KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS Antopäivä 1.3.2011 Taltionumero 510 Diaarinumerot 2316/2/09 2471/2/09 2472/2/09 2473/2/09 2584/2/09 2585/2/09 2586/2/09 1 (24) Asia Valittajat Kiireellistä sijoitusta, yhteydenpidon rajoittamista sekä huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevat valitukset 1) X:n kaupungin sosiaalipalvelun johtaja 2) A, Moskova, Venäjä 3) B, X Päätös, jota valitus koskee Asian aikaisempi käsittely Kouvolan hallinto-oikeus 29.6.2009 nro 09/0242/1 X:n kaupungin lastensuojelutyön viranhaltija on 2.10.2008 päättänyt sijoittaa A:n ja B:n lapset, 13.9.2001 syntyneen D:n, 28.11.2002 syntyneen C:n ja 23.4.2006 syntyneen E:n, kiireellisesti vastaanottokoti Y:hyn 2.10.2008 alkaen toistaiseksi lastensuojelulain 38 :n mukaisesti. X:n kaupungin lastensuojelutyön viranhaltija on 8.10.2008 päättänyt rajoittaa D:n, C:n ja E:n yhteydenpitoa lasten äitiin A:han ja tämän äitiin siten, että A ja hänen äitinsä eivät voi tavata lapsia Y:n alueen ulkopuolella ilman Y:n ohjaajan läsnäoloa. Rajoitus on ollut voimassa 8.10. 3.11.2008.

2 (24) Hallinto-oikeuden ratkaisu X:n kaupungin lastensuojelutyön päällikkö on hallinto-oikeuteen 30.12.2008 saapuneissa hakemuksissaan vaatinut, että A:n ja B:n lapset, D, C ja E otetaan X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon vastaanottokoti Y:hyn. Kouvolan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, toimitettuaan suullisen käsittelyn, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt valitukset lasten kiireellistä sijoitusta ja yhteydenpidon rajoittamista koskevista päätöksistä. Hallinto-oikeus on hylännyt E:n, C:n ja D:n huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevat hakemukset. Lastensuojelulain 91 :n 1 momentin nojalla hallinto-oikeus on määrännyt, että lasten palauttamiseen kotiin voidaan ryhtyä vasta sitten, kun päätös on hakemusten osalta saanut lainvoiman. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti: 1. Valitukset sosiaaliviranomaisen suorittamista lasten kiireellisistä sijoituksista Lastensuojelulain 38 :n mukaan, jos lapsi on jäljempänä 40 :ssä mainitusta syystä välittömässä vaarassa tai muutoin kiireellisen sijoituksen ja sijaishuollon tarpeessa, voidaan hänet sijoittaa kiireellisesti perhehoitoon tai laitoshuoltoon taikka järjestää muulla tavoin hänen tarvitsemansa hoito ja huolto. Kiireellisestä sijoituksesta päättää lastensuojelulain 13 :n 2 momentissa tarkoitettu sosiaalityöntekijä. X:n kaupungin lastensuojelutyön viranhaltija on tehnyt 2.10.2008 kiireellisen sijoituksen päätöksen E:stä, C:stä ja D:stä, kustakin erikseen. Viranhaltijan tekemien sijoitusten perusteluna on perheneuvolan kautta 2.10.2008 tullut lastensuojeluilmoitus äidin psyykkiseen terveydentilaan liittyen. Perheneuvolassa on 1.10.2008 pidetty vanhempien kanssa neuvottelu, jossa äiti ollut sekava, sekoittanut nykyhetken ja menneen tapahtumat. Äidillä ei ole ollut keskustelussa sairaudentuntoa. Perheneuvolan

3 (24) työntekijöille on noussut kova huoli lasten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta sinä aikana, kun isä on töissä ja lapset äidin vastuulla. Äidin sairaudentunnottomuudesta johtuen äiti ei ole suostunut yhteistyöhön mielenterveyspalveluiden työntekijöiden kanssa eikä äidillä ole tällä hetkellä kontaktia mielenterveyskeskukseen eikä H:n päivätoimintakeskukseen. Kiireellisen sijoituksen päätökset ovat olleet tarpeen, jotta on voitu ryhtyä selvittämään äidin A:n psyykkistä terveydentilaa. Hallinto-oikeus hylkää valitukset tältä osin. 2. Valitukset yhteydenpidon rajoituksista X:n kaupungin lastensuojelutyön viranhaltija on tehnyt 8.10.2008 yhteydenpidon rajoittamista koskevan päätöksen E:stä, C:stä ja D:stä, kustakin erikseen. Viranhaltijan tekemien sijoitusten perusteluna on se, että A ja hänen äitinsä (Venäjän kansalainen, nimi ei ole tiedossa) eivät voi poistua lasten kanssa Y:n alueelta ilman ohjaajien läsnäoloa. Äidin A:n psyykkisestä terveydentilasta ei ole tällä hetkellä tarkkaa tietoa, joten lastensuojelun työntekijöillä on huoli lasten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta lasten ollessa äidin vastuulla. D on myös itse tuonut aiemmin esiin sen, että hänellä on turvaton olo ollessaan äidin kanssa, mikäli isä ei ole läsnä tilanteessa. Mummo ei ole lasten huoltaja, joten tässä tilanteessa ei ole lasten edun mukaista, että lapset poistuisivat Y:n alueelta mummon seurassa. Lastensuojelun työntekijöillä ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka läheiset välit lapsilla on ollut mummoon, mummon asuessa Venäjällä. A:n psyykkisestä terveydentilasta heränneen huolen vuoksi A:n ja hänen äitinsä yhteydenpitoa lapsiin on voitu rajoittaa. He ovat voineet tavata lapsia Vastaanottokoti Y:n alueella. Rajoitus on ollut voimassa 8.10. 3.11.2008. Rajoitus on ollut tarpeen lasten aseman turvaamiseksi. Hallinto-oikeus hylkää valitukset tältä osin. 3. Huostaanottamista ja sijoittamista koskevat hakemukset Säännöksistä Lastensuojelulain 40 :n mukaan lapsi on otettava sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos

4 (24) puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä; tai lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään. Huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan kuitenkin ryhtyä vain, jos lastensuojelulain 7 luvussa tarkoitetut avohuollon tukitoimet eivät olisi lapsen edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi sopivia tai mahdollisia taikka jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi ja sijaishuollon arvioidaan olevan lastensuojelulain 4 :n mukaisesti lapsen edun mukaista. Saman lain 50 :n mukaan sijaishuoltopaikan valinnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota huostaanoton perusteisiin ja lapsen tarpeisiin sekä lapsen sisarussuhteiden ja muiden läheisten ihmissuhteiden ylläpitämiseen ja hoidon jatkuvuuteen. Saman lain 47 :n mukaan huostaanotto on voimassa toistaiseksi. Kun 40 :n mukaista huostassapidon ja sijaishuollon tarvetta ei enää ole, 13 :n 1 momentin mukaan määräytyvän viranhaltijan tulee tehdä päätös huostassapidon lopettamisesta lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian. Huostaanoton edellytysten lakkaamisesta huolimatta huostassapitoa ei kuitenkaan saa lopettaa, jos lopettaminen on 3 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi vastoin lapsen etua. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on arvioitava huostassapidon jatkamisen edellytykset asiakassuunnitelman tarkistamisen yhteydessä, lapsen tai huoltajan hakiessa huostassapidon lopettamista tai kun se muutoin osoittautuu tarpeelliseksi. Harkittaessa lapsen etua huostassapidon lopettamista koskevassa asiassa on otettava 4 :n 2 momentissa mainitun lisäksi huomioon sijaishuollon kestoaika, lapsen ja sijaishuoltoa antavan välillä vallitsevan kiintymyssuhteen laatu, lapsen ja hänen vanhempiensa välinen kanssakäyminen sekä lapsen mielipide. Perustelut Sosiaaliviranomainen on suullisessa käsittelyssäkin esittänyt, että lasten huollossa on ollut puutteita, heillä on ollut muun muassa likaisia vaatteita. Vaatteita on jopa pesty hoitopaikassa. Lapsien on annettu leikkiä pihamaalla ilman tarpeellista valvontaa, vaikka perheen asunto on vaarallisessa saariympäristössä. Lasten valvonta on sosiaaliviranomaisen väitteiden mukaan välillä tapahtunut pelkästään parvekkeen kautta.

