AALTO UNIVERSITY Erasmusraportti Konetekniikan koulutusohjelma, RWTH Aachen, Kesälukukausi 2012
Aachen Aachen sijaitsee Nordrhein-Westfalian osavaltiossa Saksan länsiosassa. Asukkaita kaupungissa on 250 000, joista opiskelijoita n. 50 000, eli kaikenlaista baarikulttuuria ja opiskelijaelämää löytyy. Aachen oli huhujen mukaan Saksan sateisin kaupunki ja se kyllä näkyi vesisateen määrässä. Lähes joka päivä tuli vettä, tosin sadekuurot olivat usein aika lyhyitä joten eivät ne pahemmin menoa haitanneet. Kaupunki on vanha keskiaikainen kylpyläkaupunki ja se onkin kuuluisa kuumista lähteistään. Alueen kylpylässä pääsee yhä ihmettelemään näitä terveysvesiä. Aachen on myös aikanaan toiminut keisarin talviasuntona ja siellä on myös kruunattu pääosa pyhän roomalaisen keisarikunnan hallitsijoista. Kaupungin maamerkkinä toimii Kaiserdom, mikä on yksi vanhimmista Euroopassa yhä pystyssä olevista katedraaleista. Toinen alueen nähtävyys on Dreiländereck, mikä on Saksan, Hollannin ja Belgian yhteinen rajapiste. Paikalta löytyy myös Hollannin korkein piste. Saapuminen ja alkujärjestelyt Itse kuljin Saksaan lopulta autolla. Menomatka sujui Ruotsin kautta ja paluu lopulta suoraan Travemündestä lautalla Helsinkiin. Autoilu on loppupeleissä kalliimpaa kuin lentokoneella kulkeminen, mutta perillä oli toisaalta todella mukavaa kun pääsi helposti liikkumaan lähialueella. Itselle tuli ainakin pienoisena yllätyksenä että Saksassa ja muualla Keski-Euroopassa bensanhinta tuntui olevan jopa korkeampi kuin Suomessa. Perillä vaihto-opiskelijan pitää käydä kirjautumassa useampaan eri laitokseen saavuttuaan kaupunkiin. Muutaman aiemman ERASMUS-kertomuksen perusteella odotin melkoista paperisotaa, mutta koko ruljanssi sujui lopulta alle tunnissa melko mukavasti. Jos saksa ei kielenä suju kunnolla, kannattaa pyytää joku paikallinen mukaan auttamaan. Ainakaan Bürgerservicen ja pankin henkilöstön englanti oli todella huonolla tasolla ja kaikki piti hoitaa saksaksi. Ensimmäinen tehtäväsi asunnon saamisen jälkeen on rekisteröityä asukkaaksi kaupungintalolla tai jossain vastaavassa kansalaispalvelun (Bürgerservice) toimistossa. Pisteet löytyvät ainakin Elisengalerien takaa ja päärautatieaseman vierestä. Mukaan tarvitaan passi ja jos mahdollista niin RWTH Aachenin opiskelijakortti. Kaupungin asukkaaksi rekisteröitymisen jälkeen voit avata pankkitilin Saksaan ja tähän löytyykin sitten useampia vaihtoehtoja. Varsinkin keskustan alueella pankkeja on joka nurkassa. Itse hankin tilin Sparkasse Aachenin kautta. Nostopisteitä Sparkassella oli lähes joka puolella kaupungissa, mikä oli hyvä sillä vieraiden pankkien automaateista nostettaessa Saksassa peritään melko korkeita maksuja. Kortti oli kuitenkin lopulta melko turha, sillä sain nostettua suomalaisella kortilla lähes täysin ilman kuluja rahaa. Jos sinulla on suomesta hankittu koko Euroopan kattava Kela-kortti, et tarvitse saksalaista terveysvakuutusta. Jostain sopivasta Krankenkassesta pitää kuitenkin hakea todistus siitä että tämä kortti löytyy. Homma hoitui kuitenkin nopeasti ilman selittelyjä. Itse en saksalaisen Student Buddyni kanssa löytänyt kiinteistä liittymistä mitään mikä ei olisi vaatinut parin vuoden sitoutumista tai ollut järkevän hintainen. Hankin lopulta Aldin prepaidin, mikä vaikutti hinnaltaan olevan kilpailukykyisin 11cnt/min puhelu ja tekstiviestihinnoilla muihin liittymiin ja 3cnt/min ja tekstarihinnoilla muihin Aldin liittymiin.
