PUURAKENTAMINEN Luku 10 Puunsuojaus / korjausliite maaliskuu 2017
10 Puun suojaaminen Puunsuojauksen päämääränä on säilyttää puun ja muiden puuaineisten tuotteiden hyvät ominaisuudet ja estää samalla sienien ja hyönteisten ym. aiheuttamat vauriot. Suojaamattoman puun taipumusta turmeltua ei pidä kuitenkaan liioitella. Puurakennukset ja -rakenteet, jotka ovat säilyneet vuosisatoja ilman erityistä suojausta, osoittavat, että puu säilyy pitkiä aikoja myös suojaamattomana. Puun säilymisen edellytys on jatkuva alle 20 %:n kosteuspitoisuus, tai se että puu on upotettu kokonaan veteen. Tällöin eivät lahottajasienet pääse vahingoittamaan sitä. Myöskään tilapäinen pinnan kastuminen ei aiheuta vauriota, jos pinta pääsee kastumisen jälkeen kuivumaan hyvin. Muuttuneet rakennustavat, puun käytön monipuolistuminen sekä virheellinen käyttötapa ovat tuoneet mukanaan kosteusongelmia, ja samalla lahovauriot ovat lisääntyneet. Puun suojaamiseksi laholta on käytettävissä kaksi menetelmää: rakenteellinen suojaus ja kemiallinen suojaus, mukaan luettuna puun modifiointi. Rakenteellinen suojaus Rakenteellinen puunsuojaus on perinteinen, ensisijainen ja yleensä halvin ja pitkällä aikavälillä myös tehokkain suojausmenetelmä. Siinä pyritään rakenteellisin menetelmin varmistamaan myös käsittelemättömän puun säilyvyys oloissa, joissa puu joutuu tekemisiin kosteu den kanssa. Suurimpia ongelmia syntyy yleensä ulkoilmaan rajoittuvissa puurakenteissa tai rakennelmissa sekä paikoissa, joissa puu joutuu olemaan pitkiä aikoja liian kosteana esimerkiksi rakennevirheiden tai putkistovaurioiden takia. Rakenteellisen puunsuojauksen peruslähtökohta on estää veden tunkeutuminen rakenteisiin ja varmistaa niiden kuivana pysyminen. Kun puun kosteuspitoisuus saadaan pysymään alle 20 %:n, puu on suojassa lahottajasieniltä ja muilta biologisilta tuholaisilta. Rakenteelliseen puunsuojaukseen luetaan myös puun pintakäsittely ja rakenteiden huolto. Jos rakenteet on suunniteltu oikein, on pelkkä rakenteellinen puunsuojaus riittävä. Kemialliseen puunsuojaukseen joudutaan turvautumaan lähinnä rakennuksen ulkopuolisissa maahan rajoittuvissa ja pysyvästi sateille alttiissa puurakenteissa. Ulkoilmassa olevaan puuhun vaikuttavat mm. fotokemialliset, kosteusfysikaaliset, mekaaniset ja biologiset rasitukset. Niiden aiheuttamiin puun muutoksiin vaikuttavat lisäksi rakennusosan ympäristö ja puupinnan suunta. Suojattaessa puuta säältä tulee kiinnittää huomiota puun laatuun. Se tulisi valita aina käyttökohteen mukaan (esim. ikkunat, verhous, rankotolpat jne.). Tärkein suojausmenetelmä on rajoittaa rakenteellisesti kosteuden pääsy puuaineisiin rakenteisiin. Puutavaran kosteuden tulisi jo rakennusvaiheessa vastata mahdollisuuksien 2
mukaan puun lopullista käyttökosteutta. Kaikilta sivuilta suljetuissa rakenteissa kosteuspitoisuuden tulisi olla 12 15 %. Ulkotiloissa puu tulee suojata sateelta ja sijoittaa siten, että vesi ei jää sen päälle seisomaan. Mikäli tämä ei ole mahdollista muotoilun tai rakenteen vuoksi, kemiallinen suojaus on yleensä tarpeellinen. Puun poikkileikkauspinta imee erityisen herkästi kosteutta, joten se tulisi aina käsitellä veden imeytymistä estävällä aineella. Ulkoilmaan rajoittuviin puisiin rakennusosiin kohdistuvia kosteusrasituksia voidaan vähentää esimerkiksi seuraavin tavoin: Rakennukseen tehdään riittävän leveät räystäät. Puisen julkisivuverhouksen tausta on tuulettuva. Järjestetään vedenpoisto katolta siten, ettei vesi valu seinää pitkin. Sijoitetaan alimmat puurakenteet roiskevesihaittojen vähentämiseksi vähintään 300 mm:n etäisyydelle maan pinnasta. Sateelle alttiit rakennusosat muotoillaan niin, ettei vesi pääse takana oleviin tai liittyviin rakenteisiin. Rakennetaan tarvittaessa tippanokkia ja vesikouruja juoksevan ja tippuvan veden ohjaamiseksi. Vältetään vettä kerääviä nurkkia, uria ja liitoksia. Varmistetaan kosteiden rakennusosien nopea kuivuminen. Käsitellään veden kanssa tekemisiin joutuvien