Ehdotetun Tullilain yksityiskohtaista tarkastelua

Lausunto 1 (13) 09.03.2016 HE 153/2015 vp Vero-osasto Ismo Mäenpää Hallitusneuvos HE tullilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 153/2015 vp) Hallituksen esitys eduskunnalle uudeksi tullilaiksi sisältää Euroopan unionin tullilainsäädännön soveltamiseksi tarpeellisen täydentävän kansallisen lainsäädännön. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 952/2013 unionin tullikoodeksista sekä sen täydentämisestä ja täytäntöönpanosta annettuja komission asetuksia aletaan soveltaa 1.5.2016. Unionin tullikoodeksin mukaan EU:sa siirrytään pakolliseen sähköiseen tulli-ilmoittamiseen siirtymävaiheen kautta vuoden 2020 loppuun mennessä. Kansallista tullilainsäädäntöä on muutenkin oltu uudistamassa. Kesäkuussa 2015 tulivat voimaan lait henkilötietojen käsittelystä Tullissa ja rikostorjunnasta Tullissa. Tuossa yhteydessä kumottiin aiemmin tullilakiin sisältynyt vastaava sääntely, minkä jäljiltä tullilain rakennekin kaipaa uudistusta. Unionin tullikoodeksia täydentävän sääntelyn lisäksi kansallisen tullilain keskeistä sääntelyä olisivat Tullin hallinnollisia toimivaltuuksia koskevat säännökset. Tullille ei esitetä varsinaisesti uudenlaisia toimivaltuuksia, mutta, koska nykyisen tullilain toimivaltuudet on säädetty pääosin vuonna 1994, ovat viranomaisvaltuuksista säätämistä koskevat vaatimukset kehittyneet, joten toimivaltuussäännökset on perustuslain asettamien vaatimusten täyttämiseksi kirjoitettu aiempaa tarkkarajaisemmin, täsmällisemmin ja kattavammin. Lisäksi Tullin toimivaltuuksien osalta on havaittu tarvetta yhdenmukaistaa sääntelyä rajavartiolain ja poliisilain kanssa. Samoin tiettyjä tullin kantamista ja perimistä koskevia säännöksiä ehdotetaan säädettäväksi yhdenmukaisesti veronkantolain kanssa. Hallituksen esityksessä ehdotetaan myös teknisiä muutoksia eräisiin lakeihin, joilla on kytkentöjä tullilakiin tai EU:n uudistuvaan tullilainsäädäntöön. Ehdotetun Tullilain yksityiskohtaista tarkastelua Yleiset säännökset (1 luku) Lain soveltamisalan osalta on huomattava, että se soveltuu paitsi Tullin perustehtävään EU:n ulko-puolelta tuotavien tavaroiden tulliverottamiseen ja - valvontaan, myös Tullin muihin laissa säädettyihin tehtäviin, joita voi olla säädetty myös EU:n sisäisen tavaraliikenteen valvontaan. Soveltamisalan laajuus on merkityksellinen erityisesti Tullin valvontatehtävissä sovellettavaksi tulevien hallinnollisten toimivaltuuksien kannalta. Toimivaltuudet olisivat sovellettavissa myös Ahvenanmaan maakunnan ja Manner-Suomen välisen EU:n välillisen verotuksen verorajan ylittävän tavaraliikenteen valvonnassa. Tullilaissa sovellettaisiin paitsi sen 2 :ssä säädettyjä määritelmiä myös unionin tullilainsäädännössä määriteltyjä määritelmiä. Valtiovarainministeriö Snellmaninkatu 1 A, Helsinki PL 28, 00023 Valtioneuvosto Puh 0295 16001 (Vaihde) Faksi 09 160 33123 valtiovarainministerio@vm.fi www.vm.fi Y-tunnus 0245439-9

2 (13) Toimivaltaiset viranomaiset ja niiden tehtävät (2 luku) Tullin lisäksi toimivaltaisia viranomaisia olisivat myös Rajavartiolaitos ja poliisi siten kuin niiden tullitehtävistä on kyseisiä viranomaisia koskevissa laeissa erikseen säädetty. 6 :ssä säädettäisiin, mistä unionin lainsäädännössä jäsenvaltioille kuuluvista velvoitteista vastaa Suomessa Tulli. Pääasiassa kyseessä olisivat erilaiset tullilainsäädännön soveltamiseen liittyvien ilmoitusvelvollisuuksien täyttämisestä. 6 :ssä ehdotetaan säädettäväksi unionin lainsäädännössä säädetyistä jäsenvaltioiden velvoitteista, joista Suomessa Tulli vastaa. Komissio antaa vielä ennen tullikoodeksin soveltamisen aloittamista delegoidun asetuksen, jota sovelletaan siirtymäaikana, jolloin sähköinen tiedonvaihto ei vielä ole pakollista. Delegoitua asetusta ei vielä ole julkaistu virallisessa lehdessä mutta sen sisältö on tiedossa. Se sisältää kaksi jäsenvaltion velvoitetta, jotka myös tulisi huomioida tullilain 7 :ssä. Keskitettyä tulliselvitystä varten tulliviranomaiset voivat hakemuksesta antaa henkilölle luvan antaa tulli-ilmoituksen kyseisen henkilön sijoittautumispaikan toimivaltaiseen tullitoimipaikkaan sellaisista tavaroista, jotka esitetään tullille toisessa tullitoimipaikassa. Luvan hakijan on oltava tulliyksinkertaistuksiin oikeutettu valtuutettu talouden toimija. Delegoidun asetuksen 19 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on annettava komissiolle luettelo keskitettyä tulliselvitystä koskevista hakemuksista ja luvista, jotka komissio tallentaa asiaankuuluvaan järjestelmään. Jäsenvaltioiden on pidettävä luettelo ajan tasalla. Sähköisten tulliselvitysjärjestelmien käyttöönoton osalta komissio julkaisee verkkosivustollaan yksityiskohtaisen katsauksen täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU (unionin tullikoodeksiin liittyvä työohjelma) liitteessä tarkoitettujen sähköisten järjestelmien parannus- ja käyttöönottopäivistä. Komissio pitää katsauksen ajan tasalla. Delegoidun asetuksen 56 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tiedot täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitettujen järjestelmien käyttöönoton määräpäiviä koskevat kansalliset suunnitelmansa mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään kuusi kuukautta ennen tietyn tietoteknisen järjestelmän suunniteltua käyttöönottopäivää. Jäsenvaltioiden on pidettävä komissio ajan tasalla tätä koskevasta kansallisesta suunnitelmastaan. Edellä sanotun vuoksi tulisi tullilain 6 :ään vielä lisätä uusi 17) kohta seuraavasti: 17) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 täydentämisestä unionin tullikoodeksin tiettyjä säännöksiä koskevilla siirtymäsäännöksillä sikäli kuin asiaankuuluvat sähköiset järjestelmät ei ole vielä toiminnassa ja delegoidun asetuksen (EU) N:o 2446/2015 muuttamisesta annetussa komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o XX/2016 säädetyistä jäsenvaltioiden velvoitteista. Toimivaltuudet tullitoimenpiteen suorittamiseksi (3 luku) Luvussa säädettäisiin Tullilla tehtäviensä suorittamiseksi olevista toimivaltuuksia muun muassa tarkastusten tekemiseksi ja tuonti- tai vientitavaroihin puut-

3 (13) tumiseksi. Toimivaltuudet vastaisivat pitkälti nykyisen tullilain 14 :n toimivaltuuksia, mutta niitä koskevat säännökset on pyritty ehdotettuun lakiin kirjoittamaan perustuslain edellyttämällä tarkkuudella. Luvussa ehdotettuja toimivaltuuksia voitaisiin käyttää vain, kun niiden käyttäminen on tarpeen tullitoimenpiteen suorittamiseksi. Tullitoimenpiteellä tarkoitetaan määritelmänsä mukaisesti kaikkia Tullin tehtäviin kuuluvia virka-toimia tullirikosten esitutkintaa ja rajatarkastusta lukuun ottamatta. Jos tiettyä toimivaltuutta voitaisiin käyttää muuhun tarkoitukseen kuin tullitoimenpiteen suorittamiseksi, säädettäisiin tästä kyseisen toimivaltuuden yhteydessä. Tullilla olisi oikeus tarkastaa tavaraa, sen valmistusta ja varastointia sekä kirjanpitoaineistoa ja muita liikeasiakirjoja sekä ottaa tavarasta näytteitä. Postilähetyksen tarkastamisessa lähetykseen sisältyvän luottamuksellisen viestin salaisuutta ei saisi loukata. Tullimiehellä olisi oikeus päästä varastoihin sekä muihin tiloihin ja paikkoihin, missä tavaraa tai tarkastettavia asiakirjoja säilytetään, tavaroita valmistetaan tai myydään, mutta ei kuitenkaan pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin. Sääntelyä Tullin oikeudesta pidättää tai ottaa tavara Tullin haltuun täsmennettäisiin merkittävästi. Molemmista toimenpiteistä ja niiden edellytyksistä säädettäisiin erillisissä pykälissä. Tavaran pidättämisen seurauksena voisi olla, että asian selvittely johtaa tarpeeseen tehdä tavarasta haltuunottopäätös, joka tulisi antaa Tullin tiedossa olevalle Suomessa sijaitsevalle tavaran vastaanottajalle tai lähettäjälle. Haltuunottoa koskevaan 11 :ään ehdotetaan myös uutta säännöstä, jonka mukaan Tulli voisi tullitarkastuksen yhteydessä ottaa haltuunsa alkoholin jota sen maahantuoja ei saisi alkoholilain (1143/1994) 34 :n mukaan pitää hallussaan esimerkiksi liian nuoren ikänsä vuoksi. Tullimiehellä olisi edelleen oikeus pysäyttää ja tarkastaa kulkuneuvo. Sääntelyä tarkennettaisiin säätämällä, että kulkuneuvossa olevat pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävät tilat on oikeus tarkastaa vain Suomen tullialueelle saapumisen tai sieltä poistumisen välittömässä yhteydessä tehtävässä tarkastuksessa. Ehdotettu säännös ei kuitenkaan mahdollistaisi sanottujen tilojen tarkastamista EU:n veroalueeseen kuulumattoman Ahvenanmaan maakunnan ja Manner-Suomen välisessä liikenteessä. Tämän vuoksi ehdotetun tullilain 13 :n 3 momenttia tulisi vielä täydentää seuraavasti: Kulkuneuvossa olevat pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävät tilat on kuitenkin oikeus tarkastaa vain Suomen tullialueelle tai siihen kuuluvan erityisen veroalueen alueelle saapumisen taikka sieltä poistumisen välittömässä yhteydessä tehtävässä tarkastuksessa sekä 2 momentin mukaisessa tarkastuksessa. 17 :ään on ehdotettu säännökset henkilöllisyyden selvittämisestä. Nykyisen tullilain 14 :n 1 momentin 6 kohdan nojalla tullimiehellä on tullitoimenpiteen suorittamiseksi oikeus saada tarpeelliset asianosaista, matkustajaa ja kulkuneuvon henkilökuntaa koskevat asiakirjat ja tiedot. Tämän lainkohdan nojalla tullimiehellä on katsottu olevan oikeus myös henkilötietojen selvittämiseen tullitoimenpiteen niin edellyttäessä. Lisäksi nykyisen lain turvallisuustarkastusta koskevan 17 d :n 2 momentin mukaan henkilö ja hänen mukanaan olevat tavarat voidaan vapauteen kohdistuvan toimenpiteen yhteydessä tarkastaa hänen tunnistamistaan varten tarpeellisen asiakirjan löytämiseksi. Kyseinen säännös ehdotetaan sijoitettavaksi henkilöllisyyden selvittämistä koskevaan pykälään sen selventämiseksi, että kyseinen toimivaltuus olisi käytettävissä vapauteen kohdistuvan toimenpiteen yhteydessä myös silloin, kun turvallisuustarkastusta ei ole tarpeen tehdä. Tullimiehen oikeus henkilötietojen selvittämiseen olisi vastaavansisältöinen kuin poliisilla poliisilain 2 luvun 1 :n ja rajavartiomiehellä rajavartiolain 36 :n nojalla.