5 (24) Asian arvostelussa on kuitenkin otettava huomioon se, että kaikki kolme lasta ovat olleet enenevässä määrin isän vastuulla äidin kunnon heikentyessä. Suullisessa käsittelyssäkin esiin nostetut ja väitetyt puutteellisuudet eivät ole olleet perheen tilanne huomioon ottaen niin vakavia, että puutteiden lasten huolenpidossa tai muissa kasvuolosuhteissa olisi katsottava uhanneen vakavasti vaarantaa lasten terveyttä tai kehitystä. Edellä oleva ei kuitenkaan tarkoita sitä, että isä voisi suhtautua huolettomasti lasten perushuollosta huolehtimiseen. Jos lasten äiti on lasten elämässä ja jos lasten äidin psyykkinen terveydentila heikkenee, isän huolehtimisvelvollisuus lapsista kasvaa, samassa suhteessa kuin äidin huolehtimiskyky heikkenee. Isä ei voi tinkiä huolehtimisvelvollisuudestaan silloin, kun äiti alkaa luisua psyykkisesti huonompaan tilaan, vedoten muutoinkin raskaaseen tilanteeseen. Äidin psyykkisen terveydentilan heikentyessähän lapset tarvitsevat eniten isän hoitoa ja huolenpitoa. Lasten oikeus hoitoon ja huolenpitoon ohittaa myös sen pelon, mitä isä mahdollisesti tuntee silloin, kun hän joutuu vastustamaan lasten edun nimissä äidin mielipidettä ja kantaa. Äiti sairastaa skitsofreniaa. Kun otetaan lasten etu huomioon äidin skitsofrenian paranemisen varaan ei ole mahdollista tukea tätä ratkaisua. Annettuna seikkana sen sijaan on otettava se, että äidin psyykkinen terveydentila aaltoilee hyvin toimeentulevan ja huonosti toimeentulevan välillä. Jos äiti laiminlyö sairautensa kannalta merkityksellisen lääkityksen, hänen psyykkinen terveydentilansa heikkenee ja hän uhkaa ajautua huonosti toimeentulevien joukkoon. Tällöin lasten isällä on korostettu toimimisvelvollisuus hoidon hankkimisessa lastensa äidille. Toimimisvelvollisuus johtuu siitä, että tämän ikäiset lapset tarvitsevat välttämättä äitinsä hoitoa ja huolenpitoa. Toimimisvelvollisuuden varsinainen syy on siis lasten etu. Lasten etu vaatii sitä, että se mikä on poissa äidin antamasta hoidosta ja huolenpidosta, se on paikattava jonkun muun antamalla hoidolla ja huolenpidolla. Isä on suullisessa käsittelyssä vakuuttanut haluavansa huolehtia tästä hoidosta ja huolenpidosta. Lisäksi hän on vakuuttanut pystyvänsä kolmen näinkin pienen lapsen hoitoon ja huolenpitoon. Näin ollen on lähdettävä siitä, että isä pystyy antamaan lapsilleen riittävän tasoisen hoidon ja huolenpidon avohuollon tukitoimien avustamana. Avohuoltoa antavat tahot seuraavat työnsä puolesta isän selviämistä tehtävästään. Isä ei voi vedota siihen, että hän on mies ja kohdallaan on

6 (24) jotenkin tingittävä hoidon ja huolenpidon normaalista tasosta. Puhumattakaan siitä, että isä voisi kuvitella olevan mahdollista vedota perhetilanteen raskauteen. Jos isä ei selviä tehtävästään riittävällä tavalla, lastensuojeluviranomaisen on ryhdyttävä asian vaatimiin toimiin. A:n lähtökohdista suullisessa käsittelyssä: Äiti A on lähtenyt suullisessa käsittelyssä siitä ajatuksesta, että he ovat olleet onnellinen perhe. Toisen auton ja isomman asunnon hankkiminen on ollut suunnitelmissa. Myös neljännen lapsen hankkiminen on tullut esiin. A:n mukaan heidän perheensä on pitänyt yhteyttä muuhun sukuun ja ystäviin. He ovat olleet onnellinen perhe. Ja onni on ollut rikkumaton uusien suunnitelmien myötä. Tämän rikkumattoman onnen sosiaaliviranomainen on sitten rikkonut mielivaltaisilla pakkotoimillaan. Konkreettisia syitä pakkotoimien käyttöön ei ole A:lle kerrottu. Vielä valitusasian kirjallisessa vaiheessa A on ollut huolissaan viranhaltijan koulutuksesta ja pätevyydestä. Vs. erikoislääkärin 22.4.2009 päivätty lääkärinlausunto: Lääkärinlausunnosta ilmenee, että sairauskertomusmerkintöjen mukaan A:lla on ollut yhteensä viisi hoitojaksoa keskussairaalan aikuispsykiatrian osastoilla 8.4.2005 18.2.2009 välisenä aikana. Nämä kaikki ovat olleet psykoosidiagnoosilla, ja viimeiset kolme vuotta potilaan diagnoosina on ollut erilaistumaton skitsofrenia. Kaikki sairaalaan joutumiset ovat johtuneet siitä, että potilas on joitakin viikkoja tai kuukausia aikaisemmin lopettanut psykoosilääkkeiden käyttämisen. Potilaan psykoosioireet ovat väistyneet lääkityksen aloittamisen myötä. A:n toimintakyvystä sairaalan ulkopuolella on käytettävissä kohtalaisen vähän tietoa, mutta puolison kertoman mukaan hän kykenee toimimaan terveen ihmisen lailla käyttäessään lääkkeitään, jolloin hän ei ole psykoottisesti oireileva. Potilaan sairauden eli skitsofrenian hoidossa olennainen osa on lääkehoito, jota kaikkien skitsofreniapotilaiden tulisi käyttää. Sairautta ei yleensä hoideta psykoterapialla, mutta potilaille on hyödyllistä, jos heillä on hoitosuhde. Tämä auttaa potilaita mahdollisen sairauden pahenemisvaiheen varhaisessa havaitsemisessa ja auttaa myös ylläpitämään hoitomyöntyvyyttä.

