PUHEENJOHTAJAN PALSTA Pidät kädessäsi Pamausrastilehteä, jolla on hyvin pitkät perinteet suunnistusseurassamme. Viime vuonna lehteä ei julkaistu

Rastien etsintä jatkuu Pamausrasti I 2017

PUHEENJOHTAJAN PALSTA Pidät kädessäsi Pamausrastilehteä, jolla on hyvin pitkät perinteet suunnistusseurassamme. Viime vuonna lehteä ei julkaistu ollenkaan ja vaarana oli, että lehti joudutaan lopettamaan, koska ei löytynyt osaavaa henkilöä vastaamaan lehden toimituksesta. Onneksi Niemistön Juhan eläköityessä hänelle jäi sen verran ylimääräistä aikaa, että pystyi ottamaan tehtäväkseen lehden toimittamisen. Kiitos siitä vielä kerran Juhalle. Kuluva vuosi on itsenäisen Suomen juhlavuosi. Mikä olisikaan sopivampaa kuin aloittaa suunnistusharrastus tai haastaa itsensä lajissa, joka lajina on jopa hiukan vanhempi kuin Suomi itse. Ensimmäiset suunnistuskilpailut Suomessa on pidetty hiihtosuunnistusviestinä vuonna 1904, mutta ihmiskunta on tietenkin suunnistanut lähes aina - milloin tähdistä, milloin kartan avulla. Jalkaisin tapahtunut ensimmäinen suunnistuskilpailu Suomessa pidettiin 1923. Samoihin aikoihin keksittiin pallopeli nimeltä Pesäpallo. Sitä pidetään yleisesti Suomen kansallisurheilulajina. Mielestäni suunnistus olisi aivan hyvin voitu nimetä Suomen kansallisurheilulajiksi. Wikipedian mukaan suunnistus ei ole vielä yhdenkään maan kansallisurheilulaji. Suomi on ollut voimakkaasti myötävaikuttamassa lajin kehitykseen ja ollut lajin kärkimaita koko historiansa ajan, vaikka ensimmäistä maailmanmestaruutta saatiin odottaa vuoteen 1972. Suunnistus mielletään hyvin "pohjoismaiseksi" lajiksi varmasti syntyhistoriansa vuoksi, sillä laji kilpailumuodossaan on keksitty Norjassa 1897. Suomessa kuntosuunnistusta harrastetaan yleisesti. Viimevuonna ylitettiin 400 000:n suorituksen raja ja Vihtavuoren Pamauksen osuus tästä oli noin 2400. Luulen, että suorituksia on enemmän kuin Pesäpallossa! Suomen juhlavuoden kunniaksi suunnistajilla olisi nyt oiva mahdollisuus haastaa itsensä tai kaverinsa sadalla suunnistussuorituksella tai kevyemmällä sadan suunnistusrastin etsinnällä. Tiedän, että jotkut ovat jo näin tehneet ja dokumentoivat suorituksensa sosiaaliseen mediaan. Osallistumme tänä vuonna jälleen suunnistajien suurimpaan tapahtumaan Jukolan viestiin usealla joukkueella. Mielenkiinnolla odotan minkälainen suurtapahtuma on Joensuussa saatu aikaiseksi näin juhlavuoden kunniaksi. Hyvää suunnistusvuotta toivottaen Petri Alvoittu, suunnistusjaoston Pj

Viimeiset lumet ovat sulamassa takamaastoista ja sukset laitettu kesävoiteisiin. Kävin Vuokatti-hiihdossa. Tavoite oli 50 kilometrillä legendaariset 3.33.33, mutta hävisin Hakuveikolle hiukka yli 10 minuuttia, vaikka hiihdin vapaalla ja baanat oli varmaan paremmin tehty. Tavoite oli hiihtää eläkkeelle lähtemisen edellä 1000 mailia ja se tuli juuri ja juuri täyteen. Viimeiset kilometrit lykin Ison Kuhajärven jäällä. Olen huomannut, että asettamalla jonkin vähän isomman tavoitteen tulee yleensä liikuttua enemmän. Haastattelemani vapaa-aikatoimen johtaja Seppo Virta kertoo mielenkiintoisia asioita omasta liikuntaurastaan ja siitä, miten hän nauttii luonnossa olemisesta. Nauttiminen onkin monella suunnistajalla ihan ykköstavoite. Sepon työnkuvaan kuuluvat myös yhteydet järjestöihin. Jaoston puheenjohtaja Petri Alvoittu asettaa meille 100-tavoitteita. Taisto Kotila kertoo omasta kattavasta iltarastikäytännöstään - satoi tai paistoi. Kartoittajat Juha Lehtimäki ja Jussi Silvennoinen asettavat omanlaisiaan tavoitteita maastossa liikkumiseen ja kartan laatuun. Lapsille ja nuorille haasteita asettaa yleensä kotiväki. Hiihtokoulu ainakin on ollut varsin suosittu. Mukava on lukea uusien Venlojen viestin tai Jukolan viestin juoksijoiden kokemuksista. Itsekin muistan, voimakkaita tunteita Laitilasta vuonna 1985 eka Jukolastani. Sen jälkeen olenkin saanut Luojan kiitos juosta kaikki Jukolat, vaikka välillä mahatauti tai lonkkavaivat ovat häirinneet valmistautumista. Tänä vuonna viesti on Enon keskustaajaman liepeillä. Se on täsmälleen Vihtavuoren kokoinen asukasmäärältään, joten voimme kuvitella, minkälaisen säpinän Jukolan viesti Enoon tuo. Jussi Silvennoinen antaa muutamia vinkkejä valmistautumiseen omassa haastattelussaan. Mielenkiintoinen helmi on Juha Lehtimäen pohdinta Hietasyrjän karttojen kehityksestä. Unto Eskelinen haastaa meitä jälleen Rogaining-suunnistukseen. Itse haastaisin meidät myös antamaan itsellemme ja toisillemme tunnustusta, vaikkapa kiittämällä ratamestareita tai toimihenkilöitä ja jaoston jäseniä. Kiitos myös monille valokuvaajille, erityisesti Paukun Ismolle hienoista kuvista, joita sain käyttöön.

