Rannikkotykistön Upseeriyhdistyksen ja Rannikon Puolustajain Killan julkaisema tiedotuslehti

R A I K N I K O H P y O L U S T M J A Rannikkotykistön Upseeriyhdistyksen ja Rannikon Puolustajain Killan julkaisema tiedotuslehti 7. Vuosikerta N :o 3/64 Marraskuu 1964 25.VUOTIAAN NY MY NÄKYMIÄ Turun Rannikkotykistörykmentti saavutti 25 vuoden iän 10. 9. 1964. Rykmentin toiminta-alue on varsin laaja. Käsittäähän se sekä Saaristomeren että Selkämeren rannikot. Jo alueen suora leveys etelästä pohjoiseen on lähes 200 km. Puhumaltakaan sitten siitä, että lähdettäisiin kierrättelemään pitkin monituhatlukuista saaristoa, jonne voi helposti vaikka eksyä tai vaikkapa vain kulkemaan rykmentin koulutus- ja vartiolinnakkeiden kautta. Tästä johtuen saattavat olosuhteet rykmentin alueen eri osissa olla sangen erilaiset. On sattunut tapauksia, että kun Pohjois-Itämerellä, Utössä, tuuli käy etelästä, tuulee Kuuskajaskarissa pohjoisesta. Kun Turussa on kaunista ja aurinkoista, voi Utössä olla myrsky ja sade (syksyisin) tai säkkisakea sumu (varsinkin keväisin). Taikka, kun Raumalta Kuuskajaskariin ja takaisin ajetaan alkutalvesta jo jäitä pitkin autoilla, saattaa Utön suunnalla olla aivan avoin meri. Se, joka on palvellut TurRtR:ssä, muistaa Utön majakan kiertävien valokeilojen välähdykset saaren kallioilla pimeinä syysiltoina, muistoa nautofoonin (sumusireeni) joskus keskellä yötäkin ulos ulvahtavat varoitushuudot sakean sumun alkaessa kietoa saarta sisäänsä, muistaa lokkien kirkunan keväisillä kallioilla ja haahkaemon pöllähtämisen ylös pehmeästä untuvaisesta pesästään jalkojen juuresta. Hänen mielestään eivät myöskään mene laivamatkat Turun ja Utön välillä lomalle päästäessä tai siltä palatessa "Pansion" tai "Carpelanin" koneiden jyskyttäessä 6 7 tuntia yksitoikkoista, nukutta vaa tahtiaan tai myllertävän meren heitellessä alusta uhkaavanlaisesti Vidskärin selällä. Hän muistaa myös Kuuskajaskarin komeat kuuset, Kylmäpihlajan kylmät, mutta ystävälliset välähdykset suorittaessaan väsyttävää ja viluista, mutta tärkeätä vartiotehtäväänsä Jaskarin tori rissa, ja saareen saakka ulottuvan, sadetta ennustavan, rahaisan hajun Rauma-Repolan tehtailta tuulen käännyttyä itään. Kukaan ei varmaan unohdu Utön ja Kuuskajaskarin sotilaskoteja tarjoiltaneen ja televisioineen. Pientä pettymystä tuntien alokkaat ovat näihin saakka astuneet palvelukseen Turun Rannikkotykistörykmentin linnakkeille. Eihän saarten syrjäisestä, säille alttiista sijainnista huolimatta ole ollut tarjottavana edes nykyajan vaatimuksia vastaavia majoitusolosuhteita, m.uusta viihtyisyydestä puhumattakaan. Katkerina ovat muista j-osastoista komennukselta palaavat saapuneet saarilleen Utöhän ja Kuuskaj askariin. Ovathan he komennuksensa aikana joutuneet tekemään vertailuja muissa maavoimissa olevien nykyaikaisten kantahenkilökunnan asuntojen ja uusien kasarmien sekä toisaalta TurRtRm yli 20 vuotta vanhojen, vetoisten, kaikkia mukavuuksia vailla olevien parakkien välillä. Muutaman vuoden kuluttua ei alokkailla kuitenkaan enää ole pettymisen syytä. Rakennustyöt TurRtRm alueella ovat vauhdissa. Lienee sanomalehdistä huomattu, et-

Kapt V Hannuniemi TURUN RANNIKKOTYKISTÖRYKMENTIN 25-VUOTISPÄIVÄNÄ Rannikon Puolustajain Killan edustajat Puolustusvoimain komentajan luona, vasemmalta Arvo Lyytinen, Eero Salovaara ja Martti Koski. RANNIKON PUOLUSTAJAIN LEVYKKEET LUOVUTETTU JV KENRAALI SIMELIUKSELLE JA PÄÄJOHTAJA WARIKSELLE Rannikon puolustajain Killan puheenjohtaja kojemme puolustajien keskuudessa vallinnut. Eero Salovaara luovutti Puolustusvoimain komentajalle, jv kenraali Sakari Simeliukser.e mentajalle, jv kenraali Sakari Simeliukselle Joukko-osastokiltojen neuvottelukunnan pu- Killan levykkeen 26. 8. 1964 tunnustukseksi kiltatoimintamme saamasta tuesta. Vastauspuvottelukunnan kokouksen yhteydessä. Pääjoh- luovutettiin killan levyke 14. 10. 1964 neuheessaan Puolustusvoimain komentaja toivotti taja Waris kiitti saamastaan huomion osoituksesta ja lähetti terveisensä kaikille rannikon menestystä Rannikon Puolustajain Killan työlle. Samalla hän sanoi asettavansa suuren arvon sille yhteishengelle, joka aina on puolustajille. rannik- tä puolustusministeriö aloitti vuoden 1961 lopulla uuden kasarmialueen rakentamisen TurRtR:iä varten Korppoon kunnan alueelle. Töitä on siitä alkaen tehty työttömyystöinä joka talvikausi. Tarkoitushan on saada sinne toimistorakennus, kasarmirakennus, sotilaskotirakennus, voimistelu- ja liikuntakasvatusrakennus sekä joukko kantahenkilökunnan asuinrakennuksia. Kaikki rakennukset varustetaan kaikin nykyajan mukavuuksin, kuten keskuslämmitys, vesijohto, likaviemäri, WC, vaatehuone ja kylpyhuone. Monta kantahenkilökunnan asuinrakennusta on jo pystyssä, ja työt jatkuvat hyvää vauhtia. Reposaareen valmistui syksyllä 1962 uusi hieno vartiorakennus vartiopäällikön asuntoineen, saunoineen ym. Nyt viimeksi olemme lehdistä lukeneet, että kasarmirakennustyöt myös Kuuskajaskarissa alkavat vielä tänä syksynä. Sinne rakennetaan uusi kolmikerroksinen kasarmirakennus keittiöineen, ruokasaleineen, voimistelusaleineen jne sekä kantahenkilökunnan asuinrakennuksia, kaikki "viimeistä huutoa". Rakennusmateriaalia on parin viime viikon aikana kuljetettu Kala-lautalla jatkuvasti, ja ensimmäiset rakennusmiehet saapuivat saareen marraskuun alussa. Samoin on uuden huoltoaseman saaminen Rauman puolelle suunnitteilla. Myös kulkuyhteydet ovat paranemassa. Pitäähän Merenkulkuhallituksen alainen "Utö"-nirainen uusi alus kolme kertaa viikossa yhteyttä Utöhän. TurRtR:n yhteysalus "Pansioon" taas on asetettu entistä paksummat levyt vesilinjaan, ja parhaillaan siihen asennetaan voimakkaampaa konetta Vaasassa. Määrärahoja on myönnetty rannikkotykistön yhteysaluksia varten, ja alustyyppikomitea Helsingissä pitää istuntojaan ja tekee mietintöjään sopivien yhxeysalustyyppien suunnittelemiseksi myös TurRtR:lle. Lisäksi on parhaillaan kaupanteko käynnissä "jäätymättömän" talvilaiturin saamiseksi rykmentille ns Latokarin alueelta Turussa. 