Martti Puukko 17.5.2011 martti.puukko@luukku.com puh. 050 530 2578 PUOLA, HISTORIAN, HUUMORIN, KIRKON JA KULTTUURIN VAIKUTUS MINÄKUVAAN JA ITSETUNTOON. Amerikkalainen, saksalainen, suomalainen ja puolalainen näkivät Afrikassa safarilla norsun. Amerikkalainen ryhtyi heti miettimään mitä Yhdysvalloissa maksettaisiin norsun syöksyhampaista, saksalainen mietti miten monta bratwurstia norsusta saisi ja suomalainen, kuten tunnettua, pähkäili mitä norsu mahtoi ajatella hänestä. Suurin piirtein tuollainenhan on sen kaikkien suomalaisten tunteman vitsin sisältö. Mutta, mitä ajatteli puolalainen norsun nähdessään? Hän mietti arvostaako norsu riittävästi Puolan kunniakasta historiaa. Edellä kertomani vitsi kertoo jotakin puolalaisista. Suomessa Puola on kuvattu usein varsin itsetuntoisena maana, joka tuntee oman arvonsa. Asia ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen. PUOLALAISTEN MINÄKUVAAN VAIKUTTAVA HISTORIALLINEN TAUSTA Puola on entinen suurvalta. Puola-Liettuan tasavalta oli niin sanottu molempien kansojen tasavalta. Jo aiemmin Liettua ja Puola olivat olleet kiinteästi yhdessä jo vuodesta 1386 lähtien jolloin Liettuan suurruhtinas Jogailasta tuli Uolan kuningas kun hänet vihittiin kuningatar Jadwigan kanssa Krakovassa. Molempien kansojen tasavalta perustettiin vuonna 1569. Syntyi valtio, jossa aatelistolla oli keskeinen asema. Aatelista syntyperää olevia puolalaisia on enemmän kuin esimerkiksi Länsi-Euroopassa. Väestöstä noin 8-10 prosenttia kuului Puola-Liettuan tasavallassa aatelistoon. ( Seuraukset näkyvät yhä muun muassa puolalaisessa tapakulttuurissa.) Puola oli multietninen valtio, jossa kuninkaan valta oli rajoitettu. Maaseudun väestö eli melkoisessa kurjuudessa. 1600-luvulla Puolan asema heikkeni. Vuosina 1655-60 tapahtui niin sanottu Potop szwedzki eli ruotsalainen vedenpaisumus. Ruotsalaiset joukot sotivat tuolloin Puolassa. Ruotsalaiset menestyivät koska puolalaiset olivat keskenään riitaisia ja epälojaaleja. 1700-luvun loppupuolella Puolan jaettiin ja maa katosi maailmankartalta Puolan jaot: 1772, 1793 ja 1795 Suurin osa Puolasta joutui Venäjän vallan alle. Itävalta ja Preussi ottivat Puolasta pienemmän osan. Puola Itsenäistyi ensimmäisen maailmansodan seurauksena 11.11.1918 1
Myrskyinen itsenäisyyden aika sotien välissä. Ensin taistelu venäläisiä bolsevikkeja vastaan. Veikselin ihme 1920. Monikansallinen Puola. Kaksi kolmannesta Puolan väestöstä oli sotien välisenä aikana etnisiä puolalaisia. Puola oli juutalaisen kulttuurin keskus Euroopassa. Miksi? Keskiajalla kun muualla Euroopassa vainottiin juutalaisia Puola suhtautui heihin suvaitsevasti. PUOLALAINEN KULTTUURI Puolassa kulttuurin asema on erityisen tärkeä myös siksi, että esimerkiksi toisen maailmansodan aikana puolalainen kulttuuri yritettiin tyystin tuhota. Puolalaisilta oli kielletty korkeampi koulutus. Saksalaiset miehittäjät kohtelivat puolalaisia fyysiseen työhön kelpaavana orjakansa. Kun kommunismi tuotiin sodan jälkeen neuvostopistinten varassa Puolaan, näkyi stalinismin vaikutus myös puolalaisessa kulttuurielämässä. Esimerkiksi Jazz oli aluksi kiellettyä imperialistista rappiomusiikkia. Jazzia kuunneltiin salaa. Vuonna 1956 Puolassa alkoi poliittinen suojasää. Puolan stalinistinen johtaja