Suomalaisten sodat, rauhat ja rajat 11.1.-15.2.2017 Ke klo 16.45 18.15 Opistotalo, Viipurinsali Helsinginkatu 26 Jussi Tuovinen
Luentosarjan ohjelma 1. 11.1. Saagojen legendoista Hämeen kapinaan Suomen sotahistoria esihistoriallisena aikana 2. 18.1. Toisesta ristiretkestä juuttivihaan Suomen sotahistoria keskiaikana 3. 25.1. Kreivisodasta Turun verilöylyyn Suomen sotahistoria Vaasa-aikana 4. 1.2. Puolan sodasta Uudenkaupungin rauhaan Suomen sotahistoria suurvalta-aikana 5. 8.2. Hattujen sodasta Haminan rauhaan Suomen sotahistoria vapauden ja kustavilaisena aikana 6. 15.2. Puolan kapinasta Pariisin rauhaan Suomen sotahistoria autonomian ja itsenäisyyden aikana
Luentoaineisto Kunkin luennon aineisto ladataan opiston verkkosivulle aina luennon jälkeen Se on pääosin siinä muodossa kuin luennolla on esitetty, mutta mahdolliset korjaus- ja täsmennystarpeet huomioon ottaen Osoite: opi.opisto.hel.fi/yleisluennot/ Palaute ja erityiset aihe-ehdotukset ovat tervetulleita, sillä aiheissa on runsaasti valinnanvaraa ja valikoima on pakosti fragmentaarinen
Vanha viha 1495-97 Vanhaksi vihaksi kutsutaan Ruotsin ja Moskovan ruhtinaskunnan välistä sotaa 1495 97, joka liittyi Ruotsin ja Venäjän rajaerimielisyyksiin sekä Ruotsin ja Tanskan kiistaan Kalmarin unionin säilymisestä Novgorodin haltuunsa ottanut Moskovan ruhtinaskunta alkoi kiinnittää huomiota suomalaiseen asutukseen, joka oli siirtynyt yli Pähkinäsaaren rauhassa sovittujen rajojen Ruotsi oli koko Kalmarin unionin ajan jakautunut unionin kannattajiin ja vastustajiin, ja näiden väliset kiistat kärjistyivät aika ajoin väkivaltaisiksi Vastustajat katsoivat, että unioni tukee liikaa Tanskan etuja erityisesti Ruotsin ja osin Norjan myös kustannuksella, ja ruotsalaiset valtionhoitaja Sten Sture vanhemman johdolla ryhtyivät avoimeen kapinaan, jolloin unionin hallitsija ja kaikkien kolmen kuningaskunnan (Tanska, Norja ja Ruotsi) kuningas Hannu liittoutui Moskovan kanssa, mitä pidettiin uskonnollisista syistä ennenkuulumattomana Tilanne johti sotaan vuonna 1495
Sten Sture vanhempi Sten Sture vanhempi (1440 1503) toimi Ruotsin valtionhoitajana Kalmarin unionin aikana vuosina 1470 1497 ja 1501 1503 Sture oli kuningas Kaarle Knuutinpoika Bonden sisarenpoika, jonka kuningas oli ennen vuonna 1470 tapahtunutta kuolemaansa nimittänyt valtakunnan tulevaksi päämieheksi ja poikansa holhoajaksi Valtaneuvosto nimitti Sturen valtionhoitajaksi samana vuonna Sture voitti Tanskan kuningas Kristianin vuonna 1471 Tukholman edustajalla Brunkebergin taistelussa, mistä syystä häntä on jälkikäteen pidetty Ruotsin vapaustaistelijana Sture hankki itselleen voimakkaan keskitetyn vallan Ruotsissa ja ennakoi osaltaan Kustaa Vaasan hallinnollisia uudistuksia
Hannu eli Juhana II (1465-1513) Hannu (Juhana II) oli Kalmarin unionin maiden unionikuningas; Tanskan kuninkaana 1481 1513, Norjan kuninkaana 1483 1513 sekä Ruotsin ja samalla kaikkien kolmen maan kuninkaana 1497 1501 Hannu tuli Tanskan ja Norjan hallitsijaksi isänsä Kristianin kuoltua 1481 Ruotsin kanssa hän neuvotteli vuonna 1483 ns. Kalmarin resessin, jossa määriteltiin ja rajattiin unionikuninkaan valta Ruotsissa, mutta hän ei kuitenkaan lopulta saapunut allekirjoittamaan sopimusta, ja yritys palauttaa Ruotsi Kalmarin unioniin raukesi Vuonna 1493 Hannu solmi liiton Venäjän kanssa Ruotsia ja sen valtionhoitaja Sten Sturea vastaan Liittoa pidettiin uskonnollisista syistä ennenkuulumattomana
Knut Posse (n. 1440 1500) Knut Jönsson Posse oli ruotsalainen soturi, joka muistetaan Suomessa Viipurin linnan menestyksekkäästä puolustamisesta venäläisiä vastaan vuonna 1495 Possen kerrotaan myös olleen Viipurin pamauksen kansantarinan tapahtumien takana Otti osaa Brunkebergin taisteluun vuonna 1471 Tukholmassa, jossa ruotsalaisten porvarien onnistui vahvistamaan asemaansa suhteessa saksalaisiin hansakauppiaihin Possesta tuli valtaneuvos Ruotsissa 1473 sai Hämeen linnan linnanisännyyden 1474 Valtasi valtionhoitaja Sten Sturelle Raaseporin linnan 1487 ja sai 1499 myös Kastelholman linnan päällikkyyden Kuoli 1500 ja haudattiin Turun tuomiokirkkoon
