräässä rippikirjassa Tjäru, joten hän oli ilmeisesti kotoisin Tjärun talosta, mutta sukulaisuus ei käy selville kirkonkirjoista eikä henkikirjoista. Hänen puolisonsa oli Margareta Hansdotter Antbacka, jonka suku oli asunut talossa ainakin 1600-luvun alkupuolelta asti. Kun venäläismiehitys alkoi vuonna 1714, Matts Mattsson oli noin 16-vuotias. On hyvin todennäköistä, että hän oli niiden joukossa, jotka onnistuivat pakenemaan joko Ruotsiin tai ulkosaaristoon ja välttyi siten joutumasta vihollisen käsiin. Kruunupyystä vietiin yli sata ihmistä vangiksi Venäjälle, useimmat heistä olivat nuoria poikia. Esimerkiksi Antbackan talo menetti tällä tavoin kolme poikaa. Nämä olivat Matts Mattssonin vaimon Margaretan vanhempia veljiä. Matts Mattsson viljeli Antbackan taloa vuosikymmeniä. Hän kuoli 80-vuotiaana keltatautiin. Kirkonkirjojen haudattujen luetteloon on merkitty ruumissaarnan tekstiksi Gen.32:13. Se kuuluu nykyisessä raamatussa seuraavasti ja on suvun kantaisälle mitä sopivin: Minä annan sinun menestyä ja teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin merenrannan hiekkajyvät, joita ei voi laskea. Kruunupyyläinen talo vuodelta 1722

5 Taulu 2:128 Hans Mattsson Antbacka (1722-1790) Hans Mattsson oli edellisen isännän vanhin poika ja Bråtön kylän Antbackan talon viljelijä. Puoliso oli Margeta Mattsdotter Merijärvi. Perheeseen syntyi 15 lasta, joista kuitenkin noin puolet kuoli pienenä. Hans Mattsson kuoli 68-vuotiaana vesipöhöön. Taulu 2:64 Hans Hansson Antbacka - Kivijärvi (1748-1833) Edellisen isännän poika Hans Hansson viljeli ensin kotitaloaan. Hän osti osuuden Kivijärven taloon noin vuonna 1780 ja siirtyi viljelijäksi sinne. Hans Hansson oli kuudennusmies, mikä tarkoittaa, että hän kuului seurakunnan luottamusmiehiin. Kruunupyyn nykyinen kirkko valmistui vuonna 1822, joten Hans Hansson on todennäköisesti ollut mukana sen suunnittelu- ja rakennusvaiheessa. Hans Hanssonin ensimmäinen puoliso oli Lisa Hansdotter Ståhl. Tämä kuoli 32vuotiaana lapsivuoteeseen synnyttäessään kahdeksatta lastaan. Toinen puoliso oli Malin Johansdotter Snåre. Hans Hansson kuoli 84-vuotiaana vanhuuden heikkouteen. Kruunupyyn kirkko Taulu 2:32 Matts Hansson Kivijärvi (1777-1846) Seuraava Kivijärven isäntä Matts Hansson ei viettänyt aivan moitteetonta elämää. Kirkonkirjoista käy ilmi, että hän sai rangaistuksen juopottelusta yms. 1814 ja joutui puhutteluun samasta syystä 1829, mutta selvisi sillä kertaa ilman rangaistusta. Vuodelta 1843 on merkintä vahingonteosta pellolla. Mattsin puoliso oli Anna Maria Jakobsdotter Antbacka, joka kuului Antbackan talon toiseen sukuhaaraan. Mattsilla ja Anna Marialla oli yhteinen esi-isä 1600-luvun alkupuolella. Matts Hansson kuoli halvaukseen 68-vuotiaana. Hänen pojistaan kaksi jäi viljelijöiksi Kivijärvelle, yhdestä tuli torppari.

