PIRKANMAAN PERHOKALASTAJAT RY JÄSENKIRJE 4/2002 Kerhon perinteinen lohiretki suuntautui jälleen Ylä-Tenolle. Matkakertomus sivulla 14. Postiosoite: Pirkanmaan Perhokalastajat ry Kortelahdenkatu 10-12 33210 Tampere Internet: www.pirkanmaanperhokalastajat.fi Sähköposti: ppk@pirkanmaanperhokalastajat.fi SISÄLTÖÄ: Sivu 2 Syksyn 2002 tapahtumat Sivu 4 Vavanrakennus Sivu 6-8 SM loppukilpailut Sivu 9 Perhekalastusta Merikarvialla Sivu 13-15 Ylä-Tenon kalaretki Sivu 16 Hallituksen perhoissa Pekka Palomäen Teno Kalkkinen
OHJELMA TAPAHTUMAT 2002 06.10. Kalastuskilpailu 2. osa Julkujärvi 06.10. Sauna Julkujärvi 19.-21.10. Kalaretki Langinkoski KERHOILLAT SYKSYLLÄ 2002 17.9. Sidontailta: kesän uutuudet Pertti Kanerva 24.9. Nuorten ilta: Mitä on perhokalastus? Erkki Paija 1.10. Tehokkaat kalastustekniikat Janne Pirkkalainen 8.10 Sidontailta: hyvä kalastusperho 15.10. Langinkoski 22.10. Sidontatarvikkeet nuorille Risto Vekara 29.10. Syyskokous 5.11. Taimenenkalastus Pasi Visakivi 12.11. Sidontailta: taimenperhot Markus Tandefelt 19.11. Kalastusta Kanadassa Antti Pirinen 26.11. Sidontaa nuorisolle 3.12. Lohenkalastus Tapio Sävilammi 10.12. Sidontailta: lohiperhot Juha Kallio 17.12. Tietokilpailu Tommi Eskonen SIDONTAJAOKSEN OHJELMA SYKSYLLÄ 2002 22.9. Ylä-Tenon Perho 2002 Lauri Syrjänen 29.9. Taimenen mieliruoka Timo Vataja 6.10. Kilpaperhon arvostelu, sitojan hyvä tietää Veli Autti, Kimmo Johansson 13.10. Kilpailuperhot: luomistehtävä Ilkka Vesa 20.10. Kilpailuperhot: yleinen sarja Tommi Eskonen 27.10. Kilpailuperhot: lohisarja Toni Siltanen 3.11. Kilpailuperhot: lohisarja Toni Siltanen 17.11. SM -kisojen palaute Tommi Eskonen 24.11. Tsekkilarvat 1.12. Meritaimen perhot Kimmo Johansson 8.12. Vesiperhosen kivi/kaislakopat Veli Autti 15.12. Viisteli Juha Viista 2 PIRKANMAAN PERHOKALASTAJAT RY JÄSENKIRJE 4/2002
PUHEENJOHTAJAN PALSTA KERTAUSTA JA UUSIA SÄÄNTÖJÄ Olen ollut pienestä pitäen kiinnostunut kaloista ja kalastuksesta. Tavallinen tarina etenee verkkojen kokemisesta ja mato-onginnasta pilkkimisen ja heittouistelun kautta perhokalastukseen. Kaikki nämä ovat olleet tärkeitä välivaiheita kalastusharrastuksessani. Verkkokalastusta lukuun ottamatta kaikki edellä mainitut kalastustavat ovat edelleen läsnä, vaikka jossain vaiheessa perhokalastus olikin omasta mielestäni niin ehdoton ykkönen ettei muulle tahtonut jäädä sijaa. Nyt kalastuksesta nauttii tilaisuuden suomissa puitteissa. Soutelemaan lähteminen tuntuu turhalta, jos ei samalla voi vetää vähän uistinta. Hommaan tulee heti lisää sisältöä kalastuksen myötä. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka Perhokalastus on kuitenkin edelleen kalastusmuodoista kiinnostavin ja moniulotteisin, joten koskilla vietetyt hetket ovat yleensä kesän kohokohtia. Perhokalastus on minulle ollut aina esimerkillistä toimintaa ja Pirkanmaan Perhokalastajien merkki liivinrinnuksessa on edelleen eräänlainen laadun tae. Myös monet muut arvostavat perhokalastajia rehellisinä, vastuuntuntoisina ja hyvin käyttäytyvinä kalastajina. Tämä luottamuksen säilyttäminen on edellytys uusien perhokalastuspaikkoja avautumiselle. Myös vanhojen kalapaikkojen kehittäminen yhdessä kalaveden omistajien kanssa edellyttää, että kalastajat kunnioittavat yhteisiä pelisääntöjä. Jokaisen kalastajan olisikin syytä aika ajoin palauttaa mieliin lupakohtaisten rajoitusten lisäksi myös voimassa olevat kalastuslain ja -asetuksen määräykset. Vaikka määräysten venyttäminen saattaakin joskus tuntua kalaston kannalta mitättömältä pikkurikkeeltä, on sillä myös laajempi periaatteellinen merkitys. Kalastuslain rikkominen Pirkanmaan Perhokalastajien väreissä tapahtuu aina raskauttavien asianhaarojen vallitessa ja koko seuran hyvä maine on tällöin vaakalaudalla. Onneksi negatiivista palautetta tulee kohtuullisen vähän suureen jäsenkuntaamme nähden, mutta tässä asiassa vähänkin on liikaa. Säännöt ovat selviä silloin kun ne ovat jokaisen mielissä ehdottomina. Nykyinen kalastuslaki antaa mahdollisuuden jossain määrin poiketa yleisistä määräyksistä erikoisluvalla. Tällaisista poikkeuksista tulee aina tiedottaa mm. luvanmyynnin yhteydessä. Voimme edellyttää sopimusten noudattamista toisilta vain silloin kun olemme itse niihin sitoutuneet. Kalastetaan jatkossakin pää pystyssä hyvällä omalla tunnolla. Hyvää syksyä ja rauhallista kutuaikaa erityisesti lohille ja taimenille. Tommi Eskonen Puheenjohtaja JÄSENKIRJE 4/2002 PIRKANMAAN PERHOKALASTAJAT RY 3