25-vuotiaan tämän hetken näkymät ovat huomattavan valoisat. Ne rykmentissä palvelevat, joilla vielä on "paljon päiviä", samoin kuin rykmentin palvelukseen tulevat, voivat siis suhtautua suurin toivein tulevaisuuteen. Ev V Hassinen 10 Varhaisempi ja Ruotsin vallan aika Turun Rannikkotykistörykmentin perinnejoukko-osasto, Turun Lohko, perustettiin syyskuun 10 pnä tasan kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Kaksikymmentäviisi vuotta on historian saatossa sangen lyhyt aika. Varsinkin Turunmaan rannikon ja Saaristomeren saarien puolustusta ajatellen tuntuu vaikealta pysähtyä rykmentin varsinaiseen perustamispäivään, sillä onhan tämän rannikkoseudun puolustuksen historia ylivoimaisesti tätä vanhempi ulottuen jopa yhtä kauas kuin kirjoitettu historiammekin. Ensimmäinen järjestelmällinen vihollisen maihinnousutoimihan tapahtui juuri näillä samoilla rannikoilla ensimmäisen ristiretken merkeissä 1100-luvulla. Maihinnousun torjuntaan oli kuitenkin kiinnitetty jo sitä ennen huomiota. Tästä on todistuksena mm Liedon vanha linna, millä oli tyypiliaen rannikkovarustuksen luonne. Se sulki aikanaan Aurajoen reitin. Sen rakentamisaikaa ei ole pystytty selvittämään tarkalleen. Eräät tutkijat pitävät mahdollisena, että ensimmäiset varustukset rakennettiin jo 500-luvulla. Ristiretkien aikana oli rannikkoa ohittavien reittien varsille rakennettu muitakin varustuksia. Meritiet olivat silloin maanteitä ylivoimaisesti nopeampia, joten kauppaväylät olivat elintärkeitä. V:lta 1251 on tallella muuan reittiselostus. Kauppaväylä kulki Ahvenanmaalta nykyisen Pöglön ja Kökarin kautta Aspöön, Jurmoon, öröön ja sieltä edelleen Hangetheen, mikä oli Hangon silloinen nimi. Täältä reitti jatkui edelleen Viroon. Toinen reitti haarautui puolestaan Katanpäähän, Kalantiin ja Teijaan. Reittien varsilla oli lukuisia varustettuja yöpymispaikkoja. Ajat olivat rauhattomia, joten oli turvallisinta yöpyä varustetuissa tukikohdissa. Liedon Vanhanlinnan menetettyä merkityksensä, rakennettiin Koroisten linna Aurajoen suuhun. Sitä seurannut Turun linna oli Ruotsin vallan aikana tärkein varustus maamme länsirannikolla. Se rakennettiin aluksi sillanpääksi mantereelta tulevaa vaaraa vastaan, mutta muuttui sittemmin rannikkopuolustusvarustukseksi. Venäjän valtakunnan vahvistuminen ja varsinkin sen laivaston nopea kehittyminen pakotti Ruotsin vahvistamaan myös Lounais-Suomen rannikon ja saariston puolustusta. Erityisesti Korppoon salmen meritaistelu v 1743 ja Hankoniemen valtaus v 1788 kiirehtivät sitä. Venäjän vallan aika Venäjän vallan aikana Lounais-Suomen rannikko muuttui valtakunnan läntisimmäksi suojelualueeksi. Tykistöaseen rineästi kehittyessä muuttui myöskin rannikkovarustusten luonne. Niiden tehtäväksi muodostui tärkeimpien salmien ja väylien sulkeminen tykistöllä. Näistä linnoituksista mainittakoon vain Bornarsundin linnoitus, jota alettiin rakentaa v 1830. Se ei ollut vielä valmis, kun yhtynyt ranskalais-englantilainen laivasto-osasto valtasi sen ja hävitti varustukset. Tämän sodan eräänä seurauksena on vuodelta 1856 peräisin oleva kansainvälinen sopimus, mikä kieltää Ahvenanmaan linnoittamisen. Venäläisten vallattua Suomen 1808 1809 menettivät jo silloin valmiina 'Olleet rannikkovarustukset osittain merkityksensä. Venäjän ja länsivaltojen suhteiden huononnuttua v 1830 aikoihin niihin alettiin kuitenkin jälleen kiinnittää huomiota. Tästä johtui myös aikaisemmin mainitun Bornarsundin linnoituksen rakentamishanke. 1910-luvulla alettiin Pietarin puolustuksen painopistettä siirtää rohkein vedoin länteenpäin. Ensimmäisen maailmansodan alettua olivat linnoitustyöt käynnissä myöskin Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa. Utön linnake muodostui pian erääksi läntiseksi linnoitukseksi. Linnakkeen valmistuttua v 1915 :n alussa kiinnittivät saksalaiset siihen alusta pitäen suurta huomiota. Linnake toimi nimittäin myöskin venäläisten laivastovoimien tukikohtana. Saksalaiset tiesivät myös, että linnakkeella oli varsin vahva tykistö. Entinen luotsivanhin, Magnus Brunström-vainaja piti usean utöläisen tavoin tarkkaa päiväkirjaa. Hänen päiväkirjamerkinnöistään selviää, että saareen tuotiin huhtikuun lopussa 10 tykkiä ja parisataa miestä. Venäläisten sotaväylä johti ulos juuri Utön itäpuolitse, joten sillä oli tässäkin suhteessa suuri merkitys. Nykyisin 150-vuotias majakkatorni palveli taas puolestaan tehokkaana tähystysasemana ja eräänä hyvin järjestetyn merivalvontaketjun tärkeänä pisteenä. Saaressa oli lisäksi siihen aikaan melko harvinainen radioasema. Saksalaisten kiinnostus Utöseen kasvoi yhä, kun he erään tieclusteluretkensä tuloksena havaitsivat, että Utön lahdella oli myöskin venäläisten sukellusveneitten tukikohta. Äsken mainitun luotsivainajan muistiinpanojen mukaan Utön lahdella oli jo joulukuussa v 1914 kahdeksan venäläistä -sukellusvenettä. Saksalaiset tekivät ensimmäisen epäonnistuneen tiedusteluretkensä Utöseen tammikuussa 1915. Lumimyrsky pakotti laivasto-osaston palaamaan takaisin, samoin kävi seuraavallakin kerralla kolme päivää myöhemmin. Yritys uusittiin vasta elokuussa. Saksan Itämerenlaivasto, jota oli vahvennettu myös osilla Pohjanmeren laivastoa, määrättiin hyökkäämään Riianlahteen ja varmistamaan maihinnousu vihollisen selustaan. Sivutarkoituksena oli houkutella Venäjän laivasto Utön kautta merelle. Vara-amiraali Hipper seurasi 8. 8. 15 I tiedusteluosastoa, mihin kuului 4 taisteluristeilijää ja 6 torpedovenettä. Osasto joutui ensin taistelukosketukseen venäläisten tiedustelumatkalla olleiden hävittäjien kanssa. Nämä vetäytyivät välittömästi Utön taakse, jolloin linnake avasi tulen. Saksalaisten tietojen mukaan tuli oli hyvin tarkkaa. Risteilijä Kolberg sai mm osuman etumaiseen savupiippuunsa. Saksalaiset siirsivät tällöin tulensa linnakkeeseen, mutta vetäytyivät pian pois uusimatta enää yritystään ensimmäisen maailmansodan aikana. Utön tappiot olivat yksi kaatunut ja kaksi haavoittunutta. Erikoisuutena mainittakoon, että silloinen linnakkeen päällikkö asui Turussa, eikä voinut osallistua tästä syystä taisteluun. Itsenäistymisestä talvisotaan 1. 8. 1921 perustettiin läntisimmän Suomenlahden ja Turun saariston rannikkopuolustuksen tehostamiseksi Turun Erillinen Rannikkotykistöpatteristo. Vuodesta 1922 lähtien sen nimi oli 1. ErRtPsto, mihin kuuluivat Russarön, örön ja Lypertön patterit. Utö joutui syrjittyyn asemaan. Sitä ei kuitenkaan suoranaisesti hylätty, vaan se toimi muutaman kerran vuodessa harjoituspaikkana. Patteriston komentajana oli sen perustamisvaiheessa majuri O Nylund. Evl J Chr Olin toimi sittemmin patteriston pitkäaikaisena komentajana. Turun Lohko Sodan ukkospilvien ilmestyessä Suomen taivaalle v 1939 jouduttiin Lounais-Suomen rannikkopuolustus järjestämään uudelleen. Siitä syystä perustettiin 10. 9. 