Pc V
VK-FAKTA PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA DIAARIOTE 11.01.2005 DIAARIOTE PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA HE 75/2004 vp laiksi radiolain muuttamisesta Saapunut: Lausuntoa varten Mietintövk: LiV Ministeriö: LVM Lähettäjä: Täysistunto Lähetyspvm: 04.05.2004 Saapumispvm: 05.05.2004 Tilakoodi: Käsittely päättynyt Lopputoimi: PeVL 44/2004 vp Lopputoim.pvm: 25.11.2004 25.11.2004 Lausunto lähetetty PeVL 44/2004 vp LiV 25.11.2004 Valmistunut PeVL 44/2004 vp 25.11.2004 Yksityiskohtainen käsittely 25.11.2004 Yleiskeskustelu Lausuntoluonnos 25.11.2004 Jatkettu I käsittely Asiantuntijakuulemisen päättäminen 26.05.2004 I käsittely Asiantuntijoiden kuuleminen -neuvotteleva virkamies Riku Ahola liikenne- ja viestintäministeriö - lainsäädäntösihteeri Laura Nordenstreng oikeusministeriö (K) -professori Olli Mäenpää (K) -professori Tuomas Ojanen (K) -professori Veli-Pekka Viljanen (K) 05.05.2004 Ilm. vkaan saapuneeksi (lausunto) 05.05.2004 Kirjaus Saap. lausuntoa varten
PERUSTUSLAKIVALIOKUNN AN LAUSUNTO */2004 vp Hallituksen esitys laiksi radiolain muuttamisesta Liikenne- ja viestintävaliokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Eduskunta on 4 päivänä toukokuuta 2004 lähettäessään hallituksen esityksen laiksi radiolain muuttamisesta (HE 75/2004 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi liikenne- ja vies-tintävaliokuntaan samalla määrännyt, että perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto liikenne- ja viestintävaliokunnalle. Asiantuntijat 2, Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - neuvotteleva virkamies Riku Ahola, liikenne- ja viestintäministeriö - lainsäädäntösihteeri Laura Nordenstreng, oikeusministeriö - professori Olli Mäenpää - professori Tuomas Ojanen - professori Veli-Pekka Viljanen. HALLITUKSEN ESITYS Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi radiolakia. Esityksen pääasiallisena tavoitteena on selkeyttää sääntelyä ja parantaa Viestintämarkkinaviraston toimintaedellytyksiä. La- HE 75/2004 vp Versio 0.1 kiehdotus sisältää säännöksiä muun ohella viestintäverkkolaitteiden markkinoille saattamisesta, radioviestinnän luottamuksellisuudesta samoin kuin radioluvan ehtojen muuttamisen sekä radioluvan ja radiotaajuuksien varauksen peruuttamisen edellytyksistä. Lain nimike ehdotetaan muutettavaksi laiksi radiotaajuuksista ja telelaitteista.
PeVL */2004 vp HE 75/2004 vp Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksyttyjä vahvistettu. Esityksen säätämisjärjestysperusteluissa sääntelyä arvioidaan perustuslain 10 :n 1 momentissa turvatun luottamuksellisen viestin suojan ja perustuslain 12 :n 1 momentissa suojatun sananvapauden näkökulmasta samoin kuin perustuslain 80 ja 124 :n kannalta lainsäädäntövallan ja julkisten hallintotehtävien siirtämisestä. Perusteluissa katsotaan, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Hallitus on kuitenkin pitänyt perustuslakivaliokunnan lausunnon hankkimista esityksestä suotavana. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Radioluvan ehtojen muuttaminen Viestintävirasto voi lakiehdotuksen 8 :n 3 momentin nojalla muuttaa radioluvan ehtoja ilman luvanhaltijan suostumusta, jos se on välttämätöntä viestintämarkkinoiden tehokkuuden varmistamiseksi. Voimassa olevan lain mukaan radioluvan ehtoja voidaan muuttaa radiotaajuussuunnitelmien muuttumisen, taajuuksia koskevien määräysten ja kansainvälisten sopimusvelvoitteiden vuoksi taikka häiriöiden estämiseksi tai poistamiseksi. Perustuslakivaliokunta arvioi lupaehtojen muuttamista radiolakia säädettäessä perustuslain 12 :n 1 momentissa turvatun sananvapauden näkökulmasta ja piti sääntelyä radioviestinnän teknisiin edellytyksiin liittyvien seikkojen vuoksi hyväksyttävänä. Laissa oli valiokunnan tuolloisen kannan mukaan kuitenkin syytä todeta nimenomaisesti, että luvan ehtoja ei voida muuttaa, ellei muutos ole laissa ilmaistujen tarkoitusten saavuttamiseksi välttämätön (PeVL 26/2001 vp, s. 3/1). Viestintämarkkinalain säätämisen yhteydessä valiokunta arvioi valtiosääntöoikeudellisesti asianmukaiseksi säännöksen, jonka perusteella toimiluvan muuttaminen luvanhaltijan suostumuksetta on mahdollista, jos muuttaminen on välttämätöntä teknisestä kehityksestä tai kyseisen toiminnan toimintaedellytyksissä tapahtuvasta olennaisesta muutoksesta johtuvasta erityisestä syystä (PeVL 61/2002 vp, s. 2 3). Ehdotetun sääntelyn tarkoituksena on esityksen perustelujen mukaan edistää sananvapauden käytännön toteutumista mahdollistamalla lupaehtojen muuttaminen radiotaajuuksien käytön uudelleen järjestelemiseksi ja taajuuksien osoittamiseksi viestintä-markkinoille pyrkivien uusien teleyritysten käytettäväksi. Sääntelylle on valiokunnan mielestä sananvapauden edistämiseen liittyvät
