ELOKUVAN HISTORIAA Mae Marsh D.W. Griffithin elokuvassa The Birth of a Nation, 1915
ELÄVÄN KUVAN HISTORIA - mahdollisuus suorittaa 5 op:n itsenäisenä kurssina -kurssikuvaus Oodi ja MyCourses Suoritus koostuu 50 elokuvan itsenäisestä katselusta ja lyhyen kommentin kirjoittamisesta kustakin teoksesta katselupäiväkirjaan. Päiväkirjamerkintään on arvioitu käytettävän 1 tunti elokuvaa kohti. Valittujen elokuvien tulee muodostaa monipuolinen kokonaisuus, jossa on teoksia eri vuosikymmeniltä, eri maista ja merkittäviltä tekijöiltä. Katselupäiväkirjassa tulee olla elokuvan pääfaktat, katselupaikka ja katselupäivämäärä, luonnehdinta siitä, mitä elävän kuvan historian ilmiötä teos valikoimassa edustaa sekä vähintään viidenkymmenen sanan mittainen omakohtainen kommentti tai mielipide. Suoritus toimitetaan pdf-tiedostona, jossa elokuvat on listattu valmistumisvuoden mukaisessa järjestyksessä. Katselupäiväkirjan voi palauttaa vapaasti ympäri lukuvuoden. Kurssilla ei ole pakollista oheisluettavaa, mutta hyvää rankaa 50 elokuvan valintaan löytyy mm. kirjasta Elokuvan lyhyt historia (Juri Nummelin, 2009). Edellistä paljon laajempi teos: Film History: An Introduction (Kristin Thompson & David Bordwell).
Kurssilla ei ole pakollista oheisluettavaa, mutta hyvää rankaa 50 elokuvan valintaan löytyy mm. kirjasta Elokuvan lyhyt historia (Juri Nummelin, 2009). Tämä teos on elokuvan kompakti käsikirja ja kiehtova lukuelämys. Kirja sisältää listan sadasta elokuvasta, jotka jokaisen meistä olisi nähtävä. Juri Nummelin (s. 1972) on turkulainen tietokirjailija ja kriitikko, joka on aiemmin julkaissut elokuvan historiasta teoksen Valkoinen hehku (2005). Elokuvan lyhyt historia on julkaistu vuonna 2009. Edellistä paljon laajempi teos: Film History: An Introduction (Kristin Thompson & David Bordwell).
Tarinankerronta alkaa kehittyä nopeasti ensimmäisten filmikokeilujen jälkeen -Miten esittää tilallisia ja ajallisia suhteita siten, että katsoja pystyy seuraamaan tarinaa? - Elokuvahistorian 1. western Edwin S. Porterin Suuri junaryöstö (Yhdysvallat 1903) -Esimerkki, jossa sama tapahtuma esitetään kahdesti, mutta eri perspektiiveistä - tämä käytössä ennen kuin keksittiin ristiinleikkaaminen Life of an American Fireman (1903) ßJuri Nummelin: Elokuvan lyhyt historia (2009)
Juri Nummelin: Elokuvan lyhyt historia (2009)
Hollywoodin synty 1910-luvulla Aluksi Amerikan elokuvayhtiöt toimivat itärannikon suurissa kaupungeissa, mutta lähettivät talvella kuvausryhmiä Kalifornian lämpöön ja kauas Edisonin trustista (Edison oli hankkinut omistukseensa useita isoja elokuvayhtiöitä ja yritti saada itärannikolla yksinoikeuden elokuvien valmistukseen). Hollywoodin syntyyn vaikutti myös se, että amerikkalaiset elokuvayhtiöt päättivät liittyä yhteen voidakseen vastustaa eurooppalaisen elokuvateollisuuden valtaa elokuvamarkkinoilla ennen ensimmäistä maailmansotaa.
Elokuvan klassinen Hollywood-tyyli Elokuvat tarinavoittoisia ja viihdyttäviä. Elokuvantekijät hioivat keinoja otosten yhdistämiseksi, paljon leikkauksia. Tarinat helposti seurattavia, noudattivat syiden ja seurausten logiikkaa. Elokuvatuotanto tehdasmaista ja laatu taattua (teknologia, valaistus, lavastus ja näytteleminen standardisoituivat). Klassisesta Hollywood-tyylistä tuli vähitellen amerikkalaisen elokuvan normi (oli pääpiirteittäin kasassa jo 1912).
