PÄÄTÖS Nro 88/08/1 Dnro ISY-2007-Y-216 Annettu julkipanon jälkeen 9.6.2008 HAKIJAT Hämeen TE-keskus ja Kaakkois-Suomen TE-keskus ASIA Kalatalousvelvoitteen lisäämistä Konniveden ja Ruotsalaisen järven säännöstelyä koskevaan Toisen vesistötoimikunnan päätökseen 20.3.1962 nro 16, Heinola, Asikkala, Jaala ja Iitti HAKEMUS Hakijat ovat ympäristölupavirastoon 21.9.2007 toimittamassaan hakemuksessa pyytäneet kalatalousvelvoitteen lisäämistä Toisen vesistötoimikunnan päätökseen 20.3.1962 nro 16. Hakijoiden esitys uudeksi lupaehdoksi kuuluu seuraavasti: "Luvan saajan on maksettava Hämeen ja Kaakkois-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksille yhteisesti 14 000 euroa kalatalousmaksua vuodessa käytettäväksi säännöstelystä aiheutuvien kalataloudellisten haittojen vähentämiseen ja toimenpiteiden tuloksellisuuden seurantaan. Maksu on maksettava vuosittain tammikuun loppuun mennessä. Kalatalousmaksun käyttöä suunniteltaessa on kuultava ao. kalastusalueita." Konnivettä ja Ruotsalaista säännöstellään toisen vesistötoimikunnan 20.3.1962 myöntämällä luvalla, jonka korkein hallinto-oikeus on säännöstelymääräysten osalta 24.5.1963 pysyttänyt. Olosuhteiden ja säännöstelyyn kohdistuvien yhteiskunnallisten tarpeiden muututtua käynnistettiin 1990-luvun puolivälissä mittava hanke säännöstelyn kehittämiseksi. Säännöstelymääräysten tarkistamista koskevat Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätös 20.12.2002 nro 74/02/1, Vaasan hallinto-oikeuden päätös 9.9.2004 nro 04/0273/2 ja korkeimman hallinto-oikeuden päätös 27.3.2006 taltio 676.
2 Kalatalousviranomaisten ja -yhteisöjen vaatimuksista huolimatta säännöstelyluvan tarkistamisen yhteydessä säännöstelylupaan ei sisällytetty kalatalousvelvoitetta, jolla kompensoitaisiin säännöstelystä kalakannoille aiheutuvaa haittaa. Hallinto-oikeuden perustelujen mukaan velvoitteesta ei voitu vastoin luvan haltijan tahtoa määrätä luvan muuttamisen yhteydessä, koska alkuperäisessä säännöstelypäätöksessä ei tällaista velvoitetta ole. Hakijoiden käsityksen mukaan se ei voi olla este velvoitteen antamiselle tilanteessa, jossa olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet ja velvoitteen antamiselle on olemassa asianmukaiset kalabiologiset perusteet. Oikeudelliset edellytykset lisäyksen tekemiseen ovat vesilain 2 luvun 22 c :n ja 22 :n 4 momentin nojalla olemassa. Päätöksen pysyvyyttä ei voida perustella sillä, ettei kymmeniä vuosia vanhassa päätöksessä ole annettu kalatalousvelvoitetta. Kalatalousvelvoitetta on voitava muuttaa myös silloin, kun sitä ei ole alun perin määrätty. Näiltä osin hakijat ovat viitanneet hakemukseen liitettyyn oikeustieteelliseen artikkeliin. Tällä hetkellä säännöstely on jo yli 40 vuoden ajan aiheuttanut jatkuvaa haittaa Konniveden ja Ruotsalaisen hauki- ja siikakannoille, eikä haittoja kompensoida, koska säännöstelylupaan ei sisälly kalatalousvelvoitetta. Haittoja ei ole myöskään korvattu. Säännöstelyn tarkistamisen yhteydessä tehdyt selvitykset osoittavat, että säännöstelyllä on selviä ja laaja-alaisia vaikutuksia Konniveden ja Ruotsalaisen vesi- ja rantaluontoon sekä kalakantoihin ja kalastukseen. Selvitysten perusteella säännöstelystä edellä sanotun tarkistuksen jälkeenkin aiheutuu haittaa erityisesti hauen ja siian sekä mahdollisesti myös lahnan lisääntymiselle. Hauen poikastuotannon kompensaatiotarpeeksi on arvioitu noin 50 000 esikesäistä poikasta vuodessa ja siian noin 30 000 kesänvanhaa poikasta vuodessa. Säännöstelystä aiheutuva kalataloudellinen haitta on perusteltua kompensoida asianmukaisella kalatalousmaksulla, joka mahdollistaa sopeutuvan velvoitehoidon. Tällöin voidaan joustavasti ottaa huomioon erilaiset vesivuodet, hoidon tuloksellisuuden seurannan tulokset sekä muu alueella toteutettava kalakantojen hoito. Maksu on tarkoituksenmukaista määrätä yhteisesti hakijoille, jotka hoitavat tarvittavan kalastusalueiden ja muiden asianosaisten kuulemisen ja sopivat maksun käytöstä.
