Tämä on Energiaviraston sähköisesti allekirjoittama asiakirja. Detta är ett dokument som har signerats elektroniskt av Energimyndigheten. Asiakirjan päivämäärä on: Dokumentet är daterat: 06.04.2017 The document is dated: This is a document that has been electronically signed by the Energy Authority. Esittelijä / Föredragande / Referendary Ratkaisija / Beslutsfattare / Decision-maker Nimi / Namn / Name: Antti Paananen Nimi / Namn / Name: Simo Nurmi Pvm / Datum / Date: 06.04.2017 Pvm / Datum / Date: Allekirjoitustapa / Signerat med / Signed with: 06.04.2017 Allekirjoitustapa / Signerat med / Signed with: Tämä paketti koostuu seuraavista osista: - Kansilehti (tämä sivu) - Alkuperäinen asiakirja tai alkuperäiset asiakirjat - Sähköiset allekirjoitukset. Nämä eivät ole näkyvillä tässä asiakirjassa, mutta ne on yhdistetty siihen sähköisesti. Tämä asiakirja on sinetöity sähköisellä allekirjoituksella. Sinetti takaa asiakirjan aitouden. Allekirjoitettu asiakirja alkaa seuraavalta sivulta. > Detta paket består av följande delar: - Titelblad (denna sida) - Originaldokument - Elektroniska signaturer. Dessa syns inte i detta dokument, med de är elektroniskt integrerade i det. Detta dokument har försetts med sigill genom elektronisk signatur. Sigillet garanterar dokumentets äkthet. Det signerade dokumentet börjar på nästa sida. > This document package contains: - Front page (this page) - The original document(s) - The electronic signatures. These are not visible in the document, but are electronically integrated. This file is sealed with a digital signature. The seal is a guarantee for the authenticity of the document. the signed document follows on the next page Tämä asiakirja on sähköisesti allekirjoitettu EU-direktiivin (1999/93/EY) mukaisella allekirjoituksella. Detta dokument innehåller elektroniska signaturer enligt EU-direktivet (1999/93/EG) om ett gemenskapsramverk för elektroniska signaturer. This document contains electronic signatures using EU-compliant PAdES - PDF Advanced Electronic Signatures (Directive 1999/93/EC) >
LAUSUNTO 1 (12) Työ- ja elinkeinoministeriö kirjaamo@tem.fi Viite: TEMn lausuntopyyntö (TEM/1155/00.04.01/2014 ja TEM048:00/2014) Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta maakaasumarkkinoita koskeviksi laeiksi Työ- ja elinkeinoministeriö on 9.3.2017 päivätyllä lausuntopyynnöllään (TEM/1155/00.04.01/2014 ja TEM048:00/2014) pyytänyt Energiavirastoa antamaan lausuntonsa maakaasumarkkinalain uudistamiseksi hallituksen esitysluonnoksesta maakaasumarkkinoita koskeviksi laeiksi. Energiavirasto kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esitysluonnoksesta ja toteaa seuraavaa: 1 Yleistä Energiavirasto pitää tervetulleena hallituksen esitysluonnosta maakaasumarkkinoita koskeviksi laeiksi ja vahvasti tukee esityksen päätavoitetta avata Suomen maakaasun tukku- ja vähittäismarkkinat kilpailulle ja luopua Suomen soveltamista maakaasumarkkinadirektiivin (2009/73/EY) poikkeuksista. Suomen ja Baltian alueen maakaasuinfrastruktuuria ollaan kehittämässä ja liittämässä yhteen, joten perusteet Suomen maakaasumarkkinoiden pitämiseksi suljettuina ovat poistumassa ja Suomen on avattava maakaasumarkkinat kilpailulle, kuten Baltian maat ovat jo tehneet. Hallituksen esitysluonnos poikkeaa eräiltä osin maakaasumarkkinoiden avaamista käsitelleen maakaasumarkkinalakityöryhmän ehdotuksesta 1. Energiavirasto pitää luonnokseen tehtyjä muutoksia perusteltuina ottaen huomioon työryhmän raportin jättämisen jälkeen tapahtuneet muutokset toimintaympäristössä. 1 Maakaasumarkkinalakityöryhmän raportti: Ehdotus hallituksen esitykseksi maakaasumarkkinalaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (18.1.2016)
LAUSUNTO 2 (12) 2 Maakaasumarkkinoiden avaaminen Hallituksen esitysluonnoksessa esitetään, että Suomen maakaasumarkkinat avattaisiin kilpailulle vuoden 2020 alusta lähtien, joten markkinoiden avaaminen tapahtuisi siinä vaiheessa, kun Suomen ja Viron maakaasuverkostot yhdistävä Balticconnector-putkiyhteys arvioidaan otettavan käyttöön. Energiavirasto katsoo, että Suomen maakaasumarkkinat tulisi avata kilpailulle mahdollisimman pian ja luonnoksessa ehdotettu markkinoiden avaaminen vuoden 2020 alusta alkaen on perusteltu ja kannatettava. Energiavirasto ei pidä tarpeellisena eikä perusteltuna viivästyttää markkinoiden avaamisajankohtaa tätä myöhemmäksi. Viimeistään samalla Suomi voi myös luopua soveltamasta maakaasumarkkinadirektiivin poikkeuksia. Esitysluonnoksessa ehdotettu markkinoiden avaamisajankohta on myös linjassa marraskuussa 2016 annetun valtioneuvoston energia- ja ilmastostrategian 2 kanssa. Energiavirasto pitää