VASTUUNKANTAJA Kristillinen erikoislehti 2/14 Vastuunkantajat r.y. HSRKY/Erityisdiakonia 1
VASTUUNKANTAJA Vastuunkantajat ry:n ja erityisdiakonian yhteinen tiedotuslehti. 19. vuosikerta ISSN 1238-3384 Ilmestyy 6 kertaa vuodessa Julkaisija: Vastuunkantajat ry, HSRKY/Erityisdiakonia Toimituskunta Marita Nummelin,Marjut Jousi ja Minna Pietiläinen Taittaja: Anna Mantsinen Erityisdiakonia Hämeentie 73, 00550 Helsinki (09) 2340 2571 fax. (09) 2340 2594 www.helsinginseurakunnat.fi ysk.erityisdiakonia@evl.fi Erityisdiakonian toiminta-ajatuksena on tukea seurakunnissa tehtävää päihdetyötä ja palvella vangittuja, asunnottomia ja syrjäytyneitä päihdekuntoutujia. Tavoitteena on tukea ja auttaa asiakasta elämänmuutokseen. Vastuunkantajat ry:n tarkoituksena on auttaa ja tukea kristillisessä hengessä henkilöitä, joille alkoholi tai muut päihdeaineet ovat muodostuneet ongelmaksi. Vastuunkantajat ry on Suomen katulähetysliiton ja Sininauhaliiton jäsenjärjestö. Asuinyhteisö Paulus (09)2340 2578 Vastuunkantajat ry Hämeentie 73, 00550 Helsinki puh (09) 2340 2571 Tili: FI76 2122 1800 0053 39 www.vastuunkantajat.fi puheenjohtaja@vastuunkantajat.fi sihteeri@vastuunkantajat.fi hallitus@vastuunkantajat.fi Kirpputori Hämeentie 75, 00550 Helsinki myymälä 050 493 6411 kuljetukset 050 432 8047 Kuntoutuskoti Tarpoila Tarpoilantie 116, 04130 Sipoo 050 548 0096 asiakaspuh. (09) 275 7462 fax. (09) 2586 3340 tarpoila@vastuunkantajat.fi tarpoilanjohtaja@vastuunkantajat.fi Painopaikka: Tyylipaino Oy Kustantaja: Helsingin seurakuntayhtymä Kansikuva: Helsingin seurakuntayhtymä 2
TÄSSÄ NUMEROSSA: 4 Pääkirjoitus Kimmo Kajos 6 pullakirkon pappi Pekka Laine-Mäkinen 8 mietteitä TARPOILAssa Minna Hellsten 9 Hiljaisuuden kutsu Virpi Liirus-Mäkelä: 10 Näyttely, joka kolahti Marjut Jousi: 12 Sotalapsen muistoja Marjut Jousi: 16 Tarpoilan terveiset Tuula Puranen: 16 20 kysymystä Vastaajana Janne Ström 17 yhteisölliset ilmoitukset 18 Hermannin diakoniatalossa tapahtuu Lehti on luettavissa myös osoitteissa: http://www.vastuukirppis.fi/vastuunkantajalehti.html http://www.helsinginseurakunnat.fi/yhteinentoiminta/apuajatukea/erityisdiakonia/paihdejakriminaalityo.html
Pääkirjoitus Pääsiäisen juhlaa Pilvimuurista valo välähtää Näin lauletaan tutussa ja iloisessa pääsiäisvirressä. Kristinuskon sanoman kannalta keskeisin juhlamme on käsillä. Iloitkaamme siitä! Meidän suuret juhlamme joulu ja pääsiäinen nivoutuvat väistämättä yhteen. Tämä näkyy esimerkiksi adventtina, jolloin laulamme Hoosianna - hymniä, joka nousee palmusunnuntain tapahtumista. Niin ikään tuttu joululaulumme Heinillä härkien kaukalon kulkee matkan joulusta pitkäperjantaihin. Tätä tervehdystä kirjoittaessani on vietetty jo useampi viikko paaston aikaa kulkien Jeesuksen kärsimystietä ja pääsiäistä kohti mutta sen keskeyttää ilon juhla Marian ilmestyspäivä, joka kesken matkan aloittaa jo joulun odotuksen. Oliko tuo päivä Marialle kuitenkaan ilon päivä? Marian päivä tuo eteemme nuoren naisen, joka on elämässään lähestymässä aikuistumiseen ja perheen perustamiseen liittyviä teemoja. Mutta mahtoikohan nuori neitsyt Maria kuitenkaan olla vielä miettinyt lasten hankkimista? Kenties ajatus oli käynyt mielessä, olihan hän kihlautunut Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Aika kuitenkin oli toinen ja Maria tiesi olevansa koskematon, joten se ilmoitus jonka hän sai, oli varmasti melkoinen shokki. Mikä tilanne, mikä häpeä ja mikä pelko, vähän niin kuin odottamaton teiniraskaus nuorelle. Kuinka tässä nyt näin kävi? Elämä muuttui ja nuoruus on yhtäkkiä takana. Vain pelkkiä kysymyksiä edessä. Meillä monilla on varmasti paljon odotuksia, toiveita ja suunnitelmia elämälle. Joidenkin toteutumisen eteen teemme paljon töitä ja monia näistä pyrkimyksistämme kykenemme saavuttamaan elämämme aikana. On myös paljon sellaisia asioita, joita kohtaamme täysin yllättäen. Jotkut näistä yllättävistä asioista saattavat 4
