ISLAM Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammad on hänen profeettansa Historia Islamin ensimmäiset vuosisadat 4 Koraani on lähtöisin 600-luvulta. Muu kirjallinen islamiin liittyvä tuotanto on säilynyt vasta 700-luvun lopulta lähtien (n. 770-780 jaa.). Hadithit eli perimätietoa koonnut ja Muhammadin teoista kertova kirjallisuus on pääasiassa 800-luvulta ja tämän jälkeisiltä vuosisadoilta. Islamin varhaishistoria tunnetaan heikosti sen synty- ja varhaisajalta n. vuosilta 600-800. Tämä johtuu muun muassa siitä, että noin vuoden 800 paikkeilla islamin historia kirjoitettiin uudelleen. Silloin siitä tehtiin sen aikaisten uskomusten mukainen. Islamin suuntauksista historiaan sopivimmaksi valittiin islamin ortodoksisuus. Islamin ortodoksisuudesta kehittyi aikanaan islamin suurin nykyajan suuntaus: sunnalaisuus. Toinen syy islamin historian epäselvyyteen on sen sotainen historia. Islamilaisilla alueilla käytiin lähes koko 600-luvun loppupuoli sisällissotaa. Se erotti islamin suuntaukset toisistaan. Samalla suuntausten leviäminen kauas toisistaan synnytti uusia uskonnon muotoja. Vasta vuoden 800 tienoilla islamiin on syntynyt muutama suurempi suuntaus. Tärkeimpiä islamin kehittäjiä olivat umaijadit. He hallitsivat vuosina 661-750. Tänä aikana hallitsija muuttuu aiemmasta heimojen välisestä neuvottelijasta uskonnolliseksi auktoriteetiksi, joka saa valtansa Jumalalta. Tällä 4 Hämeen-Anttila, J. 1999. mukaan 104
kaudella hävitettiin tehokkaasti aiempaa historiallista materiaalia, joka ei sopinut hallitsijan näkemykseen uskonnosta. Eräs mielenkiintoinen piirre tältä kaudelta on ollut pyrkimys siirtää pyhiinvaellus pois Mekasta Jerusalemiin Kalliomoskeijan ympärille. Koraanin asemasta on kiistelty myös useaan ot- Kalliomoskeija Jerusalemista. CC isawnyu teeseen islamin historiassa. Islam 800-luvulta lähtien 800-luvun taitteessa syntyvät ensimmäiset varsinaiset islamilaiset teologiset koulukunnat: Mu taziliitit ja traditionalistit. Nämä näkemykset eroavat toisistaan muun muassa suhtautumisellaan perinteeseen ja Koraaniin. Mu taziliittinen näkemys korostaa järjen käyttöä ja uskoo Koraanin olevan jumalallista alkuperää. Traditionalistit korostavat uskonnollisia perinteitä eivätkä pidä Koraania taivaallisena. Koraanin asema islamissa muuttuu vielä useamman kerran kunnes lopulta päätyy jumalalliseksi, taivaallisen Koraanin kopioksi maan päällä. Islamin kehityskulku näkyy parhaiten hadith-perinteessä, joka on kirjalliseen Al-Kindi (n. 801-873), joka oli islamin ensimmäisiä oppineita, käänsi muun muassa Aristoteleen ja Platonin islamilaiseen maailmaan. Kuvassa Aristoteles opettaa. 105
muotoon tallennettua suullista perimätietoa 770-luvulta alkaen. Kullakin alueella ja vuosisadalla oli omanlainen tapansa noudattaa uskonnollista perinnettä. Alun alkaen hadithit eivät kuitenkaan olleet suullista perimätietoa, vaan oppineiden keskinäistä kiistelyä islamin oikeasta noudattamistavasta. Tämä selittää, miksi haditheja on olemassa satojatuhansia. Näiden joukosta on kukin islamin suuntaus valinnut itselleen sopivat hadithit. Esimerkiksi shiialainen islam on ottanut mukaan haditheja, jotka tukevat imaamien pyhimyksellistä asemaa. Islamia (niin kuin muitakin uskontoja) on muokannut suuri joukko oppineita ihmisiä. Merkittäviä henkilöitä islamin teologisesta historiasta ovat: 1. Abu Hanifah (699-797), hanafi-koulukunnan perustaja. Al-Farabi (872-950) oli tärkeä filosofi ja tiedemies, joka vaikutti islamin kehitykseen. Al- Farabi ei itse todennäköisesti ollut muslimi. Postimerkin kuva ei ole aito, vaan kuviteltu piirros. 2. Malik (711-795), maliki-koulukunnan perustaja. 3. Al-Shafi i (767-820) oli shafi-koulukunnan perustaja. 4. Ibn Hanbal (780- Avicenna (980-1037) on parhaiten tunnettu lääketieteen kehittäjänä. Muun muassa Dante Alighieri kirjoittaa Avicennan runomuotoiseen kertomukseensa Jumalainen näytelmä 1300-luvulla. 106
