LAUTTAKYLÄN LUKIO 2017 2018 YLIOPPILASTUTKINTO
ABITURIENTIN LUKUVUOSI 2017 2018 YLIOPPILASTUTKINTO PELKISTETYSTI KOKEET Äidinkielen koe on kaikille pakollinen. Kokelaan valinnan mukaan kolme pakollista seuraavista neljästä: toisen kotimaisen kielen koe 1 vieraan kielen koe matematiikan koe 1 reaaliaineen koe Yksi pakollinen koe tulee suorittaa pitkän oppimäärän (A-taso) mukaan. Kokelas voi suorittaa ylimääräisiä kokeita, joita hän ei suorita pakollisina. Ylimääräisten kokeiden määrää ei ole rajoitettu. OSALLISTUMINEN Koe on suoritettava enintään kolmena perättäisenä kertana. Kokeeseen voi osallistua, kun on suorittanut kirjoitusaineen pakolliset kurssit. Lyhyen kielen osallistumisoikeus edellyttää vähintään kolmen kurssin opiskelua. Hyvä menestys edellyttää luonnollisesti isomman kurssimäärän opiskelua. Ainereaaliin voi osallistua, kun kokelas on suorittanut ennen kokeeseen osallistumista pakolliset kurssit aineessa, jonka kokeeseen hän osallistuu. Sellaisen reaaliaineen kokeeseen, jossa ei ole yhtään pakollista kurssia, opiskelija voi osallistua opiskeltuaan kaksi aineen lukiokurssia.
UUSIMINEN JA TÄYDENTÄMINEN Hylättyä pakollista koetta voi uusia kahdesti kolmen seuraavan tutkintokerran aikana. Hyväksyttyä koetta voi uusia kerran. Tutkintoa voi myöhemmin täydentää. Mahdollisuus myös eritasoiseen kokeeseen. ARVOSTELU Kokeet arvostellaan alustavasti koululla. Kokeista annettavat arvosanat ja niitä vastaavat pistemäärät ovat L = laudatur (7), E = eximia cum laude approbatur (6), M = magna cum laude approbatur (5), C = cum laude approbatur (4), B = lubenter approbatur (3), A = approbatur (2) ja I = improbatur (0). Vaikka kokelas on hylätty yhdessä ylioppilaskirjoituksen pakollisessa kokeessa, ylioppilastutkintolautakunta voi hyväksyä kokelaan muiden koesuoritusten pohjalta. Kompensaatiossa I+ kompensoituu 12 pisteellä, I 14 pisteellä ja vastaavasti I- 16 sekä I= 18 pisteellä. Jos kokelas on tyytymätön lautakunnan arvostelupäätökseen, hän voi hakea tarkistusarvostelun toimittamista. Tällöin hän jättää hakemuksen rehtorille 14 päivän kuluessa siitä, kun on saanut tiedon arvostelusta. Lautakunta veloittaa tarkistusarvostelusta 50 euroa, mutta raha palautetaan, jos tarkistus johtaa arvosanan korottamiseen. Kokelas voi tutustua koesuorituksensa arvostelumerkintöihin lautakunnan kansliassa esitettyään siitä pyynnön lautakunnalle. Koesuorituksen kopioinnista lautakunta perii 32.
LÄÄKÄRINTODISTUKSET YMS. Jos kokelaan suoritukseen on vaikuttanut haitallisesti suorituskykyä tilapäisesti heikentävä sairaus tai muu vastaava seikka, voi kokelas tai hänen huoltajansa esittää lääkärintodistuksen ja muista syistä selvityksen. Todetusta luku- ja kirjoitushäiriöstä on lautakunnalle toimitettava todistukset ilmoittautumistietojen mukana. VILPPI Vilppi tai sen yritys johtaa ylioppilastutkinnon mitätöimiseen siltä tutkintokerralta. Samoin menetellään vilpissä avustaneen osalta. TODISTUS Pakolliset kokeet hyväksytysti suorittaneelle annetaan ylioppilastutkintotodistus. Hajautetusti tutkintoa suorittava saa todistuksen sen suorituskerran jälkeen, kun kaikki pakolliset osat on hyväksytysti suoritettu. Todistukseen merkitään siihenastisista suorituksista kussakin aineessa paras arvosana. Ylioppilastutkintotodistuksen jälkeisistä suorituksista saa erillisen todistuksen. MAKSUT Ylioppilastutkintolautakunta perii kokeiden järjestämisestä maksun. Kokelas maksaa jokaiselta tutkintokerralta perusmaksun ja kultakin kokeelta koekohtaisen tutkintomaksun. Keväällä 2017 perusmaksu on 14 ja koekohtainen maksu 28.
KOEKOHTAISIA OHJEITA Äidinkieli TEKSTITAIDON KOE Tehtäviä on viisi, ja kokelas saa tehdä niistä enintään kolme. Tehtävät liittyvät pohjatekstin tai -tekstien merkityksiin, rakenteisiin, ilmaisuun, tematiikkaan, vastaanottoon ja kontekstiin sekä niiden välisiin suhteisiin. Tehtävänä voi myös olla tiettyyn tarkoitukseen tähtäävän, aineistoon pohjaavan lyhyehkön kirjoituksen laatiminen. Kokelas voidaan ohjata esimerkiksi kommentoimaan tai tiivistämään pohjatekstiä. Arvostelussa kiinnitetään huomiota sekä vastausten asiasisältöön että ilmaisuun. Kunkin vastauksen sopiva pituus on 1 2 konseptisivua. Vastaukset voidaan kirjoittaa samalle konseptiarkille. Uusi vastaus on aloitettava aina uudelta sivulta. Vastaukset jätetään arvosteltaviksi selvästi ja siististi kirjoitettuina. Erillistä puhtaaksikirjoitusta muste- tai kuulakynällä ei tarvita. Kokelaan on selvästi yliviivattava koetilaisuudessa ne suoritukset, joita hän ei halua arvosteltaviksi. Myös suoritusten luonnosteluun käytetyt paperit on yliviivattava. Koesuorituksia arvioitaessa otetaan huomioon äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen tavoitteet. Kaikki kolme vastaustekstiä arvostellaan erikseen lähtökohtana kokelaan valitsema tehtävä ja tehtävänannon noudattaminen. Kokelaan on käsiteltävä aineistoa tehtävänannon määräämällä tavalla. Hänen on annettava kullekin vastaustekstille otsikko ja merkittävä sen eteen tehtävän numero. Aineistoa ei tarvitse esitellä lukijalle, vaan vastauksessa voi mennä suoraan asiaan. Kustakin vastauksesta alin pistemäärä on 0 ja ylin 6; pisteet annetaan aina kokonaislukuna. Käytössä ovat siis vain pistemäärät 0, 1, 2, 3, 4, 5 ja 6. ESSEEKOE Kokeessa on vähintään 12 tehtävää, joista kokelas valitsee yhden. Osa tehtävistä on aineistopohjaisia. Tehtävät määritetään tehtävänantoina; tehtävänantona voi olla myös pelkkä otsikko. Tehtävänannossa voidaan
lisäksi ilmoittaa, millaiseen tarkoitukseen teksti on suunniteltava kirjoitettavaksi. Jos kokelas haluaa korjata jotain jo puhtaaksikirjoittamaansa tekstiin, hänen tulee tehdä se niin, ettei synny epäselvyyttä siitä, mikä on lopulliseksi tarkoitettu muoto. Korjaukset ja lisäykset saa kirjoittaa rivien väliin, jos ne sinne helposti ja selvyyttä vaarantamatta mahtuvat, muutoin sivun marginaaliin tai alareunaan. Muutokset on tehtävä samalla kynällä kuin alkuperäinen teksti. Kokelaan on selvästi yliviivattava koetilaisuudessa suorituksen luonnosteluun käyttämänsä paperit. Koesuorituksia arvioitaessa otetaan huomioon äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen tavoitteet. Arvostelussa punnitaan suorituksen kokonaisuutta ja sen ansioiden ja heikkouksien suhdetta. Kirjoituksessa on oltava otsikko, ja sen eteen kokelaan tulee kirjoittaa kyseessä olevan tehtävän numero. Kokelaan on otettava huomioon tehtävänanto, mahdollinen aineisto ja otsikko. Hänen on kyettävä erottamaan aineistosta tehtävänannon kannalta olennaiset seikat ja käsiteltävä niitä tehtävänannon vaatimalla tavalla. Kirjoituksen tulee osoittaa, että kirjoittajalla on riittävä asiantuntemus ja että hän on ymmärtänyt aiheen laajemmat yhteydet. Alin arvostelussa käytettävä pistemäärä on 0 ja ylin 60. Käytössä ovat vain 0:aan ja 5:een päättyvät pisteluvut. Ne vastaavat kouluarvosanoja seuraavasti: pistemäärä kouluarvosana 0 4 5 4 ½ 10 5 15 5 ½ 20 6 25 6 ½ 30 7 35 7 ½ 40 8 45 8 ½ 50 9 55 9 ½