3 Hakijoiden esitys kalatalousmaksun määräksi perustuu laskelmaan hauen ja siian poikastuotannon kompensoinnista, istukkaiden kuljetuksesta ja levityksestä sekä istutusten tuloksellisuuden seurannasta. Kalatalousmaksun suuruuden tulee perustua parhaaseen käytettävissä olevaan tutkimustietoon. Lähtökohtana voidaan käyttää säännöstelyn tarkistusselvityksen yhteydessä tehtyjen tutkimusten tuloksia. Konniveden ja Ruotsalaisen säännöstelyyn liittyvät olosuhteet ovat lähes 50 vuotta jatkuneen säännöstelyn aikana muuttuneet monella tavalla, miltä osin hakijat ovat viitanneet hakemukseen liitettyyn säännöstelyn tarkistamista koskevaan selvitykseen. Säännöstelyn taustalla olevat yhteiskunnalliset tarpeet ja arvostukset korostavat aiempaa enemmän ekologisia ja vesistön virkistyskäyttöön liittyviä arvoja. Vesistön tila on etenkin Konnivedellä kuormituksen vähetessä parantunut. Säännöstelyn kalataloudellisia vaikutuksia koskeva tieto on lisääntynyt olennaisesti ja kalakantojen hoidon edellytykset ovat merkittävästi parantuneet. ASIAN KÄSITTELY Hakemus on vesilain 16 luvun 9 :n mukaisesti annettu tiedoksi Kaakkois-Suomen ympäristökeskukselle. Muistutus ja vaatimukset tuli tehdä ympäristölupavirastolle viimeistään 1.11.2007. MUISTUTUS Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on säännöstelyluvan haltijana vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Konnivesi Ruotsalaisen säännöstelyä koskevassa Toisen vesistötoimikunnan päätöksessä 20.3.1962 ei ole annettu määräyksiä kalatalousvelvoitteista. Oikeuskäytännössä vesioikeuslain nojalla myönnettyyn lupaan ei ole pidetty mahdollisena määrätä uutta kalataloudellista velvoitetta vastoin luvan haltijan tahtoa, miltä osin ympäristökeskus on viitannut korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun KHO:1992:99. Olosuhteissa tapahtunutta muutosta arvioitaessa on nykytilannetta verrattava siihen aikaan, jolloin Konnivesi Ruotsalaisen alkuperäisen luvan käsittely oli vireillä, minkä ajan olosuhteisiin vaikutusarvio perustuu. Oleellista olosuhteiden muutosta luvan kä-
4 sittelyajankohtaan nähden ei ole tapahtunut. Paikallisia muutoksia järvissä on voinut tapahtua luvan voimassaoloaikana, mutta ne eivät voi olla perusteena koko järville vaikutuksia aiheuttavien säännöstelyjen lupaehtojen muutoksille. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on katsonut, että vesilain 2 luvun 22 4 momentissa tarkoitetaan jo olemassa olevien määräysten muuttamista, ei uusien lupamääräysten määräämistä, mistä johtuen haettuja velvoitteita ei voida määrätä. Myöskään olosuhteissa ei ole osoitettu tapahtuneen sellaisia oleellisia muutoksia, joiden perusteella kalatalousvelvoitetta voitaisiin muuttaa. Näyttövastuu on hakijoilla. Jos ympäristölupavirasto vastoin ympäristökeskuksen näkemystä päätyy tutkimaan kalatalousvelvoitetta ja sen suuruutta, on asiassa otettava huomioon ympäristökeskuksen näkemys kalataloushaitan suuruudesta. Tähän liittyen ympäristökeskus on esittänyt kannanottonsa ympäristölupavirastossa vireillä olevassa erillisessä hakemusasiassa dnro ISY-2003-Y-234. Vaikka säännöstelyyn ei liity kalatalousvelvoitetta, niin Vuolenkosken