kaikkien markkinatoimijoiden kannalta tärkeänä, että markkinoiden avaamisajankohta on toimijoiden tiedossa riittävän ajoissa ja siitä säädetään täsmällisesti nyt säädettävänä olevassa maakaasumarkkinalaissa. Markkinoiden avaaminen edellyttää markkinasääntöjen ja toimintatapojen muutoksia, jotka edellyttävät markkinatoimijoilta myös muutoksia mm. toimintaprosesseihin ja niitä tukeviin tietojärjestelmiin. Toimijat voivat varmuudella käynnistää tarvittavien muutosten tekemisen, kun heillä on tiedossa vaadittu toteutusaikataulu. Mikäli markkinoiden avaamisajankohta on toimijoiden tiedossa riittävän ajoissa, voidaan muutokset toteuttaa suunnitelmallisemmin ja kustannustehokkaammin. Ehdotettu avaamisajankohta vuoden 2020 alussa antaa Energiaviraston käsityksen mukaan riittävän varmuuden ja ajan markkinatoimijoille määritellä ja toteuttaa suunnitellusti markkinoiden avaamisen edellyttämiä muutoksia toimintatapoihin ja järjestelmiin. Virasto toteaa, että Balticconnector -putkiyhteyden valmistuttua maakaasumarkkinoiden avaamiselle ei myöskään ole enää olemassa teknisiä esteitä. Putkiyhteyden valmistuttua Suomen maakaasuverkosto on yhteydessä Viron ja edelleen Latvian ja Liettuan maakaasuverkostoon. Baltian maat ovat avanneet maakaasumarkkinansa täysin kilpailulle (Latviassa markkinat avattiin huhtikuun 2017 alussa), joten putkiyhteyden valmistuttua Suomen maakaasuverkko on liitettynä maihin, joiden maakaasumarkkinat ovat jo avattuja kilpailulle. Maakaasumarkkinalakityöryhmän loppuraportissa esitettiin, että eristyneen markkinan poikkeuksesta luovuttaisiin ja Suomen maakaasumarkkinat kilpailulle avattaisiin, mikäli Suomen ja Viron välille rakennettava Balticconnector -maakaasuputkihanke toteutuu. Lisäksi työryhmän esityksessä edellytettiin markkinoiden avaamiselle, että Liettuasta olisi yhteys Puolan maakaasuverkkoon. Työryhmän esityksessä ehdotettiin, että poikkeuksista luovuttaisiin myös siinä tapauksessa, että maakaasuverkkoon liitetyn nesteytetyn maakaasun infrastruktuurin ja uusiutuvista 2 Valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta vuoteen 2030
LAUSUNTO 3 (12) energialähteistä tuotettua kaasua maakaasuverkkoon syöttävien laitosten yhteenlaskettu kapasiteetti olisi vähintään 25 prosenttia maakaasun hankinnan kokonaiskapasiteetista. Työryhmän loppuraportin antamisen jälkeen Baltic Connector Oy ja Elering AS tekivät lokakuussa 2016 investointipäätöksen Balticconnector-putkiyhteyden rakentamisesta. Lisäksi EU:n komissio myönsi kesällä 2016 putkihankkeelle 75 %:n investointituen Verkkojen Eurooppa (CEF) -energiasektorin rahoitusvälineestä. Energiavirasto toteaa, että Balticconnector-putkiyhteys sisältyy Euroopan komission hyväksymään yhteistä etua koskevien hankkeiden ns. PCI-listalle. Energiainfrastruktuurihankkeita koskevan Euroopan Parlamentin ja Neuvoston asetuksen (347/2013) 4 artiklan 2 b kohdan mukaan liitteessä II olevassa 2 kohdassa tarkoitettuihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvien kaasuhankkeiden on edistettävä merkittävästi vähintään yhtä seuraavista erityistavoitteista: i. markkinoiden yhdentyminen, muun muassa vähintään yhden jäsenvaltion eristyneisyyden poistaminen ja energiainfrastruktuurin pullonkaulojen vähentäminen, yhteentoimivuus ja järjestelmän joustavuus; ii. iii. iv. toimitusvarmuus, muun muassa asianmukaiset yhteenliitännät ja toimituslähteiden, toimittajien ja reittien monipuolistaminen; kilpailu, muun muassa toimituslähteiden, toimittajien ja reittien monipuolistaminen; kestävyys, muun muassa päästöjen vähentäminen, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan jaksoittaisen tuotannon tukeminen ja uusiutuvan kaasun käyttöönoton lisääminen. Energiaviraston käsityksen mukaan Balticconnector-hankkeella pyritään edistämään maakaasumarkkinoiden yhdentymistä ja nimenomaisesti poistamaan Suomen eristyneisyyttä. Lisäksi hankkeella pyritään edistämään toimitusvarmuutta ja kilpailua maakaasumarkkinoilla. Ottaen myös huomioon Euroopan komission hankkeelle myöntämän erittäin merkittävän investointituen Energiavirasto pitää tärkeänä, että Suomen maakaasumarkkinat avataan kilpailulle heti Balticconnectorputkiyhteyden valmistuttua ja samalla pyritään yhdentyneisiin maakaasumarkkinoihin Baltian maiden kanssa. Energiavirasto ei pidä tarpeellisena eikä perusteltuna viivästyttää Suomen maakaasumarkkinoiden avaamista siihen saakka, kunnes Liettuan ja Puolan välinen ns. GIPL-putkiyhteys otetaan käyttöön. Suomen maakaasumarkkinoiden avaaminen Balticconnector-yhteyden valmistuttua ja yhdistäminen Baltian maiden maakaasumarkkinoihin jo sellaisenaan avaa suomalaisille markkinatoimijoille mahdollisuuden hyödyntää Baltian maiden maakaasuinfrastruktuuria, kuten Latviassa olevaa Inčukalnsin maakaasuvarastoa ja Liettuassa olevaa Klaipedan LNG-terminaalia. Maakaasumarkkinadirektiiviin mukaan Suomen soveltamat poikkeukset päättyvät ilman erillisiä toimenpiteitä myös siinä tapauksessa, että pääasiallisen ulkopuolisen toimittajan markkinaosuus laskee 75 prosenttiin tai sen alle. Energiavirasto toteaa, että Balticconnector-putkiyhteyden myötä Suomeen voidaan toimittaa maakaasua myös Klaipedan LNG-terminaalista Baltian maiden maakaasuverkoston kautta. Energiavirasto ehdottaa ministeriötä arvioimaan, millainen vaikutus Klaipedan LNG-
