LÄNSI-SUOMEN YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO PÄÄTÖS Nrot 1) 41/2009/4 2) 42/2009/4 Helsinki 3) 43/2009/4 Dnrot 1) LSY-2008-Y-255 2) LSY-2008-Y-257 3) LSY-2008-Y-258 Annettu julkipanon jälkeen 27.5.2009 ASIA HAKIJAT Oikaisuvaatimus, joka koskee Someron Kalattomannotkon ja Kiikalan Kaskistonnummen vedenoton vaikutusten tarkkailusuunnitelman hyväksymistä, Somero 1) Kalle Alhoranta 2) Someron kaupungin ympäristölautakunta 3) Someron vesiensuojeluyhdistys ry LÄNSI-SUOMEN YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON PÄÄTÖS NRO 70/2002/4 Länsi-Suomen vesioikeus on 27.11.2002 antamallaan päätöksellä nro 70/2002/4 myöntänyt Salon kaupungille ja Halikon sekä Perttelin kunnille luvan Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen pohjavedenottamoiden rakentamiseen hakemussuunnitelman mukaisesti Someron kaupungissa ja Kiikalan kunnassa sekä veden ottamiseen niistä. Vaasan hallinto-oikeus on 30.12.2003 antamallaan päätöksellä nro 03/0276/3 muuttanut luvan määräaikaiseksi ja muuttanut lupamääräystä 4. Korkein hallinto-oikeus on 2.9.2005 antamallaan päätöksellä taltionumero 2170 muuttanut lupamääräyksiä 1, 2, 4, ja 12 sekä lisännyt uuden lupamääräyksen 4a. Voimassa olevat lupamääräykset 1, 2, 4, 4a, 8, 10, 11 ja 12 kuuluvat seuraavasti: "1) Kalattomannotkon vedenottamosta saadaan ottaa pohjavettä enintään 1 100 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna. Kaskistonnummen vedenottamosta saadaan ottaa pohjavettä enintään 850 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna.
2 Pohjavedenottamoita on käytettävä niin, ettei aiheuteta tarpeetonta vahinkoa tai haittaa. Veden tuhlausta on vältettävä. 2) Kun Iso-Pitkustan vedenpinta on tason N 60 +93,07 m alapuolella, saa Kalattomannotkon ottamosta ottaa vettä enintään 700 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna. Kun järven vedenpinta on tason N 60 +93,00 m alapuolella, saa Kalattomannotkon ottamosta ottaa vettä enintään 600 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna. (====) 4) Luvan saajien on tarkkailtava vedenottamoiden vaikutusalueella pohjaveden pinnankorkeuksia, purojen ja norojen virtaamia, alueen järvien ja lampien vedenkorkeuksia, pohjaveden ja järvien veden laatua ja tilaa sekä lähteiden ja lähteikköjen luonnonarvoja ja luonnontilaa Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Tarkkailussa on erityisesti kiinnitettävä huomiota Yrttikorpeen, Lamminlähteeseen, Pillistönsuohon Sekä Iso- Pitkustaan ja Vähä-Pitkustaan, ottaen huomioon myös viimeksi mainitun meromiktian. Vaikutuksia kalastoon ja rapukantoihin on tarkkailtava Varsinais- Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikön hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Ehdotukset tarkkailuohjelmiksi on esitettävä asianomaisten viranomaisten hyväksyttäväksi viimeistään kuusi kuukautta ennen veden ottamisen aloittamista. Tarkkailut on aloitettava asianomaisten viranomaisten edellyttämästä ajankohdasta lähtien ja joka tapauksessa ennen rakennustöiden aloittamista. Tarkkailua koskevat erimielisyydet voidaan tarvittaessa saattaa hakemuksella ympäristölupaviraston käsiteltäväksi. Tarkkailutulokset on määräajoin toimitettava Lounais-Suomen ympäristökeskukselle, Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikölle sekä Someron kaupungin ja Kiikalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. 4a) Mikäli edellä kohdassa 4 tarkoitettu tarkkailu tai muu selvitys osoittaa vedenoton vaarantavan jonkin hankkeen vaikutusalueella olevan lähteen luonnontilaa vesilain 1 luvun 17 a :n 1 momentissa tarkoitetulla, vedenottoa ei saa jatkaa, ellei siihen ole saatu vesilain 1 luvun 17 a :n 2 momentissa tarkoitettua poikkeusta. (====) 8) Vedenottamoiden rakennustyöt on aloitettava kolmen vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta uhalla, että lupa on muutoin katsottava rauenneeksi.
3 Lupa raukeaa myös, ellei työtä tehdä olennaisilta osin valmiiksi ja vedenottoa aloiteta kuuden vuoden kuluessa siitä, kun tämä päätös on saanut lainvoiman. (====) PÄÄTÖS, JOHON VAADITAAN OIKAISUA 10) Rakennustöiden aloittamisesta on ilmoitettava kirjallisesti Lounais-Suomen ympäristökeskukselle ja Someron kaupungin sekä Kiikalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille. 11) Rakennustöiden päättymisestä ja vedenoton aloittamisesta on 60 päivän kuluessa ilmoitettava kirjallisesti ympäristölupavirastolle sekä Lounais-Suomen ympäristökeskukselle ja Someron kaupungin sekä Kiikalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille. 12) Vedenottolupa on määräaikainen ja voimassa 31.12.2012 saakka. Jos veden ottaminen aiheuttaa Pitkusta-järvien vedenkorkeudessa tai muutoin vaikutusalueiden luonnonoloissa olennaisia haitallisia vaikutuksia, lupapäätöstä voidaan tarkistaa ympäristölupaviraston uudella päätöksellä. Tätä koskevan asian voi ympäristölupavirastolle tehtävällä hakemuksella saattaa vireille vesilain 17 luvun 1 :n 2 momentissa tarkoitettu henkilö, yhteisö tai viranomainen." Lounais-Suomen ympäristökeskus on 1.9.2008 antamallaan päätöksellä dnro 0200V0045-321 hyväksynyt Someron Kalattomannotkon ja Kiikalan Kaskistonnummen vedenoton vaikutusten tarkkailusuunnitelman. Ympäristökeskus on päätöksessään hyväksynyt Lounais- Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n 11.1.2007 laatiman tarkkailusuunnitelman "Vedenoton vaikutusten tarkkailuohjelma. Someron Kalattomannotko ja Kiikalan Kaskistonnummi" välittömästi käyttöönotettavaksi eräin muutoksin ja tarkennuksin. Päätöksessä tarkkailusuunnitelmaan on muun muassa lisätty havaintopaikkoja pohjaveden pinnankorkeuden seurantaan ja purojen virtaamien seurantaan. Vedenoton vaikutusalueella olevat tärkeimmät lähteet ja lähteistä lähtevien purojen alkupää on valokuvattava vuosittain vähintään kolme kertaa vuodessa käyttäen samoja kiintopisteitä. Tutkimusajankohtiin on lisätty havaintokertoja ja Iso- Pitkustan vedenpinnan korkeuden mittaus edellytetään suoritettavan reaaliaikaisesti siten, että tulokset ovat luettavissa internetissä. Seurantaan sisällytettävien talousvesikaivojen sijainti on esitettävä kartalla ja tutkimusajankohtia on täsmennetty. Samoin pintavesien havaintopaikkoja ja tutkimusajankohtia on täsmennetty Kertomuksenojan kohdalla. Kasvillisuusseurannan kohteisiin on lisätty Kalattomannotkon puustoinen suo ja Iso-Pitkusta ja seurantakohteista tehtäviä tutkimuksia on selvennetty. Kalattoman ja Iso-Pitkustan eliöseurantaan on lisätty pohjaeläimistön seuranta.