7 (24) A:n sairauden vaikutuksista hänen vanhemmuuteensa ja hänen lapsiinsa voidaan yleisesti sanoa seuraavaa: sairaus on aiheuttanut viimeisten neljän vuoden ajan pisimmillään muutamia kuukausia kestäviä sairaalassa oloja ja niiden lisäksi yhteensä vähintään useita viikkoja kestävää oireellista aikaa ennen sairaalaan joutumisia. Tänä aikana A:n vanhemmuus on ollut lasten kehitystä huonommin tukevaa, ei välttämättä kuitenkaan lasten kehitykselle vaarallista. A:n sairauden tuleva vaikutus hänen vanhemmuuteensa ja hänen lastensa kehitykseen ei ole lääketieteellisesti ennustettavissa. Vaikutus riippuu oleellisesti siitä, kuinka hyvin A sairauttaan hoitaa, käyttääkö hän lääkkeensä ja käykö hän sovituilla käynneillä avohoidossa. Ohjeena A:n ja lasten kanssakäymisen järjestämiseksi voidaan sanoa, että mikäli A:n tuntevien ihmisten mielestä tämä näyttää voivan hyvin ja toimivan tavallisella tavalla, A:n ja lasten tapaamisia ei ole syytä rajoittaa mitenkään erityisesti. Mikäli A:ta tuntevien ihmisten mielestä hän näyttää voivan huonosti tai toimivan epäasianmukaisesti, ei ole hyvä jättää häntä ainoaksi aikuiseksi lasten kanssa. Edellä olevan perusteella havaitaan, että A:n näkemykset siitä, että perhe on joutunut jonkinlaisen perusteettoman ja systemaattisen ajojahdin kohteeksi, johtuvat enemmänkin hänen skitsofreniansa silloisesta kehitysvaiheesta kuin siitä, että nämä väitteet perustuisivat tosiasioihin. A on antanut hallinto-oikeudelle suullisessa käsittelyssä 19.5.2009 kaksi asiakirjaa. Toisen todistuksen mukaan (todistus nro 124), joka on antanut Zvenigorodskin psykoneuraloginen sairaala (tarkistuksen aika 6.10.2008), potilas on terveellinen. Toinen lääkärintodistus koskee (tarkistuksen aika 7.8.2008), työskentelyä ulkomailla. A:n olisi tullut oman etunsa vuoksi taipua yhteistyöhön suomalaisen mielenterveysorganisaation kanssa ja suostua siihen, että hänestä suoritetaan hänen lastensa nykyisessä kotimaassa psykiatrinen ja mahdollisesti myös psykologinen tutkimus tarkoituksella selvittää hänen vanhemmuutensa tilaa. Venäläisten, perustelemattomien ja mitenkään itse asiaan (vanhemmuuden arviointi) liittymättömien lääkärinlausuntojen toimittaminen hallinto-oikeudelle ei ole ratkaissut tätä asiaa perheen yhdistämisen suuntaan. Edellä mainitut venäläiset todistukset eivät toisin sanoen muuta sitä aikaisemmin esitettyä näkemystä, että A:n väitteet liittyvät enemmänkin hänen skitsofreniansa silloiseen kehitysvaiheeseen.

8 (24) Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Äiti A on nähnyt toistuvasti puutteita sosiaaliviranomaisen toimissa ja välillä jopa ajojahtia. Isä B on myös esittänyt käsityksiään sosiaaliviranomaisen virheellisestä menettelystä ja siitä, että sosiaaliviranomainen on puhunut aiemmin muuta kuin mitä sosiaaliviranomainen on sitten puhunut suullisessa käsittelyssä. Taustalla vaikuttavana seikkana on ollut osittain sekin, että sosiaaliviranomainen ei ole riittävästi ottanut huomioon perheen monikulttuurisuutta. Nämä seikat saattavat olla sekä äidin A:n että isän B:n mielessä hyvinkin merkityksellisiä asioita. Lastensuojelulain mukaan kuitenkin ensimmäinen suojattava asia on lasten etu. Vanhempien tuntemukset ja oikeassa olemisen tarve jäävät lasten edun suojaamisen taakse. Näin ollen jatkossakin sosiaaliviranomaisen tarkkailun kohteena on tehostetusti se, miten A ja B selviävät vanhemmuudestaan niin, että lasten huolenpidossa tai muissa kasvuolosuhteissa ei ole sellaisia puutteita, jotka uhkaavat vakavasti vaarantaa lasten terveyttä tai kehitystä. Vaikka äidin A:n väitteet jonkinmoisesta perheeseen kohdistuneesta ajojahdista todetaan tässä yhteydessä hänen sairaudestaan kummunneiksi, E:tä, C:tä ja D:tä koskevat huostaanottohakemukset hylätään tällä kertaa aiemmin mainituilla perusteilla. Mikäli perheen ja lasten olosuhteet muuttuvat huonommiksi, asia voidaan ottaa uudelleen sosiaaliviranomaisessa käsiteltäväksi tämän päätöksen estämättä. 1. X:n kaupungin sosiaalipalvelun johtajan valitus X:n kaupungin sosiaalipalvelun johtaja on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin D:n, C:n ja E:n huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevat hakemukset on hylätty. Hakemukset D:n, C:n ja E:n huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta tulee hyväksyä. Lasten hoidossa ja muissa kasvuoloissa ilmenevien puutteellisuuksien arvioinnin lähtökohtana tulee olla lasten tarve ja vanhempien kyky vastata näihin tarpeisiin.

9 (24) Syksyn 2008 perheneuvolajakson aikana on noussut esille huoli lasten liiallisesta omatoimisuudesta arjen asioissa sekä puutteet heidän perushoidossaan. Perheneuvolan psykologisissa tutkimuksissa on todettu, että huoli äidin sairaudesta ja sen uusimisesta kuormittaa D:tä hyvin voimakkaasti. Isän vanhemmuus näyttäytyy D:lle hauraana ja epämääräisenä. Isä ei ole pystynyt vastaamaan D:n odotuksiin sen osalta, etteivät lapset jäisi yksin äidin kanssa. D:n kokemus vanhemmuudesta on hauras, turvaton jopa uhkaava. D on emotionaalisesti erittäin kuormittunut ja elää psyykkisten voimavarojensa äärirajoilla. D on kantanut vastuuta nuoremmista sisaruksistaan. C:n psykologisissa tutkimuksissa on noussut esille huoli hänen voinnistaan. Kuva vanhemmuudesta on näyttäytynyt hauraana ja sekavana. Perheneuvolan lausunnon mukaan kummallakin vanhemmista on vaikeuksia nähdä C:n iän mukaisia tarpeita eikä kumpikaan heistä kykene turvaamaan C:n fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta. E:lle ei ole tehty psykologisia tutkimuksia. Perheneuvolan lausunnon mukaan arvio tulisi tehdä myöhemmin. Perheneuvolan lausunnon mukaan kumpikaan vanhemmista ei kykene turvaamaan E:n fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta. Hallinto-oikeus ei ole asiaa ratkaistessaan ottanut lainkaan huomioon perheneuvolan lausunnoista ilmeneviä lasten tasapainoista kasvua ja kehitystä vakavasti vaarantavia oloja lasten kotona myös siinä tapauksessa, että ei oteta huomioon äidin sairauteen välittömästi liittyviä oloja. Lasten kokemus isän vanhemmuudesta on siten hauras ja epämääräinen, että se vaarantaa erittäin vakavasti jo ennestään emotionaalisesti kuormittuneiden lasten tasapainoisen kasvun ja kehityksen. Huostaanotto turvaa lasten tasapainoisen kehityksen kannalta välttämättömän vakaan kasvuympäristön. Avohuollon tukitoimet, edes tiivis perhetyö, ei tässä vaiheessa ole riittävä keino turvata lasten kasvuympäristöä kotona psyykkisesti ja aiempien kokemustensa vuoksi kuormittuneille lapsille. Perhettä on tuettu tiiviillä perhetyöllä vuosien 2007 2008 aikana kahdessa eri jaksossa. Perhetyöjakson aikana on havaittu, että vanhemmat eivät ole kyenneet riittävällä tavalla ymmärtämään taikka soveltamaan perhetyöntekijöiden esiin nostamia lasten ja vanhempien vuorovaikutukseen sekä muuhun välittömästi lapsiin liittyviä vanhemmuuden tukemiseen tähtääviä aputoimia. Lasten isä on nähnyt perhetyön merkityksen lähinnä siinä, että hän on näin saanut vapaa-aikaa.