6 Taulu 1:16 Henrik Mattsson Kivijärvi (1810-1889) Henrik Mattsonilla oli kaksi vanhempaa veljeä, jotka jäivät viljelemään Kivijärven taloa. Henrik muutti vuonna 1834 Karlebyn Såkan kylään rengiksi ja meni siellä naimisiin Anna Maria Johansdotter Skrabbin kanssa. Hän muutti takaisin Kivijärvelle 1838 ja asui siellä itsellisenä 1840-luvun lopulle, jolloin ryhtyi Kivijärven torppariksi. Henrik asui torpassaan 79-vuotiaaksi asti, jolloin hän kuoli vanhuuteen. Taulu 1:8 Matts Henriksson Kivijärvi (1843 Matts Henriksson asui kotonaan Kivijärven torpassa vuoteen 1867 asti. Vuonna 1864 Matts sai sakkorangaistuksen salavuoteudesta. Hänellä oli siis ilmeisesti avioton lapsi, mutta kirkonkirjoista ei käy ilmi, kuka oli lapsen äiti. Vuodelta 1867 kirkonkirjassa on Mattsin kohdalla merkintä, että hän lähti toukokuussa Parikkalaan. Matts ei tuolloin muuttanut virallisesti pois Kruunupyystä; kyseessä lienee ollut tilapäinen työssäkäynti toisella paikkakunnalla. Vuonna 1874 Matts muutti pysyvästi pois Kruunupyystä. Kirkonkirjojen muuttaneiden luettelossa on 13.5.1874 merkintä, jonka mukaan torpparin poika Matts Henriksson Kivijärvi muutti Vihtiin. Hän oli rippikoulun käynyt, rehellinen ja avioliittoon esteetön. Matts oli tuolloin 30-vuotias. Vihdissä Matts oli ensin renkinä Hulttilan kylässä Norrkullan torpparilla Karl Mastilla. Hänet kuulutettiin avioliittoon torpparin tyttären Johanna Karolina Mastin kanssa lokakuussa 1874. Ensimmäinen lapsi syntyi huhtikuussa 1875. Matts oli muutaman vuoden Vihdin Tervalammin kylässä Eriksbergin muonatorpparina ja muutti sitten perheineen Espooseen 1880 ja sieltä edelleen Helsinkiin. Taulu 1:4 Klas Herman Kivijärvi (1879 1950) Klas Herman eli Hermanni syntyi Vihdissä 3.7.1879. Perimätiedon mukaan hän oli nuorena poikana kauppa-apulaisena Lohjalla, ja hänen tehtäviinsä kuului hakea Pietarista kauppaan myytäviä tuotteita. Hermanni muutti Helsingistä Jyväskylän maaseurakuntaan 31.7.1906. Hän piti kauppaa Tikkakoskella. Kesäkuussa 1906 hänet oli vihitty avioliittoon Tampereella Alina Johanna Michelssonin kanssa. Vuonna 1908 Hermanni perheineen muutti Jyväskylän maaseurakunnasta Tampereelle. Siellä hän piti vaimonsa kanssa kauppaa Tammelan kaupunginosassa. Tampereelta Hermanni muutti Padasjoen Vesijaolle 1910 ja asettui sinne pysyvästi asumaan. Hän toimi ensin kauppiaana, osti sitten maapaikan ja ryhtyi maanviljelijäksi. Hermanni kuului Padasjoella pienviljelijäyhdistykseen sen perustajajäsenenä sekä kunnanvaltuustoon ja holhouslautakuntaan.

7 Kruunupyy ja Kivijärvi kartalla Suomen kartta vuodelta 1747. Kruunupyy on merkitty punaisella pisteellä. Se sijaitsee Pietarsaaren ja Kokkolan välissä.. Vuonna 1796 piirretty Pohjanmaan kartta. Kivijärven talon sijainti pitäjän keskiosassa on merkitty punaisella pisteellä.