4 (13) 18 :ssä säädettäisiin henkilöön kohdistuvasta etsinnästä ja sen perusteista. Nykyisen tullilain mukaan henkilöön kohdistuva etsintä voidaan edellytysten täyttyessä tehdä tullitoimenpiteen suorittamiseksi. Ilman tarkoitusta muuttaa tarkastustoimen käytännön soveltamisalaa esitetään henkilön kohdistuvan etsinnän suorittamisen tarkoitusperien kirjoittamista tarkemmiksi pykälän 1 momentissa. Henkilöön kohdistuva etsintä voitaisiin tehdä sen tarkastamiseksi, onko henkilöllä mukanaan tavaraa, jonka tuonnin, viennin tai kauttakuljetuksen valvonta on säädetty Tullin tehtäväksi, henkilön saapuessa Suomen tullialueelle, lähtiessä Suomen tullialueelta tai käydessä sellaisessa kulku-neuvossa tai paikassa, jossa tavaraa puretaan, lastataan tai säilytetään taikka erityisestä syystä muuallakin Suomen tullialueella. Muilta osin pykälä vastaisi nykyisen tullilain 15 :ä. 19 21 :ssä säädettäisiin tullimiehen oikeudesta turvallisuustarkastuksen tekemiseen sekä yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavien esineiden ja aineiden tilapäisestä haltuunotosta tehtäviensä yhteydestä ja näiden oikeuksien nojalla haltuun otetun omaisuuden käsittelystä. Nykyisen lain mukaan tullimies voi ottaa kyseisiä esineitä haltuunsa vain turvallisuustarkastuksen yhteydessä. Sääntely vastaisi rajavartiolain 66 :ssä säädettyä rajavartiomiehen oikeutta ottaa tilapäisesti haltuunsa yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavat esineet ja aineet siltä, jonka voidaan perustellusti epäillä ikänsä, päihtymyksensä, mielentilansa tai muiden olosuhteiden perusteella aiheuttavan välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Voiman käyttö (4 luku) Luku sisältäisi pääosin samansisältöiset säännökset kuin 1.6.2015 voimaan tulleet nykyisen tullilain 17 sekä 17a 17c :t. Luku sääntelisi tullirikostorjuntatehtävissä ja tullivalvontatehtävissä työskentelevien tullimiesten oikeutta voiman käyttöön sekä oikeutta käyttää voimankäyttö- ja suojavälineitä sekä ampuma-asetta. Muilla kuin tullirikostorjunta- ja tullivalvontatehtävissä työskentelevillä tullimiehillä ei ole virkatehtäviensä puolesta tarvetta voimakeinojen käyttöön, minkä vuoksi tämän luvun mukainen voimakeinojen käyttö rajattaisiin koskemaan vain tullirikostorjunta- ja tullivalvontatehtävissä työskenteleviä virkamiehiä. Tullin voimakeinojen käytön sääntely vastaisi Tullin tehtäväkenttään sovitettuna hyvin pitkälle sekä poliisin että rajavartiolaitoksen vastaavaa lainsäädäntöä. Tullilain 24 voimankäyttö- ja suojavälineistä olisi Tullin osalta uusi ja vastaisi sisällöllisesti sekä poliisista annetun valtioneuvoston asetuksen (1080/2013) ja Rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (651/2005) vastaavia säännöksiä. Uuden pykälän mukaan tullirikostorjunnan ja tullivalvonnan tullimiehellä olisi oikeus kantaa ja tarvittaessa käyttää tehtäviensä edellyttämiä voimankäyttövälineitä. Tulli tulisi varustaa tullirikostorjunnan ja tullivalvonnan tullimiehen tehtävien edellyttämillä suojavälineillä. Tullin muut toimivaltuudet (5 luku) Lukuun koottaisiin eräitä muita Tullin toimivaltuuksia koskevat säännökset, jotka eivät liity tullitoimenpiteen suorittamiseen. Luvussa säädettäisiin Tullin oikeudesta suorittaa teknistä valvontaa (28 ), estää tuontia ja vientiä (29 ), tarkastaa rahavaroja (30 ), suorittaa rajatarkastus (31 ), pysäyttää tavara muun rikoksen kuin tullirikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi (32 ) sekä ottaa kiinni etsintäkuulutettu henkilö (33 ).

5 (13) Tullilain 28 :n säännökset teknisestä valvonnasta vastaisivat voimassa olevan v. 2015 säädetyn tullilain 16 :ä. Säännöksen soveltamisalasta on kuitenkin esitetty säädettäväksi 2 momentissa nykyistä täsmällisemmin, että teknistä valvontaa olisi oikeus suorittaa, ei vain tullilainsäädännön, vaan myös muun lainsäädännön, jonka noudattamisen valvominen kuuluu Tullin toimivaltaan, noudattamisen valvomiseksi. Alueellinen toimivalta teknisen valvonnan osalta olisi rajoitettu rajanylityspaikkoihin, matkustaja-terminaaleihin, tavaraliikenteelle tarkoitettuihin satama-alueisiin, tavaraliikenteelle tarkoitettuihin varastoihin ja muihin vastaaviin paikkoihin ja tiloihin, joita Tulli saa valvoa. Säännös vastaisi oleellisilta osin poliisin ja Rajavartiolaitoksen vastaavia teknisen valvonnan valtuuksia. Suunnitelmallisesta ja teknisestä tarkkailusta tullirikosten estämiseksi ja selvittämiseksi säädetään erikseen Tullin rikostorjuntalaissa. Tullilain 29 :n säännös tuonnin ja viennin estämisestä vastaisi nykyisen lain 14 :n 4 momenttia. Kansainväliset sopimukset, unionin lainsäädäntö ja kansallinen lainsäädäntö sisältävät kansainvälisiin pakotteisiin liittyviä tuontia ja vientiä koskevia rajoituksia ja kieltoja, joiden noudattamista Tulli valvoo. Näiden rajoitusten ja kieltojen tehokas valvonta edellyttää Tullin toimivaltuutta estää tarvittaessa tavaroiden tuonti tai vienti. Tullilain 30 :ssä säädettäisiin rahavarojen tarkastamisesta. Tullimiehellä olisi tullirikoksena pidettävän, rikoslain 32 luvussa säädetyn, rahanpesurikoksen paljastamiseksi oikeus tarkastaa henkilön mukana olevat rahavarat ja tarvittaessa muukin tämän hallussa oleva omaisuus. Myös muun kuin rahavarojen tarkastamisoikeus on Tullin osalta perusteltu, sillä rikoslaissa rangaistavaksi säädetyssä