Jeesus, vertausten kertoja

Ensimmäinen luku Jeesus, vertausten kertoja Jeesus, Jumalan Poika, tuli maailmaan ilmoittamaan ihmiskunnalle Jumalan ja hänen valtakuntansa kokonaisvaltaisesti. Hänen puheensa, käytöksenä ja tekonsa, ne kaikki yhdessä muodostivat kuvan Jumalan olemuksesta. Jeesus käytti puheissaan paljon vertauksia, jotka yhdessä muodostavat noin kolmasosan hänen opetuksestaan. Vertaukset olivat yksi merkittävä sanallinen tapa, jolla Jeesus ilmoitti kuulijoilleen, millainen Jumala ja hänen valtakuntansa on. Vertaukset eivät ole satunnaisia kertomuksia, vaan Jumala puhuu meille vertausten avulla. Vertauksen yhteydessä on aina jokin tärkeä tieto tai periaate, joka määrittelee, mitä vertaus siinä yhteydessä pyrkii meille opettamaan. Vertausten lukija voi joutua tien yhteen sivuojaan, jos hän unohtaa, että vertausten kertoja oli täydellisesti ja kokonaisvaltaisesti Jumala. Apostoli Johannes kirjoitti: Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. ( Joh. 1:1 5) Vertausten lukija voi ajautua sivuraiteille, jos hän unohtaa, että vertausten kertoja oli samalla sovitusuhri, joka tuli poistamaan maailman synnin. Johannes Kastaja julisti: Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! ( Joh. 1:29) Jeesus, vertausten kertoja, on sekä kaikkivaltias Jumala että uhrikaritsa. Nämä kaksi ominaisuutta kulkevat rinnakkain kaikessa Jeesuksen opetuksessa. Vertauksissa on yhtaikaa jumalallinen arvovalta ja uhrautuva armo, joita ei voi erottaa toisistaan. 15

Mikä on vertaus? Vertaus oli merkittävä osa Jeesuksen opetustyylistä. Hän joko: 1. lisäsi vertauksen (vertauksia) opetukseensa tai 2. vastasi ihmisten kysymyksiin vertauksilla. Vertauksella tarkoitetaan yleensä lyhyempää tai pidempää kahden tason kertomusta: a) ensimmäinen taso: vertaus on kertomus tavallisesta elämästä. b) toinen taso: kertomuksen avulla opetetaan jotain Jumalasta ja/tai hänen valtakunnastaan. Vertausten lukumäärä Vertauksia löytyy pääasiassa kolmesta synoptisesta evankeliumista (Matteus, Markus ja Luukas). Eri ihmiset määrittelevät vertaukset eri tavoilla, joidenkin mielestä niitä on noin 40 ja toisten mielestä noin 60. Tässä kirjassa esittelen 100 vertausta ja kielikuvaa ja yritän sijoittaa jokaisen vertauksen siihen asiayhteyteen, johon evankeliumin kirjoittaja on ne asettanut. Tavoitteeni on löytää tätä aikaa varten sovelluksia Jeesuksen vertauksille ja kielikuville. Vertausten suuri lukumäärä johtuu osittain siitä, että Jeesus käytti samoja vertauksia tai kielikuvia useamman kerran eri tilanteissa. Vertauksen ja kielikuvan merkitys on aina sidottu siihen asiayhteyteen, jossa se kerrottiin. Sama vertaus eri tilanteessa tarkoittaa eri asiaa. 1. esimerkki: Sana hapate kahdessa vertauksessa kuvaa taivasten valtakuntaa, ja sillä on myönteinen merkitys. Muissa vertauksissa hapatteella on kielteinen merkitys. 1, 2. Taivasten valtakunta on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani. myönteinen. (Matt. 13:33 & Luuk. 13:20, 21) 3. Pitäkää varanne. Varokaa fariseusten ja saddukeusten hapatetta. kielteinen. (Matt.16:6 12 & Luuk. 12:1 3) 16

