Kuohuvaahto.com Bremenissä

Kuohuvaahto.com Bremenissä Kuohuvaahto.com päätti tutustua pohjoissaksalaiseen Bremenin kaupunkiin. Kaupunki on tunnettu kansainvälisesti menestyneestä Becks oluestaan ja Werder Bremen jalkapallojoukkueestaan. Nämä kaksi asiaa yhdistettynä edullisiin Ryanairin lentoihin ja kaupungin kohtuuhintaisiin hotelleihin saivat meidät vakuuttuneiksi matkakohteesta. Tampesterista Saksaan Neljän miehen kommando-osastomme aloitti matkanteon Helsingistä kohti Nääsvilleä aamuhämärissä. Saavuimme Ryanairin terminaaliin Pirkkalaan hyvissä ajoin ennen koneen lähtöä. Ryanair käyttää vanhaa jo elämää nähnyttä pientä terminaalia uuden pääterminaalin kupeessa. Ostimme viikonlopulle parkkiaikaa ja painelimme uudelle puolelle aamukahville. Varsinainen terminaali oli ahdas ja tosiaan hiukan rähjäinen mutta se ei meitä häirinnyt. Olihan terminaali vain Ryanairin asiakkaita varten ja mitään varsinaista ruuhkaa ei ollut. Ja kun itse lento oli paitsi edullinen ja lähti myös ajallaan olimme koneeseen päästyämme varsin tyytyväisiä. Laskeuduimme Bremeniin hiukan etuajassa. Jälleen pisteet Ryanairille, jonka "no-nonsense" tyyppinen tehokas toiminta oli mielestämme hyvin toimivaa. Bremenissä suunnistimme lentokentän turistipisteeseen ostamaan lippuja ratikkaan, joka lähtisi asemarakennuksen ulkopuolelta. Puolen tunnun kuluessa saapumisesta olimmekin jo ratikassa ja menossa kohti keskustaa. Pehmeästi liikkuva moderni matalalattia ratikka saisi pääkaupunkimme liikennelaitoksen päättäjät tikahtumaan kateudesta. Lipunmyyntipistekin, joka oli pieni sininen

kosketusnäytöllä varustettu boksi, löytyi ratikan sisältä, ei laiturilta. 15 minuutin ratikka-ajelun päätteeksi saavuimme suoraan hotellimme eteen rautatieaseman (Hauptbahnhof) liepeille. Voiko julkinen liikenne enää paremmin toimia? Bremenin vanhaa kaupunkia Altstadtia ja markkinakojuja

Painelimme hissukseen keskustaan. Kaupungissa oli saksan vanhimman kansanjuhlan Freimarktin viimeinen viikonloppu. Keskustaan tuomiokirkon ympäristöön oli rakennettu keskiaikaiset markkinat huvilaitteineen. Tarjolla oli tietenkin makkaroita ja olutta, lämmintä glühweinia ja jägerteetä sekä muita juomia ja herkkuja joita nautiskelimmekin koko vierailumme Kaikki juomat tarjottiin perisaksalaiseen tapaan omista laseistaan. Ei muovi- tai paperitörpöistä. Ihmiset kuljeskelivat kojulta toiselle viini ja olutlasit käsissään vapaasti kuin sisätiloissa konsanaan. Eikä merkkiäkään olutteltoista tai -alueista tai karsinoista tms. Brauerei Beck Iltapäivän ohjelmassa oli vierailu panimossa. Brauerei Beck kuuluu panimojätti InBev konserniin ja Beck s on Saksan myydyin vientiolut. Herrat Lüder Rutenberg, Heinrich Beck ja Thomas May perustivat 1873 panimon, jonka alkuperäinen nimi oli Kaiserbrauerei Beck & May. Perinteisesti pienten paikallisten panimoiden Saksan olutteollisuudessa Beck on kasvanut kansainväliseksi peluriksi, jonka vuosituotanto kohoaa yhdeksään miljoonaan hehtolitraan. Saksan olutviennistä panimo edustaa yli kolmannesta

