PL FORTUM Liike- ja yhteisötunnus: Naantalin voimalaitoksen Tuhkamäen suljettu kaatopaikka Satamatie 16, NAANTALI

Etelä-Suomi Päätös Nro 127/2011/1 Dnro ESAVI/10/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen 28.10.2011 ASIA Fortum Power and Heat Oy:n hakemus, joka koskee Naantalin voimalaitoksen suljetun kaatopaikan käytöstäpoistamis- ja jälkihoitosuunnitelmaa koskevan Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätöksen eräiden lupamääräysten muuttamista, Naantali. LUVAN HAKIJA Fortum Power and Heat Oy PL 100 00048 FORTUM Liike- ja yhteisötunnus: 0109160-2 LAITOS JA SEN SIJAINTI Naantalin voimalaitoksen Tuhkamäen suljettu kaatopaikka Satamatie 16, 21100 NAANTALI HAKEMUKSEN VIREILLETULO Hakemus on tullut vireille Etelä-Suomen aluehallintovirastossa 18.1.2011. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojelulain 58 Tuhkamäen läjitysalueen toiminnot ovat ympäristöluvanvaraisia ympäristönsuojelulain 28 :n 1 momentin ja 2 momentin kohdan 4) sekä ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin kohdan 13 d) perusteella. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Etelä-Suomen aluehallintovirasto - Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin kohta 13 d ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO, YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE ymparistoluvat.etela@avi.fi puh. 020 636 1040 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela Hämeenlinnan päätoimipaikka Birger Jaarlin katu 15 PL 150, 13101 Hämeenlinna Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, 00521 Helsinki

2 AIKAISEMMAT LUVAT Lounais-Suomen ympäristökeskus: - Ympäristölupapäätös nro 75 YLO Dnro 0295Y0206-111/22.10.2003, joka koskee Tuhkamäen kaatopaikan perustilaselvityksen, käyttö- ja hoitosuunnitelman sekä kaatopaikkavesien ja pinta- ja pohjavesien tarkkailuohjelman hyväksymistä. - Päätös nro 89 YLO Dnro LOS-2002-Y-1694 121/2.10.2008, joka koskee Tuhkamäen vanhan kaatopaikan käytöstäpoistamis- ja jälkihoitosuunnitelman sekä tarkkailuohjelman hyväksymistä. HAKEMUKSEN SISÄLTÖ Haettavat muutokset Fortum Power and Heat Oy hakee muutosta ympäristökeskuksen päätökseen nro 89 YLO Dnro LOS-2002-Y-1694 121/2.10.2008 määräyksiin 2, 3, ja 4, jotka kuuluvat seuraavasti: 2. Mikäli tiivistyskerros rakennetaan esitetyn mukaisena yhdistelmärakenteena (bentoniittimatto+lentotuhka 490 mm) tulee rakenteen toimivuus varmistaa hitsattavalla tai muuten vesitiiviisti yhteen liitettävällä keinotekoisella eristeellä, jonka paksuus muovisena on vähintään 2,0 mm ja kumisena 1,5 mm. 3. Bentoniittimaton ja keinotekoisen eristeen suojakerroksena tulee käyttää suojageotekstiiliä, jonka paino on vähintään 1 200 g/m 2, tai mineraalista 100 mm:n suojakerrosta, jonka materiaali täyttää pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuusvaatimuksen ja jonka maksimiraekoko on enintään # 2,0 mm. 4. Kuivatuskerroksen tulee koko paksuudeltaan, 500 mm, täyttää vedenläpäisevyysarvo k 10-3 m/s ja käytettävän materiaalin tulee rengasrouhetta lukuun ottamatta täyttää pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuusvaatimus. Kun kuivatuskerroksen materiaalina käytetään rengasrouhetta, suojakerroksen paksuuden tulee olla 300 mm. Lupamääräys 2 haetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti: 2. Tiivistyskerros voidaan toteuttaa esitetyn mukaisena yhdistelmärakenteena (bentoniittimatto+lentotuhka 490 mm). Lupamääräys 3 haetaan poistettavaksi kokonaan.

3 Lupamääräys 4 haetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti: 4. Kuivatuskerroksen kuivatustehon tulee koko paksuudeltaan, 500 mm, täyttää vedenläpäisevyysarvo k 10-3 m/s tai kuivatuskerros tulee rakentaa vastaavan kuivatustehon antavasta kuivatuskerroksesta esim. salaojamatolla. Perustelut haettaville muutoksille Yleistä Suljettavan läjitysalueen peittämisestä määrätään lupapäätöksessä nro 89 YLO. Päätös on perustunut kaatopaikkapäätökseen (861/1997 muutoksineen) sekä v. 2001 julkaistuun "Kaatopaikkojen lopettamisopas"-julkaisuun (SYKE, Ympäristöopas 89). Tällä hetkellä on olemassa käyttökokemuksia oppaan soveltamisesta ja siihen liittyvistä ongelmista sekä tutkimustietoja ja kokemuksia uusista materiaaleista. Opasta voidaan pitää osin vanhentuneena, joten sen pohjalta annettuihin lupapäätöksiin voidaan perustellusti hakea muutosta esittämällä rakenteiden toteuttaminen vaihtoehtoisilla uusilla tavoilla. Kaatopaikkojen lopettamisesta on laadittu v. 2008 uusi opas; "Kaatopaikkojen käytöstä poistaminen ja jälkihoito" julkaisu (SYKE, Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2008). Haetut muutokset eivät kerrospaksuuksien osalta vastaa tavanomaisen jätteen kaatopaikan pintakerrosten paksuusvaatimuksia eivätkä päätöksen nro 89 YLO vaatimuksia. Valtioneuvoston kaatopaikkapäätös kuitenkin sallii ohuemmat kerrospaksuudet, kun poikkeava rakenne ei ympäristövaikutusten kokonaisarvioinnin perusteella aiheuta pitkänkään ajan kuluessa vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Haetut muutokset vastaavat tehokkuudeltaan ja toimivuudeltaan vähintään kaatopaikkapäätöksen ja päätöksen nro 89 YLO mukaisia vaatimuksia. Tässä hakemuksessa esitetyillä muutoksilla on merkittävä vaikutus pintarakenteiden rakentamiskustannuksiin. Lupamääräys 2 Lupamääräystä haetaan muutettavaksi siten, että vaatimus keinotekoisesta eristeestä poistetaan. Valtioneuvoston päätös kaatopaikoista (861/1997) ei edellytä tavanomaisen jätteen kaatopaikan pintarakenteissa keinotekoista eristettä. Tavanomaisen jätteen kaatopaikan pintarakenteen tiivistyskerroksessa ei ole edellytetty keinotekoista eristettä v. 2001 eikä v. 2008 oppaissa. Suljettavan kaatopaikan jätemateriaali on pääosin lentotuhkaa, joka tullaan tasaamaan ja tiivistämään ennen muiden pintakerrosten rakentamista. Peitettävälle alueelle rakennetaan läjitetystä lentotuhkasta vähintään 0,5 m paksuinen tiivistetty tasauskerros. Alueelle läjitetty lentotuhka on painumatonta sekä tasalaatuista ja rakeista. Tuhkatäyttö on suurimmalta osalta

