METODI Metodi eli tutkimusmenetelmä: Metodi välittäjänä havainnosta tulkintaan (A D). Kuva: Anna Lihammer, Arkeologiska upptäckter i Sverige. 2010. o Tutkimuksen tekemisen apukeinot, välineet, tavat, tekniikka o Päättelytekniikka ja monet ns. laadulliset menetelmät teorian ja metodin kohtaamista (hermeneutiikka, fenomenologia ) o Tietyllä metodilla tuotetaan aineistosta tietynlaista tieteellistä tietoa, toisella metodilla toisenlaista o Vaikka teoria, metodi ja aineisto sidoksissa toisiinsa, samoja metodeja voidaan käyttää toisistaan poikkeavissa aineistoissa ja teoriakehyksissä o Pohdittava, tuottaako valittu metodi/valitut metodit todella vastauksen tehtyihin tutkimuskysymyksiin (ks. reliabiliteetti ja validiteetti) o Suppeammassa merkityksessä metodit = vain aineistoille tehtävät analyysit
METODI Menetelmiä ennen kenttätöitä, niiden aikana ja jälkeen (seuraavassa vain joitakin huomioita) o Kenttätyömetodeissa mm.: Huomio aineistojen depositionaalisiin tekijöihin = minkälaisen tietoisen/ei-tietoisen toiminnan kautta artefaktit maaperään = toiminnan kontekstualisointia; mm. yksikkökaivaus (Harrisin matriisi) Havaintojen yhteys toisiinsa ja kokonaisuuteen Luotettava paikantaminen Alustavia ajoitus-, materiaali- ja funktiotulkintoja Dokumentointi- ja talteenottometodit o Laboratoriovaiheessa mm.: Materiaalianalyysit Ajoitus Konservointi o Raportti- ja julkaisuvaiheessa mm.: Osiin ja kokonaiskuvaan vaikuttavien tulkintojen pohjustaminen, mm. spatiaaliset, tilastolliset jne. analyysit Kuva: J. Mellanen, Helsinki Helsingin alla 2007
METODI Tenttiin luettava kirja Kevin Greene & Tom Moore, Archaeology: An Introduction 2010, s. 51 248 (ei 215 226): Kajoamattomat aineistonhankintamenetelmät Kaivaus Ajoitus Luonnontieteelliset menetelmät, analyysit Seuraavissa dioissa erityisesti Suomea koskevia lisäyksiä
METODI Kajoamattomat menetelmät (lisäyksiä tenttikirjaan suomalaisesta näkökulmasta) Inventointi Maastossa tapahtuvaa arkeologisten kohteiden järjestelmällistä paikantamista ja dokumentointia ja niihin liittyviä esivalmisteluja (maasto- ja toimistotyöpäiviä n. 1:1) Uusien kohteiden etsintää ja/tai ennestään tunnettujen kohteiden tarkastamista Toimijoina Museoviraston kenttäpalvelut, muut museoviranomaiset (mm. maakuntamuseot), yliopistot, Metsähallitus, yksityiset yritykset (mm. Mikroliitti Oy) Museoviraston kontrollissa Tutkimukselliset tai hallinnolliset syyt: mm. tiettyyn aikakauteen tai muinaisjäännöstyyppiin liittyvät tutkimukselliset syyt; maankäyttöön ja kaavoitukseen liittyvät hallinnolliset syyt monet toimeksiantajat mittaus kairaus koekuopitus
METODI - INVENTOINTI Laajuudeltaan, kohteiltaan ja tarkoitukseltaan moninaisia inventointeja, mm. (luokitteluperusteet eivät välttämättä toisiaan poissulkevia) o Topografisia inventointeja ( kohdennettuja/tarkkuusinventointeja, eisystemaattisia) monin eri tekniikoin: keskitytään oletettaville mj-kohteille; etuna joustavuus, riskinä liian vahvat ennakko-oletukset o Systemaattisia inventointeja: (satunnais)otatanta tai koko tietty alue; vaatii aika- ja henkilöresursseja, mm. kuntainventoinnit, pitkät linjainventoinnit o Vedenalaiset inventoinnit Kohteiden yleistä luokittelua mm.: o Muinaisjäännösstatuksen perusteella: juridinen merkitys, kohteen kaavamerkinnän vaikutus suojeluun; mm. kiinteä mj, mahdollinen mj, irtolöytö, kulttuuriperintökohde o Löytötavan perusteella: mm. näköhavainto, koekuoppa, vanha kartta, laserkeilaus Aiemmin tunnetun muinaisjäännöksen inventointia Oulun Hupisaarten möljällä.
