Päivämäärä 12.3.2012 Maa- ja metsätalousministeriö ASIA: Eläintautilainsäädännön uudistamistyöryhmän mietintö (Työryhmämuistio MMM 2012:2) LAUSUNTO Maa- ja metsätalousministeriö on pyytänyt korkeimmalta hallinto-oikeudelta lausuntoa Eläintautilainsaadännön uudistamistyöryhmän muistiosta. Korkein hallinto-oikeus on käsitellyt lausuntoasiaa 5.3.2012 pitämässään kansliaistunnossa ja esittää lausuntonaan liitteenä olevan hallintoneuvos Eija Siitari-Vanteen laatiman muistion.,bl Presidentti ekka Vihervuori Kansliapäällikkö LIITTEET muistio KORKEIN HALLINTO-OIKEUS HOGSTA FORVALTNINGSDOMSTOLEN THE SUPREME ADMINISTRATIVE COURT Fabianinkatu 15, PL 180,00131 Helsinki Fabiansgatan 15, PB 180,001 3 1 Helsingofix Fabianinkatu 16, P.O.Box 180, FI-00131 Helsinki, Finland www.kho.fi www.hfd.fi
Korkein hallinto-oikeus 24.2.2012 Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi elaintautilaiksi sekä eraiksi siihen liitty- viksi laeiksi 1. Yleistä Korkein hallinto-oikeus pitaa elaintautilainsaadannön uudistamistyöryhman muistioon (Työryhmämuistio MMM 2012.22) sisaltyvaa ehdotusta elaintautilainsaadännön uudistamisesta mietinnössä esitetyistä syystä tarpeellisena. Lakiehdotuksen valmistelua on syytä jatkaa siita huolimatta, että unionin eläinstrategian toimintasuunnitelmaan kuuluvan EU:n elaintautilainsaadannön kokonaisuudistuksen valmistelu alkanee vuoden 2012 aikana. Korkein hallinto-oikeus pitaa kannatettavana työryhmän tekemää rajausta, jonka mukaan eläimistä saatavien sivutuotteiden käyttöä, käsittelyä ja hävittämistä koskevan sääntely uudistetaan erillään tasta hankkeesta. Sivutuotesaantelylla on merkittäviä liittymäkohtia ymparistönsuojelulainsaädäntöön (tasta esimerkkinä ratkaisut KHO 2009.61 ja KHO 11.8.2011 taltionumero 2127), joten valmistelun eriyttäminen on tarpeellista tässäkin mielessä. Korkeimman hallinto-oikeuden lausunnossa ehdotusta elaintautilaiksi arvioidaan hallinto-oi- keudellisen sääntelyn nakökulmasta seka siita nakökulmasta, miten ehdotus soveltuu hallin- to-oikeudelliseen oikeussuojajärjestelmään. 2. Muutoksenhausta Lakiehdotuksessa muutoksenhausta saadettaisiin lain 20 luvussa, joka sisältäisi vain yhden pykälän (1 17 5). Ehdotettu muutoksenhakupykälä sisältää säännökset valituslajista (hallintovalitus) ja sen mukaisesta normaalista muutoksenhakutiestä (1 momentti), viranomaisen päätöksen taytantöönpanosta (2 momentti), viranomaissuoritteista maarattavän maksun ensi vaiheen oikaisuvaatimuksesta (3 momentti) seka viranomaisen valitusoikeudesta (4 momentti).