1939 Turun Lohko turvallisuuden ja puolueettomuusvartioinnin tehostamiseksi. Lohkon ensimmäiseksi komentajaksi määrättiin evl L W Hannelius, joka kuitenkin siirtyi jo 17. 12. Ahvenanmaan Lohkon komentajaksi luovuttaen tehtävänsä majuri N Heirolle. Naapureina olivat vasemmalla Hangon Lohko, mikä käsitti rauhanaikaisen 1. ErRtFston alueen, oikealla taas uusi Satakunnan Lohko käsittäen Rauman Porin alueen. Vasen raja oli Vänössä (ml), oikea Lyökissä (ml). Edessä oli uusi Ahvenanmaan Lohko, Lohkon alueella alkoi kuumeinen työ. Linnakkeiden hoitohan oli lyöty laimin käytännöllisesti katsoen koko itsenäisyytemme aikana. Syynä oli tietysti vanha tuttu "määrärahojen" puute. Utön linnakkeen toimintavalmiiksi saattamiseen kiinnitettiin erityisen suurta huomiota. Olihan siellä avomereltä sisään johtavan väylän uloin patteri. Sotatoimet alkoivat marraskuun viimeisenä päivänä, jolloin linnakkeiden taisteluvalmius oli olosuhteisiin katsoen suhteellisen tyydyttävä, vaikka paljon olikin vielä toivomisen varaa. Pattereitahan jouduttiin perustamaan osittain täysin "kylmiin' saariin. Hangon Lohkolla olevan Russarön ensimmäinen kosketus viholliseen heti sodan alussa kiirehti toimenpiteitä. Niinpä miiijalaiva Louhi laski 1. 12. 39 miinoituksen Utön meriväylän suulle. Meikein kaikki linnakkeet olivat ilmoittaneet jo pitemmän aikaa vihollisen lentotoiminnasta ja uloimmat 3

linnakkeet olivat havainneet merellä outoja valoilmiöitä, jotka olivat ilmeisesti lähtöisin valonheittimistä. Lohkon esikunta ilmoitti 9. 12. 39 Utöseen tiedustelun saaneen selville, että siellä on odotettavissa samana päivänä puolenpäivän jälkeen lentopommitus. Linnake määrättiin klo 11.45 hälytysvalmiuteen. Klo 11.50 havaittiin vihollisen pommittavan n 17 km:n päässä olevaa Bänkeniä. Sama toistui seuraavanakin päivänä. Sodan alusta lähtien oli pantu merkille, että vihollinen valitsi usein kohteensa sattumanvaraisesti miehittämättömiin saariin. Suoranaista pommien mereen pudottamistakin oli havaittu. 14. 12.39 vihollisella oli kuitenkin tarkempi osoite. Utön mv.asema ilmoitti klo 10.37 havainneensa 2 savua kaakkoisella taivaanrannalla. Ne todettiin Grosnyi-luokan hävittäjiksi, jotka porhalsivat tykistöönsä luottaen kohti Utötä. Niiden aseistukseen kuului 4 kpl 130 mm tykkiä, 2 kpl 76 mm ja 4 kpl 37 mm ittykkiä. Lisäksi hävittäjä pystyy ottamaan 100 miinaa. Patteri saatiin ampumavalmiiksi, kun hävittäjiin oli matkaa 19 km. Samanaikaisesti kuultiin lentokoneiden surinaa. Tuli oli aikomus avata 10 km:n päähän, joten patteriyhteydet kytkettiin toistaiseksi ilma-ammuntaa varten. Klo 11.00 tuli lentovene näkyviin, mutta kääntyi pois saatuaan lähelleen raskaan laukauksen. Hävittäjät lähestyivät tällä välillä rintamamuodostelmassa Lillharun takaa. Ne katosivat välillä lumikuuroon, ja tulivat jälleen näkyviin. Kun etäisyys hävittäjiin oli 14 km, käski Ikeen päällikkö, kapt P Cederberg kytkeä yhteydet meriammuntaa varten. Hävittäjät kääntyivät 11,4 km:n päässä länteen ja putket suuntautuivat linnaketta kohti. Samaan aikaan kaksi lentovenettä sukelsi pilvistä, pudotti 3 4 kevyttä pommia ja pyyhkäisi pientä Utön kalliosaarta konekivääritulellaan saamatta kuitenkaan aikaan mitään pahempaa. Ne katosivat välittömästi tämän jälkeen, eivätkä enää näyttäytyneet. Lke ampui heti tämän jälkeen ensimmäiset laukauksensa kohti hävittäjiä saaden välittömästi vastauksen. Hävittäjien ensimmäiset iskemät putosivat mereen noin 75 m Kaasniemestä länteen. Linnake oli ampunut noin 30 kranaattia, kun havaittiin iskemiä hävittäjien takana sekä osuma toisen hävittäjän peräpuolella. Osumakohdasta alkoi näkyä tummaa savua. Hävittäjät kääntyivät heti tämän jälkeen kaakkoon. Toimintakykyinen hävittäjä veti vaurioituneen suojaksi savuverhon kadoten itsekin sen turvaan. Noin 10 min tämän jälkeen hävittäjien savuverhon yläpuolelle nousi musta, kolmihaarainen savupatsas. Välittömästi tämän jälkeen kuului hävittäjien suunnasta voimakasta jylinää. Kun savuverho häipyi, nähtiin ainoastaan toinen hävittäjä, joka hävisi nopeasti näköpiirin taakse. Osuman saaneen hävittäjän miinalasti oli ilmeisesti räjähtänyt upottaen laivan lopullisesti. Välirauha Linnakkeiden taistelu valmiuden kohottamista jatkettiin välirauhan aikana. Muuttuneet olosuhteet vaativat jälleen joukko-osaston organisaation tarkistamista. Turun Lohko lopetettiin ja sen seuraajaksi tuli 1. 9. 1940 Rannikkotykistörykmentti 5. Komentajaksi määrättiin evl Kainulainen. RT 5:n kokoonpano pysyi samana kuin Turun Lohkonkin, paitsi että siihen liitettiin entinen Satakunnan Lohko. Rykmentti sai siten kaksi uutta tärkeätä linnaketta, Kuuskajaskarin ja Reposaaren linnakkeet. Näistä oli Kuuskajaskari uusi, vasta välirauhan aikana valmistunut. Reposaaren linnakkeella oli jo enemmän perinteitä, jotka olivat laadultaan varsin erikoisia. Linnake perustettiin jo v 1935 rannikkotykistösuojeluskunnan koulutuslinnakkeeksi. Sitä perustettaessa vallitsi tavanomainen määrärahojen puute. Maanpuolustuksen lämmin ystävä, kauppaneuvos Werner Hacklin päätti kuitenkin, ettei valtion köyhyys saa estää maanpuolustuskoulutusta ja tilasi patterin tykit omaan laskuunsa. Lienee oloissamme ainutlaatuista, että yksityinen henkilö tilaa tykkitehtaalta kokonaisen rt-patterin. Hän lahoitti tykit Reposaaren rtsuojelus kunnalle, joka luovutti ne myöhemmin puolustuslaitokselle. RT nimi muuttui 17. 3. 41 ja ennätti olla 15. 6.41 saakka sama, mikä se on nykyisinkin, siis Turun Rannikkotykistörykmentti (lyhennys TRT). Sodan pilvien alkaessa jälleen leijailla Suomen taivaalla siirryttiin alueella jälleen uuteen kokoonpanoon. TRTrstä muodostettiin 16. 6. 41 kaksi erillistä joukko-osastoa, 5. RPr ja 7.RPr. 5.RPr:n komentajaksi määrättiin entinen RT 5:n kom, evl T Kainulainen. I Lston komentajana toimi silloinen kapteeni Veikko Hassinen, komentopaikkansa Raumalla ja II Lston komentajana maj v. Behr, komentopaikkansa Korppoossa. 7.RPr:n komentajana toimi evl J Olin, esikuntansa Turussa. Prikaatiin kuului muodostamisvaiheessa viestikomppania, pioneerikomppania, kaksi erillistä kenttäpatteria, prikaatin itosasto, RsItPtri, kaksi kv.it. joukkuetta.in. seitsemän torjuntakomppaniaa. Torjuntakomppaniat sijoitettiin vastaista toimintaa varten osittain aikaisemmille linnakkeille, osittain mantereelle. Sota oli alkanut Lounais-Suomen rannikolla. Jatkosodan puhjettua 7.RPr sai välittömästi käskyn siirtyä Ahvenanmaan saaristoon. Torjuntakomppaniathan olivat olleet valmiina mm Alskärissä, Jungfruskärissä ja Berghamissa. Prikaatin esikunta siirtyi Maarianhaminaan, missä se toimi sodan loppuun saakka. 