verhouslautojen päät veden imeytymisen estämiseksi. Lisäksi tulee ottaa huomioon seuraavia asioita: Kaikkien liitoksiin käytettävien metallitarvikkeiden tulee olla sinkittyjä tai muuten ruostumattomia. Vaakasuorat ja vinot pinnat tulee verhota ja massiiviset vaakapuut suojata päältä (mieluimmin pellillä) 10.1. Puutavara menossa kyllästyssylinteriin. Pitkät räystäät Oikein mitoitetut kourut ja syöksytorvet Viistosade Noin 25 mm:n tuuletusrako Tippanokka Roiskevesi Kapillaarinen veden nousu 10.2. Rakenteellinen suojaus. Riittävä yläpohjan tuuletus Riittävä sisäpuolinen vesihöyrynvastus ja ilmatiiviys Vesihöyry Bitumikermi Riittävä ryömintätilan tuuletus Vesihöyry 3
Puurakenteissa olevat saumat tulee tehdä siten, että kosteuden aiheuttamat muodonmuutokset ovat mahdollisia ilman vaurioita. Seinän vesihöyryntiiviyden tulee vähentyä lämpimästä tilasta kylmään päin mentäessä. Yksinkertaisten puuosien, kuten aidanpylväiden, pergolan kannatteiden, puutarhakalusteiden yms., yläpinta on suojattava riittävillä kallistuksilla, siveltävä monta kertaa huokoisuuden poistavilla aineilla, pellitettävä tai peitettävä bitumihuopakaistalla. Sään vaikutuksille alttiit liimapuupalkit ja ulokkeet tulee suojata päältä pellillä. Puu ei saa joutua kosketuksiin maan kanssa. Kapillaarinen vedenliike puuhun liittyvistä rakennusosista, betonista, metallista yms. tulee katkaista esimerkiksi bitumihuovalla tai bitumisivelyllä. Julkisivuverhouksen taustan tulee olla kokonaan tuulettuva, sillä moitteettomastikin toteutetuissa rakenteissa sadevesi saattaa tunkeutua tuulen voimalla verhouksen taakse. Tuuletusraon syvyyden tulee olla noin 20 mm ja läpituuletuksen alhaalta ylös tulee aina olla kunnossa. Kemiallinen suojaus Rakenteellisen suojauksen lisäksi on tarpeellista käyttää kemiallista puunsuojausta silloin, kun kosteus ei pysy alle 20 %:n eikä puun säilymistä rakenteellisin keinoin voida varmistaa. Kemiallinen suojaus on siis rakenteellista suojausta täydentävä, ei itsenäinen keino. Tällöin tulevat kysymykseen seuraavat menetelmät: ruiskutus ja sively upotus paine- ja tyhjökyllästys. Kemiallisella puunsuojauksella saavutettu puun lahonkestävyys on riippuvainen suoja-aineesta, sen koostumuksesta ja määrästä sekä imeytymissyvyydestä. 4 Ruiskutuksen ja sivelyn vaikutus puun säilyvyyteen kosteassa ympäristössä on yleensä vähäinen. Käsittelyn anti lienee useimmiten lähinnä koristeellinen. Riittävän usein toistetulla käsittelyllä voidaan kuitenkin vaikuttaa puun säilyvyyteen myös pitkän ajan kuluessa. Tavanomaisessa sively- ja ruiskukäsittelyssä suojaaine tunkeutuu vain 1 2 mm:n syvyyteen. Upotusmenetelmällä saadaan pintapuu suojatuksi enintään 5 mm:n syvyyteen. Nesteen imeytymisen syvyyteen vaikuttaa upotusaika. Pinnan suojaukseen käytettävien puunsuoja-aineiden koostumus on vaihteleva. Puunsuoja-aineet ovat joko liuotin- tai vesiliukoisia. Puunsuojaus perinteisillä menetelmillä Kyllästämisen korvikkeeksi tarjotaan usein perinteisiä puunsuojausmuotoja kuten pellavaöljyllä tai punamultamaalilla tehtyä sivelykäsittelyä. Kenttäkokeiden tulokset osoittavat, että perinteisistä puunsuoja-aineista saatiin tehokas suoja vain puutervaa käyttäen, mikäli ter vaus uusittiin kolmen vuoden välein. Muilla perinteisillä puunsuojilla ei saavutettu merkittävää suojaa lahoa vastaan verrattuna täysin käsittelemättömään puuhun. Millään pintakäsittelytavoilla ei voida saavuttaa samanlaista suojaa lahoa vastaan kuin painekyllästyksellä. Puun kyllästys Puun kyllästyksessä käytettävät suoja-aineet Tavallisimmat tyhjö- ja painekyllästyksessä käytettävät suoja-aineet ovat vesiliukoiset kyllästeet (suolakyllästeet) kreosoottiöljy öljypohjaiset kyllästeet. Suolakyllästetty puu on hajuton ja väriltään useimmiten vihertävä. Kyllästystapa soveltuu hyvin mm. sahatavaralle, pylväille ja aitatolpille. Kreosootti on kivihiilestä valmistettu, sivutuotteena syntyvä fenolipitoinen öljymäinen aine. Sitä käytetään vain painekyllästyksessä.
