SUOMEN AMMATTIYHDISTYSTEN KESKUSLIITON (SAK) r.y:n Helsingissä toukokuun 16, 17, 18 ja 19 päivinä 1937 pidetyn toisen varsinaisen edustajakokouksen PÖYTÄKIRJA Laatinut: E.K. LOUHIKKO Liitteenä: Alustukset ja esitykset '{ Ui ' 1» * <~> HELSINKI 1937
1 1 I Helsinki 1937. Työväen Kirjapaino
Sisällysluettelo: Siv. Kokouksen avaus ; 9 Kutsuvieraiden esittely 12 Kutsuvieraiden tervehdykset 13, 63 Kirjalliset tervehdykset 28, 65 Kokouksen päätösvaltaisuuden toteaminen 29 Liittojen edustajat 29 Kokoustoimitsijain vaalit 33 Työjärjestys 34 Toimintakertomusten käsittely 36 V. 1935 toimintakertomus 39 V. 1936 toimintakertomus 42, 66, 70 Julkilausuma Kansainvälisen Työtoimiston toiminnasta 66 V. 1937 alkukuukausien toiminta 68 SAK:n tilikertomukset 76 Tilikertomusten hyväksyminen 77 Esitykset sääntöjen muutoksiksi 77, 79, 115 Tervehdys taistelussa oleville metallityöläisille 78 Edustajain päivärahat 87 Järj estömuotoj a koskevat esitykset 87, 94 Toveri Kustaa Suhosen muiston kunnioittaminen 94 Taistelu työehtosopimuksista 95 Valistus- ja herätystyöhön kohdistuvat esitykset 99, 105, 107, 126 Ulkomaisten kutsuvieraiden jäähyväiset 104 Kansainvälisen Työtoimiston edustajan jäähyväiset 106 Valtuuston ja Työvaliokunnan jäsenten sekä tilintarkastajain palkkiot 109 Työ- y.m. lainsäädäntöön kohdistuvat esitykset 110 SAK:n puheenjohtajan vaali 113 SAK:n Työvaliokunnan jäsenten vaali 113, 123 Tilintarkastajain vaali 124 Kansainvälisyyttä ja yhteisrintamaa tehostavat sekä sotaa ja fascismia vastaan kohdistuvat esitykset 124 Metallityöläisten lakko toimikunnan kiitos 125 Yksityisiä pakollisia eläke- ja vakuutuslaitoksia vastustava esitys 132 Järjestöjen toimitsijain palkkoja tarkoittava esitys 134 Jatkuvien jäsenoikeuksien palauttamista tarkoittava esitys... 135 Valtuuston jäsenten vaalin vahvistaminen 136 Kokouksen lopettaminen 137 Liite: Edustaja Metsämäen kokoukselle jakama asiakirjakokoelma 139
Asiahakemisto: Siv. Edustajat jäsenliitoista... 29 Edustajain päivärahat 87 Järjestömuotoja koskevat esitykset 87, 94 Jäsenoikeuksien palauttamista tarkoittava esitys 135 Kansainvälisen Työtoimiston edustajan jäähyväiset 106 Kansainvälisen Työtoimiston toiminta, julkilausuma 66 Kansainvälisyyttä ja yhteisrintamaa tehostavat esitykset 124 Kirjalliset tervehdykset 28, 65 Kokouksen avaus 9 Kokouksen lopettaminen.. 137 Kokouksen päätösvaltaisuuden toteaminen 29 Kokoustoimitsijain vaali... 33 Kutsuvieraiden esittely 12 Kutsuvieraiden tervehdykset 13, 63 Kutsuvieraiden jäähyväiset 104, 106 Metallilakkolaisille lähetetty tervehdys 78 Metallityöläisten lakkotoimikunnan kiitos 125 Puheenjohtajan vaali.. 113 Sotaa ja fascismia vastaan kohdistuvat esitykset... 124 Siv. Suhosen muiston kunnioittaminen 94 Sääntöjen muutokset 77, 79, 115 Tilikertomukset 76 Tilikertomusten hyväksyminen 77 Tilintarkastajain palkkiot.. 109 Tilintarkastajain vaali 124 Toiminta ertomusten käsittely 36, 39, 42, 66, 68, 70 Toimitsijain palkkoja tarkoittava esitys 134 Työehtosopimukset 95 Työjärjestys 34 Työ- y.m. lainsäädäntöön kohdistuvat esitykset... 110 Työvaliokunnan jäsenten palkkiot 109 Työvaliokunnan jäsenten vaali 113, 123 Valistus- ja herätystyöhön kohdistuvat esitykset 99, 105, 107, 126 Valtuuston jäsenten palkkiot 109 Valtuuston jäsenten vaalin vahvistaminen 136 Yksityisiä eläke- ja vakuutuslaitoksia vastustava esitys 132 Liite 139
Aakkosellinen luettelo puheenvuorojen käyttäjistä: Sivu Aase, J. B 21 Ahonen, E 38 Airola, B 42, 93, 114 Aittola, E 68 Anttila, A 101 Aronen, N 76, 77, 80, 130 Auvinen, H 75, 99, 134 de la Bella, S. Jr 23 Björk, I. K 44, 47, 67 Bondas, J 63 Christiansson, K. F 109 Grönlund, A. 62, 83, 108, 129, 134 Hakulinen, J 93', 133 Hansen, Laur 20 Harvala, K 13 Hiilos, F. 68, 73, 76, 77, 79, 90, 102, 114 Hiltunen, A. 57, 59, 92, 131 Hiltunen, 0 46, 132 Huttunen, Edv, 9, 14, 24, 28, 29, 38, 39, 43, 45, 49, 52, 53, 56, 57, 58, 63, 67, 68, 75, 76, 85, 88, 91, 94, 114, 117, 118, 122, 125, 129, 133, 135, 137 Härmä, E. 70, 73, 74, 97, 133 Immonen, U. H 108 Jacobsen, H 14, 104 Jäkälä, J 67 Järvinen, P. 37, 40, 41, 53, 55, 66, 76, 92, 117, 118 Kaipio, K. E 85 Kankaanpää, H 108, 134 Kataja, V 55, 84 Kekäläinen, O... 100, 130, 134 Kivi, J. 37, 38, 39, 43, 48, 51,53,60,61,73,84, 110, 117, 125 Kolehmainen, A 84 Koskinen, R 37, 83 Laakkonen, Y 39, 55, 108 Laakso, A. 37, 68, 69, 113, 117, 118, 122, 124, 127 Laavola, V. 43, 46, 57, 61, 80, 108, 114, 117, 118, 133 Lahti, Fr 57, 68, 83, 89, 92, 102, 111, 114, 117, 118, 120 Siv Lahtinen, L 82, 93 Lappalainen, Hj 77, 87 Lehto, Lempi 86, 90, 99, 127, 128, 133 Leiman, Lyyli 128 Leino, S 27 Leskinen, M 38, 49, 73 Lindberg, Aug 19 Lindstedt, K. 41, 53, 80, 122 127 Louhikko, E. K. 28, 37, 40', 41,51,62,68,86,99,102, 119 Lukkari, E 67 Lang, T. 37, 38, 39, 61, 73, 107, 113, 122 Matinaho, Jenny 102 Metsämäki, L. 36, 53, 54, 58, 61, 67, 72, 76, 79, 90, 96, 111, 114, 127, 131 Mätinki, O. 44, 47, 58, 98, 114, 117, 132, 133 Nevalainen, M. 42, 55, 88, 120, 127 Nieminen, A. 73, 78, 107, 135 Nurminen, U 46, 131, 135 Oksa, K 93, 101 Ollikainen, P 45, 131 Palin, O. 62, 80, 93, 118, 133, 134 Pukander, J. E 77 Puukko, H.... 47, 76, 84, 89 Pylkkänen, T 111 Railo, P 25, 84 Salovaara, V.V 38, 40, 66 Seppälä, T 111, 113 Syrjänen, V 54 Syrjänen, K. V 108 Syvänen, E. 46, 48, 60, 86, 91, 105, 114, 131, 133 Tainio, Y 83 Tihinen, K 107 Tixier, A. P 16, 106 Toivanen, M. 55, 58, 69, 77, 83, 89, 108, 120, 127, 131 Toivonen, 0 24 Tolvanen, 0 92 Träskvik, 0 93, 131 Tuori, R 134
Siv. Tuorilainen, P 79, 101 Turunen, 0 48, 79, 120 Uusitalo, A. 42, 53, 62, 78, 106, 114, 117, 135 Weckroth, U 84 Vesiluoma, K 61 Viitanen, V 67 Vilkas, A 62, 77 Siv. Vilppula, T 26 Virtanen, J 88 Vuori, A 83 Vuori, E. A. 65, 81, 95, 105, 106, 113, Välläri, N. 39, 40, 48, 55, 137 57, 66, 73, 101, 133
