Suomen saaristo- ja vesistömatkailusta

Suomen saaristo- ja vesistömatkailusta eurooppalainen vetovoimatekijä Saaristo- ja vesistömatkailun esiselvityshankkeen loppuraportti Alueiden kehittäminen SISÄASIAINMINISTERIÖN JULKAISUJA 6/2005

SISÄASIANMINISTERIÖ Alueiden kehittäminen ISSN: 1236-2840 ISBN: 951-734-821-7 Paino: Sisäasiainministeriön monistamo, Helsinki 2005 2

Suomen saaristo- ja vesistömatkailusta eurooppalainen vetovoimatekijä Saaristo- ja vesistömatkailun esiselvityshankkeen loppuraportti Finlands skärgårds- och insjöturism utvecklas till europeisk attraktionsfaktor Slutrapport för förstudieprojekt om skärgårds- och insjöturismen Saaristoasiain neuvottelukunta Skärgårdsdelegationen Sisäasiainministeriö 2005 Inrikesministeriet 2005 3

4

SISÄASIAINMINISTERIÖ KUVAILULEHTI Julkaisun päivämäärä 15.2.2005 Tekijät (toimielimestä, toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Saaristoasiain neuvottelukunta Puheenjohtaja, kansanedustaja Mikaela Nylander Pääsihteeri, neuvotteleva virkamies Jorma Leppänen Julkaisun laji Raportti Toimeksiantaja Valtioneuvosto Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi (myös ruotsinkielisenä) Suomen saaristo- ja vesistömatkailusta eurooppalainen vetovoimatekijä Finlands skärgårds- och insjöturism utvecklas till europeisk attraktionsfaktor Julkaisun osat Tiivistelmä Saaristoasiain neuvottelukunta toteutti 2004-2005 saaristo- ja vesistömatkailualueiden ja -yritysten yhteistyötä edistävän esiselvitysprojektin. Hanke perustui valtioneuvoston 19.5.2004 hyväksymään periaatepäätökseen saariston kehittämisestä. Periaatepäätöksen mukaan Suomen saaristo- ja vesistömatkailusta kehitetään eurooppalainen vetovoimatekijä. Vastaava esitys sisältyi valtakunnalliseen saaristo-ohjelmaan, joka valmistui 2003. Hankkeen tavoitteena oli luoda pohjaa Suomen saaristo- ja vesistömatkailuyritysten yhteistyötyön, tuotekehityksen ja yhteismarkkinoinnin tehostamiselle. Hanke toteutettiin yhteistyössä matkailun valtakunnallisten, maakunnallisten ja seudullisten toimijoiden kanssa. Saaristomatkailun verkostoitumisen esiselvityshanke loi haastatteluin, tilastoaineistoin ja kirjallisin lähtein kuvan saaristo- ja vesistömatkailun edellytyksistä ja nykytilasta maakunnittain ja sektoreittain. Projekti järjesti saaristo- ja vesistömatkailun kehittämisseminaarin 15.2.2005 Vene05Båt messujen yhteydessä Helsingissä. Seminaarin avasi alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen. Projekti kannustaa Suomen saaristo- ja vesistömatkailun toimijoita laajoihin kansallisiin saaristo- ja vesistömatkailun yhteistyö- ja kehittämishankkeisiin ja alueelliseen verkostoitumiseen. Saarista, järvistä ja joista voidaan luoda vahvoja vetovoimatekijöitä luomalla matkailullisia tuotteita niiden ympärille. Saaristoasiain neuvottelukunta tulee projektin esityksen mukaan organisoimaan alueiden ja sektoreiden verkostoitumistyötä tukemaan saaristo- ja vesistömatkailun kehittämisen jatkoprojektin 2005-2006 tehdyn esiselvityksen pohjalta. Jo nyt monet maan suurimmista matkailukohteista ja -tapahtumista tukeutuvat vesistöisyyteen ja saaristoisuuteen. Suomen fyysiset edellytykset kehittää saaristo- ja vesistömatkailua ovat erinomaiset. Suomi on maailman vesistöisin maa, Euroopan suurimpia saaristomaita ja Euroopan suurin veneilymaa. Maassa on 76 000 saarta (yli puoli hehtaaria), 53 000 km 2 merialueita, 56 000 järveä (yli hehtaari) ja 33 000 km 2 sisävesiä, 647 jokea ja 314.000 km rantaviivaa. Rekisteröityjä moottoriveneitä on lähes 200 000 (2004). Myös maan vähiten vesistöisissä ja saaristoisissa maakunnissa on paljon vettä ja saaria Euroopan alueisiin ja jopa maihin verrattuna. Avainsanat (asiasanat) Saaristo- ja vesistömatkailu, saariston kehitys Muut tiedot Julkaisun verkkoversion ISBN-numero on 951-734-821-5 Sarjan nimi ja numero Sisäasiainministeriön julkaisu 6/2005 Kokonaissivumäärä 106 Jakaja Alueiden ja hallinnon kehittämisosasto Kieli Suomi, tiivistelmä ruotsiksi ISSN 1236-2840 Hinta 20 + alv Kustantaja Sisäasiainministeriö ISBN 951-734-820-7 Luottamuksellisuus Julkinen

INRIKESMINISTERIET PRESENTATIONSBLAD Utgivningsdatum Rapport Författare (uppgifter om organet: organets namn, ordförande, sekreterare) Skärgårdsdelegationen Ordförande, riksdagsledamot Mikaela Nylander Generalsekreterare, konsultative tjänstemannen Jorma Leppänen Typ av publikationen Statsrådet Uppdragsgivare Inrikesministeriet Datum för tillsättandet av organet Publikation (även den finska titeln) Suomen saaristo- ja vesistömatkailusta eurooppalainen vetovoimatekijä Finlands skärgårds- och insjöturism utvecklas till europeisk attraktionsfaktor Publikationens delar Referat Skärgårdsdelegationen genomförde 2004-2005 ett förstudieprojekt för främjande av samarbete mellan områden och företag med anknytning till skärgårds- och insjöturismen. Projektet baserade sig på statsrådets principbeslut av den 19.5.2004 om utvecklande av skärgården. Enligt principbeslutet skall turismen med inriktning på skärgård och vattendrag utvecklas till en europeisk attraktionsfaktor. Ett liknande förslag fanns med i det nationella skärgårdsprogrammet som blev klart 2003. Projektets mål var att lägga grunden för ett samarbete mellan företag inom skärgårds- och insjöturism, effektivera produktutvecklingen och den gemensamma marknadsföringen. Projektet genomfördes i samarbete med aktörer inom turismen på riks-, landskaps- och regionalnivå. Förstudieprojektet för nätverksbygge inom skärgårdsturismen skapade med hjälp av intervjuer, statistikmaterial, skriftliga källor och analyser en bild av skärgårds- och insjöturismens fysiska förutsättningar och nuläge enligt landskap och sektor. Projektet arrangerade ett utvecklingsseminarium för skärgårds- och insjöturism i samband med mässan Vene o5 Båt i Helsingfors 15.2.2005. Seminariet öppnades av region- och kommunminister Hannes Manninen. Projektet sporrar aktörerna inom Finlands skärgårds- och insjöturism att delta i brett upplagda nationella samarbets- och utvecklingsprojekt inom skärgårds- och insjöturismen och i den regionala nätverksbildningen. Öar, sjöar och älvar kan utvecklas till starka attraktionsfaktorer genom att gångbara turismprodukter tas fram kring dem. Skärgårdsdelegationen kommer enligt projektförslaget att organisera nätverksbygget mellan områdena och sektorerna i syfte att stödja utvecklande av turismen kring skärgård och vattendrag utgående från förutredningen från det uppföljande projektet 2005-2006. Redan nu är många av vårt lands största turistmål och turistevenemang inriktade på vattendrag och skärgård. De fysiska förutsättningarna för Finland att utveckla skärgårds- och insjöturismen är utmärkta. Finland är världens vattenrikaste land, en av Europas största skärgårdsnationer och Europas största land i fråga om fritidsbåtsturismen. Finland har 76 000 öar (över en halv hektar), 53 000 km 2 havsområden, 56 000 sjöar (över en hektar) och 33 000 km 2 sjöar, 647 älvar och 314 000 km strandlinje. Antalet registrerade motorbåtar är ungefär 200.000 (2004). Även i landets minst vattenrika och skärgårdsrika landskap finns gott om vattendrag och öar jämfört med europeiska områden och även länder. Nyckelord Skärgårds- och insjöturism, skärgårdens utveckling Övriga uppgifter ISBN-numret för publikationens nätversion är 951-734-821-5 Seriens namn och nummer Inrikesministeriets publikation 6/2005 Sidoantal 106 Språk Finska, resumé på svenska Distribution Avdelningen för utveckling av regioner och offentlig förvaltning ISSN 1236-2840 Pris 20 + moms Förlag Inrikesministeriet ISBN 951734-820-7 Sekretessgrad Offentlig