Saantelya selkeyttaisi, jos edellä tarkoitetut muutoksenhakua koskevat säännökset jarjestet- taisiin eri tavalla tai eriytettaisiin useammaksi pykalaksi. Toimenpidemaksuja koskevat säännökset voitaisiin koota omaksi pykalakseen ja selkeyttää tuon sääntelyn suhdetta valtion maksuperustelakiin. Ehdotettu maksuja koskeva muutoksenhakusaannös on samansisältöinen kuin valtion maksuperustelakiin jo sisältyvä saannös, jonka mukaan ensi vaiheessa viranomaisen maksupäätökseen on haettava oikaisua ja vasta tahän annettuun paatökseen muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Tämän vuoksi saannös voisi olla yksinkertaisernmillaan viittaussaannös valtion maksuperustelain 11 b $:aan. Koska valtion maksuperustelaissa saadetaan myös maksun taytantöönpanokelpoisuudesta (11 $), viranomaisen maksupäätöksen sisällöstä, korjaamisesta ja muutoksenhakuohjauksesta (11 a $), saannöksessa voitaisiin viitata laajemminkin mainittuun lakiin. Ehdotetun 117 $ :n 1 momentin mukaan tämän lain tai tällä lailla täytäntöön pantavan Euroopan unionin säädöksen nojalla annettuun valvontaviranomaisen paatökseen haetaan muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (58611996) saadetaan. Samalla kumottaisiin maaseutuelinkeinojen valituslautakunnasta annetun lain (120311992) 1 $:n 1 momentin 7 kohta sellaisena kuin se on laissa 146812009. Näiden muutosten seurauksena maaseutuelinkeinojen valituslautakunta ei olisi enää toimivaltainen käsittelemään eläintautilainsäädännön mukaisia asioita. Valituslautakunnan toimivallasta on säädetty aluehallintouudistuksen yhteydessä perusteilla, jotka ovat olleet osittain virheellisia. Koska eläintautitapauksissa sovellettavaa lainsäädäntöä on useissa laissa, joita joudutaan soveltamaan usein yhtä aikaa ja joiden mukainen ensimmäinen muutoksenhakuaste on hallinto-oikeus, muutoksenhakutien palauttaminen hallinto-oikeuslinjaiseksi on kannatettava ratkaisu. Eläintautilakiehdotuksen siirtymäsäännöksiin (1 19 $) ei sisally säännöksiä siitä, mitä tapah- tuu lain voimaan tullessa valituslautakunnassa vireillä oleville asioille. Tällaista siirtyma- säännöstä ei sisally myöskaan ehdotettuun lakiin maaseutuelinkeinojen valituslautakunnasta annetun lain 1 $:n 1 momentin 7 kohdan kumoamisesta (4. lakiehdotus), johon siirtymasaannös luontevammin kuuluisi. ' 1 Siirtymäsäannöksia ei sisälly ehdotukseen myöskaan siltä osin kuin ehdotuksen mukaan viranomaisen toimivaltaan kuuluvia asioita siirretään uudessa laissa toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle (esimerkiksi Elintarviketurvallisuusviraston toimivaltaan nyt kuuluva asia kuuluu uuden lain mukaan aluehallintovirastolle). Siirtymasaannöksissa tulisi säätää siitä, siirretäänkö naita asioita vai ei uuden lain voimaan tullessa uudelle toimivaltaiselle viranomaiselle. Siirtymasäännöksissa ei ole otettu myöskaan kantaa siihen, kasitelläankö hallintoviranomaisessa tai muutoksenhakuviranomaisessa lain voimaan tullessa vireilla olevat asiat loppuun voimassa olleen lainsäädännön mukaan vai sovelletaanko niihin joltain osin jo uutta lakia.