60 10 Kielikokeet Kielikokeissa on kuullun ymmärtämisen osa (monivalintatehtäviä, avoimia kysymyksiä, täydentämistehtävä, kuullun selostaminen tiivistäen) ja kirjallinen osa (monivalintatehtäviä, avoimia kysymyksiä, aukkotekstejä, tiivistelmä/referaatti, muunnostehtävä, produktiivinen aukkotesti, käännös, selittäminen, kirjoitelma ja lyhyet viestinnälliset kirjoitustehtävät). Tehtävätyyppejä ei ilmoiteta etukäteen vaan ohjeet ovat tehtävävihkossa. Ruotsin kielessä ja vieraissa kielissä järjestetään kahden eri tason kokeet (ruotsi A ja B, vieraat kielet A ja C). Vieraan kielen pitkän oppimäärän kokeet ovat samana päivänä, joten kokelas voi osallistua yhdellä koekerralla näistä vain yhteen. Lyhyen oppimäärän (C) kokeet ovat myös yhtenä päivänä, mutta kokelas voi osallistua näistä kahteen. Kuullun ymmärtämiskokeissa vastaukset kirjoitetaan lyijykynällä (HB tai n:o 2). Kirjallisissa kokeissa suoritukset kirjoitetaan puhtaaksi lyijykynällä. Kahta lyhyen kielen oppimäärän koetta suorittava saa vastausaikaa kahdeksan tuntia. Matematiikka Sekä pitkän että lyhyen matematiikan kokeessa on 13 tehtävää. Kokelas saa vastata kummassakin kokeessa enintään 10 tehtävään. Tehtävien maksimipistemäärä on 6. Pisteet annetaan kokonaislukuina. Ylioppilastutkintolautakunta pyrkii järjestämään koetehtävät likimääräiseen vaikeusjärjestykseen helpoimmasta vaativimpaan. Syventävien kurssien tehtävät ovat yleensä niiden vaikeusasteesta riippumatta tehtäväsarjan lopussa. KOKEEN RAKENNE Sekä pitkän että lyhyen matematiikan kokeessa on kaksi osaa: A-osa ja B- osa. B-osa jakautuu edelleen kahteen osaan, jotka merkitään tunnuksin B1 ja B2. Alla olevaan taulukkoon on merkitty, kuinka monta tehtävää kussakin
osassa annetaan, kuinka moneen tehtävään kokelas vastaa ja mitä apuvälineitä on sallittua käyttää osan tehtäviä suoritettaessa. Osa Kokelas vastaa Tehtäviä annetaan Apuvälineet A 4 4 Ei laskinta, taulukkokirja B1 5 3 Laskin, taulukkokirja B2 4 3 Laskin, taulukkokirja Jokaisella vihkolla (pitkän matematiikan A-osa, pitkän matematiikan B-osa, lyhyen matematiikan A-osa, lyhyen matematiikan B-osa) on oma tunnusvärinsä, joka on sama tutkintokerrasta toiseen. Pitkän matematiikan A- osan tehtävävihko on vaaleanvihreä ja B-osan tehtävävihko valkoinen, jossa vaaleanvihreä raita kunkin sivun yläreunassa. Lyhyen matematiikan A-osan koevihko on keltainen ja B-osan tehtävävihko valkoinen, jossa keltainen raita kunkin sivun yläreunassa. A-osan koevihko on A4-kokoinen ja nelisivuinen. B-osan vihko on A4-kokoinen ja enintään nelisivuinen. A-osan vihkossa on tehtävänantojen lisäksi jokaisen tehtävän kohdalla tila, johon tehtävän ratkaisu kirjoitetaan. B-osan vihkossa on pelkät tehtävänannot. Kokelaalle annetaan koetilaisuuden alkaessa sekä A-osan että B-osan tehtävävihko ja taulukkokirja. Kokelaan on palautettava A-osan koevihko viimeistään kolmen tunnin kuluttua kokeen alkamisesta. Laskimen käyttö ei ole sallittua sinä aikana, kun A-osan tehtävävihko on kokelaan hallussa. Kun kokelas palauttaa A-osan tehtävävihkonsa, hän saa laskimen. Kokelas palauttaa A-osan tehtävävihkonsa ja saa laskimen lukion määräämällä tavalla. Jos lautakunta on myöntänyt kokelaalle lisäaikaa matematiikan kokeen suorittamiseen, lisätään A-osan viimeiseen mahdolliseen palautusaikaan puolet myönnetystä lisäajasta. Jos lisäaikaa on myönnetty esimerkiksi kaksi tuntia, on A-osa palautettava neljän tunnin ja B-osa kahdeksan tunnin kuluttua kokeen alkamisesta. Aika, jolloin kokelas palauttaa A-osan tehtävävihkon, ei vaikuta koko kokeen päättymisaikaan. KOETARVIKKEET Koepaperit
A-osassa tehtävien ratkaisut kirjoitetaan koevihkoon. Ratkaisuja saa luonnostella konseptipaperille. Lukio antaa konseptipaperit kokelaille. B- osassa koepapereina käytetään kokoarkkeja (A3 taitettuna) ja puoliarkkeja (A4) sekä millimetripaperia. Lukio antaa paperit kokelaille. Koepaperiin jätetään 3 5 ruudun levyinen marginaali. Ainereaali Tehtävät laaditaan kussakin kokeessa valtakunnallisissa opetussuunnitelmien perusteissa määriteltyjen pakollisten ja syventävien kurssien pohjalta. KAKSI KOEPÄIVÄÄ: ENSIMMÄISEN PÄIVÄN KOKEET Psykologia Filosofia Historia Fysiikka Biologia TOISEN PÄIVÄN KOKEET Evankelis-luterilainen uskonto Ortodoksinen uskonto Elämänkatsomustieto Yhteiskuntaoppi Kemia Maantiede Terveystieto Yhtenä päivänä voi osallistua vain yhteen ainekokeeseen. TEHTÄVIEN MÄÄRÄ JA VASTAUSTEN ENIMMÄISMÄÄRÄ: Uskonto 9/5 Elämänkatsomustieto 9/5 Psykologia 9/5 Filosofia 9/5
Historia 9/5 Yhteiskuntaoppi 9/5 Maantiede 9/5 Terveystieto 9/5 Fysiikka 13/8 Kemia 12/8 Biologia 12/8 (s2017) Fysiikan, kemian, ja maantieteen kokeissa saa käyttää laskinta ja taulukkokirjaa kuten matematiikan kokeessakin. Filosofian sähköinen ylioppilaskoe Filosofian sähköinen ylioppilaskoe mittaa lukion opetussuunnitelman perusteissa määritettyä osaamista kuten paperinenkin koe on mitannut. Kokeessa arvioidaan kokelaiden filosofisen ajattelun valmiuksia, joita tarvitaan muuttuvassa ja monimutkaisessa yhteiskunnassa. Sähköinen koe mahdollistaa näiden taitojen mittaamisen aiempaa monipuolisemmin. Siinä on mahdollisuus käyttää audiovisuaalisia ja aiempaa laajempia aineistoja, joita perinteiseen paperikokeeseen ei ole voitu ottaa mukaan. Nämä mahdollisuudet siirtävät vähitellen kokeen painopistettä nykyistä enemmän aineistojen tulkintaan, ymmärtämiseen, prosessointiin ja soveltamiseen. Sähköisen alustan kehittyessä myös uudenlaiset tehtävätyypit tulevat mahdollisiksi. Filosofian sähköisessä kokeessa annetaan yhdeksän tehtävää, joista vastataan viiteen. Kokeen enimmäispistemäärä on 120 pistettä. Tehtävätyypit ovat aiempaa vaihtelevampia ja tehtävät jaetaan moduuleihin. Reaaliaineiden sähköisten kokeiden määräysten ja reaaliaineiden kokeiden kuvausten mukaan kokeen rakenne voi vaihdella eri koekerroilla, mutta annettujen ja vastattavien tehtävien määrä ja enimmäispistemäärä pysyvät vakioina (www.ylioppilastutkinto.fi/fi/ylioppilastutkinto: Määräykset ja ohjeet; Sähköinen ylioppilastutkinto). Sähköinen ylioppilaskoe filosofiassa sisältää Bloomin taksonomian sekä Andersonin ja Krathwohlin siitä kehittämän muunnelman perusteella luokiteltuja tehtäviä ylioppilastutkintolautakunnan päättämällä tavalla (ks. www.ylioppilastutkinto.fi/images/sivuston_ tiedostot/sahkoinen_tutkinto/fi_sahkoinen_reaali.pdf). Näissä taksonomioissa tehtäväs-sä vaadittavaa kognitiivista prosessia arvioidaan kuusiportaisella hierarkkisella astei-kolla: muistaa/palauttaa mieleen, ymmärtää/käsittää, soveltaa, analysoida, arvioida ja luoda (syntetisoida). Kaksi ylintä tasoa ovat taksonomioissa eri järjestyksessä. Ylioppilastutkintolautakunta on ryhmitellyt vaativuustasot neljään luokkaan. Muistamiseen ja käsittämiseen liittyvät tasot on jaettu suljettujen (A) ja avointen (B) tehtävätyyppien mukaan kahteen luokkaan. Esimerkiksi monivalintatehtävät kuuluvat luokkaan A ja määrittelytehtävät luokkaan B. Filosofian abstraktin luonteen vuoksi puhtaasti käsittämistä vaativat AB-tason tehtävätkin voivat olla varsin vaativia.