Pöytäkirja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton (SAK) y.y.n toisesta varsinaisesta edustajakokouksesta, joka pidettiin Helsingissä toukokuun 16 19 päivinä 1937 Helsingin Työväenyhdistyksen talon juhlasalissa. Ensimmäinen kokouspäivä. Sunnuntaina toukokuun 16 päivänä 1937. Kokouksen avaus. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton toinen varsinainen edustajakokous alkoi sunnuntaina toukokuun 16 päivänä klo 11 Helsingin Työväentalon juhlasalissa, joka oli koristettu Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan, Ranskan, Tshekkoslovakian ja Hollannin lipuin sekä laakeripuin ja kukkasin. Juhlasalin seinille oli kiinnitetty eräitten vanhimpien ammattiosastojen lippuja. Työväentalon edustalla liehuivat lipputangoissa kunkin edellämainitun maan liput. Helsingin Työväen Orkesterin soitettua musiikkiohjelman: Sibelius: Finlandia, Järnefelt: Kehtolaulu, Strauss: Persialainen marssi, lauloi Helsingin Työväen Mieskuoro laulut: Kauppi: Hymni työlle, Sivori: Kosioretki, Pesola: Varan prost, Degeyter: Internationale. Kaikki musiikkiesitykset palkittiin vilkkain suosionosoituksin. Edustajakokouksen avauspuheen piti Ammattiyhdistysten Keskusliiton puheenjohtaja E DV. HUTTUNEN lausuen seuraavaa: Hyvät toverit, edustajakokouksemme kutsuvieraat, edustajat ja muut kokoukseemme osallistujat. Minulla on ilo lausua Teidät tervetulleiksi tähän SAK:n toiseen varsinaiseen edustajakokoukseen. Sen jälkeen kun kolme vuotta takaperin kokoonnuimme, on maamme ammattiyhdistysliikkeellä ollut osittaista myötätuulta, josta luulisin yhtenä osoituksena olevan sen, että tämä kokouksemme ei enää sopinut samaan saliin, jossa kokous kolme vuotta takaperin pidettiin. Tosin tämä huone vielä tällä kertaa tuntuu liiankin suurelta, mutta toivottavasti se ei häiritse kokouksen kulkua. Kolme vuotta takaperin pidetyssä edustajakokouksessa todettiin, että edellisinä vuosina vallinnut, ennen tuntemattoman suuri talous-
10 pula oli saavuttanut jo pohjan, jopa oli merkkejä nousukaudestakin. Tämän vuoksi katsottiin tulevaisuutta valoisammin kuin mitä edellisinä vuosina oli mahdollista. Kun valtiollisessakin elämässä oli merkkejä fascistipiirien vaikutusvallan vähenemisestä, toivottiin, että lähivuodet muodostuvat maamme työväelle, samoin kuin työväenjärjestöillekin, edellisiä paremmiksi. Nyt on syytä todeta, että toiveet ainakin osaksi ovat toteutuneet. Maamme talouselämän vahvistuminen on ollut jatkuvaa, jopa tapahtunut odotettua nopeamminkin. Tuotantoelämä yleensä on saavuttanut mittasuhteet, joita aikaisemmin ei meillä ole tunnettu. Pulavuosien edellisten korkeakonjunktuurien huipputulokset on suuresti ylitetty. Jos otamme lähtökohdaksi v:n 1926 ja merkitsemme tuotannon paljousindeksin 100:ksi, niin indeksi korkeakonjunktuurivuotena 1928 oli 135 ja viime vuonna 160. Tähän edulliseen kehitykseen ovat ratkaisevasti vaikuttaneet vientiteollisuudellamme olleet hyvät menekkimarkkinat. Tämä on tietysti edistänyt myöskin kotimarkkinateollisuuden kohoamista. Vaikka tuotantoelämä viime vuosien aikana onkin yhä enemmän koneellistunut ja työ järkiperäistetty, siis työtahtia kiristetty, on työväen lukumäärä teollisuudessa tällä kertaa suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin. Maamme väestön lisäkasvu on kuitenkin turvannut työvoimaa vähintäin riittävästi, jopa eräinä vuodenaikoina yli tarpeenkin. Paitsi sitä, että vientiteollisuudellamme on ollut hyvät menekkimarkkinat, ovat myöskin tavaroiden hinnat olleet viejillemme varsin edulliset. Esim. puutavaran hinnat, jotka pulavuosina olivat perin alhaiset, ovat nyt tuntuvasti korkeammat kuin muutama vuosi takaperin. Tästä johtuukin, että teollisuuslaitokset ovat suuresti laajentaneet tuotantolaitoksiaan, joka on antanut rakennusteollisuudelle lisää työtä. Teollisuusyhtiöiden voitto-osuuksien runsaus ja osakkeiden hintojen jatkuva kohoaminen ovat nekin osaltaan osoittamassa teollisuutemme hyvinvoinnista. Maamme valtiollinenkin tilanne on suureksi osaksi vapautunut fascististen voimien laittomuuksista, jotka muutama, vuosi takaperin olivat päiväjärjestyksessä. Tosin edelleenkin on olemassa joukko poikkeuslakeja ja hallinnollisia määräyksiä, jotka rajoittavat kansalaisten vapauksia ja jotka on kohdistettu työväkeä ja heidän järjestöjään vastaan, mutta voidaan kuitenkin sanoa, että säännöllisiin oloihin palautuminen on ollut selvästi todettavissa. Viranomaisten vainotoimenpiteet järjestöjämme vastaan ovat supistuneet, mutta sen sijaan työnantajat ja heidän järjestönsä käyvät jatkuvaa taistelua työväen pyrkimyksiä vastaan. Järjestyneiden työläisten vaino on useilla työpaikoilla saavuttanut niin karkeita muotoja, että viranomaistenkin on ollut puututtava asiaan. Tunnettua on, että viranomaiset puuttuvat tällaisiin asioihin vain äärimmäisissä tapauksissa. Työnantajajärjestöillä on edelleenkin jyrkästi vastustava kanta työväenjärjestöihin, samoin kuin työehtosopimuksiinkin nähden. Ne eivät ole tahtoneet tunnustaa työväen ammatillisia järjestöjä työläisten edustajiksi eivätkä tehdä niiden kanssa työehtosopimuksia. Selvän poikeuksen tekevät ainoastaan kirjatyönantajain liitot, jotka ovat jälleen tehneet koko maata käsittävän, kirjatyöaloja koskevan työehtosopimuksen, sekä eräät pienet yksityiset työnantajajärjestöt, jotka niinikään ovat asiallisesti neuvotelleet ja tehneet sopimuksia. Näyttää kuitenkin siltä, että suurtyönantajajärjestojenkin kielteinen
kanta on osaksi murtumassa, sillä viime aikoina ovat hekin olleet pakotettuja neuvottelemaan työväenjärjestöjen edustajain kanssa. Niinikään ovat eräät työnantajaliitot antaneet työväen ammatillisille järjestöille n.s. kirjallisia palkkalupauksia, joissa on määritelty työpalkat sekä aika, kuinka kauan näin luvatut palkat ovat voimassa. Tavallisimmin ovat tällaiset palkkalupaukset voimassa 1 vuoden. Nämä tällaiset palkkalupaukset, jotka usein sisältävät muitakin määräyksiä kuin palkat, ovat puolittaisia työehtosopimuksia, vaikka ne eivät sisälläkään täydellisesti työehtosopimuslain säätämiä määräyksiä. Asiallisesti ne ovat kuitenkin työnantajia sitovia. Näyttää siis siltä kuin tässäkin suhteessa olisi eteenpäin menoa, tosin hidasta, mutta kuitenkin selvästi nähtävää. Tyydytyksellä on todettava, että myöskin järjestötoiminnassamme on, kuten edellä jo on mainittu, ollut jatkuvaa vahvistumista. Jäsenmäärä on v:sta 1933 alkaen kohonnut, jopa enemmän kuin kaksin kertaiseksi. Vaikka kuluvan vuoden numeroita ei olekaan vielä saatavissa, niin voin kuitenkin sanoa, että olemme nyt sivuuttaneet 50,000 rajan. Muutenkin on toiminta vilkastunut, ja vaikka tulos ei olekaan paras mahdollinen, on se kuitenkin sellainen, joka, olosuhteet huomioonottaen, on tyydytyksellä todettava. Edellämainituista tekijöistä johtuen on myöskin palkkaliikkeiden lukumäärä suuresti lisääntynyt. Työläiset ovat tahtoneet päästä osallisiksi tuotantoelämän nousukaudesta. Tunnettua on, että pulavuosina painuivat palkat suuresti. Näitä menetyksiä on pyritty saamaan takaisin. Läheskään kaikilla aloilla ei ole saavutettu ennen pulaa ollutta palkkatasoa, mutta nousua on kuitenkin tuntuvasti tapahtunut. Merkille pantavaa on, että