rahanpesurikoksessa voi olla kyse kaikenlaisesta rikoksella hankitusta omaisuudesta, rikoksen tuottamasta hyödystä tai näiden tilalle tulleesta omaisuudesta. Tarkastusoikeutta ei näin ollen enää rajattaisi nykyisen tullilainlain 14 :n 1 momentin 5 kohdan tapaan vain rahavaroihin. Tullilain 31 :n mukaan tullimiehelle annettaisiin rajatarkastustehtävän suorittamiseksi tarpeelliset toimivaltuudet viittaamalla rajavartiolain asianomaisiin säännöksiin. Lisäksi tullitoimipaikan esimiehenä toimivalle tullimiehelle säädettäisiin uusi toimivaltuus ohjata ja rajoittaa liikkumista rajanylityspaikalla siten kuin siitä säädetään rajavartiolain 30 a :ssä rajanylityspaikan esimiehenä toimivan rajavartiomiehen ja vähintään luutnantin arvoisen rajavartiomiehen osalta. Nykyistä sääntelyä tarkennettaisiin siltä osin, kuka Tullin suorittamassa rajatarkastuksessa vastaa rajavartiolain 28 :n 3 momentissa ja 28 a :n 1 momentissa mainittuja rajanylityspaikan esimiehenä toimivaa raja-vartiomiestä ja vähintään luutnantin arvoista rajavartiomiestä. Pykälä vastaisi pääosin nykyisen tullilain 14 a :ä eli tullimiehellä olisi nykyistä vastaava oikeus rajatarkastuksen tekemiseen. Tullilain 32 :ssä säädettäisiin tavaran pysäyttämisestä muun rikoksen kuin tullirikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi. Säännös vastaisi voimassa olevan tullilain 14 :n 3 momenttia, mutta pykälää ehdotetaan täsmennettäväksi vastaamaan sen alkuperäistä tarkoitusta. Tulli saisi pykälän mukaan pysäyttää maasta vietävän, maahan tuotavan tai Suomen kautta kuljetettavan tavaran, jos siihen on perusteltua syytä muun rikoksen kuin tullirikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi. Säännös koskisi nimenomaisesti muuta rikosta kuin tullirikosta. Tulli voisi pysäyttää esimerkiksi sellaisen tavaran maastaviennin, jota epäillään anastetuksi tai joka voisi olla todisteena rikosasiassa. Tullilain 33 :ssä ehdotetaan säädettäväksi Tullin oikeudesta etsintäkuulutetun kiinniottamiseen. Säännös olisi tullilaissa uusi. Säännös vastaisi pääpiirteissään poliisilain 2 luvun 3 :ä ja rajavartiolain 37 :ä. Kiinni otettu, joka on muun kuin Tullin etsintäkuuluttama, olisi toimitettava viipymättä poliisin huostaan etsintäkuulutuksen edellyttämiä toimenpiteitä varten, ellei häntä olisi

6 (13) päästettävä heti vapaaksi esimerkiksi etsintäkuulutuksesta tai lainsäädännöstä johtuvan syyn vuoksi. Menettely toimivaltuuksia käytettäessä (6 luku) Luvussa säädettäisiin edellä kuvattujen toimivaltuuksien käyttämisessä sovellettavista menettelyistä, kuten tullimiehen aseman ilmaisemisesta ja yksilöimisestä, toimivaltuuksien käytön perusteen ilmaisemisesta, tullimiehen käskyvallasta, kiinniotetun henkilön kohtelusta sekä toimenpiteiden kirjaamisesta. Tullittomuus (luku 7) Luku sisältäisi täydentävää sääntelyä EU:n tullittomuusasetuksen soveltamiseksi. Kansainvälisiin sopimuksiin perustuvaa tullittomuutta koskevaan nykysääntelyyn verrattuna sääntelyä yhdenmukaistettaisiin valmisteverotusta, autoverotusta ja arvonlisäverotusta koskevan sääntelyn kanssa. Tullilain 39 :ssä ehdotetaan säädettäväksi pääosin valmisteverotuslain ja arvonlisäveroasetuksen säännöksiä vastaavasti, että ulkoasiainministeriö vahvistaisi diplomaattisia- ja konsulisuhteita koskevien Wienin yleissopimusten, Suomen hallituksen ja kansainvälisen järjestön välisen isäntämaasopimuksen tai järjestön oikeudellista asemaa koskevan sopimuksen tullittomuuden edellytysten olemassaolon. Valmisteverotuslain sääntelyä vastaavasti Euroopan unionin toimielin vahvistaisi Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista annetun pöytäkirjan tai Suomen ja unionin toimielimen välillä tehdyn toimipaikkasopimuksen mukaisen tullittomuuden edellytysten olemassaolon. Ulkoasiainministeriö vahvistaisi edellytysten olemassaolon toimielimen palveluksessa olevan sellaisen henkilön osalta, jonka asema rinnastetaan diplomaattiseen edustajaan. Tullittomuuden edellytysten täyttyminen vahvistettaisiin tapauskohtaisesti. Tullilain 40 :ssä ehdotetaan säädettäväksi luovutusrajoituksesta, jota sovellettaisiin niihin tavaroihin, joiden tullittomuuden edellytysten vahvistamisesta säädettäisiin lain 39 :ssä. Lisäksi pykälässä säädettäisiin luovutusrajoituksen aikana myytävistä ajoneuvoista maksettavasta jäännöstullista. Muonitustavaroita koskevan tullittomuuden osalta pykälien 41 ja 42 on tarkoitus säilyttää nykysääntely ennallaan. Perustuslakia edeltävältä ajalta on vielä voimassa ministeriön päätöksen tasolla olevaa sääntelyä, mikä otettaisiin nyt lakiin. Hyötymoottoriajoneuvojen polttoaineiden ja lentoliikenteen tavaroiden tullittomuus säilyisi nykyisellään. Tulliselvitys (luku 8) Tavaran kuljetusreittejä koskevassa tullilain 45 :ssä säädettäisiin Tullille nimenomainen valtuutus määrätä tulliselvitettävien tavaroiden tuonti- ja vientikuljetusreiteistä. Se koskisi myös kuljetusreittejä, joita käytetään EU:n veroalueeseen kuulumattoman Ahvenanmaan maakunnan ja Manner-Suomen välillä. Tulli valtuutettaisiin myös antamaan tiettyjä liikennemuotoja, kuten postija matkustajaliikennettä koskevia erityissääntöjä sekä myöntämään tapauskohtaisia poikkeuksia kuljetusreittejä koskevista määräyksistä. Nykyisin Tulli on antanut vastaavat määräykset tullilain 4 :n 2 mom:n yleisvaltuutuksen nojalla.