ILMOITUSASIAT HALLITUS 2002 TOMMI ESKONEN Puheenjohtaja Iidesranta 36 as. 23 33100 Tampere 03-2618 668 040-5778 708 tommi.eskonen@pirkanmaanperhokalastajat.fi LEIF HAKALA Elli Tompurinkatu 3 33720 Tampere 03-3182 313 leif.hakala@tao.tampere.fi ISMO KOIVULA Tesomajärvenkatu 18 A12 33310 Tampere 03-3440 426 0400-628 528 ismo.koivula@pp.inet.fi JANNE NYBLOM Uittamontie 59 33980 Pirkkala 050-5312 364 janne.nyblom@nokiantyres.fi MIKA ORALUOMA Pohjolantie 7 B8 33340 Vuorentausta 040-7383 889 mika_oraluoma@hotmail.com PEKKA PALOMÄKI Sotilaankatu 9 G657 33710 Tampere 040-5221 067 pekka.palomaki1@luukku.com SEPPO PEURALA Heiskalankatu 8 33900 Tampere 040-7409 544 seppo.peurala@pp.inet.fi RISTO VEKARA Salhojankatu 38 B45 33500 Tampere 03-2540700 JUHA VIISTA Takahuhdinkatu 75 E56 33560 Tampere 03-3631852 040-7372 011 juha.viista@info1.info.tampere.fi Juha Viista: VAPARAKENNUS 2003 Perinteinen vaparakennustempauksemme starttaa taas yhteisellä aihio- ja tarviketilauksella USA:sta. Vaparakennustempaus ja yhteistilaus toteutetaan, mikäli osanottajia ilmaantuu vähintään 8-10 henkeä. Sitä pienemmälle porukalle ei korkeiden rahtikulujen vuoksi kannata tavaraa maapallon toiselta laidalta haalia... Jos olet kiinnostunut rakentamaan oman perhovavan ensi keväänä, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen. Mikäli kiireiltäni ehdin, teen jonkinlaisen arviohinnaston lokakuun alkuun mennessä. Vuosien kokemuksella voin mainostaa, että tarjolla on toinen toistaan laadukkaampia amerikkalaisia vapa-aihioita edulliseen hintaan. Olemme tilanneet vapamerkkejä, joilla ei ole virallista edustusta Suomessa. Tilaus lähtee marraskuun puolivälin paikkeilla. Tarvikkeet tulevat helmikuun lopulla. Maksu suoritetaan vasta tavaroiden saavuttua, koska etukäteen on mahdoton tietää, jos joku tuote on tavarantoimittajalta lopussa. Hintataso lienee suunnilleen sama kuin viime kerralla. Aihioiden hinnat nousevat yleensä parilla dollarilla vuodessa. Toisaalta dollarin hinta on nyt hieman alhaisempi kuin viimeksi (tosin vuodenvaihteen jälkeen tilanne voi olla toinen, jos isokahjo Bush päättää hyökätä Irakiin...).Varsinainen vaparakennustempaus toteutetaan ohjatusti myöhemmin ilmoitettavana maaliskuun viikonloppuna kerhohuoneella. PS. laatuaihio myytävänä Jälleen kerran kävi niin, että keväällä yksi tilaus jäi noutamatta ja lunastamatta. Lunastamatta jääneissä tavaroissa eivät ole kiinni seuran vaan minun rahani; haluaisin saada omani pois, joten tarjolla olisi todella laadukas vapapaketti (mm. Strublen meriveden kestävä kelakiinnike, H&H:n vaparenkaat, joita mm. Sage käyttää, laatukorkki) tai pelkkä aihio: kaksiosainen Angler s Workshop Salt Stalker SAF908 #8 9'. Tästä ei vapa parane; sopii niin taimenen, lohen kuin myös hauen kalastukseen. Viimeistely ja vapaliitokset parhaat koskaan näkemäni. Keskitoiminen ja rauhallisen täsmällinen (valmistajan luokittelun mukaan nopea!), mutta tarvittaessa puhtia löytyy, tumman vihreä. 4 PIRKANMAAN PERHOKALASTAJAT RY JÄSENKIRJE 4/2002
ILMOITUSASIAT Juha Viista: JULKUJÄRVEN KALAKISA II Pirkanmaan Perhokalastajat ry:n kalastuskilpailun toinen osa käydään Julkujärvellä sunnuntaina 06.10.2002. Kilpailu alkaa kello 12.00 ja päättyy noin kello 16.00. Kilpailupaikalle on syytä tulla jo kello 11.30 pooliarvontaa ja sääntöjen kertausta varten. Viime kevään jäljiltä tilanne on täysin auki eli kuka tahansa voi vielä voittaa seuran mestaruuden. Seuran kisat ovat oiva tilaisuus haistella perhokalastuskisojen ilmapiiriä ja tunnelmaa. Lisäksi kisassa saadun yhden kalan voi ottaa ruokakalaksi. Kannattaa ehdottomasti tulla mukaan. Ismo varannee Julkujärven saunan kisan päätteeksi. Pakollinen ennakkoilmoittautuminen joko kerhon ilmoitustaululla olevaan listaan, puhelimitse 040-7372 011 tai sähköpostilla juha.viista@info1.info.tampere.fi. Ilmoittautumisen pitää olla perillä viimeistään perjantaina 04.10. kello 20.00 mennessä. Myös peruutukset pitää ilmoittaa, jotta järvelle ei tarvitse turhaan merkitä ylimääräisiä pooleja. LANGINKOSKEN KALARETKI 19. 20.10. Lohen ja merisiian kalastukseen on seuran jäsenille varattu Langinkoski Kymijoen suulla Kotkassa 19. 20.10. jo tutuksi tulleella kaavalla: seura maksaa luvat, osanottajien vastatessa matkakuluista ja ruokailusta. Metsähallitus suosittelee kymmentä kalastajaa kerrallaan Langinkoskelle. Kerhohuoneella on ennakkoilmoittautumiskaavake, mihin pyydetään merkkaamaan kumpana päivänä on tulossa kalaan, jotta pysytään lähellä vapakiintiötä ainakin vuorotteluperiaatteella. Ennakkoilmoittautuminen on toivottavaa mutta ei pakollinen. Lisätietoja tarvittaessa Ismolta (0400 628528), joka yrittää myös avustaa kuljetusjärjestelyissä. Ismo Koivula: KITUSKOSKI 17.8. KLO 06.00 19.8. KLO 06.00 Retkelle osallistui yli 20 kerhomme jäsentä. Osa viipyi koskilla toista vuorokautta, osan tyytyessä lyhyempään pistäytymiseen.vesi koskessa oli todella matalalla ja lämmintä (+22 C). Kaikki montut ja kiven huopeet joissa kala voisi oleskella olivat näkyvissä ja niitä on koskessa monta. Näiden kaikkien mahdollisten kalastamiseen ei aivan