Sisällysluettelo TIIVISTELMÄ... 9 SAMMANFATTNING... 14 1 TAUSTA... 19 2 SUOMI SAARISTO- JA VESISTÖMAANA... 21 2.1 Saaret... 21 2.2 Merialueet... 21 2.3 Järvet... 21 2.4 Joet... 22 2.5 Rantaviiva... 22 3 SAARISTO- JA VESISTÖMATKAILU EUROOPASSA... 24 3.1 Saaristomatkailu merialueilla... 24 3.2 Joki- ja järvimatkailu... 25 4 SAARISTO- JA VESISTÖMATKAILU SUOMESSA... 26 4.1 Saaristo- ja vesistömatkailu sektoreittain... 26 4.1.1 Vesistöihin tukeutuva majoitus- ja ravitsemustoiminta...26 4.1.2 Vesistöihin tukeutuvat ohjelmapalvelut...27 4.2 Saaristo- ja vesistömatkailu maakunnittain... 35 4.2.1 Etelä-Karjala... 35 4.2.2 Etelä-Pohjanmaa... 37 4.2.3 Etelä-Savo... 38 4.2.4 Itä-Uusimaa... 41 4.2.5 Kainuu... 42 4.2.6 Kanta-Häme... 44 4.2.7 Keski-Pohjanmaa... 45 4.2.8 Keski-Suomi... 46 4.2.9 Kymenlaakso... 48 4.2.10 Lappi... 50 4.2.11 Pirkanmaa... 51 4.2.12 Pohjanmaa... 53 4.2.13 Pohjois-Karjala... 55 4.2.14 Pohjois-Pohjanmaa... 57 4.2.15 Pohjois-Savo... 58 4.2.16 Päijät-Häme... 61 4.2.17 Satakunta... 62 4.2.18 Uusimaa... 64 4.2.19 Ahvenanmaa... 66 4.2.20 Varsinais-Suomi... 67 5 KEHITTÄMISESITYKSET... 71 LIITTEET... 73 1) Saaret maakunnittain... 74 2) Sisävesien vesistöalat maakunnittain... 75 3) Kaksikymmentä merialueiden suurinta saarta... 76 4) Kaksikymmentä sisävesien suurinta saarta... 77 5) Rantaviiva maakunnittain (km)... 78 6) Eurooppalainen järvitietokanta... 79 7) Vapaa-ajan asunnot ja asukkaat maakunnittain... 87 8) Lossit ja lautat yleisillä teillä maakunnittain 2004... 88 9) Suomen yksityistielossit 2005... 89 10) Merenkulkuhallituksen yhteysalukset Turun sekä Kymenlaakson saaristoissa... 90 11) Kotimaan henkilöliikenteen alukset maakunnittain vuonna 2003... 91 12) Rekisteröidyt veneet maakunnittain vuonna 2004... 92 13) Vapaa-ajan kalastajat asuin- ja kalastusmaakunnittain vuonna 1997... 93 14) Suomen kalamarkkinatapahtumia 2004 ja 2005... 94 7

Innehåll TIIVISTELMÄ..... 9 SAMMANFATTNING.... 14 1. BAKGRUND... 19 2. FINLAND, ETT LAND MED SKÄRGÅRD, SJÖAR OCH VATTENDRAG... 21 2.1 Öar... 21 2.2 Havsområden... 21 2.3 Sjöar... 21 2.4 Älvar... 22 2.5 Strandlinjen... 22 3. SKÄRGÅRDS- OCH INSJÖTURISMEN I EUROPA... 24 3.1 Skärgårdsturismen på havsområdena... 24 3.2 Turismen vid älvar och sjöar... 25 4. SKÄRGÅRDS- OCH INSJÖTURISMEN I FINLAND företag, produkter, samarbete, presentationer... 26 4.1 Skärgårds- och insjöturismen enligt sektor... 26 4.1.1 Inkvarterings- och restaurangverksamhet baserad på skärgård, sjöar och... vattendrag... 26 4.1.2 Programservice baserad på skärgård, sjöar och vattendrag... 27 4.2.Skärgårds- och insjöturismen enligt landskap... 35 4.2.1 Södra Karelen... 35 4.2.2 Södra Österbotten... 37 4.2.3 Södra Savolax... 38 4.2.4 Östra Nyland... 41 4.2.5 Kajanaland... 42 4.2.6 Egentliga Tavastland... 44 4.2.7 Mellersta Österbotten... 45 4.2.8 Mellersta Finland... 46 4.2.9 Kymmenedalen... 48 4.2.10 Lappland... 50 4.2.11 Birkaland... 51 4.2.12 Österbotten... 53 4.2.13 Norra Karelen... 55 4.2.14 Norra Österbotten... 57 4.2.15 Norra Savolax... 58 4.2.16 Päijänne-Tavastland... 61 4.2.17 Satakunta... 62 4.2.18 Nyland... 64 4.2.19 Åland... 66 4.2.20 Egentliga Finland... 67 5. UTVECKLINGSFÖRSLAG... 71 BILAGOR... 73 Bilaga 1. Öar enligt landskap... 74 Bilaga 2. Insjöarnas vattenarealer enligt landskap... 75 Bilaga 3. De tjugo största öarna i havsområdena... 76 Bilaga 4. De tjugo största öarna i insjöarna... 77 Bilaga 5. Strandlinjen enligt landskap (km)... 78 Bilaga 6. Europeisk databas över sjöar... 79 Bilaga 7. Fritidsbostäderna och de fritidsboende enligt landskap... 87 Bilaga 8. Färjor på allmänna vägar enligt landskap 2004... 88 Bilaga 9. Färjor på enskilda vägar i Finland 2003... 89 Bilaga 10. Sjöfartsstyrelsens förbindelsebåtar i Åbo skärgård och Kymmene-... dalens skärgård år 2004... 90 Bilaga 11. Fartyg i inrikes persontrafik år 2003... 91 Bilaga 12. Registrerade båtar enligt landskap år 2004... 92 Bilaga 13. Fritidsfiskare enligt boningsort och fiskelandskap år 1997... 93 Bilaga 14. Fiskmarknadsevenemang i Finland 2004 och 2005... 94 8

