ELÄINLÄÄKÄRI Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110, 4 S UOMEN E LÄINLÄÄKÄRILEHTI 4/2004 F INSK V ETERINÄRTIDSKRIFT 185
Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110, 4 C TM 186
Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110,44 Aasian lintuinfluenssa Torjunnassa asiantuntijayhteistyö tärkeää Tänä talvena ja keväänä Aasiassa esiintynyt, huomattavan laajalle levinnyt lintuinfluenssaepidemia on johtanut jo yli 100 miljoonan linnun kuolemaan tai teurastamiseen. Tämä on aiheuttanut alueella merkittäviä taloudellisia tappioita, mutta myös epidemian kansanterveydelliset vaikutukset ja uhat ovat olleet huomattavat. Korkeapatogeeninen lintuinfluenssa on erittäin herkästi tarttuva ja lintujen kuolleisuus siihen on suuri. Lintuinfluenssa tarttuu vain harvoin linnuista ihmiseen, eikä se nykyisen tietämyksen mukaan käytännössä tartu ihmisestä toiseen. Tämän epidemian aikana tartuntoja ihmisillä on raportoitu vain 34, kaikki nämä tartunnat ovat peräisin Vietnamista ja Thaimaasta. Jos samanaikaisesti sekä lintuinfluenssavirus että tavanomainen influenssavirus infektoivat joko ihmisen tai sian, saattavat virusten perimät yhdistyä synnyttäen ennennäkemättömän influenssaviruksen, joka voi helposti tarttua ihmisestä toiseen. Tämä merkitsisi uuden influenssapandemian alkua. Nykytilanne edustaa huomattavinta influenssapandemiauhkaa sitten vuoden 1968 pandemian. Siipikarjatuotanto on kasvanut Aasiassa merkittävästi viime vuosikymmenen aikana, ja siipikarjanlihan vienti on tärkeää Aasian maiden taloudelle. Suurin osa siipikarjasta kasvatetaan vapaana pihoilla pienillä kotitiloilla. Tästä syystä epidemian tehokas hallinta teurastamalla kaikki eläimet ja desinfioimalla jokainen eläintenpitotila on osoittautunut vaikeaksi, jopa mahdottomaksi. Suuret siipikarjantuottajat esittävätkin mahdollisuutta eristää isot tuotantoyksiköt ja julistautua taudista vapaiksi, vaikka takapihan linnuilla tautia esiintyykin. Tämä ehdotus on kansanterveyden kannalta huono, koska pandemian uhka säilyisi taudin jäädessä alueen eläimiin. Kansanterveys ei ole kuitenkaan ollut ainoa poliittisiin päätöksiin vaikuttanut tekijä maatalouspoliittiset ja taloudelliset intressit vaikuttivat myös voimakkaasti. Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vienti kun on monien Kaakkois-Aasian maiden talouden perusta. Epidemian selvittelyssä on törmätty muihinkin ongelmiin: sen tarkkaa levinneisyyttä tai alkamisajankohtaa ei tiedetä, koska tietojen saaminen viranomaisilta on ollut vaikeaa. Lisäksi tautitapausten raportointi on ollut epäilyttävän vähäistä, kun ottaa huomioon epidemian laajuuden ja taudin infektiivisyyden eläimissä. Lintuinfluenssaepidemia on tuonut julki monien maiden riittämättömät resurssit ja puutteellisen kokemuksen näin laajan epidemian taltuttamisessa. Epidemian torjunta on kuitenkin myös osoittanut eläinlääkäreiden keskeisen merkityksen kansanterveystyössä. Tautitapausten havaitseminen ja raportointi ja ennen kaikkea saumaton yhteistyö eri osapuolten välillä on elintärkeää zoonoottisten epidemioiden selvittämisessä. Lintuinfluenssaepidemia vahvistaa entisestään käsitystä moniammatillisten tiimien erinomaisuudesta. Yhteistyöllä saavutetaan paras mahdollinen lopputulos kansan- ja eläinterveyden kannalta unohtamatta taloudellisiakaan tekijöitä. Katri Jalava, ELT European Programme for Intervention Epidemiology Training World Health Organisation, Geneve 187
Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110, 4 Medidesign fmk Synulox maistuu sekä kissalle että koiralle Synulox-tablettiin on lisätty makuainetta, ja monet koirat ja kissat ottavatkin sen makupalana. Tutkimusten mukaan 96 % koiranomistajista pitää Synulox-tablettien antamista helppona. 1) Kissoille tehdyssä makutestissä 19 kissaa 40:stä otti Synulox-tabletit makupalana. Muut tutkimukseen osallistuneet kissat söivät tabletit ruokaan murskattuina. 2) Kun kissoille annettiin toista markkinoilla olevaa amoksisilliini-klavulaanihappovalmistetta, 1 kissa 40:stä otti tabletin makupalana. 2) Yksittäispakattu Synulox säilyttää tehonsa ja makunsa! Yksittäispakkaukset suojaavat Synulox-tabletteja kosteudelta. Näin lääkkeen klavulaanihappo ja amoksisilliini toimivat yhdessä mahdollisimman tehokkaasti. Synulox vet 40 mg, 200 mg ja 400 mg tabl; 40 mg/ml jauhe oraalisuspensiota varten Kohde-eläinlajit: Koira ja kissa. Käyttöaiheet: Amoksisilliini-klavulaanihapolle herkkien bakteerien aiheuttamat tulehdukset, kuten iho- ja pehmytkudosten, hengitysteiden, virtsateiden ja ruuansulatuskanavan tulehdukset. Pseudomonas, metisilliiniresistentit stafylokokit ja eräät enterobakteerit ovat resistenttejä. Kontraindikaatiot: Penisilliiniyliherkkyys. Ei sovi kaneille, marsuille, hamstereille tai muille pikkujyrsijöille. Käyttö tiineyden ja laktaation aikana: Voi käyttää. Annostus ja antotapa: Tabletit ja mikstuura, Per os 10-20 mg/kg kahdesti päivässä 5-7 pv. Mikstuuran annos on tällöin 0,25-0,5 ml/kg. Annos on laskettu amoksisilliininä. Korkeampaa annosta (20 mg/painokilo kahdesti päivässä) suositellaan erityisesti hengitysteiden vaikeissa infektioissa. Säilytys: Huoneenlämmössä, valmis mikstuura jääkaapissa 7 vrk. Pakkaukset ja hinnat: Tabletti 40 mg 10 kpl 2,68, 100 kpl 23,47, tabletti 200 mg 10 kpl 5,47, 100 kpl 48,00, tabletti 400 mg 10 kpl 9,12, 100 kpl 76,53, mikstuura 40 mg/ml 15 ml 3,30. Täydellinen valmisteyhteenveto: Katso Suomen eläinlääkkeet -kirja. Viitteet: 1. Lloyd et al. Vet Rec 1997 2. Data on file. 188 Pfizer Oy Animal Health Tietokuja 4, 00330 Helsinki
Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110, 4 ELÄINLÄÄKÄRI S U O M E N E L Ä I N L Ä Ä K Ä R I L E H T I F I N S K V E T E R I N Ä R T I D S K R I F T SISÄLTÖ CONTENTS INNEHÅLL 4/2004 187 Pääkirjoitus Katri Jalava 191 Irlanninsettereiden hypokondroplastinen kääpiökasvuisuus Hypochondroplastic dwarfism in Irish setters Kirsti Liukkonen, Anna-Kaisa Järvinen ja Marjatta Snellman 201 Trichodina-loinen kalojen vaivana Kotkan Maretariumissa tapausselostus Trichodina sp. parasiting fish at Kotka Maretarium a Case report Anna Maria Eriksson, Sanna Sainmaa ja Eija Rimaila-Pärnänen 207 EELAsta 210 Puheenjohtajan palsta 211 Ajankohtaista Marjut Hämäläinen 213 Henkilöuutiset 214 ETU-palvelut yhdistää terveysluokitukset kansallistasoksi 215 Kesäpäivät Turussa 216 Lukijalta 219 Microglossus 220 Vuorotteluvapaa voi pienentää työeläkettä 221 Fennovet järjestää 222 Kurssit kotimaassa 223 Kurssit ulkomailla 225 Laillistetut eläinlääkärit Ilmoituksia Kokouskutsu 226 Kirjoitusohjeet 227 Avoimet työpaikat 230 Porojen terveydenhuoltoa tutkitaan Oulussa 190 Ledare Katri Jalava 191 Hypokondroplastisk dvärgväxt hos irländsk setter Kirsti Liukkonen, Anna-Kaisa Järvinen och Marjatta Snellman 201 Trichodina-parasiten hos fiskar i Kotka Maretarium en fallbeskrivning Anna Maria Eriksson, Sanna Sainmaa och Eija Rimaila-Pärnänen 207 Från EELA 210 Ordförandes kolumn 211 Aktuellt Marjut Hämäläinen 213 Personnytt 