Asuminen Itse sain asunnon Bärenstrasselta n. 300m päästä päärakennuksesta ja muutenkin aivan keskustan tuntumasta. Haittapuolena vieressä menee junarata ja varsinkin rahtijunat kuuluvat ikkunoiden läpi jos ne sattuvat olemaan radan suuntaan. Asuminen on aika halpaa suomeen verrattuna. 17 neliön yksiön vuokra oli 210 euroa kalustettuna. Asunnon talonmies ei puhunut sanaakaan englantia ja muutenkin tuntuu että kaikki järjestelyt hoidetaan joka tapauksessa muiden asukkaiden välityksellä. Joka tilalle ja palvelulle on oma vastaava yhdyshenkilönsä, jonka osoite löytyy ilmoitustaululta. Eniten ongelmia tuotti internetin käyttöön saaminen. Asunnossa ei riittänyt pelkkä johdon seinään kytkeminen, vaan internetin käyttäjäksi tarvitsee rekisteröityä. Lapun saa itse printattua jos sattuu printteri olemaan mukana, muuten se tulee postiluukkuusi päivän parin sisällä. Lappu täytettynä piti lopulta mennä maksamaan toiselle internetyhdyshenkilöistä (10e rekisteröityminen ja 2,5e/kk). Mitään ruokailu- tai siivousvälineitä ei edeltäjä ollut jättänyt tilaan joten kaikki piti käydä ostamassa läheisestä Ikeasta. Lähin löytyy Hollannin puolelta Heerlenistä n. 20km päästä, minne pitäisi päästä kulkemaan julkisillakin suhteellisen helposti. Talosta löytyi oma kuntosali ja baari, jotka kummatkin olivat suhteellisen hyvin varusteltuja. Osa baarin hinnoista näytti alkuun hieman pelottavalta ollen n. suomen hinnoissa. Tarkoittivat lopulta kuitenkin 20 pullon koria, joten janoisienkaan ei pitäisi pahemmin köyhtyä. Ruoka ja juoma Eläminen Saksassa on jonkin verran suomea halvempaa. Ruokakaupassa hintaero ei ole mitenkään päätä huimaava, mutta varsinkin Aachenissa ulkona syöminen on äärimmäisen halpaa, koska opiskelijabudjetille sopivia paikkoja löytyy runsaasti. Esimerkiksi kiinalaista sai 3,5e hintaan sellaisen annoksen millä selvisi koko päivän. Myös juominen on todella halpaa. Ruoka on suomalaiseen ruokaan verrattuna usein aika rasvaista ja epäterveellistä, mutta aina kyllä todella maukasta. Kouluruokalat eli Mensat palvelevat 2,6e hintaan tarjoten ainakin tukevia annoksia. Itse en kovin montaa kertaa jaksanut näissä käydä sillä ruuat koostuivat pääosin jostain ranskalaisten ja uppopaistetun lihan kombinaatiosta ja juomavalinnat erilaisista limuista. Omat luennot olivat Pontstraßen välittömässä läheisyydessä ja sieltä sai useimmiten lähes samaan hintaan huomattavasti terveellisempää ja parempaa ruokaa. Urheilu Ylioppilaskunnan jäsenmaksulla saa käyttää kaikkia yliopistoliikunnan peruspalveluita ilmaiseksi. Erikoisemmista kursseista tai lajeista joutuu kuitenkin maksamaan, mutta esimerkiksi kerran viikossa puolen vuoden ajan pyörinyt Jujutsu maksoi 12 euroa. Pyöräilyä varten varsinkin Hollannin puolella Vaalssin lähistössä oli todella hyviä tiepätkiä maantiepyörällä etenemistä varten ja alueella käydäänkin Hollannin suurin pyöräilykilpailu Amstel Gold Race. Myös maastopyöräilijöille löytyy paljon reittejä kolmen maan raja-alueen paikkeilta. Matkustaminen Opiskelijakortilla kaikki julkinen liikenne on Aachenissa ilmaista ja voit käyttää myös osavaltion junaliikennettä ilmaiseksi. Homma ei kuitenkaan taida koskea nopeimpia IC-junia, mutta ainakin itse selvisin