7 (13) 46 :ssä säädettäisiin tavaran ilmoittamisvelvollisuudesta unionin sisäliikenteessä. Jos tavaran tuonti toisesta jäsenvaltiosta Suomeen, tavaran vienti Suomesta toiseen jäsenvaltioon tai tavaran hallussapito Suomessa edellyttää viranomaisen myöntämää lupaa, todistusta tai muuta asiakirjaa eikä sitä ole myönnetty ennen tuontia tai vientiä, olisi tavara ilmoitettava tuotaessa tai vietäessä Tullille. 47 :ssä Tulli valtuutettaisiin määräämään tulliselvityksessä sovellettavista muodollisuuksista sekä ulkomaankaupan tilastojen tuottamiseksi kerättävistä tiedoista, keräämisessä noudatettavista menettelyistä ja määräajoista siltä osin kuin niistä ei säädetä unionin tai kansallisessa lainsäädännössä. Kysymykseen tulisivat yksityiskohtaisemmat määräykset joistakin tietyistä tulliselvityksen yksityiskohdista, kuten sähköisen tullauksen menettelyistä tai tiedonantovelvollisuuksista ulko- ja sisäkaupan tilastojen tuottamiseksi. Euroopan unionin lainsäädännössä määrättyjen tilastotietojen lisäksi kansalliset viranomaiset voivat kerätä lisätietoja. Tulli päättäisi valtuutuksen nojalla näistä lisätiedoista, menettelyistä ja määräajoista. Tulliedustusta koskevassa 48 :ssä säädettäisiin välillisen edustajan velvollisuudesta antaa Tullille tarpeelliset tiedot päämiehestä, jonka lukuun tulliilmoitus tehdään. Lisäksi Tullille säädettäisiin valtuutus antaa määräys päämiehestä ilmoitettavista tiedoista. Vakuuksia koskevassa 49 :ssä säädettäisiin Tullin valtuutuksesta antaa määräys tullauksen yhteydessä kannettavien muiden verojen ja maksujen kuin tullin maksamisesta vaadittavan vakuuden määrän määrittämisestä. Tulli valtuutettaisiin määräämään mahdollisuudesta laatia vakuusasiakirja muussa kuin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksessa määritellyn asiakirjamallin muodossa. Tulli päättäisi 50 :ssä säädetyn mukaan vapaa-alueen perustamiseen myönnettävästä luvasta ja sen ehdoista kuten nykyisinkin. Taloudellisen toimijan rekisteröinti- ja tunnistenumero (EORI-numero) on unionin tullialueella käytettävä tunnistenumero, jonka tulliviranomainen on antanut kyseisen toimijan tai henkilön rekisteröimiseksi tullitarkoituksia varten. Tullilain 51 :ssä säädettäisiin, että Tulli voi tarvittaessa antaa määräyksen tilanteista, joissa talouden toimijoiden rekisteröinti- ja tunnistejärjestelmään rekisteröinnissä tarvittavat tiedot voidaan toimittaa käyttäen muita kuin sähköisiä tietojärjestelmiä. Tulliverotuksen toimittaminen (9 luku) Tullin määrän määrittämisestä säädettäisiin 53 :ssä. Tullilla on oikeus määrätä tulli joko saamansa ilmoituksen perusteella tai tarvittaessa muutoin saamiensa tai hankkimiensa tietojen perusteella. Arviotullaus tulisi sovellettavaksi silloin, jos tulli-ilmoitusta ei ole annettu tai sitä ei voida täydennettynäkään käyttää tullin määrittämisen perusteena. EU:n tullilainsäädännössä ei ole tullin kiertämistä koskevaa säännöstöä. Tullilain 54 :n säännös turvaisi tulliverotuksen asianmukaisen toimittamisen. Sitä voidaan myös pitää unionin tullilainsäädännön päämäärien mukaisena. Tullin tileihin kirjaamista koskevassa 55 :ssä säädettäisiin Tullille valtuus määrätä kirjaamista koskevasta menettelystä. EU:n tullilainsäädännön mukaan jäsenvaltioiden on määritettävä menettelyt, joiden mukaan tuonti- tai vientitullin määrät käytännössä kirjataan tileihin.

8 (13) Tiedoksianto tullin määrästä tulisi antaa tullilain 56 :ssä säädetyn mukaisesti. EU:n tullilainsäädännössä ei säädetä täsmällisesti tullin määrän tiedoksiantomenettelystä. Tiedoksi antamisen tapa on jätetty jäsenvaltioiden kansallisesti säädettäväksi. Tullilain 57 :ssä säädettäisiin määräajasta tullivelan tiedoksi antamiselle. EU:n tullilainsäädännön mukaan tullivelkaa ei voida antaa velalliselle tiedoksi enää, kun on kulunut kolme vuotta siitä päivästä, jona tullivelka on syntynyt. Tullikoodeksin mukaan kolmen vuoden määräaikaa voidaan kuitenkin pidentää vähintään viideksi vuodeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jos tullivelka on syntynyt sellaisen teon tuloksena, joka sen suorittamishetkellä olisi voinut johtaa rikosoikeudenkäyntiin. Pykälässä säädettäisiin viiden vuoden määräaika kyseisissä tapauksissa, mikä vastaa myös veropetosrikoksen rikoslainmukaista vanhentumisaikaa. Tällaista määräaikaa ei Suomen tullilaissa ole aikaisemmin ollut. Tullivelan kantaminen (10 luku) Luku sisältää teknisluonteisia säännöksiä tullin maksamisesta, maksunlykkäämisestä, kuittauksesta ja siitä milloin tulli katsotaan suoritetuksi. Yleensä lasku on maksettava kymmenen päivän kuluessa tullauspäätöksen vahvistamispäivästä pankkitilille. Käteismaksu tullitoimipaikkaan on myös mahdollista. Tullikoodeksissa säädetään maksuaikoja koskevista poikkeuksista. Kuittausta koskevat säännökset 64-66 :ssä olisivat tullilaissa uusia ja niiden säätämistä on myös eduskunnan oikeusasiamies suosittanut. Tullilain 64 :ssä säädettäisiin palautettavien tullimaksujen käyttämisestä Tullin erääntyneen