5.RPr siirrettiin pääosin 6. 11. -41 Itä-Karjalaan muodostaen ÄänRPr:n rungon. Turun saariston rannikkopuolustus siirtyi tämän jälken pääasiassa 7.RPr:n vastuulle. 5.RPr:n entisestä komentajasta, ev T Kainulaisesta tuli tällöin 7.RPr:n komentaja. Hänet siirrettiin kuitenkin pian vastuunalaisiin tehtäviin Merivoimien Esikuntaan. Ev Niilo Heiro otti 14. 5. -42 prikaatin komentajan tehtävät vastaan toimien tehtävissään koko sodan ajan. _ 5.RPr:n siirryttyä Ääniselle, koki jäljelle jäänyt 7.RPr jälleen nimenmuutoksen. Se muutettiin 1. 3. 1942 Saaristomeren Rannikkoprikaatiksi. Saar.RPr:n alueella ei tapahtunut mainittavia sotatoimia tavanomaisia ilmapommituksia lukuunottamatta. Prikaati oli kuitenkin sulkenut tehokkaasti Saaristomeren ja Ahvenanmaan kapeikot estäen vihollisen pääsyn Pohjanlahdelle ja Lounais-Suomen rannikolle. Se oli pitänyt sotatoimet loitolla pelkällä olemassaolollaan todistaen, että voimakas puolustus panee vihollisen harkitsemaan, kannattaako ottaa riski. Siirtyminen rauhan kannalle Suomen oli luovuttava rauhanehtojen mukaisesti Ahvenanmaasta, missä vuoden 1856 kansainvälinen sopimus Ahvenanmaan linnoittamattomuudesta astui jälleen voimaan. Saar.RPr sai 4. 1. -44 rauhanajan nimekseen jälleen entisen Turun Rannikkotykistörykmentin. Komentajaksi määrättiin kenrm E I Järvinen. Samalla, kun rykmentti luopui Ahvenanmaan alueesta, sille annettiin vahvennukseksi Hangon Rannikkotykistörykmentti ja Pohjanlahden Rannikkovartioston alue. Rykmentin esikunta oli Turussa Parakkikylässä. I Lsto oli Korppoossa, komentajana ev. Heiro ja II Lsto Hangossa oli komentajana ev N Kesämaa. 1. 12. -52 rykmentin II Lsto erotettiin erilliseksi joukko-osastoksi, joka sai nimekseen 2.ErRtPsto. Uuden I Pston esikunnan sijoituspaikaksi tuli Korppoo ja Pston esikunta sijoitettiin Uuteenkaupunkiin, mihin perustettiin uusi yksikkö, MtRtPtri. Rykmentin nimi muutettiin samaan aikaan Rannikkotykistörykmentti 2:ksi. Jatkuva kehittyminen on kuitenkin rannikkotykistölle kuten muillekin aselajeille luonteenomaista. MtRtPtri liitettiin 1. 8. -58 Suomenlinnassa sijainneeseen Vaasan Rannikkopatteristoon, mistä tuli moottoroitu rt-joukko-osastomme. 1. 1. 1957 rykmentti sai kolmannen kerran nimen Turun Rannikkotykistörykmentti, mikä kuvaa sen tehtävää Turun rannikon ja saariston turvaajana. Kenrm E I Järvinen ei ennättänyt olla rykmentin komentajana kauan, sillä hänet nimitettiin 30. 4. 1945 Merivoimien komentajaksi. Ev Taavi Kainulainen määrättiin hänen jälkeensä jo toisen kerran rykmentin komentajaksi. Hänen erottuaan vakinaisesta palveluksesta säädetyn eroamisiän perusteella, toimi ev M J Miettinen rykmentin komentajana 12. 4. -55 17. 2. -56 välisen ajan. Hänet määrättiin kenraalimajuriksi ylennettynä Meripuolustuksen tarkastajaksi ja hänen seuraajakseen tuli ev Väinö Karvinen, joka toimi komentajana 18. 2. -56 29. 5. -60 välisen ajan. 30. 5. -60 lähtien on Turun Rannikkotykistörykmentin komentajana toiminut eversti Veikko Hassinen. TurRtR:n vastuualue on laaja. Jopa niin laaja, että Utössä saatetaan elää avoveden keskellä samaan aikaan, kun Kuuskajaskarista kuljetaan mantereelle jäätä myöten autolla ja hevospeleillä. Olosuhteet ovat siis vaativia. Jääkelin aikana ei voi unohtaa avovettä, eikä avoveden aikana jäätä. Rannikkotykistön luonteeseen kuuluukin, että heleinä kesäpäivinäkin on ajateltava syysmyrskyjä. Rannikkolinnake ei ole koskaan valmis. Pelkkä tekniikan kehittyminenkin vaatii vanhentuneen hylkäämistä ja uuden rakentamista. Linnakkeen rakentaminen on kuitenkin sitä työtä, joka turvaa rannikkomme vapauden ja koskemattomuuden. Helsingin Reservialiupseerit ry:n rannikkopuolustusosaston kuulumisia Vaasan lentomatkasta Matkalaiset Sunnuntaina 11. 10. -64 kokoontuivat rannikkopuolustusosaston järjestämälle Vaasan lentomatkalle lähtijät Aeron lentotoimistoon. Säiden haltijat eivät olleet meille suopeita, mutta erittäin hilpeä mieliala vallitsi matkalle lähtijöissä. Kello 9.10 lähti bussi Seutulan lentoasemalle, jossa nousimme DC 3-tyyppiseen lentokoneeseen. ja täydellisessä sumussa alkoi lentomatkamme kohti Vaasaa. Koneen päällikkönä toimi lentokapteeni Laitinen ja lentoperämiehenä oli Koskela, sekä viihtyisyydestämme huolehti viehättävä lentoemäntä Haimi. Koneen noustua ilmaan toivotti meidät tervetulleeksi matkalle rannikkopuolustusosaston puheenjohtaja Y Heinonen. Päivän ohjelmasta teki selkoa matkan johtaja Y Eloranta. Vaasan kentälle olivat saapuneet meitä vastaan VaaRPstosta yliv A Husgafvel ja vääpeli P Tuomikoski, jotka toivottivat meidät sydämellisesti tervetulleiksi. Vastaanottajiemme opastuksella siirryimme kaupungissa suoraan varuskunnan ruokasaliin. Täällä kohtasi meitä yllätys, sillä saimme tietää, että helmikuun ikäluokan tykkimiehet viettivät kotiutumisjuhlaansa. Tasan klo 12 musltn L Tuulen johtama Vaasan varuskuntasoittokunta esitti alkusoi- ajokkeineen. ton. Vaasan RPston komentaja ev V Vuorela toivotti meidät tervetulleiksi ja sanoi olevansa erittäin iloinen vierailumme johdosta sekä siitä, että meillä on jatkuvasti mielenkiintoa puolustuslaitosta kohtaan. Hän puhui myös kotiutuville tykkimiehille mainiten, että kahdeksan kuukautta sitten palvelukseen astuneiden miesten käytöksessä huomaa selvän eron. Palveluksensa päättäneille hän antoi isällisiä neuvoja ja myös parhaat kiitoksensa hyvin suoritetusta palveluksesta, sekä toivotti onnea ja menestystä elämän taipaleelle. Rannikkopuolustusosaston puheenjohtaja ja Rannikon Puolustajain Killan johtokunnan jäsen Y Heinonen esitti kotiutuville Killan tervehdyksen sekä teki selkoa sen toiminnasta ja periaatteista sekä kehoitti kotiutuvia liittymään sen jäseniksi. Ansiokkaasta varusmiespalveluksesta hän luovutti Killan plaketin korpr S Ekholmille ja korpr E Aallolle. Sotilaspastori O Lönnrot mainitsi puheessaan, että vietämme kiitos-, katumus- ja rukouspäivää, joka on kiitollisuuden sävyttämä, mutta ihminen on luonnostaan tyytymätön. On sellaisiakin, jotka ovat tyytymättömiä joutuessaan suoritta- 10 4