Jälleen meitä haastetaan erilaisiin talkoisiin ratamestareina, iltarastien järjestäjinä, aluemestaruuskilpailuihin eri tehtäviin ja ottamaan autoihimme suunnistuskavereita kustannusten puolittamiseen. Kansallisiin ja muihin kilpailuihin pääsemme Irmajärjestelmän kautta ja meillä kilpailevilla suunnistajilla on tavoitteita rankiluokissa sekä rankipisteissä aina I luokkaan asti. Joitakin aktiivejamme on mukana myös pyöräsuunnistuksessa, kuten oli talvella hiihtosuunnistuksessa, tosin pääsääntöisesti muissa suunnistusseuroissa. Menestyksekästä kesää toivotellen: Juha Niemistö Luetteloa tulevista kilpailuista (tarkemmin Irma-kilpailukalenterissa ja Keski-Suomen suunnistuksen sivuilla): 14.5. Keurusrastit, Keuruun Kisailijat 16.5. Avoin Am-keskimatka, JRV 20.5. Muurame TrailO, Muuramen Rasti (TempO ja PreO) 21.5. SM-keskimatkat, Kangasala SK, R1 ja Rastiketut R2 5.6. Am-pyörä, Rasti E4 12.6. AOK, Hankasalmen Hanka ja 14.6. AOV, Kangasniemen Kalske 17.-18.6. Jukolan viesti, Kalevan Rasti 1.-2.7. Jämsän ämmän ajot, pyöräsuunnistuksen keski ja pitkä matka, JRV 1.-2.7. Sisä-Suomen rastipäivät, Saarijärven Pullistus 10.-15.7. FIN5-suunnistuviikko, Koovee ja 25.-20.7. Kainuun rastiviikko, Kuhmon Peurat 12.8. Am-normaalimatkat, ViPa ja 13.8. Am-viestit, ViPa 19.8. Nuorten Jukola, OK Orient 20.8. Raktorirastit, Rasti E4 26.8. Sprintti, Suunta Jyväskylä 27.8. Suomen kaunein sprintti (ap+ip) Kangasniemen Kalske 29.8. Am-partio, ViPa 2.-3.9. SM pitkä, Lapuan Virkiä R1 ja Alajärven Ankkurit R2 16.9. SM-viesti, Espoon Suunta, R1 ja Hyvinkään Rasti R2 ja 17.9. SM-sprintti R1 ja R2, Helsingin Suunnistajat 22.-23.9. SM-yö karsintoineen, Laihian Luja ja 14.10. SM-erikoispitkä, Loimaan Jankko ja Rasti 88

Ahkerimmin tiistairasteilla aikaansa viettäen! Niemistön Juha soitteli, voisinko kirjoittaa aiheesta mikä on saanut minut osallistumaan seuramme järjestämille iltarasteille vuodesta toiseen lähes joka kerta. Olen käynyt ViPan järjestämillä iltarasteilla kesästä 1988 alkaen säännöllisesti ja sitä ennen pari kesää KENSU:n rasteilla Jyväskylän seudulla ja sitä ennen kymmenisen vuotta KouRa:n järjestämillä rasteilla Kymenlaaksossa. Selasin tilastoja löytämiäni viimeisen kymmenen vuoden (2006 2016) ajalta ja todella ainoastaan vuonna 2007 (lääkärin määräyksestä) en osallistunut aktiivisimmin seuramme iltarasteille. Kuvan hirvensarvet ovat koristaneet takkahuoneen seinällä kahdeksan kertaa parina vuotena suoritetussa arvonnassa olen jäänyt toiseksi. Tuosta tulikin mieleen eikö olisi hyvä selvittää hirvensarvien haltiat vuodesta 1983 alkaen. Häkkisen Ristolla on varmaan parhaiten tietoa tästäkin asiasta. Sitten siihen varsinaiseen asiaan eli mikä on saanut meikäläisen moiseen innostumaan. Suunnistuksen ensikokemukseni eivät olleet kovin kannustavat. Palatkaamme ajassa runsas neljäkymmentä vuotta taaksepäin Vekarajärven maisemiin Valkealaan, jossa me aliupseerioppilaat olimme suorittamassa suunistusharjoitusta. Suunnistus sujui minun osaltani niin, että kerran piti käydä paikallisessa talossa pyytämässä apua selvittäessäni missä ollaan (siis olin tippunut kartalta). Mutta ei siinä kaikki vaan, kun pääsin maaliin, niin siellä minua odotti vain kilpailukello ja kehotus tuoda se mukanani kasarmille. Minun piti paluumatka, lähes kymmenen kilometriä kävellä varuskuntaan. Tästä se alkoi kartan ja maaston yhteensovittamisen harjoittelu, joka jatkuu edelleen. Myöhemminkin on näitä kartalta ulos suunnistamisia tietenkin sattunut, mutta tuo kertomani on aina mielessä. Toinen syy ahkeraan kuntorasteilla käymiseen on se, että en harrasta kilpailuissa käyntiä. Tunnen itseni ns. sunnuntaisuunnistajaksi, jolla ei ole edellytyksiä kilpailemaan. Olen ainoastaan osallistunut Jukolan viesteihin vuoden 1997 Jyväs-Jukolasta lähtien pl. kolmea kertaa. Vaimon mielestä on vielä sekin syy, että voi olla kotoa pois metsässä samotessa. Tiistairasti-kävijä vm. 1954, Taisto Kotila