kariuttaa meidän itse laatimiamme suunnitelmia. Jotkut taasen vaikuttavat meihin niin, että aikaisemmin asettamamme odotukset menettävät kerta heitolla merkityksensä. Marian osa haastaa meitä miettimään, miten me kykenemme vastaanottamaan elämässämme vastaantulevat, yllättävätkin tilanteet. Varmasti otamme ne ilolla vastaan kun ne iloisia ovat mutta entä silloin kun edessä on vain tuskaa ja vaikeuksia. Marian kuten Joosefinkin kohdalla oli kysymys molemmista. Ei tilanne ollut lainkaan helppo. Kysymys ei ollut pelkästään ilmoituksesta, että hän on raskaana vaan siitä alkavasta pitkästä tiestä. Ensin viimeisillään kohti Betlehemiä. Matkan tuska siitä, kun majatalosta ei löydy tilaa. Synnytys tallissa. Viestit siitä, että Herodes etsii lasta murhatakseen hänet. Eli tuskaa heti alusta lähtien monella tavalla ja pahimmat olivat vasta edessä: Äidin raskaat hetket ristin äärellä. Jeesuksen tuskainen huuto: "Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit?" Kokiko myös Maria tuossa hetkessä saman hylkäämisen kuin Poikansa? Nämä kaikki kysymykset me käymme tämänkin paaston lopulla läpi hiljaisen viikon tapahtumien kautta. Me käymme niitä läpi myös pitkin omaa elämäämme erilaisten kohtaamiemme asioiden kautta. Näitä kysymyksiä kohdatessamme ei aina ole helppoa toimia kuten Maria, joka vastasi Jumalan ilmoitukseen: Tapahtukoon minulle, niin kuin sanoit, olen Herran palvelijatar. Toimiessaan Jumalan välikappaleena ja osoittaessaan vahvan uskonsa Maria toimii myös meille rohkaisijana. Meidän kaikkien kysymysten keskellä on yksi, joka pysyy. Hänestä meille kaikuu viesti: Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi, kuolleista Hän noussut on! Kimmo Kajos diakoniatyöntekijä erityisdiakonia Aavekonsultit Oy Työnohjaus Työhyvinvointikoulutus Kannustava ja korjaava palautekoulutus Apua päihdehaittatilanteisiin www.mattinokela.net 5
Pullakirkon pappi Pääsiäistervehdys 2014 Luther kirjoittaa eräässä rukouskirjassa Anna- Maija Raittilan suomentamana: Kaikkivaltias Jumala, sinä olet antanut meille Poikasi; pidä itse tallella tämä lahjasi. Me lankeamme ja kompastelemme ajatuksissa, sanoissa ja teoissa; pilaamme itse tuon ilon, joka meillä on sinussa. Siksi, vaikka teemme joka päivä syntiä ja olemme laiskoja, kiittämättömiä, pysy sinä kuitenkin meidän Jumalanamme, ole meille ystävällinen ja hyvä, varjele meidät siinä rauhassa ja ilossa, jonka Pyhä Henki antaa. Tämän rukouksen Luther on varmasti kirjoittanut pääsiäisen hengessä sen jälkeen, kun oli löytänyt itsestään rauhan ja tarpeeksi voimakkaan uskon ylösnousseeseen Kristukseen. Toisenlaisen tien kulki kirkkoisä Augustinus. Peter Halldorf kirjoittaa kirjassaaan Koskematon maa seuraavaa. Augustinuksen elämässä totuuden ja pelastuksen etsiminen kuuluivat yhteen.älyllinen kamppailu pyrkimys ymmärtää asiayhteydet ja kamppailu syntiä vastaan kaipaus päästä vapaaksi siitä vallasta, jolla himo hallitsi hänen elämäänsä olivat hänen kaksi vakituista kumppaniaan. Hän ei olisi koskaan tyytynyt pelastustiehen, joka oli ristiriidassa järjen kanssa. Heti kääntymisensä jälkeen hän arvostelee lapsellisen taikauskoista filosofisen pohdiskelun torjumista, jollainen oli tyypillistä hänen kotiseutunsa seurakunnille. Tämä oli vaikuttanut siihen, että kristinusko ei kerta kaikkiaan näyttänyt Augustinuksesta uskottavalta vaihtoehdolta. Tietäen hyvin, että äiti usein ja hartaasti rukoili pojan kääntymistä, Augustinus hylkäsi etsimisensä alkutaipaleella kristittyjen uskon. Mutta useiden harharetkiensä jälkeen hän sai kokea todellisuuden, joka on Simone Weilin Kristuksesta kirjoittamien sanojen takana: Kun kääntyy pois hänestä lähteäkseen matkalle totuutta kohti, putoaa ennen pitkää hänen syliinsä. Näin pääsiäisen sanoma toimi Augustinuksen elämässä. 6
