- tahdon tämän rakkauden

Aino - tahdon tämän rakkauden

Aino - tahdon tämän rakkauden Ohjaajansanat Käsikirjoitus: Eriikka Rahikainen, Virpi Haatainen ja Heini Tola Ohjaus: Virpi Haatainen Puvut ja rekvisiitta: Anne Svensk-Seväkivi Ääni- ja valosuunnittelu: Antti Kujala Lavastus: Markus R. Packalén Graafinen suunnittelu: Susanna Zographos Kuvat: Heli Sorjonen Tuotanto: Päivi Mikkola Rooleissa: Aino Kallas Maarit Peltomaa Eino Leino Jukka Pitkänen Ilmi, Ainon palvelija, Ilona, Ainon ystävä Ella Pyhältö Oskar Kallas Juhani Rajalin Uutistenlukija Harri Palmolahti Kantaesitys Teatteri Avoimissa Ovissa 10.2.2009 Näytelmän oikeuksia valvoo Suomen Näytelmäkirjailijaliitto Alfred Kordelinin säätiö on tukenut käsikirjoituksen tekemistä. Kiitokset: Leena Virtanen/YLE Näytelmän alkutilanteessa Ainon asiat ovat ulkoisesti kunnossa. Hänellä on vastuullinen mies, perhe, oma talo, työ. Mutta sisäisesti hän ei ole tyytyväinen itseensä ja elämäänsä. Ainon ongelmat tuttuja tämän ajan ihmisille, on hienot talot, poreammeet, citymaasturit ja lapsilla joka illalle harrastus ja ihmisten sisällä on tyhjää. Aino on elämässään rotkon reunalla. Hän voi jäädä entiseen turvalliseen mutta epätyydyttävään elämäänsä tai hypätä johonkin uuteen tuntemattomaan. Aino hyppää ja se hyppy vie hänet intohimoiseen suhteeseen Eino Leinon kanssa. Yhteys vertaisensa kanssa avaa aivan uuden vaihteen Ainon elämässä. Minua sekä käsikirjoittajana että ohjaajana Aino Kallaksessa kiehtoo hänen elämisen vimmansa, loputon nälkä. Aino ei pelkää, hän menee tulta päin, ongelmien ytimeen. Ja tekee ratkaisuja, kipeitäkin. Aino matkustaa sodan keskellä maasta toiseen, mutta pisin ja kivuliain matka on häneen itseensä, omaan sisimpäänsä. Me emme tee Ainosta näköispatsasta, emme seuraa pilkuntarkasti historiallisia tapahtumia vaan faktat ovat alisteisia teatterille. On kuitenkin ollut mielenkiintoista sukeltaa Viron historiaan, sen kipeisiin itsenäistymisvaiheisiin, mitkä ovat Suomessa verrattain tuntemattomia. Viron kamppailut suurvaltojen temmellyskenttänä ovat puitteina näytelmän Ainon sisäiselle sodalle. Virpi Haatainen Porvoossa, 25.helmikuuta 2009