Kreosoottilla kyllästetty puu on väriltään ruskea, voimakashajuinen ja tahriva. Tämän vuoksi kreosootti ei yleensä sovellu käytettäväksi rakennuksissa. Käyttökohteita ovat ratapölkyt, pylväät, paalut, siltarakenteet yms. Öljyliukoiset kyllästysaineet kuuluvat B-luokkaan. Öljyliukoisia suojausaineita voidaan käyttää puun kyllästykseen tai pinnan sivelyyn. Öljypohjaisia kyllästeitä käytetään teollisesti esimerkiksi ikkunanpuitteisiin. Öljykylläste mahdollistaa puun luonnollisen värin säilyttämisen ja runsaan värivalikoiman. Suomessa ei ole vuosiin painekyllästetty sahatavaraa öljyliukoisilla kyllästysaineilla. Kyllästysmenetelmät Suomessa käytettäviä kyllästysmenetelmiä on useita. Täyssolukyllästys (Bethell-menetelmä) on käytetyin kyllästysmenetelmä teollisuudessa. Kyllästysprosessi muodostuu alkutyhjöstä (15 45 min.), työpaineesta (60 180 min.) ja lopputyhjöstä (15 45 min.). Prosessivaiheiden pituus vaihtelee kyllästettävän puutavaran koon mukaan. Säästökyllästys- (Rüping-) menetelmää käytetään pääasiassa kreosoottikyllästykseen. Kyllästysprosessi muodostuu alkupaineesta (10 15 min.), työpaineesta (80 180 min.) ja lopputyhjöstä (60 120 min.) Alkupaineen suuruuden avulla voidaan säädellä puuhun jäävän kyllästeen määrää. Kaksoistyhjökyllästystystä käytetään B-luokan kyllästykseen öljypohjaisilla kyllästeillä. Kyllästysprosessi muodostuu alkutyhjöstä (10 15 min.), työpaineesta (5 10 min.) ja lopputyhjöstä (20 30 min.) Puu kyllästetään aina valmiiksi työstettynä. Muita kyllästysmenetelmiä ovat mm. puserrus-, Gewecke-, Lawry-, vaihtopaine- ja diffuusiomenetelmät. Kyllästysprosessissa puutavara suljetaan painetta kestävään säiliöön, josta poistetaan ilma. Säiliöön päästetty kyllästysaine imeytyy puun solukkoon alipaineen vaikutuksesta. Tyhjökyllästyksessä käytetään tämän jälkeen vähäistä ylipainetta, painekyllästyksessä sen sijaan 12 16 ilmakehään ylipainetta. MN/m 2 Ylipaine 2,0 Bethel-menetelmä 1,5 5 t Rüping-menetelmä 2 3 t 1,0 0,5 ~ 0,5-1 t t 0,2 ~ 1,5 t 0,1 0,05 50 0,02 80 0,01 0,5 t ~ 1 t ~ 1 t 90 % Tyhjiö Suolapainekyllästys A-luokka Kreosoottipainekyllästys A-luokka 10.3. Suomessa yleisimmin käytetyt kyllästysmenetelmät. Kaksoistyhjökyllästys B-luokka 5
Taulukko 10.1. Kyllästysluokat (SFS 3974). Riskiluokka Käyttöalue Esimerkki Suositeltava puunsuojausluokka (NTR) 1. Kuivat sisätilat Huonekalut 2. Välillä kosteat sisätilat Kattotuolit 3. Ulkona oleva puu, joka ei ole maatai vesikosketuksessa 4. Puutavara ulkona jatkuvassa maatai vesikosketuksessa 5. Puu suolaisessa merivedessä tai erikoisrakenteet (Ei koske Suomenlahden tai Pohjanlahden merirakenteita.) 3.1. Ikkunat ja ovet 3.2. Ulkoverhoukset, piharakenteet Piharakenteet, aidat, portaat, parvekerakenteet, kantavat sääalttiit puurakenteet, laiturit, sähköpylväät Paalut, jäähdytystornit, laiturit B tai A AB, A A M Kreosoottikyllästyksessä puuhun painetaan ennen kyllästysaineen imeyttämistä etupaine, joka täyttää soluontelot siten, että kyllästysaine imeytyy vain solunseinämiin. Lopuksi kyllästysaine poistetaan säiliöstä ja sinne imetään jälkityhjö, jolloin ylimääräinen kyllästysaine poistuu puutavarasta. Painekyllästysjakso kestää noin kolme tuntia. Painekyllästysmenetelmässä männyllä kyllästyy koko pintapuu, tyhjökyllästyksessä pintapuu enintään 10 mm:n syvyyteen. Männyn sydänpuuta ja kuusta ei niiden rakenteen takia