PeVL */2004 vp HE 75/2004 vp perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet. Radiotaajuuksien hallinnoinnissa on kysymys sellaisista radioviestinnän teknisistä edellytyksistä, joiden turvaamiseksi lupaehtojen yksipuolista muuttamista on valiokunnan aikaisemman käytännön perusteella pidettävä hyväksyttävänä. Lupaehtojen muuttamismahdollisuuden sitominen välttämättömyysvaatimukseen vastaa valiokunnan sääntelyn oikeasuhtaisuudesta aikaisemmin esittämää kantaa. Tähän liittyy se yleisiin hallinto-oikeudellisiin periaatteisiin sisältyvästä suhteellisuusperiaatteesta johtuva, esityksen perusteluissa mainittu vaatimus, ettei lupaehtojen muuttamisella saa aiheuttaa kohtuutonta haittaa luvanhaltijan toiminnalle tai tämän jo tekemien investointien hyödyntämiselle. ^JQ Ehdotetussa säännöksessä käytetään varsin väljää ilmausta viestintämarkkinoiden tehokkuuden varmistamisesta. Sääntely jäisi siksi kovin avoimeksi. Ehdotusta on sääntelyn tarkkarajaisuuteen ja täsmällisyyteen kohdistuvien vaatimusten takia tarkistettava tälle ilmaisulle sisältöä antavilla, esimerkiksi esityksen tarkoitusta vastaavilla maininnoilla alalle pyrkivistä uusista toimijoista ja olosuhteiden vastaavista muutoksista johtuvista tarpeista järjestää radiotaajuuksien käyttöä uudelleen. Säännöksen täsmentäminen on edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Radioluvan ja radiotaajuuksien varauksen peruuttaminen Viestintävirasto voi lakiehdotuksen 12 :n 1 kohdan nojalla peruuttaa radioluvan tai radiotaajuuksien varauksen, jos luvanhaltija 36 :n mukaisista toimenpiteistä huolimatta vakavasti tai toistuvasti (nykyisin: vakavasti ja toistuvasti) rikkoo radioviestinnän häiriöttömyyden kannalta olennaista radiolain nojalla annettua määräystä tai lupaehtoa taikka olennaisesti rikkoo radiolupaan tai radiotaajuuksien varaukseen liittyvää maksuvelvollisuuttaan. Radioviestinnästä annettujen määräysten ja radioluvan ehtojen toistuva tai vakava rikkominen vaarantaa viestinnän häiriöttömyyttä ja voi esityksen perustelujen mukaan siksi estää muita henkilöitä käyttämästä sananvapauttaan radioviestinnän keinoin. Sääntelylle on siten sananvapauden käytännön toteutumiseen liittyvä perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä peruste (PeVL 26/2001 vp, s. 2/1). Luvan peruuttamista sen ehtojen rikkomisen perusteella voidaan perustuslakivaliokunnan esittämän aiemman arvion mukaan pitää oikeasuhtaisena seuraamuksena lähinnä sellaisessa tilanteessa, jossa luvan haltija on valvontaviranomaisen huomautuksista riippumatta toistuvasti ja vakavasti rikkonut radioviestinnän häiriöttömän toiminnan kannalta olennaisia lupaehtoja (PeVL 26/2001 vp, s. 3/1).
PeVL */2004 vp HE 75/2004 vp Luvan peruuttamisen edellytyksenä on ehdotetun säännöksen mukaan, että rikkomus on kohdistunut radioviestinnän häiriöttömyyden kannalta "olennaiseen" määräykseen tai lupaehtoon ja että luvan haltijaa on 36 :n nojalla huomautettu rikkomuksesta. Luvan peruuttamisedellytysten tarkistaminen ehdotetulla tavalla ei valiokunnan mielestä muodostu sääntelyn oikeasuhtaisuuteen keskeisesti vaikuttavien seikkojen kannalta ongelmalliseksi. Lakiehdotus voidaan tältä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Valiokunnan mielestä on kuitenkin aiheellista harkita säännöksen sanamuodon tarkistamista vastaamaan 36 :n sanontaa, jonka mukaan lain säännösten rikkominen rinnastetaan lain nojalla annettujen määräysten ja lupaehtojen rikkomiseen. Muita seikkoja Pätevyystutkinnon vastaanottaja. Lain 15 :n 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Viestintävirasto voi määrätä radioamatööri- ja meriradiotutkinnon vastaanottajaksi muunkin kuin virastoon virka- tai työsuhteessa olevan henkilön. Tutkinnon vastaanottajan tehtävänä on esityksen perustelujen mukaan järjestää tutkintoja eri paikkakunnilla. Radioamatööritutkinnon vastaanottaja ei suunnittele tutkintoa eikä käytä itsenäistä harkintavaltaa vastauksia arvioissa. Meriradiotutkinnon vastaanottajan tehtävä on jonkin verran itsenäisempi. Ehdotuksessa on kysymys mahdollisuudesta antaa verraten vähäisenä pidettävä julkinen hallintotehtävä muulle kuin viranomaiselle. Lakiehdotuksen 42 :ään sisältyvät oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten kannalta riittävät säännökset. Ehdotuksesta ei ole perustuslain 124 :n näkökulmasta huomautettavaa. Valiokunnan mielestä lakiehdotusta on kuitenkin aiheellista täydentää maininnalla ainakin meriradiotutkinnon vastaanottajalta edellytettävästä kelpoisuudesta. Lisäksi laista tulee käydä ilmi, että virasto voi määrätä muun kuin virastoon virka- tai työsuhteessa olevan henkilön tutkinnon vastaanottajan tehtävään vain tämän hakemuksesta. Radioviestinnän luottamuksellisuus. Lakiehdotuksen 37 :n 3 momentin säännös luottamuksellisen radioviestinnän ulkopuolelle rajatuista viesteistä ja viestinnän muodoista ei kohdistu perustuslain 10 :n 1 momentissa suojattuun luottamukselliseen viestintään. Sääntely ei siksi muodostu perustuslain kannalta ongelmalliseksi. Ehdotetun 3 momentin johdantokappaleen sanamuoto ei ole onnistunut. Säännös näyttäisi nimittäin sallivan sen, että televisio- tai ääniradio-ohjelman alkuperäislähetyk-sen vastaanottaja ilmaisee
PeVL */2004 vp HE 75/2004 vp oikeudettomasti tai käyttää oikeudettomasti hyväksi ohjelman sisältämiä tietoja. Tätä säännöksessä tuskin tarkoitetaan. Momentin sanamuotoa on siksi syytä tarkistaa. Lausunto Lausuntonaan perustuslakivaliokunta esittää, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä vain, jos valiokunnan sen 8 :n 3 momentista tekemä valtiosääntöoikeudellinen huomautus otetaan asianmukaisesti huomioon. Helsingissä 25 päivänä marraskuuta 2004 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. --Kimmo Sa3i /kok vpj. Arja Alho /sd jäs. Leena Harkimo /kok Hannu Hoskonen /lccsk Roger Jansson Ix Irina Krohn /vihr ' Miapetra Kumpula /sd Annika Lapintie-Mra Outi Ojala /vas Reino Ojala /sd Klaus Pcntti/kcsk Markku-Ros sr/kcsk Arto Satonen /kok Seppo Särkiniemi /kesk Ilkka Taipale /sd Astrid Thors Ix. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Sami Manninen.
