Lausuntopyyntö STM 1. Vastaajatahon virallinen nimi Nimi - Valtion liikuntaneuvosto 2. Vastauksen kirjanneen henkilön nimi Nimi - Minna Paajanen 3. Vastauksen vastuuhenkilön yhteystiedot Nimi Asema organisaatiossa Matkapuhelin Sähköposti Minna Paajanen Pääsihteeri 0405849459 minna.paajanen@minedu.fi 4. Lausuntopyynnön käsittelypäivämäärä toimielimessä 07.10.2014 5. Toimielimen nimi Nimi - Valtion liikuntaneuvoston liikuntapolitiikan jaosto 6. Onko vastaaja 0 1 kunta kuntayhtymä valtion viranomainen järjestö ei mikään edellä mainituista
7. Kunta numero tilastokeskuksen luokituksessa 8. 5 :ssä säädetään palvelujen saatavuudesta ja saavutettavuudesta. Säännöksen mukaan palvelut on toteutettava väestön tarpeet huomioon ottaen lähellä palvelujen käyttäjiä, mutta säännöksen mukaisten edellytysten täyttyessä palveluja voidaan keskittää. Onko säännös tarkoituksenmukainen? 9. 7 :ssä säädetään palvelujen kielestä. Turvaako säännös asianmukaisesti palvelujen käyttäjien kielelliset oikeudet? 10. 8 ja 9 :ssä säädetään hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä. Vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä kuuluu ensisijaisesti kunnille. Sote-alueen ja tuottamisvastuussa olevan kunnan ja kuntayhtymän on otettava päätöksissään huomioon niiden vaikutukset väestön hyvinvointiin ja terveyteen sekä annettava kunnille asiantuntija-apua. Onko säännösten mukainen työnjako tarkoituksenmukainen? Kyllä 0 1 Ei Ei kantaa Avoimet vastaukset: Ei - Esityksessä haettava sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon laaja integraatio on monessa mielessä kannatettavaa. Liikuntaneuvosto painottaa, että esitys, jossa hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen jää kuntien vastuulle ja vastaavasti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sosiaali- ja terveysalueiden vastuulle, ei saa johtaa toimintojen eriytymiseen. Jo nykyisin on havaittavissa sektoreiden välisiä raja-aitoja esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimen ja liikuntatoimen välillä. Vain kolmasosassa kuntia liikuntatoimi tekee yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa. Erityisesti palveluketjun toimivuus on merkityksellistä niiden ihmisten kohdalla, joiden terveyden edistäminen vaatii eniten monialaista osaamista ja toimeliaisuutta. Sote-alueen ja kunnallisen yhteistyön toimivuus edellyttää säännöllistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta esimerkiksi kunnan poikkihallinnollisessa hyvinvoinnin työryhmän kautta.
11. Muita huomioita 1 luvun säännöksistä. - Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vastuut, tehtävä ja työnjako kuvataan lakiesityksessä (8 ) suhteellisen selkeästi ja konkretisoidaan alueen kuntien ja muiden tahojen kanssa järjestämispäätöksessä (12 ) sekä pykälässä 14 tuottamisvastuu kunnallisena toimintana. Kuntien ja kuntayhtymien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen pitkäjänteinen työ edellyttää kunnassa pysyviä, hallinnonalat ylittäviä yhteistyö- ja toimeenpanorakenteita. Esityksessä todetaan osuvasti, että hyvinvointi ja terveys ovat yhteydessä koulutukseen, liikunta-, ruoka- ja kulttuuripalveluihin, kaavoitukseen, liikennejärjestelyihin