4 paksuudeltaan yli 0,5 m, mutta paikoitellen peitettävän alueen reunoilla täyttö on ohuempi. Näillä osin tehdään muotoilutäyttöä siten, että lentotuhkakerroksen paksuus bentoniittimaton alla on vähintään 490 mm. Läjitetyn tuhkan stabiilisuuden vuoksi rakenteen vaurioituminen on erittäin epätodennäköistä. Bentoniittimatto kestää luonnonmateriaaleista rakennettuja kuivatuskerroksia paremmin kuivumisrasitusta, sillä bentoniittimatolla on kyky paisumalla sulkea halkeamat. Bentoniittimatto säilyttää vedenläpäisevyyskykynsä hyvin myös jäätymisen ja sulamisen aiheuttamien rasitusten jälkeen. Hakija esittää, että tiivistyskerros voidaan tehdä yhdistelmärakenteena levittämällä tasatun ja tiivistetyn tuhkatäytön päälle bentoniittimatto. Tiivistetyn tuhkatäytön vedenläpäisevyys itsestään on suuruusluokkaa 10-7 m/s. Tuhkatäytöstä ja bentoniittimatosta tehdyn yhdistelmärakenteen vedenläpäisevyys on vähintään kertaluokkaa pienempi kuin pelkän tuhkatäytön vedenläpäisevyys. Siten yhdistelmärakenne täyttää lupamääräyksen 1 mukaisen vaatimuksen (500 mm, 10-8 m/s). Lupamääräys 3 Lupamääräystä haetaan poistettavaksi. Lupamääräyksessä edellytetty suojakerros on tyypillisesti tarpeen HDPE- tai kumikalvosta rakennettavan keinotekoisen eristeen päällä. Hakijan esityksen mukaan tiivistyskerroksessa käytetään bentoniittimattoa, joka ei ole herkkä vaurioille itsekorjautuvuutensa johdosta. Lisäksi hakijan esityksen mukaan kuivatuskerros rakennetaan salaojamatosta, joka toimii samalla myös tehokkaana tiivistyskerroksen suojakerroksena, kuten suojageotekstiili toimisi. Lupamääräys 4 Lupamääräystä haetaan muutettavaksi siten, että kuivatuskerros voidaan vaihtoehtoisesti toteuttaa mm. salaojamatolla ja kerroksen paksuudeksi ei määrätä 500 mm. Vuoden 2001 oppaasta poiketen vuoden 2008 oppaassa on erityisesti esitetty, että kuivatuskerroksen 0,5 metrin paksuusvaatimuksesta voidaan poiketa, mikäli pätevin mitoituslaskelmin osoitetaan vaihtoehtoisen rakenteen riittävyys. Julkaisun mukaan pintarakenteen kuivatuskerroksessa voidaan käyttää geosynteettistä kuivatusrakennetta eli ns. salaojamattoa. Materiaalitoimittajilla on tarkoitukseen valmistettuja mattotyyppejä, joiden kuivatusteho vastaa vähintään lupamääräyksessä esitettyä 500 mm paksuista kuivatuskerrosta. Salaojamattorakenne on helpommin toteutettavissa erityisesti luiskissa kuin nykyisen luvan mukainen 0,5 m kuivatuskerros.