Viipurin pamaus 30.11.1495 Kansantarinan mukaan suuri räjähdys, joka käänsi pakosalle Venäjän sotaväen, joka oli juuri valloittamaisillaan Viipurin Kansantarinoiden mukaan puolustusta johtanut Knut Posse olisi aikaansaanut Viipurin pamauksen jonkinlaisella räjähtävällä seoksella Joidenkin versioiden mukaan venäläisten pakenemisen olisi aiheuttanut taivaalla nähty valoilmiö, joka olisi muistuttanut Pyhän Andreaan vinoristiä Tyypillinen pyhimyksiin liittyvä keskiaikainen legenda, jollainen liittyy lukuisiin taisteluihin eri puolilla Eurooppaa Olaus Magnus on kuvannut vuonna 1539 Carta marinassa Viipurin kohdalle pyöreään torniin suuren räjähdyksen (ks. kuva)
Totta ja tarua pamauksesta Tarinan historiallisuudesta ja tapahtumien täsmällisestä kulusta on erilaisia käsityksiä Ensimmäiset ylivoimaisen vihollisen hyökkäykset torjuttiin, mutta marraskuun lopulla nämä olivat onnistuneet tunkeutumaan kaupungin muureille ja miehittämään osan puolustustorneista, mutta silloin tapahtui jotain, joka sai venäläiset yllättäen vetäytymään Erään tarinan mukaan Viipurin linnan komentaja Knut Posse asetutti ruutimiinan tai terva- ja pikitynnyreitä yhden tornin alle ja räjäytti sen ilmaan, jolloin räjähdyksestä selvinneet venäläiset eivät tajunneet, mitä oli tapahtunut, ja he pakenivat kauhuissaan Toisen tarinan mukaan venäläiset pakenivat, koska he pelästyivät pimeälle taivaalle ilmestynyttä valoilmiötä, ja koska päivä 30.11. oli Pyhän Andreaan päivä, he tulkitsivat valoilmiön Andreaan ristiksi ja merkiksi siitä, että pyhimys suojeli kaupunkia, ja lopettivat siksi hyökkäyksen
Sota päättyy, mutta rajat ei muutu Viipurin tapahtumien jälkeen venäläiset perääntyivät kannakselta, mutta pienempi osasto hyökkäsi samaan aikaan Olavinlinnaa vastaan, jossa linnan ensimmäinen nimeltä tunnettu vouti Pietari Niilonpoika Kylliäinen löi venäläiset pakoon ja teki kostoksi hävitysretken kauas Venäjän-Karjalaan Alkuvuodesta 1496 venäläinen hyökkäysosasto, jonka miesvahvuudeksi mainitaan 200 ratsumiestä, tunkeutui Savon kautta Hämeeseen, teki hävitystyötä polttaen muun muassa Hattulan kirkon ja peräytyi ennen kuin Turusta lähetetyt joukot tavoittivat sen 1497 osapuolet alkoivat väsyä sotimiseen ja sopivat rauhan, jossa rajoja ei taaskaan muutettu, mutta Olavinlinnan tarjoaman suojan turvin savolaisia eteni yhä enemmän rajan taakse Toisaalta on myös esitetty, että merkittävä muuttomotivaatio talonpojille oli päästä pakoon linnanrakentamisen ja sotien aiheuttamaa verorasitusta
Sisäinen kamppailukin jatkuu Heti rauhanteon jälkeen kuningas Hannu julisti jälleen sodan Ruotsille ja voitti Sten Sturen vanhemman joukot Rotebron luona 1497, jolloin Sture joutui myöntämään Hannun oikeuden myös Ruotsin kruunuun ja sai vastineeksi koko Suomen läänikseen 1499 Hannu katsoi asemansa olevan niin vahva, ettei hänen tarvinnut enää suosia Sten Sturea ja otti tältä pois Hämettä lukuun ottamatta muut Suomen läänitykset 1501 Hannun ja venäläisten tekemät sopimukset paljastuivat Ruotsin valtaneuvostolle, mikä johti yleiseen suuttumukseen ja irtisanoutumiseen Hannun kuninkuudesta 1501, jolloin Sten Sturesta tuli jälleen valtionhoitaja Sten Sture kuoli kuitenkin jo 1503, jolloin hänen seuraajakseen valittiin Svante Niilonpoika, joka oli isoäitinsä kautta myös Sture-sukua
Sten Sture nuorempi 1493-1520 Svante Niilonpoika kuoli 1512, jolloin valtionhoitajan virka vuorostaan siirtyi tämän pojalle Stenille, joka otti käyttöön sukunimen Sture kunnioituksesta ja samastuksenhalusta Sten Sture vanhempaan, joka symboloi Ruotsin itsenäisyyspyrkimyksiä, ja tunnetaan nimellä Sten Sture nuorempi Hän joutui ristiriitaan arkkipiispa Gustav (Kustaa) Trollen kanssa, joka olisi halunnut kirkolle enemmän autonomiaa, minkä tuloksena Trolle erotettiin virastaan, mistä tämä katkeroitui Kristianin hyökkäyksen yhteydessä Sten Sture haavoittui Länsi- Göötanmaalla käydyssä Bogesundin taistelussa ja kuoli 1520