OIKAISUVAATIMUKSET 4 Tutkimusmenetelmien kuvauksia on täsmennetty. Poikkeustilanteista on ilmoitettava luvanhaltijan ja ympäristökeskuksen lisäksi myös Someron ja Kiikalan kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille. Tarkkailusuunnitelmassa mainittujen viranomaisten lisäksi tutkimustulokset on toimitettava myös Kiikalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Vuosiraporteissa on tarkasteltava myös saatujen tulosten pohjalta vedenoton ja muidenkin tekijöiden vaikutuksia ja arvioitava alueen vesitasetta sekä muutoksia alueen lampien ja muiden suojeltavien luontotyyppien luonnontilassa. Tarkkailuohjelmaan on lisätty kohta, jonka mukaan vedenottoa ei saa jatkaa jos tarkkailu tai muu selvitys osoittaa vedenoton vaarantavan jonkin hankkeen vaikutusalueella olevan lähteen luonnontilaa. Päätöksen vedenoton keskeyttämisestä tekee Lounais-Suomen ympäristökeskus. Ympäristökeskus on päätöksessään todennut, että jos veden ottaminen aiheuttaa Pitkusta-järvien vedenkorkeudessa tai muutoin vaikutusalueen luonnonoloissa olennaisia haitallisia muutoksia, lupapäätöstä voidaan tarkistaa ympäristölupaviraston uudella päätöksellä. Valvovan viranomaisen tulee myös arvioida milloin lupamääräyksen 12 mukaiset haitalliset vaikutukset ovat olennaisia ja ryhtyä toimenpiteisiin luvan tarkistamiseksi. Tarkkailuohjelma on hyväksytty otettavaksi käyttöön välittömästi. Ympäristökeskus on katsonut, ettei sillä ole Korkeimman hallintooikeuden päätöksen johdosta mahdollisuutta määräyksellä lykätä vedenoton aloittamista, kunhan tarkkailu on lupamääräysten mukaisesti aloitettu ennen vedenottamon rakentamisen aloittamista. 1) Kalle Alhoranta (Piiloranta RN:o 5:107, Kaskisto, Somero) on 30.9.2008 ympäristölupavirastoon saapuneessa oikaisuvaatimuksessaan uudistanut aiemmin tarkkailusuunnitelmaluonnoksesta tekemänsä huomautukset niiltä osin, kuin niitä ei ole huomioitu lopullisessa tarkkailusuunnitelman hyväksymispäätöksessä. Alhoranta on katsonut, että tarkkailusuunnitelman edellyttämää tarkkailua ei ole aloitettu ennen kesällä 2008 aloitettua vesiputkien ja tieverkkojen rakentamista. Tämän johdosta tarkkailusuunnitelmaa ei tulisi tässä muodossa hyväksyä eikä veden ottamiselle tulisi antaa aloittamislupaa. Alhoranta on esittänyt, että mikäli veden ottaminen aiheuttaa Pitkusta-järvien vedenkorkeudessa tai muutoin vaikutusalueiden luonnonoloissa olennaisia haitallisia vaikutuksia, tulee Lounais-Suomen ympäristökeskuksen keskeyttää välittömästi Salon, Halikon ja Perttelin vedenpumppaaminen Kalattomannotkon pumppaamosta. Tarkkailusuunnitelmaan ei Alhorannan mielestä voida jättää avoimeksi kohtia, joista tulisi sopia Lounais-Suomen ympäristökeskuksen kanssa, vaan ne tulisi sopia valmiiksi ja sisällyttää suunnitelmaan. Esimerkkinä on maininta uudesta havaintoputkesta 330 ja sen sijaintipaikan määrittämisestä. Lisäksi tarkkailusuunnitelmaan
5 tulee ottaa mukaan kaikkien vaikutusalueella olevien lähteiden luonnontilan seuranta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti. Jos jonkin lähteen luonnontila vaarantuu veden ottamisen takia ja seurannan puutteen takia sitä ei huomata ajoissa, on kyseinen lähde jo tuhottu. Vedenkorkeuksien ja virtaamien havainnointikertojen harventamista koskeva kohta pitäisi Alhorannan mielestä poistaa. Kohta asettaa avoimeksi mahdolliset havainnointikertojen vähentämiset ja jopa niiden lopettamisen Salon kaupungin ja ympäristökeskuksen sopimuksella kuulematta lainkaan asiantuntija- tai asianosaistahoja. Vedenoton keskeyttämistä koskevaa kohtaa taas tulisi muuttaa siten, että veden ottaminen tulisi keskeyttää välittömästi ja odottaa ympäristölupaviraston uutta päätöstä, jos veden ottaminen aiheuttaa Pitkusta-järvien vedenkorkeudessa tai muutoin vaikutusalueen luonnonoloissa olennaisia haitallisia muutoksia. Tällöin luonnolle on jo aiheutunut mittavia vahinkoja ja vedenoton jatkaminen heikentäisi luonnon mahdollista palautumiskykyä huomattavasti. Jos Pitkustajärvien vedenkorkeus alenee, Alhoranta on varannut itselleen tilaisuuden vaatia vahingonkorvauksia vedenottajilta ja lisäksi ympäristökeskukselta, mikäli tarkkailusuunnitelman ehtojen johdosta tämä peruuttamaton vahinko laajenee entisestään. Alhoranta on vaatinut ensisijaisesti, että tarkkailuohjelma tulisi kokonaan jättää hyväksymättä, koska vedenottajat aloittivat vedenottamoihin liittyvät rakennustyöt korkeimman hallinto-oikeuden lupamääräysten vastaisesti ennen tarkkailun aloittamista. Mikäli tarkkailusuunnitelma kuitenkin hyväksytään, tulisi Alhorannan esittämät muutokset korjata hyväksyttävään tarkkailusuunnitelmaan. 2) Someron kaupungin ympäristölautakunta on 1.10.2008 ympäristölupavirastoon toimittamassaan oikaisuvaatimuksessa vaatinut, että Lounais-Suomen ympäristökeskuksen 1.9.2008 antama päätös dnro 0200V0045-321 kumotaan ja rakennustyöt ja mahdollinen vedenotto määrätään lopetettavaksi. Jos rakennustöitä ei ole aloitettu 2.9.2008 mennessä tai jos rakennustyöt on aloitettu vastoin lupaehtoja, on lupa katsottava rauenneeksi. Toissijaisesti ympäristölautakunta on vaatinut asian palauttamista ympäristökeskukselle. Hakijalta on tällöin vaadittava sellainen tarkkailusuunnitelma, että ottoluvan lupaehdot toteutuvat. Ympäristölautakunta on todennut, että Korkeimman hallintooikeuden päätös annettiin 2.9.2005 ja Salon kaupunki esitti tarkkailuohjelman ympäristökeskukselle 18.1.2007. Ympäristökeskuksen 1.9.2008 antamassa päätöksessä on todettu, että tarkkailuohjelma on hyväksytty käyttöön otettavaksi välittömästi. Päätöksen mukaan Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:ltä saadun tiedon mukaan ohjelmaesityksen mukaisia selvityksiä on kesästä 2007 asti. Lupaehdossa 10 edellytettyä kirjallista ilmoitusta rakennustöiden aloittamisesta ei ole ympäristönsuojeluviranomaiselle tehty. Lehtitietojen mukaan Kalattomannotkon kaivo on tehty jo syyskuun alussa.
