Lähteet Painetut lähteet Elektroniset lähteet Henkilökohtaiset tiedonannot Kuvalähteet Karttalähteet

3 2. Johdanto... 3 3. Arkisto- 4 4 4 5. Tutkimusalue ja luonnonympäri 5 6. Tutkimusalueen historiaa... 5.. 5 6.2. Satama- 7 6.3 10 12 7. Kenttätyöt 15 7.1. Viistokaikuluotaus 15 7.2. Kohteiden tarkastaminen 16 8. T 17 Lähteet Painetut lähteet Elektroniset lähteet Henkilökohtaiset tiedonannot Kuvalähteet Karttalähteet Liite 1. Rantaviivan muutos 1776-1986 Liite 2. Tukkien sijaintikartta Liite 3. Syvyyskartta Kannen kuva: Viistokaikuluotauskuvassa näkyy tukkeja ja matalikoita. 2

Kuopion kaupunki suunnittelee Maljalahden ympäristöön ja matkustajasataman edustalle hanketta, johon liittyy matalikoiden ja satama-altaiden ruoppausta sekä rantojen täyttöä. Nordic Maritime Group Oy suoritti hankealueella arkeologisen vedenalaisinventoinnin 30.-31.5.2017. Inventointialue rajoittuu Maljalahden sataman eteläosaan sekä matkustajasatamaan sekä sen edustalle. Alue on arkeologisesti kiinnostava pitkän käyttöhistoriansa vuoksi. Tutkittava alue on kooltaan noin 19 hehtaaria. Tutkimuksessa ei havaittu arkeologisia kohteita. Kuopion kaupunki suunnittelee Maljalahden ja Kuopion matkustajasataman sekä niiden edustan osittaista ruoppaamista ja täyttöä hankealueella, jonka koko on noin 19 hehtaaria. Alueen vedenalaisia muinaisjäännöksiä ei tunneta riittävällä tarkkuudella, joten hankealueella suoritettiin 30.-31.5.2017 muinaismuistolain (295/1963) 13 :ään perustuen arkeologinen vedenalaisinventointi mahdollisten ennestään tuntemattomien muinaisjäännösten turvaamiseksi. Tutkimuksen kustannuksista vastaa Kuopion kaupunki muinaismuistolain 15 :ään perustuen. Kuopion satama-alue on määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (RKY). RKY-alueen rajaus koskee myös vesialuetta Maljalahden lounaiskulmassa. Vesialueelta ei tunneta muinaisjäännöksiä, mutta alueen pitkän ja aktiivisen käyttöhistorian vuoksi alueen tutkiminen on hyvin perusteltua. Satamiin ja lastauspaikkoihin on saattanut liittyä esimerkiksi erilaisia laiturirakennelmia, kivin tai paaluin tuettuja rantapenkereitä, kivillä täytettyjä hirsiarkkuja, aallonmurtajia ja nostolaitteita. Kuopion satama-alue on ollut vahvasti tämänkaltainen alue paikallisliikenteen solmukohtana, teollisen toiminnan alueena sekä markkinapaikkana. Tutkimusalueen rannat ovat lähes kokonaan satamakäytössä. Tutkimus aloitettiin järven pohjan viistokaikuluotaamisella, jonka jälkeen tehtiin yksityiskohtaisempia tutkimuksia havaittujen anomalioiden tunnistamiseksi. Lisätietoja: eveliina.salo@pintafilmi.com tai + 358 44 326 7097. Vesilahdella 12.6.2017 Eveliina Salo FM Meriarkeologi 3