2. esimerkki: Suola esiintyy sanana kolmessa vertauksessa, ja niistä jokaisella on eri merkitys. Asiayhteys: Uskovan elämäntapa (suola mausteena) Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. (Matt. 5:13) Asiayhteys: viettelykset (suola säilöntäaineena) Jokainen tullaan suolaamaan tulella. Suola on tarpeellista. Mutta jos se menettää suolaisuutensa, millä te sen suolaatte? Olkoon teissä suola itsessänne ja eläkää sovussa toinen toisenne kanssa. (Mark. 9:49, 50) Asiayhteys: Jeesuksen seuraaminen (suola [potaska] lannoitteena) Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on. Suola on tarpeellista. Mutta jos suolakin menettää makunsa, millä se saadaan taas suolaiseksi? Ei sillä ole käyttöä, ei pellossa eikä tunkiossa. Pois se heitetään. Jolla on korvat, se kuulkoon! (Luuk. 14:33 35) Vertausten ryhmittelyä Joissakin tilanteissa Jeesus kertoi useampia vertauksia, jotka kaikki liittyivät samaan opetusaiheeseen tai -kokonaisuuteen. Kaikki vertaukset täytyy ensisijaisesti selittää ja soveltaa niiden asiayhteyden avulla. Jos irrottaa vertauksen sen asiayhteydestä, se menettää alkuperäisen merkityksensä, jolloin vertaukselle voi antaa täysin mielikuvituksellisia ja eksyttäviä selityksiä. Vertauksia voidaan ryhmittää eri tavoilla: 1. Vertaukset, jotka ovat osa opetuskokonaisuutta (vuorisaarna ym.) 2. Vertaukset, jotka ovat osa tiettyä teemaa (taivastenvaltakunta vertaukset) 3. Vertaukset, joilla Jeesus vastasi kysyjille (kiistavertaukset, jotka suuntautuivat Jeesuksen vastustajille, selittäen ja puolustaen hänen toimintaa). 17

Vertausten tarkoitus 1. Vertaukset havainnollistavat opetuksia Vertauksen tarkoitus on opettaa kertomusten tai esimerkkien avulla yksi yleinen eettinen tai uskonnollinen totuus. Jokaisella vertauksella on siis yksi sanoma, joka yhdistää vertauksen opetettavaan aiheeseen. 2. Vertaukset kumosivat vääriä käsityksiä ja odotuksia Vertaukset kyseenalaistivat juutalaisten perinteisiä (usein vääriä) käsityksiä ja odotuksia, jotka olivat kehittyneet Israelin kansan keskuudessa vuosisatojen aikana. 3. Vertaukset asettivat kuulijan valinnan paikalle Vertaus poikkeaa muista kirjallisuudenlajeista siinä, että se on tavallinen (harmiton) kertomus, jossa on tärkeä opetuksellinen tarkoitus. Jeesus käytti vertauksia opetustarkoituksessa motivoidakseen kuulijansa tekemään oikeita valintoja. Jos kuulija oli kiinnostunut Jeesuksen sanomasta, hän kysyi: Mitä tämä vertaus tarkoittaa? Hänelle Jeesus selitti valtakunnan salaisuudet. Välinpitämättömältä kuulijalta valtakunnan salaisuudet salattiin. Ihmiset valitsivat, kiinnostiko opetus vai ei. Ohjeita vertausten selittämiseen Seuraavat yhdeksän kysymystä auttavat löytämään oikean selityksen ja sovelluksen Jeesuksen vertauksille. 1. Mikä oli tilanne tai asiayhteys, jossa vertaus kerrottiin? 2. Missä elämänsä vaiheessa Jeesus kertoi vertauksen? 3. Millaisessa kulttuurissa Jeesus kertoi vertauksen? 4. Miksi Jeesus kertoi vertauksen? 5. Kenelle Jeesus kertoi vertauksen? 6. Mikä oli vertauksen pääajatus? 7. Miten kuulijat suhtautuivat vertauksiin? 8. Mikä oli ryhmävertausten pääajatus? 9. Miten vertaukset sovelletaan meidän aikanamme? 18