6 Salon kaupunki on ilmoittanut aloittavansa vedenoton jo tämän vuoden aikana. Ympäristökeskuksen päätöksestä ei selviä mikä on sen edellyttämä tarkkailun aloitusajankohta, eikä koska rakentaminen on aloitettu tai onko rakentamista aloitettu lainkaan. Ympäristölautakunta on katsonut, että tarkkailun aloittamisen ajankohdan määrääminen kuuluu Lounais-Suomen ympäristökeskukselle. Tarkkailua ei voi hyväksyä takautuvasti. Ympäristölautakunta on katsonut, ettei Lounais-Suomen ympäristökeskuksen 1.9.2008 hyväksymä tarkkailuohjelma ole perusteellinen ja kattava. Päätöksessä tarkkailuohjelman hyväksymisestä on ristiriitoja ympäristökeskuksen aiemmin antamien lausuntojen kanssa esimerkiksi vertailukelpoisen seurantatiedon osalta. Ympäristökeskus on hyväksynyt tarkkailuohjelman vaikka päätöksessä on todettu, että tiedot ovat riittämättömiä ja puutteellisia. Oikaisuvaatimusta on täydennetty 16.10.2008 MML, limnologi AA:n laatimalla lausunnolla. AA on muun muassa katsonut, että varsinaiset tarkkailututkimukset voidaan katsoa alkaviksi vasta sitten, kun koko tutkimussuunnitelma on lopullisen täsmällisessä muodossa kaikkia yksittäisiä tutkimusaiheita, -ajankohtia ja -menetelmiä myöten vahvistettu. Ennen vedenoton aloittamista tarvitaan tutkimustulokset vähintään kahden kesäkauden ajalta eli käytännössä tulokset on saatava parilta vuodelta ennen vedenottoa. Vedenoton aloittamisen jälkeen tarkkailututkimusten tuloksia on jotensakin luotettavien muutosarviointien tekemisen perusteiksi kerryttävä vähintään 3 4 vuoden ajalta. Koska Someron kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle ei ole tehty kirjallista ilmoitusta rakennustöiden aloittamisesta, AA on katsonut, että tämän vedenoton lupaehdon laiminlyönnin perusteella Länsi-Suomen ympäristölupaviraston tulee erillispäätöksellä välittömästi pysäyttää luvansaajien suunnittelema vedenoton aloittaminen ko. alueelta, jotta ennen vedenoton aloittamista saadaan tehdyksi riittävät luontotutkimukset. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen menettelytavat asiaa valvovana viranomaisena tulee tutkia ja tarpeen mukaan siirtää valvontavastuu toiselle viranomaiselle. AA on katsonut, että pohjaveden pinnankorkeuksien tarkkailuun tulisi lisätä pohjavesiputket 335 ja 337 sekä Yrttikorven länsipäähän sijoitettava uusi putki ja Kalattomannotkon vedenottamon ja Vähä- Pitkustan väliseen maastoon sekä Kalattomannotkon vedenottamon ja Kalaton-järven väliselle suojelualueelle. Virtaamien havaintopaikkoihin tulisi ottaa kaikki lähteet muutamien esimerkkilähteiden sijasta. Tutkimussuunnitelmaa ei tarkkailujen kestoaikana saa muuttaa ilman kaikkien tässä valitusprosessissa mukana olevien tahojen yhteistä päätöstä tai sitten vain ympäristölupaviraston päätöksellä. Kaikki tutkimusmenetelmät on kirjoitettava auki täsmällisesti ennen tutkimussuunnitelman hyväksymistä.
7 Iso-Pitkustassa näytteenoton on tapahduttava järven eteläosan pääsyvänteen kohdalla. Veden lämpötila- ja happikerrosteisuutta on seurattava sangen tiheävälisesti. Myös 13 14 metrin syvyydeltä tapahtuva neljäs koko Z 1 analyysivalikoiman käsittävän vesinäytteen tutkiminen A ja B ajankohtina on välttämätöntä. Vähä-Pitkustan osalta AA on katsonut, että näytteiden ottosyvyyksien ja -määrien ratkaiseminen voi tapahtua oikealla tavalla vasta kenttätutkimusten yhteydessä hyvän limnologisen asiantuntemuksen omaavan tutkijan toimesta. Kemokliinin sijaintisyvyys tulee määrittää 0,3 m tarkkuudella mm. tarkoilla redox-, happi- ja lämpötilamittauksilla sekä rikkivedyn hajun toteamisella. Kemokliinin ylä- ja alapuolelle on lisättävä yhteensä kaksi koko analyysivalimoiman Z 1 käsittävää näytteenottosyvyyttä. Kaikkiin 15 m:n syvyydestä alaspäin otettujen "isojen" näytteiden analyyseihin tulee lisätä rauta, mangaani ja nitriittityppi. Lisäksi Huhdinojan, lähdevesien ja Kertomuksenojan näytteiden analyyseihin on lisättävä kokonaisfosfori ja -typpi. Kasvillisuusseurantaan liittyen AA on esittänyt, että kasvillisuusseurannat olisi järjestettävä vaikutusalueen kaikille järville. Yrttikorven osalta sen länsi- ja itäosiin olisi lisättävä kumpaankin yksi tutkimuslinja. Kasvillisuuskartoituksissa on välttämätöntä käyttää 3 x 3 metrin kokoisia tutkimusruutuja siten, että tutkimusruudun keskiosan tulee sijaita seurantalinjan kohdalla. Pohjaeläinseurannasta AA on todennut, että se on liian avoin. Ainakin kaikki vaikutusalueen järvet on lisättävä tarkkailuun ja joka tapauksessa Vähä-Pitkusta. Eläinplanktonin osalta ennen vedenottoa vallinneen tilanteen selvittäminen on tärkeää. Erityisen tärkeää on poikkeuksellisen kylmän ja syvän Vähän-Pitkustan eläinplanktonin tutkiminen. Ympäristökeskuksen päätös koskien vedenoton keskeyttämistä jonkin lähteen luonnontilan vaarantumisen takia tai ympäristökeskuksen arvio lupamääräyksen 12 mukaisen olennaisen haittavaikutuksen takia tulee toimittaa kirjallisesti Someron ympäristölautakunnalle. Vahvistettua tarkkailuohjelmaa ei saa tutkimusaikana muuttaa yksipuolisesti Lounais-Suomen ympäristökeskuksen toimesta sopimatta asiasta myös Someron ympäristönsuojeluviranomaisen kanssa. 3) Someron vesiensuojeluyhdistys ry on 1.10.2008 ympäristölupavirastoon toimittamassaan oikaisuvaatimuksessa vastustanut tarkkailusuunnitelman hyväksymistä ja vaatinut sen palauttamista uudelleen laadittavaksi. Lisäksi yhdistys on vaatinut korkeimman hallintooikeuden päätöksen nro 2005:57 purkua. Toissijaisesti yhdistys on vaatinut tarkkailusuunnitelman epäkohtien ja epämääräisyyksien korjaamista ja tarkistamista. Someron vesiensuojeluyhdistys ry on katsonut, että tarkkailuohjelma ja sen epäkohdat osoittavat yksiselitteisesti sen, että vedenottoa ei esitettyjen suunnitelmien ja ehdotettujen lupamääräysten avulla voida järjestää luonnonsuojelulain vaatimusten mukaisesti. Esitetyillä menettelyillä vedenottohankkeen vaikutuksia Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla vedenottoalueella ei voida asianmukaisella
