KRISTILLINEN ALKOHOLISTI- JA NARKOMAANITYÖ RY 2-2008 Lähimmäinen Evankeliointinumero Armo arjessa Jumalan armon todeksi kokeminen tuo elämään toivon
YLISTYS JUMALAN IÄISELLE ARMOLLE, JOKA ON TARJOLLA TÄNÄÄN! Ilman armoa en eläisi, sillä Jumala valitsi minut jo idusta. Samoin hän on luonut sinut. Me saimme armon elämän lahjaan. Saimme tuntea Jumalan luomisvoiman ja tahdon, joka pakotti meidät konttaamaan, kävelemään, juoksemaan ja kasvamaan kohti aikuisuutta. Matkalla ihmettelimme miten elimistömme korjasi ihmeellisellä tavalla tapaturmien vauriot, miten meistä tuli isämme ja äitimme kaltaisia, ihmeellisiä Jumalan luomia olentoja, jotka kannoimme sisällämme ihmisyyden ja Jumaluuden salaisuuksia. Kasvoin ja ihmettelin. Hämmästelin maailman menoa ja opettelin sen lainalaisuuksia. Sain opetusta kodissani Jumalasta ja Hänen salaisuuksistaan. Opin maalliset käskyt ja Jumalan säätämät käskyt. Jumalan rakentama luonnonlaki ajoi minut jo nuorena avioon, kuin tikanpojan puuhun. Maailma näytti niin houkuttelevalta. Onko Jumala todella sanonut, etten voisi tehdä sitä ja tätä, mikä tuntui houkuttelevalta. Huomasin, etten ehtinyt käydä Herra sinun kokouksissasi, kun samaan aikaan minulla oli tärkeitä liiketoimia, joilla voin tehdä elämäni paremmaksi ja saada sen mitä elämä on tarjoamassa. Annan sinulle kyllä sitten kymmenykset, kun saan oikein rutkasti rahaa. Joidenkin vuosien päästä kyselin, mikset sinä Jumala siunannut? Kyselin hädissäni neuvoa joka puolelta. Kukaan ei tuntunut tietävän, miten lama-suomessa selvitään. Vaimoni oli huomannut, että en ole keskittynyt häneen ja lapsiini. Kaikki oli lopussa. Epäonnistuminen raha-asioissa ja avioliitossa. Hes. 18:21-23. Jos jumalaton kääntyy synneistään, kaikesta pahasta mitä on tehnyt, jos hän noudattaa kaikkia minun säädöksiäni ja tekee niin kuin oikein ja hyvin on, hän saa elää, ei hän kuole. Hänen syntejään ei enää milloinkaan muisteta, ja hän saa elää sen hyvän tähden mitä on tehnyt. Näin sanoo Herra Jumala: Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää? Ikivanha armo. Jo ainakin 4000 vuotta ennen Kristusta suuri metsästäjä Nimrod oli mahtava ja suuri Jumalan armosta, Daavidin kokema armo on vertaansa vailla, puhumattakaan niistä sadoista muista kertomuksista joita Vanha testamentti kuvaa. Läpi vuosituhansien armo on vuotanut rajattomasti niiden päälle, jotka ovat kääntyneet Jumalan puoleen ja tehneet parannuksen. Armon kertomukset ovat kuin loputon raikas ja virvoittava sade Raamatun historiassa. Lopulta armo kirkastetaan koko maailmalle Jeesuksen Kristuksen armoteon kautta. Kaikki sinun syntisi on sovitettu! Tätä suurempaa lahjaa et voi saada! Minä saan nykyisin tehdä matkaa saman rakkaan Päivi-vaimon kanssa, raha-asioissa kompastuminen on jo varjo menneisyydessä, mutta Kuninkaan lapsen oikeudet ja armolahjat ovat korvanneet menetykset moninkertaisesti. Reippaat nuoret aikuiset poikani ja tyttäreni Ida, joka palvelee uskossa laulun lahjallaan ovat konkreettisia armon ilmentymiä. Itse saan voiman olla uskollinen Jumalalle ja läheisilleni Häneltä, jolla on hallussa kaikki voiton avaimet. Tämä lehti on ylistys Jumalan armolle, joka virtaa myös sinulle, erityisesti tänä kesänä 2008! Ismo Valkoniemi 2 Armo arjessa
Sisällysluettelo s.4 Toiminnanjohtaja vaihtuu, henkilökunnan opiskelut etenevät. s.6 s. 5 Hesburgerin omistajapariskunta kertoo, mitä armo heille merkitsee. s.6-7 Sakari Pihlajan avoin tilitys omasta romahduksesta ja siitä, kuinka armo taas kantaa. s.8 Päätoimitaja Pentti Väliahdet YLE:stä kertoo, miksi hänestä tuli Kan ry:n kannattajajäsen. s.8 s. 9 Kan ry:n kunniapuheenjohtaja Veikko Saarijärvi valottaa omaa kutsumustaan. s. 10-11 Hengellistä päihdetyötä tehdään Venäjällä uskonvaraisesti. Juhani Hilpisen kertomus eräältä matkalta. s.12 s.12-13 Pastori, terapeutti Seppo Jokinen kertoo omasta toipumisestaan ja siitä mitä Jeesus opetti armosta. s. 14 Juhani Karvinen kirjoittaa armosta s. 15 Hallituksen toinen naisjäsen Erja Tapaninen pystyy asettumaan kärsivän ihmisen asemaan. s.15 s. 16-17 Pekka Keinänen kertoo armosta ja vähän muustakin. s. 17 Lähimmäinen tekee lukijatutkimuksen ensi kesänä. s. 18-19 Mikko Vähä-Lassila ja kumppanit rantautuivat Sysmään. Katso kuvareportaasi. s.18 s.20-21 Yhteystiedot. s. 22-23 Mainossivut. Armo arjessa 3
Pieksämäen koulutus on jo hyvässä vauhdissa Viime syksynä aloitti parikymmentä Kan ry:n henkilökuntaan kuuluvaa ja läheisesti yhdistyksen kanssa yhteistyössä olevaa päihdetyön ammattitutkinnon opiskelut Pieksämäellä sisälähetysseuran oppilaitoksessa. Kesään mennessä on takana ensimmäinen kolmannes ja edessä kokonainen vuosi. Olemme alusta lähtien seuranneet kurssin aloittaneista nuorimman ja vanhimman tuntoja opiskelun edetessä sekä kyselleet kommentteja opettajilta. Viime syksynä alkanut puolentoista vuoden päihdetyön ammattitutkinnon opiskelun vaikein vaihe alkaa olla takana. Ainakin jos on uskomista yhteiskunnallisten aineiden opettajaa Veli-Matti Isojokea. Hänen mukaansa perusjutut alkavat tämän kevään jälkeen olla pikku hiljaa hanskassa ja viimeinen vuosi on sitten ehkä vähän leppoisampaa, vaikka haasteita piisaa edelleen. Isojoki sanoo, että Kan-ryhmä on ollut aika haasteellinen positiivisessa mielessä. Oppilaiden perustaso on ollut sen verran vaihteleva, että haastetta on riittänyt opetuksen sovittamiseksi sopivaksi kaikille. - Kyllä ryhmä on ollut mielenkiintoinen ja kantaa asioihin on otettu aktiivisesti. Välillä on joutunut kovastikin tekemään töitä saadakseen itseään kuulluksi. On kuitenkin pelkästään positiivista, että on mielipiteitä ja niiden takana seisotaan, kertoo Veli-Matti Isojoki. Kyllä se tästä Ryhmän nuorin opiskelija Johanna Vähä-Lassila oli tätä kirjoitettaessa Tampereen Ankkurissa harjoittelemassa tulevaa näyttökoetta varten. Hän oli saanut jo vetää omaa ryhmää ja piti muutenkin näkemästään ja kokemastaan. Edellisellä viikolla Johannalla oli päällä pikku paniikki. Hän oli kirjoittanut töissä tuntikausia tulevaa näyttösuunnitelmaansa ja jostain syystä kone oli hävittänyt koko tiedoston. - Kyllä siinä meinasi hätä tulla. Sain homman kuitenkin tehdyksi viikonlopun aikana ja juuri tuli palautetta, että suunnitelma oli hyvä ja perusteellinen. Kyllä se lämmitti mieltä, kertoo Johanna. - Toukokuussa on vielä edessä lääkeopin tentti, mutta siihen Johanna suhtautuu levollisesti. Aihe on kiinnostanut häntä ja oppi on jäänyt aika hyvin päähän. Kesällä opiskeluissa pidetään paussia ja jatketaan taas syksyllä. Ihan mielenkiintoista Meltauksen Kan- kodin vastaavan Oiva Liukkosen tavoitamme keskeltä työkiireitä. Hän pitää opiskelujen tähän mennessä saatua antia mielenkiintoisena ja odottaa innolla jatkoa. Jonkin verran Oivaa on rasittanut se, että Meltaukselta Pieksämäelle on pitkä matka ja työt omassa toimipisteessä painavat päälle. Kaikkein hyödyllisintä antia opiskeluissa on Oivan mielestä tähän mennessä ollut tutustuminen päihderiippuvuutta ja päihdehoitoa koskeviin lakipykäliin, vaikka se onkin sinällään aika kuivaa tekstiä. - Varsinainen päihderiippuvuus on saanut opiskelun myötä uusia ulottuvuuksia. Ihminen on kokonaisuus, josta pitää hoitaa kaikki puolet. On hyvä tietää esimerkiksi se, mitä oikeuksia asiakkailla on. Ei niitä aina välttämättä kerrota heille kaikissa paikoissa. Opiskelu on muuten kulkenut aika paljon vuoropuheluna. Opettajatkin ovat kokeneet saaneensa jotain meiltä, pohtii Oiva. Oivalla oli toukokuussa edessä näyttö Tampereen Ankkurissa ja tätä kirjoitettaessa hän oli juuri tekemässä näyttösuunnitelmaa. Lähimmäinen palaa tulevissa numeroissaan Pieksämäen opiskeluihin. Seuraamme säännöllisesti Johannaa ja Oivaa aina valmistujaisiin saakka. Ismo Valkoniemi Pekka Keinänen Kan ry:n toiminnanjohtaja vaihtuu syyskuun alussa Kan ry:n nykyinen toiminnanjohtaja Ismo Valkoniemi lopettaan työnsä yhdistyksen johdossa syyskuun alusta. Samaria rf:n hallitus on kutsunut Valkoniemen yhdistyksen toiminnanjohtajaksi kyseisestä ajankohdasta eteenpäin. Kan ry:n hallitus on valinnut uudeksi toiminnajohtajaksi syyskuun alusta alkaen Pekka Keinäsen, joka hoiti toiminnanjohtajan tehtäviä virkaa tekevänä ennen Valkoniemeä. Pekka Keinänen toimii tällä hetkellä kenttäsihteerinä ja hän on ollut yhdistyksen palveluksessa yli 20 vuotta. Pekka Keinäsen haastattelu tämän lehden myöhemmillä sivuilla. Ismo Valkoniemi ehti olla Kan ry:n toiminnanjohtajana kuukauden päälle kaksi vuotta, eikä hänen lähtöönsä yhdistyksestä liity mitään tramatiikkaa. Valkoniemi siirtyy Samarian johtoon yhdessä vaimonsa Päivin kanssa. He jatkavat pariskuntana Samarian perustajien Krister ja Kate Lindbergin elämäntyötä. Lindbergit siirtyvät ensin osa- aikaeläkkeelle ja vuoden 2010 alusta kokonaan eläkkeelle. Samaria rf on kaksikielinen kristillinen päihdejärjestö. 4 Armo arjessa