Pääsiäinen korostuu kirkollisessa vuosikierrossa aivan erityisellä tavalla. Kuitenkin on hyvä muistaa, että kaikki joulun tapahtumista aina ylösnousemuksen jälkeisiin ilmestyksiin ovat yhden ja saman asian selittämistä. Ongelmaksi on noussut varsinkin 1970- luvulla historiallisen Jeesuksen suhde Ylösnousseeseen Kristukseen. Voiko historiallinen Jeesus synnyttää uskon vai onko usko sidoksissa ylösnousemuksen todisteluihin? Vaikka usko tulkittaisiin puhtaasti eläväksi tekevän hengen Kristuksen meille antamaksi lahjaksi, on silti pidettävä kiinni siitä, että ylösnousemus on todellinen historiallinen tapahtuma, eikä mikään fiktiivinen tai kuviteltu tarina.kuitenkin historiallisen Jeesuksen ja uskon Kristuksen välinen suhde pitää selittää. Uskon Kristuksessa on kysymys siitä Kristuksesta, joka kohtaa meidät tässä ja tänään, ja jolla on meille sanottavaa. Hans Kung sanoo, että uskon Kristus ei tarkoita dogmaattista Kristusta, eikä Kristuksen jumalallisuutta, jota ei saa erottaa historiallisesta Jeesuksesta, vaan uskon Kristus on ilmaus Jeesus-kuvan merkitsevyydestä tässä ja tänään. Vaikka uskon Kristus nousee vahvasti esille Kungin ajattelussa, haluaa hän kuitenkin pitää kiinni historiallista metodista, jonka avulla hän pyrkii etsimään alkuperäistä oikeata historian Jeesusta ja samalla torjua vääriä mielikuvia. On vielä palattava Augustinukseen, joka jossain vaiheessa määritteli kristinuskon olemuksen sanoilla etsiä löytääkseen ja löytää jatkaakseen etsimistä. Ja eikö sen välttämättä olekin oltava niin? Sillä Jumala on suurempi. Suurempi kuin meidän kuvamme hänestä. Suurempi kuin meidän kokemuksemme hänestä. Suurempi kuin meidän uskomme häneen. Suurempi kuin meidän tietomme hänestä. Hän on Johanneksen sanoja käyttääksemme suurempi kuin sydämemme! Välittäköön pääsiäisen sanoma valoa sydämiinne! Pullakirkon pappi Pekka 7
Mietteitä Tarpoilasta Kävimme tutustumassa muutaman Tarpoilan asukkaan kanssa helmikuussa Inkoon syväsatamassa Jäänmurtaja Fennicaan. Saimme opastetun esittelykierroksen jäänmurtajan sisätiloissa. Fennican työntekijöillä on takanaan kolmivuotinen merimieskoulu. Työntekijät tekevät työtään kuuden viikon jaksoissa siten, että kuusi viikkoa 12 tuntisia työpäiviä jonka jälkeen on aina kuuden viikon loma. Samalla reissulla meille lahjoitettiin 8 kpl hienoja paloturvallisia Jensen patjoja & käsija kylpypyyhkeitä. Jäänmurtajien päätehtävä on pitää kulkuväylät auki satamaan ja auttaa öljynporaustehtävissä. Maalis-, huhti- ja toukokuu ovat ns. kevätkuukausia, jolloin aurinko sulattaa jäätä. Kristillinen juhla Pääsiäinen liittyy myös kevääseen ja uuden elämän alkamiseen. Valo voittaa pimeyden. Kaksi päivää ennen pääsiäissunnuntaita on pitkäperjantai, jota vietetään Jeesuksen ristiinnaulitsemisen muistoksi. Tänä vuonna 2014 pääsiäispäivä on 20.4 sunnuntaina. Silloin juhlitaan Jeesuksen ylösnousemisjuhlaa jolloin kuolema voitettiin. Jeesus Kristus antoi Golgatalle ihmisille kalliin lahjan, ikuisen elämän Jumalan kanssa. Se tarvitsee vain vastaanottaa ja sitä ei tarvitse itse ansaita. Se on lahja. Jeesus on tie Jumalan luo. Jeesus tavallaan toimi jäänmurtajana, kuin kulkuväylän avaajana Jumalan luo. Jeesus lupasi että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Jeesusta kuvataan myös öljypuuna ja öljyä Pyhän Hengen vertauskuvana. Ilman Pyhää Henkeä, joka on totuuden henki, emme voi ymmärtää kirjoituksia eli Jumalan Sanaa. Happy End!!! t. Minna Hellsten ohjaaja Kuntoutuskoti Tarpoila Fennica on työskennellyt monipuolisissa tehtävissä Pohjanmerellä, Brasiliassa, Alaskassa ja Grönlannissa. Aluksella on erityisesti kokemusta ice managementista Grönlannin vesiltä. Fennica alus on rahdattu vuodesta 2012 alkaen kesäkausiksi Shell Offshorelle samankaltaisiin tehtäviin toiminta-alueinaan Tsuktsienmeri ja Beaufortinmeri. (http://www.arctia.fi/fennica_esittely). 8