OIKAISUVAATIMUSTEN KÄSITTELY Oikaisuvaatimuksista kuuleminen Salon kaupungin vastine 8 tavalla arvioida. Luonnonsuojelulain 65 :n 1 momentissa tarkoitettujen vaikutusten asianmukainen arviointi edellyttää ehdottomasti suojeltavien luonnonarvojen nykytilanteen ja näihin arvoihin kohdistuvien vaikutusten ja uhkien toimintamekanismien sekä syyseuraussuhteiden tuntemista samoin kuin luotettavien mittaus- ja seurantajärjestelmien laatimista. Nyt esitetyssä tarkkailuohjelmassa yksikään näistä kolmesta vaatimuksesta ei toteudu asianmukaisella tavalla. Tämän vuoksi tarkkailuohjelma tulee hylätä ja valmistella uudelleen lain edellyttämällä tavalla. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä 2005:57 aiheutuvat ristiriitaisuudet on Someron vesiensuojeluyhdistys ry:n mielestä korjattava joko purkamalla ko. päätös tai muutoin korjattava se vastaamaan luonnonsuojelulain 65 :n vaatimuksia. Yhdistys on pitänyt tarkkailusuunnitelmassa virheenä sitä, että lähteiden luonnontilaisuuden vaarantumiselle ja olennaisille haitallisille vaikutuksille vedenkorkeudessa tai vaikutusalueen luonnonoloissa ei ole esitetty tarkkoja hälytysrajoja ja niiden mukaisia vedenoton keskeytysmääräyksiä. Yhdistyksen mielestä hälytysrajojen kohdalla vedenotto tulisi keskeyttää ja se saisi jatkua vasta asianmukaisten selvitysten jälkeen. Esim. Pitkusta-järvien kohdalle olisi välttämätöntä asettaa ehdottomat hälytysrajat. Lisäksi yhdistys on edellyttänyt selkeitä aukikirjauksia kaikkiin kohtiin. Erityisesti havaintokertojen vähentäminen sopimusmenettelyllä on korjattava selkein määräyksin. Someron vesiensuojeluyhdistys ry. on katsonut, että tulisi luoda yhteydenpitoelin, jossa kaikki osapuolet ovat edustettuina. Näin vältetään jälkikäteisongelmia ja valituksia. Koska vesiputkien ja vedenpumppaamoihin liittyvien tieverkkojen rakentaminen Natura-alueella on aloitettu jo kesällä 2008 ennen tarkkailusuunnitelman hyväksymistä vastoin korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä, yhdistys on vaatinut kaikkien rakennustöiden keskeyttämistä ja rikkomusten sanktioimista. Someron vesiensuojeluyhdistys on uudistanut kaikki asian käsittelyn aiemmissa vaiheissa esittämänsä vaatimukset ja yhtynyt Someron ympäristölautakunnan ja Kalle Alhorannan oikaisuvaatimuksiin ja kannanottoihin. Erityisesti yhdistys on halunnut korostaa Yrttikorven keskeistä merkitystä. Ympäristölupavirasto on varannut Salon kaupungille sekä Halikon ja Perttelin kunnille tilaisuuden vastineen antamiseen oikaisuvaatimusten johdosta. Salon kaupunki on todennut alueella tehdyn selvityksiä ja katselmuksia seuraavasti:
9 - Lamminlähteen, Pillistönsuon länsipuolisen lähdealueen ja Yrttikorven sekä Kalaton-järven kasvillisuutta tutkittiin kesällä 2007 Lounais- Suomen ympäristökeskuksen kanssa sovitulla tavalla. - Syksyllä 2007 Lamminlähteen, Pillistönsuon länsipuolisen lähdealueen ja Yrttikorven lähteistä otettiin pohjaeläinnäytteitä Lounais- Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. - Kesän 2008 aikana kasvillisuusselvityksiä täydennettiin Kalattomannotkon puustoisella suoalueella ja Iso-Pitkustassa tehdyin tutkimuksin, vaikkei ympäristökeskus niitä vuoden 2007 aikana käydyissä tarkkailuohjelmaa koskevissa neuvotteluissa edellyttänytkään. - Tarkkailusuunnitelmassa mainittujen järvien vedenlaatua on tutkittu ohjelman mukaisesti (ja Vähä-Pitkustan osalta laajemminkin) kesästä 2007 alkaen. - Alueella olevien pohjavesiputkien vedenkorkeuden mittaukset aloitettiin syksyllä 2007. Järvien ja lampien vedenkorkeuden seurannat aloitettiin vuoden 2008 alussa; sitä ennen Salon kaupunki on 2000- luvulla mitannut säännöllisesti mm. Pitkustojen, Kalattoman, Kertomuksenjärven ja Iso-Mulkkulammen vedenkorkeuksia vuoteen 2005 asti. - Suunnitelmassa mainittujen olemassa olevien pohjavesiputkien ja lähteiden vedenlaadun tutkimuksia on tehty tammikuusta 2008 lähtien; osin syksystä 2007. - Iso-Pitkustan ja Kalattoman pohjaeläimistöä on tutkittu syyskuun lopulla 2008 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla; näytteenottopaikoista ja käytettävistä menetelmistä tehtiin syyskuussa 2008 ympäristökeskukselle kirjallinen esitys, jonka se hyväksyi käydyissä keskusteluissa. - Lamminlähteen, Pillistönsuon länsipuolisen lähdealueen ja Yrttikorven alueiden merkittävimmät lähteet valokuvattiin syyskuussa 2008. Yrttikorvesta lähdelammikoita löydettiin 23 kappaletta, Pillistönsuon länsipuoliselta Natura-rajaukseen sisältyvältä alueelta 4 ja Lamminlähteen alueelta 6 kappaletta. - Yrttikorvessa sijaitsevien kahden lähdepuron virtaamia on mitattu lokakuusta 2008 alkaen sen jälkeen, kun niihin rakennettiin mittapadot. Kasvillisuuskartoitukset on tehnyt Suomen Luontotieto Oy. Lounais- Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy on vastannut vedenkorkeuden mittauksista ja vedenlaadun tutkimuksista sekä ottanut pohjaeläinnäytteet mainituista lähteistä ja järvistä. Vedenkorkeuden ja -laadun tutkimustulokset on lähetetty syyskuusta 2008 lähtien tarkkailuohjelmassa ja sen hyväksymispäätöksessä määrätyille tahoille. Aiempien selvitysten ja tutkimusten tulokset toimitetaan vastaavasti syksyn 2008 aikana tai kun niiden tulokset valmistuvat.
