Valtion kiinteistövarallisuuden hallinta -työryhmä

VALTIOVARAINMINISTERIÖN TYÖRYHMÄMUISTIOITA 38/2001 1SBN: 951-804-274-8 ISSN: 07888 Valtion kiinteistövarallisuuden hallinta -työryhmä HELSINKI 2001

Julkaisija: Valtiovarainministeriö Budjettiosasto Internet: http://www.vn.fi/vm/julkaisut Tiedustelut: Ritva Okko, puh. (09) 160 3016 Sähköposti: ritva.okko@vm.vn.fi Taitto: Ritva Okko ISSN 0788-6322 ISBN 951-804-274-8 Edita Prima Oy HELSINKI 2002

Julkaisija: VALTIOVARAINMINISTERIÖ KUVAILULEHTI Tekijät (toimielimessä: toimielimen nimi, puheenjohtaja): Valtion kiinteistövarallisuuden hallinta -työryhmä Puheenjohtaja: Vesa Jatkola Sihteerit: Kirsti Vallinheimo Arja Virtanen Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen): Valtion kiinteistövarallisuuden hallinta -työryhmä Julkaisun laji: Työryhmämuistio Toimeksiantaja: Valtiovarainministeriö Toimielimen asettamispäivä: 9.10.2000 Julkaisun osat: Tiivistelmä: Valtiovarainministeriö asetti 9.10.2000 Valtion kiinteistövarallisuuden hallinta -työryhmän, jonka päämääränä oli uudistaa talousarviotalouden piirissä olevan valtion kiinteistövarallisuuden hallintaa koskevat yleiset säännökset tarvittavilta osin ottaen huomioon sääntelylle perustuslaissa asetetut vaatimukset ja valtion kiinteistövarallisuutta koskeva strategia ja tavoitteet sekä muun lainsäädännön kehitys. Työryhmän tehtävänä oli 1) selvittää valtion budjettitalouden piirissä olevan kiinteistövarallisuuden hallinnan, käytön, hoitamisen sekä vuokralle oton ja vuokralle antamisen sääntelyn nykytilanne ja käytäntö; 2) arvioida nykyisen lainsäädännön tilaa; sekä 3) selvityksensä ja arviointinsa perusteella valmistella hallituksen esityksen muotoon laadittu ehdotuksensa tarvittavaksi yleiseksi lainsäädännöksi ja alemmantasoiseksi säännöstöksi sekä tehdä muut toimenpide-ehdotukset. Työryhmä ehdottaa lainsäädännön muutoksia valtion talousarviolakiin, talousarvioasetukseen, valtion omistamien osakkeiden, osuustodistusten ja muiden arvopapereiden hoitamisesta annetun valtiovarainministeriön asetuksen 2 :ään sekä valtion perintönä saaman omaisuuden luovuttamisesta annetun asetuksen 1 :ään. Lisäksi työryhmä tekee ehdotuksia valtioneuvoston ohjesäännön tarkistamiseksi sekä esitykset kiinteistövarallisuuden luetteloinnista ja alemmanasteisten määräysten ja ohjeiden tarkistamistarpeesta. Uusilla säännöksillä yhtenäistettäisiin valtion kiinteistövarallisuutta koskevia hallintomenettelyjä. Säädökset koskisivat kaikkea valtion omistamaa kiinteistövarallisuutta, ei vain rakennusvarallisuutta. Ehdotuksissa on huomioitu perustuslain edellyttämä säädöstaso. Valtuus säätää asetuksella valtion kiinteistövarallisuuden hankinnasta, vuokrauksesta, hallinnasta, hoidosta ja käytöstä sekä rekisteröinnistä ja luetteloinnista on sisällytetty talousarviolakiin. Talousarvioasetuksessa lueteltaisiin kaikki ne virastot ja laitokset, jotka toimisivat ns. haltijavirastoina eli virastoina, joilla olisi hallinnassaan ja vastuullaan valtion kiinteistövarallisuutta. Säännökset suunnitelmista poikkeaville omaisuuden arvon alennuksille ehdotetaan sisällytettäväksi talousarvioasetukseen. Lisäksi ehdotetaan muun muassa, että kiinteistövarallisuus edellytetään rekisteröitäväksi Suomen valtion nimiin ja myös haltijavirasto-tieto tulee lainhuuto- ja muissa rekistereissä pitää ajan tasalla. Omistaja- ja haltijatiedon rekisteröintivelvollisuus koskisi myös valtion liikelaitoksia ja talousarvion ulkopuolella olevia valtion rahastoja. Ehdotuksilla on pyritty valtion kiinteistövarallisuuden tehostamiseen. Ehdotuksilla luodaan edellytykset sille, että valtion kiinteistövarallisuus pidetään asianmukaisessa kunnossa, ja kiinteistövarallisuudesta ylläpidettävät tiedot voidaan yhdenmukaistaa. Avainsanat: kiinteistövarallisuus, valtion kiinteistövarallisuus, hankinta, hallinta, hoito, käyttö, rekisteröinti, luettelointi, hallinnan siirto, lainhuutorekisteri, kiinteistöosake, rakennus, rakennelma, vuokraaminen, valtion maaomaisuus, kansallisomaisuus, arvo, poisto Muut tiedot: Sarjan nimi ja numero: Valtiovarainministeriön työryhmämuistioita 38/2001 Kokonaissivumäärä: 33 Kieli: suomi Jakaja: Valtiovarainministeriö, budjettiosasto ISSN: 0788-6322 Hinta: 10 euroa + alv Kustantaja: Valtiovarainministeriö ISBN: 951-804-274-8 Luottamuksellisuus: julkinen

VALTIOVARAINMINISTERIÖLLE Valtiovarainministeriö asetti 9.10.2000 Valtion kiinteistövarallisuuden hallinta -työryhmän. Toimeksiannon mukaan työryhmän tavoitteena ja päämääränä oli uudistaa valtion kiinteistövarallisuuden hallintaa talousarviotalouden piirissä koskevat yleiset säännökset tarvittavilta osin ottaen huomioon sääntelylle perustuslaissa asetetut vaatimukset ja valtion kiinteistövarallisuutta koskeva strategia ja tavoitteet sekä muun lainsäädännön kehitys. Työryhmän tehtävänä on 1) selvittää valtion budjettitalouden piirissä olevan kiinteistövarallisuuden hallinnan, käytön, hoitamisen sekä vuokralle oton ja vuokralle antamisen sääntelyn nykytilanne ja käytäntö; 2) arvioida nykyisen lainsäädännön tilaa; sekä 3) selvityksensä ja arviointinsa perusteella valmistella hallituksen esityksen muotoon laadittu ehdotuksensa tarvittavaksi yleiseksi lainsäädännöksi ja alemmantasoiseksi säännöstöksi sekä tehdä muut toimenpide-ehdotukset. Työryhmän puheenjohtajaksi määrättiin budjettineuvos Vesa Jatkola valtiovarainministeriöstä ja jäseneksi neuvotteleva virkamies Kirsti Vallinheimo, työryhmän jäseniksi kutsuttiin maanmittausneuvos Raimo Vajavaara, maa- ja metsätalousministeriöstä, yli-insinööri Rita Piirainen, liikenne- ja viestintäministeriöstä, talousjohtaja Oili Hintsala, ympäristöministeriöstä, hallintojohtaja J.K. Väänänen Valtion kiinteistölaitoksesta (1.3.2001 lukien Senaatti-kiinteistöt) sekä erikoistutkija Hannu Koponen Valtiokonttorista. Työryhmän sihteeriksi määrättiin Kirsti Vallinheimo ja kutsuttiin ylitarkastaja Arja Virtanen Valtion kiinteistölaitoksesta. Rita Piiraisen erottua työryhmän jäsenyydestä kutsuttiin hänen tilalleen 9.4.2001 yli-insinööri Anneli Tanttu liikenne- ja viestintäministeriöstä. Työryhmän työn määräajaksi asetettiin 30.4.2001. Määräaikaa jatkettiin ensin 15.6.2001 ja sitten 30.9.2001 ja 30.11.2001 saakka. Työryhmän on kuullut opetusministeriön ja oikeusministeriön edustajia. Työryhmä on yhteen sovittanut työnsä Valtion kiinteistövarallisuuden luovutuslaki -työryhmän kanssa siten kuin asettamiskirjeessä edellytettiin mm. huomioimalla työssään valtion kiinteistövarallisuuden hankintaa koskevat yleiset ohjaustarpeet sekä käyttämällä luovutuslaki -työryhmän määrittelemiä käsitteitä.