5 Selvitys kaatopaikan ehdotettujen pintarakenteiden kelpoisuudesta sekä arvio ympäristö- ja terveysvaikutuksista Yleistä Selvityksessä tarkastellaan hakemuksessa esitettyjen rakenteiden ja materiaalien teknistä kelpoisuutta sekä ympäristö- ja terveysvaikutuksia lupamääräyksissä esitettyjen rakenteiden suhteen. Pintarakenteen tiivistyskerros Tiivistyskerroksen vedenläpäisevyys Laskelmissa on esitetty lupamääräysten mukaisen rakenteen ja hakemuksessa esitetyn rakenteen vedenläpäisevyyden vertailulaskelmat. Vertailulaskelmat on tehty käyttäen tiivistyskerroksen vedenkorkeutena 0,5 m, joka on huomattavasti suurempi kuin todellinen tilanne rakenteessa, mutta antaa kuvan vaihtoehtoisten rakenteiden vedenläpäisevyyserosta. Lupamääräysten mukaisen rakenteen läpäisevä vesimäärä Q 1 = 1,728 l/m 2 x vrk ja hakemuksen mukaisen rakenteen vesimäärä Q 2 = 0,146 l/m 2 x vrk. Vesimäärien suhde on Q 1 /Q 2 = 11,8. Yhdistelmärakenne ei sinänsä pienennä ehjän bentoniittimaton läpi suotautuvan veden määrää, mutta tiivistetyn lentotuhkan vedenläpäisevyyskertoimen ollessa suuruusluokkaa k = 10-7 m/s jäävät mahdollisten vauriokohtien vuotovesimäärät pieniksi. Lisäksi on huomattava, että bentoniittimattorakenteen laadun ja asennuksen valvonta on huomattavasti helpompaa kuin hienorakenteisesta maa-aineksesta tehtävän tiivistyskerroksen. Bentoniittimaton pitkäaikaiskestävyys Viitaten SYKE:n ohjeeseen 1/2008, "Kaatopaikkojen käytöstä poistaminen ja jälkihoito" sekä ohjeessa mainittuihin lähdeteoksiin, voidaan bentoniittimaton ominaisuuksista todeta seuraavaa: - Neulasidottu bentoniittimatto kestää hyvin ja merkittävästi maatiivistettä paremmin alustan epätasaisesta painumasta aiheutuvia muodonmuutoksia. Suunnitelmissa on matolle annettu vaatimus vähintään 10 %:n sallitusta venymästä. Lisäksi on huomattava, että tuhkatäytön aiheuttamat perusmaan painumat ovat suurimmalta osaltaan tapahtuneet eikä varsinaisessa tuhkatäytössä tapahdu kokoonpuristumista. - Suunnitelmissa on annettu bentoniittimaton lujuusvaatimukset em. ohjeen mukaisesti siten, että matossa käytettyjen kuitukankaiden lujuus on riittävä pitkälläkin aikavälillä huomioiden polypropyleenikuitujen hapettumis- ja virumisrasitukset. - Bentoniittimatto kestää hyvin jäätymisen ja sulamisen aiheuttaman syklisen rasituksen. Lisäksi tässä tapauksessa matto asennetaan

6 1,0 m syvyyteen alueelle, josta ei poisteta lunta. Tällöin maan jäätyminen 1,0 m syvyyteen on erittäin harvinaista. - Bentoniittimaton kuivumishalkeamat eivät vaikuta oleellisesti tiivistysrakenteen toimintaan, koska bentoniitin paisumisominaisuuden vuoksi halkeamat korjaantuvat nopeasti maton uudelleen kastuessa. Pintarakenteen kuivatuskerros Kuivatuskerroksen vedenjohtokyky Laskelmissa on esitetty lupamääräysten mukaisen rakenteen ja hakemuksessa esitetyn rakenteen vertailulaskelmat, jotka osoittavat, että salaojamaton kuivatusteho lupamääräysten mukaiseen rakenteeseen verrattuna on 3,8-kertainen luiskakaltevuudella 1:3 ja 5-kertainen luiskakaltevuudella 1:20. Salaojamaton pitkäaikaistoimivuus Suunnitelmien mukaan kuivatuskerroksessa käytetään molemminpuolisella kankaalla varustettua salaojamattoa, joka on tarkoitettu ko. olosuhteisiin. Sala-ojamattojen ydinosa ja suodatinkankaat on valmistettu polypropyleenistä ja/tai HDPE-muovista. Materiaalit ovat yleisesti hyväksyttyjä ja käytettyjä maanrakentamiseen tarkoitetuissa tuotteissa ja niiden pitkäaikaiskestävyys on riittävä ko. olosuhteisiin. Laskelmissa on myös tarkasteltu salaojamaton toimivuutta pitkällä ajanjaksolla. Tarkastelussa korjataan salaojamaton vedenjohtokykyä korjauskertoimilla, joilla huomioidaan maton kokoonpuristuminen viruman vaikutuksesta sekä kankaiden ja ytimen tukkeutuminen. Vertailun perusteella salaojamaton kuivatusteho on 1,5 1,9-kertainen verrattuna lupamääräysten mukaiseen 0,5 m paksuiseen sorakerrokseen. Sorakerroksenvertailuarvossa ei kuitenkaan ole huomioitu vastaavaa tukkeutumisilmiötä vaan arvona on käytetty "puhtaan" sorakerroksen vedenjohtokykyä. Pitkäaikaisessa tilanteessa, jossa salaojamatolle on huomioitu eri tekijöistä johtuvia pienennöskertoimia, ovat salaojamaton kuivatustehot 1,5 1,9 -kertaisia verrattuna sorakerroksen tehoon ilman pienennöskertoimia. Esitettyjen pintarakenteiden vaikutus kaatopaikan ympäristö- ja terveyshaittaan Hakemuksen mukaisten kaatopaikkarakenteiden ympäristövaikutusten arviointi perustuu tässä selvityksessä esitettyjen tiivistyskerrosten vedenläpäisevyyteen ja kuivatuskerroksen vedenjohtokyvyn vertailuun lupapäätöksessä nro 89 YLO esitettyihin vastaaviin arvoihin ja siten arvioon muodostuvien suotovesien määrästä. Hakemuksessa esitetyn tiivistyskerroksen