Korkein hallinto-oikeus katsoo, että valituslautakunnassa lain voimaan tullessa vireillä olevat ratkaisemattomat asiat tulisi siirtää alueellisesti toimivaltaiselle hallinto-oikeudelle. Koska valituslautaltunnassa suoritettavat käsittelytoimet ovat kirjallisia, näiden käsittelytoimien seurauksena ei yleensa ole suoritettu sellaista valmistelua, minkä vuoksi asiat tulisi ratkaista loppuun valituslautakunnassa. Siitä, miten muutoksenhaussa olevien asioiden suhteen menetellään, tarvitaan joka tapauksessa oma siirtymäsäännöksensä. Ehdotetun 117 :n 1 momentin mukaan muutoksenhaku koskisi valvontaviranomaisen päätöksiä. Lakiehdotuksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen haettaisiin siten aluehallintoviraston, Elintarviketurvallisuusviraston ja kunnanelainlaakarin tekernistapaatöksista. Hallituksen esitysluonnoksen perustelujen (s. 101) mukaan "kunnaneläinlääkärillä olisi hallintopäätösten tekoon liittyvää toimivaltaa lähinnä vain ulkomaille toimitettavien eläinten tai tuotteiden siirtokelpoisuutta koskevien todistusten sekä eläintaudin leviämisen estamiseksi kiireellisessa tilanteessa tehtävien väliaikaisten päätösten osalta". Hallituksen esitysluonnoksen mukaan kunnaneläinlääkäri voisi lisäksi "antaa säännösten noudattamisen laiminlyönnin perusteella määräyksen". Lakiehdotuksen 25 :n mukaan kiireellisessa tilanteessa, jossa eläimellä epäillään tai todetaan olevan vastustettava eläintauti taikka uusi vakava eläintauti ja jossa välittömät toimenpiteet ovat tarpeen taudin leviämisen estamiseksi eikä aluehallintovirasto ole vielä ryhtynyt asiassa toimenpiteisiin, kunnaneläinlääkäri voi tehdä väliaikaisen päätöksen 23 :n 1 momentissa tarkoitetuista kielloista, ehdoista, rajoituksista tai toimenpiteistä. Lakiehdotuksen mukaan tällainen paatös on välittömästi saatettava aluehallintoviraston tietoon. Päätös on voimassa siihen saakka, kunnes aluehallintovirasto on tehnyt asiassa oman päätöksensä, kuitenkin enintään seitseman vuorokautta. Koska valiaikainenpaatös on voimassa korkeintaan seitseman vuorokautta ja se yleensa korvattaisiin aluehallintoviraston päätöksellä jo ennen tätä, tallaiseen kunnaneläinlääkärin toimivaltaan kuuluvaan paatökseen ei voida käytännössä liittää tuomioistuimeen ohjautuvaa tehokasta muutoksenhakumahdollisuutta. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus esittää harkittavaksi, että lakiehdotukseen sisällytettäisiin tältä osin kielto hakea tallaiseen paatökseen erikseen muutosta. Muutoksenhakukielto ei sulkisi pois mahdollisuutta hakea muutosta asiaan varsinaisen ratkaisun yhteydessä (aluehallintoviraston paatös). Niissä tilanteissa, joissa väliaikainen paatös jäisi asiassa ainoaksi viranomaispäätökseksi, toimijalle tällaisesta päätöksestä aiheutuvat seuraamukset eivät vaikuttaisi, kun otetaan huomioon lakiehdotuksen
23 5:ssa ehdotettujen rajoitusten sisältö, taloudellisesti tai muutoinkaan merkittavilta. Harkita voitaisiin myös sellaista järjestelmää, jossa kunnaneläinlääkärin maaraamaan valiaikaiseen päätökseen voitaisiin hakea oikaisua aluehallintovirastolta, jolloin muutoksenhaku valittamalla kunnanelainlaakarin väliaikaisesta päätöksestä kiellettäisiin kokonaan. Muutoksenhakurajoitukselle, olipa muotoilu sitten valituksen kokonaan tai erikseen kieltävä, on joka tapauksessa esitettävissä perustuslain 21 :n vaatimuksiin soveltuvat perustelut. Esitysluonnoksen mukaan lakiehdotuksen 5 luvussa tarkoitetulla tartunta-alueella, rajoitusvyöhykkeellä tai rajoitusalueella noudatettavat kiellot, ehdot tai rajoitukset asetettaisiin Elintarviketurvallisuusviraston tai maa- ja metsatalousministeriön päätöksellä. Muutoksenhaltumahdollisuus koskee näin ollen myös maa- ja metsatalousministeriön hallintopaatöksia, joihin hallintolainkayttölain mukaisesti haetaan muutosta ainoana tuomioistuinasteena korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Ministeriölle kuuluu toimivaltaa tehdä hallintopäätöksiä myös