Muutaman bratwurstin ja Andechsin oluen jälkeen otimme jälleen ratikan alle ja suuntasimme kohti Weserin rannalla sijaitsevaa Becks/InBev kvarteeria. Saavuttuamme Weserin ylittävälle sillalle neniimme tulvahti voimakas maltaan tuoksu! Olimme siis navigoineet oikeaan suuntaan. Näkymä sillalta Yli Weser joen kohti Beck s korttelia

Olimme vahvistaneet netin kautta etukäteen vierailuajankohdan ja koska siihen oli vielä hetki aikaa, pistäydyimme paikalliseen kneipeen haistelemaan tunnelmia. Haistelemaan olikin oikea sana sillä paikan kaksi maksavaa (?) asiakasta olivat saaneet paikan todella täyteen tupakansavua. Ei tietoa mistään kielloista täälläkään. Saimme eteemme kylmää ja vaahtoavaa Haacke-Beck pilsiä. Kuiva pohjoinen pils täytti odotukset saksalaisen oluen laadusta niin lagerista kuin puhummekin. Myöhemmin opimme, että Haacke-Beck on juuri Bremenin alkuperäinen olutmerkki ja lähialueiden levinnein olut. Beck s on ollut enemmän vientituote, joka vasta maailman maineeseen tultuaan on saanut suuremman aseman omassa maassaan ja kaupungissaan. Haacke-beck tulisi olemaan juuri se panimo, jossa vierailisimme hetken kuluttua. Moderni Becksin tuotantolaitos kun ei ole yhtä "kodikas" - jos tehtaasta niin voi yleensä puhua. Haacke-Beck maistuu näille janoisille matkamiehille

Kneipesta lähdimme kohti panimoa. Kiersimme laajan panimoalueen takaisin Weserin rannalle. Kuljimme muutaman sata metriä joen rantaa ohi korkean viljasiilon ja ali panimolta tien ylitse jokea kohden menevän putken, jolla proomuista nostetaan mallasta panimon tarpeisiin. Tuo esiaikainen vesitie on edelleen toimiva kuljetusratkaisu EU-maailmassa! Vierailukeskuksessa maksoimme noin 7 pääsymaksun, jolla saisimme myös kiertueen lopuksi neljän oluen maistelukierroksen. Englanninkielinen ryhmämme koostui lisäksemme muutamasta Lapinlahden linnut fanista ja englantilaisista, amerikkalaisista ja italialaisista olutturisteista. Saimme päällemme turvaliivit ja parinkymmenen ryhmä painui ensiksi auditorioon katselemaan historiikki elokuvaa ja mainosvideota. Lyhyen leffasession jälkeen tutustuimme hiukan keinotekoiselta tuntuvaan olutmuseoon, jossa saimme pläjäytyksen Bremeniläisestä oluenpanosta ennen ja nyt. Vanhan pullotuskoneen demonstraatio Museon jälkeen pääsimme itse panimorakennukseen. Ohitimme vielä 52 m korkeat mallassiilot sekä uuden panimon, jossa tehdään Becksiä maailman janoisille. Sisällä saimme nähdä jälleen lyhyen videon tuotannosta sekä johdatuksen raaka-aineisiin. Itse panimo oli

täydessä tuotannossa oleva Becksin naapuri Haacke-Beck. Panimosali oli "tyypillinen" kaakeliseinäinen ja lasi-ikkunainen avoin tila, jossa valtavat jo ajan patinoimat kupariset porisivat kuumina. Kupariset pannut kävivät kuumina Haacke- Beckin panimossa Tämä, toisin kuin Prahassa Staropramenin turisteille näytettävä osa, oli tuotannossa oleva panimo. Pääsimme panimomestarin rinnalla kurkkaamaan avoimesta pienestä luukusta kuumaan pannuun, jonka höyryt sumensivat katsojan lasit ja josta vierteen tuoksut virtasivat ympäristöön. Kuumasta panimohallista siirryimme ulos. Alitimme rymisevän "ulosjuoksutusputken, jossa käytettymäski siirtyi odottamaan lastausta autoihin ja matkaa kohti alueen maatiloja, joissa mäski käytetään rehuna. Ulkona pihalla suurten teräksisten käymisastioiden varjossa tuhannet tynnyrit siirtyivät tyhjistä pinoista tuotantoon ja jälleen lastattavaksi uudelleentäytettyinä eteenpäin.