maan varusmiespalvelustaan. Tätä pitäisi kuitenkin pitää miehisen miehen oikeutena. Nautimme yhdessä kotiutuvien kanssa erittäin maukkaan lounaan, jonka aikana varuskuntasoittokunta esitti musiikkiohjelmaa ja tilaisuus päättyi Napuen marssiin, joka on patteriston kunniamarssi. Ruokailun jälkeen saimme tilaisuuden tutustua vääpeli O Raiaheimon johdolla patteriston majoitustiloihin, jotka olivat erittäin tilavia ja ajanmukaisia. Vuoteetkin olivat vain yksikerroksisia. Vääpeli P Tuomikoski esitteli meille kalustoa sekä kasarmialueita. Kierroksemme päättyi aliupseerikerho"le, jossa meidät toivotti tervetulleeksi kerhon puheenjohtaja sotmest Kälviäinen. Kerholla olomme muodostui tällä kerralla lyhyeksi, sillä kerhon puheenjohtaja kehoitti meitä siirtymään kerhon edessä odottaviin autoihin. Sotmest Kälviäisen johdolla aloitimme erittäin mielenkiintoisen tutustumiskierroksen kaupungille, jossa saimme nähdä uutta ja vanhaa Vaasaa. Mielenkiintomme kohteeksi joutuivat vanhan keskiaikaisen kivikirkon rauniot Mustasaarella. Kierroksemme päättyi aliupseerikerholle. Kerholle oli saapunut ev Vuorela, jolle rp-os:n puheenjohtaja Y Heinonen esitti parhaat kiitokset siitä vaivannäöstä, jota patteriston henkilökunta on saanut meidän vierailumme johdosta mainiten, että olemme järjestäneet työtä vielä meidän vierailumme jälkeenkin, silä hän ojensi matkanjohtaja Y Elorannan kanssa "Rannikkotykistön haarikan" sotmest Kälviäiselle patteriston henkilökunnan ampumakilpailujen kiertopalkinnoksi. "Haarikan" luovuttajan toivomuksena oli, että palkinto saisi lopulisen sijaintinsa aliupseereiden palkintokaapissa. Ev Vuorela kiitti arvokkaasta 'ahjoituksesta ja totesi, että aliupseereiden keskuudessa harrastetaan enemmän ampumaurheilua kuin upseereiden, joten varmaan lahjoittajien toivomus toteutuukin. Matkanjohtaja Y Eloranta esitti 10 sotmest Kälviäiselle ja kerhon johdolle kiitokset siitä, että olimme saaneet tilaisuuden vierailla kerholla ja ojensi Helsinki-viirin muistoksi kerholla vierailustamme. Sotmest Kälviäinen kiitti lahjasta ja sanoi olevansa erittäin iloinen siitä, että kerho on saanut vastaanottaa näin kaukaisia vieraita ja että viiri sijoitetaan kunniapaikalle. Matkallemme osallistui kaksi, kantahenkilökuntaan kuuluvaa aseveljeä. Ylik E Ekholm ojensi Santahaminan au-kerhon puolesta ilmapuntarin sotmest Kälviäise le muistolahjana naapurisaarelta siirtyneille aseveljille. Kerhon puheenjohtaja kiitti lahjasta. Meitä odotti maukas päivällinen, jonka nautittuamme jatkui vapaa seurustelu tanssin merkeissä. Saimme tehdä tuttavuutta myös paikallisten veljesjärjestojen kanssa. Läsnä olivat mm Vaasan reservialiupseeripiirin, sekä suomen- ja ruotsinkielisten osastojen puheenjohtajat ja naisosaston puheenjohtaja, ilta kului niin nopeasti, että emme havainneet laisinkaan, ennenkuin matkanjohtaja Y Eloranta ilmoitti, että lähdön hetki on koittanut. Ennen lähtöämme esittivät Y Heinonen ja Y Eloranta kiitokset kerhon jäsenille onnistuneesta päivästä. Hieman haikein mienn nousimme autoon. Yliv Husgafvelin saattamana alkoi matka kohti Vaasan lentokenttää, juentokentällä lausuimme parhaat kiitoksemme saattajallemme. Tuotapikaa alkoi paluumatka Kohti Helsinkiä. Paluumatkalla saimme ihailla Kaupunkien ja kauppaloiden valaistuja katuja, jotka olivat hyvin hauskan näköisiä ylhäältä katsottuna. Seutulaan saavuimme klo 23.45 ja hajaannuimme tyytyväisin mielin KUKin omalle tahollemme. ivle allekirjoittaneet ensikertaa lentomatkalla mukana olleet lausummekin Y Elorannalle mitä vilpittömimmät kiitoksemme hauskasta ja antoisasta matkasta. Tähän kiitokseemme varmaan yhtyvät kaikki matkalla mukana olleet. Pe Vu Ka Su ja 12 ensi lennolla. RANNIKON PUOLUSTAJAIN KILLAN HELSINGIN PIKKUJOULUJUHLA OSASTON vietetään Suomenlinnan upseerikerholla 28. 11. -64. Lähtö 18.30 lautalla Eteläsatamasta. Osasto toivottaa kaikki jäsenet, heidän omaisensa ja ystävänsä tervetulleeksi viettämään hauskaa iltaa jouluruoan, iloisen ohjelman ja yhteisen kanssakäymisen merkeissä. Koska kerhon tilat ovat verraten rajoitetut, pyydetään ilmoittautumiset suorittamaan tuota-pikaa sihteerille, os. M. Koski, Kapteeninkatu 1 E 48, puh. 637 802, jolta saa myös lähemmät tiedot kustannuksista ym. Jouluterveisin RANNIKON PUOLUSTAJAIN KILTA Helsingin osasto RANNIKON PUOLUSTAJIEN PÄIVÄ KOTKASSA 30. 8. 1364 Rannikon puolusta jäin päivää vietettiin Kotkassa 30. 8. 1964. Jo aamuvarhaisella olivat lukuisat kiltasisaret ja -veljet suunnanneet matkansa kohti Kotkaa. Kokoontumishetkellä klo 10.15 oli Kalarannassa yli puolitoistasataa jäsentä valmiina purjehdusmatkaa varten. Retki suuntautui Rankin saarelle, jossa Kotkan Rannikkopatteriston komentaja, evl Paavo Jokisalo toivotti vieraat tervetulleeksi. Samalla hän teki lyhyesti selkoa patteriston nykyisestä toiminnasta, mikä monille vanhoille rankkilaisillekin oli uutta. Erityisenä uutuutena esittelivät varusmiehet tämän jälkeen pintauintipukuja, joita voidaan käyttää saaristossa toimittaessa. Tämän jälkeen saatiin tutustua saareen ja sen uuteen kasarmiin. Miesten majoitustilat herättivät ansaittua huomiota siisteytensä ja valoisuutensa ansiosta. Tutustumisen aikana tuli kuitenkin todettua, että vanhat kivääriotteet sujuvat yhtä luontevasti kuin ennenkin uusissakin tiloissa. Kävelyretken jälkeen nautittiin ruokasalissa yhteinen sotilasateria hernekeittoa ja pannukakkua. Mukana olleet perheenäidit joutuivat tunnustamaan, että tämän ruokalistan veroista ei vielä ole muualla kuin puolustusvoimissa pystytty toteuttamaan. Päiväkahvit nautittiin sotilaskodissa Kyminlinnan rouvien toimiessa emäntinä. Päiväjuhla alkoi klo 14.00 kasarmin voimistelusalissa. Aluksi Haminan varuskunnan soittokunta esitti torvisoittoa. Sen jälkeen Kymenlaakson killan puheenjohtaja Yrjö Rikkonen lausui tervehdyssanat ja toi julki ilonsa erityisesti siitä, että naapurikillat olivat yllättävän mies- ja naislukuisesti saapuneet Kymenlaaksoon, pelkästään helsinkiläisiä oli kaksi linja-autollista ja turkulaisiakin useita. Sama 1 - la hän kiitti myös Kymenlaakson omia jäseniä kiltatoiminnassa osoitetusta aktiivisuudesta. r Juhlaesitelmän Somerin taistelusta 8 9. 7. 