850) oli hanbali-koulukunnan perustaja. 5. Al-Kindi (801-873) 6. Al-Farabi (872-950) 7. Avicenna (980-1037) 8. Al-Ghazali (1058-1111) 9. Averroes (1126-1198) 10. Al-Wahhab (1703-1792) on saudiarabialaisen herätysislamin perustaja. 11.Salafismin perustajat: Muhammad Abduh (1849-1905), al-afghani (1839-1897) ja Rashid Rida (1865-1935) Al-Ghazali (1058-1111) oli aikansa merkittävin sunnalainen oppinut. Loppupuolella elämäänsä hän koki jonkinlaisen hermoromahduksen ja luopui sunnalaisuudesta etsiäkseen aitoa islamia suufilaisuudesta. Averroes (1126-1198) puolusti muun muassa Aristoteelista logiikkaa Al-Ghazalia vastaan. Averroes kirjoitti yli 20000 sivua mitä moninaisimmista aiheista. CC *clairity*. Islam 1800-luvulta lähtien Islam on muuttunut kohdatessaan uusia kulttuureja. Nykypäivänä voidaan nähdä suuntauksia, jotka yrittävät tehdä islamista nykyaikaan sopivamman uskonnon. Heitä voidaan kutsua modernisteiksi, joiden työ alkoi 1800- luvulla. Islamilaisten maiden vallankumousten tapahtumasarja 2010-luvulla on esimerkiksi jatkumo 1800-luvun modernistisille tapahtumille. Modernisteja vastaan toimivat monet 107
(postmodernistiset) herätysliikkeet, kuten wahhabilaisuus, jotka pyrkivät palauttamaan islamia ensimmäisten muslimien aikaan. Niin sanottuun alkuperäiseen uskontoon on kuitenkin mahdotonta palata, joten uusi uskonnollinen liike tekee pikemminkin uuden version uskonnosta. Eurooppaan muslimit ovat saapuneet pääosin kahdella tavalla. Entisen Jugoslavian alueelle islam tuli aikaisin osmannien valloitusten myötä. Samoin Itä- Eurooppaan islam levisi osmannien kautta. Monissa itäeurooppalaisissa kielissä muslimia tarkoittava sana tarkoittaa myös turkkilaista. Länsi- Eurooppaan muslimit saapuivat toisen maailmansodan jälkeen työvoimaksi korvaamaan sodassa kuolleita miehiä. Suomeen tataarimuslimit saapuivat Venäjältä 1800-luvulla. Muut muslimit ovat saapuneet Suomeen 1990-luvulta lähtien. Etelä- ja Kaakkois-Aasiaan islam levisi suufilaisuuden avulla. Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa islamin on säilyttänyt suufilainen perinne. Leviämiseen ja säilyttämiseen juuri suufilaisuus on hyvä, koska se kykenee yhdistämään uskontoja ja kulttuureja islamin kanssa. Islamia on muuttanut muun muassa lentoliikenteen kehittyminen. Se on mahdollistanut yhä useamman pääsyn pyhiinvaellukselle Mekkaan. Pyhiinvaelluksen (hajj) helpottuminen on auttanut erityisesti saudiarabialaisen islamin, wahhabilaisuuden, vaikutteiden leviämistä. Muslimeja erottavat toisistaan tehokkaimmin eri kansallisuusaatteet, kansallisuudet ja etniset taustat. Siellä, missä islam asettuu maahanmuuton seurauksena vähemmistöksi, islam pyrkii modernisoitumaan erityisesti naisten voimalla. Islamin ollessa enemmistönä se pyrkii noudattamaan islamia tiukalla vanhoillisella tavalla. Erityisesti maissa, joissa islam on vähemmistönä, muslimit näkyvästi jakaantuvat kielen ja etnisen taustan perusteella omiin ryhmiinsä. 108
Perimätiedosta Perimätieto on koottu satoihintuhansiin haditheihin. Hadith sanana tarkoittaa puhetta, raporttia tai tallennusta. Shiialaiset kutsuvat hadithejaan khabareiksi eli uutisiksi. Khabaria lähellä oleva sana euaggelion eli hyvät uutiset löytyy kristinuskosta. Hadithien arvon Koraanin rinnalle nosti Al- Shafi i (k. 820) kehittäessään oman islamilaisen koulukuntansa. Hadithit on myöhemmin jaettu kahteen joukkoon: 1. pyhiin haditheihin, jotka Jumala itse on puhunut profeetta Muhammadin kautta ja 2. jaloihin haditheihin, jotka ovat profeetta Muhammadin omia sanoja. Haditheista on tehty kokoelmia, joista arvostetuin on Jami as-sahih, jonka on kirjoittanut al-bukhari (k. 870). Teoksessa on 7400 hadithia. Toiseksi arvostetuin on al-hajjajn (k. 875) kokoelma, johon viitataan nimellä Muslim. Kaiken kaikkiaan pyhiksi tehtyjä kokoelmia on kuusi. Eri koulukuntien edustajat ovat lisäksi tehneet omia kokoelmiaan (musnadeja). Bukharin ja Muslimin kokoelmat tehtiin islamin ensimmäisten 250 vuoden aikana. Kirjoitusten totuudenmukaisuutta alettiin näihin aikoihin varmistella todistajaketjuilla, isnadeilla, jotka löytyvät hadithien alusta. Isnadin eli todistajaketjun idea perustuu siihen, että ei voida uskoa siihen, että Jumalaa pelkäävät miehet valehtelisivat pyhinä pitämistään asioista. Haditheja on kuitenkin luokiteltu eri asteilla: 1. Mutawatir = korkein aste, jonka saavuttaa, kun monet lähteet toistavat saman sisällön 2. sahih = luotettava 3. hasan = hyvä 4. da is = heikko ja 5. mawdu a = keksitty 109