esimerkiksi lakiehdotuksen 45 ja 59 5:ssä tarkoitetuissa tilanteissa. Koska eläintautien torjunnassa tarvittavien toimien lainmultaisuutta arvioitaisiin pääsääntöisesti muutoksenhaussa ensi asteena hallinto-oikeudessa ja eri viranomaisten toimenpiteet saattavat muodostaa kokonaisuuden tai jatkumon, ehdotuksen jatkovalmistelussa tulisi harkita, onko tarpeen noudattaa ministeriön päätösten osalta hallintolainkayttölain mukaista järjestelmää, jossa muutosta haetaan valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Oikeudelliselta luonteeltaan ministeriön toimivaltaan kuuluva päätöksenteko ei poikkea muille viranomaisille kuuluvasta päätöksenteosta, joten jo talla perusteella samanlaisen valitustien (ensi asteena hallinto-oikeus) käyttämiseen on hyvät perusteet. 3. Hallinnollista pakltokeinoista Lakiehdotuksen 18 luvussa saadettaisiin viranomaisen antamasta määräyksestä (111 ), kiellosta ja rajoituksesta (112 ), hyväksymisen, luvan tai rekisteröinnin peruuttamisesta (113 ), toimenpiteistä siirtokelpoisuutta koskevien vaatimusten jäädessä tayttymatta (114 8) seka uhkasakosta ja teettamisesta (115 9). Lakiehdotuksen 111 $:n mukaan valvontaviranomainen voi määrätä sen, joka on rikkoo tätä lakia, sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä talla lailla täytäntöön pantavaa Euroopan unionin saadösta taikka ei ole noudattanut mainitun lain tai säädöksen nojalla tehtyä hallintopaatösta, välittömästi asian laatuun nähden riittävästi määräajassa täyttämään velvollisuutensa. Koslta lakiehdotuksen 115 :n mukaan tällaista määräysta voidaan tehostaa teettämisuhalla tai sakon uhalla, kysymyksessä on selvästi erillinen valituskelpoinen hallinto-
paatös. Lakiehdotuksen 112 :ssä ja 113 :ssä tarkoitettujen viranomaisen toimivaltuuksien käyttö edellyttää lakiehdotuksen mukaan sitä, että viranomainen on ensin käyttänyt lakiehdotuksen 111 :n mukaista määräyksen antamista. Viranomaisen eri päätösten välisistä suhteista säädettäisiin lakiehdotuksen 112 :n 2 momentissa ("kiellon tai rajoituksen asettaminen edellyttää lisäksi, ettei 111 :ssä tarkoitettua maaraysta ole noudatettu määräajassa tai että tämä menettely aiheuttaa vakavaa vaaraa vastustettavan eläintaudin leviamisesta tai vaaraa ihmisten terveydelle") ja 113 :n 1 momentissa. Lakiehdotuksen 113 :n 1 momentissa tarkoitetuissa hyvaksynnan, luvan tai rekisteröinnin peruuttaminen voisi ehdotuksen mukaan perustua ensinnäkin siihen, että toiminta ei enaa täytä hyvaksynnan, luvan tai rekisteröinnin edellytyksiä tai toiminnassa olennaisesti rikotaan tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai päätöksiä. Lakiehdotuksen 113 :n 1 momentin mukaan hyväksyminen tai peruuttaminen (ei sen sijaan puhuta enaa rekisteröinnistä) "voidaan peruuttaa myös, jos toiminnasta aiheutuu vakavaa vaaraa vastustettavan eläintaudin leviamisesta tai vaaraa ihmisten terveydelle eikä tätä vaaraa voida muulla tavoin estää". Momentissa todettaisiin kaikkien edella mainittujen seikkojen jälkeen, että "edellytyksenä luvan, hyväksymisen tai rekisteröinnin peruuttamiselle edella mainituissa tapauksissa on lisäksi, ettei 111 5:ssa tarkoitettua puutteen korjaamista koskevaa maaraysta ole noudatettu määräaj assa". Lakiehdotuksen 113 :n 2 momentin mukaan hyväksyminen tai lupa (ei mainita mitään rekisteröinnistä) "on peruutettava myös, jos toiminta on lopetettu muutoin kuin tilapaisesti". Viimeksi mainittua päätöksentekoa ei ole kytketty lakiehdotuksen 111 :ssä tarkoitetun määräyksen noudattamisen laiminlyöntiin, mikä