TIIVISTELMÄ Tausta Saaristoasiain neuvottelukunta toteutti 2004-2005 yhteistyökumppaneiden kanssa saaristo- ja vesistömatkailualueiden ja -yritysten yhteistyötä edistävän esiselvitysprojektin. Hanke perustui valtioneuvoston 19.5.2004 hyväksymään periaatepäätökseen saariston kehittämisestä. Periaatepäätöksen mukaan Suomen saaristo- ja vesistömatkailusta kehitetään eurooppalainen vetovoimatekijä. Vastaava esitys sisältyi valtakunnalliseen saaristo-ohjelmaan, joka valmistui 2003. Hankkeen tavoitteena oli luoda pohjaa Suomen saaristo- ja vesistömatkailuyritysten yhteistyötyön, tuotekehityksen ja yhteismarkkinoinnin tehostamiselle. Hanke toteutettiin yhteistyössä matkailualan toimijoiden kanssa. Hanketta koskeviin kokouksiin, joissa käsiteltiin projektin tavoitteita ja sisältöä, osallistui ministeriöiden, MEK:n, matkailun alue- ja sektoriorganisaatioiden, vesistömatkailuprojektien, maakuntien, kuntien ja kansalaisjärjestöjen edustajia. Hankkeen konsulttina toimi suunnittelutoimisto Projektori. Vaikka hankkeen loppuraportin tietoaineisto on ollut laajalti ja useaan kertaan tarkistettavana, voi tiedoissa olla epätarkkuuksia ja puutteita. Projektin sisältö Saaristomatkailun verkostoitumisen esiselvityshanke loi haastatteluin, tilastoaineistoin, kirjallisin lähtein ja analyysein kuvan saaristo- ja vesistömatkailun fyysisistä ja kysynnällisistä edellytyksistä ja nykytilasta maakunnittain ja sektoreittain. Tuloksena olivat muun muassa maakunnittaiset saaristo- ja vesistömatkailutaulukot. Projekti luo pohjan saaristo- ja vesistömatkailun kehittämiselle ja yritysten verkottumiselle alueellisesti ja valtakunnallisesti. Hanke lisää omalta osaltaan saaristo- ja vesistömatkailutuotteiden tunnettavuutta tiedotustoiminnan ja tulosten raportoinnin kautta. Projekti järjesti saaristo- ja vesistömatkailun kehittämisseminaarin 15.2.2005 Vene05Båt messujen yhteydessä Helsingissä. Seminaarin avasi alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen. Helsingin venemessut ovat itsessään suuri saaristo- ja vesistömatkailutapahtuma 90.000 kävijöineen. Projektin raportti sisälsi esityksiä Suomen saaristo- ja vesistömatkailun kehittämiseksi. Saaristo- ja vesistömatkailulla Suomessa hyvät fyysiset edellytykset Suomen fyysiset edellytykset kehittää saaristo- ja vesistömatkailua ovat erinomaiset. Suomi on maailman vesistöisin maa ja Euroopan suurimpia saaristomaita. Maassa on 76 000 saarta (yli puoli hehtaaria), 53 000 km2 merialueita, 56 000 järveä (yli hehtaari) ja 33 000 km 2 sisävesiä, 647 jokea ja 314.000 km rantaviivaa. Euroopan mailla on 9

yleensä murto-osa Suomen rantaviivasta, joka lisäksi on monipuolisesti hyödynnettävissä esim. Norjan vuonojen ja järvien jyrkkiin kalliorantoihin tai valtamerten suurten vuorovesivaihteluiden rantoihin verrattuna. Suomen saarista yli puolet sijaitsee järvissä ja joissa. Suomen saaristoisimpia ja vesistöisimpiä maakuntia ovat Ahvenanmaa, Varsinais- Suomi, Etelä-Savo ja Lappi. Myös pienimmissä saaristo- ja vesistömaakunnissa on runsaasti saaria ja vesistöjä verrattuna yleensä Euroopan muihin maihin kokonaisuudessaan. Etelä-Pohjanmaalla, Hämeessä ja Keski-Pohjanmaalla on 500-600 saarta. Suuressa eurooppalaisessa saaristomaassa Tanskassa saaria on 500, Kreikassa 1400. Suurjärvien määrässä Suomi on Euroopassa omaa luokkaansa ja lyö mm kovan kilpailijansa Ruotsin. Fyysisiin edellytyksiin kuuluvat myös luonnonolojen vakaus ja vaihtelevat vuodenajat. Ympäristö on kansainvälisesti ottaen puhdasta. Itämereen aikojen kuluessa saatetut ravinteet ja niiden aika ajoin aiheuttamat leväkukinnat ovat kuitenkin uhkatekijä matkailun kehitykselle. Suomi tarjoaa omille sekä ulkomaalaisille matkailijoille luonnon olojen puolesta ja muutoinkin turvallisen ympäristön kokea kesän lämpö, syksyn ruska, talven lumi ja jää sekä kevään valo laajoilla saaristo- ja vesistöalueilla. Lumi ja jää ovat Suomen saaristomatkailun vetovoimatekijöitä. Leudot talvet viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat tosin heikentäneet tämän vahvuuden hyödyntämistä eteläisessä Suomessa. Suomen suurimmilla saaristo- ja vesistöalueilla on yhteiskunnan järjestämää vesiliikennettä. Suomessa on 43 matkailullisesti vetovoimaista yleisten teiden maantielauttaa ja 21 yksityistielossia. Maan suurimmalla saaristoalueella Turun saaristossa sekä Kotkan, Pyhtään, Porvoon ja Tammisaaren saaristossa liikennöi vuonna 2004 19 merenkulkulaitoksen omaa tai rahoittamaa yhteysalusta. Siltoja Suomessa on 12 000. Rekisteröityjä kotimaan henkilöliikenteen aluksia oli vuonna 2004 261. Sisävesi- ja rannikkolaivaliikenne on matkailusesonkina merkittävää. Suomen Perinnepurjelaivat ry:n jäsenillä on 21 perinnepurjelaivaa. Suomen saaristo- ja vesistömatkailu jo nyt merkittävää Saaristoalueet ovat kaikkialla maailmassa vetovoimaisimpia matkailualueita. Suomessa Ahvenanmaa (1,8 miljoonaa matkailijaa), Helsinki (lähes 2 miljoonaa saaristomatkailijaa) ja Turun saaristo ovat edenneet muita alueita pidemmälle saaristomatkailun kehittämisessä. Monet majakka- ja linnakesaaret ovat saaneet jo suuren suosion rannikolla. Suurilla vesistöalueilla ja joilla on puolestaan monenlaista vesistöihin tukeutuvaa matkailutoimintaa. Suomen monet vetovoimaisimmat matkailukohteet, kuten Helsingin Suomenlinna (700 000 matkailijaa), Korkeasaari (500 000 kävijää) ja Seurasaari, Naantalin Muumimaailma (200 000 kävijää), Kalajoki (miljoona kävijää), Olavinlinna (200 000 kävijää, joista 60 000 oopperajuhlien aikaan), Lieksan Koli (120 000 kävijää) ja Ruunaankosket (100 000 kävijää), Imatrankoski (60 000 katsojaa) ja Tervon Lohimaa (100.000 kalastajaa) ja Lapin Tenojoki ja muut matkailukalastuskohteet tukeutuvat saaristoisuu- 10