sekä moniin muihin kuntien hoitamiin tehtäviin. Tarve poikkihallinnolliselle yhteistyölle on tunnistettu jo pitkään ja kirjattu auki lukuisissa kansallisissa ja kunnallisissa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yhteistyöohjelmissa. Todellisuudessa hyvää sisältävien ohjelmien ja strategiatöiden jalkautuminen kuntien toimintaan on heikkoa ja poikkihallinnollisuuden suhteen on paljon parannettavaa. Valtionhallinnon eri toimialojen (liikunta-, sosiaali- ja terveys, ympäristö-, opetustoimi jne.) tuottamien linjausten yhdensuuntaisuutta ei tällä hetkellä koordinoida, mikä vie ohjaukselta tehoa. Yhteistyötä ovat vaikeuttaneet myös sektoreiden väliset raja-aidat, eri toimijoiden liian sektorikohtaiset katsantokannat sekä kuntien luottamus- ja virkamiesjohdon heikko sitoutuminen ennaltaehkäiseviin toimiin. Määrätietoista, mutta nykyistä vaikuttavampaa valtionohjausta asian parissa tulee jatkaa. Esityksessä haettava sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon laaja integraatio on monessa mielessä kannatettavaa. Liikuntaneuvosto painottaa, että esitys, jossa hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen jää kuntien vastuulle ja vastaavasti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sosiaali- ja terveysalueiden vastuulle, ei saa johtaa toimintojen eriytymiseen. Jo nykyisin on havaittavissa sektoreiden välisiä raja-aitoja esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimen ja liikuntatoimen välillä. Vain kolmasosassa kuntia liikuntatoimi tekee yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa. Erityisesti palveluketjun toimivuus on merkityksellistä niiden ihmisten kohdalla, joiden terveyden edistäminen vaatii eniten monialaista osaamista ja toimeliaisuutta. Sote-alueen ja kunnallisen yhteistyön toimivuus edellyttää säännöllistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta esimerkiksi kunnan poikkihallinnollisessa hyvinvoinnin työryhmän kautta. Sote-uudistus on merkittävä tiedolla johtamisen haaste kuntien hyvinvointi- ja terveyspolitiikalle ja sitä toteuttaville toimialoille. Kunnat tarvitsevatkin pitkäjänteistä neuvontaa hyvinvointi- ja terveyspolitiikkaan liittyvän tiedon käsittelyssä ja toiminnan suunnittelussa. Jotta kunnat pystyvät raportoimaan toimialoittain hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tuloksellisuudesta, tarvitaan kuntiin asti ulottuvia valtakunnallisia tutkimuksia ja osaamista raportoida niiden tuloksia lakisääteisessä hyvinvointikertomuksessa. Tällä hetkellä liikuntatoimen osalta ainoastaan alle 40 prosenttia kunnista raportoi liikuntaan liittyviä tietoja osana hyvinvointikertomusta. 12. 11 :ssä säädetään järjestämisvastuusta. Onko säännöksen mukainen järjestämisvastuun sisältö mielestänne tarkoituksenmukainen? 13. 12 :ssä säädetään järjestämispäätöksestä. Järjestämispäätöksen tarkoituksena on määritellä, miten sote-alue huolehtii järjestämisvastuun toteuttamisesta. Sote-alue päättää järjestämispäätöksen sisällön sote-alueen sekä tuottamisvastuussa olevien kuntien ja kuntayhtymien välisten neuvottelujen perusteella. Onko järjestämispäätöksen laatimismenettely tarkoituksenmukainen?
