Tule ja katso. Omaishoitaja. Raision seurakuntalehti. 4/2013 Marraskuu 23. vsk. paiskii töitä vuorotta ja vapaatta, s. 12

Tule ja katso Raision seurakuntalehti 4/2013 Marraskuu 23. vsk Omaishoitaja paiskii töitä vuorotta ja vapaatta, s. 12 Onko kirkossa tunnetta?, s. 4 Ystävyyskirkkotoiminta on inhimillistä ja hengellistä yhteyttä, s. 7 Nuorten hallitus haluaa tarjota monipuolista toimintaa nuorille, s. 11

2 Pääkirjoitus Kohti valoa Joskus elämä tuntuu harmaalta, ikävältä ja pimeältä. Kuljemme tunnelissa, jossa valoa ei näy. Käperrymme itseemme, omiin murheisiimme. On sitten kyse marraskuisesta pimeydestä tai oman elämämme synkeydestä, valo ja ilo ovat kadoksissa. Kuitenkin meidän on mentävä eteenpäin. Meillä on jokaisella oma tiemme kuljettavana, emmekä voi jäädä tienposkeen makaamaan. Toiset meistä jaksavat paremmin, toiset huonommin. Pieni ele, sana, auttava käsi, annettu halaus voivat kuitenkin antaa sysäyksen ja voimia jatkaa matkaa. Tässä lehdessä kerromme heistä, jotka joka päivä omistautuvat läheisilleen. Heistä, jotka huolehtivat, hoitavat, auttavat, jaksavat, tukevat rakkaitaan, päivästä päivään, ilman palkkaa ja ilman taukoja. Kerromme myös kuinka nuoret raisiolaiset keräsivät rahaa nenäpäivään ja kuinka Lähetysseuran Kauneimmilla joululauluilla saadaan paljon hyvää aikaan. Kun pimeys valtaa mielen ja elämän, toisten auttaminen, yhdessä tekeminen antaa voimia jatkaa. Se, että on olemassa toiselle; antaa aikaansa, jakaa rakkautta ja ystävyyttä, tuo valoa elämäämme. Vaikka vaeltaisimme pimeässä laaksossa, ei meiltä mitään puutu. Näin sanoo Herra. Ja vaikka pimeä vuodenaika tai elämä itse veisi meiltä voimat, kuljemme kohti valoa. Kohti joulua, valon ja ilon juhlaa. Kohti armoa ja anteeksiantoa. Kohti taivaan kotia. Toivotan kaikille hyvää matkaa kohti valoa tämän virren 28: 1, 5 6 myötä. Valo syttyi, Jeesus syntyi, enkeli sen tiedon toi. Mahtavasti maahan asti taivaan joukon kiitos soi. Miksi siitä en nyt kiitä, miksi riemuita en voi? Jumalaansa, auttajaansa, seimeen äiti kapaloi. Tällaisille syntisille koitti siinä aamunkoi. Siitä sulle, siitä mulle joulu taaskin sanan toi. Juuri meille kylmenneille Jeesus avun tuonut on. Kiitä, kiitä Herraa siitä, toivon saa nyt toivoton. Nyt on sulla, nyt on mulla riemujuhla verraton. Riikka Leskinen Tiedottaja Ajankohtaista Yhteisvastuu 2013: Yksinäisten vanhusten hätä kosketti suomalaisia Raision seurakunnan perinteinen rukouskirja on ilmestynyt. Vuoden 2014 rukouskirjassa mietitään millainen on maailma, jossa elämme. Rukous on rukousta ajankohtaisista asioista, omista henkilökohtaisista ja koko maailman asioista. Rukousaiheet on otettu sanomalehtien uutisotsikoista. Siitä, millaisena maailmamme näyttäytyy meille päivittäin. Uutisissa on paljon sellaisia asioita, joista voimme kiittää. Raision seurakuntanuoret keräsivät ennätystuloksen Nenäpäivänä. Nuoret saivat lippaisiin yhteensä 3750 euroa. Lipaskeräykseen osallistui lähes 80 nuorta Raision seurakunnasta. Nenäpäiväkampanjan varat käy- Tammikuissa Raamattuilloissa avataan raamatullinen aarrearkku ja mietitään maailman menoa sekä etsitään mielenrauhaa Raamatun avustuksella. Pastori Antti Pajusen ja Seija Kirkkoherra Pertti Ruotsalolle osoitetuista syntymäpäivälahjoituksista kertyi ilahduttava summa. Suomalaiset lahjoittivat Yhteisvastuukeräykselle tänä vuonna 4,15 miljoonaa euroa. Varoilla autetaan yksinäisiä vanhuksia Suomessa ja Kambodžassa. Yhteisvastuukeräys toi vanhusten yksinäisyyden näkyviin ja herätti yhteiskunnallista keskustelua. Kampanja sai ihmiset liikkeelle kantamaan vastuuta lähellään olevista yksinäisistä vanhuksista. Myös kuntatasolla tehtiin uusia linjauksia, joiden avulla vanhusten yksinäisyyttä kyetään vähentämään laajemminkin, Yhteisvastuun keräysjohtaja Tapio Pajunen kertoo ja kiittää kaikkia keräykseen osallistuneita. Vaikka Yhteisvastuun vanhuskampanja päättyi, yhteinen vastuumme vanhusten hyvinvoinnista ei pääty koskaan. Rukouskirjassa pohditaan maailman menoa Niissä on paljon sellaisia asioita, joiden puolesta esirukous on paikallaan. Ensimmäinen Raision seurakunnan työntekijöiden kirjoittama rukouskirjanen tehtiin syksyllä 1993. Rukouskirjan tavoitteena on olla käyttäjälleen mietiskelyn ja hiljentymisen apuna. Rukouskirjan saa Tasalan Kamarissa, seurakunnan piireistä ja kerhoista sekä seurakuntatoimistolta ja kirkolta. Nuoret keräsivät ennätystuloksen Nenäpäivänä Aarrearkku auki Ala-Uotilan vetämissä torstai-illoissa haetaan vastauksia muun muassa siihen, kuinka ajatusten vilinästä voi päästä toimivaan lepoon ja kuinka pinnan palvonnan sijaa oppisimme näkemään sydämellämme. Kiitos muistamisesta Tuotolla autetaan vanhuksia ja kokonaisia kyliä Suomessa yhteisvastuuvaroin etsitään koteihinsa yksin jääneitä heikko-osaisia vanhuksia, selvitetään heidän tilanteensa ja ohjataan heidät palvelujen piiriin. Kambodžassa Yhteisvastuu tukee köyhien maaseutualueiden kehityshanketta, jossa kyläyhteisöjä koulutetaan monin tavoin parantamaan elinolosuhteitaan, kuten kehittämään vesi- ja jätehuoltoa, rakennustekniikkaa sekä viljelymenetelmiä. Yhteisöjen vahvistuminen helpottaa myös vanhusten arkea. Keräystilitys luovutettiin 31.10. keräyksen suojelijalle, tasavallan presidentti Sauli Niinistölle. Keräyksen tarkka tuotto oli 4 154 304,78 euroa. Tuotto jaetaan Kirkon Ulkomaanavun kehitysyhteistyön ja katastrofiavun (60 %), Kirkkopalvelujen Kehittämiskeskus Tyynelän (20 %), Kirkon diakoniarahaston ja hiippakuntien (10 %) sekä seurakuntien diakoniatyön (10 %) kesken. Keräystulokset seurakunnittain löytyvät osoitteesta yhteisvastuu.fi. Rukouskirja 2014 Tervehdys Raision seurakunnasta tetään kehitysmaiden lasten koulutukseen ja terveydenhuoltoon sekä elinolojen parantamiseen. Nenäpäivä-kampanjassa on mukana yhdeksän kotimaista järjestöä: Suomen UNICEF, Kirkon Ulkomaanapu, Suomen Punainen Risti, Pelastakaa Lapset, Plan Suomi Säätiö, Fida International, Suomen Lähetysseura, Solidaarisuus ja SASK. Nenäpäivä-keräyksen tuotto jaetaan tasan järjestöjen kesken. Yle tukee Nenäpäivää ohjelmatoiminnallaan. Aarrearkku auki -raamattuillat järjestetään Raision seurakuntatalossa tammikuussa 2014, neljänä peräkkäisenä torstai-iltana, alkaen 9.1. klo 18. Lahjoituksia, jotka ohjattiin Jerusalemin luterilaisen kirkon työlle, tuli yli 6000 euroa. Lahjoituksia antoi 74 yksityistä henkilöä, yhteisöä ja yritystä. Kirkkoherra Pertti Ruotsalo kiittää muistamisesta. Tiesitkö tätä? Itämaan tietäjät Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, kuinka itämään tietäjät tulivat Beetlehemiin osoittamaan kunnioitustaan ja tuomaan lahjoja vastasyntyneelle Jeesus-lapselle. Raamatussa ei mainita tietäjien lukumäärää, mutta kirkollisessa perinteessä heitä on aina kolme. Tämä johtuu siitä, että Jeesuksen saamia lahjojakin oli kolme: kulta, suitsuke ja mirha. Tietäjiä alettiin varhain pitää myös kuninkaina. Heidän Itämaan tietäjät ovat Uudessa Testamentissa, Matteuksen evankeliumissa mainittuja oppineita, jotka Raamatun mukaan tulivat idästä Beetlehemiin osoittamaan kunnioitusta ja tuomaan lahjoja vastasyntyneelle Jeesus-lapselle. Heidät tunnetaan myös nimillä kolme viisasta miestä tai kolme kuningasta. Itämaan tietäjien pyhäinjäännös sijaitsee koristeellisessa kirstussa Kölnin tuomiokirkossa. nimikseen on mainittu Melchior, Balthasar ja Kaspar. Kristillisessä perinteessä tietäjien on ajateltu edustavan myös kolmea maanosaa: Eurooppaa, Aasiaa ja Afrikkaa. Näin he muistuttavat siitä, että joulun sanoma kuuluu kaikille kansoille.