7 (bentoniittimatto+490 mm tiivistetty lentotuhka) vedenläpäisevyys on lähes 12 kertaa pienempi kuin lupa-määräyksessä esitetty vaatimus. Kuivatusrakenteen eli salaojamaton osalta kuivatusteho on 1,5 1,9 kertaa suurempi verrattuna päätöksessä esitettyyn vaatimukseen. Paremman kuivatustehon ja pienemmän vedenläpäisyn perusteella hakemuksen mukaisia kaatopaikkarakenteita käytettäessä kaatopaikan suotovesien määrä on vielä alhaisempi kuin lupapäätöksen mukaisia kaato-paikkarakenteita käytettäessä. Hakemusten mukaisten rakenteiden käyttö kaatopaikan pintarakenteessa ei siten aiheuta ympäristö- tai terveyshaittaa eikä pohjaveden pilaantumista lupapäätöksen mukaisiin kaatopaikkarakenteisiin verrattuna. Tuhkamäen läjitysalueen vuoden 2011 touko- ja heinäkuun tarkkailututkimusten tuloksia Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n suorittaman toukokuun 2011 tarkkailututkimuksen mukaan Tuhkamäen läjitysalueen valumaalueen purkurummun ojahavaintopaikan veden kloridi- ja sulfaattipitoisuudet sekä sähkönjohtavuusarvo olivat suuria luultavasti läjitysalueen vaikutuksista johtuen. Tutkittujen raskasmetallien pitoisuudet olivat melko pieniä ja alittivat mm. talousvedelle asetetut raja-arvot. Vanadiumin ja molybdeenin pitoisuudet olivat koholla puhtaisiin ojavesiin verrattuna. Pohjavesien tarkkailua varten asennetusta toisesta pohjavesiputkesta (PV2) otetun vesinäytteen COD Cr -arvo sekä tutkitut metallipitoisuudet olivat aikaisempaan nähden poikkeuksellisen suuria. Metalleista arseenin, elohopean, kromin, lyijyn, nikkelin ja sinkin pitoisuudet olivat mm. pohjaveden ympäristölaatunormia (VNA 341/2009) suurempia. Putken vedessä oli runsaasti klorideja ja sulfaatteja. Putken vesi oli kenttähavaintojen mukaan paksua ja väriltään oranssia; putkessa oli todennäköisesti hyvin runsaasti rautaa. Havainnot veden laadussa viittasivat läjitysalueen vaikutuksiin. Alueen toisessa pohjavesiputkessa (PV1) veden laatu oli selvästi parempi. Kloridipitoisuus oli pieni eikä näytteessä havaittu merkittäviä määriä tutkittuja metalleja. Havaintoputken vedessä ei ollut viitteitä läjitysalueen vaikutuksista. Vuoden 2011 heinäkuun tarkkailututkimuksessa läjitysalueen valumaalueen purkurummun ojahavaintopaikan veden kloridipitoisuus oli hyvin suuri; pitoisuus oli ajankohdan keskimääräistä suurempi ja viittasi läjitysalueen vaikutuksiin. Myös sulfaattipitoisuus oli koholla. Sekä suodatetussa että suodattamattomassa vedessä havaittiin jonkin verran vanadiinia ja molybdeeniä, mutta pitoisuudet olivat tavanomaista alhaisempia. Tutkittujen raskasmetallien pitoisuudet alittivat mm. talousvedelle asetetut raja-arvot. Ojassa oli vettä vain vähän. Pohjavesiputken PV2 näytteenotto poikkesi aikaisemmista tutkimuskerroista. Putki huuhdeltiin ennen näytteenottoa vesijohtovedellä ja pumpattiin tyhjäksi. Tämän jälkeen veden annettiin nousta putkeen, minkä jälkeen pohjavedestä otettiin näyte. Putkeen noussut vesi sisälsi hyvin runsaasti kiinto-

8 ainetta. Suodattamattoman näytteen metallipitoisuudet olivat aikaisempaa suurempia, mikä johtui näytteenottotavasta ja runsaasta kiintoaineesta. Suodatetussa näytteessä molybdeenin, sinkin, nikkelin ja kuparin pitoisuudet olivat jonkin verran PV1-putkea suurempia. Myös putken PV2 kloridipitoisuus oli PV1-putkea suurempi, mutta kloridin määrä on ollut laskusuunnassa. Putken PV2 COD Cr -määritystä ei pystytty tekemään runsaan kiintoaineen johdosta. HAKEMUKSEN KÄSITTELY Lausunnot Hakemuksesta on pyydetty lausunnot Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta, Naantalin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselta ja Naantalin kaupungilta. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus esittää 9.5.2011 päivättynä lausuntonaan muun muassa, että kaatopaikan pintarakennekerrokset muodostavat yhdessä toimivan kokonaisuuden ja tästä syystä lausunnossa on käsitelty Tuhkamäen kaatopaikan pintarakennetta hakijan esittämiä yksittäisiä ja yksilöityjä lupamääräysmuutoksia laajemmin. Alueen muotoilu ja lentotuhkakerros osana Tuhkamäen kaatopaikan tiivistyskerrosta Tuhkamäen kaatopaikka on peitetty kevyellä, maa-aineksista rakennetulla pintakerroksella. Jätetäyttöalueen luiskat (etenkin länsireuna) ovat paikoitellen liian jyrkkiä ja suunnitelman mukaan luiskan alareunoja täytetään mm. yläreunasta leikattavilla massoilla. Muotoilutäyttöjen tiivistäminen on tehtävä huolellisesti, jotta epätasaiset painumat vältetään. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan kaatopaikan muotoilu tulisi tehdä kaatopaikkaalueella olevilla massoilla tai muualta tuoduilla puhtailla maa-aineksilla huomioiden bentoniittimaton alusmaan tasaisuuden vaatimukset. Hakijan esittämien laskelmien mukaan tiivistetyn lentotuhkan vedenläpäisevyys on k-arvona luokkaa 10-7 m/s. Vakiintuneeksi tulkinnaksi on muodostunut, että tiivistyskerroksen tulee koko paksuudeltaan täyttää asetettu vedenläpäisevyysvaatimus. Tiiviinä rakenteena voidaan pitää tiivistyskerrosta, joka täyttää vedenläpäisevyysvaatimuksen k-arvo < 1 x 10-9 m/s. Tiivistettyä lentotuhkakerrosta ei voida pitää hyväksyttävänä osana Tuhkamäen kaatopaikan pintarakennetta sen vaadittua suuremman vedenläpäisevyyden vuoksi. Jätetäyttö sisältää pääosin samaa lentotuhkaa, josta hakija on esittänyt tiivistyskerroksen alaosan rakennettavaksi.