voimalaitoslupaan liittyen Konnivesi Ruotsalaisella on tehty kalaistutuksia. SELITYS Hakijat ovat Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen muistutuksen johdosta lausuneet, että vesilain 2 luvun 22 :n 4 momentin sanamuotoinen tulkinta johtaa kohtuuttomaan tilanteeseen, jossa pieni hieman alimitoitettu velvoite on muutettavissa, mutta kokonaan esimerkiksi puutteellisen tiedon vuoksi määräämättä jäänyt velvoite ei. Tällöin kaikkein kipeimmin korjausta vaativissa tilanteissa ei voitaisi tehdä mitään. Lain sanamuoto antaa mahdollisuuden myös toisenlaiseen tulkintaan. Kalatalousvelvoitetta koskevien määräysten muuttamisena voidaan pitää myös uuden velvoitteen määräämistä 0-velvoitteen tilalle. Konnivesi Ruotsalaisen säännöstely on käynnistetty alun perin Toisen vesistötoimikunnan 20.8.1959 antamalla väliaikaisella luvalla, johon sisältyvän lupaehdon 7) mukaisesti, "mikäli säännöstelyn johdosta havaitaan tarpeelliseksi, säännöstelijän on kustannuksellaan osallistuttava maataloushallituksen hyväksymällä tavalla vesistön kalakannan säilyttämiseksi katsottaviin toimenpiteisiin". Käytettävissä olevista asiakirjoista ei ilmene, miksi velvoitetta ei ole sisällytetty varsinaiseen lupaan. Väliaikaisessa
luvassa ollut määräys vahvistaa tulkintaa, että kyseessä on kalatalousvelvoitteen muuttaminen. 5 Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu KHO:1992:99, mihin Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on viitannut, on annettu ennen vesilain 2 luvun 22 c :n säätämistä. Mainittu korkeimman hallinto-oikeuden päätös ei sovellu tulkintaohjeeksi nyt puheena olevassa asiassa. Hakijat ovat olosuhteiden muutoksen osalta viitanneet korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun KHO:2004:98, missä olosuhteiden muutoksena on pidetty vesistön tilan parantumista, kalastoa koskevan tiedon lisääntymistä ja mahdollisuutta hoitaa kalakantoja aiempaa paremmin. Nämä olosuhteiden muutokset pätevät myös Konnivesi Ruotsalaisen alueella ja ilmenevät hakemukseen liitetystä säännöstelyn tarkistamista koskevasta selvityksestä. Olennaiseksi muutokseksi on katsottava myös säännöstelyn taustalla olevien yhteiskunnallisten tarpeiden ja arvojen muutos. Vuolenkosken voimalaitoslupaan liittyvät kalanistutukset johtuvat voimalaitoksen rakentamisesta aiheutuneista virtakutuisten kalojen lisääntymisalueen menetyksestä sekä vaelluksen estymisestä. Voimalaitoksen haittavaikutusten kompensoiminen ei siten liity mitenkään säännöstelyn hauki- ja siikakannoille aiheuttamaan haittaan. YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU Ympäristölupavirasto hylkää Hämeen TE-keskuksen ja Kaakkois-Suomen TE-keskuksen hakemuksen kalatalousvelvoitteen lisäämiseksi Konniveden ja Ruotsalaisen järven säännöstelyä koskevaan Toisen vesistötoimikunnan päätökseen 20.3.1962 nro 16, Heinolan kaupungissa sekä Asikkalan, Jaalan ja Iitin kunnissa. PERUSTELUT Konnivesi Ruotsalaisen säännöstely perustuu Toisen vesistötoimikunnan vesioikeuslain 1 luvun 5 :n nojalla myöntämään lupaan 20.3.1962 nro 16. Hakijat ovat vaatineet kalatalousvelvoitteen lisäämistä lupaan vesilain 2 luvun 22 :n 4 momentin ja 22 c :n nojalla.