Eriikka Rahikainen (s. 1976) asuu perheineen Englannissa. Hän opiskelee viimeistä vuotta elokuvakäsikirjoittamisen Masters-tutkintoa The Northern Film Schoolissa. Eriikka valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopiston historian laitokselta vuonna 2002, pro gradu-aiheenaan Aino Kallaksen nuoruus. Eriikka on käsikirjoittanut työkseen dokumentteja ja hänet valittiin tänä vuonna elokuvakäsikirjoituksellaan Berliinin elokuvajuhlien Talent Campukselle. Virpi Haatainen (s. 1964) on valmistunut Tampereen Näyttelijätyön laitokselta vuonna 1991. Hän on opiskellut myös kirjallisuutta Joensuun yliopistossa ja käsikirjoittamista Ylen käsikirjoituskoulussa. Virpi on näytellyt mm. Vaasan Kaupunginteatterissa, Lappeenrannan Kaupunginteatterissa, Kotkan Kaupunginteatterissa ja Oulun Kaupunginteatterissa. Hänen Carelian Extreme käsikirjoitus voitti Itä-Savon näytelmäkirjoituskilpailun vuonna 2007. Virpi on käsikirjoittanut mm. Räppää ku Runeberg näytelmän Teatteri Itulle sekä ohjannut näytelmiä useille freelance-teatteriryhmille. Heini Tola (s. 1953) on valmistunut Helsingin Yliopistosta vuonna 1980, pääaineena draamakirjallisuus ja teatteritiede. Hän on ollut kiinnitettynä Lahden Kaupunginteatteriin vuosina 1984 1989. Heini on toiminut freelancerina vuodesta 1990 tehden lukuisia ohjauksia Suomen eri teattereihin mm Suomen Kansallisteatteri, Jyväskylän kaupunginteatteri, Kuopion kaupunginteatteri, Tampereen teatteri, Kouvolan teatteri. Vuodesta 2004 hän on toiminut Teatteri Avoimien Ovien taiteellisena johtajana. Heini on kirjoittanut näytelmiä mm. Onerva, Raudanluja Rakkaus, Fredrika R. (yhdessä Anneli Kannon kanssa) sekä lukuisia näytelmäsovituksia ja dramatisointeja. Viimeaikaisia ohjauksia mm. Vanja-eno 2006, Fredrika R 2007, Yksityisiä keskusteluja 2008.

näytelmän kannalta tärkeitä Vuosilukuja Aino Kallas (o.s. Krohn) 1878 1956 1897 julkaisee ensimmäisen runokokoelman Lauluja ja balladeja (nimellä Aino Suonio). 1900 avioituu virolaisen kansanrunouden tutkijan ja diplomaatin Oskar Kallaksen kanssa. Heille syntyy viisi lasta: Virve, Laine, Sulev, vauvana kuollut Lembit, ja Hillar. 1904 muuttaa Oskarin kanssa Viroon 1905 Viron vallankumousyritys 1907 romaani Ants Raudjalg ilmestyy, jossa kuvaa ajan yhteiskunnallisia oloja Virossa. Postimees lehdessä murska-arvostelu. 1913 novellikokoelma Lähtevien laivojen kaupunki ilmestyy. Merkitsi käännekohtaa Kallaksen tuotannossa ja siirtymistä yhteiskunnallisista aiheista yleisimpiin, myyttisiin aiheisiin. 1916 ensimmäinen tapaaminen Eino Leinon kanssa. Rakkaus Leinoon oli Aino Kallaksen taiteen suuri liikkeellepaneva taustaelämys. 1918 Viro julistautuu itsenäiseksi. Saksalaiset miehittävät maan ja kansalaissota alkaa. Oskar Kallas nimitetään Suomen suurlähettilääksi. 1920 ero Eino Leinosta. Romaani Katinka Rabe ilmestyy, jossa Kallas kuvaa sukunsa menneisyyttä 1920 Oskar Kallas nimitetään Viron suurlähettilääksi Lontooseen, josta tulee Aino Kallaksen kotikaupunki yli 12 vuodeksi. 1928 Sudenmorsian ilmestyy

Sitaatit Puolen ikääni olin rannalta katsoja, katselin, kuinka muut ihmiset rehkivät, rakastivat ja kärsivät, itse turvassa. Nyt lyö elämä oman pääni yli. Milloinkaan ei minua voida pakottaa katsomaan asioita ahtaan luokkarajan kannalta. Herkintä minussa on oikeudentuntoni, ja sitä loukataan täällä joka hetki. Sieluni oli tottunut häneen kuten voimakkaaseen morfiumiannokseen; se on tylsä ja uupunut, kun hän on poissa. En ole kirjoittanut päiväkirjaa kuukausimääriin. Mutta olen elänyt. Rakastin sielusi avaruutta. Se oli verelleni rautaa ja keuhkoilleni happea. Kirjeet eivät kulje, mutta hyvät ajatukset, Eino Leino, ne kulkevat.