päivä riitä ja perhojen jääminen kivien väliin voi olla mahdollista. Kaloja ei lauantaina oikein löytynet lukuunottamatta särkiä ja ahvenia ja yhtä 3,3 kg painoista ja 81 cm pitkää petoa (lienikö hyvän makuinen?). Lauantai-iltana kalastuskunta istutti niskan huvilan kohdalta koskeen taimenia. Seurauksena oli sunnuntaina muutama saatu mittataimen sekä mahdollisuus niska-alueella matalassa vedessä näkyvien taimenten täsmäkalastukseen. Tuloksena oli yleensä oli kahdennentoista perhon jälkeen taimenen kyllästyminen ja siirtyminen uuteen paikkaan, minkä etsimiseen meni hetki. Maantiesillan alapuolella oli poikkeuksellinen kala, mikä viiden tunnin sitkeä yrittämisen jälkeen hermostui Ilkan miniliitsiin ja päätti syödä sen. SUOMEN URHEILUKALASTAJAINLIITON KOTISIVUT SuKL on avannut uudet kotisivunsa osoitteeseen: http://www.sukl.org. Sivuilta löytyvät myös Perhokalastuslehden (http:// www.sukl.org/perhokalastuslehti/) ja Urheilukalastuslehden (http://www.sukl.org/urheilukalastuslehti/) kotisivut. JÄSENKIRJE 4/2002 PIRKANMAAN PERHOKALASTAJAT RY 5
SM 2002 Juha Viista: SM-FINAALI MERIKARVIALLA 24.-25.08.2002 Perhokalastuksen SM-2002 kisailtiin Merikarvialla elokuun lopulla. Pirkanmaan Perhokalastajia edusti nuorekas kolmikko Antero Halonen, Jari Jamalainen ja Juha Viista. Jatkuva helle teki melkein tepposet järjestäjille. Alunperin kisa piti käytä Puukoskella ja Holmalla, mutta Puukosken vesitilanne oli niin surkea, että toiseksi koskiosuudeksi oli onneksi vaihdettu Lankoski. Järviousuus käytiin jossain susirajan takana Isojoella, järvellä jonka nimi ei nyt tule edes mieleen (olisiko ollut Kangasjärvi?). Valtaosa 33 kilpailijasta oli ollut viikkotolkulla harjoittelemassa joella ja järvellä, ja kuuluivat Halonen ja Jamalainenkin käyneen molemmilla paikoilla. Itse olin koko kesänä kolmatta kertaa kalassa koskella. Kaksi edellistä koskikokemusta olivat tulleet tulvivalta Vilppulankoskelta karsintakisassa sekä Keuruun karsinnasta Virtalasta kesäkuun alkupuolelta. Järvikalastuskin oli jäänyt kahden Julkujärven kisan ja Keuruun karsinnan järviosuuden varaan. Ylikunnosta ei ainakaan ollut pelkoa. Oivana harjoitteluna kävin Norjassa kiusaamassa merirautuja. Joten lähdin yhdeksänteen SM-finaaliini selkäydintuntumalla ja tutulla periaatteella: lahjattomat harjoittelee... Olimme varanneet hyvissä ajoin mahdollisimman suuren mökin Mericampingilta, jotta jokainen meistä saisi oman huoneen. Mukana kun oli pari nimeltä mainitsematonta seurakaveria, joiden kuorsauskyky on laajalti tunnettu ja tunnustettu. Perillä odotti miellyttävä yllätys, kun selvisi, että mökissä olikin vain kaksi huonetta... Järviosuus Arvonnassa onni näytti taas peräpeilinsä. Koko porukkamme joutui aluksi järvelle, mikä lopputulosten kannalta osoittautui tosi huonoksi vaihtoehdoksi. Isojoen kunnassa sijailleelle järvikohteelle päästyäni huomasin olevani peilityynen järven rannassa vähintään 25 asteen helteessä; järven vesikin oli samaa lämpötilaa. Onneksi tajusin laittaa aamulla aurinkorasvaa. Huonoksi onneksi onnistuin jotenkin saamaan rasvaa toiseen silmääni, jota alkoi vietävästi kirvellä ja särkeä. Vesihuuhtelukaan ei auttanut, ja silmä muuttui punaiseksi ja vettä valui valtoimenaan. Silmän ärsytys aiheutti jostain syystä toisenlaisenkin reaktion: oikeanpuoleisesta sieraimesta alkoi valua solkenaan nestettä joka kerta, kun vähänkin käänsi päätään alaspäin. Koko järviosuus olikin sitten yhtä helvettiä, kun silmää ja päätä särki - ja kun sai niistää taukoamatta... Kaksi ensimmäistä jaksoa kalastin samassa veneessä Jamalaisen kanssa, kahdella viimeisellä seurana oli Markku Ojala Oulusta. Kun viimeinenkin puolitoistatuntinen järvijakso sitten päättyi, olin onnellinen, että pääsin pois kidutuksesta. Ehkä muutkin olivat onnellisia osuuden päättymisestä, sillä kaikki olivat olleet liikkeellä turhaan: koko porukalle munat pataan! Merikarvianjoelle päässeet vetivät kalaa kunnolla, kun pääsivät kalastamaan rauhoitettuina olleisiin pooleihin kahtena edellisenä päivänä istutettuja kirjolohia. Ihan yö Illalla ennen nukahtamistaan Jamalainen valitteli nenänsä tukkoisuutta. Ja sitten se alkoi, nimittäin helvetillinen kuorsaus. Ei uskoisi, että ihmisestä voi lähteä sellainen ääni! Äänestä päätellen VR:n mies näki unta vanhasta, ruostuneesta ja epäkuntoisesta höyryveturista. Edes nukahtamispilleri ei auttanut; en kerta kaikkiaan kyennyt nukkumaan siinä metelissä. Parin tunnin kuluttua kipu- ja sietokynnys ylittyivät. Kannoin patjan ja makuupussin eteiseen ja laitoin välioven kiinni. Ei mitään hyötyä! Seuraavaksi siirsin patjani pesuhuoneeseen kahden suljetun oven taakse - turhaan. Kun toiset heräilivät hyvin nukutun yön jälkeen puoli kuudelta, minä kömmin pystyyn täysiin nuutuneena ja sekopäisenä. Jokiosuus