Hietasyrjän historiaa ja kartoituksen vaiheita Viimeisin Pohjois-Eurooppaa koetellut jääkausi eli Veiksel-jääkausi sulaessaan 11 500 vuotta sitten jätti jälkeensä Laukaaseen oikean suunnistajan helmen, jota Hietasyrjänkankaaksi tai suunnistuskartalla tuttavallisemmin Hietasyrjäksi kutsutaan. Sulavan paksun jään reuna vetäytyessään sattui pysähtymään pidemmäksi aikaa juuri sopivasti Hietasyrjän kohdalle, jolloin sulamisvedet pääsivät kasaamaan jäätikön kalliosta irrottamaa hiekkaa ja moreenia suuriksi harjumaisiksi muodostumiksi. Näiden kapealakisten harjujen väliin jäi lukuisia soita ja syviä suppia suun- Näkymä Hietasyrjänhautaan nistajien iloksi no ainakin nuo jälkimmäiset. Hietasyrjänkankaan alue on valtakunnallisesti merkittävä harjualue, joka kuuluu Natura 2000-verkostoon. Maasto on mainiota kaikenlaiseen ulkoiluun ja siellä on aikoinaan pidetty mm. mäkihyppykisoja, hiihdetty kilpaa, käyty parantamassa vaivoja Runnin terveyslähteeksi kutsutulla Hallalähteellä (vink vink) ja tietenkin myös suunnistettu. Tästä pääsenkin viimein pureutumaan itse asiaan eli Hietasyrjän suunnistuskilpailuissa ja harjoituksissa käytettyihin suunnistuskarttoihin, jotka ovat kokeneet melkoisen muodon-muutoksen entisajoista nykypäivään. Valitettavasti aivan vanhimpia alueelta tehtyjä karttoja en saanut käsiini. Maanmittaushallitus julkaisi 1920-luvulta 1940-luvulle pitäjänkarttoja ja topografisia karttoja mittakaavassa 1:20 000, muissa mittakaavoissa myös myöhemmin. Karttoja tehtiin vain tietyiltä alueilta. Pitäjänkartat jatkoivat autonomisen Suomen siviilikarttatuotannon perinnettä, kun taas topografiset kartat syntyivät tarpeesta luoda itsenäiselle Suomelle oma sotilaskäyttöön soveltuva kartasto korvaamaan tsaarin- Esimerkki pitäjänkartasta vuodelta 1931 venäläisiä topografisia karttoja. Pitäjänkartoista puuttuivat värit ja korkeuskäyrät, mutta niissä näkyi maanomistustiedot. Topografisissa kartoissa taas oli värit ja kor-keuskäyrät, mutta kiinteistön omistustiedot puuttuivat. Laukaasta pitäjänkartta julkais-tiin vuonna 1941 mittakaavassa 1:20 000. Pitäjänkarttaa 1:30 000 Äijälästä v. 1959

Molemmat em. kartastot korvautuivat vähitellen 1:20 000-mittakaavaisilla peruskartoilla, joiden julkaiseminen alkoi vuonna 1947. Näihin karttoihin oli yhdistetty molempien vanhojen karttatyyppien (pitäjäntopografikartta) tiedot. Hietasyrjästä peruskarttoja löytyy ainakin vuosilta 1967 1984. ja ja Esimerkki topografikartasta vuodelta 1934 Peruskarttaa Hietasyrjästä vuodelta 1967 Peruskarttaa Hietasyrjästä vuodelta 1984 Nykyiset käytössä olevat ja netistäkin löytyvät Maanmittauslaitoksen julkaisemat kartat ovat maastokarttoja, joita päivitetään jatkuvasti. Kuvien perusteella näyttää kuitenkin siltä, että osa maastomuodoista on kuvattu jopa tarkemmin aikaisemmassa peruskartassa kuin nykyisessä maastokartassa. Netistä löytyy nykyisin myös pullautuskartta (www.pullautuskartta.fi), jonka käyrät on tehty laserkeilausaineiston pohjalta. Maastokarttaa Hietasyrjästä v. 2017 Pullautinkarttaa Hietasyrjästä noin v. 2014

Ensimmäinen mustavalkoinen vuoden 1967 peruskartasta korjailtu ja täydennetty versio Hietasyrjän suunnistuskartasta ilmestyi Vepsäläisen Reinon eli Retun toimesta tiettävästi 1970-luvulla. Kartta saattoi olla pohjana varsinaiselle värilliselle vuonna 1980 ilmestyneelle suunnistuskartalle, joskin eroavaisuutta karttojen välillä löytyy aika lailla. Oikealla Hietasyrjän karttaa 1970-luvulta Vuonna 1980 Retun maastokartoituksen pohjalta syntyi Hietasyrjän ensimmäinen varsinaiseen suunnistuskäyttöön tarkoitettu 5-värinen kartta mittakaavassa 1:15 000. Tuohon melko värikkääseen karttalehteen pääsin jo itsekin tekemään tuttavuutta, tosin vielä vähän huonolla suunnistustaidolla. 10 vuotta myöhemmin vuonna 1990 uunista tuli jälleen ulos Retun maastotyön aikaansaannos, josta jostain syystä oli jätetty osa suppien rinneviivoista pois. Retun jalkavaivojen takia apuna maastotöissä taisi olla silloin jo useampia vipalaisia suunnistajia minä mukaan lukien. Eräs maastotyöreissuni Retun kanssa suuntautui Hietasyrjän surkeimmalle maastokolkalle kartan luoteisosaan. Minä rämmin aukealla ojien reunoja pitkin ja huusin tiellä tähystävälle Retulle, että täällä on ojan pää ja tässä oja tekee mutkan tuohon suuntaan. Retu sitten arvioi matkan ja ojan suunnan, jota parhaani mukaan yritin korjata, jos huomasin liian suurta heittoa. Maastotyön jälkeen sitten etsimme tervasta, sytytimme nuotion ja paistoimme makkarat. Siitä kai se alkoi omakin kipinä maastokartoitustyöhön ja jaoston karttavastaavaksi. Suunnistuskarttaa Hietasyrjästä v. 1980 Suunnistuskarttaa Hietasyrjästä v. 1990 Vuoden 2000 tietämillä Hietasyrjästä ilmestyi epävirallinen ja samalla ensimmäinen OCADillä piirretty suunnistuskartta. Pohjana oli käytetty Retun aiemmin tekemää

