Sellutehtaan sivuvirtojen hyödyntäminen uusiutuvana energiana Utilization of pulp mill side streams as a source of renewable energy

Lappeenrannan teknillinen yliopisto School of Energy Systems Energiatekniikan koulutusohjelma BH10A0202 Energiatekniikan kandidaatintyö Sellutehtaan sivuvirtojen hyödyntäminen uusiutuvana energiana Utilization of pulp mill side streams as a source of renewable energy Työn tarkastaja: Aija Kivistö Työn ohjaaja: Aija Kivistö Lappeenranta 26.3.2017 Essi Melanen

TIIVISTELMÄ Lappeenrannan teknillinen yliopisto School of Energy Systems Energiatekniikka Essi Melanen Sellutehtaan sivuvirtojen hyödyntäminen uusiutuvana energiana Kandidaatintyö 2017 Tarkastaja: Aija Kivistö Ohjaaja: Aija Kivistö 36 sivua, 16 kuvaa ja 5 liitettä Hakusanat: biojalostamo, sellutehdas, tuotekaasu, uusiutuva diesel, kuivattu ligniini Tämän kandidaatintyön tavoitteena on selvittää, kuinka sellutehtaiden sivuvirroista tuotetaan uusiutuvaa energiaa uusimpien käytössä olevien innovaatioiden avulla. Tutkimus toteutetaan kirjallisuustyönä pääasiassa yritysten ja organisaatioiden julkaisujen, www-sivujen, YVA-raporttien ja lehtiartikkeleiden avulla. Selluteollisuuden uusi sukupolvi on biojalostamot, joissa puu ja sellunvalmistusprosessin sivuvirrat pyritään käyttämään 100-prosenttisesti hyödyksi. Käytössä on uusia tapoja tuottaa energiaa sellunvalmistusprosessin sivuvirtana syntyvistä mäntyöljystä, kuoresta ja ligniinistä fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi. Puuperäisen biomassan luokittelu edelleen hiilineutraaliksi raaka-aineeksi EU:n uudessa uusiutuvan energian direktiivissä tukee Suomen energia- ja ilmastostrategiaa. Suomalainen metsäteollisuus on murrosvaiheessa. Perinteinen paperinvalmistus vähenee, mutta sellun ja kartongin tuotanto ovat lisääntyneet. Uusilla biojalostamoilla suunnataan myös kokonaan uusille markkina-alueille, kuten biopolttoainetuotantoon. Avainasemassa ovat puun parempi hyötykäyttösuhde, tuotantokustannusten ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. energiatehokkuus sekä

SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto 5 2 Metsäteollisuuden toimintaympäristön muutos 7 2.1 Megatrendit... 7 2.2 Kestävä kehitys... 8 2.3 Sääntely ja politiikan vaikutukset... 9 2.3.1 Ilmastotavoitteet ja energian käyttö... 9 2.3.2 Päästökauppa... 10 2.3.3 Liikenne... 11 2.3.4 Jätevero... 11 2.4 Toimintaympäristön muutoksen haasteet ja mahdollisuudet... 12 3 Sellutehtaasta biojalostamoksi 13 3.1 Sellutehtaan yleisesittely... 14 3.1.1 Kuitulinja... 15 3.1.2 Lipeälinja... 16 3.2 Perinteisen sellutehtaan ja biojalostamon erot... 17 3.3 Rakenteilla ja suunnitteilla olevat sellutehdashankkeet Suomessa... 18 3.3.1 Äänekosken biotuotetehdas... 19 3.3.2 Kuopion havusellutehdas... 20 3.3.3 Kemijärven biojalostamo... 21 4 Sivuvirroista uusiutuvaa energiaa 24 4.1 Tuotekaasu... 24 4.1.1 Kuorenkaasutusprosessi... 24 4.1.2 Tuotekaasun hyödyt ja haasteet... 26 4.2 Uusiutuva diesel... 27 4.2.1 Mäntyöljyn valmistus... 27 4.2.2 Uusiutuvan dieselin valmistusprosessi... 28 4.2.3 Uusiutuvan dieselin hyödyt ja haasteet... 29 4.3 Kuivattu ligniini... 30 4.3.1 LignoBoost-prosessi ja ligniinin kuivaus... 31 4.3.2 Kuivatun ligniinin hyödyt ja haasteet... 33 5 Johtopäätökset 34 6 Yhteenveto 36 Lähteet Liite 1. Sellun tuotanto Liite 2. Sellun vienti Liite 3. Markkinamassan kysyntä maailmassa Liite 4. Massa- ja paperiteollisuuden kaatopaikkajätteet ja CO2-päästöt Liite 5. Energian kokonaiskulutus Suomessa

LYHENNELUETTELO CCS Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (carbon capture and storage) CFB Leijukerroskaasutin (circulaiting fluidized bed) CO2 Hiilidioksidi MCC Mikrokiteinen selluloosa RES Uusiutuvan energian direktiivi (renewable energy sources directive) YVA Ympäristövaikutusten arviontiraportti

5 1 JOHDANTO Metsäteollisuudella on vahvat juuret Suomessa. Ensimmäinen selluloosatehdas aloitti toimintansa Suomessa vuonna 1876 (Metsäteollisuus ry 2013). Nykyisin toiminnassa olevia sellutehtaita on 16 (Metsäteollisuus ry 2016a). Sellutehtaiden päätehtävä on ollut valmistaa puuhakkeesta sellua paperin ja kartongin jatkojalostukseen. Kasvava huoli ympäristöstä, energiasäädösten ja jätelain tiukkeneminen, kilpailun kiristyminen sekä fossiilisten polttoaineiden CO2-päästöjen rajoittaminen ovat muuttamassa sellutehtaita biojalostamoiksi. Uusissa biojalostamoissa tehostetaan puun käyttöä entisestään prosessin sivuvirtoja ja tähteitä hyödyntämällä. Viimeaikaiset ja tulevat suuret investoinnit suomalaisiin sellutehtaisiin ovat tehneet aiheesta ajankohtaisen ja mielenkiintoisen. Metsiä hoidetaan Suomessa hyvin, ja metsää kasvaa enemmän kuin sitä kaadetaan. Valveutuminen ympäristöasioissa antaa mahdollisuuden laajentaa kilpailukenttää uusiin tuotteisiin ja näin ollen kasvattaa markkinoita. Havusellun kysynnän odotetaan edelleen kasvavan maailmalla, minkä vuoksi uudet sellutehdasinvestoinnit ovat kannattavia. Suomen selluteollisuutta lisäämällä pystytään lisäämään myös uusiutuvan energian tuotantoa. Metsäteollisuus tuottaa noin 70 prosenttia Suomen uusiutuvasta energiasta (Motiva 2016b). Selluteollisuus on kuitenkin yksi suurista hiilidioksidipäästöjen tuottajista, vaikka uudet tehtaat eivät juurikaan käytä fossiilisia polttoaineita. Euroopan komission ehdotus uudesta RES II -direktiivistä (30.11.2016) tukee Suomen metsäteollisuuden puuperäisen biomassan käyttöä, mikä tarkoittaisi puupolttoaineiden pysymistä hiilineutraaleina polttoaineina (European Commission 2016). Suomen biotalousstrategialle sillä on suuri merkitys. Aihetta on käsitellyt aiemmin muun muassa Lohi (2008) diplomityössään Biojalostamo sellutehtaan näkökulmasta ja Hiltunen (2009) kandidaatintyössään Meesauunin vaihtoehtoiset polttoaineet. Viime vuosien uudet innovaatiot ja investoinnit sellutehtaille sekä meneillään olevat ja suunnitellut sellutehdashankkeet tarjoavat näin ollen uutta tietoa siitä, kuinka metsäteollisuuden toimintaympäristö muuttuu. Tämä kandidaatintyö tarjoaa läpileikkauksen Suomen selluteollisuuden bioinvestointien nykyisestä tilanteesta.

6 Maailmanlaajuisten uusien selluinvestointien myötä sellun hinnan arvioidaan laskevan (PTT 2016). Kilpailu on kiristynyt, ja ilmastosopimukset ajavat fossiilisia polttoaineita käyttävää teollisuutta ahtaalle. Sellutehtaiden on parannettava kannattavuuttaan uusien tuotteiden sekä energiatehokkuuden avulla. Suomalaiset sellutehtaat vastaavat haasteeseen kukin omilla ratkaisuillaan. Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisen metsäteollisuuden toimintaympäristön muutosta sekä sellutehtaiden muuttumista biojalostamoiksi. Tavoitteena on selvittää uusimmat käytössä olevat innovaatiot, kuinka sellutehtaan sivuvirroista tuotetaan uusiutuvaa energiaa. Tutkielma toteutetaan kirjallisuustyönä. Lähteinä tässä kandidaatintyössä käytetään pääasiassa yritysten ja organisaatioiden julkaisuja ja www-sivuja, YVA-raportteja sekä lehtiartikkeleita.

7 2 METSÄTEOLLISUUDEN TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOS Suomalainen metsäteollisuus on kokenut suuria muutoksia yli 500-vuotisen historiansa aikana. Eri aikakausilla on tuotettu suuressa mittakaavassa eri tuotteita. Tämän hetken trendi vaikuttaisi olevan paperin tuotannon lasku, mutta samaan aikaan kartongin ja sellun kysyntä kasvavat maailmanlaajuisesti. Liitteessä 1 on esitetty Suomen metsäteollisuuden raakapuun käyttö toimialoittain vuonna 2015, josta nähdään massateollisuuden käyttäneen 59 prosenttia metsäteollisuuden käyttämästä raakapuusta. Vaneri- ja sahateollisuuden puunkäyttö oli 41 prosenttia. Selluntuotanto ei ole viimeisen viiden vuoden aikana merkittävästi muuttunut. (Luonnonvarakeskus Luke 2016b; Metsäteollisuus ry 2016b) Tuotantomäärä kasvaa kuitenkin Äänekosken uuden biotuotetehtaan valmistuttua ja aloitettua tuotantonsa. Metsäteollisuuden tuotteiden kysynnän taustalla ovat globaalit megatrendit. Metsäteollisuuden rakenteeseen vaikuttavat lisäksi kestävän kehityksen tavoitteet ja sääntely. Kestävä kehitys huomioidaan sekä yhtiöiden arvoissa että toiminnassa. Yritykset ovat sitoutuneet noudattamaan yhteisiä tavoitteita ja ekologisuus on avainasemassa. 2.1 Megatrendit Megatrendeillä tarkoitetaan globaalisti vaikuttavia seikkoja. Metsäteollisuuden näkökulmasta näitä ovat ilmastonmuutos, väestönkasvu, digitalisaatio, kasvava keskiluokka, kaupungistuminen, elämäntapojen muuttuminen ja ympäristötietoisuuden kasvu. (UPM 2015b) Osa megatrendeistä vaikuttaa yritysten toimintaan suoraan, osa välillisesti. Ilmastonmuutos on sekä suoraan että välillisesti merkittävä muutoksenaiheuttaja metsäteollisuuden kannalta. Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa suotuisasti metsien kasvukausien pituuteen, mutta voi lisätä muun muassa metsiä tuhoavia myrskyjä ja tarjota paremmat olosuhteet metsiä tuhoaville hyönteisille ja eliölajeille. Lisäksi vaikutusta voi olla eri puulajien kasvuun metsissä. (Luonnonvarakeskus Luke 2016a) Vaikka metsäteollisuus on varsin hiilineutraali teollisuudenala, koska raaka-aineena käytetään puuta, osassa prosesseista käytetään fossiilisia polttoaineita. Korvaamalla fossiiliset polttoaineet uusiutuvilla, hyödyntämällä entistä tehokkaammin puuta ja sen

8 sivuvirtoja sekä parantamalla energiankäyttöä metsäteollisuuden aiheuttamaa hiilijalanjälkeä pystytään pienentää entisestään. Metsäteollisuuden yritykset kehittävät lisäksi uusiutuvia puupohjaisia materiaaleja uusiutumattomien tilalle. Esimerkiksi mäntyöljystä ja ligniinistä on kehitetty ja kehitteillä tuotteita, joilla voidaan muun muassa korvata öljyä ja maakaasua. (Spectrum 2013; UPM Biopolttoaineet 2015; Peltola-Timperi 2015) Maailman väkiluku sekä keskiluokka kasvavat ja samaan aikaan ihmisiä muuttaa lisää kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin. Kaupungistuminen ja ihmisten vaurastuminen näkyvät kulutuksessa. Erityisesti kehittyvillä markkinoilla kysyntä kasvaa ja varsinkin pehmopaperin kysynnälle voidaan odottaa merkittävää kasvua. Kulutuksen lisääntyminen on positiivinen asia markkinataloudelle, mutta kääntöpuolena on riski ympäristön liiallisesta kuormittumisesta. Uusiutuvilla tuotteilla pystytään edes osin pienentää ympäristön kuormitusta. Lisäksi ihmiset ovat koko ajan valveutuneempia ympäristöasioissa ja käyttämiensä tuotteiden ekologisuudessa. Ympäristötietoisuus ohjaa ihmisiä valitsemaan mielestään ekologisempia tuotteita ja ratkaisuja, minkä voi odottaa lisäävän metsäteollisuuden yritysten tuottamien uusiutuvien tuotteiden kysyntää. (UPM 2015b) Digitalisaation kasvu on vaikuttanut metsäteollisuuden kannalta Suomessa varsinkin paperiteollisuuteen. Tämä on näkynyt runsaina määrinä paperikoneiden sulkemisia 2000-luvun aikana. Viimeisen kymmenen vuoden aikana paperitehtaita on suljettu muun muassa Kajaanissa, Myllykoskella ja Voikkaalla. Vaikka digitalisaation kasvu vaikuttaa paperin kysyntään negatiivisesti, tuo se lisää kysyntää esimerkiksi pakkaus- ja kartonkiteollisuudelle verkkokaupan kasvaessa. (Metsäteollisuus ry 2015b) 2.2 Kestävä kehitys YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ohjaavat yritysten tavoitteita. Tavoitteet näkyvät sekä yritysten arvoissa että toiminnassa. (Metsäteollisuus ry 2016c) Suomen Metsäyhdistyksen mukaan metsätalouden kestävällä kehityksellä tarkoitetaan kolmea eri osa-aluetta. Nämä ovat ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävä kehitys. (Metsäyhdistys ry) Ekologisella kestävällä kehityksellä tarkoitetaan biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemin toimivuuden säilymistä sekä ihmisen toiminnan