OIKEUSMINISTERIÖ ASIANTUNTIJALAUSUNTO Lainvalmisteluosasto 26.5.2004 Lainsäädäntösihteeri Laura Nordenstreng Perustuslakivaliokunnalle HALLITUKSEN ESITYS LAIKSI RADIOLAIN MUUTTAMISESTA (HE 75/2004 vp) Perustuslakivaliokunta on pyytänyt oikeuministeriön kuultavaksi hallituksen esityksestä laiksi radiolain muuttamisesta (HE 75/2004 vp). Tarkasteltuaan esitystä yksinomaan valtiosääntöoikeudelliselta kannalta, oikeusministeriö esittää lausuntonaan kunnioittavasti seuraavan. Lupaehdot (8 ) Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että viestintämarkkinoiden tehokkuuden varmistaminen lisätään säännökseen uudeksi radioluvan lupaehtojen muuttamisedellytykseksi. Samalla säännökseen ehdotetaan selvyyden vuoksi lisättäväksi maininta luvanhaltijan suostumuksen merkityksestä lupaehtojen muuttamiselle. Käsillä olevan hallituksen esityksen luonnoksesta liikenne- ja viestintäministeriölle antamassaan lausunnossa oikeusministeriö suhtautui kriittisesti viestintämarkkinoiden tehokkuuden turvaamisen lisäämiseen uudeksi lupaehtojen muuttamisedellytykseksi. Lausunnossaan oikeusministeriö katsoi ehdotetun muuttamisedellytyksen olevan epätäsmällinen ja siksi perustuslain 12 :ssä turvatun sananvapauden näkökulmasta ongelmallinen. Oikeusministeriö piti välttämättömänä edellytyksen täsmentämistä vähintäänkin perusteluiden tasolla. Esityksen perusteluja onkin tältä osin huomattavasti täsmennetty. Ehdotetun muuttamisedellytyksen sisältöä on perusteluissa selvennettyjä myös sen suhde viestintämarkkinalain 11 :n säännökseen on täsmennetty. Perusteluissa (esityksen s. 11) on myös todettu, että viestintämarkkinoiden tehokkuuden turvaamisen ohella on huolehdittava myös siitä, että lupaehtoja muutetaan vain tavalla, joka ei aiheuta haittaa luvanhaltijan toiminnalle ja joka varmistaa luvanhaltijan jo tekemien investointien tehokkaan hyödyntämisen. Tämän vuoksi Viestintäviraston tuleekin perustelujen mukaan lupamuutosta harkitessaan varmistaa muun muassa se, ettei uuden toimijan mukaantulo samalle taajuusalueelle häiritse luvanhaltijan lähetyksiä. Oikeusministeriö katsoo ehdotetun uuden muuttamisedellytyksen olevan nyt riittävän tarkkarajainen ja siten sopusoinnussa myös perustuslain 12 :n sananvapaussäännöksen kanssa. Radioluvan ja radiotaajuuksien varauksen peruuttaminen (12 ) Pykälää ehdotetaan muutettavaksi muun muassa siten, että radioluvan peruuttamiseen oikeuttavan rikkomuksen ei enää tarvitsisi olla yhtäaikaisesti sekä vakava että toistuva. Ehdotuksen mukaan näistä edellytyksistä tehtäisiin vaihtoehtoisia. Oikeusministeriö suhtautui ehdotukseen kriittisesti hallituksen esityksen luonnoksesta antamassaan lausunnossa. Oikeusministeriö piti ehdotusta perustuslain 12 :ssä turvatun sananvapauden kannalta ongelmallisena. Ehdotuksen perusteluja on tältä osin kuitenkin täsmennetty. Perusteluissa (s. 11) on todettu radioluvan tai radiotaajuuksien varauksen peruuttamisen voivan tulla kysymykseen vasta kaksivaiheisen menettelyn seurauksena. Ehtoja tai määräyksiä rikkovalle olisi ensin annettava radiolain 36 :ssä tarkoitettu hallintopäätöksenä annettava huomautus. Vasta jos rikkoja tämänkin jälkeen toistuvasti tai vakavasti jatkaisi rikkomusme-nettelyään, voitaisiin radiolupa tai
radiotaajuuksien varaus peruuttaa. Näiden perustelujen valossa oikeusministeriö yhtyy perusteluissa esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan sääntely turvaa rikkojan sananvapauden oikeasuhtaisesti ja riittävästi. Oikeusministeriö ei siten pidä ehdotusta enää perustuslain 12 :n kannalta ongelmallisena. Radioviestinnän luottamuksellisuus (37 ) Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, joka sisältäisi esimerkkiluettelon radioviestinnästä, jonka on katsottava olevan luonteeltaan yleisesti vastaanotettavaksi tarkoitettua. Pykälän 1 momenttia taas ehdotetaan muutettavaksi siten, että nykyisen säännöksen loppuosa korvattaisiin luottamuksellista radioviestintää koskevalla vastaanottokiellolla. Ehdotettujen muutosten tarkoituksena on perustelujen mukaan selkeyttää sääntelyä erityisesti radiolaitteiden käyttäjien näkökulmasta (s. 8, 14 ja 15). Oikeusministeriö pitää oikeustilan selkeyttämistavoitetta sinänsä asianmukaisena, mutta katsoo nyt ehdotetun sääntelyn olevan sekä periaatteellisesti että lakiteknisesti ongelmallinen. Ehdotettu sääntely on rakenteeltaan varsin epäselvä ja tulkinnanvarainen ja tekisi sääntelyn siksi nykyistä pikemminkin epäselvemmäksi. Oikeusministeriö pitääkin koko säännöksen uu-delleenmuotoilua tarpeellisena. Periaatteellisesta näkökulmasta oikeusministeriön mielestä ehdotettu sääntely on ongelmallinen, koska esitysluonnoksesta ei käy ilmi, mitä käytännössä tarkoittaisi se, että radioviestintä ei olisi luottamuksellista vaan olisi katsottava tarkoitetuksi yleisesti vastaanotettavaksi. Säätämisjärjestystä koskevassa osiossa (s. 15) kyseistä ehdotusta on tarkasteltu ainoastaan perustuslain 10 :n 2 momentissa turvatun luottamuksellisen viestin suojan kannalta. Oikeusministeriön näkemyksen mukaan ehdotettu sääntely on merkityksellinen myös perustuslain 10 :n 1 momentissa turvatun yksityiselämän suojan kannalta. Ehdotuksen