9 Tiivistyskerros Hakija on esittänyt tiivistyskerrosta rakennettavaksi yhdistelmärakenteena jossa tiivistetyn tuhkatäytön päälle rakennettaisiin lentotuhkasta 490 mm kerros ja jonka päälle asennettaisiin bentoniittimatto. Valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksessä (861/1997) tavanomaisen jätteen kaatopaikan tiivistyskerroksen minimipaksuudeksi on määritetty 0,5 m. Valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksen voimaantulon jälkeen 2000-luvulla on yleistynyt käytäntö, jossa tavanomaisen jätteen kaatopaikoilla 0,5 m:n mineraalinen, yleensä savesta rakennettu tiivistyskerros on korvattu bentoniittimatolla, jonka vedenläpäisevyys k-arvona on tyypillisesti luokkaa 5 x 10-11 m/s. Bentoniittimatto on tasaiselle ja painumattomalle alustalle asennettuna käytännössä vesitiivis. Ottaen huomioon hakijan perustelu ja laskelmat vaihtoehtoisen rakenteen kelpoisuudesta sekä Tuhkamäen kaatopaikan ympäristöolosuhteet, ELY-keskuksen näkemyksen mukaan hakemukseen sisältyvien suunnitelmien mukaisesti tasatun ja tiivistetyn jätetäytön päälle huolellisesti asennettu, ominaisuuksiltaan hakijan esittämä kaatopaikan pintakerrokseen soveltuva bentoniittimatto täyttää tavanomaisen jätteen kaatopaikan tiivistyskerroksen vaatimukset. ELY-keskus katsoo, että tiivistyskerros voidaan rakentaa hakijan esittämästä bentoniittimatosta. Muovi- tai kumikalvoa ei lisävarmistuksena tarvita. Hakijan esittämä 490 mm tiivistetty lentotuhkakerros ei ole välttämätön. Bentoniittimaton alapuolisen jätetäytön tiiveys on kuitenkin varmistettava ennen maton asentamista. Tuhkamäen kaatopaikalle ei tulisi enää sijoittaa uutta lentotuhkaa. Suojakerros Bentoniittimaton asennusalustan tulee olla tiivis ja tasainen. Lupapäätöksen mukainen bentoniittimaton suojakerros on tarpeen, mikäli kuivatuskerros rakennetaan sepelistä tai esim. rengasrouheesta. Mikäli kuivatuskerroksessa käytetään salaojamattoa, jonka molemmin puolin on suodatinkangas, ei suojakerrosta tarvita. Kuivatuskerros Valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksessä (861/1997) tavanomaisen jätteen kaatopaikan kuivatuskerroksen minimipaksuudeksi on määritetty 0,5 m. Lupaviranomainen voi harkintansa mukaan muuttaa kuivatuskerroksen paksuusvaatimusta, jos hakijan osoittamien laskelmien perusteella voidaan varmistua, että vaihtoehtoinen ratkaisu täyttää kuivatuskerrokselle asetetun yleisesti käytetyn vedenläpäisevyyden minimivaatimuksen k-arvo 1 x 10-3 m/s. Valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksen voimaantulon jälkeen 2000-luvulla on yleistynyt käytäntö, jossa tavanomaisen jätteen kaatopaikoilla 0,5 metrin, yleensä sepelistä tai rengasrouheesta rakennettu

10 kuivatuskerros on korvattu toiminnallisesti vastaavalla kaatopaikan pintarakenteeseen soveltuvalla salaojamatolla. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan ominaisuuksiltaan kaatopaikan pintarakenteeseen soveltuvaa salaojamattoa, joka valmiissa rakenteessa täyttää vedenläpäisevyysvaatimuksen k-arvo 1 x 10-3 m/s ja jonka molemmin puolin on kuitukangas, voidaan käyttää kuivatuskerroksena Tuhkamäen kaatopaikan pintarakenteessa. Naantalin kaupungin kaavoitus- ja ympäristölautakunta esittää 11.11.2010 päivätyssä lausunnossaan muun muassa että, kaatopaikan käytöstä poistamisen yhteydessä rakennettavat pintarakennekerrokset muodostavat toimivan kokonaisuuden, jolla estetään sade- ja pintavaluntavesien imeytymistä jätemassaan ja siitä seuraavaa suotovesien muodostumista ja haitta-aineiden kulkeutumista vesistöön. Kaatopaikkarakenteilta vaaditaan materiaalien suhteen pitkäikäisyyttä, johon materiaalien lisäksi vaikuttavat suunnitteluratkaisut. Kaatopaikkojen rakennevaatimukset edellyttävät luonnonmateriaaleja käytettäessä suuria massamääriä. Keinotekoisilla materiaaleilla voidaan korvata luonnonvaroja ja siten toteuttaa jätelain vaatimusta säästeliäästä luonnonvarojen käytöstä. Ympäristöhallinnon v. 2008 ohjeissa on seikkaperäisesti käyty läpi hakemuksessa esitettyjä materiaaleja, joilla korvataan päätöksissä vaadittuja ratkaisuja ja todettu niiden soveltuvuus rakenteisiin tietyin edellytyksin. Myös laaditussa ympäristö- ja terveysvaikutuksia koskevassa arviossa osoitetaan laskennallisesti esitettyjen materiaalien vedenläpäisevyyden ja kuivatustehon tehokkuus ja todetaan, ettei ympäristö- ja terveysvaikutuksia eikä pohjaveden pilaantumista aiheudu hakemuksen mukaisilla ratkaisuilla. Lausuntonaan lautakunta esittää lupapäätöstä voitavan muuttaa, kun edellytetään, että päätöksessä annettavilla ratkaisuilla saavutetaan vaadittu vedenläpäisevyys, kuivatusteho ja rakenteiden kestävyys. Naantalin kaupunginhallitus esittää 5.5.2011 päivättynä lausuntonaan, että kaupunginhallitus yhtyy kaavoitus- ja ympäristölautakunnan hakemuksesta antamaan lausuntoon. Hakijan kuuleminen ja vastine Hakijalle on 27.5.2011 päivätyllä kirjeellä varattu tilaisuus antaa vastine hakemuksesta annettujen lausuntojen johdosta. Hakija ilmoittaa 6.6.201 sähköpostitse toimitetussa vastineessaan, ettei hakijalla ole huomauttamista annettujen lausuntojen suhteen. Hakijalle on sähköpostitse 6.9.2011 varattu tilaisuus täydentää hakemusta tiedoilla kaatopaikkatarkkailun tuloksista ja niihin mahdollisesti liittyvällä arviolla tulosten merkityksestä ja kaatopaikan ympäristövaikutuksista. Hakija on toimittanut hakemuksen täydennykseksi Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n suorittaman Tuhkamäen läjitysalueen ylimääräisen vuoden 2011 syyskuun tarkkailututkimuksen. Tutkimuksen metallimääritykset