Tutkimuksen laatu: Tutkimuksen syy: Alue: Peruskartta: Tutkittavan alueen laajuus: Tutkimuslaitos: Projektinro: Tutkimusryhmä: Tutkimuksen tilaaja: Arkeologinen vedenalaisinventointi Maa- ja vesialueen käyttö Kuopio Maljalahti TM35 lehtijako P5114D3 Noin 19 hehtaaria Nordic Maritime Group Oy F-03:2017 FM meriarkeologi Eveliina Salo ja FM merigeologi Maija Huttunen WSP Finland Oy Kenttätyöt: 30.-31.5.2017 Tutkimusraportti: 12.6.2017 Raportin jakelu: WSP Finland Oy, Kuopion kaupunki ja Museoviraston arkisto Kartta 1. Tutkimusalueen sijainti Kallavedellä Kuopion keskustan itäpuolella on merkitty karttaan suuntaa-antavasti keltaisella. Karttapohja: MML peruskartta. 4

Tutkimusalue sijaitsee Kuopion kaupungin edustalla, Kallaveden Maljalahdessa ja sen ympäristössä (kartta 2). Tutkimusalue on satamakäytössä ja rannat ovat kokonaan rakennettua ympäristöä. Maljalahden pohjoisrannan puretut tehdasalueet on kaavoitettu uudelleen ja alueelle on rakennettu asuinrakennuksia viime vuosina. Kartta 2. Tutkimusalue on merkitty karttaan keltaisella. Karttapohja: MML peruskartta. Rantoja on aikojen saatossa täytetty ja suoristettu runsaasti. Satama on ympäröity aallonmurtajin itä- ja eteläpuolelta. Liitteessä 1 esitetään rantaviivan muuttuminen vuodesta 1776 vuoteen 1986. Rantaa pitkin satamaan on kulkenut rautatie, joka on purettu, kun tehdas- ja satamatoiminnot eivät enää tarvinneet rautatietä tavaroiden ja raaka-aineiden kuljettamista varten. Veden syvyys tutkimusalueella on noin 0-6 metriä. Pohja on syvemmillä alueilla pehmeää ja matalien karikoiden ympäristössä kivikkoista sorapohjaa. Maljalahden aallonmurtajien sisäpuolella vedessä on runsaasti partikkelia. Tutkimusalueen rannat ovat kokonaan rakennettua tai muuten muokattua ympäristöä. Kuopion seudulla asui kivikautista väestöä jo 6500 vuotta eaa. Kuopion keskustan alue on ollut Suursaimaan veden peittämänä vielä 3500 eaa. 1 Seudulle on asettunut kiinteää asutusta keskiajan lopulla. 1550-luvun alussa Kuopionniemellä oli seitsemän taloa. Vuonna 1652 Kuopion kirkonkylästä tuli kaupunki ja seuraavana vuonna siinä asui kymmenen käsityöläistä ja porvaria. Tämä kaupunki sijaitsi nykyisen Piispanpuiston lounaispuolella ja muuttui takaisin kirkonkyläksi, kun kaupunki lakkautettiin virallisesti vuonna 1681. Kaupunki perustettiin uudelleen vuonna 1775 päivätyllä kirjeellä, kun Savoon tarvittiin kaupunki tai markkinapaikka. Maljalahden alue ei 1 Mönkkönen 1996, 14-15. 5

kuulunut silloiseen asemakaavahahmotelmaan, vaan lahden pohjukassa sijainnut Hatsalan torppa jäi asemakaavan ulkopuolelle. 2 Kartta 3. Ote Kuopion pitäjänkartasta vuodelta 1777 Kuopion kaupungin toisen perustamisen aikoihin. Karttaan on merkitty asemakaavan sijainti ja kaupungin ympäristöön vakiintuneet kulkureitit ja rajat. Lähde www.vanhakartta.fi, Pitäjänkartta 1777, Hasselblatt, Isak Reinhold. Kaupunki laajentui kuitenkin nopeasti koskemaan myös Lahdentakaa eli Maljalahden pohjoisrantaa (kartta 4). Kaavakartassa vuonna 1788 Maljalahden perukka ja Lahdentaka näyttävät jo olevan kaavoitettuna. On mahdollista, että kyseessä on vasta suunnitelma, joka toteutui vasta myöhemmin. Maljapuron pohjoispuolella sijaitsi Kuopion pohjoisin tulliportti pikkutullin kantoa varten. 3 2 Lappalainen 1982, 360; Riekki toim. 1982, 11-12. 3 Lappalainen 1982, 397, 410. 6