8 KLAS HERMAN KIVIJÄRVEN ÄIDIN SUKU Klas Herman Kivijärven äidin Johanna Karolina Mastin vanhemmat ja isovanhemmat olivat vihtiläisiä torppareita. Sukunimi oli alkuaan sotilasnimi. Se oli peräisin isän isoisältä, joka oli Suomen sodassa taistellut korpraali. Taulu 4:72 Korpraali Johan Mast Johan Mast kuului Uudenmaan rykmentin Lohjan komppaniaan. Hän asui Pusulan Ahonpäässä, ja hänen ruotunumeronsa oli 85. Vuonna 1800 laaditun katselmusluettelon mukaan Johan Mast oli vice corporale eli varakorpraali. Hän oli 39-vuotias, ja palvelusvuosia oli 24. Hän oli siis tullut sotilaaksi jo 15-vuotiaana. Johan Mastin pituudeksi ilmoitetaan 5 jalkaa 11 tuumaa eli noin 177 cm. Kun Suomen sota alkoi, Johan Mast oli jo noin 48-vuotias. Uudenmaan rykmentti perääntyi Suomen armeijan pääjoukkojen mukana Pohjanmaalle kevättalvella 1808. Huhtikuussa käytiin voitokas Siikajoen taistelu, jossa uusmaalaiset erityisesti kunnostautuivat. Kevään ja kesän aikana taisteltiin eri puolilla Pohjanmaata, ja syksyllä vetäydyttiin taas kohti pohjoista. Syyskuussa taisteluita oli mm. Juuttaalla, Oravaisissa, Kruunupyyssä ja Kokkolassa. Syyskuun lopulla tehtiin aselepo Lohtajassa. Näihin aikoihin Johan Mast lienee sairastunut tai haavoittunut, sillä hänet siirrettiin sairaalaan 3. päivänä lokakuuta, ja palkanmaksu hänelle lakkasi 8. päivänä. Ilmeisesti hän kuoli silloin. - Suomen sodan aikana tuhansia sotilaita kuoli tauteihin, etenkin lavantautiin. Ravitsemus oli heikkoa ja majoitusolosuhteet puutteellisia. Sairaaloissa ei potilaiden hyväksi pystytty tekemään paljoakaan, olot niissä olivat surkeat. - Pusulan seurakunnan haudattujen luettelossa on vuoden 1810 lopulla luettelo niistä sotilaista, jotka ovat kuolleet sodassa. Heidät on merkitty kuolleeksi tuntemattomaan tautiin. Sotilaita on 18; heidän joukossaan on Johan Mast. Uudenmaan rykmentin lippu

9 Johanna Karolina Mastin äidin esivanhempia Johanna Karolina Mastin äidin puolella suvussa on torppareita 1700-luvulle asti. Torppari Johan Ersson (Taulu 5:76) oli naimisissa Anna Sophia Johansdotterin kanssa, jonka isä oli rakuuna Johan Remander. Tämän esivanhempia voi seurata aina keskiajalle asti. Johan Remander oli vihtiläisen Remasen ratsutilan poika. Ratsutilan isännät naivat huomattavien sukujen tyttäriä. Vuonna 1637 Karl Simonsson Remanen (Taulu 16:1232) vihittiin avioliittoon Anna Munck af Fulkilan kanssa. Annan sukujuuret ovat Turun seudun aatelistossa, josta on oma lukunsa jäljempänä. Seuraavassa lisää Johan Remanderista ja muutamista muista Remasen sukuun liittyvistä henkilöistä. Taulu 5:154 Rakuuna Johan Remander häst och karl goda Remasen ratsutila oli saanut nimensä Vihdin Remalan kylän mukaan. Nimi muuttui muotoon Remander 1700-luvulla. Johanna Karolinan esi-isä, ratsutilallisen poika Johan Remander lähetettiin 15-vuotiaana Helsinkiin triviaalikouluun. 20-vuotiaana, vuonna 1743, Johan liittyi Uudenmaan ja Hämeen läänin rakuunarykmenttiin ja palveli siellä majurin komppaniassa yli 50-vuotiaaksi. Katselmusluetteloista ilmenee, että hän oli 5 jalkaa 8½tuumaa pitkä eli noin 171cm. Hänestä on myös maininta häst och karl goda sekä hevonen että mies ovat hyviä. Vuonna 1779 Johan oli jo eronnut palveluksesta ja sai eläkettä 2:12 hopeataalaria. - Johan Remanderin puoliso oli Margareta Haal. Seuraavassa kaksi hänen esivanhempaansa. Taulu 17:622 Kappalainen Johan Oxenius Tämän sukututkimuksen ainoa pappismies on Johan Oxenius, ratsutilallisen poika Karjalohjalta. Hänen kotikylänsä nimi oli Härjänvatsa, jonka mukaan sukunimi Oxenius on muodostettu. Johan opiskeli ensin Turun katedraalikoulussa, sitten Turun Akatemiassa ja valmistui papiksi vuonna 1691. Hän toimi ensin Karjalohjan pitäjänapulaisena ja sitten Vihdin kappalaisena. Kun Vihdin kirkkoherra kuoli vuonna 1715, Johan Oxenius hoiti hänen virkaansa isonvihan sekasortoisissa oloissa vuonna v. 1720 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Johan Oxeniuksen toiminnasta isonvihan vuosina kerrotaan eräässä käräjäjutussa, joka koskee kadonneita arvoesineitä. Vihdin kirkon kalleimmat esineet ja rahat oli pitänyt piilottaa venäläisiltä, ja Oxenius oli vienyt ne kätköpaikkaan metsään vuorenkoloon. Myös kappalaisen perheineen tiedetään paenneen joksikin aikaa metsään piilopirttiin. Kun sitten rauhan palattua alettiin etsiä kätkettyjä arvotavaroita, huomattiin hopeakannun ja rahojen puuttuvan. Oxenius oli jo kuollut, ja siksi hänen leskensä joutui vastaamaan niistä käräjillä. Huhuttiin, että kappalainen olisi antanut hopeakannun jonkin lainan pantiksi. Leskeltä vaadittiin 1500 kuparitaalarin korvauksia. Käräjäjuttu on luettavissa kokonaan Juha Vuorelan blogissa osoitteessa http://juhansuku.blogspot.com/2007/07/kappalaisenleski-tallqvist-joutuu.html