suunnistuskarttaa. OCAD-piirtämisestä vastasi allekirjoittanut ja maastotyöstä Valkosen Janne. Karttaa käytettiin mm. Jukola-harjoituksessa. Seuraava virallinen ja raportoitu Hietasyrjän kartta näki päivänvalon vuoden 2008 keväällä. Se oli ensimmäinen ilmakuvista stereotulkinnan pohjalta tehty 1:10 000 suunnistuskartta kyseiseltä alueelta. Maastokartoituksesta ja OCAD-piirrosta vastasivat Silvennoisen Jussi ja Huismannin Alpo. Karttaa käytettiin Hietarasteilla ja am-yössä vielä samana vuonna. Kuusi vuotta myöhemmin vuonna 2014 valmistui seuraava karttaversio am-yötä varten allekirjoittaneen toimesta. Pari vuotta myöhemmin Valkosen Janne kartoitti ja päivitti karttaa pohjoiseen ja teki ajantasaistuksen kartoittamalleni alueelle kansallista varten. Suunnistuskarttaa Hietasyrjästä v. 2008 Suunnistuskarttaa Hietasyrjästä v. 2014 Makkaranpaistopuuhia kesän 2016 kansallisissa

VAPAA-AIKATOIMEN JOHTAJA SEPPO VIRRAN HAASTATTELU Juha: Kerro vähän, miten sait kipinän liikuntaan. Seppo: Asuttiin 60-luvun alussa Karijoella. Meidän talo oli urheilukentän vieressä. Joka päivä kuusiaidan raosta mentiin kisailemaan ja liikkumaan. Seiväshyppy oli silloin kovassa nousussa. Nuorena harrastin monipuolisesti eri urheilulajeja. Varsinaisen kilpailemisen aloitin vasta 16 -vuotiaana. Juha: Suunnistus on pitkäkestoista liikuntaa, miksi pitkäkestoinen liikunta on suositeltavaa mielestäsi? Seppo: Pitkäkestoinen liikunta eristää hengitys- ja verenkiertoelimistöä. Paljon tutkimustuloksia, että estää myös vakavien sairauksien puhkeamista. Juha: Suunnistus tapahtuu yleensä sprinttiä lukuun ottamatta luonnossa. Itsekin liikut luonnossa. Mikä siinä on keskeisintä? Seppo: Nautin luonnossa liikkumisesta. Talvella hiihto on parhainta ikääntyvän ihmisen liikuntamuotoja. Syksyllä käyn paljon marjassa ja sienessä. Luonnossa saa laittaa aivot narikkaan ja nauttia. Lisäksi käyn keväisin ja syksyisin metsätöissä. Laukaassa luonto on lähellä ja helppo päästä. Ulkoilureiteillä on 13 kotaa ja 15 laavua. Juha: Mitä mieltä olet suunnistuksen televisioimisesta? Seppo: Suunnistus on kehittynyt hienoksi tv-lajiksi. Suunnistuksen Jukolan viestin olen jo vuosia katsonut läpi yön. Hieno seurata ja verrata erilaisia reitinvalintoja. Juha: Mikä on olennaista suunnistusharrastuksessa Laukaassa? Seppo: Kunta on pystynyt hyvin tukemaan karttojen tekoa. Lisäksi koulujen yhteyteen on tehty pihakartat. Nuoria tietenkin toivoisi toimintaan enemmän.

ViPan rogainging jalostuu Ensin iltarasteja rogaining-tyyliin, sitten vuonna 2014 Juhlarogaining, seuraavana vuonna Ruusurogaining. Noilla tapahtumilla haettiin tuntumaa siihen, voisiko rogainingkisa olla seuramme suunnistuskesän vakio-ohjelmaa. Siltä se tuntui. Viime vuonna nostettiin rimaa ja järjestettiin kisa yhdessä Peurungan kanssa, jolta saatiin myös tapahtumalle myyvä ja tunnettu nimi. Kisa on nyt Peurunka-rogaining. Hyvää palautetta viime vuodesta Vuoden 2016 Peurunka-rogainingin osallistujilta kerättiin palautetta tapahtumasta. Asteikolla, jossa 5 = loistava ja 1 = surkea, saatiin tapahtuman eri osa-alueille seuraavat arvosanat. Kilpailukeskuksen puitteet 4,77 Järjestäjien palvelut 4,69 Kartat ja rastitus 3,90 Kilpailumaastot 4,22 Sarjat 4,45 Kysymykseen uudelleen tulemisesta vastasi yhteensä 39 joukkuetta. Vastaukset jakautuivat seuraavasti: Tulisin ja kertoisin kavereillekin 31 Melko luultavasti tulisin 7 En luultavasti tulisi 1 Kiertäisin kaukaa 0