Jokainen meistä tarvitsee armoa arjessa Armon tarve ei ole kiinni siitä ketä me olemme, tai mitä me teemme. Se ei ole kiinni varallisuudesta, eikä yhteiskunnallisesta asemasta. Arjessa täytyy kaikkien elää ja selvitä siitä, miten parhaiten taitaa. Jostain syystä usein kuitenkin mielletään, että rikkaat ja hyvässä asemassa olevat ihmiset tarvitsisivat vähemmän armoa kuin ne, jotka ovat huonommin toimeentulevia. Lähimmäinen kysyi armosta ja sen merkityksestä turkulaiselta Salmelan pariskunnalta. Tämä pariskunta on jo vuosia tukenut Kan työtä ja on monasti osallistunut Mikko Vähä-Lassilan aktioihin. Heikki ja Kirsti Salmela ovat Hesburger-ketjun perustajia ja edelleen sen pääomistajia. Ketju työllistää nykyään yli 4000 ihmistä ja sillä on toimipisteitä useissa maissa. Mitä armo teille merkitsee? Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille. Niin myös meille. Oletteko itse kokenut kohdallanne armon? Kyllä joka aamu on armo uusi. Se on suuri Jumalan lahja, että saa herätä terveenä tekemään työtään ja osallistumaan yhteiskunnan toimintoihin. Mitä armo saa ihmisessä aikaan? Toivottavasti uskoa ja rakkautta. Meidän Herramme armo on suuri antaen uskoa ja rakkautta joka on Jeesuksessa Kristuksessa. Kirsti ja Heikki Salmela Pystyykö armahdettu aina itse armahtamaan? Ei omin voimin. Se on Jumalan armoa. Ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä. Miten armo teidän mielestänne näkyy arjessa? Kun voi sanoa Jumala ole minulle syntiselle armollinen. Kyllä ainakin meillä on täysi työ pitää itsemme kaidalla polulla. Lähimmäinen-lehti tekee lukijatutkimuksen kesäkuussa Suomi on järjestöjen ja järjestölehtien luvattu maa. Maassamme julkaistaan vuosittain noin 3500 aikakauslehteä, jotka ilmestyvät säännöllisesti vähintään neljä kertaa vuodessa. Aikakauslehdet jaetaan neljään ryhmään: yleisölehtiin, ammatti- ja järjestölehtiin, asiakas- ja yrityslehtiin sekä mielipidelehtiin. Kan ry:n julkaisema Lähimmäinen lehti kuuluu järjestölehtiin, jotka ovat nimikkeiden määrällä mitaten suurin lehtiryhmä. Levikiltään suurimmat aikakauslehdet ovat Pirkka ja Yhteishyvä. Lähimmäinen-lehdellä on ainakin neljä tärkeää tehtävää. Ensiksi se tiedottaa Kan ry:n toiminnasta sekä toiminnassa mukana oleville että toiminnasta muuten kiinnostuneille. Toiseksi lehti vahvistaa toiminnassa mukana olevien identiteettiä kertomalla, keitä me olemme ja mikä on meille tärkeää. Kolmanneksi se tarjoaa aineksia yhteisille keskusteluille ja neljänneksi innostaa lähimmäisyyteen. - Kesäkuussa Lähimmäinen-lehden lukijoiden parissa tehdään tutkimus, jossa selvitetään muun muassa lehden lukemista ja lukijoiden mielipiteitä sekä arvostuksia. Tarkoituksena on kehittää lehden sisältöä entisestään, Kan ry:n toiminnanjohtaja ja Lähimmäinen-lehden päätoimittaja Ismo Valkoniemi kertoo. Kyselylomake lähetetään noin 400:lle lukijalle, jotka on poimittu Kan ry:n jäsenrekisteristä. Kaikkien vastaajien kesken arvotaan myös kolme 100 euron lahjakorttia, jotka voi käyttää halutessaan esimerkiksi Kan-tuotteiden ostamiseen. Lähimmäinen-lehden lukijatutkimuksen kyselylomakkeen suunnittelemiseen ovat osallistuneet myös Kan ry:n työntekijät ja vapaaehtoiset, joita haastateltiin asian tiimoilta Pieksämäellä koulutuspäivien yhteydessä huhtikuussa. - Palauttamalla kyselyn autat meitä palvelemaan lähimmäisiä entistäkin paremmin, Valkoniemi muistuttaa ja kiittää yhteistyöstä jo etukäteen. Olli Kariniemi Armo arjessa 5
Sakari Pihlajalle kelpaa tänään armo Jumala kutsuu ihmisiä eri tavoilla työhönsä ja osoittaa kullekin hänen tehtävänsä. Joskus kuitenkin unohdetaan, että kutsu odottaa aikaansa ja työ aloitetaan liian aikaisin, ilman sitä kasvua ja eheytymistä jonka Jumala on työntekijälleen tarkoittanut. Ohitetaan Jumalan tarkoittamaan työhön valmistautuminen, kiirehditään alkamaan työ ilman omaa sisäistä parantumista ja seuraukset voivat olla katastrofaalisia. Monta kertaa syy Jumalan ohittamiseen löytyy ihmisen sisäisestä rikkinäisyydestä. Tyypillistä tällainen toiminta on entisillä alkoholisteilla, narkomaaneilla ja vankilataustaisilla ihmisillä, jotka on nostettu heti uskoon tultua, todistajaksi, saarnaajaksi tai työntekijäksi. Vaatimus olla esillä, tehdä työtä täysin rajattomasti, nousee sisäisestä rikkinäisyydestä ja olemattomasta itsetunnosta, jota ei ole koskaan kunnolla hoidettu. Jyväskyläläinen Sakari Pihlaja on pitkän linjan päihdetyöntekijä, joka itse nousi syvältä kaikkien arvostamaksi ammattilaiseksi. Sitten tuli romahdus. Se ei kuitenkaan ollut kaiken loppu. Jumala armahtaa heti, kun Häneltä sitä pyydämme. Ihmiset armahtavat paljon hitaammin ja kaikkein vaikeinta on armahtaa itsensä. Sakari Pihlaja on nyt saanut armon kaikilta kolmelta ja jatkaa elämää paljon entistä ehyempänä. Elämä alkoi kuitenkin sujua kohtuullisen mallikkaasti. Sakari avioitui ja pariskunnalle syntyi kaksi poikaa. Molemmat ovat isän onneksi uskossa ja heillä menee hyvin. Sakarilla on myös tytär ja tyttären tytär. Pihlajat aloittivat 90-luvun alussa päihdetyön Jyväskylän Katulähetyksessä. Sakarin kohdalla ansiokas lähes 20 vuotta kestänyt työ päättyi noin kolme vuotta sitten lähes täydelliseen haaksirikkoon. Mies tuli päihtyneenä työpaikalle ja sai potkut. Päihteiden käyttö oli alkanut salakavalasti jo kotvan aiemmin, eikä työnantajalla ollut muuta vaihtoehtoa kuin lopputilin antaminen. Se oli kova, mutta varmasti ainoa mahdollinen väliintulo minun silloisessa tilanteessani, sanoo Sakari. Kovaa ja hyvääkin aikaa Sakari Pihlaja muistelee hengellisen päihdetyön alkuaikoja. Töitä tehtiin paljon. Sakari asui useimmiten perheineen siinä yksikössä missä kulloinkin työskenteli. Tänä päivänä uskallan kuitenkin sanoa, että työyhteisössä asuminen ja sitä kautta aina töissä oleminen on lähinnä sairas tapa työskennellä. Se ajaa ihmisen lopulta varmuudella jonkinasteiseen Burn Outiin. Minua on aina kaduttanut kun nuoruuden ylpeydellä sanoin psykiatrian erikoissairaanhoitaja Tuula Kuusiselle, kun hän varoitteli minua työyhteisössä asumisesta. Kaksi vuotta Sakari on maksimi, sen jälkeen tulee varmuudella loppuun palaminen. Etkö Tuula tiedä, että Jumala aina kahden vuoden välein täyttää lippaan uudelleen? Tuulalla oli omakohtainen kokemus työyhteisössä asumisesta ja ammatti-ihmisenä hän hyvin tiesi mistä puhui, ja hän oli ehdottoman oikeassa, pohtii Sakari Ei tullut pappia pojasta Sakarista toivottiin pappia, mutta tämä toive jäi toteutumatta. Taisi matkan varrella jäädä moni muukin toive toteutumatta, mutta nyt eletään tätä päivää ja takana on jo melkoinen matka elettyä elämää. Tänä aikana kiviä on viskottu ja niitä on kerätty, mutta sana armo on tullut Sakarille tutuksi. Tänään