6 Vesilain 22 luvun 2 :n 1 momentin mukaan ennen vesilain voimaantuloa myönnettyyn lupapäätökseen on sovellettava aikaisemmin voimassa olleita säännöksiä ja niitä koskevat oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät sanottujen säännösten mukaisesti sikäli kuin jotakin vesilain säännöstä ei ole määrätty lupapäätöksessä tarkoitetun yrityksen, toimenpiteen, laitteen tai rakennelman osalta sovellettavaksi. Elokuun 1. päivänä 1994 voimaan tulleen vesilain 2 luvun 22 c :n mukaisesti voidaan 22 :n 4 momentin mukaista menettelyä voimassa olevaan lupaan sisältyvien kalatalousvelvoitteiden muuttamiseksi tai tarkistamiseksi soveltaa myös ennen vesilain voimaantuloa olleiden säännösten nojalla annettuihin vastaaviin määräyksiin. Hallituksen esityksen (HE 17/1994 vp) mukaan ilman 22 c :n säätämistä oli ollut epäselvää, voitiinko 2 luvun 22 :n 4 momenttia soveltaa ennen vesilain voimaantuloa annettuihin kalanhoitovelvoitteisiin. Konnivesi Ruotsalaisen säännöstelylupaan ei sisälly vesilain 2 luvun 22 :n mukaista kalatalousvelvoitetta tai -maksua kalakannan säilyttämistä varten tai vastaavaa määräystä, jonka muuttamisen tai tarkistamisen edellytykset määräytyisivät vesilain 2 luvun 22 c :n ja 22 :n 4 momentin perusteella. Säännöstelyluvan lupaehto 7), jonka mukaisesti hakija on vastuussa kaikesta vahingosta ja haitasta, mitä yrityksen toimeenpanosta voi aiheutua, ei ole tällainen määräys, vaan tästä johtuvat oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät vesioikeuslain säännösten mukaisesti. Säännöstelyn aloittaminen Toisen vesistötoimikunnan 20.8.1959 antamalla väliaikaisella luvalla, missä säännöstelijälle oli asetettu velvollisuus tarvittaessa osallistua kalakannan säilyttämiseksi katsottaviin toimenpiteisiin, ei ole estänyt lopullisessa päätöksessä yrityksen määräämistä toimeenpantavaksi toisella tavalla ja toisia ehtoja noudattaen kuin väliaikainen päätös sisälsi. Kalatalousvelvoitteiden muuttamista ja tarkistamista koskevien vesilain säännösten perusteella ei voida määrätä kokonaan uudesta, vesioikeuslain nojalla annettuun päätökseen aiemmin kuulumattomasta velvoitteesta. Tämän vuoksi edellytykset kalatalousvelvoitteen lisäämiseen voimassa olevaan säännöstelylupaan vastoin luvan haltijan suostumusta puuttuvat ja hakemus on hylättävä.
7 KÄSITTELYMAKSU Päätöksestä ei peritä käsittelymaksua, koska kyse on valtion viranomaisen yleisen edun kannalta vireille panemasta hakemusasiasta. Vesilain 21 luvun 9 (muut. 88/2000). Ympäristöministeriön asetus ympäristölupaviraston maksullisista suoritteista (1388/2006).
8 MUUTOKSENHAKU Päätökseen haetaan muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. Muutosta tähän päätökseen saa hakea 1) se, jonka oikeutta tai etua asia saattaa koskea, 2) rekisteröity yhdistys tai säätiö, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka toimintaalueella toiminnan ympäristövaikutukset ilmenevät, 3) toiminnan sijaintikunta ja muu kunta, jonka alueella toiminnan ympäristövaikutukset ilmenevät, 4) alueellinen ympäristökeskus sekä toiminnan sijaintikunnan ja vaikutusalueen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ja 5) muu asiassa yleistä etua valvova viranomainen. Valitusosoitus liitteenä. Seppo Kemppainen Antti Ylitalo Martti Häikiö Päätöksen tekemiseen ovat osallistuneet ympäristöneuvokset Seppo Kemppainen ja Antti Ylitalo sekä ympäristöneuvoksen sijaisjäsen Martti Häikiö (asian esittelijä). Asiassa on äänestetty. MH/ph Tiedustelut: asian esittelijä, puh. 040 774 8088
V A L I T U S O S O I T U S Liite Määräaika ja valitusmenettely Valituskirjelmän sisältö Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen antamispäivästä sitä määräaikaan lukematta. Jos määräajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, lauantai, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, jouluaatto tai juhannusaatto, valitusaika jatkuu vielä seuraavana arkipäivänä. Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava Itä-Suomen ympäristölupaviraston kirjaamoon viimeistään 9.7.2008 ennen virka-ajan päättymistä. Käyntiosoite: Minna Canthin katu 64 B, Kuopio Postiosoite: PL 69, 70101 Kuopio Asiakaspalvelu: 020 690 180 Telekopio: 020 490 4999 Sähköposti: kirjaamo.isy@ymparisto.fi Virka-aika: klo 8.00-16.15 Valituksen lähettäminen postitse, telekopiona tai sähköpostina tapahtuu lähettäjän vastuulla. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Sähköisesti (telekopiona tai sähköpostina) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - päätös, johon haetaan muutosta - miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan. Valituskirjelmässä on ilmoitettava valittajan nimi, kotikunta ja yrityksen tai yhteisön Y-tunnus. Jos valittajan puhevaltaa käyttää hänen laillinen edustajansa tai asiamiehensä tai jos valituksen laatijana on joku muu henkilö, valituskirjelmässä on ilmoitettava myös tämän nimi ja kotikunta. Valituskirjelmässä on lisäksi ilmoitettava postiosoite, puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa. Valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen on allekirjoitettava valituskirjelmä. Valituskirjelmään on liitettävä Oikeudenkäyntimaksu - ne asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle - valtakirja, jos valittaja käyttää asiamiestä, tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta. Valituskirjelmä liitteineen, lukuun ottamatta valtakirjaa, on toimitettava kaksin kappalein. Muutoksenhakuasian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa peritään muutoksenhakijalta oikeudenkäyntimaksua 82 euroa. Maksusta ja maksuvelvollisuudesta vapautuksesta eräissä tapauksissa on säädetty tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa.