tuntuvammin ovat palkat kohonneet niillä aloilla, joilla järjestäytyminen on ollut parhainta, kun sen sijaan niillä aloilla, joiden työläiset ovat aivan huonosti järjestyneitä, ovat palkat nousseet vain nimeksi. Varsinaisten työtaistelujen lukumäärä on kuitenkin ollut perin vähäinen. Esim. tänä vuonna on ollut 16 lakkoa, joista 1 jatkui jo edelliseltä vuodelta ja kolme jatkuu edelleen. Päättyneet taistelut ovat yleensä tuottaneet myönteisiä tuloksia. Huomattavin työtaistelu koko SAK:n toimiaikana on parhaillaan käytävä metallityöläisten lakko Helsingissä ja Turussa. Tämä taistelu on jatkunut jo 7 viikkoa ja on se suorastaan ihailtava voiman näyte hyvin järjestynyttä työnantajayhtymää vastaan. Meillä siis on tässä kokouksessamme, kun mennyttä toimintaa tarkastelemme, merkittävänä myönteisiäkin tuloksia, vaikka vaikeuksistakaan emme ole voineet vapautua. Ennenkuin aloitamme varsinaisen kokoustyömme, on meidän suruksemme todettava, että tuonen viikatemies on käynyt keskuudessamme. Se on vienyt pois useita järjestöjemme työntekijöitä. Tahtomatta unohtaa ketään tovereistamme, jotka ovat muuttaneet sinne, mistä paluutietä ei ole, tahdon kuitenkin mainita ne toverit, jotka yleisesti tunnettiin. Toveri Lauri Mikkonen kätkettiin maan poveen viime sunnuntaina. Maamme ammattiyhdistysliike menetti tov. Mikkosessa uutteran ja määrätietoisen työntekijän. Hän toimi SAK:n Työvaliokunnassa erikoisella tarmolla, samoin kuin hän myöskin hoiti niitä liittoja, joiden toimitsijana hän oli. Niinikään on keskuudestamme poistunut SAK:n Valtuuston jäsen toveri Emil Murto Tampereelta. Tov. Murto oli vanhan kansan veteraaneja, joka oli osallistunut pitkän elämänsä varrella mitä moninaisimpiin työ- 11
12 väen harrastuksiin, kuitenkin ensikädessä ammattiydistysliikkeeseen Kukapa liikkeessämme toimiva ei olisi tuntenut tov. Murtoa, sillä kaikissa vähänkin huomattavammissa kokouksissa oli hän mukana. Samoin on riveistämme kaatunut valtuuston jäsen Sulo Mäenpää. Vielä on mainittava SAK:n monivuotinen tilintarkastaja Artturi Aalto. Hän on niinikään muuttanut elämän raja-aidan tuolle puolelle. Artturi Aalto oli myöskin kauan ja monissa luottamustoimissa ollut toveri. Me kunnioitamme näiden ja muidenkin keskuudestamme poistuneiden muistoa hetken hiljaisuudella. Toverit! Meillä tässä kokouksessa ei tule esille n.s. periaatteellisia ohjelmakysymyksiä. Sen sijaan käytännöllisen elämän vaatimat menettelytapa- ja valistustyöasiat ovat ensisijaisina tässä kokouksessa. Ei ole syytä näiden kysymysten käsittelyyn tässä yhteydessä, sillä luotan siilien, että asiat tulevat saamaan sellaisen ratkaisun, että ne koituvat maamme työväenliikkeelle hyödyksi. Toivotan kokouksen työlle mitä parhainta menestystä. Kutsuvieraiden esittely. Puheenjohtaja Huttunen toimitti myös kutsuvieraiden esittelyn lausuen: Minulla on ilo esitellä kokouksellemme arvokkaat kutsuvieraamme. Paitsi kotimaisia työväen keskusjärjestöjä, jotka ovat lähettäneet edustajansa kokoukseemme, olemme saaneet vieraiksemme ulkomaisten järjestöjen arvovaltaisia edustajia. Kansainvälistä Ammattiyhdistysliittoa edustaa kokouksessamme meillä jo aikaisemmin tunnettu tanskalainen toveri Hans Jacobsen. Niinikään on kansainvälinen työjärjestö lähettänyt ensi kerran edustajansa meidän kokoukseemme. Edustajana on työtoimiston apulaisjohtaja Äärien Tixier. Ruotsista ovat vierainamme jo vanhat tutut toverit, ammattijärjestön ensimmäinen puheenjohtaja August Lindberg ja luottamusmies Valter Äman. Norjasta niinikään ovat mukanamme jo aikaisemminkin maassamme vierailleet toverit taloudenhoitaja I. B. Aase ja sihteeri Elias Volan. Tanskasta on ammattijärjestön sihteeri tov. Laur. Hansen. Hollannin ammattijärjestö on niinikään kunnioittanut kokoustamme lähettämällä edustajansa, toisen puheenjohtajan, tov. 5. de la Bellan. Belgian ammattiyhdistysliikettä edustaa sihteeri Jos. Bondas, mutta saapuu hän matkavaikeuksien vuoksi vasta myöhemmin kokoukseemme. Belgian, samoin kuin Hollanninkin ammattijärjestöt ovat ensi kertaa meidän kokouksessamme mukana. Pyydän järjestömme puolesta lausua Teidät, kunnioitettavat vieraamme, tervetulleiksi kokoukseemme. Olemme iloisia siitä, että
Teidän mahtavat järjestönne ovat ottaneet kutsumme vastaan. Me toivomme, että Te viihtyisitte keskuudessamme ja saisitte järjestöstämme ja maastamme mieluisia muistoja. Kotimaisista työväen keskusjärjestöistä on kokouksessamme edustajia seuraavasti: Sosialidemokraattista Puoluetta edustaa puolueen puheenjohtaja Kaarlo Harvala. Kulutusosuuskuntien Keskusliittoa, sihteeri Onni Toivonen, Työväen Sivistysliittoa sihteeri Pekka Railo, Työväen Urheiluliittoa, liiton puheenjohtaja T. H. Vilppula ja Sos.-dem. Raittiusliittoa Sulo Leino. Samalla kun lausun Teidät tervetulleiksi kokoukseemme, kiitän järjestöjänne huomiosta, joka osaksemme on tullut. Olemme iloisia siitä, että tälläkin tavalla osoitetaan sen yhteistyön merkitystä, joka meidän ja Teidän järjestöjenne kesken on olemassa. 13 Kahviloina. Tämän jälkeen otettiin puolen tunnin tauko, jonka aikana nautittiin Ammattiyhdistysten Keskusliiton tarjomat kahvit ravintolahuoneessa. Kutsuvieraiden tervehdykset. Kahvitauon jälkeen jatkettiin kokouksen alkutoimenpiteitä, puheenjohtaja Huttusen myöntäessä puheenvuoron kutsuvieraille, joista ensimmäiseksi puhui Sosialidemokraattisen Puolueen edustaja, puheenjohtaja KAARLO FIA RV ALA. Arvoisat ammatillisten järjestöjen edustajat. Sosialidemokraattisen Puolueen Puoluetoimikunnan puolesta lausun vilpittömät kiitokset kutsusta tähän kongressiin. Ammatillisesti järjestyneen palkkatyöväen edustajakokoukset eivät ole mitään jokavuotisia ilmiöitä, vaan päinvastoin pitemmän määräajan kuluttua pidettäviä suurtilaisuuksia, joissa käsitellään työväenluokan luokkavoiman oikeata käyttämistä jokapäiväisen toimeentulon parantamiseksi tai työväenluokan elintason huonontamisyrityksiä vastaan. Ammatillisten järjestöjen vaikutus palkkatyöväen elämään on paljon välittömämpää kuin minkään muun taistelutoiminnan, jonka tulokset useinkin kypsyvät vasta pitkän ajan kuluttua, jopa usein niin myöhään, ettei niiden saavuttamiseksi käytyjä taisteluja enää muistetakaan. Mutta tästä ammatillisten järjestöjen tehtävien luonteesta myös johtuu, että eri taisteluyksikköjen, järjestöjen ja ammattiosastojen ja lopuksi itsensä SAK:n, on milteipä sotilaallisen täsmällisesti koetettava noudattaa yhteisiä päätöksiä, sääntöjä, hyökkäys- ja puolustuskäskyjä ja yleensä hyvää järjestystä kaikessa