Islamin historian tarkastelu osoittaa, että haditheihin ei aina suhtauduttu myönteisesti. Jo 800-luvulla haditheja vastustettiin voimakkaasti. Sama ajattelu nousi uudelleen esiin 1800 ja 1900 -luvulla. Tietämättömyys 800-luvun keskusteluista on saanut aikaan väärinkäsityksiä viime vuosisadoilla. On luultu, että hadithien vastustus 1800-1900 -luvulla olisi ollut länsimaiden aiheuttamaa vääräoppista ajattelua. Hadithien ensimmäinen ongelma on todistajaketju. Toinen ongelma on islamilaisen jumalallisen ilmoituksen kaksijakoisuus Koraaniin ja haditheihin. Kolmas ongelma on filosofinen ja psykologinen ongelma: Hadithien on oltava samaan aikaan autenttisia (aitoja) ja auktoriteettisia (niillä on oltava valtaa). Ilman toista ei voi olla toista. Niitä on pidettävä autenttisina, jotta niillä olisi auktoriteettia ja päinvastoin. Uskonnollinen historia Profeetta Muhammad syntyi mekkalaiseen korkea-arvoiseen perheeseen noin vuonna 570 jaa. Lapsena hän jäi kuitenkin orvoksi ja varattomaksi. Profeetta oli lapsuudestaan lähtien luonteeltaan hyvin mietiskelevä ja syrjäänvetäytyvä. Hän oli hyvin kiinnostunut uskonnollisista kertomuksista ja kuuli niitä etenkin juutalaisilta ja kristityiltä. 40-vuotiaana profeetta Muhammad alkoi saada ilmestyksiä Jumalalta enkeli Gabrielin (Jibreel) välityksellä. Tätä ikää pidettiin arabien keskuudessa kypsyyden ikänä. Hän vastaanotti niitä unissaan ja myös valveilla 22 vuoden ajan. Koraani on koottu näistä ilmestyksien katkelmista. Islamilainen ajanlasku alkaa vuodesta 622 jaa. Kyseisenä vuonna Muhammad pakeni Mekasta Medinaan, koska häntä vainottiin rikkaiden toimesta köyhiä ja yksijumalaisuutta puolustavana profeettana. Medinassa islam lopulta pääsee kasvamaan suvaitsevammassa ympäristössä. 110
Profeetta Muhammadia kuitenkin uhattiin vielä Mekan toimesta ja uhkailu ja taistelut päättyvät lopulta Medinan joukkojen voittoon, joita Muhammad johti. Kun Mekka oli valloitettu, tuli Kaaban pyhäköstä islamin pyhä paikka ja sinne alettiin tehdä pyhiinvaelluksia. Profeetta Muhammad kuolee noin 62-vuotiaana sairauteen ja hänen jälkeensä Medinaa ja Mekkaa sekä muuta jo valloitettua aluetta alkavat johtaa kalifit. Tässä kohdassa eri islamilaisten suuntausten historialliset näkemykset alkavat erota. Kenen olisi pitänyt periä profeettana ja valtionpäämiehenä toimineen Muhammadin valta? Shiialaisuuden ja sunnalaisuuden uskonnollisen historian kiistat kohdistuvat pääosin tähän kohtaan. Muhammad oli synnittömyyden tilassa elänyt ihminen. Hän oli paras Koraanin tulkitsija. Hän oli paras esimerkki Jumalan tahdon seuraamisesta. Profeetan teot on tallennettu anekdoottien, kertomuksien, huomioiden ja muistojen muotoihin lukuisiin haditheihin. Profeetta Muhammadista on olemassa satoja erilaisia elämäkertoja. Tarkimmat niistä ovat kuvanneet profeetan elämää hänen jokaisena päivänään. Vanhin kokonainen elämäkerta löytyy 800-luvun alkupuolelta (Ibn Ishaqin kynästä Ibn Hishamin julkaisemana) noin 200 vuotta profeetta Muhammadin kuoleman jälkeen. Hajanaisia kertomuksia löytyy 700-luvulta lähtien. Filosofia Profeetta ja Jumala uskonnon ohjaajana Islam on monoteistinen eli yksijumalainen uskonto kristinuskon ja juutalaisuuden tavoin. Monoteismi ei hyväksy muiden jumalien olemassaoloa. 111
Kaikki kuuluu Jumalan tahtoon ja Hän on luonut kaiken. Mitään ei tapahdu ilman Jumalan hyväksyntää. Islamin perusta näkyy uskontunnustuksessa Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammad on hänen profeettansa. Siinä on kaksi osaa eli Jumala ja profeetta Muhammad. Käsitys jumalasta on identtinen juutalaisuuden kanssa ja läheistä sukua hindulaisuudelle ja taolaisuudelle. Kristinuskosta islam perii Jeesuksen, mutta Jeesus jää profeetaksi eikä Koraanissa esiinny samanlaisena messiaana. Tosin islamin teologia ja varhaiset historiankirjoittajat tekevät Jeesuksesta myös islamiin lähes samanlaisen messiaan. Koraani kertoo profeetoista esimerkkeinä Jumalan teoista. Profeettojen rooli on toimia viestin tuojina maan päälle. Jumala ei ole antanut kuulla tai näyttänyt itseään kenellekään elävälle ihmiselle. Opetus Koraani (=lausua ääneen) on muslimille ensisijainen uskonopin lähde. Se on Jumalan Sana, opin ja elämän ehdoton ohjenuora. Alkuperäinen Koraani on kirjoitettu (pohjois-) arabiaksi ja sen käännöksiä ei pidetä aitoina Koraaneina. Koraani koostuu 114 suurasta. Niistä pisin ja koko Koraanin sisällön pitkälti toistava on 2. suura. Tärkein suura muslimin ar-kielämässä on ensimmäinen: Avauksen suura. Avauksen suura lausutaan jokaisella rukouskerralla. Koraanin alkuperäinen käyttötarkoitus on sama kuin Raamatulla eli sen esittäminen on sen varsinainen käyttötapa, ei Koraani selityksineen. CC Munammad Ghouri 112