D.W. Griffith ja Hollywood-tyyli Klassinen Hollywood-kerronta miellettiin pitkään Griffithin luomukseksi, sillä Griffith väitti keksineensä monet keskeiset kerronnan keinot hänen tiedetään kuitenkin ammentaneen eurooppalaisista elokuvista ja luoneen omaksumistaan keinoista eheää synteesiä, eli täydellisti muiden aikaisemmat kokeilut.
Hollywoodille vaihtoehtoista mykkäelokuvaa 1910- ja 1920-luvuilla Saksassa ekspressionismi Ranskassa impressionismi Dada- ja muu kokeellinen elokuva Euroopassa Neuvostoliitossa montaasielokuvat Esim. Tanskassa, Ruotsissa, Japanissa ja Kiinassa myös vahvaa mykkäelokuvaa
Saksalainen ekspressionismi Vahva mykkäelokuvan tyyli maailmansotien välisessä Saksassa. Ensimmäisessä maailmasodassa kaaokseen ajautunut elämä loi pohjan synkille kauhuelokuville -> elokuva ei tarjonnut ratkaisuja ongelmiin vaan heijasti niitä. Ensimmäinen ekspressionistisena pidetty elokuva oli Robert Wienen ohjaama Tri Caligarin kabinetti (1920). Siinä kuvakompositiot ovat tärkeämpiä kuin selkeä tarina. Ekspressionismilla saksalainen elokuva haluttiin erottaa muun maailman filmiteollisuudesta. Tyylisuunta omittiin paljolti kauhu- ja fantasiaelokuviin Frits Langin Metropolis (1927) on yksi ekspressionistisen elokuvan viimeisimpiä elokuvia. Ekspressionismi oli suosittua myös kuvataitessa, kirjallisuudessa ja teatteriassa.
Äänielokuvan läpimurto ja haasteet Ensimmäisenä äänielokuvana, jossa ääni oli filmin reunassa, pidetään usein Alan Croslandin Jazz-laulajaa (1927) - elokuvassa oli muutama kuvan kanssa synkronoitu äänikohtaus. Ensimmäinen kokonaan äänellisenä tehty elokuva Lights of New York (valmistui samana vuonna 1927). Äänen tuloon liittyi aluksi myös hankaluutta ja elokuvaestetiikka otti hetkellisesti takapakkia (varhainen äänielokuvateknologia rajoitti esim. kameraliikkeitä). Elokuvateatterit irtisanoivat muusikot ja joidenkin mykkäelokuvatähtien ura katkesi (myös aksentit ongelma) Kokeellista ääni-ilmaisua: Rouben Mamoulian: Love Me Tonight (1932) Kielestä tuli uusia haasteita, koska levitys pirstoitui kielialueiden mukaan -tekstitys keksittiin vuosia myöhemmin -aluksi elokuvia tehtiin useina erikielisinä versioina -dubbaus eli jälkiäänitystekniikka tuli 1932 -esityskokonaisuudet vakiintuivat
Siirtyminen värielokuvaan Samoin kuin ääntä, myös väriä yhdistettiin elokuvaan jo sen alusta lähtien, mutta ensimmäinen Technicolor -värijärjestelmä otettiin käyttöön v. 1922. Se oli kallis ja sillä tehtiin vain joitain yksittäisiä kokeiluja Vasta vuonna 1932 kehitetty Technicolorin kolmivärijärjestelmä löi kunnolla läpi. Studiot suhtautuivat värielokuvaan epäluuloisesti, kunnes 1930-luvun lopulla tuli menestyselokuvia kuten supermainostettu Tuulen viemää (1939). Samaan aikaan jatkettiin myös mustavalkoisten elokuvien tekemistä. Euroopassa värielokuva yleistyi vasta 1960-luvulla.