Joella kalastus aloitettiin seitsemältä. Hyvä tuurini jatkui: sain Holman kolmospoolin, josta kukaan ei ollut saanut kalan kalaa (eikä siitä saatu lopulta kuin yksi kala, vaikka yhteensä 12 kalastajaa yritti). Poolista puolet oli suvantoa ja toinen puolisko hiljaista, tasaista virtaa - vasta pari viimeistä metriä muistutti jotenkin koskea. Kun vesi oli sameaa, ei koko paikasta saanut mitään tuntumaa. Jos heitti painotettua perhoa, oli tuloksena pitkä kimppu haisevaa vihreänruskeaa limalevää. Yhtään ei lohduttanut, kun sain lähietäisyydeltä todistaa Hakalan Tommin haavivan kaksi mittakalaa alapuolisesta poolista... Munat pataan. Toinen poolini No 6 näytti jo päällepäin paremmalta. Ja kun olin viime vuonna kalastanut poolia hyvin tuloksin sekä voittamassani SM-karsinnassa että SM-joukkuekisassa, tiesin siinä olevan hyviä paikkoja. Tosin Virolaisen Petri veti ennen minua paikasta munat pataan. Parinkymmenen minuutin kuluttua pääsin väsyttelemään ensimmäistä kisakalaani - ja se tuli ylös asti. Pari hyvää tärppiä saatuani vaihdoin perhoa valvojan kummastukseksi. Temppu tuotti tulosta, ja samasta paikasta, josta viimeisen tärppini olin saanut, mittautin toisen kisakalani. Kolmaskin kala oli lähellä, sillä juuri ennen jakson loppumerkkiä olin rullaamassa, kun kala iski viisteliin. Mitään en voinut tehdä, koska vapa oli yläasennossa ojennetun 6 PIRKANMAAN PERHOKALASTAJAT RY JÄSENKIRJE 4/2002
SM 2002 käsivaren jatkeena. Senttiäkään en saanut venytettyä lisää, joten mitään tartutusiskua en kyennyt tekemään. Nyt oli Hakalan vuoro vetää naapuripoolilla munat pataan ja katsella minun väsytyksiäni. Kaksi kalaa toi jaksovoiton, joten olin taas back in business... Kolmas Holman pooleistani oli alimmainen eli No 9. Joku onnekas oli kuulemma siitä yhden kalan kisassa saanut, kun oli nähnyt suuren istukkaan kiven kupeessa ja oli onnistunut uittamaan painoperhon suoraan kalan suuhun. Pooli oli reunavirtaa lukuun ottamatta onnettoman matalaa soraikkoa. Yläosa oli täynnä alamittaista harjusta ja taimenta. Pikkuperhossa oli joka heitolla sintti kiinni, joten oli pakko vaihtaa isompiin perhoihin. Siitä oli seurauksena se, että ainoa havaitsemani mitallinen kala eli komea harjus yritti turhaan suureen perhooni, mutta ei tarttunut. Pommitin reunavirtaa huolella ja hartaudella, mutta mitään mitattavaa en saanut. Munat pataan. Olin valmis lähtemään kotiin, sillä seuraavana aamuna oli aikainen lähtö viikoksi leirikouluun Muonion Harrinivaan, ja kaikki tavarat oli pakkaamatta ja järjestelyt koululla pahasti vaiheessa. Kun vielä Lankoskelta kuului tietoja, että useampi kalastaja oli saanut kalaa kolmelta jaksolta, olin melko kypsässä mielentilassa ja yritin kaupata ruokakuponkiani alennuksella lähteäkseni kotiin. Lankoski Kotimatka jäi kuitenkin kesken, kun poikkesin Lankoskella hampurilaiselle. Jostain syystä päätin vielä jäädä ainakin yhden jakson ajaksi ja kokosin kamat uudelleen. Ensimmäinen Lankosken poolini oli ns. Ryöstäjän alapuolinen No 14. Valvoja vihjasi, että pooli kannattaa kalastaa tarkasti - mikä toisaalta oli aika idioottimainen vihje, sillä totta helkkarissa kalastuskilpailussa pooli on kalastettava tarkasti. Alku vaikutti lupaavalta: ensimäisen heiton jälkeen sain kaikki kolme perhoani takaheitossa korkealle rantalepikkoon - ja sinne ne myös jäivät. Piti tehdä nopeasti uusi syteemi. Uusi heitto, tärppi, tartutus ja puolitoistakiloinen kirjo kuiville. Paljon paremmin ei kai olisi voinut aloittaa. Poolissa oli kalaa, sillä sain lukuisia tärppejä ja kolme kertaa siimat silmilleni hyvän kalan iskusta, mutta vasta minuutia ennen jakson loppua sain ylös toisen kalan. Toinen jaksovoittoni. Päätin jatkaa kisaa. Pooli No 17 oli myös tuttua aluetta; tosin edelliskerroilla oli vettä ollut runsaasti enemmän. Koska ilmeisesti kaikki minua edeltäneet kilpailijat olivat larvastaneet poolin monttuja, päätin haravoida koko vesialueen räikeillä perhoilla. Ei huono idea, sillä viiden minuutin kalastuksen jälkeen haavin sopivankokoisen kirjolohen. Valitettavasti se jäi jakson viimeiseksi, mutta silläkin tuli kakkostila. Viimeinen poolini oli Lankosken toiseksi ylimmäinen eli 11. Olin täysin väsyksissä, uupunut, nuutunut ja puoliksi sekopäinen kahden päivän rajun yrityksen, helteen ja valvotun yön jäljiltä. Tuskin pysyin pystyssä ja kaaduinkin pari kertaa koskeen. Sain pari hyvää tärppiä, mutta olin niin tolkku pois, etten kyennyt niihin reagoimaan. Viimeinen kisakalani iski niin yllättäen, että en aluksi tajunnut kalaa pitelevänikään. Sain sen lopulta revittyä väkisin kovasta virrasta kahden kiven välistä haaviin ja parin kaatumisen ja harha-askeleen jälkeen mittaukseen. Lopun aikaa yritin vielä tehdä jotain, mutta en kerta kaikkiaan kyennyt enää mihinkään