voida kyllästää. Painekyllästettäessä puutavaraa on varmistuttava puun kuivuudesta (kosteus < 25 %). Kyllästetyn puutavaran käyttö Kyllästetty puutavara on tarkoitettu käytettäväksi laholle alttiissa puurakenteissa. A-kyllästysluokan puutavaraa voidaan käyttää maa- tai vesikosketuksessa olevissa rakenteissa, jotka lahotessaan ovat erittäin vaikeasti vaihdettavissa. Kyllästämöt kyllästävät paksuudeltaan 48 mm ja sitä suuremman sahatavaran A-kyllästysluokkaan. AB-kyllästysluokan puutavaraa voidaan käyttää säälle alttiissa maanpinnan yläpuolisissa rakenteissa. Paksuudeltaan alle 48 mm sahatavara kyllästetään pääsääntöisesti AB-kyllästysluokkaan. B-kyllästysluokan puutavara on tavallisesti ennen kyllästystä muotoon työstettyä, ja sitä voidaan käyttää esimerkiksi ikkunarakenteiden uloimmissa osissa. M-kyllästysluokan puutavaraa ei Suomen olosuhteissa tarvita. Kyllästetyn puutavaran väri Vesipohjaisilla, kuparia, booria tai muita tehoaineita sisältävillä kyllästeillä kyllästetty (eli suolakyllästetty) puutavara on väriltään vaaleanvihreää tai ruskeaa ja hajutonta. Pintakäsittelemättömänä kyllästetty puu harmaantuu ulkokäytössä. Kreosoottiöljyllä kyllästetty puutavara on väriltään tumman ruskeata. Sen hajun voimakkuus saattaa vaihdella käytetyn öljylaadun mukaan. Öljypohjaiset puunsuoja-aineet (B-luokka) ovat tavallisesti värittömiä. Puunsuoja-aineen sisältämän liuotinaineen aiheuttama haju heikkenee liuotinaineen haihtuessa. Haihtumisaika on tyhjökyllästetyllä puutavaralla muutamia viikkoja. Osa puunsuoja-aineista on värittömiä ja osa voidaan sävyttää eri värein. 6
pintapuu sydänpuu 6 NTR B NTR AB NTR A NTR M Käsittelemätön puu Pintakäsittely Tyhjökyllästetty, päätytunkeuma 50 mm NP3 / UC3 Painekyllästetty NP5 / UC3 Painekyllästetty NP5 / UC4 Painekyllästetty, maksimaalinen kyllästeen määrä NP5 / UC5 10.4. Esimerkki pintakäsittely- tai kyllästysaineen tunkeuman syvyydestä ja kyllästysaineen määrästä. Painekyl lästyksessä saadaan kyllästysaine tunkeutumaan sydänpuuhun asti. NP3 ja NP5 ovat standardin EN 351 mukaisia puunsuojausluokkia ja UC3, UC4 ja UC5 standardin EN 335-1 mukaisia käyttöluokkia. Ks. taulukko 10.2. (RT 21-11094) Kyllästetyn puutavaran luokitus Teollisesti kyllästetty puutavara jaetaan kyllästysluokkiin M, A, AB ja B. Luokitus perustuu ENstandardeissa EN 335-1, EN 351-1 ja Pohjoismaiden puunsuojaneuvoston asiakirjassa NTR Dokument nr. 1:2010 esitettyyn puunsuoja-aineen tunkeumaan sekä esitettyihin käyttöluokkiin. Luokitus edellyttää, että puunsuoja-aine on hyväksytty kyseiseen luokkaan puulaji on hyväksytty kyseiseen luokkaan tuotantolaitos on hyväksytty tuottamaan kyseisen luokan puutavaraa kyllästetyn puutavaran laatua valvotaan. M-, A- ja AB-luokan puutavara on kyllästetty paineen avulla kreosoottiöljyllä tai vesipohjaisella kyllästeellä. A-luokan kyllästetyssä puutavarassa on kyllästeen määrä noin kaksinkertainen AB-luokan puutavaraan verrattuna. B-luokan puutavara kyllästetään tavallisesti öljypohjaisilla kyllästeillä tyhjön avulla. Suomessa ei käytännössä kyllästetä puutavaraa B-luokkaan. Luokitus koskee kaikkia mäntylajeja. NTR on lisäksi laatinut oman luokituksen mm. kuusisahatavaralle. Kuva 10.5. Kyllästetyn puutavaran luokitusmerkinnät. Merkintälipukkeesta tulee käydä ilmi kyllästysluokka, käytetty puunsuoja-aine ja kyllästäjä. M- ja B-luokkia ei