ANANDA VRINDAVAN CHAMPU 5 Jani Jaatinen Published by Jani Jaatinen at Smashwords Copyright 2015 Jani Jaatinen Kappale 5 Krsnan lapsuusleikit Krsnan haukoittelu ja lapsuudenpilat Yasoda tunsi saavuttaneensa toiveidensa täyttymyksen saadessaan Krsnan pojakseen. Rakkaan poikansa lootuksenkaltaisten kasvojen katseleminen miellytti häntä enemmän kuin siita saatu nautinto. Eräänä päivänä Krsna haukoitteli samalla kun Vrajesvari imetti Häntä. Hänen haukoittelevat kasvonsa näyttivät aivan täydessä kukassaan olevalta lootukselta. Yasoda näki koko maan kaikkine puineen, vuorineen, valtamerineen ja kaupunkeineen Krsnan suussa. Hän näki myos molemmat, seka itsensä etta Nanda Maharajan Krsnan suussa. Tämän poikansa yliaistillisen rikkauden havaitseminen sai Yasodan hämmennyksen valtaan. Mitä muuta tasta voidaankaan sanoa? Eräänä päivänä Yasodan rintaruokkiessa Krsnaa, katsoi hän rakastavasti poikansa lootuskasvoja ja sanoi:"oi poikakultani! Ole ystävällinen ja avaa suusi, jotta näen ovatko maitohampaasi jo kasvaneet." Yasoda näki Krsnan pienet hampaat, jotka näyttivät aivan hänen rintamaitonsa pieniltä pisaroilta. Tällä tavoin Krsna toteutti kaikkien toiveet, aivan kuten nouseva kuu tuo onnea kaikkiin ilmansuuntiin viilentävillä säteillään. Näytti kuin Pusti-devi, tyytyväisyyden puolijumala, olisi suoraan palvellut Krsnaa joka päivä kasvattamalla pojan onnea. Joskus Yasoda piti Krsnaa rinnallaan ja toisinaan Nanda kantoi Häntä olkapäillään. Vaikka Krsna on ajan, sääntöjen ja määräysten ulottumattomissa, omasta vapaasta tahdostaan Hän kuitenkin näytti seuraavan ihmiskuntaa hallitsevia lakeja. Näihin aikoihin Krsna, jonka keho on pehmeämpi kuin lootuksen terälehdet, ryömi ympäri Nandan pihaa käsillään seka polvillaan. Kuullessaan omien nilkkatiukujensa kauniin kilinän, Krsna pysähtyi ja hämmästyi. Kääntäen simpukanmuotoista niskaansa, Hän vilkuili uteliaana olkapäidensä yli. Nähdessään Krsnan lapsekkaan pelleilyn, äiti Yasodan sydän täyttyi rajattomasta ilosta. Ryömiessään huoneen läpi, Krsna lopulta tuli ulko-ovelle. Linnut istuivat jalokivin koristellun oven holvikaarilla. Nähdessään lintujen heijastuksen jalokivissä, Krsna yritti koskettaa niitä pehmeillä, punertavila sormillaan jotka muistuttivat taivaan punaista väriä (aruna) aamunkoitteessa. Vanhemmat gopit nauttivat näistä Krsna-kumaran yksinkertaisista, mutta ylevistä leikeistä. Vaikka Krsna onkin täydelllisen yliaistillinen tietoisuus, näyttää Hän silti leikkivän aivan kuin tavallinen ihmislapsi. Vaikka hän on omaksunut hurmaavanpehmeän ja viehättävänkauniin
muodon, on Hän itseasiassa absoluuttisen totuuden tiivistyma. Aivan huvikseen Krsna ryömi ympäriinsä pienen lapsen tavoin uteliasta teeskennellen. Näillä leikeillään hän täytti Vrajavasin naiset ilolla. Joskus vanhemmat gopit vitsailivat Krsnalle ja rakastavasti kysyivät Häneltä: "Osoita kasvojasi. Osoita korvaasi. Missä ovat silmäsi?" Krsna vastasi koskettamalla näitä kehonosia herkillä, lehtimäisillä sormillaan. Naiset jatkoivat: "Krsna, näytä meille hampaasi?" Krsna laittoi lootuskätensä suulleen, hymyili ja vastasi ujosti: "Minun hampaani eivät ole vielä puhjenneet." Upanandan vaimo kysyi Krsnalta: "Kuka on isäsi? Kuka on äitisi? Ole hyvä ja kerro meille." Jälleen, hymyillen vastustamattomasti, Krsna-kumara osoitti Yasodan ja Nanda-Baban suuntaan lehtimäisellä kädellään. Vrajan gopat jännittyivät autuudesta