Kutsu hiljaisuuteen Syyskuussa 1999 tein työmatkan Heinävedelle Valamon luostariin. Siinä elämäni tilanteessa olin puoliso, kahden ala-asteikäisen ja yhden päiväkotilaisen äiti, tytär, sisar, ystävä, työtoveri, naapuri ym. ym. Kristittykin olin ja olen. Monissa rooleissa ja tehtävissä sukkuloidessa havahduin päivän alkuun ja samantien se olikin jo iltarukousta vaille päätöksessään. Paljon tapahtui päivän aikana aina en vaan illalla enää muistanut mitä kaikkea. Lapsillekin kuului monenlaista, jos vain ehti kuulla. Vai oliko ehtimisestä sittenkään kyse? Kun sain tiedon työtehtävästä Valamoon, ajatukset alkoivat odottavasti suuntautua sinne. En oikeastaan ymmärtänyt mitä odotin. Asia kirkastui yhden päivän vierailun aikana. Sisimässäni oleva hiljaisuuden, pysähtymisen kaipuu ilmoitti itsestään. Alkoi pitkä matka joka yhä jatkuu. Kuuntelin Valamon veljeä. Häneltä, entiseltä pääkaupunkiseutulaiselta, kysyttiin miksi hän tuli noviisiksi Valamoon? Veli sanoi, että lyhyesti hän ei voi vastata ja heitti meille vastakysymyksen: Oikeastaan voisi kysyä miksi te olette täältä pois, sillä kaikki muu on hullutusta. Saatoin itsenäni ja diakoniatyöntekijänä todeta, että maailma on kipua, vaikeuksia, järjettömiä tapahtumia täynnä. Kuitenkin minä elän tässä maailmassa, tässä todellisuudessa. Rukoilijoilla luostarissa on paikkansa ja meillä täällä maailmassa on paikkamme. Minulla on tarve ja halu elää lähellä Jumalaani ja toisaalta tarve elää lähellä toisia ihmisiä. Halusin palan luostarista mukaani tähän maailmaan. Ostin tuohuksen jalustuoineen ja matkaikonin. Kotiin palattuani katsoin niille sopivan paikan perheenäidin tuhannen ja yhden työn valtakunnasta - keittiöstä. Ajattelin, että en osanne niitä oikeaoppisesti asetella mutta siitä en huolta kanna. Jumala näkee hiljentymisen tarpeeni, haluni viivähtää Hänen edessään hiljaisuudessa. Vähitellen olen oppinut, että minulla oli suuri vetäytymisen, syrjään asettumisen tarve. Puheliaana ihmisenä väsyin itsekin omiin puheisiini, työssä ja kotona käytin sanoja sanojen perään. Väsyin sanoihin. Hiljaiset hetket keittiön ikonin ja tuohuksen ääressä kutsuivat kuuntelemaan Jumalan ääntä ja omia tuntoja. Aloin opetella kuuntelevaa elämänasennetta. Hiljaisuutta ei voi käskeä, ei komentaa. Se saapuu aikanaan. Jossakin elämäntilanteessa voi tuntua suorastaan siltä, että hiljaisuus valitsee ihmisen, tulee ja valtaa kokonaan. Se voi olla valoisa ja myönteinen kokemus. Kuin lahjana kokija näkee todellisen elämän rikkauden, joka on aina ollut ulottuvilla mutta jolle on ollut sokea, kuuro ja tunnoton. Hetkisen on lupa olla vain. Saa kokea ajan yltäkylläisyyttä ja avautua läsnä olevalle. (Häyrynen, Kotila; Retriitti tie hiljaisuuteen) Valamon matkasta on kulunut vuosia. Edelleen taiteilen arjessa monena. Tunteja ei vuorokauteen ole tullut lisää. Sisältöä tunteihin kylläkin. Auringon lämpö, kaupan kassan ystävällinen hymy, pihalla tammenterhoa piilotteleva orava, pienen lapsen vilpitön katse kaiken tämän ja paljon muuta havaitsen päivän aikana ja ne havainnot piirtyvät sisimpääni kuviksi, joita kannan mukanani. Olen läsnä elämässäni. Virpi Liirus-Mäkelä diakoniatyöntekijä erityisdiakonia 9