10 Taulu 17:4984 Ampujien päämies Sven Eriksson Kappalainen Oxeniuksen puoliso polveutuu karjalohjalaisesta Tallqvistin suvusta, jonka kantaisä on Ruotsista tullut sotilas Sven Eriksson. Hän oli vuonna 1566 länsigöötanmaalaisen jalkaväkiampujien lippukunnan kapteeni. Suomeen tultuaan hän toimi muun muassa käskynhaltijan, kreivi Axel Leijonhufvudin ampujien päämiehenä Viipurin linnassa. Sven Eriksson osallistui sotaan Venäjää vastaan 1600-luvun alkuvuosina. Hän kuoli vuonna 1610. Sven Eriksson omisti Karjalohjan Tallnäsissa Katteluksen ratsutilan. Hänen jälkeläisensä ottivat myöhemmin 1600-luvulla nimen Tallqvist. (Lähde Matti Mäkelä: Karjalohjan Kattelus) Viipurin linna Taulu 16:1234 Henrik Jakobsson Orava Eräs Remasen ratsutilan emännistä oli Elin Henriksdotter Wichtman (Taulu 16:617). Suku oli alkuaan Orava-niminen ja omisti Oravalan talon Vihdissä, joka oli ollut saman talonpoikaisen suvun hallussa ainakin vuodesta 1543 alkaen. Elinin isä Henrik Jakobinpoika Orava toimi Vihdin nimismiehenä ja seurakunnan kirkonisäntänä 1600-luvun lopulla. Lisäksi hänet valittiin talonpoikien edustajana Ruotsin valtakunnan säätyvaltiopäiville vuonna 1672 ja vuonna 1686. Lisää Oravan suvusta Arno Forsiuksen kotisivulla osoitteessa http://www.saunalahti.fi/arnoldus/hakkul.html