tämän nähdessään. Yksi lastenhoitajista, joka omasi äidillisen rakkauden Krsnaa kohtaan, testasi pojan puhekykyä. Hän sanoi: "Osaatko kertoa vanhempiesi nimet?" Krsna vastasi selkeillä, pehmeästi puhutuilla sanoilla. Silloin jokaisen ihmetykseksi, Krsna-kumara rikkoi Sanskritin sääntöjä yhdistämällä äitin-sanan (mata) ensimmäisen tavun isä-sanan (tata) toiseen tavuun ja sanoi: "MaTa" uudestaan ja uudestaan. Hieman myöhemmin Krsna ryömi huoneeseen täynnä jalokiviä ja pelästyi nähdessään oman heijastuksensa kivistä. Omassa lumoavaisuudessaan hän yritti pyyhkiä heijastuksen kädellään. Mutta Hän ei kuitenkaan pystynyt liikuttamaan kuvaa. Pelon valtaamana, Krsna kiipesi ylös Yasodan syliin paetakseen heijastusta. Krsna yritti nousta seisomaan ja ottaa itse muutaman askeleen. Kaatuessaan takamukselleen, Hän katsoi Yasodaa surullisena ja itkin hetken. Rohkaistakseen poikaa, Yasoda piti Krsnaa sormesta ja käveli tämän kanssa. Taman jalkeen nuo lootuksenkaltaiset kasvot, jotka aikaisemmin olivat olleet nuutuneet itkemisestä, puhkesivat nyt kirkkaan hymyn kukkaan. Näin Krsna toi suurta iloa äiti Yasodalle kuunkaltaisine kasvoineen jotka kylvettivät pojan kehon herkän kauneutensa nektarilla. Kerran Radharanin isoäiti, Mukhara, pilaili Krsnan kustannuksella kysyen: "Oi kultaseni! Käytkö hakemassa minulle suuren saviruukun, matalan puisen jakkaran ja juomakupin?" Vieno hymy kasvoillaan Krsna varovaisesti piti joitain tavaroista käsillään samalla tasapainoillen loppuja upealla vatsallaan. Käveltyään jonkin matkaa, Krsna lepäsi hieman, nosti sitten nuo esineet ja toi ne Mukharalle. Painavia esineitä, joita hän ei pystynyt nostamaan, Hän ainoastaan kosketti ja jätti ne sitten rauhaan. Upanandan ja Sunandan vaimot saapuivat kaymaan ja kysyivät Vrajaraja Nandalta saisivatko he nähdä Krsnan? Palvottuaan aikaisemmin suuria Vaishnavia kuten Narada Muni, Upanandan ja Sunandan vaimot saavuttivat harvinaisen onnen nähdessään Krsnan hurmaavat lootusjalat. He nostivat Krsnan syliinsä ja sanoivat: "Oi kultamme! Sinä olet kuninkaan poika, joten pudota nämä kaikki esineet. Tämänkaltainen työ ei ole sopivaa sinulle. Sitten he toruivat Mukharaa ja heittivät pois Krsnan kantamat esineet. Monin eri tavoin kylän naiset pilailivat Krsnan kustannuksella. Eräs vanhempi gopi sanoi: "Oi rakas Krsnani! Jos tanssit minulle, niin annan sinulle hieman maukasta voita." Krsna tanssi Yasodan ja gopien iloksi, arvokkaasti liikutellen jalkojaan ja muuttaen käsiensä asentoja taidokkaasti. Eräänä toisena kertana eräs gopi sanoi: "Mikä tuo on, se näyttää aivan kultaiselta nukelta? Onko tuo kaunis kultainen juova, joka koristaa rintaasi, vaimosi?" Kaikki
nauroivat kun Krsna myönsi tämän ja hymyillen liikutteli päätään hieman puolelta toiselle. Toisinaan Yasoda rakastavasti puki Krsnan suunnattoman kauniiseen keltaiseen vaatteeseen, joka korosti Hänen kaunista lantiotaan. Tottumattomana niin hienoon asuun, Krsna tunsi itsensä epämukavaksi ja yritti ottaa sen pois samalla itkien ja kurtistaen kulmiaan. Yasoda nautti suuresti katsellessaan Krsnan heittävän vaatteensa pois. Kerran Vrindavanan kotivaimot istuivat syrjäisessä paikassa letittämässä Yasodan hiuksia ja koristelemassa häntä hänen lempikoruillaan. Yhtäkkiä rauhaton Krsna nappasi korut Yasodan päältä ja ja laittoi ne sitten uudestaan vääriin paikkoihin. Näin Krsna, arvokas kaulakoru rinnallaan, viimein