NÄYTTELY, JOKA KOLAHTI Nyrkit paukuttavat hiekkasäkkiä yhä uudestaan ja uudestaan. Hiki roiskuu, ja kaikesta näkyy, kuinka tosissaan siinä treenataan. "Voi luottaa siihen, että on mieli miten sekaisin tahansa, mutta kun raahaa itsensä treenaamaan tähän pöhköluolaan määräpäivinä ja määräaikaan, jotain hyvää tapahtuu aina." Tämä "pöhköluola" on Kaapelitehtaalla toimiva Helsingin Atleettiklubi. Siellä on viiden vuoden ajan kokoontunut säännöllisesti kuntoiluryhmä, jossa on paljon päihdetoipujia. "Kuuluminen jengiin, missä voi tuntea, et noi on samoja juntteja kun minäkin, mut niil on vähän parempi olla ja se liittyy jotenkin tähän tekemiseen, niin siihen voi tukeutua." Hermannin diakoniatalolla nähtiin helmikuun aikana valokuvanäyttely, joka oli nimeltään Toipumisen tiellä. Arto Timosen ottamissa kuvissa on sellaista liikettä ja rujoa voimaa, etteivät ne voineet olla vaikuttamatta katsojaan. "Mulla on asunto ja ruokaa kaapissa. Mua ei varsinaisesti pelota nykyisin mikään. Elämällä on tarkoitus. Välillä se tarkotus on, että välittää sanomaa niille toisille, jotka on samassa tilassa, missä itte on ollut. Tai sitte se saattaa olla, et on ystävällinen ystävälle tai yksinkertasesti elää messissä." Kuvanäyttelyn rinnalla kulkevat tarinat on tehnyt TtM-opiskelija Sini Manninen, joka on pitkään työskennellyt sairaanhoitajana sosiaalipuolella. - Pelaan fudista ja päihdekuntoutujilla sekä -työntekijöillä on oma fudisjoukkue Straydogs, Sini kertoo. - Olen vaikuttunut siitä, miten paljon päihdeongelmista toipuvat tukevat toisiaan. Tuntuu, että alan työntekijöiden asennoitumisessa on parantamisen varaa, eivätkä he tajua mistä 10
taustoista sinne tullaan. Arto Timoseen hän tutustui, kun tämä julkaisi 2012 teoksen KATU - asunnottomat kertovat. - Arto pääsi kirjassaan näiden ihmisten ihon alle. Teksti Marjut Jousi Kuvat Arto Timonen NÄYTTELYAIKATAULU: 2.4.-21.4.14 A-klinikka, Arabia 22.4.-11.5.14 Nuorisotalo Happi, Sörnäinen 14.5.13.6.14 A-klinikka, Kettutie 1.7.-3.8.14 Päivilän tila ja Liperin kirjasto, Liperi 18.8.-31.8.14 Kirjasto 10, Elielinaukio 1.9.-30.8.14 Kallion virastotalon aula, II-Linja 4 11
Mikko ja Matti Pasilassa vuonna 1941. SOTALAPSEN MUISTOJA Heikkilän Mikolla on pelkkää hyvää sanottavaa ruotsalaisista, jotka avasivat kotinsa suomalaislapsille sodan aikana. Suomen kielen hän oli unohtanut palattuaan kotimaahan yhdentoista vuoden jälkeen. On tavallinen soppapäivä Hermannin diakoniatalossa, ja kaikki pöydät täynnä ruokailijoita. Yksi heistä on Mikko Heikkilä, 78, vaaleassa pusakassaan ja tyylikäs Hèrmeshuivi kaulassa. Kun Mikko on saanut soppansa lusikoitua, hän ottaa valokuva-albumin esille. Hän on luvannut näyttää lapsuudenkuviaan. Albumin etulehdellä lukee kauniilla käsialalla: "Till Mikko Taavetti Heikkilä. På 65 års dagen." - Lahja Kaisa-siskolta. Me puhumme ruotsia keskenämme, Mikko selittää. Siellä on kuvia Juho-isästä ja Hilda-äidistä, joiden ympärillä pellavapäinen lapsilauma koko ajan suurenee: sisaruksia oli yhteensä kahdeksan. Perhe asui puutalossa Pasilassa, ja yhdessä kuvassa ovatkin veljekset Mikko, 6, ja Matti, 4, Pasilan pihapiirissä. Sitten on kaksi tummasävyistä kuvaa peräjälkeen: ensimmäisessä lukee Mors begravning (äidin hautajaiset) ja toisessa Fars begravning (isän hautajaiset). - Kun äiti kuoli 1942, meidät lähetettiin Kaisan kanssa Ruotsiin. Ja sitten kun isä kuoli sydänvaivoihin 1945, kolme muutakin sisarusta lähetettiin perästä. Eivät lastenkodit olleet siihen aikaan niin hyvässä huudossa, Mikko tuumii. - Me kaikki viisi olimme pari vuotta samassa perheessä Trelleborgissa. Siinä perheessä oli kaksi omaakin lasta, jotka olivat pikkuisen vanhempia kuin me. Sitten meidät jaettiin kahteen perheeseen, jotka eivät olleet kovin kaukana toisistaan. VIIMEINEN VALINTA Mikko muistaa hyvin sen pitkän junamatkan, jonka hän teki 7-vuotiaana siskonsa Kaisan kanssa sotavuonna 1942. Ensin juna puksutti koko Suomen läpi Pasilasta Tornioon ja sieltä koko Ruotsin läpi ylhäältä alas ennen kuin heille löytyi koti. - Meidät otettiin vasta viimeisinä. Kaikki halusivat vain yhden lapsen, mutta meitä ei Kaisan kanssa tahdottu erottaa toisistamme. Suomea sisarukset puhuivat pitkään keskenään, kunnes oma kieli unohtui ja tilalle tuli ruotsin kieli. Ruotsissa Mikko oli silloinkin, kun kuuli isänsä kuolemasta. Kaisan kanssa oli pakko 12