11 Turun linna MICKEL PÅVELSSON MUNCK Vihtiläinen ratsutilallinen Karl Simonsson Remanen (Taulu 16:1232) oli naimisissa aatelissukuisen Anna Munck af Fulkilan kanssa. Tämän isoisä oli Mickel Påvelsson Munck, Turun linnanvouti. Mickel Påvelsson syntyi 1500-luvun puolivälissä. Vuodesta 1581 lähtien hän toimi ensin lainlukijana ja sitten voutina Varsinais-Suomen pohjoisosassa. Vuonna 1585 hänet aateloitiin. Vouti oli korkea-arvoinen kruunun virkamies, jonka vastuulla oli veronkannon ohella monia muita asioita. Vuodelta on 1584 on peräisin seuraava kuninkaan määräys: Mickel Påvelsson valtuutetaan tarkastamaan Pohjanmaan järvet ja joet ja ottamaan selville niiden nimet, mistä ne saavat alkunsa ja minne ne virtaavat sekä tarkastamaan niiden leveys. Samoin myös suuret merenlahdet, ja missä nämä kaikki sijaitsevat. Kyseessä oli kartoitustyön alullepano. Joulukuussa 1589 Mickel Pålsson sai kuningas Juhana III:lta seuraavan kirjeen: Me annamme Teidän ymmärtää, Lasse Torstensson ja Michel Påvelsson, että meidän alamaisemme rahvaan miehet Vehmaan ja Maskun kihlakunnassa ovat vedonneet meihin ja ilmoittaneet, että heidän on mahdotonta suorittaa sitä veroa, joka määrättiin viime syksynä ja jonka mukaan jokainen savu arvioidaan rahassa 19 taalarin ja 7 äyrin arvoiseksi, ja he pyytävät nöyrimmästi siihen lievennystä. Niinpä, vaikka olisimme mieluummin olleet asettamatta sellaisia veroja, joita heidän ja muiden uskollisten alamaistemme täytyy suorittaa, kuitenkin meillä täytyy olla sotajoukkomme vihollistamme tyranni ryssää vastaan, joka ei ole halukas rauhaan, vaan enemmänkin janoaa verenvuodatusta ja kaikkien alamaistemme vahinkoa ja tuhoa jne. Siksi täytyy myös kaikkien meidän alamaistemme, niin Suomessa kuin täällä Ruotsissakin, olla avuksi varojensa ja kykyjensä mukaan, jotta sotaväkemme saadaan ylläpidetyksi ja ruokituksi. Ja koska nämä ovat nyt niin kovaäänisesti valittaneet köyhyyttään jne., käskemme me Teitä, että tarkastatte jokaisen

12 varallisuuden ja sitten, sen mukaan kuin heillä on varoja, kannatte heiltä veron. Olemme myös ymmärtäneet, että ne talonpojat, jotka ovat parhaissa varoissa, ovat aina ensimmäisinä pyytämässä helpotuksia sekä veroihin että muuhun, tekeytyen köyhiksi, mitä ei pidä sietää. Sen tähden Teidän täytyy tehdä tarkka katselmus ja toimia niin, että köyhä ei joudu maksamaan yhtä paljon kuin rikas, sillä tavalla rikas lopulta rikastuisi köyhän kustannuksella. Vehmaan pitäjän rahvas on ilmoittanut, että siellä muutama vuosi sitten pidetty verontasaus on epäoikeudenmukainen, niin että se jolla on vähän omaisuutta, on samassa asemassa kuin se, jolla on paljon. Jos niin on tapahtunut, se ei meitä miellytä, vaan asia täytyy tarkastaa. Ja kun meille rakas, uskollinen miehemme, jalosukuinen herra Axel, Raaseporin kreivi ja Gräfnäsin vapaaherra, on nyt täällä ja hän tulee mitä pikimmin takaisin sinne, antakaa hänelle selvitys siitä, miten hän muiden kanssa tekee tarkastuksen. Ja sitä ennen teidän tulee rauhoitella pitäjäläisiä ja lohduttaa heitä kertomalla, että heidän valituksensa tullaan huolellisesti käsittelemään. Kirjoitettu meidän Kuninkaallisessa linnassamme Tukholmassa 7. päivänä joulukuuta vuonna 89. Kuningas Juhana III Turun linnan käskynhaltija lähetti muutamaa päivää myöhemmin seuraavan kirjeen: Ruotsin Kuninkaallisen Majesteetin, kaikkein armollisimman herrani uskollinen palvelija ja Pohjois-Suomen vouti, rehellinen ja ymmärtäväinen Mickell Pålssonn. Kaikkivaltias Jumala suokoon minun ystävällisesti tervehtiä teitä. Rakas Mickell Pålssonn, hyvä ystävä. Olen saanut tietooni, että jäljempänä mainittujen Kuninkaallisen Majesteetin uskollisten alamaisten hevoset, joilla näiden on määrä palvella Kuninkaallista Majesteettia ja kruunua, ovat tulleet Liivinmaalta, nimittäin Claes Flemingin kolme, Lars Flemingin neljä, Erik Johanssonin kuusi, Lasse Pålssonin kolme, Iffuar Göstassonin kolme. Niinpä, koska aavistamme vaarallisia aikoja vihollistemme moskoviittien pahojen aikomusten takia, täytyy heidän