sai loppuun ryömimisajan leikkinsä (carana bihard). Rakkaan poikansa lapsuusleikkien katseleminen upotti Vrajaraja Nandan autuuden valtamereen. Nyt kuvailemme lisää Krsna-Balaraman nektarinkaltaisia leikkejä. Nähdäkseen Krsnan lapsuudenleikit, olivat puolijumalat aiemmin palvoneet Devakia. Mutta vielä kunnioitettavampi kuin puolijumalat on Rohini, Balaraman äiti, joka on tehnyt rajattoman määrän hyviä tekoja. Hän oli hyveellisyyden ruumiillistuma. Henkilö, jota Rohini kantoi kohdussaan syntyi ennen Herra Krsnaa. Rohini oli kuuluisa, koska hänen poikansa ilmensi absoluuttisen totuuden majesteetillisuutta sekä rakkautta. Kaikki suuret tietäjät ja oivaltaneet pyhimykset ovat ylistäneet Rohinia, Baladevan äitiä. Krsna ja Balarama käyttäytyivät aivan kuten tavalliset ihmislapset. Heidän leikkiensä kaunis näytös muistutti aivan smaragdin seka kristallin liikkeiltä. Kun Krsna ja Balarama leikkivät yhdessä, he muistuttivat monsuunipilveltä ja kuunsäteiltä, valkoiselta lootukselta ja siniseltä lootukselta, puhtaan valkealta joutsenelta lipumassa Yamunan jäänsinisillä aalloilla. Tai kuunsäteeltä loistamassa läpi pimeimmän yön. Krsnan ja Balaraman fantastisen yliaistilliset leikit voittavat tavallisten lasten mitättömän leikin. Krsnan ja Balaraman henkiset kehot loistivat aivan kuten sinisten safiirien ja puhtaiden kristallien viehättävä loiste. Kun Balarama syleili veljeään leikkisän ekstaasin vallassa, Krsna katsoi kuin sininen jalokivi simpukasta. Nähdessään sekoituksen heidän sokaisevasta loisteestaan, Yasoda ei pystynyt erottamaan heitä toisistaan. Näihin aikoihin hän usein erehtyi pitämään Krsnaa Balaramana. Lapsuutensa aikana, Krsna ja Balarama käyttäytyivät erittäin tuhmasti. Ottaen kepit käsiinsä, heillä oli tapana jahdata villieläimiä. Joskus he juoksivat loimuaviin metsäpaloihin, tai syöksyivät ylpeiden härkien edestä samalla kun he yrittivät tarrata niitä niiden pitkistä sarvista. Nämä tempaukset kauhistuttivat Yasodaa ja Rohinia ja täyttivät heidät hämmenyksellä ja huolilla rakkaista pojistaan. Krsnan nimenantoseremonia Vasudeva, puhtaan hyvyyden ruumiillistuma, lähetti kuuluisan bramiinin, Garga Munin, Gokulaan suorittamaan nimenantoseremonian Krsnalle ja Balaramalle. Puhtautensa ansiosta Vasudeva siunasi jokaista ja vapautti esi-isänsä syntisistä reaktioistaan. Koska hän täydellisesti hallitsi aistinsa, levisi hänen maineensa jatkuvasti kaikkiin suuntiin. Yajnan ydin on mantra ja Garga Rsin ydin on hänen laaja älykkyytensä, jota hän käytti antamaan asiantuntevia neuvoja. Aivan kuten Kapila oli kuvaillut aikaisemmin aineellisen luonnon kaksikymmentäneljä elementtiä, Garga selitti totuuden planeettojen liikkeistä. Hän ymmärsi täydellisesti neljä Vedaa ja kaksikymmentäkaksi tapaa lausua veedisiä mantroja. Aivan kuten valtameri on kaikkien jokien lähde, samoin Garga Rsi on kuin kaikkien Veedisen tiedon
haarojen rikas varasto. Aivan kuten aurinko poistaa pimeyden ja ilmenee monissa paikoissa samanaikaisesti, Garga Muni tuhosi tietämättömyyden valtameren ja tuli tunnetuksi kaikkialla itsekuristaan. Hän myös perusti nimeään kantavan dynastian. Kun pilvet kokoontuvat Sumeru-vuoren päälle, vuorista parhaimman, ja satavat runsaasti vettä monsuunin aikaan, samoin Garga Muni, missäpäin tahansa Vrindavanaa hän olikin, satoi hän jokaisen päälle rajatonta iloa. Poikkeuksellisen luonteensa johdosta hän toi hyvää onnea