ongelmista pelaamalla konduktöörin tullessa Erasmus-kortin ja sanomalla etten tiennyt kun kaikki ohjeet olivat vain Saksaksi. Lähistöllä on useita lentokenttiä joista pääsee nauttimaan normaaleiden ja halpalentoyhtiöiden palveluista. Lähimpänä on Maastrichtin kenttä, jonka kohdevaihtoehdot olivat kuitenkin melko rajatut. Muita mainittavan arvoisia kenttiä on Düsseldorf, Düsseldorf-Weeze, Köln ja Frankfurt-Hahn. Näiden kautta pääsee kulkemaan helposti eri puolille Eurooppaa. Itse tuli tehtyä vaihtariporukalla matka Mallorcalle, mistä vuokrattiin yhdessä huvila viikoksi. Ryanairilla touhu on halpaa ja pääsi näkemään kesällä myös kunnolla aurinkoa. Autolla Aachenissa olo oli äärimmäisen kätevää sillä kaikkialle lähialueelle pääsi todella helpolla kulkemaan. Autobahneja oli mukava ajaa ja perille pääsi nopeasti. Kannattaa kuitenkin katsella ruuhkatietoja, sillä itse meinasin kerran missata lennon kun 20km matkaan meni tunti moottoritiellä. Lisähuomiona eteläisemmän Belgian tiet ovat aivan järkyttävän huonossa kunnossa ja kannattaa pyrkiä menemään muita reittejä jos mahdollista. Illanvietto AEGEE järjestää vaihto-opiskelijoille aika paljon kaikkea tapahtumaa ja joka viikko oli myös vaihtareiden kaljoitteluilta paikallisessa pubissa. Pääosa asioista tapahtuu Pontstraßella mihin on keskittynyt suurinosa kaupungin baareista ja halvoista ruokapaikoista. Bileistä yms. oli julisteita joka puolella ja facebookin kautta kuuli asioista aika hyvin. Homma jakautui aika nopeasti pienempiin vaihtariporukoihin jotka järjestivät keskenään omia tapahtumiaan. Saksalaisiin tutustuminen oli välillä valitettavan vaikeaa ja he eivät aina tuntuneet olevan niin innostuneita olemaan tekemisissä vaihto-opiskelijoiden kanssa. Paikallinen jalkapallojoukkue Alemannia Aachen on suhteellisen suosittu ainakin kaupungissa ja käytössä on uusi ja melko massiivinen stadioni. Joukkue on nyt pudonnut Bundesligasta aina kolmosdivariin saakka, joten pelit eivät välttämättä ole enää ihan parasta mahdollista. Liput matseihin olivat aika halpoja ja varsinkin 2. divarin päätösmatsin tunnelma oli mahtava. Erilaiset opiskelijaorganisaatiot järjestävät reissuja Euroopan ja lähialueen tärkeimpiin paikkoihin. Itse olin muutamalla mukana ja ihan hauskoja reissuja olivat. Wapun viettoonkin sai hieman erilaista tunnelmaa käymällä Amsterdamissa juhlimassa kuningattaren syntymäpäiviä muutaman miljoonan ihmisen katufestivaaleilla. Opiskelu Learning Agreement meni aikalailla uusiksi saapumisen jälkeen kun alkoi selvitä mitä kursseihin oikeasti sisältyi ja mille kursseille sain edes osallistua. Minulla ei ainakaan toiminut Campus järjestelmässä ilmoittautuminen, joten asiat tuli hoidettua käytännössä täysin sähköpostitse. Vastauksia tuli useimmiten todella heikosti ja pääosin helpoin tapa oli mennä koputtamaan oveen ja kysellä asioista. Lisäongelmia syntyi myös siitä ettei Aallolla ilmeisesti ollut mitään sopimusta Metallurgian osaston kanssa ja sen takia minut oli sijoitettu Kaivostekniikan laitoksen opiskelijaksi vaikken opiskellut yhtään kurssia sieltä. Vaihdon lopussa piti vain olla vähän omatoimisempi ja itse viedä kurssitodistukset laitoksen koordinaattorille, joka hoiti asiat loppuun.