13 samoin kuin muiden Kuninkaallisen Majesteetin alamaisten ja palvelijoiden ensi tilassa lähteä sotaretkelle Viipuriin. Siksi minä, korkeasti kunnioitetun Kuninkaallisen Majesteetin, armollisimman herrani puolesta sekä jalosukuisen kreivi Axelin puolesta, vakavasti määrään, että hankitte neljän kuukauden muonan niin monelle hevoselle, kuin edellä on mainittu. Jumala kaikkivaltias teitä auttakoon. Päivätty Turun linnassa 12. päivänä joulukuuta vuonna 89. Nils Olsson till Mäldåla Linnanvouti 1590-luvun lopulla Mickel Påvelsson nimitettiin Turun linnanvoudiksi. Hänen tehtäviinsä kuului linnan taloudesta huolehtiminen, ja hänen tekemiään tilejä on säilynyt vuosilta 1598 ja 1599. Vouti kuului linnan korkeimpiin viranhaltijoihin. Vuoden 1598 palkkalistalla hän on ensimmäisenä. Hänen vuosipalkkansa oli 12 tynnyriä suolaa, 6 leiviskää humalia, 3 lehmää ja 3 paria kenkiä. Palkkaluettelon alkua Voudilla oli oma työhuoneensa linnan eteläsiivessä. Sivun 10 kuvassa sen ikkunat näkyvät tornin oikealla puolella olevassa osassa. Linnan uusi osa, ns. esilinna, valmistui vuonna 1588, ja voudin huone ehkä siirtyi sinne. On myös mahdollista, että Mickel Pålsson työskenteli vielä vanhassa voudinkamarissa. Voudinkammari

14 Kuningas Sigismund Kaarle-herttua Valtataistelu Mickel Påvelsson oli voutina Turun linnassa aikana, jolloin kuningas Sigismund ja Kaarle-herttua taistelivat Ruotsin kruunusta. Turun linnan käskynhaltijat olivat uskollisia Sigismundille, ja linnan sotaväen päällikkö Arvid Stålarm oli myös kuninkaan miehiä. Linnasta taisteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1597, ja vaikka Kaarle-herttua silloin voitti, hän ei pystynyt pitämään linnaa hallussaan. Vuonna 1599 herttua palasi Suomeen, ajoi kuninkaan joukkoja pakosalle ja sai haltuunsa Viipurin linnan. Turun linnan johtomiehet alkoivat neuvotella antautumisesta ja luovuttivat linnan, kun herttua oli luvannut käsitellä heidän asiaansa valtakunnan säätyjen edessä. Kuolemantuomio Kaarle-herttua ei kuitenkaan pitänyt lupaustaan, vaan linnassa olleet aatelismiehet vangittiin ja tuomittiin kuolemaan. Marraskuun 10. päivänä 1599 Turun raatihuoneen edessä teloitettiin neljätoista henkeä, heidän joukossaan Mickel Påvelsson Munck. Mestattujen päät naulattiin raatihuoneen harjakaton päätyyn. Marraskuun 12. päivänä Mickel Påvelsson haudattiin Turun tuomiokirkon viereen. Hautajaiskellojen soitto maksoi omaisille kymmenen äyriä. Mestauspaikka

