Selostus Prahan 10 km:n juoksusta 2013 ja juoksijoiden Prahan matkasta yleensä Juoksijakerhomme oli päättänyt osallistua (http://www.runczech.com/en/) Prahan 10 km:n iltajuoksuun ( O2 Prague Grand Prix ) 2013 neljän juoksijan voimin. Matkaan lähtivät Timo K., Kari R, Heikki S. ja Olli T. Kari toimi tällä kertaa puuhamiehenä ja löysi seurueelle edulliset suorat lennot Finnairin koneilla (n. 200 / henki) sekä huoneet siististä hotellista (2 yötä 70 / henki). Kolmen päivän (lauantaiaamusta maanantai-iltaan) matkan hinnaksi tuli siis n. 270 per osallistuja. Hotelli oli City-Inn Hotel, joka on merkitty ao. kuvaan. 1. päivä: Lauantai 7.9.2013. Lento Prahaan, numerolappujen haku, juoksu Lento Prahaan lauantaiaamuna lähti klo 9:30; tapaaminen lentoasemalla oli hyvissä ajoin klo 8.00. Oli sovittu, että kaikilla on vain käsimatkatavaraa mukana, ja kaikki olivat tehneet web check-in:in, joten päästiin saman tien odottamaan lennon lähtöä. Lento sujui hienosti ja oli vähän etuajassa perillä. Otimme taksin suoraan numeroiden hakuun Running Mall:iin Vltava-joen pohjoispuolelle. Turistioppaat suosittelevat keltaisia AAA-takseja, ja sellaisia olikin taksijono täynnä. Alle sattui Skoda Suberb, joka tuntuu olevan varsin tilava auto. Sovittiin, että otetaan taas käsi-excel eli Kexcel käyttöön. Numerolaput saatiin (lisäksi saatiin mm. T-paidat, reput, alkoholittomat oluet jne.). Running Mall:ista päätettiin kävellä keskustaan, koska matka sinne kulki illan juoksureittiä myöten, eli reittitiedustelu tuli hoidettua samalla. Ilma oli aurinkoinen ja lämpötila 25 C.
Keskustassa pastalounas (spaghetti carbonara x 4) ja sen jälkeen hotelliin. Pienen odottelun jälkeen saatiin huoneet: ihan siistit ja tilavat; Karia ja Ollia onnisti näköalan (kadulle) suhteen paremmin kuin Timoa ja Heikkiä (tympeälle sisäpihalle). Iltapäivällä tehtiin sitten kilpailupaikan lähtöalueen (maali oli samassa paikassa) katselmus, ja sen jälkeen ohjelmassa oli vain lepäilyä hotellissa illan juoksuun valmistautumassa. Illalla sitten menimme lähtöjonoon. Lähtijät jaoteltiin eri ryhmiin heidän ilmoittamiensa tavoiteaikojen mukaan. Kari ja Heikki olivat varovaisesti ilmoittaneet tunnin, muut kovempia aikoja: Timo pääsi ryhmään C, Olli D:hen, Heikki ja Kari E:hen. Lähtiessä klo 19:30 oli vielä valoisaa.
Juoksussa sitten kaikki painoivat kykyjensä ylärajoilla. Heikki ja Kari juoksivat yhdessä, paitsi että loppusuoralla Heikki repäisi kaulaa bussinmitan verran (4 sek). Maalin tultaessa oli jo pimeää. Juoksijoiden viralliset tulokset (aakkosjärjestyksessä) ovat alla, samoin kuin kuva webbisivusta. Yhteensä oli 4582 maaliin päässyttä juoksijaa, joten sijoituimme kaikki parempaan puoliskoon. Alla joitain kuvia juoksusta ja maaliin tulosta (Timo äärimmäisenä oikealla):
Juoksun reitti kulki vanhasta keskustasta Vltava-joen pohjoisrannalle ja sieltä taas takaisin: Maalissa tunnelmat olivat hyvät: Hieno juoksutapahtuma, oivalliset järjestelyt, ja kaikkien Syyskuun juoksijoiden tuloksetkin olivat hyvät. Ja juoksun jälkeen saatiin mm. osallistujamitalit, ja niihin sai teettää kaiverrukset hieno muisto Prahan reissusta (kuva seuraavalla sivulla).
Illalla juoksun jälkeen syötiin vielä kunnon päivällinen tšekkiläisen oluen (Staroprane Unfiltered) ryydittämänä, ylpeinä meillä oli hiellä ja tuskalla ansaitut juoksupaidat yllä.