ei asiayhteyteen soveltuisikaan. Lopettamisella muutoin kuin tilapaisesti on sen sijaan kytköksia lukuisiin tämän lausunnon kohdassa 4. käsiteltyihin ilmoitusvelvoitteisiin, joiden sääntelytapaa ei voida pitää kaikin puolin selkeänä. Esitysluonnoksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 97) todetaan 111 :n osalta, että määräystä käytettäisiin tilanteissa, joissa säännösten tai hallintopäätöksen noudattamiseen liittyvää puutetta ei saataisi poistettua valvonnan yhteydessä annetuilla kehotuksilla ja että kysymys on uudesta säännöksestä. Esitysluonnoksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 98), jotka koskevat ehdotettua 112 :ää, ei ole lainkaan perustelua sille säännösehdotukselle, jonka mukaan 112 :n mukainen paatös voitaisiin tehdä vain siinä tapauksessa, että 111 :n
mukaista erikseen tehtyä määräystä ei ole noudatettu määräajassa. Lakiehdotuksen 113 :n yksityiskohtaisissa perusteluissa on puolestaan vain kategorinen toteamus, että hyväksymistä, lupaa tai rekisteröintiä ei kuitenkaan voitaisi peruuttaa, ellei valvontaviranomainen olisi ensin antanut toimijalle 111 :ssä tarkoitettua määräystä ja ellei toimija olisi laiminlyönyt puutteiden korjaamista määräyksessä asetetussa määräajassa. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ehdotetun kaltainen viranomaisten toimivaltuuksien porrastus ei ole käytössä muualla lainsäädännössä. Valvontaviranomaisen toimivaltuuksien sitominen lähes kaikissa tapauksissa (erityisesti lakiehdotuksen 113 5 :ssä) puutteen korjausyritykseen määräyksellä ei ole nyt käsillä olevassa sääntely-ympäristössä sääntelyn tarkoituksen toteuttamiseksi toimiva järjestelmä. Tällaisella sääntelyllä voidaan päinvastoin vaarantaa sääntelyn tarkoituksen toteutumista. Jos sääntelylle on etsitty mallia perustuslakivaliokunnan elinkeinon ja ammatin harjoittamisoikeutta koskevista tulkintakannanotoista, niin huomiotta on jätetty, ettei valiokuntakaan ole kaikissa tapauksissa edellyttänyt toimenpiteiden porrastusta. Lakiehdotuksen 113 :n 3 momentin mukaan valvontaviranomainen voi kieltää toimijaa harjoittamasta hyväksymisen, luvan tai rekisteröinnin kohteena olevaa toimintaa tassa pykalässä tarkoitetun asian käsittelyn aikana, jos puute on sellainen tai toiminta on sen laatuista, että ihmisten tai eläinten terveys vaarantuu. Momentin mukaan kielto voidaan asettaa enintään viikon pituiseksi määräajaksi. Jos päätöstä ei ole annettu tassa ajassa, määräaikaa voidaan jatkaa. Kielto voi kuitenkin olla voimassa yli kuukauden vain, jos päätöksenteon viivästyminen johtuu toimijan omasta menettelystä tai laiminlyönnistä. Lakiehdotuksen 1 13 :n 3 momentin mukaisesta väliaikaisesta kiellosta, jolla turvataan asian kasittelya viranomaisessa, voi lakiehdotuksen 1 17 huomioon ottaen tehdä erillisen muutoksenhaun, koska muutoksenhakua ei ole talta osin kielletty. Korkein hallinto-oikeus esittää talta osin jatkotyöskentelyssä harkittavaksi, että toiminnan väliaikaiseen keskeytykseen, josta tassa on kysymys, voitaisiin hakea muutosta vasta pääasian ratkaisun yhteydessä. Hallinto-oikeudellisen oikeussuojaj&jestelmän kannalta on haasteellista, että samaa asiaa käsiteltäisiin yhtä aikaa sekä tuomioistuimessa että hallintoviranomaisessa ennen kuin hallintoviranomainen on ratkaissut asian osaltaan. Tällainen yhtäaikainen käsittely viivästyttää yleensä pääasian kasittelya, joten valitusrajoitukselle on esitettävissä perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin soveltuvat perustelut.