214 ETU-tjänsten sammanför hälsoklassifikationerna till en nationell standard 215 Veterinärföreningarnas sommarmöte hålls i Åbo 216 Från lesare 219 Microglossus 220 Sabbatsledighet kan minska på arbetspensionen 221 Fennovet arangerar 222 Kurser i hemlandet 223 Kurser i utomlands 225 Legitimerade veterinärer Anonser Möteskallelese 226 Instruktioner till skribenter 227 Lediga arbetsplatser 230 I Uleåborg forskar man i renars hälsovård Liiton ja Eläinlääkärilehden kotisivujen www.sell.fi vuosipäivitys on taas tehty: Sivun yläpalkissa vuosiluvun ilmaisua on muutettu kaikilla sivuilla. Sivun yläpalkissa vasenta laitaa on hieman selkiytetty kaikilla sivulla. Eläinlääkärilehden sivulla olevaa lokerikko on hieman muutettu, siihen on lisätty sisältö vuosittain ja poistettu ajankohtaista, koska liitolla on oma ajankohtaista-osio Kurssit ja työpaikat muutettu pitämään sisällään vain kuluva vuosi ja tehty paikat tämän vuoden ja parin tulevan vuoden materiaaleille artikkeleihin, pääkirjoituksiin, sisältöön, sisältö vuosittain. Ja lisäksi koko lokerikon sisäistä järjestystä muutettiin loogisemmaksi. Lehden päätoimittaja on lisätty näkyviin sivulle -- vuoden vaihteessa voimaan tulleen julkaisuja koskevan lain mukaisesti. Tieteellisesti tarkistettu Genomgått ve tens kap lig granskning Kansikuva: Kurki suolla. Kuva: Benjam Pöntinen. Pärmbild: Tranan på kärret. Bild: Benjam Pöntinen. 189
Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110, 4 Den asiatiska fågelinfluensan Expertsamarbete är viktigt vid förebyggandet I Asien har en synnerligen omfattande epidemi av fågelinfluensa denna vinter och vår lett till att redan flera än 100 miljoner fåglar har dött eller slaktats. I området har detta medfört betydande ekonomiska förluster men också epidemins konsekvenser för samt hot mot folkhälsan har varit avsevärda. Fågelinfluensan som har en hög patogenicitet, är ytterst smittosam och mortaliteten bland fåglarna är hög. Fågelinfluensan smittar dock sällan från fåglar till människan och enligt gängse kunskap i praktiken aldrig från människa till människa. Under denna epidemi har endast 34 fall hos människan rapporterats, alla dessa smittor hemmahörande i Vietnam och Thailand. Om det sedvanliga influensaviruset och fågelinfluensaviruset samtidigt infekterar antigen en människa eller ett svin kan det genetiska materialet smälta samman och ett nytt influensavirus uppstå som lätt kan smitta människor emellan. Detta skulle innebära början till en ny influensapandemi. Nuläget representerar det allvarligaste hotet om en influensapandemi sedan pandemin från år 1968. Under det senaste decenniet har fjäderfäproduktionen i Asien ökat på ett betydelsefullt sätt och exporten av fjäderfäkött är viktig för de asiatiska ländernas ekonomi. Majoriteten av djuren är sprätthöns på små gårdar. Därför har det visat sig vara svårt, om inte omöjligt, att bemästra epidemin effektivt genom att slakta alla djur och desinficera alla djurstall. Stora producenter har framkastat möjligheten att isolera de stora enheterna och deklarera dem fria från sjukdomen trots att sjukdomen förekommer bland bakgårdarnas fåglar. Ur ett folkhälsoperspektiv är detta en dålig lösning eftersom risken för en pandemi fortfarande existerar då sjukdomen bestå bland traktens djur. Folkhälsan är emellertid inte den enda faktorn som inverkar på politiska beslut jordbrukspolitiska och ekonomiska intressen väger också tungt. Exporten av jordbruksprodukter och livsmedel är grunden för många sydostasiatiska länders ekonomi. Under utredningen av epidemin har man också stött på många andra problem: det har varit svårt att få uppgifter av myndigheterna och således känner man inte till den exakta utbredningen eller när epidemin började. Därutöver har inrapporteringen av sjukdomsfall varit misstänksamt sparsam då man beaktar epidemins omfattning och den höga smittograden bland djuren. Fågelinfluensaepidemin har blottat många länders bristande resurser och erfarenhet att stoppa en så här omfattande epidemi. Bekämpningen av epidemin har emellertid visat på veterinärernas centrala roll i folkhälsoarbetet. Diagnostiseringen och rapporteringen av sjukdomsfallen och framförallt ett smidigt samarbete mellan olika parter är livsviktigt i utredningen av zoonotiska epidemier. Fågelinfluensaepidemin bestyrker ytterligare uppfattningen att team som består av flera olika professionella är ypperliga. Genom samarbete uppnår man det bästa möjliga resultatet, såväl ur ett folk- och djurhälsoperspektiv, dock utan att glömma ekonomiska faktorer. Katri Jalava, VMD European Programme for Intervention Epidemiology Training World Health Organisation, Geneve Suomen Eläinlääkärilehti Finsk Veterinärtidskrift Suomen Eläinlääkäriliitto ry:n jäsenlehti Medlemsblad för Finlands Veterinärförbund r.f. 1893 2004 www.sell.fi/jäsensivut Päätoimittaja Huvudredaktör: Marjut Hämäläinen, puh. (09) 7745 4815 faksi (09) 7745 4818 marjut.hamalainen@sell.fi toimitussihteeri Anna Parkkari puh. 09-7745 4817 toimitus@sell.fi Ilmoitusasiat Pirkko Nousiainen puh. (09) 7745 4814 pirkko.nousiainen@sell.fi Tieteellinen toimituskunta Vetenskapligt re dak tions råd: dosentti Marja-Liisa Hänninen ELT Liisa Kaar ti nen professori Terttu Katila professori Hannu Kor kea la do sent ti Sven Ni kan der pro fes so ri Satu Pyörälä ELT Mirja Ruohoniemi professori Hannu Sa lo nie mi ELT Timo Soveri ELT Veikko Tuovinen Toimitusneuvosto Redaktionsråd: puheenjohtaja Tuomas Herva jäsenet Mari Heinonen, Janne Lunden, Leena Saijonmaa- Koulumies, Minna Viitanen Raisa Iivonen asian tun ti ja ja Anna Parkkari sihteeri Toimitus Re dak tion: Suomen Eläin lää kä ri liit to Mäkelänkatu 2 C, 4. krs 00500 Hel sin ki puh. tel. (09) 7745 4817 faksi (09) 7745 4818 toimitus@sell.fi Pääkirjoituksen ruotsinnos/ Översättning av ledaren Leif Wikman Painos Upplaga: 2200 Tilaushinnat 2004 Prenumerationspriser 2004: 85, eläin lää ke tie teen opis ke li joil le, jot ka ei vät vielä ole lii ton jäseniä ja liiton eläk keel lä oleville jä se nil le 28, poh jois mais ten eläin lää kä ri - liit to jen jä se nil le 40. 85, för vet.med. stu de ran de och pen sio ne ra de 28, för med lem nordis ka ve te ri när för bund 40. ISSN 0039-5501 Painopaikka Kalevaprint Oy Oulu Aikakauslehtien liiton jäsen 190
Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110, 4 Kirsti Liukkonen, Anna-Kaisa Järvinen ja Marjatta Snellman Irlanninsettereiden hypokondroplastinen kääpiökasvuisuus Hypochondroplastic dwarfism in Irish setters YHTEENVETO Kirjoituksessa kuvataan irlanninsetteripentueen kahdella narttupennulla esiintynyt hypokondroplastinen kääpiökasvuisuus. Syntyessään ja vielä luovutusiässä kaikki pennut olivat ilmiasultaan normaaleja. Sairaat pennut alkoivat oireilla 3 3,5 kuukauden iässä. Pentueessa oli kahdeksan pentua, joista seitsemän narttua ja yksi uros. Sairastuneita pentuja verrattiin kolmanteen, samasta pentueesta olevaan terveeseen narttupentuun. Pennut tutkittiin kliinisesti ja röntgenologisesti.verinäytteillä suljettiin pois pienikasvuisuuden muita aiheuttajia, kuten kilpirauhasen ja lisämunuaiskuoren vajaatoiminta, diabetes mellitus, munuais- ja maksasairaudet. Sairaiden pentujen sukutaulusta löytyi vain yksi rotuyhdistyksen tiedossa oleva varma kantaja. Sairauden tiedetään periytyvän autosomaalisesti resessiivisesti. Tämän periytymismallin mukaisesti tässä pentueessa neljäsosa oli sairaita (kaksi pentua). Neljäsosan pennuista (kaksi pentua) tulisi olla terveitä ja puolet eli neljä pentua kantajia. Terveen ja kantajan erottelevaa testiä ei ole saatavilla. Tutkimuksia tehtäessä pennut olivat kuuden ja puolen kuukauden ikäisiä. Sairaat pennut painoivat vähemmän, säkäkorkeus oli matalampi, kehon ja nikamien sekä jalkojen pituudet olivat verrokkipentua lyhyempiä. Sairauden diagnostiikassa apuna käytetty suhdeluku, joka perustuu luuston mittaustuloksiin, oli sairailla pennuilla odotetusti alhaisempi kuin terveellä pentuesisarella. Taudin puhkeamisiän, kliinisen tutkimuksen, mittaustulosten ja röntgentutkimuksen perusteella voitiin todeta pentujen sairastavan hypokondroplastista kääpiökasvuisuutta. Molemmilla sairastuneilla pennuilla oli voimakas etujalkojen käyristyminen, radius curvus ja alkavia nivelrikkomuutoksia. Oireiden helpottamiseksi oli molemmille pennuille tehty neljän kuukauden iässä kyynärluun ostektomia. Pennut ovat nyt neljä vuotta vanhoja, ja elossa oleva sairas koira viettää tänä päivänä lähes normaalia, aktiivista elämää. Toinen kääpiöpentu kuoli puolitoistavuotiaana tapaturmaisesti. Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa kaikkien kääpiöiden sukutaulut johtavat samoihin koiriin. Vuonna 1993 syntyi Suomessa tiettävästi ensimmäisen kerran irlanninsetteriuros, joka oli kääpiö. Suomen kanakoirakerhon irlanninsetterijaos kieltää kääpiöiden ja kääpiökasvuisuuden kantajien käyttämisen jalostuksessa. Menetelmiä ei kuitenkaan kantajien toteamiseksi ole. Artikkelin lopussa esitellään muita kääpiökasvuisuutta aiheuttavia tiloja. SUMMARY Hypochondroplastic dwarfism was diagnosed in two female Irish setter puppies. All offspring were phenotypically normal at birth and weaning, but at the age of 3 3.5 months the growth of affected individuals was retarded. The litter consisted of seven female puppies and one male puppy. Two dwarf puppies and one phenotypically normal puppy underwent clinical and radiological examination. Blood samples were analysed to rule out hypothyroidism, diabetes mellitus, hypoadrenocorticism, and liver and kidney diseases, and values were within normal range. The ancestral line was studied, revealing only one verified asymptomatic carrier of dwarfism. The mode of inheritance of this disease is known to be autosomal recessive. Consistent with this 25 % (2/8) of in this litter were sick, 25 % (2/8) should be normal, and 50% (4/8) should be carriers of the disease. No test to detect carriers is available. The puppies were 6.5 months old at the time of examination. Dwarf puppies weighed less, had a lower shoulder height, and had a shorter body and vertebral length and limb length than the normal puppy. As expected, the ratio between body length and the sum of head length and circumference was lower in the dwarf puppies than their normal sibling. Based on age at disease onset, clinical examination, body measurements, and radiographic evaluation, the diagnosis of hypochondroplastic dwarfism in two Irish setter puppies was verified. Both affected puppies showed a markedly bowed radius, and had elbow pain in forelimbs, and ulnar ostectomy had been operated on at the age of four months. The dogs in the litter are four years old. One of the dwarfs is still alive and has a relatively normal, active life. The other dwarf died 1.5 years ago in an accident. The pedigrees of all dwarfs in Norway, Sweden, and Finland derive from a common ancestor. The first known Finnish Irish setter dwarf was born in 1993. The Finnish Irish Setter Club forbids using dwarfs and heterozygous dogs for breeding. A brief review of conditions causing small stature in dogs is included at the end of the article. 191
Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110, 4 JOHDANTO Erilaisia patologisen kääpiökasvuisuuden muotoja on paljon, mutta niiden esiintyminen on kuitenkin melko harvinaista. Mikäli koira on kooltaan tavanomaista pienempi, mutta ei osoita muuten sairauden merkkejä, sitä saatetaan pitää vain pienikokoisena yksilönä. Irlanninsettereillä on jalostuksellisesti tärkeää erottaa kääpiöt tavallista pienikokoisemmista yksilöistä, koska kääpiökasvuisuus on periytyvää. Muillakin roduilla esiintyy kääpiökasvuisuutta, osa sairauksista on perinnöllisiä ja kussakin muodossa on rodulle tyypillisiä piirteitä (Bingel ja Sande 1982, Breer ym. 1989, Matis ym. 1990, Neer ym.1995, Aroch ym. 1996). Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata kääpiökasvuisuuden eri muotojen ja erityisesti irlanninsettereillä esiintyvän sairauden diagnostiikkaa ja esiintymistä. Irlanninsettereiden kääpiökasvuisuutta tiedetään esiintyvän ainakin Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa. Kanakoirakerhon irlanninsetterijaos Suomessa on tiedottanut sairaudesta lehdessään jo vuosia sitten julkaisemalla myös listan kääpiökasvuisuuden kantajista. Nykyään Internetistä löytyy kerhon kotisivuilta (www.saunalahti.fi/salsrk/ irlanninsetterit) tietopaketti, joka sisältää yleisen selvityksen ja Hanssenin ym. (1998) artikkelin irlanninsetterien kääpiökasvuisuudesta, listan tiedossa olevista kantajista sekä jalostuskriteerit taudin suhteen. Hyvän tiedotuksen tuloksena artikkelissa tutkittujen pentujen kasvattaja osasi epäillä tautia jo tuodessaan pennut tutkittavaksi Yliopistolliseen eläinsairaalaan. Tehtävämme oli selvittää, onko tässä tapauksessa kysymys irlanninsettereiden hypokondroplastisesta kääpiökasvuisuudesta. TAPAUSSELOSTUS Esitiedot Kolme kuusi ja puoli kuukautta vanhaa irlanninsetterin narttupentua (pennut 1, 2 ja 3) tuotiin Yliopistolliseen eläinsairaalaan tutkimuksiin pennuilla 1 ja 2 esiintyneen eturaajojen taipumisen ja pentujen pienen koon vuoksi (kuva 1). Pentu 3 oli kehittynyt normaalisti. Pennut olivat kahdeksan pennun pentueesta, jonka sukupuolijakauma oli seitsemän narttua ja yksi uros. Luovutusajankohtana, kahdeksan viikon iässä, kaikki pennut olivat olleet terveitä ja olemukseltaan normaaleja, vain pennulla 2 oli ollut alapurenta. Pentu 1. Kolmen kuukauden iässä oli yksityisellä eläinlääkärin vastaanotolla rokotuksen yhteydessä todettu molempien eturaajojen varvasosien taipuneen ulospäin. Koira pyrki omistajan kuvauksen mukaan istumaan kenguruasennossa. Koiran ruokinta muutettiin tällöin eläinlääkärin ohjeen mukaisesti isokokoisen rodun pennun kuivamuonaksi ja puuroksi. Neljän kuukauden iässä pentu 1 tutkittiin uudelleen etujalkojen virheasennon vuoksi. Tällöin voitiin todeta kyynärluun kasvun olevan värttinäluun kasvua voimakkaasti heikompi. Kyynärluun alaosan