saatavan maksamiseen eli kuittaukseen. Tulli voisi toimittaa kuittauksen, kun se palauttaa kantamaansa tullia, veroa, julkisoikeudellista maksua, niiden viivästysseuraamusta tai luotto- tai muuta maksunlykkäys-korkoa tullivelalliselle tai muulle tullivelasta vastuussa olevalle henkilölle, jolta sillä on samanlaatuinen perimiskelpoinen vastasaatava. Kuittausilmoitus toimisi myös kuittina (tositteena) velan suorittamisesta. Pykälässä säädettäisiin lisäksi, että Tulli voi antaa tarkempia määräyksiä kuittauksessa noudatettavasta menettelystä. Verohallinnolle on säädetty vastaava toimi-valta. Tullilain 65 :ssä säädettäisiin kuittauksen esteistä, joita voi syntyä esimerkiksi konkurssitilanteissa. Palautettavia tullimaksuja ei voisi käyttää kuittauksena vanhentuneen velan suoritukseksi tai sellaisen velan suoritukseksi, jonka täytäntöönpano on keskeytetty tai kielletty. Erehdyksessä liikaa suoritettua tullia, veroa tai maksua ei myöskään kuittaukseen voisi käyttää. Tullilain 66 :ssä säädettäisiin edellytyksistä, joiden täyttyessä olisi mahdollista käyttää palautettava tullimaksu toisen Suomen valtion viranomaisen saatavan suoritukseksi. Vastaavasti maksuvelvollisen toiselta viranomaiselta oleva kuittauskelpoinen palautus voidaan Tullin pyynnöstä käyttää Tullin saatavan kuittaukseen. Jos palautettavaa määrää ei käytetä Suomen viranomaisten saatavien suoritukseksi, voidaan palautus käyttää vieraan valtion kanssa virka-avusta tulliasioissa tehdyn sopimuksen nojalla Suomessa perittävänä olevan ulkomaan tullin tai veron suoritukseksi. Tullilain 67 :ssä säädettäisiin, missä järjestyksessä maksusuoritus käytettäisiin yksittäisen tullaus- tai jälkitullauspäätöksen eri verolajien suoritukseksi. Tulli voisi kohdistaa maksusuorituksen yksittäistapauksessa toisin saatavan vanhentumisen estämiseksi, saatavan perimisen turvaamiseksi tai tullin tulouttamisen varmistamiseksi.

9 (13) Tullilain 68 :ssä säädettäisiin, että rahalaitoksen on suoritettava vastaanottamansa maksut Tullin tilille veronkantolain 12 :ää vastaavasti päivittäin viimeistään seuraavan arkipäivänä. Tullien siirtämistä koskevaa säännöstä ei aiemmin ollut. Veronkantolain 14 :n mukaista viivästysseuraamusta ei kuitenkaan ole nähty tarpeelliseksi tullilakiin esittää. Verovarojen kirjanpitoa koskeva 69 olisi uusi säännös tullilaissa. Se sisältäisi perussäännöksen Tullin kantamien tullien ja muiden verovarojen kirjanpidosta. Pykälä vastasi keskeisiltä osin veronkantolain 5 :n säännöstä. Sen piiriin kuuluisivat kansallisten verojen ja muiden suoritusten lisäksi myös tullit, sikäli kuin niitä koskevasta kirjanpidosta ei säädetä unionin lain-säädännössä. Tullivelan perintä (11 luku) Jollei toisin säädetä, sovellettaisiin tullien perimiseen ulosottotoimin sekä perimisen turvaamiseen verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annettua lakia. 70 :n 1 momentti olisi olennaisilta osiltaan samansisältöinen kuin nykyisen tullilain 30. Veronlisäyksen ja viivekorkojen kantamisesta ei kuitenkaan enää säädettäisi, koska sääntely on otettu tullikoodeksin 114 artiklaan. Koodeksin 113 artiklassa on yleisluonteinen tullin perimistä koskeva säännös. Artiklan mukaan tulliviranomaisen on varmistettava tullin määrän maksaminen kaikin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisin keinoin, jos maksettavan tullin määrää ei ole maksettu asetetussa määräajassa. Unionin tullilainsäädännössä ei ole muita tullin perimistä koskevia säännöksiä. Koodeksin 45 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan muutoksenhaku ei estä riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa. Pykälän 2 momentin mukaan tullivelan perintää koskevan luvun säännöksiä sovellettaisiin myös muiden Tullin kantamien verojen, tullin- ja veronkorotuksen, virhemaksun sekä julkisoikeudellisten maksujen perintään, jollei laissa toisin säädettäisi. Säännös selkiyttäisi vallitsevaa oikeustilaa. Perintäkeinoja koskeva 71 olisi tullilaissa uusi. Koodeksin 113 artiklan mukaan tullin määrän maksaminen on varmistettava kaikin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti käytettävissä olevin keinoin. Pykälä vastaisi sisällöltään pääpiirteissään veronkantolain 34 ja 35 :n säännöksiä sekä Tullin noudattamaa käytäntöä tullin perinnässä. Veronkantolain 37 :n mukaisesti Tulli voisi tullilain 74 :n nojalla olla ryhtymättä tullin perintään tai keskeyttää perinnän, jos sen ei arvioitaisi johtavan tulokseen. Koodeksin 45 artiklan mukaan tulliviranomaisen on lykättävä päätöksen täytäntöönpanoa, jos sillä on perusteltua syytä epäillä, että muutoksenhaun kohteena oleva päätös ei ole tullilainsäädännön mukainen tai on olemassa vaara, että asianomaiselle henkilölle aiheutuu täytäntöönpanosta vahinkoa joka ei ole korvattavissa. Jos päätöksen perusteella on maksettava tullia, edellyttää lykkääminen lähtökohtaisesti vakuuden antamista. Tullilain 72 sisältäisi säännökset täytäntöönpanon lykkäämisen hakemisesta ja lykkäyspäätöksen voimassaolosta.