Vaativammat tasot on myös ryhmitelty kahteen luokkaan C ja D. C-tason tehtävissä soveltaminen, analysoiminen, vertaileminen ja arvioiminen perustuvat suoraan lukion opetussuunnitelman perusteisiin. Aineistona on tyypillisesti yksittäisiä audiovisuaalisia tai tekstikatkelmia, ja sovellusalue rajautuu lukiossa käsiteltäviin kysymyksiin. D-tason tehtäviin voi kuulua luova elementti, joka lisää vastauksen vaativuutta edellyttämällä kykyä soveltaa, kehitellä tai muuntaa lukion opetussuunnitelman perusteissa määriteltyä osaamista myös kurssien aihepiirien ulkopuolelle. Vaihtoehtoisesti tarkasteltavana D- tasolla ovat erityisen laajat, monipuoliset sekä mahdollisesti uuden tyyppiset aineistot ja niiden yhdistelmät. Tehtävät luokitellaan eri tasoille vaativimman mukana olevan tason mukaan. Filosofian kokeessa on yhdeksän tehtävää, joista kokelaan tulee vastata viiteen. Tarjolla on kaksi AB-tason tehtävää ja neljä C-tason tehtävää, joista saa 0 20 pistettä, sekä kolme D-tason tehtävää, joista saa 0 30 pistettä. Kokelas ei voi saavuttaa kokeen maksimipistemäärää (120), mikäli hän ei vastaa kahteen D-tason 0 30 pisteen tehtävään. Ylioppilastutkinnon sähköiseen järjestelmään, jota voi käyttää myös kurssikokeissa, voi tutustua ylioppilastutkintolautakunnan Abitti-sivuilla www.abitti.fi. Digabin sivuilta www.digabi.fi löytyy filosofian sähköisen kokeen esimerkkitehtäviä, jotka tosin ennakoivat myös sellaisia tehtävä-tyyppejä, joita ensimmäisissä filosofian sähköisissä kokeissa ei käytetä. Maantieteen sähköinen ylioppilaskoe Maantieteen sähköisessä ylioppilaskokeessa on mahdollisuus hyödyntää kiinnostavalla tavalla geomedia-aineistoja, kuten karttoja, kuvia ja videoita, joita perinteiseen paperikokeeseen ei ole voitu ottaa mukaan. Samalla kokeen painopiste siirtyy nykyistä enemmän aineistojen tulkintaan, ymmärtämiseen, prosessointiin ja soveltamiseen. Maantieteen sähköisessä kokeessa annetaan yhdeksän tehtävää, joista vastataan viiteen. Kokeen enimmäispistemäärä on 120 pistettä. Tehtävätyypit ovat aiempaa vaihtelevampia ja tehtävät jaetaan moduuleihin. Reaaliaineiden sähköisten kokeiden määräysten ja reaaliaineiden kokeiden kuvausten mukaan kokeen rakenne voi vaihdella eri koekerroilla, mutta tehtävien määrä ja enimmäispistemäärä pysyvät vakioina (www.ylioppilastutkinto.fi/fi/ylioppilastutkinto: Määräykset ja ohjeet; Sähköinen ylioppilastutkinto). Ensimmäisissä maantieteen sähköisissä ylioppilaskokeissa on kolme moduulia: A/Bmoduuli, C-moduuli ja D-moduuli: A/B-moduulissa on yksi kaikille pakollinen tehtävä (20 pistettä). Tehtävätyyppi on monivalinta, termin selitys, yhdistely tai väittämä. C-moduulissa tarjotaan neljä tehtävää (20 pistettä per tehtävä), joista kokelas vastaa kahteen. Tehtävät ovat samantyyppisiä kuin entiset perustehtävät, ja ainakin osassa hyödynnetään uusia sähköisen kokeen työkaluja ja aineistoja. D-moduulissa tarjotaan neljä tehtävää (30 pistettä per tehtävä), joista kokelas vastaa kahteen. Tehtävät ovat samantyyppisiä kuin entiset jokeritehtävät, ja ainakin osassa hyödynnetään uusia sähköisen kokeen työkaluja ja aineistoja.
Maantieteen sähköisessä ylioppilaskokeessa tarvitaan vastaavaa osaamista kuin perinteisissä maantieteen ylioppilaskokeissa pois lukien karttojen käsin piirtäminen paperille. Tämän lisäksi kokeen tehtävissä voidaan tarvita alla kuvattuja taitoja ja ohjelmisto-osaamista: Kuvien ja videoiden tulkinta. Kartta- ja paikkatietoaineistojen päällekkäistarkastelu. Varsinaisia paikkatieto-ohjelmia ei ensimmäisessä kokeessa käytetä. Yksinkertaisten diagrammien ja/tai taulukoiden tuottaminen esimerkiksi Libre Office Calc -taulukkolaskentaohjelmalla. Pohjakartan päälle täydentäminen tai yksinkertaisten havainnekuvien ja/tai kaavioiden tuottaminen. Kussakin piirtämistä edellyttävässä tehtävässä voi käyttää mitä tahansa sähköisen ylioppilaskoejärjestelmän piirto-ohjelmaa, esimerkiksi Libre Office Draw, Libre Office Impress, Pinta tai Gimp. Ensimmäisessä kokeessa ei ole tehtäviä, joissa vaaditaan omien karttojen tuottamista. Mahdolliset yksinkertaiset laskutoimitukset. Laskuihin voi käyttää Libre Office Calc - ohjelmaa tai sähköisen ylioppilaskoejärjestelmän laskinohjelmistoja. Laskun voi tehdä myös käsin luonnostelupaperilla, mutta laskun mahdolliset välivaiheet tulee kirjoittaa näkyviin vastaukseen. Kokeessa on myös tehtäviä, joissa ei tarvita edellä mainittuja ohjelmistoja. Vastausten hahmottelussa ja aineiston prosessoinnissa voi käyttää sähköisen ylioppilaskoejärjestelmän sovelluksia, ja esimerkiksi piirrosten liittäminen vastauksiin on mahdollista, vaikka tätä ei tehtävissä edellytettäisikään. Kurssikoejärjestelmään ja edellä mainittuihin ohjelmistoihin voi tutustua ylioppilastutkintolauta-kunnan Abitti-sivuilla www.abitti.fi. Digabin sivuilta www.digabi.fi löytyy maantieteen sähköisen kokeen esimerkkitehtäviä. Kielten sähköinen ylioppilaskoe Koetapahtumaa sekä kokeiden rakennetta ja sisältöä koskevia uudistuksia Koetapahtumassa merkittävin uudistus on se, että kuullunymmärtämiskoe ja kirjallinen koe tehdään samana päivänä. Kokelas voi valita, missä järjestyksessä hän suorittaa koetehtävät. Hän voi palata kirjallisia taitoja mittaavien tehtävien aineistoihin ja joihinkin kuullun ymmärtämistä mittaavien tehtävien aineistoihin koeajan kuluessa. Kokelas voi palata myös kaikkiin vastauksiinsa. Koeaika on kuusi tuntia. Kokelas käynnistää itse kuullun ymmärtämistä mittaavien tehtävien äänitteet ja videot. Tehtävät voivat sijaita kokeessa erillään toisistaan. Äänitteiden kuuntelukerrat on rajoitettu, mutta tutustumis- ja vastausajan pituuden kokelas saa päättää itse. Kokeessa voi olla myös vain kerran kuultavia osuuksia. Videotehtävissä kokelas voi tauottaa ja kelata videota taaksepäin eikä katselukertoja ole rajoitettu. Kuullunymmärtämistä mittaavien tehtävien toteutustapaan on mahdollista tutustua Digabi.fi -sivulla julkaistavassa esimerkkikokeessa, jonka voi järjestää Abitti -kurssikoejärjestelmällä.