7 (10) Korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan lakiehdotuksen 18 luvun saannöltset edellyttävät muutoinkin jatkovalmistelua. 4. Ilmoitusvelvoitteista, jotka koskevat toiminnan olennaista muuttamista Lakiehdotukseen sisältyy lukuisa määrä säännöksiä, jotka koskevat eri toimijoiden ilmoitus- velvollisuutta valvontaviranomaiselle toimintansa olennaisista muutoksista. Lakiehdotuksen 7 luvussa tarkoitettujen toimintojen osalta ilmoitusvelvollisuus on säädetty yleisesti kaikkia toimijoita koskevaksi. Lakiehdotuksen 54 :n 1 momentin mukaan sperman keräysaseman, alltioiden keräys- tai tuotantoryhmän taikka spermavaraston "toiminnassa tapahtuvista olennaisista muutoksista on ilmoitettava viipymatta" aluehallintovirastolle. Momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa ei ole todettu, mitä olennaisilla muutoksilla tarkoitetaan. Lakiehdotuksen 56 $:ssa säädettäisiin vesiviljelyeläinten kasvattamiseen ja perkaamiseen tarvittavan luvan myöntämisedellytyksistä ja toiminnan valvonnasta. Lakiehdotuksen 56 :n 3 momentin mukaan toimija on velvollinen ilmoittamaan Elintarviketurvallisuusvirastolle "toiminnassa tapahtuvista olennaista muutoksista 30 vuorokauden kuluessa". Lakiehdotuksen perustelujen (s. 67) mukaan olennainen muutos voisi olla "esimerkiksi toiminnan lopetus, omistajan vaihtuminen, yli puoli vuotta kestänyt toiminnan keskeytys taikka muutos viljeltävissä lajeissa, viljelylaitoksen rakenteessa, vesitysjärjestelmassä tai tuotantosuunnassa". Lakiehdotuksen 57 j:ssa säädetään karanteenin hyväksymisestä ja sen 2 momentissa ilmoitusvelvollisuudesta aluehallintovirastolle. Momentin mukaan ilmoitusvelvoite on muotoiltu siten, että ilmoitusvelvoite koskee toiminnassa tapahtuvia olennaisia muutoksia ja ilmoitusvelvoite on täytettävä viipymättä. Lakiehdotuksen 62 :n 2 momentissa todetaan vastaavalla tavalla, että hyväksynnän kohteena olevassa toiminnassa tapahtuvista olennaisista muutoksista on ilmoitettava viipymatta aluehallintovirastolle. Lakiehdotuksen 80 :n 2 momentin mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto valvoo hyväksyttyjä laboratorioita. Momentin mukaan hyväksytyn laboratorion on ilmoitettava Elintarviketurvallisuusvirastolle "toiminnan olennaisesta muuttamisesta, toiminnan keskeyttämisestä ja toiminnan lopettamisesta".
Lakiehdotuksen perusteluista ei käy ilmi, miksi joidenkin toimintojen olennaisista muutoksista ilmoittamiselle on tarpeen asettaa määräaika (30 vuorokautta) ja miksi muutoin voidaan käyttää ilmaisua "viipymättä". Lakiehdotuksen perusteluista ei yhtä poikkeusta lukuun ottamatta käy myöskään ilmi, mitä toiminnan olennaisilla muutoksilla tarkoitetaan. Sääntelyteknisesti ilmoitusvelvoitteista säädettäisiin lisaksi epäjohdonmukaisella tavalla, kun osalle toimijoita tällainen ilmoitusvelvoite olisi yhteinen ja osalle siita säädettäisiin erikseen. Lakiehdotuksen perusteella vaikuttaa sinänsä ilmeiseltä, että toiminnanharjoittajan vaihtuminen, toiminnan keskeyttäminen ja toiminnan lopettaminen ovat sellaisia seikkoja, joista valvontaviranomaisen on syytä tulla tietoiseksi mahdollisimman pian. Näitä seikkoja koskeva ilmoitusvelvoite voisi olla laissa kaikille toimijoille yhteinen. Muutoin toiminnan olennainen muutos liittynee siihen, millä tavoin toiminnan muutos vaikuttaa toiminnasta aiheutuvaan elaintautien leviämisriskiin. Tarkemmin tällaisesta ilmoitusvelvollisuudesta voitaisiin säätää alemmanasteisilla säädöksillä. 