14. Pidättekö tarkoituksenmukaisena, että järjestämispäätöksessä määritellään kaikki säännöksen mukaiset asiat (kohdat 1 13)? 15. Mikäli vastasitte edelliseen kysymykseen ei, valitkaa listasta ne säännöksen kohdat, joita ei mielestänne tulisi määritellä järjestämispäätöksessä: 16. Pitäisikö järjestämispäätöksessä päättää jostain muusta kuin säännöksen mukaisista asioista? 17. 13 :ssa säädetään sote-alueen muista kuin järjestämispäätöksen mukaisista tehtävistä, joiden tarkoituksena on erityisesti antaa sote-alueelle toimivalta säännöksessä mainittujen toimintojen suunnitteluun, yhteensovittamiseen ja kehittämiseen. Pidättekö tarkoituksenmukaisena, että sote-alueella on kaikki säännöksen mukaiset tehtävät? 18. Mikäli vastasitte edelliseen kysymykseen ei, valitkaa listasta ne säännöksen mukaiset tehtävät, joita sote-alueella ei mielestänne tulisi olla. 19. Muita huomioita luvusta 2. 20. 14 :ssä säädetään kunnallisesta tuottamisvastuusta. Säännöksen mukaan sote-alue päättää tuottamisvastuun antamisesta kunnalle ja kuntayhtymälle, jolla on sosiaali- ja terveydenhuollon tuottamisvastuun edellyttämä oma henkilöstö ja muut voimavarat. Velvoite omasta henkilökunnasta ei kuitenkaan koske sitä osaa toiminnasta, joka toteutetaan esimerkiksi ostopalveluna. Onko tuottamisvastuusta säädetty tarkoituksenmukaisesti? 21. 15 :ssä säädetään sote-alueen tuottamisvastuusta. Sote-alueella on tuottamisvastuu järjestämispäätöksessä määritellyistä tukipalveluista, joita voivat olla esimerkiksi tietohallintoon liittyvät tehtävät. Onko tarkoituksenmukaista, että sote-alue voi säännöksen mukaisesti päättää ottaa tukipalveluja koskevan tuottamisvastuun itselleen?
22. Muita huomioita luvusta 3. 23. 19 :n mukaan sosiaali- ja terveysalueen kuntayhtymään ja sen hallintoon sovelletaan mitä kuntalain 10 luvussa säädetään kuntayhtymästä, jollei lailla toisin säädetä. Onko tämä tarkoituksenmukaista? 24. 23 :ssä säädetään päätöksenteosta kuntayhtymän toimielimissä. Säännöksen mukaan kuntien äänimäärä perustuu kunnan asukaslukuun. Mikäli kunnat eivät ole toisin sopineet, käytössä on äänileikkuri, jonka perusteella mikään kunta ei voi saada yli puolta kuntayhtymän äänistä. Onko tämä hyväksyttävää? 25. Muita huomioita luvusta 4. 26. 28 :ssä säädetään sosiaali- ja terveysministeriön sekä sote-alueen välisestä neuvottelumenettelystä. Neuvottelujen tarkoituksena on ohjata sosiaali- ja terveysalueen toimintaa palvelurakenteen kehittämisessä sekä edistää ministeriön ja sote-alueen välistä yhteistyötä. Pidättekö säännöksen mukaista neuvottelumenettelyä tarkoituksenmukaisena? 27. 29 :ssä säädetään sote-alueen ja tuottamisvastuussa olevan kunnan tai kuntayhtymän välisestä tulosohjauksesta. Pidättekö tarkoituksenmukaisena, että sote-alueen ja tuotantovastuussa olevan alueen välillä sovelletaan tulosohjausta? 28. Turvaako 30 asianmukaisesti asukkaiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet palvelujen järjestämiseen liittyvään valmisteluun ja päätöksentekoon? 29. Muita huomioita luvusta 5. - Sosiaali- ja terveydenhuollon strategiset tavoitteet (26 ) Esityksen mukaan valtioneuvosto antaa joka neljäs vuosi eduskunnalle selonteon sosiaali- ja terveydenhuollon pitkän aikavälin tavoitteista sekä palvelujen järjestämistä koskevista strategisista linjauksista. Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee selonteon. Jotta väestön hyvinvointi-, terveys- ja tasa-arvotavoitteet saavutettaisiin, on hyvän sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi harjoitettava sellaista laaja-alaista yli sektorirajat ylittävää hyvinvointi- ja terveyspolitiikkaa, joka tukee näitä tavoitteita. Valtion liikuntaneuvosto esittääkin, että pykälä 26 muotoillaan seuraavasti: Valtioneuvosto antaa joka neljäs vuosi eduskunnalle selonteon sosiaali- ja terveyspolitiikan strategisista tavoitteista sekä näiden toteuttamisesta, mukaan lukien sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen.