lukeminen. Islamilaisissa kulttuureissa tunnetaankin erilaisia tapoja (n. 14 tapaa) lausua Koraania. Perimätieto (sunna tai khabar) on toiseksi tärkein uskonnollisen tiedon auktoriteetti. Tässä kokoelmassa kerrotaan, mitä profeetta Muhammad ja ensimmäiset muslimisukupolvet tekivät. Perimätiedosta sunnaa seuraavat muslimit ottavat pääosan arkisten toimien selityksistä. Kolmas lähde uskonnolliselle tiedolle on fiqh-kirjallisuus eli selityskirjallisuus, jota us-konoppineet ovat kirjoittaneet. Näiden lukeminen on todennäköisesti suositumpaa kuin nähdä valtavaa vaivaa lukea Koraania ja lukemattomia haditheja. Neljäntenä lähteenä toimivat imaamit, muftit, mullahit, ajatollahit ja sheikit. Ajatollah, mufti ja sheikki ovat oppineiden muslimien nimityksiä. Mullah ja imaami ovat ideaalissa tilanteessa myös oppineiden nimityksiä. Käytännössä Euroopan puolella mullah- ja imaaminimityksien käyttöön kuitenkin riittää lukutaito ja halu olla moskeijan uskonnollisena ohjaajana ja johtajana. Tulee muistaa, että imaami tarkoittaa eri asiaa sunnalaiselle ja shiialaiselle. Shiialaiselle kyseessä on islamin aidoksi hallitsijaksi tarkoitettu persoona. Imaamit ovat myös uskonnollisia auktoriteetteja shiialaisille. Shiialaisuuden suuntauksesta riippuen heitä on 5, 6, 7 tai 12. Shiialaisuuden yleisin muoto on 12-shiialaisuus. Se on myös Iranin valtionuskonto. Islam suhtautuu eri tavalla kirjauskontoihin eli juutalaisuuteen, kristinuskoon, zarathust-ralaisiin ja saabilaisiin (kokoelma erilaisia vanhoja uskontoja) kuin muihin uskontoihin. Koraanin mukaan nämä uskonnot ovat lähempänä islamia ja siis parempia kuin muut. Muslimeille ehkä oudoimpia ovat uskonnottomat maailmankatsomukset, koska islamissa käsitetään, että uskontoa ei voi erottaa ihmisen ja yhteiskunnan elämästä. Islam on sekoitus uskoa, politiikkaa, oikeustiedettä ja teologiaa sekä kulttuuria. Islamilaisessa teologiassa eli uskonopissa ei tehdä eroa maallisten ja uskonnollisten asioiden välille. Islamin yhteyttä arkeen kuvaa shari a. Shari a 113
eli islamilainen laki on koottu perimätiedosta ja Koraanista sekä selitysteoksista (fiqh). Lakia noudatetaan tulkiten pyhiä tekstejä. Maan lakina shari a toimii varsinaisesti vain Saudi-Arabiassa. Muualla sen uusiutumattomuus on ollut liian suuri haitta yhteiskunnan kehitykselle. Viisi islamin sunnalaista peruspilaria 1.Uskontunnustus (shahada) on tärkein islamin peruspilareista ja ilman sitä muut pilarit ovat merkityksettömiä. Shahada: Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammad on hänen profeettansa. 2.Rukous (salat) on arjessa näkyvin pilari. Päivään perinteisesti lasketaan viisi rukouskertaa. Rukousaikojen määrä kuitenkin vaihtelee viidestä kolmeen. 3.Almut (zakat) on uskonnollinen verojärjestelmä, jolla ylläpidetään moskeijoita, sairaaloita, lahjoitustoimintaa ja autetaan köyhempiä seurakuntalaisia. Rukoiluun käytettyjä välineitä. Matto, Koraani ja sille teline, rukousnauha. CC annemmarieangelo 4.Paasto (sawm, saum) suoritetaan Ramadan-kuukauden aikana ja kestää noin 30 päivää. Ramadan päättyy vuoden suurimpaan juhlaan Eid al- Fitriin, joka vastaa monella tavalla joulunviettoa lahjoineen ja runsaine ruokineen. 114
5.Pyhiinvaellus (hajj, hadž) suoritetaan kerran elämässä Saudi-Arabiassa olevaan Mekan kaupunkiin Kaaban pyhäkölle. Shiialaiset voivat tehdä pyhiinvaelluksen myös Kerbelaan imaami Husseinin alttarille. Suufit saattavat tehdä pyhiinvaelluksensa edesmenneiden mestarien haudoille. Kaaban pyhäkkö Mekassa, Saudi-Arabiassa pyhiinvaelluksen aikaan. CC Tab59 Imaami huseinin alttari Kerbelassa. Suufimestari Salim Chishtin (1478-1572) hautapyhäkkö Agran lähellä Intiassa. 115