Kristian II (1481 1559) Kuningas Hannun poika Kristian II hallitsi Tanskaa ja Norjaa tämän kuoleman 1513 jälkeen, mutta Ruotsia hallitsivat Sture-sukuiset valtionhoitajat Kristian halusi palauttaa unionin yhtenäisyyden ja aloitti vuonna 1517 pitkään valmistellun sotaretken Ruotsia ja valtionhoitaja Sten Sture nuorempaa vastaan Sture haavoittui taistelussa ja kuoli 1520, jolloin johtajansa menettänyt Ruotsin ylimystö suostui solmimaan Uppsalassa sopimuksen Kristianin kanssa Sopimuksessa Kristian lupasi armahtaa kaikki, jotka antautuivat Samana vuonna Kristian lähetti asevoimia myös Suomeen, jonne siihen asti oli tehty vain hävitysretkiä, ja saikin kaikki Suomen linnat antautumaan
Hyvä vai Tyranni? Voittonsa jälkeen 1520 Kristian II kruunattiin myös Ruotsin kuninkaaksi, mutta hän petti lupauksensa ja surmautti noin 80 Sten Sturea kannattanutta henkilöä ns. Tukholman verilöylyssä Surmat tapahtuivat Sturen vuonna 1517 erottaman arkkipiispa Gustav Trollen laatimien kerettiläisyyssyytösten varjolla Ruotsalaiset ovat antaneet Kristianille lisänimen Tyranni, vastaavasti tanskalaiset antoivat hänelle lisänimen Hyvä Kapina Ruotsissa sai uutta voimaa Tukholman verilöylyn aiheuttamasta suuttumuksesta, ja sen johtoon asettui Kastelholman entinen linnapäällikkö ja Tukholman verilöylyssä kuolleen Eerik Juhananpojan poika Kustaa Vaasa, joka nimitettiin Ruotsin valtionjohtajaksi 1521
Tukholman verilöyly 7.-10.11.1520 Tukholman verilöylyssä osa Kristian II:n Ruotsin ylimmästä rälssistä mestattiin tanskalaisen unionikuningas kruunajaisten jälkeen pidettyjen kruunajaisvaltiopäivien yhteydessä Kristianin tarkoituksena oli pelotella ruotsalaisia, jotta hän saisi heidät tottelemaan Muodollisena syynä kuninkaan vastustajien tuomitsemiselle toimi syyte kerettiläisyydestä Sten Sture nuorempi kannattajineen tuomittiin syyllisinä; noin sata Sture-puolueen kannattajaa teloitettiin muutaman päivän kuluessa Verilöyly ei kuitenkaan lujittanut Kristianin asemaa, vaan sen aiheuttamasta suuttumuksesta kapinaliike sai huomattavasti lisävoimaa ja lopulta Kustaa Vaasan johdolla Ruotsi irtautui lopullisesti Kalmarin unionista 1523
Kristianin loppuvaiheet Ruotsin irtautumisen jälkeen myös Tanskassa kasvoi tyytymättömyys Kristiania kohtaan ja häntä vastaan kapinoitiin Tanskan kruunua tarjottiin Kristianin sedälle Holsteinin herttua Frederikille 1523 ja Kristian joutui pakenemaan Hollantiin Syksyllä 1531 Kristian yritti saada kuningaskuntansa takaisin, mutta myrsky hajoitti hänen laivastonsa Norjan rannikolla Oslon sopimuksella hän antautui Fredrikille ja vietti 27 vuotta vankeudessa, jossa hän kuoli tammikuussa 1559 Zachris Topelius maalaa Maamme-kirjassa tunteellisen eikä täysin puolueettoman kuvan Kristian II:n viimeisistä vuosista:»kolme vuosikymmentä entinen tyranni istui pienessä kivityrmässä johon ruokakin annettiin pienestä aukosta seinässä. Vasta harmaapäisenä ukkona hänet vapautettiin ja hän eli vielä kauan varoittavana esimerkkinä Jumalan ankarasta tuomiosta»
Kustaa I Vaasa 1496-1560 Kustaa Vaasa (alun perin Gustav Eriksson) oli Ruotsin kuningas vuodesta 1523 vuoteen 1560 Kustaan isä Eerik Juhananpoika Vaasa sai surmansa Tukholman verilöylyssä, mistä poika sai sekä henkilökohtaista motivaatiota että sympatiaa ottaessaan kapinaliikkeen johtoonsa ja viedessään sen voitokkaaseen lopputulokseen Kustaa Vaasalla oli heikko opillinen sivistys, mutta hyvä muisti, työkyky ja käytännön lahjakkuus sekä erinomaiset puhelahjat ja kova temperamentti; toisaalta hän oli myös keinoja kaihtamaton, häikäilemätön ja epäluuloinen Lyypekin tuella Vaasa voitti sodan pian ja sai vakiinnutettua valtansa ensin 1521 valtionhoitajana 1523 lähtien kuninkaana