Tehtävän suorittamiseen tarvittava ohjeistus annetaan tehtävän yhteydessä. Ohjeistuksessa vastauksen sanamäärä voi olla rajoitettu. Avokysymysten vastausten tulee olla lyhyitä ja ytimekkäitä. Ylipitkät vastaukset voivat edelleen johtaa pistevähennyksiin. Kokelas voi käyttää kuullun ymmärtämistä mittaavien tehtävien tekemiseen haluamansa ajan, mutta tehtävät laaditaan siten, että niiden yhteenlaskettu arvioitu suoritusaika on noin yksi tunti. Tarve erityisjärjestelynä myönnettävälle pitkätaukoiselle äänitteelle poistuu, sillä kokelas voi itse käyttää äänitteiden kuuntelukertojen välissä haluamansa ajan. Erityisjärjestelynä kokelas voi edelleen saada kaksi tuntia lisäaikaa. Kokelaalla on edelleen mahdollisuus suorittaa kaksi lyhyen oppimäärän kielikoetta samana päivänä ja saada sitä varten kaksi tuntia lisäaikaa. Toinen niistä voi olla paperikoe ja toinen sähköinen, tai molemmat voivat olla sähköisiä. Tämän jälkeen siirrytään kirjalliseen osuuteen, joka sisältää luetun ymmärtämisen tehtäviä, sanaston ja rakenteiden hallintaa mittaavia tehtäviä sekä kirjallisen tuottamisen tehtäviä. Sähköisissä kokeissa käytetään laajemmin erilaisia tehtävätyyppejä kuin perinteisissä paperikokeissa. Tehtävätyypit voivat vaihdella eri koekerroilla. Kattavaa sähköisissä kokeissa käytettävien tehtävätyyppien luetteloa ei julkaista, vaan kunkin tehtävän yhteydessä annetaan tarvittavat ohjeet vastaamiseen. Kokeiden sisällön suurimpia uudistuksia on pyrkimys käyttää tehtävissä entistä laajemmassa määrin erilaisia (lukion opetussuunnitelman perusteiden mukaisia) tekstejä. Lisäksi sähköistäminen mahdollistaa mm. kuvien, videoiden ja äänitteiden käytön koetehtävissä. Kokeissa hyödynnetään monimediaisuutta, eli esimerkiksi monivalintatehtävään voidaan pyytää vastaamaan tekstien ja kuvamateriaalin (esim. kuva tai tilasto) pohjalta tai kirjoitustehtävään liittyvä materiaali voidaan esittää videon tai äänitteen muodossa. Sähköisissä kokeissa pyritään myös entistä enemmän hyödyntämään kokeen tasolle sopivia autenttisia materiaaleja. Mikä pysyy ennallaan Kokeiden laadinnan pohjana käytetään edelleen Eurooppalaiseen viitekehykseen perustuvaa viestinnällistä kielitaitokäsitystä. Kokeiden tehtävämäärä ja koemateriaalien määrä eivät muutu oleellisesti. Kokeessa testattavat kielitaidon osa-alueet eivät muutu ensimmäisissä sähköisissä kokeissa. Testattavia osa-alueita ovat edelleen kuullun ymmärtäminen, luetun ymmärtäminen, kirjallinen tuottaminen sekä sanaston ja rakenteiden hallinta. Suullista kielitaitoa ei testata vielä ensimmäisissä sähköisissä ylioppilaskokeissa. Ensimmäisissä sähköisissä kielen kokeissa ei ole mahdollista käyttää apuvälineitä, kuten sanakirjoja tai kielioppeja. Kokelailla ei ole mahdollisuutta käyttää internetyhteyttä. Yhteiskuntaopin sähköinen ylioppilaskoe Ylioppilastutkinto mittaa sitä, miten kokelas on omaksunut lukion opetussuunnitelmassa mainitut tiedot ja taidot sekä saavuttanut ylioppilaalta edellytettävän kypsyystason. Tämä laissa säädetty tutkinnon perustehtävä on kuten ennenkin myös yhteiskuntaopin
ylioppilaskokeen suunta-viittana, kun koe muuttuu sähköiseksi keväästä 2017 alkaen. Yhteiskuntaopin opiskelun tavoitteet opetussuunnitelmassa ovat hyvin monipuoliset. Kaikkien tavoitteiden saavuttamista ei voida mitata kokeella, joka suoritetaan tietyn koeajan puitteissa tietyssä paikassa, kuten ylioppilaskoe. Sähköinen ylioppilaskoe avaa kuitenkin uusia mahdollisuuksia laatia entistä monipuolisempia tehtäviä ja siten mitata myös yhteiskuntaopin osaamista entistä laajemmin. Yhteiskuntaopin ylioppilaskokeen tehtävät ovat jatkossakin tuottamistehtäviä, joiden tehtävänanto on esimerkiksi tulkitse, tarkastele, erittele, vertaile, pohdi tai arvioi. Eri tehtävänannot kytkeytyvät eritasoisiin kognitiivisiin prosesseihin (mm. analysointi, arviointi, soveltaminen). Jatkossakin osa tehtävistä on luonteeltaan yksinkertaisempia määrittely- ja selittämistehtäviä, osa taas edellyttää kokelaalta analyysiä, synteesiä tai arviota. Koetehtävät voivat edelleen olla moniosaisia; tällöin eri osat usein mittaavat eritasoisia ajattelun taitoja. Yhteiskuntaopin kokeissa ei toistaiseksi ole monivalintatehtäviä. Osa yhteiskuntaopin koetehtävistä on suorasanaisia, osa aineistotehtäviä. Sähköisessä yhteis-kuntaopin kokeessa tila ei enää rajoita aineistojen käyttöä siten kuin paperisessa kokeessa, mutta aineistojen määrää ei kuitenkaan toistaiseksi lisätä olennaisesti nykyisestä. Eräs myönteinen sähköisen kokeen piirre on, että kuvien, karttojen ja diagrammien kokoa voidaan säätää vapaammin ja niiden yksityiskohtiin voidaan tarkentaa, jolloin tällaista aineistoa sisältävät tulkinta-tehtävät voivat olla aiempaa monipuolisempia. Myös uusia aineistotyyppejä kuten liikkuvaa kuvaa ja ääntä sisältäviä tehtäviä tullaan käyttämään yhteiskuntaopin kokeissa silloin kun se on mielekästä. Uudentyyppisiä, esimerkiksi laajempaa aineiston käsittelyä vaativia tehtäviä voi tulla yhteiskuntaopin kokeisiin myöhemmin, kun kokeita ja niiden arviointia kehitetään yhteistyössä ainejaoksen ja opettajien kanssa. Tärkeä muutos aikaisempaan verrattuna on, että yhteiskuntaopin sähköisessä ylioppilaskokeessa on tarjolla vain yhdeksän tehtävää ja niistä saa vastata vain viiteen. Kokelaalla on siis koetilanteessa enemmän aikaa yhtä tehtävää kohden kuin ennen. Tämä ei tarkoita sitä, että vastausten tulisi olla entistä pitempiä, vaan että niissä tulisi olla entistä enemmän näkyvissä kokelaan ajattelun terävyys ja kypsyys. Osassa tehtäviä enimmäispistemäärä on 20 ja osassa 30 pistettä. Ensiksi mainittuja on kokeessa tarjolla kuusi ja jälkimmäisiä kolme. On tärkeää huomata, että kokelas saa vastata kokeessa enintään kahteen 30 pisteen tehtävään! Yhteiskuntaopin kokeessa enimmäispistemäärä on 120 pistettä, jonka voi saada vastaamalla kahteen 30 pisteen ja kolmeen 20 pisteen tehtävään. Tehtäväsarjassa 30 pisteen tehtävät merkitään muista selvästi erottuvalla tavalla ja ne ovat sarjan lopussa. Yhteiskuntaopin kokeessa ei ole tehtäviä, joihin kokelaiden olisi pakko vastata. 2 Yhteiskuntaopin kokeessa kukin koetehtävä kohdentuu kuten ennenkin ensisijaisesti johonkin tiettyyn kurssiin, mutta joskus tehtävän aihe sivuaa usean eri kurssin aluetta. Yhteiskuntaopin jaoksen päättämä yleisperiaate koetehtävien kohdentumisessa lukion yhteiskuntaopin eri kursseihin on, että kuhunkin pakolliseen yhteiskuntaopin kurssiin kohdentuu yksi 30 pisteen ja yksi 20 pisteen tehtävä. Syventävään kurssin kohdentuu