LAUSUNTO 4 (12) terminaalilla voisi olla ja voisiko tämä edelleen johtaa siihen, että Balticconnectorputkiyhteyden valmistuttua maakaasumarkkinadirektiivin poikkeusten edellytykset eivät enää Suomen osalta täyttyisi, jolloin Suomi joutuisi joka tapauksessa luopumaan maakaasumarkkinadirektiivin poikkeuksista ja avaamaan maakaasumarkkinat. Virasto ehdottaa ministeriötä myös arvioimaan, vastaisiko Suomen ja Baltian maiden maakaasuverkkoon liitetyn nesteytetyn maakaasun infrastruktuurin ja uusiutuvista energialähteistä tuotettua kaasua maakaasuverkkoon syöttävien laitosten yhteenlaskettu kapasiteetti vähintään 25 prosenttia maakaasun hankinnan kokonaiskapasiteetista. Energiavirasto haluaa myös muistuttaa, että Suomi on ollut mukana yhteisillä pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla aktiivisena markkinoiden kehittäjänä ja markkinoiden kilpailun esteiden poistajana. Lisäksi Suomella on ollut aktiivinen rooli yhteisten eurooppalaisten sähkön tukkumarkkinoiden kehittäjänä. Sähkömarkkinoiden kilpailu ja yhteinen sähkömarkkina on hyödyttänyt suomalaisia sähkön käyttäjiä jo kauan. Energiavirasto katsoo, että Suomen ja Baltian yhteisille maakaasumarkkinoille tulisi luoda vastaavat olosuhteet viivyttelemättä. 3 Siirtoverkonhaltijan eriyttäminen Energiavirasto toteaa, että kilpailulle avointen maakaasumarkkinoiden toimivuuden kannalta on ensisijaisen tärkeää, että maakaasun siirtoverkonhaltija toimii syrjimättömästi ja tasapuolisesti kaikkia markkinatoimijoita kohtaan. Maakaasun siirtoverkonhaltija on keskeisessä asemassa maakaasumarkkinoiden toiminnan ja kehittymisen kannalta. Siirtoverkonhaltijan tasapuolisen ja syrjimättömän toiminnan varmistamiseksi maakaasun siirtoverkonhaltijan siirtoverkko ja siirtoverkkotoiminta on eriytettävä sähkön ja maakaasun (ml. biokaasun) myynnistä ja tuotannosta. Maakaasumarkkinoiden avaaminen ja luopuminen maakaasudirektiivin poikkeuksista merkitsee, että maakaasun siirtoverkonhaltijan eriyttäminen on toteutettava maakaasumarkkinadirektiivin mukaisesti. Maakaasumarkkinadirektiivin perusteella maakaasun siirtoverkonhaltijan eriyttäminen voidaan toteuttaa ns. tosiasiallisen eriyttämisen mallin (TSO-malli), riippumattoman siirtoverkonhaltijan mallin (ITOmalli) tai riippumattoman järjestelmävastaavan mallin (ISO-malli) mukaisesti. Hallituksen esitysluonnoksessa esitetään, että maakaasun siirtoverkonhaltijan, Gasum Oy:n eriyttäminen toteutettaisiin TSO-mallin mukaisesti vuoden 2019 alusta alkaen. Energiavirasto pitää valittua eriyttämismallia ja -aikataulua perusteltuna. Energiavirasto katsoo, että ainoa toimiva siirtoverkonhaltijan eriyttämistapa on TSO-malli. Eriyttämisellä pyritään luomaan toimintaympäristö, jossa siirtoverkonhaltija kohtelee kaikkia maakaasun myyjiä ja markkinatoimijoita tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Maakaasun siirtoverkonhaltijan on myös ylläpidettävä ja kehitettävä maakaasun siirtoverkostoa tasapuolisesti ja syrjimättömästi sekä asiakkaiden että maakaasumarkkinoiden tarpeiden perusteella. Siirtoverkonhaltijan on kyettävä aidosti päättämään verkon käytöstä ja siihen tehtävistä investoinneista. Siirtoverkonhaltijan siirtoverkkoa koskevia investointipäätöksiä eivät saa ohjata yksittäisen
LAUSUNTO 5 (12) markkinatoimijan intressit eivätkä verkon käyttö ja siihen liittyviin investointipäätökset saa olla sähkön tai maakaasun tuotantoa tai myyntiä harjoittavan tahon minkäänlaisessa kontrollissa. Maakaasun siirtoverkkotoimintaa harjoittava yritys saa myös tehtäviinsä liittyen mm. maakaasumarkkinatoimijoista ja niiden asiakkaista tietoja, joita siirtoverkonhaltija ei voi luovuttaa toisille kilpaileville maakaasumarkkinatoimijoille. Tosiasialliseen eriyttämiseen perustuvalla mallilla maakaasun siirtoverkkotoiminta saadaan parhaiten ja tehokkaimmin eriytettyä maakaasun ja sähkön tuotantoa ja myyntiä harjoittavista toiminnoista. Kyseinen eriyttämismalli on myös läpinäkyvin kaikille markkinatoimijoille. Mikäli maakaasun siirtoverkkotoiminta