Kierros päättyi maistelutilaisuuteen, joka pidettiin keittopannun muotoon rakennetussa tilassa. Leikkimielisen Haacke-Beck vastaan Beck sokkotestin jälkeen saimme tilata maistettavaksemme panimon tuotteita mielemme mukaan (mm. Becks Green Lemon, Beck Gold ja Kräusen) Pöytäseuranamme olleilta kahdelta perusenglantilaiselta futisfanilta Manchesteristä (Man City) saimme kuulla, että seuraavan päivän Werder Bremen otteluun olisi edelleen lippuja jäljellä. Olimme jo suunnitelleet jalkapallo-ottelussa käyntiä, mutta luettuamme netistä ottelun olevan loppuunmyyty olimme jo lähes luopuneet toivosta. Saimme tietää, että stadionin lippupiste olisi auki vielä puolisen tuntia ja ehtisimme hankkimaan liputkin. Bier und Fussball Poistuimme panimosta ohi vastaanoton, joka toimi myös panimosälän myyntipisteenä. Myytävänä oli kaikkea mahdollisista jääkaappimagneeteista, olutlaseista ja korkinavaajista t- paitoihin ja toppatakkeihin. Ostimme pakollisen Haacke-Beck "fani -paidan" ja lähdimme kohti Wester -stadionia.

Stadionin fanimyymälässä ei ollut tungosta. Myyjä, kuultuaan aksenttimme, kysyikin mistä olemme. Vastasimme olevamme Suomesta ja tulleemme katsomaan Petri Pasasen matsia. Ehkä tekivät jonkin sortin asiakaskyselyä mutta joka tapauksessa saimme todella hyvät paikat lipan alta 30 : n hintaan. Hintakin oli varsin kohtuullinen verrattuna englannin pääsarjan otteluihin. Mitä britit olivat suureen ääneen ihmettelivätkin. Stadionin olut oli tietenkin Haacke-Beck, joka on myös Werder Bremenin pääsponsori. Olut tarjottiin muovisista fanimukeista ja ne sai myös viedä katsomon puolelle. Alla tifosi Ottelun jälkeen etsimme panimoravintola Schüttingerin keskustasta. Heidän kneipensa oli viihtyisä, joskin hiukan meluista juottola, jossa dj soitti musiikkia ja olipa parin neliön tanssilattiallekin saatu raivattua tilaa. Olutfinessit jäivät sen sijaan aika vaatimattomiksi. Olut oli kyllä tuoretta ja hyvää. Pienpanimolle tyypillisesti suodattamatonta sekä vaaleaa että tummahkoa lageria (SCHÜTTINGER Hell und SCHÜTTINGER Dunkel). Oluen ympäriltä kaikenlainen koreilu oli riisuttu. Asiakkaina oli kaikenikäistä ja näköistä porukkaa, jolle olut tuntui maistuvan. Ravintola tarjosi myös paikan omia tislattuja tuotteita.

Bremenin vanhan kaupungin pittoreskeimmasta osasta Schnoorista löysimme ravintolan, joka tarjosi mainion paikallisen Bremeniläisen ruuan lisäksi myös Bremeniläistä luomuolutta Nordsch BioBier. Lähtöpäivää edeltävänä iltana Illastimme rantakatu Schlachten varrella sijaitsevassa Paulaner Wirtshaus ravintolassa maistellen mm. baijerilaista Schwarzbier gulassia kera Paulaner Weizenbier ja Paulaner Dunkle lagerin. Prost! Teksti ja kuvat Handelsson Kuvat myös Gary SF Gallahan Linkit: http://www.haake-beck.de/ www.schuettinger.de http://www.nordsch.com/nordsch.html http://www.becks.de/ http://www.werder.de/ http://www.paulaners.de/index2.htm http://www.bremen-tourism.de/foreign/frame.cfm?lang=fin