teen tai vesistöisyyteen. Oulujärven Manamansalon saarella käy 60 000 matkailijaa ja kaukana ulkosaaristossa sijaitsevalla Bengskärin majakkasaarellakin 15 000. Saaristomatkailu perustuu usein paitsi vesistöluontoon, kalastukseen ja vesillä ja jäällä liikkumiseen myös kulttuuriin ja urheiluun. Saaristo ja vesistöteemaa edustavista tapahtumista mainittakoon maan 50 kalamarkkinatapahtumaa, joissa käy miljoona ihmistä. Suurimmassa soututapahtumassa Sulkavan souduissa Partalansaaren ympäri soutaa vuosittain 10 000 soutajaa. Talvisia tapahtumia ovat sadat pilkkitapahtumat, joista suurin ja samalla maailman suurin on ollut Miljoonapilkki Töysän kunnan Tuurin kylässä (10.000 kävijää). Jään lisääntyvää hyödyntämistä vahvuutena edustavat mm kansainvälinen Finnish Ice Marathon-luistelutapahtuma Kuopiossa, Juväskylän luistelutapahtuma (3.500-5000 luistelijaa) ja Rantasalmen Järvisydän-saaristomatkailuverkoston tapahtuma. Kulttuuritapahtumista mainittakoon Kotkan meripäivät, Baltic Jazz Dragsfjärdissä, Korpo Jazz, Volter Kilpi-päivät Kustavissa ja Ooppera Nilsiän Aholansaaressa Tahkovuoren lähellä. Saaristossa on siten monenlaisia tapahtumia. Vesistöteemaa edustavista keskuksista mainittakoon Metsähallituksen pitämät lukuisat edustavat luontokeskukset suurine kävijämäärineen vesistöisten kansallispuistojen ja retkeilyalueiden yhteydessä, Turun Merikeskus Forum Marinum (70.000 kävijää), Kotkan suurakvaario Maretarium (60.000 kävijää), Porin Reposaareen Merimesta ja Korppoon Korppoströmin saaristokeskus. Sisävesi- ja rannikkoristeilylaivamatkailu (miljoona matkustajaa), veneily (700 000 venettä), kalastusmatkailu (1.2 miljoonaa vapaa-ajan kalastajaa) ja vuokramökkimatkailu ovat saaristo- ja vesistömatkailun tunnetuimpia osia. Suomi on Euroopan veneilyvaltaisin maa. Lähes puolet suomalaisista liikkuu vesillä vähintään kerran vuodessa. Matkaveneilyä harrastaa 10 % suomalaisista. Rekisteröityjä moottoriveneitä oli vuonna 2004 196 535. Suomen Veneilyliiton ja Suomen Purjehtijaliiton rekistereissä on yhteensä 18 000 venettä, joista valtaosa on asuttavia matkaveneitä. Veneiden vuokrausta harjoittavia yrityksiä tarvitaan lisää. Maassa on rannikolla 400 käyntisatamaa ja sisävesistöissä noin 730 käyntisatamaa. Vapaa-ajan asuminen eli omistusmökkeily on pääsääntöisesti osa ihmisten kokonaisasumisesta, mutta sitä voidaan tarkastella myös matkailun näkökulmasta. Suomen 465 000 vapaa-ajan asunnolla on 1,8 miljoonaa säännönmukaista käyttäjää, joista ulkokuntalaisia noin kaksi kolmasosaa. 85 % mökeistä sijaitsee rannoilla. Omistusmökillä ollaan vuoden aikana keskimäärin 80 vuorokautta ja käyttö on kasvussa. 230 kunnassa on vähintään 1000 ulkokuntalaista mökkiläistä tai ulkokuntalaisten mökkiläisten määrä on vähintään kolmannes kunnan asukasluvusta. Omistusmökkeilyyn (uudisrakentamiseen, korjaukseen, varustetason nostoon, päivittäistavaroiden ja muiden tavaroiden ja palvelujen hankintaan sekä matkoihin) käytetään vuodessa lähes 3 miljardia euroa. Vuokramökeistä (n. 12 000) valtaosa sijaitsee rannoilla. Omistusmökkiläiset ja vuokramökkiläiset ovat matkailupalvelujen merkittäviä käyttäjiä. Saaristo- ja vesistömatkailun tunnuslukujen valossa Helsingillä ja monilla maakunnallisilla ja muilla keskuksilla on keskeinen asema risteilyalusten, veneilijöiden, mökki- 11

läisten, kalastusmatkailijoiden ja muiden saaristossa liikkuvien lähtöpaikkoina. Keskuksilla on myös tärkeä asema muualta tulevien kotimaisten ja ulkomaisten matkailijavirtojen ohjaajana saaristo- ja vesistöalueille. Saaristo- ja vesistömatkailun kehittämisessä tarvitaan hyvää kaupunkien ja maaseudun vuorovaikutusta, joka hyödyttää molempia. Saaristopolitiikan tavoitteena on saada saaristo- ja vesistömatkailusta riittävästi hyötyjä saaristolaissa tarkoitetuille maaseutumaisille saaristo- ja vesistöalueille ja turvata niiden tasapainoinen kehitys. Saaristo- ja vesistömatkailuyritykset ja tapahtumat ovat enemmän tai vähemmän yhteistoiminnassa matkailun muihin toimijoihin omilla alueillaan ja sektoreillaan. Yhteistyön kehittäminen muiden saaristo- ja vesistömatkailuyritysten ja tapahtumien kanssa on välttämätöntä tuotteiden laadun parantamiseksi ja tarjonnan laajentamiseksi sekä kunnon markkinoinnin aikaansaamiseksi, mikäli saaristo- ja vesistömatkailusta halutaan kehittää eurooppalainen vetovoimatekijä. Kehittämistoiminta Saaristomatkailun kehittämistä on pohdittu valtakunnallisesti aiemmin 1992 mm Saaristoasian neuvottelukunnan saaristomatkailuprojektissa (Matkailun koulutus- ja kehittämiskeskus) ja rannikkomaakuntien lukuisissa projekteissa. Tällä hetkellä saaristo- ja vesistömatkailun kehittämisen kannalta tärkeässä asemassa on MEKin valtakunnallinen, ulkomaille suunnattu kesämatkailun kehittämis- ja markkinointiprojekti sekä kotimaan alueellisista toimijoista The Thousand Lakes-hanke Järvi-Suomessa ja Turun, Ahvenanmaan ja Tukholman saariston käsittävät Interreg-hankkeet, Merenkurkun yhteistyötä koskeva Interreg-hanke sekä Helsingin kaupungin saaristomatkailun kehittämistyö. Vesistömatkailun kehittämistä on mietitty viime aikoina mm Joensuun Yliopiston Savonlinnan Koulutus- ja kehittämiskeskuksen hallinnoimassa Vesistömatkailuprojektissa 2001-2003 ja jo sitä ennenkin Matkailun verkostoyliopiston työssä 1990-luvulla. Veneilyn, melonnan, laivamatkailun, mökkeilyn, vuokramökkeilyn, kalastusmatkailun ja muidenkin vesistömatkailun sektoreiden kehittämisestä on tehty lukuisia projekteja eri tasoilla. Keski-Suomessa on vuonna 2005 käynnissä vesistömatkailuprojekti. Kehittämisesitykset 1. Viitaten pääministeri Matti Vanhasen hallituksen periaatepäätökseen kehittää saaristo- ja vesistömatkailusta eurooppalainen vetovoimatekijä tavoitteena on lisätä saaristo ja vesistömatkailua kansallisella, maakunnallisella, seudullisella ja kunnallisella tasolla tukemalla saaristo- ja vesistömatkailun jo toimivia tahoja, selvittämällä nykyistä tuotetarjontaa ja kysyntää sekä edistämällä uusien verkostojen syntymistä, niiden tuotekehittämistä, liiketoimintaosaamista ja markkinointia kysyntään liittyvien teemojen pohjalta. Yrityksiä kannustetaan luomaan sektorikohtaisia verkostoja ratkaisemaan kapasiteettiongelmia ja ristiinverkostoitumaan eri sektorien kesken tuotekokonaisuuksien luomiseksi. 12

2. Toimijoita kannustetaan laajoihin alueellisiin ja kansallisiin saaristo- ja vesistömatkailun yhteistyö- ja kehittämishankkeisiin. 3. Saaristo- ja vesistömatkailun sektorikohtaista verkostoitumista edistetään siten, että tuetaan niiden kattojärjestöjä ja muita toimijoita tekemään selvityksiä verkostoitumisen kehittämistarpeista. Tarjonnan kehittämiseksi kannustetaan järjestöjä ja muita toimijoita tutkimaan mahdollisuuksia luoda matkailullista merkitystä omaavia tapahtumia ja tuotteita sekä kansainvälistämään olemassa olevia kehittyneimpiä tapahtumia. 4. Saaristoasiain neuvottelukunta organisoi jatkoprojektin 2005-06 tukemaan alueiden ja sektoreiden verkostoitumistyötä saaristo- ja vesistömatkailun kehittämiseksi. Kehittämistyössä pyritään luomaan uusia ja hyödyntämään olemassa olevia matkailureittejä sekä huomioimaan niiden varrella oleva palvelutarjonta matkailun suunnittelussa. Edistetään saaristo- ja vesistömatkailun väline- ja varustevuokrauksen kehittymistä ja verkostoitumista yhdessä alan valmistajien, välinehuoltajien jne. kanssa. 13