kaikille. Garga Muni, Yadu-dynastian acarya, ei heti paljastanut syytä vierailuunsa Nanda Maharajan luona. Vrajaraja Nanda otti hänet vastaan kunnioittavasti, osoitti kunnioituksensa, palvoi häntä ja pesi hänen jalkansa. Suuren pyhimyksen palveleminen täytti Nandan sydämen autuudella. Tämän jälkeen Nanda Maharaja vei Garga Munin syrjäiseen paikkaan, ripotteli pyhimyksen caranamrtan päälleen ja puhui nöyrästi: "Oi pyhimyksistä paras! Sinun tasoisesi pyhimykset osoittavat myötätuntoaan muille esimerkillisellä käytöksellään. Poistat epäilemättä syntymän, kuoleman, sairauden, vanhuuden ja muiden murheiden aiheuttamat kärsimykset, kaltaisesi henkilot pyhittävät koko maailman. Itse asiassa olen saavuttanut rajattoman onnen juomalla caranamritaasi. Vain pieni tomunjyvänen kaltaisesi itsensä oivaltaneen sielun jaloista, jolla on kaikki hyvät ominaisuudet, voi vapauttaa koko universumin syntien vuoresta. He, jotka palvovat pyhimyksiä, omaavat yleensä monia täyttämättömiä toiveita. Pelkkä sinun näkemisesi tänään sai toiveeni köynnöksen tuottamaan hedelmää." "Vaikka oletkin fyysisesti vahva, olet ilman toiveita. Sinä toimit ainoastaan muiden hyödyksi lievittämällä heidän kärsimystään. Läsnäolosi täällä on tehnyt elämästäni menestyksekkään, siksi tahdonkin kysyä että miksi tulit tänne? Mutta kuuntele, minulla on jotain kerrottavaa sinulle, mistä et välttämättä pidä. Rukoilen sinua, koska olet kuuluisa läpi maailman myötätuntosi ja epäitsekkyytesi tähden. Kunniasi valaisee koko maailman. Minua vaivaa monet murheet, mutta pelkään jotenkin lähestyä sinua ylevän asemasi johdosta. Kuitenkin, koska sydämesi on hyvin pehmeä, tunnen olevani suostuvainen avaamaan mieleni sinulle. Oi Mestari! Anankadundubhin (Vasudevan) ääni kuullaan läpi maailman, kuten dundubhi-rumpu. Olisin kiitollinen ja jäisin velkaa sinulle, jos julkistaisit kahden poikamme, Raman ja Krsnan nimet. Ole ystävällinen ja suorita tarvittavat rituaalit heidän hyväenteiselle nimenantoseremonialleen. Myöntyvästi suuntautunut Garga Muni vastasi: Oi Vrajaraja! Nöyryytesi valloittaa kaikkien sydämet ja nöyrä pyyntösi on vapaa ylpeydestä seka kopeudesta. Aivan kuten kuun viilentävät säteet tuovat nautintoa kumuda-kukkaselle, minä toteutan vaalimasi toiveen kaikin puolin. Tässä maailmassa ei ole ketään kierompaa kuin kuningas Kamsa. Hän on tunnettu julmuudestaan eikä voi sietää kenenkään muun nautintoa. Hän on kuin roikkuvan köynnöksen myrkyllinen hedelmä. Hän päihitti puolijumalat ja aiheutti murhetta jokaiselle. Nyt hän on ilman vastarintaa ottanut haltuunsa sinun maasi. "Kamsa meditoi aina Vasudevan poikaa ja tiedustelee hänen olinpaikkaansa. Hän sihisee kovaäänisesti kuin käärme, joka piileskelee vuoren luolassa. Hän tietää, että minä olen Yadudynastian acarya. Siksi, oi Vrajaraja Nanda! Jos suoritan poikasi hyväenteisen nimenatoseremonian, epäystävälliset kuninkaat, jotka liikkuvat naamioituneina keskuudessamme, paljastavat välittömästi uutiset tuolle kierolle kuninkaalle. Kaikki Bhojadynastian syntiset kuninkaat kohtelevat meitä julmasti pahantahtoisuutensa vuoksi. Heidän