ja maakaasun (ml. biokaasun) tuotanto, maahantuonti ja myynti olisivat saman yrityksen eri osien osittaisessakin kontrollissa käyttäen siirtoverkonhaltijan eriyttämisessä ITO- tai ISO-mallia, olisi tämän tasapuolisuusvaatimuksen varmistamiseksi luotava yksityiskohtainen valvontajärjestelmä yrityksen sisäisten tietovirtojen valvontaan ja ns. kiinan muuri yrityksen sisälle. Lisäksi ISO- ja ITO-mallit edellyttävät yksityiskohtaista sääntelyä sekä erittäin työlästä ja tiukkaa viranomaisvalvontaa sen varmistamiseksi, että siirtoverkonhaltija pystyy ja tekee siirtoverkon käyttöä ja siihen liittyviä investointeja koskevat päätökset itsenäisesti samaan yritysryhmään kuuluvien sähkön tai maakaasun tuotantoa, tuontia ja myyntiä harjoittavien toimintojen intresseistä ja tarpeista riippumattomasti. Hyvin yksityiskohtaisella sääntelyllä ja valvonnalla olisi myös varmistettava, että siirtoverkonhaltijalla olisi käytettävissä riittävät varat maakaasun siirtoverkkotoiminnan harjoittamiseen sekä tarvittavien investointien tekemiseksi siten, että siirtoverkon käyttöön ja investointeihin käytettävissä oleviin varoihin eivät vaikuta esimerkiksi mahdolliset muut investointitarpeet sähkön, maakaasun tai biokaasun tuotantoon tai toimittamiseen samassa yritysryhmässä. Energiavirasto toteaa, että ISO- ja ITO-mallien edellyttämä merkittävän yksityiskohtainen sääntely ja valvonta aiheuttavat TSO-malliin nähden huomattavia lisäkustannuksia niin valvovalle sääntelyviranomaiselle kuin myös valvottavalle maakaasun siirtoverkonhaltijalle. Syntyvät lisäkustannukset edellyttäisivät Energiaviraston henkilöresurssien ja määrärahojen huomattavaa kasvattamista 3 sekä lisäisivät maakaasun siirtoverkonhaltijan kustannuksia, jotka viimekädessä tulisivat maakaasun siirtoverkonhaltijan asiakkaiden käyttäjien maksettavaksi. Energiavirasto pitää tärkeänä, että maakaasun siirtoverkonhaltijan on omistettava siirtoverkko, jossa se harjoittaa siirtoverkkotoimintaa. Myös tällä keinoin varmistettaisiin, ettei esimerkiksi verkkovuokran kautta siirtoverkonhaltija joutuisi piilossa siirtämään varoja kilpailtuja liiketoimintoja harjoittaville yrityksille. Energiavirasto toteaa, että sähkömarkkinoilla järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan Fingrid Oyj:n eriyttäminen on toteutettu TSO-malliin perustuen. Sähkömarkkinoilta saadut kokemukset osoittavat, että TSO-mallilla tehdyn eriyttämisen 3 Energiavirasto on arvioinut työ- ja elinkeinoministeriölle aiemmin toimittamissaan laskelmissa, että ISO- ja ITO-malleilla Energiavirasto tarvitsee vuosina 2018-2021 nykytilanteeseen nähden 4-6 htv lisäresurssit sekä noin 500 000 600 000 euron lisäyksen viraston vuotuisiin määrärahoihin. TSO-mallilla viraston resurssien lisäystarpeeksi Energiavirasto on arvioinut noin 2-3 htv ja 250 000-350 000 euroa.
LAUSUNTO 6 (12) myötä Fingrid pystyy ja tekee kantaverkon käyttöä ja investointeja koskevat päätökset itsenäisesti markkinoiden tarpeiden mukaan. Energiavirasto toteaa edelleen, että kokemusten perusteella myös TSO-mallilla eriytetyn sähkön kantaverkonhaltijan valvonta on kustannustehokasta ja toimivaa. Johtopäätöksenä Energiavirasto katsoo, että kokonaistaloudellisin ja tarkoituksenmukaisin maakaasun siirtoverkonhaltijan eriyttämismalli on näin ollen tosiasialliseen eriyttämiseen perustuva TSO-malli, jossa siirtoverkonhaltijan on omistettava siirtoverkko, jossa se harjoittaa siirtoverkkotoimintaa. Malli on myös läpinäkyvin eriyttämismalli myös ulkopuolisille ja parhaiten varmistaa siirtoverkonhaltijan tasapuolisen ja syrjimättömän toiminnan. Maakaasun siirtoverkonhaltijan eriyttäminen on tehtävä viimeistään siinä vaiheessa, kun Suomi luopuu maakaasudirektiivin poikkeuksista ja avaa maakaasumarkkinat kilpailulle. Energiavirasto katsoo, että siirtoverkonhaltija Gasum Oy:n eriyttäminen on tehtävä jo ennen kuin Suomen maakaasumarkkinat avautuvat vuoden 2020 alussa. Siirtoverkonhaltijan eriyttäminen on varmennettava ns. maakaasuverkkoasetuksessa säädettyjä menettelyitä noudattaen. Lisäksi eriyttäminen merkitsee myös Gasum Oy:n verkkoluvan uudistamista. Jotta maakaasumarkkinoiden avautuessa myös markkinoiden toimivuuden kannalta keskeinen maakaasun siirtoverkonhaltijan eriyttäminen maakaasun ja sähkön tuotannosta ja toimittamisesta on saatu toteutettua ja varmennettua täysin, hallituksen esitysluonnoksessa esitetty aikataulu Gasum Oy:n maakaasun siirtoverkkotoiminnan eriyttämiseksi vuoden 2019 alusta on perusteltua. 