merkitä kappalekohtaisin merkintälipukkein. Luokka A merkitään valkoisella ja luokka AB keltaisella merkintälipukkeella. (RT 21-11094) Eurooppalainen luokitus Suomen liittyminen EU:hun toi mukanaan muutoksia myös kyllästetyn puutavaran luokitukseen. Eurooppalainen moniluokkainen puunsuojausluokitus on syntynyt huomioon ottaen Euroopan maantieteellisesti ja ilmastollisesti poikkeavat puun käyttöalueet. Myös ympäristöturvallisuuden vaatimukset käytettävien puunsuoja-aineiden ja niiden käyttömäärän osalta 7
ovat olleet luokituksen rakennetta ohjaavana tekijänä. Tärkeimmät puunkyllästysteollisuutta koskevat eurooppalaiset standardit ovat: EN 351, osat 1, 2 ja 3, EN 335-1 ja EN 599, osat 1 ja 2. Käyttöolosuhteet on EN 335-1 -standardissa jaettu viiteen käyttöolosuhdeluokkaan, UC1 UC5. Luokassa UC1 puutavara on kuivissa sisätiloissa, jolloin käsittelemätön tai pintakäsitelty puu on sopiva materiaali. Luokassa UC2 puu on katettuna ulko-olosuhteissa, jolloin puun suojauksessa riittää pelkkä pintakäsittely. Luokkaan UC3 kuuluvat maan yläpuoliset säälle alttiit rakenteet. Tällöin puunsuojaukseen voidaan käyttää kevyempää kyllästystä. Käytettävien suojaaineiden tehokkuus varmennetaan esimerkiksi kenttäkokein ja laboratoriossa tehtävällä koestuksella. Luokassa UC4 eli maa- ja vesikosketuksessa olevissa rakenteissa puu tulee kyllästää tehokkaammin, ja käytettävien puunsuojaaineiden tehokkuus testataan kenttäkokeissa 5 vuotta ennen kyllästeiden käyttöönottoa. Luokassa UC5 olosuhteet ovat vaativimmat: merivesirakenteet (suolainen kosteus ja hajottavat merivesiolot). Tällöin kyllästysaineiden hyväksyntä edellyttää koestusta merivedessä vähintään 5 vuotta. Suomen vesistössä ei ole käyttöolosuhdeluokkaa UC5 vastaavia olosuhteita. Pohjoismaiset ja eurooppalaiset luokat rinnakkain Suomessa ja muissa Pohjoismaissa käytetään pohjoismaisia ja eurooppalaisia merkintöjä rinnakkain. Luokkien B ja AB puutavaraa suositellaan käytettäväksi käyttöolosuhdeluokassa UC3, A luokkaa käytetään olosuhdeluokassa UC4 ja M luokkaa käyttöolosuhdeluokassa UC5. Laadunvalvonta ja merkintä Kyllästysluokituksen mukaisen puutavaran valmistus on laadunvalvonnan alaista. Laadunvalvontaa koskevat ohjeet on esitetty asiakirjassa NTR Dokument nr. 3:2011. Yrityksellä, joka laadunvalvonnassaan on sitoutunut noudattamaan em. asiakirjaa, voidaan myöntää oikeus merkitä tuotteensa kuvan 10.4 mukaisin merkinnöin. Suomessa NTR-merkinnän käyttö on Kestopuuteollisuus ry:n hallinnoima. NTR-merkintä vahvistaa yrityksen tuotteiden NTR-asiakirjojen mukaisuuden. Kyllästetyn puutavaran merkintää koskevia määräyksiä on annettu TUKES:n puunsuoja-aineiden hyväksymispäätöksissä ja merkintöjä koskevia laatujärjestelmään liittyviä ohjeita on annettu em. pohjoismaisissa asiakirjoissa. Taulukko 10.2. Pohjoismaiset kyllästysluokat ja niitä vastaavat eurooppalaiset puunsuojausluokat sekä niiden kyllästeille asetetut vaatimukset. Kyllästysluokka Puunsuojausluokka Kyllästeille asetetut vaatimukset Suoja-aineen tunkeuma Tunkeutuneen suoja-aineen määrä M NP5 Suoja-aine on tunkeutunut pintapuun läpi A NP5 AB NP5 Täytettävä TUKES:n päätöksen sekä NTR:n hyväksymisasiakirjan vaatimus B NP3 Vähintään 6 mm:n lateraalinen ja vähintään 50 mm:n pituussuuntainen tunkeuma pintapuussa 8