3 Kauneimmat Joululaulut Raisiossa Kauneimpien joululaulujen laulaminen on monelle seurakuntalaiselle joulun odotuksen kohokohta. Raision seurakunnassa järjestetään tänäkin vuonna useita, eri ikäpolville suunnattuja laulutilaisuuksia. Yhteislaulua on paljon, mutta tilaisuuksissa on mukana myös kuoroja ja nuorten bändi. Pikkulasten perheille järjestetään kolme omaa laulutilaisuutta. Perheiden tilaisuuksissa saa joululaulujen säestyksenä olla jokellusta ja töminää, itkua ja toivottavasti naurua. Varttuneiden joululauluja taas lauletaan päivällä, jottei kirkolle tarvitsisi kulkea pimeässä. Tilaisuudessa lauletaan perinteisiä joululauluja ja virsiä. Kauneimpia joululauluja pääsee laulamaan tunnelmalliseen kirkkoon myös yömyöhään. Tuomaanpäivän hämärissä laulutilaisuuden myöhäinen ajankohta ja lauluvalikoima on suunniteltu palvelemaan erityisesti nuoria aikuisia. Lisätietoja Kauneimmista joululauluista tämän lehden sivulla 9 sekä seurakunnan Internet sivuilla osoitteessa www.raisionseurakunta.fi. Kauneimpien Joululaulujen kolehti kerätään kehitysmaiden vammaisten lasten hyväksi. Avun toimittaa perille Suomen Lähetysseura. Noora Simola Seurakunta muistaa vähävaraisia joulunakin Mariitta Pentti Joulun hengellinen sanoma ja lähimmäisen auttaminen kuuluvat yhteen. Raision seurakunnan diakoniatyön kautta jaettavilla jouluavustuksilla halutaan muistaa ja tukea erityisesti niitä, joilla ei ole varaa joulun menoihin. Seurakunnan diakoniatyö tilaa tänä jouluna joulukasseja noin 6000 eurolla. Joulukassit jaetaan vähävaraisille raisiolaisille. Joulukassit sisältävät kuivaruokaa jouluisilla aineksilla täydennettynä. Joulukassien lisäksi seurakunta tarjoaa myös muunlaista apua, apua tarvitseville raisiolaisille. Lapsiperheiden auttamiseksi, seurakunta tekee yhteistyötä mm. Mannerheimin lastensuojeluliiton Raision yhdistyksen sekä Punaisen Ristin Raision osaston kanssa. Joulukassien jako alkaa diakoniatoimistossa viikolla 51. Maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona joulukasseja voi hakea klo 12-15 välisenä aikana. Torstaina ja perjantaina kasseja jaetaan klo 9-11. Yksityiset raisiolaiset sekä yritykset ja yhteisöt voivat tuottaa iloa vähävaraisille raisiolaisille antamalla rahalahjoituksia tai lahjoja eteenpäin jaettavaksi ja kokea antamisen iloa. Kysy lisää seurakunnasta. Yhteisvastuu 2013: Yksinäisten vanhusten hätä kosketti suomalaisia Suomalaiset lahjoittivat Yhteisvastuukeräykselle tänä vuonna 4,15 miljoonaa euroa. Varoilla autetaan yksinäisiä vanhuksia Suomessa ja Kambodžassa. Yhteisvastuukeräys toi vanhusten yksinäisyyden näkyviin ja herätti yhteiskunnallista keskustelua. Kampanja sai ihmiset liikkeelle kantamaan vastuuta lähellään olevista yksinäisistä vanhuksista. Myös kuntatasolla tehtiin uusia linjauksia, joiden avulla vanhusten yksinäisyyttä kyetään vähentämään laajemminkin, Yhteisvastuun keräysjohtaja Tapio Pajunen kertoo ja kiittää kaikkia keräykseen osallistuneita. Vaikka Yhteisvastuun vanhuskampanja päättyi, yhteinen vastuumme vanhusten hyvinvoinnista ei pääty koskaan. Tuotolla autetaan vanhuksia ja kokonaisia kyliä Suomessa yhteisvastuuvaroin etsitään koteihinsa yksin jääneitä heikko-osaisia vanhuksia, selvitetään heidän tilanteensa ja ohjataan heidät palvelujen piiriin. Kambodžassa Yhteisvastuu tukee köyhien maaseutualueiden kehityshanketta, jossa kyläyhteisöjä koulutetaan monin tavoin parantamaan elinolosuhteitaan, kuten kehittämään vesi- ja jätehuoltoa, rakennustekniikkaa sekä viljelymenetelmiä. Yhteisöjen vahvistuminen helpottaa myös vanhusten arkea. Keräystilitys luovutettiin 31.10. keräyksen suojelijalle, tasavallan presidentti Sauli Niinistölle. Keräyksen tarkka tuotto oli 4 154 304,78 euroa. Tuotto jaetaan Kirkon Ulkomaanavun kehitysyhteistyön ja katastrofiavun (60 %), Kirkkopalvelujen Kehittämiskeskus Tyynelän (20 %), Kirkon diakoniarahaston ja hiippakuntien (10 %) sekä seurakuntien diakoniatyön (10 %) kesken. Keräystulokset seurakunnittain löytyvät osoitteesta yhteisvastuu.fi. Haluatko olla ystävä? Riikka Leskinen Kerttulankodin tansseissa kaikki pääsevät nauttimaan tanssimisesta, kun vapaaehtoiset ystävät pyörittävät asukkaita pitkin parkettia. Tasalan Kamari on Raision seurakunnan lähimmäispalvelun kohtaamispaikka. Auttamiskeskus ja lähimmäispalvelu ovat toimineet yhtä kauan kuin Tasalan Kamari eli 20 vuotta. Lähimmäispalvelun kautta moni vapaaehtoinen on ohjautunut raisiolaisten koteihin lähimmäiseksi ja ystäväksi. Tasalan Kamarissa on tällä hetkellä 106 vapaaehtoista. Heistä 35 toimii auttamiskeskuksessa ja lähimmäispalvelussa, pääasiassa eri puolilla kaupunkia ystävän luona kodeissa ja hoitolaitoksissa. Toisinaan ystävät keikkailevat asiakkaan kanssa erilaisissa tilaisuuksissa ja retkillä. Auttamiskeskuksen puhelinpäivystys aika on joka torstaina klo 10-14. Kaksi vapaaehtoista on vuoroviikkoina vastaamassa Kamariin tulleisiin soittoihin. Kaupungin kotipalvelu ottaa usein yhteyttä ja pyytää avustajaa, saattajaksi lääkäriin. Hoitolaitokset toivovat vapaaehtoisia asukkaiden ulkoiluttajiksi tai juttuseuraksi. Lukeminen tai pelaaminen on myös monelle mieluista. Kaukana asuvat omaiset ilmaisevat huolensa yksin asuvasta äidistä tai isästä, jolla ei välttämättä ole muuta ulkopuolista apua. Tarvitaan kauppa-apua tai tueksi apteekkiin tai seuraksi lenkkeilyyn. Ystäviä tarvitaan mukaan, jotta kaikkiin pyyntöihin voitaisiin vastata. Auttamiskeskuksen v.2012 tilastojen mukaan vapaaehtoiset olivat mukana 777 eri tapahtumassa ja niistä kertyi 1118 työtuntia., mikä on melko paljon 35 vapaaehtoiselle! Ystävien tarve ei ole vähenemässä, sillä Raisioon muuttaa jatkuvasti ikäihmisiä lähikunnista, kaupungin palvelujen piiriin. Uusia hoitokoteja on rakennettu ja lisää rakennetaan. Niistä on pyydetty vapaaehtoisia ystäväksi ja ohjelman esittäjiksi. Tänä syksynä auttamiskeskuksessa on alkanut ystäväpuhelintoiminta. Idea ystäväpuhelimesta syntyi, kun kaikille ystävää toivoville ei yrityksistä huolimatta löydetty ystävää. Tällä hetkellä ystäväpuhelinringissä on neljä soittajaa. Kerran viikossa vuorossa oleva soittaja soittaa omalle ystävälleen ja kyselee kuulumisia. Rupatteluhetki voi kestää tunninkin, aikaa kun on molemmilla. Ystäväpuhelut soitetaan Kamarin ystäväpuhelimesta, yleensä maanantaisin klo 12 15. Haluaisitko sinä olla ystävä? Jos kiinnostuit, ota yhteys Tasalan Kamariin, Tasalan aukio 5 Puh. 044-7160 347 Avoinna: ma-ke klo 10 15, pe klo 10 13 s-posti: tasalankamari@gmail.com

4 Mariitta Pentti Riikka Leskinen Yhdessä tekemisestä saa iloa ja voimia. Kirkko onkin paljon muutakin kuin sunnuntain Jumalanpalvelukset. Monen seurakuntalaisen mielestä tärkeintä kirkossa ovat seurakunnan sosiaaliset suhteet ja yhteisöllisyyden kokemus. Kokemukset kutsuvat, tunteen puute vieraannuttaa Aktiivikirkollisia eli vähintään kerran kuussa seura kunnan tapahtumiin osallistuvia on suomalaisista enää joka viides. Lähes puolet harvenevasta kirkkokansasta on niin sanottuja kulttuurisia kävijöitä, jotka käyvät kirkossa korkeintaan kerran vuodessa ja silloinkin yleensä konsertissa tai laulamassa kauneimpia joululauluja. Yhteiskunnan ja hengellisen elämän muutosten lisäksi kävijäkatoa selitetään sillä, että kirkko ei herätä mitään tunteita. Saarna ei puhuttele, liturgia ei aukea eivätkä pölyttyneet virret sovi suuhun. Lupaus pyhästä jää huonoimmassa tapauksessa pelkäksi puheeksi ja yhteys Jumalaan arvailun varaan. Tavalliseksi tallaajaksi itseään kuvaileva toimittaja Riikka Lehtovaara kuvailee omaa kokemustaan näin (Aamulehti 219.5.2013): Kirkon suurin ongelma on ehdottomasti se, että se ei tarjoa elämyksiä. Se ei TUNNU miltään Kirkossa käyminen on samalla tavalla kiusallista kuin etäiseksi jääneen sukulaistädin vierailu.... Me hengellisiä kokemuksia etsivät nykyihmiset emme tarvitse elämäämme enää yhtään enempää järkeilyä, asiaa tai loogisuutta. Me tarvitsemme äiti Amman rutistusta, kynttilöitä ja suitsukkeiden tuoksua, hetkiä, jolloin voimme lakata ajattelemasta, ymmärtämästä ja päättelemästä. Pliisuun pääsiäishartauteen pettynyt toimittaja Janne Toivonen taas kirjoittaa (Satakunnan kansa 4.4.2013): Kirkon pitäisi puolustaa raivokkaasti heikkojen oikeuksia ja ravistella ihmisiä, saarnata rakkauden täyttämää ydinsanomaansa ja tukea silloin kun elämä potkii päähän Mutta sellaista kirkkoa ei ole. Ei ole paloa vaan on kaavaa, kalliisti lämmitettäviä saleja, joissa toistetaan vanhoja fraaseja tyhjille penkkiriveille. Sukupolvien