Palaute oli niin hyvää, että jatkaminen oli helppoa, melkeinpä velvollisuus. Perusasiat olivat kunnossa. Hintaa ei juuri kritisoitu. Kisan ajankohtaa kesäkauden päättymistä juhlistavana kylpyläretkenä pidettiin hyvänä. Kehitettävääkin löytyi. Karttaan, sarjajakoihin, kilpailuaikoihin ja rastitukseen tuli arvokkaita kommentteja. Maastopyörille ei viime vuonna ollut sarjaa, mutta mukana oli kaksi testijoukkuetta antamassa palautetta tulevia kisoja varten. Entistä hiotumpi kisa tänä vuonna (mainos takasivulla) Pääkilpailu on lyhennetty kahdeksantuntisesta kuusituntiseksi. Näin mukaan ehtii samana aamuna kauempaakin eikä iltapimeys silti paina lopussa päälle. Perheiden ja kaveriporukoiden suosima kaksituntinen on mukana leppoisampana vaihtoehtona. Siinä sallitaan virallisista rogainingsäännöistä poiketen myös yhden hengen joukkueet. Viime vuoden testiajajat totesivat, että MTB -pyöräsarja sopii hyvin noihin maastoihin. Sellainen on nyt mukana. Kun pisin kilpailuaika on lyhentynyt, on nyt mahdollista käyttää hieman suuremman mittakaavan karttaa, jota on helpompi lukea myös pyörän selästä. Tänä vuonna myös tarkistetaan maastokartan ajantasaisuus ja tehdään tarvittavat päivitykset Hinnoittelussa on luovuttu hankalasta porrastuksesta. Kaikki arvopalkinnot ratkaistaan arvalla kaikkien osallistujien kesken. Tule mukaan Sekin opittiin viime vuodesta, että tietoa tapahtumasta on saatava ajoissa. Nyt on saanut. Kilpailun nettisivut ja ilmoittautumislinkki avattiin tammikuun lopussa. Kilpailu pidetään lauantaina 30.9., joten aikaa joukkueen keräämiseen ja ilmoittautumiseen on riittävästi. Tiedot kilpailusta löytyvät osoitteesta www.peurunkarogaining.net Jatkokehityksen tarpeita Tärkeä mietinnän kohde on leimaustavat. Suunnistusväki ajattelee helposti, että tietenkin Emit. Mutta rogainingeissa liikkuu paljon väkeä, joilla ei ole Emit-korttia. Lisänä tai vaihtoehtona voi olla leimaus älypuhelimella, jolloin jokaisella rastilla on QR-koodi tai NFC-siru. Puhelinleimauksissa leimaustiedot voidaan välittää netin kautta tulospalveluun. Siitä on etua varsinkin silloin, jos joukkue joutuu pulaan. Järjestäjällä on tieto siitä, millä rastilla ja milloin joukkue on viimeksi leimannut. Tässä mietittävää tuleville vuosille. Nähdään Peurungassa 30.9.2017, Unto Eskelinen Hiihtosuunnistuksessa IPR:n riveissä ottivat Ismo Paukku ja Hannu Väätäinen v. 2016 SM-pronssia sprinttiviestissä. Ismo voitti lisäksi henkilökohtaisilla matkoilla kaksi aluemestaruutta. Parisprintissä Ismo ja Hannu voittivat myös aluemestaruuden. Keski- Suomen maakuntasuunnistuksessa toukokuussa 2016 Laukaa I oli 5. Joukkueessa juoksivat ViPasta Petri Ström, Jari Liuha, Tatu Kyrönlahti ja Marko Kivelä. Huhtikuussa 2017 Laukaa I oli myös 5. Joukkueessa juoksivat ViPasta Jari Liuha, Tomi Kyrönlahti ja Marko Kivelä

Hiihtokoulua, hiihtokisoja ja saliharjoituksia Suunnistajien talvitoimintaan voisi puhaltaa lisää aktiivisuutta Seuramme suunnistajien talvitoiminta on varsin vähäistä. Viime vuosina on yritetty saada jotain yhteistä aktiviteettia aikaan. Kuluneena talvena käytiin muutamaan otteeseen yhdessä talkoilemassa. Hoidimme esimerkiksi Hippo-hiihtojen ajanoton ja tulospalvelun sekä järjestimme Peurungassa Hilarius Hiiren -hiihdot. Helmikuussa järjestimme Vihtavuoren urheilupuistossa avoimen hiihtokoulun. Hiihtokoulussa oli kolme ryhmää: 3-4-vuotiaat, 5-6-vuotiaat sekä koululaisten ryhmä. Jokainen ryhmä kokoontui viikon aikana neljä kertaa ja yksi harjoitus kesti kullakin ryhmällä tunnin. Pienimpien ryhmässä harjoiteltiin suksilla olemisen alkeita, keskimmäisten ryhmässä opeteltiin hiihtämisen perustaitoja ja koululaisten ryhmässä harjoiteltiin hiihtotekniikoita. Kaikissa ryhmissä leikittiin paljon suksileikkejä ja mentiin erilaisia taitoratoja, jotka olivat

osallistujien suosikkeja. Seuran junnusuunnistajat Otto Liuha, Matias Liuha ja Mikko Turpeinen toimivat pienten ryhmissä apuohjaajina. Hiihtokoulussa oli yhteensä 36 osallistujaa ja vastaavaa toivottiin järjestettäväksi ensi vuonnakin. Jumppaa, sählyä ja yhteishenkeä Viikoittainen salivuoro oli suunnistajien yhteinen treenimahdollisuus talvella. Puolentoista tunnin salivuoro pyöri Vihtavuoren yläkoulun salilla lauantain alkuillassa. Kävijöitä oli 4-12 henkilöä per kerta, ja ikähaitari oli sananmukaisesti vauvasta vaariin. Enemmänkin suunnistajia olisi mahtunut ja toivottu mukaan. Salivuoron ohjelmassa oli aluksi pieni jumppa tai kuntopiiri, jonka jälkeen pelattiin sählyä. Jos porukkaa oli paikalla reilusti, niin sali jaettiin kahtia, jolloin aikuiset pelasivat toisella puolella salia ja lapset toisella puolella. Usein porukkaa oli kuitenkin sen verran vähän, että kaikki pelasivat yhteistä peliä isolla salilla. Tällöin on ymmärrettävää, että aikuiset eivät saa yhtä tehokasta harjoitusta kuin pelatessaan aikuisten kesken. Toisaalta yhteiset pelit ovat lapsille ja nuorille tärkeitä ja kasvattavat yhteishenkeä. Vaikka talven salivuorolla oli vähänlaisesti kävijöitä, niin nuorille se oli tärkeä viikottainen harjoitus. Harjoitus ei ollut niinkään merkittävä fyysisen kuin henkisen kehittymisen kannalta. Yhteisissä harjoituksissa lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus kasvaa aikuisten rinnalla: katsoa mallia, kiriä, tsempata, yrittää olla yhtä hyvä tai mieluummin vähän parempi. Tämä samahan on havaittavissa kesäkaudella iltarasteilla joka viikko. Nuorille on tärkeä tuntea, että he kuuluvat joukkoon ja ovat samanveroisia liikkujia kuin muutkin. Yhteisten harjoitusten arvo piilee siinä, miten niiden avulla voitaisiin kasvattaa seuramme nuoria, tulevaisuuden suunnistajia ja seura-aktiiveja. Seura tarvinnee jatkossakin kartantekijöitä, ratamestareita, kellomiehiä, aktiivisia toimijoita. Itsestään sellaisia ei kasva - täytyisi olla paikkoja ja tapahtumia, joissa sellaiseksi voi kehittyä. Seuraavina talvina hyvä tavoite olisi järjestää enemmän yhteisiä tapahtumia ja porukkalenkkejä, niin nuorille kuin vanhemmillekin. Suunnistajilta toivotaan nyt aktiivisia kannanottoja siihen, minkälaista salivuoroa ja muuta yhteistä toimintaa kannattaisi talvikaudella järjestää. Toiveita ja vinkkejä voi kertoa esimerkiksi jaoston jäsenille. Salla Turpeinen ps. Erityiskiitos Valkosen Jannelle, joka kävi usein lauantain salivuorolla ja pelasi aina innolla lasten ja nuorten kanssa. Janne on ymmärtänyt miten seuraan saadaan jatkuvuutta ja seuraava sukupolvi mukaan! Keski-Suomen aluemestaruuskilpailut Harisenmäen kartalla: Pitkä matka la 12.8. ja viestit su 13.8. Kilpailunjohtaja Heikki Kekoni, ratamestariryhmän johtaja Juha Lehtimäki, valvoja Juha Tolonen. Partio ti 29.8. Syömäsijanmäen kartalla. Tarkemmin ViPan sivuilla kesän mittaan.