Kartta 4. Lahdentaka, eli Maljalahden pohjoisranta mittauspiirroksessa vuodelta 1811. Lähde: Lappalainen 1982, 397 (alkup. Kuopion Museo, N:o 2816, Die Plane der Stadt Kuopio im Jahre 1811 gemacht). Kuopion Pitäjän kirkko rakennettiin aikoinaan Kuopionlahden pohjukkaan, minne pitäjän rantautumis- ja satamatoiminnotkin asettuivat. Kaupungin Matkustajasatama perustettiin Tuhkaniemen eteläpuolelle, kaupungin edustalle. Alun perin Kaupungin satama perustettiin Koljonniemen kupeeseen, mutta liikenteen kasvaessa sitä laajennettiin pohjoiseen Tuhkaniemen suuntaan. Vuoden 1813 lopulla Tuhkaniemen tuntumassa ollut laituri todettiin heikkokuntoiseksi ja päätettiin rakentaa kiviarkkurakenteinen rantalaituri. Se valmistui nykyisen Minna Canthin kadun ja Satamakadun kulmaukseen vuonna 1814. Tuhkaniemen pohjoispuolella sijaitsee Maljalahti, jonka aktiivisemmat satamatoiminnot ovat Matkustajasatamaa nuorempia. Maljalahti on kuitenkin ollut tärkeä osa sataman ja rannan teollisuuden tukitoimintoja (kuva 1). Maljalahden rannoilla on säilytetty esimerkiksi sahattua puutavaraa. Tukkien säilyttämisen jäljiltä vesistön pohjaan jää yleensä diktaaleja ja hirsiarkkuja, joita on käytetty hinaajien ja tukkien kiinnittämiseen. Kaupungin rannassa kelluvat tukit häiritsivät veneliikennettä ja kirvoittivat valituksia, jolloin kaupunki maistraatti määräsi kaupunkilaiset 4 hopearuplan ja 80 kopeekan uhalla siirtämään tukkinsa pois kahdeksan päivän kuluessa. 4 4 Vaarama 1932, 119; Nummela1989, 145; Toivanen 2000, 33-34. 7

Kuva 1. Maljalahti on toiminut esimerkiksi tukkilauttojen säilytyspaikkana. Kuvausaika noin 1910-1929. Suomen Rautatiemuseon kokoelmat, SRMV1:1544. Maljalahden allasta on vaiheittain täytetty 1890-luvulta lähtien. Maljalahden suulla on sijainnut Pikarminniemen (myöh. Pikariniemen) ja Hiekkaniemen pienet niemekkeet, jotka nykyään ovat jääneet täyttömaan alle. Pikariniemeen perustettiin halkolaituri, koska laivasatama kävi ahtaaksi. Halkoveneitä varten perustettiin ensin niemen kupeeseen puusilta ja vuonna 1891 erillinen halkolaituri. Vuonna 1902 satamaa on huomattavasti laajennettu ja Pikariniemen laiturin pituudeksi on tullut 72 metriä. Samalla laiturin edustaa on ruopattu. Vuonna 1911 Pikariniemeen neilytarpeisiin. Hieman sen jälkeen alueelle ryhdyttiin järjestämään soutuvenepaikkoja. 5 Vuonna 1841 suunniteltiin jälleen satamalaitureiden uusimista Matkustajasataman alueella. Vuonna 1844 Tuhkaniemen kupeeseen rakennettiin puinen laituri, jonka kokonaismitaksi laskettiin 190 metriä. Varsinainen laituriosa oli 24,6 x 24 metrin mittainen tasanne, jonne johti 83 metrin pituinen ja 8,3 metrin levyinen ajosilta. Ilmeisesti laiturissa oli muitakin rakenteita, jotta 190 metriä saatiin täyttymään. Matalan rantaveden vuoksi satamalaituria jouduttiin 1850-luvun alussa täydentämään. Rantaa tasattiin ja laitureita korjattiin. Veden syvyydeksi satamaan saatiin 1,8 metriä. Uuden kivilaiturin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1853. Rantalaituri saatiin täytetyksi vuonna 1856 ja seuraavana vuonna rakennettiin kivistä laiturin eteläinen kärki. Suurimman satama-altaan ympärille saatiin näin suorakulmainen laiturirakennelma, minne siirrettiin Kuopion Höyrylaivat Oy:n nosturi vuonna 1861. Satamassa tehtiin runsaita paalutustöitä 1900-luvun alussa. Pakkahuoneen ja tullihuoneen satamalaituri uusittiin vuonna 1914. 6 5 Karttunen 1945, 227-228; Nummela 1989, 145. 6 Karttunen 1945, 227-228; Toivainen 2000, 34. 8