mukaan muun muassa hä-täkutsuja olisi pidettävä yleisesti vastaanotettavaksi tarkoitettuina. Tämäntyyppisessä viestinnässä voi hyvin tulla ilmi seikkoja, jotka kuuluvat henkilön yksityiselämän piiriin. Kun nyt käsillä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan muun muassa juuri hätäkutsujen mainitsemista esimerkkinä yleisesti vastaanotettavaksi tarkoitetusta viestinnästä täsmentämättä kuitenkaan lainkaan, mitä oikeusvaikutuksia tällä kategorisoinnilla käytännössä olisi, herää kysymys ehdotetun sääntelyn suhteesta perustuslain 10 :n 1 momentissa turvattuun yksityiselämän suojaan. Oikeusministeriö katsoo tämän seikan olevan relevantti nimenomaan esimerkkiluettelon kohdan 2 osalta. Oikeusministeriö pitää ongelmallisena myös esimerkkiluettelon kohtaa 1, jonka mukaan yleisesti vastaanotettavaksi tarkoitettuna radioviestintänä olisi pidettävä televisio- ja ääniradio-ohjelmistojen alkuperäisiä lähetyksiä. Kuten perusteluissakin (s. 14) todetaan, kohdassa todettu seikka on täysin itsestäänselvä. Perustelujen mukaan sääntely olisi kuitenkin perusteltua sen vuoksi, että se rajaa luottamuksellisen radioviestinnän käsitettä konkreettisella ja helposti ymmärrettävällä tavalla. Oikeusministeriön näkemyksen mukaan tällaisen itsestäänselvyyden sisällyttäminen esimerkkiluetteloon asettaisi kyseenalaiseksi koko sääntelyn lähtökohdan ja olisi siksi omiaan aiheuttamaan tulkintaongelmia. Luottamuksellisen radioviestinnän käsitteen rajaamistarvetta ei tämän kohdan käsittämän viestinnän suhteen myöskään ole, mistä syystä sääntely ei tämänkään vuoksi ole perusteltua. Kohta tulisikin oikeusministeriön mielestä poistaa. Lopuksi Hallituksen esitystä ei ole tarkastettu oikeusministeriön lainvalmisteluosaston tarkastustoimistossa. Lakiehdotuksen 18 :ään onkin jäänyt lakitekninen virhe, joka tulisi korjata.
Olli Mäenpää 26.5.2004 Perustuslakivaliokunnalle Hallituksen esitys laiksi radiolain muuttamisesta (HE 75/2004 vp) Luottamuksellisen viestin suoja Perustuslain 10 :n 2 momentin mukaan kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton. Tämän perusoikeussäännöksen ensisijaisena tarkoituksena perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaan (HE 309/1993 vp, s. 53/II) on suojata luottamukselliseksi tarkoitetun viestin sisältö ulkopuolisilta. Perustuslaki turvaa jokaiselle oikeuden luottamukselliseen viestintään ilman, että ulkopuoliset saavat oikeudettomasti tiedon hänen lähettämiensä tai hänelle osoitettujen luottamuksellisten viestien sisällöstä. Luottamuksellisen viestin suojan kannalta ulkopuolisia ovat erityisesti ne, joilla ei ole oikeutta saada tietoa viestin sisällöstä. Sen sijaan on selvää, että ne, joille viesti on osoitettu tai muuten tarkoitettu, eivät ole tällaisia ulkopuolisia. Luottamuksellisen viestin suoja ei siten estä heitä saamasta tietoa viestin sisällöstä. Hallituksen esityksen mukaan radioviestinnän luottamuksellisuutta koskevaa sääntelyä selvennettäisiin 37 :n 3 momenttiin sisällytettävän esimerkkiluettelon avulla. Sääntely kytkeytyy tältä osin perustuslain 10 :n mukaiseen luottamuksellisen viestin suojaan. Sääntelyn tarkoituksena on lähinnä selventää nykyistä sääntelyä määrittelemällä niitä viestejä, joita ei ole pidettävä luottamuksellisina. Vaikka säännöstä sovelletaan vain radiolain toimeenpanossa, sillä voi olla laajempaa merkitystä luottamuksellisen viestin käsitteen määrittelyssä. Selventäväksi tarkoitetulla säännöksellä voi siten olla laajempikin perusoikeusoikeus-ulottuvuus, ja sitä on arvioitava myös tältä kannalta. Edellisen perustuslain, Suomen hallitusmuodon (1919), 95 :n 1 momentin mukaan perustuslakia ei voitu "selittää... muussa järjestyksessä kuin perustuslaista yleensä on säädetty". Vastaavansisältöistä säännöstä ei sisälly voimassaolevaan perustuslakiin, mutta perustuslakiakaan ei voida sisällöllisesti olennaisella tavalla "selittää" sen sanamuodosta poikkeavasti - laajentavasti, supistavasti tai muutenkaan - tavallisella lailla. Luottamuksellisen viestin käsitettä ei siten voida tavallisella lailla määritellä esimerkiksi niin suppeaksi, että perusoikeussäännöksen sisällöllinen ala selvästi kaventuisi. Tämänsisältöinen yleinen rajoitus perusoikeuden soveltamista selventävälle lainsäädännölle on otettava huomioon myös arvioitaessa hallituksen esitystä, jolla on tarkoitus esittää esimerkkejä siitä, mitkä viestit eivät saa luottamuksellisen viestin suojaa. 2 Tältä osin hallituksen esitystä voidaan pitää ongelmattomana, sillä ehdotettu selvennys ei millään relevantilla tavalla kavenna tai muutenkaan muuta perustuslain 10 :n 2 momentissa luottamuksellisen viestin alaa tai sisältöä. Esimerkkiluettelo sisältääkin vain sellaisia viestejä, jotka on selvästi ja kiistattomasti alun perin tarkoitettu yleisesti ja kenen tahansa vastaanotettaviksi. Näin ollen niitä ei voi pitää perustuslain 10 :n 2 momentissa tarkoitettuina luottamuksellisina viesteinä. Luettelo on tässä suhteessa riittävän yksiselitteinen ja tarkkarajainen. Luottamuksellisia viestejä koskeva perusoikeussuoja ei siten aktualisoidu, eikä esitykseen tältä osin liity perustuslain kannalta ongelmallisia näkökohtia.