9 sopeuttamista suhteessa luontoon siten, ettei se rasita maapallon kestokykyä. Metsätalouden näkökulmasta tämä tarkoittaa vastuullista metsänhoitoa, puuntuotantoa ja -jalostusta sekä ekologisten tuotteiden valmistusta. Taloudelliselta ja sosiaalista kestävää kehitystä metsätalous tukee muun muassa tarjoamalla työpaikkoja, huolehtimalla työntekijöidensä hyvästä työturvallisuudesta ja sekä parantamalla työhyvinvointia. (Ympäristöministeriö 2013) Suomen biotalousstrategia pohjaa kestävän kehityksen tavoitteisiin, joka ohjaa osaltaan metsäteollisuuden yrityksissä tehtäviä valintoja. Koska kansainvälisessä mittakaavassa Suomen metsien luonnonvarat ja käyttömahdollisuudet ovat merkittävän suuret, halutaan varmistaa, ettei EU:n lainsäädännöllä tai muilla kansainvälisillä päätöksillä estetä tai vaikeuteta suomalaisten metsien potentiaalia. (Biotalous 2014) Valtio haluaa edistää uusien biojalostamoiden syntymistä Suomeen. Metsäbiotalouden ydinajatuksia onkin, että metsien tarjoamia raaka-aineita pystytään hyödyntää ja kehittää tehokkaasti (Maa- ja metsätalousministeriö 2016d). 2.3 Sääntely ja politiikan vaikutukset Metsäteollisuuteen vaikuttavat sekä kansainväliset ilmastosopimukset että Suomen omat tavoitteet. Ilmastonmuutoksen estämiseksi valtiot pyrkivät vähentämään tuottamiensa kasvihuonekaasupäästöjen määrää. Uusiutuvan energian määrää pyritään lisäämään ja ympäristön kuormitusta näin ollen vähentämään. 2.3.1 Ilmastotavoitteet ja energian käyttö EU:n tavoitteena on leikata jäsenmaidensa kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia ja vuoteen 2030 mennessä 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Uusiutuvan energian osuus kulutetusta energiamäärästä tulisi nostaa vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttiin ja vuoteen 2030 mennessä vähintään 27 prosenttiin. Energiankulutusta vähennystavoitteet samoille vuosille ovat 20 ja vähintään 27 prosenttia. Ilmasto- ja energiatavoitteiden tarkoituksena on estää maapallon keskilämpötilan nouseminen yli kahden asteen. Vuoden 2050 päästövähennystavoite on 80 95 prosenttia vuoden 1990 tasosta. (European Union 2016)

10 Suomi on sitoutunut EU:n tavoitteisiin, joiden lisäksi Suomella on omia kansallisia tavoitteita. Suomen omilla tavoitteilla pyritään tukemaan suomalaista metsätaloutta. Uusiutuvan energian lisääminen, hiilen käytöstä luopuminen energiantuotannossa ja liikenteen uusiutuvien polttoaineiden osuuden lisääminen parantavat ja vankistavat entisestään metsäteollisuuden asemaa. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016a) Suomen uusi kansallinen energia- ja ilmastostrategia vuoteen 2030 hyväksyttiin hallituksessa 24.11.2016. Kokonaisenergiankulutuksesta noin neljännes tuotetaan jo nyt puupolttoaineilla. Vuonna 2030 puupohjaista energiaa arvioidaan tuotettavan 120 130 TWh. (Maa- ja metsätalousministeriö 2016c) Uusiutuvan energian osuus loppukulutuksesta aiotaan nostaa yli 50 prosenttiin ja hiilen käytöstä energiantuotannossa aiotaan luopua seuraavan vuosikymmenen aikana. Pitkän aikavälin tavoitteena on saada Suomen energiajärjestelmästä täysin hiilineutraali. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016c) Euroopan komission 30.11.2016 julkaisema direktiiviehdotus pitää sisällään erityisesti Suomen kannalta tärkeät puu- ja biomassan kestävyyskriteerit. Uusi direktiivi mahdollistaa sähkön ja lämmön tuotannon sekä kiinteistä että nestemäisistä biomassoista laskennallisesti nollapäästöisesti EU:n päästökaupassa. Kriteereiden ehtoina ovat tietty vähimmäismäärä kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koko bioenergian elinkaaren ajan sekä muun muassa metsien uudelleenistuttaminen ja vastuullinen hakkuu. Nykyinen direktiivi koskettaa ainoastaan liikenteen biopolttoaineita sekä muita bionesteitä. Kyseisen direktiivin on tarkoitus astua voimaan vuonna 2021. (Maa- ja metsätalousministeriö 2017) 2.3.2 Päästökauppa Päästökauppajärjestelmällä EU pyrkii seuraamaan tuotettuja kasvihuonekaasupäästöjä sekä pääsemään hiilidioksidin päästövähennystavoitteisiin. Sellutehtaat kuuluvat päästökauppalain piiriin, mikäli tehtaalla poltetaan fossiilisia polttoaineita. Päästökauppa koskee vain niitä hiilidioksidipäästöjä, jotka syntyvät fossiilisen polttoaineen polttamisen seurauksena. Voidakseen päästää hiilidioksidia ilmakehään laitos tarvitsee päästöluvan. (Energiavirasto 2016) Päästöoikeuksia jaetaan ilmaiseksi monelle teollisuuden alalle, mutta ilmaisten päästöoikeuksien määrää vähennetään vuosittain 37,4 miljoonaa kappaletta. Yhtä hiilidioksiditonnia varten tarvitsee yhden

11 päästöoikeuden. Jos yritys ei saa ilmaisia päästöoikeuksia tai nämä eivät riitä, joutuu se ostamaan lisää oikeuksia. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016b) Päästökauppajärjestelmän tavoitteena on kannustaa tuotantolaitoksia vähentämään hiilidioksidipäästöjä, vaikkakin päästöoikeuksien alhaiset hinnat eivät ole toimineet välttämättä toivotunlaisena kannustimena (Ympäristöministeriö 2016). 2.3.3 Liikenne Vuonna 2013 Suomen tieliikenteen hiilidioksidipäästöt olivat 11 200 000 tonnia (Motiva 2016a). Verotuksen ja uusien henkilöautojen CO2-päästönormien avulla pyritään vähentämään liikenteen hiilidioksidipäästöjä. EU:n liikenteestä noin 96 prosenttia käyttää polttoaineenaan fossiilisia polttoaineita, mikä tarkoittaa vähintään 20 prosenttia kaikista EU:n kasvihuonekaasupäästöistä. Vuoden 2050 päästötavoitteen saavuttaminen edellyttää liikenteen päästöjen vähentämistä 60 prosenttia. (Euroopan Unioni 2014) Liikenteen määrän ei odoteta tulevaisuudessa vähentyvän, joten hiilineutraalien ratkaisujen kehittäminen liikenteen käyttöön on näin ollen välttämätöntä. Suomen tavoite on, että vuoteen 2020 mennessä uusiutuvien polttoaineiden osuus liikenteessä on 20 prosenttia (Maa- ja metsätalousministeriö 2016b). Vuoteen 2030 mennessä tieliikenteeseen myydystä polttoaineesta vähintään 30 prosenttia on tarkoitus olla biopolttoainetta (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016c). Valtio tukee kotimaisen uusiutuvan polttoaineen kehitystä ja tuotantoa, mistä metsäteollisuus voi hyötyä käyttämällä sivutuotteitaan uusiutuvan energian valmistukseen (Maa- ja metsätalousministeriö 2016a). 2.3.4 Jätevero Vuoden 2016 alusta jäteveroa on maksettu 70 euroa tonnilta kaatopaikalle toimitettavasta jätteestä (Tulli 2016). Sellutehtailla syntyvä viherlipeäsakka on merkittävin kaatopaikalle päätyvä jätejae (kts. liite 4). Vuonna 2011 voimaan astui teollisuuden kaatopaikoille laajennettu jätevero, joka on nostanut kaatopaikkasijoittamisen kustannuksia. Jätevero motivoi parantamaan entisestään jätteiden hyötykäyttöä. Suomen massa- ja paperiteollisuus on vähentänyt kaatopaikalle päätyvän jätteen määrää vuodesta 1992 yli 90 prosenttia tuotantoon suhteutettuna parantamalla sivuvirtojen ja jätteiden hyötykäyttöä. Lupamenettelyiden hitaus ja

12 sivutuotteiden luokittelu jätteiksi ovat suurimpia esteitä sivuvirtojen hyödyntämiselle. (Metsäteollisuus ry 2015a) 2.4 Toimintaympäristön muutoksen haasteet ja mahdollisuudet Kuten aiemmin mainittiin, Suomen metsätalouden toimintaympäristö on vuosisatojen aikana muuttunut paljon. Selluteollisuus joutuu muuttumaan entistä hiilineutraalimmaksi useasta syystä. Merkittävin syy muutokseen on ollut kysyntä, mutta yhä kasvavissa määrin sääntely ja kestävän kehityksen tukeminen vaikuttavat metsätalouden rakenteeseen. Uusiutuvasta raaka-aineesta valmistettavat tuotteet ja materiaalit sekä bioenergia avaavat metsäteollisuuden yrityksille uusia markkina-alueita perinteisten saha-, paperi-, kartonki- ja sellutuotteiden rinnalle. Fossiilisten polttoaineiden hintojen nousu on pakottanut miettimään vaihtoehtoisia polttoaineita prosesseissa poltettavaksi. Uusilla biotuotteilla ja -ratkaisuilla metsäteollisuusalan yritykset voivat päästä mukaan markkina-alueille, jotka aiemmin ovat olleet vain fossiilisia polttoaineita tuottavien yritysten kilpailukenttänä. (Maa- ja metsätalousministeriö 2016d) Kasvattamalla tehtaan tuotevariaatiota turvaudutaan sellun kysynnän vaihteluihin. Toisaalta tämän hetken ennusteiden mukaan kysynnän odotetaan ainoastaan nousevan (kts. liite 3). Sellun vienti on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 2009. Vuoden 2015 suurin yksittäinen vientimaa oli Kiina (kts. liite 2). Kulutuksen voidaan odottaa tulevaisuudessa kasvavan entisestään varsinkin kehittyvissä maissa, mikä tarkoittaa raaka-aineiden tarpeen lisääntymistä. Kilpailu uusiutuvista raaka-aineista voi olla tiukkaa ja raaka-aineiden saanti hankaloitua. Raaka-ainekustannusten vaihtelu sekä raaka-aineiden saatavuus voivat aiheuttaa epävarmuutta. (UPM 2015b, 15 16). Tämä voi vaikuttaa osaltaan yritysten investointisuunnitelmiin.