Kreivisota 1533-36 Kreivisota (tansk. Grevens Fejde) oli Tanskassa käyty sisällissota, johon liittyi myös uskonsodan elementtejä ja johon myös Ruotsi sotkeutui Kuningas Fredrik I:n kuoltua 1533 tämän protestanttisesta pojasta Holsteinin herttua Kristianista piti tulla kuningas, mutta Oldenburgin kreivi Kristoferin (mistä sodan nimi) johdolla kapinalliset Lyypekin tuella halusivat nostaa tämän sijaan tämän serkun syrjäytetyn ja vangitun katolisen kuninkaan Kristian II:n valtaan ja saada Tanskan johtavat kauppakaupungit Kööpenhamina ja Malmö osaksi Hansaliittoa Tanskan valtioneuvosto rigsraad valitsi herttua Kristianin Tanskan kuninkaaksi 1534 ja tämä asettui kapinallisia vastaan ja lopulta Ruotsin tuella voitti ja pakotti Kristoferin antautumaan 1536 Sodan seurauksena Kristian vahvisti valtansa kuninkaana (Kristian III), sai vähennettyä Lyypekin ja muun Hansaliiton valtaa Itämeren kaupassa ja varmisti Tanskan ja Norjan reformaation luterilaisuuteen; Ruotsi taas vapautui Kustaa Vaasan huomattavista sitoumuksista Lyypekille
Dacken kapina 1542-43 Dacken sota tai kapina oli talonpoikaiskapina, joka puhkesi Smoolannissa vuoden 1542 kesällä Kapinan syitä olivat tyytymättömyys Kustaa Vaasan verotusta sekä kauppa- ja ja kirkkopolitiikkaa kohtaan Kapina sai nimensä johtajastaan Nils Dackesta, joka oli talonpoika Torsåsista, Etelä-Smoolannista Aluksi kapina menestyi hyvin, mutta kevättalven 1543 kuluessa kapinalliset lyötiin ankarissa taisteluissa Dacke palasi kotiseudulleen, missä hän sai elokuussa surmansa yrittäessään paeta Blekingeen, ja smoolantilaisia rangaistiin ankarasti sotaväen tekemillä hävitystöillä, teloituksilla ja raskailla sakoilla, joilla kaikilla oli pitkäaikainen vaikutus maakunnan oloihin
Suuri Venäjän sota 1555-57 Suuri Venäjän sota eli Kustaa Vaasan Venäjän sota oli vuosina 1555 1557 käyty Kustaa I Vaasan johtaman Ruotsin ja Iivana IV Julman johtaman Venäjän välinen sota, joka päättyi 25.3.1557 solmittuun Moskovan rauhaan Se oli yksi tuon ajan rajasodista ja sitä kävivät pääasiassa suomalaiset Suomen aateliston johdolla Suomalaisten Venäjän puolelle yli Pähkinäsaaren rauhan rajan levinnyt asutus ärsytti Iivanaa, joka pikemminkin olisi halunnut levittää valtakuntaansa Itämerelle, varsinkin saksalaisen ritarikunnan hallitsemaan Vanhaan-Liivinmaahan Kustaa Vaasa rohkaisi suomalaisten elinalueen laajenemista ja lupasi kolmen vuoden verovapauden niille alamaisille, jotka muuttaisivat asumaan ns. Riitamaalle, jolla tarkoitetaan Pähkinänsaaren rauhassa Venäjän puolelle jäänyttä itäisen Karjalankannaksen osaa, joka kuitenkin kiinnosti Ruotsia
Sodan syyt ja alku 1553 käytiin puolin ja toisin ryöstöretkiä rajan yli, ja helmikuussa 1554 Kustaa Vaasa antoi Kivennavan voudille Antti Niilonpoika Sabelfanalle täyden käskyn puolustaa Riitamaata Samaan aikaan ruhtinas Dimitri Paletski määräsi laadittavaksi selvityksen ruotsien rajan yli Venäjän puolelle tekemistä tunkeutumisista ja näiden aiheuttamista vahingoista, minkä pohjalta Pähkinälinnan ja Käkisalmen käskynhaltijat vaativat korvauksia Ruotsilta, mihin ei vastattu ja tämä antoi aiheen sodan aloittamiseen Tsaari antoi 8.1.1555 ruhtinas Paletskille ohjeet sotaväen siirtämisestä Novgorodista kohti Viipurin lääniä, jota vastaan oli tarkoitus hyökätä kaksi tai kolme kertaa kostaen väestölle ruotsien aiheuttamat vahingot Pajari Ivan Bibikovin johtamat, ilmeisesti myös karjalaisilla ja inkeriläisillä osastoilla vahvistetut, muutamista tuhansista miehistä koostuneet Novgorodin joukot ylittivät rajan Riitamaalla Suomalaiset 500 600 miehen joukot lähtivät ottamaan vastaan hyökkääjää Juho Maununpojan johdolla
Joutselän taistelu 11.3.1555 Joutselän taistelu käytiin Karjalankannaksella Ruotsin ja Venäjän välisen sodan (1555 1557) alkuvaiheissa alueella, joka sittemmin kuului Kivennavan kuntaan ja nykyään Venäjälle Taistelussa Juho Maununpojan johtama 500 miehen suomalaisjoukko voitti huomattavasti suuremman venäläisjoukon pysäyttämällä näiden etenemisen sekä hyökkäilemällä näiden sivustaan ympäröivistä metsistä mm. suksin, kun taas venäläisten liikkuminen paksussa hangessa oli hidasta ja hankalaa Taistelu on jäänyt sotahistoriaan, koska Juho Maununpoika ajan sodankäyntitavasta poiketen hyödynsi taitavasti maastoa, suksimiesten liikkuvuutta sekä yllätystä ja korvasi siten suuren