Ehdotetun 3 momentin johtolause on tosin jossain määrin epäonnistunut ja harhaanjohtava. Johtolauseen mukaan 2 momentissa säädetty ilmaisu- ja hyväksikäyttökielto ei koske muun muassa televisio- ja radio-ohjelmia. Näin ollen 3 momentti sallisi esimerkiksi sen, että tietoja televisio- ja ääniradio-ohjelmien alkuperäisistä lähetyksistä saisi oikeudettomasti ilmaista ja käyttää hyväksi. Tämä ei luonnollisesti ole säännöksen tarkoitus. Selvempää olisi muotoilla 3 momentin johtolauseessa esimerkiksi, että Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettua luottamuksellista radioviestintää ei ole:. Julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle Radioamatööri- ja meriradiotutkintoa koskevasta sääntelystä poistettaisiin hallituksen esityksen mukaan radiolain 15 :n säännös, jonka mukaan tutkinnon vastaanottajan pitää olla virka- tai työsuhteessa Viestintävirastoon. Sen sijaan tutkinnon vastaanottajan määräisi Viestintävirasto, joka voisi näin ollen olla muukin kuin viranomainen. Sääntelyyn ei sinänsä ole huomauttamista perustuslain 124 :n sisältämien oikeusturvan ja hyvän hallinnon takeiden kannalta, koska ne on otettu erikseen riittävästi huomioon ehdotuksen 42 :ssä. Tehtävänsiirron tarpeellisuuden kannalta voidaan todeta, että tutkinnon suorittamisella kontrolloidaan taitoa, jolla voi olla merkitystä myös perustuslain 7 :n 1 momentissa turvatun henkilökohtaisen turvallisuuden kannalta. Hallintotehtävän siirto koskisi perustelujen mukaan kuitenkin vain tutkinnon tosiasiallista järjestämistä eri paikkakunnilla Suomessa. Esimerkiksi radioamatööritutkinnon vastaanottajalla ei olisi itsenäistä harkintavaltaa vastauksia arvioitaessa. Sen sijaan meriradiotutkinnon vastaanottajalla olisi itsenäisempi asema (s. 5). Tutkinnon järjestämistä ehdotetulla tavalla voitaneen ehdotetulla tavalla siis pitää myös tarpeellisena - joskaan ei ehkä aivan välttämättömänä - tehtävän tarkoituksenmukaisen hoitamisen kannalta. Tutkinnon vastaanottajalta tulisi joka tapauksessa edellyttää tehtävän suorittamisen edellyttämää kelpoisuutta. Perusteluista käy epäsuorasti ilmi, että tutkinnon vastaanottaja yleensä olisi muu kuin viranomainen. Tässä suhteessa on merkitystä sillä, että esityksen mukaan Viestintävirastolla olisi toimivalta määrätä tutkinnon vastaanottajat. Määräyksen antamisen tai vastaanottajan kelpoisuuden perusteita ei kuitenkaan ole mitenkään laissa määritelty. Tämä on ongelmallista perustuslain 80 :n 1 momentin kannalta, sillä yksilölle asetettavien velvoitteiden perusteista on säädettävä lailla. Ottaen huomioon tehtävien tosiasiallisen luonteen ja viranomaisvalvonnan voitaneen tässä suhteessa pitää riittävänä, että velvollisuuden perusteita ei tarkemmin määritellä laissa mutta että määräys voidaan antaa vain hakemuksesta. Lupaehtojen muuttaminen Radiolain 8 :n 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että viestintämarkkinoiden tehokkuuden varmistaminen lisätään säännökseen uudeksi radioluvan lupaehtojen muuttamisen edellytykseksi. Samalla säännökseen lisätään maininta, jonka mukaan luvanhaltijan suostumusta ei edellytetä lupaehtojen muuttamiseen. Perustuslakivaliokunta on arvioinut jossain määrin vastaavanlaista lupaehtojen yksipuolista muuttamista koskevaa viestintämarkkinalain 11 :ää lausunnossaan 61/2002 vp. Valiokunta arvioi tässä yhteydessä valtiosääntöoikeudellisesti asianmukaiseksi säännöksen, jonka mukaan toimiluvan muuttaminen luvanhaltijan suostumuksetta on mahdollista, jos muuttaminen on välttämätöntä teknisestä kehityksestä tai kyseisen toiminnan toimintaedellytyksissä tapahtuvasta olennaisesta muutoksesta johtuvasta erityisestä syystä. Nyt ehdotettu yksipuolinen muutostoimivalta on kuitenkin selvästi
laajempi, koska se on sidottu väljään "viestintämarkkinoiden tehokkuuden" vaatimukseen. Sääntelyn väljyyttä on arvioitava perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kannalta, sillä radioluvan ehtojen yksipuolinen muuttaminen voi vaikuttaa rajoittavasti sananvapautta turvaavan perustuslain 12 :n 1 momentin reaalisiin toteuttamisedellytyksiin. Tältä osin voidaan ensinnäkin todeta, että ehdotetun sääntelyn keskeiset kriteerit ovat varsin väljät ja viestintämarkkinalain 11 :ää olennaisesti laajemmat. Viestintämarkkinoita ei ole määritelty radiolaissa, vaikka radiolain yhtenä tarkoituksena tosin onkin "edistää viestintämarkkinoiden tehokkuutta yleisessä teletoiminnassa". Paljon täsmällisempi ei sananvapauden kannalta ole viestintämarkkinalain 3 :n sisältämä viestintämarkkinoiden määritelmä: niillä tarkoitetaan "verkkopalvelun ja viestintäpalvelun sekä näihin liittyvien palveluiden tarjontaa koskevia markkinoita". Tehokkuudella voidaan toiseksi tarkoittaa esimerkiksi taloudellista tehokkuutta tai viestinnän tehokkuutta, mahdollisesti myös tarjonnan tehokkuutta, mutta termiä ei ole tarkennettu lakiehdotuksessa. Lakiesityksen perustelujen (s. 10) mukaan varsin suuren väljyyden ja hallinnollisen joustavuuden saavuttaminen lienee tarkoituskin: "Sääntelyn tarkoituksena