10 (24) Myös lasten vastaanottokotisijoituksen aikana B:lle on tarjottu mahdollisuutta vanhemmuuskeskusteluihin, joista hän on kieltäytynyt. Vastaanottokotisijoituksen aikana B:tä on kuitenkin voitu käytännön tilanteissa ohjeistaa lasten ruokailuun, pukeutumiseen sekä lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen liittyvissä asioissa. Vastaanottokodissa on kiinnitetty huomiota siihen, että isällä on vain vähän keinoja lasten tarpeiden huomioimiseen ja niihin vastaamiseen. Perheelle viime vuosien aikana tarjotut tiiviit ja pitkät perhetyöjaksot eivät ole antaneet toivottua kohennusta B:n kykyyn havainnoida lasten tarpeita ja vastata niihin. Perhetyö ja vanhemmuuden keskustelut ovat pääsääntöisesti toimivia avohuollon tukitoimia vanhemmuuden vahvistamiseen. Käsillä olevassa tilanteessa näillä keinoilla ei voida kuitenkaan tukea vanhemmuutta riittävästi. B ei oma-aloitteisesti havaitse eri tilanteissa esiin nousevia lasten tarpeita. Huostaanotto ja sijaishuoltoon sijoittaminen on D:n, C:n ja E:n edun mukaista. Hauras, epämääräinen ja jossain määrin uhkaava vanhemmuus on vakavasti kuormittanut kaikkia lapsia. Vanhemmat eivät perheneuvolan arvion mukaan pysty tarjoamaan lapsille fyysisesti ja psyykkisesti turvallista ja vakaata kasvuympäristöä. Huostaanotolla ja sijaishuollolla voidaan turvata lasten iän ja kehitystason mukainen hoito, huolenpito sekä lapsen tarpeet huomioon ottava kasvuympäristö. B on 5.8.2009 antanut selityksen X:n kaupungin sosiaalipalvelun johtajan valituksesta. Hallinto-oikeuden päätös tulee pysyttää siltä osin kuin huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevat hakemukset on hylätty. Asiassa on toimitettava suullinen käsittely, jollei valitusta heti jätetä tutkimatta tai hylätä tai jollei suullista käsittelyä asian laadun vuoksi tai muusta syystä todeta tarpeettomaksi. Suullisessa käsittelyssä kuultaisiin B:tä ja mahdollisesti A:ta. Todistelulla on tarkoitus näyttää toteen, että lapsille pystytään tarjoamaan fyysisesti ja psyykkisesti turvallinen ja vakaa kasvuympäristö heidän kotonaan, eikä huostaanottoa voida pitää lasten edun mukaisena. Huostaanottohakemuksen perusteena on alunperin ollut lähinnä huoli lasten äidin A:n terveydentilasta. Hallinto-oikeudelle toimitetun lääkärinlausunnon mukaan A:n toimintakyky on lähes normaali, jos hän huolehtii lääkityksestään ja käy hoidossa. Psykoottisen oireilun aikana vanhemmuus on lasten kehitystä huonommin tukevaa, mutta ei välttämättä lasten kehitykselle vaarallista.

11 (24) Sosiaalipalvelun johtajan valituksessa huostaanottotarvetta perustellaan lähinnä puutteilla lasten perushoidossa ja kasvuoloissa. Sosiaaliviranomaisten kirjaamissa puutteissa lasten perushoidossa on ollut kysymys yksittäisistä tilanteista, eikä sosiaaliviranomaistenkaan puolelta ole näytetty muuta. Valitus tukeutuu voimakkaasti perheneuvolan lausuntoihin, jotka puolestaan tukeutuvat perheen kriisitilanteen aikana tehtyihin tutkimuksiin. A:n senhetkisen terveydentilan on todettu kuormittaneen lapsia. Lasten tarpeissa ja vanhempien kyvyssä vastata näihin tarpeisiin on lausuman laatimisen jälkeen tapahtunut oleellisia muutoksia. Tämänhetkisissä olosuhteissa ei ole syytä epäillä, etteikö B kykenisi vastaamaan lasten hoidosta ja kasvatuksesta heidän tarpeidensa mukaisesti. B on koko ajan toiminut yhteistyössä sosiaaliviranomaisten kanssa ja hän on ilmaissut olevansa valmis tarvittaessa hakemaan tuomioistuimen päätöstä yhteiselämän lopettamisesta, mikäli A:n asumisen lasten kanssa katsottaisiin vaarantavan lasten kasvua ja kehitystä. B on aktiivisesti hakenut apua perheen tilanteeseen ja hän on myös koko ajan suhtautunut positiivisesti avohuollon tukitoimina perheelle tarjottuun apuun. Sosiaaliviranomaiset ovat antaneet ymmärtää, että A:n asuminen kotona on ainoa este lasten kotiuttamiselle. Asiassa laaditussa hakemuksessa ja valituksessa asiat on kuitenkin esitetty täysin erilaisessa valossa ja suuria puutteellisuuksia on väitetty olevan myös B:n huoltajuudessa. Tällä hetkellä A asuu ja käy töissä Moskovassa, josta hän käy lapsia tapaamassa pari kertaa kuukaudessa. Mikäli lapset määrätään palautettavaksi kotiinsa, B vastaisi toistaiseksi pääosin yksin heidän hoidostaan ja kasvatuksestaan. B kykenee huolehtimaan yksin lapsistaan. Hän on käynyt päivittäin vastaanottokodissa tapaamassa lapsiaan ja osallistunut laajalti myös näiden päivittäiseen hoitamiseen ja kasvattamiseen. Vastaanottokodin työntekijät ovat antaneet hänelle puhtaasti positiivista palautetta. Vastaanottokotisijoituksen aikana B:lle ei ole tarjottu mahdollisuutta vanhemmuuskeskusteluihin, sillä sosiaaliviranomaiset ovat katsoneet parhaaksi lykätä niitä lasten huostaanoton vahvistamisen jälkeiseen aikaan. Avohuollon tukitoimet ovat soveltuvia ja mahdollisia lasten edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi, eikä niitä ole myöskään osoitettu riittämättömiksi. A on 27.7.2009 antanut selityksen X:n kaupungin sosiaalipalvelun johtajan valituksesta.