järkevään yritykseen. Loppuminuuteilla sain vielä rajun tärpin, mutta kala ei tarttunut. Olin tosi onnellinen, kun loppumerkki tuli. Hetkeen en pystynyt kuin istumaan puolitajuttomana rannalla. Viimeiseltä jaksolta sijoitukseni oli neljäs. Olin valmis lähtemään suoraan kotiin, sillä kuvittelin olevani jossain 10. sijan paikkeilla. Joko taas... Saivat kuitenkin houkuteltua minut kisakeskukseen; ei olisi pitänyt mennä... Tulokset olivat melko yllättävät. Hetken aikaa kiersi huhu, että olin jopa kolmas ja matkalla Espanjan MM-kisoihin, mutta lopulta karu totuus paljastui: neljäs sija - taas kerran! Neljäs sija tuli viimeksi koettua Huopanalla -96. Silloin Tuiskusen Jari tiputti minut muutamaa minuuttia ennen loppua kisakoneesta. Nyt oli lähellä, että kisamatkani olisi tyrehtynyt Halosen Anteron viimeisellä jaksolla saamaan kalaan, jolla hän kiilasi jakson tuloksissa edelleni. Onneksi selvisi, että Anteron kalalla ei lopulta ollut vaikutusta sijoitukseeni. Hävisin kolmossijan kahdella pisteellä. Anteron kala vei vain yhden pinnan. Jäipä sentään taas kerran jossiteltavaa: JOS olisin saanut yhden kalan munat pataan -jaksoilta tai viimeiseltä jaksolta toisen kalan, olisin voittanut koko paskan...tai kalapisteistä riippuen tullut ainakin toiseksi ja turvallisesti kolmen MMkisaedustajan joukkoon. Jamalaisen Jari otti mahtavan loppukirin ja sai kalamerkinnät kolmelta viimeiseltä jaksoltaan. Anteron ainokainen tuli viimeiseltä jaksolta. Lopputulokset Tuloslista muodostui melko yllättäväksi. Ennen kisaa pidettiin selviönä, että voiton korjaa joku paikallisista, sillä kisa oli kerta kaikkiaan heille pedattu: keväällä kotikarsinnat Merikarvialla ja läheisellä Kynäsjoella, jotka lähiseudun kilpailijat tuntevat kuin omat taskunsa. Keväästä lähtien paikalliset suuruudet olivat voineet harjoitella rajattomasti kotijoellaan vaikka päivittäin. Poolit oli tehty paikallisin voimin, ja kalojakin istuttamassa oli ollut lähiseudun kisailijoita. Mutta kun ei niin ei: ensimmäinen lähiseudun alkuasukas, Saku Nieminen löytyi vasta 9. sijalta! Suurimmat ennakkosuosikit Tommi Hakala ja Iiro Ojala päätyivät sijoille 14. ja 30... JÄSENKIRJE 4/2002 PIRKANMAAN PERHOKALASTAJAT RY 7
SM 2002 Ohessa tulokset ja muutamia mielenkiintoisia lisämerkintöjä (MM= MMkisajoukkueessa, SM= mestari, *paikallinen alkuasukas): 1. Harri Hytönen 65 2. Timo Ruokonen 65,5 (MM98-02) 3. Ville-Antti Jaakola 66 4. Juha Viista 68 (SM94, MM95, 9 finaalia) 5. Jerry Lindholm 69 6. Ville Vainio 69,5 7. Arto Kokkila 70 8. Mika Väle 71 (SM97 ja 01, MM98-02) 9. Saku Nieminen* 74 10. Mikko Hakala* 74 11. Markku Ojala 74 (SM96, MM97) 12. Juha Penttinen 76 13. Markus Tandefelt 76 (SM99, useita MM-edustuksia, 9 finaalia) 14. Tommi Hakala* 76 (MM98) 15. Kari Tolonen 76,5 16. Arto Pikkarainen 79 17. Kalle Auramaa* 79 18. Leo Viljanen 79,5 19. Jari Jamalainen 80 20. Risto Sironen 81 (MM01-02) 21. Juha Huttunen 84 (MM-edustuksia 2) 22. Juho Pasanen 86 23. Jarkko Suominen 86 24. Jani Väisänen 91 25. Kristian Mattila 91 26. Simo Rissanen 91 27. Antero Halonen 92 28. Janne Pirkkalainen 93 (SM98 ja 00, MM99-02) 29. Petri Virolainen 93 30. Iiro Ojala* 93,5 31. Saku Laaksonen* 93,5 32. Petteri Metso 100 33. Jukka Levänen 100 (MM-edustuksia 2, eniten SMfinaaleja 12?) Palkinnoille päässeet kuuluivat niihin ryhmiin, jotka pääsivät ensimmäisenä päivänä jokiosuuksille. Tyhmimmällekin heistä piti selvitä ensimmäisen päivän järviryhmän jäljiltä, että pinnasta tai välivedestä ei kalaa tule. Olisihan se pitänyt itsekin tajuta, kun näki, että parilta ensimmäiseltä jaksolta ei pintakerroksista tullut mitään! Nokkelimmat pistivät 7-uppoavan siiman (= 7 tuumaa eli vajaat 20 cm sekunnissa) ja kalastivat pohjasta punaisilla buzzereilla - ja saalista tuli... Junnuja kisoihin ja äkkiä! Kisailijoita silmäillessäni yksi asia pisti silmään: seuraamme edusti juniorikolmikko, jonka nuorin jäsen oli 47-vuotias! Hyvä että sedät jaksavat heilua, mutta on se sentään liikaa, että kisan kolme ylivoimaisesti vanhinta osanottajaa tulee Pirkanmaan Perhokalastajista - eikä yhtään nuorempaa ole edes mukana! Muilla kilpailijoilla oli tuskin parrankasvu edes vielä alkanut! Missä luuraavat seuramme nuoren polven edustajat? Itse olen pohtinut kisauran lopettamista ensi kesän 10. SM-finaaliini, koska tarvitsen lähivuosina taluttajan ja opaskoiran selviytyäkseni kisa-alueelle. Kuka sen jälkeen edustaa seuraamme??? Viitisen vuotta sitten meitä oli finaalissa parhaana vuotena seitsemän! Jos kilpakalastus matkoineen ja osallistumismaksuineen on liian kallista junnuillemme, pitäisikö seuran ryhtyä maksamaan avustuksia, jotta kisailijoita löytyisi! Taso ei ole niin korkea, etteikö mahdollisuuksia menestymiseen olisi. Jos meikäläinen pesee yhtä lukuun ottamatta koko Suomen MMjoukkueen pelkällä selkäydintuntumalla, mitä tekisivätkään ne junnut, jotka ehtivät kesällä jopa kalaankin! 8 PIRKANMAAN PERHOKALASTAJAT RY JÄSENKIRJE 4/2002