4 Maakaasun markkinasäännöt Energiavirasto toteaa, että maakaasumarkkinoiden avaaminen edellyttää myös uusien yksityiskohtaisten markkinasääntöjen määrittelyä. Energia- ja ilmastostrategiassa on asetettu tavoitteeksi luoda Suomen ja Baltian maiden alueelliset kaasumarkkinat. Energiavirasto korostaa, että maakaasumarkkinoiden avaamisessa ja markkinasääntöjen laatimisessa tulisi varautua myös siihen, että Suomen maakaasumarkkinat saadaan tarvittaessa sujuvasti ilman tarpeettomia lisäkustannuksia laajennettua kattamaan Suomen lisäksi Baltian maiden alueelliset maakaasumarkkinat. Siten uuden maakaasumarkkinalain mukaisten toimintosääntöjen laadinnassa ei tule sallia uusien keinotekoisten kilpailurajoitteiden luomista Suomen ja Baltian välille. 5 Siirtovelvollisuus ja maakaasun toimitusten sääntely Hallituksen esitysluonnoksessa maakaasumarkkinat avattaisiin kilpailulle ja kaikille maakaasun käyttäjille sallittaisiin maakaasun toimittajan vaihtaminen. Kuitenkin maakaasumarkkinalakia koskevan esitysluonnoksen 16 :n mukaan siirtovelvollisuuden edellytyksenä on, että siirrettävän tai jaeltavan maakaasun verkkoon syötön ja verkosta oton mittaus on etäluentajärjestelmän piirissä. Käytännössä tämä
LAUSUNTO 7 (12) Energiaviraston käsityksen mukaan tarkoittaa, että maakaasun käyttäjän vaihtaessa toimittajaa ja siirtyessä muun kuin toimitusvelvollisen maakaasun myyjän asiakkaaksi hänen maakaasun mittauksen tulee olla etäluentajärjestelmän piirissä. Maakaasumarkkinalakia koskevan esitysluonnoksen 18 :n mukaan verkonhaltijan on tarjottava loppukäyttäjälle kilpailukykyisesti hinnoiteltua mittauslaitteistoa ja 37 :n mukaan verkon käyttäjän tulee korvat jakeluverkonhaltijalle aiheuttamansa kohtuulliset mittauskustannukset. Esitysluonnoksen 37 :ää koskevien yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan mittauskustannukset hinnoiteltaisiin jakeluverkon jakelumaksussa erillisenä komponenttina, jonka suuruus voisi vaihdella sen mukaan, minkälaista mittauspalvelua verkon käyttäjä käyttää. Edelleen perusteluiden mukaan verkonhaltija voi veloittaa asiakkaalta kohtuulliset kustannukset myös tilanteessa, jossa verkonkäyttäjä haluaa etäluentajärjestelmän piiriin, vaikka tämä ei olisi sosio-ekonomisesti järkevää esimerkiksi käyttökohteen pienen kulutuksen vuoksi. Energiavirasto katsoo, että mittauspalveluita ja niiden hinnoittelua tulisi mahdollisesti tarkentaa asetuksella siltä osin, tarkoitetaanko mittaustavan eroilla erilaisia mittalaitteita vai asiakkaan käyttöpaikan ominaisuuksista johtuvia vaatimuksia mittalaitteelle. Lisäksi asetukseen olisi toivottavaa määrittää tarkat vaatimukset mittalaitteiden ominaisuuksista, jottei asia jää täysin verkonhaltijoiden päätäntävaltaan. Energiavirasto toteaa, että tämän kaltaisten aiheuttamisperiaatteeseen perustuvien maksujen valvonta on haastavaa, sillä Energiavirasto valvoo verkonhaltijan verkkopalvelua kokonaisuutena eikä yksittäisiä verkonhaltijan asiakkaalta perimiä maksuja. Energiavirasto toteaa, että ehdotetut maakaasumarkkinalain säädökset periaatteessa sallivat kaikille asiakkaille maakaasun toimittajan vaihtamisen. Kuitenkin käytännössä säädökset johtavat siihen, että kaikkein pienimpien kaasunkäyttäjien ei kuitenkaan ole tosiasiallisesti kannattavaa siirtyä pois toimitusvelvollisen myyjän asiakkuudesta ja alkaa hankkia kaasua joltain toiselta maakaasun toimittajalta, vaikka toinen maakaasun toimittaja voisi toimittaa kaasua hieman toimitusvelvollista myyjää edullisemmin. Säädöksissä olevat vaatimukset etäluennasta asiakkaan vaihtaessa toimittajaa ja etäluennan kustannusten periminen asiakkaalta muodostavat käytännössä kynnyksen maakaasun toimittajan vaihtamiselle. Säädökset siten mahdollistavat toimitusvelvollisen kaasun myyjän hinnoittelevan kaasun kilpailevien maakaasun toimittajien hintaa korkeammalle, koska asiakkaat joutuvat toimittajan vaihtamista arvioidessaan ottamaan huomioon etäluennasta aiheutuvat lisäkustannukset. Energiaviraston käsityksen mukaan suurimmat kaasun käyttäjät ovat jo nykyisin etäluennan piirissä, joten tämä koskee lähinnä kaikkein pienimpiä maakaasun jakeluverkoissa olevia maakaasun käyttäjiä, jotka yleensä ovat myös kaikkein haavoittuvimmassa asemassa. Energiaviraston tietojen mukaan osa maakaasun jakeluverkonhaltijoista on jo oma-aloitteisesti asentanut etäluentamittaukset kaikille tai lähes kaikille verkkoonsa liittyneille maakaasun käyttäjille, mutta osa ei ole. Siten maakaasun käyttäjien tosiasialliset mahdollisuudet siirtyä maakaasumarkkinoille ja vaihtaa maakaasun toimittajaansa vaihtelevat riippuen käyttäjän jakeluverkonhaltijasta ja verkonhaltijan tekemistä päätöksistä. Energiavirasto ymmärtää, että mittauksen etäluennan järjestämisestä kaikille maakaasun käyttäjille saatavat hyödyt eivät välttämättä ylitä aiheutuvia kustannuksia.