Neorealismi Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina uudesta italialaisesta elokuvasta ryhdyttiin käyttämään nimitystä neorealismi. Pyrki kuvaamaan todellista Italiaa, sentaloudellisia, sosiaalisia, poliittisia ja psykologisia ongelmia soveltamalla dokumenttikerronnan menetelmiä fiktioelokuvan formaattiin. Neorealismin tyypillisiä ominaisuuksia olivat realistinen käsittelytapa, kansanomainen ympäristö, yhteiskunnallisuus ja poliittisuus. Neorealismin avainteoksiksi on nostettu Roberto Rossellinin Rooma avoin kaupunki (1945), Vittorio De Sican Polkupyörävaras (Lardi di biciclette, 1948) ja Luchino Viscontin Maa järisee (La terra trema, 1947). Neorealismin kukoistuskausi kesti vain noin seitsemän vuotta, mutta sen vaikutukset elokuvailmaisuus olivat suuret. Ennen omia ohjauksiaan myös Fellini työskenteli monessa neorealistisessa projektissa. Omissa ohjauksissaan Fellini ei kuitenkin vetänyt selvää rajaa mielikuvituksen ja todellisuuden välille, joten Fellinin elokuvia ei voida pitää varsinaisesti neorealistisina elokuvina. Lähde: https://www.jyu.fi/hum/laitokset/taiku/taiku_opiskelu/kurssit/klassikot/materiaalit/la%20strada
HUOM! Sinun lista voi olla hyvin toisenlainenkinj
Miialla lukiossa käytössä ollut 12 kohdan suosituslista 1. Lyhyitä dokumentaarisia elokuvia ranskalaisilta Lumière veljeksiltä vuodesta1895 eteenpäin ja fantasiapätkiä ja trikkitemppuja Georges Mélièsiltä, mm. scifielokuva Matka kuuhun (Ranska, 1902) - tai varhaisia pätkiä esimerkiksi englantilaiselta R.W. Paulilta. 2. Elokuvia mykkäelokuvan tähdiltä kuten Charles Chaplin, Buster Keaton, Ernst Lubitch ja Harold Lloyd. Chaplinilta myös hyviä äänielokuvia esim. Diktaattori (Yhdysvallat, 1940). 3. Saksalaista ekspressionismia esim. Tohtori Caligarin kabinetti (Saksa, 1919) ja Fritz Langin suurteos Metropolis (Saksa, 1926). 4. Neuvostoelokuvaa esim. Sergei Eisensteinin elokuvat kuten Panssarilaiva Potemkin (Neuvostoliitto, 1925) ja Tziga Vertovin elokuvat, esim. Mies ja elokuvakamera (Neuvostoliitto, 1929).
Miialla lukiossa käytössä ollut 12 kohdan suosituslista 5. 1930-luvun varhaisia kauhuelokuvia kuten Frankenstein (Boris Karloff Frankensteinina, Yhdysvallat, 1931) King Kong (Yhdysvallat, 1933) 6. Äänielokuvan tuloa kommentoivia leffoja: Sunset Boulevard/ Auringonlaskun katu (Yhdysvallat, 1950) ja Singin in the Rain/ Laulavat sadepisarat (Yhdysvallat, 1951) 7. Varhaisia värielokuvaklassikoita: Tuulen viemää (Yhdysvallat, 1939) ja Ihmemaa Oz (Yhdysvallat, 1939) 8. Mustavalkoisia Hollywood-studioklassiokoita: Orson Welles: Citizen Kane (Yhdysvallat, 1941) ja Casablanca (Yhdysvallat, 1942) 9. Alfred Hitchcock (1899-1980): Joku leffa jännityksen mestarilta, esim. Köysi (Yhdysvallat, 1948), Vertigo punainen kyynel (Yhdysvallat, 1958), Psyko (1960), Linnut (1963)
Miialla lukiossa käytössä ollut 12 kohdan suosituslista 10. Italialaista elokuvaa: Neorealistinen Vittorio De Sican Polkupyörävaras (Italia, 1948) + joku neorealismista ammentava, mutta fantasiaankin kallistuva elokuva Federico Felliniltä, esim. Cabirian yöt (1957) ja 8 ½ (1963) 11. Ranskalaista uutta aaltoa 1960-luvulta, esim. Jean-Luc Godard: Viimeiseen hengenvetoon (Ranska, 1960), Francois Truffaut: 400 kepposta + Varastettuja suudelmia (Ranska, 1960) + suomalaistakin 60- luvun leffaa sopii katsoa, esim. Mikko Niskanen: Käpy selän alla (1966) 12. Ethän unohda myöskään Tanskalaista Dogma-elokuvaa, ruotsalaisen Ingmar Bergmanin elokuvia, aasialaista ja ehkäpä myös afrikkalaista elokuvaa.