Pilarijärjestelmiä Pilarijärjestelmistä islamissa esitetään yleisimmin viiden peruspilarin listaus, jota sunnalaisuus noudattaa. Lisäksi esitetään kuuden uskonpilarin lista. Pilarijärjestelmiä on muitakin. 12-shiialaiset seuraavat kymmentä pilaria. Ismailiitit noudattavat seitsemää. Sunnalaiset uskonpilarit 1. Jumala (Allah = al-ilah = the God): Jumalan ominaisuuksia kuvataan 99 nimellä esimerkiksi Luoja, Kaikkivaltias, Ankara, Armahtavainen. 2.Enkelit ja djinnit: Enkelit toimivat jumalan työkaluina. Enkeli Gabriel toimi viestinviejänä niin Marialle kuin profeetta Muhammadillekin. Djinnit ovat luonteiltaan ihmisen kaltaisia mutta sammumattomasta tulesta tehtyjä olentoja, jotka elävät rinnakkaismaailmassa. 3.Pyhät kirjat: Islamissa pyhiä kirjoja on useita. Niistä nimellä tunnetaan Koraani, Toora ja Daavidin psalttari. Lisäksi on ollut lukuisia nimeltä tuntemattomia tekstejä. 4.Profeetat: Islamissa tunnetaan samat profeetat kuin juutalaisuudessa ja kristinuskossa. Lisäksi Salih, Hud ja profeetta Muhammad. Profeetat luokitellaan tärkeiksi (rasul) ja vähemmän tärkeiksi. Tärkeät profeetat tunnetaan nimellä. Vähemmän tärkeitä ei tunneta nimillä, mutta heitä oletetaan ollee jokaisella kansalla omansa. Profeetta Muhammad on keskeisin ja viimeinen, profeettojen sinetti. 5.Tuomiopäivä: Islamissa paratiisiin tai helvettiin päätyy vasta tuomiopäivänä. Sitä ennen kuolleet odottavat maassa. 6.Kohtalo: Riippuen islamin teologisesta koulukunnasta Jumala joko määrää kaikki tapahtumat ennalta tai pelkästään antaa ihmiselle kyvyt valintojen tekemiseen. Sana islam tarkoittaakin alistumista eli Jumalan haltuun jättäytymistä. 116
Perinteitä Muslimit noudattavat buddhalaisten tapaan uskonnollisessa kalenterissaan kuun liikkeitä. Kuukalenteri on 10-12 päivää lyhyempi kuin länsimaissa yleisin gregoriaarinen aurinkokalenteri. Käytännössä tämä tarkoittaa, että juhlat siirtyvät joka vuosi eri päivälle ja niitä ei voi merkitä länsimaiseen tapaan kalenterissa paikoilleen. Jos siis paastokuukauden päätösjuhla Eid al-fitr on 28.8., on se seuraavana vuonna joko 16.8. 17.8. tai 18.8. Lisäksi eri muslimimaiden kesken juhlien päivät vaihtelevat noin viikon sisällä. Islamiin ei perinteisesti kuulu lähetystyö (da wa). Se kuitenkin tekee ns. sisälähetystyötä pyrkien käännyttämään toisia muslimeita toiseen näkemykseen islamista. Erityisesti Ahmadiyya ja uusfundamentalistiset muslimit ovat tehneet lähetystyötä. Jihad tarkoittaa henkistä kamppailua, omaa henkilökohtaista ponnistelua Jumalan tiellä ja esimerkiksi poliittista kampanjointia. Sanan sotaa tarkoittava merkitys on harhaanjohtava. Islamiin ei kuulu väkivaltaisuus. Puolustautuminen sen sijaan kuuluu kaikkien valtioiden ideologioihin ja niin myös islamilaiseen ajatteluun. Puolustautumisen ajattelua vääristellen syntyy tärkeä osa islamilaisen ja muun uskonnollisen terrorismin ideologiasta. Lapsi alkaa harjoitella rukoilua noin 7-vuoden ikäisenä. Lapsi ei kykene vielä tekemään pahaa/syntiä/rikkomusta Jumalan tahtoa kohtaan. Vastuuseentulemisen iässä eli noin 15-vuotiaana lapsen tulee itse kantaa uskonnollinen vastuunsa. Ympärileikkaus suoritetaan 3-13 -vuotiaana. Ympärileikkauksen perinnettä ei Koraani tunne. Se onkin tullut mukaan islamiin suullisen perinteen myötä. Poikien ja tyttöjen ympärileikkauksen kulttuurin synty on jäljitetty eteläiseen Egyptiin ja Sudanin pohjoisosiin. 117
Aikuiseksi muslimi tulee noin 21vuoden iässä. Silloin lapsen rooli vaihtuu jossain määrin päinvastaiseksi. Silloin hän alkaa huolehtia vanhemmistaan, jos nämä tarvitsevat apua. Avioliitto on sopimus, eikä rakkauden kysymys islamilaisessa ajattelussa. Avioliitto on perinteisesti erittäin toivottu asia ja olennainen osa jokaisen aikuisen elämää. Sitä voidaan jopa kunnolliselta muslimilta vaatia. Useissa islamilaisissa kulttuureissa mies voi ottaa yhdestä neljään vaimoa, vaikka Koraani ei jokaisessa kohdassa sen puolesta puhukaan (vrt. 4:3 ja 4:129 sekä 33:50-52). Vaimo voi avioliittosopimuksessa kieltää toisen vaimon ottamisen. Hautaus suoritetaan mahdollisimman nopeasti, yleensä 24 tunnin sisään. Sitä ennen r uumis pestään ja kääritään pitkiin kangaspaloihin. Ruumista ei jätetä yksin. Ennen hautausta lausutaan hautausrukous. Kuvakielto on yksi islamissa ja juutalaisuudessa korostuva uskonnollinen piirre. Se ei kuitenkaan kuulu kumpaankaan uskontoon alunperin. Kuvakielto koskee erityisesti Jumalaa. Muihin perinteisiin sekoittuen mus- Profeetta Muhammad ottomaanien tyylinäytteessä vuodelta 1388 teoksesta Siyer-i Nebi. Profeetta Muhammad persialaisessa teoksessa Jami al-tawarikh vuodelta 1307. 118