LAUSUNTO 8 (12) Koska säädösten perusteella osalle maakaasun vähittäismyyjien asiakkaista ei ole käytännössä tosiasiallisesti taloudellisesti järkevää ja mahdollista vaihtaa maakaasun toimittajaa, on tärkeää säilyttää maakaasumarkkinalainsäädäntöön säännökset toimitusvelvollisen maakaasun vähittäismyynnin hinnoittelun kohtuullisuudesta. Jotta Energiavirasto voisi valvoa nimenomaan toimitusvelvollisen maakaasun vähittäismyynnin hinnoittelun kohtuullisuutta, virasto esittää harkittavaksi myös eriyttämissäädöksiin velvoitetta eriyttää toimitusvelvollisen maakaasun vähittäismyynnin tuotot ja kustannukset myyjän muun maakaasun myynnin tuotoista ja kustannuksista. Ehdotetut säädökset eivät myöskään ole täysin selvät siltä osin, voisiko ja missä tilanteessa asiakas hankkia mittauslaitteiston joltain muulta kuin verkonhaltijaltaan. Edelleen ehdotetun 18 :n mukaan Loppukäyttäjälle on tarjottava kilpailukykyisesti hinnoiteltua mittauslaitteistoa, joka mittaa tarkasti maakaasun kulutuksen ja antaa tietoa kulutuksen ajoittumisesta, paitsi 1 kohdan mukaan, jos se ei kohdan 1 mukaan ole teknisesti mahdollista tai kustannustehokasta. Kyseisen 18 :n perusteluiden mukaan Tämän pykälän mukaista mittauslaitteistoa ei kuitenkaan tarvitse tarjota korvattaessa olemassa olevaa mittauslaitteistoa uudella, jos pykälässä tarkoitetun mittauslaitteiston asentaminen olisi teknisesti mahdotonta tai se ei olisi kustannustehokasta ottaen huomioon pitkän aikavälin säästömahdollisuudet. Energiavirasto katsoo, että tämä sanamuoto viittaa siihen, että harkintavalta on verkonhaltijalla. Viraston näkemyksen mukaan päätäntävallan tulisi kuitenkin olla asiakkaalla, sillä asiakas maksaa aiheutuvat kustannukset 37 :n nojalla sen perusteella, millainen mittauslaitteisto on asiakkaalle asennettu. 6 Terminologiasta ja muita yleisiä selkeyttämistä koskevia huomioita Energiavirasto katsoo, että hallituksen esitysluonnoksessa käytetty terminologia edellyttää joiltain osin selkeyttämistä. Energiavirasto pitää valvontatyön selkeyttämisen kannalta toivottavana, että esityksessä käytettäisiin johdonmukaisesti vain ylijäämä -termiä. Esimerkiksi yleisperusteluissa käytetään mahdollisesti samaa asiaa tarkoittaen myös ylituotto - termiä. Edelleen termiä valvontapäätös on käytetty esityksessä useassa yhteydessä epäselvästi. Vakiintuneesti valvontapäätös -termi tarkoittaa vain valvontalain 14 :n mukaista päätöstä valvontajakson päätyttyä, myös vakiintuneesti MAO:n ja KHO:n käyttämässä terminologiassa. Valvontatyön selkeyttämisen kannalta on oleellista käytännössä tehdä terminologisesti ero vahvistuspäätökseen sekä valvontajaksoon perustumattomiin ns. velvoitepäätöksiin. Energiavirasto esittää, että esityksen terminologiaa tarkistettaisiin siten, että asiayhteydestä riippuen tällaisista päätöksistä käytettäisiin joko termiä velvoitepäätös tai päätös. Termiä valvontapäätös on myös käytetty myös kuvaamaan kaikkia viraston valvontatoimivaltansa nojalla antamia päätöksiä (mukaan lukien vahvistuspäätökset). Energiavirasto esittää terminologian selkeyttämistä, koska luonnoksessa käytetty terminologia voi aiheuttaa ongelmia käytännön valvontatyössä.