2. päivä: Sunnuntai 8.9.2011. Nähtävyyksiä Aamulla tavattiin hotelliaamiaisella jo klo 8:00, että päästiin nopeasti baanalle. Kaunis sää jatkui myös sunnuntaina: edelleen aurinkoista ja n. 25 C. Jokainen pani päälle juoksusta saadun valkoisen T-paidan. Aluksi käveltiin ympäriinsä vanhassa keskustassa. Sitten mentiin kahden tunnin kiertoajelulle pikkubussilla. Kuulokkeista sai valita selostuskielen parinkymmenen vaihtoehdon joukosta, myös suomi oli tarjolla! Praha on iso kaupunki, jossa on suuria korkeuseroja tätä ei huomaa, jos pyörii vain vanhan keskustan alueella. Reittiin kuului myös pysähdys kuninkaanlinnan ja katedraalin luona; emme menneet sisään kumpaankaan, vaan tyydyimme ihailemaan niitä ulkopuolelta. Ajelun jälkeen mentiin keskustorille. Siellä oli menossa rintasyövän vastainen tapahtuma, monella naisella oli purppuranpunainen paita yllään. Lauantain Hesarissa oli suositeltu kahta olutpaikkaa Prahassa (tai oikeastaan kolmea, mutta se kolmas oli naapurikaupungissa). Päätettiin käydä näissä molemmissa, ensin U Fleku:ssa (jossa myös syötiin myöhäinen lounas), sitten juomassa 8 oluen setti Pivovarsky dum:issa.
Matkalla ensimmäiseen ravintolaan U Flekuun törmättiin aiemmin mainitun rintasyövän vastaisen tapahtuman kulkueeseen. Paitsi violetteihin pukeutuneita naisia, mukana oli mm. Star Wars hahmoja. Mekin menimme mukaan kulkueeseen, kun se oli sopivaan suuntaan matkalla; kuva seuraavalla sivulla. Ja sen alla kuva Timosta maistelemassa 8 oluen settiä Pivovarsky dum:issa: tarjolla oli aikakin tummaa, vaaleaa, punertavaa, banaaninmakuista ja kahvinmakuista olutta. Kaikki olivat ihan juotavia, ja ne arvosteltiin joukolla. Voittajaksi taisi selvitä kahvilla maustettu olut. Nämä maustetut oluet olivat muutenkin positiivinen yllätys: mauste (kahvi, banaani, ) tuoksui voimakkaasti, mutta maussa vaikutus oli sopivan hillitty. Olutsetin jälkeen vielä käveltiin läheiseen Kaarlen puistoon, jossa vähän lepäiltiin. Sieltä sitten kävely hotellille kahtena joukkueena.
3. päivä: Maanantai 10.9.2010. Kävelyä, iltalento kotiin Aamuvirkut Timo ja Kari sopivat lähtevänsä aamukävelylle ennen aamiaista. Sateen takia kävelyn aloitus lykkääntyi puolella tunnilla. Ensin mentiin hotellilta sen Vltava-joen ylittävän sillan luo, joka oli osa juoksureittiä. Sitten käännyttiin vasemmalle ja käveltiin joen etelärantaa usean sillanvälin verran. Joki ylitettiin vasta Kaarlen sillalla. Sitten pohjoisrantaa takaisin, jolloin voitiin vielä tsekata kunnian kenttiä, so. lauantain juoksureittiä. Loppumatkasta rupesi vähän satamaan, mutta se ei menoa suuremmin haitannut. Alla olevissa kuvissa Timo ja Kari poseeraavat Kaarlen sillalla. Tällä välin seurueen aamu-unisempi puoliskokin oli herännyt. Suihkun jälkeen sitten nautittiin aamiainen ja luovutettiin huoneet. Saimme jättää laukut hotelliin säilytykseen päivän ajaksi. Aamupäiväksi oli tarkoitus mennä Tekniikan museoon (joen pohjoispuolella), mutta usein museot ovat suljettuna maanantaisin; niin tämäkin. Vltava-joen ja Tekniikan museon välissä (joen pohjoispuolella siis) on iso puisto, joka on korkean rinteen päällä. Seurueemme kulki puistoa pitkin itään lähelle Kaarlen siltaa asti. Puiston itäpäässä on ravintola, jonka terassilta on komeat näkymät alas Vltava-joelle (kuva alla). Siellä nautittiin päiväkahvit.