Työryhmä ehdottaa valtion kiinteistövarallisuuden hankintaa, vuokrausta, hallintaa, hoitoa, käyttöä sekä rekisteröintiä että luettelointia koskevan asetuksen antamiseen valtuuttavan säännöksen lisäämistä valtion talousarviolakiin sekä talousarvioasetukseen ja eräiden muiden asetusten tarkistamista. Lisäksi työryhmä ehdottaa mm., että jatkossa selvitettäisiin kiinteistövarallisuuden luettelointia. Työryhmä pitää taloudellisesti ja toiminnallisesti tarkoituksenmukaisena osittain hajautettua valtion kiinteistövarallisuuden hallinnointijärjestelmää. Työryhmä ei katsonut perustelluksi ainakaan tässä vaiheessa esittää sitä, että kaikki valtion kiinteistövarallisuus siirrettäisiin Senaatti-kiinteistöjen ja Metsähallituksen hallinnoitavaksi. Työryhmä jättää muistionsa valtiovarainministeriölle. Helsingissä 15 päivänä tammikuuta 2002 Vesa Jatkola Oili Hintsala Hannu Koponen Anneli Tanttu Raimo Vajavaara J.K. Väänänen Kirsti Vallinheimo Arja Virtanen

SISÄLLYS Kuvailulehti Luovutuskirje JOHDANTO... 5 1 KIINTEISTÖVARALLISUUDEN HALLINNON NYKYTILA... 6 1.1 Valtion kiinteistövarallisuus -käsite... 6 1.2 Valtion toimitilat ja muu valtion kiinteistövarallisuus sekä kiinteistövarallisuuden määrä... 6 1.3 Kiinteistövarallisuuden kiinteistöyksiköt... 7 1.4 Valtion kiinteistötoimen ohjaus ja koordinointi... 8 1.5 Kiinteistövarallisuuden hallinnan siirrot... 8 1.6 Kiinteistövarallisuuden hoito, kirjanpito, omaisuuden arvostaminen ja rekisteröinti... 9 1.7 Kiinteistövarallisuuden hankkiminen tai vuokraaminen... 10 1.8 Valtionperinnöt... 10 2 NYKYTILAN ONGELMIA... 11 3 EHDOTUKSET... 13 3.1 Säädösehdotukset... 13 3.1.1 Hallituksen esitys laiksi valtion talousarviosta annetun lain muuttamisesta... 13 3.1.2 Asetus valtion talousarviosta annetun asetuksen muuttamisesta... 17 3.1.3 Asetus valtiovarainministeriön asetuksen valtion omistamien osakkeiden, osuustodistusten ja muiden arvopapereiden hoitamisesta 2 :n muuttamisesta... 24 3.1.4 Asetus valtion perintönä saaman omaisuuden luovuttamisesta annetun asetuksen 1 :n muuttamisesta... 25 3.1.5 Valtioneuvoston ohjesäännön muuttaminen... 26 3.2 Muut ehdotukset... 26 3.2.1 Valtion kiinteistövarallisuuden luettelointi... 26 3.2.2 Valtiokonttorin määräysten ja ohjeiden tarkistaminen sekä kustannuslaskennan parantaminen... 27 4 TALOUDELLISET JA MUUT VAIKUTUKSET... 28 LIITE 1 Valtion budjettitalouden kiinteistövarallisuus 29 LIITE 2 Valtion kiinteistövarallisuuden ja valtiolle vuokrattujen toimitilojen luettelointi 30

JOHDANTO Valtiovarainministeriö käynnisti vuonna 1991 laajan kehittämishankkeen, joka tähtäsi valtion varallisuuden tuottavuuden lisäämiseen. Vuoden 1991 lopulla valmistui valtion rakennuskiinteistöjen tuottavuusraportti, jossa esitettiin mm. sisäisen vuokrasopimusjärjestelmän käyttöönottoa. Hanke koski vain rakennusvarallisuutta. Samanaikaisesti selvitettiin mm. Metsähallituksen liikelaitostamista. Ehdotukset johtivat Metsähallituksen liikelaitostamiseen vuoden 1994 alusta, rakennushallituksen muuttamiseen valtion kiinteistölaitokseksi ja sen nettobudjetointiin sekä perustan luomiseen kiinteistölaitoksen muodostamiseksi liikelaitokseksi. Muuten ne virastot, joille rakennusvarallisuutta jäi, päätettiin muodostaa ns. kiinteistöyksiköiksi valtion rakennusvarallisuuden omistajatehtävien hoitamista varten. Ehdotusten perusteella kiinteistölaitos ja 14 kiinteistöyksikköä perustettiin sekä vuokrajärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1995. Asetus valtion kiinteistövarallisuuden hallinnosta (159/1995) tuli voimaan 1.5.1995. Vuonna 1998 todettiin valtioneuvoston talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, että ajankohta oli suotuisa valtion kiinteistöomaisuuden tuoton parantamiselle ja toiminnan aktivoimiselle. Valiokunta päätti kiinteistöomistajastrategiasta, jossa hallinnon tavoitteena oli tehokkuuden ja pääoman tuoton rinnalla kiinteistöjen arvon säilyttäminen, valtion tilahuollon turvaaminen ja tilakustannusten minimointi. Omaisuus jaetaan vaihto- ja käyttöomaisuuteen. Kiinteistöstrategialla päätettiin valtion kiinteistökonsernin (Kapiteeli Oy) perustamisesta. Valtion kiinteistölaitos muutettiin valtion liikelaitokseksi 1.1.1999 alkaen. Vuokrajärjestelmän käyttöönotolla on pyritty tuottavuuden lisäämiseen. Tämä tilaaja-tuottaja - mallin etu on pyritty hyödyntämään jatkamalla valtion omistaman kiinteistövarallisuuden siirtämistä tuottajaorganisaatiolle, Senaatti-kiinteistöille. Samalla saadaan kustannukset ja kustannusrakenteet läpinäkyviksi. Valtio on useiden uudistusten kuten maakaaren tuomien muutosten johdosta kiinteistövarallisuuden omistajana samassa asemassa kuin muutkin kiinteistövarallisuuden omistajat. Merkittävien kiinteistövarallisuuden kohteiden omistaminen ja hallinta edellyttää sekä juridista että hallinnollis-teknistä erityisosaamista. Rakennuskanta ja muu kiinteistövarallisuus tulee pitkäjänteisesti pitää asianmukaisessa kunnossa. Kiinteistötoimen tehostamiseksi on tarvetta myös yhtenäistää erilaisen valtion kiinteistövarallisuuden hallinnointimenettelyjä. 1990-luvun alun uudistuksessa lähdettiin uudistamaan vain rakennusvarallisuuden hallintaa koskevaa lainsäädäntöä. Rakennusvarallisuuteen kuulumattomien maaalueiden hallinnasta ei ole annettu yhtenäisiä ohjeita. Kiinteistövarallisuuden hallinnointimenettelyjen yhtenäistämiseen on tarvetta. Varallisuus on tullut pitkälti siirretyksi valtion liikelaitoksiin, Metsähallitukseen ja Senaatti-kiinteistöihin, mikä on lisännyt budjettitalouden piiriin edelleen jäävän kiinteistövarallisuuden hallinnoinnin yhtenäistämistarvetta. Maaliskuun 2000 alusta voimaan tullut perustuslaki on tuonut muutoksia säädösten antamiseen. Asetus valtion kiinteistövarallisuuden hallinnosta perustuu voimassa olleeseen hallitusmuodon 28 :ään. Vaikka asetus on edelleen voimassa, sitä ei voida muuttaa taikka antaa uutta korvaavaa asetusta ilman laissa annettua erityistä valtuussäännöstä. Tarvetta on kuitenkin kehittää omaisuuden hoitoa ja muuta hallinnointia koskevaa lainsäädäntöä. Valtiovarainministeriö asetti 9.10.2000 valtion kiinteistövarallisuuden hallinta -työryhmän, jonka päämääräksi määrättiin valtion kiinteistövarallisuuden hallintaa talousarviotalouden piirissä koskevien yleisten säännösten uudistaminen tarvittavilta osin ottaen huomioon sääntelylle perustuslaissa