12 (24) X:n kaupungin sosiaalipalvelun johtaja on 4.9.2009 antanut B:n ja A:n selitysten johdosta vastaselityksen. Lapsen asioista vastaavat sosiaalityöntekijät ovat 5.2.2010 toimittaneet lisäselvitystä. B on 19.3.2010 antanut selityksen viranomaisten vastaselityksessään ja lisäselvityksissään esittämän johdosta. Asiassa on toimitettava suullinen käsittely B:n itsensä ja lasten hoidosta vastaavien asiantuntijoiden sekä perheen olosuhteita läheisesti havainnoineiden henkilöiden kuulemiseksi. Vastaselityksessä ja lisäselvityksessä olevien virheellisten tietojen lukuisuudesta johtuen ei ole tarkoituksenmukaista ottaa niihin kantaa kirjallisesti. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa vastaanotettavalla suullisella todistelulla tullaan B:n puolesta osoittamaan paikkansa pitämättömiksi väitteet muun muassa lasten puutteellisesta perushoidosta ja B:n kyvyttömyydestä huomioida lasten tarpeita. Sekä sosiaaliviranomaisten selityksessä että sosiaalityöntekijöiden lisäselvityksessä on esitetty voimakkaita näkemyksiä B:n kyvystä toimia lastensa hoitajana ja kasvattajana. Sosiaaliviranomaisten näkemykset eivät kuitenkaan pohjaudu heidän omiin havaintoihinsa eivätkä edes asiantuntijoiden tai lasten kanssa työskentelevien henkilöiden antamiin lausuntoihin asiassa. Lausumiin on kirjattu pitkälle meneviä johtopäätöksiä yksittäisistä lastensuojeluasiakirjoihin kirjatuista tapahtumista, eikä näitä johtopäätöksiä voida lasten hoidosta vastanneiden henkilöiden taholta vahvistaa. Lasten hoitotyöstä vastaavilta vastaanottokodin työntekijöiltä B on saanut myönteistä palautetta. A:lle on annettu tiedoksi mainittu lisäselvitys. 2. A:n ja B:n valitukset A:n on valituksessaan katsottava vaatineen, että lapset on palautettava kotiin. Lisäksi A on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin se koskee kiireellistä sijoitusta ja yhteydenpidon rajoittamista. B on valituksessaan ja lisäkirjoituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin siinä on määrätty, että lasten palauttamiseen kotiin saadaan ryhtyä vasta päätöksen saatua lainvoiman. Päätöksen täytäntöönpano on keskeytettävä ja lapset on palautettava heti kotiin.

13 (24) Kouvolan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt huostaanottohakemukset, joten tällä hetkellä ei ole olemassa viranomaisen eikä tuomioistuimen päätöstä lasten huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta. Lastensuojelulain 91 :n 1 momentin nojalla ei siten voida antaa määräystä lykätä lasten palauttamista kotiin siihen saakka, kun hakemuksen hylkäävä päätös tulee lainvoimaiseksi. Lapset ovat olleet 2.10.2008 lukien sijoitettuna Y:n vastaanottokotiin, vaikka 1.1.2009 lukien sijoituksista ei ole ollut minkäänlaista viranomaispäätöstä. Kiireelliset sijoitukset ovat lakanneet 31.12.2008, joten hallinto-oikeuden olisi tullut määrätä lapset palautettavaksi kotiin heti alkuvuodesta, koska hakemusta väliaikaismääräyksen antamisesta ei ole tehty. Sitä vastoin Kouvolan hallinto-oikeus on vielä 29.6.2009 antamassaan päätöksessä pyrkinyt jatkamaan lasten lainvastaista vastaanottokotisijoitusta, vaikka laissa ei ole säädetty mahdollisuutta kieltää lasten palauttamista kotiin niissä tilanteissa, joissa hakemus huostaanotosta on hallinto-oikeudessa hylätty. B ei ole antanut hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta selitystä A:n valituksesta eikä A ole antanut selitystä B:n valituksesta. X:n kaupungin sosiaalipalvelun johtaja on 4.9.2009 antanut B:n valituksen sekä A:n valituksen johdosta selityksen. X:n kaupungin sosiaalipalvelun johtaja on vastustanut lasten palauttamista kotiin ennen hallinto-oikeuden päätöksen lainvoimaisuutta. Hallinto-oikeus on ratkaisullaan vahvistanut tässä asiassa noudatettavaksi hallintolainkäyttölain 31 :ään perustuvan pääsäännön siitä, että vailla lainvoimaa olevaa päätöstä ei voi panna täytäntöön. Lastensuojelulain 91 :ssä määrätään edellytyksistä, joilla tästä pääsäännöstä voidaan poiketa. Näin ollen kyseisestä lainkohdasta ei seuraa, että hakemuksen hylkäämispäätöksen johdosta lasten palauttamista kotiin ei voitaisi sitoa hallinto-oikeuden ratkaisun lainvoimaisuuteen. Hallinto-oikeuden ratkaisussa on oikein arvioitu lasten edun mukaista olevan, ettei heidän asumisessaan tapahdu olennaista muutosta huostaanottoasian ollessa vireillä. Lasten sijoitus huostaanottoasian vireillä ollessa on perustunut siihen, että Kouvolan hallinto-oikeus on päätöksellään 13.11.2008 jatkanut kiireellisen sijoituksen määräaikaa 31.12.2008 asti. Hakemus lasten huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta on tehty Kouvolan hallintooikeudelle ennen tämän määräajan päättymistä. Kiireellinen sijoitus ei

14 (24) näin ollen ole päättynyt eikä väliaikaismääräystä ole ollut tarpeen hakea. Kouvolan hallinto-oikeuden antaman päätöksen nojalla lasten sijoitus jatkuu kiireellisen sijoituksen mukaisena siihen saakka, kunnes lasten huostaanottoa koskeva asia on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu. Lasten kasvuolojen puutteellisuus on esitetty huostaanoton ja sijaishuollon perusteena sekä huostaanottohakemuksessa että hallinto-oikeudessa toimitetussa suullisessa käsittelyssä. B:llä ja lastensuojeluviranomaisilla on eriävä näkemys siitä, mikä merkitys lasten perushoidolla ja huolenpidolla on heidän hyvinvointiinsa. Koko vastaanottokotisijoituksen aikana B:tä on ohjattu lasten ruokailuun, puhtauteen ja vuorokausirytmiin liittyvissä asioissa. Hän on suhtautunut ohjeisiin niitä vähätellen, mutta on myös pyrkinyt niitä noudattamaan. B ei ole kuitenkaan edelleenkään sisäistänyt hänelle annettujen ohjeiden ja opasteiden merkitystä lasten edun ja heidän hyvinvointinsa kannalta, eikä osaa niitä oma-aloitteisesti noudattaa. Asiakaskirjauksissa on toistuvasti mainittu, että lasten perushoidossa on ollut puutteita B:n ollessa vastuussa heidän hoidostaan ja huolenpidostaan. A:n sairaus on lapsille hämmentävä ja erityisesti D:tä kuormittava asia ja D kokee tehtäväkseen kantaa vastuuta pienempien sisarusten turvallisuudesta. A:n päätösten ennakoimattomuus lisää lasten epävakauden tunnetta. B:n kyky suojella lapsia ja turvata vakaat kasvuolosuhteet ovat osoittautuneet riittämättömiksi olosuhteissa, joissa A on palannut Suomeen ja hänen terveydentilansa on heikentynyt. Avohuollon tukitoimet ovat riittämättömiä. B on hallinto-oikeudessa todennut, että hänellä ei ole mielestään tarvetta minkäänlaiseen kasvatukselliseen tukeen. B:tä on ohjattu lasten perushoitoon ja kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä ja hänelle on tarjottu vanhemmuuskeskusteluja useita kertoja vastaanottokotisijoituksen aikana. Elokuussa 2009 hän on ilmoittanut, että voisi suostua vanhemmuuskeskusteluihin. Vanhemmuuskeskustelujen tavoitteiden asettamiselle asettaa erityisen vaativuutensa se, ettei B ole sisäistänyt hänelle annettujen ohjeiden ja opasteiden merkitystä lasten edun ja heidän hyvinvointinsa kannalta. B:n kyky ja keinot selviytyä yksin kolmen pienen lapsen vaatimasta hoidosta ja huolenpidosta on osoittautunut riittämättömäksi myös silloin, kun A:n terveydentilaan liittyviä olosuhteita ei ole ollut vaikeuttamassa lapsista huolehtimista.