miesalivoiman, minkä vuoksi taistelua onkin verrattu talvisodan mottitaktiikkaan Venäläisten kaatuneiden määräksi arvioidaan noin 300 etujoukon kahakassa ja 600 taistelun jälkimmäisessä vaiheessa, sotasaaliiksi suomalaiset saivat 2000 miekkaa, 29 lippua, sekä suuren kuormaston, joka sisälsi 500 hevosta ja suuren määrän muonaa sekä aseita 2000 miehen tarpeisiin Taistelu sai Kustaa Vaasan muuttamaan Suomea koskevia taktisia ohjeita, jotka perustuivat Juho Maununpojan taktiikkaan ja joissa korostettiin tiedustelua, vihollisen taistelutavan tuntemista, hyökkäävää puolustusta, vihollisen uupumusta ja yllätystä
Taistelun muistomerkin monet vaiheet Joutselän taistelulla on sittemmin Suomen sotahistoriassa ollut merkittävä asema, kun taas venäläiset eivät ole halunneet tapahtumaa muistella, mikä näkyy hyvin taistelun muistomerkin moninaisissa vaiheissa Kellomäellä sijainnut Polkupyöräpataljoona 1 pystytti pyramidinmuotoisen muistomerkin taistelupaikalle Joutselkään Mainilan ja Kuokkalan teiden risteykseen 1931 Muistomerkin sisään kätkettiin sinetöity rasia, missä oli ajankohdan rahoja, sanomalehtiä ja valokuvia Alueen jäätyä jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle muistomerkki hävitettiin 1963 ja sen jäänteet peitettiin maamassoilla tienristeystä kunnostettaessa 1975 Santahaminaan pystytettiin muistomerkin näköispatsas 1981 ja Sodankylässä polkupyöräpataljoona I on pystyttänyt toisen näköismuistomerkin Alkuperäiselle paikalle ei ainakaan vielä ole pystytetty uutta muistomerkkiä
Sota jatkuu Sota ei kuitenkaan päättynyt Joutselän taisteluun, vaan Jaakko Baggen johtama n. 4 000 jalkamiehen ja 240 ratsumiehen vahvuinen ruotsalais-suomalainen sotajoukko saapui Pähkinälinnan edustalle aloittaen hyökkäyksen sitä vastaan 15.9.1555 Armeijalta puuttui kuitenkin riittävän raskas tykistö linnoituksen vahvoja muureja vastaan ja kahden viikon piirityksen ja epäonnistuneen rynnäkön jälkeen ruotsalais-suomalaiset joukot lopettivat piirityksen 29.9. ja päättivät vetäytyä peläten Novgorodin ylivoimaisten pääjoukkojen mahdollista hyökkäystä Tämän jälkeen Novgorodin ruhtinas esitti rauhaa vaatien Baggen, Maunu Niilonpojan ja muiden päälliköiden luovuttamista, karjalaisten kauppiaiden ja vangitun kirjeenkantajan vapauttamista sekä korvauksia vahingoista Tähän Ruotsi ei kuitenkaan suostunut, ja näin venäläiset kokosivat uuden hyökkäysjoukon, jonka pääosa eteni kohti Viipuria ja pienempi joukko pohjoiseen kohti Savoa Uutta ratkaisevaa taistelua ei kuitenkaan käyty ja lopulta maaliskuussa Savon suunnalla sovittiin aselepo, joka kuitenkin rikkoutui taistelujen jatkuessa kannaksella
Novgorodin rauha 25.3.1557 Molemmat osapuolet alkoivat väsyä sotaan vuoden 1556 aikana, mutta arvovaltasyyt estivät rauhansopimisen Tsaari Iivana katsoi, että Kustaa Vaasan pitäisi neuvotella Novgorodin suuriruhtinaan eikä ylempänä olevan tsaarin kanssa, mutta tätä Kustaa ei hyväksynyt ja asetti poikansa Juhanan Suomen herttuaksi ja antoi tälle valtuudet neuvotella suuriruhtinaan kanssa asettaen näin itsensä samalle tasolle tsaarin kanssa Lopulta Kustaa kuitenkin nöyrtyi ja lähetti marraskuussa 1556 rauhaa neuvottelemaan Sten Eerikinpoika Leijonhufvudin, Upsalan arkkipiispan Laurentius Petrin sekä Turun piispan Mikael Agricolan Lähetystö kulki Novgorodin kautta Moskovaan, johon se saapui helmikuussa 1557 ja neuvotteli itsensä tsaarin kanssa Maaliskuussa se palasi Novgorodiin, ja siellä tehtiin 25.3.1557 virallinen sopimus, jolla rauha palautettiin Ruotsin ja Venäjän välille ilman rajamuutoksia Kun lähetystö sai tehtävänsä suoritetuksi, palasi se huhtikuun puolivälissä Viipuriin Mikael Agricola kuoli paluumatkalla Kuolemanjärven Kyröniemen kylässä 9.4.1557 ja hänet haudattiin Viipurin tuomiokirkkoon Monista kansantarinoista poiketen Kuolemanjärven nimi ei kuitenkaan tule Agricolan kuolemasta, vaan on vanhempaa perua