kaksi 20 pisteen tehtävää. Yksi 20 pisteen tehtävä käsittelee teemoja, jotka integroivat useamman eri kurssin sisältöjä. Psykologian sähköinen ylioppilaskoe Psykologian sähköinen ylioppilaskoe mittaa perinteisen paperikokeen tavoin opiskelijan tiedon hallintaa ja valmiutta tiedon kehittelevään soveltamiseen. Psykologian sähköisessä kokeessa on mahdollista hyödyntää monitahoisia aineistoja erilaisten ilmiöiden, tapausten tai tutkimusten kuvaamiseksi ja havainnollistamiseksi. Sähköiset aineistot tukevat koetehtävien ankkurointia ajankohtaisiin ilmiöihin, yhteiskunnallisiin keskusteluihin ja tutkimuksiin. Psykologian sähköisessä kokeessa on yhdeksän tehtävää, joista vastataan viiteen. Kokeen enimmäispistemäärä on 120 pistettä. Tehtävät ovat aiempaa vaihtelevampia ja ne jaetaan kolmeen osaan. Reaaliaineiden sähköisten kokeiden määräysten ja reaaliaineiston kuvausten mukaan kokeen rakenne voi vaihdella eri koekerroilla, mutta tehtävien määrä ja enimmäispiste-määrä pysyvät vakioina (www.ylioppilastutkinto.fi/ylioppilastutkinto; Määräykset ja ohjeet; Sähköinen ylioppilastutkinto). Psykologian sähköisissä ylioppilaskokeissa on kolme osaa: Osa I, II ja III. Osan I tehtävistä saa 20 pistettä, osan II 20 pistettä ja osan III 30 pistettä. Kaikki tehtävät voivat olla moniosaisia. Osan I tehtävät ovat sisällöltään suhteellisen rajattuja keskeisen psykologisen tiedon muistinvaraista hallitsemista ja ymmärtämistä mittaavia tehtäviä (nk. perustehtävät). Nämä tehtävät voivat olla sisällöltään rajattuja, joissa kysytään johonkin olennaiseen psykologiseen käsitteeseen, teoriaan tai ilmiöön liittyvän tiedon esittämistä. Vastauksen enimmäispituus on yleensä rajoitettu (esim. 250 sanaa). Osan II tehtävät edellyttävät tiedollisen osaamisen lisäksi psykologisen tiedon kehittelevää soveltamista jonkun ilmiön, asian tai tutkimuksen analyysiin. Osan II tehtävät vastaavat psykologian perinteisen ylioppilaskokeen esseetehtäviä. Vastauksen enimmäispituutta ei ole rajoitettu. Osan III tehtävät vaativat laajempaa soveltamista ja kehittelyä. Tehtävät voivat edellyttää psykologisen tiedon tuottamista ja kehittelemistä esimerkiksi ilmiön analyysiin, tutkimuksen suunnitteluun tai tiedon ja tutkimuksen arvioimiseen. Osan III tehtävissä painotetaan asian tarkastelua eri näkökulmista sekä tiedon ja selitystapojen arviointia. Vastauksen enimmäispituutta ei ole rajoitettu ja kokelaalta odotetaan monipuolista, syvällistä ja perusteltua aiheen käsittelyä. Psykologian sähköisen kokeen jakaminen kolmeen osaan merkitsee olennaista muutosta aikaisempaan: kokelas ei enää voi täysin vapaasti valita vastaamiaan tehtäviä annettujen tehtävien joukosta. Kokelaan suoritukseen saa sisältyä korkeintaan kaksi tehtävää kustakin kokeen osasta. Tähän ratkaisuun on päädytty sen takia, että lukuisten osan I perustehtävien sisältyminen kokeeseen saattaisi houkutella valitsemaan vastattavaksi useita suppeita tehtäviä. Täysien pisteiden saavuttaminen edellyttää siten kolmen 20 pisteen ja kahden 30 pisteen tehtävän suorittamista.
Kokeen jakaminen kolmeen osaan tähtää siihen, että osien edellyttämää tiedonkäsittelyä olisi helpompi ennakoida. Tiedonkäsittelyvaatimuksia voidaan ennakoida analysoimalla tehtävänantoon sisältyviä käskysanoja, joista seuraavassa joitakin esimerkkejä. Osan I tehtävissä voidaan pyytää esimerkiksi kohteena olevan asian nimeämistä, kuvailemista, määrittelemistä tai selittämistä. Osan II tehtävissä edellytetään usein kohteena olevan ilmiön tai asian analysoimista, soveltamista ja vertailemista. Osan III tehtävät edellyttävät laajempaa pohtimista, tarkastelua, suunnittelemista, arviointia ja vertailua. Edellä kuvatuista käskysanoista saatetaan poiketa, eikä kaikissa tehtävissä ole käskysanaa lainkaan. Jokainen koetehtävä kannattaa lukea tarkkaan ja useampaan kertaan, jotta se tulisi tulkittua oikein ja tehtävän asettamat vaatimukset oikein ymmärrettyä. Kaikki tehtävät voivat sisältää aineistoja, kuten kuvia, kuvioita, tekstejä, taulukoita, videoita tai yksinkertaisia simulaatioita. Osan I tehtäväaineistot ovat sisällöltään rajatumpia kuin osien II ja III tehtävissä. Koetehtävät edellyttävät psykologisen tiedon soveltamista kyseisten aineistojen analysoimiseen. Psykologian sähköisessä kokeessa tarvitaan vastaavaa osaamista kuin perinteisissä psykologian ylioppilaskokeissa. Psykologian kokeeseen voi vuoden 2017 kokeissa vastata nojautumalla pääosin tekstinkäsittelyyn. Samalla on mahdollista tehdä kuvakaappauksia aineistoista tai täydentää vastaustaan tuottamalla käytettävissä olevilla ohjelmistoilla kaavioita tai piirroksia (tätä ei kuitenkaan edellytetä). Suosittelemme avaamaan koejärjestelmässä kaksi ikkunaa, joista toisessa opiskelija työstää vastaustaan ja toisessa on näkyvillä tehtävään liittyvä aineisto. Suositeltavaa on myös vastausten jäsentäminen luonnospapereille, jotka ovat sallittuja kokeessa. Ylioppilaskoejärjestelmässä ei voida automaattisesti rajoittaa vastaustilaa, joten kokelas on itse vastuussa vastauksen pituuden säätelystä tehtävänannon määräämissä rajoissa. Ylioppilastutkintolautakunta on tehnyt yleisen linjauksen, jonka mukaan ylioppilaskokeen suositellussa pituuden määrittelyssä käytetään merkkimäärää, ei sa-namäärää. Reaaliaineiden yhteisten käytäntöjen tukemiseksi vastauksen pituuden määrittely tapahtuu jatkossa merkkimäärän varassa. Koska opettajille ja kouluille tiedottamisessa on puhuttu sanamäärästä, käytetään kevään 2017 psykologian ylioppilaskokeessa sekä sana- että merkkimäärää väärinkäsitysten välttämiseksi. Koejärjestelmässä on itsessään laskuri, joka laskee vastauskentästä sekä sana- että merkkimäärän. Merkkimäärä on arviolta noin 10 kertaa sanamäärä (siten 50 sanan vastaus vastaa 500 merkkiä ja 200 sanan vastaus 2 000 merkkiä (mukaan lukien välilyönnit). Vastauksen pituuden ylityksestä rangaistaan seuraavasti: moniosaisessa tehtävässä 50 %:n sanamäärän ylityksestä vähennetään 1 piste ja 100 %:n ylityksestä 2 pistettä. Yksiosaisessa tehtävässä 50 %:n ylityksestä vähennetään 2 pistettä ja 100 %:n ylityksestä 4 pistettä. Psykologian kokeen jokaisen tehtävän yhteydessä on painike Liitä vastaukseesi kuvankaappaus. Tämä mahdollistaa sen, että kokelas voi halutessaan liittää vastaukseensa kuvan. Aiemman tiedotuksen mukaisesti tehtävänannot eivät kuitenkaan edellytä kuvakaappauksen liittämistä.