on helpottaa lupaehtojen muuttamista tilanteessa, jossa se on välttämätöntä viestintämarkkinoilla tapahtuvien muutosten vuoksi. Radiolupa annetaan yleensä melko pitkäksi aikaa eikä luvanhaltija joudu maksamaan siitä kuin hallinnollisen korvauksen. Tämän vuoksi kynnys lupaehtojen muuttamiseen ei saa olla liian korkea." Ehdotetun säännöksen mukaan lupaehtojen yksipuolisella muuttamisella olisi siis nähtävästi mahdollista asettaa luvanhaltijalle viranomaispäätöksellä myös sellaisia kokonaan uusia velvollisuuksia, jotka aiheutuvat pelkästään viestintämarkkinoiden muutoksesta. Tällaisen sananvapauden käyttämiseen vaikuttavan velvollisuuden asettamisen perusteita ei ole määritelty riittävän yksiselitteisesti ja tarkkarajaisesi, kun otetaan huomioon, että viestintämarkkinat muuttuvat jatkuvasti. Myös niiden tehokkuuteen kohdistuu muutospaineita erilaisissa ulottuvuuksissa. Perusoikeuksien rajoitusedellytysten kannalta sääntely on siten ongelmallinen Lakiehdotuksen tarkoittamista uusista, lupaehtoihin sisällytettävistä velvoitteista on lisäksi perustuslain 80 :n 1 momentin säännökset huomioon ottaen lähtökohtaisesti säädettävä lailla. Lakia ei tältä osin voida korvata (tai korjata) lupaehtojen ajoittaisella hallinnollisella muuttamisella. Myös tältä kannalta lakiehdotus on valtiosääntö-oikeudellisesti varsin ongelmallinen. Sekä perusoikeuksien rajoittamis-edellytyksiä että lainsäädäntövallan siirtämistä koskevat näkökohdat merkitsevät, että lupaehtojen muuttamisedellytyksiä olisi tältä osin täsmennettävä, jotta laki voidaan säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Radioluvan ja radiotaajuuksien varauksen peruuttaminen Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti pitänyt luvan peruuttamista yksilön oikeusasemaan puuttuvana viranomaistoimena vaikutuksiltaan jyrkempänä kuin haetun luvan epäämistä. Valiokunta on sen vuoksi katsonut sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta välttämättömäksi sitoa luvan peruuttamismahdollisuus vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin tai laiminlyönteihin sekä siihen, että luvanhaltijalle mahdollisesti annetut
13 huomautukset ja varoitukset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen (PeVL 67/2002 vp). Näillä kriteereillä on erityisen painava merkitys, kun lupasääntely liittyy perusoikeuden toteuttamiseen. Viestintävirasto voisi 12 :n 1 momentin 1 kohdan nojalla peruuttaa radioluvan tai radiotaajuuksien varauksen, jos luvanhaltija on huomautuksista tai pakkokeinouhkasta huolimatta vakavasti tai toistuvasti rikkonut radioviestinnän häiriöttömyden kannalta olennaista tämän lain nojalla annettua määräystä tai lupaehtoa. Peruutustoimivalta kohdistuu suoraan sananvapauden käyttämismahdollisuuteen, koska radiolupa tai radiotaajuus on sananvapauden käyttämisen edellytys radioviestinnässä. Peruutustoimivallan käyttämiselle on siten laissa asetettava varsin tarkat ja vahvat edellytykset. Luvan peruuttamismahdollisuus on ehdotuksessa sidottu siihen, että luvanhaltijalle radiolain 36 :n nojalla mahdollisesti annetut huomautukset tai uhkat eivät ole johtaneet velvoitteiden täyttämiseen, joten moitittavan toiminnan on joka tapauksessa täytynyt viranomaisen puuttumisesta huolimatta toistua ennen kuin peruuttamistoimivallan käyttö on mahdollinen. Lisäksi vain radioviestinnän häiriöttömyyden kannalta olennaiset määräykset ja lupaehdot voivat olla rikkomisen kohteena. Näin ollen esimerkiksi 8 :n 3 momentin nojalla annettujen viestintä-markkinoiden tehokkuutta koskevien lupaehtojen vastainen menettely ei voisi johtaa peruuttamiseen. Toisaalta radioviestinnän häiriöttömyyttä voidaan pitää yhtenä sananvapauden toteuttamisen tosiasiallisena edellytyksenä, joten sen turvaamiselle on painavat perusteet myös lupasääntelyssä. Peruutustoimivaltaa voidaan nämä näkökohdat huomioon ottaen pitää oikeasuhtaisena. (PeVL 40/2002 vp; PeVL 14/2004 vp). Ehdotus ei tältä osin ole perustuslain kannalta ongelmallinen. Määräyksenantovaltuutus Voimassaolevan lain 21 :n mukaan Viestintävirasto antaa tarkemmat määräykset laitteen vaatimustenmukaisuuden varmistamisessa noudatettavasta menettelystä ja sen yhteydessä laadittavista asiakirjoista. Ehdotettu 21 :n 1 momentin muutos merkitsee, että tämä määräyksenantovaltuutus laajenee koskemaan radiolaitteiden ja telepäätelaitteiden lisäksi myös viestintäverkkolaitteita. Ehdotettua määräystenantovaltuuden asiallista laajentamista on siis arvioitava perustuslain 80 :n 2 momentin kannalta. Tämän säännöksen mukaan muu viranomainen voidaan lailta valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Määräystenantovaltuuden kattamat asiat on määriteltävä tarkasti laissa. Ehdotettu määräystenantovaltuus on edellä esitetyt kriteerit huomioon ottaen riittävän tarkkarajainen ja täsmällinen. Sille on myös hyväksyttävät perusteet määräysten kohteen teknisen luonteen ja sääntelyn edellyttämän erityisasiantuntemuksen perusteella. Ehdotus sopeutuu siten perustuslain 80 :n 2 momentin asettamiin vaatimuksiin.