6 asetetut vaatimukset ja valtion kiinteistövarallisuutta koskeva strategia ja tavoitteet sekä muun lainsäädännön kehitys. Työryhmä on pyrkinyt jatkamaan edellä mainittujen periaatteiden ja päätösten saattamista osaksi lainsäädäntöä ja käytäntöä ottamalla huomioon hallinnon tehostamistarpeet. Muistion 1 luvussa käsitellään kiinteistövarallisuuden hallinnon nykytilaa ja nykytilan ongelmia luvussa 2. Työryhmän säädös- ja muut ehdotukset ovat muistion 3 luvussa ja ehdotusten taloudelliset vaikutukset luvussa 4. 1 KIINTEISTÖVARALLISUUDEN HALLINNON NYKYTILA 1.1 Valtion kiinteistövarallisuus -käsite Asetus valtion kiinteistövarallisuuden hallinnosta (159/1995) (jäljempänä hallinta-asetus) sisältää valtion kiinteistövarallisuus käsitteen. Asetuksen mukaan valtion kiinteistövarallisuus tarkoittaa valtion omistuksessa olevia talonrakennustoiminnan kannalta merkitystä ja arvoa omaavia rakennettuja tai rakentamattomia kiinteistöjä ja niiden osia, rakennuksia ja niiden osuuksia. Kiinteistövarallisuuteen kuuluvat myös ne osakkeet, jotka oikeuttavat määrätyn huoneiston hallintaan. Kiinteistövarallisuuden hallinta kuuluu niille virastoille ja laitoksille, jotka valtioneuvosto on määrännyt toimimaan kiinteistöyksikköinä. Nykylainsäädännön mukaan talonrakennustoiminnan kannalta merkityksettömien eli pelto- ja metsämaiden hallinnasta ei ole yleisiä säännöksiä ja näin ollen niitä voi olla ja on myös muiden virastojen ja laitosten kuin kiinteistöyksiköiden hallinnassa. Valtion kiinteistövarallisuuden luovutuslaki -työryhmä on määritellyt valtion kiinteistövarallisuus - käsitteen uudelleen ja esittää määritelmän ottamista siinä muodossa lakiin. Määritelmän mukaan valtion kiinteistövarallisuudella tarkoitetaan a) valtion omistamia kiinteistöjä, muita rekisteriyksikköjä ja maa- ja vesialueita sekä osuutta niihin (valtion maaomaisuus), b) valtion maalla sekä toisen maalla sijaitsevia valtion omistamia rakennuksia ja näiden osuuksia, c) valtion omistamia asunto-osakeyhtiöiden osakkeita ja osakkeita sellaisissa yhtiöissä, joiden pääasiallisena tarkoituksena on kiinteän omaisuuden omistaminen tai hallinta, sekä d) valtiolle kuuluvia erityisiä oikeuksia, joilla puolestaan tarkoitetaan käyttö-, rasite-, irrottamis- ja näihin verrattavaa oikeutta. 1.2 Valtion toimitilat ja muu valtion kiinteistövarallisuus sekä kiinteistövarallisuuden määrä Valtiolla oli kiinteistövarallisuutta vuoden 2000 lopussa budjettitalouden virastoissa ja laitoksissa noin 120 mrd. markan arvosta, valtion liikelaitoksissa yli 33 mrd. markan ja budjetin ulkopuolisissa valtion rahastoissa noin 270 milj. markan arvosta. Virastojen ja laitosten kiinteistövarallisuus koostuu pääasiassa rakenteista ja rakennelmista, noin 101,8 mrd. mk, rakennuksista, noin 11,9 mrd. mk, sekä maa- ja vesialueista, noin 5,8 mrd. mk. Lisäksi kiinteistöliiketoimintaa harjoittavien yhtiöiden, Kapiteeli Oy ja Sponda Oyj, taseet muodostuvat lähes yksinomaan kiinteistöomaisuudesta. Kapi-

7 teeli Oy:n taseen loppusumma oli noin 8,5 mrd. mk ja Sponda Oyj:n noin 7 mrd. mk. Liitteessä 1 on valtion taseen 31.12.2000 mukainen, valtion budjettitalouden piirissä oleva kiinteistövarallisuus tase-erittäin sekä hallinnonaloittain esitettynä. Valtion omistuksessa ja hallinnassa kiinteistövarallisuus on jaettavissa sen käytön luonteen perusteella kolmeen osaan 1) valtionhallinnon sekä valtion liikelaitosten ja talousarvion ulkopuolella olevien valtion rahastojen tuottavassa käytössä olevat toimitilat ja maa-alueet, 2) kulttuuri- ja luonnonperintöä oleva valtion omaisuus, jonka omistuksen ensisijaisena tarkoituksena on omaisuuden säilyttäminen ja säilyttämisen turvaaminen (ns. kansallisomaisuus) ja 3) valtionhallinnon ulkopuolelle vuokratut valtion omistamat toimitilat ja maa-alueet. 1.3 Kiinteistövarallisuuden kiinteistöyksiköt Hallinta-asetuksen 1 :n mukaista valtion talonrakennustoiminnan kannalta merkitystä ja arvoa omaavaa kiinteistövarallisuutta saa asetuksen 3 :n mukaan olla vain erikseen määrättyjen virastojen ja laitosten hallussa eli asetuksen mukaisten kiinteistöyksiköiden hallinnassa. Haltijavirastojen lukumäärä on koko ajan vähitellen supistunut. Kehitystä voidaan pitää luontevana haltijavirastoille asetettujen vaatimusten ja erityisosaamisen johdosta. Hallinta-asetuksen mukaisiksi kiinteistöyksiköiksi valtiovarainministeriö on päätöksellään 9.2.1995 määrännyt seuraavat virastot tai laitokset: tasavallan presidentin kanslia eduskunnan kanslia valtioneuvoston kanslia (valtioneuvoston väestönsuojan osalta) ulkoasiainministeriö vankeinhoitolaitos Rajavartiolaitos puolustusministeriö valtion kiinteistölaitos opetusministeriö (eräiden kulttuuritoiminnan erityiskohteiden osalta) Museovirasto Suomenlinnan hoitokunta Metsäntutkimuslaitos tielaitos merenkulkulaitos ja Ratahallintokeskus (1.7.1995 lukien). Toimintaympäristön muutosten johdosta käytännössä hallinta-asetuksen mukaisina kiinteistöyksiköinä toimivat tällä hetkellä seuraavat valtion virastot ja laitokset: eduskunta, tasavallan presidentin kanslia, ulkoasiainministeriö, Rajavartiolaitos, puolustusministeriö, opetusministeriö, Suomenlinnan hoitokunta, Museovirasto, Metsäntutkimuslaitos, Tiehallinto, Merenkulkulaitos, Ratahallintokeskus ja ympäristöministeriö. Lisäksi kiinteistövarallisuutta on tilapäisesti valtiovarainministeriön, maa- ja metsätalousministeriön ja liikenne- ja viestintäministeriön taseissa niiden siirtäessä omaisuutta liikelaitoksille tai luovuttaessa omaisuutta valtionyhtiöille. Valtion liikelaitokset eivät kuulu hallinta-asetuksen piiriin, vaan niiden toiminnasta on säädetty valtion liikelaitoksista annetussa laissa ja laitoskohtaisissa laeissa.