1942 piti Rankin linnakkeen päällikkö, luutnantti Huhtanen. Paikallisesti sopivaa aihetta selvitti esitelmöitsijä hyvin mielenkiintoisesti. Rannikkotaistelujen sitkeys ja eri puolustushaarojen saumaton yhteistoiminta saivat myös ansaitsemansa huomion. Juhlan taiteelliseen ohjelmaan kuuluivat Reino Linnasen lausunta Döbeln Juuttaalla ja Leo Pentin esittämät kevyemmät numerot, joissa pyrittiin ratkomaan inhimillisiä ongelmia. Vapaan sanan aikana luovutti Killan puheenjohtaja Eero Salovaara Killan ansiolevykkeen N:o 1 Killan toiminnan johtajalle, eversti Arvo Lyytiselle tunnustukseksi Killan hyväksi suoritetusta arvokkaasta ja merkityksellisestä työstä. Puheenvuoroja käyttivät myös Helsingin Killan puheenjohtaja Norman Simonen ja Kymenlaakson Killan jäsen Toivo Niemi. He koskettelivat erityisesti kiltatoiminnan aatteellista pohjaa ja maanpuolustushengen ja tahdon ylläpitämistä rannikon puolustajain parissa. Juhlan päätteeksi kajauttivat soittajat reippaan marssin. Paluumatka saatiin suorittaa myrskyn kourissa, sillä juhlan aikana noussut tuuli koetteli ankarasti aluksia. Retkeläisten reipasta mieltä ei sää näyttänyt kuitenkaan haittaavan. Päivän päätteeksi kokoonnuttiin Kotkan sankaripatsaan äärellä. Killan puheenjohtaja ja toiminnan johtaja laskivat sinivalkoisen kukkalaitteen. Osa juhlavieraista jatkoi iltaa Kyminlinnan kerholla yhteisten muistojen parissa, kiireisimmät suuntasivat matkansa suoraan kotiin, mutta kaikki olivat sitä mieltä, että rannikon puolustajain päiville kokoonnutaan ensi vuonnakin yhtä lukuisasti. RANNIKON PUOLUSTAJAIN PAIKALLISTEN PUHEENJOHTAJAT JA SIHTEERIT KILTOJEN Killan työvaliokunta on kokouksessaan 4. 8. 1964 päättänyt, että Killan jäseniksi liittyviltä varusmiehiltä ei heidän liittymisvuotenaan kanneta jäsenmaksua, vaan jäsenmaksuvelvollisuus alkaa vasta sen jälkeen, kun mies on "kotiutunut" siviiliin. V. J ^ 7

VAASA Tämän lehden viime numerossa oli kapteeni A Tukiaisen kirjoitus ylläolevasta aiheesta. Kirjoituksessa mm luetellaan joukko-osastoja, joiden kotikaupunkina on ollut Vaasa. Ihmettelin, kun luettelossa ei sanallakaan mainittu siellä toimineista rannikkotykistön joukoista. Talvisodan aikaisista oloista varuskuntakaupunki Vaasassa en tiedä muuta kuin sen, että kaupunkia oli melko lujasti pommitettu. Allekirjoittanut määrättiin 24. 8. 40 Pohjanlahden Meripuolustuksen päälliköksi. Joukkoosaston rintama oli tavattoman laaja. Eteläinen raja oli Siipyyssä (lähellä Kristiinaa) ja pohjoisraja liittyi valtakunnan rajaan Torniossa. Joukko-osastoon kuului mm Pohjanlahden Merivartiosto. Sen vartioasemat ja -veneet loivat suhteellisen mukavan valvontaverkon vakiintuneine yhteyksineen Vaasaan. Joukko-osaston käytössä oli kaksi kerrosta Kirkkokentän laidassa sijaitsevassa tiilestä tehdyssä kasarmirakennuksessa. Sinne siirtyi myös esikunta eräästä oppikoulusta. Joukko-osaston nimi muutettiin ja allekirjoittanut määrättiin vastaavasti 1. 4. 41 Vaasan Rannikkolinnakkeiston komentajaksi. Vaasaan johtavan laivaväylän suojaksi oli Sommaröhön sijoitettu 6" jumbopatteri. Saarella oli myös parakkirakennuksia sekä miehistöä että esimiehiä varten. Lisäksi suoritettiin linnoitustöitä kovalla kiireellä Merenkurkussa sijaitsevalla Norrskärin majakkasaarella. Kolmea 6" Canet- ^ VARUSKUNTAKAUPUNKINA tykkiä varten tehtiin betoniset, viimeistä huutoa olevat tuliasemat. Pari tykkiä oli jo paikoillaan, kun jatkosota syttyi juhannuksena 1941. Jälleen muuttui joukko-osaston nimi. 6. Rannikprikaati aloitti toimintansa johdollani. Patteristoja oli kolme ja niiden esikunnat olivat Kaskisissa, Sommarössä ja Oulussa. Tykkiaseistukseksi saatiin joitakin vanhanaikaisia kenttätykkipattereita. Pitkää aikaa ei meille kuitenkaan suotu jatkaa rakentamista. Pian tuli käsky ryhtyä purkamaan jo valmiiksi saatua. Norrskärin tykit käskettiin tuoda maihin ja lähettää ne edelleen Kannakselle. Allekirjoittanut sai käskyn ilmoit. tautua Merivoimien Esikunnassa kenraali Valveelle. Sitä ennen olin jo valinnut esikunnan uutta joukko-osastoa varten. Esikunta tulisi siirtymään perässäni Kannakselle. Allekirjoittanut määrättiin 5. 9. 41 Erillisen Rannikkolinnakkeiston komentajaksi toimialueenaan rannikko Seivästö Puumala Ino. Suurin osa henkilöstöstä joutui nyt siirtymään Vaasasta Kannakselle. Kuten edelläolevasta ilmenee, on rannikkotykistöä ollut jo aikaisemminkin Vaasassa. Silloin kylläkin oli paikkakunnan pääjoukkona kenttätykistöpatteristo. Muodostukoon tulevaisuus mieluisaksi ja mainehikkaaksi Vaasan Rannikkopatteristolle sen nyt siirryttyä nimikkokaupunkiinsa. N Simonen RANNIKKO»TYKISTÖN UP5EERI- Y H D I S T Y S ry:n VUOSIKOKOUS PIDET AAN 29. 11. 1964 KYI MINLINNASSA Lähtö klo 06.00 Turusta ja Hangosta, klo 09.00. Helsingistä Eteläsatamasta. Saapuminen Kyminlinnaan klo 11.45. OHJELMA: Sotilaslounas klo 12.00 klo 14.30 Sotilaskotiyhdistyksen tarjoa- klo 13.00 vuosikokous, jossa mm ylil mat kahvit T. Sarion esitelmä rannikkotykistön - klo 15.00 vaalikokous ohjusaseesta. klo 17.00 toveripäivälliset upseeriker- vapaa sana ja tervehdykset holla klo 20.00 paluukuljetukset VAASAN RANNIKKO- PATTE Rl STO VaaRPsto on vihdoinkin siirtynyt Vaasaan. Tämä tapahtui elokuun aikana, pääosa 18 19 päivinä ja raskas kalusto 25 26 päivinä. Kuinka sitten patteristo on sopeutunut uusiin oloihin? Tähän voitaneen vastata erään isäntämiehen tapaan, joka paikkakunnalle puhujamatkalle saapuneen politiikon tiedusteluun, miten pitäjässä suhtaudutaan puolueen politiikkaan vastasi, että "täytyyhän sitä suhtautua ja onhan tässä suhtauduttu". Niin, että "täytyyhän sitä sopeutua ja onhan tässä sopeuduttu". Heti alkuunsa on mainittava, että vaasalaiset ovat ottaneet nimikkopatteristonsa vastaan sekä komeasti että sydämellisesti. Patteriston järjestämässä tuloparaatissa 10. 9. 64, jonka otti vastaan 1. Divisioonan komentaja kenraaliluutnantti T Kopra, oli kutsuvieraina läänin, kaupungin ja kirkon paikallinen johto. Paraatin yhteydessä puhuivat divisioonan komentaja, Vaasan läänin maaherra KGR Ahlbäck ja patteriston komentaja eversti V Vuorela. Ohimarssissa oli kalustona 12 raskasta haupitsia raskaine telaketjuvetäjineen.. Paraatia seuranneessa kahvitilaisuudessa luovutti Vaasan kaupunginjohtaja, rt kapteeni L Järventaka patteristolle Vaasan kaupungin vaakunan sekä 4 vapaussodassa 1918 venäläisiltä vallattua kenttätykkiä patteriston hallintaan. Hovioikeuden presidentti E C o r e 11 luovutti Vaasanseudun Osuuskassan lahjana komean valakirjan. Tilaisuudessa puhuivat lisäksi Lapuan piispa E Lehtinen, PohmSkn komentaja eversti E Nuolimaa sekä reserviupseerien ja sotilaskotiyhdistyksen edustajat. Illalla kaupunki tarjosi VaaRPston upseereille illallisen, aliupseereille olut- ja makkaraillan sekä seuraavana iltana miehistölle kahvit. Mielenkiinto Vaasassa uutta joukko-osastoa ja aselajia kohtaan on ollut suuri. VaaRPsto on ollut hyvin usein sanomalehtien palstoilla ja vaasalaisten suhtautuminen patteristoon on joka suhteessa ollut myönteistä. Patteriston kalustoa ja toimintaa on esitelty PohmSl:n ja PohlMVston kantahenkilökunnalle sekä suomalaiselle ja ruotsinkieliselle reserviupseerikerholle. 