Jussi Silvennoisen haastattelu (Juha Niemistö) 1. Monesko Jukolan kartta Sinulta on valmistunut? Miltä näiden teko on tuntunut, kun vastuu on aika suuri? Poikkeaako Jukolan kartan tekeminen esim. kansallisten suppeampialaisten karttojen teosta? Joensuu-Jukolan kartta on neljäs Jukola-karttani, aiemmat ovat olleet Salo 2006, Kuopio 2014 ja Paimio 2015. Työ sinänsä on aivan samanlaista olipa kyseessä ison kisan kartan teko tai kuntorastikartan teko - metsää pitää kävellä ristiin rastiin niin, että kaikki paikat näkee. Toki Jukolan kartan teko on ilman muuta mukavampaa, kun tietää että kartalle on paljon käyttöä. 2. Jos verrataan Enon karttaa ja Vipan karttoja, niin mikä lähinnä vastaa noita alueita ja miksi? Hietasyrjä, Leppäveden Majajärvi, Lankamaan Puttosenmäki Ehkäpä Majajärvi vastaa eniten Harpattia. On isoja mäkiä, välillä hyväkulkuisia vanhoja kuusimetsiä, välillä saattaa olla hiukan tiheämpiäkin paikkoja. 3. Keskiverto vipalainen Jukolan viestin juoksija on veteraani. Miten suunnistajillemme suosittelisit harjoitusta pari kuukautta ennen Enon Jukolaa? Lenkillä kannattaa käydä, ja mieluummin vielä metsälenkillä. Asvalttipätkiä ei ole kovin paljoa Jukolassa luvassa, joten ei niitä helppoja asvalttikilometrejäkään kannata juurikaan keräillä. 4. Olet yösuunnistuksen taitaja. Jos joku pääsee (tai joutuu) yöosuuksille, niin onko Enossa pimeämpää kuin esim. Paimossa pari vuotta sitten ja pitääkö lamppu olla jo avausosuudella? Eno on selvästi Paimiota pohjoisempana ja myös idempänä, eli yö on valoisampi ja aurinko nousee suhteessa aiemmin. Jos sattuisi Lappee-Jukolan keli, niin otsalamppu olisi avausosuudella välttämätön. Mutta Enossahan on kirkas yö, joten seikkailuhenkiset varmasti selviäisivät osuuden ympäri ilman lamppuakin. 5. Vipalaisen kilometrivauhti saattaa varsinkin vanhemmilla vipeltäjillä olla selvästikin yli 10 min/km vaikka helppokulkuisessakin maastossa. Jotkut ovat jo pappoja ja mummoja ja lastenhoitoon pitää nuorillakin riittää voimia seuraavalle viikolle Jukolan jälkeen. Miten voisi varmistaa, ettei käy niin että eno tai täti "putoaa Enossa veneestä" eikä jaksa seuraavalla viikolla töihinsä? Kun itsekin olen muutaman kerran Jukolassa pudonnut letkasta kuin eno veneestä, on syynä usein ollut liian vähäinen energiatankkaus. Kun kisa käydään vaikkapa aamuyöllä, pitää olla etukäteen tehty suunnitelma iltayön ruokailusta. Tavallinen virkamiehen päiväruoka ei riitä muutaman tunnin kovaan yö-osuuteen. 6. Harmittaako joskus, että ei pääse oivalliseen maastoon suunnistamaan, kun on kartantekijä ja siksi erityisen jäävi?

Nykyään ei minua yhtään harmita, jos en kartantekijänä voi osallistua johonkin kisaan. On mielenkiintoista seurata kisaa sivusta, kun itse tietää tasan tarkkaan, miltä vaikka GPSseurannassa jokin tietty mäki käyttää, ja kuinka siinä jotkut kenties pummaavat. 7. Vieläkö aiot jatkossa tehdä Jukola-karttoja? Jos tilaisuus sattuu, niin ilman muuta haluan jatkossakin tehdä Jukolan karttoja. 8. Kiitos vastauksista ja mitä muuta haluaisit sanoa Joensuu-Jukolaan lähtijöille? Tervetuloa Harpattiin, enon varrelle ja kosken niskalle! - Jussi Jukolaan ilmoittautumisesta Jukolaan on ilmoitettu (vapun ajan tilanne) kolme ja Venloihin kaksi joukkuetta. Joukkueiden kokoonpanot ilmoitetaan kesäkuun alussa, valinnoista vastaa Heikki Kekoni. Lisäjoukkueiden ilmoittautuminen Jukolaan pitää suorittaa 10.5 mennessä. Ilmoittaudu siis JUKOLAAN sunnuntaihin 7.5. mennessä: heikki.kekoni(at)allaway.fi tai 040 7072 082 Osuustoiveita pyritään mahdollisuuksien mukaan ottamaan huomioon.. Vipan venloja Lappee-Jukolassa 2016 Vasemmalta: Piia Kyrönlahti, Elina Alvoittu, Katriina Paloviita, Salla Turpeinen, Päivi Anttonen, Suvi Eskelinen, Laura Eskelinen ja Katri Kastikainen-Kivelä. Lisäksi suunnistivat: Eija Kangas, Emmi Nummela, Salla Tarvonen ja Marja Leppänen.