13 3 SELLUTEHTAASTA BIOJALOSTAMOKSI Sellua on valmistettu Suomessa 140 vuotta (Metsäteollisuus ry 2013). Vaikka uusista sellutehtaista tehdään biojalostamoita, joissa hyödynnetään sivuvirtoja ja jätteitä tehokkaasti, voidaan perinteisiäkin sellutehtaita pitää biojalostamoina. Myös vanhoilla ja perinteisillä sellutehtailla valmistetaan sivutuotteena syntyvää mäntyöljyä ja tärpättiä sekä tuotetaan sähköä yli oman tarpeen. Kuvassa 1 on esitetty Suomen puupohjaista polttoainetta käyttävät biojalostamot, joihin sellutehtaatkin lukeutuvat. Kuva 1. Puupohjaista polttoainetta käyttävät biojalostamot (Metsäteollisuus ry 2016a). Maa- ja metsätalousministeriön mukaan noin neljännes energian kokonaiskulutuksesta Suomessa on tuotettu puupolttoaineilla. Energiasisällöllä mitattuna puupolttoaineita käytettiin vuonna 2015 93 TWh. Mustalipeän polton osuus oli yli 40 prosenttia kaikesta puupolttoaineiden tuottamasta energiasta. (Maa- ja metsätalousministeriö 2016c)

14 3.1 Sellutehtaan yleisesittely Sulfaattisellunkeitto on nykyään yleisin massan valmistuksen muoto ja se on käytössä kaikilla Suomen sellutehtailla. Sulfaattikeiton etuja ovat massan vahva laatu, raakaaineena voidaan käyttää kaikkia puulajeja sekä kemikaalien talteenotto on tehokasta ja taloudellista. Lisäksi sivutuotteina syntyy tärpättiä, mäntyöljyä ja sähköä. (Vakkilainen & Kivistö 2010, 31) Kuvassa 2 on esitetty sellunvalmistusprosessin periaate. Haihduttamo Kuva 2. Sulfaattiselluprosessi (Pöyry 2015, 39). Sulfaattisellun valmistusprosessi voidaan jakaa kuitulinjaan ja lipeälinjaan. Kuvassa 2 kuitulinjaa on merkitty oranssilla ja lipeälinjaa sinisellä viivalla. Kuitulinja koostuu kuorimosta, keittämöstä, pesemöstä, lajittelusta, valkaisusta ja kuivauskoneesta. Kuitulinja käsittää varsinaisen sellun valmistusprosessin. (KnowPulp 2015) Lipeälinja eli talteenotto koostuu haihduttamosta, soodakattilasta, turbiinista, kaustisoinnista ja meesauunista. Lipeälinja jaetaan vielä erikseen kemikaalikiertoon ja kalkkikiertoon. Talteenoton tehtävänä on ottaa talteen keittimestä saatava laihalipeä ja palauttaa se takaisin keittimeen. Tehtaalla käytetään prosesseissa runsaasti vettä, joka otetaan läheisestä vesistöstä ja palautetaan puhdistettuna takaisin. Lipeä- ja kuitulinjan

15 lisäksi tehtailla on vedenkäsittelylaitos. Tehtaalla voi olla myös kuorikattila, jolla tuotetaan energiaa soodakattilan lisäksi. (KnowPulp 2015) 3.1.1 Kuitulinja Sellun valmistus alkaa kuorimolta. Kuorimolla puu kuoritaan kuorimarummussa, jossa siitä erotetaan kuori, kivet, hiekka sekä metallit. Kuorinnan jälkeen puu haketetaan mahdollisimman hyvälaatuiseksi ja homogeeniseksi hakkeeksi. Hakkeen laadulla on vaikutuksia massan laatuun. Haketettu biomassa varastoidaan hakekasoille. Puu pyritään käyttämään prosessissa mahdollisimman tuoreena, jottei se ehtisi kuivua. (KnowPulp 2015) Hakkeen sijaan tai sen lisäksi raaka-aineena voidaan käyttää sahojen tai vaneritehtaiden sivutuotteina syntynyttä purua tai lastuja (Vakkilainen & Kivistö 2010, 32). Keiton tehtävänä on poistaa kuituja sitovaa ligniiniä. Puuhaketta käsitellään keittokemikaaleilla korkeassa paineessa ja lämpötilassa, jotta puun sisältämä selluloosa saataisiin erkanemaan. Vahvasti alkalisen keittoliuoksen vaikuttavat kemikaalit ovat natriumhydroksidi ja natriumsulfidi. (Hupa & Hyöty 2002, 522) Keittoliuosta kutsutaan valkolipeäksi, joka keiton seurauksena muuttuu mustalipeäksi. Mustalipeä sisältää keittokemikaaleja ja liuennutta puuainesta, kuten ligniiniä. Keitossa syntyy ruskeaa massaa, josta sellua valmistetaan. Keiton jälkeen massa pestään, jolloin massa ja mustalipeä saadaan erotettua toisistaan. Mustalipeä johdetaan haihduttamolle. Lajittelussa massasta erotetaan haitalliset epäpuhtaudet. Lajitin erottelee massasta hyväksytyn jakeen sekä hylätyn jakeen eli rejektin. Sellussa oleva jäännösligniini poistetaan hapen ja alkalin avulla happidelignifioinnissa. Happidelignifiointivaihe on tärkeä osa prosessia sekä taloudellisesta että ympäristönsuojelun näkökulmasta. Tällä on merkittävä vaikutus sellutehtaan päästöihin, sillä mitä enemmän ligniiniä saadaan poistettua happivaiheessa, sitä vähemmän tarvitaan valkaisukemikaaleja. Valkaisun tarkoitus on sellun vaaleuden lisääminen, joka nostaa sellun jalostusarvoa. Kemikaalit kuormittavat jätevedenpuhdistamoa, mikäli niitä joudutaan käyttämään paljon massan valkaisussa. (KnowPulp 2015) Valkaisun jälkeen märkä massa siirretään integroidulla tehtaalla paperitehtaalle. Integroimattomalla tehtaalla massa kuivataan sellutehtaan kuivauskoneella. Märkä

16 massa syötetään perälaatikon kautta kuivauskoneen viiraosalle. Puristinosalla vedenpoisto tapahtuu mekaanisesti puristamalla ja kuiva-ainepitoisuudeksi saadaan 45 55 prosenttia. Mekaanisesti kuivattu massa johdetaan kuivauskaappiin ja kuivataan lämpöenergian avulla haihduttamalla. Kuivatun massan kuiva-ainepitoisuus on lopuksi noin 90 prosenttia. Kuivattu sellu leikataan arkeiksi ja paalataan. (KnowPulp 2015) 3.1.2 Lipeälinja Sellutehtaan kemikaalikierto on mahdollisimman suljettu eli kemikaalit pyritään kierrättämään tehokkaasti. Kierrätysprosentti on korkea, sillä puuraaka-aineesta yli 95 prosenttia pystytään käyttämään hyödyksi. Eniten prosessista päätyy kaatopaikalle sooda- eli viherlipeäsakkaa, sillä sen hyödyntäminen on hankalaa suurien alkali- ja raskasmetallipitoisuuksien vuoksi. Kaatopaikalle päätyy myös tuhkaa, vaikkakin osa tuhkasta voidaan käyttää hyödyksi esimerkiksi metsälannoitteena. (KnowPulp 2015) Lipeälinja koostuu kemikaali- ja kalkkikierroista. Talteenoton periaate on esitetty kuvassa 3. Kuva 3. Sulfaattiprosessin kemikaalien talteenottokierrot (KnowPulp 2015). Keittämöltä saapuvan laihalipeän kuiva-ainepitoisuus on noin 15 prosenttia. Haihduttamolla lipeä vahvistetaan noin 60 85 prosentin kuiva-ainepitoisuuteen vettä haihduttamalla. (Hupa & Hyöty 2002, 522-533) Vahvistettu mustalipeä sisältää suurimmaksi osaksi ligniiniä, joka on soodakattilan tärkein polttoaine (Björk et al. 2015,

17 186). Vedenpoiston lisäksi haihduttamon tehtäviä ovat metanolin, tärpätin ja suovan erotus (Vakkilainen & Kivistö 2010, 60). Soodakattilan kaksi tehtävää ovat kemikaalien ja prosessissa syntyvän palamislämmön talteenotto. Soodakattila tuottaa energiaa polttamalla vahvistetun mustalipeän sekä sellun valmistusprosessin eri vaiheissa syntyneet hajukaasut. (Vakkilainen & Kivistö 2010, 60) Palamisen seurauksena mustalipeän sisältämä natrium ja rikki eroavat mustalipeästä, jolloin muodostuu lämpöenergiaa. Keittokemikaaleina käytettävät natriumin ja rikin yhdisteet otetaan talteen soodakattilan pohjalta sulan muodossa. (Hupa & Hyöty 2002, 540) Keiton kannalta yksi tärkeimmistä yhdisteistä on natriumsulfaatti. Sula liuotetaan laihavalkolipeään, jolloin muodostuu viherlipeää. (Vakkilainen & Kivistö 2010, 60) Lämpö otetaan talteen soodakattilan kattilaveteen, jolloin vesi höyrystyy. Turbiinin avulla höyrystä saadaan tuotettua sähköä, jota syötetään valtakunnan sähköverkkoon. Höyryä käytetään lisäksi tehtaan prosesseissa. (KnowPulp 2015) Viherlipeästä erotetaan kiintoaines eli viherlipeäsakka, joka poistetaan prosessista jätteenä (Itä-Suomen ympäristölupavirasto 2006, 7). Kaustisoinnin tehtävänä on muuttaa viherlipeä kalkin avulla keitossa käytettäväksi valkolipeäksi. Viherlipeä sisältää natriumkarbonaattia, joka kalsiumoksidin avulla saadaan muutettua valkolipeän natriumhydroksidiksi. Kaustisoinnissa muodostuu kalsiumkarbonaattia eli meesaa. (KnowPulp 2015) Meesa ja valkolipeä erotetaan toisistaan meesasuotimilla, jolloin valkolipeä on valmista uudelleenkäytettäväksi. Meesa poltetaan meesauunissa, jossa kalsiumkarbonaatti hajoaa hiilidioksidiksi ja kaustisoinnissa uudelleenkäytettäväksi kalsiumoksidiksi. (Itä-Suomen ympäristölupavirasto 2006, 7) 3.2 Perinteisen sellutehtaan ja biojalostamon erot Perinteisen sulfaattisellutehtaan tuotteisiin kuuluvat sellu sekä sivutuotteina syntyvät tärpätti, mäntyöljy, kuori ja puru. Sellutehdas tuottaa sähköenergiaa yli oman tarpeensa, joten sähköenergiaa syötetään sähköverkkoon. Osassa prosesseja käytetään fossiilisia polttoaineita, kuten maakaasua ja polttoöljyä. (KnowPulp 2015) Kuten luvussa 3 mainittiin, biojalostamot eivät ole selluteollisuudessa uusi ilmiö, koska perinteinen selluteollisuus on jo biojalostamista. Uudet biojalostamot erottautuvat perinteisistä

18 sellutehtaista korkeammalla jätteiden ja sivutuotteiden hyödyntämisasteella sekä korvaamalla fossiiliset polttoaineet uusiutuvilla. Prosesseissa tarvittavia polttoaineita valmistetaan sivuvirroista. Biojalostamot ovat entistä energiatehokkaampia ja puu pyritään hyödyntää entistä paremmin. (Lohi 2008, 8 9) Uusien kuitu-, energia- ja kemikaalituotteiden ansioista biojalostamot saavat uusia asiakkaita sellunostajien rinnalle. Äänekosken, Kuopion ja Kemijärven biojalostamoiden YVA-raporttien perusteella voidaan päätellä, että oleellisia biojalostamokonseptin osia ovat kaasutusprosessi ja mädättämö, joilla saadaan valmistettua biokaasua tehtaan prosesseihin. Kaasuttamalla valmistettava tuotekaasu ja mädättämällä valmistettava biokaasu ovat vaihtoehtoisia polttoaineita maakaasun ja polttoöljyn tilalle. (Pöyry 2015; Sweco 2014; Sweco 2016) Uusien biojalostamoiden valmistuessa on etua, mikäli tehdas pystyy erottautumaan muista erilaisilla tuotteillaan. Sellutehtaan nimeämisellä biojalostamoksi voi olla myös imagollista vaikutusta. 3.3 Rakenteilla ja suunnitteilla olevat sellutehdashankkeet Suomessa Sellun kasvavan kysynnän johdosta Suomessa on viime vuosina tehty ja suunniteltu investointeja uusiin sellutehtaisiin sekä parannettu vanhojen tehtaiden kapasiteettia. Markkinamassan kysynnän odotetaan kasvavan lähes 20 miljoonaa tonnia nykyisestä kysynnästä vuoteen 2030 mennessä (Pöyry 2016, 10). Markkinamassan kehitystrendi on esitetty liitteessä 3. Työn alla ja suunnitteilla on 3,5 miljardin euron arvosta biotuote- ja sellutehdasinvestointeja (Maa- ja metsäteollisuusministeriö 2016a). Suomessa on meneillään kolme suurta sellutehdasprojektia. Näistä Metsä Fibren Äänekosken tehdas on rakenteilla ja käynnistyminen tulisi tapahtua syksyllä 2017. Kuopioon ja Kemijärvelle on kaavailtu uusia sellutehtaita, jotka sellun lisäksi tuottaisivat uusiutuvaa energiaa ja biotuotteita. Rakennuspäätöksiä näistä kahdesta tehtaasta ei ole tehty, mutta suunnitelmat ovat pitkällä. Molemmista projekteista on jätetty ympäristövaikutusten arviointimenettely. Toteutuessaan kaikki kolme tehdasta tuottaisivat myyntiin yhteensä jopa yli 2 TWh sähköä vuodessa (Pöyry 2015, 16; Sweco 2014, 20; Sweco 2016, 18). Vuonna 2015 Suomen sähkön kokonaistuotanto oli yhteensä 66,2 TWh (SVT 2016b).