se hänelle kelpaa, mutta vielä muutama vuosi sitten mentiin lujaa, eikä armoa aneltu. Sakarin lapsuus kului suurelta osalta tavalla tai toisella hengellisissä piireissä. Pyhäkoulut, erilaiset kerhot ja leirit kuuluivat lapsuuden arkeen. Sakari pärjäsi myös koulussa ja oli opettajien lempilapsi aina kaksitoistavuotiaaksi asti, ja ehkä sen takia myös koulukiusattu. Siihen aikaan kuitenkin kaikki keikahti päälaelleen, kiusatusta tuli kiusaaja. Jyväskylän nyrkkeilijöitten poikanyrkkeilyssä opitut taidot otettiin käyttöön, väkivaltaisuus ja päihteet astui pojan elämään. Vankila kutsui ensimmäisen kerran 16 vuoden ikäisenä vuonna 1966. Päihteet, vankilat ja rikokset kuuluivat sen jälkeen miehen arkeen aina vuoteen 1985 jolloin Sakari tuli uskoon ruotsalaisen vankilan eristyssellissä. Puku ei tee miestä Pian uskoontulonsa jälkeen Sakari kävi Raamattukoulun Katinalassa ja pääsi vahtimestariksi Jyväskylän Helluntaiseurakuntaan. Kun hän joutui kerran poistamaan sieltä kaksi vanhaa kaveriaan jotka olivat päihtyneinä tulleet häiritsemään tilaisuutta, sai hän kuulla kunniansa. Ei ole sinussa muuta muutosta tapahtunut kuin että on suorat housut ja kravatti kaulassa. Tämä jäi vaivaamaan Sakaria. Minkälaisen viestin minä itsestäni ulkopuolisille annan? Lisää töitä ja vastuuta Koska Sakari oli aikaansaava ja tarmokas mies alkoi pikku hiljaa vastuuta ja töitä tulla yhä enemmän. Hän oli mukana erilaisissa Sininauhaliiton projekteissa ja oli mukana muun muassa Vaasan vankilan kristillisen osaston perustamisessa. Tässä vaiheessa hän alkoi keskittyä yhä enemmän vankilataustaisten ihmisten auttamiseen ja tähän työhön hänellä oli erinomaiset eväät. - Kyllä sitä virtaa silloin piisasi. Töitä tehtiin vähintään 12 tuntia päivässä, eikä aikaa oikeastaan jäänyt mihinkään muuhun. Se oli täysin rajatonta työskentelyä, joka lopulta johti siihen, että aloin sairastella, kertoo Sakari. Vanhat evää eivät riittäneet Sakari Pihlaja toimi yli viisi vuotta Laukaassa sijaitsevan Tessio Backan johtajana. Hoitokoti oli tarkoitettu entisille vangeille. Siellä pyrittiin hoitojakson aikana laatimaan turvallinen polku takaisin siviilielämään. Opastusta annettiin kädestä pitäen ja tulokset olivat hyviä. Työpaineet alkoivat kuitenkin käydä liian koviksi. - Aloin voida pahoin. Tuli erilaisia fyysisiä sairauksia, selkä leikattiin kahdesti, keuhkoihin nousi nestettä jonka seurauksena olin useita jaksoja sairaalassa, vasen keuhko aukaistiin ja sitten tuli psyyke puolen sairaudet joita hoidettiin depressiona. Siihen sitten tietenkin määrättiin vahvat lääkitykset. Yleensä kävi niin, että depression jälkeen oli taas tavattomasti virtaa ja mentiin vauhdilla eteenpäin. Nämä vauhtikaudet jäivät kuitenkin aina vaan lyhyemmiksi ja minut valtasi epätoivo. En tiennyt mikä minulla oli. Päivä päivältä mentiin eteenpäin vanhoilla eväillä ja lopulta aloin turvautuakin vanhoihin eväisiin, eli päihteisiin. Hain niiden avul- 6 Armo arjessa
la unohdusta, tunsin, ettei minulla ole enää kenellekään mitään annettavaa. Oli vain pettymys omasta tilasta ja avuttomuudesta, mikä toi myös kuoleman ajatukset vapauttajana mieleen. Kuljin kymmeniä kilometrejä pitkin metsiä, valvoin vuorokausitolkulla, ainoana ajatuksena vain kuolema, Sakari kertoo. Diagnoosi selvitti paljon Koko sen hetkinen elämän tilanne oli Sakarille niin kova paikka, että hänessä heräsi tosi pahoja vihantunteita itseä, mutta myös muita kohtaan, jotka johtivat viimein siihen, että hän sai pakkolähetteen psykiatriseen sairaalaan. -Tunne oli mieletön täälläkö sitä nyt ollaan hullujen huoneella Niitä ajatuksia, tunteita ja kokemuksia ei yksinkertaisesti voi kertoa, mitä silloin mielessä liikkui. Elin täydellisessä mielen kaaoksessa ja olin varmasti oikeassa paikassa, koska tiedostin oman vaarallisuuteni itseäni ja muita kohtaan, selvittää Sakari. Vähitellen hänen ajatuksensa alkoivat selvitä. Sakari ymmärsi, että kysymys oli muustakin kuin synnistä. Tänään hän on erityisen kiitollinen uskovalle työpaikkalääkärille Juha Mielikäiselle ja yhdelle rakkaimmalle työtoverilleen vankilapastori Vesa Mäkelälle, jotka alan ammattilaisina pystyivät koko ajan näkemään ja erottamaan synnin ja sairauden toisistaan. Sakarille nuo asiat olivat pahasti sekaisin tuohon aikaan. Hän ei pystynyt ajattelemaan kohdallaan enää minkäänlaista anteeksiantamusta. - Minulle tehtiin psykiatrinen diagnoosi josta selvisi, että olen sairastanut kaksisuuntaista mielialahäiriötä 12-15 vuotiaasta saakka. Diagnoosi ei poistanut synti kysymystä, mutta se antoi monelle asialle nimen. Kaikki asiat eivät elämässäni olleet johtuneetkaan siitä, että olisin ollut jotenkin erityisen paha. Aivojen kemiallakin oli osansa asioihin. Diagnoosi oli aluksi järkytys, mutta lopulta helpotus. Oli helpompi ymmärtää itseään ja tekojaan. Siellä sairaalan oleskelutilassa päätin, että jos tästä joskus elävien kirjoihin selviän, aion kertoa kokemuksistani avoimesti ja rehellisesti, jos niistä mahdollisesti olisi apua jollekin muulle, kertoo Pihlaja. Joh 8: 3 11 Eteen Jeesuksen naista nyt raahataan, kiinni saatu on rikoksistaan, laki vaatii hänelle kuolemaa, kansa huutaa ja raivoaa. kivittäkää, kivittäkää, kivittäkää tuo huorintekijä, hän ei ansaitse elämää Seisoo edessä Jeesuksen, joukko fariseusten, omaa pyhyttään korostaen. Oottaa nainen langennut tuomiotaan, Jeesus piirtelee maahan vaan. kivittäkää, kivittäkää, kivittäkää tuo huorintekijä, laki vaatii kuolemaa Jeesus nostaa katseensa piirroksistaan, hänen silmänsä palavat, katsoo vuoroin jokaista syyttäjää, sitten jatkaa piirtämistään. Putoo kivet käsistä syyttäjien, huuto vaativa vaikenee. Poistuu kansa paikalta yksitellen, omat syntinsä muistaen. Seisoo Jeesus ja nainen nyt kahdestaan. Nainen peloissaan vapisee, sitten kohtaa hän katseen Jeesuksen, tuntee valtavan rakkauden. Jeesus ojentaa kätensä siunaten, ja hiljaa lausahtaa: ei kukaan sua tänään tuominnutkaan, en tee sitä minäkään, mene lapseni kotiin kiitämään, älä syntiä enää tee. Voin jo katsoa peiliin Vaikka kolmen viime vuoden aikana läpikäyty prosessi on ollut raskas, on se ollut välttämätön. Lopputulos on se, että Sakari on alkanut käymään elämäänsä läpi eri tavoin mm. kirjoittamalla ja on saanut elämän arvot siihen järjestykseen kuin Jumala on ne alun perin asettanut. Ensin, Jumala, sitten perhe, seurakunta ja lopuksi työ. Nautin oman seurakuntani luottamusta jossa toimin vankilalähettinä ja Kan- yhdyshenkilönä. Työskentelen Jyväskylän Kan kodilla puoliaikaisena työntekijänä, olen tehnyt Jyväskylän Katulähetykselle joitakin sijaisuuksia ja kuulun yhdistyksen hallitukseen. Anteeksi on saatu ja annettu. - Tänä päivänä uskallan katsoa itseäni sekä peiliin. Kykenen myöntämään oman sairauteni, rikkinäisyyteni, syntisyyteni. Uskallan terveesti nähdä itsessäni Jumalan kuvan ja vastata rehellisesti Jeesuksen kysymykseen tahdotko tulla terveeksi. Kyllä Herra, minä tahdon tulla terveeksi, päättää Sakari. Armo arjessa 7