Kustaa Vaasa Suomessa Suuren Venäjän sodan eräs vaikutus oli, että kuningas Kustaa Vaasa oleskeli sen vuoksi lähes vuoden Suomessa, mikä on pisin aika, jonka Ruotsin hallitsija on koskaan viettänyt yhtäjaksoisesti Suomessa Sotatoimien ohella Kustaa Vaasa tutustui mm. Jaakko Teitin keräämään valituskirjaan, jossa suomalaiset talonpojat esittivät valituksensa aateliston heitä kohtaan tekemiä vääryyksiä kohtaan, minkä johdosta kuningas myös rankaisi osaa mainituista aatelisista Kuningas vietti suurimman osan ajastaan Turussa ja vieraili myös Helsingissä ja Viipurissa Huomattuaan helsinkiläisten valitukset kaupunkinsa epäedullisesta sijainnista ja kehittymättömyydestä aiheellisiksi hän antoi porvareille oikeuden muuttaa halutessaan takaisin kotiseuduilleen, josta heidät oli aiemmin pakotettu muuttamaan Helsinkiin Viipurin puolustus oli päässyt pahasti rappeutumaan, joten kuningas pani käyntiin kaupungin puolustuksen vahvistamisen Suomen vierailunsa päätteeksi Kustaa Vaasa perusti pojalleen Juhanalle Suomen herttuakunnan Herttua sai alueellaan kuninkaan valtuudet omaa ulkopolitiikkaa lukuun ottamatta
Kustaa Vaasan lapset ja dynastian luonti Ilmeisesti suhteellisen alhaisen taustansa ja valtaannousunsa väkivaltaisuuden vuoksi Kustaa Vaasa halusi turvata dynastiansa jatkuvuuden monin eri keinoin Hänellä oli kaikkiaan kolme puolisoa, joista ensimmäisen Katariina Saksi-Lauenburgilaisen kanssa hän sai pojan, josta tuli seuraava kuningas Eerik XIV, toisen Margareeta Leijonhufvudin kanssa hän sai peräti 10 lasta, mutta kolmas Katariina Stenbockin kanssa jäi lapsettomaksi Lapsista viisi (Katariina, Cecilia, Anna, Sofia ja Elisabet) oli tyttäriä ja kaksi (Karl ja Sten) kuoli lapsina, mutta loput neljä poikaa (Eerik, Juhana, Magnus ja Kaarle) Kustaa otti mukaan vallanperimysjärjestelyihinsä perustamalla perinnöllisen kuninkuuden, jossa kruunu periytyi hänen kuolemansa jälkeen hänen vanhimmalle pojalleen Eerik XIV:lle Kolmelle nuoremmalle pojalleen hän perusti kolme melko autonomista herttuakuntaa, minkä tavoitteena oli yhtenäinen suvun hallitsema valtio, mutta käytännössä järjestelyt johtivat pitkällisiin suvun sisäisiin valtakamppailuihin hänen kuolemansa 1560 jälkeen
Suomen herttuakunta Kruununperijä Eerikin sittemmin pahin kilpailija toiseksi vanhin Juhana (Johan) sai herttuakunnakseen Suomen, Magnus Itä-Götanmaan ja Dalslandin (ei Taalainmaa, vaan pieni maakunta Vänernin länsipuolella) ja nuorin Kaarle Värmlannin, Södermanlandin ja Närken Magnus osoittautui mielisairaaksi ja jäi syrjään muiden veljesten valtataisteluista Suomen herttuakuntaan kuului aluksi vain Turun lääni ja Ahvenanmaa, mutta Suomen vierailunsa jälkeen isä Kustaa lisäsi siihen alueita niin, että lopulta siihen kuului edellisten lisäksi myös Satakunta, Raaseporin lääni sekä Vihdin ja Lopen pitäjät Häme, Savo, Pohjanmaa ja Karjala sen sijaan eivät koskaan kuuluneet Suomen herttuakuntaan
Juhana ja Katariina Jagellonica (1526-83) Katariina Jagellonica oli Juhana III:n ensimmäinen vihitty puoliso, Suomen herttuatar ja sittemmin Ruotsin kuningatar Katariinan isä oli Puolan kuningas Sigismund I ja äiti Bona Sforza, joka oli milanolaista ruhtinassukua Katariina naitettiin 11 vuotta nuoremmalle Suomen herttua Juhanalle Vilnassa 4.101562 Avioliitto oli poliittinen; se oli osa Juhanan pyrkimyksiä muodostaa Venäjän vastainen liittoutuma Myös Venäjän Iivana IV Julma oli yrittänyt kosia Katariinaa, mutta tuloksetta Toisaalta avioliitto hiersi Juhanan ja hänen veljensä Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n välejä, sillä Eerik kiisteli Sigismund I:n pojan, Sigismund II Augustin kanssa vallasta Baltiassa, ja avioliittoneuvotteluja käytiin Ruotsin ja Puolan ollessa sodassa