limeilla esiintyy myös ihmisen ja eläimen piirtämisen kieltämistä. Profeettojen kuvien piirtäminen on kuulunut olennaisena osana ainakin intialaista ja iranilaista islamilaista kulttuuria. Tasa-arvo islamissa on käsitetty vain vähän eri tavalla kuin länsimaissa. Ennen 1800-lukua se ymmärrettiin tehtävien jakamisena sukupuolen mukaan: naiset hoivaajina ja miehet töitä tekevinä. Vasta 1800-luvulla alettiin perustaa kouluja tyttöjä varten. Tämä oli islamin modernististen liikkeiden ansiota. 1890-luvulla alkoivat naisten tasa-arvoa vaativat liikkeet toimia. Huivia on pidetty yhtenä naisten tasa-arvoa loukkaavana tekijänä. Sen alkuperä on kieltämättä tällainen. Huivin käyttö periytyy antiikin Kreikan Ateenasta ja tunnetaan mm. 300-luvulta eaa. Syyriasta. Huivinkäyttö siirtyi Kreikasta läntiseen Roomaan ja alkoi siellä tarkoittaa naisen alistumista Jumalalle eikä miehille. Huivinkäytölle ei missään tilanteessa löydy ohjetta Koraanista. Sen käyttöä perustellaan perimätiedolla. Huivinkäytöstä tuli poliittinen symboli 1979 tapahtuneen Iranin vallankumouksen jälkeen. Huivin käyttöä on levitetty erityisesti saudiarabialaisen lähetystyön toimesta 1970- luvun öljykriisistä lähtien. Halal (sallittu) ja haram (kielletty) ovat suurimmalle osalle muslimeista tuttuja sanoja. Haram näkyy erityisesti sianlihan syönnin kieltona. Suhtautuminen alkoholiin vaihtelee sen sijaan runsaasti eri muslimimaissa. Keski-Aasia on esimerkiksi merkittävä viinialue. Sianlihan syöntikieltoa on perusteltu uskonnollisesti muun muassa siksi, että sika syö ruoantähteitä ja sisäelimiä. Koraani viittaa ruokasäädöksissä Mooseksen kirjoihin. Arkeologia selittää sianlihakiellon kannattamattomuudella. Sika söi samaa ruokaa kuin ihminen alueella, jossa ruokaa oli niukasti saatavilla. 119
ISLAMIN SUUNTAUKSIA Suufilaisuus Kiistat oikeasta ha"itsijasta Mystinen suuntaus islamissa perustuu käsitykseen, että ihminen voi saavuttaa Jumalan jo elinaikanaan. Se tapahtuu noudattamalla erilaisia harjoituksia. Harjoitukset ovat ruumiillisia ja henkisiä. Harjoituksia kutsutaan tieksi eli tariqaksi. Harjoitteiden tarkoituksena on rakkauden kautta synnyttää hengellinen yhteys Jumalaan. Suufilaisuus (tasawwuf) on islamin vanhin suuntaus. Se ei alkutaipaleellaan välttämättä edes ollut tunnistettavissa islamin harjoittamiseksi muiden uskontojen joukossa. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat löytyneet kertomukset Egyptistä 600-luvun alussa. Muslimivalloittajia luultiin silloin kristityiksi. Mystisyys ei ole aikaa myöten kadonnut muistakaan islamin suuntauksista. Mystiikka on us-konnon harjoittamista, jossa yksilö on suorassa vastuussa ja yhteydessä Jumalaan. Yksilön vastuu on islamin tärkeimpiä oppeja ja siksi islamissa ei ole varsinaista pappisluokkaa. Mystisen kokemuksen voi kokea kuka tahansa muslimi esimerkiksi perjantairukouksessa, kun yhteisessä rukoushetkessä on syvä hartaus. Sen voi kokea myös sormeillessaan rukousnauhaa ja toistamalla Jumalan nimiä. Islamilaisen yhteisön myytit ja legendat voivat yhtä hyvin antaa mystisen kokemuksen. Sen voivat antaa Koraanin kirjaimet ja numerotkin, joiden katsotaan olevan Jumalan antamia. Suufilaisuus on kehittynyt buddhalaisvaikutteisilla alueilla Koillis-Persiassa. Suufilaisuuden jumalan yhteyden saavuttamisen keinot ovat tästä syystä erittäin lähellä buddhalaisuutta. Ibrahim ibn Adhamin (yksi kuuluisimmista suufilaisista mystikoista) kertomus on lähes kopio Gautama Buddhan kertomuksesta. Kertomus on tietysti arabialaistettu mm. kamelilla. Suufilaisuus 120
opettaa, niin kuin buddhalaisuuskin, että vapautuminen tästä maailmasta vaatii luopumista omasta minästä. Islamin kehitykselle merkittävillä alueilla oli myös paljon jainalaisia, zarathustralaisia, manikealaisia, mithralaisia ja runsaasti muitakin uskontoja, joista löytyy mainintoja Koraanista. Suufilaisuus ei muodostanut yhtenäistä ryhmää. Erimielisyyksien määrän osoittaa hyvin vanhin suufilaisuudesta kertova opus Kitab al-luma 900-luvun loppupuolelta. Sen kirjoitti Abu Nasr al-sarraj, joka oli persialainen, mutta eli suurimman osan elämästään Egyptissä. Teoksessa esitellään laajasti eri suuntauksien näkemyseroja. Erityisesti 1100-luvun jälkeen suufilaiset suuntaukset eli veljeskunnat (tariqat) ovat kasvaneet suuriksi ja kurinalaisiksi mystikkoveljeskunniksi, joilla on hengellinen johtaja. Hengellistä johtajaa kusutaan piriksi tai shaikhiksi. Shaikhien opetusta levittävät heidän edustajansa, joita kutsutaan khalifoiksi. Suufilaisuuteen on suhtauduttu kielteisesti valtioiden sotilasjohtajien taholla. Suufilaisuus periaatteellisesti vastustaa kaikkea sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta. Poliittisesti suufilaiset yhteisöt ovat olleetkin erittäin aktiivisia. Suufijärjestöt ovat vastustaneet muun muassa vääräuskoisia valloittajia. Afrikan muslimeista 1500-1800 -luvuilla 60-80% kuului johonkin suufijärjestöön. 