1. Mikä oli tilanne, tai asiayhteys, jossa vertaus kerrottiin? Ennen vertausta oli jokin tapahtuma tai tilanne, joka loi pohjan vertaukselle. Se tulee huomioida, kun pyritään selittämään vertausta. Joskus tapahtuma tai tilanne antoi aihetta useammalle vertaukselle. 2. Missä elämänsä vaiheessa Jeesus kertoi vertauksen? Kun pyrkii löytämään vertauksen oikean selityksen, on tärkeä tietää, missä Jeesuksen elämän vaiheessa vertaus kerrottiin. Jeesuksen toiminta voidaan jakaa kuuteen eri ajanjaksoon: 1. Ensimmäinen vuosi, jolloin ihmiset kiinnostuivat Jeesuksesta 2. Toinen vuosi, jolloin Jeesus oli kansan suosiossa 3. Kolmas vuosi, jolloin kansa kääntyi Jeesusta vastaan 4. Viimeiset kuukaudet, jolloin Jeesus oli evakossa Jordanin itäpuolella 5. Matka Jerusalemiin 6. Viimeinen viikko Jerusalemissa. 3. Millaisessa kulttuurissa Jeesus kertoi vertauksen? Jeesuksen vertaukset pohjautuvat hänen aikansa ihmisten elämäntapoihin. 1. Mitkä olivat ihmisten ammatit? Maanviljelys, mikroteollisuus, kaupankäynti, uskonnolliset virat ym. 2. Millaisia tapoja ihmiset noudattivat? Historian saatossa kehittyi melko vääristyneitä juutalaisia uskonnollisia ja yhteiskunnallisia muotomenoja. 3. Mikä oli yhteiskunnallinen tilanne? Sekava; roomalaiset hallitsivat uskonnollis-poliittisen järjestelmän avulla. 4. Miten tavalliset ihmiset kokivat uskonnollisen ja arkisen elämänsä? Uskonnollinen elämä oli täynnä ylivoimaisia vaatimuksia ja arkisessa elämässä koettiin roomalaisten epäoikeudenmukaisen sorron aiheuttamaa ahdistusta. 4. Miksi Jeesus kertoi vertauksen? Jeesus kertoi vertauksia useista eri syistä. On tärkeä selvittää vertauksen syy ennen kuin pyrkii selittämään ja soveltamaan sitä. 1. Joku (tai jotkut) esittivät kysymyksen Jeesukselle, johon hän vastasi vertauksella. 2. Joku esitti pyynnön Jeesukselle. 19

3. Joku valitti jostakin asiasta Jeesukselle. 4. Jeesuksella oli selvä tavoite, jonka hän esitti ennen kuin kertoi vertauksen. 5. Jeesus kertoi valtakuntaa koskevia vertauksia, koska juutalaiset hylkäsivät hänet Messiaana. 6. Vertaus kerrottiin kehotuksen tai periaatteen jälkeen. 7. Vertaus valaisi jotain uskonnollista tai yhteiskunnallista tilannetta. 5. Kenelle Jeesus kertoi vertauksen? Vertausten kuulijoita voidaan tarkastella kahdella tavalla: 1. Jeesus kertoi vertauksia sekä tavallisille työläisille että juutalaisille lainopettajille. Kun hän kertoi vertauksia tavallisille työläisille, ne liittyivät heidän arkiseen elämäänsä. Esimerkiksi, kun Jeesus kertoi vertauksen kylväjästä, oikea sovellus löytyy vain, jos ymmärtää maanviljelijän ammatin perusasiat. Kun hän kertoi vertauksia lainopettajille, niiden sisältö useimmiten oli lainaus Vanhan testamentin laista tai profetiasta. Tällaisten vertausten kohdalla täytyy perehtyä lainauksen asiayhteyteen. Pelkkä asioiden olettaminen johtaa harhaan. 2. Vertausten kuulijat muodostuivat kolmesta eri ryhmästä: 1. Opetuslapset ihmiset, jotka uskoivat Jeesukseen ja olivat sitoutuneet seuraamaan häntä. 2. Suuret joukot ihmiset, jotka olivat kiinnostuneet, mutta eivät olleet sitoutuneet seuraamaan Jeesusta. 3. Jeesuksen vastustajat ihmiset, jotka olivat määrätietoisesti päättäneet hylätä Jeesuksen. 6. Mikä oli vertauksen pääajatus? Vertaus on kertomus, jonka pääajatus määräytyy seuraavista seikoista: 1. Kenelle se on kerrottu? 2. Missä asiayhteydessä se on kerrottu? 3. Mikä on sen tavoite? On hyvä muistaa aina, että Jeesuksen opetusten päätavoite oli ilmoittaa kuulijoilleen, millainen Jumala ja taivasten valtakunta on. Hän opetti taivasten valtakunnan periaatteista, elämäntavoista ja taivaaseen pääsemisestä. 20