8 1.4 Valtion kiinteistötoimen ohjaus ja koordinointi Hallinta-asetuksen 5 :n mukaan valtion kiinteistövarallisuuden tarkoituksenmukaisen ja tuottavan käytön yleistä ohjaamisesta huolehtii valtiovarainministeriö ja sen alainen valtion kiinteistölaitos. Valtion kiinteistölaitoksesta on sittemmin muodostettu valtion liikelaitos, eikä sille ole säädetty viranomaistehtäviä. Valtion kiinteistölaitoksen nimi on 1.3.2001 alkaen muutettu Senaattikiinteistöiksi. Asetuksen 6 :ssä säädetään kiinteistöasiainneuvottelukunnasta koordinoivana elimenä. Valtioneuvosto lakkautti neuvottelukunnan tarpeettomana helmikuussa 1999. Käytännössä valtiovarainministeriö on hoitanut valtion kiinteistömassan hallinnan koordinointia yhdessä maa- ja metsätalousministeriön kanssa. Asioiden valmistelu- ja koordinointivastuut ovat kuitenkin olleet jossakin määrin epäselvät. Valtioneuvoston ohjesäännön (VNOS) 19 mukaan valtiovarainministeriön toimialaan kuuluu mm. valtion talonrakennustoiminta, valtion kiinteistövarallisuus ja virastotilojen hankinta ja hoito, siltä osin kuin asia ei kuulu muun ministeriön toimialaan, kiinteistöyksiköksi määrääminen sekä valtion virastojen ja laitosten toimitilojen ja valtion rakennusmaan hankinnan ja käytön yleinen ohjaus (kohta 27.). Vastaavasti 21 :n mukaan maa- ja metsätalousministeriön toimialaan kuuluu mm. (kohta 10.) valtion maaomaisuus, siltä osin kuin asia ei kuulu muun ministeriön toimialaan. Lisäksi 7 :n mukaan valtioneuvoston yleisistunnossa käsitellään ja ratkaistaan mm. (kohta 7) asetuksessa erikseen säädettyjen euromäärien rajoissa valtion maaomaisuuden luovuttaminen ja vuokraaminen, valtion irtaimen omaisuuden luovuttaminen sekä valtion perintönä saaman omaisuuden käytöstä päättäminen. 1.5 Kiinteistövarallisuuden hallinnan siirrot Kiinteistövarallisuuden siirrosta päättää hallinta-asetuksen 7 :n nojalla kiinteistöyksikkö. Asetuksen mukaan, jos kiinteistölle ei ole käyttöä, se on siirrettävä valtion kiinteistölaitokselle. Pykälän 2 momentin mukaan erimielisyydet haltijasta ratkaisee valtiovarainministeriö hankittuaan valtioneuvoston raha-asianvaliokunnan lausunnon. Säännös ei ole enää toimiva, eikä kiinteistöstrategian ja Senaatti-kiinteistöjen liikelaitostehtävien mukainen. Valtion liikelaitoksista annetun lain (627/1987) mukaan Senaatti-kiinteistöille samoin kuin liikelaitokselle yleensäkin voidaan siirtää omaisuutta vain eduskunnan ja valtioneuvoston käsittelyjen perusteella asianomaisen ministeriön esittelystä. Valtion kiinteistövarallisuuden hallinnan siirtoja ministeriöstä tai virastoista toiselle on tehty vuosina 1998 2000 noin 5,6 mrd. markan (noin 0,95 mrd. euroa) arvosta. Lukuun ei sisälly Valtion kiinteistölaitoksen liikelaitostamisesta 1.1.1999 johtuneita siirtoja noin 18,7 mrd. mk. Siirrot johtuvat pitkälti siitä, että budjettitalouden piiristä on siirretty omaisuutta valtion liikelaitoksille, ennen kaikkea Senaatti-kiinteistöille ja valtionyhtiölle Kapiteeli Oy:lle. Senaatti-kiinteistöille on siirretty kiinteistövarallisuutta vuosina 1998 2001 noin 2,4 mrd. markan arvosta ja Kapiteeli Oy:lle kiinteistövarallisuutta noin 2,3 mrd. markan arvosta. Kapiteelin lukuun ei sisälly Arctia- Invest Oy:n ja PT-Kiinteistöholding Oy:n sulautuksena Kapiteeli Oy:lle tullutta pääoman korostusta yhteensä noin 400 milj. mk. Erityisen paljon siirrettiin omaisuutta budjettitaloudesta vuonna 1999, jolloin Valtion kiinteistölaitos liikelaitostettiin ja vuonna 2000 valtiovarainministeriön käynnistämän selvitystyön tuloksena virastoille ja laitoksille tarpeetonta omaisuutta siirrettiin Kapiteeli Oy:lle. Senaatti-kiinteistöille on

9 liikelaitostamisen jälkeen siirretty valtion virastojen ja laitosten hallinnassa ollutta omaisuutta; vuonna 2000 opetusministeriön hallinnonalalta kulttuurirakennuksia ja vuonna 2001 oikeusministeriön vankeinhoitolaitoksen kiinteistövarallisuutta. Hallinnan siirrot toteutetaan siten, että varallisuus siirretään ensin valtiovarainministeriölle, joka siirtää ne edelleen Senaatti-kiinteistölle. Samalla kun valtion kiinteistövarallisuutta on siirretty valtion liikelaitosten, lähinnä Senaattikiinteistöjen, hallintaan, on virastoille ja laitoksille myönnetty määrärahat toimitilojen vuokriin valtion talousarviosta. Virastoja ei ole säädöksin sidottu käyttämään Senaatti-kiinteistöjen tiloja. Noin kolmasosa virastojen vuokrista maksetaan muille kuin Senaatti-kiinteistöille. Senaattikiinteistöt on vuokrannut kaikkiaan noin 4 200 000 m 2 toimitiloja virastoille ja laitoksille. 1.6 Kiinteistövarallisuuden hoito, kirjanpito, omaisuuden arvostaminen ja rekisteröinti Talousarviolain 22 :n 1 momentin mukaan valtion omaisuutta on käytettävä sen käyttötarkoitus huomioon ottaen tuottavalla tavalla. Liikelaitosten on hoidettava sen hallinnassa olevaa valtion kiinteistövarallisuutta, niin kuin muutakin hallinnassaan olevaa omaisuutta, liiketaloudellisesti kannattavasti. Hallinta-asetuksen 4 :ssä säädetään asetuksen mukaisen valtion kiinteistövarallisuuden hoidosta. Valtion kiinteistövarallisuutta on hoidettava huolellisesti ja tuottavasti sekä toiminnan tarpeet, kulttuuri- ja ympäristöarvot ja kaavoitusnäkökohdat huomioon ottaen. Talousarvioasetuksen 56 :n mukaan, jollei omaisuuden käyttötarkoituksesta muuta johdu, käytetään valtion investointilaskelmissa ja muussa pääomien käytön arvioinnissa tuottovaatimuksena Valtiokonttorin laskemaa arvioinnin suorittamista edeltäneen varainhoitovuoden markkamääräisen pitkäaikaisen lainanoton efektiivistä korkokustannusta valtiolle. Vuodelle 2001 Valtiokonttorin ilmoittama nimellinen korkokustannus on 5,3 %. Käytännössä tuottovaatimusten asettaminen virastojen hallinnassa olevalle kiinteistövarallisuudelle ja kustannuslaskennan periaatteiden huomioiminen on ollut heikkoa. Asetuksen 59 :n mukaan viraston ja laitoksen on pidettävä hallinnassaan olevasta kansallisomaisuudesta ja käyttöomaisuudesta käyttöomaisuuskirjanpitoa. Valtiokonttori voi antaa tarkempia määräyksiä käyttöomaisuuskirjanpidosta. Asetuksen 66 :ssä määritellään kansallisomaisuus ja käyttöomaisuus. Kansallisomaisuudella, josta on säädetty talousarvioasetuksen 66:n 2 momentissa, tarkoitetaan kulttuuri- ja luonnonperintöä olevaa valtion omaisuutta, jonka omistuksen ensisijaisena tarkoituksena on omaisuuden säilyttäminen ja turvaaminen. Valtiovarainministeriöllä on asetuksen mukaan mahdollisuus antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä kansallisomaisuudesta. Määräyksiä ei ole annettu. Asetuksen 66 :n mukaan käyttöomaisuutta ovat esineet, erikseen luovutettavissa olevat oikeudet ja muut hyödykkeet, joiden vaikutusaika tuotannontekijänä ulottuu useammalle kuin yhdelle varainhoitovuodelle. Asetuksen 66 g :n 2 momentin mukaan kansallisomaisuuden ja käyttöomaisuuden hankintameno aktivoidaan ja kirjataan vaikutusaikanaan suunnitelman mukaan poistoina kuluksi. Asetuksen 66 h :n 1 momentin 7 kohdan mukaan tuotto- ja kululaskelmassa tai taseessa tai niiden liitteenä on ilmoitettava se viraston ja laitoksen hallinnassa oleva kansallisomaisuus, jota ei ole merkitty taseeseen. Talousarvioasetuksen 60 :n mukaan valtion kiinteistövarallisuuden hallinnasta annetun asetuksen (159/1995) 3 :n mukaan määrätyt kiinteistöyksiköt pitävät rekisteriä valtion kiinteistöistä. Valtion kiinteistövarallisuuden rekisteröintivelvollisuus on näin hajautettu haltijavirastoille.