Veljekset kuin ilvekset Juhana ja Katariina saapuivat Turkuun jouluna 1562, ja Turun linnasta muodostui pienimuotoinen renessanssihovi, mutta samaan aikaa Juhanan ja Eerikin ristiriita oli kehittynyt jo sodaksi Kesällä 1563 veljesten välinen kiista koki huippunsa Eerikin lähetettyä armeijansa Suomeen kukistamaan Juhanan Juhanalla oli vastassaan Hämeen linnaan ja Helsinkiin kokoontuneet kuninkaan kannattajat joita oli yhteensä n 10 000 miestä, kun taas Juhana puolestaan sai kootuksi vain n 1200 miestä Eerik vaati Juhanaa saapumaan Ruotsiin selittämään tekojaan, mutta tämä kieltäytyi, mistä hyvästä Eerik sai valtiopäivät tuomitsemaan Juhanan kuolemaan ja lähetti 10 000 miestä piirittämään Turun linnaa, joka antautui 12.8.1563 Juhana ja Katariina vangittiin ja kuljetettiin Ruotsiin Gripsholman linnaan jossa heille järjestettiin tarkka vartiointi Samana vuonna oli syttynyt seitsenvuotinen sota Tanskan, Lyypekin ja Puolan kanssa, mikä kiristi kuninkaan ja aateliston välejä Eerikin mielenterveys horjui entisestään toukokuussa 1567 hän vangitutti eräitä aatelisia, koska epäili heitä salaliitosta häntä vastaan Hän päätti tappaa Sturen suvun jäseniä, ja tapaus tunnetaan nimellä Sture-murhat
Pohjoismainen 7-vuotinen sota (1563-70) Piirittäessään Turun linnaa Eerik joutui sotaan myös Tanska-Norjan ja Lyypekin kanssa, ja tuloksena oli Pohjoismaiden seitsenvuotinen sota 1563 1570, jossa kyse oli Itämeren herruudesta Sodan puhjettua tanskalaiset valloittivat Älvsborgin linnoituksen nykyisen Göteborgin paikalla, joka oli ruotsalaisten ainoa maan länsipuolella sijaitseva satama saaden ruotsin näin saarroksiin valtameriltä Ruotsalaiset menestyivät merellä, mutta linnoitusta ei saatu valloitettua, ja rauhansopimus tehtiin vuonna 1565, jossa Ruotsi lunasti linnoituksen 150 000 taalarilla Samaan aikaan käytiin myös sotaa Puolaa vastaan ylipäällikkö Henrik Klaunpoika Hornin johdolla, mutta ruotsalaiset kykenivät tukemaan Liivinmaalla käytyä sotaa heikosti samanaikaisen Tanskan sodan vuoksi, ja pääosin suomalaiset joukot kärsivät tappion 1567 Sota päättyi 1570 allekirjoitettuun Stettinin rauhaan, joka ei sisältänyt alueluovutuksia millekään osapuolelle
Eerik ja Sture-murhat Sture-murhat tarkoittavat Tukholmassa 24.5.1567 toimeenpantuja murhia Kuningas Eerik XIV epäili eräiden aatelisten hautovan maanpetoksellisia ajatuksia, ja valtiopäivät langetti heille tuomiot Eerik kuristi tuomiotta jääneen Nils Svantenpoika Sturen ja surmautti useita muita sekä vahingossa vielä oman opettajansa Dionysos Beurreuksen Tässä yhteydessä paljastui Eerikin mielisairaus, mikä johti yhä suurempaan tyytymättömyyteen kuningasta kohtaan ja lopulta hänen syrjäyttämiseensä vallasta seuraavana vuonna Mahdollisesti Eerik oli suunnitellut myös Klaus Flemingin murhaamista samassa yhteydessä, mutta ehkä vaaraa ennakoiden Fleming oli jäänyt pois valtiopäiviltä, joiden aikana murhat tapahtuivat
Eerik ja Kaarina Maununtytär (1550-1612) Eerik kuohutti Ruotsia entistä enemmän menemällä 1568 naimisiin talonpoikaistaustaisen hovineidoksi otetun Kaarina Maununtyttären (Karin Månsdotter) kanssa Eerikin ja Kaarinan virallinen vihkiminen tapahtui 4.7. Tukholmassa, ja 5.7. Kaarina kruunattiin Ruotsin kuningattareksi Kuninkaan veljet eivät hyväksyneet avioliittoa ja kruunausta, ja saivat aateliston nousemaan kapinaan Eerikiä vastaan, ja tämä kukistui syksyllä 1568 Kaarina Maununtytär sai nauttia kuningattarena olosta vain 87 vuorokautta
Eerikin ja Kaarinan tragedia Juhana-herttuasta tuli kuningas Juhana III ja Eerik perheineen tuomittiin vankeuteen, mikä sai Eerikin lopullisesti menettämään mielenterveytensä ja vain Kaarina sai hänet ajoittain rauhoittumaan (ohessa Georg von Rosenin maalaus vuodelta 1871, jossa näkyvät Eerik, Kaarina ja oikealla kuninkaan sihteeri Yrjänä Pietarinpoika) Kun Venäjän ja Ruotsin välinen sota, niin sanottu pitkä viha, vuonna 1570 syttyi, katsottiin Eerik uhaksi, jota venäläiset saattaisivat yrittää käyttää Ruotsin hajottamiseen sisältä käsin Heinäkuussa 1570 Juhana siirsi Eerikin perheineen Turun linnaan, jossa Eerik ja Kaarina viettivät avioliittonsa onnellisimman ajan Olot kuitenkin muuttuivat, kun Kaarina synnytti parin viimeisen lapsen, jolloin Juhana piti heitä entistä pahemmin uhkana ja kesäkuussa 1573 Eerik erotettiin vaimostaan ja lapsistaan Juhana sai valtiopäivät tuomitsemaan Eerikin kuolemaan ja hänet ilmeisesti myrkytettiin vuonna 1577 velipuolensa Juhanan käskystä