26.5.2004/Tuomaa Ojanen Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle Hallituksen esitys 75/2004vp Eduskunnalle laiksi radiolain muuttamisesta Yleisiä näkökohtia Esityksen perusteluihin sisältyy esityksen suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestystä koskeva jakso (s. 15-16). Jaksossa on eritelty esitystä luottamuksellisen viestin suojaa, viranomaistehtävän antamista yksityiselle ja asetuksen antamista ja lainsäädäntövallan siirtämistä koskevien perustuslain säännösten kannalta. Lisäksi esitykseen sisältyviä säännösehdotuksia lupaehtojen muuttamisen edellytyksistä (8 ) sekä radioluvan ja radiotaajuuksien varauksen peruuttamisen edellytyksistä (12 ) on tarkasteltu perustuslaissa turvatun sananvapauden kannalta. Nähdäkseni jaksossa esitettyihin päätelmiin esityksen suhteesta perustuslakiin sekä varsinkin säätämisjärjestyksestä voidaan yleisesti ottaen yhtyä. Pidän kuitenkin hieman yksipuolisena esitystä siltä osin kuin siinä on tarkasteltu mahdollisuutta lupaehtojen muuttamiseen sekä radioluvan ja radiotaajuuksien varauksen peruuttamiseen tietyin edellytyksin vain sananvapauskysymyksenä. Tällaista toimilupasääntelyä tulee arvioida myös perustuslain 18 :n 1 momentissa säädetyn elinkeinovapauden kannalta. Luvanvaraisuus on siten lähtökohtaisesti ongelmallinen sekä sananvapauden että elinkeinonvapauden näkökulmasta. Toinen asia on, että ehdotetut säännökset eivät ole valiokunnan aiemman tulkintakäytännön valossa ongelmallisia perustuslain 12 :n kuin 18 :n kannalta. Yhtäältä perustuslakivaliokunta on kuitenkin viime vuosina toistuvasti katsonut, että taajuuksien niukkuus on vapaasti eteneviä radioaaltoja hyväksi käyttävässä viestinnässä edelleenkin sellainen radiotekninen rajoitusperuste, jonka huomioon ottamiseksi on hyväksyttävää ylläpitää lupajärjestelmää (PeVL 8/2002 vp, PeVL 26/2001 vp, ja PeVL 19/1998 vpja PeVL 61/2002vp). Toisaalta elinkeinovapauden kannalta luvanvaraisuus on säädettävissä tärkeiden ja vahvojen yhteiskunnallisten intressien johdosta (esim. PeVL 35/1998 vp, s. 2). Radiotaajuuksien niukkuus on muodostanut valiokunnan mielestä hyväksyttävän syyn elinkeinovapauden rajoittamiselle luvanvaraistamisella. Valiokunta on kuitenkin vastapainoksi korostanut, että käsillä olevan kaltaisen sääntelyn perustuslainmukaisuus voi muuttua oleellisesti ja nopeasti digitaalisen tekniikan myötä sekä sananvapauden että elinkeinovapauden kannalta. Digitaalisessa ohjelmansiirrossa voidaan kanavanipussa lähettää paljon enemmän ohjelmia kuin analogisessa lähetystoiminnassa. Valiokunta on aiemmin painottanut käsityksenään, että viestintämarkkinalainsäädäntöä kehitettäessä arvioidaan mahdollisuuksia ottaa käyttöön lupajärjestelmää kevyempiä sääntelytapoja (PeVL 8/2002 vp ja PeVL 61/2002vp). Nähdäkseni tämä valiokunnan lausuma olisi paikallaan jälleen kerran uudistaa käsillä olevan lakiehdotuksen yhteydessä. Yksityiskohtaisia huomioita 8 Lupaehdot Säännöksen mukaan viestintävirasto voi radioluvan voimassa ollessa muuttaa lupaehtoja ilman luvanhaltijan suostumusta, jos se on välttämätöntä... viestintämarkkinoiden tehokkuuden varmistamiseen. Nähdäkseni ilmaisu "viestintämarkkinoiden tehokkuuden varmistamiseen" ei
ole aivan onnistunut sananvapautta ja elinkeinovapautta rajoittavaa sääntelyä koskevan täsmällisyysvaatimuksen näkökulmasta. 15 12 Radioluvan ja radiotaajuuksien varauksen peruuttaminen Lakiehdotuksen 12 :ää esitetään muutettavaksi siten, että radiolain nojalla annettu määräys lisätään radioluvan lupaehdon rinnalle sellaiseksi normiksi, jonka rikkominen saattaa johtaa radioluvan peruuttamiseen. Samalla säännöstä muutettaisiin siten, että rikkomuksen ei tarvitse enää olla yhtäaikaisesti vakava ja toistuva. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti pitänyt luvan peruuttamista yksilön oikeusasemaan puuttuvana viranomaistoimena vaikutuksiltaan jyrkempänä kuin haetun luvan epäämistä. Valiokunta on sen vuoksi katsonut sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta välttämättömäksi sitoa luvan peruuttamismahdollisuus vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin tai laiminlyönteihin sekä siihen, että luvanhaltijalle mahdollisesti annetut huomautukset ja varoitukset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen (ks. esim. PeVL 14/2004vp ja PeVL 67/2002 vp). Nähdäkseni lakiehdotus ei täytä näitä valiokunnan käytännöstä luvan peruuttamiselle johdettavia edellytyksiä. Peruuttamisen edellytyksenä pitäisi olla toistuva ja vakava rikkominen. Lisäksi rikkomisen pitäisi koskea vain lain säännöksiä tai toimiluvan (lakisääteisten) ehtojen rikkomista. Koska rikkomisen pitää olla asteeltaan vakava, tästä mielestäni seuraa, että rikkomisen on kohdistuttava sellaisiin keskeisiin kysymyksiin, joita ei perustuslain 12 :n, 18 :n ja 80 :n takia voi olla määräysten tasoisissa normeissa. Lopuksi peruuttaminen pitäisi sitoa siihen, että luvanhaltijalle kirjallisessa muodossa annetut huomautukset ja varoitukset eivät ole johtaneet toiminnan puutteiden korjaamiseen. Laista pitäisi siten käydä ilmi, että viestintäviraston pitäisi ensin turvautua pehmeisiin keinoihin, so. huomautuksiin ja varoituksiin ja vasta sitten äärimmäisenä keinona käyttää edellytysten täyttyessä valtaansa peruuttaa kokonaan tai osittain radioluvan tai radiotaajuuksien varaus. Sääntelyn tarkistaminen edellä selostetulla tavalla on edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Nähdäkseni lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä Jos 12 :ää koskeva valtiosääntöoikeudellinen huomautus otetaan asianmukaisesti huomioon Helsingissä 26. päivänä toukokuuta 2004 Tuomas Ojanen julkisen eurooppaoikeuden professori Helsingin yliopisto