Uusi kannattajajäsen Pentti Väliahdet Mitä teet työksesi? Oletko perheellinen? Olen Yleisradion dokumenttiohjelmien vastaava tuottaja eli vastaan sekä radion että television dokumenttiohjelmien tekemisestä ja tuottamisesta. Toisin sanoen olen dokumenttiohjelmien päätoimittaja. Minulla on kolme mahtavaa poikaa, Veeti, Casper ja Frans ja tietysti vaimo Maarit. Päihdehaitat ja syrjäytyminen ovat jatkuvassa kasvussa. Mitä pitäisi tehdä? Miksi päätit liittyä Kan ry:n kannattajajäseneksi? Olen omassa työssäni dokumentti ja reportaasiohjelmien tekijänä ja tuottajana törmännyt Kan ry:n työhön ja todennut sen sekä tekijätasolla motivoituneeksi että yhteiskunnan kannalta olennaiseksi. Itse pystyn tarkastelemaan Kan ry:n työtä uskoakseni ulkopuolisen objektiivisesti, vaikka yhdistyksessä tekee työtään muutama ystävänikin. Ja vaikka yhdistyksen työ on kristillisesti motivoitunutta, näkyy työ yhteiskunnan suuntaan käytännönläheisenä. Kan pystyy tilkitsemään yhteiskunnan jättämän aukon ammattitaitoisesti ja innovatiivisesti, luoden uusia toimintamalleja. Parasta on se, että yhdistys tuottaa juuri niitä palveluja, joihin on tarvetta, mutta joissa ei ole kilpailua. Esimerkiksi vertaistuen pitää olla asiakkaan kannalta uskottavaa, sillä ilman luottamusta ei synny vuoropuhelua auttajan ja autettavan välille. Sosiaalityö on usein myös epäkiitollista, sillä se ei ole mediaseksikästä. Tekemisen pitää olla toisaalta hyvin arvopohjaista, mutta myös hyvin budjettitietoista. Tämä ei ole helppo yhtälö, sillä Kan ei tee työtään aseman, vallan eikä nimen vuoksi, vaan asian. 8 Armo arjessa Mikä on oma suhteesi päihteisiin ja päihdetyöhön? Omat vanhempani eivät olleet absolutisteja, mutta en koskaan nähnyt heitä humalassa. Alkoholin käyttö oli todella vähäistä myös sen vuoksi, että se oli kallista. Vanhemmat antavat mallit lapsille (huom. pelkästään omille lapsilleen!), joten alkoholikulttuuri ja suhde alkoholiin ja muihin päihteisiin alkaa suhteesta vanhempiinsa. Vastuu lapsista on inhimillisesti katsoen meidän suurin vastuumme ja ehdottomasti meidän kaikkien velvollisuus. Kyllä minä ja vaimoni juomme joskus viikonloppuna ruoan kanssa viiniä, mutta olemme pyrkineet välttämään myös tapasignaalin antamista lapsille. Viinikään ottaminen ei saa olla tapa. Ja kuten tiedämme, viinilasin koko kasvaa helposti ja viinipullosta siirrytään pönttöviiniin jne... Meillä ei piiloteta viinipulloja, vaan ne pidetään esillä, vaikka erillään muista juomista, ja tietysti pienimmiltä lapsilta käden ulottumattomissa. Alkoholin tarkka ja hallittu käyttö ei ole salaisuus eikä hävettävä asia, jos siinä ei ole hävettävää. Huumeista en voi kertoa lapsilleni kuin kauhukertomuksia, jotka ovat syntyneet todellisesta elämästä. Yhteiskunnan jatkuva polarisoituminen hyväosaisiin ja huonoosaisiin on globaalin maailmantalouden seurausta. Huono-osaisten syrjäytyminen ja päihdehaitathan kulkevat puolestaan käsi kädessä. Demokraattisen, sosiaalisesti tasaarvoisen yhteiskunnan aika on tällä erää ohi. Ikävä kyllä. Tähän ei ole muuta sanottavaa eikä tätä muuteta näillä poliittisilla valta-asetelmilla, johon on selkeän suomalaisen enemmistön siunaus. Päihdehaittoihin vaikuttaa luonnollisesti myös kasvatuksen ja elämän arvopohjan muuttuminen arvostuspohjaiseksi. Meidän perinteiset arvomme (= vanhempien (ihmisten) kunnioitus, työmoraali, lähimmäisenrakkaus, joka näkyi erityisesti auttamisenhaluna, talkoina, pyyteettömyytenä, välittämisenä...lista on loputon) ovat muuttuneet näkyvien, materiaalisten asioiden arvostukseksi (=hyvä palkka, auto, talo, ammatti, merkkituotteet jne...). Mikä on sinun Jumalasuhteesi? Olen saanut perinteisen kristillisen kasvatuksen, josta minun ei ole tarvinnut luopua. Huomaan yhä useammin ristivän käteni, koska lasteni pienet murheet alkavat kasvaa isoiksi eikä omat voimani tai viisauteni riitä. Monet ovat kysyneet olenko uudestisyntynyt. En ole uudestisyntynyt, koska en ole koskaan käynyt elämässäni niin pohjalla, että olisin luopunut ja valinnut elämäntieni uudelleen. Kunnioitan kaikkia niitä, jotka ovat rohkeita uskossaan ja pystyvät uskomaan itsenäisesti ja yksilöllisesti, koska Jumala puhuttelee meitä kaikkia henkilökohtaisesti. En usko suuriin
uskonnollisiin guruihin tai palavakatseisiin puhujiin, vaikka heitä kuuntelenkin, sillä he ovat Sanan tulkitsijoita, eivät itse Sana. Uskon enemmän suvaitsevaisuuteen, kuin ahdasmieliseen tulkintaan. Ja olen joskus todennut, että aina syntyy helpompi keskusteluyhteys niihin, jotka uskovat johonkin kuin niihin, jotka eivät usko mihinkään. Mitä sinulle sanoo sana armo? Sana armo syntyy suvaitsevaisuudesta ja Jeesuksen esimerkki Jumalan suvaitsevaisuudesta ja armosta meitä ihmisiä kohtaan on ollut minulle aina hyvin selvä asia. Meillähän on tuo jumalallinen armon lahja, mutta sitä ei saa käyttää väärin. Tietoisien väärien tekojen tekeminen on moraalitonta ja olen huomannut, että nimellisesti uskovissa piireissä käytetään tätä hyvinkin tietoisesti tulevien syntien anteeksi saamiseen, ja minä pidän tätä tekopyhänä ja häpeämättömänä hyväksikäyttönä. Meidän, täällä maan päällä, arkipäiväisessä elämässämme ja ihmisen keskellä, kannattaa aina kysyä itseltämme silloin, kun on valmis tuomitsemaan, että olenko minä oikea ja paras tuomari. Silloin, kun omassa elämässä menee hyvin, on helppo tuomita ja olla oikeassa. Silloin, kun menee hyvin, niin olemme vahvoilla, mutta juuri silloin meiltä vaaditaan eniten nöyryyttä ja eniten inhimillistä viisautta. Jokainen meistä on tarvinnut ja/tai tulee tarvitsemaan toisen ihmisen suvaitsevaisuutta, tukea ja ymmärtämistä. On aina parempi osoittaa ymmärtämystä ja kykyä kuunnella ja kuulla ihmistä, vaikka ei hyväksyisikään tekoja, kuin tuomita, koska se ei ole sille heikommalle tien alku kohti ihmisenä eheytymistä. Olen lisäksi varma siitä, että kriittinen ihminen kritiikillään kertoo ainakin yhtä paljon itsestään kuin kritiikin kohteesta. Rakentavaa kritiikkiä pitää antaa niille, jotka sen kestävät ja jotka pystyvät vastaamaan siihen eikä suoraakaan arvostelua ja arviointia saa pelätä antaa, sillä se on toisaalta osoitus vastuusta ja välittämisestä, mikäli sen tekee rakkaudesta toisen ihmiseen Veikko Saarijärvi valottaa kutsumustaan Kan ry:ssä elämäntyönsä tehnyt ja sen pitkäaikainen toiminnanjohtaja, hallituksen puheenjohtaja ja nykyinen kunniapuheenjohtaja Veikko Saarijärvi on julkaissut kirjasen, jossa hän valottaa omaa kutsumustaan. Hän on yli 30 vuotta toiminut aktiivisesti yhdistyksessä. Saarijärvi kertoo siitä, kuinka hän aikansa kamppaili kutsumustaan vastaan, mutta antautui lopulta työhön, jonka aikana Kan ry:stä kasvoi pienestä yhden hoitokodin yhdistyksestä merkittävä valtakunnallinen toimija. Vaikka Veikko Saarijärvi on jo vetäytynyt Kan työstä ansaituille eläkepäiville, ei hän suinkaan ennätä viettämään eläkevaarin päiviä. Hän toimii edelleen aktiivisesti pienessä perheyrityksessä ja on mukana hengellisessä työssä. - Sisäinen näkyni Jeesuksen opetuksesta teiden ja aitovierten ihmisten evankelioimistyöstä ei ole kadonnut. Jeesuksen opetus laupiaan samarialaisen lähimmäistyöstä on myös edelleen sydäntäni lähellä, tiivistää Veikko Saarijärvi tämän päivän ajatuksiaan. Herkällä korvalla Veikko Saarijärvi kehottaa kaikkia kuunteleman Jumalaa herkällä korvalla. Hän kyllä puhuu, jos me vain kuuntelemme. - Viisasta ja rohkeaa olisi jokaiselle kristitylle hiljentyä miettimään omakohtaisesti profeetta Haggain kirjan toisen luvun sanomaa: Minä seison vartiopaikallani, asetun varustukseen ja tähystän, nähdäkseni mitä hän minulle puhuu, mitä hän valitukseeni vastaa, päättää Veikko Saarijärvi. Kenet lähetän Saarijärven kirjasen nimi on Kenet minä lähetän. Hän kertoo kirjoittaneensa sen Jumalan kunniaksi. Kirjassaan hän kertoo Jumalan johdatuksesta Kan- työhön ja siitä, mistä hän sai rohkeuden ja uskalluksen käydä työssään eteenpäin. - Vuosien myötä työlle tuli paljon ystäviä, joita en ehkä koskaan edes tavannut. Olin kuitenkin esim. jäsenkirjeiden välityksellä jatkuvassa yhteydenpidossa näiden ystävien kanssa. Tämän kirjan kautta haluan tervehtiä heitä kertomalla lähemmin työnäystäni, kokemastani Jumalan johdatuksesta ja työhön asettamisesta, kertoo Saarijärvi. Kirjasessaan Saarijärvi valottaa myös sitä, kuinka vaikeaa Kan työn läpi saaminen helluntaiherätyksessä alussa oli. Hän haluaa edelleen korostaa sitä, että hän kokee Kan työn vahvasti osaksi seurakuntatyötä ja toivoo seurakuntien jatkossakin olevan tiiviisti mukana tässä syrjäytyneiden parissa tehtävässä evankeliointityössä. Edelleen hän toivoo, että joku voisi löytää kirjasesta rohkaisua omaan elämäntilanteeseensa. Armo arjessa 9