LAUSUNTO 9 (12) Energiavirasto huomauttaa, että käsittelyn salaisuus on eri asia kuin tietojen salaisena käsittely. Esityksen sivulla 136 on todettu maakaasun siirtoverkonhaltijan eriyttämistä koskevan lain 11 :n perusteluissa, että Energiavirasto ei julkisuuslain salassapitosäännöksiä noudattaen julkaisi siirtoverkonhaltijaan tai asiaan liittyvien osapuolten liikesalaisuuksia, vaan käsittely olisi niiden osalta salaista. Näiltä osin on syytä täsmentää käytettyjä termejä. Asian käsittely salaisena tarkoittaa myös asiaa koskevien käsittelytoimien salaamista, kuten diaarimerkinnät. Asian käsittely salaisena edellyttää laintasoista sääntelyä, eikä tämä ole mahdollista pelkästään perusteluissa todetun perusteella. Tietojen salaisena käsittely on normaalia viraston hallintokäytäntöä liikesalaisuuksien osalta, toisin kuin asian salaisena käsittely. Tämä edellyttäisi hallintomenettelykäytännön huomattavaa muutosta. Edelleen vaikutustenarvioinnissa sivulla 56 todetaan, että verkonhaltijoilla on mahdollisuus korottaa asiakkailtaan perimiään siirto- ja jakelumaksuja kustannusten nousua vastaavalla summalla. Energiavirastolle on epäselvää, tarkoitetaanko tällä, että kustannukset näkyvät suoraan Energiaviraston keräämien veroluontoisten verkonhaltijoiden maksujen korotuksissa, ja näiden osalta verkonhaltijoilla olisi mahdollisuus korottaa siirtohintojaan. Energiavirasto katsoo, että virkettä olisi syytä selventää. 7 Yksittäisiä pykäliin liittyviä huomioita 7.1 Syöttö- ja ottomaksut jakeluverkoissa Ehdotetun maakaasumarkkinalain 4 luvun 22 :n mukaan syöttö- ja ottomaksuja sovellettaisiin lähtökohtaisesti myös jakeluverkoissa. Pykälän 2 momentin mukaan jakeluverkonhaltijan olisi asetettava jakelumaksu kullekin jakeluverkkonsa ottopisteelle ja kullekin jakeluverkkoonsa kaasuntuotantolaitoksesta tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistosta kaasua syöttävälle syöttöpisteelle. Energiavirasto katsoo, että olisi syytä täsmentää, miten kyseisten maksujen arviointi tapahtuu ainakin siinä tapauksessa, että valtioneuvosto ei ole käyttänyt pykälän 3 momentin mukaista asetuksenantovaltuuttaan. Ilmeisesti tavoitteena ei kuitenkaan ole, että virasto arvioisi jokaista maksua erikseen, koska esityksessä useissa kohdin on todettu, että virasto arvioi hinnoittelun kohtuullisuuden kokonaisuutta ja vain LNGterminaalien osalta viraston tulee vahvistaa tariffi. 7.2 Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston tariffien ja ehtojen vahvistaminen Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston käyttöoikeutta käsittelevässä ehdotetun maakaasumarkkinalain 10 luvun 51 :ssä viitataan sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain (ns. valvontalain) 10 :ään, jossa esityksen mukaan asetetaan Energiavirastolle velvollisuus vahvistaa ennen laitteistojen käyttöönottoa ehdot, edellytykset ja tariffit, jotka koskevat oikeutta käyttää nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistoja. Viraston näkemyksen mukaan pykälää tai vähintäänkin perusteluja olisi syytä täsmentää seuraavilta osin: sisällyttää riittävän käsittelyajan mahdollistava määräaika, tuleeko hakijan esittää virastolle kyseiset ehdot, edellytykset ja tariffit ennen niiden vahvistamista ja vahvistetaanko nämä toistaiseksi voimassaoleviksi, miten erityisesti tariffien muuttaminen tällöin tapahtuu, miten tariffien muuttaminen tulisi toteuttaa, mikäli ne vahvistetaan toistaiseksi
LAUSUNTO 10 (12) 7.3 Tarkastuslista 7.4 Erilliset linjat voimassaoleviksi. Lisäksi lopulliseen hallituksen esitykseen olisi syytä täsmentää, että nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen haltijan tulisi esittää pyyntö virastolle ajoissa ennen tariffien suunniteltua käyttöönottoa, jotta riittävä käsittelyaika mahdollistuisi. Ehdotetun maakaasumarkkinalain 14 luvun 69 :n 3 momentin mukaisen tarkastuslistan osalta olisi syytä tarkentaa, mitä sääntelyviranomaisen yhteistyöltä tarkastuslistan osalta edellytetään. Lisäksi olisi hyvä selventää, mikä on sääntelyviranomaisen vastuu tarkastuslistan julkaisemisessa ja sen pitämisessä ajan tasalla. Energiavirasto on aikaisemmin maakaasumarkkinalakityöryhmän raportista antamassaan lausunnossa todennut seuraavaa: Edelleen esitetyn lain 3 :n 5 kohdan mukaan erillisellä linjalla tarkoitetaan yhteenliitettyä verkkoa täydentävää maakaasuputkea. Pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa ei ole tarkemmin kuvattu, mitä yhteenliittettyä verkkoa täydentävällä maakaasuputkella tarkoitetaan. Asiaa ei avata myöskään erillisen linjan maakaasuverkkolupaa koskevan 10 :n yksityiskohtaisista perusteluista. Ottaen huomioon, että erillistä linjaa koskeva sääntely on uutta, Energiavirasto esittää, että erillisen linjan määritelmää avataan tarkemmin pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa. Ottaen huomioon, että ehdotetun maakaasumarkkinalain 15 :ssä säädetty verkonhaltijan liittämisvelvollisuus koskee esityksen mukaan myös erillisiä linjoja, Energiavirasto toteaa, että sille on edelleen epäselvää, ovatko erilliset linjat tarkoitus liittää jonkin alueella toimivan maakaasuverkonhaltijan maakaasuverkkoon vai tarkoitetaanko erillisillä linjoilla linjoja, joilla siirtovelvollisuuden piirissä olevilla asiakkailla on mahdollisuus liittyä suoraan esimerkiksi maakaasun tuotantolaitokseen. Edellä esitetty huomioon ottaen Energiavirasto esittää, että erillisen linjan määritelmää sekä luonnetta avattaisiin tarkemmin lain yksityiskohtaisissa perusteluissa. 7.5 Kiinteistöä vastaavan kiinteistöryhmän käsite Voimassa olevan maakaasumarkkinalain (508/2000) esitöiden (HE 134/1999 vp, 2 :n yksityiskohtaiset perustelut) mukaan kiinteistöä vastaavalla kiinteistöryhmällä tarkoitetaan tässä pääsääntöisesti yhden omistajan omistamia, toisiinsa rajoittuvia kiinteistöjä. Energiaviraston hallintokäytännössä kiinteistöä vastaavan kiinteistöryhmän käsite on vakiintunut tarkoittamaan saman tahon hallinnassa olevia, toisiinsa rajoittuvia kiinteistöjä. Nyt lausuttavana olevassa hallituksen esityksessä todetaan, että kiinteistöä vastaavalla kiinteistöryhmällä tarkoitettaisiin tässä yhden omistajan omistamia, toisiinsa rajoittuvia kiinteistöjä. Energiavirasto esittää, että edellä mainittu virke muutetaan muotoon: Kiinteistöä vastaavalla kiinteistöryhmällä tarkoitetaan tässä pääsääntöisesti yhden omistajan omistamia, toisiinsa rajoittuvia kiinteistöjä.