Taulukko 10.3. Höylätyn painekyllästetyn sahatavaran yleisimmät poikkileikkausmitat. Paksuus/ leveys (mm) 15 21 28 33 39 45 70 95 150 45 70 95 120 145 170 195 vakiokoko harvemmin tuotettava koko Taulukko 10.4. Eri kyllästysluokkien mukaisia suoja-aineita. Kyllästysluokka M A AB B A-luokan kyllästetyn puutavaran paketti merkitään valkoisella lipukkeella ja AB-luokan keltaisella lipukkeella. Suoja-aine (kylläste) Kreosoottiöljy Cu-tuotteet (kupari) Kreosoottiöljy Cu-tuotteet metallivapaat tuotteet Orgaaniset öljypohjaiset tuotteet A- ja AB-luokan kyllästetty puutavara merkitään myös kappalekohtaisesti pienimpiä dimensioita lukuun ottamatta. Kyllästetyn puutavaran käyttökohteet Suomessa tuotetaan myyntiin kahden luokkavaatimuksen, A ja AB, mukaisesti kyllästettyä puutavaraa. Ostettaessa kyllästettyä puutavaraa tulee kyllästysluokan valinnassa ottaa huomioon aiottu käyttökohde. Kyllästetty puutavara on tarkoitettu käytettäväksi laholle alttiissa puurakenteissa. A-kyllästysluokka A-kyllästysluokan puutavaraa voidaan käyttää maa- ja vesikosketuksessa olevissa rakenteissa, kantavissa ja turvallisuutta edesauttavissa rakenteissa, jotka lahotessaan ovat erittäin vaikeasti vaihdettavissa. Kyllästämöt kyllästävät 48 mm:n paksuisen ja sitä paksumman sahatavaran sekä poikkileikkausmitaltaan 80 mm:n tai sitä paksumman pyöreän puutavaran A-kyllästysluokkaan. A-luokan mukaan kyllästetyn kestopuun käyttökohteita ovat mm. laiturit ja sillat, ulkoportaat, parvekkeiden kantavat rakenteet ja turvallisuutta edesauttavat kaiteet, aitapylväät, pylväät ja pilarit, jotka ovat alapäästään maakosketuksessa. Myös puiset pihalaatat, jotka ovat maata vasten, tulisi tehdä A-luokan kestopuusta samoin kuin pihan pengerrykset ja istutusten rajaukset. Samoin kasvihuoneiden rakenteet tulisi tehdä A-luokan kestopuusta, sillä kasvihuoneolosuhteet ovat korkean kosteuden ja lämpötilan takia erittäin vaativat. AB-kyllästysluokka AB-kyllästysluokan puutavaraa voidaan käyttää säälle alttiissa maanpinnan yläpuolisissa rakenteissa. Paksuudeltaan alle 48 mm:n sahatavara sekä poikkileikkausmitaltaan alle 80 mm:n 9
Taulukko 10.5. Kyllästetyn puutavaran käyttöesimerkkejä eri käyttöluokissa. Käyttöluokka Käyttöalue Esimerkkejä Suositeltava kyllästysluokka 1 Puu kuivassa sisäilmastossa. Huonekalut, sisäverhoukset 2 Puu, joka ei ole suoraan alttiina sään vaikutukselle eikä ole kosketuksessa maahan, mutta jonka kosteuspitoisuuden Iyhytaikainen nousu on mahdollista. 3 Säälle ja kondenssikosteudelle alttiina oleva puu, joka ei ole kosketuksessa maahan eikä pysyvästi vedessä ja joka sijaitsee siten, että vaurioituneet osat on helppo vaihtaa eivätkä aiheuta tapaturmavaaraa. 4 Puu, joka on jatkuvassa kosketuksessa maahan tai makeaan veteen tai meriveteen, jonka suolapitoisuus on enintään 0,7 % (kaikki Suomen rannikkovedet) tai on erityiselle säärasitukselle alttiina, ja jonka lujuuden ei henkilöturvallisuussyistä sallita heikentyvän tai jonka vaihtaminen on vaikeaa. 5 Puu suolaisessa merivedessä ja puu, jolle asetetaan erityisiä kestävyys- ja lujuusvaatimuksia. 