10 1.7 Kiinteistövarallisuuden hankkiminen tai vuokraaminen Kiinteistövarallisuuden hankintaa valtion käyttöön ei varsinaisesti säännellä. Jos virastolle tai laitokselle on valtion talousarviossa myönnetty määrärahoja tällaisiin investointeihin/hankintoihin, se voi hankkia valtion omistukseen kiinteistöjä ja muuta kiinteistövarallisuutta. Hallinta-asetuksen 8 :n mukaan kuitenkin ennen kuin päätetään kiinteistövarallisuuden hankinnasta tai vuokrauksesta valtiolle on selvitettävä mahdollisuudet tyydyttää tarve käyttäen hyväksi valtion omistamaa kiinteistövarallisuutta sekä hankinnan johdosta vapautuvan valtion omistaman kiinteistövarallisuuden käyttö. Hallinta-asetuksen 9 edellyttää hankesuunnitelman tekemistä omistukseen hankittavista tiloista. Hankintasuunnitelmiin tulee sisällyttää hankinnan tarve perusteluineen, vapautuvien tilojen käyttö, vaihtoehtoiset hankintatavat ja niiden kustannukset ja muut vaikutukset. Talousarvioasetuksen 19 :n mukaan talonrakennushankkeeseen, joka ylittää talousarvion perusteluissa esitetyn laajuus- tai kustannusarvion, saadaan sitoutua vain asianomaisen ministeriön luvalla. Valtion uudis- ja peruskorjaushankkeet on käytännössä viime vuosina hoitanut pitkälti Senaatti-kiinteistöt. Hankinta tai vuokraus ei edellytä muita erityisiä lupia tai suostumuksia. Kiinteistövarallisuuden vuokraamisesta budjettitalouden piirissä olevan valtion viraston tai laitoksen käyttöön ei ole olemassa muita laki- tai asetustasoisia säännöksiä. Valtioneuvoston ohjesäännön nojalla annettujen uusien valtioneuvoston määräysten asioiden käsittelystä valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnassa (voimaan 15.1.2002) 2.1.3. kohdan mukaan sitoutuminen vähintään 5 milj. euron arvoiseen useampaa vuotta koskevaan sopimukseen, kuten uuden toimitilan vuokraukseen, vaatii valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnan käsittelyn. Kiinteän omaisuuden ja osakkeiden hankintaa koskee soveltamismääräysten kohta 2.5.3., jonka mukaan asia on tuotava raha-asiainvaliokunnan käsittelyyn, jos omaisuutta tai osakkeita hankitaan vähintään 5 milj. euron arvosta. Liikelaitosten kohdalla kiinteän omaisuuden hankinta-asiat kuuluvat liikelaitosten päätettäviin, eikä niitä tarvitse tuoda raha-asiainvaliokunnan käsittelyyn, ellei erikseen ole muuta säädetty tai tavoitteiden asettamisen yhteydessä ole muuta päätetty. Liikelaitosten osakkeiden hankintaa koskevat asiat, silloin kun päätösvalta liikelaitoslain mukaan on valtioneuvostolla, on soveltamismääräysten kohdan 2.4.4. perusteella tuotava raha-asiainvaliokunnan käsittelyyn. Liikelaitoksille hankittavien merkitystä omaavien osakkeiden hankinnasta päättää valtioneuvosto. Tilojen hankinta ja vuokraaminen liittyvät valtion budjettiin niin keskeisesti, etteivät virastot saa/voi hankkia valtion omistukseen tai vuokrata itselleen toimitiloja pitkäksi aikaa taikka ryhtyä toimitilojensa peruskorjauksiin ottamatta asiaa huomioon talousarvion valmistelussa ja sopimatta siitä ministeriön kanssa esim. vuosittaisissa tulossopimuksissa. Tässä yhteydessä viraston tulee esittää ministeriölle myös selvitys hankinnan lähtökohdista. 1.8 Valtionperinnöt Valtio saa kiinteistövarallisuutta myös perintönä. Toimivalta kuuluu pääsääntöisesti Valtiokonttorille. Vain rahamääräisesti suuret ja muuten merkittävimmät perinnöt saatetaan valtioneuvoston käsiteltäväksi. Valtiokonttori on antanut ohjeet kuolinpesän hoitajille. Valtiokonttori edellyttää toimitettavaksi sille asiakirjat kiinteästä omaisuudesta ja osakehuoneistoista sekä arvokkaasta irtaimistosta sekä aseista. Saatuaan kiinteää omaisuutta ja kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiön osakkeita koskevat asiakirjat Valtiokonttori pyytää lausunnot ministeriöiltä kuolinpesään kuuluvan kiinteän omaisuuden ja/tai osakehuoneiston käyttömahdollisuuksista valtion omistuksessa.

11 Valtion perintöjä säädellään perintökaaren 5 luvussa. Jollei perillistä ole, perintö tulee valtiolle. Valtiokonttori voi päättää, jos se havaitaan olosuhteisiin katsoen kohtuulliseksi, että valtion saama omaisuus luovutetaan kokonaan tai osittain perittävän läheiselle. Omaisuus voidaan luovuttaa myös sille kunnalle, jossa perittävä oli viimeksi asunut. Kiinteä omaisuus voidaan lisäksi luovuttaa sille kunnalle, jossa omaisuus sijaitsee. Omaisuutta ei kuitenkaan voida luovuttaa, jos sen pysyttämiseen valtion omistuksessa tai sen käyttämiseen muulla tavoin on erityistä syytä. Tämä ei kuitenkaan estä omaisuuden luovuttamista perittävän läheiselle, jos voidaan perustellusti otaksua, että luovutus vastaisi perittävän viimeistä tahtoa. Jos omaisuuden arvo on yli 3 milj. mk, päätöksen tekee valtioneuvosto. Valtion perintönä saaman omaisuuden luovuttamisesta (1403/1991, muut. 289/1993) annetun asetuksen 1 :n mukaan, jos valtiolle on tullut perintönä omaisuutta, Valtiokonttorin tulee ilmoittaa tästä sille kunnalle, missä perittävä oli viimeksi asunut. Jos valtiolle on tullut kiinteää omaisuutta, huoneiston hallintaan oikeuttavia osakkeita tai muuta sellaista omaisuutta, jolla voi olla erityistä käyttöä valtion hallinnossa, siitä on ilmoitettava kaikille ministeriöille. Kiinteästä omaisuudesta on lisäksi tehtävä ilmoitus kunnalle, jossa omaisuus sijaitsee. Valtiokonttori tekee aikaisintaan vuoden kuluttua perinnönjättäjän kuolemasta perintökaaren 5 luvun 2 :n mukaisen päätöksen kuolinpesän omaisuuden pysyttämisestä valtiolla tai luovuttamisesta kokonaan tai osittain perittävän läheiselle tai kotikunnalle. Luovuttaminen perinnönjättäjän läheiselle tai kotikunnalle tehdään hakemuksesta. Hakemus on toimitettava Valtiokonttorille vuoden kuluessa perinnönjättäjän kuolemasta. Kun hakijana on vain kunta ja kuolinpesässä on rahavaroja yli 300 000 mk, niistä kolmasosa ja jos rahavaroja on yli 400 000 mk, niistä puolet pysytetään valtiolla. Perinnönjättäjän kotikunnalla ja kuolinpesään kuuluvan kiinteistön sijaintikunnalla on mahdollisuus hakea omaisuutta. Pesänhoitajan on ilmoitettava valtiolle perintönä tulleesta omaisuudesta ja hakemismahdollisuudesta kyseessä olevalle kunnalle. Kunnan on esitettävä hakemuksessaan jokin sosiaalinen käyttötarkoitus omaisuudelle. 2 NYKYTILAN ONGELMIA Valtion kiinteistötointa on uudistettu vuodesta 1998 lähtien talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa hyväksytyn kiinteistöstrategian mukaisesti eli kiinteistöhallintotehtävät keskitetään Senaattikiinteistöille ja Metsähallitukselle. Virastoille tarpeellinen omaisuus siirretään näille liikelaitoksille ja tarpeeton Kapiteeli Oy:lle. Samalla virastojen omaa toimitila-asioiden hallintoa kehitetään. Lähtökohtana valtion kiinteistöstrategiassa on ollut se, että virastot vuokraavat toimitilat käyttöönsä pääasiassa Senaatti-kiinteistöiltä. Periaatteellista estettä ei ole asetettu sillekään, että virastot vuokraavat tilat yleisiltä vuokramarkkinoilta. Vuokrajärjestelmällä on toisaalta pyritty toiminnan tehostamiseen antamalla tehtävät ammattimaista kiinteistöliiketoimintaa hoitaville liikelaitoksille. Toisaalta vuokrajärjestelmän kautta pyritään edistämään tilojen käytön taloudellisuutta ja tehokkuutta. Niiden virastojen toimitilojen osalta, joissa tällaista vuokrajärjestelmää ei ole rakennettu, ei ole useinkaan riittävästi varauduttu korjaus- ja uusinvestointeihin. Kiinteistöstrategian toteuttamisen myötä hallinta-asetus ja sille rakentuva hallintajärjestelmä on vanhentunut eikä vastaa nykyhetken vaatimuksia. Asetus on aikanaan annettu ns. tasavallan presidentin omaperäisenä asetuksena hallitusmuodon 28 :n nojalla ja tältäkin kannalta vaatii uudistamista.