10 (13) Tullihuutokauppa, tavaran muu myynti, luovutus ja hävittäminen (12 luku) Tulliviranomaisen toimivallasta myydä sen haltuun jääneet tavarat säädetään koodeksin 198 artiklassa. Unionin tullilainsäädäntö ei sisällä myyntimenettelyä koskevia säännöksiä. Suomessa Tullin haltuun jääneet tavarat on myyty pääasiassa tullihuutokaupalla. Tullilain säännökset täydentäisivät unionin tullilainsäädännön tavaran myymistä koskevia säännöksiä. Tulli-huutokaupalla voitaisiin edelleen myydä Tullin haltuun jäänyttä tavaraa. Myytäviksi eivät kuitenkaan soveltuisi tupakka- ja alkoholituotteet, joiden myynti tullihuutokaupalla on erikseen kielletty, eivätkä yleensä muutkaan tavarat, joihin liittyy maahantuonti- tai käyttörajoituksia. Jos tavara on helposti pilaantuvaa, nopeasti häviävää, arvoltaan alenevaa, erittäin kallishoitoista tai jos se muusta syystä tulee voida myydä kiireellisesti, tavara voitaisiin myydä myös muulla tavoin, ja odottamatta tavaran valtiolle menetetyksi määräämistä koskevan päätöksen lainvoimaisuutta. Jos Tullin haltuun jäänyttä tavaraa ei voida myydä, tavara voitaisiin nykyiseen tapaan luovuttaa valtiovarainministeriön päätöksellä valtion laitokselle tai erityisestä syystä muulle taholle. Muussa tapauksessa tavara hävitettäisiin. Muutoksenhaku (13 luku) Nykyisen tullilain muutoksenhakusäännökset on uudistettu hallituksen esityksen eduskunnalle eräiden hallintoasioiden muutoksenhakusäännösten tarkistamisesta (HE 230/2014 vp) johdosta tehdyllä lainmuutoksella ja ne tulivat voimaan 1.1.2016. Nykysääntely on ehdotettu otettavaksi ehdotettuun uuteen tullilakiin. Oikeustilan selventämiseksi on 88 :n 4 mom:in ehdotettu säännöstä, jonka mukaan korko lasketaan tullilaissa säädetyn mukaisesti myös silloin, kun palautettava tulli on peritty verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain perusteella ulosottotoimin. Tällaiseen palautukseen ei siis sovellettaisi ulosottokaaren perusteella määräytyvää korkolaissa säädettyä korkoa. Seuraamukset (14 luku) Tullikoodeksin 42 artiklan mukaan kunkin jäsenvaltion on säädettävä tullilainsäädännön noudattamatta jättämisestä johtuvista seuraamuksista. Tällaisten seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Koodeksin 5 artiklan ensimmäisen kohdan 2 alakohdan mukaan tullilain-säädännöllä tarkoitetaan muun muassa koodeksin täydentämiseksi tai täytäntöön panemiseksi kansallisella tasolla annettuja säännöksiä. Tullilain 90 :ssä säädettäisiin tullinkorotuksen määräämisen perusteista ja korotuksen vähimmäis- ja enimmäismääristä vastaavasti kuin nykyisen lain 31 :ssä. Pykälän rakennetta yksinkertaistettaisiin ja sanamuotoja selkiytettäisiin. Lisäksi tullinkorotuksen rahamääräistä vähimmäismäärää esitetään korotettavaksi. Tullinkorotuksen vähimmäismääräksi ehdotetaan nostettavaksi 50 euroon kun se on ollut 10 euroa vuoden 2002 alusta alkaen. Tullilain 91 :ssä säädettäisiin virhemaksun määräämisen perusteista sekä maksun vähimmäis- ja enimmäismääristä samaan tapaan kuin voimassa olevan lain 32 :ssä. Säännöksen sanamuotoa tarkistettaisiin. Maksun vähimmäis- ja enimmäismääriä korotettaisiin niiden nykyisestä tasosta. Virhemaksun määräämisen edellytykset säilyisivät ennallaan lukuun ottamatta 1 momenttiin

11 (13) lisättäviä uusia 5 ja 6 kohtia, joissa on kyse eräiden Tullin soveltamien EU:n lainsäädäntöjen velvoitteiden rikkomuksista. Virhemaksun vähimmäismäärä korotettaisiin 10 eurosta 50 euroon ja enimmäismäärä 2 500 eurosta tilanteen mukaan joko 3 500 tai 15 000 euroon. Samoin kuin tullinkorotuksen, myös virhemaksun vähimmäis- ja enimmäismäärät ovat pysyneet samoina vuoden 2002 alussa alkaen. Virhemaksun vähimmäisja enimmäismäärät vastaisivat valmisteverotuslain 44 :ssä säädetyn virhemaksun vähimmäis- ja enimmäismääriä. Virhemaksun nykyinen enimmäismäärä, 2 500 euroa, ei enää kaikissa tapauksissa ohjaa tullisäännösten rikkomiseen toistuvasti syyllistyviä korjaamaan virheellisiä toimintatapojaan riittävän tehokkaasti. Erityisesti toistuvien laiminlyöntien tai virheellisyyksien korjaamiseksi on tarpeen, että Tullilla olisi mahdollisuus tarvittaessa määrätä nykyistä huomattavasti tuntuvampi maksuseuraamus, kuten valmisteverotuksessa. Tullilain 93 :ään ehdotetaan säännöstä kriteereistä, joiden mukaisesti tullinkorotuksen ja virhemaksun määrääminen ja niiden suuruus on arvioitava. Nykyisessä tullilaissa ei ole tällaista säännöstä. Huomiota tulisi kiinnittää virheellisen menettelyn moitittavuuteen, toistuvuuteen ja tekijän taloudelliseen asemaan. Koodeksin 42 artiklan mukaan kansallisesti säädettävien tullilainsäädännön rikkomisesta määrättävien sanktioiden tulee olla muun muassa varoittavia. Tämän edellytyksen täyttämiseksi olisi perusteltua, että sanktion määrässä voitaisiin ottaa huomioon myös tekijän taloudellinen asema. Vastaavanlainen säännös, jonka mukaan hallinnollisensanktion määrässä on otettava huomioon tekijän taloudellinen asema, sisältyy esimerkiksi Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 41 :ään. Tullinkorotus tai virhemaksu voitaisiin jättää määräämättä, jos teko tai laiminlyönti olisi kokonaisuutena arvioiden vähäinen taikka tullinkorotuksen tai virhemaksun määräämistä olisi muutoin pidettävä ilmeisen kohtuuttomana. Pykälän 3 momentti, joka koskee tullinkorotuksen ja virhemaksun jäämistä voimaan tullivelan lakkaamisesta tai tullin palauttamisesta huolimatta, vastaisi nykyisen