15 MICKEL PÅVELSSONIN ESIVANHEMPIA Seuraavassa on lyhyt selostus muutamista Mickel Påvelssonin esivanhemmista, jotka kuuluivat Suomen tunnetuimpiin aatelissukuihin 1500-luvulla ja keskiajalla. Syntymä- ja kuolinajat ovat vain summittaisia arvioita, mutta niiden avulla sukujen historiaa on helpompi hahmottaa. Taulu 18:39462 Jöns Andersson Garp (1460 1520) Jöns Andersson kirjoittautui Rostockin yliopistoon vuonna 1484. Hän toimi Vehmaan kihlakunnan voutina ja oli Turun linnanvouti ainakin vuonna 1503. Taulu 18:78926 Klas Henriksson Horn (1440 1520) Klas Henriksson Horn oli Etelä-Suomen laamanni eli korkeinta tuomiovaltaa käyttävä tuomari. Hän oli kuninkaan valtaneuvostossa vuosina 1488 1520 ja toimi Viipurin linnanpäällikkönä vuonna 1511. Horn omisti Halikon Joensuun kartanon ja Maskun Kankaisen kartanon. Taulu 20:315698 Olof Jönisson Tavast (1340 1400) Olof Jönisson oli aatelisen Tavast-suvun kantaisä. Suvun kuuluisin henkilö on Turun piispa Maunu Tavast. Taulu 21:315706 Klas Lydekesson Diekn (1360 1440) Klas Lydekesson oli aikansa vaikutusvaltaisimpia miehiä Suomessa. Hän oli ritari ja toimi Turun linnanpäällikkönä 1416 1434. Taulu 22:315708 Håkan Frille (1380 1440) Håkan Frille oli syntynyt Tanskassa. Siellä suku oli aateloitu vuonna 1334. Suomessa Frille toimi Halikon kihlakunnantuomarina. Turun pyövelin miekka, jolla aatelismiehet mestattiin 10.11.1599. Miekka on esillä Tukholman kuninkaallisessa varuskamarissa.

16 Alina Johanna Mickelsson vuonna 1906 ALINA JOHANNA MICKELSSONIN SUKUJUURET Vanhemmat Alina Johanna Mickelssonin isä, tamperelainen pellavatehtaan työläinen Mikko Mickelsson oli kotoisin Alasen talosta Messukylän Haiharasta. Sukunimi Mickelsson oli alkuaan isän nimi; tämä oli Alasen isäntä Mickel Mattsson eli Mikko Matinpoika. Sama suku isännöi Alasen taloa ainakin 1700-luvun alkupuolelta asti. Mickel Mattssonin puoliso Maria oli Pasan talon tytär Kangasalta. Alina Johannan äiti oli nimeltään Judith Fagerlund, Tampereella työskennelleen lasimestari Hans Henrik Fagerlundin tytär. Taulu 1:22 Lasimestari Hans Henrik Fagerlund (1807 1853) Hans Henrik Fagerlund oli syntynyt Porissa, missä hänen isänsä harjoitti vaskenvalajan ammattia. Hans Henrik lähetettiin 12-vuotiaana Tampereelle lasimestari Walinin oppipojaksi. Walin oli ilmeisesti ennestään tuttu, sillä hänkin oli Porista kotoisin. Hans Henrik siirtyi Walinin mukana Lempäälään muutamaksi vuodeksi 1820-luvulla ja tuli sitten takaisin Tampereelle opittuaan ammatin. Hän työskenteli Tampereen tehtaissa lasimestarina ja myöhemmin myös maalarimestarina. Hän kuoli koleraan 46-vuotiaana Tampereella vuonna 1853.

17 Taulu 8:44 Vaskenvalaja Hans Henrik Fagerlund (1779 - ) Lasimestari Fagerlundin isä oli Porissa toiminut vaskenvalaja Hans Henrik Fagerlund. Hän oli syntynyt Tenholassa. Hän asui nuorena useita vuosia Tukholmassa ja opiskeli siellä vaskenvalajan ammatin. Siellä hänelle syntyi myös avioton lapsi vuonna 1805. Hän muutti Tukholmasta Poriin vuonna 1807 ja meni samana vuonna naimisiin porilaisen kirvesmiehen tyttären Maja Lena Vestbergin kanssa. Fagerlund oleskeli Tukholmassa vielä vuosina 1811 1814, mutta palasi jälleen Poriin. Porin kaupunki 1800-luvulla Taulu 8:88 Vääpeli Hans Fagerlund (1749 1814) Vaskenvalaja Fagerlundin isä Hans Fagerlund oli torpparin poika Tenholasta. Hän oli nuorena liittynyt armeijaan ja ilmeisesti siellä saanut nimen Fagerlund. Hän palveli Ruotsissa vuoteen 1777, jolloin hän palasi Tenholaan. Siellä hän meni samana vuonna naimisiin Melsarbyn ratsutilan emännän Elisabet Thorbergin kanssa, joka oli äskettäin jäänyt leskeksi. Vääpeli Fagerlundista tuli nyt ratsutilan isäntä. 1780-luvulla Fagerlundin perhettä ei enää näy Tenholan kirkonkirjoissa, eikä ole mainintaa siitä, minne he menivät. Ehkä koko perhe muutti Tukholmaan; ainakin poika Hans Henrik sai vaskenvalajan oppinsa siellä. Vuoden 1800 paikkeilla Hans Fagerlund tuli Lempäälään, ja siellä Hulauden Kerttulan talo oli hänen omistuksessaan ainakin vuosina 1800-1803. Fagerlund oli jäänyt leskeksi, ja vuonna 1810 hänet vihittiin taloudenhoitaja Helena Nymanin kanssa. Hans Fagerlund kuoli Lempäälässä 1814. Helena Nyman meni naimisiin lasimestari Walinin kanssa ja muutti Tampereelle. Kyseessä on sama lasimestari, jonka luokse Hans Fagerlundin pojanpoika tuli oppiin vuonna 1819.