Kurssikoejärjestelmään voi tutustua ylioppilastutkintolautakunnan Abitti-sivustolla (www.abitti.fi). Sähköistämisprojektin sivuilta (digabi.fi) löytyy psykologian sähköisen kokeen erimerkkitehtäviä. Biologian sähköinen ylioppilaskoe Biologian sähköinen ylioppilaskoe järjestetään ensimmäisen kerran keväällä 2018. Tässä tiedotteessa on esitelty kokeen linjauksia. Kokeen rakenteesta ja tehtäviin vastaamisesta tiedotetaan tarvittaessa myöhemmin lisää. Kokeen tavoite Sähköisessä kokeessa arvioidaan nykyisen kokeen tavoin lukion biologian opetussuunnitelman mukaisten tavoitteiden saavuttamista sekä kokelaan kypsyyttä ja valmiuksia jatko-opintoihin. Ensimmäisissä sähköisissä kokeissa otetaan huomioon lukion opetussuunnitelman perusteet 2003 ja 2015. Kokeen rakenne Koe jakautuu kolmeen osaan. Rakenne on samankaltainen fysiikan, kemian ja biologian kokeissa, ja rakenteesta on esimerkki oheisessa taulukossa. Kokeen maksimipistemäärä on 120 pistettä. Osassa I on automaattisesti korjattavia tehtäviä, esimerkiksi väittämä- tai monivalintatehtäviä, sekä avoimen vastauskentän sisältäviä perustehtäviä. Tehtävät voidaan luokitella pääosin mieleen palauttamisen ja ymmärtämisen tasoille, mutta tehtävät voivat edellyttää myös muita ajattelun tasoja. Tehtävät ovat pakollisia. Osassa II tehtävät ovat esimerkiksi vertailu-, arviointi- tai sovellustehtäviä. Tehtävät voidaan luokitella pääosin ymmärtämisen, soveltamisen ja analysoimisen tasoille, mutta tehtävät voivat edellyttää myös muita ajattelun tasoja. Tehtävissä on valinnaisuutta osan sisällä. Osassa III tehtävät ovat esimerkiksi analysointi-, muunnos- tai kehittämistehtäviä. Tehtävät voidaan luokitella pääosin analysoimisen, arvioimisen ja luomisen tasoille, mutta tehtävät voivat edellyttää myös muita ajattelun tasoja. Tehtävässä annettu aineisto voi olla merkittävässä roolissa. Tehtävissä on valinnaisuutta osan sisällä. Rakenne-esimerkki Osan pistemäärä Tehtäviä Vastausten enimmaismäärä 1 (pakollinen) Osa I 20 p. 1 (voi koostua pienemmistä osatehtävistä) Osa II 60 p. 7 4 (á 15 p.) Osa III 40 p. 3 2 (á 20 p.) Kokeessa vastaaminen
Biologian sähköisessä ylioppilaskokeessa tarvitaan vastaavaa osaamista kuin paperisessa biologian ylioppilaskokeissa. Tekstin ja kuvien lisäksi tarkasteltavana materiaalina voidaan käyttää videoita ja ääntä. Aineistot voivat olla aiempaa laajempia. Hyvä vastaus on jäsennelty ja sisällöltään johdonmukainen Kuten paperikokeessa, sähköisessä kokeessa edellytetään biologisesti täsmällistä ilmaisua ja alan käsitteiden käyttöä. Keskeisten seikkojen painottaminen on tärkeämpää kuin hajanaisten yksityiskohtien esittäminen. Vastauksiin voi laatia koejärjestelmän ohjelmilla piirroskuvia, diagrammeja tai taulukoita. Tällaisia ohjelmia ovat esimerkiksi piirto-ohjelmat LibreOffice Draw, LibreOffice Impress, Pinta tai Gimp sekä LibreOffice Calc taulukkolaskentaohjelma. Kuvat, diagrammit ja taulukot liitetään vastaukseen kuvakaappauksen avulla. Toistaiseksi kuvakaappaukset ovat erillisinä vastauksen lopussa, jolloin niihin viittaaminen tekstissä on olennaista. Monivalintatehtävissä valitaan paras vastaus tarjolla olevista vaihtoehdoista. Vastauksen valitsemisessa voi hyödyntää kaikkia tarjolla olevia materiaaleja ja ohjelmia. Vastausten luonnostelemiseen voi käyttää kynää ja paperia, kuten nykyisinkin. Tehtävänlaadinnassa otetaan huomioon kokelaiden ja opettajien totutteleminen uuteen koeympäristöön ja teknisiin ratkaisuihin ensimmäisten kokeiden osalta. Miten uuteen kokeeseen voi valmistautua? Parhaiten sähköiseen kokeeseen voi valmistautua opiskelemalla monipuolisesti opetussuunnitelman mukaisia tietoja ja taitoja. Luontevana osana biologia opiskelua kannattaa harjoitella monimuotoisten materiaalien analysointia ja tulkintaa tutkimusten tekemistä ja tutkimustulosten analysointia biologialle tyypillisen tekstin tuottamista sähköisillä välineillä Lisäksi on hyvä tutustua Abitti-koejärjestelmään ja sen ohjelmiin. Terveystiedon sähköinen ylioppilaskoe Terveystiedon sähköinen ylioppilaskoe järjestetään ensimmäisen kerran syksyllä 2017. Tässä tiedotteessa esitellään kokeen tavoitetta, rakennetta, vastausten arvostelua, tehtäviin vastaamista ja kokeeseen valmistautumista. Kokeen tavoite Kokeen tarkoituksena on mitata kokelaan kypsyyttä ja opetussuunnitelman mukaisten tavoitteiden saavuttamista. Kokeen avulla arvioidaan opiskelijan kykyä monipuoliseen tiedonkäsittelyyn ja itsenäiseen kriittiseen ajatteluun sekä oppiaineen asiatietojen ja käsitteiden hallintaan. Kokeen rakenne Kokeessa on kolme osaa, joissa on yhteensä yhdeksän tehtävää. Näistä kokelas vastaa enintään viiteen tehtävään alla olevan ohjeistuksen mukaisesti. Kokeen maksimipistemäärä on 120 pistettä. Osa I sisältää kolme tehtävää (0-20 pistettä), joista kokelas vastaa yhteen tehtävään. Osan I tehtävät ovat luonteeltaan niin sanottuja perustehtäviä, jotka edellyttävät
kokelaalta pääasiassa tiedon muistinvaraista käyttämistä. Tehtävät voivat olla rajattuja tai yksi tehtävä voi sisältää useita pienempiä kysymyksiä. Osa II sisältää kolme tehtävää (0-20 pistettä), joista kokelas vastaa kahteen tehtävään. Osan II tehtävät edellyttävät kokelaalta pääasiassa kykyä tiedon soveltamiseen ja analysointiin, mutta tehtävät voivat edellyttää myös muita ajattelun tasoja. Osa III sisältää kolme tehtävää (0-30 pistettä), joista kokelas vastaa kahteen tehtävään. Osan III tehtävät voivat olla laajoja. Ne edellyttävät kokelaalta pääasiassa kykyä tiedon arviointiin ja kehittelyyn, mutta tehtävät voivat edellyttää myös muita ajattelun tasoja. Kokeen arvostelu Osan I tehtävät arvostellaan asiasisällön hallinnan perusteella (0-20 pistettä). Pisteytys ratkaistaan pääasiassa tehtävien lukumäärän perusteella, esimerkiksi kaksi kysymystä / 10 pistettä, neljä kysymystä / 5 pistettä tai viisi kysymystä / 4 pistettä. Hyvän vastauksen piirteissä voidaan kuvata 2 ja 4 pisteen vastauksen kriteerit (4 ja 5 pisteen kysymykset) tai 3, 6 ja 9 pisteen vastauksen kriteerit (10 pisteen kysymykset). Myös muunlaiset pisteytykset ovat mahdollisia. Osan II tehtävät arvostellaan asiasisällön hallinnan ja tiedonkäsittelyn perusteella (enintään 10 + 10 pistettä). Asiasisällön hallinnan osalta kuvataan 3, 6 ja 9 pisteen vastauksen kriteerit. Tiedonkäsittely arvostellaan taulukon 1 kriteerien mukaan. Taulukon sisältämien kriteerien tarkempi tehtäväkohtainen käyttö määritellään hyvän vastauksen piirteiden yhteydessä. Taulukossa olevat tiedonkäsittelyn arvostelukohteet ovat samanarvoisia, ja näistä muodostuva keskiarvo annetaan kokonaislukuna. Osan III tehtävät arvostellaan asiasisällön hallinnan ja tiedonkäsittelyn perusteella (enintään 15 + 15 pistettä). Asiasisällön hallinnan osalta kuvataan 4, 7, 10 ja 13 pisteen vastauksen kriteerit. Tiedonkäsittely arvostellaan taulukon 1 kriteerien mukaan. Taulukon sisältämien kriteerien tarkempi tehtäväkohtainen käyttö määritellään hyvän vastauksen piirteiden yhteydessä. Taulukossa olevat tiedonkäsittelyn arvostelukohteet ovat samanarvoisia, ja näistä muodostuva keskiarvo annetaan kokonaislukuna.