19 Suunnitteilla on sellutehdasinvestointi myös Kainuuseen. Tehdas tuottaisi joko valkaistua tai valkaisematonta sellua männystä ja kuusesta sekä mahdollisesti tekstiilikuituja, kartonkia, komposiitteja ja muita biotuotteita. Paperi-, kartonki- ja sellutehtaiden puunhankinta on keskittynyt enemmän Keski- ja Etelä-Suomeen, jonka vuoksi pohjoiset havumetsät ovat olleet viime vuosina vajaakäytöllä. Tehtaan raakaainekäyttömääräksi arvioidaan 2,5 miljoonaa kuutiota puuta vuosittain, jolloin tehtaan kapasiteetti olisi noin 400 000 600 000 tonnia sellua vuodessa. (Kainuun liitto 2015) 3.3.1 Äänekosken biotuotetehdas Metsä Fibre teki 1,2 miljardin euron investointipäätöksen vuonna 2015 uuteen Äänekosken biotuotetehtaaseen. Suomen historiassa se on tähän asti suurin metsäteollisuuden investointi. Uuden tehtaan on tarkoitus käynnistyä syksyllä 2017 ja tehtaan olla täydessä tuotannossa kesällä 2018. Biotuotetehdas valmistaa vuodessa noin 1,3 miljoonaa tonnia sellua havu- ja lehtipuusta. Vuotuinen puunkäyttö tehtaalla on noin 6,5 miljoonaa kuutiota. Metsä Fibren arvion mukaan uusi tehdas lisää suomalaisen kuitupuun käyttöä noin 10 prosentilla vuodessa. Sellun lisäksi tehdas tuottaa perinteisiä sellutehtaan sivutuotteita eli mäntyöljyä, tärpättiä ja bioenergiaa sekä uusia biotuotteita. Tehtaan sähkön omavaraisuusaste on jopa 240 prosenttia. Sähkön kokonaistuotannoksi vuodessa arvioidaan 1,8 TWh, joka on yli kaksi prosenttia Suomen vuotuisesta sähköntuotannosta. Sähkön lisäksi muita bioenergiatuotteita ovat kaukolämpö, prosessihöyry, tuotekaasu ja kiinteä polttoaine. (Biotuotetehdas 2016) Biotuotetehdas on valmistuessaan täysin hiilineutraali, sillä tehdas ei käytä fossiilisia polttoaineita. Tuotannon sivuvirrat ja puuraaka-aine pyritään hyödyntämään 100prosenttisesti. Tavoitteena on, että tehtaalla ei syntyisi kaatopaikalle päätyvää jätettä. (Biotuotetehdas 2016) Jätteiden määrää pyritään minimoimaan kierrätyksen ja hyötykäytön avulla. Prosessissa syntyviä tuhkia voidaan käyttää muun muassa maisemointiin, maanparannukseen ja lannoitteeksi. Jätteiden 100-prosenttinen hyödyntäminen voi olla haasteellista syntyvän viherlipeäsakan vuoksi. Viherlipeäsakkaa arvioidaan syntyvän 13 500 tonnia vuodessa, mutta sille pyritään löytämään hyötykäyttökohde. (Sweco 2014, 54 55)

20 Biotuotetehdas tulee alkuvaiheessa sisältämään sellutehtaan lisäksi tuotekaasulaitoksen ja mädättämön (Sweco 2014, 6). Lisäksi tehtaalla voidaan valmistaa ja jalostaa rikkihappoa ja metanolia tehtaan hajukaasuista, tekstiilikuituja ja biokomposiitteja sellusta sekä ligniinijalosteita (Metsä Fibre 2015c). Ligniinin, ylijäämäkuoren ja seulontapurun jatkojalostuslaitokset, bioetanolin tai biohiilen tuotantolaitokset sekä sellun jatkojalostuslaitos ovat suunnitteilla, mutta niiden liittäminen laitoskokonaisuuteen tapahtuvat aikaisintaan tehtaan käynnistyksen jälkeen (Sweco 2014, 20 21). Suunniteltu ligniinin erotus vähentäisi tuotettavan sähkön määrää (Sweco 2014, 46). Prosessissa sivutuotteena syntyvää kiinteää biomassaa jalostetaan tuotekaasulaitoksella tuotekaasuksi (Sweco 2014, 20 21). Tuotekaasun raaka-aineena käytettävä biomassa on pääosin kuorta, joka on peräisin tehtaan kuorimolta. Tuotekaasu käytetään meesauunin polttoaineena. Tehtaalla syntyvästä kuorimäärästä noin 60 prosenttia kaasutetaan. Kaasutuksen sivutuotteena on kaasuttimen pohjatuhka. (Sweco 2014, 66 67) Mädättämöllä käsitellään valmistetaan biokaasua, jätevedenpuhdistamon lietettä. Lietettä joka voidaan polttaa meesauunissa tai mädättämällä jatkojalostaa korkeamman jalostusasteen tuotteiksi. Lisäksi mädätetty liete voidaan joko kompostoida tai kuivata ja polttaa meesauunissa. (Sweco 2014, 66) Biokaasun jatkojalostusmahdollisuutena voisi olla esimerkiksi liikennepolttoaine. 3.3.2 Kuopion havusellutehdas Finnpulp suunnittelee havusellutehdasta Kuopioon, joka olisi toteutuessaan Äänekosken biotuotetehdastakin arvokkaampi investointi. Investoinnin suuruudeksi on arvioitu 1,4 miljardia euroa. Biotuotantolaitoksen vuotuinen puunhankinta olisi 6,7 miljoonaa kuutiota ja se tuottaisi vuodessa 1,2 miljoonaa tonnia sellua. (Finnpulp 2016) Sellun lisäksi tehdas tuottaisi vuodessa myyntiin 1 TWh sähköä, 60 000 tonnia mäntyöljyä, 6 000 tonnia tärpättiä sekä muita biokemikaaleja (Pöyry 2015, 16). Tehtaan prosesseissa valmistettavat tuotteet, sivuvirroista syntyvät tuotteet sekä jätteet on esitetty kuvassa 4. Vihreällä esitetyt tärpätti, mäntyöljy, kuivattu sellu ja ligniini ovat ligniiniä lukuun ottamatta perinteisiä sulfaattiprosessista saatavia tuotteita. Ligniiniä ei perinteisesti eroteta prosessista, vaan se poltetaan soodakattilassa. Prosessista saatavat

21 sivutuotteet, joita ovat esimerkiksi tuotekaasu ja bioliete, on esitetty vaaleanharmaalla. Jätteet, kuten viherlipeäsakka ja kalkkipöly, on esitetty kuvassa tummanharmaalla. Prosessissa syntyviä tuhkia pyritään käyttämään lannoitteena tai maanparannusaineena (Pöyry 2015, 62). Tehtaalle voidaan rakentaa myös biohiili- ja biokaasulaitos, joita on merkitty kuvassa oranssilla. Biohiilen valmistus kuoresta ja purusta on vaihtoehto kuorikattilalle (Pöyry 2015, 46). Mädättämällä lietettä voidaan valmistaa biokaasua, jota voidaan polttaa meesauunissa mädätteen kanssa. Kuva 4. Kuopion tehtaan prosesseista syntyvät tuotteet, sivutuotteet ja jätteet (Pöyry 2015, 39). Finnpulp arvioi, että tehtaan rakentaminen alkaisi vuonna 2017, jolloin tehdas käynnistyisi vuonna 2019. Täydessä tuotannossa tehdas olisi aikaisintaan vuonna 2021. Finnpulp on hakenut lupaa sulfaattisellutehtaalle, kuoren kuivaus- ja kaasutuslaitokselle, voimalaitokselle ja jätevedenpuhdistamolle sekä biokaasulaitokselle ja biohiililaitokselle. (Finnpulp 2016) Aikatauluihin voidaan odottaa vaikuttavan merkittävästi, kuinka nopeasti Finnpulp saa tarvittavat luvat.

22 3.3.3 Kemijärven biojalostamo Kemijärvelle suunnitellaan rakennettavaksi liukosellua, pitkäkuituista markkinasellua ja mikrokiteistä sellua (MCC) valmistava biojalostamo. Eri sellulaatujen lisäksi tehdas valmistaisi sokereita, mäntyöljyä, tärpättiä, bioenergiaa ja maanparannusaineita. Tehtaan vuosittaiseksi puunkäyttömääräksi arvioidaan 2,3 miljoonaa kuutiota puuta vuodessa ja investoinnin määräksi 780 miljoonaa euroa. Investointipäätös tehtaasta aiotaan tehdä vuonna 2017. Tehtaan rakentamisen on arvioitu sijoittuvan vuosille 2018 2019 ja tehdas käynnistyisi vuonna 2020. (Boreal Bioref 2016) Tehtaan tuotantokapasiteetti on enimmillään 500 000 tonnia sellua vuodessa (Sweco 2016, 7). Tehtaalla valmistettavat tuotteet, sivutuotteet ja jätteet on esitetty kuvassa 5. Kuva 5. Kemijärven biojalostamon prosesseista muodostuvat tuotteet, sivutuotteet ja jätteet (Sweco 2016, 20). Aalto yliopiston patentoimalla AaltoCell-menetelmällä voidaan valmistaa lääke- ja elintarviketeollisuudessa käytettävää mikrokiteistä selluloosaa MCC:aa kustannustehokkaasti. Sen valmistukseen voidaan käyttää sekä tehtaan havu- että liukosellua. (Sweco 2016, 45 46) MCC:n tuotanto voi olla vuodessa enimmillään 30 000 tonnia. MCC:aa valmistetaan tällä hetkellä yhteensä noin 150 000 tonnia

23 vuodessa. Kemijärven biojalostamon MCC:n tuotanto olisi näin ollen merkittävä lisä mikrokiteisen selluloosan markkinoille. (Raunio 2016, 4 6) Tehtaan kiinteä biomassa muutetaan bioenergiaksi biomassakattilalla ja biomassan kaasuttimella. Kiinteä biomassa on peräisin kuorimolta, hakettamolta ja jätevedenpuhdistamolta. Biomassakattila polttaa kuorta, hakettamon rejektejä sekä lietettä ja tuottaa höyryä höyryturbiinille. Biomassan kaasuttimessa kaasutetaan ensisijaisesti kuorta ja saatu tuotekaasu poltetaan meesauunissa. (Sweco 2016, 41 44) Biokaasua valmistetaan biolietteitä- ja jätteitä mädättämällä (Sweco 2016, 47). Biokaasua voidaan käyttää polttoaineena joko sellaisenaan tai jatkojalostaa sitä. Prosesseissa syntyville jätteille pyritään löytämään hyötykäyttökohde. Talteenoton kalkkipölyä, meesaa, sellun lajittelun hylkyä, tuhkia ja mädätettyä lietettä pyritään hyödyntämään maanparannusaineina. (Sweco 2016, 34)

24 4 SIVUVIRROISTA UUSIUTUVAA ENERGIAA Uusiutuvalla energialla saadaan korvattua aiemmin fossiilisen polttoaineen polttaminen joko kokonaan tai osittain. Nykypäivänä valmistuskustannukset voivat olla vielä niin korkeita, että vanhoille tehtaille ei ole kannattavaa korvata fossiilista polttoainetta kokonaan. Metsä Fibre, Stora Enso ja UPM ovat kehittäneet erilaisia vaihtoehtoisia polttoaineita fossiilisten polttoaineiden tilalle. Sellutehtailla meesauuniin syötettävä maakaasu tai polttoöljy ovat suurin yksittäinen fossiilisen hiilidioksidipäästöjen tuottaja, joten erityisesti meesauunin päästöihin voidaan odottaa tulevaisuudessa kiinnitettävän enemmänkin huomiota (Manning & Tran 2009, 3). 4.1 Tuotekaasu Tuotekaasu on puun kuoresta tai muusta kiinteästä biomassasta kaasutettavaa polttoainetta. Vuonna 2012 Metsä Fibren Joutsenon tehtaalla otettiin käyttöön kuorenkaasutuslaitos, jolla valmistettava tuotekaasu korvaa meesauunin polttoaineena käytettävän maakaasun. Kuorenkaasutuslaitoksen avulla tehdas ei tuota normaalikäynnin aikana fossiilisista polttoaineista peräisin olevia hiilidioksidipäästöjä (Metsä Fibre 2015b). Joutsenon sellutehtaalla tuotekaasun raaka-aineena käytetään tehtaan ylijäämäkuorta 48 MW:n kaasutuslaitoksella. Kuorenkaasutuslaitoksen investointi oli 16 miljoonaa euroa. (Spectrum 2013, 6 10) 4.1.1 Kuorenkaasutusprosessi Kaasutusprosessi koostuu biomassan vastaanotosta kuorimolta, biomassan kuivauksesta viirakuivurilla, polttoaineen kiertopetikaasuttimesta (CFB), ja petimateriaalin syötöstä tuhkanpoistojärjestelmästä kaasuttimeen, sekä kaasun syöttöjärjestelmästä meesauuniin (Spectrum 2013, 6 10). Kuvassa 6 on esitetty kuorenkaasutusprosessi.