12 Edellä nykytilan kuvauksen yhteydessä tuli jo esille eräitä ongelmia. Seuraavassa on luettelonomaisesti lisänäkökohtia: Nykyjärjestelmä ei puuttuvasta kustannuslaskennasta johtuen tue omaisuuden aktiivista tuottavaa käyttöä. Virastolle tai laitokselle tarpeetonta valtion kiinteistövarallisuutta on jäänyt virastojen ja laitosten hallintaan aiheuttaen mm. vuosittaisia ylläpitomenoja ja muita maksuja. Kiinteistövarallisuuden aiheuttamia kustannuksia laskettaessa virastoissa ei useinkaan huomioida esimerkiksi korkojen osuutta. Asia on monesti huomattu siirrettäessä erillisten yksittäisten kiinteistöjen hallinta valtiovarainministeriölle edelleen luovutettavaksi tai siirrettäväksi. Hallinnan siirtoihin liittyy sekä varsinainen hallinnan siirto että kirjanpitoon siirron johdosta tehtävät kirjaukset. Kiinteistövarallisuuden hallinnan siirroissa periaatteet ja käytäntö eivät ole olleet toimivia. Kirjanpidon puolella ongelmina ovat olleet varallisuuden arviointikriteerit, menetelmät ja uudelleen arvioinnin tekevän ja varmistavan tahon määrittely. Siirtotapauksissa valtiovarainministeriö on joutunut lisäksi tilapäisesti vastaamaan kiinteistöjen hoidosta, koska siirtojen määrärahavaikutuksia ei ole budjeteissa otettu huomioon sekä tekemään huomattavia arvonalennuksia omaisuuden kirjanpitoarvoihin. Lisäksi omaisuuden hallinnoinnissa on havaittu puutteellisuuksia, mikä näkyy mm. siinä, että Valtion omistaman kiinteistövarallisuuden kohteen haltijavirasto -tietoa ei löydy tai se on vaikeasti selvitettävissä. Joissakin tapauksissa jopa lainhuudatuksia on jäänyt hoitamatta. Maakaaren uudistukseen liittyi entistä laajempi lainhuudatusvelvollisuus. Epäyhtenäisestä tai puuttuvasta omistajamerkinnästä johtuen Suomen valtion omistamia kiinteistöjä ja valtiolle kuuluvia erityisiä oikeuksia, kuten vuokra- ja käyttöoikeuksia ei voida poimia käräjäoikeuksissa pidettävästä oikeusministeriön lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä. Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriasetuksessa olevaa mahdollisuutta ilmoittaa myös lainhuudatuksen ulkopuolella olevien kiinteistöjen, kuten valtion metsämaiden ja lunastusyksikköjen omistajaja haltijatieto merkittäväksi rekisteriin ei ole useinkaan hyödynnetty. Keskitettyä määrällistä tai laadullista tietoa valtion kiinteistövarallisuudesta on vaikea saada, koska valtion omistamasta kiinteistövarallisuudesta ei enää pidetä yhtenäistä rekisteriä, vaan kukin haltija pitää omien tarpeidensa mukaista rekisteriä omalla tavallaan. Kiinteistövarallisuuden haltijoiden pitämissä rekistereissä on havaittu puutteita. Rekistereistä puuttuu mm. kiinteistötunnuksia ja kiinteistöllä sijaitsevia rakennuksia ei pystytä yksilöimään. Virastojen kirjanpidossa omaisuuden luettelointi on eri virastoissa toteutettu eri tavoin ja kiinteistötoimen puolelta tieto ei aina siirry talousarvion valmistelijoille ja kirjanpitoa hoitaville. Omaisuuden arvot ja käytetyt poistoajat samantyyppisissä rakennuksissa ja rakennelmissa ovat hyvin epäyhtenäiset eri virastojen ja laitosten kesken. Lisäksi tase-erittelyissä ei ole yksilöityinä ao. omaisuutta sen johdosta, että se joko virheellisesti puuttuu taseesta tai on osa laajempana yksilöityä kokonaisuutta. Hallinnansiirtotapauksissa käytetään muita kuin kirjanpitoarvoja tai ei arvoja lainkaan tai siirrettävä omaisuus on yksilöimättä. Hallinnansiirtokirjeessä ei yksilöidä sitä, kuinka arvo muodostuu maa-alueesta ja erilaisista rakennuksista. Kuitenkin nämä tiedot ovat välttämättömiä, kun tehdään kirjanpitoon vientejä. Tarkasteltaessa valtion perintöä koskevia säädöksiä ja ohjeita voidaan todeta, että nykyisessä käytännössä on havaittavissa selviä ongelmia. Kiinteistövarallisuuden käsittelyn osalta asetus valtion perintönä saaman omaisuuden luovuttamisesta ei vastaa nykyisiä valtion toimintaperiaatteita ja valtion kiinteistöstrategiaa. Huomioon ottaen muuttunut valtionhallinnon sisäinen tehtävänjako asetusta ei voida pitää kaikilta osin ajan tasalla olevana. Asetuksessa ei ole myöskään otettu riittävällä tavalla huomioon valtion etua ja sitä lähtökohtaa, että valtio on perinnönsaaja ja saa tällaisen