Liite päätökseen nro 88/08/1 YMPÄRISTÖNEUVOS ANTTI YLITALON ÄÄNESTYSLAUSUNTO (ERIÄVÄ MIELIPIDE) Ratkaisu Hyväksyn Hämeen TE-keskuksen ja Kaakkois-Suomen TE-keskuksen hakemuksen ja lisään Toisen vesistötoimikunnan päätökseen 20.3.1962 nro 16 lupaehdoksi 7 a): "Luvan saajan on maksettava vuodesta 2008 alkaen Hämeen ja Kaakkois-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksille yhteisesti 14 000 euroa kalatalousmaksua vuodessa käytettäväksi säännöstelystä aiheutuvien kalataloudellisten haittojen vähentämiseen ja toimenpiteiden tuloksellisuuden seurantaan. Maksu on maksettava vuosittain tammikuun loppuun mennessä. Kalatalousmaksun käyttöä suunniteltaessa on kuultava alueen kalastusalueita." Perustelut Hakijat ovat esittäneet perustelut niistä vesilain 2 luvun 22 :n 4 momentin tarkoittamista olosuhteiden muutoksista, joiden perusteella kalatalousvelvoitteen asettaminen on perusteltua. Kuten hakemukseen liitetyssä kalatalousvelvoitteita koskevassa OTT Matti Hepolan artikkelissa todetaan, vesilain 2 luvun 22 :n 4 momentin tarkoittaman velvoitteen muuttamismahdollisuuden rajaaminen koskemaan vain päätöksiä, joissa kalatalousvelvoite on asetettu, ei ole vesilain järjestelmään ja sen säännösten tavoitteisiin perustuva tulkintatapa. Lisäksi on otettava huomioon se, että Toisen vesistötoimikunnan päätöksen 20.3.1962 lupaehdon 7) mukaan "Hakija on vastuussa kaikesta vahingosta ja haitasta, mitä yrityksen toimeenpanosta voi aiheutua". Kalataloudellista haittaa tai vahinkoa ei ole mitenkään rajattu tämän lupaehdon ulkopuolelle. Tälläkin perusteella edellytykset kalatalousvelvoitteen asettamiselle ovat olemassa.
Hakijoiden perustelujen lisäksi on otettava huomioon, että yleinen tietämys säännöstelyn vaikutuksista järvien rantavyöhykettä lisääntymisympäristönään käyttäviin kalakantoihin täsmentyi tutkimuksellisella tasolla Suomessa vasta 1970-luvun jälkeen Riista- ja kalataloudellisen tutkimuslaitoksen (RKTL) kalataloudellisten säännöstelyselvitysten myötä. Konnivesi Ruotsalaisen säännöstelyn kalatalousselvitykset valmistuivat 2000-luvun alussa. Konnivesi Ruotsalaisen säännöstelyn alkaessa 1960-luvulla ei ollut käytettävissä tietoja säännöstelyn aiheuttamista rantavyöhykkeen elinympäristömuutoksista eikä niiden suorista tai välillisistä vaikutuksista kalakantoihin niin, että kalataloudellisen kompensaatiotarpeen arviointi olisi ollut mahdollista. Kun laadittujen selvitysten perusteella Konnivesi Ruotsalaisen säännöstelyn aiheuttaman kalataloudellisen haitan poistamiseen tarvittavien toimenpiteiden vuotuiset kustannukset on nyt luotettavasti arvioitu, niin on tarkoituksenmukaista määrätä kalatalousvelvoite toteutettavaksi kalatalousmaksuna. Ympäristöneuvos Antti Ylitalo