sopeutua uuteen tilanteeseen - Meitähän oli vielä niin monta jäljellä, hän toteaa. Äidin sijaisena Ruotsissa oli tant Elsa, Elsatäti, joka otti myös suomalaislasten murheet omakseen. Sitä paitsi Mikon "ruotsalainen veli" Allan piti aina Mikon puolia. -Jos Allanille ostettiin uudet kengät, hän sanoi heti, että myös Mikon pitää sitten saada. RAKKAUS KIELEEN Albumissa on vanhempien hautajaiskuvien jälkeen monta Ruotsissa otettua aurinkoista kuvaa, joissa onnellisen näköiset lapset hymyilevät. Kukaan ei voi erottaa köyhiä suomalaislapsia ruotsalaislapsista, sillä sotalapsetkin on puettu sinisiin klubitakkeihin, joissa kultaiset napit kiiltelevät. Muutama vuosi myöhemmin Heikkilän sisarukset poseeraavat sulkapallomailat käsissään, kolme siskoa kauniissa mekoissaan, kaksi veljeä polvihousuissaan. Mikko kävi Ruotsissa kansakoulun, mutta sitten mieli teki lähteä takaisin Suomeen. Yhdentoista Ruotsissa vietetyn vuoden jälkeen hän palasi entiseen kotitaloonsa Pasilaan. - Oltiin vielä lastenkoti-ikäisiä, mutta naapurit kuittasivat katsovansa perään. Suomi oli muutenkin sekaisin silloin ja kaikki olivat yhtä köyhiä, Mikko sanoo. - Suomen kielen olin menettänyt sinä aikana, mutta rakastuin kieleen heti kun tulin takaisin. Armeijan jälkeen Mikko pääsi romukauppaan töihin ja sen jälkeen satamaan. - Sain siinä uuden ammatin, ja olin satamatöissä 36 vuotta. PILVILINNOJA Kaisakin yritti sopeutua tänne, mutta muutti pian takaisin Ruotsiin ja on elänyt siellä koko ikänsä, kuten myös Ritva-sisar. Ruotsin-perheeseen Mikko ei ole pitänyt enää yhteyttä. - Joskus 70-luvulla viimeksi. Heillä on oma elämänsä, enkä tunne olevani heille mitään velkaa. Naimisiin Mikko meni 1977 ja seuraavana vuonna ilmoittautui vaimonsa kanssa Paavalin seurakuntaan. Heillä on yksi tytär ja kaksi lastenlasta. Etenkin eläkkeelle jäätyään Mikko on ollut ahkerasti mukana vapaaehtoistyössä, aina siellä missä on tarvittu. - Viisi vuotta luin virsikirjaa, kun olin päivystämässä Paavalissa. Tykkään virsistä niiden sanojen takia. Käyn aina kirkossa, jos ei Pullakirkossa niin sitten Paavalissa. Mikko on elämäänsä tyytyväinen, eikä hän ole koskaan osannut edes vaatia mitään muuta. - Olen viihtynyt elämässä ja ympärilläni on ollut aina hyviä ihmisiä. Itselleen voi rakentaa pilvilinnoja, mutta minä olen ne kyllä saavuttanut. Teksti Marjut Jousi Kuvat Mikon kotialbumi ja Minna Pietiläinen Mikko Heikkilä, uskollinen Pullakirkon kävijä. 13
Tarpoilan terveiset Elämme Tarpoilassa kiintoisaa kevättä: Helsingin kanssa solmittu puitesopimus on antanut ja antaa jatkossakin omat haasteensa, kevät kutittelee viherpeukaloita ja ympäristö huutaa haravaa, lapiota ja kuokkaa, kenties kirvestä ja sahaakin, nauloista ja vasarasta puhumattakaan. Ja nousevathan ihmisetkin umpustaan kohti kukkeuttaan! Tarpoilassa olemme iloinneet sopimuksesta, jonka olemme tulkinneet paitsi hyväksymiseksi myös tueksi palvelukokonaisuudellemme: kuntouttavalle kristilliselle päihdetyölle päihteettömässä yhteisössä. Se on myös toimintaajatus, jolle Vastuunkantajat ry alun perin Kuntoutuskoti Tarpoilan perusti. Resurssimme tarvitsevat kuitenkin jatkuvaa hiomista, jotta arvopohjamme ja vakauksemme mukainen asiakaslähtöinen, toista kunnioittava ja arvostava