10 Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy päivittää tarkkailuohjelman niin, että uusien päätöksessä mainittujen tutkimusten menetelmät ja näytteenottopaikat sisällytetään siihen sen jälkeen, kun niistä on päästy sopimukseen Lounais-Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Vähä-Pitkustan oletetun krenogeenisen meromiktian johdosta Salon kaupunki on viitannut Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötekniikka Oy:n lausumaan, jossa viitataan BB:n väitöskirjaan. BB on sijoittanut Vähä-Pitkustan kategoriaan, jossa meromiktia johtuu järven morfologiasta eli muodosta ja syvyyssuhteista sekä tuulensuojaisesta sijainnista. Hakala on todennut, että Vähä-Pitkustan ns. monimolimnion- ja miksolimnionkerrosten välillä ei ole merkittäviä eroja elektrolyyttipitoisuuksissa. Samankaltaisia havaintoja on tehty myös tähänastisissa tarkkailututkimuksissa. Alueen pohjavedet sisältävät tutkimusten mukaan vain vähän elektrolyyttejä: edellytykset krenogeenisen meromiktian synnylle ovat siten kyseenalaiset. Vedenottohankkeen vaikutusten ja tarkkailusuunnitelman sisällön kannalta on oleellinen ero siinä, perustuuko Vähä-Pitkustan meromiktia suolaisiin pohjavesiin vai järven ja sitä ympäröivän maaston morfologiaan. Kaupunki on pitänyt oikaisuvaatimuksia perusteettomina. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunto Lounais-Suomen ympäristökeskus on antanut 12.2.2009 päivätyn lausunnon oikaisuvaatimusten ja Salon kaupungin vastineen johdosta. Lausunnossaan ympäristökeskus on todennut, että Hyyppäränharjun Natura-alue on luonnon monimuotoisuuden kannalta Lounais- Suomessa poikkeuksellisen arvokas alue. Tarkkailuohjelman mukaiset velvoitteet on pyritty määräämään niin kattaviksi, että niiden perusteella vedenotosta mahdollisesti aiheutuvat haitalliset muutokset luonnonolosuhteissa pystytään tunnistamaan ja vedenotolle annettavia määräyksiä pystytään tarvittaessa muuttamaan siten, että alueen merkittävät luonnonarvot eivät merkittävästi heikenny. Ympäristökeskus on katsonut, että luotettavien, vedenotosta aiheutuvien vaikutusten näkyminen esimerkiksi lähdesoiden luontotyypille ei lyhyen ajan tutkimuksilla tai seurannalla liene todennäköistä. Muutoksen selvittämiseksi tarvitaan riittävä perustieto alueen luonnonolosuhteista ennen vedenoton aloittamista sekä jatkuvaa pitkäaikaista seurantaa, jolla luonnonolosuhteitten kehitystä voidaan seurata. Ympäristökeskuksen mielestä vahvistettu tarkkailuohjelma antaa tähän riittävät lähtökohdat. Saatujen tulosten perusteella tarkkailuohjelmaa tulee voida tarvittaessa tarkistaa ja tarkentaa. Pohjaveden pinnankorkeuksia ja niiden seurantaa koskevien vaatimusten osalta ympäristökeskus on todennut, että alueelta on tehty poikkeuksellisen yksityiskohtaiset rakenneselvitykset ja pohjavesien
11 virtaukset on mallinnettu. Ympäristökeskus lisäsi päätöksessään tarkkailuun havaintoputket Iso-Pitkustan lounaispuolelle ja Kalattoman vedenottamon ja Vähä-Pitkustan välille sekä uuden putken Vähä-Pitkustan koillispuolelle. Muita uusia havaintoputkia ei ympäristökeskuksen mielestä tässä vaiheessa ole tarpeen rakentaa. Tarkkailuun lisättäväksi vaadittujen putkien 335 ja 337 ottamista mukaan ohjelmaan, ympäristökeskus ei tässä vaiheessa pidä välttämättömänä. Kalattomannotkon luonnonsuojelualueelle vaadittua uutta putkea ympäristökeskus ei päätöksessään esitetyin perusteluin pidä tarpeellisena. Konekalustoa vaativat putken asennustyöt saattaisivat vahingoittaa myös luonnonsuojelualueen luontoa. Kaikkien lähteitten tarkkailun vaatimuksesta ympäristökeskus on lausunut, että pohjaveden pinnan korkeutta tarkkaillaan pohjaveden havaintoputkista ja järvien ja lampien vedenpinnan mittauksin. Mittauspisteet on sijoitettu niin, että mittauksilla saadaan selville koko vedenoton vaikutusalueella tapahtuvat pohjaveden pinnan vaihtelut. Pohjaveden pinnanvaihteluihin vaikuttavat luonnontilassa ensisijassa sademäärien ja sadeveden maaperään imeytymisen muutokset. Vedenoton alettua vedenpintoihin vaikuttaa lisäksi vedenoton määrä, joka yleensä on melko vakio, ja näin ollen melko selkeästi erotettavissa luonnollisesta pohjaveden pinnan vaihtelusta. Pohjaveden pinnan korkeudet puolestaan vaikuttavat lähdevirtaamien muutoksiin siten, että pintojen laskiessa virtaama vähenee ja pintojen noustessa virtaamat kasvavat. Pohjavesimuodostuman reunoilla olevissa lähteissä muutokset näkyvät viiveellä ja vaimeampina kuin hyvin vettä johtavalla ydinalueella, johtuen maaperän pienemmästä vedenjohtavuudesta reuna-alueilla. Seurannassa tulee ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan keskittyä sellaisiin lähteisiin, joilla on selkeä pohjavesiyhteys vedenottoalueeseen ja näin on tarkkailuohjelmassa myös tehty. Ympäristökeskus on katsonut, että vedenoton mahdollisesti aiheuttamat muutokset lähteiden virtaamissa ja lähteiden ja lähteikköalueiden eliöstössä ovat todennäköisesti selvimmin ja nopeimmin havaittavissa niissä lähteiköissä, joissa virtaamat ovat suurimmat ja jotka luonnonarvojensa puolesta ovat samalla myös arvokkaimpia lähteikköalueita. Seurannan ulottaminen oikaisuvaatimuksissa esitetyllä tavalla koko laajuudessaan kaikkiin lähteisiin aiheuttaisi väistämättä herkän lähteikköluonnon vahingollista tallautumista ja kulumista ja saattaisi jopa merkittävästi heikentää alueen luonnonarvoja. Ympäristökeskus on päätöksessään lisännyt ohjelmaan vaatimuksen seurata alueen kaikkia muun seurannan ulkopuolelle jääviä tärkeimpiä lähteitä säännöllisellä kolme kertaa vuodessa tapahtuvalla valokuvauksella. Kasvillisuusseurannasta ympäristökeskus on todennut, että Yrttikorven lähteikköalue on kooltaan n 700 x 170 m. Tarkkailuohjelman kaksi seurantalinjaa kulkevat etelä-pohjoissuunnassa alueen halki kahden Yrttikorven parhaimman lähteikkökeskittymän kautta, joissa on myös eniten uhanalaislajistoa. Tarkkailuohjelmassa on lähdetty siitä, että linjat riittävät vedenotosta mahdollisesti aiheutuvien luonto-