Bolesalaw Bierut kuoli Moskovassa Hrutshevin kuuluisaksi tulleen puheen jälkeen sydänkohtaukseen. Kotiarestissa ollut Wladyslaw Gomulka nousi syksyllä 1956 valtaan. Häntä pidettiin aluksi liberaalina. Lyhyt suojasää näkyikin puolalaisessa kulttuurissa selkeästi. Sananvapaus laajeni. Puolassa tehtiin tuona aikana mielenkiintoista musiikkia etenkin jazz sai jopa kansainvälistä tunnustusta. Puolalaiset elokuvantekijät saavuttivat, kuten Andrzej Wajda ja hieman myöhemmin Roman Polanski nousivat maailmanmaineeseen. Viime mainittuhan muutti vuonna 1963 Puolasta länteen, sen jälkeen kun Gomulka oli haukkunut hänen ainoan Puolassa tehdyn pitkän elokuvansa Veitsi vedessä Myöhemmin tunnettujen puolalaisten elokuvantekijöiden joukkoon liittyi myös Krzysztof Kieslowski. Suojasää näkyi myös kirjallisuudessa. Sosialistinen realismi jäi taka-alalle. Kirjailijat kuten elokuvantekijätkin oppivat ilmaisemaan haluamiansa asioita kiertoteitse. Suojasään kirjailijoita olivat muun muassa Marek Hlasko ja suomessakin tunnettu Tadeusz Konwicki. Kirjallisuus, Nobelistit neljä kirjallisuuden Nobelia, Henryk Sienkiewicz, Stanislaw Reymont, Czeslaw Milosz ja Wislawa Szymborska. 2000-luvun alussa Krakovassa asui kaksi kirjallisuuden nobelistia eli Szymborska ja Milosz. Nyt jäljellä on enää Szymborska. Aforismit. Tunnetuin puolalainen aforistikko Stanislaw Jerzy Lec Fysiikka? Joskus isänmaan ilma on isänmaan multaa raskaampaa. Tosiasioiden puhumisen paljastaa joskus vierasmaalainen korostus. Ehdin jo menettää uskoni sanaan. Sensuuri palautti sen. Kissa eli sovussa koiran kanssa, mutta eivät hiiret siitä hyötyneet. Salama valaisee oman tiensä. Hän pelkäsi omaa varjoaan. Muutkin pelkäsivät. Hänen varjoaan. Näyttikö hän kieltään viholliselle? Kyllä, nuoleskellessaan. Jotkut tavoittelevat tähtiä voidakseen ommella ne kaulukseensa. 2
Teatteri, kommunismin kaudella hyvin tärkeä henkireikä, Jerzy Grotowski ja Tadeusz Kantor. Kabaree Piwnica pod Baranami Krakovassa. POLIITTINEN HUUMORI Muistan tunnetun puolalaisen pilapiirtäjän Andrzej Mleczkon piirroksen 1980 -luvulta. Siinä pikkupoika kysyy isältään: Isä olisivatko meidän asiamme yhtä huonosti kuin Länsi- Saksassa mikäli olisimme hävinneet toisen maailmansodan? Jopa toisen maailmansodan aikana Puolassa viljeltiin mustaa huumoria. 1970-luvulla Puolassa kuten muuallakin itäisessä Euroopassa toimi niin sanottu Radio Jerevan. Esitykseni lopussa joitakin Puolassa kuulemiani radio Jerevan vitsejä. PUOLALAISET ARVOT JA MAAILMANKUVA Kirkko on yhä varsin keskeisessä roolissa Puolassa. Puola on ollut virallisesti kristitty maa vuodesta 966 lähtien, jolloin ruhtinas Mieszko ensimmäinen kastettiin kristillisin menoin. Puolassa katolinen kirkko on ollut usein se paikka, josta puolalaiset ovat hakeneet henkistä ja jopa fyysistä turvaa. Näin oli muun muassa brutaalin saksalaismiehityksen aikana vuosina 1939-45, jolloin yli 2400 pappia kuoli terrorin uhrina muun muassa keskitysleireillä. Tunnettu krakovalainen pappi ja historioitsija ja hyvä tuttavani Tadeusz Isakowicz- Zaleski muistuttaa, etteivät kaikki papit kuolleet saksalaisten käsien kautta: - Ei, myös ukrainalaiset ja venäläiset murhasivat sodan aikana puolalaisia pappeja ja polttivat kirkkoja. - Zaleskin mukaan historian