kuilu? Arvojen vapautumisen ja yksilökeskeisen ajattelun ilmapiirissä kasvaneille ikäpolville kirkko ei ole itsestään selvä auktoriteetti, vaan kirkon toimintaa ja käytäntöjä voidaan arvioida kuten mitä tahansa tuotteita ja palveluita. On kuitenkin vaikeaa sanoa, kuinka paljon nuoret odotuksineen todella eroavat varttuneemmista seurakuntalaisista. Vanhemman polven edustajat kun eivät mielellään arvostele kirkkoa tai korosta tunteiden merkitystä hengellisessä elämässä. Heille kirkko on edustanut erehtymätöntä auktoriteettia, jonka arvostelu rinnastuu jumalanpilkkaan. Monen vanhemmat ja isovanhemmat hankkiutuivat pitkienkin matkojen takaa kirkkoon sakkojen ja häpeän uhalla. Näin oli vielä runsaat sata vuotta sitten. Elämysten kaipaus voi tuoda heille mieleen myös hurmoshenkisyyden, jota monissa kristillisissä piireissä on pidetty vähintään epäilyttävänä, jopa eksyttävänä voimana, jota oli syytä karttaa. Kokemus tärkeintä vieraantuneille Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Veli-Matti Salminen on huomannut, että omalle kokemukselle antavat eniten painoarvoa kirkosta vieraantuneet seurakunnan jäsenet. Tämä tuntuisi selittävän sitä, että he juuri he myös kritisoivat äänekkäästi kirkkoa tunteen ja hengen palon puutteesta. Kirkosta eroamisen tärkein syy on nykyisin se, että kirkon sanomaa ei koeta henkilökohtaisesti merkitykselliseksi, Salminen mainitsee. Kirkon aktiiveille sanoman välittyminen on usein vasta toissijainen syy osallistua seurakunnan toimintaan. Heille tärkeintä ovat Salmisen arvion mukaan seurakunnan sosiaaliset suhteet ja yhteisöllisyyden kokemus. Pastori Pyry Winterin neuvo: Puhutaan enemmän Jeesuksesta! Totta kai Jumala haluaa käyttää myöskin ihmisen tunteita uskonelämässä ja käyttääkin. Kirkossa saatetaan usein hieman vääränlaisestikin pelätä yhdistelmää usko ja tunteet, ja jotkut ylilyönnit antavat tähän aihetta. Mutta kun ajattelemme, että Jumala on luonut ihmisen, tunteet mukaan lukien, niin olisi kummallista, jos uskolla ja tunteilla ei olisi tekemistä toistensa kanssa, pohtii pastori Pyry Winter tunnekokemusten merkitystä hengellisessä elämässä. Hän kuitenkin muistuttaa siitä, että tunteet vaihtelevat helposti mielialan mukaan, ja siksi niitä ei kannata nostaa ykkösasiaksi. Pyry Winterillä on selkeä näkemys siitä, mistä tunteen puute kirkossa johtuu: Jeesuksesta puhutaan kirkossakin yhä vähemmän. Jumala on paljon neutraalimpi sana. Mutta kun puhutaan Jeesuksesta, alkavat tunteet nousta pintaan. Jeesus ei jätä ketään kylmäksi. Meidän pitäisikin puhua enemmän kristinuskon kohteesta: Jeesus Kristus, Jumalan poika joka kantanut syntimme, hän toteaa. Kun ihminen saa yksinkertaisella tavalla kuulla tämän totuuden selitettynä, se herättää varmasti tunteita. Tähän haluan rohkaista meitä kaikkia seurakunnan tilaisuuksissa puhuvia: Puhutaan enemmän Jeesuksesta. Hän on se paljon kaivattu ydinsanoma. Riikka Leskinen Eniten antaa tuttuus Äänekäs kritiikki voi peittää alleen sen, että edelleen on paljon niitäkin, jotka kokevat saavansa seurakunnasta riittävästi eväitä. Ilmeisesti tyytyväisimpiä ovat aktiivisimmat kirkolliset, joista runsas puolet on yli 50-vuotiaita naisia. Näille seurakuntaan usein jo lapsena kiinni kasvaneille kirkko merkitsee ennen kaikkea turvallisuutta ja kokemusta Jumalan läsnäolosta. Eniten antaa tuttuus, vahvistaa Maija Maanpää Raisiosta, yksi aktiivisista seurakunnan vapaaehtoistyöntekijöistä. Eläkkeellä oleva Maija kertoo käyvänsä jumalanpalveluksissa mielellään, mutta ei kovin usein. Hänelle kirkossa puhuttelevinta on hiljaisuus. Tapaan sanoa, että menen kirkkoon tervehtimään enkeleitä ja kaikkia meitä ennen lähteneitä. Vapaaehtoistyössä Maija nauttii samanhenkisten ihmisten tapaamisesta. Minulle on tärkeää tunne siitä, että ketään ei hylätä. Näen ja koen sen, että jokainen meistä kelpaa. Antaessaan saa Seurakunnan vapaaehtoisena Tasalan Kamarissa toimiva Jani Kalliokoski, 38, saa pyhyyden kokemuksia antaessaan aikaansa muiden hyväksi. Tasalan Kamari on ihan loistava paikka. Jokainen antaa toisilleen jotakin. Ikäerot ovat suuria, mutta saan jatkuvasti viisautta ja neuvoja muilta. Antaessaan saa. Sitä ei voisi paremmin sanoittaa, Jani suitsuttaa. Toisten avulla olen herännyt henkiin uudestaan. Seurakuntayhteys on palauttanut uskoni elämään sekä luottamuksen toisiin ja itseeni. Tiedän nyt paljon paremmin kuka olen ja mihin menossa. Tiina Piha

5 Jos perinteinen jumis ei puhuttele, tule erityismessuun! Perinteisen jumalanpalveluksen lisäksi Raision seurakunta järjestää nuorille, nuorekkaille ja lapsiperheille suunnattuja erityismessuja. Viime vuonna uudistettu Raisiomessu on suunnattu aikuisille, joita perinteinen jumalanpalvelus ei oikein puhuttele. Sen avainsana on yhteisöllisyys. Messun punaisena lankana on, että seurakuntalaiset voivat osallistua sen järjestämiseen kukin omilla lahjoillaan. Kaikkia haastetaan mukaan tekemään ja etsimään suuntaa yhdessä. Raisiomessu on yhdistelmä seurakuntailtaa ja uudentyyppistä jumalanpalvelusta, ja musiikilla on siinä vahva rooli. Lauluista osa on muita kuin virsikirjan virsiä ja musiikkia johtaa seurakunnan oma bändi. Niin ikään eroina perinteiseen jumalanpalvelukseen Raisiomessussa ei kuulla lainkaan liturgiaa ehtoollismessuja lukuun ottamatta, ja saarnan sijaan puhuja pitää opetuspuheenvuoron. Juonnettuun tilaisuuteen kuuluu myös rukousta sekä mahdollisuus keskusteluun. Messun aikana järjestetään lapsille omaa ohjelmaa. Raisiomessua vietetään seurakuntatalon seurakuntasalissa. Nuorten näköiset KirkonMenot KirkonMenot on erityisesti nuorille ja nuorekkaille tarkoitettu ehtoollisjumalanpalvelus, jota vietetään kerran kuukaudessa keskiviikkoisin klo 18 Raision kirkossa. KirkonMenojen suunnitteluun ja toteutukseen voivat nuoret itse osallistua. KirkonMenoissa kuullaan ajankohtaista Raamatun sanaa, rukoillaan yhdessä ja lauletaan nuorten hengellisiä lauluja -nuorten oman bändin säestyksellä. Menojen jälkeen teejatkot seurakuntatalon nuorisotyöntiloissa eli Nurkassa klo 20 saakka. Perhemessuja puuhaillen Lapsiperheille järjestetään noin kerran kuussa Perhekirkko sekä Puuhamessuja. Niihin ovat tervetulleita koko perheet vauvasta vaariin ja kummeihin. Seurakuntatalossa perhekirkkoa vietetään puuhamessun tapaan. Ohjelmassa on yhteistä valmistelua ja puuhaa, jonka jälkeen hiljennytään kirkkohetkeen. Tilaisuuden lopuksi pöytään katetaan kirkkomehut. Pienten lasten kauneimmat joululaulut ke 11.12. klo 9.30 ja 10.30 Raision kirkossa. Perheiden kauneimmat joululaulut su 15.12. klo 16 Raision kirkossa. Ehtoollisen viettoon on mahdollisuus yleensä viikoittain. Lapset saavat vanhempiensa kanssa osallistua ehtoolliseen ja vanhempien pyynnöstä lapset siunataan alttarilla. Katso lisätietoja netistä: www. raisionseurakunta.fi: jumalanpalveluselämä Papin puheenvuoro Tunnetta peliin? Jos suola menettää makunsa, sillä ei tee enää mitään, toteaa Jeesus meille. Yhä useampi suomalainen kokee, että luterilainen kristinusko ei maistu miltään. Evankelisluterilainen jumalanpalvelus ei kosketa, vaan jättää kylmäksi. Onko näin, onko luterilaisuus tasapaksua huttua, vierasta nykyihmiselle, joka kaipaa tunteita ja tuoksuja? Onko Martti Lutherilla, Hemming Maskulaisella ja Paavo Ruotsalaiselle mitään annettavaa tähän päivään? Vaikka koen vieraaksi, että kirkon sisällä jatkuvasti huolestuneena vilkuillaan laskevia käyriä, ihan perusseurakuntatyössä huomaa väen vähenemisen. Kotiseurakunta jää monille vieraaksi. Myönnettäköön, kirkollamme on varmasti peiliin katsomisen paikka. Itsellänikin oli vähän aikaa sitten. Olin vieraana maahanmuuttajien karismaattissävytteisessä jumalanpalveluksessa. Minua oli pyydetty pitämään pieni puhe. Minua hieman harmitti, kun ei ollut minkäänlaista käsiohjelmaa tai edes etukäteissopimusta siitä, missä kohtaa minä puhuisin. Palvelus eteni hyvin vapaassa järjestyksessä, jossa spontaanisti pyydettiin puheenvuoroja, aloitettiin rukous tai ehdotettiin laulu. Rukousta pyytänyt istui edessä penkillä ja rukouksessa muut panivat käden hänen päälleen ja rukoilivat, osa melko äänekkäästi. Pointtini ei ole se, että karismaattissävytteinen vapaamuotoinen jumalanpalvelus on automaattisesti parempi, vaan se, että minua jälkikäteen nolotti, miten riippuvainen huomasin olevani tutusta järjestyksestä ja kirkkokäsikirjasta. Onko tässä myös kirkkomme ongelma? Olemme niin tottuneita vanhaan, ettemme huomaa, että jokainen aikakausi tarvitsee omat tapansa puhutella