Kuopion satama-alue tutkimusalueen kaakkoisosassa on RKY-aluetta, jonka määrittely on seuraava: Kuopion satama-alue eri-ikäisine rakennuksineen ja satamarakennelmineen on erinomainen esimerkki sisämaan rantakaupungin satamasta, jolla on ollut keskeinen merkitys kaupungin synnylle ja kehitykselle. Tulli- ja pakkahuone, satamakonttori, laiturit ja Satamapuisto valottavat kaupungin historiallista merkitystä sisävesiliikenteen keskuksena. 1880-luvulta alkaen rakentuneet punatiiliset myllyrakennukset tuovat satama- ja kaupunkikuvaan teollistumisen ajan lisän. Myllyt olivat järviliikenteen valtakaudella keskeinen osa Kuopion sisääntulojulkisivua, jota nyt niiden eteen 1930-1940-luvulla rakennetut mittavat osuusliikkeiden funkisrakennukset hallitsevat. 7 Nykyisen Satamapuiston alue oli osa vanhaa Rantatoria. Satamapuisto rajautuu Satamakatuun ja etelälaidalla osuusliikkeiden ja keskustukkukauppojen rakennusten kortteliin. Sataman suunnassa puiston rajana on tulli- ja pakkahuone sekä satamakonttori. Torilla käytiin pääasiassa kesäkauppaa. Kuopion sataman ulkomaankauppa alkoi varsinaisesti Saimaan kanavan valmistuttua vuoden 1856 jälkeen. Ulkomaankauppaa käyvien kaupunkien satamiin tarvittiin tullin tarpeisiin pakka- ja vaakahuoneet, jotka valmistuivat satamaan vuonna 1860. Satamakonttori valmistui vuonna 1879. Päällystämätön maa ei kestänyt raskasta kulutusta, joten satama-aluetta kivettiin 2680 neliösylen alalta vuonna 1878. Rantatori muutettiin 1950-luvulla Satamatoriksi. 8 Rantatorin keskellä on sijainnut yksi kaupungin puisista 1880-luvulla rakennetuista vesimyymälöistä eli virvoitusjuomakioskeista. Vettä myytiin tarpeeseen, sillä viemäröinnin puutteessa kaivot ja järvenkin vesi olivat osittain saastuneita. 9 Varhaisin kuva, jossa myymälä näkyy, on Karl Granitin kuva vuodelta 1884-1885 ja viimeisin vuodelta 1907. 10 7 Museovirasto: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?kohde_id=635. 8 Nummela 1898, 145; Pohjois-Savon liitto 2006, 41-42. 9 Kantanen ja Mäntyniemi 2010, 112. 10 Henkilökohtainen tiedonanto 24.4.2017 Pekka Kankkunen. 9