15 (24) Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Huolimatta tiiviistä tuesta ja neuvoista B:n kyvyssä taata lasten tasapainoista kasvua riittävällä tavoin turvaavaa ja tukevaa kasvuympäristöä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta parempaan koko vastaanottokotisijoituksen aikana. B on 19.3.2010 antanut vastaselityksen. Vallitseva tilanne, jossa lasten sijoitus jatkuu ilman huostaanottoa koskevaa päätöstä, on lainvastainen. A on toimittanut lisäaineistoa 17.6.2010 ja antanut 11.10.2010 vastaselityksen. 1. Korkein hallinto-oikeus hylkää A:n valituksen siltä osin kuin se koskee kiireellistä sijoitusta. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta. 2. Korkein hallinto-oikeus hylkää A:n valituksen siltä osin kuin se koskee yhteydenpidon rajoittamista. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta. 3. Korkein hallinto-oikeus hylkää B:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta. 4. Korkein hallinto-oikeus hylkää X:n kaupungin sosiaalipalvelun johtajan huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. 5. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanoa koskevan määräyksen. Perustelut 1. Kiireellinen sijoitus Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että asia on kiireellistä sijoitusta koskevin osin ratkaistu lastensuojelulain muuttamisesta annetun lain (88/2010) voimaantulosäännösten nojalla soveltaen lastensuojelulain (417/2007) säännöksiä.

16 (24) 2. Yhteydenpidon rajoittaminen Lastensuojelulain 62 :n mukaan sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa tai muihin hänelle läheisiin henkilöihin saadaan rajoittaa, jos yhteydenpidosta ei ole voitu lapselle tehdyssä asiakassuunnitelmassa tai erityisestä syystä muutoin sopia lapsen ja hänen vanhempansa tai muiden läheistensä kanssa ja jos yhteydenpito vaarantaa lapsen sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen ja rajoittaminen on lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta välttämätöntä tai yhteydenpidosta on vaaraa lapsen hengelle, terveydelle, kehitykselle tai turvallisuudelle. Yhteydenpidon rajoittamista voidaan käyttää vain siinä määrin kuin kussakin tapauksessa on laissa säädetyn tarkoituksen saavuttamiseksi välttämätöntä. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja edellä mainittu oikeusohje sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita. 3. Suullinen käsittely Hallinto-oikeus on jo toimittanut asiassa hallintolainkäyttölain 38 :n nojalla suullisen käsittelyn. Kun lisäksi otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi B on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista sekä asiakirjoista saatu selvitys ja asian lopputulos, uuden suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei hallintolainkäyttölain 37 :n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ole tarpeen asian selvittämiseksi. 4. Huostaanotto ja sijaishuoltoon sijoittaminen Sovellettava oikeusohje Lastensuojelulain 40 :n mukaan lapsi on otettava sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä. Huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan kuitenkin ryhtyä vain jos lastensuojelulain 7 luvussa tarkoitetut avohuollon tukitoimet eivät olisi lapsen edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi sopivia tai mahdollisia taikka jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi ja sijaishuollon arvioidaan olevan lain 4 :n mukaisesti lapsen edun mukaista.

17 (24) Asiassa saatu selvitys X:n kaupungin lastensuojelutyön viranhaltija on 2.10.2008 päättänyt sijoittaa A:n ja B:n lapset, 13.9.2001 syntyneen D:n, 28.11.2002 syntyneen C:n ja 23.4.2006 syntyneen E:n, kiireellisesti vastaanottokoti Y:hyn 2.10.2008 alkaen toistaiseksi lastensuojelulain 38 :n mukaisesti. Kiireellisen sijoituksen perusteena oli äidin psyykkisen terveydentilan heikentyminen. Sijoituksella taattiin lasten turvallisuus ja hyvinvointi niissä oloissa. X:n kaupungin lastensuojelutyön päällikkö on vaatinut, että A:n ja B:n lapset, D, C ja E otetaan X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon vastaanottokoti Y:hyn. Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, toimitettuaan suullisen käsittelyn, 29.6.2009 hylännyt hakemukset D:n, C:n ja E:n ottamisesta sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja heidän sijoittamisestaan sijaishuoltoon. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on ollut ennen huostaanottohakemuksen tekemistä jo pidempään huolta A:n ja B:n kyvystä huolehtia lasten kasvusta ja kehityksestä sekä huolenpidosta. Huolta oli aiheuttanut erityisesti lasten äidin A:n psyykkinen terveydentila, mutta myös lasten perushoidossa oli havaittu puutteita ja vanhempien jaksamisesta on ollut huolta. A sairastaa skitsofreniaa. Hänen terveydentilassaan huonommat ja paremmat jaksot ovat vaihdelleet. Hän on ollut useaan otteeseen tahdonvastaisessa hoidossa psykiatrisella osastolla terveydentilansa heikennyttyä ilmeisesti hänen jätettyään ottamatta lääkkeensä. Lasten kiireellisen sijoituksen jälkeisenä aikana A on asunut pitkiä aikoja Moskovassa Venäjällä, mutta hän on kuitenkin käynyt lasten luona Y:ssä melko säännöllisesti terveydentilansa sen salliessa. Väestörekisterimerkinnän mukaan A on 18.12.2009 muuttanut Moskovaan. Asiassa on ilmennyt, että B:n vanhemmuudesta on ollut huolta. Perhettä on tuettu perhetyöllä vuosien 2007 2008 aikana kahteen