Inkeri Eskonen: PERHEKALASTUSTA MERIKARVIANJOELLA Seuran ensimmäinen perheretki suuntautui Merikarvianjoelle 15.6.2002. Osanottajia oli kaikkiaan 11. Kerron nyt retkestä meidän perheen näkökulmasta. Minun ja Tommin lisäksi kokoonpanoomme kuuluu Jaakko (4 v) ja Otso (1 v). Merikarvianjoenseutu on kaunista ja jokimaasto monipuolista, joten löysimme monta hyvää kohtaa kalastamiseen. Joen reunoilta löytyi kohtia, joissa liikkuminen rattaillakin onnistui. Lapsen kuljettamisen lisäksi rattaissa oli hyvä kuljettaa myös kalastusvälineitä ja eväitä. Toisin paikoin maasto taas oli niin vaikeakulkuista, että Jaakko inspiroitui kuvittelemaan, että metsässä liikkuu meidän lisäksi myös merirosvoja ja kaikkea muuta jännittävää. Äidin ja lasten näkökulmasta perheretken onnistumisen kannalta oli oleellista, että meillä oli mukana perhokalastuksen taidot hallitseva isä. Mikäpä on mukavampaa kun kalastaa valmiiksi laitetuille varusteilla ja valita kalastusperho runsaasta perhovalikoimasta. Retki oli onnistunut myös sen puolesta, että minä ja Jaakko saimme kumpikin useita taimenia. Minä sain tällä retkellä elämäni ensimmäisen kalan koskesta. Tunne, joka syntyy kun perhoon tarttuu kala on sellainen, että sitä on vaikea ymmärtää ellei ole sitä kokenut. Jaakolle oli erityisen tärkeää, että hän sai valita perhot, joilla kalastimme. Otsokin otti kalaretkestämme ilon irti omalla tavallaan. Parkkeerasimme Otson rattaat aivan joen rantaan ja Otso huitoi vettä pienen virvelivapansa päällä. Viihtymisen kannalta oli tärkeää, että retkellä oli mahdollisuus levätä ja ruokailla suurin piirtein saman aikataulun mukaisesti kuin muutenkin. Meillä tukikohtana toimi Puukosken rannalta varaamamme mökki. Äitinä on tuntunut hyvältä seurata, miten perhokalastus sopii pientenkin lasten harrastukseksi. Jaakko osaa heittää perhoa jo hienosti ja jaksaa keskittyä kalastukseen pitkiä aikoja. Jaakon intoa kalastukseen kuvaa, että loppukesästä Jaakko kommentoi mummoilleen, että kalastukseen ei väsy koskaan. Minua Jaakko on neuvonut, että kalastamisesta tulee hyvä olo, kun jaksaa kalastaa pitkään ja rauhallisesti. Toivottavasti seura järjestää ensi kesänäkin perheretken ja toivottavasti mukaan uskaltautuu mahdollisimman moni perhe. Perhokalastus voi olla perhekalastusta. JÄSENKIRJE 4/2002 PIRKANMAAN PERHOKALASTAJAT RY 9
Taittajan virheen takia Kynäsjoen reissukertomus oli viime jäsenkirjeessä vain puoliksi. Tässä koko tarina: Risto Vekara: NUORTEN KALARETKI KYNÄSJOELLE Tämänvuotinen nuorten kalaretki suuntautui Kynäsjoelle, joka sijaitsee Pomarkussa Porin lähellä. Kaunis aurinkoinen lauantaipäivä, 11.5.2002, oli alkamassa. Mitä parhain kalasää! Minut haettiin kotoa klo 8.10, jonka jälkeen suuntasimme kohti Häijäätä, jossa autokunnat kokoontuivat. Sieltä jatkoimme kolmella autolla kohti Kynäsjokea. Mukana oli 13 innokasta perhokalastajaa, jotka olivat hakemassa uusia kokemuksia. Matkalla koskelle vaihdoimme autossa tiedot viimeisistä ottipeleistä. Aloitimme kalastuksen kymmenen maissa. Meidän autokuntamme meni aluksi Kukonkoskelle. Heitimme varusteet niskaan ja lähdimme kävelemään kohti koskea. Vesi oli melko korkealla niin kuin odottaakin saattoi ja veden lämpötilaksi mittasimme 12 astetta. Siispä vain Erkin, Anteron, Ismon, Leifin ja muiden senioreiden antamat opit käytännön kokeeseen. Mielenkiintoa riitti, sillä tärppejä oli monilla. Sitten klo 12.30 kala iski perhooni! Siinä väsyttelin kunnon kokoista kirreä oikein todenteolla ja nousihan se vihdoin ylös, todellinen namupala. Siinä sitä oli äitienpäivälahjaa kerrakseen. Onneksi olin sitonut edellisenä yönä perhoja, olisi muuten todennäköisesti jäänyt kala saamatta. Kahden aikaan pidettiin tauko Vääräkosken laavulla, jossa selviteltiin päivän kokemuksia. Yksi kalakavereista kertoi, että olin saanut kalan. Toiset rupesivat nauramaan leiripaikalla, että Vekarako oli muka saanut kalan. Leif totesi, että kyllä asia oli näin ja että kirjolohi oli oikein kunnon kokoinen, olihan pituutta 51 cm ja painoa 2 kg. Tauon jälkeen vaihdoimme koskea ja siirryimme Kynäskoskelle. Vähitellen kalastusinto alkoi kuitenkin laskea, sillä kala ei enää nykinyt. Kun kerran tapahtumat olivat vähäisiä Kynäskoskella, siirryimme vielä loppuajaksi takaisin Kukonkoskelle. Kotiin lähdimme illan suussa. Retkellä ei tarvinnut huolehtia itse kalastuskustannuksista, sillä lupamaksut oli hoidettu kerhon puolesta. Mukaan tarvitsi vain kalastusvälineet, kahluuvarusteet, evästä oman kulutuksen mukaan sekä roppakaupalla kalastusintoa. Lisäksi retken aikana sai hyviä kalaneuvoja kokeneemmilta perhokalastajilta, joista kiitos! Hyvää kesää kaikille ja kireitä siimoja! 10 PIRKANMAAN PERHOKALASTAJAT RY JÄSENKIRJE 4/2002