5. Muita yksityiskohtaisia huomioita Lakiehdotuksen 23 :n 3 momentin mukaan aluehallintovirasto voi myöntaa hakemuksesta yksittäistapauksessa luvan poiketa 1 momentissa tarkoitetusta kiellosta, ehdosta, rajoituksesta tai toimenpiteestä, jos poikkeaminen ei aiheuta taudin leviamisen vaaraa. Esitysluonnoksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan (s. 43) poikkeamismahdollisuus koskisi vain 4 momentissa tarkoitettuja tilanteita, joissa maa- ja metsätalousministeriö on antanut poikkearnismahdollisuutta koskevan asetuksen. Lakiehdotuksen 23 5 :n 4 momentissa tama seikka todettaisiin siten, että ministeriön asetuksella annetaan "lisäksi tarkemmat saannökset niistä ltielloista, ehdoista, rajoituksista ja toimenpiteistä, joiden osalta 3 momentissa tarkoitettu lupa voidaan myöntaa". Ilmaisu "tarkemmat saannökset" on tässä yhteydessä harhaanjohtava, koska koko poikkeuslupatoimivalta riippuisi siita, onko asiasta annettu maa- ja metsätalousministeriön asetusta. Ehdotettu sääntelytapa on valtiosääntöoikeudellisesti merkityksellinen, minkä lisaksi ehdotetussa muodossaan se voi johtaa muutoksenhakuvaiheessa tulkintaongelmiin lain ja asetuksen välisestä suhteesta. Lakiehdotuksen 41 :ssa säädettäisiin alueiden luokittelusta vastustettavien, vesieläimiin leviävien tarttuvien eläintautien leviamisen estämiseksi. Esitysluonnoksen perustelujen (s. 58) mukaan tama alueluokittelu voisi olla päällekkäinen suhteessa lakiehdotuksen 5 luvussa tarkoitettujen rajoitusten kanssa (tartunta-alue, rajoitusvyöhyke, rajoitusalue). Lakiehdotuksen
5 luvussa tarkoitetut alueet ja vyöhykkeet perustetaan ja lakkautetaan hallintopaatöksin, kun taas lakiehdotuksen 41 5:ssa tarkoitettu alueluoltittelu perustuisi maa- ja metsätalousministeriön asetukseen. Lainsäädännön selkeyden vuoksi järjestelmien mahdollisen paallel&aisyyden tulisi näkyä lakitekstistä. Lakiehdotuksen 95 $:ssa saadettaisiin salassa pidettavista tiedoista ja niiden luovuttamisesta. Hallituksen esitysluonnoksen perusteluista ei käy ilmi, miksi naista seikoista on tarpeen säätaa. Ehdotettujen saannösten perusteella kysymys on viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (62111999) saadetyista seikoista, joista ei ole tarpeen säätää uudestaan erikseen. Lakiehdotuksen 60 :mä tarkoitetun toimijan rekisteröintimenettely perustuisi toimijan tekemään hakemukseen. Lakiehdotuksen 60 :n 3 momentin mukaan rekisteröinti olisi voimassa kolme vuotta siitä, kun "sitä koskeva hakemus on tullut vireille viranomaisessa". Käytetyn ilmaisun perusteella vaikuttaisi silta kuin rekisteröintimenettelyyn ei kuuluisi mitään viranomaisen harkintaa. Tällaisesta harkinnasta säädetään kuitenkin lakiehdotuksen 60 :n 2 momentissa (Elintarviketurvallisuusvirasto merkitsee toimijan rekisteriin, jos toimijalla on käytössään tilat, joissa eläimiä voidaan tarvittaessa pitaa eristyksissä; lisäksi vesieläimiä vastaanottavalla toimijalla pitaa saman momentin mukaan olla käytössään karanteeni). Esitysluonnoksesta ei käy ilmi, miksi rekisteröinnin voimassaolosta ehdotetaan saadettaväksi hallinto-oikeudellisesti hyvin poikkeuksellisella tavalla. Lakiehdotuksen 11 8 :n 2 momentin mukaan kumottavan elaintautilain (5511 980) eräät säännökset, jotka koskevat sivutuotteita, jäisivät elaintautilain kumoamisesta huolimatta täs- sä vaiheessa voimaan, kunnes ne erikseen kumotaan. Väliaikaisesti voimaan jaisivat eläintautilain 12 :n 1 momentin johdantokappale ja 9 kohta seka mainitun pykälän 2, 3 ja 4 momentti. Näiden voimaan jäävien saannösten perusteella voitaisiin määrätä kuolleiden elainten, niiden osien seka niistä peräisin olevien jätteiden käyttöä koskevia, eläintaudin leviamisvaaran estämiseksi valttamattömia ehtoja, rajoituksia tai kieltoja. Lisäksi voimaan jäisi EU:n sivutuoteasetuksen mukaisten laitosten hyvaksymista ja valvomista koskeva lain 12 f 5 seka elainten rehua tai rehun raaka-ainetta valmistavien laitosten valvonnasta perittavia koskeva lain 15 :n 5 momentti.
Esitysluonaoks~ ei käy ilmi, sida6 ehdotettu uusi laki j~1tah osa st&im(iwt, joita ei voitaisi soveltaa sove~le#aessa vanhan lain mukaisia s&b@fksi& TarkUituksem iienee, että voimaeui jlwvien s&bmuste:h nddsissa Aois'sa swelietbislin muutoin uutta l&k. Tbta seikasta olisi selkeyden vuoksi hyvä mainita aiwb eirdo-t:uksen pmsteiuka.