ihmisiä, jotta voisimme kohdata heidät. On totta, että kirkossamme esimerkiksi musiikin hengellistä ulottuvuutta ei ole aina osattu arvostaa. Tämä ei kuitenkaan ole uskonpuhdistajamme vika, sillä Luther itse rakasti musiikkia Jumalan suurena lahjana ja nosti sen suureen arvoon osana hengellistä elämää ja jumalanpalvelusta. Vastatakseen nykyihmisen tarpeisiin ja mieltymyksiin, monet uudenlaiset jumalanpalvelukset kirkossamme korostavat juuri musiikin merkitystä. Jotkut saattavat naureskella tai tuhahdella popmessujen, dancemessujen, metallimessujen ja muiden esiinmarssia, mutta itse asiassa musiikkiin panostaminen on erittäin luterilaista. Oman seurakuntamme Raisiomessussa lauletaan bändin johdolla uudenlaista jumalanpalvelusmusiikkia. Tietenkään meidän ei pidä hylätä oman virsikirjamme hengellisiä aarteita eikä perinteistä jumalanpalvelusta. On vain hyvä, että kirkon itsessään muuttumatonta ilosanomaa tarjotaan eri-ikäisistä ja näköisistä leileistä. Muistan lapsuudestani ajan, jolloin televisiossa oli kaksi tv-kanavaa. Nyt kanavia on kymmeniä. Yhtenäiskulttuurin aika on ohitse, ihmisillä on lukemattomia alakulttuureita, mieltymyksiä ja mahdollisuuksia. En usko, että menneeseen olisi paluuta. Ajat, jolloin yhdet sunnuntaiaamun kirkonmenot kokosivat kylän yhteen, eivät palaa. Silti, kun kuulee ja näkee luterilaista kirkkoa leimattavan tylsäksi vaikka lehtien palstoilla, mieleen hiipii epäilys, onko kritisoija antanut kirkolle kunnon mahdollisuutta. Luterilainen jumalanpalvelus ei välttämättä avaudu satunnaiselle kävijälle, mutta mikä sitten avautuisi hetkessä? Nemo nisi per amicitiam cognoscitur, vain ystävyyden kautta tuntee toisen, kirjoitti Augustinus. Itsellekin aluksi tylsältä tuntunut luterilainen jumalanpalvelus kävi aikanaan läheiseksi käymällä messussa ja toimimalla vapaaehtoisena. Lutherin oivallus armon merkityksestä pelastuksessa kävi rakkaaksi lukemalla ja vertailemalla eri uskonperintöjä. Rohkaisen siis jokaista, jolle kirkko ja kotiseurakunta tuntuu vieraalta: Anna kirkolle mahdollisuus! Antti Pajunen pastori

6 Lasten kehittyminen yllätti vanhemmat Koulutusta, kuntoutusta ja elämäniloa matalan kynnyksen ryhmissä Kaislamatoille alkaa kerääntyä yhä enemmän lapsia ja aikuisia. Lelut sinkoilevat ympäri lattiaa, puheensorina ja iloiset kiljahdukset täyttävät ilman. Lähetysseuran tukema vammaisten lasten kotikuntoutuspiiri on aloittamassa tapaamistaan Kambodzhan maaseudulla Mounevin kylässä. Hieman syrjemmällä pieni, nelivuotiaalta näyttävä kehitysvammainen tyttö lepäilee äitinsä käsivarsilla ja näyttää katselevan taivaalle. Äiti kertoo tytön olevan 12-vuotias, seitsemästä lapsesta nuorin. He ovat ensimmäistä kertaa mukana kotikuntoutuspiirissä. Äidin ja tytön vieressä leikkii iloinen, 3-vuotias poika, jolla on Downin syndrooma. Hän on tullut paikalle isänsä kanssa. Pikkupoikaa katselee kiinnostuneena 18-vuotias nuori mies, joka kokoaa korkeita palikkatorneja. Hän ei ole käynyt päivääkään koulua elämässään. Pojan äiti kertoo uskoneensa, ettei kehitysvammainen poika kuitenkaan mitään oppisi, joten koulunkäynnin yrittäminenkin on turhaa. Heitä ja muita mukana olevia perheitä yhdistää se, että perheeseen kuuluu vaikeasti vammainen lapsi. Köyhät ja usein lukutaidottomat vanhemmat eivät myöskään osaa etsiä lapsilleen palveluita tai syrjinnän pelossa tyytyvät piilottelemaan vaikeasti vammaista lastaan. Suurin este on asenne Kotikuntoutuspiiri on matalan kynnyksen ryhmä, johon osallistuvat lähikylien perheet vammaisen lapsensa kanssa. Kerran kahdessa viikossa kokoontuvaa ryhmää vetää kotikuntoutukseen erikoistunut hanketyöntekijä. Hän opettaa vanhemmille lapsen päivittäiseen kotikuntoutukseen sopivia liikkeitä ja ruokailuun sekä syöttämiseen sopivia tekniikoita. Vanhemmat ovat olleet iloisesti yllättyneitä kotikuntoutuksen hyödyllisyydestä ja lastensa kyvystä kehittyä. Lisäksi ryhmä toimii vertaistukiryhmänä vammaisten lasten perheenjäsenille. Matalan kynnyksen kotikuntoutusryhmät Kambodzhan maaseudulla tarjoavat vertaistukea ja kotikuntoutuksen ohjausta vaikeasta vammaisille lapsille ja heidän perheilleen. Vammaisen lapsen hyvän elämän suurin este on vanhempien, opettajien, lasten, naapurien kuin päättäjienkin asenne, sanoo Lähetysseuran kambodzhalaisen kumppanijärjestön, Komar Pikar Foundationin johtaja Vichetra Kong. Vanhemmat eivät aina usko lapsensa mahdollisuuteen kehittyä eri elämänaloilla, oli kyseessä sitten itsenäinen syöminen, liikkuminen, vessassa käynti tai vaikka lukutaito. Vanhemmat kokevat vammaiseen lapseen panostamisen turhaksi, köyhän perheen vähäisten resurssien haaskaamiseksi. Vammainen jää yhteisön ulkopuolelle Naapurit ja oman kylän asukkaat taas eivät useinkaan koe vammaisen henkilön olevan yhteisönsä täysjäsen. Näin ollen heidät jätetään kutsumatta oman kylän kokoontumisiin ja juhliin. Maaseutuyhteisöissä elää vielä myös uskomuksia, jotka maalaavat vammaiset huonoa onnea tuoviksi yksilöiksi. Kambodzhan laissa määritellään vammaisten lasten oikeus käydä koulua, mutta vain noin kolme prosenttia vammaisista lapsista pääsee koulun penkille asti ja heistäkin alle puolet käy koulun loppuun. Hyviä tuloksia päiväkerhotoiminnalla Lähetysseuran hankkeessa tuetaan vaikeasti vammaisten lasten opiskelua yhteisöpohjaisten päiväkerhojen avulla. Osa toiminnasta tapahtuu paikallisen peruskoulun tiloissa, jolloin vammaiset lapset pääsevät viettämään aikaa koulun muiden opiskelijoiden kanssa. Ryhmän opettajat ja vapaaehtoiset avustajat ovat saaneet koulutusta erityisopetuksen menetelmistä ja jokaiselle lapselle on määritelty yhdessä vanhempien kanssa henkilökohtaiset opiskelutavoitteet. Ryhmän opettajat vierailevat säännöllisesti perheissä keskustelemassa lapsen edistymisestä. Vanhemmat ovat onnellisia siitä, että lapsi oppii ja on päivät turvallisessa, innostavassa ympäristössä. Kerhotoiminta on myös perheen lippu pois köyhyydestä: vanhemmille jää aikaa toimeentulon hankimiseen lapsen ollessa päiväkerhossa. Lisäksi ryhmän teini-ikäiset opettelevat myös tärkeitä elämäntaitoja eli työelämän perusteita. Viime aikoina he ovat opetelleet taittelemaan paperipusseja ja kirjekuoria, joita myydään yrityksille. Kambodzhan köyhien perheiden vammaiset jäsenet ovat usein yhteisönsä syrjityimpiä ja köyhimpiä jäseniä. Näillä lapsilla on kuitenkin toivoa: he saavat mahdollisuuden kehittyä täyteen potentiaaliinsa ja elää mahdollisimman itsenäistä ja iloista elämää omassa yhteisössään. Noora Simola Noora Simola Lähetysseuran joulukeräys vammaisten lasten hyväksi Maailman terveysjärjestö WHO arvioi, että maailmassa on noin miljardi vammaista, joista 80 prosenttia asuu kehitysmaissa. Suuri osa heistä ei pääse koskaan kouluun eikä saa tarvitsemaansa hoitoa. Vammaisia lapsia on harvoin edes rekisteröity väestötietoihin. Myös väkivalta, hyväksikäyttö, heitteillejättö ja laitostuminen ovat yleisiä ongelmia. Kaikista pahin tilanne on köyhien perheiden vammaisten lasten kohdalla. Perheellä ei ole varaa antaa lapselle sitä erityishoitoa, jota hän tarvitsee, usein ei edes tietoa lapsen tarpeista tai mahdollisuuksista. Vammaisilla lapsilla on samat ihmisoikeudet kuin kaikilla muillakin lapsilla. Vammaiset lapset ovat yksi maailman haavoittuvimmista ihmisryhmistä. Suomen Lähetysseura on yksi suurimpia kirkollisen vammaistyön toteuttajia maailmassa. Lähetysseuran tuella järjestetään kuntoutusta ja terveydenhoitoa, tuetaan erityisopetusta ja koulutetaan opettajia. Lahjoita joulukeräykseen Kehitysmaiden vammaisia lapsia voi tukea osallistumalla kirkoissa pidettävien Kauneimmat Joululaulut -yhteislaulutilaisuuksien kolehtiin tai Lähetysseuran joulukeräykseen. Joulukeräykseen voi lahjoittaa pankissa tilille IBAN: FI 38 8000 1400 1611 30, BIC: DABAFIHH (viestiksi JOU13), lähettämällä tekstiviesti JOULU5 (5 e) tai JOULU10 (10 e) numeroon 16155, soittamalla numeroon 0600 11315 (15,36 + pvm) tai netissä www.kauneimmatjoululaulut.fi Tässä esimerkkejä, miten pienikin lahja auttaa 5 jalan tai käden röntgenkuvaus 10 koulupuku 15 erikoistuoli CP-vammaiselle 25 alakoulun vuosimaksu 100 pyörätuoli 250 viittomakielen opettaminen kuulevalle opettajalle