Voimallista Kan- työtä Karjalassa Jo pitkään on Venäjän Karjalassa tehty hengellistä päihdetyötä, jota myös Kan ry on tukenut. Toisin kuin täällä Suomessa, siellä ei yhteiskunta tue tätä työtä millään tavalla. Työhön raavitaan rahat mistä saadaan. Aiemmin tänä vuonna eräässä kodissa vieraili Janakkalan helluntaiseurakunnan vanhimmistoon kuuluva Juhani Hilpinen vaimoineen. Oheinen tarina on hänen matkakertomuksensa. Hoitoon jonotetaan Venäjän Karjalassa Sortavalan alueella Harlussa toimii Kan- tyyppinen miesten hoitokoti. Toimintaa on kahdessa eri paikassa. Harlussa 10 miestä ja Hämekoskella (6 km Harlusta) 6 miestä. Kodin johtaja Viktor Komarnetski kertoi miesten tulevan pääosin vankiloista hoitoon. Kotiin on koko ajan pitkä jono. Toiminta on uskon varassa ja on suurta Jumalan ihmettä, että se toimii. Raamattukoulu aloitti Harlussa aloitettiin tammikuussa asiakkaille tarkoitettu raamattukoulu, joka on vapaaehtoinen ja siihen ovat useat osallistuneet. Opettajina on ollut Viktorin lisäksi pastoreita muualta Karjalasta. Me olimme vaimoni Sirpan kanssa helmikuussa opettamassa parisuhteesta ja perheestä. Kyseiseen opetukseen oli kaikki asiakkaat velvoitettu mukaan ja heidän lisäkseen oli vielä Karhumäestäkin yksi pastori tullut avioliitto-opetusta varten. Lähes kaikille opetus oli uutta, enkä ole Suomessa nähnyt niin innokasta ja tarkkaavaista kuulijakuntaa. Kun kolmen päivän ja viiden luennon jälkeen oli sitten yksi päivä eli lauantai varattu ympäristön seurakuntalaisille, oli suurin osa asiakkaista mukana luennoilla, vaikka he tiesivät, että ainakin osa aiheista oli samoja, jotka he olivat jo kuulleet. Hilpiset Perhetyökin kiinnostaa Oli hienoa todeta, että pastori Viktor oli sisäistänyt perhetyön merkityksen. Saimme myös itse rohkaisua omaan työhömme sunnuntaina Rautalahden kokouksessa. Siellä eräs lauantain luennoilla ollut sisar kertoi, ettei ollut moneen vuoteen saanut kontaktia mieheensä, eivätkä he olleet pystyneet keskustelemaan ongelmistaan. Rouva kertoi opetuksesta rohkaistuneena ja ilmeisesti jotakin apua saaneena keskustelleensa miehensä kanssa pitkälle yöhön ja oli itsekin aivan ihmeissään. He olivat saaneet uutta toivon kipinää pahasti väljähtyneeseen avioliittoonsa. Mies ei ollut vielä uskossa, mutta sisaren innostavasta todistuksesta sai sen kuvan, että pian heillä koittaa riemun päivä ja he saavat palvella yhdessä Jeesusta. Luokassa Kokouksessa 10 Armo arjessa
Hyvä toipumismotivaatio Olen miettinyt vaikuttavatko Venäjällä erilaiset olosuhteet siihen, että ainakin Harlun hoitokodissa asiakkailla oli erittäin hyvä opiskelu- ja toipumismotivaatio, niin hyvä, etten ole Suomessa nähnyt. Kaikki tekivät innokkaasti muistiinpanoja ja kalvokoosteet kiersivät jokaisella kopioitavana. Olimme tottuneet luennoimaan pariskunnille, ja mietimme lähtiessämme, miten selviämme naimattomien (tai siellä yksin olevien) miesten kanssa. Pelkomme oli kuitenkin turha, koska heti alusta alkaen miehet olivat niin innolla mukana. Lääkkeetön ja savuton Kodin sääntöihin kuului ehdoton tupakoinnin ja tietenkin alkoholin/huumeiden käyttökielto, tai joutuu lähtemään. Lääkkeitä siellä ei näyttänyt kukaan käyttävän, eikä siihen olisi taloudellista mahdollisuuttakaan. Jumala on heidän ylilääkärinsä. Työpalveluun osallistuvat kaikki. Pastorin vaimo Valentina vastaa kodin fyysisestä hyvinvoinnista sekä opettaa kaikki asiakkaat laittamaan ruokaa ja siivoamaan. Teidän olisi pitänyt nähdä Harlun Kan- koti ennen kuin kodin asiakkaat sen remontoivat. Ei uskoisi, että sellaisesta rötiskästä on saatu toimiva ja viihtyisä hoitokoti, joka toimii myös Harlun Helluntaiseurakunnan rukoushuoneena. Asiakkaat voisivat ja haluaisivat käydä työssä kodin ulkopuolella, mutta paikkakunnalla ei ole työtä tarjolla. Aikaisemmin he kävivät työssä autolla Sortavalassa, etupäässä rakennustöissä, mutta nyt heillä ei ole kulkuneuvoa. Kaikki työstä saatavat tulot käytetään kotien ylläpitoon. Jokainen asiakas maksaa kodille 1000 ruplaa kuukaudessa, eikä yhteiskunta auta yhtään. Maksusitoumuksia eikä muutakaan apua ole saatavana, vaikka tällaisen alkoholisti/narkomaanityön tarve on valtaisa. Ortodokseilla ei ole tällaista toimintaa, heille kyllä apua annettaisiin. Hämekosken koti pitäisi remontoida, mutta Viktor kertoi, ettei voi sitä tehdä, koska viranomaiset eivät ole tehneet sopimusta paikan ostamisesta. Asia on ollut jo vuoden keskeneräinen. Henkilökunta kovilla Opetusta Kodin johtaja Viktor Komarnetski näkee paljon vaivaa asiakkaiden kanssa. Raamattukoulun lisäksi Viktor näytti pitävän joka ilta vielä raamattutunnin miehille. Tulostakin syntyy, sillä seitsemän kymmenestä asiakkaasta pääsee kuiville ja elämään kiinni. Petroskoissa eräs veli auttaa työpaikan ja asunnon saamisessa. Kaikki sillä hetkellä olevat 16 asiakasta oli tullut uskoon. Useimmat heistä luki Raamattua kaikki vapaa-aikansa. Yhteiset rukoukset olivat niin voimallisia, ettei sitä osaa oikein edes kertoa, me vain ihmettelimme. Tuli sellainen ajatus mieleen, että Suomesta pitäisi tehdä opintomatka (useampi päivä) Harluun, sillä sieltä voisi saada jotakin todella arvokasta vinkkiä työhön täällä kotimaassa. Auta auttamaan Lopuksi haaste teille Kan- työn ystävät: Harlun Kan tarvitsisi kunnollisen pikkubussin, jolla voisi kuljettaa asiakkaita töissä. Voisimmeko me suomalaiset auttaa ja järjestää vaikka keräyksen sitä varten. Teemme hyvin, kun rukoilemme Karjalan alkoholisti ja narkomaanityön puolesta. Toivoni ja rukoukseni on, että Jumala herättäisi niitä, jotka voisivat tukea työtä myös taloudellisesti ilman että se heikentäisi kotimaan työtä. Rukousaiheeksi jätämme myös saada Harlun Kan- työhön Venäläisiä työntekijöitä. Viktor ja Valentina väsyttävät pian itsensä loppuun, jos apua ei pian saada. Juhani Hilpinen Armo arjessa 11
Jumalan armo ei lopu koskaan Jeesus armahtaa - ihminen ei Pastori, terapeutti Seppo Jokinen oli jo kypsässä miehen iässä, kun hän tajusi olevansa alkoholisti. Hän oli johtanut pitkään suurta kuntainliiton hoitolaitosta Itä-Suomessa ja sinä aikana alkoholisoitunut itse. Hän yritti turhaan pyristellä irti viinasta, johon hän uskovana miehenä oli tutustunut vasta aikuisiässä. Hän muistaa vieläkin elävästi ensimmäisen humalansa ja myös sen, että heidän suhteensa oli alusta lähtien lämmin ja hellä. Seppo pääsi itse päihteistä eroon 20 vuotta sitten ja sen jälkeen hän on toiminut kristillisenä terapeuttina ja kirjoittanut useita kirjoja, joissa pohditaan mm. sitä kuinka rikkinäinen ihminen pystyy kasvamaan ehjemmäksi. Hän kiertää myös ympäri Suomea yhdessä Joel Hallikaisen kanssa julistamassa sanaa. Tämä pari kerää kirkkoihin ja temppeleihin sellaista kansaa, jota ei yleensä niissä nähdä. Työssään Jokinen on joutunut pohtimaan paljonkin armon käsitettä. Armon käsite hengellisessä mielessä on Jokisen mukaan kuitenkin harvinaisen yksiselitteinen. Jeesus antoi meille anteeksiantamisesta selkeän mallin. Kun häneltä kysyttiin kuinka monta kertaa pitää antaa anteeksi samalle ihmiselle saman päivän aikana. Perätikö seitsemän kertaa ja Jeesus vastasi. Ei seitsemän vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän ja käytännössä tämä tarkoittaa rajatonta määrää, aloittaa Jokinen. Jeesus näytti tien Jokinen menee Jeesuksen opetuksiin, joissa hän antoi mallin siitä, mihin meidän ihmisten pitäisi elämässään pyrkiä. Toki Jeesus tiesi, ettei kukaan ihminen pysty elämään tekemättä syntiä. Hän sanoi, että se joka katsoo naista himoiten, on jo tehnyt huorin. Käsi sydämellä, kuinkahan monta syntiä tekemätöntä miestä löytyy. Olen aika vakuuttunut siitä, ettei Jeesus tarkoittanut sitä, että meidän oikeasti pitäisi pystyä elämään niin, ettemme koskaan katso naista tällä tavalla. Enemmän hän tarkoitti nähdäkseni sitä, että me tässä tunnistaisimme oman syntiin langenneen minämme, pohtii Seppo Jokinen. Ja armoa riitti Jokinen kertoo, että Raamatun mukaan Jeesuksella riitti armoa melkein kaikkia pahantekijöitä kohtaan, jos nämä katuivat tekojaan. Oikeastaan ainoa poikkeus olivat lapsiin sekaantujat, jotka hänen mukaansa olisi ollut parempi hukuttaa meren syvyyksiin myllynkivi kaulassa. Ei hän kuitenkaan heitäkään halunnut hukuttaa. Jeesus sanoi vain, että parempi olisi tehdä näin. Syntisiin ja katuviin ihmisiin Jeesus siis suhtautui armollisesti. Vähemmän suopeasti hän suhtautui sen ajan uskonnollisiin johtajiin ja fariseuksiin. Tämä on helppo soveltaa myös nykyaikaan ja meihin, jotka pidämme itseämme aika hyvinä ihmisinä. Jeesus sanoi kaikille suuruuden tavoittelijoille ja itsensä korostajille, ettei pääsystä taivasten valtakuntaan ole kuin niille, jota tekevät parannuksen ja tulevat lasten kaltaisiksi. 12 Armo arjessa