Kuva 2. Matkustajasataman satama-allas ja muita sataman toimintoja ilmeisesti 1900-luvun alkupuolella. Kuvan kustantaja S. Kastegrénin kirjakauppa. Museoviraston kuvakokoelmat, HK19640528:131. Maljalahden rannoille kehittyi tehdastoimintaa. Vuonna 1782 Tuhkaniemeen perustettiin viinanpolttimo. 11 Vesiväylät olivat luonnollinen kulkureitti vesirikkaassa Savossa. 1700-luvun puolivälissä anottiin esimerkiksi veneväylän avaamista Varkauden ja Viannon koskien ohi sekä Leppävirran pitäjässä olevan Naapuskosken syventämistä, jotta venematkat taittuisivat pitemmälle joutuisammin. Näihin koskiin laitettiinkin veneväylät, mutta Varkauteen oli tehty niin kapea kanava, että suuremmat veneet eivät siitä mahtuneet. Tavarat kuljetettiin siellä 1500 kyynärää leveän taipaleen yli toisella puolella odottaviin veneisiin tai veneet vedettiin teloja myöten taipaleen poikki. Kulkuoloja parannettiin myös lautoin, esimerkiksi Toivalasta Kelloniemeen kulki lautta vuodesta 1782 alkaen. 12 Kallaveden vesistön höyrylaivat rakennettiin yleensä Varkaudessa ja lotjat paikallisilla veistämöillä. Kuopiossa lotjia rakennettiin mm. Haminalahdessa, Räimälänlahdessa ja läheisissä saarissa. 1800- luvun kuluessa Kuopion varveilla valmistui ainakin 14 lotjaa ja kaksi kaljaasia. 13 Purjealuksia kuopiolaisille rakennettiin Kuopion Höyrylaiva Oy:n telakoilla Varvisaaressa ja Itkonniemellä. 14 Uraauurtavaa työtä höyrylaivakauden alussa teki kondiittori Viikki, joka rakennutti Rönön saarella vuonna 1845-46 höyrylaivan, jonka kone tilattiin Turun konepajalta. Laiva kuljetti mm. lautoja ja 11 Vaarama 1932, 135. 12 Vaarama 1932, 121-122. 13 Mönkkönen 1996, 97-98. 14 Nummela 1989, 85. 10

lankkuja Lauritsalaan ja toi tullessaan kauppatavaraa. Myös matkustajia otettiin kyytiin. 15 Vuonna 1864 Kuopion porvariston omistama höyrylaiva Pääsky kulki Kuopion ja Tuovilanlahden välisellä reitillä, mutta alus upposi. 1880-luvulle tultaessa höyrylaivaliikenne oli jo vakiintunut paikallisliikenteen kulkuvälineenä. Laivaliikenne ja ulkomaankauppa kasvoivat räjähdysmäisesti Saimaan kanavan ja muiden kanavoimishankkeiden seurauksena. 16 Maljalahden pohjoisrantaa kutsuttiin nimellä Lahdentaka. Ranta-aluetta käytettiin aikanaan mm. alusten telakointiin (kuva 3). Lahdentaan kaupunginosan luo rakennettiin oma laituri vuonna 1902 asukkaiden käyttöön. 17 Kuva 3. Maljalahden pohjoisrannalla, Lahdentakana, telakoitiin aluksia. Kevytrakenteisia laitureita on sijainnut rannalla todennäköisesti enemmänkin. Veneet on vedetty rannalle raiteita pitkin. Kuva Nummela 1989, 87. Savon radan valmistuminen vuonna 1889 oli kuolinisku laajamittaisemmalle höyrylaivaliikenteelle. Kuopion Höyrylaiva Oy huutokauppasi aluksensa ja vuonna 1852 perustetun yhtiön toiminta päättyi. 18 15 Karttunen 1945, 163. 16 Mönkkönen 1996, 97-98. 17 Nummela 1989, 87, 145. 18 Karttunen 1945, 164, 199-200. 11