7 Puheenvuoro Sisarkirkkomatkat El Salvadoriin ovat olleet Riku Laukkasen mukaan antoisia ja vaivan arvoisia. Wille Enckell Ollaan olemassa Eilen SE kolahti postilaatikkoon yhtenä takuuvarmana joulun lähestymisen merkkinä. Tarkkasilmäisinä lapset huomasivat SEN heti ja huusivat ilahtuneina: Jee, lelukuvasto! Niinpä he innokkaina alkoivat selata tuota nuorille kuluttajille suunnattua tuhtia luku- Antaisitko aikaa? Mitä antaa ihmiselle, jolla on jo kaikkea? Mitä jos antaisit vaikkapa aikaasi? Yksinhuoltajille/pienten lasten vanhemmille annettavaksi: Lähden lastesi kanssa metsäretkelle. Tuon eväät mukanani, lapsille sään mukaiset ulkoiluvaatteet. Lähden lastesi kanssa Seikkailupuistoon. Lapset ovat tervetulleita meille yökylään. Vanhuksille annettavaksi: Autan talvella lumitöissä. Tulen pesemään keväällä ikkunasi. Tulen auttamaan pihasi kevättöissä/istuttamaan parvekekukat. Haen sinut kanssani ulkoilemaan/harrastamaan jotain mukavaa. Omalle perheelle annettavaksi: Leivon/laitan haluamaasi ruokaa. Hieron hartioitasi / jalkojasi. Tehdään yhdessä jotain mukavaa, sinä saat päättää, mitä. Muista myös: Erilaiset maksulliset palvelulahjakortit (esim. siivouspalvelu, kauneudenhoito, ravintolat, kahvilat, kulttuuri) Ekologiset ja eettiset hyväntekeväisyyslahjat, esim. Suomen Lähetysseuran Lasten Pankki, Onnen Lahjat (www.onnenlahjat.fi) tai Kirkon Ulkomaanavun Toisenlainen Lahja (www.toisenlainenlahja.fi) pakettia ja pian oli laadittu joulupukille lahjatoivelistat valmiiksi. Taas oli vuorossa perinteinen keskustelu siitä, että vaikka jouluna saadaankin lahjoja, niin joulun sanoma on jotain ihan muuta. Joulunodotus oli alkanut. Lapsuuden joulut ovat piirtyneet monen tunnemuistiin erityisinä. Lapsuuden joulutunnelman saavuttamiseen ja täydellisen joulun tavoitteluun voi kuitenkin liittyä ylisuuria odotuksia. Jouluvalmistelun stressitaso nousee helposti, jos haluaa löytää kaikille mieluisat lahjat, laittaa kaikki jouluruoat alusta asti itse sekä siivota kaikki kodin kaapit ja nurkat. Tarvetta järjestelijälle? Joulustressiä voisikin helpottaa pitopalvelukokin sekä kodin järjestelijän palkkaaminen. Kodissa tuoksuisi jouluruoat ja ulkopuolinen järjestelijä laittaisi turhat tavarat pois ja olemassa olevat hallittavaan järjestykseen. Joulun lähestyessä on hyvä hetki tarkastella omaa ajankäyttöään. Miltä prioriteettilista näyttää ja ovatko prioriteetit sopusoinnussa ajankäytön kanssa? Onko minulla antaa aikaa ja apua sitä tarvit seville: läheisille, yksinäisille, surutyötä tekeville, sairaille, vanhuksille tai elämän ruuhkavuosia eläville? Mitä Joulun Lapsi minulle merkitsee? Miten minulta liikenee arjessa aikaa hengellisen elämäni hoitamiseen? Oman ajan antaminen ilahduttaa Eräs hyvä ystäväni hyvästelee sanomalla ollaan olemassa. Miten hyvä ja samalla sopivan haastava tervehdys tämä on myös joulun ajalle ja uudelle vuodelle. Kuinka osaisin olla kussakin päivässä kohtaamiani ihmisiä varten - läsnä, kuulolla, auttamassa ja vain olemassa. Toivon, että lahjalistoja innokkaasti tehneet lapsetkin muistavat myöhemmin lapsuuden jouluista saatujen lahjojen sijaan yhdessä vietetyn ajan ja läheisten läsnäolon. Uskon, että oman ajan antaminen ilahduttaa kaikkia läheisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta. Ja mikä parasta, aikaan on jokaisella varaa! Ystävyyskirkkotoiminta on inhimillistä ja hengellistä yhteyttä Useimmat suomalaiset matkustavat ulkomaille vähintään kerran vuodessa. Harvempi sen sijaan tietää, että kotiseurakunnalla on todennäköisesti ystävyysseurakunta- tai kirkko jossain päin maailmaa. Monella arkkihiippakunnan seurakunnalla on yhteys lähialueelle Pohjoismaissa, Inkerin kirkkoon Venäjällä tai johonkin seurakuntaan Baltian maissa. Yhteiskunnallisen tilanteen muututtua radikaalisti itäisessä naapurimaassamme parikymmentä vuotta sitten, tuli mahdolliseksi solmia suhteita kristittyihin ja uudelleen henkiin herääviin seurakuntiin. Kaikesta oli pulaa; vaatteita, koulu- ja terveydenhoitotarvikkeita on itärajan taakse vuosien varrella rahdattu satoja tuhansia tonneja. Akuuttiin avuntarpeeseen oli syytä reagoida, sukulaiskansojen avunpyyntöihin vastattiin maassamme avokätisesti. Pitemmän päälle sääliin perustuva armeliaisuus ei kuitenkaan ole kenellekään hyväksi. Parhaimmillaan ystävyyskirkkotoiminta onkin inhimillistä ja hengellistä vuorovaikutusta sekä kokemusten jakamista, josta saattaa kehittyä elinikäisiä ystävyyssiteitä. Naapurimaihin suuntautuvalle ystävyyskirkkotoiminnalle on monta hyvää syytä. Usein löytyy yhteinen kieli, matkakustannukset eivät rasita lompakkoa, ja mikä parasta: seurakuntavierailuja on helppo toteuttaa puolin ja toisin. Viimeisen runsaan kymmenen vuoden ajan on arkkihiippakunnasta tehty joka kolmas vuosi opintomatka luterilaiseen sisarkirkkoomme El Salvadoriin. Vastavuoroisesti sisarkirkosta on kutsuttu vieras käymään Suomessa ja erityisesti arkkihiippakunnan eri seurakunnissa. El Salvadorin kulttuuri ja ilmasto eroavat suuresti omastamme, joten uutta nähtävää ja koettavaa on riittänyt. Keskimäärin kahden viikon mittaiset sisarkirkkomatkat ovat olleet, vuosien mittaan kaikkiaan noin viidellekymmenelle osallistuneelle, antoisia ja vaivan arvoisia. Sisarkirkkoyhteistyö El Salvadorilaisen kumppanimme kanssa on ajoittain joutunut myös koetukselle. Syynä on ollut omaksumamme, edellä mainittu sääli-armeliaisuus, jota on ruokkinut maassa kohdattu köyhyys ja yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus. Avustuskohteista ei tosiaankaan ole ollut puutetta, sorrettujen ja väärinkohdeltujen ihmisryhmien elämä ei muutu paremmaksi ellei maassa saada aikaan suuria muutoksia tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi. Luterilainen sisarkirkkomme on osallistunut rohkeasti yhteiskunnalliseen toimintaan ja saanut vuosien varrella runsaasti tukea ja suojaa kansainväliseltä sisarkirkkoverkostoltaan. Osana tätä ekumeenista toimintaa luterilainen kirkko kutsui koolle ja organisoi ensi vuoden helmikuun alussa presidentinvaalien kansainvälisen kirkkojen tarkkailuryhmän, johon kutsuun myös arkkihiippakunnasta vastattiin. Riku Laukkanen Pöytyän kirkkoherra, Arkkihiippakunnan kumppanuuskirkkotyöryhmän puheenjohtaja

8 Sana Raision nuoret miehet Kirkon kaunistukseksi ja ajannäyttäjäksi tilasivat Raision nuoret miehet seudun taitavimmalta kellosepältä kaappikellon vuonna 1786. Kello on vedettävä kahdeksan päivän välein. Aikaa on kulunut 227 vuotta. Kello on helähtänyt tasatunteja uskollisesti, milloin edistäen, milloin jättäen helähdykset väliin, mutta uskollisesti kuitenkin. Kirkolla on ajannäyttäjä. Aika on syntyä ja aika kuolla. Nuoret miehet vanhenivat, pojanpojanpojatkin kannettiin vuorollansa kellon viereltä arkussa haudan lepoon. Kello antoi aikaa yhä uusille sukupolville, nuorille miehille toinen toisensa jälkeen. Kuluneen kesän aikana kello huollettiin; viikkojen ajan harmaa tyhjyys ammotti kaapin pyöreässä ikkunassa. Kotoisa läsnäolon tuntu palasi syksyn alkaessa, tuttujen kirkkomummojen ottaessa omat paikkansa kesämökkikauden jälkeen myös kello oli palannut koloonsa ja tervehti ystävällisellä helähdyksellä. Pastorin tulee olla nykyään tarkkana. Kaste ja hautaan siunaaminen alkavat vasta helähdyksen jälkeen tasatunteina. Puolitunteina pitää osata aloittaa ilman helähdystä. Kellosta on tullut minulle, pastorille, kuin ystävä ja työkaveri. On kuin kaappikellolla olisi sydämenlyönnit, joilla antaa minulle aikaa. Luomakunta Onnellinen se, joka on löytänyt viisauden, se, joka on tavoittanut tiedon Se on elämän puu niille, jotka siihen tarttuvat onnellinen, ken pitää siitä kiinni! San.3:13,18 Talvella lehtipuut näyttävät paljailta ja riisutuilta. Toisaalta tällöin puiden hieno runko, kaarna sekä oksat erottuvat selkeämmin. Katso kuvan puuta ja mieti, voisiko se symboloida omaa elämääsi. Millaisessa maaperässä oma elämän puusi kasvaa? Mihin puun juuret ovat kiinnittyneet? Mitkä asiat elämässäsi ovat taivuttaneet, haaroittaneet ja muotoilleet oksia? Mitkä asiat ovat elämässäsi rönsyjä, jotka vievät voimavaroja? Mitä kohti oksasi kurottautuvat toiveikkaana? Hannele Siltala ympäristöasiantuntija Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika tanssia. Aika on syleillä ja aika olla erossa. Aika on sodalla ja aikansa rauhalla. (Saarnaajan kirja, luku 3) Ensimmäisen adventin myötä alkaa uusi aika. Ensin vaihtuu uusi kirkkovuosi, sitten uusi kalenterivuosi. Niin kauan kun meillä on aikaa, saamme uskollisesti helähtää omat lyöntimme. Milloin etuajassa hätäillen, milloin jäljessä kiiruhtaen, omalla ominaisella tyylillämme. Aika, jota me toinen toisellemme kilkuttelemme kertoo siitä, että vielä sydämemme lyö. Mittaamme armon aikaa. Vielä meillä on aikaa armahtaa toisiamme. Vielä voimme kuunnella toinen toisemme sydämenlyöntejä. Tiina Rautiainen pastori Henkilöstöuutiset Mika Tunturi toimii nuorisotyönohjaaja Heidi Kuokkasen hoitovapaasijaisena ajalla 19.8.2013 31.12.2014. Vahtimestari Minna Leino jää vuorotteluvapaalle 20.1. 31.12.2014. Seurakuntamestari Päivi Ahtinen palaa vuorotteluvapaalta tammikuussa 2014. Helena Aalto toimii arkistojärjestelijänä 9.9.2013 alkaen alkuvuoteen 2014 asti. Raision seurakuntalehti ISSN 1457-8395 23. vuosikerta Julkaisija Raision seurakunta Raision seurakunta Päätoimittaja Riikka Leskinen puh. (02) 436 0331 riikka.leskinen@evl.fi Kustantaja Kotimaa Oy Levikki 11 000 Jakelu Itella posti oy Postiosoite Raision seurakunta PL 10, 21201 Raisio Toimituksen käyntiosoite Kirkkoherrankuja 2 Puhelin (02) 436 0300 Internet www.raisionseurakunta.fi Toimituskunta Riikka Leskinen Mariitta Pentti Ritva Rautiainen Tiina Rautiainen Johanna Salonen Sirpa-Liisa Tuominen Kannen kuvat Jenni Laaksonen Tanja Ylikärppä Rodeo Vastavalo