14 siinä toiminnassa, mihin ryhdytään. Kapitalistisen tuotantojärjestelmän menestyksellisen toiminnan edellytyksiin kuuluu, sen tuotannon harjoittajien mielestä, että se saisi mielensä mukaan valita ne ihmiset, joiden apua yrittäjä tarvitsee, ja etteivät nämä ihmiset milloinkaan keskenään sopien ryhtyisi esittämään työnantajilleen yhteisiä vaatimuksia. Tämä asia on niin tunnettu, ettei minun siitä syystä olisikaan tarvinnut sitä tässä tilaisuudessa sanoa. Mytta se oli kuitenkin sanottava, jos aiomme osata antaa oikean arvon sille, että eri ihmisten keskeinen yksimielisyys tuskin missään muissa tapauksissa yhteiskunnassamme tule niin nopeasti palkituksi kuin ammatillisesti järjestyneen työväen taisteluissa, mikäli tämä yksimielisyys kestää sen ajan, mikä tarvitaan työväen vaatimusten perille ajamiseen. Työväen poliittisen puolueen taistelutehtäviin sitten kuuluu koettaa lainsäädäntöteitse vakiinnuttaa ne saavutukset mainitsen esimerkkinä työpäivän pituuden joita ammatillinen liike on omalla toiminnallaan jo hankkinut. Tästä työnjaosta käykin selville, kuinka ammatillinen ja poliittinen työväenliike ovat omiaan täydentämään toinen toisensa taistelua, samalla kun siitä käy selville, miten välttämätön on näiden työväenliikkeen eri haarojen läheinen yhteistoiminta. Olen saanut tehtäväkseni kiittää SAK:a siitä hyvästä yhteistyöstä, mikä tähän saakka on sen ja Sosialidemokraattisen Puolueen välillä vallinnut. Samalla kun tämän lausun, pyydän onnitella SAK:a ja siihen kuuluvia järjestöjä viime aikaisista saavutuksista, varsinkin ottamalla huomioon ne poikkeukselliset olot, joissa meidän maassamme viime vuosina on ollut elettävä. Puoluetoimikunnan puolesta toivotan tämän kongressin työlle mitä parhainta menestystä pitäen selvänä, että täällä ymmärretään, että vain mahdollisimman suuren yksimielisyyden merkeissä on ammatillisesti järjestyneellä työväestöllä mahdollisuus»esiinmarssia» siten, että sen vaatimukset maamme työoloja järjestettäessä on otettava huomioon. Puheenjohtaja Huttunen kiitti muutamin sanoin Sosialidemokraattisen Puolueen Puoluetoimikuntaa ja sen edustajaa Harvalaa kokoukselle esitetystä tervehdyksestä. Kansainvälisen Ammattiyhdistysliiton tervehdyksen esitti Tanskan ammattijärjestön taloudenhoitaja HANS JACOB S EN: On ilo tulla Suomeen ja nähdä se suurenmoinen edistys, mikä täällä on tapahtunut kuluneen 3-vuotiskauden aikana. Nyt voi onnitella Suomen työläisiä siitäkin, että heidän edustajansa ovat mukana maan hallituksessa ja siten ovat siis työläiset edustettuna kaikissa neljän Skandinaavian maan hallituksissa. Internationalen toiminnassa pitää paikkansa se, mikä pitää paikkansa kaikkien jäsenjärjestöjenkin toiminnassa, nimittäin, jos eri jäsenjärjestöt menestyvät, niin keskusjärjestökin menestyy, ja niinhän on käynyt myös Internationalen. Kansainvälinen ammattiyhdistysliikehän on kärsinyt maailmansodan jälkeisinä vuosina suuriakin tappioita. Viittaan vain sellaisiin tapauksiin kuin fascismin voitto Italiassa, natsilaisuuden voitto Saksassa ja diktatuurin valtaanpääsy Itävallassa. Samoin tapaukset Baltian maissa. Näissä maissa on menetetty huomattava joukko
ammattiyhdistysten jäseniä ja kadotettu Internationalen toimintapiiristä useita huomattavia persoonallisuuksia. On ollut monenlaisia muitakin vaikeuksia kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen työssä, esim. suuret valuuttavaikeudet, jotka ovat luonnollisesti tuottaneet haittaa Internationalenkin toiminnalle. Mutta toisaalta Internationale on voinut merkitä huomattavaa menestystäkin tililleen. Se on kyennyt avustamaan vaikeuksiin joutuneita jäsenjärjestöjään eri maissa ja sen jäsenmäärä kohoaa tällä kertaa 15 miljoonaan, käsittäen jäsenjärjestöjä 45 maassa. Kansainvälinen ammattiyhdistysliike voi toimia menestyksellisesti niin kauan kun se pitää kiinni niistä periaatteista, jotka laskettiin toiminnan perusteeksi skandinaavisessa konferenssissa v. 1886. Nämä periaatteet olivat demokratian periaatteita. Demokratian pohjalla on skandinaavinen työväenliike noussut ja sillä pohjalla myöskin kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuus on taattu. Tällä hetkellä ovat huomion kohteena tapahtumat parissa tärkeässä maassa, nimittäin Ranskassa ja Espanjassa. Espanjassa ei suinkaan taistella pelkistä Espanjan sisäisistä asioista ja kysymyksistä, vaan siellä taistellaan monista sellaisista kysymyksistä, jotka ovat tärkeitä koko kansainväliselle työväenliikkeelle. Siellä käydään taistelua fascismin ja sosialismin välillä. On väitetty, että Espanjan taistelut olisivat syntyneet kommunistisen ja natsionalistisen katsomuksen vastakohtaisuudesta, mutta niinhän ei asianlaita ole. N.s. kansallismielisethän nousivat kapinaan laillista porvarillista hallitusta vastaan. Silloin kun Espanjan kansalaissota alkoi viime kesänä, pidettiin Internationalen toimesta kokous Pariisissa, jossa Internationalen virallinen kanta Espanjan tapahtumien suhteen määriteltiin. Tämän kannan mukaan Internationale asettui vaatimaan, että Espanjan lailliselle hallitukselle taattaisiin kaikki ne kansallisoikeudet, jotka kuuluvat jokaisen maan lailliselle hallitukselle. Hyvin voimakkaat tekijät Ranskassa ja Englannissa ovat saaneet kuitenkin aikaan n.s. puuttumattomuuspolitiikan, jota sen jälkeen on noudatettu ja jonka puitteissa kapinalliset ja Espanjan laillinen hallitus ovat tulleet tunnustetuiksi tasavertaisiksi taistelupuoliksi. Tähän puuttumattomuuspolitiikkaan ei Internationale ole voinut sen paremmin vaikuttaa. Ranskan olojen kehitys on ollut ammattiyhdistysliikkeen kannalta erittäin mielenkiintoinen. Ranskassahan syntyi fascististen hyökkäysten johdosta n.s. kansanrintama, johon kaikki demokraattiset voimat keskittyivät. Tämän liikkeen pohjalla menivät myös työväen edustajat Ranskan hallitukseen. Ja mikä ammattiyhdistysliikkeen kannalta on tärkeintä, tämä liike vei myöskin Ranskan ammattiyhdistysliikkeen yhdistymiseen. Kaksi aikaisempaa, pientä ammattijärjestöä yhdistyi, ja tämän uuden ammattijärjestön kehitys on senjaikeen ollut erittäin ripeätä. Siihen kuuluu nykyisin jo 3 miljoonaa järjestynyttä työläistä. Harvat olisivat uskoneet, että Ranskasta tulisi edelläkävijämaa sosiaalisten uudistusten tiellä. Olihan monissa muissa maissa päästy jo paljon pitemmälle. Nyt näyttää siltä kuin Ranskassa erinäiset suuret uudistukset toteutuisivat huomattavasti aikaisemmin kuin muissa maissa. Näistä mainittakoon erikoisesti 40-tuntinen työviikko. On syytä korostaa, että ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuus on taattu vain sillä edellytyksellä, että pysytään demokratian pohjalla, siis niiden periaatteiden pohjalla, jotka lyötiin kiinni edellämainitussa skandinaavisessa kongressissa jo niin varhain kuin v. 1886. On toi- 15