Se voittajafiilis, vaikka sijoitus oli 1099 Neljä vuotta sitten uskaltauduin yksin metsään, siis ilman lapsien turvaa ja löysin kartan avulla maaliin. Siitä asti olen ihastellen kannustanut sekä oman perheeni että useiden tuttujen Jukolan ja Venlojen viestiin osallistumisia. Samalla varovasti tiedustellen, miten hyvä pitää olla iltarastikuvioissa, että on koskaan mahdollisuutta pärjätä Venlojen viestissä. Minulle vakuuteltiin, että aloittelijan kartanlukutaito riittää, koska alussa suunnistavat huiput tekevät maastoon polut, joita on helppo seurata, kun vaan tietää mihin suuntaan on menossa. Vauhtia saa myös halutessaan pitää, kärkihän suunnistaa Venlojen viestin osuuksia noin 6 minuuttia/kilometri. Suurin osa osallistujista on tavallisia kuntoilijoita ja esimerkiksi avausosuudella puolessa välissä sijoituslistoja oli 10 min/km vauhdilla. Toissa vuonna uskaltauduin ilmoittaa itseni varanaiseksi ja Lappee-Jukolassa 2016 pääsin ViPan yhteen kolmesta Venla-joukkueesta. Innostus, kauhistus ja näiden tunteiden välimaastot vaihtelivat viestin lähestyessä. Joukkueen kasaaja Salla Turpeisen vakuuttelu, että maaliin pääsy riittää, vähensi paineita ja lisäsi ylpeyttä päästä viestiin mukaan. Lappee-Jukolaan osunut vesisade lisäsi ainakin strategiasuunnittelua teltassa, missä tiiviisti vietimme kaiken viesteiltä liienneen ajan. Perheen miesten kanssa laadittu suunnitelma oli selvä; avausosuus on hoidettava varmasti, ilman vääriä leimauksia. Kelloa en ala miettimään. Lappee-Jukolassa oli 1358 Venla- joukkuetta. Itse pääsin aloittamaan karttapaikalta 785, mikä oli ViPan kolmannen joukkueen viime vuoden sijoitus. Konekivääritulitus starttasi viestin ja naisten vyöry lähti kohti K-pistettä. Aloittelijan virheenä jäin tutkimaan karttaa enkä tajunnut juosta kartta rullalla K-pisteelle. Näin sitä oppii jopa ensi kilometriä analysoidessaan. K-pisteen jälkeen matka sujui, kuten minulle oli kuvattu; kun otin rastilta suunnan seuraavaa rastia kohden, löytyi polku tai jopa naisletka, jota seuraamalla löytyi seuraava rasti. Toki

muutaman oman reittivalinnan tein matkalla. Niiden viisaudesta en ole niin varma, mutta omia polkuja tuli myös juostua. Vaihtoalueella juostessa oli fiilis kuin voittajalla, vaikka kisan todellinen kärki oli tullut vaihtoon seitsemän kilometrin matkalta lähes 40 minuuttia aikaisemmin. Sijoitukseen 1099 kului aikaa 1.22 tuntia, 5 minuuttia nopeampana olisin ollut vaihdossa ensimmäisen 1000:n naisen joukossa. Siinäpä tavoitetta tuleville vuosille! Viestin päättyessä ViPa III:n sijoitus oli 832. Eija Kankaan, Katri Kastikainen-Kivelän ja Päivi Anttosen nostaessa sijoitustamme osuus osuudelta kohti kuumaa kärkeä. Viime vuotta fiilistellen Piia Kyrönlahti Leppävedeltä Lasten ja nuorten suunnistus kaudella 2017 Suunnistuskausi 2017 tarjoaa lapsille ja nuorille mm. kuntorasteja, Lasten Cupin, kilpailuja ja Oravapolkuleirin. Innostuneimmat saattavat suunnata koko perheen voimin rastiviikollekin. Helpoin tapa aloittaa suunnistus on osallistua tiistaisin Kuntorasteille. Pamauksen kuntorasteilla jokainen voi valita taitotasolleen sopivan radan. Aluksi voi harjoitella, vaikka yhdessä vanhemman kanssa ja taidon karttuessa siirtyä itsenäiseen suunnistukseen. Helpoin D-rata on tarkoitettua vasta-alkajille ja pienimmille harrastajille. Vaikeustaso ja matkat kasvavat kohti vaativinta A-rataa. Myös naapuriseurojen kuntorastit kannattaa hyödyntää. Suunnistuksen Lasten Cup Uutuutena ViPan Kuntorastien yhteydessä käydään avoin Lasten Cup 10-, 12- ja 14- vuotiaiden sarjoissa. Cup sisältää kolme osakilpailua: 1. Peurunka 9.5., 2. Hietasyrjä 8.8. ja 3. Harisenmäki 22.8. Osakilpailuista jaetaan pisteitä sijoituksen mukaan seuraavasti: 100, 80, 60, 50, 45, 40, 36, 32, 29, 26, 24, 22, 20. Cupin yhteistulokset määräytyvät yhteispistemäärän mukaan. Cupin palkinnot jaetaan kauden lopussa. Lasten Cup on matalan kynnyksen mahdollisuus harjoitella kilpailemista suunnistuksessa, eikä vaadi lajiliiton lisenssiä. Kilpailijat kilpailevat omalla vastuulla. Muista mainita osallistuvasti Cupiin ja kerro oma sarjasi ilmoittautumisen yhteydessä. Vuonna 2007 ja myöhemmin syntyneet kisaavat D/H 10 -sarjassa, 2005-2006 syntyneet D/H 12 sarjassa ja 2003-2004 syntyneet D/H 14 sarjassa. Kilpailuradat määräytyvät ikätason mukaan seuraavasti: D/H 10-sarja D-rata, D/H 12-sarja C-rata ja D/H 14 BL-rata.