12 tyypin ja kasvillisuuden muutosten tarkkailuun. Jos seurantatulosten perusteella on nähtävissä, että tutkimuslinjoilla on havaittavissa kielteisiä vaikutuksia, on syytä olettaa, että vaikutukset ulottuvat myös kuivemmille reuna-alueille. Vaikutusten havaitseminen parhaimmilla lähteikköalueilla on helpompaa ja niiden perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä myös reuna-alueiden kehityksestä ja niillä tarvittavista mahdollisista lisäseurantatarpeista. On myös olemassa mahdollisuus, että vedenotosta johtuvien pohjavesivirtausten väheneminen saattaa vaikuttaa nopeammin ja voimakkaammin Yrttikorven kuivempien ja osin ojitettujen reunaosien kosteusoloihin. Tällöin myös kasvillisuuden muutokset saattaisivat ilmetä täällä nopeammin kuin Yrttikorven keskiosassa. Tällä perusteella vaatimukset uusien kasvillisuuslinjojen perustamiseksi Yrttikorven itä- ja länsipäähän olisivat perusteltuja. Seurantalinjat tulee voida lisätä, jos se vuoden 2007 kasvillisuusseurannan tulosten perusteella osoittautuu tarpeelliseksi. Neliömetrin suuruinen seurantaruutu on tutkimuksellisesti paremmin hallittavissa ja antaa tällaisella tiheäkasvuisella luontotyypillä vertailun pohjaksi luotettavampaa tietoa kuin 3x3 metrin suuruinen näyteala. Pintavesiseurantaa koskevien vaatimusten osalta ympäristökeskus on katsonut, ettei seurantoja tarvitse laajentaa päätöksessä määrätyistä. Ympäristökeskus ei myöskään näe tässä yhteydessä tarvetta muuttaa järvien vesinäytteenottoa tai analytiikkaa. Tarkkailuohjelman mukaisissa purojen ja lähteiden vedenlaatututkimuksissa on tähän mennessä ilmennyt vedenlaadun eroja eri tarkkailupisteillä ja myös selviä vuodenaikaisvaihteluita, mikä viittaa siihen, että purojen vedenlaatuun vaikuttavat ajoittain merkittävästi myös pintavalumat. Tämän takia on perusteltua lisätä oikaisuvaatimuksista annettavassa päätöksessä lähteiden ja purojen analyysivalikoimaan vaaditut kokonaistypen ja -fosforin analyysit. Seurantamenetelmien ja tarkkailuohjelman yksityiskohtien kuvauksien ja ohjelman muuttamisen johdosta ympäristökeskus on todennut lähteneensä tarkkailusuunnitelmaa hyväksyessään siitä, että kaikissa tarkkailuselvityksissä noudatetaan yleisesti hyväksyttyjä ja käytettyjä tutkimusmenetelmiä ja tarkkailun toteuttamisesta vastaa ammattitaitoinen henkilökunta ja pätevyytensä osoittanut laboratorio. Velvoitetarkkailuissa käytetyistä menetelmistä ja niiden soveltamisesta neuvotellaan ja sovitaan yleensä tarkkailupäätöksen tekijän eli ympäristökeskuksen kanssa. Menetelmät tulee kuvata tarkkailuohjelmassa riittävällä tarkkuudella. Ympäristökeskus on tarkkailusuunnitelmasta antamassaan päätöksessä edellyttänyt, että kaikki käytetyt tutkimusmenetelmät kirjataan riittävällä tarkkuudella päätöksen edellyttämään päivitettyyn tarkkailuohjelmaan ja että ympäristökeskuksen päätöksessään määräämien uusien tutkimusten menetelmäkuvauksista ja eräistä muista tarkkailun yksityiskohdista sovitaan tätä ennen ympäristökeskuksen kanssa. Tarkkailumenetelmien käytäntöön soveltamisessa seurannan kohteiksi valituilla alueilla on myös otettava huomioon myös luonnonolosuhteiden asettamat vaatimukset. Tarkkailun kaikkia yksityiskohtia,
13 esimerkiksi näytepisteiden tarkkoja sijaintipaikkoja ei ole aina tarpeen eikä aina mahdollistakaan etukäteen vahvistaa kirjallisessa tarkkailusuunnitelmassa, vaan ne joudutaan päättämään käytännössä maastossa näytteenoton yhteydessä. Tällöin joudutaan luottamaan tarkkailun suorittajan ammattitaitoon. Ympäristökeskus edellyttää, että tarkkailumenetelmät ja tulokset esitetään raporteissa niin yksityiskohtaisesti, että ne ovat jälkeenpäin kontrolloitavissa. Tarkkailututkimusten tulosten perusteella saattaa myös jonkin tarkkailuosion tarkentaminen tulla tarpeelliseksi, esimerkkinä jonkin havaintopaikan sijainnin muutos tai jonkun havaintopaikan tai analyysimenetelmän lisääminen tulosten luotettavuuden parantamiseksi. Käytännön seurantatyössä tällaiset tarkkailuohjelman täsmentämiset ovat usein välttämättömiä. Tarkennustarpeet perusteluineen selvitetään yleensä tarkkailuraporteissa. Jos tällaisia perusteltuja tarkennus- tai muutostarpeita tulee esille, tarkistukset tulee voida tehdä ilman raskasta hallintolain mukaista päätösmenettelyä. Korkein hallinto-oikeus on lupamääräyksessä 4 velvoittanut hakijat seuraamaan vedenoton vaikutuksia Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Vesilain 2 luvun 14a :n mukaan tarkkailusuunnitelman hyväksyy alueellinen ympäristökeskus. Päätös suunnitelmasta on tehtävä noudattaen, mitä hallintolaissa säädetään. Päätös annetaan julkipanon jälkeen. Päätöstä voidaan muuttaa viran puolesta taikka hankkeesta vastaavan, valvontaviranomaisen, asiassa yleistä etua valvovan viranomaisen, kunnan tai haittaa kärsivän asianosaisen vaatimuksesta. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen käsityksen mukaan tarkkailupäätöksen tehneellä viranomaisella on päätöksen toteutumista valvoessaan oikeus ja velvollisuus tarkentaa ja täsmentää yksityiskohtia ilman hallintolain mukaista uutta päätöstä, kunhan muutokset eivät oleellisesti muuta päätöksessä vahvistetun ohjelman sisältöä tai heikennä ohjelmalle asetettuja tavoitteita. Tämä muutos- ja tarkistusoikeus on myös kirjattu tarkkailuohjelman hyväksymispäätökseen. Ympäristökeskus katsoo myös, että se voi päätöksessään määrätä tarkkailun tekijän sopimaan ympäristökeskuksen kanssa jonkin päätöksessään edellyttämän tarkkailuosion yksityiskohdista, esimerkiksi näytteenottomenetelmistä tai näytepisteiden paikoista, silloin kuin niitä ei ole mahdollista yksityiskohtaisesti kirjata päätökseen. Tällöin kyse ei ole tarkkailupäätöksen muuttamisesta, vaan tarkentamisesta ja tarkkailuohjelman valvojan velvollisuudesta huolehtia siitä, että seuranta tehdään asianmukaisin menetelmin. Vaatimukset siitä, ettei ympäristökeskus saisi tehdä tarkkailuohjelmaan muutoksia ja tarkennuksia ilman valitusprosessissa mukana olevien tahojen yhteistä päätöstä tai ilman Someron ympäristölautakunnan hyväksymistä, ovat lakiin perustumattomia. Tarkkailun aloittamisen osalta ympäristökeskus on todennut, että luvansaaja on esittänyt tarkkailusuunnitelman hyväksyttäväksi vähintään kuusi kuukautta ennen vedenoton aloittamista ja tarkkailuohjelma on ympäristökeskuksen päätöksessä hyväksytty otettavaksi
14 käyttöön välittömästi. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen ehdot ylittäviä vaatimuksia ei ympäristökeskus voi hyväksymispäätöksessä asettaa hakijalle. Korkein hallinto-oikeus ei ole asettanut pitkäaikaisia, jopa kaksi vuotta kestäviä perustilaa koskevia selvitysvelvoitteita ennen vedenottoa. Hakija on tehnyt ennen tarkkailuohjelman hyväksymistä omassa tarkkailusuunnitelmassaan esittämänsä ja ympäristökeskuksen vaatimat eliöstöselvitykset ennen tarkkailuohjelman hyväksymistä tai heti tarkkailuohjelmapäätöksen jälkeen vuosina 2007 ja 2008, kuten Salon kaupunki omassa vastineessaan on todennut. Tutkimusmenetelmät ovat yleisesti käytettyjä ja selvitysten yksityiskohtaisesta toteuttamisesta on neuvoteltu ympäristökeskuksen kanssa ja käytetyt tutkimusmenetelmät kuvataan seurantaraporteissa. Kasvillisuusselvitysten ja vuonna 2008 tehtyjen järvien pohjaeläinselvitysten raportit eivät vielä ole valmistuneet. Ympäristökeskuksen velvollisuutena on valvoa, että selvitykset on tehty asianmukaisesti ja ammattitaidolla ja niistä tehdyt tulkinnat ja johtopäätökset kestävät kritiikin. Ympäristökeskus totesi päätöksessään, että perustieto ennen vedenoton aloittamista on ollut puutteellista ja riittämätöntä vedenkorkeuksien ja virtaamien osalta. Tämän takia ympäristökeskus lisäsi näihin kohdistuvaa seurantaa mm. tihentämällä vedenkorkeuksien ja virtaamien seurantaa kerran kuukaudessa tapahtuvaksi ja