METODI - INVENTOINTI Inventointeja koskevia säädöksiä ja ohjeita Suomessa mm. muinaismuistolaki, maankäyttö- ja rakennuslaki, Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuohje (päivitys 2016) Tiedot Museoviraston muinaisjäännösrekisteriin Ruotsissa vastaava rekisteri: Riksantivarieämbetet Fornsök Inventointisäädökset maakohtaisia Inventoinnin onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä sattuman lisäksi tarpeeksi perusteellinen esityö (mm. vanhojen karttojen asemointi, arkistotutkimukset, alueen löydöt), inventoijan koulutus ja kokemus Kuva: Muinaisjäännösrekisteriote Oulun Hangaskankaan kohteesta.
METODI Uutta kajoamattomissa menetelmissä mm.: Uusi euroopplainen Galileo-satelliittinavigointijärjestelmä käyttöön 12/2016 (Maanmittauslaitos mukana kehittämisessä) Ilmalaserkeilaus LiDAR: Maanmittauslaitoksen tuottama kolmiulotteinen pistemäinen aineisto ja siitä laaditut maastomallit; vain osasta Suomea, täydennetään jatkuvasti; liiaksi (?) valikoituvat kohteet Ilmakuvauksen stereomallit ja koko maan kattavat, muutaman vuoden välein päivittyvät ortokuvat, jotka oikaistu karttaprojektioon = mittatarkkoja ilmakuvia Dronit lisänneet ilmakuvauksen mahdollisuuksia, mm. kuvien oton lisäksi niissä erilaisia mittalaitteita Geoteknisen monitoroinnin menetelmät, mm. maatutkauksen kehittyminen Maasto-olosuhteet helpottavat tai haastavat maatutkausta.
METODI - ARKEOBOTANIIKKA Metodiesimerkkinä arkeobotaniikka (paleobotaniikka) Kasvijäänteiden lisääntynyt merkitys arkeologiassa menetelmien kehittyessä ja virhelähteiden eliminoituessa Arkeobotaniikkaa tarvitaan mm. ympäristörekonstruktioihin, talous-, asutus-, ravitsemus- ja maisema-arkeologiaan Esim. arkeobotaanisesti havaittava metsänraivaus: kaskeaminen, pellonraivaus (ns. muinaispellot eli fossiiliset pellot esille myös mm. raivausröykkiöiden avulla), laiduntaminen, hirvieläinten houkuttelu ruohovartisille kasvillisuusalueille, asuinalueiden raivaaminen Kuvat: Det svenska jordbrukets första femtusen år. 2004.
1990-luvulta lähtien myös ihmisten ja kasvien suhde ym. yhteisölliset ja ideologiset tasot, mm. maisema-arkeologian monet painotukset, puutarhat, status- ja tabukasvit jne. Kasvijäänteet joskus enemmän artefakteja kuin ekofakteja? Helsinkiläisen Erhard-suvun ryytimaan kasveja 1700-luvun alkupuoliskolta. Kuva: J. Mellanen, Helsinki Helsingin alla 2007
Aspegrenin puutarha Pietarsaaressa: o Rovasti G. Aspegren perustanut 1700-luvun lopulla Rosenlundin pappilan yhteyteen yrtti- ja keittiökasvipuutarhat o Nykyisin ennallistettuna hyöty- ja koristekasvipuutarhana o Jaettu kortteleihin; mm. lääke- ja mausteyrtit, koristekasvit jne.