KUVIA KERHON ÄYSKOSKEN REISSULTA JÄSENKIRJE 4/2002 PIRKANMAAN PERHOKALASTAJAT RY 11
KILPAILUTOIMINTA Risto Vekara: NUORTEN PERHOKALASTUKSEN SM-KILPAILUT Tämänvuotiset kisat järjestettiin Kiiminkijoella 10.-11.8.2002. Mukaan kisaan oli ilmoittautunut 19 kilpailijaa. Meidän joukkueeseemme kuului Juuso Koskinen, Henrik Rajala ja Risto Vekara. Joukkueen valmentajana ja kuljettajana toimi Ismo Koivula. Lähdimme torstaiaamuna autolla yhdeksän aikaan kohti Oulua ja Kiiminkijokea. Päivä oli erittäin kaunis ja aurinkoinen. Perille saavuimme seitsemän aikaa illalla ja majoituimme mökkiin Kiiminkijoen rannalle. Seuraava päivä oli harjoituspäivä. Heitimme kalavehkeet niskaan ja suuntasimme Lamminkoskelle. Hetken kalastettuamme löytyi erinomainen harjuspaikka, jossa pystyimme harjoittelemaan todenteolla larvastusta. Nostimme sen päivän aikana yli kolmekymmentä harjusta, joista reilut puolet oli mitallisia (eli yli 30 cm). Illalla sidoimme kisaa varten ottiperhot, joilla niitä kaloja oli päivällä tullut. Lauantai aamuna arvottiin poolit eli kalastusalueet kisakeskuksena toimineessa Vuoton Joutsenessa. Arvonnan perusteella me kaikki kolme menimme ensiksi Valkeisjärvelle venekalastuspaikalle. Ensimmäisellä tunnin jaksolla tarttui iso kirjolohi kiinni, mutta se pahus pääsi irti. Sekös harmitti suunnattomasti. Ismo vitsaili minulle, että olisi sen kalan ylöskin saanut ottaa. Toisella jaksolla ei sitten ollut mainittavia tapahtumia. Ruokatauon jälkeen menin Koirakoskelle, Juuso ja Henrik menivät Inninkoskelle. Kolmannella jaksolla useampia taimenia otti kiinni, mutta vain alamittaisia (alamitta 40cm) tuli ylös. Pisin niistä noin 30cm. Kuuman päivän takia piti käydä vielä uimassakin (tosin vaatteet päällä)! Neljäs jakso oli alempana Koirakoskella. Siellä yksi taimen oli kiinni ja pikku nyppyjä sekä joitakin alamittaisia harjuksia tuli ylös. Illalla nuotitimme Ismon kanssa Henrikin ja Juuson, sillä he menivät seuraavana päivänä täsmälleen samoille pooleille kuin missä minä olin ollut. Sunnuntaiaamuna heräsimme aikaisin ja lähdimme päivän ensimmäisille pooleille. Kaikilla oli vielä mahdollisuus voittoon, koska kalaa oli saatu niin vähän. Minä menin Palokoskelle ja Juuso ja Henrik menivät Koirakoskelle. Päivän ensimmäiseltä ja toiselta poolilta tuli vain alamittaisia harjuksia. Kaksi viimeistä poolia oli järvellä, jossa ei tapahtumia pahemmin ollut. Henrik parhaana kerhomme jäsenenä sijoittui yhdeksänneksi. Palkintojen jaon jälkeen palasimme junalla Tampereelle. Lisäkokemusta ja oppeja karttui runsaasti, mm. larvastusta. Teinpä uusia omia ennätyksiänikin, sillä sain ensimmäiset taimeneni ja mitalliset harjukset. Vasen: joukkue taktiikkapalaverissa. Oikea: jakso järvellä takana. 12 PIRKANMAAN PERHOKALASTAJAT RY JÄSENKIRJE 4/2002
YLÄ-TENO Pekka Palomäki: YLÄ-TENO 2002 Tänäkin vuonna Pirkanmaan Perhokalastajat kokoontui heinäkuun ensimmäisellä viikolla Karigasniemelle Syrjäsen Laurin lohenkalastuskurssin merkeissä. Suurin osa oli ollut mukana jo viime vuonna, ja osa sitä edellisenäkin, mutta myös ensikertalaisia mahtui joukkoon. Odotukset olivat totta kai korkealla, viimevuotisen kurssin hyvä menestys oli kirkkaana mielessä. Itse olin tosin henkisesti valmistautunut nollareissuun, sillä eihän salamakaan iske kahdesti samaan paikkaan joten kaksi hyvää vuotta peräkkäin ei tuntunut todennäköiseltä. Allekirjoittanut ja Suojasen Unski otimme varaslähdön ja saavuimme paikalle jo edellisenä perjantaina, sopeutuaksemme ilmastoon ja kuullaksemme viime hetken vinkit ja kuulumiset, sekä tietysti kalastaaksemme. Vuoden 2002 mallisessa Sarvijaakossa on kuulemma riikinkukkorunko, eikä viimevuotista mallia juuri noteerata. Vähäluminen talvi ja kuiva alkukesä olivat saaneet aikaan sen, että joesta saattoi useasta paikasta kahlata yli ja vettä oli todella vähän. Kalaa ilmeisesti oli joessa, mutta ottihalukkuus oli vähissä. Ainoat merkittävät kalat oli saatu Dalvadaksesta, ja Inarinjoen puolella oli täysin hiljaista. Kurssi alkoi maanantaina perinteisesti kurssipuhuttelulla, välineiden tarkastuksella ja Torvikosken kalastuksella. Vähäisen veden ansiosta koski oli helposti luettavissa, ja kalastus rajoittui lähes yksinomaan leirimonttuun. Tiistaina siirryttiin Dalvadakseen. Puoliltapäivin, juuri ennen vesisateen alkua, onnistuin kerrankin saamaan Lauri ja kurssilaiset JÄSENKIRJE 4/2002 PIRKANMAAN PERHOKALASTAJAT RY 13