Pitkä viha 1570-95 Pohjoismainen 25-vuotinen sota eli pitkä viha on Ruotsin ja Venäjän vuosina 1570 1595 käymä sota, jonka syynä olivat muun muassa Karjalaa koskevat rajariidat ja Baltian etupiirikiistat Vuonna 1323 solmittu Pähkinäsaaren rajalinja ei enää vastannut todellisia asutus- ja valtasuhteita Yhtenä taustatekijänä saattoi olla myös Moskovan Venäjän Iivana Julman ja Ruotsin Juhana III:n käymä kiista Katariina Jagellonicasta Juhanan ja Iivanan väliset keskinäiset loukkauskirjeet ja Käkisalmen rajakahakat johtivat vähitellen sotaan vuonna 1570 Ensimmäiset Ruotsin hyökkäysyritykset eivät onnistuneet, mutta vuonna 1572 ylipäällikkö Herman Fleming eteni Pähkinälinnan alueelle Inkeriin hävittäen seutua
Sota jatkuu ja jatkuu Venäläisten toiminta lamaantui ja aselepo solmittiin vuosiksi 1573 1577 Tänä aikana kuitenkin käytiin sissisotaa, jossa karjalaiset sissit iskivät Pohjanmaalle ja Oulujärven ympäristöön ja Suomesta tehtiin sissiretkiä Vienan ja Aunuksen Karjalaan ja Käkisalmen lääniin Sissi-iskut olivat molemmin puolin julmaa hävitystä väestöä ja asutusta kohtaan Vuonna 1579 Ruotsi yritti Narvan valtausta siinä onnistumatta Samaan aikaan Puola aloitti sodan Venäjän kanssa, mikä oli Moskovalle vakava takaisku Uusi ylipäällikkö Pontus De la Gardie aloitti hyökkäyksen, joka johti Käkisalmen linnan ja kaupungin valtaamiseen Ruotsin sotatoimet jatkuivat menestyksekkäästi Baltiassa ja Narva vallattiin 1581 Venäjä oli työnnetty aivan Suomenlahden pohjukkaan Aseet vaikenivat, kun Pljussajoen välirauha solmittiin 1583, ja jota pidennettiin jatkoneuvotteluilla vuoteen 1590 Sissisota kuitenkin jatkui erityisesti Karjalan ja Savon raja-alueilla kiivaana, ja myös vallatussa Käkisalmen läänissä toimi kiivas karjalaisten vastarintaliike Pohjoisessa pohjalaississit hävittivät vuonna 1589 Petsamon luostarin, ja hyökkäysretkiä ulotettiin myös pitkälle Vienan puolelle
ja yhä vaan Vuonna 1589 Pekka Vesaisen johtamat talonpoikaisjoukot hävittivät Vienan Kemiä ja valloittivat Kantalahden Oulun linna perustettiin ruotsalaisten hyökkäyksien tueksi Karjalaiset tekivät sissisodan aikana useita hävitysretkiä Pohjanmaalle, ja Pielisjärven seudulta he suuntasivat lähes tuhannen miehen hyökkäysjoukot Savoon Hyökkäyksillä pyrittiin häiritsemään ruotsalaisten Käkisalmen miehityshallintoa Sissit katosivat hyökkäystensä jälkeen niin nopeasti, että vain harvoja saatiin kiinni Kiinnisaadut hirtettiin, mutta toimilla ei juuri ollut vaikutusta sissisotaan Sissisodan luonne oli raakaa: Sissit pyrkivät valikoimaan helppoja kohteita jolloin iskujen kohteiksi valikoitui puolustuskyvyttömiä rajaseutujen asukkaita Kostoiskut kohdistuivat siviileihin jotka olivat puolustuskyvyttömiä
Kunnes vihdoin Rauhaan taipumaton Juhana kuoli 1592 ja Ruotsin sisä- ja ulkopoliittinen tilanne muuttui jyrkästi Vuonna 1593 Ruotsin kuninkaaksi tuli Puolan kuningas, Juhanan poika, katolinen Sigismund Sisäisesti maa ajautui kuitenkin valtataisteluun kuninkaan ja hänen setänsä, Kaarleherttuan välillä. Ruotsin sisäinen valtataistelu yhdessä Venäjän pahenevien sisäisten vaikeuksien kanssa helpottivat rauhanneuvotteluja Molemmilla osapuolilla oli tarve rauhaan, ja nyt Puolan tuki oli mukana Täyssinän rauha solmittiin 18.5.1595 Inkerin Täyssinässä Uusi raja vedettiin Saimaasta Olavinlinnan itäpuolta Kainuuseen ja sieltä Inarinjärven kautta Pohjoiselle jäämerelle Ruotsi luovutti valloittamansa Käkisalmen läänin Venäjälle, mutta piti nykyisen Viron pohjoisosan sekä Narvan, mikä vahvisti Ruotsin asemaa Itämerellä
Täyssinän rauha 18.5.1595 Täyssinän rauha solmittiin Ruotsin ja Venäjän välillä 18.5.1595 Täyssinän kylässä Länsi- Inkerissä lähellä Iivananlinnaa eli Ivangorodia Pitkän vihan päättäneessä sopimuksessa Ruotsi sai pitää valloittamansa Suomenlahden etelärannikon idässä Narvajokeen saakka eli nykyisen Viron pohjoisosan Rauhassa vahvistettiin myös Ruotsin ja Venäjän välinen raja kulkemaan kohti pohjoista Varanginvuonoon Pohjoisella jäämerellä