Fiskarsin AM-sprintin rata-analyysi Olli-Pekka Koistinen, 11.9.2016 Kun sain ensimmäistä kertaa Fiskarsin kartan eteeni, alue vaikutti mielenkiintoiselta ja hyvinkin potentiaaliselta sprinttimaastolta joen yli kulkevine siltoineen ja hankalasti hahmotettavine aitahässäköineen. Kilpailukeskuksen paikka oli lukittu koululle, joten aluksi ajatuksena oli kuljettaa rata kartan lounaisosan ruukkialueelta jokivarren kauniita puistoalueita pitkin maaston koillisosan teollisuusalueelle, nätisti oliivinvihreät kiertäen. Maastokäynnillä läntisiltä alueilta paljastui kuitenkin muutama ratkaiseva muutos, joten sorruin vastoin kansainvälisiä ohjeita kikkailemaan koillisosan kielletyillä tonttialueilla. Lounaisosan ruukkialueelta olisi tullut monelle sarjalle liikaa matkaa kilpailukeskukseen, ja välissä oleville puistoalueille en olisi saanut ilman lisäkikkailuja laadittua riittävän mielenkiintoisia reitinvalintatehtäviä. Pienempi kilpailualue oli myös helpompi hallita niin kartoituksen kuin liikenteenkin näkökulmasta ja tarjosi enemmän mahdollisuuksia eri pituisten ratojen laatimiseksi. Tonttikikkailu teetti toki lisätöitä kilpailupäivänä, mutta 3km kielletyn alueen nauhaa ja 22 maastovahtia pitivät huolen siitä, että kilpailijat pystyivät keskittymään oleelliseen, eikä ketään tarvinnut hylätä kielletylle alueelle eksymisen takia. Ainoat keinotekoiset kielletyt alueet olivat sprinttiin huonosti soveltuvia hidaskulkuisia heinikoita ja metsäalueita, joiden (muutenkin hankalasti arvioitava) kulkukelpoisuus olisi voinut muuttua jälkipään lähtijöille. Näiden merkitsemisessä oli tavoitteena pikemminkin selkeyttää mahdollisten kulkureittien erottuvuutta kuin monimutkaistaa maastoa. Kilpailumaaston mielenkiintoisimmat alueet muodostuivat kohtuullisen laajoista läpipääsemättömistä kokonaisuuksista. Esimerkiksi lopun teollisuusalueen läpi pääsi lopulta vain yhtä reittiä, joten nopeasti kävi selväksi, että ratojen pääelementit olisivat pitkähköjä reitinvalintavälejä. Pitempien reitinvalintavälien johtavana periaatteena oli selkeä, vähintään noin 50m ero eri reitinvalintojen välillä, mikä miesten sarjassa tarkoittaa vähintään 10s ajallista eroa. Pitkistä rastiväleistä on helppo tehdä kohtuuttoman hankalia, jos eri reittivaihtoehdot ovat lähes samanpituisia. Tällaisilla väleillä ennakoivan suunnistustekniikan hyöty sulaa, kun pituuserojen hahmottaminen vie lähes yhtä paljon (ellei enemmän) aikaa kuin mahdollinen reitinvalintavirhe. Lisäksi riski valita väärin ennakoinnista huolimatta jää lähes yhtä suureksi kuin summassa rastilta lähtevältä, joten odotusarvoinen aikaero jää vielä pienemmäksi. Pitkillä väleillä myös pelkän juoksuvauhdin tuomat erot korostuvat, joten reittien välisten pituuserojen tulisi tästäkin syystä olla suurempia. Sopiva reittivaihtoehtojen pituusero riippuu toki myös rastivälin monimutkaisuudesta sekä edellisten rastivälien toteutusteknisestä haastavuudesta. Symmetristen ja yksinkertaisten reitinvalintavaihtoehtojen välillä pienikin ero voi olla kohtuullisen helppo havaita, jolloin suurempi ero tekee tehtävästä liian helpon. Siksi kovin yksinkertaiseen