eri vaiheissa vainot ovat kasvattaneet kirkon suosiota Puolassa ja, että kirkosta on haettu turvaa niinä aikoina kun itsenäistä Puolaa ei ole ollut. - Kirkko on yhä tänäänkin paljon vahvemmin läsnä puolalaisten elämässä kuin mitä se on esimerkiksi Länsi - Euroopassa. Puolan katoliset, noudattavat perinteitä esimerkiksi kirkollisten juhlapyhien, kuten Joulun vietossa. Eräänä syynä siihen on myös kirkon tekemä sosiaalinen työ, mutta ennen muuta asiaan vaikuttaa Puolan historia - painottaa Isakowicz - Zaleski. Turvaa hakivat monet puolalaiset kirkosta myös sodan päätyttyä, sen jälkeen kun kommunistit olivat häikäilemättömästi ja väkivalloin puna-armeijan pistinten varassa ottaneet vallan Puolassa. 3
Kommunistit ryhtyivät vainoamaan suosittua katolista kirkkoa, jonka he kokivat uhkaksi itselleen. Katolinen kirkko oli Puolassa kuitenkin niin voimakas tekijä, ettei sen alistaminen ollut helppoa. Kommunistit kävivät kirkon kimppuun suoraan, vainoten uuteen hallintoon vastentahtoisesti suhtautuvia pappeja. Kaikkein ankarin vainojen aika koettiin niin sanotun stalinismin aikana, joka päättyi vuonna 1956. Sinä aikana kymmeniä pappeja murhattiin ja lähes tuhat pappia tuomittiin vankeusrangaistuksiin erilaisissa näytösoikeudenkäynneissä. Valtion turvallisuuspalvelu soluttautui kirkkoon. Vuodesta 1956 lähtien salaisen poliisin osasto neljän tehtävänä oli kirkon vastainen toiminta. Jokaiselle papiksi aikovalle tehtiin turvallisuuspalvelussa oma kansio. Pappisopiskelijoita pakotettiin kahdeksi vuodeksi erityiseen armeijan joukko-osastoon, jossa heistä yritettiin erilaisten simputuskeinojen avulla tehdä kommunisteja. Kommunistit taistelivat kirkkoa vastaan myös epäsuorasti. Heidän perustamaansa Vapauden ja Demokratian Esitaistelijoidenliittoon, otettiin mukaan erityinen pappien komissio, joiden jäseniä ryhdyttiin kutsumaan isänmaallisiksi papeiksi. Kommunistit eivät pystyneet kuitenkaan nujertamaan kirkkoa, päinvastoin kirkon suosio kasvoi. Lokakuun kuudentenatoista vuonna 1978, maailman yllätti uutinen, puolalaisen, Krakovan arkkipiispan, kardinaali Karol Wojtylan valitsemisesta uudeksi paaviksi. Wojtylasta tuli paavi Johannes Paavali toinen ja ensimmäinen todellinen julkkispaavi. Vuoden 1979 kesäkuussa vastavalittu paavi Johannes Paavali toinen teki pyhiinvaellusmatkan synnyinmaahansa Puolaan. Valtava innostus valtasi maan paavin vierailun aikana. Yli kymmenen miljoonaa puolalaista kokoontui ulkoilmamessuihin ja niiden teiden varsille missä paavi liikkui. Voidaan sanoa, että Puola ei ollut enää entisensä paavin kymmenen päivää kestäneen vierailun jälkeen. Hän vetosi puolalaisiin, jotta nämä lakkaisivat pelkäämästä ja heti ensimmäisessä Varsovassa pitämässään messussa hän sanoi muun muassa: Demokraattista Eurooppa ei voi olla olemassa ilman vapaata Puolaa Se oli kieltä, jota puolalaiset ymmärsivät. 1980-luvun alku oli Puolassa suurten yhteiskunnallisten muutosten aikaa. Vuoden 1980 elokuun lakkojen seurauksena, joiden keskuspaikkana oli Gdanskin Leninin telakka, Puolaan syntyi riippumaton ammattiyhdistysliike Solidaarisuus. Se haastoi Puolaa johtavien kommunistien valtamonopolin ja keräsi nopeasti noin kymmenen miljoonaa jäsentä. Puolan katolinen kirkko oli näkyvästi mukana 1980-luvun alun yhteiskunnallisissa muutoksissa. Joulukuussa 1981 kenraali Jaruzelski julisti maahan sotatilan, joka teki lopun 16 kuukautta kestäneestä vapaammasta ajasta. Tuhansia Solidaarisuusaktivisteja vangittiin ja internoitiin. 4