7. Miten kuulijat suhtautuivat vertauksiin? Vertausten yhteydessä mainitaan usein, miten kuulijat suhtautuivat niihin. Jotkut kuulijat vastaanottivat sanoman avoimesti ja iloisesti, toiset olivat välinpitämättömiä, ja kolmannet hylkäsivät vertausten opetukset. 8. Mikä oli ryhmävertausten pääajatus? Kaikissa vertausten ryhmissä on jokin pääajatus eli syy, miksi ne ovat sijoitettu kyseiseen ryhmään. Ennen kuin lukija voi ymmärtää yksittäisen vertauksen merkityksen, hänen täytyy selvittää, mikä on opetuskokonaisuuden pääajatus: mihin Jeesus pyrkii opetuksessaan? 9. Miten vertaukset sovelletaan nykyaikaan? Tämä on kaikkein haastavin tehtävä tämän päivän Raamatun lukijalle. 1. Jeesus ei ollut juutalainen teologi eikä kreikkalainen filosofi, vaan hän oli Jumalan Poika, joten lukijan täytyy välttää humanistisia (inhimillisiä) näkökulmia, kun hän pyrkii soveltamaan Jeesuksen vertauksia. 2. Lukijan täytyy rakentaa silta, joka tuo kaksituhatta vuotta vanhaa opetusta nykyaikaan. 3. Vertausten sovellukset täytyy olla yleispäteviä eli samanlaisia kaikissa kulttuureissa. Niitä ei saa soveltaa eri tavoilla aasialaisessa, afrikkalaisessa, amerikkalaisessa tai eurooppalaisessa kulttuurissa. Kielikuvat Kielikuvia eli vertailuja, rinnastuksia tai samankaltaisuuksia. Jeesus käytti runsaasti kielikuvia opetuksessaan. Usein vertaukset ja kielikuvat ovat rinnakkain samassa opetuskokonaisuudessa. Jeesuksen tavoite oli ilmoittaa Jumala tavallisille ihmisille niin yksinkertaisesti, että he voisivat ymmärryksellä uskoa häneen. Tästä syystä Jeesus otti jatkuvasti sellaisia esimerkkejä ihmisten arkielämästä, joita he pystyivät yhdistämään omiin kokemuksiinsa. Jeesus käytti tällaisia kielikuvia kuten: 1. Lammas ja susi = kuulija ymmärsi, että kysymyksessä oli kahden asian vastakohta. 2. Käärme ja kyyhkynen = molemmissa on jotain myönteistä ja jotain kielteistä. Käärme on älykäs (ja petollinen), kyyhkynen on viaton (ja tyhmä). 3. Fariseus ja hapate = fariseuksessa ovat hapatteen kaltainen ominaisuus. 21

Vertailut on lisätty opetukseen, koska ne selventävät opetuskokonaisuuksia. Johanneksen evankeliumissa ei ole samanlaisia vertauksia kuin muissa evankeliumeissa. Johannes on kirjannut yksitoista Jeesuksen väittämää, joissa hän käyttää eri kielikuvia kuten: Minä olen elämän leipä. Hän ei sano: Minä olen kuin elämän leipä..., vaan Minä olen... Opetuskokonaisuudet Evankeliumeissa on useita opetuskokonaisuuksia, joissa käsitellään tiettyä aihetta useammasta eri näkökulmasta. Opetuksen merkitys hajoaa, jos aihetta ei tutkita siinä laajuudessa kuin se on kirjattu. Matteuksen evankeliumi Matteuksen evankeliumissa on viisi selkeää opetuskokonaisuutta: 1. Matteus luvut 5, 6 ja 7. Vuorisaarna, jossa Jeesuksen opetus kohdistui opetuslapsille. Tässä vaiheessa Jeesuksella oli paljon opetuslapsia. Vuorisaarnassa oli kolme pääaihetta: a. Opetuslasten luonne ja käytös (5. luku) b. Opetuslasten suhde Jumalaan Taivaalliseen Isään (6. luku) c. Opetuslasten valinnat suhteessa Jeesuksen opetukseen (7. luku). 2. Matteus 10:5 42 ja 11:1. Jeesuksen opetus kohdistui hänen valitsemilleen 12 apostolille (10:2). Opetuksen aihe oli apostolien tehtävä ja siihen liittyvät seikat. Tässä opetuskokonaisuudessa ei ole vertauksia. Siinä on yksi sananlasku: Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset (jae 16). Käärme on viisas ja petollinen, kyyhkynen on viaton ja tyhmä. Käänteisesti sananlasku voidaan sanoa: Älkää olko petollisia kuin käärmeet ja tyhmiä kuin kyyhkyset. 3. Matteus 12:22 50 ja 13:1 53. Tässä opetuskokonaisuudessa pääaihe on valinnat. Jeesuksen opetus kohdistui kolmelle ryhmälle: 1. Hänen vastustajiinsa (12:22 45), jotka olivat valinneet Jeesuksen hylkäämisen 2. Suuri kansanjoukko (13:1 9; 24 34), joka ei ollut vielä tehnyt valintaa 3. Hänen opetuslapsensa (13:10 23 ja 36 52), jotka olivat valinneet Jeesuksen seuraamisen. 22