Tiedonkäsittelyn arvostelukohteet 0 (0) p 2 (3) p 4 (6) p 6 (9) p 8 (12) p 10 (15) p Käsitteiden käyttö Keskeisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö Muiden käsitteiden asianmukainen käyttö Tiedon käyttö tehtävänannon mukaisesti Soveltaminen, esim. käyttäminen, muuttaminen, oletusten tekeminen, aineistojen hyödyntäminen Analysointi, esim. vertailu, erottelu, luokittelu, ristiriitojen ja piilomerkitysten osoittaminen, olennaisen erottaminen epäolennaisesta, suhteiden tarkastelu (yhteydet, syysuhteet, vuorovaikutusmekanismit) Arviointi, esim. suhteuttaminen, yleistäminen, yhdistäminen, arvottaminen, valitseminen, toteutettavuus, vaikuttavuus Luominen, esim. kehittäminen, suunnitteleminen, tuottaminen, ongelmien asettaminen ja ratkaisu, johtopäätösten tekeminen Argumentaatio Väitteiden perustelu teorioiden, tutkimustiedon, faktojen ja esimerkkien avulla Kokonaisuus Jäsentyneen ja johdonmukaisen vastauksen rakentaminen Käsitteitä ei ole valittu eikä määritelty Tietoa ei sovelleta, aineistoa ei hyödynnetä Tietoa ei analysoida Tietoa ei arvioida Suunnitelmat ja mallit puuttuvat, ongelmia ei aseteta tai ratkaista, johtopäätöksiä ei tehdä Asioita ei perustella, perustelut eivät ole päteviä Vastaus on sekava, samoja asioita toistetaan eri kohdissa Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö satunnaista ja heikkoa Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa niukkaa ja heikkoa tai aineistoa toistavaa Tiedon analysointi satunnaista ja niukkaa Tiedon arviointi satunnaista ja niukkaa Suunnitelmien ja vaihtoehtoisten mallien luominen tai ongelmien asettaminen ja ratkaiseminen sattumanvaraista ja heikkoa, johtopäätökset ylimalkaisia tai liioittelevia Perusteluja niukasti, perusteleminen ylimalkaista, rajoittunutta, liioittelevaa tai epäuskottavaa Vastaus on heikosti jäsennelty ja se voi sisältää joitakin ristiriitaisuuksia, kokonaisuus hahmottuu heikosti Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinnassa ja käytössä joitakin puutteita, määrittely pinta-puolista Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa pintapuolista Tiedon analysointia paikoittain, otteeltaan pinta-puolista Tiedon arviointia paikoittain, otteeltaan pintapuolista Suunnitelmat ja vaihtoehtoiset mallit niukkoja, ongelmien asettaminen ja ratkaiseminen pintapuolista, johtopäätökset pintapuolisia Perusteluja paikoittain, perustelut toteavia, yksinkertaisia tai pintapuolisia, perusteluissa paikoin puutteita tai virheitä Vastaus on jäsennelty, mutta asiat jäävät irrallisiksi Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö pääosin asianmukaista Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa pääosin asianmukaista Tiedon analysointi pääosin monipuolista ja johdonmukaista Tiedon arviointi pääosin monipuolista ja johdonmukaista Suunnitelmien ja vaihtoehtoisten mallien luominen pääosin monipuolista, ongelmien asettaminen ja ratkaiseminen pääosin uskottavaa, johtopäätökset pääosin asianmukaisia Perusteluja useissa kohdissa, perustelut pääosin paikkaansa pitäviä Vastaus on pääosin johdonmukainen ja sitä on yritetty hahmottaa koko-naisuutena Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö asianmukaista Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa asianmukaista Tiedon analysointi monipuolista ja johdonmukaista Tiedon arviointi monipuolista ja johdonmukaista Suunnitelmien ja vaihtoehtoisten mallien luominen monipuolista, tiedon käsitteellistäminen, ongelmien asettaminen ja ratkaiseminen uskottavaa, johtopäätökset asianmukaisia Perusteluja useissa kohdissa, perustelut uskottavia ja selkeitä Vastaus on johdonmukainen ja muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö asiantuntevaa ja luontevaa Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa monipuolista ja luontevaa Tiedon analysointi systemaattista, kokonaisvaltaista ja oivaltavaa Tiedon arviointi systemaattista, kokonaisvaltaista ja oivaltavaa Suunnitelmien ja vaihtoehtoisten mallien luominen oivaltavaa ja uskottavaa, tiedon käsitteellistäminen sekä ongelmien asettaminen ja niiden ratkaiseminen vakuuttavaa, johtopäätökset loogisia ja jäsentyneitä Perusteluja kattavasti, perustelut monipuolisia ja vakuuttavia Vastaus on johdonmukainen ja muodostaa yhtenäisen, kiitettävästi jäsennellyn, asiassa pysyvän ja helposti ymmärrettävän kokonaisuuden
Kokeeseen valmistautuminen Parhaiten kokeeseen voi valmistautua opiskelemalla monipuolisesti opetussuunnitelman tavoitteiden edellyttämää osaamista. Kursseilla käytettävien opetusmenetelmien ja tehtävänantojen tulisi harjaannuttaa kokelaita ajattelutaitojen kehittämiseen, jotta valmius vastata selityksiä etsiviin ja päättelyä testaaviin tehtäviin sekä tiedon soveltamiseen kasvaa. Aineistojen käyttö tehtävien lähtökohtana lisääntyy. Tekstiaineistojen lisäksi kokeessa materiaalina voidaan käyttää esimerkiksi kuvia, videoita, ääntä, karttoja, mainoksia, taulukoita, tilastoja ja mittaustuloksia. Monimuotoisten aineistojen käyttö ja niiden analysoinnin, arvioinnin ja tulkinnan tulisi olla luonteva osa terveystiedon opiskelua. Lisäksi kannattaa harjoitella terveystiedolle tyypillisen tekstin, yksinkertaisten diagrammien, kaavioiden ja taulukoiden tuottamista sekä kuva-aineistojen täydentämistä sähköisillä välineillä. Myös Abitti-koejärjestelmään kannattaa tutustua. Uskonnon digitaalinen ylioppilaskoe syksyllä 2017 Syksystä 2017 alkaen uskonnon ylioppilaskoe suoritetaan ja koesuoritukset arvostellaan digitaalisessa ympäristössä. Digitaalisen kokeen rakenne Digitaalisessa uskonnon ylioppilaskokeessa on yhdeksän tehtävää, joista vastataan enintään viiteen. Koe on kaksiosainen. Osassa I on tarjolla kuusi tehtävää, joista kokelas voi vastata kolmeen, neljään tai viiteen. Osassa II on tarjolla kolme tehtävää, joista voi valita enintään kaksi. Osan I tehtävät arvostellaan pistein 0 20 ja osan II tehtävät pistein 0 30. Kokeen maksimipiste-määrä on 120. Maksimipisteisiin voi yltää valitsemalla osasta I kolme tehtävää ja osasta II kaksi tehtävää. Tehtävät voivat jakautua useaan alakohtaan. Näissä tapauksissa alakohtien enimmäispistemäärät ilmoitetaan erikseen ja alakohdat myös arvioidaan erikseen. Osan II tehtävät jakautuvat aina vähintään kahteen alakohtaan. Ei pakollisia tehtäviä Digitaalisen ylioppilaskokeen rakenne vaihtelee eri oppiaineissa. Uskonnon kokeessa tavoitteena on ollut valinnanvapauden maksimointi kokeen rakenteen asettamissa rajoissa. Tämän vuoksi kokeessa ei ole yhtään kaikille pakollista tehtävää. Ratkaisuun on vaikuttanut se, että uuden opetussuunnitelman mukaisesti uskonnossa on kursseja verrattain paljon, mutta pakollisia kursseja on vain kaksi. Oman lisänsä ylioppilaskokeen kehittämiseen tuo se, että muutaman vuoden ajan kestävänä siirtymäkautena kokeessa otetaan huomioon sekä vanhan että uuden opetussuunnitelman mukaan opiskelleet kokelaat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tehtävät laaditaan sellaisiksi, että ne joko sopivat molempiin opetussuunnitelmiin tai sisältävät vaihtoehtoisia osioita. Vaikka ylioppilaskokeessa tehtäviä tulee kaikista kursseista, on kirjoituksissa mahdollista menestyä, vaikka kaikkia syventäviä kursseja ei olisikaan suorittanut. Erityisesti uuden