16 vottavaa, että Suomessa yhä edelleen mentäisiin eteenpäin samaa vauhtia kuin viimeisten kolmen vuoden aikana. Suomihan on nyt tässä suhteessa joutunut kehityksen etunenään jos jäsenluvun suurentumista ja muita seikkoja pidetään silmällä. Lausun lopuksi toivomuksen, että Suomen ammattiyhdistysliike edelleenkin olisi hyvässä yhteistyössä Internationalen kanssa. Puheen tulkitsi suomeksi päätoimittaja Eero A. Vuori. Kansainvälisen Työtoimiston tervehdyksen esitti toimiston apulaisjohtaja A. P. TIXIER: Herra Puheenjohtaja, arvoisat Naiset ja Herrat. Tuon teille tervehdyksen Kansainväliseltä Työtoimistolta, jonka olette ystävällisesti kutsuneet olemaan edustettuna kokouksessanne. Kiitän Teitä tästä kutsusta, jonka johtajamme on ilolla vastaanottanut. Toimistomme hartain halu onkin päästä välittömään kosketukseen mahdollisimman monen maan työväenjärjestöjen kanssa. Me Genevessä emme suinkaan ole, vaikka usein niin väitetään, teoreetikkoja, jotka työhuoneeseensa sulkeutuneina valmistavat suurenmoisia suunnitelmia ihaillen välillä Geneven järven siniaaltoja ja Alppien lumihuippuja. Ensimmäinen johtajamme A. Thomas, jonka tekin tunnette, oli innokas matkustaja. Hän oli käynyt suurimmassa osassa maailman maita, niinpä Suomessakin kaksi kertaa. Uusi johtajamme hra Harold Butler ylläpitää täten luotua tapaa. Viime vuonna hänkin kävi Pohjolan maissa. Thomas ja Butler ovat aina olleet sitä mieltä, että kansainvälisten laitosten virkamiesten ei ole tyydyttävä tiedotusten tutkimiseen ja tilastojen laatimiseen. He haluavat, että virkamiesten on matkustettava eri maihin, kuulemaan hallitusten ja eduskuntien mielipidettä, tutustumaan sosiaalisten laitosten, tehtaitten ja työpajojen toimintaan, seuraamaan sekä työläisten että työnantajien kokousten keskusteluja. He tahtovat, että kansainvälisen sosiaalisen toiminnan perustana olisi mitä syvällisin eri kansojen tosiolojen tuntemus. Siten vähitellen hankimme kokemuksia, joiden avulla voimme varmuudella määrätä Kansainvälisen Työjärjestön töiden suunnan. Perussääntönsä mukaisesti Työjärjestön tehtäväksi on annettu sopimusten muodossa laatia kansainvälinen työlakikokoelma, tai kuten sitä joskus kutsutaan, kansainvälisen sosiaalipolitiikan lakikirja. Tätä nykyä, kuten epäilemättä tiedättekin, tämä lakikokoelma käsittää 58 sopimusta jotka Kansainvälinen Työkonferenssi on laatinut 22:ssa vuosina 1919 1936 pitämässään istunnossa. Nämä sopimukset koskevat luonnollisesti hyvin erilaisia sosiaalipolitiikan aloja: 13 käsittelee sosiaalivakuutusta, 11 sopimusta naisten ja lasten työsuojelua, 10 sopimusta työaikaa, 7 sopimusta työhygieniaa ja -turvallisuutta, 5 työttömyyttä ja työnvälitystä, 2 työsopimuksia, 2 palkallisia lomia, 2 alkuasukkaiden työoloja sekä 1 sopimus minimipalkkoja, 1 ammatillista järjestymisvapautta, 1 siirtolaisten oloja ja lisäksi vielä pari muulta alalta. Nämä 58 sopimusta eivät ole syntyneet diplomaattien neuvottelujen tuloksena. Ne on luonut kansainvälinen sosiaalinen, demokraattinen järjestö, ja niiden laadintaan ovat osallistuneet ei ainoastaan hai-
^tajat, kuten aikaisemmin oli tapana, vaan myöskin työ- _, önantajain järjestöjen edustajat, ja juuri tämä seikka muoäärettömän suurimerkityksellisen uutuuden kansainvälisten jitten historiassa. Nämä sopimukset on laatinut Kansainvälinen Työkonferenssi, johon jokainen 62:sta järjestömme jäsenvaltiosta saa lähettää 4 valtuutettua: 2 hallituksen edustajaa, 1 työnantajain ja 1 työntekijäin edustajan. Kaikki jäsenvaltiot ovat konferenssissa täydellisesti yhdenvertaisia. Kaikkien maiden valtuutettuja, niin hallitusten kuin työnantajain ja työntekijäinkin edustajia, voidaan valita Työjärjestön toimintaa valvovan Hallintoneuvoston jäseniksi. Tämän demokraattisen säännöksen nojalla Hallintoneuvostoon tätä nykyä kuuluu 3 vakinaista Pohjoismaiden edustajaa: Suomen hallituksen edustaja, Sosiaaliministeriön etevä kansliapäällikkö hra Mannio, joka on uskollisesti seurannut järjestömme töitä sen perustamisesta lähtien Tanskan työnantajain edustaja, hra Oersted, joka myös on neljän pohjoismaan työnantajain liittojen toimiston johtaja, ja Ruotsin työläisten edustaja, hra Andersson, Ruotsin ammattijärjestön toinen puheenjohtaja. Hallintoneuvostoon kuuluu myös kolme pohjoismaista varajäsentä: Tanskan hallituksen edustaja hra Bramsnaes, Norjan hallituksen edustaja hra Störvold ja Tanskan ammattijärjestön puheenjohtaja hra Christian Jensen. Nuo edellämainitut 58 sopimusta muodostavat Työtoimiston tärkeimmän työtuloksen. On totta että niiden käytännöllinen merkitys alkaa vasta silloin kun valtiot ratifioivat ne, toisin sanoen, kun demokraattisten maiden eduskunnat hyväksyvät sopimukset ja sisällyttävät ne kansallisiin lainsäädäntöihinsä. Ratifiointien lukumäärä nousee 740:een. Tämä luku voisi olla, ja sanoisinpa vielä sen pitäisi olla paljon suurempi. Hyvin usein valtiot epäröivät, kun on kysymyksessä laajakantoisia lainmuutoksia vaativien sopimusten ratifiointi. Siitä huolimatta, jos otetaan huomioon taloudelliset pulakaudet, sekä poliittiset ja yhteiskunnalliset kriisit, joihin maailma on ollut uppoutuneena 17 vuoden ajan, on myönnettävä, että 740:n kansainvälisen sitoumuksen aikaansaaminen sosiaalisella alalla on huomattava tulos. Ratifiointien luku ei muuten ole pätevä arvosteluperuste sopimusten arvon määrittelemistä varten. Yleensä tällaisella sopimuksella on hyvin suuri vaikutus sosiaalisen lainsäädännön kehittymiseen niissäkin maissa, jotka eivät ole sitä ratifioineet. Monet maat ottavat sopimuksen huomioon ja lähestyvät vähitellen sen vahvistamaa minimi-tasoa. Hyvin useassa tapauksessa taas kansallinen lainsäädäntö on itse asiassa sopimusten mukainen, vaikkei näitä voidakaan ratifioida pienten, yksityiskohtia koskevien eroavaisuuksien takia. Työjärjestö jatkaa ponnistuksiaan rikastuttaakseen työlakikirjaansa uusilla luvuilla. Lähinnä tulevien vuosien aikana työkonferenssi yrittää määritellä yleisiä periaatteita ja luoda säännöksiä seuraavien kysymysten ratkaisemiseksi: ammattiopetuksen järjestely, ammattitarkastuksen tehostaminen, siirtolaisten suojelu, työehtosopimusten kehittäminen, minimipalkkojen järjestely, ammatillisen yhdistymisvapauden vahvistaminen, maataloustyöväen työolojen parantaminen j.n.e. Sen lisäksi konferenssi jatkuvasti tulee tutkimaan työajan lyhentämistä koskevaa kysymystä, tuota sosiaalipolitiikan pysyvää probleemia 2 SAK :n Pöytäkirja