joukostaan Kamsa on kateellisin ja pahantahtoisin. Aivan kuin puussa palava tuli aiheuttaa jatkuvaa kipua, tällaiset kuninkaat tuottavat säälimätöntä kärsimystä muille. Siksi seremonian pitäminen on erittäin vaikeaa." Garga Munin aiheuttaman huolen valtaamana, Nanda Maharaja vastasi: Lausuntosi on varmasti totta. Miten kukaan elava voisi olla kateellinen sinulle? Oi rakastava! Nuo typerät ihmiset eivät saa tietää, jos pidämme nimenantoseremonian salaa talossani. Meidän kahden silmäparin lisäksi täällä ei ole ketään muuta näkemässä seremoniaa. Kukaan muu ei saa tietää että suoritamme seremonian yhdessä läheisten perheenjäsenteni kanssa. Koska sinä olet onnen ruumiillistuma, sinun läsnäolosi yksin voi poistaa aineellisen olemassaolon kurjuuden. Ei ole tarvetta rumpujen, symbaalien ja muiden musiikki-instrumenttien loistolle. Sina voit suorittaa seremonian yksin resitoimalla kaikki tarvittavat hymnit ja mantrat." Garga Munin kasvot loistivat onnellisesti hänen kuullessaan Nandan sanat. Aivan kuten lasiastiallinen öljyä paljastaa siinä olevat esineet, tämän palveluksen suorittaminen paljasti Garga Munin prema rasan. Äiti Yasoda ja Rohini toivat sitten Krsnan ja Raman suuren tietäjän eteen. Katsoessaan Krsnaa, Garga Muni pohti: "Tämän pienen pojan keho pitää sisällään kaikkien Upanisadien totuudet ja hän tuo varmasti esille Jumalan olemassaolon. Onko Hän toivomuspuun kukkanen, joka tuottaa meille kaiken hyvän onnemme? Onko Hänen muotonsa tiivistetyn autuuden valtameren nektarivaltameri. Jnanit näkevät Hänet Brahmanina tai universumin herrana. Älylliset spekuloijat näkevät hänet luojana. Mystikkojoogit näkevät Hänet Ylisieluna ja pyhimysmäiset bhakta palvovat Häntä Bhagavanina. Vaikkakin ajan vaikutusten ulottumattomissa, tuo sama Jumaluuden Persoonallisuus leikkii puhtaiden bhaktojensa Nandan ja Yasodan sylissä. Oi mikä hämmästyttävä näky! Onko Hän synkässä tietämättömyyden pimeydessä loistavan kauniin valon syytön alkuperä? Oi! Tämä muoto on täydellisen hämmästyttävä. Vaikkakin Hän makaa äitinsä sylissä, Hän saa sydämeni virrat tulvimaan ilosta. Hänen darsanansa tyydyttää silmiäni kuin viilentävä kamferilamppu. Hänen kehonsa tuoksu muistuttaa palavan agurun ja santelipuun makeaa tuoksua. Krsna aiheuttaa kehossani ekstaasin tuntomerkkejä kuten vapina, karvojen nouseminen pystyyn ja mielen hämmennys. Tulin tänne tekemään tämän nimenantoseremonian, mutta jos tämä ilon tila jatkuu on minun mahdotonta suorittaa sitä. Mietittyään tilannetta, Garga tuumi edelleen: Jos tarraan Hänen jalkoihinsa, jokainen sanoo: Tämä Garga Muni on tullut hulluksi! Jos halaan Häntä rintaani vasten, ihmiset sanovat minun käyttäytyvän typerästi. Voi kauhistus! Jos pidättäydyn enkä tee mitään, mieleni valtaa huoli ja menetän kärsivällisyyteni. Mutta ei sillä ole väliä, olkoon tilanne tämä. Tänään elämästäni on tullut todella onnekas. Silmäni ovat saavuttaneet täydellistymänsä, oppineisuuteni ja ylevä syntyperäni on nyt siunattu. Herra on osoittanut minulle myötätuntoaan ja tehnyt elämästäni menestyksekkään tekemällä minusta jumalaisen Yadu-dynastian acaryan. Ajatellen näin, Garga Muni samanaikaisesti joi nektaria seka kylpi autuuden valtameressä. Tämän vuoksi vaikutti kuin hän olisi nukkunut hereillä ollessaan; vaikutti kuin hän olisi illuusiossa vaikkakin viisas; kuin vaipuneen tajuttomuuteen, vaikkakin ollen elossa; hän vaikutti sokealta vaikka näkikin; kuurolta vaikka kuulikin, puhuvan vaikkakin vaikuttaen