1800-luvulla suufijärjestöt olivat tärkeitä eurooppalaisten valloittajien vastustajia muun muassa Keski-Aasiassa, Sudanissa, Somaliassa, Libyassa ja Marokossa. Suufien poliittinen aktiivisuus innosti kehittämään sunnalaisen wahhabilaisuuden 1700-luvulla. Senegalissa arvioitiin vuonna 1984 85% kuuluneen johonkin suufilaiseen järjestöön. Egyptissä noin kolmannes muslimeista kuului 1980-luvun alussa suufilaiseen järjestöön. Suufilaisuuden kannatus on ollut selvässä nousussa 1980-luvulta lähtien. Suufilaisuuden vahvuutena voidaan pitää selkeää yhteyttä arkielämään. Ihmiselle annetaan vahvat eettiset periaatteet ja ohjataan ihmistä hallitsemaan omaa elämäänsä. 121
Suufilaisuuden muotoja ja ominaisuuksia: 1. Järjestäytyminen veljeskuntiin 2. Askeettisuus 3. Kyky ylittää etniset rajat 4. Universaalisuus, joka kykenee ylittämään uskontorajat Suufilaisuuden kertomuksia Islamin suufilaisuus ottaa mallia muun muassa profeetta Muhammadin taivasmatkakertomuksesta. Kertomus esiintyy vasta profeetta Muhammadin elämäkerroissa. Se ei esiinny Koraanissa. Kohdat, joihin Koraanissa usein viitataan profeetan taivasmatkan yhteydessä, ovat jakeet 17:1 ja 17:60. Ne ovat: Ylistetty olkoon Hän, joka näyttääksen palvelijalleen merkkejään kuljetti yöllä hänet suojatusta temppelistä kaukaisimpaan temppeliin, jonka tienoon olemme siunanneet. (17:1.) Me sanoimme sinulle, että Herrasi tuntee kaikki ihmiset. Me näytimme sinulle näkysi ja esitimme kirotun puun Koraanissa vain koetukseksi ihmisille. Me koetamme saada heidät pelkäämään, mutta se vain lisää heidän jo ennestään suurta vääryyttä. (17:60.) Mystiikalle tärkeät Koraanin kertomukset ovat jakeissa 2:28-37 ja 20:118. Niissä kerrotaan Aatamista ja Eevasta, joilla oli liitto Jumalan kanssa. Idea liitosta on hyvin tärkeä mystiikalle. Jumalan armo on myös tärkeä osa suufilaisuutta ja esiintyy jakeissa 93:1-11. Köyhyys on olennainen osa suufilaisuutta. Se nojaa muun muassa perimätietoon siitä, että köyhät tulevat paratiisiin 500 vuotta ennen rikkaita. Köyhyys on askeettisissa liikkeissä uskontorajat ylittävä henkinen ja ruumiillinen harjoitus, joka opettaa uskovaa. 122
Shiialaisuus Historia 5 Shiialaisuudessa korostuvat Koraanin ja omien hadithien lisäksi imaamien asemat pyhinä ja yli-inhimillisinä henkilöinä. Shiialaisuudessa noudatetaan omia haditheja ja muita omia oppeja erotukseksi näin sunnalaisuudesta ja muista islamin lahkoista. Suurimmat shiialaiset ryhmittymät ovat 12- shiialaiset, zaidit ja ismailiitit. Shiialaisuudessa on useita lahkoja, jotka aikoinaan syntyivät hallintoa vastustavista muslimeista. Shiialaisuus on aluksi tarkoittanut puoluetta, partisaaneja tai oppositiota. Oppositiona se syntyi vastustamaa Umaijadien valtaa. Shiialaisuuden keskeinen kertomus imaami Alista tulee mukaan reilusti yli sata vuotta myöhemmin shiialaisuuden synnystä. Kertomus Alista myös kehittyy yhä tänä päivänä ja koko kertomus on muuttunut vuosien saatossa lukuisia kertoja. Imaami Alin olisi pitänyt shiialaisuuden mukaan olla oikea hallitsija profeetta Muhammadin jälkeen kalifien sijaan. Imaami Alin valitsematta jättäminen oli ihmisyydelle paha virhe. Kahdentoista imaamin shiialaisuudessa viimeinen eli kahdestoista imaami on kätketty. Tämä imaami on palaava maan päälle pitkälti samalla tavalla kuin Jeesus kristinuskossa. 12. imaami palatessaan tekee maailmasta jälleen oikeudenmukaisen. Tässä ajatuksessa ei kuitenkaan ole minkäänlaista viittausta rangaistuksiin, kun maailmanloppu tulee. Shiialainen kertomus Husayn ibn Alista korostaa kristinuskon tavalla marttyyrejä. Imaamit kuolivat marttyyreinä ja heidän kertomukseensa eläydytään 5 Cyril Glassen mukaan 123