maastonkohtaan ei kannata pitkiä välejä edes yrittää suunnitella. Vaikka Fiskarsin maasto tarjosi monimuotoisia epäsymmetrisiä reittejä, niin reittihärvelin jakauman perusteella muutamalla rastivälillä reitinvalintojen pituuseron olisi voinut jättää hieman pienemmäksikin. Ilmeisesti maaston toteutustekninen helppous ja reitinvalintojen ennakointia varten jätetyt siirtymävälit tarjosivat vähintäänkin riittävästi aikaa oikean reitinvalinnan luotettavaan hahmottamiseen. Toisaalta kaikilla rastiväleillä otettiin myös vääriä valintoja, eikä kukaan kisan maajoukkuesuunnistajistakaan selvinnyt koko radasta virheittä. Reittihärveli ei toki paljasta kuinka paljon aikaa reitinvalintojen miettimiseen käytettiin,
mutta vaikuttaa kuitenkin siltä että Uudenmaan suunnistajien reitinvalintataito on paremmalla tasolla kuin uskalsin odottaa. Kaikilla sarjoilla oli sama ykkösväli, jonka tarkoituksena oli ainoastaan tarjota aikaa haastavaa kakkosväliä varten. Kilpailuohjeet oli luettu tarkasti, eikä rastivahdin mukaan kukaan sortunut yrittämään ykköselle suoraan pusikon läpi. Muutama oli kuitenkin juossut tietä pitkin ykkösrastista ohi. Kakkosvälejä oli sen sijaan neljä erilaista, joille kaikille oikea ratkaisu koukkasi kaukaa vasemmalta. Ykkösvälin vauhdikkaasta alamäestä huolimatta kakkosvälin reitinvalintaa oli ilmeisesti maltettu miettiä, sillä rastivahdin laskujen mukaan noin 70 % kilpailijoista (reittihärveliin piirtäneistä jopa yli 80 %) osasi jatkaa rastilta vasemmalle reitille. Rastiväli 36-44 (reittihärvelin reitinvalintajakauma vasemmalta oikealle: H21 8-0-2, D21 8-0-1, H35 3-0-0, H40 3-0-2, H65 9-1-1, H20 1-0-0, H18 3-0-0, H16 3-0-0, D40 0-0-1, YHTEENSÄ 38-1-7) Mikko Patana ja Otto Sund hävisivät oikealta 10s ja Maija Sianoja 8s.
Rastiväli 36-51 (H45 4-0-0, H50 5-0-0, H14 0-1-0, D20 1-0-0, YHTEENSÄ 10-1-0) Piirtäneistä lähes kaikki kiersivät vasemmalta. Kaksi heistä tosin jätti tunnelit käyttämättä ja kiersi lopun yläkautta. Muutama kiersi lopun oikealta ottaen noin 50m lisämatkaa ja noin 10m ylimääräistä nousua.
Rastiväli 36-43 (H55 3-1-0, H60 5-0-0, D60 2-0-0, D18 1-0-0, YHTEENSÄ 11-1-0) Tässäkin lähes kaikki piirtäneet osasivat kiertää vasemmalta.
Rastiväli 36-32 (H60 5-0-0, H70 3-0-1, D45 1-0-0, YHTEENSÄ 9-0-1) Tässäkään oikeanpuoleinen reitti ei juuri houkutellut, vaikka rasti on idempänä.
Pitkän kakkosvälin jälkeen oli vuorossa sarjasta riippuen 2-7 lyhyempää rastiväliä sisältänyt välipalasäksätys. Rastiväli 40-43 (esim. H21/ D21 3-4-väli) 20m lyhyemmän vasemman reitin oli tarkoitus olla myös nopeampi, mutta jyrkkä heinikkoinen alamäki välin lopussa hidasti sen verran, että oikealta tultiin käytännössä yhtä nopeasti. Pahoittelut tästä Topi Penttiselle ja muille lyhyemmän reitin nohevasti bonganneille. Rastiväli 43-42 (esim. H21 4-5-väli) Vasen reitti on 30m pitempi. Lisäksi vasen reitti laskeutuu alemmas joen tasolle, kun taas oikean reitin siltaa pitkin välttää muutaman metrin nousua. Tämä rastiväli muodostui suhteellisesti yhdeksi merkittävimmistä, sillä vasen reitti houkutteli yllättävän monia (mm. Vili Niemi +11s, Tuomo Mäkelä +12s).