mykältä ja lisäksi hän vaikutti kevytmieliseltä vaikkakin hän oli kärsivällinen. Yasoda ja Rohini toivat Krsnan ja Raman Garga Munille. Täynnä hyvää onnea, nämä kaksi poikaa poistavat kaiken huonoenteisyyden. Ennen lasten nimeämistä, Garga Muni siunasi heidät toistamalla hyväenteisiä mantroja. Karkoitettuaan kaikki negatiiviset elementit, Garga Muni valitsi sopivat nimet ja käynnisti seremonian sanoen: Vasudevan poika on yhtä voimakas kuin Jumaluuden Ylin Persoonallisuus ja Hänet nimeän siten Balaksi, koska Hän omaa epätavallisen voiman. Tulevaisuudessa hän nauttii painimisesta ja siksi Häntä kutsutaan myös Baladevaksi. Joskus Hänen ystävänsä päihittävät Hänet vitsailussa. Silloin he sanovat: Oi Deva! Nyt näytä meille voimasi. Tästä hasya rasasta (huumorista) nautiskelemisen johdosta Häntä kutsutaan Balaramaksi. Hän on kuuluisuuden ja täydellistymän ruumiillistuma ja kunnioitettavampi kuin Luoja. Koska Hän viehättää kaikki ihmisiä ja päästää heidät synneistään, nimi Sankarsana sopii myös Hänelle. Komeana ja ja miellyttävänä jokaiselle, tästä pojasta tulee tunnettu Ramana. Koska Hän osoittaa epätavallista voimaa leikkiessään, kutsutaan häntä siksi Balaramaksi. Aivan kuten bhakti-joogaa löytyy jokaisesta neljästä kastista, ilmestyy nuorin poikasi neljänvärisenä; valkoisena, punaisena ja tummansinisenä. Vaikka poikasi muistuttaa väriltään sinistä safiiria, joka aikakausi Hän ilmestyy eri värisenä osoittaakseen myötätuntoaan. Satya- Yugalla ihmiset elivät uskonnollista elämää vapaina synnistä. Tuona aikakautena poikasi ilmestyi valkoisena. Treta-Yugalla tulella oli kolme nimeä: daksine-agni, gdrhapatya-dgni ja dhavanya-dgni. Tuona aikakautena poikasi ilmestyi näiden kolmen tulen yhdistelmänä joka tunnetaan Yajnana. Dvapara-Yugalla Herra ilmestyy tummansinisenä, muistuttaen poikasi syama-väriä (tummansinistä). Kali-Yugana, riidan aikakautena, Hän omaa kultaisen värin. Häntä tullaan kutsumaan Krsnaksi, joka on viiden kirjaimen yhdistelmä: ka, ri, sa, na ja a. Neljän ensimmäisen kirjaimen mukaan Hän omaksui neljän Yugan eri värit. Hänen nykyinen Syama-värinsä viittaa Vishnuun, jota edustaa Krsna-sanan viimeinen kirjain. Siksi, Hän, joka nyt omaksuu sinisen safiirin värin, on kaikkien Yuga-avatarojen alkulähde ja tullaan siten tuntemaan Krsnana. Häntä kutsutaan Krsnaksi, koska hän kykenee viehättämään rakastajiensa sydämiä ja poistamaan palvojiensa synnit. Sana krsi tarkoittaa olemassaoloa ja sana na merkitsee autuutta. Hänen pääasiallinen nimensä on Krsna, koska Hän on autuuden ja ikuisuuden ruumillistuma. Joskus nuorempi poikasi yhdistyy Yogamayan kanssa ja ilmestyy vapautetun sielun, Vasudevan, poikana. Tästä syystä hänet tullaan tuntemaan kautta maailman myös Vasudevana. Pojallasi on Narayanan piirteet, kuten armo, anteeksianto, totuudenmukaisuus ja puhtaus. Saraswati, oppimisen jumalatar on asettanut nämä ajatukset päähäni. Vaikka Narayana on Krsnan veroinen, on poikasi kuitenkin alkuperä ja Narayana on Hänen laajentumansa. Koska poikasi omaa voiman ylläpitää universumin, kutsuu jokainen Häntä Narayanaksi. Ei ainoastaan Sarasvati julista tätä, myös minä olen samaa mieltä. Sanani eivät riitä kuvailemaan poikasi rajatonta kunniaa. Nanda Maharaja! Olet onnekas, kun sinulla on noin ilmiömäinen poika. Hänen armostaa ylität helposti vaikeudet, tänään ja tulevaisuudessa. Eikä siinä kaikki, jokainen joka rakastaa poikaasi saavuttaa kaikkien toiveiden täyttymyksen. Vaikka Panditat ovat saavuttaneet harvinaisen onnen kaiken tietamisessa, silti he eivat pysty kasittamaan poikasi identiteettia. Ala paljasta tata luottamuksellista totuutta kenellekaan.