vaatimalla jatkuvatoimiset virtaamaa mittaavat laitteistot kahteen Yrttikorven puroon. Syksystä 2008 lähtien hakija on toteuttanut ympäristökeskuksen päätöksen mukaista virtaamien ja vedenkorkeuksien mukaista seurantaa lukuun ottamatta Vähä-Pitkustan koillispuolelle määrättyä uutta pohjavesiputkea, jota ei vielä ole asennettu. Oikaisuvaatimuksissa on myös esitetty, että tarkkailun voidaan katsoa alkaneen vasta kun tarkkailuohjelma on lopullisessa muodossa kaikkine yksityiskohtineen hyväksytty. Ympäristökeskus katsoo, että vedenoton vaikutuksia arvioitaessa kaikkea ennen vedenoton aloittamista hankittua tutkimus- ja seuranta-aineistoa voidaan ja sitä tulee käyttää hyväksi, jos työ on tehty ammattitaidolla ja yleisesti hyväksyttyjen menetelmien mukaisesti. Vedenoton keskeyttämistä koskevien vaatimusten johdosta ympäristökeskus on katsonut, ettei käytettävissä ole sellaisia perustietoja, että tarkkoja sanallisia tai numeerisia hälytysrajoja olisi mitenkään mahdollista etukäteen asettaa, vaan päätökset lähteiden luonnontilan vaarantumisesta tai oleellisista haitallisista vaikutuksista on tarkkailupäätöksen mukaisesti tehtävä tarkkailutulosten pohjalta. Perusteet vedenoton vähentämiselle ja keskeyttämiselle on määrätty korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä. Tarkkailussa on erityisesti painotettu pohjaveden pinnan seurantaa. Näiden havaintojen avulla saadaan luotettavasti selville pohjaveden pinnan aleneminen sekä ajallisesti että alueellisesti lähes ajantasaisesti ja näin ollen voidaan hyvissä ajoin ennakoida lähteitä ja lähteikköalueita uhkaavat vedenpinnan ja virtaamien muutokset ja puut-
15 tua vedenottoon jo ennen kuin vaikutukset ovat mitattavissa eliöyhteisöissä. Viranomaisella on käytössään myös alueelle laadittu pohjaveden virtausmalli, jolla voidaan tarkkailutulosten pohjalta tehdä ennusteita tilanteen kehittymisestä. Lounais-Suomen ympäristökeskus on vielä todennut, että korkein hallinto-oikeus on päätöksessään määrännyt ympäristökeskuksen tarkkailusuunnitelman hyväksyjäksi. Ympäristökeskus toimii tässä tarkkailuasiassa vesilain mukaisena päätöksentekoviranomaisena ja tarkkailun valvojana ja tekee työtään riippumattomana asiantuntijana virkavastuulla. Ympäristökeskus on toimittanut ympäristölupavirastolle Lounais- Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n laatiman 31.8.2007 päivätyn vedenoton vaikutusten tarkkailuohjelman. MERKINNÄT 1) Kiikalan, Halikon ja Perttelin kunnat ovat yhdistyneet 1.1.2009 lukien Salon kaupunkiin. YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU 2) Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on hylännyt Kalle Alhorannan hakemuksen Salon kaupungille sekä Halikon ja Perttelin kunnille myönnetyn vedenottoluvan katsomisesta rauenneeksi 2.4.2009 antamallaan päätöksellä nro 22/2009/4, koska rakennustyöt oli aloitettu ennen niiden aloittamiselle asetetun määräajan päättymistä. Käsittelyratkaisut Asiaratkaisu Ympäristölupavirasto ei tutki tähän asiaan kuulumattomina näiden tarkkailusuunnitelman hyväksymistä koskevien oikaisuvaatimusten yhteydessä tehtyjä vaatimuksia Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen pohjaveden ottamoiden rakentamista ja veden ottamista niistä koskevan lupapäätöksen katsomiseksi rauenneeksi eikä vaatimuksia rakennustöiden ja mahdollisen vedenoton lopettamiseksi. Korkeimman hallinto-oikeuden 2.9.2005 antaman päätöksen taltionumero 2170 purkamista koskevan vaatimuksen ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen menettelytapojen tutkimista koskevan vaatimuksen ympäristölupavirasto jättää toimivaltaansa kuulumattomina tutkimatta. Ympäristölupavirasto oikaisuvaatimukset enemmälti hyläten oikaisee Lounais-Suomen ympäristökeskuksen 1.9.2008 antamalla päätöksellä dnro 0200V0045-321 hyväksyttyä tarkkailusuunnitelmaa siten, että kaikkien tarkkailtavien lähteiden ja purojen vedenlaadun tarkkailun analyysivalikoimaan lisätään kokonaistypen ja kokonaisfosforin analyysit. Pohjaveden pinnankorkeuksien havaintopaikkoihin lisätään jo olemassa oleva pohjavesiputki 337 ja Yrttikorven länsipuolelle sijoitettava uusi pohjavesiputki, jonka tarkka sijaintipaikka on sovittava ympäristökeskuksen kanssa. Lisäksi Yrttikorven alueelle lisätään yhteensä kaksi uutta pohjois-eteläsuuntaista seurantalinjaa alueen län-
16 si- ja itäreunaan. Seurantalinjojen tarkasta sijoittelusta on sovittava ympäristökeskuksen kanssa. Päätöksellä hyväksyttyyn tarkkailusuunnitelmaan lisätään seuraava kohta: Tarkkailuohjelman muutokset Tarkkailuohjelman yksityiskohtia voidaan tarvittaessa muuttaa Lounais-Suomen ympäristökeskuksen kanssa sovittavalla tavalla siten, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta eivätkä tarkkailulle asetetut tavoitteet siten vaarannu. Perustelut Hyväksytyt vaatimukset Lounais-Suomen ympäristökeskuksen antaman lausunnon mukaan tarkkailuohjelman mukaisissa purojen ja lähteiden vedenlaatututkimuksissa on ilmennyt vedenlaadun eroja eri tarkkailupisteillä ja myös selviä vuodenaikaisvaihteluita, mikä viittaa siihen, että purojen vedenlaatuun vaikuttavat ajoittain merkittävästi myös pintavalumat. Tämän vuoksi on perusteltua lisätä purojen ja lähteiden veden laadun tarkkailuun kokonaistypen ja kokonaisfosforin analyysit. Seurantaan lisättävä pohjavesiputki 337 on tarpeen vedenoton vaikutusten selvittämiseksi Iso-Pitkustan ja Yrttikorven välisen alueen pohjaveden pinnankorkeuteen ja Yrttikorven länsipuolelle lisättävä putki tämän alueen pohjaveden pinnankorkeuteen. Kuten ympäristökeskus on lausunnossaan todennut, vedenoton aiheuttama pohjavesivirtausten väheneminen alueella saattaa aiheuttaa Yrttikorven kuivemmilla reuna-alueilla nopeammin vaikutuksia kosteusoloihin ja siten aiheuttaa kasvillisuusmuutoksia nopeammin kuin keskiosassa. Tämän vuoksi seurantalinjojen lisääminen alueen reunaosille on tarpeen. Tarkkailuohjelmaa saattaa olla tarpeen tarkentaa saatujen tarkkailututkimustulosten johdosta, mutta tämän tulee tapahtua siten, etteivät tarkkailun tavoitteet heikenny. Tämän vuoksi on tarpeen täsmentää tarkkailuohjelman muuttamisesta lausuttua. Hylätyt vaatimukset Pohjaveden pinnankorkeuksien ja virtaamien havaintopaikkoja koskevien vaatimusten johdosta ympäristölupavirasto katsoo, ottaen huomioon ympäristökeskuksen päätöksessään seurantaan lisäämät pohjavesiputket ja tällä päätöksellä lisätty pohjavesiputki 337 sekä Yrttikorven länsipuolelle sijoitettava putki, että havaintopaikkojen määrä on tässä vaiheessa riittävä pohjaveden pinnan korkeuksien sekä purojen ja lähteistä purkautuvien vesien virtaamien tarkkailemiseksi. Kalattomannotkon alueelta saadaan riittävästi tietoa Kalatto-