opetussuunnitelman kurssit 5 ja 6 ovat luonteeltaan sellaisia, että ne syventävät jo aiemmissa kursseissa käsiteltyjä asioita. Tyypillisesti ylioppilaskokeessa useat tehtävät edellyttävät tietojen ja taitojen yhdistelyä yli kurssirajojen. Mukana on aina myös sellaisia tehtäviä, jotka integroivat uskonnossa opittua muihin oppiaineisiin, esimerkiksi äidinkieleen ja kirjallisuuteen, historiaan, yhteiskuntaoppiin, maantieteeseen, psykologiaan tai filosofiaan. Tehtävätyypit Digitaalisen ylioppilaskokeen tehtävätyyppien taustalla on Bloomin taksonomia ja sen muunnelmat, erityisesti Krathwohlin ja Andersonin taksonomia. Taksonomiat vaikuttavat uskonnon kokeessa siten, että eri tehtävät ja niiden osiot edellyttävät erilaisia taitoja ja tiedonkäsittelyn tapoja. Saman tehtävän eri alakohdat voivat olla vaativuudeltaan erilaisia. A-tason tehtäviä luonnehtii muistaminen, mieleen palauttaminen, asioiden tunnistaminen ja yhdistäminen. Monivalintatehtävät ovat tästä tyypillinen esimerkki. B-tason tehtävät edellyttävät ymmärtämistä, käsittämistä ja selittämistä. Tällaisia ovat esimerkiksi käsitteiden määrittelytehtävät. C-tason tehtävät ohjaavat tiedon soveltamiseen ja analysointiin. Vertailutehtävät kuuluvat tyypillisesti tähän ryhmään. D-tason tehtävissä mukana on luova elementti. Ne edellyttävät arviointia, syntetisointia, kehittelyä ja syvällistä pohtimista. Näiden tehtävien osalta on tärkeää huomata, että ne edellyttävät kykyä muuntaa ja kehitellä opetussuunnitelmassa määriteltyä osaamista myös sellaiselle alueelle, jota ei ole lukiossa välttämättä eksplisiittisesti käsitelty. Mikä tehtävissä muuttuu? Uskonnon kokeen digitalisoinnissa edetään maltillisin askelin, mutta kuitenkin siten, että digitaalisen ympäristön ominaislaatua hyödynnetään alusta lähtien. Digitaalinen ympäristö tuo kokeeseen monia uusia mahdollisuuksia. Näistä yksi on monimediaisten aineistojen aiempaa monipuolisempi käyttö. Tekstien, kuvien ja graafisten esitysten lisäksi tehtävien aineistoina voi olla myös äänitteitä ja videoita. Digitaalinen ympäristö mahdollistaa aiempaa laajempien aineistojen liittämisen kokeeseen. Digitaalisessa kokeessa on tehtäviä, jotka edellyttävät paperiseen kokeeseen verrattuna laajempien aineistojen hahmottamista, yhdistelemistä ja vertailua. Aineistojen laajuuteen vaikuttaa tehtävänanto: jos tehtävänä on tunnistaa esimerkiksi tekstin tyylilaji onko kyseessä rukous, saarna vai tieteellinen analyysi voi aineisto olla pituudeltaan huomattavasti laajempi kuin sellaisissa tapauksissa, joissa tehtävä edellyttää aineiston tarkkaa sisällöllistä analyysia. Osa uskonnon ylioppilaskokeen tehtävistä voi sisältää metakognitiivisia taitoja testaavia elementtejä, joita käytetään myös monissa korkeakoulujen pääsykokeissa. Tällainen on esimerkiksi mahdollisten monivalintatehtävien pisteittäminen kolmiportaisesti siten, että oikeasta vastauksesta saa yhden pisteen, väärästä saa miinuspisteen ja vastaamatta jättämisestä nolla pistettä. Tällöin kokelaan tulee kyetä arvioimaan sitä, kuinka varma hän on tiedoistaan.
Uskonnon digitaalisen ylioppilaskokeen arviointi Pistemäärät alle 25 % 25 50 % 50 % hyvä vastaus 80 % kiitettävä vastaus yli 80 % Tiedollinen osaaminen: arvioidaan opsin asiasisällön tuntemusta, käsitteiden asianmukaista ja täsmällistä käyttöä, sisällön ja tehtävänannon vastaavuutta sekä vastauksen rajausta sisältää hyvin vähän tai ei lainkaan aihealueen kannalta olennaisia tietoja ja käsitteitä esitetty yksi tai useampi aihealueen kannalta olennainen asia ja käsite sisältää useita aihealueen kannalta olennaisia asioita, käsitteiden käyttö ja määrittely on pääosin asianmukaista; vastaus voi sisältää myös yksittäisiä asiavirheitä (tarkemmat tehtäväkohtaiset kriteerit on esitetty hyvän vastauksen piirteissä) osoittaa aihealueen kiitettävää hallintaa; käsitteitä on käytetty asiantuntevasti ja luontevasti ja vastauksessa esitetyt tiedot ovat monipuolisia ja täsmällisiä (tarkemmat tehtäväkohtaiset kriteerit on esitetty hyvän vastauksen piirteissä) osoittaa aihealueen syvällistä ymmärtämistä ja kykyä liittää asiat laajempiin yhteyksiin Tiedon käsittely ja esitystapa: arvioidaan opiskelijan taitoa esittää, analysoida, arvioida ja soveltaa tietoa; esitystapaa arvioidaan vastauksen johdonmukaisuuden, eheyden ja tyylillisen sujuvuuden näkökulmista tyyliltään sekava ja rakenteeltaan jäsentymätön; vastaa tehtävänantoon vain osittain tai ei lainkaan; tehtävän aineistoa ei hyödynnetä eikä esitettyjä näkemyksiä perustella pätevästi rakenteeltaan jäsentymätön ja tyyliltään sekava; voi sisältää toistoa, liioittelua, epäuskottavia perusteluja ja luettelomaisuutta vastaa pääosin tehtävänantoa; esitetty useita aihealueen kannalta olennaisia tietoja ja näkökulmia; tehtävän aineistoa on hyödynnetty joiltain osin ja vastauksessa on merkkejä tiedon soveltamisesta ja kehittelystä; pyrkimys johdonmukaiseen rakenteeseen ja asioiden perustelemiseen; voi olla paikoin jäsentymätön ja luettelomainen; perustelut voivat olla pintapuolisia useat tehtävänannon kannalta olennaiset asiat ja näkökulmat on liitetty johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi; vastaus on tehtävänannon mukainen ja kieliasultaan huoliteltu; esitetyt perustelut ovat selkeitä ja monipuolisia; tietoa sovelletaan ja kehitellään uskottavasti tehtävän aineistoja on hyödynnetty oivaltavasti ja toisiinsa suhteuttaen; perustelut ovat vakuuttavia ja hyvin argumentoituja; voi sisältää kekseliäitäkin näkökulmia ja avauksia vaihtoehtoisiin lähestymistapoihin
Vastausten arviointi Uskonnon digitaalisessa ylioppilaskokeessa vastauksia arvioidaan yhtäältä kokelaan tiedollisen osaamisen, toisaalta tiedon käsittelyn ja esitystavan näkökulmista. Ylioppilastutkintolautakunnan uskonnon jaoksen laatimissa hyvän vastauksen piirteissä kuvataan tehtäväkohtaisesti hyvän vastauksen (n. 50 % tehtävän maksimipistemäärästä) ja kiitettävän vastauksen (n. 80 % tehtävän maksimipistemäärästä) tiedolliset kriteerit sekä tiedon käsittelyn ja esitystavan arvioinnin yleiset suuntaviivat. Käytännössä tiedollinen osaaminen, tiedonkäsittely ja esitystapa kytkeytyvät toisiinsa, sillä aihe-kokonaisuuden kannalta olennaisten tietojen hahmottaminen, asianmukaisten käsitteiden käyttö, argumentaation johdonmukaisuus ja tyylillinen sujuvuus liittyvät yhteen. Oheisessa taulukossa on kuvattu arvioinnin yleiset suuntaviivat, jotka auttavat tehtävien pisteittämisessä. Tarkista vielä ohjeistus www.ylioppilastutkinto.fi sivustolta.