30. 33 :ssä säädetään sote-alueen rahoituksesta ja kustannusten jakautumisesta. Säännöksen mukaan kuntien maksuosuus perustuu asukasmäärään, jota on painotettu valtionosuuslaskennassa käytettävillä iällä ja sairastavuudella. Kunnat voivat sopia sote-alueen perustamissopimuksessa myös muiden valtionosuuslaskentaperusteiden huomioimisesta. Pidättekö tarkoituksenmukaisena, että kunnilla on säännöksen mukainen päätösvalta? 31. 34 :ssä säädetään tuottamisvastuussa olevan kunnan ja kuntayhtymän rahoituksesta. Järjestämispäätöksessä määritellään kaikille tuottamisalueille yhdenmukaisista korvausperusteista. Tuotantoalueen rahoituksessa on kuitenkin huomioitava järjestämispäätöksessä määritellyt palveluntuotannon vaikuttavuus- ja tehokkuusvaatimukset jolloin korvausperusteet voivat vaihdella tuotantoalueittain. Pidättekö tätä tarkoituksenmukaisena? 32. 36 :ssä säädetään hoidon ja kustannusten korvaamisesta eräissä tilanteissa. Onko säännöksen mukainen kustannusten korvaamisperiaate tarkoituksenmukainen? 33. 37 39 :ssä säädetään valtion koulutuskorvauksista. Koulutuskorvausten maksuedellytykset säilyvät säännösten perusteella nykyisellään. Ovatko säännökset tarkoituksenmukaisia? 0 1 Kyllä Ei Ei kantaa Avoimet vastaukset: Ei 34. 40 46 :ssä säädetään valtion korvauksista tutkimustoimintaan. Tutkimusrahoituksen kohdentamisperusteet säilyvät säännösten perusteella nykyisellään. Ovatko säännökset tarkoituksenmukaisia?
35. Muita huomioita luvusta 6. - Liikuntalääketiede on vuodesta 1985 ollut Suomessa yksi lääkärikoulutuksen erikoistumisaloista, jonka asiantuntijat tuntevat fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan sekä terveyden yhteydet sekä osaavat liikuntatapaturmien ennaltaehkäisyn ja hoidon periaatteet ja liikunnan käytön sairauksien hoidossa. Liikuntalääketieteellistä osaamista ja asiantuntemusta käytetään sairauksien diagnosoinnissa, ehkäisyssä ja hoidossa. Liikuntalääketieteen osaamisen tarve terveydenhuoltojärjestelmässä on tunnistettu myös kansainvälisesti. Muun muassa Australiassa ja Britanniassa tehty laaja selvitys erikoisalasta toi esille, että liikuntalääketieteen erikoislääkäreiden oikeanlainen hyödyntäminen terveydenhuollossa toisi huomattavia säästöjä. Näissä maissa on myös liikuntalääketieteen erikoislääkärien koulutukseen järjestelmä ja viimeksi tänä vuonna Hollantiin on perustettu alan koulutus. Suomessa liikuntalääketieteellinen osaaminen on keskittynyt liikuntalääketieteen keskuksiin, jotka ovat kolmannen sektorin toimijoita. Ne tekevät opetus- ja tutkimustyötä niiden yliopistojen yhteydessä, joissa on lääketieteellinen tiedekunta. Nykytilanne, jossa liikuntalääketieteen keskukset eikä siis myöskään liikuntalääketieteen erikoistumiskoulutus kuulu koulutuskorvausjärjestelmän piiriin, haittaa alan osaamisen siirtymistä ja integroitumista sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmään. Tämä on johtanut siihen, että julkisessa terveydenhuoltojärjestelmässä ei ole erikoisalan virkoja tai toimia käytettävissä alan erikoisosaamisen siirtämiseksi osaksi julkista terveydenhuoltoa. Esitys ei lupaa parannusta liikuntalääketieteen asemaan. Pykälässä 37, jossa käsitellään koulutuskorvauksia yliopistolliselle sairaalalle, liikuntalääketiede suljetaan ulos korvausten piiristä. Liikuntaneuvosto katsoo, ettei ole perusteita liikuntalääketieteen ulossulkemiselle muiden korvausta saavien erikoisalojen joukosta. Esitys estää liikuntalääketieteen integroitumisen yliopistolliselle