25 Biomassa kuorimolta Kuumavesi ja höyry Polttoaineen vastaanotto Polttoaine kaasuttimelle Viirakuivuri Polttoaineen syöttösiilo Petimateriaalin syöttösiilo Höyrytys Kiertopetikaasutin Kaasun syöttö meesauuniin Meesauuni Poltin Kuva 6. Kuorenkaasutusprosessi (Andritz 2013). Kuorimolta saapuva kuori seulotaan ennen kuivurin syöttösiiloa ylisuurten partikkelikokojen poistamiseksi. Kostea biomassa syötetään viirakuivurin viiralle tasaiseksi kerrokseksi. Ennen kuivausta biomassasta keskimäärin 50 prosenttia on vettä. Kosteuden yläraja on noin 60 prosenttia. Liian suuri kosteuspitoisuus voi vaikeuttaa kuiva-ainepitoisuuden nousua tarpeeksi kaasutusreaktiota varten. Haihduttamalla kuoressa olevaa vettä biomassan lämpöarvo kasvaa. Kuivaukseen käytetään tehtaan kuumavettä sekä tarvittaessa matalapainehöyryä. Lämmönvaihtimien avulla kuivausilma lämmitetään noin 95 C lämpötilaan. Kuivausilma puhalletaan viiran läpi, jolloin se kuivattaa viiralla kulkevaa biomassaa. Biomassan kosteus on kuivauksen jälkeen noin 15 prosenttia. Kuivauksen jälkeen kuiva biomassa painaa noin puolet vähemmän kuin kostea biomassa. (Spectrum 2013, 8 9) Tuotekaasun meesauunissa palava komponentti on pääosin hiilimonoksidia eli häkää, jonka lisäksi palavia komponentteja ovat vety ja metaani. Tuotekaasu sisältää myös kaasumaista hiilidioksidia, vettä ja typpeä. Kaasuttimessa tapahtuvat reaktiot ovat polttoaineen kuivuminen, pyrolyysi, kaasuuntuminen ja jäännöshiilen palaminen, joka tuottaa prosessille lämpöä. (Motiva 2014) Kiinteä polttoaine palaa kaasuttimessa ali-

26 ilmassa ja korkeassa lämpötilassa, jonka seurauksena tuotekaasu ei sisällä happea. Biomassan kaasutuslämpötila on noin 750 800 C. Kaasu jäähdytetään 500 600 C lämpötilaan ja johdetaan meesauunin polttimille. (Itä-Suomen ympäristölupavirasto 2006, 8) Kaasuuntumisen seurauksena syntyy pohjatuhkaa, joka koostuu pääosin petimateriaalin kalkista ja kuoren tuhkasta. Pohjatuhkaa poistetaan tuhkanpoistojärjestelmän kautta kaasuttimen alaosasta. 4.1.2 Tuotekaasun hyödyt ja haasteet Joutsenon sellutehtaalla uusiutuvalla polttoainevaihtoehdolla pystytään pienentämään fossiilisista polttoaineista johtuvia hiilidioksidipäästöjä noin 72 000 tonnia vuodessa (Spectrum 2013, 7 9). Maakaasun hinta on tällä hetkellä noin 40 euroa/mwh, joten tuotekaasun avulla voidaan saada huomattavaa taloudellista säästöä (SVT 2016a). Mikäli fossiilisten polttoaineiden hinnat nousevat tulevaisuudessa entisestään, uusiutuvan polttoaineen valmistaminen tehtaiden prosesseihin voi olla erityisen kannattavaa. Kaasuttamalla tehtaan ylijäämäkuorta meesauunin polttoaineena voidaan käyttää periaatteessa ilmaista energiaa. (Spectrum 2013, 7 9) Tuotekaasun palamislämpötila on lähellä maakaasun palamislämpötilaa, joten meesauuniin ei ole tarvetta tehdä erillisiä säätöjä polttoainetta vaihdettaessa. Biomassan kuivauksessa pystytään hyödyntämään tehtaan jätelämpövirtoja, jolloin tehtaan energiatehokkuus paranee. (Spectrum 2013, 7 9) Tuotekaasun lämpöarvo on 3,3 5,1 MJ/m3n. Kaasusta yli puolet on inerttiä kaasua eli typpeä ja hiilidioksidia. (Motiva 2014) Verrattuna maakaasun lämpöarvoon tuotekaasun lämpöarvo on varsin alhainen. Maakaasun tehollinen lämpöarvo on noin 36 MJ/m3n (Suomen Kaasuyhdistys 2016). Tuotekaasun alhaisemman lämpöarvon vuoksi sitä joudutaan syöttämään meesauuniin enemmän kuin maakaasua. Tuotekaasun vaihteleva määrä epäpuhtauksia tuo haasteen tasaisen laadun ja lämpöarvon takaamiseksi. Epäpuhtauksia ovat muun muassa terva ja tuhka. Jotta tuotekaasu palaa hyvin meesauunissa, pitää koostumuksen olla tasaista ja lämpöarvon tarpeeksi korkea. Vaikka kuori seulotaan, voi palakoko tästä huolimatta vaihdella kaasuttimessa. Palakoon vaihtelu vaikuttaa biomassan kaasuuntumiseen. Oikea lämpötila on erittäin tärkeä kaasutusprosessin onnistumisen kannalta. Mikäli

27 kaasutuslämpötila nousee liian korkeaksi, tuhka alkaa sintraantua eli sulaa. Tällöin partikkelit alkavat kasvaa ja kasaantua kaasuttimen pohjalle. Liian suuri partikkelikoko ei leiju, jolloin koko kaasutusprosessi voi häiriintyä. Liian alhainen lämpötila edesauttaa tervan muodostumista, jolla on vaikutusta kaasun lämpöarvoon. (Higman & van der Burgt 2003, 99) Liian suuri kosteuspitoisuus vaikeuttaa kaasutusprosessia, sillä veden haihduttamiseen vaaditaan lämpöä, joka on näin ollen pois kaasun lämpöarvosta (Higman & van der Burgt 2003, 3). Biomassan epätasainen laatu voi aiheuttaa kaasuuntuessaan häkäpiikkejä meesauunille. 4.2 Uusiutuva diesel UPM Kaukaan tehdasalueella Lappeenrannassa otettiin vuonna 2015 käyttöön maailman ensimmäinen uusiutuvaa dieseliä valmistava biojalostamo, joka käyttää raaka-aineena mäntyöljyä. Tuotemerkki UPM BioVerno on liikenteen käyttöön valmistettavaa biopolttoainetta. Biojalostamo tuottaa biopolttoainetta noin 100 000 tonnia vuodessa. Biojalostamoinvestoinnin arvo oli 175 miljoonaa euroa. Uusiutuva diesel vastaa ominaisuuksiltaan perinteistä dieseliä, joten sitä on mahdollista käyttää 100-prosenttisena dieselauton polttoaineena. (UPM 2016) Kalliin hintansa vuoksi sitä sekoitetaan kuitenkin fossiilisen dieselin sekaan (Hietala 2016, 62 64). 4.2.1 Mäntyöljyn valmistus Mäntyöljyä valmistetaan kemiallisessa massanvalmistuksessa syntyvästä suovasta, joka tulee keittämöltä haihduttamolle laihalipeän mukana. Suovan noustua lipeäsäiliössä lipeän pinnalle se kuoritaan ja johdetaan mäntyöljykeittämölle. (Pöyry 2015, 53) Mäntyöljyn valmistusprosessi koostuu palstoituksesta, pesusta ja kuivauksesta. Palstoituksessa suopaa käsitellään rikkihapolla, jolloin muodostuu raakamäntyöljyä. Palstoituksen jälkeen emävesi erotetaan mäntyöljystä. Erotusmenetelmiä ovat dekantoiminen ja linkoaminen. Erotettu mäntyöljy voidaan pestä pienellä määrällä kuumaa vettä, jolla öljyssä olevat epäpuhtaudet saadaan poistettua. Pesuvesi saadaan erotettua öljystä dekantoimalla eli seisottamalla, jolloin vesi erottuu säiliön pohjalle. Öljyn vesipitoisuutta voidaan pienentää myös tyhjiökuivaamalla tai lämmönvaihtimien avulla. Valmis mäntyöljy sisältää pari prosenttiyksikköä vettä. (KnowPulp 2015)

28 4.2.2 Uusiutuvan dieselin valmistusprosessi Uusiutuvan dieselin valmistusprosessi koostuu esikäsittelystä, vetykäsittelystä sekä hiilivetyjen erotuksesta. Prosessi on esitetty pääpiirteittäin kuvassa 7. Kuva 7. BioVernon valmistusprosessi (UPM Biopolttoaineet 2015). Raaka-aineena käytettävä mäntyöljy on suurimmaksi osaksi peräisin UPM:n omilta sellutehtailta (UPM puhdistusyksikössä Biopolttoaineet suuri osa 2015). Aluksi mäntyöljystä epäpuhtauksista, jotka häiritsevät puhdistetaan vetykäsittelyä (Aluehallintovirasto 2011, 9). Epäpuhtauksia ovat muun muassa suolat, vesi sekä kiinteät partikkelit (UPM Biopolttoaineet 2015). Puhdistetun raaka-ainejakeen lisäksi puhdistusyksiköstä saadaan nestemäisiä sivutuotteita tärpättiä ja pikeä, joita voidaan hyödyntää laitoksella tai myydä (Aluehallintovirasto 2011, 9). Puhdistusyksiköstä puhdistettu mäntyöljy ohjataan syöttösäiliöön ja tämän jälkeen vetykäsittelyyn. Vetykäsittelyssä mäntyöljy syötetään reaktoriin yhdessä kierto- ja tuorevedyn kanssa. Vetykäsittelyn tehtävänä on muuttaa raaka-aineen kemiallista rakennetta siten, että reagoidessaan vedyn kanssa raaka-aineet pilkkoutuvat ja lisäksi syntyy hiilivetyjen kaksoissidoksia. Reaktiot tapahtuvat 5000 10 000 kpa paineessa, 330 400 C lämpötilassa ja vety-ylimäärässä. Reaktion seurauksena syntyy

29 tyydyttyneitä hiilivetyjä, vettä, hiilimonoksidia ja hiilidioksidia sekä ammoniakkia ja rikkivetyä. (Aluehallintovirasto 2011, 9 10) Vetykäsittelyn jälkeen tuotevirta jäähdytetään ja siitä erotetaan kaasujakeet ja reaktiovesi, joka ohjataan jätevedenkäsittelyyn. Erotetusta kaasuvirrasta poistetaan amiinipesurilla hapankaasut, jotka johdetaan poltettavaksi kuumaöljykattilalle. Pesty kaasu johdetaan membraaniyksikköön amiinipesurin huipulta. Membraaniyksikössä vety puhdistetaan ja ohjataan takaisin vetykäsittelyreaktoriin. Vetyä valmistetaan vetylaitoksella lisää maakaasusta ja prosessissa syntyvistä puhtaista polttokaasuista. (Aluehallintovirasto 2011, 10) Jäähdytetty tuotevirta johdetaan reaktorista tislauskolonniin, jossa uusiutuvasta dieselistä erotetaan muut biopolttoainejakeet. Tarvittaessa tislauskolonnin dieseljae johdetaan vielä biopolttoainejakeet. varastosäiliöihin. stabilointikolonniin, Uusiutuva diesel Tislauskolonneissa jossa siitä johdetaan erotetut erotetaan kolonnin jäljelle jääneet pohjalta lopuksi lauhtumattomat kaasut ja stabilointikolonnin kaasujae ohjataan hapankaasujen käsittelyyn. (Aluehallintovirasto 2011, 9 10) 4.2.3 Uusiutuvan dieselin hyödyt ja haasteet Laajentamalla markkinoita uudella tuotteella UPM parantaa kannattavuuttaan ja kilpailukykyään. Uusiutuvan polttoaineen jalostaminen ja myyminen ovat oletettavasti kannattavampi hanke kuin raakamäntyöljyn myyminen ulkopuolisille toimijoille. Valtion ja EU:n tuki liikenteen uusiutuvien polttoaineiden tuotannossa vaikuttaa siihen, mihin polttoainemuotoon on kannattavaa panostaa. (Hietala 2016, 62 64) Biopolttoainemarkkinat on luotu biopolttoaineiden käyttövelvoitteella. Kaksoislaskenta teki uusiutuvan dieselin valmistamisen mäntyöljystä kannattavaksi. Kaksoislaskennan vuoksi riittää, että dieselistä 20 prosentin sijaan vain fyysisesti 10 prosenttia on uusiutuvaa dieseliä, jolloin Suomen asettama biopolttoainetavoite saadaan täyttymään. (Energiavirasto 2014) Mikäli mäntyöljyn luokitus sellutehtaan jätteestä muuttuu tuotteeksi, voi sillä olla vaikutuksia uusiutuvan dieselin valmistuksen kannattavuuteen. Vaikka kaksoislaskennalla saadaan kannattavasti biojakeluvelvoite täytettyä, todelliset hiilidioksidipäästöjen vähennykset eivät välttämättä ole samaa luokkaa.