13 perinnön käyttöönsä siihen tarkoitukseen, minkä se hyväksi näkee. Mahdolliset valtionperintöjen luovutukset tulisi olla poikkeuksia pääsäännöstä. Tällaiset luovutukset ovat hyvin lähellä valtionavustuksia, joihin tulisi myös noudattaa yleisiä avustuksen myöntämissäännöksiä. 3 EHDOTUKSET 3.1 Säädösehdotukset 3.1.1 Hallituksen esitys laiksi valtion talousarviosta annetun lain muuttamisesta Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi valtion talousarviosta annetun lain muuttamisesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi valtion talousarviolakia. Ehdotuksen mukaan talousarviolakiin lisätään asetuksenantovaltuussäännös, jonka mukaan valtion kiinteistövarallisuuden hankinnasta, vuokrauksesta, hallinnasta, hoidosta ja käytöstä sekä rekisteröinnistä ja luetteloinnista voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella, jollei mainituista asioista ole muun lainsäädännön johdosta säädettävä lailla. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen hyväksymisen ja vahvistamisen jälkeen. PERUSTELUT 1. Nykytila ja ehdotetut muutokset Voimassa oleva asetus valtion kiinteistövarallisuuden hallinnosta (159/1995) sisältää säännökset kiinteistöyksiköistä, kiinteistövarallisuuden hoidosta, valtion kiinteistöasiainneuvottelukunnasta, hallinnon siirrosta, hankinnan ja vuokrauksen edellytyksistä ja hankesuunnitelmasta. Asetus ei koske valtion liikelaitoksia eikä talousarvion ulkopuolisia valtion rahastoja. Asetus on ollut mahdollista antaa niin sanottuna tasavallan presidentin omaperäisenä asetuksena hallitusmuodon 28 :n nojalla. Lakiin valtion talousarviosta ehdotetaan otettavaksi uusi 23 a, joka olisi niin sanottu valtuussäännös siitä, että valtioneuvosto voisi antaa asetuksella säännöksiä valtion kiinteistövarallisuuden hankinnasta, vuokrauksesta, hallinnasta, hoidosta ja käytöstä, joiden asetustasoinen sääntely katsotaan tarpeelliseksi ja sääntelyn uudistaminen on tarpeen. Lainsäädännön muutoksella pyritään toteuttamaan uuden perustuslain asettamat vaatimukset. Uudessa 23 a :ssä osoitettaisiin asetuksenantovaltuus valtioneuvostolle. Kyseessä on valtionhallinnon sisäisiksi luonnehdittavista asioista. Säännös mahdollistaisi sen, että asetuksella säädettäisiin virastojen ja laitosten sekä tarvittaessa talousarvion ulkopuolisten valtion rahastojen hallinnassa olevan kiinteistövarallisuuden hankinnasta, vuokrauksesta, hallinnasta, hoidosta, käytöstä, rekiste-

14 röinnistä ja luetteloinnista, ellei erityislaissa muuta säädetä. Muutokset valtionhallinnossa ja valtion kiinteistötoimessa huomioitaisiin valtioneuvoston asetuksessa valtion talousarviosta. Hankinnan osalta säädettäisiin lähinnä hankintamenettelyistä sekä toimivallan jaosta valtioneuvoston, ministeriön ja viraston kesken. Hallinnan osalta säädettäisiin valtion kiinteistövarallisuuden haltijavirastoista sekä haltijaviraston juridisista ja teknisistä velvoitteista. Haltijavirastojen lukumäärä olisi aluksi noin 20. Tarkoitus on siirtää valtion kiinteistövarallisuutta edelleen valtion liikelaitoksille, joten haltijavirastojen lukumäärä tullee pienenemään lähivuosina. Asetustasoisessa säätelyssä on tarkoitus lähteä siitä, että haltijaviraston tulisi siirtää kiinteistövarallisuus pois hallinnastaan, jos sillä ei enää ole perusteltua käyttöä varallisuudelle. Valtion omaisuuden käytöstä säädetään talousarviolain 22 :ssä. Pykälän mukaan valtion omaisuutta on sen käyttötarkoitus huomioon ottaen käytettävä tuottavalla tavalla. Asetuksella voitaisiin antaa käytöstä muitakin säännöksiä. Lain valtuussäännöksen nojalla annettavalla asetuksella ei ole tarkoitus säätää valtion liikelaitosten hallinnassa olevan valtion kiinteistövarallisuuden hankinnasta, vuokrauksesta, hallinnasta, hoidosta ja käytöstä. Valtion liikelaitosten toiminnasta säädetään valtion liikelaitoksista annetussa laissa ja liikelaitoskohtaisissa laeissa. Kiinteistövarallisuuden rekisteröinnin ja mahdollisesti myös luetteloinnin osalta olisi kuitenkin tarpeen antaa yhtenevät säännökset valtion virastoille, laitoksille, liikelaitoksille ja rahastoille. Valtion kiinteistövarallisuus käsite on määritelty hallituksen esityksessä laiksi oikeudesta luovuttaa valtion kiinteistövarallisuutta. Valtion kiinteistövarallisuus käsitteen piiriin kuuluvat seuraavat omaisuuserät: a) valtion omistamat kiinteistöt, muut rekisteriyksiköt ja maa- ja vesialueet sekä osuudet niihin (valtion maaomaisuus), b) valtion maalla sekä toisen maalla sijaitsevat valtion omistamat rakennukset ja näiden osuudet, c) valtion omistamat asunto-osakeyhtiöiden osakkeet ja osakkeet sellaisissa yhtiöissä, joiden pääasiallisena tarkoituksena on kiinteän omaisuuden omistaminen tai hallinta sekä d) valtiolle kuuluvat erityiset oikeudet, joilla tarkoitetaan käyttö-, rasite-, irrottamis- ja niihin verrattavia oikeuksia. Valtion kiinteistövarallisuus käsite ei näin olisi sama kuin valtion kiinteistövarallisuuden hallinnosta annetun asetuksen 1 :ssä määritelty käsite, jossa käsite on rajattu koskemaan vain talonrakennustoiminnan kannalta merkitystä tai arvoa omaavia rakennettuja tai rakentamattomia kiinteistöjä ja niiden osia, rakennuksia ja niiden osuuksia sekä osakkeita, jotka oikeuttavat määrätyn huoneiston hallintaan. Valtion kiinteistövarallisuus käsite olisi näin ollen laajempi kuin asetuksessa kiinteistövarallisuuden hallinnosta säädetään. Valtiolla ei ole yhtenäistä rekisteriä valtion kiinteistövarallisuudesta, vaan kukin virasto ja laitos pitää hallinnassaan olevasta varallisuudesta tietoja omia tarpeitaan varten. Maaomaisuuden luovutusten ja vuokraamisten sekä valtion maaomaisuuteen myönnettyjen erityisten oikeuksien luetteloinnista säädetään oikeudesta luovuttaa valtion maaomaisuutta ja tuloatuottavia oikeuksia annetun lain (687/1978) 14 :ssä. Valtion talousarvioasetuksen 60 :n mukaan valtion kiinteistövarallisuuden hallinnosta annetun asetuksen (159/1995) 3 :n mukaan määrätyt kiinteistöyksiköt pitävät rekisteriä valtion kiinteistöistä. Valtion kiinteistötoimen uudelleenjärjestelyt ovat osoittaneet, että nykyisessä järjestelmässä on heikkouksia. Joissakin tapauksissa muun muassa kiinteistöveron kohdistamisessa oikealle virastolle tai laitokselle on ollut vaikeata, kun ei ole ollut löydettävissä kattavaa rekisteriä valtion omistamista kiinteistöistä ja niiden haltijavirastoista tai -laitoksista. Valtion kiinteistövarallisuuden rekisteröintiä on tarvetta parantaa.