18 Sosiaalisen edistyksen on pysyttävä tieteellisen ja t. tyksen tasalla. Rationalisointi, joka enentää tehtaitl kykyä, on järjestettävä niin, että työläisten taakka samai Aineellista varallisuutta lisäävän koneellistumisen on < dettava lyhempää työpäivää ja pitempiä vapaa-aikoja ^ työntekijät voivat käyttää ruumiillisen ja henkisen kp edistämiseksi, tällä, kuten muillakin aloilla, pula-ajan liev tekee uudet edistysaskeleet mahdollisiksi. Nyt näyttää maailma, joka v. 1929 lähtien on kokenut tavattoman synk, alkaa jälleen hengittää ja että rohkeatkin toiveet käyvät siksi. Vuoden parin aikana on sosiaalinen lainsäädäntö ollut kaikit sa voimakkaassa nousussa. Sosiaaliset suojelutoimenpiteet ja ennen kaikkea kollektiivisopimukset sopimukset, joita työläisten ja työnantajain järjestöt vapaaehtoisesti laativat tulevat yhä lukuisammiksi ja viettävät voittokulkuaan koko maailmassa. Melkein kaikkialla työnantajat ovat ymmärtäneet, ettei työehtoja voida yksipuolisesti sanella, vaan että on neuvoteltava, tingittävä ja pyrittävä sovintoon, jos tahdotaan välttää väkivaltaisia mullistuksia. Yhä suuremmassa määrin työläisten ammatilliset järjestöt näyttävät omaavan voimaa, kypsyyttä ja kykyä puolustaa työntekijöiden etuja, ottaen samalla huomioon yleisen edun, josta niitä todellakaan ei voi erottaa. Tämän yhteistoiminnallisen sosiaalisen edistyksen hyväksi Työtoimistokin tekee voitavansa, ei ainoastaan kansainvälisten sopimusten kautta, vaan myös välittömämmällä tavalla, joka on tuottanut eittämätöntä apua monellekin maalle, vaikka onkin vähemmässä määrin tullut tunnetuksi. Kansainvälinen Työtoimisto seuraa mitä suurimmalla myötätunnolla työväen ammatillisten järjestöjen kehitystä, sillä Työ toimiston normaalisen toiminnan edellytyksenä on lujan ammatillisen liikkeen olemassaolo. Niinpä meitä onkin suuresti ilahduttanut, kun olemme nähneet Suomen ammatillisen liikkeen jälleen elpyvän, koettuaan monia vaikeuksia. Näin ollen Suomen työväen edustuksella Työkonferenssissa on oleva vielä suurempi merkitys Suomen työväen pyrkimysten edistäjänä. Ensi sijassa Kansainvälinen työtoimisto antaa lausuntoja ja tietoja hallituksille, eduskunnille, työväen ja työnantajain järjestöille sekä sosiaalipolitiikan erikoistuntijoille. Toimisto julkaisee eri maiden tärkeimmät sosiaaliset lait ranskan, englannin ja saksan kielisinä käännöksinä, 17 vuoden aikana se on julkaissut satoja lainopillisia ja teknillisiä raportteja suurista työkysymyksistä. Sitäpaitsi se on saanut vastata monilukuisiin tiedusteluihin, sillä kaikki maat haluavat tietoja toisten kokemuksista. Viime aikoina tiedustelujen lukumäärä on noussut noin tuhanteen vuodessa. Toisinaan Työtoimiston avustus on ollut vieläkin välittömämpää; se on nimittäin osallistunut lakien valmisteluun ja sosiaalisten laitosten luomiseen. Voisin mainita muutamia esimerkkejä siltä alalta, jonka parhaiten tunnen. 13 vuoden aikana olen johtanut Työtoimiston sosiaalivakuutusjaostoa ja sillä tavoin minulla on ollut tilaisuus päästä suoranaiseen yhteistoimintaan monen valtion kanssa. Nämä valtiot ovat pyytäneet lausuntoamme lakiehdotuksistaan, ja toisinaan ne ovat pyytäneet meitä teknillisiksi neuvonantajiksi sosiaalivakuutuslainsäädäntöä tai vakuutuslaitosten järjestelyä valmisteleviin valiokun-
nilleen samanlainen. Tanskassa on meillä 3,600,000 asukasta ja Suomessa lienee 3,700,000. Tanskassa on meitä ammatillisesti järjestyneitä työläisiä 465,000, joista 425,000 kuuluu Tanskan ammattijärjestöön, loput ovat sen ulkopuolella. Tämän saavutuksen olemme saavuttaneet kiinteässä yhteistyössä osuustoimintaliikkeiden ja sosialidemokraattisen puolueen kanssa. Tämä yhteistyö on ollut hedelmällistä koko Tanskan työväenliikkeelle. Viime vaaleissa saimme tämän yhteistyön ansiosta 46 % kaikista annetuista äänistä. Hallituksessa istuu enemmistö sosialidemokraatteja, 10 ministeristä 7 kuuluu sosialidemokraattiseen puolueeseen. Työehtosopimukset muodostavat myös Tanskassa sen perustan, jolla koko ammattiyhdistysliike seisoo. Ne ovat turvanneet työläisille minimipalkan, ja keskimääräinen tuntiansio on tällä kertaa, kun otetaan siis ei-ammattilaiset ja ammattilaiset, 1,30 kruunua, siis noin 13 14 Smk. Meillä on vuodesta 1920 lähtien voimassa 8-tunnin työaikalaki, loma-asiat on järjestetty ja ylipäänsä sosiaalinen lainsäädäntö on mennyt eteenpäin. Kaikki, kuten jo sanoin, on aikaansaatu vain solidaarisella yhteistyöllä kaikkien muiden liittojen kanssa. Me toivomme, että täällä Suomessakin seurattaisiin tätä meidän esimerkkiämme. Haluan esittää kongressille parhaat onnitteluni ja toivon, että vallinnut yhteistyö ei olisi ainoastaan kansallista ja skandinaavista, vaan kansainvälistä, joka veisi työväenluokkaa kohti onnellisempia aikoja. Puheen tulkitsi suomeksi järjestäjä K. F. Christiansson. Norjan ammattijärjestön tervehdyksen esitti taloudenhoitaja I. B. AASE: Norjan ammattijärjestön puolesta on minulla kunnia esittää tälle edustajakokoukselle järjestömme terveiset. Me olemme hyvin iloisia siellä Norjassakin, kun olemme todenneet sen seikan, että ammattiyhdistysliike Suomessa on mennyt eteenpäin. Niinhän työväenliike ylipäänsä on voimistunut kaikissa Skandinaavian maissa, ja on sentähden arvokasta, että siis näiden maiden työläiset ovat huomanneet, että tämä on aivan välttämätöntä. Ammattiyhdistysliike on Norjassakin mennyt kauniisti eteenpäin. Vuonna 1931 oli ammattijärjestön jäsenmäärä 260,000. Tällä kertaa on jäsenmäärä jo 286,000. Kaikkiaan on meillä perusjärjestöjä ja osastoja 2,930. Lisäksi on meillä n.s. työttömäin yhdistyksiä, jotka eivät kuulu suoranaisesti ammattijärjestöön, mutta mikäli näiden yhdistysten jäsenet saavat työtä, he siirtyvät automaattisesti liiton jäseniksi. Tällaisia jäseniä on meillä 8,400. Kaupungeissa meillä on ammatillisesti järjestyneitä työläisiä 180,000, maaseudulla noin 80,000, kaivoksissa 210 jäsentä ja kaukana ulkomerillä, koska Norja on merimaa, 8,400 jäsentä. Tässä on mainittuna muutamia numeroita. Meillä on kyllä vielä eräitä aloja, joissa työläiset kuuluvat n.s. ammattiliittoihin. Norjan ammattijärjestön edustajakokouksessa viime kerralla tehtiin päätös, että on toteutettava teollisuusliittoperiaatetta, mutta muurarit, sähkötyöläiset y.m. ryhmät n. 6,000, eivät kuulu teollisuusliittoihin. Me toivomme kuitenkin, että kenties lähimmässä 21