Garga Muni nosti Krsnan, joka poistaa kaiken murheen, ja asetti Hanet syliinsa. Krsnan kosketuksesta, pyhimys koki ekstaattisia tuntomerkkeja kuten kauhistuneisuutta ja hiusten nousemista pystyyn. Silla hetkella Garga Muni ajatteli: Ahaa, talla pojalla on ennennakematon loiste. Kuinka voikaan taman lapsen yliaistillinen loiste ilmentaa aineellisten asioiden, kuten kajalan, pilven, sinisen lootuksen ja sinisen safiirin kanssa? Osaavat tietajat ovat selittaneet, etta Brahman on ilmestynyt maan paalle sinun jalokivenkaltaisen poikasi loisteena. Annettuaan pojille viimeisen rakastavan halauksen, Garga Muni antoi heidat Nandan syliin ja valmistautui lahtemaan. Nanda Maharaja nousi ylos ja kunnioittavasti saattoigarga Munin ulos. Krsnan voivarkaus Krsnan ryomimisleikit ja aitinsa rintamaidon juominen loppuivat asteittain. Pian Han kavelikin jo lootusjaloillaan ja alkoi varastamaan voita. Oliko ketaan, joka ei olisi tuntenut rajatonta autuutta, kun Herra, kaiken autuuden alkupera, esitti lapsuusleikkejaan. Eraana paivana kun kukaan ei katsonut, Krsna aloitti tuoreen voin varastamisleikkinsa. Saikahtaneena, nahtyaan peilikuvansa jalokivin koristellusta pilarista, Han tarisi pelosta ja sanoi: Oi rakas veljeni, ala kerro aidille. Saastan hieman voita myos sinulle nautittavaksi. Aiti Yasodan tarkkaillessa kujeilevaa poikaansa salaa, kuuli han nama ihanan rikkonaiset sanat Krsnan suusta suurella ilolla. Sitten han viattomasti astui Krsnan ja Raman eteen. Osoittaen Hanen loistavaan heijatukseensa, Krsna sanoi: Oi aiti! Erittain ahneena tama poika tuli tanaan tanne voita varastamaan. Vaikka mina kielsin Hanta, ei Han kuunnellut minua. Ja kun suutuin Hanelle, Han myos suuttui. Mutta itse en ole yhtaan ahne voin peraan. Kerran kun Yasoda oli talon ulkopuolella tekemassa kotitoita, sisalla talossa Krsna varasti jalleen voita. Yasoda palatessaan kutsui: Oi Krsna-kultani! Missa olet ja mita teet? Kuullessaan Hanet, Krsna pelastyi ja lopetti voivarkautensa. Hiljentyen hetkeksi, Han vastasi: Aiti! Kattani alkoi polttamaan rubiinirannerenkaideni loistavan hohteen vuoksi ja siksi laitoin kateni tahan voiastiaan lievittaakseni kipua. Tyytyvaisena poikansa alykkaisiin sanoihin, Yasoda sanoi: Hei, Vatsa! Ole hyva ja tule istumaan syliini. Oi kultaseni, nayta minulle jaljet kasissasi. Sitten Yasoda suuteli Krsnan katta ja rauhoitteli tata sanoen: Voi ei! Katso katesi ovat palaneet. Anna minun riisua nama rubiinirannekorut. Eraana toisena paivana Krsna itki ja hieroi silmiaan kukannupun kaltaisilla kasillaan. Tukahtuneella aanella Han lausui epa-alykkaita sananparsia. Vaikka Yasoda aikaisemmin ojensikin Krsnaa voin varastamisesta, talla kertaa han pyyhki Krsnan silmat sarinsa reunalla. Hellasti hoivatessaan Krsnaa, han sanoi: Hei Lala, koko meidan voivarastomme itse asiassa kuuluu sinulle ainoastaan. Eraana iltana taydenkuun viilentavat sateet valaisivat Nandan talon pihan. Yasoda istui siella keskustelemassa joidenkin vanhempien gopien kanssa Krsnan leikkiessa lahistolla kuuta katsoen. Hiipien Yasodan taakse, Krsna paljasti Yasodan paan, avasi taman hiukset ja taputti hanen selkaansa huomiota saadakseen. Hanen aanensa tukahtui jatkuvasta itkusta. Yasodan sydan tayttyi aidillisesta rakkaudesta, joten han antoi ymmartaa katseellaan, etta hanen ystavansa tulisi pitaa seuraa Krsnalle. Suurella kunnioituksella ja rakkaudella gopit innokkaasti nostivat Krsnan ylos ja kysyivat: Oi