Tentit Saksassa ovat pääosin pikakirjoituskilpailuja joissa menestyy valokuvamuistilla. Onneksi sain itse melkein kaikki kurssit suoritettua suullisella tentillä, mikä on huomattavasti mukavampi tapa hoitaa asiat ja kysymyksetkin liittyivät enemmän käytännön asioihin eikä eri luonnonvakioiden ulkoa muistelemiseen. Jos joutuu kirjallisia tenttejä tekemään kannattaa suosiolla jättää aina tehtäviä väliin jos ei heti tule vastausta mieleen. Tyypillisesti vastausaikaa on tunti ja kysymyksiä saattaa olla periaatteella yksi kysymys minuuttia kohden. Technologie der Gusswerkstoffe (8 ECTS) Valimoinsituutin johtajan professori Bühring-Polackzekin vetämä kurssi joka keskittyy valumateriaaleihin ja niiden metallurgiaan. Kurssi oli jaettu kahteen neljän opintopisteen osaan. Toinen puolisko oli luennoitu professori Bühring-Polackzekin ja professori Vroomenin toimesta ja siellä käsiteltiin valumateriaalien eri ominaisuuksia, kiteytymistä ja yleistä metallurgiaa. Toinen osa oli viikoittaiset laboratorioharjoitukset joissa tutustuttiin näihin ominaisuuksiin käytännössä. Saksankielinen opetus oli varsinkin Bühring-Polackzekin luennoilla vaikeaa seurata aksentin takia. Ei välttämättä paras valinta ellei saksan taito ole oikeasti todella hyvä, sillä natiiveillakin oli vaikeuksia seurata luentoja. Laboratorio-osuus oli äärimmäisen opettavainen sillä eri asioiden vaikutuksia mm. sulan juoksevuuteen ja yleiseen valettavuuteen pääsi näkemään käytännössä. Lähinnä tämän takia ehkäpä paras kurssi mikä tuli vaihdon aikana käytyä. Metallic Materials (6 ECTS) Perus metallurgian kurssi, joka nimestään huolimatta keskittyi lähinnä ainoastaan teräksiin ja niiden ominaisuuksiin. Professori Bleck oli hyvä luennoitsija ja kurssi oli kaikin puolin ihan mukava kokemus. Jos materiaalitekniikasta on jonkinlainen perusosaaminen ei kurssin pitäisi olla kovin vaikea. Kurssikirja on professorin omaa käsialaa ja sitä myytiin äärimmäisen edullisesti (n. 7e) RWTH:n opiskelijoille. Ainoa miinus tuli kurssin älyttömistä laskareista, missä lähinnä kopioitiin taululta assarin tekemiä tehtäviä. Fabrication Technology of Metals (8 ECTS) Kurssi oli toteutettu muutaman laitoksen yhteistyönä ja toimi eräänlaisena alkeiskurssina englanninkielisen maisteriohjelman opiskelijoille. Aihealueet olivat perus lujuusoppia, takomista ja valimotekniikkaa. Kurssi oli jopa liiankin helppo konetekniikan kanditutkinnon suorituksen jälkeen ja siellä tulikin pysyttyä lähinnä kuullakseen enemmän takomisesta. Kurssin vetivät puoliksi professori Hirt, joka vastasi takomista ja muovaamista käsittelevästä alueesta ja professori Bühring-Polackzek joka opetti valimo-osuuden. Corporate Culture and Social Responsibility (6 ECTS) Kurssi, mikä tuli valittua lähinnä siksi