Ihmiset tuomitsevat Siinä missä Jeesus suhtautui armollisesti syntisiin ja katuviin, eivät seurakunnat ja sen jäsenet ole Jeesuksen opetuksia kovin kuuliaisesti seuranneet. Itseään hyvinä pitävät ihmiset ovat hyvin hanakoita tuomitsemaan toisia ja liian usein peiliin katsominen on heille täysin vierasta. Uskonnollinen maailma ja uskovaisten maailma on valitettavasti äärettömän armoton, mutta onneksi siihen ei kannata liikaa tuijottaa. Itse katson vain sitä, miten Jeesus on asioihin suhtautunut, koska se määrittää, miten taivas suhtautuu, painottaa Seppo Jokinen. Itse armon kokenut Vähän yli 20 vuotta sitten Seppo Jokinen oli jo kokeillut melkein kaikkia keinoja päästäkseen eroon alkoholista. Hän oli käynyt terapiassa, ollut parantoloissa, käynyt seurakunnissa, mutta mikään ei ollut auttanut. Kaikki yrittivät kyllä parhaansa, mutta minä en raitistunut. Se oli tosi rankkaa aikaa. Olin kuitenkin uskova mies, vaikka suhteeni Jumalaan oli juomiseni aikana haalennut, koin ettei Jumala missään vaiheessa ollut minua hyljännyt. Hän ainoastaan halusi kouluttaa minua, muistelee Jokinen. Keväällä tasan 20 vuotta sitten Jokinen meni ensimmäistä kertaa elämässään pitkän ryyppyputken jälkeen alkoholisteja auttavaan itsehoitoryhmään ja siellä Jumala alkoi puhua hänelle. Armahda myös itsesi Seppo Jokinen pystyy hyvin samaistumaan niihin ihmisiin, jotka ovat nousseet syvältä takaisin ihmisten joukkoon ja päässeet osallisiksi uskosta ja seurakuntayhteydestä. He ovat saaneet anteeksi tekemänsä pahat teot, mutta itselleen he eivät ole pystyneet antamaan anteeksi. Monet ihmiset kokevat jatkuvaa syyllisyyttä ja vaikka he halaisivat armahtaa itsensä ja uskoa siihen, että myös Jumala armahtaa, eivät he kykene siihen. Heidän sisällään on syyllisyys, joka julistaa heidät jatkuvasti pahaksi. He eivät kykene armahtamaan itseään. Hyvin usein tällainen syyllisyys ei ole missään suhteessa todellisuuteen ja useimmiten tällainen syyllisyys on syntynyt jo varhaisessa lapsuudessa ja sen poistaminen vaatii usein vuosien työn, selvittää Jokinen. Hänen mukaansa normaalilla terveellä itsetunnolla varustettu ihminen kykenee siihen, ettei hän enää häpeä sitä, että ylipäänsä on olemassa. Jos tekee jotain väärää, silloin saakin hävetä. Jokinen uskoo, että syyllisyys ja häpeä ovat pohjimmiltaan rankaisutunteita, jotka Jumala on tietoisesti antanut meille. Varmaankin Hän on tarkoittanut sitä, että niiden avulla meidän käyttäytymistämme voidaan muuttaa parempaan suuntaan. Ei tarvinnut enää juoda Kun tatuoitu ronski mies tarjoutui juottamaan Sepolle kahvia, koska hän ei itse siihen käsiensä vapinalta kyennyt, kaikki muuttui. Tuntui kuin jokin säde olisi tullut katon lävitse siihen huoneeseen ja Jumala alkoi puhua minulle. Hän sanoi, ettei sinun Seppo tarvitse enää juoda. Minä kysyin hölmönä, että mitä minun pitää tehdä. Jumala sanoi, että riittää kun et ota ensimmäistä ryyppyä ja minä hoidan lopun. Mutisin yrittäväni pitää sen. Olen pystynyt tähän asti pitämään sen ja Jumala on lupauksensa mukaan pitänyt huolen lopusta, kertoo Seppo. Seppo Jokinen aloitti pyöräilykauden jo huhtikuussa. Armo arjessa 13
Uskalla jättäytyä Armon varaan Armoa ei annettu, eikä sitä anottu. Tämä lienee tuttua niille, jotka ovat joskus kolunneet maailmaa pohjamutia myöten. Kun sieltä tullaan ehkä ensimmäistä kertaa kurkistamaan tavallista elämää, alkaa armokin jo kelvata. Useimmiten ei ensimmäisellä kerralla tärppää. Kompurointeja ja lankeemuksia tulee ja armokin tulee yhä tutummaksi ja tärkeämmäksi. Juhani Karvinen valottaa seuraavassa hiukan tämän lehden teemaa. Jumalan armo riittää, mutta meillä ihmisillä se ei useimmiten ole niin selvää. Monen Kannilaisen entinen elämä on kulunut lain alla monessa mielessä. Se oli vanhan liiton aikaa jossa armoa ei annettu eikä pyydetty. Ohjeena oli silmä silmästä ja hammas hampaasta. Kun elämä sukelsi pohjalukemiin alkoi armolle löytyä käyttöä ja se löytyikin eletyn elämän pirstaleiden keskeltä kuin uusi aamun koitto surkean yön jälkeen. Alan miehille ja naisilla on selvää, että pelastus tulee yksin armosta. Elämän muutoksen jälkeen alkaa armosta pelastetun mieleen usein nousta myös menneen elämän varjot. Omatunto alkaa kehotella selvittämään rikoksia lähimmäisiä vastaan. Tekoset ovat kuitenkin usein niin suuria, että niiden taloudellinen hyvittäminen on mahdotonta. Eräs Kannilainen pukikin tuskaiset tuntonsa näissä asioissa ahdistuneeseen lauseeseen: minä en ikinä pysty maksamaan tekemieni rikosten aiheuttamia vahinkoja ihmisille. Jos en saa uskoa saaneeni niitä anteeksi Jumalan edessä ilman maallista hyvitystä ei minulla ole mitään mahdollisuutta pelastua. Riittääkö Jeesuksen veri ja Jumalan armo viemään minut taivaaseen tällaisenani. Samalla saatiin kuitenkin todeta että Jeesuksen veri ja Jumalan armo riittävät. Surun kyyneleet pyyhittiin pois ja tämänkin veljen matka jatkui iloiten. Lähtökohta on selvä. Olemme pelastetut yksin uskosta ja yksin armosta. Entisen venkulan elämän ja asen- 14 Armo arjessa teiden muutos on kuitenkin hidas ja tuskainen tie. Tämä johtuu siitä että aineiden käyttö on ehkä ollutkin seuraus persoonallisuuden tiedostamattomista syvyyksistä. Nyt pitäisi ryhtyä käsittelemään henkilökohtaisen elämän suuria kysymyksiä, jollaisiksi saattavat paljastua lapsuuden traumat tai luonteen poikkeavuudet. Osalla entisiä venkuloita on tässä vaiheessa taipumus löytää uusi pakopaikka oman persoonan todellisuuden kohtaamiselta. Se voi olla esimerkiksi tavattoman tunnollinen ja ahkera rehellisen työn tekeminen. Entisestä työttömästä tulee työnarkomaani. Pelastetun sisäinen elämä on kuitenkin vielä aivan epäjärjestyksessä ja rikki. Nyt pitäisi hiljentää vauhtia ja antaa itselle aikaa eheytyä armon varassa, mutta se on vaikeaa. Kuvioita saattaa sekoittaa vielä ns. julkisuuskuva. Uskoon tullut saattaa olla piireissä tunnettu hahmo ja hänen uskoon tulo todistuksellaan on vahva vaikutus entisten kumppaneiden ja kaiken kansan silmissä. Kokouksia ja todistustilaisuuksia satelee kuin seivästä ja hyvin pyyhkii. Aina ei pyyhi hyvin. Rikkinäisen ihmisen liian aikainen julkisuuteen vetäminen on riskialtis teko. Seurauksena saattaa olla retkahdus ja entä sitten? Totuus on että vain harvat alan ihmiset ovat päässeet tielle heti niin etteivät ole kertaakaan langenneet. Jos ennen lankeamista on jo ehtinyt luoda itselleen ja toisille sellaisen kuvat että vaikeudet on voitettu, voi armon löytäminen itsensä ja toisten silmissä olla tuskainen tie. On varmaa että Jumala on tuhlaajalapsilleen armollisempi kuin ihmiset. Tämä käy selväksi kun tutkitaan kertomusta tuhlaaja pojasta. Isä tuli kotiin palaavaa poikaa vastaan, mutta veljen oli vaikea hyväksyä uudelleen veljekseen sitä joka oli menettänyt omaisuutensa porttojen kanssa. Olemme erilaisia persoonallisuuksia ja meitä on moneksi. Usein kaikkein vaikeinta on antaa anteeksi itselleen. Rehellisesti taivastielle tulleen ja sillä kulkeneen on hirvittävän vaikeaa tunnustaa oma heikkoutensa itselleen. Ehkä uusi eheytyvä identiteetti on perustunutkin enemmän omille saavutuksille kuin Jumalan armon varaan. Retkahdus ja sitä seuraava syvä pettymys hajottaa itsetunnon rippeetkin ja Saatana houkuttelee hukuttamaan sisäisen tuskan entisiin opittuihin aineisiin. Lopuksi valehtelija ja valheen isä tulee tarjoamaan viimeisenä ratkaisuna armon laukausta, joka päättäisi tunnontuskat lopullisesti. Tässä kriittisessä tilanteessa on olemassa vain yksi oikea ratkaisu. Sun armos varaan mä Herra jään, kun ansiota ei yhtäkään, oo mulla tuotavaks etehesi, siks tuon mä syntisen sydämeni. Ja armo riittää. Juhani Karvinen