30 Useat tutkimuslaitokset, kuten VTT, saksalainen ajoneuvoteknologian tutkimuslaitos FEV ja Vaasan yliopisto ovat testanneet UPM BioVerno -dieseliä eri moottoreilla ja ajoneuvoilla ja todenneet BioVernon vähentävän auton pakokaasupäästöjä verrattuna fossiiliseen dieseliin. Testit ovat osoittaneet, että auton hiilidioksidi-, hiilivety-, typenoksidi-, pienhiukkas- ja häkäpäästöt vähenevät jopa kymmeniä prosentteja. Perinteiseen dieseliin verrattuna BioVernolla saavutetaan joko sama tai parempi hyötysuhde. Polttoaineen kulutus on moottorilla pienempi, kun käytetään 100prosenttista BioVernoa. (Biofuels 2015) Pienemmät auton pakokaasupäästöt ja fossiilisten hiilidioksidipäästöjen väheneminen tekevät BioVernosta ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon kuin perinteinen diesel. Maakaasun käytön vuoksi uusiutuva diesel vähentää hiilidioksidipäästöjä fossiiliseen dieseliin verrattuna 100 prosentin sijaan 80 prosenttia (Hietala 2016, 64). Kuluttajia voi houkutella varsinkin moottorin pienempi polttoainekulutus. Tällä hetkellä siirtymisellä perinteisestä dieselistä pelkkään uusiutuvaan dieseliin esteinä ovat tuotantolaitosten vähäisyys ja uusiutuvan dieselin korkea hinta. Verottomana fossiilisen dieselin markkinahinta on noin 30 senttiä ja uusiutuvan dieselin noin 70 senttiä. (Hietala 2016, 64) Uusiutuvan ja fossiilisen dieselin hintaeron voi odottaa tulevaisuudessa pienentyvän, sillä fossiilisten polttoaineiden verotus kiristyy entisestään. Uusiutuvan dieselin hinta tulee todennäköisesti laskemaan, kun tuotantokustannuksia saadaan pienennettyä. Kiristyvä kilpailu uusiutuvien polttoaineiden markkinoilla voi myös pakottaa laskemaan hintoja. UPM:n suurin kilpailija uusiutuvan dieselin tuotannossa on tällä hetkellä Neste. Neste käyttää dieselin raaka-aineena eloperäisiä biomassoja, kuten kasviöljyjä, jätteitä ja tähteitä (Neste 2014). Kaidi suunnittelee Kemiin biojalostamoa, joka tuottaisi vuodessa noin 169 000 tonnia uusiutuvaa dieseliä puupohjaisesta biomassasta (Kaidi 2016). 4.3 Kuivattu ligniini Sellutehtaan tuotannon pullonkaulana on monesti soodakattila. Haihduttamo pystyy usein vahvistamaan mustalipeää suuremman määrän kuin soodakattila pystyy sitä polttamaan. Pullonkaulalla on vaikutuksia koko tehtaan ajettavuuteen, sillä yhden prosessin hidastuminen vaikuttaa myös muihin prosesseihin. Uusien tehtaiden suunnittelussa voidaan soodakattila mitoittaa siten, että tällaista pullonkaulaa ei

31 muodostu. Vanhoilla jo olemassa olevilla tehtailla tämä ei ole mahdollista, sillä soodakattila on yksi tehtaan kalleimmista osista. Vaihtoehtona on ligniinin erottaminen mustalipeästä haihduttamolla. Seurauksena kuorma soodakattilalle vähenee ja sellun tuotantoa voidaan lisätä, mikäli soodakattila on ainoa pullonkaula. (KnowPulp 2015) Selluloosan jälkeen ligniini on puussa eniten esiintyvä ainesosa. Ligniiniä on 20 35 prosenttia puun kuivapainosta. (Carbolea 2017) Stora Enson Sunilan tehdas Kotkassa on ensimmäinen laitos maailmassa, joka valmistaa kuivaligniiniä LignoBoost-prosessilla. Ligniinin erotukseen käytetään LignoBoost-menetelmää, jonka jälkeen ligniini kuivataan. Ligniinillä tehdas korvaa osan meesauunin käyttämästä maakaasusta ja vähentää menetelmällä tehtaan fossiilisista polttoaineista peräisin olevia hiilidioksidipäästöjä. Investointi Sunilan tehtaalle on ollut runsaat 30 miljoonaa euroa. (Peltola-Timperi 2015, 8 10) 4.3.1 LignoBoost-prosessi ja ligniinin kuivaus LignoBoost-prosessi on erillinen prosessinsa, joka on integroitu tehtaan haihduttamoon. Osa haihduttamon välimustalipeästä erotetaan prosessista ja ohjataan LignoBoostprosessiin. Sunilassa noin 22 prosenttia haihduttamolle saapuvasta ligniinistä erotetaan (Karlsson & Björk 2015, 10). Haihduttamolle myös palautetaan LignoBoost-prosessissa käytettyjä vesiä. LignoBoost-prosessilla erotetaan ligniini mustalipeästä, jonka jälkeen jälkikäsittelyssä ligniinin kuiva-ainepitoisuus nostetaan kuivaamalla haluttuun tasoon. (Björk et al. 2015, 186 189) Ligniinin erotus- ja kuivausprosessi on esitetty kuvassa 8. Haihduttamolta erotettu mustalipeä on kuiva-ainepitoisuudeltaan noin 40 prosenttia. Erotettu mustalipeä jäähdytetään, jonka jälkeen siihen lisätään hiilidioksidia. Hiilidioksidi alentaa mustalipeän ph:ta, jonka seurauksena ligniini saostuu. Ligniini erotetaan mustalipeästä painesuotimilla. Ligniiniköyhä mustalipeä palautetaan takaisin haihduttamolle. (Björk et al. 2015, 187)

32 Kuva 8. LignoBoost-prosessi osana sellutehdasta (Valmet 2016). Painesuotimella kuivaksi puristettu ligniinikakku lietetään uudestaan rikkihappoon ja veteen. Rikkihappoa lisäämällä ligniinin ph laskee arvoon 2,5. Alentamalla ph:ta saadaan ligniinin seassa olevat karbonaatti-, natrium-, sulfidi- ja sulfaatti-ionit poistettua. Karbonaatti ja sulfidi reagoivat rikkihapon kanssa muodostaen kaasumaista hiilidioksidia ja rikkivetyä. Kaasut ohjataan saostusvaiheeseen, jolloin saadaan vähennettyä uuden puhtaan hiilidioksidin tarvetta. Tämän jälkeen ligniini ohjataan jälleen painesuotimelle, jossa se sekä pestään jäljelle jääneistä epäpuhtauksista että kuivataan puristamalla. (Björk et al. 2015, 187 188) Painesuotimilla saadaan puristettua ligniinin kuiva-ainepitoisuudeksi noin 65 70 prosenttia. Ligniini kuivataan kuivurilla noin 95 prosentin kuiva-ainepitoisuuteen, jolloin ligniinin lämpöarvoksi saadaan noin 26 27 MJ/kg. Kuivauksessa vapautuu hiilidioksidia, joka myös ohjataan saostusvaiheeseen. Kuiva ligniini ohjataan meesauuniin tai vaihtoehtoisesti se voidaan poistaa prosessista ja myydä eteenpäin. (Björk et al. 2015, 189; Tomani 2009, 9 11)

33 4.3.2 Kuivatun ligniinin hyödyt ja haasteet Haihduttamolle palautetaan LignoBoost-prosessista epäorgaanista ainesta, mikä voi vaikuttaa mustalipeän viskositeettiin (Björk et al. 2015, 190 191). Viskositeetilla on vaikutusta muun muassa haihduttamon lämmönsiirtoon ja haihdutusnopeuteen sekä mustalipeän palamiseen soodakattilassa (Hupa & Hyöty 2002, 525 526). Nykyaikaisissakin sellutehtaissa mustalipeän tehollinen lämpöarvo on ilman ligniinin erotusta noin 14 MJ kuiva-ainekiloa kohden, mikä on energiasisältönä varsin alhainen (Miettinen 2016). Esimerkiksi kivihiilen tehollinen lämpöarvo on noin 29 MJ kuivaainekiloa kohden (Hupa & Hyöty 2002, 525 526). Ligniinin erotuksen seurauksena mustalipeän lämpöarvo laskee (Björk et al. 2015, 191). Natriumin ja rikin suhde on tärkeä muun muassa keiton onnistumisen kannalta. Ligniinin poistaminen vaikuttaa natriumrikki-taseeseen, sillä LignoBoost-prosessissa lipeään syötetään rikkihappoa. Ylimääräistä rikkiä saadaan poistettua soodakattilan sähkösuotimilla. (Björk et al. 2015, 191) Sähkösuotimilla poistettava tuhkassa oleva rikki esiintyy pääasiassa natriumsulfaattina. Tasapainon säilyttämiseksi myös natriumia voidaan joutua lisäämään kemikaalikiertoon. (KnowPulp 2015) Kemikaalien lisääminen ja poistaminen ei ole taloudellisesti eikä ympäristöystävällisesti kannattava ratkaisu. Ligniinin kuivauksen etuna on kuitenkin, että suuri osa fossiilisesta polttoaineesta pystytään korvaamaan uusiutuvalla vaihtoehdolla. Tämän lisäksi sellutehtaan mahdollinen tuotannon pullonkaula saadaan poistettua. Ligniini on soodakattilan tärkein poltettava jae, joten ligniinin erotusmäärä tulee arvioida tarkasti. Miettisen (2016) mukaan karkea arvio sopivasta ligniinin erotusmäärästä on noin 25 prosenttia ilman merkittäviä muutoksia soodakattilan toiminnassa. Tällöin myöskään tuotettava höyrymäärä ei laske liian voimakkaasti. Björk et al. (2015, 186) arvioivat ligniinin suurimman erotusmäärän olevan jopa 75 prosenttia tehtaasta riippuen. Näin suurella erotusmäärällä voi kuitenkin olla suuri vaikutus soodakattilan toimintaan ja höyrynsaantoon, jolloin myös sähköntuotantomäärä voi laskea rajusti.

34 5 JOHTOPÄÄTÖKSET Politiikalla ja sääntelyllä on yhä kasvavissa määrin vaikutusta metsäteollisuuden kehitykseen. Tuoko sääntely enemmän haasteita vai mahdollisuuksia? Uusiutuvan energian tukeminen niin Suomen kuin EU:n toimesta on vaikuttanut merkittävästi uusien innovaatioiden toteuttamiseen ja kaupallistamiseen. Sääntelyn seurauksena on syntynyt uusia keinoja hyödyntää myös sellutehtaiden sivuvirtoja entistä tehokkaammin. Uusimpia käytössä olevia ratkaisuja on meesauunin polttoaineen korvaaminen uusiutuvalla polttoaineella. Ratkaisuja ovat olleet kuoresta kaasuttamalla valmistettu tuotekaasu sekä mustalipeästä erotettu ja kuivattu ligniini. Mäntyöljystä valmistetaan dieselautojen käyttöön soveltuvaa uusiutuvaa dieseliä. Yhteistä näille kolmelle uusiutuvalle polttoaineelle on, että raaka-aineena käytetään sellunvalmistusprosessin sivuvirtoja hyödyksi. Lisäksi nämä polttoaineet korvaavat fossiilisia polttoaineita - maakaasua ja öljyä. Vaikka selluteollisuuden tuottamat hiilidioksidipäästöt ovat suurimmaksi osaksi uusiutuvasta polttoaineesta aiheutuvia ja uudet sekä osa vanhoista sellutehtaista ovat parhaimmillaan täysin hiilineutraaleja, se ei poista tosiasiaa, että hiilidioksidipäästöjä syntyy jokaisella tehtaalla runsaasti. Liitteessä 4 on esitetty vuoden 2015 paperi- ja massateollisuuden hiilidioksidipäästöt. Vuoden 1990 tasosta hiilidioksidipäästöjä on saatu pienennettyä noin kaksi miljoonaa tonnia, mutta vielä vuonna 2015 hiilidioksidipäästöt olivat yhteensä noin kolme miljoonaa tonnia (Metsäteollisuus ry 2016d). Mikäli tavoite on konkreettisesti vähentää hiilidioksidin määrää ilmakehässä, tarvitaan ratkaisuksi muutakin kuin fossiilisten polttoaineiden vaihtaminen uusiutuviin. Ratkaisuna voisi esimerkiksi olla hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologia (CCS), mutta kalliin hintansa vuoksi tällainen järjestelmä sellutehtailla tuskin lähitulevaisuudessa toteutuu (Teir et al. 2009, 20). Suomen energiantuotannosta yhä suurempi osuus pyritään tuottamaan tulevaisuudessa uusiutuvilla raaka-aineilla, joista puu on Suomessa ylivoimaisesti tärkein polttoaine tällä hetkellä (kts. liite 5). Mikäli Euroopan komission uusi direktiiviehdotus ei olisi luokitellut kiinteää biomassaa kestävyyskriteereiden piiriin, tästä olisi voinut aiheutua ongelmia Suomen ilmasto- ja energiastrategialle, joka nojaa vahvasti metsäteollisuuden tuottamaan energiaan. Koska poliittisella päätöksellä voidaan luokitella tietyn raaka-