9 JUMALANPALVELUSELÄMÄ KAUNEIMMAT JOULULAULUT KUOROT PIIRIT JA kerhot Seurakunnassa tapahtuu Adventin ja joulunajan jumalanpalvelukset Sunnuntai 1.12. I adventti klo 10 messu kirkossa. Lummikko, Ahlstrand, Engström. Kirkkokuljetus. Keskiviikko 4.12. klo 8 Arkiaamun ehtoollinen seurakunta talossa. Ruotsalo, Engström. klo 18 KirkonMenot-messu kirkossa. Teejatkot Nurkassa. Perjantai 6.12. Itsenäisyyspäivä klo 10 Sanajumalanpalvelus kirkossa. T. Rautiainen, Ruotsalo, Saarinen. Kunnianosoitus sankarihaudalla. VPK:n soittokunta, joht. H. Merisaari. Sunnuntai 8.12. II Adventti klo 10 messu kirkossa. Pajunen, Vuorio, S. Nieminen. Sunnuntai 15.12. III Adventti klo 10 messu kirkossa. Winter, Lummikko, Engström. Sunnuntai 22.12. IV Adventti klo 10 messu kirkossa. Ala-Uotila, T. Rautiainen, Saarinen. Messussa lauletaan Kauneimpia Joululauluja. Tiistai 24.12. Jouluaatto klo 12, 12.30, 13, 13.30 Joulurukous (n. 10 min.) kirkossa. Ruotsalo, Engström. klo 14.30 ja 16 Aattohartaus kirkossa. R. Rautiainen, Pajunen, Engström. klo 23 Jouluyön messu kirkossa. Pajunen, Ruotsalo, Engström. Keskiviikko 25.12. Joulupäivä klo 8 Jouluaamun sananjumalanpalvelus kirkossa. T. Rautiainen, Lummikko, S. Nieminen. Torstai 26.12. Tapaninpäivä klo 10 messu kirkossa. Vuorio, Ahlstrand, S. Nieminen. Sunnuntai 29.12. klo 10 Messu kirkossa. R. Rautiainen, Ruotsalo, Engström. Tiistai 31.12. Uudenvuoden aatto klo 18 hartaus kirkossa. R. Rautiainen, Engström. Keskiviikko 1.1. Uudenvuodenpäivä klo 10 sanajumalanpalvelus kirkossa. Ruotsalo, Lummikko. Sunnuntai 5.1. klo 10 messu kirkossa. R. Rautiainen, Lummikko. Kirkkokuljetus. Maanantai 6.1. Loppiainen klo 10 Messu kirkossa. T. Rautiainen, R. Rautiainen. Lähetystyön ADVENTTIMYYJÄISET la 30.11. klo 11 13 seurakuntatalossa Herrojen keittiön tuoretta lohikeittoa. Arpajaiset, jouluherkkuja ja käsitöitä. Näyttelyssä lennokkikerhon uutuudet. Keskiviikkona 11.12. klo 9.30 ja 10.30 kirkossa, erityisesti pienten lasten perheille. Vuorio, T. Rautiainen, Engström. Torstaina 12.12. klo 11 ja 13 kirkossa, erityisesti varttuneelle väelle. Ahlstrand, Saarinen. Sunnuntaina 15.12. klo 16 kirkossa, erityisesti perheille. T. Rautiainen, S. Nieminen, Salonen. Joululaulujen tulkkaus viitotulle puheelle. Tiistaina 17.12. klo 19 Kuninkojan vanhalla koululla. Ahlstrand, S. Nieminen. Keskiviikkona 18.12. klo 18 kirkossa. Ahlstrand, S. Nieminen. Nuorten bändi. Lauantaina 21.12. klo 21 kirkossa, Tuomaanpäivän illan joululaulut. T. Rautiainen, Engström. Pyhän Martin Laulajat. Sunnuntaina 22.12. klo 15 kirkossa. T. Rautiainen, Saarinen. klo 17 ja 19 kirkossa. Ahlstrand, Engström. Martinus-kuoro. Keskiviikkona 25.12. klo 20 kirkossa. Ruotsalo, S. Nieminen. Maanantaina 6.1. klo 15 seurakuntatalossa. T. Rautiainen. Tasalan Kamarin JOULUKAHVILA avoinna jouluaattona 24.12. klo 17 20 Ohjelmassa jouluista yhdessäoloa. Mukana pastori Ritva Rautiainen ja vapaaehtoisia. AARREARKKU AUKI Raamattuillat torstaisin klo 18 seurakuntatalossa 9.1. Ajatusten vilinästä toimivaan lepoon, Roomalaiskirje, Seija Ala-Uotila 16.1. Sanojen ruuhkasta hoitavaan kuulemiseen, 2. Korinttilaiskirje, Seija Ala-Uotila 23.1. Pinnan palvonnasta sydämellä näkemiseen: Heprealaiskirje, Antti Pajunen 30.1. Itsekkäästä elämästä lähimmäisen rakastamiseen, Jaakobin kirje, Antti Pajunen Uusi SURURYHMÄ aloittaa tiistaina 4.2.2014 Lisätiedot ja ilmoittautumiset: Erja Andersson, puh. 044-7160 326 tai Teppo Lummikko, puh. 044-7160350. Nuorten gospelkuoro to klo 18 19.30 seurakuntatalon alasalissa Lisätietoja kanttori Sini Nieminen, 044 7160 367. Martinus-kuoro sekakuoro nuorille ja nuorekkaille aikuisille ma klo 19 21 seurakuntatalossa Lisätietoja kanttori Katarina Engström, 044 7160 333. Laulukammari yhteisen laulun riemua kaikenikäisille laulajille to klo 10 11.30 seurakuntatalossa Lisätietoja kanttori Jukka Saarinen, 044 7160 381. JOULUKASSIEN JAKO Joulukasseja jaetaan vähävaraisille raisiolaisille diakoniatoimistossa viikolla 51: ma ke klo 12 15 ja to pe klo 9 11. Toimintaa Tasalan Kamarissa (Tasalanaukio 5) Kahvila avoinna ma to klo 10 15, pe klo 10 13 Kamari suljettu 6.12., 21.12. 6.1. Kahvila on avoinna Jouluaattona 24.12. klo 17 20. Ohjelmassa jouluista yhdessäoloa ja pikkupurtavaa. Auttamiskeskuksen / lähimmäispalvelun päivystys to klo 10 14, puh. 044-7160 347 Vakituinen toiminta Diakoniatyöntekijän vastaanotto tiistaisin klo 10 12 Nettikahvila tiistaisin klo 10 12 Rummikub -pelituokio keskiviikkoisin klo 12 15 Äiti Teresa -peittopiiri torstaisin klo 10 13 Pappi tavattavissa torstaisin klo 11 12 Sukkakerho torstaisin klo 12 14 Muu toiminta Tuolijumppaa ma 25.11., 9.12., 27.1. ja 3.2. klo 11 12 Yhteislauluhetki ke 11.12. klo 11 12 kanttori Sini Niemisen johdolla. Ohjelmatuokio maanantaisin klo 11 12 2.12. Isänmaallisuuden hengessä Kamarin Kööri laulaa ja laulattaa 16.12. Jouluhartaus Ritva Rautiainen 13.1. Hautausmaa-asiat 20.1. Omatoimimatka Alpeille 10.2. Yhteisvastuukeräys 2014 17.2. Raisionseudun Lausujat esiintyvät Yhteisvastuun hengessä Kuukauden pappi tavattavissa: Hanna Vuorio 27.11. klo 10 12 Antti Pajunen 4.12. ja 10.12. klo 10 12 ja 20.12. 11 13. Tasalan Kamarin Adventtijuhla tiistaina 3.12. klo 17. seurakuntatalossa Ilmoittautuminen 27.11.mennessä Tasalan Kamariin tai Mariitta Pentille, puh. 044-7160 352. Lähetyksen askartelupiiri to 28.11., 12.12., 9.1., 23.1., 6.2., 20.2. klo13 seurakuntatalossa Kaanaan lähetyspiiri ke 11.12., 8.1., 5.2. klo 13 seurakuntatalossa Kenian lähetyspiiri ti 17.12. klo 11.30 seurakuntatalossa Raamattuilta ma 2.12., 16.12., 13.1. ja 27.1. klo 18 Tasalan Kamarissa Runopiiri ma 2.12., ti 7.1. ja ma 3.2. klo 15.30 Tasalan Kamarissa MIELI mielenterveyskuntoutujien ryhmä pe 20.12. ja 24.1. klo 13 Tasalan Kamarissa Miestenpiiri pe 13.12. klo 18.30 Tasalan Kamarissa Lisätietoja tapahtumista löytyy seurakunnan internet-sivuilta www.raisionseurakunta.fi sekä Rannikkoseudussa joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina ilmestyvästä seurakunnan isosta ilmoituksesta. SENIORILEIRI 11. 14.2. 2014 Viherlahden leirikeskuksessa Tule nauttimaan talvisen Viherlahden luonnonrauhasta ja toisten leiriläisten seurasta. Leiri tarjoaa katkon arkeen, pääsyn valmiiseen ruokapöytään, mahdollisuuden hiljentyä Sanan ääreen. Hakukaavakkeita saatavana Tasalan Kamarista, seurakuntatoimistosta sekä diakoniatoimistosta. Täytetyt kaavakkeet voit palauttaa edellä mainittuihin paikkoihin. Leirin hinta on 90 sisältäen täysihoidon ja kuljetuksen. Ilmoittautuminen viimeistään 24.1.2014 Veteraaneille, lotille ja pikkulotille leiri on ilmainen. VARTTUNEILLE Seniorikerho aloittaa kevätkauden 22.1.2013. HOOSIANNA! Seurakunnan kuorojen adventtikonsertti su 1.12. klo 18 kirkossa Tervetuloa virittäytymään adventin tunnelmaan ja laulamaan yhdessä Hoosiannaa Martinus-kuoron kanssa. Adventin sana: kirkkoherra Pertti Ruotsalo. Vapaa pääsy, käsiohjelma 5. Diakoniatoimiston päivystysajat Vastaanotto toimistolla maanantaisin klo 12 15 Puhelinpäivystys maanantaisin klo 15 16, puh. 044-7160325. Vastaanotto muina aikoina sopimuksen mukaan. Puuropäivä to 12.12. klo 10 15 Riisipuuroa tarjolla ilmaiseksi kaikille kävijöille. Soppaa kaverille la 25.1. klo 13 14.30 Tasalan Kamarissa Seurakunnan tarjoama keittolounas vähävaraisille ja työttömille raisiolaisille. Varttuneiden kerhojen yhteinen ADVENTTIJUHLA 5.12. klo 12 seurakuntatalossa Varttuneiden kerhot aloittavat kevätkauden 2013 seurakuntatalossa to 9.1. klo 12 ja Vaisaaren seurakuntakodissa to 16.1 klo 12.