YLÄ-TENO yhden heiton riittävän pitkälle, niin että perho putosi kovan virran puolelle ja lähti ilmeisesti heti uimaan oikein. Vavassa tuntui pehmeä veto ja pari potkua jonka jälkeen perhoa vietiin keskelle kovaa koskea. Yritys jarruttaa siimasta johti vain palaneisiin sormiin, joten kala sai mennä lähes häiritsemättä ennen kuin sain säädettyä jarrua vähän tiukemmalle. Onneksi virta laantui vähän alemmas mentäessä, joten kävelin hiljakseen alavirtaan päin ja sainkin kalan pois kovemmasta virrasta. Loppu olikin jo helpompaa, ja pienen piehtaroinnin jälkeen rantahiekassa makasi kirkas lohijalka, jonka lopullinen punnitus paljasti tasan kuusikiloiseksi. Perhona oli Tenon Kalkkinen kasin kolmihaarakoukkuun sidottuna. Pieni koko ei haitannut, sillä koukku oli lujasti kalan kitalaessa eikä karkuutuksesta olisi ollut pelkoa. Loppupäivä menikin myhäillessä Loppuviikko meni kalastuksen ja perhonsidonnan merkeissä. Perjantaina saatiin lisää kaloja, kun Leif ja Romppasen Pekka nostivat Sammalnivan alaosasta eurotitin ja lohijalan (nimet ja kalat oikeassa järjestyksessä). Sammalnivan alaosa osoittautui ainakin vähän veden aikaan miellyttäväksi ja lupaavan näköiseksi kalapaikaksi, jossa tulevina vuosina kannattanee viettää toinenkin hetki. Sunnuntaiaamuna päädyttiin uudestaan Sammalnivaan. Vesi oli noussut kohisten perjantaista, ja alaosan hiekkasärkkä pieneni silmissä. Kaikkiaan vesi nousi mittaustemme mukaan noin 70 senttiä viikon aikana, joten loppuviikosta joki oli aivan toisennäköinen. Tyhjän aamupäivän jälkeen päädyimme siirtymään alemmas jokea pitkin. Koska viimeinen lupa oli menossa, edessä tavaroiden pakkausta ja puolen vuorokauden ajomatka Tampereelle, ei kalastukseen enää jaksanut sijoittaa sataa ja kymmentä prosenttia, vaan päädyimme Unskin kanssa pikaisesti kopaisemaan Torvikosken joka oli mukavasti Voittajan on helppo hymyillä. kävelymatkan päässä kämpiltä. Koskea alaspäin mentäessä on lupaavan näköinen paikka, jossa voimakas päävirta menee pienen suvannon ohi vieläpä niin, että rannalla on mukava niemenkärki josta perhoa voi uittaa ilman minkäänlaisia ponnisteluja. Tuossa niemenkärjessä seisoskelin, uitin perhoa päävirran rajalla puolelta toiselle, mietiskellen niitä näitä kun yhtäkkiä kala oli kiinni. Eikä vieläkään mikään titti. Rantauttaminen tulisi olemaan ongelma, koska ranta oli äkkisyvä, metrin päässä vesirajasta pajupuska ja pohjassa muutama television kokoinen kivenlohkare. Onneksi Unski hölkkäsi paikalle, ja sai työnnettyä kalan kuiville samalla kun itse seisoin pusikossa vapa pystyssä hurjasti kelaten. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, joten ottiperhona oli Green Highlander. Vieläpä sama yksilö joka sidottiin viime vuoden kurssilla, #6 kaksihaarakoukkuun ja karvasiivellä. Tämän jälkeen sai kalastus minun osaltani riittää ja lähdin kämpille. Kala painoi 4,5 kiloa ja päätyi mitä pikimmin pakkaseen, jotta se ehtisi jäätyä seuraavaan aamuun mennessä. Loppuilta meni saunoessa, syödessä ja 14 PIRKANMAAN PERHOKALASTAJAT RY JÄSENKIRJE 4/2002
YLÄ-TENO Yllä: kahvihetki heittovuoroa odotellessa. Alla: kaatoryypyllä. autoa pakatessa ja maanantaiaamuna kahdeksalta olimme jo tien päällä etelään menossa. Tätä samaa herkkua on tarjolla taas vuoden päästä samaan aikaan samalla kanavalla, tällä kertaa kuitenkin vapaamuotoisempana niin että kukin voi itse valita kalastuksensa paikan ja ajan, tietysti Laurin opastustakin on saatavilla halukkaille. Ensiluokkainen majoitus on jo varattu heinäkuun ensimmäiselle viikolle. Reissun ottiperho Tenon Kalkkinen esiteltynä viimeisellä sivulla Hallituksen perhot -sarjassa. JÄSENKIRJE 4/2002 PIRKANMAAN PERHOKALASTAJAT RY 15
HALLITUKSEN PARHAAT PERHOT OSA 8. PEKKA PALOMÄEN TENON KALKKINEN Perhon historiasta osaa varmaan moni muukin kertoa, mutta kuten nimi kertoo, kyseessä on Kalkkisten Vaalea Tenolla käytettynä versiona. Tarkempaa tietoa löytyy m m. Perhokalastuslehdestä 5/2000. Itselleni perho on tuonut ennätyskalan eli kuuden kilon lohijalan Ylä-Tenolta. Koukkuna oli tuolloin no. 8 kolmihaara, muistaakseni Turrallin valmistetta (sellainen jossa koukun haarat sojottavat aavistuksen ulospäin). Sidonnaltaan perho on aavistuksen hankala, ainakin pienehköön ja lyhytvartiseen kolmihaarakoukkuun tehtynä ja jos runkohäkilä halutaan tehdä oikeaoppisesti. Siipeä sidottaessa vanha ohje on paikallaan, eli otetaan hyvin pieni määrä karvaa ja siitä vielä puolet pois. Oravankarvaa käytettäessä tämä hoituu itsestään, sillä itselleni kävi niin, että perhoa siiman päähän sidottaessa suurin osa siivestä jäi sormien väliin. Hyvin tuntui silti tällä kertaa kelpaavan, mutta kannattanee silti kääntää siipi, tai käyttää apuna jotakin lakkaa vahvempaa ainetta. Koukku: #6-10 kolmihaara Pyrstö: Mallard Perä: Soikea kulta Runko: 2/3 keltainen silkki, 1/3 vaaleanvihreä silkki Runkohäkilä: Ruskea kukko puolitettuna (alkaen kolmannesta kierteestä ) Kierre: Soikea kulta Häkilä: Oliivi kukko Siipi: Kotimainen orava 16 PIRKANMAAN PERHOKALASTAJAT RY JÄSENKIRJE 4/2002