11 tehtiin heinäkuun tutkimuskerran mukaisesti sekä suodatetuista että suodattamattomista näytteistä. Lisäksi määrityksiin lisättiin rauta. PV2-pohjavesiputken tila käytiin tarkastamassa näytteenottoa edeltävällä viikolla, jolloin putkessa havaittiin pintakerroksessa runsaan metrin verran sakeaa, ruosteenruskeaa sakkaa. Pohjavesiputki huuhdeltiin ennen näytteenottoa vesijohtovedellä ja pumpattiin tyhjäksi. Tämän jälkeen veden annettiin nousta putkeen, minkä jälkeen pohjavedestä otettiin näyte. Tyhjennyspumppauksen ja näytteenoton välinen aika oli noin neljä tuntia eli enemmän kuin heinäkuussa, jolloin näyte otettiin pian sen jälkeen kun putkeen oli noussut vettä. Näytteenottohetkellä vesi oli silmämääräisesti arvioiden selvästi kirkkaampaa kuin heinäkuun tutkimuskerralla: veteen sekoittunut hienojakoinen kiintoaines oli todennäköisesti ehtinyt huomattavalta osin laskeutua putken pohjalle toisin kuin heinäkuussa. Sulfaatti- ja kloridipitoisuudet olivat edelliskerran tasolla. Useimpien tutkittujen metallien kokonaispitoisuudet olivat selvästi pienempiä kuin heinäkuussa. Poikkeuksena tästä veden sinkki- ja molybdeenipitoisuudet olivat likimain samaa suuruusluokkaa kuin heinäkuussa ja suodatetussa näytteessä näytti olevan nyt selvästi enemmän sinkkiä kuin heinäkuun tutkimuskerralla. Kromin, kuparin, lyijyn ja nikkelin kokonaispitoisuudet alittivat esimerkiksi talousveden raja-arvot, mutta ne olivat tälläkin kertaa suurempia kuin esimerkiksi vuoden 2010 näytteenottokerroilla. Suodatetusta näytteestä tehty analyysi antoi mainittujen metallien pitoisuuksiksi hyvinkin pieniä arvoja. Todennäköinen selitys toukokuussa sekä heinä- ja syyskuun ylimääräisillä mittauskerroilla havaituille aiempaa suuremmille raskasmetallien kokonaispitoisuuksille on se, että näytteissä on ollut mukana aiempaa enemmän hienojakoista kiintoainesta ja havaitut metallit ovat olleet kiintoainekseen sitoutuneena. Kyseisiä metalleja esiintyy aina jonkin verran maaperässä luontaisestikin ja määrät vaihtelevat alueittain. Sen sijaan olisi epätodennäköistä, että mm. arseeni, kromi, kupari ja nikkeli olisivat peräisin tuhkan läjitysalueelta: aineiden tulisi olla liukoisessa muodossa, jotta ne voisivat kulkeutua maaperässä. Kiintoainekseen, kuten esimerkiksi tuhkaan, sitoutuneena olevat metallit eivät pääse liikkumaan maaperässä. Läjitysalueelta laskevasta ojasta otetuissa näytteissä on havaittu merkkejä läjitysalueen vaikutuksista (esimerkiksi suuria kloridipitoisuuksia), mutta ojaveden metallipitoisuudet ovat olleet hyvinkin pieniä (molybdeenia ja vanadiinia ojavedessä on tosin havaittu enemmän kuin vertailunäytteissä). Ojan vesi on ollut näytteenottopaikassaan varsin kirkasta eli siinä on ollut niukasti kiintoainesta. Jos tuhkasta liukenisi kloridien lisäksi myös mainittuja metalleja, liuenneiden metallien voisi olettaa näkyvän myös ojavesinäytteessä. PV2- putkesta syyskuussa otetusta näytteestä saadulle edelliskertaa selvästi suuremmalle liukoisen sinkin pitoisuudelle ei ole annettavissa selitystä; yhden tuloksen perusteella ei vielä voi tehdä päätelmiä vedenlaadun muutoksesta. Tuloksissa havaittava ero aiempaan nähden liittyy osin myös näytteenotossa viime vuosina ilmenneisiin ongelmiin. PV2-putken sijaintipaikalla maa-