Teatteri Avoimet Ovet Teatteri Avoimet Ovet on perustettu vuonna 1998. Siitä on kymmenessä vuodessa kehittynyt laadukas, oman linjansa ja tyylilajinsa löytänyt teatteri, joka pienessä näyttämötilassa tuo esityksen lähelle katsojaa ja katsojan lähelle esitystä. Viimeaikaisissa omissa tuotannoissaan Teatteri Avoimet Ovet on tuonut esille naistaiteilijoiden elämää ja työtä: Helene, Edith - tuskasta tähtiin, Fredrika R., Elli rakas! ja tulevan kevään uusi kotimainen näytelmä Aino Kallaksesta muodostavat kiinnostavan ja sisältöä painottavan ohjelmalinjauksen, jonka tähänastiset toteutukset ovat onnistuneet oivallisesti. Kymmenvuotisjuhlanäytelmä, Ingmar Bergmanin Yksityisiä keskusteluja sopii erinomaisesti tähän linjaan. Vahvojen draamojen esittämisen ohella Teatteri Avoimet Ovet on järjestänyt musiikkivierailuja, runoiltoja ja keskustelutilaisuuksia. Se on niin ikään mukana Suomen Kulttuurirahaston Myrsky-taidekasvatusprojektissa, kohderyhmänään Helsingin ammattioppilaitosten lähihoitajaopiskelijat. Teatteri Avoimet Ovet on pieni lainsuojaton teatteri, joka koostuu neljästä vakinaisesta työntekijästä ja freelance-näyttelijöistä. Henkilökunta on sitoutunutta, ja työilmapiiri on hyvä. Teatterilla on uskollinen yleisö: täyttöaste on noin 80 prosenttia. Esityskertoja vuodessa on noin 120. Pienen teatterin talous on tiukalla, mutta se on saatu kuntoon omarahoitusosuuden ollessa noin 60 prosenttia tuloista. Näin ollen myös teatterin suhde yleisöönsä, henkilökunnan sitoutuneisuuden taso ja työilmapiiri sekä kuntoon saatu talous puoltavat valintaa Vuoden Teatteriksi. Teatteri Avoimet Ovet on sympaattinen, omalinjainen ja omannäköinen teatteri, joka pienellä henkilömäärällä ja budjetilla on onnistunut tavoitteissaan ja kyennyt aikaansaamaan mittavan ja menestyksellisen ohjelmakokonaisuuden. Vuoden Teatteri 2009 -raadin puolesta Heikki Koski, Diktaattori Paula Tuovinen, Raadin puheenjohtaja Matti A. Holopainen, Suomen Teatterit ry

tärkeimmät näytelmässä käytetyt Lähteet Aino Kallas: Elämäni päiväkirjat I, 1879-1916. Esipuheella, eräillä lisäyksillä ja huomautuksilla varustanut Kai Laitinen. Otava 1978 Aino Kallas: Elämän päiväkirjat II, 1917-1931. Otava 1978 Aino Kallas: Sudenmorsian. Otava 1928 Maarit Leskelä-Kärki: Kirjoittaen maailmassa, Krohnin sisaret ja kirjallinen elämä. SKS 2006 Kukku Melkas 2006: Historia, halu ja tiedon käärme Aino Kallaksen tuotannossa. SKS 2006 L. Onerva: Eino Leino: runoilija ja ihminen. Otava 1932 Hannu Mäkelä: Mestari: Eino Leinon elämä ja kuolema. Otava 2003 Toimittanut Silja Vuorikuru: Elämisen taiteesta Aino Kallaksen ja Anna-Maria Tallgrenin kirjeenvaihtoa kolmelta vuosikymmeneltä. Otava 2008 Esko Piippo: Tarinoita Eino Leinosta. Edico 2008 Toimittanut Seppo Zetterberg: Viro, historia, kansa ja kulttuuri. SKS 1995 Kai Laitinen: Aino Kallas 1897-1921: tutkimus hänen tuotantonsa päälinjoista ja taustasta. Otava 1973 Kaija Valkonen ja Elina Koivunen: Suurin on rakkaus. WSOY 1997

Tulossa syksyllä 2009 Anna Krogerus Kuin ensimmäistä päivää Ohjaus: Heini Tola Rooleissa mm. Eija Ahvo, Vieno Saaristo, Ella Pyhältö ja Outi Vuoriranta Ensi-ilta 15.9.2009