Rastiväli 42-38 (esim. H21 5-6-väli) Nopeimmat rastiväliajat tehtiin työntämällä heti rastilta jyrkkä penkka ylös, mutta oikealta kiertämällä ei monta sekuntia hävinnyt. Vasemmalla reitillä on lisää nousua ja vähän heinikkoakin, joten tämä olisi luultavasti ollut useamman sekunnin hitaampi. Rastiväli 38-51 (esim. H21 6-7-väli) Matkassa ei ole eroa, mutta oikeanpuoleisella reitillä joutuu nousemaan turhaan apukäyrän päälle ja jyrkkä alamäki hidastanee hieman. Toisaalta vasemmalta tullessa vauhti tyssää, kun joutuu koukkaamaan aidan pään ympäri.
Rastiväli 42-41 (esim. H16/H40 5-6-väli) Vasemmalta on 15m lyhyempi, mutta ylimääräinen heinikkoinen nousu hidastanee sen verran, että suurta eroa vaihtoehtojen välillä ei ole. Olennaisinta on uskaltaa tempaista heti rastilta jyrkkä penkka ylös. Rastiväli 41-48 (esim. H16/H40 6-7-väli) Vasen reitti on 30m lyhyempi ja sillä on vähemmän nousua. Oikeanpuoleista reittiä hidastaa lisäksi lopun jyrkkä nousu. Kukaan piirtäneistä ei kuitenkaan tälle reitille erehtynyt. Tämä oli tällaisenaan huono rastiväli.
Rastiväli 51-38 (esim. H45/H50 2-3-väli) Miesten 6-7-väli toiseen suuntaan. Matkassa ei siis ole eroa, mutta vasemmanpuoleisella reitillä joutuu nousemaan jyrkän penkan ylös. Oikeanpuoleinen reitti on siis varmasti nopeampi. Rastiväli 38-39 (esim. H45/D50 3-4-väli) Matkassa ei ole eroa, mutta oikealta joutuu nousemaan turhaan kumpareen päälle ja laskeutumaan rastille jyrkkää rinnettä pitkin. Useamman sekunnin nopeampi vasen reitti on tasaista sorapintaa.
Rastiväli 39-40 (esim. H45/H50 4-5-väli) Oikea reitti on lyhin, mutta nousua kertyy muutama ylimääräinen käyrä ja jyrkkä rinne hidastaa menoa. Jos rinteen saa puskettua vauhdilla ylös, niin oikealtakin on mahdollista tulla hyvin, mutta vasen reitti on turvallisin valinta.
Rastiväli 33-34 (esim. H55/H60 3-4-väli) Oikeanpuoleinen reitti on 25m lyhyempi ja reilun 5s nopeampi.
Rastiväli 48-59 (H21 4-1-5, D21 4-2-3, H35 3-0-0, H40 3-2-0, H65 8-2-1, H70 2-1-1, H20 1-0-0, H18 2-0-1, H16 2-1-0, D40 0-1-0, D45 1-0-0, YHTEENSÄ 30-10-11) Vasen kierto on 10m oikeaa kiertoa lyhyempi, mutta heinikkoinen rinteenreuna hidastaa hieman, joten oikealta tullaan yhtä nopeasti. Nopeimmat rastiväliajat tehtiin miehissä vasemmalta ja naisissa oikealta. Aapo Leskinen missasi oikopolun, kiersi nurkan ympäri ja hävisi 14s. Kukaan aivan kärkimiehistä ei käyttänyt keskeltä kiemurtelevaa reittiä, mutta naisissa Elli Virta hävisi tällä valinnalla 7s. Muista kärkinaisista Sari Nurmela kiersi ensimmäisen talon vasemmalta, mutta käänsi sitten keskireitille häviten peräti 20s.
Rastiväli 34-35 (H45 1-3, H50 0-5, H14 0-1, D20 1-0, D60 0-2, YHTEENSÄ 2-11) Piirtäneistä vain kaksi erehtyi kiemurtelemaan vasemmalta.