35 aineen käyttö kestäväksi tai kestämättömäksi kehitykseksi, voidaan pohtia, onko Suomen järkevää rakentaa uusiutuvan energian tuotanto näin vahvasti metsäsektorin varaan. Kilpailun voidaan odottaa kiristyvän sellumarkkinoilla, kun uusia sellutehtaita valmistuu ja vanhat parantavat tuotantokapasiteettiään. Tarjonnan kasvaessa omalla tuotteella on pystyttävä erottautumaan kilpailijoista. Esimerkiksi Kemijärvelle mahdollisesti rakennettava Boreal Bioref Oy:n biotuotetehdas voisi tuottaa merkittävän osan markkinoiden MCC:sta. Tiukentuva kilpailutilanne voi toisaalta kannustaa ja toisaalta pakottaa yrityksiä kehittämään päätuotteestaan sellusta entistä parempilaatuista, mikä on kuluttajan kannalta positiivista. Tehtaat joutuvat parantamaan tehokkuuttaan hyödyntämällä puuta entistä tehokkaammin, jotta vältyttäisiin turhilta raaka-ainekustannuksilta. Lisäksi energiatehokkuuden parantaminen voi tuoda merkittäviä säästöjä. Kun puun hyötykäyttöastetta ja energiatehokkuutta tehtailla pyritään parantamaan, voidaan ohessa keksiä täysin uusia innovaatioita. Puunhakkuu tulee Suomessa lisääntymään, mikäli kaikki kolme suunnitteilla ja rakenteilla olevaa sellutehdasta toteutuvat. Jo pelkkä Äänekosken uusi biotuotetehdas lisää suomalaista kuitupuun kulutusta noin 10 prosenttia vuodessa. Riittääkö suomalainen puu myös tulevaisuudessa sekä raaka-aineeksi että ilmastonmuutoksen ehkäisemisen kannalta hiilinielujen suhteesta elintärkeäksi on tehty, hiilinieluksi? mutta Tutkimuksia erilaisten hakkuiden tarkastelumallien ja vuoksi tutkimustuloksia on osin hankala vertailla keskenään (Seppälä et al. 2015, 35 37). Koska ilmastonmuutos vaikuttaa kuitenkin globaalisti kaikkiin, tutkimuksia metsien hiilenvarastointikyvystä on tärkeää jatkaa myös tulevaisuudessa. Sellutehtaiden sivuvirtojen hyödyntäminen ja fossiilisten polttoaineiden korvaaminen niillä ei poista sellutehtailla syntyviä hiilidioksidipäästöjä, mutta on ehdottomasti askel kohti hiilineutraalimpaa ja ympäristöystävällisempää selluntuotantoa. Fossiilisista polttoaineista aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen lisäksi tehtailla pienennetään polttoainekustannuksia, kun polttoainetta ei tarvitse ostaa tehtaan ulkopuolelta. Myös vanhojen sellutehtaiden kohdalla voitaisiin käyttöönottoa fossiilisten tilalle tai niiden rinnalle. harkita uusiutuvan polttoaineen

36 6 YHTEENVETO Sellun ja uusiutuvien tuotteiden kysyntä, sääntely, kestävän kehityksen tukeminen sekä kilpailukyvyn parantaminen ovat aiheuttaneet metsäteollisuuden rakenteen muutoksen viimeisen vuosikymmenen aikana. Ihmisten ympäristötietoisuus ja ekologiset valinnat ohjaavat valitsemaan kestävästi kehitettyjä tuotteita. Ilmastonmuutoksen torjuminen pakottaa myös lähes hiilineutraalia metsäsektoria vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään. Tämän seurauksena osalla sellutehtaista on luovuttu kokonaan tai osittain fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja korvattu nämä uusiutuvalla energialla. Puuperäisen biomassan luokittelu edelleen hiilineutraaliksi raaka-aineeksi EU:n uudessa RES-direktiivissä tukee Suomen energia- ja ilmastostrategiaa. Sellutehtaan sivuvirtoja voidaan käyttää energian tuottamiseen joko tehtaalla, jolloin ostoenergian tarve pienenee tai jatkojalostamalla sitä uudeksi tuotteeksi. Suomessa kahdella vanhalla sellutehtaalla on pienennetty hiilidioksidipäästöjä korvaamalla meesauunissa käytettävä fossiilinen polttoaine uusiutuvalla polttoaineella kuivatulla ligniinillä tai tuotekaasulla. Tuotekaasun polttamista meesauunissa on suunniteltu toteutettavaksi myös uusilla sellutehtailla. Mäntyöljystä valmistetaan uusiutuvaa dieseliä dieselautojen polttoaineeksi. Ligniini, tuotekaasun raaka-aineena käytettävä puunkuori ja mäntyöljy ovat kaikki sellunvalmistusprosessista syntyviä sivuvirtoja. Biojalostamot ovat selluteollisuuden seuraava sukupolvi. Suomeen on rakenteilla uusi biotuotetehdas Äänekoskelle, jonka lisäksi suunnitteilla ovat tehtaat Kuopioon ja Kemijärvelle. Uudet tehtaat tuottavat sellun lisäksi useita eri biotuotteita ja ne erottautuvat vanhoista tehtaista puun, energian ja jätteiden paremmalla hyötykäyttöasteella. Nykyisiä sellutehtaita parannellaan, jotta ne pysyisivät mukana yhä kiristyvässä kilpailutilanteessa. Metsäteollisuus on murrosvaiheessa. Perinteinen paperinvalmistus vähenee, mutta sellun ja kartongin tuotanto lisääntyvät. Uusilla biojalostamoilla suunnataan myös kokonaan uusille markkina-alueille, kuten biopolttoainetuotantoon. Avainasemassa ovat puun parempi hyötykäyttösuhde, energiatehokkuus sekä tuotantokustannusten ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen.

LÄHTEET Aluehallintovirasto. 2011. Päätös nro 148/2011/1: Päätös UPM-Kymmene Oyj:n ympäristösuojelulain (86/2000) 35 :n mukaisesta lupahakemuksesta, joka koskee Kaukaan nestebiojalostamon toimintaa, Lappeenranta. Saatavissa: http://www.avi.fi/documents/10191/56818/esavi_paatos_148_2011_1-201112-02.pdf Andritz. 2013. Lime kiln gasification general. Andritz Pulp&Paper. [ei-julkinen] Biofuels. 2016. UPM BioVerno diesel found to reduce tailpipe emissions. [verkkojulkaisu]. Päivitetty: 25.9.2015 [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://biofuelsnews.com/display_news/9697/upm_bioverno_diesel_found_to_reduce_tailpipe _emissions/ Biotalous. 2014. Kestävää kasvua biotaloudesta - Suomen biotalousstrategia. [verkkojulkaisu]. [viitattu 22.11.2016]. Saatavissa: http://www.biotalous.fi/wpcontent/uploads/2015/01/suomen_biotalousstrategia_2014.pdf Biotuotetehdas. 2016. [online]. [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://biotuotetehdas.fi Björk, M et al. 2015. Succesful Start-up of Lignin Extraction at Stora Enso Sunila Mill. Teoksessa: NWBC 2015 The 6th Nordig Wood Biorefinery Conference, Helsinki, Finland, 20 22 October, 2015. Espoo: Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy. S. 185 192. ISBN 978-951-38-8352-2 Boreal Bioref. 2016. [online]. [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://www.borealbioref.fi/fi/ Carbolea. 2017. Woods. [verkkojulkaisu]. [viitattu 26.3.2017]. Saatavissa: http://www.carbolea.ul.ie/wood.php Energiavirasto. 2014. Päätös nro 973/741/2014: Päätös toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymisestä. [viitattu 9.12.2016]. Saatavissa: https://www.energiavirasto.fi/documents/10179/0/julkinen+upm_kymme ne.pdf/3ef68949-edb3-4d8f-9c02-883f50bc2f68?version=1.0 Energiavirasto. 2016. Yleistä päästökaupasta. [verkkojulkaisu]. [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://www.energiavirasto.fi/yleista-paastokaupasta European Commission. 2016. Päätös nro 2016/0382 (COD): Proposal for a directive of the European Parliament and of the Council on the promotion of the use of energy from renewable sources, Bryssel. [viitattu 9.12.2016]. Saatavissa: http://ec.europa.eu/energy/sites/ener/files/documents/1_en_act_part1_v7_1.pdf Euroopan Unioni. 2014. Valokeilassa Euroopan unionin politiikka. Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto. 20 s. ISBN 978-92-79-42780-0 European Union. 2016. Ilmastotoimet. [verkkojulkaisu]. Päivitetty 21.11.2016 [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: https://europa.eu/europeanunion/topics/climate-action_fi Finnpulp. 2016. [online]. [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://www.finnpulp.fi Higman, C & van der Burgt M. 2003. Gasification. 1. Painos. USA: Elsevier Science. 391 s. ISBN 978-0-7506-7707-3

Hupa, M & Hyöty, P. 2002. Luku 19: Mustalipeän poltto ja soodakattila. Teoksessa: Raiko et al. (toim) Poltto ja palaminen. 2. painos. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. 750 s. ISBN 951-666-604-3 Itä-Suomen ympäristölupavirasto. 2006. Päätös nro 109/06/02: Joutsenon tehtaiden ympäristölupa sekä kaasutuslaitoksen toiminnan aloittamislupa, Joutseno. [viitattu 9.12.2016]. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7b0f22785a-fb07-44c6-8443a65a75a48a18%7d/83448 Hietala, P. 2016. Pihka muuttuu dieseliksi. Tekniikan maailma. 16/2016. S. 62 64. ISSN 0355-4287. Hiltunen, A. 2009. Meesauunin vaihtoehtoiset polttoaineet. Kandidaatintyö. Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Energiatekniikan koulutusohjelma. Lappeenranta. 32 s. Kaidi. 2016. Kemin biojalostamo. [online]. [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://www.kaidi.fi/?locale=fi Kainuun liitto. 2015. Kainuun biotuotetehdas. Tehdaskonseptiselvitys. Koosteraportti 04/2015 08/2015. [verkkojulkaisu]. Kajaani. [viitattu 9.12.2016]. Saatavissa: http://www.kainuu.fi/kl_paatokset/kokous/20151058-31.pdf Karlsson, H & Björk, M. 2015. Successful Start-up of Lignin Extraction at Stora Enso Sunila Mill. Wallmo, H et al. 17 diaa. NWBC 2015 The 6th Nordig Wood Biorefinery Conference, Helsinki, Finland, 20 22 October, 2015. Konferenssin esitysmateriaali. KnowPulp. 2015. Metsäteollisuuden oppimisympäristö. [verkkotietokanta]. VTT Industrial Systems. [viitattu 20.11.2016]. Saatavissa: http://www.knowpulp.com/suomi/ Vaatii käyttölisenssin. Lohi, T. 2008. Biojalostamo sellutehtaan näkökulmasta. Diplomityö. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Kemiantekniikan osasto. Lappeenranta. 46 s. Julkaisu 176. ISBN 978-952-214-539-0 Luonnonvarakeskus Luke 2016a. Metsät ja ilmastonmuutos. [verkkojulkaisu]. [viitattu 24.3.2017]. Saatavissa: https://www.luke.fi/tietoaluonnonvaroista/metsa/metsat-ja-ilmastonmuutos/ Luonnonvarakeskus Luke. 2016b. Metsäteollisuuden puunkäyttö 2015. [verkkojulkaisu]. Päivitetty: 29.4.2016 [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://stat.luke.fi/metsäteollisuuden-puunkäyttö-2015_fi Maa- ja metsätalousministeriö. 2016a. Biojalostamot. [verkkodokumentti]. [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://mmm.fi/metsat/puunkaytto/biojalostamot Maa- ja metsätalousministeriö. 2016b. Liikenteen biopolttoaineet. [verkkojulkaisu]. [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://mmm.fi/metsat/puun-kaytto/liikenteenbiopolttoaineet Maa- ja metsätalousministeriö. 2016c. Puun energiakäyttö. [verkkojulkaisu]. [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://mmm.fi/metsat/puun-kaytto/puunenergiakaytto