että tarvitsin jotain yhden peruuntuneen valimokurssin tilalle. Loppupeleissä hyvä valinta, sillä aihe oli äärimmäisen mielenkiintoinen ainakin näin teollisuustaloutta sivuaineena lukevan näkökulmasta. Luennoijana toimi professori Harbring. Ei ehkä valovoimaisin luennoitsija, mutta silti huomattavasti parempi kuin pääosa suomalaisista professoreista. Aihealueet liittyivät yrityskulttuuriin ja siihen miten sitä voidaan mitata ja miten se vaikuttaa työntekijöiden käyttäytymiseen organisaatiossa. Kurssi koostui lähinnä luennoista ja viikoittaisista case-harjoituksista, mitä tehtiin ryhmissä luentosalissa. Tentti oli perinteinen saksalaismallinen pikajuoksu, jossa oli 60 minuuttia aikaa suoltaa pari konseptipaperia täyteen tekstiä.
Deutsch 2.1. (4 ECTS) Kielikurssit maksavat RWTH Aachenilla ja oma periodin mittainen 3h viikossa opetusta sisältävä kurssi oli 100 euroa. Tasoryhmä määräytyy lukukauden alussa tehtävän kielitestin mukaan. Jos kielioppi on hallussa tulet pärjäämään testissä sillä se on ainut asia mitä siinä mitattiin. Ryhmiä pystyy kuitenkin vaihtamaan jälkikäteen muutaman tason ylös tai alaspäin ja itse vaihdoin ylemmän tason ryhmään. Opettajana kurssilla toimi Gerhard Horriar. Opetus sinänsä oli ihan laadukasta, mutta koostui pääosin harjoitusten tekemisestä yksin luennolla, eikä kurssilla koskaan tullut mitään läksyjä kotiin. Kuulemma kuitenkin muilla kursseilla on ollut ihan hyvää menoa, eli kannattanee vähän katsoa kenen kielikurssille menee. Yhteenveto Puoli vuotta Aachenissa oli kaikin puolin mukava kokemus vaikka välillä sää olisi voinut olla parempi. Yliopisto on opetukseltaan ja tutkimukseltaan huippuluokkaa ja Aallon Konetekniikan laitokseen tottuneelle tilat olivat aivan uskomattoman hyvät. Valimotekniikan opiskelijana olisi kannattanut olla Aachenissa koko vuoden sillä monet kurssit olivat tehty niin että ensin piti käydä syksyn osuus ennen kevään osuutta. Lisäksi aihetta voi opiskella englanniksi käytännössä ainoastaan syksyisin. Itseäni asia ei hirveästi haitannut, tosin opinnot olisivat voineet edetä hieman helpommin muilla kielillä kuin saksaksi. Koko vuoden olemista puoltaa myös Saksan lukukaudet jotka menevät aika pahasti ristiin suomalaisten lukukausien kanssa. Talvilukukausi alkaa 1.10. ja kevätlukukausi 1.4. joten opiskelu suomessa ennen tai jälkeen puolivuotisen vaihdon on aika haastavaa. Saksan treenaaminen Aachenissa on aika helppoa sillä aksenttia ei ihmisillä juurikaan ole ja heidän ymmärtäminen on helppoa. Jos vaihtokohdetta saksankielisestä maasta miettii, voin kyllä varauksetta suositella Aachenia. Huipputason yliopisto, vilkas yöelämä ja paljon muuta aktiviteettia ja hyvät yhteydet muualle Eurooppaan tekivät kaupungista hyvän paikan viettää vaihtoa.