22 tulevaisuudessa jo voimme toteuttaa järjestömuotorakennettamme. Tällä hetkellä olemme erikoisesti kiinnittäneet huomiota maatyöläisiin, kotiapulaisiin ja kalastajiin. Olemme yrittäneet ammatillisen liikkeen toimenpiteillä nostaa näitä ryhmiä korkeammalle taloudelliselle tasolle. Se on kylläkin hyvin paljon vaikeampaa toimintaa kuin teollisuustyöläisten keskuudessa. Siinä ei myöskään voida järjestöllisesti päästä kovin hyviin tuloksiin, vaan on yritettävä näillä aloilla lainsäädännön avulla viedä kehitystä eteenpäin. Me olemme siinä onnellisessa asemassa, että olemme voineet kohottaa työläisten palkkoja aika paljon. Meillä on hiljattain ollut neuvotteluja, jotka koskevat noin 92,000 työläistä. Niistä oli ammatillisesti järjestyneitä 85,000. Näitä varten on ollut siis neuvotteluja ja näitä varten on voitu solmia työehtosopimuksia ja kohottaa näiden palkkoja. Meidän indeksimme lasketaan vuodelta 1927, jolloin se asetetaan sadaksi. Tuotannon arvo on kohonnut voimakkaasti Norjassa, noin 86 % verrattuna vuoteen 1927. Työpalkat eivät ole kohonneet samassa suhteessa. Työpalkat ovat oikeastaan laskeneet. Vuodesta 1927 elinkustannusten nousu on 18%%, palkkojen nousu vain 4,4%. Joka tapauksessa, jos laskemme pyöreissä luvuissa, niin tässä viimeisessä palkkojenylennys-järjestelyssä saatiin nyt aikaan aika paljon etuisuuksia ja palkkojen koroituksia. Tuntipalkat kohosivat keskimäärin noin 10 12%, urakkapalkat noin 15%. Myöskin poliittisella alalla olemme menneet voimakkaasti eteenpäin. Työväenpuolueessa on tällä hetkellä 150,000 jäsentä. Nuorisoliitoissa on 32,000 ja Työväen Urheiluliitossa 64,000 jäsentä. Lisäksi on lastenosastoissa noin 3,000 jäsentä. Viime vaaleissa Norjan Työväenpuolue sai 600,000 ääntä, ja kuten tunnettua, meillähän on oma hallituskin, joka yhä edelleenkin istuu. Tämä hallitus on tietenkin yrittänyt tehdä kaikkensa kohottaakseen työläisten taloudellista ja sosiaalista asemaa. Se on voinut laajentaa tätä tarkoittavaa lainsäädäntöäkin, joka tällä kertaa koskee noin % miljoonaa työläistä. Sen ulkopuolella on vieläkin 250,000 työläistä, mutta me pyrimme kohti parempia olosuhteita. Oppilaskysymys y.m. suuret kysymykset ovat tällä kertaa hallituksen erikoisen huolen alaisina. Poliittinen ja ammatillinen työväenliike ovatkin kulkeneet meillä käsi kädessä. Olemme lisäksi olleet selkänojana hallitukselle, joka on yrittänyt tehdä kaikkensa voittaakseen m.m. työttömyyttä. Mutta silti meillä on vielä 70,000 työtöntä. Meillä on muitakin suuria sosiaalisia kysymyksiä, jotka vaativat hallituksen ja työväenliikkeen huolenpitoa, mutta me yritämme yhdessä poistaa kaikkia epäkohtia ja kehittää asioita parempaan suuntaan. Vaikeaa on tietenkin yksipuolisesti yhdessä maassa kohottaa työläisten taloudellista ja sosiaalista tasoa, se vaatii paitsi skandinavista, myöskin kansainvälistä yhteistoimintaa. Meidän päämäärämme on kansainvälisesti aikaansaada 40-tuntinen työviikko. Sehän on meidän kaikkien suuri ja yhteinen päämäärämme. Kenties me hyvällä yhteistoiminnalla voimmekin päästä tähän tulokseen, joka on siis yksi niistä suurista kysymyksistä, joihin kansainvälinen ammattiyhdistysliike pyrkii. Minä toivotan menestystä kokouksen työlle ja uskon, että tekemänne päätökset ovat sellaisia, jotka hyödyttävät teidän eteenpäinmenoanne ja työväenliikettä ylipäänsä koko maailmassa. Puheen tulkitsi suomeksi järjestäjä A*. F. Christiansson.
23 Hollannin ammattijärjestön tervehdyksen esitti sihteeri S. de la BELLA Jr: Ensimmäisen kerran on Hollannin ammattijärjestö edustettuna Suomen ammattiyhdistysliikkeen keskusjärjestön kongressissa, ja pidän suurena kunniana itselleni, että olen saanut tämän edustustehtävän suorittaakseni. Lausun teille Hollannin ammattijärjestön nimissä tervehdyksen, Hollannin 300,000 järjestyneen työläisen tervehdyksen. Hollannissa tunnetaan suurta myötätuntoa teidän maatanne kohtaan, ja olen iloinen siitä ja pidän sitä kunniana, että myöskin Hollannissa on ollut miehiä, jotka ainakin jossain määrin ovat olleet edesauttamassa maanne itsenäistymistä. Suurella ilolla olemme viime vuosina saaneet seurata Suomen työväenliikkeen kehitystä ja sen edistymistä poliittisella, taloudellisella ja osuustoiminnallisella alalla. Te saavutatte yhä vankemman sijan kansainvälisessä yhteistoiminnassamme ja siten teistäkin tulee tuki siinä suuressa kansainvälisessä taistelussa, jota käymme vapauden ja sosialidemokratian puolesta ja työväenluokan vapautumisen puolesta. Tässä taistelussa meillä on kolme suurta yhteistä vihollista, joita vastaan meidän on taisteltava. Ne ovat militarismi, diktatuurin vaara ja kapitalistinen järjestelmä. Näinollen tekin ehkä tunnette tyydytystä sen johdosta, että me olemme omassa maassamme vaikeista taloudellisista olosuhteista huolimatta onnistuneet torjumaan diktatuurin vaaran ja fascismin eteenpäinmenon niin, että fascistinen liike meidän maassamme ei enää näyttele suurtakaan osaa. Kuitenkin on meidänkin yhä edelleen oltava valveilla. Me uskomme, että diktatuuria vastaan voidaan parhaiten taistella jos harjoitetaan kansainväliseen hyvinvointiin tähtäävää politiikkaa. Hollannissa on jo useita vuosia käytännössä noudatettu vanhoillista politiikkaa, joka on nojautunut työpalkkojen alentamiseen ja työttömille annettavien avustusten pienentämiseen, ja siten aiheutettu suurta ostokyvyn vähentymistä. Luulen, että jossain määrin samanlaista politiikkaa on myöskin teidän maassanne noudatettu. Tämä politiikka on aiheuttanut meidän maassamme suuren työttömyyden, niin että maassa, jossa on 8 milj. asukasta, on vielä nykyisinkin 400,000 työtöntä. Luonnollisesti tämä kaikki on vaikuttanut epäedullisesti maan taloudellisen elämän kehitykseen. Luonnollisesti niin suuri työttömyys on myös vähentänyt kansakunnan ostokykyä. Senvuoksi on Hollannin työväenliike ryhtynyt harjoittamaan valistustyötä ja alottanut taistelun toisenlaisen politiikan puolesta. Tämän politiikan tunnusmerkkinä on taloudellisen elämän suunnitelmallinen järjestäminen, uusien teollisuuksien perustaminen, 40-tuntisen työviikon toteuttaminen ja monet muut samankaltaiset periaatteet. Me olemme valistustyömme suhteen tarkasti seurailleet sitä politiikkaa, jota on noudatettu Ruotsissa ja Tanskassa, ja olemme voineet todeta, että se politiikka on johtanut edullisiin tuloksiin. Huolimatta suuresta työttömyydestä on työväenluokka pysynyt uskollisena ammattiyhdistysliikkeelle ja sen voima on pysynyt murtumattomana. Myöskin sosialidemokraattinen työväenpuolue on saavuttanut viime aikoina entistä suurempaa luottamusta, ja suurin toivein käymme t.k. 26. p:nä parlamenttivaaleihin. Huolimatta pula-ajasta, huolimatta palkkojen alentamisesta ja