Kuopion ja satama-alueen vanhat kartat valottavat alueen muutoksia ja kehittymistä. Vuoden 1838 kaupungin suunnitelmakartassa matkustajasataman paikalle on suunniteltu yhtä pitkää laituria. On huomattava, että vesialueiden osalta kaupunkikartat ovat usein suurpiirteisiä. Purjeväylän kartta Kuopion satamasta vuodelta 1892 (kartta 5) kertoo matkustajasataman sijainneen nykyisellä paikallaan. Vesistön mittaamiseen perustuvat kartat ovat vesialueiden osalta yksityiskohtaisia. Tuhkaniemen pohjoispuolella on sijainnut luotsi. Maljalahti on kartassa edelleen alkuperäisessä asussaan. Vuoden 1881 kartassa Maljalahden etelärannalle on merkitty pitkät laiturit ja kirjoitus aivan kaupungin edustalla sekä satamien ja teollisuuden läheisyydessä, mikä aiheutti sen, että pyykki ei usein likaisessa vedessä puhdistunut. Kartta 5. Ote Kuopion kaupungin suunnitelmakartasta vuodelta 1838. Lähde www.doria.fi: Plan af Kuopio stad utgifven 1838 af C. W. Gyldén. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201308214402. 12

Kartta 6. Kuopion kaupungin kaavasuunnitelmassa vuodelta 1858 satamaa ja rannan toimintoja suunniteltiin tällaisiksi. Rantoja ei suoristettu koskaan näin massiivisesti. Lähde www.vanhakartta.fi. Kartta 7. Ote Kuopion kaupungin asemakaavakartasta vuodelta 1881. Maljalahden rannoille on merkitty laitureita ja etelärannalle pyykkihuone. Lähde: www.vanhakartta.fi. Uno Gylling 1881. 13

Kartta 8. Ote Kuopion kaupungin asemakaavakartasta vuodelta 1881. Sataman alueelle on merkitty satamatori sekä vaaka- ja pakkahuoneet. Lähde: www.vanhakartta.fi. Uno Gylling 1881. Kartta 9. Ote Purje-väylä kartasta vuodelta 1892 Kuopion sataman alueelta. Lähde www.doria.fi: Purje-väylä kartta Kallavedellä Hannusaaresta Kuopioon, Lönneström, K. 1892. 14

Kenttätyöt suoritettiin 30. 31.5.2017. Tutkimuksessa käytettiin DeepVision DE3468Dviistokaikuluotainta. Luotaukset tehtiin 680 khz taajuudella. Aineisto tulkittiin kenttätyön yhteydessä DeepView ohjelmistolla. Luotaus tehtiin kattavasti niin, ettei katvealueita jäänyt. Matalikoilla oli runsaasti katiskoita, jotka näkyvät luotausaineistossa hyvin. Aineistossa näkyy myös matkustajasataman edustan lateraaliviittojen painokivien raahautumisjälkiä pohjassa sekä painokivien asentamisesta johtuvia kraatereita pehmeässä sedimentissä. Lisäksi havaittiin yksi suurempi uponnut tukkinippu sekä yksittäisiä tukkeja lähinnä karikoiden läheisyydessä (liitteet 2 ja 3). Viistokaikuluotausaineistosta tuotettiin mosaiikkikartta (kartta 10), josta näkyy luotauksen peittävyys tutkimusalueella. Kartta 10. Mosaiikkikuva viistokaikuluotauksen kattavuudesta tutkittavalla alueella. Tutkimusalue on rajattu karttaan keltaisella. Karttapohja: MML peruskartta. 15

Viistokaikuluotauksessa havaittiin kolme mielenkiintoista anomaliaa, jotka tarkastettiin visuaalisesti (kartta 11). Kohteista otettiin videokuvaa. Kartta 11. Tarkastetut kohteet 1-3. Karttapohja: MML peruskartta. Ensimmäinen tarkastettu kohde todettiin luonnolliseksi kivikoksi, jonka korkeimmat kivet antoivat säännöllisenmuotoiset korkeahkot varjot (kuva 4). Tasaisella pohjalla sijaitsevia sora- ja kiviläjiä epäiltiin ensin painolastin purkupaikoiksi, mutta visuaalinen tarkastelu ei antanut viitteitä sellaisesta. Alueella on luonnollisia karikoita, jotka koostuvat sorasta ja suuristakin kivistä. Toinen tarkastettu kohde on hajonnut tukkinippu matalikolla, jonka ympäristössä ei havaittu veistettyjä tai hylkyyn viittaavaa puuta (kuva 5). Kolmas tarkastettu kohde on modernia satama-altaan romua, autonrengas, pulloja yms. potkurivirtojen kasaamaa ainesta (kuva 6). Kuva 4. Viistokaikukuva kohteesta 1. Kivikko antaa mielenkiintoisen korkean varjon. 16