18 Taulu 8:89 Elisabet Thorberg (1745 -) Hans Fagerlundin puolison Elisabet Thorbergin sukutausta Tenholassa on mielenkiintoinen. Hänen äitinsä oli Västankärrin ratsutilallisen Johan Uggelbergin tytär Johanna. Uggelberg oli tullut vävyksi Västankärriin; hänen puolisonsa oli ratsutilan tytär Elisabet Westman. Västankärr oli pitäjän huomattavimpia tiloja, ja sen isäntäväellä oli muurattu hautaholvi Tenholan kirkon lattian alla, keskikäytävän kohdalla. Tenholan kirkko Elisabet Thorbergin isästä Isaacista kirkonkirjat kertovat, että hän tuli vuonna 1743, 20-vuotiaana, Tenholan Prästkullaan rengiksi oltuaan vuoden Tukholmassa. Samassa Prästkullan kartanossa palveli samaan aikaan ratsutilan tytär Johanna Uggelberg, josta tuli Isaacin vaimo seuraavana vuonna. Isaac oli Johannan kotitalossa Västankärrissä vävynä muutaman vuoden, mutta muutti sitten perheineen Ouluun, jossa sai porvarioikeudet. Sieltä hän palasi 1760-luvulla Tenholaan ja hankki maatilan Lunckbölestä. Elisabet Thorberg oli noin 20-vuotias, kun hän muutti pois vanhempiensa luota. Kirkonkirjojen muuttotiedoissa kerrotaan, että eräs sukulainen Raisiosta oli kirjoittanut hänelle ja kutsunut häntä luokseen. Vuonna 1766 Elisabet muutti Raisioon. Siellä hän tutustui itseään melkoisesti vanhempaan vääpeli Gustaf Hagelbergiin, jonka kanssa hänet vihittiin Halikossa 1772. Hagelberg siirtyi pian tämän jälkeen Tenholaan Melsarbyn ratsutilan isännäksi, ja kuoli vain neljän avioliittovuoden jälkeen 1776. Seuraavana vuonna Tenholaan saapui Tukholmasta vääpeli Hans Fagerlund, joka nai leskeksi jääneen Elisabetin ja josta tuli seuraava Melsarbyn isäntä.

19 AIRI MARIA NURMEN SUKUA Hilma Nurmi ja tytär Airi Airi Maria Nurmen äidin Hilma Nurmen sukujuuret ovat Sysmässä ja Hartolassa. Hilman isä Aadam Aadaminpoika Nurminen oli kivityömies. Hän oli sysmäläisen muonarengin Adam Mickelssonin poika, ja hänen äitinsä oli kotoisin Hartolasta. Hilma Nurmen äiti oli nimeltään Maria Eld, sotamies Tobias Eldin tytär. Tobiaksen esivanhemmat olivat sysmäläisiä talollisia; joukossa oli myös sotilas, rakuuna Adam Qvick. Tobias Eldin vaimo oli sysmäläisen räätälin Johan Grönroosin tytär. Aadam Nurminen