sekä keskeneräisyydet hyväksyvä työote juurtuisi entistä vankemmin arjen työtapoihin ja kohtaamisiin. Yhteisömme ehdoton rikkaus on erilaisuus, joka näyttäytyy niin henkilöstössä, asiakkaissa kuin yhteistyökumppaneissakin. Yhteensä olemme kuitenkin enemmän kuin osiemme summa. Huomasimme sen tämän vuoden alkupuolella, kun sopimuksen myötä siirryimme aikaan, jolloin ateriat eivät enää kuulu asiakasmaksuun, vaan jäävät asiakkaiden huoleksi. Me työntekijät pähkäilimme, vähän huolestuneinakin, miten tässä käy. Aivan turhaan. Asiakkaat olivat pohtineet muutosta ja ratkaisivat sen tavalla, joka osoitti työntekijöiden huolen aiheettomaksi: asiakkaat perustivat ruokakassan, laativat viikoittain ruokalistat, jakavat keittiövuorot ja valmistavat ateriat, tarvittaessa ohjaajien opastuksella ja tuella. Työntekijätkin saavat osallistua tähän järjestelmään. Pelkomme yhteisöllisyyden ohenemisestakin oli turha; ravinto yhdistää! Uskomme, että samalla tavalla voitamme muutkin mahdolliset karikot. Nykyään henkilöstömme muodostuu kolmesta kokoaikaisesta ohjaajasta, joista vastaava ohjaaja jakaa johtajuuden osa-aikaisen kuntoutuskodin johtajan, palveluvastaavan, kanssa. Tilanne on nyt vakiintunut ja voimme lähteä hyödyntämään rikkauttamme - erilaisuutta - viimeistelemällä toimenkuvat, jotka ennen kaikkea palvelevat asiakaskuntamme tarpeita, mutta huomioivat myös työntekijöiden osaamisalueet ja kehittämiskohteet. Erilai- 14
suuttamme kunnioittamalla ja arvostamalla tukeudumme aidoimmin kristilliseen ihmiskäsitykseen, jonka mukaan jokainen ihminen on arvokas, jokaisella on mahdollisuus kasvuun ja muutokseen. Piispa Irja Askolakin totesi jouluhaastattelussaan, että Jumala ei käy YTneuvotteluja, Hänen valtakunnassaan meille kaikille on paikka. Voimme levollisin mielin rakentaa toiminta- ja työkulttuuriamme, sillä Tarpoilassa on sitoutunut ja työlleen omistautunut osaava henkilöstö. Kasvun ja muutoksen tiet ovat kuitenkin erilaiset; siksi tarvitaan myös erilaisia opasteita ihmisiä ja tukiverkostoja. Kristillisen ihmiskäsityksen raamit löytyvät työmme peruskäsikirjasta, Raamatusta: rakkauden kaksoiskäsky; Jeesuksen sanat Minä olen tie, totuus ja elämä sekä kehotus tehdä toisille se, minkä haluatte itsellenne tehtävän. Toimintamme on selkeästi diakoninen palvelutehtävä, joka ammentaa voimansa lähimmäisenrakkaudesta, vankasta ammatillisesta osaamisesta, innovatiivisesta kehittämistyöstä sekä taitojen ylläpitämisestä ja päivittämisestä. Haasteemme on luoda Tarpoilasta päihteettömyyteen perustuva, hengellistä kasvua tukeva, fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista eheyttä rakentava, itsenäiseen elämään ohjaava yhteisö, jossa asiakaslähtöinen ja aito kohtaaminen ihmisten kesken on mahdollista ja totta. Se on toteutettavissa vain, jos me, niin asiakkaat kuin työntekijätkin, uskallamme tunnistaa heikkoutemme, hyödyntää vahvuutemme sekä antaa ja ottaa nämä armolahjat yhteiseen käyttöömme. Tommy Tabermannin sanoin Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä, siinä on kylliksi tavoitetta, yhdelle elämälle. Matkastamme ei kenties tule helppoa, mutta ainakin se kutsuu mukaan! Olkoon mottonamme saman runoilijan runo Kaikkea saa tehdä kaikkea pitää tehdä kaikkia ovia täytyy tempoa, kaikkia kuita kurkotella. On vain yksi ehto, elinehto: Värisevää sielua ei saa tallata. Tommy Tabermann Tuula Puranen Diakoni Kuntoutuskoti Tarpoilan johtaja, palveluvastaava Perinteiset Kevättalkoot Tarpoilassa Katso ilmoitus sivulla 19! 15