Rastiväli 34-47 (H55 1-2-0-1, H60 0-4-0-1, D18 0-0-0-1, YHTEENSÄ 1-6-0-3) Tällä rastivälillä koijattiin ikämiehiä. Piirtäneistä 60% sortui 115 metriä optimireittiä pitempään valintaan.
Rastiväli 59-47 (H21 2-0-8, D21 0-0-9, H35 0-0-3, H40 0-2-3, H20 1-0-0, H18 1-0-2, H16 2-0-1, YHTEENSÄ 6-2-26) Tässä oikea ratkaisu taisi erottua liiankin selvästi, sillä kaikki reittinsä piirtäneet naiset ja lähes kaikki miehet valitsivat oikein. Kärkimiehistä Tuomo Mäkelä kiersi kuitenkin vasemmalta häviten 11s.
Rastiväli 47-46 (H21 7-3, D21 9-0, YHTEENSÄ 16-3) 30m pitemmällä oikeanpuoleisella reitillä on lisähidasteena kolme ylimääräistä nousukäyrää ja jyrkät portaat alaspäin. Sekä miehissä että naisissa kaikki kärkinimet osasivat mennä vasemmalta. Oikeanpuoleinen valinta lienee vähintään 10s hitaampi.
Rastiväli 50-49 (H35 0-0-3, H40 0-1-4, H20 0-0-1, H18 0-0-3, H16 1-1-1, YHTEENSÄ 1-2-12) Tässäkin suurin osa piirtäneistä löysi selvästi lyhimmän oikean kierron. Muitakin reittejä kuitenkin käytettiin.
Rastiväli 50-52 (H55 0-4, H60 3-2, D18 0-1, YHTEENSÄ 3-7) Edellisen variaatio, jossa vasen vaihtoehto jää pois. 30% piirtäneistä erehtyi kiemurtelemaan teollisuusalueen läpi 80m pitempää reittiä.
Rastiväli 35-31 (H45 4-0, H50 3-2, H14 1-0, D20 0-1, YHTEENSÄ 8-3) Tässä saatiin taas ikämiehiä koijattua. Selkeästä 40m erosta huolimatta alle 30% piirtäneistä löysi oikean ratkaisun.
Rastiväli 37-60 (H21 0-0-5-5, D21 1-2-3-3, H45 0-1-1-2, H50 1-3-0-1, H14 0-1-0-0, D20 0-0-1-0, YHTEENSÄ 2-7-10-11) Tässä näyttäisi olleen riittävästi haastetta, sillä vain kolmannes piirtäneistä löysi optimireitin. Kaikki reittinsä piirtäneet miehet kiersivät kyllä oikealta, mutta reitille olisi pitänyt osata lähteä heti rastilta. Alun mutka maksoi Mikko Patanalle, Topi Penttiselle ja Otto Sundille lähes 10s. Vastaavia eroja näyttää tosin tulleen myös puhtaasti fysiikalla, sillä vain Patanalla ja Tuomo Mäkelällä oli jäänyt paukkuja loppunousuun. Naisten puolella mutkan kautta oikeanpuoleiselle reitille löytäneistä Maija Sianoja hävisi 7s ja Ina Westerlund loppunousussa vielä 10s lisää. Elli Virta hävisi vasemmalta 17s ja loppunousunkin vasemmalta koukannut Jenny Patana 25s. Näissäkin lienee mukana myös fyysisiä tappiosekunteja.
Rastiväli 49-60 (H35 0-0-3, H20 0-0-1, H18 0-1-2, H40 1-0-4, H16 0-0-3, H55 0-1-3, H60 0-1-4, H65 2-5-4, H70 0-3-1, D40 0-0-1, D45 1-0-0, D18 0-1-0, YHTEENSÄ 4-12-26) Tässäkin käytettiin mukavasti myös hitaampia reittejä (lähes 40% piirtäneistä) varsinkin vanhempien ikämiesten toimesta. Rohkeimman valinnan teki kuitenkin Latvian maajoukkuevalmentaja Jari Ikäheimonen, joka kiersi teollisuusalueen ympäri kokonaan vasemmalta. Lähes 200m lisämatka maksoi 40s ja samalla aluemestaruuden.
Rastiväli 35-53 (D60 1-1) Vasen reitti on 25m pitempi.