lain 33 :n 3 momenttia. Tullirikkomusta koskeva 94 vastaisi voimassa olevan tullilain 42 :n 3 momentin säännöstä. Tulirikkomuksena rangaistaisiin edelleen tullilainsäädännön mukaisen ilmoitus- tai muun velvollisuuden laiminlyöminen tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta. Tullilainsäädäntö on määritelty koodeksin 5 artiklan ensimmäisen kohdan 2 alakohdassa. Kuten nykyisin, tullirikkomussäännös kuitenkin syrjäytyisi, jos teko täyttäisi ankarammin rangaistavan teon tunnusmerkistön tai jos teko olisi rangaistava rikoslain 46 luvun 9 :n mukaisena lievänä tulliselvitysrikoksena. Erinäiset säännökset (15 luku) 95 Tullin antama virka-apu. Ehdotetun säännöksen tavoitteena on ollut säätää Tullin muille viranomaisille antamasta virka-avusta siten, että Tulli voisi pyydetyn virka-avun toteuttamiseksi käyttää toimivaltuuksia, jotka sillä on käytettävissä esim. maahantuotavan tavaran valvomiseksi. Tulli voisi esimerkiksi pysäyttää tavaran rajanylityspaikalle, jotta virka-apua pyytänyt toimivaltainen viranomainen voi kohdistaa tavaraan tarvittavia toimenpiteitä. Pykälän 1 momentin sanamuotoa olisi kuitenkin vielä syytä tarkistaa, koska siinä sanottu Tullin toimivaltansa rajoissa antama apu on ymmärrettävissä siten, että Tulli voisi antaa virka-apua, vain jos se itsekin on toimivaltainen virka-apupyynnön tavoitteena olevassa valvontatehtävässä. Esityksen tavoitteen toteuttaisi paremmin sanamuoto:

12 (13) Sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, Tulli voi toimivaltuuksiensa rajoissa antaa pyynnöstä virka-apua toiselle viranomaiselle sen laissa säädetyn valvontavelvollisuuden toteuttamiseksi. 96 :ssä säädettäisiin muiden viranomaisten velvollisuudesta antaa Tullille virka-apua. Pykälä vastaisi asiallisesti nykyisen tullilain 19 :n säännöstä. Pykälässä viitattaisiin selvyyden vuoksi myös PTR-lakiin, jonka 2 :ssä säädetään PTR-viranomaisten välisestä avusta rikostorjuntatehtävissä. Pykälän 1 momentin mukaan viranomaisen olisi annettava Tullille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi sellaista tarpeellista virka-apua, jonka antamiseen asianomainen viranomainen on toimivaltainen. Säännös olisi tältä osin yhdenmukainen poliisilain 9 luvun 2 :n 1 momentin ja rajavartiolain 78 :n 1 momentin kanssa. Ehdotetut säännökset velvollisuudesta antaa tietoja Tullille, tietojen antamisesta ja tarkastuksessa avustamisesta aiheutuvista kustannuksista, uhkasakosta ja Tullin kantamista julkisoikeudelliset maksuista vastaisivat nykysääntelyä. Uhkasakkoa koskevassa sääntelyssä olisi turvattu itsekriminointisuoja. Nykyisen tullilain 20 :n mukaan liikennepaikan omistajan tai haltijan tulee luovuttaa tarpeelliset valvontatilat Tullille korvauksetta kalusteineen sekä kustantaa myös tilojen sähköt, lämmitys ja siivous. Valvontatilojen luovuttamista koskevassa 101 :ssä ehdotetaan, että Tulli maksaisi tiloista käyvän korvauksen, kuten Rajavartiolaitoksen osalta on säädetty. Maksullisuudesta aiheutuisi Tullille sen käytössä nykyisin olevista noin 2,5 miljoonan euron vuotuinen vuokrakustannus ja noin 385 000 euron vuotuiset ylläpitokulut. Sääntelyä tarkennettaisiin sen suhteen mitä on otettava huomioon arvioitaessa Tullin tarvitsemien tilojen laajuutta ja sijaintia liikennepaikalla. Sähköistä asiointia ja allekirjoitusta koskeva pykälä olisi uusi ja se vastaisi asiallisesti verotusmenettelylain 93 a :n sekä arvonlisäverolain 165 :n 2 ja 3 momentin ja 220 :n säännöksiä. Laki henkilötietojen käsittelystä Tullissa aanetun lain 2 ja 13 :n muuttamisesta (lakiehdotus 6) Perustuslakivaliokunnassa HE:stä esitettyjen huomioiden perusteella on havaittu tarve muuttaa 6. lakiehdotuksen 13 :n 1 mom:n 14 kohtaa, joka on esitetty säilytettäväksi nykyisellään. Momentin 14 kohdassa tulisi viitata myös rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun televalvontaa koskeviin säännöksiin. Sanotun lain 2 luvun 14 :n 2 momentissa säädetään ainoastaan Tullin oikeudesta saada sen erikseen tekemästään pyynnöstä teleyritykseltä ja yhteisötilaajalta yhteystiedot sellaisesta teleosoitteesta, jota ei mainita julkisessa luettelossa, taikka teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöivät tiedot, jos tiedot ovat tarpeen tullirikoksen estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi. Varsinaisesta televalvonnasta säädetään rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 4 :ssä. Tätä puuttuvaa viittausta televalvontaa koskeviin pykäliin ei ole lain valmistelun aikana huomattu. Virheen korjaamiseksi ehdottaan, että lainkohta muutettaisiin vielä tämän hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyn aikana seuraavaan muotoon:

13 (13) 13 Tullin oikeus saada tietoja eräistä rekistereistä ja tietojärjestelmistä Tullilla on sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, salassapitosäännösten estämättä oikeus saada ja muutoin käsitellä tehtäviensä suorittamista tai henkilörekisteriensä ylläpitämistä varten ja myös teknisen käyttöyhteyden avulla tai tietojoukkona tarpeellisia tietoja rekistereistä siten kuin asianomaisen rekisterinpitäjän kanssa sovitaan, seuraavasti: ---------------------------- 14) teleyritykseltä pakkokeinolain 10 luvun 6 8 :ssä sekä rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 2 luvun 14 :n 2 momentissa ja 3 luvun 4 ja 5 :ssä tarkoitettuja tietoja tullirikostorjuntaa varten -----------------------------