sairaalatasolle. Liikuntalääketieteen perusopintoja tulisi sisällyttää lääkärien peruskoulutukseen samoin kuin soveltuvien lääketieteen alojen erikoistumiskoulutukseen, esimerkiksi sisätautien, geriatrian ja lastenlääkärien koulutukseen. Lisäksi koulutuskorvausten piiriin pääseminen mahdollistaisi muiden erikoisalojen lääkäreiden koulutusjaksot liikuntalääketieteen keskuksissa ja siten liikuntalääketieteellisen osaamisen ja tiedon siirtymisen myös osaksi muiden erikoisalojen toimintaa. Pykälässä 38 käsitellään koulutuskorvauksia yliopistoille. Esitys on muuten kannatettava, mutta ei poista ongelmaa erikoislääkäreitä kouluttavien liikuntalääketieteen keskusten osalta, jotka toimivat omina yksiköinään. Alan kehityksen kannalta olisi toivottava, että liikuntalääketiede integroituisi voimakkaammin yliopistomaailmaan ja yliopistot sitoutuisivat tiukemmin liikuntalääketieteen erikoislääkärikoulutukseen. Esityksen 39:ssa todetaan, että jos lääkärin tai hammaslääkärin peruskoulutusta annetaan muussa terveyden-huollon toimintayksikössä kuin yliopistollisessa sairaalassa, yliopistollisen sairaalan ylläpitäjä korvaa kustannukset asianomaiselle julkiselle palvelun tuottajalle tai muulle sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetylle palvelujen tuottajalle, siten kuin siitä on osapuolten kesken sovittu. Liikuntalääketieteen keskuksia ei ole asetukseen kirjattu. Liikuntaneuvosto painottaa, että lain pykälässä 39 tulisi myös liikuntalääketieteen keskukset mainita terveydenhuollon toiminta- ja koulutusyksikköinä samalla tavoin kuin muiden yksityisten toimijoiden osalta esitetään tehtäväksi. Valtion liikuntaneuvosto pitää tärkeänä, että liikuntalääketieteellisen asiantuntemuksen merkitys ja mahdollisuudet terveyspalvelujärjestelmässä tunnistetaan ja liikuntatieteellistä asiantuntemusta sisällytetään myös julkisen terveyspalvelujärjestelmän osaksi.
36. Huomioita 7 luvun säännöksistä. 37. Huomioita 8 luvun säännöksistä. 38. Kysymys vain kuntien valtuustoille: Voimaanpanolain 3 :ssä on tarkoitus säätää sote-alueen kuntayhtymiin kuuluvista kunnista. Jokaisen kunnan on kuuluttava yhteen viidestä sote-alueen kuntayhtymästä. Eduskuntapuolueiden puheenjohtajien 23.3.2014 tekemän sopimuksen perusteella muodostettavat sote-alueet rakentuvat nykyisten erityisvastuualueiden pohjalta. Mikäli sote-alue muodostetaan nykyiseen erityisvastuualueeseen kuuluvista kunnista, kuuluuko kuntanne palvelujen järjestämisen kannalta perusteltuun sote-alueeseen? (Liite: Erityisvastuualueisiin kuuluvat kunnat.) 39. Kysymys vain kuntien valtuustoille: Mikäli kuntanne ei katso perustelluksi kuulua nykyisen erityisvastuualueen perusteella muodostettavaan sote-alueeseen, minkä erityisvastuualueen pohjalta muodostettavaan sote-alueeseen kuntanne katsoo perustelluksi kuulua? 40. 8 :ssä säädetään henkilöstön asemasta. Pykälään ei sisälly kuntarakennelain mukaista viiden vuoden irtisanomissuojaa henkilöstölle. Onko henkilöstön asemasta säädetty asianmukaisesti? 41. 9 :ssä säädetään omaisuusjärjestelyistä. Onko omaisuusjärjestelyistä säädetty asianmukaisesti? 42. 11 :ssä säädetään sosiaali- ja terveysalueen rahoituksen siirtymäjärjestelystä. Säännökseen on säädetty kunnan rahoitusosuutta koskeva kolmen vuoden siirtymäaika, mikäli kunnan rahoitusosuus muuttuu nykyisestä. Onko rahoitusosuutta koskeva kolmen vuoden siirtymäaika riittävä? 43. 12 :ssä säädetään kunnille ja kuntayhtymille myönnettävästä muutostuesta. Onko säännöksen mukainen muutostuki riittävä?