18 (24) otteeseen. Perhetyöntekijöiden ja 17.11.2008 tekemän yhteenvedon mukaan huolenaiheita perheessä olivat muun muassa ruokailut ja nukkumaanmenot. Myös perheenjäsenten väliset suhteet sekä vuorovaikutuksen vähyys vanhempien ja lasten välillä oli jäänyt huolestuttamaan perhetyöntekijöitä. Lapsista D ja C kaipasivat B:ltä enemmän huomiota. Perhetyöntekijöille jäi huoli A:n voinnista, lääkkeiden jäämisestä ottamatta sekä puutteista hänen terveydentilansa seurannassa. Perhetyö on loppunut lasten tultua kiireellisesti sijoitetuiksi. Lasten tilannetta on selvitetty perheneuvolassa vuonna 2008. Psykologi oli selvittänyt D:n oppimisvalmiuksia sekä tunne-elämän tilannetta. Psykologin 17.11.2008 päivätyn tutkimusyhteenvedon mukaan D:n oppimisvalmiudet ovat ikätasoisia, mutta hänellä on vaikeutta saada koko oppimiskapasiteettinsa käyttöönsä tunne-elämän ja perhetilanteen kuormittuneisuuden vuoksi. D:n tilanne tunnetasolla on hyvin huolestuttava. Hän kantaa isoa vastuuta perheestään ja on samalla hyvin peloissaan, huolissaan ja ahdistunut ja elää psyykkisten voimiensa äärirajoilla. Lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja sosiaalityöntekijä 19.11.2008 päivätyistä lausunnoista ilmenee muun muassa D:n voimakas huoli äidin sairaudesta ja sen uusimisesta. Kokemus myös isän vanhemmuudesta näyttäytyy D:lle hauraana ja epämääräisenä. D:llä on ollut isän huolenpidon suhteen odotuksia, jotka ovat koskeneet esimerkiksi pelkoa jäädä yksin äidin kanssa. Isä ei ole kyennyt vastaamaan näihin odotuksiin. D joutuu kasvamaan psyykkisesti pitkälti omassa varassaan ja nuoremmista sisaruksista vastuuta kantaen. C:n osalta tunnepuolen tutkimusten perusteella nousee huoli hänen voinnistaan. Hän teki toisaalta vanhemman ja vakavamman lapsen vaikutelman ja toisaalta hän taantui ikätasoaan pienemmän tytön tasolle. Kuva vanhemmuudesta näyttäytyi C:n mielessä hauraana ja sekavana. E:lle ei tehty psykologista tutkimusta. Päiväkodin työntekijöillä oli huoli E:n perushoidon toteutumisesta, ruokavalion painottumisesta maidon juontiin ja siitä, että E:llä oli usein limaisuutta hengitysteissä. Kaikkien lasten osalta pidettiin tärkeänä turvallisen kasvuympäristön varmistamista. Lausuntojen mukaan kumpikaan vanhemmista ei kykene turvaamaan lasten fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta. Keskeisenä vaikeutena perheen auttamisessa ja lasten turvallisen hoidon ja huolenpidon järjestämisessä pidettiin sitä, että A torjui kaiken keskustelun siitä, mitä hänen psyykkisen tilansa muutokset merkitsevät lapsille.

19 (24) Vastaanottokoti Y:n henkilökunnan havaintojen ja lasten asioista vastaavien sosiaalityöntekijöiden 4.2.2010 antaman selvityksen mukaan B:n kyky ottaa huomioon lapsia on parantunut lasten asuessa Y:ssä. Lapsia ovat puolestaan tukeneet B:n lähes päivittäiset vierailut Y:ssä. Ne ovat tuoneet pysyvyyttä lasten arkeen. Toisaalta perhetilanteen ja asumisen epäselvyydet ovat vaikuttaneet etenkin D:n ja C:n käyttäytymiseen. Heidän pahan olonsa taustalla nähdään pitkäkestoinen traumatila, joka johtuu lasten kanssa käsittelemättä jääneestä äidin sairaudesta ja lasten epätietoisuudesta tulevaisuuttaan kohtaan. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on edelleen huolta isän kyvystä selviytyä lasten kanssa kotioloissa ja erityisesti isän kyvystä vastata tunnetasolla traumatisoituneiden lasten tarpeisiin. Sosiaalityöntekijöiden arvion mukaan isä ei pysty vastaamaan lasten tarpeisiin ilman tiivistä päivittäistä tukea. Tällaisen tuen järjestämistä avohuollon tukitoimin he eivät pidä mahdollisena. Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätökset Koska A on jo pidempään oleskellut kodin ulkopuolella, asiassa tulevat tässä vaiheessa lähinnä arvioitavaksi B:n olosuhteet ja hänen mahdollisuutensa huolehtia lapsista. Lasten kiireellisen sijoituksen ja sen taustalla olleiden seikkojen sekä edellä mainitun selvityksen perusteella kodin olojen voidaan katsoa vaarantaneen lasten terveyttä ja kehitystä. Kiireellisen sijoituksen jälkeen ennen hallinto-oikeuden asiassa antamaa päätöstä tilanne oli muuttunut siten, että A oli muuttanut Moskovaan ja lasten tilanne oli sijaishuoltopaikassa rauhoittunut. B:n vanhemmuuden voidaan myös katsoa vahvistuneen kiireellisen sijoituksen aikana. Hallinto-oikeuden päättäessä hylätä lasten huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevat hakemukset puutteiden lasten huolenpidossa tai muissa kasvuolosuhteissa ei voida katsoa vakavasti uhanneen vaarantaa lasten terveyttä tai kehitystä huostaanottoa edellyttävällä tavalla. Tuolloin oli arvioitavissa, että lasten edun mukainen huolenpito olisi ollut toteutettavissa ilman huostaanottoa avohuollon tukitoimenpiteiden avulla. Tästä syystä hallinto-oikeuden päätöstä hylätä hakemukset ei tule kumota. Hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen lasten äiti A on asettunut asumaan Moskovaan. Lasten isän B:n vanhemmuuden voidaan arvioida edelleen vahvistuneen hänen vastaanottokodin

20 (24) henkilökunnalta ja sosiaalihuollon viranomaisiltakin saamansa opastuksen ansiosta. Toisaalta myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetystä lasten vointia ja jaksamista koskevasta uudesta selvityksestä käy ilmi, että lapset ja perhe ovat edelleen erityisen tuen tarpeessa, jotta lapsille voidaan taata turvallinen kasvuympäristö ja tasapainoinen kehitys. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei kuitenkaan ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella lastensuojelulain 40 :n mukaiset huostaanoton ja sijaishuoltoon sijoittamisen edellytykset täyttyisivät. Korkeimman hallinto-oikeuden arvion mukaan lasten edun mukainen huolenpito on toteutettavissa ilman huostaanottoa avohuollon tukitoimenpiteiden avulla. Tästä syystä hakemukset lasten huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta on tullut hylätä. Korkein hallinto-oikeus korostaa riittävien avohuollon tukitoimenpiteiden keskeistä merkitystä turvattaessa D:n, C:n ja E:n oikeus turvalliseen kasvuympäristöön sekä edistettäessä ja tuettaessa heidän myönteistä kehitystään. Korkein hallinto-oikeus toteaa edelleen, että tämä päätös ei vaikuta lastensuojeluviranomaisten velvollisuuteen ryhtyä tarvittaessa uudelleen lastensuojelulain 38 ja 40 :n mukaisiin toimenpiteisiin lasten kiireelliseksi sijoittamiseksi taikka heidän ottamisekseen sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan. 5. Kiireellisen sijoituksen jatkuminen ja täytäntöönpanoa koskeva määräys Kiireellisten sijoitusten jatkuminen hallinto-oikeuden päätökseen asti Lastensuojelulain 38 :n 1 momentin (417/2007) mukaan, jos lapsi on jäljempänä 40 :ssä mainitusta syystä välittömässä vaarassa tai muutoin kiireellisen sijoituksen ja sijaishuollon tarpeessa, hänet voidaan sijoittaa kiireellisesti perhehoitoon tai laitoshuoltoon taikka järjestää muulla tavoin hänen tarvitsemansa hoito ja huolto. Lastensuojelulain 39 :n 2 momentin (417/2007) mukaan kiireellinen sijoitus raukeaa, jollei hakemusta sijoituksen jatkamisesta tai 43 :n 2 momentissa tarkoitettua hakemusta huostaanotosta ole 30 päivässä sijoituksen alkamisesta saatettu hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Lastensuojelulain 39 :n 4 momentin (417/2007) mukaan hallinto-oikeus voi lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän hakemuksesta jatkaa kiireellistä sijoitusta ajan, joka on tarpeen huostaanottoasian valmistelemiseksi, kuitenkin enintään 60 päivää 2 ja 3 momentissa mainittujen määräaikojen päättymisestä. Määräajan päätyttyä sijoitus raukeaa, jollei huostaanottoa koskevassa asiassa ole tehty 43 :n 2 momentissa tarkoitettua hakemusta hallinto-oikeudelle.