11. päivä lokakuuta oli aliupseerikerhomme vieraana lentokoneellinen Helsingin Reservialiupseerikerhon Rannikkopuolustusosaston jäseniä, 32 henkeä, jotka osallistuivat myöskin varusmiesten vapauttamistilaisuuteen luovuttaen Rannikon Puolusta jäin Killan plaketit parhaille varusmiehille sekä lahjoittivat patteristolle haarikan kilpailtavaksi upseerien aliupseerien kesken 300 m kivääriammunnassa. Kiitoksemme lahjoituksesta. Rovajärven tykistöleiri jäi patteristolta Vaasaan muuton takia pois, mutta osallistuimme TurRtR:n järjestämään meriammuntatykistöleiriin Raumalla Rihtniemessä syyskuun lopussa. Leiri oli muuten onnistunut ja miellyttävä, mutta myrsky esti ammuntojen suunnitelmallisen suorituksen. Myrskyn hieman hellitettyä pääsi patteristo viimeisen ammuntapäivän iltapäivällä suorittamaan 3-päiväisiksi suunnitellut ammuntansa. Automarssia leirille ja takaisin kertyi yli 500 km. Verrattuna Suomenlinnaan ovat olosuhteet Vaasassa kasarmialueen kaupunkisijoituksesta huolimatta monessa suhteessa paremmat, kuten kasarmit, mutta on täällä myöskin monia vaikeuksia. Kuitenkin patteristohan on jo Suomenlinnassa joutunut monien vaikeitten ratkaisujen eteen, joten eiköhän täälläkin niistä selvitä. : Patteristoupseeri majuri A Salin on siirretty VaaRPstosta PE:aan ja majuri V O A s- pinjaakko hänen tilalleen TykK:sta pstoupseeriksi. Kapteeni S L e i j a 1 a palasi elokuun alussa takaisin patteristoon TaistKn esiupseerikurssin suorittaneena. ylennettiin yliker- Kersantti O Jokinen santiksi 1. 9. 1964. Kersantit R Virtanen, A Laulainen, E Taipale, A Kaikuaho, R Luukkonen, T Liimakka ja J Pursiainen palasivat TykKsta takaisin patteristoon kantaaliupseerien peruskurssin suorittaneina syyskuun lopulla. Kersantit H Moberg, J Saarimäki, S Honkalammi, E Jokikokko ja E Lumiaho komennettiin KAuKuun Lappeenrantaan lokakuun alussa. Kersantti J I Niemelä ja alikersantti S J Sulkakoski astuivat vakinaiseen palvelukseen VaaRPstoon lokakuun alussa. Kokelas K A E Wennerkoski palkittiin patteriston parhaana kokelaana 8. 9. 1964 sekä kersantti S I Karhu parhaana varusmiesaliupseerina. Kersantiksi ylennettiin lisäksi E K Pukki. Rannikon Puolustajain Killan plaketilla palkittiin 11. 10. 64 korpraalit S J Ekholm ja E Aalto. 10 8

SUOMENLINNAN RANNIKKOTYKISTÖ RYKMENTTI HANGON RANNIKKO- PATTERISTO TORUN RANNIKKO- TYKISTÖRYKMENTTI KOTKAN RANNIKKO- PATTERISTO Rykmentin syysleiri pidettiin Kotkan edustalla 18 25. 9 yhdessä KotRPston kanssa. Hyvän yhteistoiminnan ja yritteliään toiminnan vuoksi leiri sujui suotuisissa merkeissä. Tavallisesti tähän vuoden aikaan suunnitelmia sotkeva oikukas sääkin oli nyt koko viikon leiri johdon mielen mukainen. Niinpä tykistöammunnat onnistuivat, varsinkin raskaan osalta, erittäin hyvin. Ranskasta saatuja oppeja opiskeltiin koko lokakuun ajan ensin Parolassa ja sitten SlRtR:n alueella. Tällöin nimittäin pidettiin ensimmäinen rannikonpuolustukseen soveltuvan ohjuksen kouluttajakurssi, jonka johtajana toimi ylil T S a r i o. Rykmentistä olivat lisäksi opettajina vääp N Laiho ja kers M Hietanen sekä oppilaina ltn J Knuuttila ja ylik J Hänninen. : 23. 10.64 nimitys yli- Ltn M Peltomaa luutnantin virkaan. Ylennetty 12.7. 64 yiipursimieheksi pursim L Pitkänen, 11.9.64 ylivääpeliksi vääp T I Reinikainen, 12.7.64 vääpeliksi ylik N A Laiho, 11.9.64 vääpeliksi ylik P A Lahtinen, 12.7.64 ylikersantiksi kers A W Rajamäki, 11.9.64 ylikersantiksi kers T A Viipuri. Palveluksesta eronneet yliv L I Pelkonen 10. 9. 64 ja kers P O Ryynänen 30. 9. 64. Siirretty VaaRPstoon 1.8.64 talhoitaja J Peltola. Siirretty Pääesikuntaan Holm vääpelin toimeen. AuK:uun siirretty HelltR:sta ylik A O Ro i - ninen 1.11.64 määrättynä opetusaliupseeriksi. Palvelukseen on otettu kersantit M O Osanen ja R K Torkkeli. 115. upseerikurssin TykKssa suorittivat 3. 4. 11.7.64 yliv A A Kaunela ja ylik R K o 1 j u. Yliv Kaunela selviytyi kurssin priimukseksi. 10 Kesäkausi on kulunut patteristossa kertausharjoitusten merkeissä. Jo kesäkuussa aloitettiin useilla eri aloilla valmistelut elokuun lopulla pidettäviä harjoituksia varten. Olihan tulossa patteriston vahvuuteen verrattuna verrattain suuri kertausharjoitusjoukko. Harjoituksiin osallistui paitsi omaa henkilökuntaa myös runsaasti muista joukko-osastoista ja merivartiolaitoksesta komennettua kantahenkilökuntaa. Harjoitukset sujuivat hyvin, sillä reserviläisten suhtautuminen harjoituksiin oli kiitettävää luokkaa. Minkäänlaisia järjestyshäiriöitä ei koko kertausharjoituskautena ollut. Kantahenkilökunta oli innokkaasti koulutuksessa mukana ja antoi reserviläisille auliisti apuaan. Sää oli muina päivinä hyvä, paitsi kovapanosammuntapäivinä, jolloin kova myrsky esti ohjelman mukaiset ammunnat. Huolimatta huonosta säästä raskaalla patterilla saatiin maalilauttaan osumia. Patteristo kiittää kaikkia muualta komennettuja, sillä ilman heidän arvokasta apuaan ei kertausharjoituksia olisi voitu pitää. Ltn R J L ä h t e i n e n on 8. 6. siirretty patteristosta Laivastolippueeseen. Taloudenhoitaja Matias Köykkä on 9.11.1964 siirretty 1. luokan rahastonhoitajaksi Helsingin Laivastoasemalle. Yliv K J Orpanalle on 6. 12., pursim V Henttoselle 31. 5. ja vääp E Soinille 10. 10. myönnetty ero omasta pyynnöstään. Patteristo kiittää kaikkia patteristosta poi siirtyneitä heidän suorittamastaan työstä patteriston hyväksi. Palvelukseen on hyväksytty: 15.6. rajaylikersantti I Lahti ylikersantin toimeen, 1.7. alik H E Varis va:na kersantin toimeen, 1.9. alik P Jokela va:na kersantin toimeen ja 5. 10. alik R Puustelli va:na 1. 11.64 ylik O E kersantin toimeen. Vääp L O Hämäläinen on 20. 7. siirretty Panssarirykmentistä ja nimitetty 3. luokan sotiiasteknikon toimeen. Ylik T O Kuronen on 14. 