12 aines on kaikesta päätellen melko huonosti vettä johtavaa: vettä tulee putkeen hitaasti eikä näytteenotto onnistu pumppaamalla niin, että vesi kirkastuisi pumppauksen aikana. Putken veden vaihtuvuutta on edistetty pumppaamalla putki tyhjäksi hyvissä ajoin ennen näytteenottoa. Kun pohjavesiputki tyhjennetään ennen näytteenottoa, putkeen kulkeutuu veden mukana siiviläosan läpi aina kiintoainesta. Aiempina vuosina varsinaiset näytteet on otettu yleensä 2-3 viikon kuluttua tyhjennyksestä, jolloin vesi on ehtinyt kirkastua kiintoaineksen laskeutuessa putken pohjalle. Viime vuosina näytteenottoapv2-putkesta on vaikeuttanut se, että putken vesipatsaan pintaosassa on ollut sakea ruosteenruskea sakka. Putkea on huuhdeltu sakan poistamiseksi, mutta sakka ilmestyy putkeen varsin lyhyessä ajassa. Pohjavesiputkessa havaitun sakan väri viittaa siihen, että se on rautaa. Putki sijaitsee pienellä niityllä, jossa kulkee tienvarsiojan lisäksi joitain muita matalia ojia tai painanteita. Niityn painanteissa ja ojien pohjilla on havaittavissa samankaltainen ruosteen värinen kerros. On epäselvää, mistä niityllä ja pohjavesiputkessa näkyvä ruostesakka on peräisin; raudan määritys ei ole sisältynyt alueen pinta- ja pohjavesistä tehtäviin tutkimuksiin. Jos pohjavedessä olisi runsaasti pelkistyneessä muodossa olevaa liukoista rautaa, voisi olla mahdollista, että pelkistyneen raudan joutuessa hapen kanssa tekemisiin veden pintakerrokseen voisi hapettumisen myötä muodostua ruostesakkaa. Syyskuussa otetussa näytteessä oli runsaasti rautaa, mikä voisi selittää ilmiötä. PV2-putken osalta pitäisi ehkä selvittää, että putki on yläosastaan varmasti ehjä ja tiivis. Jos putken yläosa olisi jostain syystä esimerkiksi rikkoutunut, niin maan pintakerroksen vedet voisivat tihkua putkeen ja aiheuttaa havaitunkaltaisen ilmiön. VIRANOMAISEN RATKAISU Etelä-Suomen aluehallintovirasto muuttaa Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ympäristölupapäätöksen nro 89 YLO, 2.10.2008 määräyksiä 2, 3 ja 4 seuraavasti: 2. Mikäli tiivistyskerros rakennetaan esitetyn mukaisena yhdistelmärakenteena (bentoniittimatto + lentotuhka 490 mm) tulee rakenteen toimivuus varmistaa hitsattavalla tai muuten vesitiiviisti yhteen liitettävällä keinotekoisella eristeellä, jonka paksuus muovisena on vähintään 2,0 mm ja kumisena 1,5 mm. Tiivistyskerrokseen tulee käyttää kaatopaikalle jo sijoitettua lentotuhkaa. 3. Bentoniittimaton ja keinotekoisen eristeen suojakerroksena tulee käyttää suojageotekstiiliä, jonka paino on vähintään 1 200 g/m 2 tai mineraalista 100 mm suojakerrosta, jonka materiaali täyttää pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuusvaatimuksen ja jonka maksimiraekoko on enintään # 2,0 mm. Kun kuivatuskerroksen materiaalina käytetään salaojamattoa, ei suojageotekstiiliä tai mineraalista suojakerrosta tarvita. 4. Kuivatuskerroksen kuivatustehon tulee koko paksuudeltaan, 500 mm, täyttää vedenläpäisevyysarvo k 10 m -3 m/s. Vaihtoehtoisesti kuiva-

13 tuskerros voidaan rakentaa vastaavan tehon antavasta materiaalista esim. salaojamatolla, jonka tulee olla vaakatasossa kahteen suuntaan vettä johtavaa ja varustettu molemminpuolisella kuitukankaalla. Kuivatuskerroksessa käytettävän materiaalin tulee salaojamattoa ja rengasrouhetta lukuun ottamatta täyttää pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuusvaatimus. Kun kuivatuskerroksen materiaalina käytetään rengasrouhetta, suojakerroksen paksuuden tulee olla 300 mm. RATKAISUN PERUSTELUT Kaatopaikkojen rakennevaatimukset edellyttävät luonnonmateriaaleja käytettäessä suuria massamääriä. Keinotekoisilla materiaaleilla voidaan joissain tapauksissa korvata neitseellisiä luonnonvaroja ja siten toteuttaa jätelain vaatimusta säästeliäästä raaka-aineen käytöstä. Toisaalta hakemuksessa on esitetty rakenteissa puhdasta raaka-ainetta korvaavana materiaalina käytettäväksi samaa jätettä, jota läjitysalueella muutoinkin on ja jonka suojaksi pintarakenteet tehdään. Tämä asettaa kyseisen rakenteen päälle rakennettaville kerroksille erityisiä vaatimuksia. Tuhkamäen kaatopaikalle on läjitetty pääasiassa hiilivoimalaitoksen tuhkajätteitä. Kyseisiä jätteitä ei erityisesti niistä liukenevien sulfaattien ja kloridin vuoksi voida pitää pysyvinä jätteinä. Tuhkamäen kaatopaikan vuoden 2011 tarkkailututkimusten tutkimustulosten mukaan kaatopaikan valumavesien toisen ojahavaintopaikan (TM2) veden kloridipitoisuudet ovat olleet korkeita todennäköisesti kaatopaikan vaikutuksesta johtuen. Toukokuun tarkkailussa myös sulfaattipitoisuus ja veden sähkönjohtavuusarvo ovat olleet suuria kaatopaikan vaikutuksesta johtuen. Pohjavesiputkista otetuissa näytteissä toisen putken (PV2) näytteen COD Cr -arvo sekä tutkittujen metallipitoisuuksien arvot olivat toukokuun näytteenottokerralla aikaisempaan nähden poikkeuksellisen korkeita, mitkä näytteenoton kenttähavainnot mukaan lukien todennäköisesti viittasi kaatopaikan vaikutuksiin. Läjitysalueen vanhimmat pohjarakenteet eivät vastaa nykyisiä vaatimuksia, minkä vuoksi läjitysalueen pintarakenteisiin on myös tarpeen kiinnittää erityistä huomiota ja antaa niitä koskevia erityisiä määräyksiä. Edellä sanottu huomioon ottaen läjitysalueen pintarakennevaatimusten lieventämiseen hakemuksen mukaisesti ei tiivistyskerroksen ja sen suojarakenteen osalta ole edellytyksiä. Tämän päätöksen mukaisesti muutetusta toiminnasta ei aiheudu ympäristön merkittävän pilaantumisen vaaraa. Lupamääräyksen on annettu läjitysalueesta aiheutuvien ympäristövaikutusten ehkäisemiseksi. Määräys 2. Esitettyä rakennetta pelkästään ei voida pitää vettä eristävänä yhdistelmärakenteena, minkä vuoksi keinoteisen eristeen rakentaminen on