10 Lapsille ja perheille Tytöille ja pojille (7 14-vuotiaat) Perheiden lauantait 30.11. ja 25.1. klo 10 13 Pappilan päiväkerhon tiloissa (Kirkkoherrankuja 2) Monenlaista mukavaa tekemistä koko perheelle: mm. askartelua, musiikkia, leikkiä, laulua, hiljentymistä ja pientä purtavaa. Pikkulapsiperheiden kauneimmat joululaulut ke 11.12. klo 9.30 ja 10.30 Raision kirkossa. Lapsilähtöisesti toteutettu kirkkohetki koko perheelle. Perheiden kauneimmat joululaulut su 15.12. klo 16 Raision kirkossa. Lapset on otettu huomioon toteutuksessa. Päiväkerhot Vapaita paikkoja voi tiedustella, lapsityönohjaaja Johanna Saloselta p. 044-7160 370 / johanna.salonen@evl.fi Kullannuput ensimmäisen lapsen saaneiden ryhmä Pappilan ryhmä maanantaisin klo 13 14.30 Pappilan päiväkerhon tiloissa. (Huom. Pappilan päivä on vaihtunut!) Ohjaajina: Johanna Niemi ja Arja Aakula Tikanmaan ryhmä maanantaisin klo 13 14.30 Tikanmaan seurakuntakodilla. Ohjaajina: Sari Jokinen ja Maj-Britt Lahdenperä Piltit Tikanmaan ryhmä tiistaisin klo 13 14.30 Tikanmaan seurakuntakodilla. Ohjaajina: Sari Jokinen ja Maj-Britt Lahdenperä Pappilan ryhmä HUOM. Uusi aika torstaisin klo 9.30 alkaen Pappilan perhetalolla. Ohjaajina: Perhetalon työntekijät UUTUUS! Pappilan Perhetalo (Kirkkoherrankuja 2) Seurakuntatalossa, Pappilan päiväkerhon tiloissa ja pihamaalla aloittaa tammikuussa Pappilan Perhetalo. Perhetaloon kokoonnutaan tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Perhetalossa on monenlaista mukavaa tekemistä koko perheelle sisällä ja ulkona. Tervetuloa tapaamaan tuttuja ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Lisätiedot: www.raisionseurakunta.fi / perheille UUTUUS! Värikylpy ryhmät alkavat keväällä. Seuraa tiedottelua. Lapsityön kevätkausi käynnistyy viikolla 3. Kevätkausi alkaa 7.1.2014 Lapsikuoro CHORUS JUNIORUM torstaisin klo 16 17.30 Wanhassa Pappilassa Puuhakerhot alakoululaisille Vaisaaren srk-koti; ma klo 17.30 18.30 ja ti klo 16.30 17.30 Tikanmaan srk-koti; ti klo 16.30 17.30 Harrastekerhot: Taideklubi palaa loppusyksyn tauolta tammikuussa. (yli 10 vuotiaille) ti klo 16 17.30 seurakuntatalossa Kausimaksu 5. Sählykerho alakoululaisille ti klo 16 17 Ihalan koulun salissa Näytelmäkerho 4. 7. luokkalaisille ti klo 17 19 Kokinvuoren seurakuntakodissa Kausimaksu 5. Lennokkikerho la klo 10 12 Navetan kerhotilassa Kausimaksu 5 Lisätietoja Timo Koskensalo p. 050 5291083 RC- autokerho su klo 12 16 Raision lukion salissa Kausimaksu 5. Lisätietoja Jyri Pausio p. 044 2911444 iltaisin Radio-ohjattavien autojen STANU KUNKKUKISA 27. 30.12.2013 Raision lukiossa järj. Raision seurakunnan RC-autokerho Kerhot ovat joululomalla 16.12.2013 6.1.2014 Harrastekerhojen kevätkauden kerhomaksut kerätään kerhossa. Vapaita kerhopaikkoja voi tiedustella ohjaajilta. Puuha- ja sählykerhot ovat ilmaisia. Lisätietoja kerhoista: nuorisotyönohjaaja Mia Flemming 044 7160 357 K-12 leiri Viherlahdessa 11. 13.4.2014 11 14 vuotiaille tytöille ja pojille Lähde mukaan viettämään hauska viikonloppu Viherlahdessa. Ohjelmassa mm. yhdessäoloa, askartelua, laulamista, saunomista, makkaran paistoa, hulluttelua ja hiljentymistä unohtamatta pääsiäisen lähestymistä. Leirimaksu on 40 sisältäen täysihoidon omin lakanoin, matkat ja vakuutuksen. Ilmoittautumiset nettisivuillamme www.raisionseurakunta.fi/tytoille-ja-pojille/leirit-retket. Ilmoittautuminen alkaa ti 7.1. klo 12.00 ja päättyy pe 14.2. klo 16.00. Lisätiedot Mialta. Pappilan perhetalo monenlaista touhua ja tekemistä Arkisten toimien ja kiireiden keskellä moni kotiäiti tai -isä lapsineen kaipaa pientä taukoa. On mukava tavata muita aikuisia ja vaihtaa ajatuksia sekä saada lapsille ikäistään leikkiseuraa. Seurakunta tahtoo olla mahdollistamassa näitä kohtaamisia avaamalla tammikuun alusta seurakuntatalolle ns. Pappilan perhetalon. Perhetalo on avoinna kolme kertaa viikossa ja se tarjoaa niin avointa toimintaa, kuin eri teemoilla kokoontuvia ns. suljettuja ryhmiä. Avoimeen toimintaan ovat kaikki tervetulleita silloin, kun kaipaa muiden seuraa. Suljettuihin ryhmiin taas ilmoittaudutaan erikseen. Ilmoittautuneet kokoontuvat ns. suljettuihin ryhmiin tiettyinä aikoina, jonkun tietyn mielenkiintoisen teeman tiimoilta. Perhetalon yhtenä osiona kokoontuvat aiemmin jo tutuiksi tulleet muskarit, joita vetää kanttori Katarina Engström. Uutuutena kevätkaudella alkavat myös Värikylpy-ryhmät. Pyrimme myös kannustamaan perheitä ulkoiluun ja siksi Pappilan pihassa, on pihaleluja käytössä tiistaista torstaihin klo 9 12. Tervetuloa mukaan! Perhetalon työntekijät: Eeva Lahti, nuorisotyönohjaaja, p. 044-7160 341 Arja Aakula, lastenohjaaja, p. 044-7160 332 Johanna Niemi, lastenohjaaja, p.044-7160 332 Perhetalon viikko-ohjelma Kello Tiistai Keskiviikko Torstai 9 10 Ulkotoimintaa Perhepyhis = Piltit aloittaa omalla Pappilan pihassa Hartaus, laulua, askartelua aamuhetkellä klo 9.30 Ohjaajat paikalla 10 12 Perhekahvila Perhekahvila Perhekahvila 10 12 Askartelupaja avoinna

11 Nu rten tapahtumat Kohtaamisia VIIKKOTOIMINTA KirkonMenot ke 4.12. klo 18 kirkossa. Ehtoollisjumalanpalvelus nuorille. Teejatkot Nurkassa. Nuorten joulujuhla ke 11.12. klo 18 Seurakuntasalissa. Viikkotoiminta eli Hengarit, Nuortenillat sekä bändi- ja kuorotoiminta on joululomalla 16.12.2013 6.1.2014. Ajankohtaista tietoa nuorisotyön toiminnasta ja tapahtumista nuorisotyön nettisivuilla: www.raisionseurakunta.fi/nuorille Yhteystiedot Mia Flemming 044-7160 357 nuorisotyönohjaaja Eeva Lahti 044-7160 341 nuorisotyönohjaaja Mika Tuntsa Tunturi 044-7160 330 nuorisotyönohjaaja Ritva Rautiainen 044-7160 339 rippikoulu- ja nuorisopastori Ville Väänänen 044-7160 351 vs. nuorisotyönohjaaja sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@evl.fi www.raisionseurakunta.fi Kohtaamisia Seison alttarin takana Raision kirkossa. Olemme juuri laulaneet Jumalan Karitsan ja kutsun kirkkokansaa ehtoolliselle: Tulkaa, ottakaa vastaan Kristuksen ruumis. Tulkaa, juokaa kuolemattomuuden lähteestä. Muutaman sekunnin on aivan hiljaista. Kukaan ei liiku. Ehdin jo miettiä, että kukaan ei tulekaan. Mutta sitten: kaikki lähtevät liikkeelle. Kaulahuivit ja takit jäävät penkkiin, kun nuoret tulevat ehtoollispöydän ääreen. Ehtoolliselle on alttarin ääreen tulossa kymmenittäin nuoria. Sydämessäni läikähtää; ajatella, että he kaikki ovat tulossa ehtoolliselle. He voisivat olla ihan missä tahansa muualla, mutta he ovat tänään messussa. Huomaan hymyileväni. Hän, jolle jaan ehtoollista, katsoo ensin öylättiä ja sen jälkeen minua. Kristuksen ruumis, sinun puolestasi annettu. Hänen silmistään näen, että ehtoollinen on hänellekin tärkeä. On tämä pieni hetki, jolloin me molemmat aavistamme taivaan. Olemme salaisuuden äärellä, emmekä ymmärrä kaikkea, mutta sen onneksi ymmärrämme, että ehtoollisella on suuri merkitys. Tämä hetki on Pyhä. Hetken kuluttua messu päättyy. Jutustelu ja iloinen nauru täyttävät kirkon ja ne kulkeutuvat kaupungille. Toivon, että myös levollisuus jää sydämeen. Toivon, että hetki salaisuuden äärellä kantaa tulevina päivinä. Olemme kohdanneet toisemme. Olemme kohdanneet Kristuksen. Ritva Rautiainen pappi Yksi puu, monta oksaa Siihen aikaan antoi nuorisotyönohjaaja Tunturi käskyn, että koko nuoressa seurakunnassa oli muodostettava hallitus. Tämä hallitus oli ensimmäinen ja tapahtui Rautiaisen ollessa Nurkan käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjautumaan hallitukseen, kukin omaan toimikuntaansa. Tämä syksy on tuonut monenlaisia muutoksia seurakuntamme nuorisotyöhön. Yksi niistä on Nurkalle perustettu hallitus sekä erilaiset toimikunnat, jotka yhteistyössä työntekijöiden kanssa pyrkivät tarjoamaan laadukasta sekä kehittävää toimintaa nuorille. Nurkkakunnaksikin nimetty kokonaisuus mahdollistaa reilun tekemisen meiningin monella tasolla; tehtäviinsä luodut toimikunnat suunnittelevat sekä toteuttavat oman alueensa projekteja yhteistyössä muiden nuorien kanssa. Hallitus puolestaan vastaa nimensä mukaisesti suurempien kokonaisuuksien hallitsemisesta ja toiminnan organisoimisesta. Toimimme myös osana Heimokäräjiä: Turun sekä Kaarinan seurakuntayhtymän aktiivinuoria seurakunnittain. Näin oman ja muiden seurakuntien nuorista muodostuu suuri välittävä perhe. Tahto vaikuttaa Joukkoomme kuuluu monenikäisiä nuoria elämän eri sivuilta. Yhteistä meille kaikille kuitenkin on, kristikunnan lisäksi, vahva tahto vaikuttaa yhteisiin asioihin niin meillä kuin muuallakin. Vapaaehtoistyön sekä isosuuden jaetuista iloista on jo tullut elämäntapa monelle meistä. Erityisen ilahduttavaa on yhteishenkemme: olipa koolla millainen porukka tahansa, on yhdessäolollamme aina positiivinen lataus. Monesta nuoresta ja ideasta on kasvanut suuri vankka puu. Toimintamme tiivistyy muutamiin perusperiaatteisiin: yhteisöllisyys, yhteistyö sekä yhteinen tekeminen. Pyrkimyksenämme on tasavertainen tilanne, jossa nuoret ja seurakunnan työntekijät tekevät saumatonta yhteistyötä arkipäivän askareista suuriin projekteihin. Oppi kantaa pitkälle Päivittäiset onnen- ja ilonhetket ovat korvaamattomia; innokkuus ja aktiivisuus tarvitsevat ravintoa pysyäkseen vireinä. Tärkeää on myös muistaa toimintamme kasvatukselliset tavoitteet, sillä nuoruusiässä saadut opit sekä roolimallit kantavat vielä pitkälle elämässä. Yksilön luonteenpiirteiden ja vahvuuksien huomioiminen onkin olennaista tekemämme työn kannalta, jotta jokainen saisi mahdollisimman omakohtaisen ja tärkeän kokemuksen. Hallitus- ja toimikuntatoiminta tarjoavat oivan mahdollisuuden kehittää itseään sekä ryhmätyötaitoja unohtamatta yhteistä tekemisen iloa. Seurakunnassa vietettyyn aikaan liittyy monelle tärkeitä muistoja, joten miksemme yrittäisi tehdä niistä vielä upeampia! Jenni Laaksonen Nurkkakunnan hallituksen puheenjohtaja ja seurakuntanuori