8. siirretty Helsingin Laivastoasemalta ja nimitetty 3. luokan sotilasteknikon toimeen. Vääp E A Åkerblom on 9.11. nimitetty 2. luokan taloudenhoitajan toimeen jääden patteriston taloudenhoitajaksi. Ylik H V Voutilainen on 1.8. siirretty Pohjois-Savon Prikaatista patteristoon. Kulunut kesä on mennyt normaalin kou u- tuksen merkeissä. Koulutuksen kohokohtia ovat olleet Utössä pidetty kesäleiri ja Kuuskaja.skari Rihtniemi alueella pidetty syysleiri, joka pidettiin yhdessä vaasalaisen rt-joukkoosaston kanssa. Rykmentin 25-vuotisjuhlaa vietettiin Turussa Heikkilän kasarmilla. Rykmentti oli kokonaisuudessaan koossa paraatissa ja päiväjuhiassa. Ohjelma oli juhlapäivän arvon mukainen. Rannikkosotilaskotiyhdistyksen Turun osasto lahjoitti arvokkaan hopeisen haarikan kiertopalkinnoksi eri yksilöitten kesken kilpailtavaksi. Eri saapumiserien kotiuttamistilaisuuksissa on palkittu erilaisin tunnustuspalkinnoin Rannikon Puolustajain Killan, reserviupseeri- ja aliupseerikerhojen edustajien toimesta yksiköitten parhaiksi osoittautuneet varusmiehet. Palveluksesta ovat eronneet: Maj Lertola M, yliv T o i j o n e n E, kers Selkämö J, kers Viitanen H, sotmest Hätönen E ja ylik Renberg T. 50 vuotta ovat täyttäneet: Ylik Renberg T 10. 8. 64 ja vääp Leminen V 16. 10. 64. Siirtoja: Maj Aro J on siirretty TurPSpE:sta rykmentin huoltopäälliköksi ja kapt Virtala L rykmentin esikuntaan. Kuuskaj askarin päällikkyyden on ottanut vastaan ltn Savonheimo J, ltn S u o r a u - ma P ja ltn Huuhtanen R ovat vaihtaneet tehtäviä Utön ja Janhuan KoulPrin päällikkönä. Ylik Puikkonen A on nimitetty 3 lk sotilasteknikoksi ja siirtynyt KotRPstoon. Ylennyksiä: Lääkmaj Vuori M lääkevkksi Yliv Suominen T sotilasmestariksi Vääp Hyvönen V ylivääpeliksi Ylik Koskinen T vääpeliksi Kers L, o u h i mies V-P vänrikiksi Eri kursseja ovat suorittaneet: Kanta-aliupseerien peruskurssin kersantit Helle, Koivusaari, Kuusamo, Sipponen, joista kers Koivusaaari rt-linjan parhaana. Sotmest Peltonen ja kers Louhimies ovat suorittaneet RUK:n kurssin 115 rt-linjan Tykistökoulussa. Yliluutnantit Kavela H ja Friberg K komennettu Tykistökoulun kapteenikurssille. Kapt Nurmi V on siirtynyt turvaamaan kyproslaisten oloja YK:n Suomen Pataljoonassa. Merkittävimpiä tapahtumia Patteriston alueella oli SlRtR:n ja KotRPston yhteinen syysleiri syyskuun lopulla. Leirillä vierailivat sekä 3. D:n komentaja kenrl J Järventaus että tykistön tarkastaja R Hirva, joka samalla jakoi Patteristolle kesäisten kouluammuntojen kiertopalkinnot. Huolimatta sään oikutteluista saatiin yhteistoiminta sujumaan melko mukavasti. Melko suoraan oman leirin päätyttyä siirtyikin lähes koko pston henkilöstön Etelä-Suomen syyssotaharjoitukseen Kouvola Iitti tienoille. Elokuun puolessa välissä pidettiin Kotkassa Kymenlaakson messut, joilla Puolustusvoimain näyttelyosaston järjestelyistä vastasi KotRPsto. Näyttelyosaston lisäksi suoritettiin messujen aikana taistelunäytös samoinkuin NL:n laivasto-osasto suoritti vierailun Kotkaan antaen nekin lisäjärjestelyjä patteristolle. Urheilurintamalla on yritetty muutoinkin kuin lomia myöntämällä. Pston jalkapallojoukkue voitti nimittäin 3.D:n mestaruuden ja sijoittui Puolustusvoimain mestaruuskilpailuissa kolmanneksi. palvelukseen otettu: tutkateknikko Puikkonen A kersantti Leppänen J Kersantti Nurminen P kers Torkkeli M kers Vuosalmi K KadK:n siirtynyt vänrikki Federly S vänrikki Haapanen E vänrikki Riikonen J Eläkkeelle lähtenyt vääpeli Iiii E Ylennyksiä saaneet vääpeli Taskinen V 6. 8. Ylikersantti Jukkara M 6. 8. 11

Sario, T hrottj aden jälkeen pidettiin'"'kepäivään, 'I Ösäkausi pitkine linnakekausineen on jälsaaristoristeily! jolloin olimmfe, leery^ejhitse. 115. upseerikurssi suoritti puoli- femimvigräina. Suurkiiiyinfiti) ÄtoisffPkuukautta kestävän harjoituksensa Mies- fteojcsel/! JiSRas kotirafacpelu tansk^jais^feri i Rysäkari Kytö alueella. Näissä /Tkfsmri frifö^ernngefi^ M^&^lstQgruppÄi, 16^/ kapteenikurssin johtamissa harjoituksissa kanssa suoritettiin syyskuun viimeisenä lau-~" saavutettiin hyvin tyydyttävät tulokset. antaina. Ottelu käsitti 20 ls. makuulta 50 4. 7. päättyi 16. kapteenikurssi ja 10. 7. m:n matkalta. Osanottajia sai kummaltakin 115. upseerikurssi. Upseerikurssin priimukseksi osapuolelta olla enintään 15, joista 10 parhaan tulos otettiin huomioon joukkue tulosta laskettaessa. selviytyi ups.kok ylivääpeli A K a u n e - 1 a SlRtR:stä ja varusmiespriimukseksi upseeri- Tällä kertaa Skyttegruppe katkaisi kok K Wenner koski VaaRPsto:sta. Johtorenkaan jo kolme vuotta jatkuneen voittojen sarjan. Eräiden yhteensattumien, sairasden peruskurssin II jakso ja sen priimukseksi Samoin on ehtinyt loppua kanta-aliupseereitumisten yms. takia ei Johtorengas saanut kokoon kaikkia parhaita ampujiaan, mutta suur- Kesällä toimeenpantiin myös mittausupsee- selviytyi kers Koivusaari. tahan onkin ennenkaikkea "jalo kilpa". Joukkuetulokset: 1) Skyttegruppe 1736 pistettä, 2) Johtorengas 1729 pistettä. Parhaat mieskohtaiset tulokset: 1) Erkki Virtala, J-s 195 pistettä, 2) Anders Elgind, Sk. 193, 3) Jens Rasmussen, Sk. 193, 4) Veikko Siren, J-s 188, 5) Leo Stitz, Sk. 184, 6^ Olavi Heikkilä, J-s 178, 7) Willy Hansen, Sk. 176, 8) F. Holm-Knudsen, Sk. 175, 9) Pentti Tiivola, J-s 173, 10) Bjarne Christensen, Sk. 173 pistettä. Lokakuussa oltiin kuntomarssilla Herttoniemessä ja ympäristössä, pidettiin tiedotustilaisuus MeriSK:n upseerioppilaille ja oltiin mukana Kranaatinheitinosaston järjestämässä yhteistoimintaillassa Katajanokan upseerikerholla. Siellä jaettiin mm. palkinnot ns. Kolmen Kerhon keväisestä ampumaottelusta. Tulihan niitä meikäläisillekin. Marraskuu aloitettiin tekemällä excursio Oy Philips Ab:n uuteen varastoon Kilossa. Isäntäväkeä edusti mm. rahastonhoitajamme & kerhomestarimme Matti Jäntti. Tässä kuussa on lisäksi tarkoitus käydä kuntomarssilla yhtenä sunnuntaina ja pitää kerhoilta Suomenlinnan upseerikerholla 18. 11. Esitelmöitsijäksi on lupautunut ye-ev R Aaltonen. Aiheena on "Maihinnousukaluston kehityksen vaikutus rannikkopuolustukseen." RtUY:n vuosikokous marras-joulukuun vaihteessa on tietenkin myös ohjelmassamme. I STOKOULU reiden kertausharjoituskurssi, johon osallistui 6 reserviupseeria. Tällä hetkellä opiskelee koululla 49. Kadettikurssin aselaji jakso sekä 116. upseerikurssi. Kadetit ja upseerioppilaat suorittavat marraskuun puolessa välissä yhteisen tykistöharjoituksen Miessaaren alueella. 17. kapteenikurssi astui opinahjoon marraskuun alussa. Rtosaston johtaja evl Osmo Saari siirtyi eläkkeelle 5. 9. 1964. Uudeksi Rtosaston johtajaksi on määrätty evl P Elomaa. RANNIKON PUOLUSTAJA RtUY:n ja Rannikon Puolustajain Killan tiedotuslehti n:o 3/64 Päätoimittaja: ev V V u o r e 1 a, Vaasa, VaaRPsto Levikki: n 1200 kpl Toimittajat: kapt. M Lappalainen. Helsinki, P1M ja Itn P U s k i, Suomenlinna, TykK (MeriSK) Helsinki 1958. Maalaiskuntien Liiton Kirjapaino.