kasvulinjoissa oli muutoksia ja kyynärnivelet olivat epämuotoiset. Pennulle tehtiin yksityisvastaanotolla kyynärluiden ostektomia, jossa kyynärluiden distaaliosasta poistettiin palanen. Leikkauksen jälkeen kyynärnivelet olivat normaalimman näköiset, eikä pentu enää istunut koko aikaa kenguruasennossa. Pentu 2. Kolmen ja puolen kuukauden iässä pentu 2 oli alkanut ontua. Värttinäluu oli vääntynyt, ranne työntynyt eteenpäin ja kyynärluu oli lyhyt. Vasemman jalan tila oli ollut selvästi pahempi. Myös tälle koiralle oli laadittu ruokavalio, joka ei tarkemmin ilmennyt esitiedoista. Hieman yli neljän kuukauden iässä, kun ruokinnan muutoksella ei ollut saatu toivottua tulosta, oli päädytty vasemman kyynärluun ostektomiaan. Pentu 3 oli ollut oireeton ja ilmiasultaan normaali (kuva 1). TUTKIMUKSET YLIOPIS- TOLLISESSA ELÄINSAI- RAALASSA Pennuille tehtiin kliininen ja röntgenologinen tutkimus, otettiin verinäytteitä ja tarkasteltiin niiden sukutaulua. Kliinisen tutkimuksen merkittävimmät löydökset olivat sairaiden koirien etujaloissa, jotka olivat kummallakin pennulla lyhyet ja käyrät. Voimakkaimmin oli käyristynyt pennun 2 vasen etujalka (kuva 1). Pentujen koon tarkempaa arviota varten tehtiin mittauksia sekä terveestä että sairaista pennuista. Kuvasta 2 ilmenevät mittaustekniikka (Hanssen ym.1998) sekä sairaiden pentujen (1 ja 2) ja normaalisti kehittyneen pennun (3) kehon mittaustulokset. Suurin yksittäinen ero terveen ja sairaiden välillä oli kehon pituus. Sairaiden pentujen keho oli yli kymmenen senttimetriä lyhyempi kuin normaalin pennun. RÖNTGENLÖYDÖKSET Röntgenologisesti merkittävimmät muutokset kääpiöpennuilla olivat raajoissa (kuva 3a) ja kaulanikamissa (kuva 4a), mutta myös kalloissa ja lannenikamissa oli lieviä muutoksia. Sairaiden pentujen etujaloissa oli voimakkaita muutoksia kyynär- ja rannenivelissä sekä kyynär- ja värttinäluun alueella. Terveellä pennulla ei voitu havaita röntgenologisia muutoksia eturaajoissa (kuva 3b). Sairailla pennuilla kaulanikamat olivat lyhyempiä kuin terveellä pennulla, päätelevyn liitoskohta ei ollut sulkeutunut ja kasvulinja oli epäsäännöllinen. Terveen pennun päätelevyn liitoskohta ei myöskään ollut vielä sulkeutunut, mutta kasvulinja oli säännöllinen ja kaulani- 192
Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110,4 4 kamat olivat suhteiltaan normaalin näköisiä (kuva 4b). VERINÄYTTEET Kaikilta pennuilta otettiin verinäyte, josta määritettiin kreatiniinin, urean, alaniiniaminotransferaasin, alkaalisen fosfataasin, glukoosin, kolesterolin, fosfaatin, kokonaisproteiinin, albumiinin, kaliumin, natriumin, kalsiumin, tyroksiinin ja tyreotropiinin (tyreoideaa stimuloiva hormoni, TSH) seerumipitoisuudet. Lisäksi tutkittiin veren valkosolumäärä, punasoluarvot sekä trombosyyttien määrä. Kaikki tutkitut veriarvot olivat normaalirajoissa. SUKUTAULU Sukutaulussa löytyi isän puolelta varma Norjassa todettu kääpiökasvuisuuden kantaja. Sairaiden pentujen emä on periytymismallin mukaan myös varma kantaja, mutta irlanninsetterijaoksen kantajalistalta ei löytynyt varmistusta, kumpi emän vanhemmista oli kantaja. Tässäkin pentueessa tauti noudattaa autosomaalisesti resessiivisen periytyvyyden mallia, joskaan kantajien ja terveiden erottamiseksi ei ole kehitetty testiä. POHDINTA Kondrodysplasialla tarkoitetaan ruston kehityshäiriötä ja osteokondrodysplasialla vastaavasti luun ja ruston kehityshäiriötä. Hypokondroplasia (käytetään myös termiä hypokondrodysplasia) on eräs kondrodysplasian muoto ja lievempi muoto akondroplasiasta, joka määritellään ryhmäksi perinnöllisiä luun ja ruston kasvuhäiriöitä, joista voi olla seurauksena kääpiökasvuisuutta ja luuston epämuodostumia (Spranger 1992). Irlanninsetterien hypokondroplasiassa litteät luut jatkavat kasvuaan normaalisti, mutta pitkien luiden ja nikamien pituuskasvu hidastuu (Hanssen 1992, Hanssen ym. 1998). Histologiset muutokset ovat samanlaisia, mutta lievempiä kuin akondroplasiassa. Hypokondroplastista kääpiökasvuisuutta sairastavat irlanninsetterit ovat tyypillisesti normaalia pienikokoisempia, epäsuhtaisia ja lyhytjalkaisia. Kääpiökasvuisuuteen voi liittyä jalkojen voimakasta taipumista ja käyristymistä, jolle on tyypillistä kasvulinjojen liian aikainen sulkeutuminen ja siitä seuraava eturaajojen käyristyminen, radius curvus ja mahdollisesti myös liikunnan kivuliaisuus. Näin oli käynyt tapausselostuksen sairaille pennuille, joille oli kehittynyt kyynärluun distaalisen kasvulinjan liian aikaisesta sulkeutumisesta aiheutunut kyynärnivelen osittainen sijoiltaanmeno ja alkavat nivelrikkomuutokset. Molemmille pennuille oli tehty tämän vuoksi ostektomia, eli poistettu luun palanen kyynärluusta. Leikkauksella asetetaan kyynärnivelen eri osat takaisin sijoilleen, jolloin kipu ja ontuminen lievenevät. Leikkauksella pyritään estämään samalla myös osteokondroosimuutosten, fragmentoituneen processus coronoideuksen (fragmented coronoid process, FCP) ja kiinnittymättömän processus anconeuksen (ununited KUVA 1 FIGURE Kaksi 6,5 kuukauden ikäistä hypokondroplastista kääpiökasvuisuutta sairastavaa irlanninsetteripentua (vasemmalla) ja terve pentuesisar (oikealla). Sairailla pennuilla oli lyhyemmät eturaajat ja keho kuin terveellä pennulla. Two 6.5 month-old dwarf Irish setter puppies (left) and a normal littermate (right). The dwarfs have shorter front legs and body length than the normal puppy. 193
Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110, 4 Weight (kg) Suhdeluku: kehon pituus/pään pituus ja ympärys Ratio: body length/head lenght and circumference KUVA 2 FIGURE Hanssenin ym. (1998) mukaan laadittu kaaviokuva kehon mittaustekniikasta, jota käytettiin kääpiökasvuisuutta sairastavien (pennut 1 ja 2) ja terveen irlanninsetterinpennun (pentu 3) erottamiseen. Selvimmät erot kääpiökasvuisten ja normaalin pennun välillä olivat ruumiinpainossa sekä kehon ja etujalkojen pituudessa. Body measurements according to Hanssen et al. (1998) to differentiate hypochondroplastic Irish setter dwarf puppies (1 and 2) from the normal puppy (3). The difference between the normal and dwarf puppies was most evident in body weight and the length of the body and front legs. 194
Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110, 4 Mahdollisia syitä, jotka voivat johtaa koiran pieni- tai kääpiökasvuisuuteen, on lueteltu taulukossa 1. Pieni- ja kääpiökasvuisuus ei ole yleistä. Diabetes mellitus, kilpirauhashormonin puute sekä lisämunuaiskuoren liika- ja vajaatoiminta ovat melko yleisiä diagnooseja, mutta niiden esiintyminen kasvuiässä on harvinaista. Pieneen kokoon johtavista ei-endokriinisistä syistä maksasuntti on yleisimpiä. Vaikka haiman eksokriinistä vajaatoimintaa esiintyy myös melko usein, ei koiran pienuus ole tällekään sairaudelle tyypillistä, koska sen puhkeamisajankohta ajoittuu yleensä kasvun loppumisen jälkeiseen ajankohtaan (Nelson 2003). Kääpiökasvuisuus voidaan jakaa kahteen päätyyppiin. Eläin on joko pienikokoinen ja mittasuhteiltaan normaali tai sillä esiintyy pienikokoisuuden lisäksi luuston epämuotoisuuksia ja muutoksia kehon mittasuhteissa. Taulukossa 1 luetelluista syistä yleisimmin epäsuhtaista rakennetta aiheuttavat kondrodysplasiat ja kilpirauhashormonin puute. Kääpiökasvuisuus voi myös olla haluttu ominaisuus. Näin ovat valinanconeal process, UAP) sekä nivelrikon mahdollista kehittymistä. Hypokondroplastinen irlanninsetteri voidaan ulkonäön perusteella erottaa terveestä pennusta lyhyiden raajojen ja lyhyen kehon perusteella. Koska eläinlääkärin vastaanotolla törmää yleensä vain yksittäisiin tapauksiin, eikä tervettä vertailukohdetta ole, saattavat hypokondroplastista kääpiökasvuisuutta sairastavat koirat vaikuttaa vain tavallista jykevämpirakenteisilta. Koirat ovat pienikokoisia, mutta eivät niin pieniä, että heti tulisi epäiltyä kääpiökasvua. Hypo kondro plastisen kääpiökasvuisuuden diagnoosi voidaan varmistaa mittauksilla ja/ tai röntgenologisesti vertaamalla muutoksia normaalipentuun. Irlanninsettereillä on syytä ottaa huomioon kääpiökasvun mahdollisuus aina, mikäli koira on pienikokoinen ja epäsuhtainen, mutta ennen kaikkea lyhytselkäinen ja/tai lyhytjalkainen, vaikkei jalkojen taipumista esiintyisikään (Hanssen 1992, Hanssen ym. 1998). Hanssen ym. (1998) esittivät tutkimuksessaan kehon eri osien mittausmenetelmän, jolla sairaat aikuiset ja pennut voi erottaa. Mittausta käytettiin tässäkin tapauksessa diagnostiikan apuna ja tulokset olivat yhdenmukaiset Hanssenin ym. (1998) tulosten kanssa. Sairaat pennut painoivat vähemmän, keho oli selvästi lyhyempi, säkäkorkeus matalampi ja suhdeluku (kehon pituus/pään pituus ja ympärys) pienempi kuin terveellä. Pentujen ensimmäisten oireiden esiintymisiän, kliinisessä tutkimuksessa ilmenneiden muutosten ja mittaustulosten sekä röntgenologisten löydösten perusteella voidaan todeta, että pennut sairastivat irlanninsettereiden hypokondroplastista kääpiökasvuisuutta. Suomen kanakoirakerhon irlanninsetterijaos ylläpitää luetteloa tunnetuista kantajista. Pentujen isän puolelta löytyi varmistettu norjalainen kääpiökasvuisuuden kantaja. Emän puolen vanhempien kan- tajuutta ei luettelon perusteella voitu varmistaa. Hanssen ym. (1998) totesivat tutkimuksissaan sairauden periytyvän autosomaalisesti resessiivisesti. Tällöin ainakin isän emältä ja isän emän isältä täytyy löytyä alleeli, joka aiheuttaa hypokondroplastista kääpiökasvuisuutta. Selkeästi ei voida todeta, onko kuvaamamme pentueen emän isä vai emän emä kantaja, mutta ainakin tutkittujen pentujen emältä ja isältä täytyy löytyä kääpiökasvuisuuden alleeli. Norjassa irlanninsetterikerho päätti vuonna 1998 kieltää kaikkien niiden urosten käytön jalostukseen, joiden aikaisemmissa pentueissa oli todettu kääpiökasvuisuutta. Tämä on hyvä askel sairaiden pentujen ehkäisemiseksi, mutta ei tietenkään poista heterotsygootteja yksilöitä kasvatuksesta. Heterotsygoottien käyttö jalostuksessa voi pidemmällä aikavälillä aiheuttaa sairauden uudelleen esiintymistä. Taudille ei ole geneettistä testausmenetelmää, eikä heterotsygoottisia yksilöitä voida laboratoriomenetelmin diagnosoida. Koska kysymys on kuitenkin liikuntaelinten muutoksista, jotka voivat invalidisoida koiran, olisi järkevää sulkea myös sukutaulun perusteella mahdolliset kantajat pois jalostuksesta. Suomen Kanakoirakerhon irlanninsetterijaos onkin kieltänyt mahdollisten kääpiökasvuisuuden kantajien käytön jalostuksessa riippumatta siitä, onko kysymyksessä uros tai narttu. Jalostuskriteereissä mainitaan myös, että mikäli pentuesisaruksista joku on kantaja, on todistettava jalostettavan yksilön terveys. Nykyisin tämä tarkoittaa jalostuskieltoa myös tunnettujen kantajien pentuesisaruksille. Hypokondroplastiseen kääpiökasvuisuuteen liittyy selkeitä luuston epämuotoisuuksia. Kaikille pennuille ei kuitenkaan kehity raajojen käyristymistä eikä osteokondroosi- ja nivelrikkomuutoksia. Raajat eivät käyristy, mikäli ennenaikainen luutuminen tapahtuu värttinäluun tai sekä värttinä- että kyynärluun kasvulinjoissa, toisin kuin kuvaamillamme pennuilla. Mahdollisesti esiintyy erilaisia alleeleja tai alleeleihin geneettisesti vaikuttavia tekijöitä, jotka vaikuttavat käyristymisen ja niveloireiden syntyyn. Myös ulkoisilla tekijöillä, kuten ruokinnalla on todennäköisesti merkitystä muutosten kehittymisessä. Irlanninsettereiden hypokondroplastisen kääpiökasvun ei ole kuvattu suoranaisesti vaikuttavan koiran elinikään. Mikäli sairaalla irlanninsetterillä on nivelkipuja, joita ei voida leikkauksella tai muilla hoitokeinoilla lievittää, koira voidaan joutua lopettamaan. MUUT KONDRODYSPLASIAT JA KÄÄPIÖKASVUISUUDEN SYYT 195
Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110,44 nan tuloksena syntyneet samassa rodussa esiintyvät kääpiö- ja toymuunnokset. Kääpiö- ja toyvillakoira, kääpiösnautseri ja kääpiöpinseri ovat esimerkkejä tällaisesta fysiologisesta kääpiökasvuisuudesta, jossa kehon suhteet ovat normaalit (Sande ja Bingel 1982). KUVA 3A & B FIGURE a. Röntgenkuva 6,5 kuukauden ikäisen irlanninsetterin kääpiöpennun etujalasta. Jalan taipumisen vuoksi oli pennulle tehty ostektomia eli poistettu luun palanen kyynärluusta kaksi kuukautta aiemmin. Leikkausalueella on uudisluumuodostusta. Värttinäluu (radius) on taipunut dorsaalisuunnassa. Kyynärluu (ulna) on osittain sijoiltaan siten, että olkaluu tukeutuu ainoastaan värttinäluuhun, sillä kyynärluu on menettänyt muotonsa nivelen alueella, koska tukipinta puuttuu (katkoviiva). Ranteessa on värttinäluun kaareutumisesta johtuva osittainen sijoiltaanmeno. Kyynärluun kasvulinja on sulkeutunut liian aikaisin ja luun päätelevy on epänormaalin pitkä ja leveä. Luunvarren liitoskohdassa on lievää rakennemuutosta ja luunvarren takaosan kuori paksuuntunut. Luut ovat selvästi normaalia leveämmät. a. A radiograph from the forelimb of a 6.5 month-old Irish setter dwarf puppy. A palliative ostectomy, an excision of a piece of bone from the ulna, had been performed two months earlier. Callus formation in the area is now evident. The proximal ulna is luxated. Due to ulnar deformation (broken line), the humerus is supported by only the radius. The radius has dorsal bowing and a distal subluxation. The ulnar epiphysis is longer than normal, and premature closure of the growth plate can be seen. Metaphyses are mildly irregular in shape. The caudal cortex of the diaphysis is thickened. The bones are clearly broader than normal. b. Röntgenkuva terveen pennun etujalasta b. A radiograph of the forelimb of a normal dog. AIVOLISÄKEPERÄINEN KÄÄPIÖKASVU Kääpiökasvuisuuden yleisin endokriininen syy on synnynnäinen aivolisäkkeen erittämän kasvuhormonin puute. Sairautta on todettu saksanpaimenkoiralla, karjalankarhukoiralla, suomenpystykorvalla, weimarinseisojalla ja toypinserillä. Saksanpaimenkoiralla ja karjalankarhukoiralla on taudin todettu olevan perinnöllinen ja periytymismalli on autosomaalinen resessiivinen. Kääpiökasvu voi johtua joko pelkästään kasvuhormonin puutteesta tai se voi olla osa laajempaa aivolisäkehormonien puutosta. Saksanpaimenkoirilla samanaikainen tyreotropiinin ja prolaktiinin sekä sukuhormonien puutos on yleisintä, mutta adrenokortikotrooppisen hormonin eritys on kuitenkin yleensä normaalia (Randolph ym. 1999, Nelson 2003). Sairautta voi epäillä ulkoisen olemuksen ja kliinisen tutkimuksen perusteella. Koirat ovat yleensä pieniä ja lyhytrakenteisia, niillä esiintyy karvattomuutta, usein karvoitus on normaalia vain naaman ja kuonon alueella. Karva on pehmeää ja villaista, ja iho muuttuu vähitellen tummaksi. Ruumiinrakenne vaihtelee kuitenkin etiologisen tyypin mukaan eli niillä koirilla, joilla esiintyy vain kasvuhormonin puutosta, kehon mittasuhteet ovat normaalit. Sitä vastoin aivolisäkehormonien laajemmasta puutoksesta kärsivien koirien kasvu on epäsuhtaista, kuten synnynnäisessä kilpirauhasen vajaatoiminnassa ja johtaa henkiseen tylsyyteen. Eläimet vaikuttavat terveiltä ensimmäisten 1 2 kuukauden ikään asti. Tämän 196
Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110, 4 197
Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110, 4 KUVA 4A & B FIGURE a. Röntgenkuva 6,5 kuukauden ikäisen irlanninsetterin kääpiöpennun kaulanikamista. Kaulanikamat ovat lyhyitä, päätelevyn liitoskohta ei ole sulkeutunut ja kasvulinja on epäsäännöllinen. a. A radiograph from the cervical vertebrae of a Irish setter dwarf puppy. The vertebral bodies are shorter than normal and the growth plate is open and irregular. b. Röntgenkuva normaalipennun kaulanikamista. Päätelevyn liitoskohta ei ole sulkeutunut, kasvulinja on säännöllinen ja kaulanikamat ovat suhteiltaan normaalit. b. A radiograph from the cervical vertebrae of a normal puppy. The growth plate is open and regular, and the vertebrae are normal in shape. jälkeen niiden kasvu hidastuu ja jo 3 4 kuukauden iässä ne ovat selkeästi kitukasvuisia. Yhdistetyssä sairauden tyypissä voi myös esiintyä sukurauhasten alikehittyneisyyttä sekä nartuilla että uroksilla. Diagnostiikassa suljetaan ensin pois taulukossa 1 olevat sairaudet. Diagnoosi voidaan varmistaa vain somatotropiinirasitustesteillä. Nelsonin (2003) mukaan yleisimmin käytetty testi on ksylatsiinirasituskoe. Siinä koirille annetaan 100 µg/kg ksylatsiinia laskimonsisäisesti ja plasmanäytteitä kerätään 15, 30, 45 ja 60 minuutin kuluttua ksylatsiinin annosta. Terveen koiran plasman kasvuhormonipitoisuus on > 10 ng/ml 15 30 minuuttia ksylatsiinin annon jälkeen. Muitakin kasvuhormonin eritystä kiihdyttäviä 198
Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110, 4 testiaineita, kuten klonidiinia tai kasvuhormonin vapauttajahormonia, on käytetty rasitustesteissä. Veren kasvuhormoni- eli somatotropiinimääritystä ei koirille ole saatavilla Suomessa, mutta Euroopassa ja Yhdysvalloissa on laboratorioita, joissa määritys on mahdollinen (Randolph ym. 1999). Kasvuhormonipuutteesta aiheutuvan kääpiökasvun hoitona käytetään kasvuhormonia. Jos on kyse laajemmasta aivolisäkehormonien vajaatuotosta, hoidetaan lisäksi kilpirauhasen vajaatoiminta tyroksiinilla. Mikäli kasvulinjat eivät vielä ole sulkeutuneet, voidaan näillä lääkityksillä vaikuttaa myös koiran kokoon. Pitkäaikainen ennuste on kuitenkin huono. Hoidosta huolimatta suurin osa sairaista koirista kuolee kolmesta viiteen vuoden iässä. KONDRODYSPLASIAT Kondrodysplasiat ja osteokondrodysplasiat eli luun ja ruston kehityshäiriöt voidaan jakaa pentuaikana tai kasvun päättymisen jälkeen ilmeneviin muotoihin. Vain ensin mainittuun liittyy kääpiökasvuisuutta (Sande ja Bingel 1982, Spranger 1992). Kondrodysplastista kääpiökasvuisuutta on tavattu harvinaisena sairautena useilla eri roduilla, kuten alaskanmalamuutilla (Sande ja Bingel 1982), pyreneittenkoiralla (Bingel ja Sande 1994), skotlanninhirvikoiralla (Breur ym. 1989), samojedinpystykorvalla (Aroch ym. 1996), norjanharmaahirvikoiralla (Bingel ja Sande 1982), labradorinnoutajalla (Martin 1998), saksanpaimenkoiralla (Roberg 1979) sekä viime vuosina Suomessa myös newfoundlandinkoiralla (Snellman 2003). Kaikilla roduilla pennut ovat syntyessään normaaleja ja röntgenologiset muutokset luissa kehittyvät vaihtelevasti neljän viikon neljän kuukauden iässä. Useimmissa on epäilty autosomaalista resessiivistä periytymismallia. TAULUKKO 1 TABLE Mahdollisia koiran kääpiö- ja pienikasvuisuuden syitä. Potential causes of canine small stature. Hormonaaliset syyt Hormonal causes Kasvuhormonin puutos Hyposomatotropism Kilpirauhasen vajaatoiminta Hypothyroidism Lisämunuaiskuoren liikatoiminta Hyperadrenocorticism Lisämunuaiskuoren vajaatoiminta Hypoadrenocorticism Diabetes mellitus Diabetes mellitus Muut syyt Other causes Aliravitsemus Malnutrition Mahasuolikanavan sairaudet Gastrointestinal tract disorders Ruuansulatus- ja imeytymishäiriöt Maldigestion, malabsorption Haiman eksokriininen vajaatoiminta Exocrine pancreatic insufficiency Voimakas sisäloistartunta Heavy intestinal parasitism Maksan toimintahäiriöt Hepatic disorders Portosysteeminen suntti Portosystemic vascular shunt Glykogeenin kertymäsairaus Glycogen storage disease Munuaissairaudet Renal diseases Sydän-ja verisuonitaudit Cardiovascular diseases Luuston ja ruston kasvuhäiriöt Osteochondrodysplasia Mukopolysakkaridoosi Mucopolysaccharidoses Vesipää Hydrocephalus Fysiologiset syyt Physiological causes Esimerkki osteokondrodysplastisesta kääpiökasvuisuudesta, jota ei lueta sairaudeksi, on mäyräkoiran, walesincorgin ja bassetin normaalina pidetty rakenne. Mukopolysakkaridoosi, joka luetaan myös osteokondrodysplasioihin, on erittäin harvinainen periytyvä lysosomaalinen kertymäsairaus, jota on tavattu ainakin kääpiöpinserillä (Neer ym. 1995). Taudin aiheuttaa entsyymin puutos. Sairailla eläimillä on luustomuutoksia, jotka aiheuttavat ontumista ja silmävaurioita, kuten sarveiskalvon samentumaa. Diagnoosi voidaan varmistaa 199
Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110,4 4 entsyymiaktiivisuustutkimuksella (Nelson 2003). Tautia ei voida parantaa, vaikkakin hoitomuotoja on kehitelty geeniteknologisin menetelmin. Sairaita eläimiä ei saisi käyttää jalostukseen. KIRJALLISUUS Aroch, I., Ofri, R.& Aizenberg, I. Haematological, ocular and skeletal abnormalities in a samoyed family. Journal of Small Animal Practice 37,1996: 333 339. Bingel, S.A. & Sande, R.D. Chondrodysplasia in five Great Pyrenees. Journal of American Veterinary Medical Association. 205,1994: 845 848. Bingel, S.A. & Sande, R.D. Chondrodysplasias in the Norwegian elkhound. American Journal of Pathology. 107, 1982: 219 229. Breur, G.J., Zerbe, C.A., Slocombe, R.F., Padgett, G.A. & Braden, T.D. Clinical, radiographic, pathologic, and genetic features of osteochondrodysplasia in Scottish deerhounds. Journal of American Veterinary Medicine Association. 195,1989: 606 612. Hanssen, I. Dvergvekst hos irisk setter. Norsk Veterinärtidskrift.104, 1992: 643 646. Hanssen, I., Falck, G., Grammeltvedt, A. T., Haug, E. & Isaksen, C. V. Hypochondroplastic dwarfism in the Irish setter. Journal of Small Animal Practice. 