44. Muita huomioita voimaanpanolaista. 45. Onko varainsiirtoverolain väliaikaisesta muuttamisesta säädetty mielestänne tarkoituksenmukaisesti? 46. Mitä uudistuksen toimeenpanossa tulee erityisesti huomioida? - Hallituksen esityksen keskeisenä tavoitteena on luoda palvelurakenne, joka edistää ja ylläpitää väestön hyvinvointia ja terveyttä, vähentää terveyseroja ja pienentää kestävyysvajetta. Liikuntaneuvoston mielestä tavoitteeseen pääsyn kannalta ratkaisevaa on, miten uudistuksessa onnistutaan vahvistamaan ennaltaehkäisevän toiminnan painoarvoa. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen tulee tähdätä määrätietoisesti väestön sairastavuuden ja palvelutarpeen alenemiseen. Terveys ei synny pelkästään terveyspalveluissa, vaan siihen liittyy monialainen yhteistyö kunnan eri hallinnonalojen, kolmannen sektorin ja yksityisen sektorin välillä. Terveydenhuoltomenojen kasvu on teollistuneissa maissa ollut suurempaa kuin bruttokansantuotteen (BKT) kasvu ja tämän kehityksen on ennakoitu jatkuvan. Yhtenä syynä tähän ovat yleistyneet elintapasairaudet. Ennaltaehkäisevään toimintaan satsaaminen on kansallisesti ja kunnallisesti valtava taloudellinen mahdollisuus. Esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen osalta onnistuneet elintapamuutokset (ml laihduttaminen ja liikunnan lisääminen) puolittavat riskin sairastua. Tieto on merkittävä, sillä diabetesta sairastaa jo yli 500 000 suomalaista, ja sen hoitokustannusten osuus Suomen terveydenhuollon kokonaismenoista on 15 prosenttia. Huolestuttavaa on, että sairastuneiden määrä voi ennusteen mukaan jopa kaksinkertaistua seuraavien 10 15 vuoden aikana. Väestön vähäinen liikunta on noussut kansanterveystyön keskeiseksi huolenaiheeksi. Liikkumattomuuden aiheuttamaksi kustannukseksi arvioidaan jo nyt 1 2 miljardia euroa terveydenhuollon vuotuisista menoista. Liikunta on selkeästi alihyödynnetty ja riittämättömästi resursoitu keino vaikuttaa kuntalaisten terveyteen, hyvinvointiin ja sosiaaliseen eheyteen sekä terveyspalveluiden tarpeeseen. Sosiaali- ja terveysministeriö ja opetus- ja kulttuuri-ministeriö ovat yhteisesti sopineet linjauksista terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan. Linjauksissa painopisteeksi on määritelty liikunnan nostaminen keskeiseksi osaksi terveyden edistämistä sekä sairauksien ennaltaehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta. Käytännössä tämä tarkoittaa kaikkien ammattiryhmien toteuttamaa eri-ikäisten liikuntaneuvontaa elämäntapaohjauksen osana sosiaali- ja terveyspalveluissa, liikuntaan ohjaamista osana sosiaali- ja terveydenhuollon palveluketjujen ja hoitoprosessien kehittämistä sekä liikunnallisen kuntoutuksen aseman vahvistamista erilaisissa potilasryhmissä. Liikuntaneuvosto painottaa linjausten näkymistä myös Sote-uudistuksen yhteydessä.
47. Voitte lopuksi tuoda esiin yleisiä näkökulmia hallituksen esitysluonnokseen liittyen. Listatkaa alkuun mielestänne kolme tärkeintä näkökulmaa.