Vähän oli hankaluuksia löytää reitti puistosta alas Kaarlen sillan lähelle (oli tultu jo aika lähelle kuninkaan linnaa ja katedraalia), mutta onnistuihan se lopulta. Nautittiin oluet, ylitettiin Kaarlen silta ja suunnistettiin kohti Espanjalaista synagogaa. Lounas syötiin synagogan vieressä olevassa yhden Michelin-tähden ravintolassa. Kaikki alkoivat olla niin täynnä olutta, että ruokajuomaksi otettiin viiniä. Laskettiin, että aamukävelijät Timo ja Kari ovat kävelleet n. 25 km kahtena päivänä, ja muutkin reilusti yli 15 km; eli varsin liikunnallinen loma! Ja lounaan jälkeen mentiin katsomaan Espanjalaista synagogaa. Sitten käveltiin taas vanhaan keskustaan ja otettiin viimeiset kahvit samassa paikassa, mistä reissu aloitettiin pastalounaalla. Haettiin laukut hotellilta ja ajettiin taksilla lentokentälle. Kexcel:iä oli pidetty aika hyvin tasapainossa; tehtiin summien laskenta ja (pienten) erojen tasaus. Paluulennolla osa seurueesta vielä juhlisti hyvin sujunutta juoksua (ja Suomen maajoukkueen koripallomenestystä!) samppanjalla. Ja lopuksi vielä Karin tarkempia muistikuvia juoksusta, kun tällä sivulla on vielä tilaa Kun oma kunto oli vähän arvoitus ja Heikillä oli ollut polvivaivoja, lähdettiin varovasti tavoittelemaan 55 min:n aikaa. Alussa oli sankat väkijoukot ja alustana mukulakiveä (+ raitiovaunukiskoja yms. ansoja), joten piti olla tarkkana, ettei kompastunut. Ensimmäisen kilometrin kyltti saavutettiin ajassa 5:15, joten hyvässä vauhdissa oltiin. Tätä vauhtia edettiin neljä ensimmäistä kilometriä, eli aika 4 km:n kohdalla oli muutaman sekunnin yli 21 min. Ilta oli silloin jo hämärtynyt. Viidennen kilometrin kohdalla oli juottopiste (vähän jonotusta) ja heti perään ylämäkeä, joten vauhdista jäätiin. Yleensä Heikki on juoksuissa lähtenyt omille teilleen puolenvälin jälkeen, mutta kun polvivaivojen takia juoksuharjoitukset olivat jääneet pariin kertaan, tällä kertaa hän tyytyi juoksemaan kanssani melkein koko matkan. Parilla seuraavalla kilometrillä ei väliaikoja tarkkailtu. Seitsemännen kilometrin kohdalla (lähestyttiin läntistä kääntöpaikkaa) oli katuvalo pimeänä, joten tarkkaa väliaikaa ei siellä saatu. Mutta kahdeksan kilometrin kohdalla (itäisen kääntösilmukan jälkeen) laskin, että jos viimeiset kaksi kilometriä juoksen 5:30:n vauhtia (= 11:00 / 2 km), pitäisi 55 min:n loppuaikaa varten väliajan olla alle 44 min. No, se oli reilusti alle 43 min, joten oli toiveita 54 min:n alituksesta, jos vain tsemppi riittää loppuun asti. Loiva ylämäki sillalle juostiin kovalla rasituksella, sitten helpotti. Yhdeksäs kilometrikyltti oli sillan jälkeen, jonka jälkeen Heikki yritti nykäisyä pariin otteeseen; mutta aina hän juuttui väkijoukkoon, jolloin sain hänet uudelleen kiinni. Tietysti ihmisvirrankin vauhtikin kiihtyi vähän maalin lähestyessä. Vasta loppusuoralla väenpaljous hellitti sen verran, että Heikki sai nykäistyä 4 sekunnin kaulan. Itse näin bruttoaikakellon maaliviivan yllä ja tsemppasin sen verran, että sain bruttoaikani tasan 56 min:ksi. Juoksun jälkeen saatiin juomia ja syötäviä sekä osanottomitali. Heikki lähti heti hotellia kohti, kun taas minä lähdin etsimään telttaa, jossa mitaleihin kaiverrettiin nimi. Teltan summittaisen paikan olin katsonut aluekartasta jo päivällä, ja sieltähän se löytyi. Jono oli lyhyt ja se veti hyvin. Virkailijatyttö näki numerolapustani, että olin maksanut kaiverruksen, joten hän otti mitalini vastaan ja kiinnitti siihen post-it-lapun, johon kirjoitti kilpailunumeroni 2621. Hän ohjasi minut kiertämään teltan toiselle puolelle, ja eipä tarvinnut kovin montaa sekuntia odottaa, kun sain jo mitalini takaisin, nimeni ja nettoaikani oli siinä hienosti kaiverrettuna. Kyllä on tekniikka ihmeellistä!