Maa- ja metsätalousministeriö. 2016d. Vihreä biotalous eli metsäbiotalous. [verkkojulkaisu]. [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://mmm.fi/biotalous/vihrea-biotalous. Maa- ja metsätalousministeriö. 2017. Energiabiomassojen kestävyyskriteerit. [verkkojulkaisu]. [viitattu 1.2.2017]. Saatavissa: http://mmm.fi/metsat/puunkaytto/biomassojen-kestavyys Manning Richard, Tran Honghi. 2009. The carbon footprint of lime kilns: part I assessment of CO2 emissions. University of Toronto, Canada. 40 s. Metsä Fibre. 2015a. Bioenergia. [verkkojulkaisu]. [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://www.metsafibre.com/fi/kestava-kehitys/pages/bioenergia.aspx Metsä Fibre. 2015b. Joutsenon sellutehdas. [online]. [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://www.metsafibre.com/fi/yhtio/pages/joutseno.aspx Metsä Fibre. 2015c. Äänekosken biotuotetehdas. [online]. [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://www.metsafibre.com/fi/yhtio/pages/biotuotetehdas.aspx Metsäteollisuus ry. 2013. Terva oli ensimmäinen metsästä saatu menestystuote. [verkkojulkaisu]. [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://www.metsateollisuus.fi/tietoa-alasta/metsateollisuussuomessa/historia/terva-oli-ensimmainen-metsasta-saatu-menestystuote1201.html Metsäteollisuus ry. 2015a. Metsäteollisuudesta jätteitä yhä vähemmän. [verkkojulkaisu]. Päivitetty 3.8.2015 [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://www.metsateollisuus.fi/painopisteet/ymparisto/tehtaidenymparistoasiat/metsateollisuudesta-jatteita-yha-vahemman--97.html Metsäteollisuus ry. 2015b. Paperin tuotanto ja kulutus maailman markkinoilla. [verkkojulkaisu]. Päivitetty 14.8.2015 [viitattu 24.3.2017]. Saatavissa: https://www.metsateollisuus.fi/tietoa-alasta/paperi-kartonki-jalosteet/paperi-jasellu/paperin-tuotanto-ja-kulutus-maailman-markkinoilla-2208.html Metsäteollisuus ry. 2016a. Energia. [online]. [viitattu 1.12.2016]. Saatavissa: https://www.metsateollisuus.fi/tilastot/resurssit/55-energia/ Metsäteollisuus ry. 2016b. Massa- ja paperiteollisuus. [online]. [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: https://www.metsateollisuus.fi/tilastot/toimialat/15-massa%20ja%20paperiteollisuus/ Metsäteollisuus ry. 2016c. Metsäteollisuus toteuttaa YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 tavoitteita. [verkkojulkaisu]. [viitattu 30.11.2016]. Saatavissa: https://www.metsateollisuus.fi/painopisteet/ymparisto/metsateollisuus_ja_agen da_2030/metsateollisuus-toteuttaa-yk-n-kestavan-kehityksen-agenda-2030-tavoitteita--2512.html Metsäteollisuus ry. 2016d. Ympäristö. [online]. [viitattu 1.12.2016]. Saatavissa: https://www.metsateollisuus.fi/tilastot/resurssit/60-ympäristö

Metsäyhdistys ry. Kestävä kehitys, kestävä metsätalous, kestävä puuntuotanto (sustainable development, sustainable foresty, sustainable wood production). [verkkojulkaisu]. [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://www.smy.fi/sanasto/kestava-kehitys-kestava-metsatalous-kestavapuuntuotanto-sustainable-development-sustainable-forestry-sustainable-woodproduction/ Miettinen, M. 2016. Senior Development Engineer, Biochemicals. UPM. Lappeenranta. Haastattelu 21.10.2016. Motiva. 2014. Puukaasutusreaktori. [verkkojulkaisu]. [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://www.motiva.fi/toimialueet/uusiutuva_energia/bioenergia/bioenergian_tu otantotekniikka/polttotekniikka_kaasumaisille_polttoaineille/puukaasureaktori Motiva. 2016a. Liikenteen energiankulutus ja pakokaasupäästöt. [verkkojulkaisu]. Päivitetty 1.11.2016 [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa http://www.motiva.fi/liikenne/perustietoa_liikenteesta_ja_ymparistosta/liikente en_energiankulutus_ja_pakokaasupaastot Motiva. 2016b. Uusiutuvan energian direktiivi (RES-direktiivi). [verkkojulkaisu]. Päivitetty 2.11.2016 [viitattu 9.12.2016]. Saatavissa: http://www.motiva.fi/taustatietoa/ohjauskeinot/direktiivit/uusiutuvan_energian _direktiivi_(res-direktiivi) Neste. 2014. Miten NEXBTL eroaa biodieselistä? [verkkojulkaisu]. Päivitetty 24.6.2014 [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: https://www.neste.com/fi/fi/mitennexbtl-eroaa-biodieselistä Pellervon taloustutkimus (PTT). 2016. Metsäteollisuuden investoinnit lisäävät vientiä ja puukauppaa. [verkkojulkaisu]. Helsinki. Päivitetty 14.4.2016 [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://www.ptt.fi/ennuste/metsaala/metsasektori-2016kevat.html Peltola-Timperi, J. 2015. Ligniini on metsäteollisuuden uusi polku. Sarlin. [verkkolehti]. 2/2015 S. 6 10. [viitattu 22.11.2016]. Saatavissa: http://www.sarlin.com/loader.aspx?id=86bf418c-0d14-4a54-b346553a94290a55 Pöyry. 2015. Finnpulp Oy Kuopion biotuotetehdas. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. [verkkojulkaisu]. 329s. [viitattu 9.12.2016]. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7bb3da0129-f42f-4395-8c87ba03b0f80979%7d/113785 Pöyry. 2016. Suomen metsäteollisuus 2015-2035. 19.1.2016. Loppuraportti. [verkkojulkaisu]. [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: https://tem.fi/documents/1410877/2772829/pöyry_suomen+metsäteollisuus+2 015-2035.pdf/ac9395f8-8aea-4180-9642-c917e8c23ab2 Seppälä et al. 2015. Metsien hyödyntämisen ilmastovaikutukset ja hiilinielujen kehittyminen. Ilmastopaneelin raportti 3/2015. [verkkojulkaisu]. 43s. [viitattu 24.3.2017]. Saatavissa: http://www.ilmastopaneeli.fi/uploads/selvitykset_lausunnot/metsien%20hyödy ntämisen%20ilmastovaikutukset%20ja%20hiilinielujen%20kehittyminen.pdf

Spectrum. 2013. Gasification helps mill go fossil fuel-free. Spectrum Magazine of Pulp and Paper. [verkkolehti]. 28 / 2-2013. S. 69. [viitattu 22.11.2016]. Saatavissa: http://partnernet.andritz.com/spectrum/iss_28/en/files/assets/basichtml/index.html#6-7 Suomen Kaasuyhdistys. 2016. Maakaasun koostumus ja ominaisuudet > Polttoaineiden lämpöarvoja (kuva) [verkkojulkaisu]. [viitattu 27.11.2016]. http://www.kaasuyhdistys.fi/kirjat/maakaasukasikirja/maakaasun-koostumusja-ominaisuudet Suomen virallinen tilasto (SVT). 2016a. Energian hinnat. [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-7984. 2. Vuosineljännes 2016, Liitekuvio 3. Voimalaitospolttoaineiden hinnat lämmöntuotannossa. Helsinki: Tilastokeskus. Päivitetty: 7.9.2016 [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://www.stat.fi/til/ehi/2016/02/ehi_2016_02_2016-09-07_kuv_003_fi.html Suomen virallinen tilasto (SVT). 2016b. Sähkön ja lämmön tuotanto. [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-5072. Helsinki: Tilastokeskus. Julkaistu 2016, päivitetty 2.11.2016 [viitattu 22.11.2016]. Saatavissa: http://tilastokeskus.fi/til/salatuo/2015/salatuo_2015_2016-1102_tie_001_fi.html?ad=notify Sweco. 2014. Metsä Fibre Oy. Äänekosken biotuotetehtaan ympäristövaikutusten arviointiohjelma. [verkkojulkaisu]. 109s. [viitattu 9.12.2016]. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/download/noname/{b9e43605-0994-44ad-a85ba595a1eb67e2}/99532 Sweco. 2016. Boreal Bioref Oy. Kemijärven biojalostamon ympäristövaikutusten arviointiohjelma. [verkkojulkaisu]. 127s. [viitattu 9.12.2016]. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7b358d9024-b7e8-452e8d4a-25430a1b1145%7d/121117 Raunio, H. 2016. Aallon huipputeknologia on Kemijärven valttikortti. Tekniikka&Talous. 25.11.2016. S. 4 5. ISSN 0785-997X. Teir, S et al. 2009. Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS). VTT Tiedotteita Research Notes 2503. VTT. 61s. ISBN 978-951-38-7324-0 Tomani, P. 2009. The LignoBoost process & use of lignin as a new bio-fuel. Berglin, N & Axegård, P. 37 diaa. TAPPI Engineering, Pulping & Environmental konferenssin esitysmateriaali, 11 14.10.2009, Memphis, Tennessee. Tulli. 2016. Jätevero. [verkkojulkaisu]. Julkaistu 18.1.2016 [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://www.tulli.fi/fi/yrityksille/verotus/valmisteverotettavat/jatevero/index.jsp Työ- ja elinkeinoministeriö. 2016a. Energia- ja ilmastotavoitteet strategiatyön taustalla. [verkkojulkaisu]. [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://tem.fi/energia-ja-ilmastotavoitteet Työ- ja elinkeinoministeriö. 2016b. Kauden 2013-2020 ilmaisjako. [verkkojulkaisu]. [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://tem.fi/kauden-2013-2020-ilmaisjako1

Työ- ja elinkeinoministeriö. 2016c. Strategia linjaa energia- ja ilmastotoimet vuoteen 2030 ja eteenpäin. [verkkojulkaisu]. Julkaistu 24.11.2016 [viitattu 16.12.2016]. Saatavissa: http://tem.fi/artikkeli/-/asset_publisher/strategialinjaa-energia-ja-ilmastotoimet-vuoteen-2030-ja-eteenpain UPM. 2015a. UPM:n Ympäristöselonteko 2015. UPM:n sellu- ja paperitehtaat. [verkkojulkaisu]. [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://assets.upm.com/responsibility/documents/emas2015/upmglobalemas2015-fi.pdf UPM. 2015b. UPM Vuosikertomus 2015 UPM. 2016. UPM Kaukas. [online]. [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://www.upmpulp.fi/upm-kaukas/pages/default.aspx UPM Biopolttoaineet. 2015. Kehittyneen biopolttoaineen valmistus. [verkkojulkaisu]. [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://www.upmbiopolttoaineet.fi/biopolttoaineen-valmistus/prosessituusiutuvaa-biopolttoainetta-tahteista/pages/default.aspx UPM-Kymmene Oyj. 2010. Kaukas Biojalostamolaitos. Ympäristövaikutusten arviointiohjelma. [verkkojulkaisu]. 41s. [viitattu 9.12.2016]. Saatavissa: http://www.upmbiopolttoaineet.fi/ajankohtaista/muut%20julkaisut/documents/ Julkaisut/upm-lpr-biojalostamo-ymparistövaikutusten-arvoiointiselostus-052010.pdf Valmet. 2016. First LignoBoost plants producing large volumes of kraft lignin to the market place. [verkkojulkaisu]. [viitattu 21.11.2016]. Saatavissa: http://www.valmet.com/media/articles/up-andrunning/peers1stlignoboostplants/ Vakkilainen, E & Kivistö, A. 2010. Energy consumption trends and energy consumption in modern mills in forest industry. Lappeenranta University of Technology. Research report. 148s. ISBN 978-952-265-019-1, ISSN 17981328. Ympäristöministeriö. 2013. Mitä on kestävä kehitys. [verkkojulkaisu]. Julkaistu 2013, päivitetty 31.5.2016 [viitattu 23.11.2016]. Saatavissa: http://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys Ympäristöministeriö. 2016. Päästökauppa tehokkaammaksi. [verkkojulkaisu.] Julkaistu 31.10.2016, päivitetty 2.11.2016 [viitattu 9.12.2016]. Saatavissa: http://www.ym.fi/fifi/ajankohtaista/julkaisut/ymparistolehti/2016/paastokauppa_tehokkaammaks i(40718)

LIITE 1. SELLUN TUOTANTO Kuva 9. Suomen metsäteollisuuden raakapuun käyttö toimialoittain vuonna 2015 (Luonnonvarakeskus Luke 2016b). Kuva 10. Sellun tuotanto Suomessa vuonna 2015 (Metsäteollisuus ry 2016b).

LIITE 2. SELLUN VIENTI Kuva 11. Sellun suurimmat vientimarkkinat 2015 (Metsäteollisuus ry 2016b). Kuva 12. Sellun viennin määrän ja arvon kehitys Suomessa (Metsäteollisuus ry 2016b).

LIITE 3. MARKKINAMASSAN KYSYNTÄ MAAILMASSA Kuva 13. Markkinamassan kysynnän ennustetaan kasvavan maailmassa 2014 2030 (Pöyry 2016, 10).

LIITE 4. MASSA- JA PAPERITEOLLISUUDEN KAATOPAIKKAJÄTTEET JA CO2-PÄÄSTÖT Kuva 14. Massa- ja paperiteollisuuden kaatopaikkajätteet olivat vuonna 2015 yhteensä 77 300 t (Metsäteollisuus ry 2016d). Kuva 15. Massa- ja paperiteollisuuden hiilidioksidipäästöjen kehitys Suomessa. Hiilidioksidipäästöt ovat vähentyneet energiatehokkuusinvestointien ja kasvavan bioenergian osuuden myötä verrattuna vuoteen 1990. (Metsäteollisuus ry 2016d)

LIITE 5. ENERGIAN KOKONAISKULUTUS SUOMESSA Kuva 16. Energian kokonaiskulutus Suomessa vuonna 2015 oli 361 TWh, josta puupolttoaineiden osuus oli noin 26 prosenttia (Metsäteollisuus ry 2016a).