Arkeologialle merkityksellisiä kasvillisuustyyppejä o Luonnonkasvit mm. biostratigrafian indikaattoreina; Suomen alueen biostratigrafiaa ilmastovaiheiden mukaan: ns. 1. preboreaali, 2. boreaali, 3. atlanttinen, 4. subboreaali, 5. subatlanttinen 1 2 3 4 5
o Hemerofiilit (apofyytit) eli ilman ihmistä selviävät, mutta ihmisen vaikutuksesta hyötyvät ja ihmisen läsnäoloa indikoivat kasvit, mm. ns. kulttuuririkkaruohot kuten nokkonen, jauhosavikka, piharatamo o Ruderaatit eli uudiskasvillisuus = yleensä satunnaisbiotoopit ihmistoiminnan muokkaamilla tai kuluttamilla mailla, esim. pujo Jauhosavikka ja piharatamo. Kuvat 1800-luvun kasvikuvastosta, ks. J.Mellanen, Helsinki Helsingin alla 2007 Länsisiperialainen ruderaatti
Härkäpapu. Kuva: Wikimedia Commons. o Hemerokorit eli ihmisen tarkoituksellisesti tai tahattomasti kuljettamat kasvit, mm. pihasaunio o Viljakasveja seurailevat rikkakasvit, mm. ruiskaunokki Pihasaunio ja ruiskaunokki. Kuvat: Wikimedia Commons, (vas. Tiia Monto). o Varsinaiset viljellyt ja kasvatetut (domestikoidut) kasvit: viljat, leguminoosit, juurikkaat, hedelmäpuut, mauste- ja lääkeyrtit
o Muinaistulokkaat eli arkeofyytit: ihmisen myötävaikutuksella ennen 1600-luvun alkua levinneet; monet alun perin hyötykasveja, esim. arokasvi sikoangervo rautakaudella ravinto- ja lääkekasvina; 1600-lukua nuoremmat tulokkaat neofyyttejä o Polemokorit eli sotilastulokkaat erityisesti ravintokasvien ja rehun mukana, mm. ukonpalko linnoituksilla Sikoangervo. Kuva: Wikipedia. o Painolastikasvit: purjeveneiden painolastin purkupaikoille painolastin (esim. piikivet) mukana Ukonpalko. Kuva: Suomen luonnonsuojeluliitto.
Arkeologian menetelmistä kasvillisuushistorian tutkimisessa o Dendrokronologia eli puulustotutkimukset ja -ajoitukset ilmastohistorian selvittämisessä ja absoluuttisena ajoitusmenetelmänä o Siitepölyanalyysi eli palynologiset tutkimukset; pölyjen ns. kaukolentoongelma 1 2 Valtimon Ristijärven siitepölydiagrammi; huom. vaihtuva %-asteikko 3 4 5
o Makrofossiilianalyysit Makrofossiilit: pääosin siemenet ja jyvät, myös muut kasvinosat: Hiiltyneet kasvijäänteet Löytökohteet: mm. liedet/liesien lähiympäristöt, palaneet rakennukset, paalunsijat, jätekuopat, hautaroviot, auranjäljet ja muut lannoitetuhka-alueet Villit kasvit usein aliedustettuja näytteissä Subfossiilit (= hiiltymättömät) Säilymismekanismit: hapeton ympäristö (mm. kaivot, suot/suoruumiit, meromiktiset järvet), kuivuminen, mineralisoituminen, 1 2 jäätyminen Tyypillinen suomalainen hapan ja niukkakalkkinen podsolimaannos huono säilymisympäristö 3 4 5
Hiiltyneet ja subfossiiliset kasvijäänteet helposti sekundääreille paikoille ihmistoiminta, vesi, routa, eläimet, kasvien juuret Ei kaukolento-ongelmaa, usein (ei aina, mm. eläinten kuljettamat) selvä yhteys käyttötapaan Makrofossiilien tutkimus Näytteen hiiltyneet partikkelit erotetaan ns. kellutusmenetelmällä (ks. kirjasta) Tärkeimpien suomalaisten viljakasvien jyvät; hiiltymisprosessissa hieman muutoksia morfologiassa 1 2 ohra, vehnä, ruis, kaura Painanteet Erityisesti saviastioissa astian poltossa palaneiden kasvinosien jäljet 3 4 5
o Järvet kasvijäänteiden (erityisesti siitepölyjen) näytteenottokohteina: Dimiktinen järvi = kahdesti vuodessa koko vesimassan (= holomiktinen) täyskierto veden keväinen ja syksyinen lämpötilamuutos + tuulen vaikutus; tyypillinen suomalaisjärvi Meromiktinen järvi = vesimassasta vain osa (miksolimnion) sekoittuu, osa (monolimnion) pysyvästi kerrostunut maastomuodot suojaavat tuulelta + veden tihentyminen eri syistä; monolimnion muuttuu vähitellen hapettomaksi ja orgaanista ainesta säilyttäväksi (sis. mm. rikkivetyä); stabiili pohjavesi mahdollistaa lustosedimenttien muodostumisen siitepölyjä ja makrofossiileja Kuva: Saara Hirvonen. 2012
Ruskomaannos lauhkean seka- ja lehtimetsän maannos; paksu multainen humuskerros; meillä harvinainen Podsolimaannos yleisin maannostyyppi Pohjois-Suomessa ja yleensä havumetsävyöhykkeellä karikekerros (kangas)humuskerros vaalea huuhtoutumis- eli uuttumiskerros rikastumiskerros pohjamaa Podsolimaannos. Kuva: Wikipedia