Kuva 5. Viistokaikuluotauskuvat kohteesta 2. Hajonnut tukkinippu matalikon edustalla. Kuva 6. Viistokaikuluotauskuva kohteesta 3. Modernia roskaa satama-altaassa. Tutkimuksessa ei havaittu kiinteitä muinaisjäännöksiä tai muita kulttuuriperintökohteita Maljalahden tai Matkustajasataman alueella. Tukit vesistön pohjassa kertovat sinänsä oman aikansa tärkeästä elinkeinosta ja suomalaisesta perinteisestä tukinuitosta. On mahdollista, että alueen ruoppauksen yhteydessä havaitaan sedimentin sisään hautautuneita kulttuuriperintöön viittaavia jäänteitä. Tällaisista havainnoista tulee viipymättä ilmoittaa Museovirastoon. 17

Kantanen ja Myllyniemi 2010 Pekka Kantanen ja Mikko Mäntyniemi, Aikamatka Kuopioon. Kuopio 2010. Karttunen 1945 K.I.Karttunen, Saimaan vesistön höyrylaivaliikenteen 100- vuotishistoria. Helsinki 1945. Lappalainen 1982 Pekka Lappalainen, Kuopion historia I, Kuopion kaupungin esivaiheet ja perustamistoimet. Kuopio 1982. Mönkkönen 1996 Mauri Mönkkönen, Kuopion historia VII. Kuopio 1996. Nummela 1989 Pohjois-Savon liitto 2006 Riekki (toim.) 1982 Ilkka Nummela, Kuopion historia III, Kunnallishallinnon uudistamisesta sen demokratisointiin 1875-1918. Kuopio 1989. Kuopion seudun kulttuuriympäristö seutukunnan vahvuudeksi. Kulttuuriympäristöselvitys Kuopion seudun maakuntakaavaa varten. Pohjois-Savon liitto 2006. Helena Riekki, Kuopio 200, Kuopion kaupungin rakentamisvaiheita. Kuopion museo, kulttuurihistorian osaston julkaisuja 4. Kiuruvesi 1982. Toivanen 2000 Pekka Toivanen, Kuopion historia 2. Jyväskylä 2000. Vaarama 1932 Edv. Vaarama, Kuopion kaupungin historia II. Kuopio 1932. Museovirasto: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_default.aspx. Sivustolla on vierailtu 17.4.2017. ja http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?kohde_id=635. Sivustolla on vierailtu 17.4.2017. 18

Pekka Kankkunen 24.4.2017 sähköpostitse, Kuopion kulttuurihistoriallisen museon arkisto. www.doria.fi: Purje-väylä kartta Kallavedellä Hannusaaresta Kuopioon, Lönneström, K. 1892. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201308194372. Plan af Kuopio stad utgifven 1838 af C. W. Gyldén. Gylden C.W. 1838. http://urn.fi/urn:nbn:fife201308214402. www.vanhakartta.fi: Kuopion kaupungin asemakaavasuunnitelma 1858. http://www.vanhakartta.fi/historialliset-kartat/@@mapview?handle=hdl_123456789_23369. Kuopion pitäjänkartta 1777, Hasselblatt, Isak Reinhold. http://www.vanhakartta.fi/historialliset-kartat/@@mapview?handle=hdl_123456789_23376. Kuopion asemakaavakartta 1881, Uno Gylling http://www.vanhakartta.fi/historialliset-kartat/@@mapview?handle=hdl_123456789_23370. Suomen Rautatiemuseon kokoelmat, SRMV1:1544. Museoviraston kuvakokoelmat, HK19640528:131. 19

LIITE 2. Tukkien sijaintikartta

6.4 LIITE 3. Syvyyskartta 4.6 4.8 4.4