39,1998: 10 14. Martin, C.L. Ocular Manifestations of Systemic Disease. Teoksessa: Veterinary Ophthalmology. 3rd edition Lippincott Williams & Wilkins, Baltimore: 1998: 1402 1403. Matis, U., Krauser, K., Schwartz-Porsche, D. & v.putzer-brenig, A. Zur Klinik der multiplen Enchondromatose beim Hund. Tierärztliche Praxis.18, 1990: 192 199. Neer, T.M., Dial, S.M., Pechman, R., Wang, P., Oliver, J.L. & Giger, U. Clinical vignette. Mucopolysaccharidosis VI in a miniature pinscher. Journal of Veterinary Internal Medicine. 9, 1995: 429 433. Nelson, R.W. Endocrine disorders. Teoksessa Nelson R.W. ja Couto CG. Small animal internal medicine. 3rd edition, Mosby St Louis, Missouri, 2003, s. 660 680. Randolph, J.F., Nichols, R. & Peterson, M.E. Disease of the Hypothalamus and Pituitary. Teoksessa: Saunders Manual of Small Animal Practice. 2nd edition,w.b. Saunders Company, Philadelphia, Pennsylvania, 1999: 298 300. Roberg, J.W. Dwarfism in the German shepherd. Canine Practice 6, 1979: 42 44. Sande, R.D. & Bingel, S.A. Animal Models of Dwarfism. Veterinary Clinics of North America (Small Animal Practice). 3,1982: 71 89. Snellman, M. Julkaisematon havainto. 2003. Spranger, S. International classification of osteochondrodysplasias. European Journal of Pediatrics 151, 1992: 407 415. KIRJOITTAJIEN OSOITTEET Kirsti Liukkonen, Dr.med.vet. Eestinmalmintie 41 02300 Espoo puh. 040-541 4667 kirsti.liukkonen@fimnet.fi Anna-Kaisa Järvinen, ELT professori Eläinlääketieteellinen tiedekunta Kliinisen eläinlääketieteen laitos PL 57 00014 Helsingin Yliopisto puh. 09-1911 Marjatta Snellman, ELT Dr.med.vet., Dip. ECVDI professori Eläinlääketieteellinen tiedekunta Kliinisen eläinlääketieteen laitos PL 57 00014 Helsingin Yliopisto puh. 09-1911 VAHVEMPI 600 mg kefaleksiini 200
Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110,4 4 Anna Maria Eriksson, Sanna Sainmaa ja Eija Rimaila-Pärnänen Trichodina-loinen kalojen vaivana Kotkan Maretariumissa tapausselostus Trichodina sp. parasiting fish at Kotka Maretarium a case report YHTEENVETO Kotkan Maretarium esittelee suomalaisia makean- ja murtoveden kaloja akvaario-olosuhteissa. Akvaarion alkuaikojen ongelmana on esiintynyt ihotulehduksia sekä ihon limakerroksen paksuuntumista. Hoitavan eläinlääkärin epäillessä loisongelmaa lähetettiin kaloja Helsingin EELAan tutkittavaksi. Iholiman ja kidusten suoramikroskooppisissa tutkimuksissa todettiinkin runsaasti Trichodina sp suvun yksisoluisia alkueläimiä. Trichodina-loinen ei aiheuta oireita esiintyessään vähäisissä määrissä, mutta suurissa kalatiheyksissä siitä voi tulla ongelma. Hoitona käytettiin formaliinikylvetyksiä annoksella 1:4000 kaksi kertaa viikon välein, minkä jälkeen infektiota ei kaloissa enää todettu. Ennaltaehkäisy optimaalisin elinolosuhtein on kuitenkin paras keino välttää infektio. SUMMARY Kotka Maretarium is an aquarium that presents wild Finnish fresh and brackish water fish species. In the beginning, the aquarium had problems with fish showing skin infections and thickening of the mucous of the skin. The veterinarian of the aquarium suspected a parasitic problem and fish were sent to the National Veterinary and Food Research Institute (EELA) in Helsinki for further investigations. In microscopic studies of the gills and mucous, a large number of Trichodina sp. parasites were found. These ciliates only cause problems when existing in large numbers. Fish were treated by bathing in formaldehyde (1:4000) twice with one week intervals. After the treatment no parasites were detected. Enhancing the environmental conditions, for example avoiding overcrowding, is the best way to avoid infection with Trichodina sp. Kotkan Maretarium on kansainväliset mitat täyttävä akvaariotalo, jossa on esillä Suomen luonnossa esiintyviä kaloja niiden omissa elinympäristöissään. Siellä on kaksikymmentäkaksi eri allasta, joissa on yhteensä yli 50 makean- ja murtoveden lajia. Akvaarioissa käytetään Itämeren murtovettä, jota pumpataan Kotkan edustalta. Veden suolapitoisuus on ainoastaan kaksi promillea. Tämäntapaisiin suuriin yleisöakvaarioihin sovelletaan uutta eläinsuojelulakia, joka tuli voimaan huhtikuun alussa vuonna 2003. Laissa edellytetään muun muassa eläinlääkärin kanssa yhteistyössä tehtyä hoitosuunnitelmaa. Akvaario-olosuhteissa elävien luonnonkalojen ympäristö poikkeaa luonnonolosuhteista usealla eri tavalla. Valon ja pimeän suhde voi olla eri kuin luonnossa eri vuodenaikoina, kalatiheys suurempi sekä petokalat ja niiden saaliskalat voivat fyysisesti olla lähempänä toisiaan kuin yleensä luonnossa. Myös ravinnon laatu voi poiketa luonnonolosuhteista. Kaikki nämä tekijät aiheuttavat kaloille stressiä, mikä vuorostaan alentaa immuunivastetta ja johtaa lisääntyneeseen infektioherkkyyteen. Akvaario-olosuhteissa kalat ovat läheisessä kontaktissa, jolloin tarttuvat taudinai- 201
Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110,4 4 KUVA 1 FIGURE Kuha omassa elinympäristössään Kotkan Maretariumissa. KUVA 2 FIGURE Valomikroskooppikuva Trichodina-loisesta. heuttajat pääsevät helpommin siirtymään kalasta toiseen. Näissä olosuhteissa voi myös vähäpätöisestä taudinaiheuttajasta tulla merkittävä ongelma. Kotkan Maretarium esittelee suomalaisia murto- ja makeanveden kaloja akvaarioissa, jotka pyrkivät parhaalla mahdollisella tavalla jäljittelemään kalojen luonnollisia elinolosuhteita. Akvaarion perustamisvaiheessa on käytetty sekä luonnosta pyydettyjä että viljeltyjä kaloja. Kaloja on jouduttu käsittelemään haaveilla akvaarioon laiton yhteydessä. Tämä aiheuttaa stressiä sekä voi vahingoittaa ihon limakerrosta. Lisäksi muut luonnonoloista poikkeavat tekijät ovat voineet laskea niiden vastustuskykyä. Akvaarioissa onkin todettu alkuaikojen ongelmana eräillä kaloilla ihotulehduksia sekä yleistä ihon limakerroksen paksuuntumista. Hoitava eläinlääkäri epäili loisongelmaa edellä mainittujen ihovaivojen syyksi. Tämän varmistaminen vaati näytteiden ottamista joko elävästä tai juuri lopetetusta kalasta. TUTKIMUKSET JA HOITO Tutkimuksia varten lähetettiin neljä ahventa, kuha, särki sekä lahna elävänä happipussissa EELAan patologisia ja parasitologisia tutkimuksia varten. Kalat tulivat akvaarioista, joiden vesi on luonnon merivettä, lämpötila noin 11 C, ph noin 8 ja happipitoisuus 8,5 mg/l. Kalat lopetettiin ja niistä tehtiin useita suoramikroskooppisia näytteitä kiduksista ja iholimasta. Etenkin kuhan limakerros oli normaalia paksumpaa sekä väriltään harmaata. Kaikilla tutkituilla kaloilla todettiin vaihteleva määrä Trichodina sp -suvun loisia iholimassa sekä osalla myös kiduksissa. Yhdellä ahvenella sekä kuhalla ja lahnalla todettiin myös yksittäisiä Gyrodactylus sp -kidusloisia. Kahdella ahvenista todettiin lisäksi verekäs ihohaavauma pyrstön tyvessä. Kalojen ruumiinavauksessa ei todettu lahnan hihna- 202
Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110,44 matotartuntaa (Ligula intestinalis) lukuun ottamatta patologisia muutoksia. Hoidoksi suositeltiin formaliinikylpyä annoksella 1:4000 kaksi kertaa viikon välein. Kaksi viikkoa myöhemmin lähetettiin kuha, suutari ja ruutana kontrollitutkimuksiin. Kuhaa oli kylvetetty viikon välein formaliinissa (1:4000) vuorokauden ajan. Tässä tutkimuksessa ei ulkoloisia enää todettu. TRICHODINA-SUVUN LOINEN TAUDIN- AIHEUTTAJANA? Trichodina-loiset kuuluvat yksisoluisiin alkueläimiin, niin sanottuihin ripsieläimiin. Samaan ryhmään kuuluvat myös Trichodinella-, Paratrichodina- ja Tripartiella-suvun loiset. Loisen alapinnalla on hammas- eli hakasrengas, jonka avulla se kiinnittyy kalan pintaan ja joiden perusteella suvun eri lajeja voidaan erottaa toisistaan. Loista tavataan sekä makean että suolaisen veden kaloilla ihon pinnalla ja kiduksilla. Läpimitaltaan Trichodina-loiset ovat 20 80 µm ja ne näkyvät valomikroskoopissa selvästi suurempina kuin kalan ihosolut. Edellä mainitut loiset eivät aiheuta kalalle suuria vaurioita esiintyessään vähäisissä määrissä. Loinen syö kalan pinnalla olevia bakteereja ja sieniä sekä ohi ajelehtivia hiukkasia. Ongelma syntyy loisen esiintyessä suurina määrinä, jolloin loinen ryhtyy käyttämään myös kalan pintalimaa ja irtoavia ihosoluja ravinnokseen. Silloin sen aiheuttama mekaaninen ärsytys vaurioittaa kalan ihoa ja lisää limaneritystä. Kalan pinta ja kidukset ovat tällöin alttiina toissijaisille bakteeri- ja sieni-infektioille. Trichodinat kykenevät uimaan itsenäisesti lyhyitä matkoja ripsiensä avulla ja leviävät siten helposti kalasta toiseen tiheässä kalaparvessa. Loinen selviää kalan ulkopuolella tunteja, ilmeisesti jopa päiviä. Loinen ei ole kovin tarkka isännästään tai veden suolapitoisuudesta. Sekä suolaisen että makean veden luonnonkalat ja viljellyt kalat voivat toimia loisen isäntänä ja siten muodostaa loisreservin. Loinen ei aiheuta terveydellistä riskiä ihmiselle. Terveet kalat elävät tasapainossa pienen loismäärän kanssa. Stressaantuneet kalat (esim. rankan talven jälkeen tai ylitiheissä altaissa) sekä kalanpoikaset voivat sen sijaan saada vakavankin tartunnan. Tällöin kalat oirehtivat, kuten muissakin ulkoloistartunnoissa, hieromalla itseään ympäristöön ja leyhyttelemällä eviään. Kalan iholla voidaan myös havaita paikallisia punertavia alueita. Myöhemmässä vaiheessa kalat voivat jopa lopettaa syömisen, tulla apaattisiksi ja maata altaan pohjalla tai aivan pinnassa. Runsas esiintyminen kiduksilla voi muuttaa kalan osmoottista tasapainoa ja vaikeuttaa hengitystä, jonka seurauksena kala voi kuolla hapen puutteeseen. Tartunnan ollessa voimakas vaaditaankin yleensä hoitoa loisen hävittämiseksi. Yksittäisiä kaloja voi kylvettää suolaliuoksessa. Formaliinikylvetys taas on tehokkain hoito suurien kalamäärien käsittelyssä. Tärkeintä on kuitenkin ennaltaehkäisy. Hyvä veden laatu ja yleishygienia sekä akvaarioiden ylitiheyksien välttäminen ovat erittäin tärkeitä tekijöitä loisen kurissapitämiseksi. POHDINTO Akvaariokaloja hoidettaessa joudutaan niitä käsittelemään fyysisesti, mikä sekä stressaa kalaa että lisää riskejä traumoihin. Tällöin onkin erittäin tärkeää tehdä oikea diagnoosi nopeasti, jotta turhilta hoidoilta vältyttäisiin. Täsmähoito on loisten kohdalla parasta, sillä monille loislajeille on tietty kemikaali tehokkain. Karanteenialtaiden tärkeyttä ei voi painottaa tarpeeksi ennaltaehkäisyssä eikä taudinpurkauksien hoidossa. Myös laitosten omia valmiuksia tutkia loisia on tärkeä kehittää. Elävien kalojen lähettäminen jatkotutkimuksiin on usein esimerkiksi kesähelteillä hankalaa ja monet loiset irtoavat muuttuneissa kuljetusolosuhteissa. Kotkan Maretariumissa onkin päädytty kehittämään omia valmiuksia tutkia ulkoloisnäytteitä paikan päällä hankkimalla sinne muun muassa valomikroskooppi. KIITOS Kiitämme yhteistyöstä Kotkan Maretariumin toimitusjohtajaa Sari Saukkosta. KIRJALLISUUS Poppe, T. Fiskehelse: Sykdommer, behandling, forebyggning. John Grieg Forlag, 1990. Rahkonen, R. et al. Terve Kala: Tautien ennaltaehkäisy, tunnistus ja hoito. Nykypaino, Helsinki 2000. Stoskopf, M. Fish medicine. W.B. Saunders Company, Philadelphia 1993. Woo, P.T.K. (ed.) Fish Diseases and Disorders Volume 1: Protozoan and Metazoan Infections. CAB International, 1995. KIRJOITTAJIEN OSOITTEET Anna Maria Eriksson, eläinlääkäri Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos EELA Patologian tutkimusyksikkö PL 45 00581 Helsinki annamaria.eriksson@eela.fi Sanna Sainmaa, eläinlääkäri Vuolukiventie 14 A 5 00710 Helsinki Eija Rimaila-Pärnänen, ELL erikoistutkija Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos EELA Patologian tutkimusyksikkö PL 45 00581 Helsinki 203
Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110, 4 ASIAA ELÄIN LÄÄ KÄ RIL LE KANSAINVÄLINEN PRIX DE DOMITOR YPÄJÄLLÄ 31.1.2004 Tuiskuisena tammikuun viimeisenä päivänä (kuulemma kuluvan vuosikymmenen pahin lumimyrsky!) kerääntyi nelisenkymmentä rohkeaa eläinlääkäriä Ypäjälle perinteiseen, nyt jo kolmannen kerran pidettyyn, Prix de Domitor -luentotilaisuuteen ja ratsastuskilpailuun. Tilaisuudessa luennoivat Regula Bettschart-Wolfensberger, DVM PhD, Zürichin yliopistosta ja eläinlääkäri Fiona Anderson, MRCVS, Abbott Animal Healthista Iso-Britanniasta. Tohtori Regula Bettschart-Wolfensberger luennoi aiheista: Anaesthetic management of dogs and cats ja How to improve the anaesthesia of horses. Fiona Anderson taas kertoi, mitä etuja isofl uraanin käytöllä on vastaanotolle ja potilaille. Luentotilaisuuden jälkeen siirryttiin maneesiin ja jännittävään ratsastuskilpailuun. Prix de Domitor oli jälleen kansainvälinen kilpailu. Molemmat luennoitsijat uskaltautuivat kisaan mukaan. Kaukaisin kilpailija tuli kuitenkin aina Brasiliasta asti! Eläinlääkäri Fabio Restitutti osallistui Arla-hevosella puomiluokkaan ja suoriutui osuudestaan mainiosti. Kilpailu oli jälleen täynnä kovaa yritystä ja vauhtia. Kaikki kilpailijat kuitenkin pysyivät hevostensa selässä! Mitalistitkin molemmista luokista löytyivät, mutta kaikki ratsastajat palkittiin kunniakirjalla. Jotkut osallistujista ovat olleet mukana kaikissa kolmessa Prix de Domitorissa, mutta erityiskunniakirjalla palkittiin eläinlääkäri Ulla Suutarinen, joka on ollut kisakatsomossa kannustamassa ja kirjaamassa tuloksia jokaisessa kolmessa kisassa. Ehkäpä tämän innoittamana Ulla Suutarinen ja muutama muu paikallaolija kirjoittivat oodin Prix de Domitorille! Nyt kiitämme teitä jälleen 3. kerran olemme täällä tälleen kuunnelleet, oppineet ratsastaneet ja juhlineet ja varsinkin Kimmo sekä Milla voittaneet. Ei mitä tahansa, vaan International Prix de Domitorin. We also want to show our appreciation to the lectures full of information on behalf of cats, dogs and horses as we can now beat the painful forces. Thanks to the ladys so wise who have given us the advise. Thanks also to Orion Corporation who gave us the opportunity for this celebration. Esteluokan mitalistien on helppo hymyillä. Kimmo Lampinen kultaa, Anna Meller hopeaa ja Virve Toikka pronssia. 204