Veli-Pekka Viljanen HE 75/2004 vp LAIKSI RADIOLAIN MUUTTAMISESTA Eduskunnan perustuslakivaliokunta 26.5.2004 Muutettavaksi ehdotettu radiolaki (1015/2001) on aikanaan säädetty perustuslakivaliokunnan annettua siitä lausuntonsa (PeVL 26/2001 vp). Hallituksen esityksessä lakiin ehdotetaan tehtäväksi muutoksia, jotka pääosin ovat merkitykseltään vähäisiä. Seuraavassa rajoitun käsittelemään niitä muutosehdotuksia, joilla käsitykseni mukaan voi olla valtiosääntöoikeudellista relevanssia. 8. Lupaehtoja koskevassa 8 :ssä ehdotetaan laajennettavaksi Viestintäviraston oikeutta radioluvan voimassa ollessa muuttaa lupaehtoja. Uutena perusteena tällaiselle oikeudelle muuttaa lupaehtoja säädettäisiin tilanne, jossa ehtojen muuttaminen on välttämätöntä viestintämarkkinoiden tehokkuuden varmistamisen vuoksi. Perustuslakivaliokunta arvioi aikanaan lupajärjestelmää perustuslain 12 :n 1 momentin sananvapaussäännösten kannalta. Valiokunta piti nykyisen lain sisältämiä lupaehtojen muuttamisedellytyksiä (= radiotaajuuksien suunnitelmien muuttuminen, taajuuksia koskevat määräykset, kansainväliset sopimusvelvoitteet, radioviestinnän häiriöiden estäminen tai poistaminen) "radioviestinnän teknisiin edellytyksiin liittyvien seikkojen vuoksi hyväksyttävänä" (PeVL 26/2001 vp, s, 2-3). Viestintämarkkinoiden tehokkuuden varmistaminen eroaa luonteeltaan jossain määrin nykyisistä lupaehtojen muuttamisen perusteista. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan lisäys mahdollistaisi viestintämarkkinoiden tehostamisen ja sananvapauden edistämisen radiotaajuuksien käyttöä tehostamalla tai muuttamalla teleyritysten käytössä olevien radiotaajuuksien jakoa kilpailun edistämiseksi. Muuttamisedellytys saattaisi perustelujen mukaan tulla sovellettavaksi esimerkiksi, jos viestintämarkkinoille olisi pyrkimässä uusia teleyrityksiä ja taajuuksien käyttöä olisi välttämätöntä järjestää uudelleen niukkojen taajuuksien osoittamiseksi myös uusien teleyritysten telepalveluille tai näiden teleyritysten kilpailuedellytysten varmistamiseksi (HE, s. 10-11). Viestintämarkkinoiden tehokkuuden huomioon ottamisen radioluvan ehdoissa voidaan katsoa omalta osaltaan yleisesti edistävän sananvapauden käyttämistä radiotaajuuksilla. Näin ollen lupaehtojen muuttamisen taustalla voidaan tältäkin osin katsoa olevan perusoi- 2
17 keusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä peruste. Kun radioluvan ehtojen muuttamisen edellytyksenä on lisäksi jo säädännäisesti välttämättömyysvaatimus (vrt. PeVL 26/2001 vp, jossa perustuslakivaliokunta katsoi, että lakiin tuli ottaa maininta luvan ehtojen muuttamisen välttämättömyydestä) ei ehdotus ole tältä osin ongelmallinen myöskään perusoikeusrajoituksen oikeasuhtaisuuden näkökulmasta. 12. Ehdotuksessa lievennettäisiin nykyisestä radioluvan tai radiotaajuuksien peruuttamisen edellytyksiä. Lupa voitaisiin peruuttaa jos luvanhaltija 36 :n mukaisesti määrätyistä toimenpiteistä huolimatta vakavasti tai toistuvasti (nykyisin: vakavasti ja toistuvasti) rikkoo radio-viestinnän häiriöttömyyden kannalta olennaista tämän lain nojalla annettua määräystä tai lupaehtoa taikka olennaisesti rikkoo radiolupaan tai radiotaajuuksien varaukseen liittyvää maksuvelvollisuutta. Perustuslakivaliokunta on lakia alun perin säädettäessä katsonut, että luvan peruuttamista sen ehtojen rikkomisen perusteella voidaan pitää oikeasuhtaisena seuraamuksena lähinnä sellaisissa tilanteissa, jossa luvan haltija on "valvontaviranomaisen huomautuksista riippumatta toistuvasti ja vakavasti rikkonut radioviestinnän häiriöttömän toiminnan kannalta olennaisia lupaehtoja" (PeVL 26/2001 vp, s. 3). Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan sääntelyn tarkoituksena olevan lieventää nykyistä sääntelyä, joka on epäjohdonmukainen ja liian tiukka. Hallituksen esityksessä todetaan, että jo menettelyn kaksivaiheisuus, jossa ensimmäisenä vaiheena on 36 :ssä säädetyn hallintopäätöksenä annettu huomautus, turvaa riittävästi ja oikeasuhtaisesti määräysten ja lupaehtojen rikkojan oikeuden sananvapauteen. Perustelujen mukaan muutoksella pyritään parantamaan muiden radiolaitteiden käyttäjien mahdollisuuksia harjoittaa häiriöttömästi sananvapauttaan (HE, s. 11). Luvan peruuttamista koskevalla säännöksellä on siten lähtökohtaisesti sananvapauteen liittyvä perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä peruste. Kun peruuttamisen edellytyksenä on, että luvan haltijalle on ensin annettu 36 :n mukainen huomautus lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten tai lupaehtojen rikkomisesta, voidaan tämän nähdäkseni katsoa riittävällä tavalla turvaavan luvan haltijan sananvapauteen liittyviä oikeuksia. Edellä olevan perusteella katson, ettei ehdotus lupaehtojen peruuttamisedellytysten lieventämisestä ole valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallinen. 15. Hallituksen esityksessä ehdotetaan luovuttavaksi vaatimuksesta, jonka mukaan radioamatööri- ja meriradioviestinnän pätevyystutkinnon vastaanottajien tulisi olla virka- tai työsuhteessa Viestintävirastoon. Viestintävirasto määräisi edelleen tutkinnon vastaanottajat. Kyseessä on yleiseltä merkitykseltään varsin vähäisestä tehtävien siirtomahdollisuuden avaamisesta muulle kuin viranomaiselle. Tällaisen tutkinnon vastaanottamistehtävä soveltuu käsitykseni mukaan myös muulle kuin viranomaiselle. Pätevyystutkinnon hylkäämistä koskevaan päätökseen olisi oikaisumahdollisuus
Viestintävirastoon ja sen päätöksestä edelleen normaali muutoksenhakuoikeus hallintolainkäyttölain mukaisesti. Ehdotettua sääntelyä on mielestäni pidettävä ongelmattomana perustuslain 124 :n kannalta.