SAMMANFATTNING Bakgrund Skärgårdsdelegationen genomförde 2004 2005 tillsammans med olika partner ett förstudieprojekt för främjande av samarbetet mellan regioner och företag inom turismen med anknytning till skärgård och vattendrag. Projektet baserade sig på statsrådets principbeslut av den 19.5.2004 om utvecklande av skärgården. Enligt principbeslutet skall skärgårdsturismen och vattenturismen utvecklas till en europeisk attraktionsfaktor. Ett liknande förslag fanns med i det nationella skärgårdsprogrammet som blev klart 2003. Projektets mål var att skapa ett underlag för ett samarbete mellan företag inom skärgårds- och insjöturism, effektivera produktutvecklingen och den gemensamma marknadsföringen. Projektet genomfördes i samarbete med aktörer inom turistbranschen. I mötena där projektets mål och innehåll behandlades deltog företrädare för ministerier, Centralen för turismfrämjande MEK, områdes- och sektororganisationer inom turism, turismprojekt med anknytning till skärgårds- och insjöturism, landskapen, kommunerna och medborgarorganisationer. Konsult för projektet var planeringsbyrån Projektori. Projektets innehåll Förstudieprojektet för nätverksbygge inom skärgårdsturismen skapade med hjälp av intervjuer, statistikmaterial, skriftliga källor och analyser en bild av de fysiska förutsättningarna och efterfrågan samt nuläget för skärgårds- och insjöturismen landskapsvis och sektorvis. Resultatet var bland annat tabeller om skärgårds- och insjöturismen per landskap. Projektet lägger en grund för utvecklandet av turismen med anknytning till skärgård och vattendrag samt företagens nätverksbildning på regional och nationell nivå. Projektet ökar för sin del kännedomen om skärgårds- och insjöturismprodukter genom informationsverksamhet och resultatrapportering. Projektet arrangerade ett utvecklingsseminarium för skärgårds- och insjöturism i samband med mässan Vene 05 Båt i Helsingfors 15.2.2005. Seminariet öppnades av region- och kommunminister Hannes Manninen. Helsingfors båtmässa är i sig ett stort evenemang när det gäller skärgårds- och insjöturism med sina 90 000 besökare. Projektrapporten innehöll förslag för utvecklande av skärgårds- och insjöturismen i Finland. 14

Skärgårds- och insjöturismen i Finland har goda fysiska förutsättningar Finland har utmärkta fysiska förutsättningar för att utveckla den skärgårds- och vattenrelaterade turismen. Finland är världens vattenrikaste land och en av Europas största skärgårdsnationer. Finland har 76 000 öar (över en halv hektar), 53 000 km 2 havsområden, 56 000 sjöar (över en hektar) och 33 000 km 2 sjöar, 647 älvar och 314 000 km strandlinje. De övriga europeiska länderna har endast en bråkdel av den strandlinje Finland har, vilken dessutom kan utnyttjas på ett allsidigt sätt jämfört med t.ex. de branta klippiga stränderna vid Norges fjordar och sjöar eller oceanstränderna med sina tidvattenväxlingar. Över hälften av Finlands öar är belägna i sjöar och älvar. Finlands skärgårds- och vattenrikaste landskap är Åland, Egentliga Finland, Södra Savolax och Lappland. Även de minsta skärgårds- och insjölandskapen har överlag rikligt med öar och vattendrag jämfört med Europas övriga länder som helhet. I Södra Österbotten, Tavastland och Mellersta Österbotten finns 500 600 öar. I den stora europeiska skärgårdsnationen Danmark finns 500 öar, i Grekland 1 400. När man ser till antalet stora sjöar är Finland i en klass för sig i Europa och slår bl.a. sin hårda konkurrent Sverige. Till de fysiska förutsättningarna hör också stabila naturförhållanden och årstidernas växling. Miljön är ren i ett internationellt perspektiv. De näringsämnen som hamnat i Östersjön genom tiderna och de algblomningar som de tidvis framkallar utgör emellertid ett hot mot turistnäringens utveckling. Vad gäller naturförhållanden och andra omständigheter erbjuder Finland en trygg miljö. Här kan turister såväl från hemlandet som utlandet uppleva sommarens värme, höstens färgprakt, vinterns snö och is liksom vårens ljus på vidsträckta skärgårds-, insjö- och vattenområden. Is och snö utgör attraktionsfaktorer för Finlands skärgårdsturism. De tio senaste årens milda vintrar har visserligen tärt på möjligheterna att utnyttja denna resurs i södra Finland. På Finlands största skärgårds- och insjöområden finns samhällsorganiserad sjötrafik. I Finland finns 43 färjor på allmänna vägar och 21 färjor på privata vägar som attraherar turister. På landets största skärgårdsområde i Åbo skärgård och i Kotka, Pyttis, Borgå och Ekenäs skärgårdar fanns år 2004 19 förbindelsebåtar, såväl sjöfartsverkets egna som finansierade av verket. Det finns 12 000 broar i Finland. År 2003 fanns det 261 registrerade fartyg i inrikes persontrafik. Trafiken med insjöoch kustfartyg är betydande under turistsäsongen. Skutföreningen Kustkultur i Finland rf:s medlemmar har 21 skutor. Finlands skärgårds- och insjöturism är redan nu betydande Skärgårdsområdena hör till de attraktivaste turistområdena över hela världen. I Finland har Åland (1,8 miljoner turister), Helsingfors (uppemot 2 miljoner skärgårdsturister) och Åbo skärgård kommit längre än andra områden när det gäller att utveckla skärgårdsturismen. Många öar med fyrar och fästningar har redan blivit mycket popu- 15

lära. På stora vattenområden och vid älvar bedrivs en allsidig turismverksamhet med inriktning på vattenaktiviteter. Många av Finlands attraktivaste turistmål inriktar sig på skärgård och vattendrag såsom Sveaborg (700 000 resenärer), Högholmen (500 000 besökare) och Fölisön i Helsingfors, Mumindalen (200 000 besökare) i Nådendal, Kalajoki (1 miljon besökare), Olofsborg (200 000 besökare, av vilka 60 000 under operafestivalen), Koli (120 000 besökare) och Runa forsar i Lieksa (100 000 besökare), Imatra fors (60 000 besökare) och Lohimaa i Tervo (100 000 fiskare) och Tana älv i Lappland och de andra resmålen för turistfiske. Ön Manamansalo i Ule träsk besöks av 60 000 resenärer och Bengtskärs fyr i den yttre skärgården av 15 000. Ofta baserar sig skärgårdsturism inte bara på skärgårds- och insjönatur, fiske, att vara ute på sjön eller isen utan även på kultur och idrott. Av evenemang som representerar temat skärgård och vatten kan nämnas landets 50 fiskmarknader som har en miljon besökare. I det största roddevenemanget Sulkavarodden där man ror runt Partalansaari deltar årligen 10 000 roddare. Bland vintertida evenemang finns hundratals pilkningsjippon, av vilka störst och samtidigt världens största har varit pilkningstävlingen Miljoonapilkki i Töysä kommun Tuuri by (10 000 besökare). När man tänker på de allt fler evenemang som utnyttjar isen som styrka har vi bl.a. det internationella Finnish Ice Marathon-skridskoevenemanget i Kuopio, Jyväskyläs skridskoevenemang (3 500 5 000 åkare) och Järvisydän-nätverkets skärgårdsturismevenemang i Rantasalmi. Av kulturevenemangen kan nämnas Kotka havsdagar, Baltic Jazz i Dragsfjärd, Korpo Jazz, Volter Kilpi-dagarna i Gustavs och opera i Nilsiäs Aholansaari nära Tahkovuori. Således finns det en stor variation av evenemang i skärgården. Av centra med vatten som tema kan vi nämna ett flertal framträdande naturcentra som upprätthålls av Forststyrelsen i samband med nationalparker med vatten- och friluftsområden och vilka har ett högt besökarantal, Åbos sjöfartscentrum Forum Marinum (70 000 besökare), Kotkas stora akvarium Maretarium (60 000 besökare), Björneborgs Merimesta i Reposaari och Korpoströms skärgårdscenter i Korpo. Turismen med kryssningsbåtar på insjöarna och vid kusten (1 miljon resenärer), fritidsbåtsturismen (700 000 båtar), fisketurismen (1,2 miljoner fritidsfiskare) och uthyrningsstugor är de kändaste inslagen i skärgårds-, insjö- och vattenturismen. Finland är Europas största land i fråga om fritidsbåtar. Nästan hälften av finländarna färdas på sjön minst en gång om året. 10 % av finländarna idkar båtliv. Tillsammans finns det i Finland uppskattningsvis 750 000 båtar, av vilka största delen är roddbåtar. I magistraternas riskomfattande register fanns 196 535 motorbåtar år 2004. I Finlands Båtförbunds och Finlands Seglarförbunds register finns totalt 18 000 båtar, av vilka merparten är långfärdsbåtar där man kan övernatta. Dessutom finns det gott om oregistrerade båtar. Det behövs fler företag som idkar båtuthyrning. På landets kuststräckor finns 400 besökshamnar och i insjöarna cirka 730 besökshamnar. Fritidsboendet eller ägarfritidshusen utgör i regel en del av folks totala boende, men man kan också titta på det ur turismperspektiv. Finlands 465 000 fritidsbostäder används regelbundet av 1,8 miljoner personer. 85 % av stugorna ligger vid stränderna. 16

