Maisema-arkkitehtuurin perusteet 1B, kevät 2017 TILANRAJAUS
TILAVAIKUTELMA, TILAN HAHMOTTAMINEN Oleellista: havainnoitsijan ja tilan rajan välinen etäisyys, silmänkorkeuden ja tilaa rajaavan elementin korkeuden suhde missä määrin tilan raja, missä määrin taivas hallitsee näkökenttää Kuvalähde: Hans Loidl, Stefan Bernard (2003): Opening spaces. Design as landscape architecture.
Mitä suurempi etäisyyden ja tilaa rajaavan elementin korkeuden välinen suhde on, sitä voimakkaammin taivas hallitsee maisemaa ja päinvastoin. 1:1 taivas ei näy 3:1 taivas hallitsee jossakin määrin 8:1 taivas hallitsee Kuvalähde: Hans Loidl, Stefan Bernard (2003): Opening spaces. Design as landscape architecture.
Ylämäkeen kulkiessa katse kohdistuu polun pintaan (vasen kuva). Samaa polkua alamäkeen kulkiessa näkymä avautuu (kuva oikealla). Lammassaari, Helsinki.
TILAVAIKUTELMA Suljetussa tilassa (1:1) - turvallinen, ahdas Tilaa rajaavan elementin luonteella, esim. materiaalilla tai väreillä on oleellinen merkitys Kuvalähde: Hans Loidl, Stefan Bernard (2003): Opening spaces. Design as landscape architecture.
De geometriska haver (C. Th. Sörensen), Tanska
Suhde 3:1 avara tila Englantilaiselle maisemapuistolle tyypillinen suhde on 100-120 m pitkä nurmipinta, reunustettu 35-40 m korkeilla puilla: Taivas asettuu merkittäväksi osaksi koettua tilaa, tila on luonteeltaan avara reunoilta koettuna, mutta keskeltä suojattu ja suljettu. Kuvalähde: Hans Loidl, Stefan Bernard (2003): Opening spaces. Design as landscape architecture.
Århusin yliopiston kampusalue (C.Th Sorenssen), Tanska ei ole englantilainen maisemapuisto, mutta tilasommittelussa vastannee 3:1
KAHDEN TILAN VÄLISET TASOEROT MAASTOSSA Mitä epäselvempi tai matalampi tasoero on, sitä voimakkaampi rajauksen tulee olla, jotta se muodostaa tilaa. 1)Tukimuuri, ei muodosta itsenäistä reuna-aluetta, mutta on selkeä tilan raja 2)Jyrkähkö luiska, kapea reuna-alue ja selkeä tilan rajaus 3)Loiva luiska, käytettävissä oleva reuna-alue, heikko tilallinen vaikutus Kuvalähde: Hans Loidl, Stefan Bernard (2003): Opening spaces. Design as landscape architecture.
TERASSOINTI Rinteessä tasanteita ja terassointeja on mahdollista toteuttaa joko poistamalla tai lisäämällä maata Kuvalähde: Hans Loidl, Stefan Bernard (2003): Opening spaces. Design as landscape architecture.
PEHMEÄPIIRTEINEN TASOERO Korkeuseroja on mahdollista luoda maastonmuotoilulla myös vähittäin tasaamalla Merkintätavat: korkeuskäyrät (viivojen väkäset näyttävät alarinteen suunnan) Kuvalähde: Hans Loidl, Stefan Bernard (2003): Opening spaces. Design as landscape architecture.
Hyvin hienovarainen maastonmuoto kovera muoto usein luonteeltaan kokoava kun taas kupera muoto erottava
TASOEROJEN TILALLINEN VAIKUTUS Tilallisen vaikutuksen kannalta oleellisia: Tasoeron korkeus sekä katsojan sijainti ja katselukulma. Kuvalähde: Hans Loidl, Stefan Bernard (2003): Opening spaces. Design as landscape architecture.
Nostamalla alue ympäristöstään sen merkitys korostuu. 150 cm:n saakka (aikuisen ihmisen silmänkorkeus) näköyhteys säilyy. Jo 30-50cm:n tasoero erottaa tilallisesti ja toiminnallisesti. Samalla säilyy vahva yhteenkuulumisen vaikutelma ja liittyminen ympäristöön. Kuvalähde: Hans Loidl, Stefan Bernard (2003): Opening spaces. Design as landscape architecture.
70 cm 150cm tasoero tasapaino eri alueiden välillä: samanaikaisesti tilallisesti erilliset ja yhteenkuuluvat. Istuvan ihmisen ja lapsen näkökulmasta tilan jakautuminen on voimakkaampaa Kuvalähde: Hans Loidl, Stefan Bernard (2003): Opening spaces. Design as landscape architecture.
150cm tasoero johtaa tilalliseen rajautumiseen ja erottumiseen Yli 150cm:n tasoerot johtavat vähitellen tilalliseen eristäytymiseen Kuvalähde: Hans Loidl, Stefan Bernard (2003): Opening spaces. Design as landscape architecture.
ALASPAINETUT, LASKETUT ALUEET Maastossa alas painetut alueet luovat ympäristöstään erillisenä hahmottuvaa tilaa ja suojaisaa toimintapintaa. 30-50 cm tasoero saa aikaan tilallisen erottumisen, mutta yhteys ympäristöön on korostunut. 100 150cm tasoero aikaansaa voimakkaasti erillisenä hahmottuvan tilan, tasoeron luonteella on merkitystä. Kuvalähde: Hans Loidl, Stefan Bernard (2003): Opening spaces. Design as landscape architecture. Yli 150 cm tasoero saa aikaan epämiellyttävän, suojattomasti näkyvissä ja kuopassa olemisen vaikutelman.
Tarkasteltavan kohteen koko suhteessa etäisyyteen
Etäisyyden vaikutus näköhavaintoon
Liikkuvan ihmisen mittoja
Kuvalähde: Architectural Graphic Standards. Hoboken: Wiley, 2000