24 suuresta työttömyydestä on ammattijärjestömme jäsenluku ei vain pysynyt entisen suuruisena, vaan huomattavasti kasvanutkin. Me tunnemme olevamme kansainvälisesti sidottuja toisten maiden, kaikkien demokraattisten maiden työläisiin ja ammattiyhdistysliikkeisiin. Me tunnemme myötätuntoa kaikkia niitä työväen pyrkimyksiä kohtaan, jotka vastustavat diktatuurin kauheata valtaa. Me seuraamme myötätunnolla työväen pyrkimyksiä karistaa diktatuurin ies harteiltaan. Diktatuurin hävittäminen, sehän onkin edellytyksenä sivistyksen palauttamiselle ja proletariaatin nostamiselle. Diktatuuri merkitsee kurjuuden lisääntymistä. Lopetan vakuuttamalla, että Hollanninkin ammattiyhdistysliike yrittää ponnistaa kaikki voimansa täyttääkseen velvollisuutensa omassa maassaan ja myöskin kansainvälisessä mittakaavassa. Toivon, että teidän järjestönne tulisi jatkuvasti ja keskeytymättä kasvamaan ja että työväenluokan asema Suomessakin jatkuvasti parantuisi. Samoin toivon, että ne päätökset, jotka tässä kongressissanne teette, tulisivat edistämään järjestönne voimistumista ja taistelunne menestymistä. Eläköön kansainvälinen veljeys ja solidarisuus! Puheen tulkitsi suomeksi toimittaja H. Adler. SAK:n puheenjohtaja Edv. Huttunen kiitti kokouksen puolesta ulkomaalaisten järjestöjen edustajia osoitetusta huomiosta, toivoen, että ne läheiset suhteet, jotka meidän ja näiden järjestöjen kesken ovat olleet, edelleen jatkuisivat ja että yhteistyömme kantaisi mitä parhaimman tuloksen, jolloin tämäkin kongressi olisi osaltaan tätä hyvää yhteistyötä edistämässä. Kotimaisista kutsuvieraista esitti Kulutusosuuskuntien Keskusliiton tervehdyksen sihteeri ONNI TOIVONEN: Kulutusosuuskuntien Keskusliiton edustajana pyydän lausua Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton toisen edustajakokouksen osanottajille edistysmielisen osuuskauppaväen tervehdyksen. Tällä hetkellä näyttää edistysmielisen osuuskauppaliikkeen tulevaisuus varsin valoisalta. Viime toimintavuosi oli ennätysvuosi mm. jäsenmäärän, myymäläluvun, liikevaihdon ja puhtaan ylijäämän suhteen. Jäsenmäärähän nousi 275,000:een, myymäläluku 2,000:een, liikevaihto 1,500 miljoonaan markkaan ja puhdas ylijäämä 36 miljoonaan markkaan. Nämä saavutukset merkitsivät edistysmielisen osuuskauppaliikkeen voimakasta ulkonaista laajentumista ja sisäistä taloudellista lujittumista. Mutta lisäksi voimme jo nyt sanoa, että viime vuoden ennätykset tulevat tänä vuonna runsaasti ylitetyiksi. Uusia jäseniä liittyy nimittäin edistysmielisiin osuuskauppoihin jatkuvasti kaikista kansalaispiireistä. Jäsenmäärän kasvun ohella lisääntyy myös myymäläin lukumäärä ja liikevaihto. Samoin paranevat tietysti myös taloudelliset tulokset. Liikevaihdon lisääntyminen on viimeisinä kuukausina ollut niin voimakasta, että sellaista ei ole koettu inflatiovuosien jälkeen. Työväestön ostokyky on niin ollen kasvanut, mikä seikka on ilolla merkittävä. Edistysmielinen osuuskauppaväki on ilolla todennut, että reipasta eteenpäin menoa on tapahtunut myös ammattiyhdistysliikkeessä.
Merkitseehän ammattiyhdistysliikkeen voimistuminen mahdollisuuksien parantumista toimia työväestön palkka- ja elintason kohottamiseksi, johon osuuskauppaliikekin omilla keinoillaan ja omalla toiminnallaan pyrkii. Edistysmielinen osuuskauppaväki on monessa yhteydessä lausunut myötätuntonsa ammattiyhdistysliikkeelle. Läheisten suhteiden seurauksena on ollut, että KKn ja SAKn kesken on aikaansaatu sopimus niistä yleisistä periaatteista, joita työoloja edistysmielisessä osuuskauppaliikkeessä järjestettäessä on noudatettava, ja sovittelulautakunnan asettamisesta käsittelemään niitä työriitatapauksia, joista ei työntekijäin ja työnantajan välisissä neuvotteluissa päästä yksimielisyyteen. Tällaiseen yhteisymmärrykseen pääseminen on ollut mahdollista vain siten, että niin ammattiyhdistysväen kuin osuuskauppaväenkin taholla on ollut vakavaa pyrkimystä saattaa työolot edistysmielisessä osuuskauppaliikkeessä kumpaakin puolta tyydyttäviksi. Edistysmielinen osuuskauppaväki toivoo hartaasti, että hyvä yhteisymmärrys ammattiyhdistysliikkeen ja edistysmielisen osuuskauppaliikkeen välillä edelleenkin säilyisi. Tässä mielessä toivon menestystä tämän edustajakokouksen työlle. Työväen Sivistysliiton tervehdyksen esitti sihteeri PEKKA RAILO: Työväen Sivistysliiton toimikunnan puolesta tuon liittomme onnentoivotukset ja tervehdyksen edustajakokouksellenne. Työväen Sivistysliiton taholla olemme suuresti iloinneet ammattiyhdistysliikkeen voimistumisesta viime vuosina; eikä ainoastaan sen vuoksi, että olemme tottuneet iloitsemaan työväenliikkeen menestyksestä yleensä, vaan myöskin siksi, että ammattiyhdistysliikkeen jäsenmäärän lisääntyminen ja toiminnan vilkastuminen merkitsee samalla myös meidän liittomme jäsenverotulojen ja toiminnan kasvua. Se näet pakoittaa ammattiyhdistysliikkeen entistä selvemmin havaitsemaan myös opinnollisen sivistystyön merkityksen ja meidänkin apumme tarpeellisuuden. Yhteistyö SAK:n ja sivistysliiton kesken, oltuaan kaiken aikaa mitä parhainta, on vuosi vuodelta saanut yhä kiinteämpiä ja yhä pysyvänipiin tuloksiin johtavia muotoja ja seurauksia. Ammatillisten paikallisjärjestöjen ja ammattiosastojen opintokerhotoiminta on lyhyessä ajassa kaksinkertaistunut, ammattiliitot kiinnittävät entistä vakavampaa huomiota kirjeopistokurssiemme suosittelemiseen ja kustantamiseen järjestöjensä toimihenkilöille ja SAK:n ja sivistysliiton yhteistyö ammattiyhdistyskoulukurssien ennakkovalmistelussa ja ohjauksessa ja ammattiyhdistystiedon opetuksessa on saanut jo vakiintuneita muotoja. Ammattiyhdistysliike luo työväenliikkeen muullekin toiminnalle välttämättömän taloudellisen perustan. Myös työväen omatoiminen sivistystyö tarvitsee tällaisen perustan voidakseen toimia ja menestyä; mutta toiselta puolen työväen opinnollinen sivistystyö on tarpeen ja hyödyksi tätä taloudellista perustaa luotaessa, lujitettaessa ja kehitettäessä. Siksi on jatkuva vuorovaikutus taloudellisen ja sivistyksellisen toiminnan välillä ja molempien kehittämiseksi tarpeen ja hyödyksi molemmille. Ja siksi myös toivomme, että tähänastinen hyvä yhteistyö SAK:n ja meidän liittomme kesken edelleenkin jat- 25