Kilpaileminen kasvattaa ViPan jäsenenä myös Keski-Suomen Suunnistuksen aluemestaruuskilpailuihin voi osallistua ilman liiton lisenssiä. Mikäli kilpaileminen alkaa kiinnostamaan enemmän kannattaa lunastaa Suunnistusliiton Nuori-Suunta kortti, jolla pääsee osallistumaan kaikkiin kansallisiin kilpailuihin. Kilpailukalenterit löytyvät Suunnistusliiton ja Keski-Suomen Suunnistuksen nettisivuilta. Osallistumalla rohkeasti kilpailuihin lapsi ja nuori oppii suunnistuksen lajitaitoja. Valmistautuessaan ja kilpaillessaan nuori suunnistaja oppii taitoja, joista on hyötyä monilla elämän alueilla. Ennakkovalmistautuminen sisältää kilpailuohjeisiin perehtymistä, lähtöaikojen selvittämistä, ratamestarin lausuntoon tutustumista, karttapalojen tutkimista jne. Oman toiminnan suunnittelu ja ennakointi on arvokas taito. Parhaimmillaan suunnistuksesta voi tulla elinikäinen harrastus ja tapa pitää itsensä niin fyysisesti kuin henkisesti kunnossa. Oravapolkuleirille mukaan Alueen oma oravapolkuleiri on erinomainen paikka 8-16 vuotiaille lapsille ja nuorille päästä harjoittelemaan suunnistusta hyvin suunnitelluissa ja ohjatuissa harjoituksissa. Tänä vuonna leirin järjestänee Kalske Jukolan jälkeisellä viikolla maanantaista keskiviikkoon 19.-21.6. Leirin yhteydessä kilpaillaan myös alueen oravapolkukilpailu ja -viesti. Tarkempaa tietoa leiristä ja ilmoittautumisesta tulee myöhemmin keväällä seuran nettisivuille ja s-postilistalle. Vanhempia toivotaan leirille myös mukaan huoltajiksi ja apuohjaajiksi. Aluevalmennuksen treenit Hieman kokeneemmille nuorille ja muille aktiiviharrastajille on tarjolla Keski-Suomen Suunnistuksen Aluevalmennuksen treenit. Treenikalenteri löytyy K-S:n Suunnistuksen verkkosivuilta. Harjoituksien tarkemmat infot ilmestyvät kalenteriin noin viikkoa ennen. Ilmoittautumiset jokainen hoitaa itse ja kimppakyytejä kannattaa sopia ainakin kauempana oleviin harjoituksiin. Karttamaksu on 5. Iloista rastikautta 2017 - Jari Liuha, nuorisovastaava

Jaakko 3 v Kainuun Rastiviikoilla 2016 Hiukka vanhempaa väkeä AM-keskimatkoilta 2016

Pamaus-rasteilla: Matias Liuha, Santtu Soanjärvi ja Otto Liuha, takana Topi ja Mikko Turpeinen Kesän 2016 menestyksestä: Am-kisat 24 mitalia (6,10,8) H 35 Marko Kivelä: Am-sprintti kultaa, Am-yö pronssia, Am-pitkämatka kultaa H 40 Heikki Kettunen: Am-sprintti hopeaa, Am-keskimatka hopeaa, Am-pitkä pronssia H 40 Jari Liuha: Am-sprintti pronssia, Am-pitkä kultaa H 45 Juha Lehtimäki: Am-yö hopeaa H 55 Juha Turunen: Am-pitkä kultaa, am-yö pronssia H 55 Ismo Paukku: Am-sprintti pronssia, Am-pitkä hopeaa H 70 Risto Häkkinen: Am-sprintti hopeaa, Am-keskimatka hopeaa, Am-pitkä kultaa H 16 Tomi Kyrönlahti: Am-sprintti pronssia, Am-pitkä pronssia D 35 Salla Tarvonen: Am-keskimatka hopeaa D 35 Katri Kastikainen-Kivelä: Am-sprintti hopeaa Partio: Am-hopea H50 Juha Lehtimäki, Petri Alvoittu ja Heikki Kekoni, Am-pronssia H 40 Juha Häkkinen, Pasi Lehtimäki ja Arto Valkonen Viesti: Am-kultaa H40 Pasi Lehtimäki, Juha Häkkinen ja Arto Valkonen, Am-hopea H 50 Ismo Paukku, Juha Turunen ja Juha Lehtimäki. Kansalliset ja muut kisat: H 40 Jari Liuha: Rasti E4 voitto, KRV viimeinen päivä II sija, Lahden suunnistajat I päivä II sija H 40 Heikki Kettunen: Suunta Jyväskylä ip III sija, Fin5 4. ja 5. päivä II sija, yhteistulos III sija H 55 Ismo Paukku: Sisä-Suomen Rastipäivät ViiSu, III sija H 60 Tapani Rautavuoma: Suunta Jyväskylä ap III sija H 65Matti Virtanen: Hanka II sija ja Suunta Jyväskylä ip III sija H 70 Risto Häkkinen Rasti E4 III sija, Suunta Jyväskylä ip III sija ja SM-keskimatka B-finaali III sija H 16 Tomi Kyrönlahti: Rasti E4 III sija ja Hanka II sija D 35 Katri Kastikainen-Kivelä: Rasti E4 II sija, Hanka voitto ja Suonenjoen Vasama voitto. D 55 Päivi Anttonen: Kainuun Rastiviikko viimeinen päivä III sija.

Vaellusta, suunnistusta, retkeilyä. Kaikille. Rogaining on kisa, jossa joukkueet keräävät pisteitä löytämistään rasteista. Kolme sarjaa, ei sukupuoli- eikä ikäjakoja: 6 tuntia, 2 tuntia sekä MTB-pyörille 3 tuntia. Paljon arvontapalkintoja. Kerää joukkue ja tule mukaan! Ja jää yöksi! Aprikoimaan suoritusta ja nauttimaan herkullisesta aamiaisesta sekä kylpylän ja kuntosalien vapaasta käytöstä. Majoitusvaraukset: peurunka.fi/on-line