4. Matteus 18:1 35 ja 19:1. Tässä opetuskokonaisuudessa pääaihe koskee hengellisiä periaatteita seurakunnassa ja on kohdistettu opetuslapsille. 5: Matteus 24:1 51, 25:1 46. Tämä opetuskokonaisuus käsittelee lopunaikoja, jotka alkavat Jerusalemin hävityksestä (24:2) ja päättyvät kansojen tuomioon (25:31). Sekaannusta syntyy, jos opetuskokonaisuuden yrittää paloitella irrallisiin osiin. Luukkaan evankeliumi Luukkaan evankeliumi on rakenteellisesti erilainen. Se noudattaa sen aikaista kreikkalais-roomalaista historian kirjoitustyyliä, jossa opetuskokonaisuudet yhdistettiin johonkin tilanteeseen tai tapahtumaan. Tästä syystä jotkut Luukkaan kirjaamat Jeesuksen opetukset on sijoitettu eri tavalla kuin Matteuksen. 1. Luukas 6:17 49. Tasaisen paikan saarna (jae 17), jossa Jeesuksen opetus kohdistuu suurelle joukolle opetuslapsia. Tämä on Matteuksen kirjaaman vuorisaarnan tiivistelmä. 2. Luukas 8:4 18. Luukas sijoittaa osan Matteuksen kirjaamasta vuorisaarnasta toiseen paikkaan ja tilanteeseen. 3. Luukas 9:51 19:27. Tässä on kokoelma matkasaarnoja, joiden yhteinen tekijä on Jeesuksen hylkääminen sekä se, miten hän opetti ja käyttäytyi hylkäämisensä jälkeen. 4. Luukas 19:28 21:28 on kokoelma Jeesuksen opetuksia Jerusalemissa kärsimysviikolla. Muutamia Raamatun tulkinnan perussääntöjä: 1. Kaikki Raamatun tekstit tulee pyrkiä ymmärtämään niin kuin puhuja/kirjoittaja on ne tarkoittanut ja alkuperäiset lukijat ne ymmärtäneet. Erityistä tarkkuutta tulee noudattaa, kun kysymyksessä on laajempi opetuskokonaisuus. Ensin täytyy selvittää, mikä on kirjoittajan tarkoittaman opetuskokonaisuuden laajuus. Sen jälkeen täytyy kysyä, miksi kirjoittaja on sijoittanut eri osatekijät, kuten tapahtumat, vertaukset ja kielikuvat opetuskokonaisuuteen. 2. Asiayhteys ratkaisee aina yksittäisen sanan merkityksen. 23

3. Asiayhteys ratkaisee aina vertauksen merkityksen. Sama vertaus erilaisessa asiayhteydessä merkitsee eri asiaa. 4. Vertauksista ei saa etsiä piilotettuja tai salaisia merkityksiä, sillä vertauksessa on yksi pääajatus, joka liittyy aina opetuskokonaisuuteen. 5. Jeesus käytti samaa vertausta eri tilanteissa. Kulloinenkin tilanne ratkaisee vertauksen merkityksen. 24