14 Vastaus lausuntoihin perusteltua. Tiivistetty tuhkakerros on mahdollista tehdä kaatopaikalla jo olevasta materiaalista, minkä vuoksi lisäjätteen sijoitus ei ole perusteltua. Määräykset 3. ja 4. voidaan muuttaa nyt esitettävään muotoon, sillä Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2008 "Kaatopaikkojen käytöstä poistaminen ja jälkihoito" -oppaan kohdan 5.1.2 mukaan kuivatuskerroksessa voidaan käyttää myös tarkoitukseen soveltuvaa geosynteettistä kuivatusrakennetta eli ns. salaojamattoa, joka on vaakatasossa kahteen suuntaan vettä johtava. Rakenteen voidaan katsoa vastaavan valtioneuvoston asetuksen (VNp 861/1997) vaatimuksia ja ratkaisulla vähennetään luonnonmateriaalien tarvetta. Määräyksellä salaojamaton molemminpuolisesta kuitukankaasta varmistetaan maton toiminta rakenteessa ja vähennetään maton tukkeutumisen vaaraa. Lausunnoissa esitetyt vaatimukset on otettu huomioon muutetuissa lupamääräyksissä esitetyn mukaisesti. SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 28, 31, 35, 54, 58, 96, 97, 100 ja 105 Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) 1, 5, 15, 20 ja 30 Jätelaki (1072/1993) 4, 6, 51 ja 52 Jäteasetus (1390/1993) 8 ja 9 Valtioneuvoston asetus kaatopaikoista (861/1997) Valtioneuvoston asetus aluehallintoviraston maksuista (1145/2009) KÄSITTELYMAKSU JA SEN MÄÄRÄYTYMINEN Tämän ympäristöluvan käsittelystä perittävä maksu on 1 440 euroa. Maksu laskutetaan erikseen myöhemmin Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksesta. Käsittelymaksu perustuu ympäristönsuojelulain 105 :ään ja määräytyy aluehallintoviraston maksuista annetun valtioneuvoston asetuksen (1145/2009) mukaan. Asetuksen 2 :n ja sen liitteen kohdan 2.1 mukaan tavanomaisen jätteen kaatopaikan ympäristölupahakemuksesta perittävä maksu on 9 580 euroa. Lupamääräysten muuttamista koskevasta hakemuksesta peritään maksu, jonka suuruus on 30 % taulukon mukaisesta maksusta. Jos taulukon mukainen maksu olisi luvan käsittelyn vaatiman työmäärän perusteella kohtuuttoman korkea, peritään asian käsittelystä maksu, jonka suuruus on 48 euroa/h. Asian käsittelyyn on käytetty 30 h.

15 LUPAPÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN Päätös Fortum Power and Heat Oy PL 100 00048 FORTUM Jäljennös päätöksestä Naantalin kaupungin kaavoitus- ja ympäristölautakunta Naantalin kaupunki Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (sähköisesti) Suomen ympäristökeskus (sähköisesti) Ilmoittaminen kaupungin ilmoitustaululla Tieto päätöksen antamisesta julkaistaan Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueen ilmoitustaululla ja päätös kuulutetaan Naantalin kaupungin virallisella ilmoitustaululla.

16 MUUTOKSENHAKU Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Liite Valitusosoitus Marja-Terttu Parsama Timo Wester Asian on ratkaissut ympäristöneuvos Marja-Terttu Parsama ja esitellyt ympäristötarkastaja Timo Wester. TW/ts

VALITUSOSOITUS Valitusviranomainen Valitusaika Valitusoikeus Valituksen sisältö Valituksen liitteet LIITE Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen antopäivästä sitä määräaikaan lukematta. Valitusaika päättyy 28.11.2011. Päätöksestä voivat valittaa ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä vaikutusalueella ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai asuinympäristön viihtyisyyden edistämiseksi toimivat rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asianomaiset kunnat, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ja muut asiassa yleistä etua valvovat viranomaiset. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - päätös, johon haetaan muutosta - valittajan nimi ja kotikunta - postiosoite ja puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, PL 204, 65101 Vaasa, sähköposti vaasa.hao@oikeus.fi) - miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan - valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toim i- teta sähköisesti (faxilla tai sähköpostilla) Valituskirjelmään on liitettävä - asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle - mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta Valituksen toimittaminen Etelä-Suomen aluehallintovirastolle Etelä-Suomen aluehallintoviraston yhteystiedot Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava Etelä-Suomen aluehallintovirastolle. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virkaajan päättymistä. Valituskirjelmä liitteineen voidaan myös lähettää postitse, faxina tai sähköpostilla. Sähköisesti (faxina tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. käyntiosoite: Ratapihantie 9, 00520 Helsinki postiosoite: PL 110, 00521 Helsinki puhelin: (vaihde) 020 636 1040 fax: 09 6150 0533 sähköposti: ymparistoluvat.etela@avi.fi aukioloaika: klo 8-16.15 Oikeudenkäyntimaksu Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 90 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.