1) Käyttöluokat on määritelty standardissa EN 335-1. Kattotuolit, katetussa ulkotilassa oleva puu. Ikkunat ja ulko-ovet Sateelta suojaamattomat ulkovarusteet, piharakenteet, pihalaatat, yms., jotka eivät kosketa maahan. Sähkö- ja puhelinpylväät, ratapölkyt. Laiturien ja siltojen kantavat rakenteet. Aidan ja portin pylväät, ulkopuoliset rakenteet kuten portaat, parvekerakenteet, yms. Satama- ja venelaiturit, peruspaalut, yms. B AB A M pyöreä puutavara kyllästetään pääsääntöisesti AB-kyllästysluokkaan. AB-luokan kestopuun käyttökohteita ovat mm. ulkokalusteet, ulkoverhoukset, aita- ja terassilaudoitukset, pergolarakenteet, huvimajat, kukkalaatikot ja köynnöskasveja tukevat ristikot. AB-luokan kestopuu soveltuu myös leikkikenttävarusteisiin. B-kyllästysluokka B-kyllästysluokan puutavara on tavallisesti ennen kyllästystä muotoon työstettyä, ja sitä voidaan käyttää esimerkiksi ikkunarakenteiden uloimmissa osissa. M-kyllästysluokka M-kyllästysluokan puutavaraa ei Suomen olosuhteissa tarvita. Toimitus Kyllästetyn puutavaran on toimitettaessa oltava käyttökohteen mukaisesti kosteuspitoisuudeltaan sellaista, että sitä voidaan välittömästi käsitellä ja käyttää. Kyllästeille on TUKES:n hyväksymispäätöksessä määrätty kyllästetyn puun enimmäiskosteuspitoisuus. Herkästi haihtuvien orgaanisten liuotteiden tulee olla haihtuneita. Kyllästetyn puutavaran, jossa suoja-aineena on käytetty raskaampia orgaanisia liuottimia tai öljyä, tulee toimitettaessa olla pääosin pintakuivaa ja tahraamatonta. Puutavaran, joka on kyllästetty kreosoottiöljyllä luokkaan A, tulee toimitettaessa olla pintakuivaa ja tahraamatonta. Kyllästetyn puutavaran tulee toimitettaessa olla TUKES:n kiinnittymisohjeiden mukaista. 10
Lujuus ja kestoikä Kyllästetyn puutavaran lujuusominaisuudet eivät poikkea vastaavan kyllästämättömän puutavaran lujuusominaisuuksista. Kestoikä on käyttökohteen ja kyllästysluokan mukaan 3 5 kertaa pitempi kuin kyllästämättömällä puulla. Esimerkiksi A-kyllästysluokan puutavaran kestoikä on maakosketuksessa 4 5 kertaa pitempi kuin kyllästämättömällä puulla. Työstö Kyllästettyä puuta työstetään tavanomaisilla puuntyöstömenetelmillä. Suositeltavaa on, että työstö tehdään mahdollisimman pitkälle ennen kyllästämistä tai vaihtoehtoisesti hankitaan sellaisia puutavaradimensioita, joita tarvitsee työstää mahdollisimman vähän työmaalla. Työstöpinnat tulee käsitellä siveltävällä puunsuoja-aineella. B-luokan kyllästys tehdään valmiiksi työstetyille rakenteille ja osille. Mikäli kyllästettyä puutavaraa joudutaan työstämään, tulee käytetyn kyllästysaineen mukaan varustautua tarvittavin suojausmenetelmin ja suojavarustein. Kyllästetyn puutavaran kiinnittäminen Suolakyllästetyn puun kiinnityksessä tulisi käyttää kiinnikkeitä, ruuveja ja nauloja, jotka kestävät kyllästysaineiden sisältämien metallisuolojen ja kosteiden käyttöolosuhteiden aiheuttamat korroosiovaikutukset. Mikäli kiinnityksessä käytetään liimoja, tulisi niiden olla säänkestäviä. Kyllästetyn puun liimaaminen on hankalampaa kuin käsittelemättömän puun. Siksi kyllästetystä puusta valmistettujen liimarakenteiden suunnittelu ja valmistus vaativat tarvittavan pätevyyden. Kreosoottikyllästetyn puun liimaus on syytä suorittaa ennen kyllästämistä. Kaikissa kantavissa ja henkilöturvallisuuden kannalta merkittävissä rakenteissa (esim. portaat ja kaiteet) tulee käyttää vain ruostumattomasta tai haponkestävästä teräksestä valmistettuja kiinnikkeitä. Kuumasinkittyjä kiinnikkei tä saa käyttää vain kohteissa, joissa mahdollinen korroosio ei aiheuta rakenteiden tai henkilöturvallisuuden kannalta vaaratilannetta. Sinkkikerroksen paksuuden tulee olla vähintään 90 mikrometriä. Mikäli kyllästetyn puun