Ägarstugorna utnyttjas i genomsnitt 80 dygn under året och användningen bara växer. I 230 kommuner finns minst 1 000 fritidsboende från andra kommuner eller antalet fritidsboende från andra kommuner är minst en tredjedel av kommunens invånarantal. Stugägarna använder närmare 3 miljarder euro per år till nybyggande, renovering, högre standard på fritidshuset, dagligvaror och andra varor eller tjänster samt resor. Av uthyrningsstugorna (ca 12 000) ligger största delen vid stränderna. De fritidsboende i såväl ägarstugor som hyresstugor är betydande användare av turistservice. Att döma av nyckeltalen för turism med anknytning till skärgård och vattendrag intar Helsingfors och många landskapscentra och andra centra en central position som startplats för kryssningsfartyg, fritidsbåtar, fritidsboende, fisketurister och andra som rör sig i skärgården. Dessa centra har också en viktig ställning när det gäller att styra inhemska eller utländska resenärströmmar från andra håll till skärgårds- och vattenområdena. Vid utvecklingen av skärgårds- och insjöturismen behövs en god växelverkan mellan städer och landsbygd som skall gagna bägge parter. Skärgårdspolitikens mål är att styra tillräcklig nytta från skärgårds- och insjöturismen till de landsbygdsbetonade områden med skärgård och vattendrag som nämns i skärgårdslagen och att trygga en balanserad utveckling vad gäller dessa. Turistföretag och turistevenemang i skärgården och andra områden med vattendrag samverkar i liten eller större utsträckning med andra turistaktörer inom sina egna områden och sektorer. Det är nödvändigt att utveckla samarbetet med andra skärgårds- och insjörelaterade turistföretag och evenemang för att få högre kvalitet på produkterna och ett bredare utbud samt få till stånd ordentlig marknadsföring, om man vill utveckla skärgårds- och insjöturismen till en europeisk attraktionsfaktor. Utvecklingsverksamhet Utvecklande av skärgårdsturismen har tidigare varit på tapeten på riksnivå 1992 bl.a. i skärgårdsdelegationens skärgårdsturismprojekt (Matkailun koulutus- ja kehittämiskeskus) och i ett flertal projekt i kustlandskapen. Viktiga med tanke på utvecklandet av skärgårds- och insjöturismen i nuläget är MEK:s (Centralen för Turistfrämjande) riksomfattande utvecklings- och marknadsföringsprojekt för sommarturism som riktas till utlandet samt bland de regionala aktörerna inom landet projektet The Thousand Lakes i Insjöfinland och de Interreg-projekt som omfattar Åbo, Ålands och Stockholms skärgårdar, därtill ett Interreg-projekt som rör Kvarkensamarbete samt Helsingfors stads utvecklingsarbete för skärgårdsturism. Bl.a. vid Joensuu universitets utbildnings- och utvecklingscenter i Nyslott har man under senaste tid funderat på utvecklande av vattenturismen inom projektet Vesistömatkailuprojekti Lake tourism project 2001 2003 och redan innan vid Nätverksuniversitet för turismstudier på 1990-talet. Talrika projekt på olika nivåer har genomförts kring utvecklande av båtliv, paddling, båtturism, fritidsboende, uthyrningsstugor, fisketurism och även andra turistsektorer som rör skärgård, sjöar och vattendrag. I Mellersta Finland pågår år 2005 ett turismprojekt inriktat på sjöar och vattendrag. 17

Utvecklingsförslag 1. Hänvisande till regeringens principbeslut som godkänts av statsminister Matti Vanhanens regering om att utveckla skärgårds- och insjöturismen till en europeisk attraktionsfaktor är målet att öka skärgårds- och insjöturismen på nationell nivå, landskaps-, region- och kommunnivå genom att stödja redan befintliga aktörer inom skärgårds- och insjöturismen, utreda det nuvarande produktutbudet och efterfrågan samt främja skapande av nya nätverk, dessas produktutveckling, kompetens inom affärsverksamhet och marknadsföring utgående från efterfrågade teman. Företagen sporras att skapa sektorvisa nätverk för att lösa kapacitetsproblemen och att skapa tvärgående nätverk mellan olika sektorer så att produkthelheter uppnås. 2. Aktörerna sporras att delta i breda regionala och landsomfattande samarbetsoch utvecklingsprojekt som rör skärgårds-, insjö- och vattenturismen. 3. Skärgårds- och insjöturismens nätverksbildning på sektornivå stimuleras på så sätt att man hjälper deras takorganisationer och andra aktörer i arbetet på att utreda nätverksbildningens utvecklingsbehov. För att utveckla utbudet sporras organisationer och andra aktörer att undersöka möjligheterna att skapa evenemang och produkter med relevans för turismen samt göra befintliga mer utvecklade evenemang internationellt kända. 4. Skärgårdsdelegationen organiserar ett fortsättningsprojekt 2005 06 för att stödja regionernas och sektorernas nätverksarbete vid utvecklande av skärgårdsoch insjöturismen. I utvecklingsarbetet är avsikten att skapa nya och utnyttja befintliga turistrutter samt beakta serviceutbudet längs dem när turismen planeras. Syftet är också att främja utvecklingen av utrustnings- och redskapsuthyrning och nätverksbildnin gen med tanke på skärgårds- och vattenaktiviteter i turismbranschen tillsammans med tillverkare och serviceföretag mm. i denna bransch. 18

1 TAUSTA Saaristoasiain neuvottelukunta toteutti 2004-2005 yhteistyökumppaneiden kanssa saaristo- ja vesistömatkailualueiden ja -yritysten yhteistyötä edistävän esiselvitysprojektin. Hanke perustui pääministeri Matti Vanhasen hallituksen 19.5.2004 hyväksymään periaatepäätökseen saariston kehittämisestä. Periaatepäätöksen mukaan Suomen saaristo- ja vesistömatkailusta kehitetään eurooppalainen vetovoimatekijä. Vastaava esitys sisältyi valtakunnalliseen saaristo-ohjelmaan, joka valmistui pääministeri Paavo Lipposen hallituksen aikana vuonna 2003. Hankkeen tavoitteena oli tehostaa Suomen saaristo- ja vesistömatkailuyritysten yhteistyötä, tuotekehitystä ja yhteismarkkinointia. Hanke toteutettiin yhteistyössä matkailualan toimijoiden kanssa. Hanketta koskeviin kokouksiin (2), joissa on käsitelty projektin tavoitteita ja sisältöä, osallistuivat seuraavat henkilöt: Pääsihteeri, neuvotteleva virkamies Jorma Leppänen, Saaristoasiain neuvottelukunta, sisäasiainministeriö, puheenjohtaja Neuvotteleva virkamies Tarja Arajärvi, Sisäasiainministeriö Toiminnanjohtaja Maija Castrén, Suomen Kalamiesten Keskusliitto Matkailupäällikkö Niclas Gestranius, Turunmaan Seutu ry. Myyntijohtaja Lasse Haapamäki, Finwest Markkinatutkija Liisa Hentinen, Matkailun edistämiskeskus Toimitusjohtaja Veijo Hiukka, Merenkulkulaitos, saaristovarustamo Ylitarkastaja Lea Häyhä, myöhemmin ylitarkastaja Nina Vesterinen, kauppa- ja teollisuusministeriö Projektikoordinaattori Antti Kaivonen, Helsingin kaupungin matkailutoimisto Osastosihteeri Sinikka Kaltiainen, Vaalan kunta Erikoissuunnittelija Lassi Karivalo, Metsähallitus Matkailukoordinaattori Kaisu Karjalainen, Lapin markkinonti Oy Matkailupäällikkö Pipsa Kyöstiö, Kotkan kaupunki Viestintäpäällikkö Raija Örn, myöhemmin Hannu Laine, Suomen Veneilyliitto Projektipäällikkö Erkki Laakso, Pohjanmaan Matkailu Puheenjohtaja Jouko Laitinen, Suomen Urheilusukeltajaliitto Ylitarkastaja Reijo Martikainen, Maa- ja metsätalousministeriö/maaseutumatkailun teemaryhmä Toimitusjohtaja Jouko Mustonen, Matkustajalaivayhdistys Toiminnanjohtaja Markku Myllylä, Kalatalouden Keskusliitto Edunvalvontapäällikkö Per-Stefan Nyholm, Itä-Uudenmaan liitto Toimitusjohtaja Juha-Pekka Olkkola, Lomarengas Oy Toimistovastaava Marianne Pentti, myöhemmin Veijo Parviainen Suomen Purjehtijaliitto ry. Projektipäällikkö Timo Rusanen, Jyväskylän Seudun Kehitysyhtiö JYKES 19