Erja Tapaninen välittää lähimmäisestään Kan ry:n hallituksen toinen naisjäsen Erja Tapaninen pystyy asettumaan kärsivän lähimmäisen asemaan. Itse hän ei koskaan saanut elämäänsä sotkettua siihen pisteeseen, että olisi joutunut hakemaan ulkopuolista apua, Jumala puuttui peliin jo vähän aikaisemmin. Hänen omien sanojensa mukaan ei tämä väliintulo tapahtunut yhtään liian aikaisin. Erja avioitui nuorena ja vuosien saatossa alkoholi alkoi kuulua nuoren perheen elämään yhä kiinteämmin. Heillä oli oma pieni yritys ja tulot olivat kohtuulliset, mutta Erjan mukaan rahat menivät sitä mukaa kuin niitä tuli. Pariskunnan juominen alkoi jo saada huolestuttavia merkkejä, mutta muutoksen aika koitti pääsiäisenä 1985. Jumala kutsui kapakassa Pariskunta oli viettämässä kosteaa iltaa ravintolassa kotipaikkakunnalla kun Jumala kutsui heitä. Tästä alkoi molempien etsikkoaika, joka päättyi lopulta molempien uskoon tuloon ja elämän totaaliseen muuttumiseen. - Minun kohdallani uskoontulo oli aika raju kokemus. Olin jo sydämessäni tehnyt päätöksen, mutta suun tunnustus puuttui. Menin Kiuruveden helluntaiseurakunnassa alttarille rukoiltavaksi. Siinä tilanteessa en vielä tuntenut oikein mitään, mutta seuraavana aamuna onni iski lekalla päähän ja sen muutoksen huomasivat varmasti kaikki. Se oli sitä oikeaa lapsenomaista uskoa, jota vieläkin saisi olla paljon useammin, muistelee Erja Tapaninen. Rukousvastauksia ja takaiskuja Tapaniset joutuivat pian uskoontulonsa jälkeen myymään talonsa. Talouden pito oli jäänyt heikoille ja kaikki piti aloittaa käytännössä alusta. He saivat rukousvastauksena vuokrattua juuri sellaisen asunnon, jota Erja oli toivonut sekä muutenkin Jumala järjesteli perheen asioita. - Vaikka saimme paljon hyvää, tuli myös takaiskuja. Menetimme lapsen aivan pienenä. Jumala oli kyllä valmistanut minua tähän menetykseen, mutta aivan hirveää se silti oli, kertoo Erja vieläkin hyvin hiljaisella äänellä. Toinen suuri takaisku kohtasi perhettä 1997. Heidän talonsa paloi, mutta onneksi kukaan ei loukkaantunut. Erja oli vankilapäivillä kun hänen miehensä soitti ja kertoi, ettei heillä enää ole kotia. Edelleen mies neuvoi vaimoa viipymään siellä loppuun asti, kun ei kerran ole kotiakaan minne palata. Juuri remontoidun kodin palo korjauskelvottomaksi oli saanut alkunsa mittaritaulusta. Koettelee, muttei hylkää Herra Vuodet ja nyt jo vuosikymmenet ovat vierineet Tapanisen perheessä tasaiseen tahtiin. On riittänyt iloja ja suruja, kuten kaikilla ihmisillä. Muutama vuosi sitten Ari putosi työmaalla tikkailta niin pahasti, että joutui sairauseläkkeelle. Tässäkin oli onni onnettomuudessa, sillä halvaantuminen oli lääkärien mukaan vain millimetrin päässä. Erja siunattiin evankelistaksi kymmen vuotta sitten. Hänen pääkutsumuksenaan ovat vankilat, joissa hän vierailee edelleen, mutta viime aikoina käynnit ovat muiden kiireiden vuoksi jääneet vähemmälle. Hän sai kutsun tähän työhön jo pian uskoontulonsa jälkeen. Tässä työssä hänen esikuvanaan on Suomen ensimmäinen naisvankilalähetti Matilda Wrede. - Muistan vieläkin elävästi ensimmäisen vankilassa käyntini. Siellä oli kyltti, jossa luki tapaajat, mutta minä luin sen tappajiksi ja ajattelin vain, että täällähän nyt ollaan tappajia tapaamassa, naureskelee Erja. Hitaasti kiiruhtaen Erja on Kan ry:n hallituksen jäsen. Hänet valittiin tehtävään viime vuonna. Omien sanojensa mukaan hän tuli hallitukseen vankilatyön kautta. Ensimmäinen vuosi on mennyt aika tavalla asioita opetellessa. Erja haluaa tutustua asioihin perin pohjin, että pystyy antamaan työhön oman panoksensa. Hän haluaa tutustua kaikki yhdistyksen toimipisteisiin ja tavata mahdollisimman paljon niissä olevia ihmisiä. Hänen avoimella ja iloisella luonteellaan ihmisiin onkin varmasti helppo tutustua. Erja opiskelee myös parhaillaan päihdetyön tutkintoa Pieksämäellä yhdessä parinkymmenen muun yhdistyksen työntekijän ja sitä lähellä olevien ihmisten kanssa. Armo arjessa 15
Armo on tullut tutuksi Keinäsen Pekallekin pää äityi niin pahaksi, että hän joutui olemaan useamman kuukauden sairaslomalla. Olkapää kuvattiin ja kolmas leikkaus näytti väistämättömältä. Säryt olivat niin pahat, ettei yöllä pystynyt nukkumaan edes vahvojen lääkkeiden avulla. Tästä oli seurauksena masentuminen. Meni monta viikkoa niin, että makasin vain sängyssä, enkä vastannut puhelimeen, enkä tehnyt mitään muutakaan. Joskus jopa rukoilin illalla, etten aamulla enää heräisi, muistelee Pekka menneen talven tapahtumia. Leikkaus jäi tekemättä Melkein tasan kolmekymmentä vuotta sitten Pekka Keinänen oppi tajuamaan sen, että Jumalan rakkaus ja armo kuuluu kaikille, myös hänelle. Siihen asti hän ei armoon ja rakkauteen uskonut. Koko hänen jumalasuhteensa oli väärä ja kieroutunut. Siitä lähtien kun menetin toisen käteni tapaturmassa vuonna 1963 olin katkeroitunut ja vakaasti sitä mieltä, että rakkaus ja armo kuuluvat vain hyville ihmisille, ei sellaisille kuin minä. Erinäisten tapahtumien jälkeen sitten ymmärsin, että Jumalan armo ja rakkaus kuuluu kaikille. Se ei riipu millään tavalla meidän teoistamme, aloittaa Pekka Kolme aata Armahda myös itsesi Hän on vuosien aikana usein ottanut esiin kolme aata, jotka toipuva mies haluaisi mahdollisimman pian itselleen. Nämä ovat akka, auto ja asunto. Kun nämä kolme on saatu, entä sen jälkeen. Näillä kolmella kun ei vielä kovin pitkälle pötkitä. -Pitäisi aina muistaa asioiden tärkeysjärjestys. Jos joku asia, tai tavara menee Jumalan edelle, tulee yleensä romahdus, muistuttaa Pekka. Vuosikymmenien aikana Keinäsen Pekalle armon teema on tullut hyvin tutuksi myös asiakkaiden kautta. Monet ottavat auliisti Jeesuksen vastaan, mutta eivät ota henkilökohtaisesti vastaan sitä armoa, jonka tämä tarjoaa. Syyllisyydetkalvavat mieltä ja usein tämä johtaa uudelleen lankeamiseen. Itselleen pitäisi pystyä antamaan anteeksi, siitä koko parantumisprosessi vasta pääsee kunnolla alkamaan. Armo on läsnä joka päivä ja yksin sen takia olemme pelastettuja. Emme me kukaan pysty pelastumaan omilla ansioillamme. Tämä täytyy aina pitää mielessä, teroittaa Pekka Keinänen. Takana vaikea talvi Viime talvi oli Pekalle vaikea. Kaki kertaa aiemmin leikattu oikea olka- Pekka makasi sairaalassa osastolla ja leikkausta edeltävänä päivänä lääkäri kävi piirtelemässä tussilla olkapäähän merkkejä niihin paikkoihin, joista mentäisiin sisään. Siitä tulisi iso leikkaus, koska magneettikuvan mukaan korjattavaa löytyi paljon. Lääkäri päätti kuitenkin ennen leikkausta vielä tähystää paikat. Kun lääkäri sitten tähysti sinne, hän totesi vähän hämmästyneenä, ettei siellä mitään korjaamista ollut. Kaikki ne jänteet, jotka magneettikuvan mukaan olivat halki, tai rispaantuneet, olivat kunnossa. Kivut olkapäästä olivat loppuneet leikkausta edeltäneenä yönä, eivätkä ne sen koommin ole palanneet mitenkään voimakkaina, kertoo Pekka. Sen jälkeen palasivat myös Pekan yöunet ja sittemmin hän on omien sanojensa mukaan nukkunut vaimonsa Seijan vieressä kuin pikkuinen possu. Seijalta ei ollut tilaisuutta kysyä kuinka hiljaisesti pikkuinen possu nukkuu. Uusi vaihde silmään Pekka oli hiljaisesti mielessään päättänyt, että hän olkapääleikkauksen jälkeen jättäytyy pikku hiljaa varhaiseläkkeelle ja alkaa lopetella lähes 30 vuotta kestänyttä työuraa Kan ry:n palveluksessa. Jumala oli kuitenkin päättänyt toisin. Kun nykyinen toiminnanjohtaja Ismo Valkoniemi ilmoitti jättävänsä syyskuun alussa Kan ry:n, tarjosi hallitus Pekka Keinäselle toiminnanjohtajan paikkaa. Pitkän pohdinnan jälkeen Pekka päätti suostua. 16 Armo arjessa