LAUSUNTO 11 (12) 7.6 Verkonhaltijan varautumissuunnittelu Esitetyn maakaasumarkkinalain 27 :n mukaan verkonhaltijoiden varautumissuunnitelmat on päivitettävä säännöllisin väliajoin ja ainakin silloin, kun olosuhteissa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Energiavirasto pitää varautumissuunnittelun käytännön valvonnan toteuttamisen kannalta tärkeänä, että kyseinen säännöllinen väliaika määritellään laissa, kuten on menetelty sähkömarkkinalain 28 :ssä. Koska varautumissuunnitelma on esityksen mukaan päivitettävä ainakin silloin, kun olosuhteissa tapahtuu merkittäviä muutoksia, Energiavirasto ehdottaa, että varautumissuunnitelma muutoin päivitettäisiin korkeintaan viiden vuoden välein. 8 Yhteenveto Energiavirasto kannattaa vahvasti hallituksen esitysluonnoksen päätavoitetta avata Suomen maakaasun tukku- ja vähittäismarkkinat kilpailulle ja luopua Suomen soveltamista maakaasudirektiivin (2009/73/EY) poikkeuksista. Energiavirasto pitää erittäin tärkeänä ja perusteltuna, että Suomen maakaasumarkkinat avataan täysin kilpailulle hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetussa aikataulussa vuoden 2020 alusta alkaen ilman välivaihteita ja muita siirtymäaikoja. Energiavirasto ei näe perusteltuja syitä viivästyttää maakaasumarkkinoiden avaamista tätä ajankohtaa myöhemmäksi. Energiavirasto katsoo, että Suomen maakaasumarkkinat on syytä avata kilpailulle heti Balticconnector-putkiyhteyden valmistuttua ja samalla Suomen tulee aktiivisesti pyrkiä yhdentyneisiin maakaasumarkkinoihin Baltian maiden kanssa. Energiavirasto katsoo, että Balticconnector-putkiyhteyden valmistuttua suomalaisille maakaasumarkkinatoimijoille syntyy mahdollisuus hyödyntää Baltian maiden maakaasuinfrastruktuuria, kuten Latviassa olevaa Inčukalnsin maakaasuvarastoa ja Liettuassa olevaa Klaipedan LNG-terminaalia. Tätä mahdollisuutta ei tule rajoittaa pitämällä Suomen maakaasumarkkinat suljettuina eikä myöskään luomalla lainsäädännöllä tai muilla markkinasäännöillä muita esteitä Suomen ja Baltian maiden yhteisten maakaasumarkkinoiden toiminnalle. Energiavirasto esittää työ- ja elinkeinoministeriölle, että ministeriö vielä arvioisi, johtaisiko Balticconnector-putkiyhteyden valmistuminen siihen, että maakaasumarkkinadirektiivin poikkeusten edellytykset eivät enää Suomen osalta täyttyisi, jolloin Suomi joutuisi joka tapauksessa luopumaan maakaasumarkkinadirektiivin poikkeuksista ja avaamaan maakaasumarkkinat kilpailulle. Energiavirasto toteaa, että kilpailulle avointen maakaasumarkkinoiden toimivuuden kannalta on ensisijaisen tärkeää, että maakaasun siirtoverkonhaltija toimii syrjimättömästi ja tasapuolisesti kaikkia markkinatoimijoita kohtaan. Siirtoverkonhaltijan tasapuolisen ja syrjimättömän toiminnan varmistamiseksi maakaasun siirtoverkonhaltijan siirtoverkko ja siirtoverkkotoiminta on eriytettävä sähkön ja maakaasun myynnistä ja tuotannosta.
LAUSUNTO 12 (12) Energiavirasto katsoo, että kokonaistaloudellisin ja tarkoituksenmukaisin maakaasun siirtoverkonhaltijan eriyttämismalli on hallituksen esitysluonnoksessa ehdotettu tosiasialliseen eriyttämiseen perustuva TSO-malli, jossa siirtoverkonhaltijan on omistettava siirtoverkko, jossa se harjoittaa siirtoverkkotoimintaa. Malli on paitsi toimivina ja tehokkain viranomaisvalvonnan kannalta, mutta myös läpinäkyvin eriyttämismalli ulkopuolisille markkinaosapuolille ja varmistaa parhaiten siirtoverkonhaltijan tasapuolisen ja syrjimättömän toiminnan. Energiavirasto katsoo, että maakaasun siirtoverkonhaltija Gasum Oy:n eriyttäminen on tehtävä jo ennen kuin markkinat avautuvat vuoden 2020 alussa. Virasto pitää hallituksen esitysluonnoksessa ehdotettua aikataulua Gasum Oy:n maakaasun siirtoverkkotoiminnan eriyttämiseksi vuoden 2019 alusta lähtien perusteltuna. Energiavirasto myös huomauttaa, että hallituksen esitysluonnoksessa on joitakin yksittäisiä mm. terminologiaan liittyviä täsmennystarpeita, jotka virasto pyytää ministeriötä ottamaan huomioon ennen lopullisen hallituksen esityksen antamista. Lopuksi Energiavirasto huomauttaa, että ehdotettu maakaasumarkkinoiden avaaminen lisää maakaasun siirtoverkonhaltijan eriyttämismallista riippumatta viraston tehtäviä nykytilanteeseen nähden, joten viraston henkilöresursseja ja määrärahoja on lisättävä uusia tehtäviä vastaavasti jo vuoden 2018 alusta lähtien.