17 mannotkon vedenottamolta, putkesta P166 ja Kalaton-järvestä. Uuden pohjavesiputken sijoittaminen ja sen havainnointi Kalattomannotkon luonnonsuojelualueella voisi haitata tarpeettomasti luonnonsuojelualueen luonnonarvoja. Lähteiden tarkkailua koskevien vaatimusten osalta todetaan, että korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan lähteiden ja lähteikköjen luonnonarvoja ja luonnontilaa on tarkkailtava Lounais- Suomen ympäristökeskuksen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Lisäksi päätöksessä on todettu, että Yrttikorpeen, Lamminlähteeseen, Pillistönsuohon sekä Iso-Pitkustaan ja Vähä-Pitkustaan on erityisesti kiinnitettävä huomiota tarkkailussa. Ympäristökeskuksen hyväksymässä tarkkailusuunnitelmassa on otettu huomioon edellä mainitut kohteet ja lähteitten seurantaan on muutoin valittu tietyt tärkeimmät ja siten edustavimmat lähteet. Valituilla lähteillä on selvä pohjavesiyhteys vedenottoalueeseen. Tarkkailuun on lisätty kolme kertaa vuodessa tehtävä muiden tärkeimpien lähteiden valokuvaus kasvukauden aikana, jolloin muutosten havaitseminen on mahdollista. Ympäristökeskuksen hyväksymää tarkkailuohjelmaa on pidettävä lähteiden osalta riittävänä. Kasvillisuusseurantaa koskevien vaatimusten johdosta todetaan, että Yrttikorven metrin levyisten seurantalinjojen lisäksi neliömetrin suuruiset seurantaruudut sijoitettuna siten, että ruutuja on 10 linjaa kohden, ovat riittäviä kooltaan ja määrältään ottaen huomioon alueen luontotyypin tiheäkasvuisuuden. Maastossa ruutujen sijoittelu voidaan toteuttaa siten, että saavutetaan mahdollisimman luotettavat seurantatulokset. Pintavesiseurantaan liittyen on esitetty vaatimuksia kaikkien järvien liittämisestä kasvi-, pohjaeläin- ja planktonseurantaan. Kaikilta alueen järviltä seurataan vedenpinnan korkeuksia ja vedenlaatua. Hyväksytyssä tarkkailuohjelmassa on otettu Kalaton ja Iso-Pitkusta kirkasvetiset järvet -luontotyypin edustajina kasvillisuus- ja pohjaeläinseurantaan. Ympäristölupavirasto katsoo, että nämä seurannat ovat riittäviä alueen järvien eliöstöseurannaksi. Lisäksi lähdelammikoiden vedessä olevassa kasvillisuudessa ja pohjalla elävien selkärangattomien eläimien lajistoa seurataan Lamminlähteessä, Pillistönsuon länsipuolisessa lähteessä ja Yrttikorvessa. Vähä-Pitkustan kemokliinin sijainnin määrittäminen on otettu huomioon tarkkailusuunnitelmassa ja sen tutkimusmenetelmän kuvaus on jo Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätöksessä edellytetty lisättäväksi tarkkailuohjelmaan. Vähä-Pitkustan meromiktia on otettu tarkkailussa riittävästi huomioon eikä seurantoja ole tarpeen laajentaa tästä. Vedenoton keskeyttämiseen haitallisten vaikutusten ilmetessä liittyvistä vaatimuksista ympäristölupavirasto toteaa, että lainvoimaisessa lupapäätöksessä on määrätty toimintaperiaatteet niissä tapauksissa, joissa todetaan jonkin lähteen luonnontilan vaarantuvan tai veden ottamisen aiheuttavan Pitkusta-järvien vedenkorkeudessa tai muutoin
Lainkohta Vesilain 2 luvun 14a KÄSITTELYMAKSUT 18 vaikutusalueen luonnonoloissa olennaisia haitallisia vaikutuksia. Jos tuolloin on kysymys vesilain 1 luvun 17 a :n 1 momentin tarkoittamasta tapauksesta, vedenottoa ei saa jatkaa, ellei siihen ole saatu vesilain 1 luvun 17 :n 2 momentissa tarkoitettua poikkeusta ympäristölupavirastolta. Muissa tapauksissa ympäristölupavirasto voi tarkistaa lupapäätöstä uudella päätöksellä. Ympäristökeskuksella on valvontaviranomaisena velvollisuus antaa luvansaajalle kehotus toimia lupapäätöksen mukaisesti, jos tarkkailutulokset tai muu selvitys osoittaa, että olennaisia haitallisia vaikutuksia esiintyy eikä luvansaaja toimi voimassaolevan lupapäätöksen mukaisesti. Tarkkailusuunnitelmaan ei siten voida ottaa erityisiä määräyksiä näiden tilanteiden varalta. Tarkkailuohjelman muuttamiseen liittyvistä vaatimuksista todetaan, että tarkkailututkimusten tulosten perusteella tulee mahdollisesti olemaan tarpeellista täsmentää ja tarkentaa havaintopaikkojen sijaintia, havaintojen määrää tai tutkimusmenetelmiä. Muutokset tapahtuvat valvontaviranomaisen kanssa sovittavalla tavalla ja niin, etteivät tarkkailulle asetetut tavoitteet heikenny. Mikäli tarkkailuohjelmaa on laajemmassa määrin tarpeen muuttaa, tämä edellyttää ympäristökeskuksen uutta päätöstä, josta on mahdollisuus tarvittaessa tehdä oikaisuvaatimus. Ratkaisut Perustelut Sovellettu säännös 1) 90 euroa 2) Maksutta 3) 90 euroa Oikaisuvaatimuksen johdosta tehdyn päätöksen käsittelymaksu on 90 euroa. Maksua ei peritä kunnan viranomaiselta tämän suorittaessa vesilaissa säädettyä laillisuuden tai yleisen edun valvontatehtävää. Ympäristöministeriön asetus ympäristölupaviraston maksullisista suoritteista (27.12.2006/1388) 2
19 MUUTOKSENHAKU Liite Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Valitusosoitus Sinikka Laitakari Paavo Saarinen Heikki Penttinen Päätöksen tekemiseen ovat osallistuneet sivutoiminen ympäristöneuvos Sinikka Laitakari sekä ympäristöneuvokset Paavo Saarinen (tarkastava jäsen) ja Heikki Penttinen. Asian on esitellyt Sinikka Laitakari. SL/sl
VALITUSOSOITUS Valitusviranomainen Valitusaika Valitusoikeus Valituksen sisältö Valituksen liitteet LIITE Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen antopäivästä sitä määräaikaan lukematta. Valitusaika päättyy 26.6.2009. Päätöksestä voivat valittaa ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä vaikutusalueella ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai asuinympäristön viihtyisyyden edistämiseksi toimivat rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asianomaiset kunnat, alueelliset ympäristökeskukset, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ja muut asiassa yleistä etua valvovat viranomaiset. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - päätös, johon haetaan muutosta - valittajan nimi ja kotikunta - postiosoite ja puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, PL 204, 65101 Vaasa, sähköposti vaasa.hao@oikeus.fi) - miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan - valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimiteta sähköisesti (telekopiolla tai sähköpostilla) Valituskirjelmään on liitettävä - asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle - mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta Valituksen toimittaminen ympäristölupavirastoon Länsi-Suomen ympäristölupaviraston yhteystiedot Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava kaksin kappalein Länsi-Suomen ympäristölupaviraston kirjaamoon. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmä liitteineen voidaan myös lähettää postitse, telekopiona tai sähköpostilla. Sähköisesti (telekopiona tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. käyntiosoite: Panimokatu 1, 00580 Helsinki postiosoite: PL 115, 00231 Helsinki puhelin: 020 610 121 (vaihde) telekopio: (09) 726 0233 sähköposti: kirjaamo.lsy@ymparisto.fi aukioloaika: klo 8-16.15 Oikeudenkäyntimaksu Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 89 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.