20 kysymystä vastaajana janne ström 1. Kerro nimesi? Janne Ström 2. Mistä olet kotoisin? Keski-Suomesta 3. Mitä teet työksesi? Ohjaaja Tarpoilassa 4. Miten päädyit työhösi? Hakemalla Tarpoilaan töihin 5. Mikä motivoi sinua työssäsi? Selviytymistarinoiden näkeminen 6. Miten rentoudut? Lukemalla. Luen aika paljon 7. Entä mitä harrastat? Kirjallisuus 8. Mikä on lempivärisi? Sininen 9. Mikä saa sinut hymyilemään? Hyvä huumori 10. Mikä saa sinut vihaiseksi? Epäoikeudenmukaisuus 11. Mikä on paras koulumuistosi? Välitunnit 12. Mikä oli lempiaineesi koulussa? Kuvaamataito 13. Mitä pääsiäinen sinulle merkitsee? Kotona yhdessäoloa 14. Mitä haluaisit kertoa suomalaisesta pääsiäisestä ulkomaalaisille? Kertoisin heille mämmistä 15. Syötkö mämmiä pääsiäisenä? En 16. Mistä maasta pidät kotimaasi lisäksi eniten? En osaa sanoa, mutta Norjassa haluaisin joskus käydä 17. Mikä siinä maassa on erityistä? Norjan jylhät maisemat olisi upea nähdä 18. Mikä Suomessa on erityisen hyvää? Turvallisuus. Täällä on tosi turvallista olla 19. Odotatko lämmintä vai kuumaa kesää? Odotan sopivaa kesää 20. Kuuluuko juusto makkaran päälle vai alle leivällä? En uskalla näin vakavaan kysymykseen vastata tai ottaa kantaa Kysymykset: Mervi Parviainen 16
yhteisölliset ilmoitukset Erityisdiakonian suntion tehtävässä on aloittanut Tarja Juurinen 2.3.2014. Erityisdiakonian emäntä-vahtimestari Eevaliisa Lindfors jää eläkkeelle 1.9.14. Henna-Pirita Jallow on irtisanoutunut diakonian virasta 14.5.14 lukien. Verstaan vapaaehtoistyöntekijä Rauno "Rane" Ilmosen muistotilaisuutta vietettiin päivätuvassa 18.2.14 TAPAHTUMIA Eevaliisa Lindforsin eläkkeelle läksijäiskahvit päivätuvassa 12.6.14 klo 9-12. Pullakirkko 8.6. Jukka Rakemaan eläkkeelle lähtösaarna Kuvataidenäyttelyn EILEN, TÄNÄÄN, HUOMENNA avajaiset torstaina 8.5.2014 klo 10.00 päivätuvassa Hermannin diakoniatalossa. Pauluksen myyjäiset Peetelin seurakunnan katulapsityön hyväksi la 10.5.14 Ystävyysmatka Peeteliin 24.5.14. Lisätietoja Jukka Rakemaalta puh. 09 2340 2578. Pauluksen kevättalkoot 14.5.14. AJANKOHTAISTA Asuttamistoiminnan tukiasuntohakemuksia otetaan vastaan erityisesti Paraistentien yksikköön. Lisätietoja: http://www.helsinginseurakunnat.fi/yhteinentoiminta/apuajatukea/ erityisdiakonia/paihde-jakriminaalityo/tukiasuminen.html 17
HERMANNIN DIAKONIATALOSSA TAPAHTUU Hämeentie 73, puh. (09) 234 02 571 Pullakirkot sunnuntaisin klo 10.00 20.4...Marita Nummelin Pirjo Mäkinen, Taivaan Tähden- kuoro 27.4...Virpi Liirus-Mäkelä,Laura Vihreäpuu 4.5...Pekka Laine-Mäkinen, Laura Vihreäpuu, Ehtoollinen 11.5...Pirjo Suomi, Laura Vihreäpuu, Katupojat- kuoro 18.5...Kimmo Kajos, Laura Vihreäpuu 25.5...Marita Nummelin, Pirjo Mäkinen, Taivaan Tähden -kuoro, Kansalaulu...kirkko 1.6...Pekka Laine-Mäkinen, Laura Vihreäpuu, Ehtoollinen 8.6...Jukka Rakemaa, Laura Vihreäpuu VIIKKO-OHJELMA Kesäaika 2.5-14.9.14 Maanantai klo 9-12 Päivätupa Tiistai klo 16 Raamattupiiri Keskiviikko klo 12 Diakoniaruokailu, 1 Torstai klo 9-12 Päivätupa VELKANEUVONTAINFO Velkaneuvonnan tukihenkilö Hasse Ekblom päivystää 1. kerroksen ryhmähuoneessa klo 10-12, parittomilla viikoilla maanantaisin ja parillisilla viikoilla torstaisin. Hassen tavoittaa myös puhelimitse numerosta 0400-433 211. SAUNAILLAT Korpirauha 28.4 miehille Lohiranta 26.5 miehille ja naisille Ennakkoilmoittautuminen viikkoa aikaisemmin Hermannin diakoniatalossa ja käteismaksun suorittaminen (5 ). Saunailta peruuntuu, jos osaanottajia on liian vähän. Maksu palautetaan saunaillan peruuntuessa maksajalle. 18
Kahvikonsertti Hermannin diakoniatalossa, Hämeentie 73 8.6. 2014 klo 13.00 Esiintyjinä: Savitaipaleen kirkkokuoro joht. Kaarina Lindqvist, säest. Kimmo Rautio Maire Taalikainen, laulu, säestäjinään Taisto Taalikainen kontrabasso ja Kaarina Lindqvist, piano Anja Hallikas, kitara Kirsti ja Kimmo Kajos Konsertin juontaa Terttu Kultanen Ohjelma 5, Kuntoutuskoti Tarpoilan hyväksi Tervetuloa! Vastuunkantajat ry