vuosittain surujuhlassa. Toinen uskonto, joka vaikutti paljon shiialaisuuden kehittymiseen oli manikealaisuus. Sen vaikutus näkyy eri-tyisesti iranilaisessa taiteessa. Shiialainen teologia korostaa mu taziliittista järjenkäyttäjien koulukuntaa. Teologiassaan shiialaisuus ja sunnalaisuus eroavat myös opissaan Jumalan velvollisuuksista toimia. Shiialaisuudessa Jumala on oikeudenmukaisena velvollinen reagoimaan tietyllä tavalla tiettyihin ihmisen tekoihin. Tätä ajatusta ei löydy sunnalaisuudesta. Sunnalaisuuden mukaan mukaan Jumalaa ei voi velvoittaa reagoimaan ihmisten tekoihin. Sunnalaisuus Sunnalaisuus on islamin nuorin suuntaus. Se sai muotonsa 1100-luvun jälkeen. Suuntauksen myöhäinen syntyaika johtuu siitä, että sunnalaisuuteen tarvittavia haditheja ei ollut vielä tarpeeksi olemassa eikä teologia ollut kehittynyt riittävästi sunnalaisuuden syntymiseksi. Sunna (=polku, säännös, tapa) eli profeetan tie on monipuolinen kokoelma kertomuksia, huomioita ja muistoja. Sunna oli ensimmäinen arvovaltainen Koraanin selitys. Sunnalaiset eivät noudata yksistään Koraania, vaan myös muutamaa perimätiedon kokoelmaa. Sunnalaisuudessa pyritään noudattamaan profeetta Muhammadin esimerkkiä monissa sen suuntauksissa. On runsaasti kohtia, joissa Koraanin arvon ylittää perimätieto. Rukouskertojen määrä on yksi tällainen asia. Koraani puhuu kolmesta ajasta ja perimätieto viidestä. Myös rukoilutavat tulevat lähes kokonaan perimätiedosta. Ajatus perimätiedon käytöstä perustuu Koraanin jakeisiin, joiden mukaan Jumalan lähettilästä on seurattava. Koraani ei kuitenkaan tarkasti sano, kenestä lähettiläästä on kyse. Sunna tarjoaa yksityiskohtaisemman ohjeistuksen islamin seuraamiseen kuin Koraani. Äärimmäinen esimerkki siitä löytyy Ibn Hanbalista, joka perusti 124
hanbalilaisen koulukunnan sunnalaisuuteen. Hän ei koskaan syönyt vesimelonia, koska hän ei löytänyt mainintaa, että profeetta Muhammad olisi sitä syönyt. Sunnalaisuus jakautuu seuraaviin koulukuntiin ikäjärjestyksessä: 1. Hanafi 2. Maliki 3. Shafi 4. Hanbali 5. Salafi Koulukunnat eroavat toisistaan mm. perimätiedon perusteella. Koulukunnilla on vaihteleva määrä haditheja. Maliki sisältää niitä eniten, kun hanbali hyväksyy pienimmän määrän haditheja. Kharijiitit Kharijiitit erosivat omaksi joukokseen shiialaisesta oppositioliikkeestä. Kharijiitit vastustivat valtaapitä-viä arabiumaijadeja. Ennen muita islamilaisia liikkeitä kharijiitit hyväksyivät ei-arabeja muslimeiksi. Kharijiiteista on olemassa vielä ibadiittien lahko. Se on pääsuuntaus Omanissa. Lisäksi ibadeja löytyy Tunisiasta, Algeriasta ja Tansaniasta. He kutsuvat johtajaansa imaamiksi. Kuka tahansa luotettava ihminen voi olla Omanin suurmoskeija. CC Jhong Dizon. 125
imaami. Kharijiittien teologia käsittää ajatuksen synnistä. Suuret synnit tekevät mahdottomaksi saada pelastuksen. Suuri synti tekee ihmisestä islamin vastustajan. Tämä ajatus levisi myös sunnalaisuuden hanafi-haaraan. Alevit Alevit ovat muodostaneet oman synkretistisen uskonnon yhdistäen anatolialaista kulttuuriperintöä ja shiialaisuutta sekä suufilaisuutta. Heitä on noin 15 miljoonaa pääasiassa Turkissa. Uskonnolliset seremoniat pidetään tietyissä kokoontumistiloissa. Seremonia sisältää musiikkia ja tanssia. Seremoniaan osallistuvat miehet ja naiset. Rukouskielenä toimii paikallinen kieli arabian sijaan. Alevit ovat hyvin ylpeitä sukupuolten tasa-arvostaan. Naisia kannustetaan mm. opiskelemaan ja naisille annetaan vapaat mahdollisuudet valita ammattinsa. Aleveja ei pidä sekoittaa pääasiassa Syyriassa asuviin Alaviitteihin. Alaviittien uskonto on myös hyvin synkretistinen. Se sekoittaa itseensä mm. mystiikkaa, gnostilaisuutta, shiialaisuutta ja ismaililaisuutta. 126
Suuntauksia Pääsuuntaus Sunna Shiia Suufi Kharijiitit Osuudet ovat hyvin epäselviä etenkin s u u f i- l a i s u u d e n vuoksi. Merkittävä osa suufeja Merkittävä osa suufeja Tyyppi Laki Laki ja pyhimys Suuntauksia: Varhaiset paikalliset koulukunnat: -kuufalainen -basralainen -medinalainen -mekkalainen Klassiset koulukunnat: -Hanafi -Maliki -Shafi -Hanbali Uudempia koulukuntia: -Salafi -Wahhabi 7-shiialaisuus eli ismailiitit: -Nizarit -Tayyibit -Khodzat 6-shiialaisuus Zaidit = 5-shiialaisuus Druusit Nusairit = alevit 1900-luvulta alkaen Alevit Alaviitit Ghulat-lahkot Merkittävästi nimittävät itseään shiialaiseksi tai sunnalaiseksi. Mystiikka Dervishit Tataarit Haqqani Naqsbandi 12- shiialaisuus -ja'farilaisuuskoulukunta Shadhili- Akbar Qalandarit Malamatit Suufiliike Bawa Muhaiyaddeen Pääosa ja enemmistö Omanissa Laki Ibadiitit Shaikhilaisuus Uudet uskonnot islamista Subud, NOI Baabilaisuus, Bahai Ahmadiyya 127