Suunta selkeästi eteenpäin Kun Pekka Keinänen syyskuun ensimmäisenä ottaa vastaan Kan ry:n toiminnanjohtajuuden, ei odotettavissa ole mitään isoja muutoksia nykyiseen kurssiin. Tällä hetkellä asiat ovat hyvällä mallilla ja nykyinen toiminnanjohtaja on tehnyt yhteiskunnan vaatimat kurssimuutokset eri yksiköissä ja henkilökunnan kouluttaminen on myös parhaillaan käynnissä. Myös yhdistyksen talous näyttää viimeisten tunnuslukujen mukaan olevan tasapainossa. Henkilökunta ja sen jaksaminen on minun sydämelläni ykkösasia ja siihen haluan satsata. Tässä asiassa Jumala opetti minua heti alussa tullessani Kan ry:n palvelukseen. Menin erään epäonnistumisen jälkeen metsään kävelemään ja istuin kannonnokkaan. Huusin Jumalalle itsesäälin vallassa, että vapauta minut tästä piinasta, koska ei minusta ole tähän työhön. Jumala vastasi minulle, ettei sinun Pekka tarvitse tehdä kuin oma osasi, ei yhtään enempää ja lopputuloksen näet kerran taivaassa. Tämä koskee jokaista Kan ry:n työntekijää. Jumala ei vaadi enempää kuin jaksamme, ei minulta eikä muilta, päättää Pekka Keinänen. Raision aktioryhmän tapahtumat 2008 Tilaisuudet järjestetään pääsääntöisesti kunkin paikkakunnan helluntaiseurakunnan tiloissa. Tarkemmat alkamisajat löytyvät ainakin seurakuntien viikko- ohjelmasta ja nettisivuilta. Jos olet kiinnostunut aktiotyöstä ja olet seurakuntayhteydessä, voit tulla mukaan aktioon ottamalla etukäteen yhteyttä Mikko Vähä-Lassilaan. Rauma 6.6.-8.6. Kuorevesi 13-16.6. Mänttä 14.6. Kokemäki 26.6. Harjavalta 27-29.6. Naantali 23-27.7. Pori 1.8-3.8 Jämsä 22-24.8. Alajärvi 15.9. Vammala 29.8-31.8 Karvia 31.10. Helluntaiseurakunta. Tilaisuus alkaa klo 19 Karvian kunnantalon valtuustosalissa Tilaisuuden aloittaa ortopedian professori Sakari Oravan alustus: Alkoholin tuhoisa vaikutus lääketieteen tutkimuksen perusteella, sekä Kan- kodeilla tehtävä hoitotyö. Aktio jatkuu 1.-2.11. Kesän leirit: Perinteinen päihdeleiri Lahdessa 13-15.6. Ilmoittautumiset Timo Räihä (0440 558 389) Kan- päihdeleiri Mikkelissä 28.7.- 1.8 Kan- päihdeleiri Savonlinnassa 11-14.8. Kan- päihdeleiri Kuopiossa 11-15.8. Miesten köörileiri Halsualla18-22.8. Leirityön yhdyshenkilö Hannu Koivisto (0400 881 145) KESÄTAPAHTUMIA Armo arjessa 17
Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan Katutyö kantaa hedelmää Melkein kolmekymmentä vuotta Vähä-Lassilan Mikko kumppaneineen on tehnyt kymmenestä viiteentoista aktiomatkaa ympäri Suomea. Näillä reissuilla hän on käynyt noin sadalla paikkakunnalla ja monilla niistä vuodesta vuoteen. Matkojen seurauksena on lukuisia ihmisiä pelastunut ja pelkästään Raision helluntaiseurakunnassa on käynyt kasteella toistasataa kadulta löydettyä. Sysmä kutsuu Huhtikuun viimeisenä lauantaina Mikko joukkoineen rantautui Sysmään, jonne hän matkusti ensimmäistä kertaa näissä merkeissä. Mikko ei liiemmin tyrkytä itseään minnekään vaan hän tulee yleensä kutsusta ja tällä kertaa kutsun oli esittänyt paikallisen helluntaiseurakunnan vanhimmistoon kuuluva Harri Nuutinen, joka oli aiemmin päässyt tutustumaan Mikon työhön ja halusi nyt ryhmän kotipaikkakunnalleen. Kahvit ja kadulle Raisiosta Sysmään on pitkä matka. Vaikka aamulla oli lähdetty matkaan jo seitsemän pintaan oli kello jo yli yksitoista, kun aktioryhmä saapui keväisen koleaan kirkonkylään. Kovin kauaa ei nokka kahvipöydässä tuhissut. Kadulle piti päästä. Mikko oli tulomatkalla autossa kokenut Pyhän Hengen kosketuksen ja hän oli täynnä virtaa. Kotvan piti kuitenkin laatia suunnitelmaa siitä, minne mentäisiin. Sysmä ei ole kovin suuri kylä, joten mahdollisia paikkoja ei ollut kovin montaa. Pari sanaa ennätimme Mikon kanssa vaihtaa ennen kuin katu kutsui. Kyllä se niin on, että parhaimmat ja aidoimmat kohtaamiset tapahtuvat tuolla ulkona. Täytyy mennä sinne, missä ihmiset ovat, eikä odottaa heidän tulevan täyttämään meidän temppeleitämme, evästi Mikko Vähä-Lassila. Luontevia kohtaamisia Aktioryhmä oli varannut mukaan 300 Lähimmäinen lehteä, joita oli tarkoitus jakaa ihmisille. Niiden väliin laitettiin kutsu, jossa toivotettiin kaikki tervetulleiksi illalla alkavaan tilaisuuteen. Paikallinen helluntaiseurakunta sijaitsee Pusukujalla, joka puolestaan on reilun kivenheiton päässä kylän keskustasta. Väki siirtyi siis sujuvasti Alkon kulmille, jossa väkeä oli lauantaiseen tapaan mukavasti. Mikko, Anttilan Teemu ja Kirsi, Kärkkäisen Usko sekä Lipposen Reino jalkautuivat ihmisten pariin lehtien kanssa. Lauluryhmää veti Komosen Reino. Reino ja ryhmä esitti lauluja, jotka pysäyttivät monen kulkijan kuunteleman. Ihmisten kohtaaminen kadulla ja pelastuksen sanoman välittäminen heille on taitolaji, joka ei kaikilta onnistu. Joskus kylväjä saa osakseen ivaa ja pilkkaa. Sysmässä kylvö onnistui tältä ryhmältä. Kukaan ei sanonut pahaa sanaa ja melkein kaikki ottivat vastaan lehden ja kutsun illan tilaisuuteen. 18 Armo arjessa
Lisää kylvöä kaivataan Päivän mittaan paiskittiin kylvötöitä ja illalla koottiin satoa. Iltatilaisuudessa eivät penkit aivan notkuneet, mutta mukana oli myös muita kuin seurakuntalaisia ja moni täyttyi Pyhällä Hengellä. Tällä kertaa ei kukaan jättäytynyt, mutta Sysmäläiset halusivat aktioryhmän uudelleen paikkakunnalle mieluiten jo tulevana syksynä. - Minusta tällaista katutyötä pitäisi tehdä paljon enemmän. Seurakuntien pitäisi kutsua paikalle kiertäviä ryhmiä, jos heillä itsellään ei ole tällaiseen työhön soveltuvia seurakuntalaisia. Haluan haastaa kaikkia seurakuntayhteydessä olevia ihmisiä mukaan tähän työhön. Olemme monella paikkakunnalla saaneet rukoilla ihmisten puolesta ja lukuisia heistä on tullut uskoon. Ei kadulla rukoilla pelkästään juoppojen ja syrjäytyneiden puolesta. Monella ihan tavallisella ihmisellä on hätä ja heillekin armo kelpaa, kiteyttää Mikko Vähä-Lassila. Armo arjessa 19
Katso nettisivuiltamme etä- monimuoto- ja seminaarimainonttaamme! OPISKELEMAAN! Syyslukukausi 11.8. 10.12.2008 www.isokirja.fi Hakuaikaa 15.7.2008 asti! Kysy lisää: puh. (014) 7514 491 koulutussihteeri@isokirja.fi Arvoja, elämyksiä, sisältöä Jukka Mäkinen KIINNI VOITTAJAN KRUUNUSSA Tk. AK836 Sh. 12,00 Petri Ritari TIE AUKI ON Tk. ACD1293 Sh. 20,00 Veikko Saarijärvi KENET MINÄ LÄHETÄN Tk. AK831 Sh. 4,00 Veikko Saarijärvi on jättänyt vahvan kädenjälkensä kristillisen alkoholi- ja narkomaanityön saralle. KAN-kotityö kasvoi ja laajeni Saarijärven rohkeasta kutsumuksesta ja uskosta Jumalan väkevään johdatukseen. Saarijärvi on yli kolmen vuosikymmenen ajan rakentanut tukipilareita yhteiskunnassa syrjäytyneille päihteiden uhreille. Kenet minä lähetän on kertomus näystä ja taipumisesta Korkeimman suunnitelmiin. Kari Ketoja USKOITPA TAI ET Tk. AK830 Sh. 4,00 Leif Lindeman TÄÄLTÄ IKUISUUTEEN Tk. ACD1281 Sh. 18,50 Asiakaspalvelu: 020 7619 800. Puhelun hinta lankapuhelimesta 8,21 snt/puhelu + 6,9 snt/min (alv. 22 %), matkapuhelimesta 8,21 snt/puhelu + 14,9 snt/min (alv. 22 %) asiakaspalvelu@aikamedia.fi www.aikashop.fi 20 Armo arjessa