21 (24) Lastensuojelulain edellä selostettuja, esillä olevassa asiassa sovellettavia kiireellistä sijoitusta ja sen lakkaamista koskevia säännöksiä on sittemmin muutettu lailla lastensuojelulain muuttamisesta (88/2010). Tuon lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 225/2009 vp) viitataan aiemman lain säännöksissä havaittuihin epäselvyyksiin. Lain säännösten mukaan kiireellinen sijoitus jatkuu, jos 13 :n 1 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija tekee määräajan kuluessa huostaanottoa koskevan hakemuksen hallinto-oikeudelle. Kiireellisen sijoituksen jatkumisesta ei kuitenkaan ollut laissa selkeää säännöstä. Kouvolan hallinto-oikeus on päätöksellään 13.11.2008 jatkanut lasten kiireellistä sijoitusta 31.12.2008 asti. Korkein hallinto-oikeus on 21.1.2009 tekemällään päätöksellä hylännyt hallinto-oikeuden päätöksestä tehdyn valituksen eikä hallinto-oikeuden päätöstä ole muutettu. X:n kaupungin lastensuojelutyön päällikkö on hallinto-oikeuteen 30.12.2008 saapuneissa hakemuksissa vaatinut, että D, C ja E otetaan X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon vastaanottokoti Y:hyn. Koska edellä mainitut hakemukset huostaanotosta on tehty hallinto-oikeudelle ennen kiireellisen sijoituksen määräajan päättymistä, kiireellinen sijoitus ei ole rauennut hallinto-oikeuden käsitellessä huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevia asioita. Näin ollen kiireelliset sijoitukset ovat jatkuneet Kouvolan hallinto-oikeuden 13.11.2008 antaman päätöksen perusteella aina nyt valituksenalaisen hallinto-oikeuden päätöksen antamiseen eli 29.6.2009 asti. Hallinto-oikeuden päätöksen jälkeinen aika Kouvolan hallinto-oikeus on valituksenalaisessa päätöksessään määrännyt lastensuojelulain 91 :n 1 momentin nojalla, että lasten palauttamiseen kotiin voidaan ryhtyä vasta sitten, kun hallinto-oikeuden päätös on huostaanottoa koskevien hakemusten hylkäämistä koskevalta osaltaan saanut lainvoiman. A ja B ovat valittaneet määräyksestä. Korkeimman hallinto-oikeuden on tältä osin otettava kantaa siihen, onko hallinto-oikeus voinut antaa kyseisen täytäntöönpanomääräyksen mainitsemansa lainkohdan tai mahdollisesti joidenkin muiden säännösten nojalla.

22 (24) Hallinto-oikeuden antaessa päätöksensä lastensuojelulakiin ei sisältynyt yksityiskohtaisia säännöksiä kiireellisen sijoituksen lakkaamisesta eri tilanteissa eikä myöskään säännöksiä korkeimman hallinto-oikeuden mahdollisuudesta antaa väliaikaisia määräyksiä lapsen huostaanottoa tai sijaishuoltoa koskevan asian ollessa vireillä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Lastensuojelulain 39 :ään (88/2010) on sittemmin otettu yksityiskohtaisia kiireellisen sijoituksen raukeamista koskevia säännöksiä ja lain 83 :ään (88/2010) säännöksiä myös korkeimman hallinto-oikeuden toimivallasta antaa väliaikaismääräyksiä. Kyseisiin muutoksiin johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 225/2009 vp) ehdotetun lain 39 :n 3 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa tuodaan esille, että uuden lastensuojelulain voimaantulon jälkeen oli ollut epäselvää, miten tilannetta on arvioitava, jos hallinto-oikeus hylkää kunnan sosiaaliviranomaisen tekemän hakemuksen. Perusteluissa viitataan siihen, että hallinto-oikeuden ratkaisu tällaisissa tilanteissa syrjäyttää hallintoviranomaisen kiireellistä sijoitusta koskevan päätöksen. Vielä todetaan, että hylätessään hakemuksen hallinto-oikeus ei ole voinut antaa 91 :n mukaista määräystä päätöksen täytäntöönpanosta, koska se ei ole tehnyt mitään sellaista päätöstä, joka voitaisiin määrätä täytäntöönpantavaksi. Hallituksen esityksen mukaan tilanne on kuitenkin saattanut olla sellainen, että lapsen turvallisuuden takaamiseksi kunnan sosiaalityöntekijä on joutunut tekemään uuden kiireellisen sijoituksen välittömästi sen jälkeen, kun kiireellinen sijoitus on rauennut hallinto-oikeuden tekemään kielteiseen päätökseen itse huostaanottoasiassa. Edellä lausuttuun nähden Kouvolan hallinto-oikeus ei ole voinut antaa lasten kotiin palauttamista rajoittavaa valituksenalaista määräystä lastensuojelulain 91 :n (417/2007) nojalla. Lasten kiireellistä sijoittamista koskevat päätökset ovat rauenneet hallinto-oikeuden päätöksellä. Tuomioistuin ei ole tehnyt sellaista päätöstä, jonka täytäntöönpanoa määräys voisi koskea. X:n kaupungin sosiaalipalvelun johtaja on selityksessään katsonut, että hallinto-oikeus on määräyksellään vahvistanut tässä asiassa noudatettavaksi hallintolainkäyttölain 31 :ään perustuvan päätösten täytäntöönpanoa koskevan pääsäännön ja että hallinto-oikeus on voinut sitoa lasten kotiin palauttamisen hallinto-oikeuden ratkaisun lainvoimaisuuteen. Hallintolainkäyttölain 31 :n 1 momentin mukaan päätöstä, johon saa hakea muutosta valittamalla, ei saa panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman.

23 (24) Vaikka kiireellisen sijoituksen tilanteissa hallinto-oikeuden huostaanottohakemuksen hylkäävä päätös johtaa lasten palauttamiseen kotiin, kotiin palauttamisessa ei ole kysymys huostaanottohakemuksen hylkäävän päätöksen täytäntöönpanosta hallintolainkäyttölain 31 :n tarkoittamalla tavalla. Kotiin palauttaminen johtuu kiireellisen sijoituksen raukeamisesta. Hallintolainkäyttölain 31 :n 1 momentin ehdotettua laventavaa tulkintaa ei voida asiassa hyväksyä, varsinkaan kun asia liittyy lasten ja heidän vanhempiensa perusoikeuksien rajoittamiseen ja kun lasten tosiasiallinen oikeusturva voidaan tarvittaessa taata uudella kiireellistä sijoittamista koskevalla päätöksellä. Näillä perusteilla hallinto-oikeuden päätös on täytäntöönpanoa koskevan määräyksen osalta kumottava lakiin perustumattomana. Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot. Korkein hallinto-oikeus: Kari Kuusiniemi Irma Telivuo Eila Rother Alice Guimaraes-Purokoski Outi Suviranta (t) Asian esittelijä, oikeussihteeri Camilla Sandström