Zita Svanström-Gammals, Suomen Soutuliitto-Finlands Roddförbund Toimitusjohtaja Tuula Tegelberg, Savonlinnan Matkailupalvelu Oy Ylitarkastaja Pekka Tuunanen, ympäristöministeriministeriö Toimitusjohtaja Jari Virtanen, Ålands Turistförbund Puheenjohtaja Erkki Wirta, Helsingin Purjelaivasatamayhdistys ry Tomas Björkroth, Suunnittelutoimisto Projektori, sihteeri, hankkeen konsultti. Sähköpostitse tapahtuneeseen sisällön kehittelyyn osallistuivat edellä mainittujen lisäksi kymmenet matkailun toimijat eri tasoilla. 20

2 SUOMI SAARISTO- JA VESISTÖMAANA 2.1 Saaret Suomi on Euroopan suurimpia saaristomaita Norjan ja Ruotsin kanssa. Yli puolen hehtaarin saarten määrässä Suomi lyö Ruotsin, Norjan osalta puuttuvat tarkat vertailutiedot. Suomessa on 76 000 saarta (yli puoli hehtaaria, alle aarin saaret mukaan lukien saaria on n. 180 000. Suomen saarista yli puolet sijaitsee järvissä ja joissa. Maailman saaririkkain maa on Kanada. Suomen saaristoisimpia ja vesistöisimpiä maakuntia ovat Varsinais-Suomi, Etelä- Savo, Lappi ja Ahvenanmaa. Saaret maakunnittain ilmenevät liitteestä 1 ja sisävesialat maakunnittain liitteestä 2. Myös pienimmissä saaristo- ja vesistömaakunnissa on runsaasti saaria ja vesistöjä verrattuna yleensä Euroopan muihin maihin kokonaisuudessaan. Etelä-Pohjanmaalla, Hämeessä ja Keski-Pohjanmaallakin on 500-600 saarta. Vaikka monet saaret on yhdistetty silloilla mantereeseen, Suomessa on yhä 455 ympärivuotisesti asuttua saarta, joihin ei ole kiinteää tieyhteyttä. Tunnetut saarivaltiot jäävät selvästi Suomen jälkeen. Kreikassa tällaisia saaria on runsaat kaksisataa, Tanskassa noin sata. Tieyhteyksin varustetuissa saarissa asuu yli 200 000 suomalaista esimerkiksi lähes 50000 helsinkiläistä. Suomen saarista lähes 100 000 eli yli puolet sijaitsee järvissä tai joissa. Suomen sisävesillä on yli 150 ympärivuotisesti asuttua, siltayhteyttä vailla olevaa saarta. Sisävesien saarten määrässä Suomi onkin lähellä koko maailman kärkeä. Sisävesialueiden suurimmat saaret sijaitsevat Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Etelä-Karjalassa, Pohjois-Savossa, Kainuussa, Päijät-Hämeessä ja Keski-Suomessa, (liite 3). Suurimmat merialueiden saaret sijaitsevat Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa, Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Itä-Uusimaalla (liite 4). 2.2 Merialueet Suomeen kuuluu 52 760 km 2 merialuetta. Suurimmat merialueet sijaitsevat Ahvenanmaan, Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen maakunnissa. Suhteessa pinta-alaan myös Itä-Uusimaa on suuri merimaakunta. 2.3 Järvet Suomi on maailman vesistörikkain maa. Sisävesien ala on 33 000 km 2 ja niiden osuus Suomen pinta-alasta on kymmenesosa. Yli hehtaarin järviä on 56 000. 21

Sisävesialat kokonaispinta-aloista ovat suhteellisesti suurimmat Etelä-Savon, Etelä-Karjalan, Päijät-Hämeen, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Keski-Suomen ja Pirkanmaan maakunnissa. Suurjärvien määrässä Suomi on Euroopassa omaa luokkaansa ja lyö muun muasssa kovan kilpailijansa Ruotsin. Suomen suurimmat järvet ovat Saimaa, Inari, Päijänne, Oulujärvi, Pielinen, Haukivesi, Orivesi-Paasivesi, Kallavesi, Keitele, Pyhäselkä-Jänisselkä, Pihlajavesi, Puulavesi, Puruvesi, Lokka, Höytiäinen, Näsijärvi, Suvasvesi, Juojärvi, Kemijärvi ja Yli-Kitka. 2.4 Joet Jokia Suomessa on 647. Virtaamaltaan suurimmat joet ovat Vuoksi, Kemijoki, Tornionjoki, Kymijoki, Kokemäenjoki, Oulujoki, Pielisjoki, Paatsjoki, Iijoki, Muonionjoki, Ounasjoki, Tenojoki, Kiehimäjoki, Lieksanjoki, Kajaaninjoki, Kitinen, Koitajoki, Juutuanjoki ja Kyrönjoki. Suurimmat joet sijoittuvat Lappiin, Pohjois-Karjalaan, Pohjois-Pohjanmaalle, Etelä- Karjalaan, Kymenlaaksoon, Pohjois-Pohjanmaalle, Kainuuseen, Satakuntaan ja Keski-Pohjanmaalle. Saimaan kanava yhdistää Vuoksen laajan vesistöalueen mereen Venäjän alueen kautta. Toinen tärkeä kanava on Keitele-Päijänne-kanava. Lukuisat vanhat kanavaalueet ovat potentiaalisia matkailun vetovoimatekijöitä. 2.5 Rantaviiva Matkailun ja virkistyksen kannalta arvokasta rantaviivaa Suomessa on 314 000 km huimat kahdeksan kierrosta maapallon ympäri. Euroopan mailla on yleensä vain murto-osa Suomen rantaviivasta. Rantaviivan osalta maakuntien kärjessä ovat Lappi, Etelä-Savo, Pohjois-Pohjanmaa, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Kainuu, Varsinais-Suomi ja Keski-Suomi (liite 5). Suurin rantarakentamisen muoto, mökkeily, ottaa rantaviivasta 10 % ja nykyisen rakentamisvauhdin mukaan 13 % vuonna 2030, joten vapaata rantaa on myös tulevaisuudessa paljon matkailun tarpeisiin. 22

Taulukko 1. Rantaviivan jakautuma meren rannikolle ja vesistöihin sekä mannerrantaan ja saariin. km % Meren rannikko yhteensä, josta 46 198 15 - mannerranta 6 299 - saaret 39 675 - saarissa olevat järvet 96 - saarten järvien saaret 128 Järvet yhteensä, josta 214 896 68 - mannerranta 171 506 - saaret 39 443 - saarissa olevat järvet 2 242 - saarten järvien saaret 1 705 Joet yhteensä, josta 53 510 17 - mannerranta 51 142 - saaret 2 368 Rantaviivaa yhteensä 314 604 100 23