12 Omaishoitajat tekevät työtään jaksamisensa rajoilla. Lakisääteiset vapaat jäävät silti monella pitämättä. Seurakunta järjestää omaishoitajille monenlaista jaksamista tukevaa toimintaa. Omaishoitaja on sidoksissa hoidettavaansa usein ympäri vuorokauden. Moni heistä luopuu käytännössä kaikesta omasta ajasta, harrastuksista, jopa unesta, vaikka omatkaan voimat eivät enää olisi parhaat mahdolliset. Laki säätää omaishoitajille kolme vapaapäivää kuussa. On kuitenkin enemmän kuin tavallista, että omaishoitajat jättävät vapaansa pitämättä. Sosiaali- ja terveysministeriön parin vuoden takaisen tutkimuksen mukaan yli 40 prosenttia omaishoitajista ei käytä vapaapäiviään. Uhrautuminen on kuitenkin lyhytnäköistä, koska levon puute vie voimat ennemmin tai myöhemmin. Omaishoitajien hyvinvointi on koko järjestelmän perusta. Omaishoidolla on suuri taloudellinen merkitys yhteiskunnalle, mutta sillä on myös valtava henkinen merkitys sekä hoitajalle että hoidettavalle. Työn sitovuudesta huolimatta hoitaja ja hoidettava ovat kiitollisia yhteisestä ajasta ja mahdollisuudesta asua yhdessä kotona. Syyllisyys painaa Maan tapaan myös raisiolaiset omaishoitajat ovat kovin säästeliäitä vapaidensa kanssa, kertoo omaishoidon koordinaattori Tarja Astermo Raision kaupungilta. Meillä on paljon niitäkin, jotka eivät koskaan käytä vapaitaan. Raisiossa ongelma ei niinkään johdu hoitomahdollisuuksien puutteista, koska lyhytaikaista laitoshoitoa on yleensä mahdollista saada silloin kun tarvetta on. Nykyisin myös kotihoito onnistuu tietyin edellytyksin. Vapaat jäävät käyttämättä usein puhtaasti henkilökohtaisista syistä. Omaishoitajien on vaikeaa jättää hoidettavaansa myötätunnon tai syyllisyyden tunteiden takia, ja halutessaan hoidettava pystyy helposti ruokkimaan hoitajan huonoa omaatuntoa. Nyt myös kotihoitomahdollisuus Tarja Astermon mukaan Raisiossa omaishoidolle osoitetut rahat ovat Omaishoitaja paiskii töitä vuorotta ja vapaatta Omaishoitaja Juhani Hietala on löytänyt voimavarakseen seurakunnan ja kaupungin järjestämän omaishoitajatoiminnan. Monet omaishoitajat pääsevät myös rentoutumaan puolisoidensa kanssa mm. seniorileireille, toteaa diakoniatyöntekijä Mariitta Pentti. riittäneet tähän mennessä hyvin ja tilanne näyttää hyvältä jatkossakin. Laitoshoitopaikkoja on riittänyt käytännössä kaikille tarvitsijoille. Tästä vuodesta alkaen omaishoitajilla on ollut hartaasti kaivattu mahdollisuus saada hoitaja myös kotiin. Hoitaja on tarvittaessa paikalla myös yöt. Kotihoitoa voi saada kolmena päivänä kuukaudessa ja se perustuu toimeksiantosopimukseen. 24 tunnin työrupeamasta maksetaan hoitajalle 50 euroa. Arki ei pyöri ilman lepoa Raision seurakunnan diakoniatyöntekijä Mariitta Pentti ymmärtää hyvin omaishoitajien aseman ja tuskailee vapaiden pitämisen vaikeutta. Ei voi liikaa korostaa sitä, että vapaan pitäminen on tärkeää molemmille osapuolille. Ilman lepoa ei jaksa pyörittää arkea, hän sanoo. Seurakunta on omaishoitajien suuntaan hyvin aktiivinen ja järjestää paitsi kotikäyntejä, myös yhdessä Raision kaupungin kanssa monenlaista omaishoitajien jaksamista tukevaa toimintaa ympäri vuoden. Tiina Piha Mariitta Pentti innostaa hoitajia lähtemään esimerkiksi kolmipäiväiselle seniorileirille, jolle voi osallistua myös hoidettavan kanssa. Seniorileiri järjestetään kahdesti vuodessa, kerran kevät- ja kerran syyskaudella kauniissa Viherlahden leirikeskuksessa. Leirillä on kaikki valmiina aterioita myöten. Ohjelmaa on tarjolla koko päivän ja siihen voi osallistua oman jaksamisensa ja kiinnostuksensa mukaan, Mariitta Pentti sanoo. Seurakunta ja kaupunki järjestävät myös retkiä ja muita tapaamisia. Marraskuun ohjelmaan kuuluu omaishoitajien kirkkopyhä, johon hoidettavakin voi tulla mukaan. Ensi vuoden puolelle on jo valmisteilla päiväristeily. Osa toiminnasta on omaishoitajille täysin ilmaista, retkille ja leireille osallistumisesta veloitetaan omavastuuosuus, jonka suuruus vaihtelee. Raisiossa 240 hoitosopimusta Raisiossa on tällä hetkellä noin 240 sopimussuhteista omaishoitajaa. Epävirallisia hoitosuhteita on kenties toinen mokoma. Omaishoitajista suurin osa on koko maan tapaan puolisoaan hoitavia eläkeläisiä, mutta joukossa on myös sairaita tai vammaisia lapsia hoitavia vanhempia ja vanhempiaan hoitavia työssäkäyviä aikuisia. Omaishoitajien määrä kaupungissa on kasvanut vuosien varrella maltillisesti ilman tilastopiikkejä. Omaishoitajalle maksetaan palkkiota, jonka suuruus riippuu maksavasta kunnasta ja hoidon haastavuudesta. Raisiossa palkkiot vaihtelevat 374 ja 749 euron välillä. Palkkio on verollinen. Virallisena omaishoitajana toimii noin 300 000 henkilöä Suomessa, epävirallisia hoitosuhteita on vähintään saman verran. Omaishoidon kustannukset kunnille ovat karkealla tasolla arvioituna korkeintaan viidesosa laitoshoidon kustannuksista. Tiina Piha On helpompi joustaa itse Juhani Hietalasta, 65, tuli vaimonsa Marian omaishoitaja käytännössä samana päivänä, kun jäi eläkkeelle Jalostajan Raision-tehtaalta vuonna 2006. Maria oli sairastunut aivokasvaimeen jo 80-luvun lopulla, mutta juuri Juhanin eläkkeelle jäämisen aikoihin hänen sairautensa paheni niin, että ettei hän enää pystynyt liikkumaan ilman apuvälineitä. Olen kyllä useasti miettinyt sitä, että kuinka asiat olisivat järjestyneet, jos olisin ollut vielä työelämässä, Juhani sanoo. Vaikka Marialla on liikunta- ja toimintakyky vielä osittain tallella ja ajatus kulkee täysin kirkkaasti, hoivatyö sitoo Juhania käytännössä kutakuinkin täysipäiväisesti lukuun ottamatta keskiviikkoja, jolloin Maria on päivätoiminnassa aamusta iltapäivään. Muina päivinä voin olla päivittäin tunnin, pari poissa. Sen ajaksi laitan Marialle välipalat valmiiksi ja puhelimen viereen. Omat menot joustavat Positiivisuudestaan tunnettu Juhani sanoo, ettei näin tiivis sitoutuminen tunnu hänestä muuten hankalalta, mutta ajan löytäminen omille harrastuksille on välillä vaikeaa Marian hoidon järjestämisen vuoksi. Jos Juhanilla on pidempiaikaista menoa, mikä hänen kohdallaan tarkoittaa enintään päivän poissaoloa, Maria viedään laitokseen intervallihoitoon. Juhani kertoo sen järjestyneen aina ongelmitta, mutta häntä harmittaa, että yhden päivän takia Maria joutuu olemaan laitoksessa kaksi yötä. Kyllä siitä tulee huono omatunto, vaikka Maria sanookin saavansa hyvää hoitoa. Se panee miettimään, ja kyllä sen takia joutuu luopumaankin omista menoista. On helpompi joustaa itse, Juhani myöntää. Hänelle oman ajan ottaminen olisi paljon helpompaa, jos hoitajan saisi kotiin päiväksi. Kaksi yötä ja yksi päivä laitoksessa tulee varmaan kaupungille kalliimmaksikin, Juhani arvioi. Vapaapäivät tallella Juhania auttelevat Marian hoidossa myös tämän sisaret sekä pariskunnan lapsenlapset. Apua vain ei aina ole niin helppoa pyytää. Aina ei viitsisi sukulaisia vaivata. Tulee tunnontuskia ja tuntuu, että on lähisukulaisille ikuisessa velassa. Siksikin kunnan tarjoama palvelu on helpoin, selkein ja yksinkertaisin ratkaisu, Juhani sanoo. Lakisääteisistä lomapäivistään Juhani on tänä vuonna pitänyt vain kolme, eli yhden kuukauden vapaat. Hän sanoo, ettei oikein tiedä, kuinka vapaalla olisi, kun ei kaipaa yksin huilailua tai mökkielämää. Parhaiten rentoudun hyvässä kaveriporukassa. Myös yhdistystoiminta on eräänlaista rentoutumista. Olisi kauheaa lomailla yksin kotona, mitään tekemättä. Juhani on löytänyt voimavarakseen myös seurakunnan ja kaupungin järjestämän omaishoitajatoiminnan. Seurakunta on hyvä tuki. Tänä vuonna olimme Marian kanssa ensimmäisen kerran seniorileirillä. Mariakin tykkäsi ihan hirveästi, Juhani kehuu.