kiinnitykseen käytetään muita kiinnikkeitä, tulee ottaa huomioon, että kiinnikkeiden kestoikä saattaa olla lyhyempi kuin kyllästetyn puun kestoikä. Kyllästetyn puun pintakäsittely A-, AB- ja B-luokan kyllästetty puutavara voidaan tavallisesti pintakäsitellä vesi- tai liuoteohenteisilla puunsuojilla tai ulkopuolisten puupintojen pintakäsittelyyn tarkoitetuilla maaleilla. Suolakyllästetyn puutavaran vihreä väri saattaa kuitenkin jonkin verran muuttaa pintakäsittelyaineiden vaaleita sävyjä. Tuotekohtaisista eroista johtuen on suositeltavaa varmistua kyllästysaineen ja pintakäsittelyaineen yhteensopivuudesta valmistajien kirjallisista ohjeista. Ennen pintakäsittelyn aloitusta on syytä varmistua, että kyllästetty puutavara on riittävän kuivaa (pintakäsittelyaineesta riippuen puun kosteusasteen tulisi olla enintään 18 %). Ulkopuolisten puupintojen pintakäsittelyä on tarkemmin käsitelty RT-ohjeessa RT 29-10572. Painekyllästetty puu eli kestopuu elää kostuessaan ja kuivuessaan käsittelemättömän puun tapaan. Ulkovarastoidun kestopuun tulee antaa kuivua hyvissäkin kuivumisolosuhteissa vähintään kuukauden. Joskus voi riittävä kuivuminen kestää jopa puoli vuotta. Kestopuu voidaan maalata ilman erityisiä toimenpiteitä vasta muutama vuosi käyttöönoton jälkeenkin. Takarajana voidaan kuitenkin pitää viittä vuotta. Oikea pintakäsittely lisää kestopuun ikää ja huoltoväliä sekä antaa puulle halutun ulkonäön ja värin. Kestopuu voidaan käsitellä öljyämällä, kuultavalla puunsuojalla, peittävällä puunsuojalla tai lateksi- tai öljymaalilla, joka on tarkoitettu ulkokäyttöön. 11
Puun luonnonmukainen kyllästäminen 10.6. Mäntyöljyllä kyllästettyä puutavaraa (australialaisen arkkitehdin Richard Le Plastrierin suunnittelema tilateos Lahdessa). Käytöstä poistetun kestopuun ja työstöjätteiden hävittäminen Kaikki käytöstä poistettu kyllästetty puutavara luokitellaan erilliskerättäväksi rakennusjätteeksi. Osa kyllästetystä puutavarasta luokitellaan lisäksi vaaralliseksi jätteeksi sisältämiensä kyllästysaineiden ja niiden pitoisuuksien vuoksi. Käytöstä poistettu kyllästetty puu ja työstöjäte hävitetään turvallisesti palauttamalla puutavaran keräyspisteisiin tai jäteasemille energiakierrätykseen. Kyllästettyä puuta ei saa polttaa yksityisesti, sillä siitä haihtuu savukaasujen mukana noin kolmannes puun sisältämästä arseenista. Kupari ja kromi taas jäävät pääosin tuhkaan, kuten myös loppuosa arseenista. Tämän takia kyllästetyn puun poltto on sallittua vain luvan saaneissa polttolaitoksissa, joissa savukaasut puhdistetaan tehokkaasti ja tuhka voidaan kerätä talteen asianmukaista käsittelyä varten. Viime vuosina on kehitetty lukuisia luonnosta saataviin kyllästeisiin perustuvia puunkyllästysaineita korvaamaan jo perinteisiksi muodostuneita kreosootti- ja suolakyllästeitä. Ehkä pisimmälle kehitetty luonnonmukainen kylläste on männystä saatava mäntyöljy. Öljykyllästyksessä puusta saadaan vettähylkivää puu voidaan jopa täyttää kokonaan öljyllä (öljyä 250 500 kg/m 3 ). Tällöin puu ei ime vettä, joten sen muodonmuutokset, halkeilu ja säröily ovat vähäisiä. Öljykyllästettyä puuta voidaan valmistaa erivärisenä. Öljykyllästetty puu on helppo huoltaa. Huolloksi riittää yleensä pintakäsittely öljyllä silloin tällöin. Ympäristöystävällisenä tuotteena öljykyllästetty puu voidaan turvallisesti kierrättää ja mm. polttaa. 12