3 SAARISTO- JA VESISTÖMATKAILU EUROOPASSA 3.1 Saaristomatkailu merialueilla Euroopan saaristomaita ovat ainakin Suomen lisäksi Kreikka, Italia, Espanja, Ranska, Portugali, Yhdistyneet kuningaskunnat, Irlanti, Hollanti, Belgia, Tanska, Norja, Ruotsi, Eesti ja Kroatia. Suuria saaria ja saaristoalueita on varsinkin Italialla (Sisilia ja Sardinia), Kreikalla (Kreeta, Korfu ja Rodos ), Espanjalla (Kanarian saariin kuuluvat Gran Kanaria ja Teneriffa ja Baleaarien saaristoon kuuluva Mallorca), Ranskalla (Reunion, Martinigue ja Korsikka), Portugalilla (Madeira ja Azoreihin kuuluva Sao Miguel), Yhdistyneillä Kuningaskunnilla (Whight, Ynus Mon, Hebridien saaristoon kuuluvat Lewis ja Harris), Tanskalla (Bornholm), Ruotsilla (Gotlanti ja Öölanti, jolla kiinteä tieyhteys), Eestillä (Saarenmaan ja Hiidenmaa) ja Suomella (Ahvenanmaa). Saksan suurimmalla saarella Rugenillä on siltayhteys. Asuttuja pieniä saaria on varsin paljon mm Suomella, Ruotsilla, Norjalla, Irlannilla, Ranskalla ja Yhdistyneillä Kuningaskunnilla. EU:n määritelmän mukaan saaria, joilla sijaitsee maan pääkaupunki, ei katsota saariksi. Euroopan asutut saaret ovat yleensä suuria tai huomattavia matkailullisia vetovoimakohteita. Esimerkiksi Välimeren asutuilla saarilla käy vuosittain 15 miljoonaa yöpyvää matkailijaa. Euroopan ulkopuolella tunnettuja matkailullisia saaristoalueita ovat mm Karibian saaret, Tyynen valtameren saaret sekä Indonesian ja Filippiinien saaret. Lähialueillamme Venäjällä Laatokan Valamo, Äänisen Kizi ja Vienanmeren Solovetski ovat tunnettuja vanhoja ja uudelleen nousevia matkailusaaria. Suomessa on ponnisteltu Venäjälle nykyisin kuuluvan Suursaaren avaamiseksi matkailulle toistaiseksi laihoin tuloksin. Etelä-Euroopan saarten vetovoima perustuu mereen, lämpöön ja kulttuuriin. Pohjoisten alueiden saariston vetovoima perustuu enemmän luontoon, maisemiin, vaihteleviin vuodenaikoihin ja kulttuuriin. Euroopan maihin verrattuna Suomessa on paljon saaria ja niillä vähän asukkaita. Kun mukaan lasketaan Suomen lukuisat osa-aika-asukkaat eli mökkiläiset, tilanne muuttuu väestön osalta vain marginaalisesti. Kun muualla Euroopassa on vähän järvisaaristoa, ei siellä ole myöskään juuri järvisaaristomatkailua. 24

3.2 Joki- ja järvimatkailu Euroopan mailla Suomea, Ruotsia, Norjaa, Eestiä, Skotlantia, Puolaa ja Venäjää lukuun ottamatta on suhteellisen vähän järviä. Jos järviä on muualla, ne ovat yleensä pieniä, kuten esimerkiksi alppi- ja vuoristoalueilla. Sinne, missä on järviä, on syntynyt matkailua. Järvimatkailukohteita on kaikkialla. Joensuun Yliopiston Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskuksen vesistömatkailuprojekti on laatinut eurooppalaisen järvitietokannan, joka on liitteenä 5. Matkailullisesti tärkeitä jokia ja kanavia Euroopassa on paljon. Huomattavia matkailullisia jokia Euroopassa ovat mm. Rhein, Seine, Tonava, Elbe, Oder, Loire, Tejo, Pojoki, Thames, Isir, Niemen ja Neva. Euroopan kanavajärjestelmä, joka hyödyntää suurelta osin jokia, on tiheä esimerkiksi Saksassa, Hollannissa, Belgiassa, Ranskassa, Englannissa ja Venäjällä. Ruotsin Göta-kanava kulkee Tukholmasta Vänerin ja Vätternin kautta Etelä-Ruotsin läpi Göteborgiin. 25

4 SAARISTO- JA VESISTÖMATKAILU SUOMESSA 4.1 Saaristo- ja vesistömatkailu sektoreittain 4.1.1 Vesistöihin tukeutuva majoitus- ja ravitsemustoiminta 4.1.1.1 Omistusmökkeily Vapaa-ajan asuminen eli omistusmökkeily on pääsääntöisesti osa ihmisten kokonaisasumisesta, mutta sitä voidaan tarkastella myös matkailun näkökulmasta. Suomen 465 000 vapaa-ajan asunnolla on 1,8 miljoonaa säännönmukaista käyttäjää. 85 % mökeistä sijaitsee rannoilla. Kaksi kolmasosa mökkiläisistä on ulkokuntalaisia. Vapaa-ajan asunnot ja vapaa-ajan asukkaat maakunnittain ilmenevät liitteestä 7. Omistusmökillä ollaan vuoden aikana keskimäärin 80 vuorokautta ja käyttö on kasvussa. 230 kunnassa on vähintään 1000 ulkokuntalaista mökkiläistä tai ulkokuntalaisten mökkiläisten määrä on vähintään kolmannes kunnan asukasluvusta. Omistusmökkeilyyn käytetään vuodessa noin 3 miljardia euroa, mikä tekee mökkeilystä yhden maaseudun suurimmista kehittämisasioista. Vapaa-ajan asumisen kehittämistoiminta vauhdittui 1990 luvulla saaristoasiain neuvottelukunnan suurten mökkiprojektien ja suurta julkisuutta saaneiden tutkimusten myötä. Projekteihin ottivat osaa kaikki maakunnat, puolet maan kunnista ja merkittävimmät mökkeilyä palvelevat yritykset. Mökkeilyn ympärille syntyi 1990 luvulla valtakunnallisia messutapahtumia, Suomen Messujen OmaMökki-messut, Helsingin Messujen Mökki-messut ja Osuuskunta Asuntomessujen Loma-asuntomessut. Lisäksi syntyi maakunnallisia messuja ja aikakausilehtiä, kuten Yhtyneiden Kuvalehtien Meidän Mökki-lehti. Mökkeilyn kehittämistyössä on syntynyt saaristoasiain neuvottelukunnan suurten mökkiprojektien ja messujen yhteydessä yhteistyöverkkoja, joissa ovat mukana suuret tontinomistajat kuten Bonvesta, Metsähallitus ja Stora Enson Tornator-myyntiorganisatio sekä mm seuraavien tuotteiden merkittävimpiä valmistajia ja myyjiä: hirsitalot, joiden suurimpia valmistajia edustaa Hirsitaloteollisuus ry, muut rakennustuotteet, kompostoivat käymälät, vesi- ja jätevesijärjestelmät, sähkö- ja teleyhteydet ja -laitteet, palo- ja varkausvalvontalaitteet, mökkikalusteet, mökin sisustustarvikkeet, työkalut ja harrastus- ja vesillä liikkumisvälineet. Maakunnittainen kehittämistyö on vielä lähtökuopissa Etelä-Savoa lukuunottamatta. Siellä Maakuntaliitto on hyväksynyt mökkeilyn kehittämisen ohjelman ja käynnistänyt laajan kehittämishankkeen. Kuntatasolla aktiivisten kuntien määrä on kasvussa. Saaristoasiain neuvottelukunta toteuttaa 2005 mökkiläisdemokratiahankkeen, jonka tarkoituksena on luoda mökkikuntiin mökkiläistoimikunnat ja aloittaa mökkeilyn suunnitelmallinen kehittämis- ja hyödyntämistyö. 26