Kirkko tuki vangittuja ja internoituja, mutta se ei asettunut organisaationa näkyvästi sotatilaa vastaan, joskin osa papeista niin tekikin. Paavi oli vuoden 1981 aikana ennen sotatilan julistusta vedonnut voimakkaasti sekä oppositioon, että halitukseen vuoropuhelun puolesta. Kun sotatila julistettiin paavi ei kehottanut puolalaisia avoimeen vastarintaan kommunistihallintoa vastaan. Kun Puola siirtyi asteittain ja kompromissien sosialismista markkinatalouteen ja demokratiaan vuosina 1989-90 maassa ei tehty kommunismin aikaan liittyvää pesänselvitystä. Menneisyys lakaistiin maton alle. Sama koski myös Puolan mahtavaa katolista kirkkoa. On todettava sekin, ettei 1980-luvun alussa niin mahtava ammattiyhdistysliike Solidaarisuus ollut vuosikymmenen lopussa kuin varjo suuruutensa päiviltä. Se on seikka, jonka monet Puolassa tänään kernaasti unohtavat. Puola halutaan nähdä täysin keskeisenä tekijänä siinä prosessissa, joka johti kommunismin kukistumiseen Euroopassa. Onpa entinen Solidaarisuus -johtaja Lech Walesa laskenut prosentteinakin kenelle kunnia asiasta kuuluu. Hänen laskujensa mukaan paavin merkitys oli 50 prosenttia, Solidaarisuuden 30 ja kaikkien muiden tekijöiden, kuten Reaganin, Gorbatsovin ja niin edespäin osalle lankeaa loput 20 prosenttia. PUOLALAINEN ITSETUNTO Niin, omaavatko puolalaiset hyvän itsetunnon? Tadeusz Isakowicz -Zaleskin mukaan puolalaiset ovat suorastaan primadonnamaisen herkkiä etenkin ulkopuoliselle arvostelulle. Vähänkin kriittisempi arviointi nähdään helposti suoranaisena hyökkäyksenä Puolaa, sen kulttuuria ja ylipäätänsä kaikkea puolalaisuuteen liittyvää vastaan. - Puolassa elää käsitys ritarillisuudesta. Siksi täällä halutaan nähdä puolalaiset nykyajankin ritarit lumivalkoisina ja täysin virheettöminä. - sanoo Tadeusz Isakowicz - Zaleski. Wislawa Szymborska arvioi puolalaisten itsetuntoa näin. - Vaikken haluaisikaan yleistää, niin vaikuttaa siltä, että meissä puolalaisissa yhdistyvät megalomania ja jonkinlainen alemmuuskompleksi Olen havainnut saman ilmiön. Puolalaiset ovat hyvin persoja kehuille ja imartelulle. Jos puolalaiselle esimerkiksi sanoo, että Adam Malysz on maailman kaikkien aikojen paras mäkihyppääjä, voi olla suhteellisen varma siitä, että puolalaisesta saa ystävän. Vastaavasti ulkomaalaisen ei kannata viljellä ainakaan tuntemattomien kanssa vitsejä edesmenneestä paavista. Vuonna 2005 kuollut paavi Johannes Paavali toinen on valtaosalle puolalaisista suuri sankari. Ja syystäkin on varottava visusti puhumasta puolalaisista keskistysleireistä. Vaikka suurimmat keskitysleirit kuten Auschwitz-Birkenau, sijaitsivatkin miehitetyn Puolan alueella, leirit olivat saksalaisten aikaansaannosta. 5
PUOLALAINEN TAPAKULTTUURI Eroaa kovasti pohjoismaisesta. Esimerkiksi naisia suudellaan kädelle. (kovasti jo vähenemässä) Teitittely on yleistä. Sinutteluun siirrytään vasta jos on tehty sinunkaupat. Sinuttelevaa pidetään moukkana. Pohjoismainen sinuttelukulttuuri hämmentää puolalaisia ja saattaa synnyttää väärinkäsityksiä. MARTTI PUUKKO 6