15 Haltijavirastolle, liikelaitokselle ja rahastolle on tarkoitus asetustasolla asettaa velvollisuus toimittaa rekisteriin ajantasaiset haltijatiedot. Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä on yhteys kiinteistötietojärjestelmään. Tarkoitus on, että lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin sisällytettäisiin valtion omistamien kiinteistöjen ja erityisten oikeuksien haltijavirastotieto muistutustietona, ei siis julkista luotettavuutta nauttivana tietona. Lain nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella kumottaisiin asetus valtion kiinteistövarallisuuden hallinnosta siitä ajankohdasta lukien, josta tämä lainmuutos tulee voimaan. 2. Esityksen taloudelliset ja muut vaikutukset Esityksen toimeenpano lisää jonkin verran hallinnollista työtä. Esityksellä ei ole organisaatio- eikä ympäristövaikutuksia. Käräjäoikeuksien perimistä rekisteröintimaksuista aiheutuisi jonkin verran kuluja haltijavirastoille. 3. Asian valmistelu Valtiovarainministeriön asettama työryhmä on valmistellut hallituksen esityksen. Työryhmän ehdotuksesta on pyydetty lausunnot... Valtion omistaman kiinteän omaisuuden luovuttamisesta, vuokraamisesta ja erityisten oikeuksien myöntämisestä säädetään laissa (687/1978) ja asetuksessa (693/1978) oikeudesta luovuttaa valtion maaomaisuutta ja tuloatuottavia oikeuksia. Nämä kumottaisiin lailla oikeudesta luovuttaa valtion kiinteistövarallisuutta, jota koskeva hallituksen esitys annetaan samanaikaisesti tämän hallituksen esityksen kanssa. 4. Voimaantulo Laki ehdotetaan tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen hyväksymisen ja vahvistamien jälkeen. Ennen lain voimaantuloa voitaisiin ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

16 Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus: L a k i valtion talousarviosta annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 13 päivänä toukokuuta 1988 valtion talousarviosta annettuun lakiin (423/1988) uusi 23 a seuraavasti: 23 a Valtion kiinteistövarallisuuden hankinnasta, vuokrauksesta, hallinnasta, hoidosta ja käytöstä sekä rekisteröinnistä ja luetteloinnista voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella, jollei niistä nimenomaan säännöksen nojalla ole säädettävä lailla. Valtion kiinteistövarallisuuden luovuttamisesta säädetään erikseen. Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 2002. Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. Helsingissä päivänä kuuta 2002 Tasavallan Presidentti Ministeri

17 3.1.2 Asetus valtion talousarviosta annetun asetuksen muuttamisesta Valtioneuvoston asetus valtion talousarviosta annetun asetuksen muuttamisesta Annettu Helsingissä päivänä kuuta 2002 Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiovarainministeriön esittelystä, kumotaan valtion talousarviosta 11 päivänä joulukuuta 1992 annetun asetuksen (1243/1992) 60 sellaisena kuin se on asetuksessa 600/1997 muutetaan nykyinen 66 g :n 5 momentti ja 73, näistä 66 g sellaisena kuin se on mainitussa asetuksessa 600/1997, sekä lisätään 66 b :ään uusi 4 momentti, jolloin nykyinen 4 momentti siirtyy 5 momentiksi, 66 g :ään uusi 5 momentti, jolloin nykyinen 5 momentti siirtyy 6 momentiksi, ja uusi 10 luku, jolloin nykyinen 10 luku siirtyy 11 luvuksi ja nykyinen 11 luku 12 luvuksi, 10 lukuun uusi 71 ja 71 a, jolloin nykyinen 71 a siirtyy 11 luvun 72 d :ksi, ja uusi 71 b, sellaisina kuin niistä ovat 66 b ja 66 g mainitussa asetuksessa 600/1997 ja 71 a asetuksessa 927/1994, seuraavasti: 8 luku Tilinpäätös 66 b - - - - - - Omaisuuserän hallinnan siirto tilivirastosta toiseen on kirjattava samanaikaisesti sekä luovuttavan että vastaanottavan tiliviraston kirjanpidossa vielä poistamattoman hankintamenon suuruisena. Jos hallinnan siirto aiheuttaa 66 g :n 5 momentissa tarkoitetun arvonalentumisen tai 66 d :ssä tarkoitetun arvonkorotuksen, kirjataan muutos luovuttavan tiliviraston kirjanpitoon. - - - - - - 66 b 4 mom. Uudessa 4 momentissa tarkennettaisiin omaisuuserien tasearvojen merkitsemistä kirjanpitoon hallinnan siirtotapauksissa. Siirto tilivirastosta toiseen tapahtuisi pääsääntöisesti tasearvosta, eikä se aiheuttaisi muutosta arvostusperusteissa. Uudessa momentissa selvennettäisiin hallinnan siirtoihin liittyviä kirjauksia myös arvonalennusten osalta. Jos hallinnan siirto aiheutuu käyttötarkoituksen muuttumisesta ja siirto aiheuttaa samalla arvon muutoksen, kirjataan muutos luovuttavan tiliviraston kirjanpitoon. Tällöin tarkoituksena on rinnastaa siirto hankintaan omaisuuserän vastaanottajan kannalta eli omaisuuserälle tulisi "uusi hankintameno". Siirrettävän varallisuuden arvon arvioinnissa olisi tarvittaessa käytettävä ulkopuolista arvioitsijaa.

18 66 g - - - - - - Jos kansallisomaisuuteen tai käyttöomaisuuteen kuuluvan tuloa tuottavan hyödykkeen tai sijoituksen tulevaisuudessa todennäköisesti kerryttämä tulo on olennaisesti ja pysyvästi vielä poistamatonta hankintamenoa pienempi, erotus on kirjattava arvonalennuksena kuluksi. Jos kansallisomaisuuteen tai käyttöomaisuuteen kuuluvan hyödykkeen tai sijoituksen käyttötarkoituksen muutos tai niihin liittyvä velvoite aiheuttaa hyödykkeen tai sijoituksen todennäköiseen luovutushintaan olennaisen ja pysyvän alennuksen on poistamattoman hankintamenon ja todennäköisen luovutushinnan erotus niinikään kirjattava arvonalennuksena kuluksi. Valtiokonttori antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset poistoista ja poistosuunnitelmien laatimisesta, arvonalentumisen kuluksi kirjaamisesta sekä jaksottamisesta muuten. 66 g 5 mom. Valtion talousarvioasetuksen 66 g :ään ehdotetaan lisättäväksi uusi momentti, joka sisältäisi säännökset arvonalennuksille. Valtion talousarviosta annetussa asetuksessa ei ole nimenomaista säännöstä käyttö- tai kansallisomaisuuden arvon poikkeukselliselle alentamiselle. Asetuksen 66 c :n 1 momentin 2 kohdassa säädetään rahoitusomaisuuteen kuuluvien arvopaperien ja muiden sellaisten rahoitusvarojen arvostamisesta tilinpäätökseen hankintamenoon tai sitä alempaan todennäköiseen luovutushintaan. Suunnitelman mukaisten poistojen suuruuteen vaikuttaa taloudellinen käyttöaika, jona käyttöomaisuushyödykettä käytetään ja jolta tuloja odotetaan. Näistä säädetään valtion talousarvioasetuksen 66 g :n 1 4 momenteissa. Käytännössä on jouduttu tekemään näiden suunnitelman mukaisten poistojen lisäksi arvonalennuksia. Valtion kiinteistövarallisuuden uudelleenjärjestelyt aiheuttavat omaisuuden käyttötarkoitusten muutoksia. Käyttötarkoitus voi muuttua myös siitä syystä, että tilojen käyttö erityistiloina loppuu. Edellytyksenä arvonalentumisen kuluksi kirjaamiselle olisi, että omaisuuden tulevaisuudessa kerryttämä tulo olisi olennaisesti ja pysyvästi vielä poistamatonta hankintamenoa pienempi. Omaisuuden käyttötarkoituksen muutos tai siihen liittyvä velvoite voi aiheuttaa tilanteen, jolloin omaisuuden arvoa on alennettava. Pykälä mahdollistaisi myös sellaisen omaisuuden, josta ei tehdä poistoja, kirjanpitoarvon alentamisen. Tällaiset tapaukset voisivat liittyä esimerkiksi ympäristövahingoista aiheutuviin maisemointi-, puhdistus- tai muihin vastaaviin korjausvelvoitteisiin. 66 g 6 mom. Aiemmin pykälän 5 momenttina ollut uusi 6 momentti tarkistettaisiin sisällöllisesti niin, että Valtiokonttori antaisi tarvittaessa tarkemmat määräykset myös arvonalentumisen kuluksi kirjaamisesta. 10 luku Valtion kiinteä ja irtain omaisuus 71 Tasavallan presidentin kanslialla, eduskunnan kanslialla, ulkoasiainministeriöllä, Rajavartiolaitoksella, valtiovarainministeriöllä, puolustusministeriöllä, opetusministeriöllä, Museovirastolla, Suomenlinnan hoitokunnalla, Helsingin yliopistolla, Joensuun yliopistolla, maa- ja metsätalousministeriöllä, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksella, Metsäntutkimuslaitoksella, Siemenperunakeskuksella, Tiehallinnolla, Ratahallintokeskuksella, Merenkulkulai-