kulta pieni! Mita sina tahdot? Tahdotko hieman khiraa? Krsna vastasi: Ei, ei! Tahdotko paksua kermaista jogurttia? Krsna vastasi: Ei, ei! Tahdotko hieman juustoa? Jalleen Krsna sanoi: Ei, ei! Tahdon juuri kirnuttua tiivistettya voita. Gopit jatkoivat: Ala murehdi tai ole vihainen aidillesi. Mita sina tarkoitat tiivistetylla voilla? Osoittaen pienella etusormellaan kuuta, Krsna vastasi: Mina tahdon tuota juurikirnuttua tiivistettya voita!. Vanhemmat gopit sanoivat: Oi Vatsa! Ala erehdy luulemaan kuuta suureksi voipalaksi. Se on rajahamsa (kuninkaallinen joutsen), joka lipuu lapi jarven (taivaan). Krsna sanoi: Antakaa minulle sitten tuo rajahamsa, jotta voin leikkia sen kanssa. Ottakaa se nopeasti kiinni, ennekuin se saavuttaa jarvenrannan. Taynna surua, Krsna potki jaloillaan ja itki kovaan aaneen: Anna minulle! Anna minulle! Samalla kun Krsna esitti lapselliset temppunsa, eraat toiset gopit sanoivat: Oi kulta! He ovat valehdelleet sinulle. Mita naet, ei ole rajahamsa, vaan taivaalla paistava kuu ja sita kutsutaan Candraksi. Krsna sanoi: Antakaa minulle sitten tuo Candra! Mina todella tahdon sen, jotta voisin leikkia sen kanssa. Juuri nyt! Tuokaa se minulle! Yasoda otti itkevan poikansa syliinsa ja rauhoitteli tata: Se on itse asiassa juurikirnuttua tiivistettya voita! Varmastikin, se ei ole rajahamsa eika se ole kuu. Siita huolimatta en voi koskaan antaa sita sinulle. Katso miten kohtalon oikusta siina on myrkyllisia taplia. Vaikkakin se nayttaa erittain maistuvalta, kukaan tassa maailmassa ei voi syoda sita. Sitten Krsna sanoi: Aiti, aiti! Miksi se on tahrittu myrkkytahroin? Mita myrkky edes on? Nahdessaan muutoksen Krsnan mielentilassa, aiti Yasoda syleili Hanta ja puhui hienovaraisella ja savyisalla aanella: Kuuntele huolellisesti rakkain poikani. On olemassa maitovaltameri nimeltaan Ksira-sagara. Krsna: Aiti, ole ystavallinen ja kerro minulle siita? Kuinka monta maitolehmaa teki tuon valtameren? Yasoda: Kulta, maitovaltameri ei ole lehmien tekema. Krsna: Aiti, sina valehtelet minulle. Kuinka voi olla olemassa maitoa ilman lehmaa? Yasoda: Han, joka antoi lehmille kyvyn tuottaa maitoa, voi tuottaa sita myos ilman lehmia. Krsna: Kuka han on? Yasoda: Han on Herra, luomuksen syy. Han on Bhagavan. Han on liikkumaton ja kaikkialla lasnaoleva. Vaikka Han onkin kaikkialla, en voi nayttaa Hanta sinulle. Krsna: Aiti, puhutko sina totta minulle? Yasoda: Kauan sitten puolijumalat ja demonit ottivat yhteen. Suosiakseen puolijumalia ja hammentaaksen demoneita, Herra kirnusi maitovaltameren. Mandara-vuori toimi kirnusauvana ja Vasuki, kaarmeiden kuningas, tarjosi kehonsa kaytettavaksi koytena. Puolijumalat ja demonit seisoivat vastakkaisilla puolilla vetamassa tuota koytta. Krsna: Aiti, kirnusivatko he niinkuin Gopit tekevat? Yasoda: Kylla poikani, Ksira-sagaran kirnuaminen tuotti kalakuta-nimista myrkkya. Krsna: Aiti, kuinka kirnuamisesta syntyi myrkkya? Vain kaarmeilla on myrkkya. Yasoda: Kulta, Mahadeva joi sen myrkyn. Mutta kaarmeet joivat hanen suustaan maahan pudonneet myrkkytipat. Siita syysta niilla on nyt myrkkya. Maidosta syntyva myrkky on myos Herran energiaa. Krsna: Kylla aiti, se todellakin on totta. Yasoda: Kultani, tama tiivistetty voi, jonka naet taivaalla on tuotettu tuosta Ksira-sagarasta. Siksi kuu on pilkullinen, tuon myrkyn jaamista. Katso huolellisesti, naetko sen? Siksi ala yrita syoda tuota voita, vaan sen sijaan ole ystavallinen ja ota minun juurikirnuttua voitani."
Kuultuaan taman kuvaelman, Krsna tunsi itsensa vasyneeksi, joten aiti Yasoda laittoi Hanet lepamaan ylelliselle, kultaiselle vuoteelle, pehmealle patjalle joka on valkoisempi kuin jauhettu kamferi. Seuraavana aamuna Yasoda toi voita, jogurttia ja muita syotavia Krsnan huoneeseen. Rakastavasti hyvaillen Krsnaa, Han sanoi: Heraa! Herra Isa, naytat heikolta kun et syonyt tarpeeksi eilen. Kun Krsna herasi, Yasoda putsasi Hanen suunsa tuoksuvalla vedella. Sitten han tarjosi Krsnalle kultaisen lautasen taynna voita, jogurttia ja muita herkkuja samalla sanoen: Oi rakas poikani, ota mita tahansa haluatkin. Krsna vastasi: Aiti, en syo mitaan, mita olet tuonut minulle. Eilen valehtelit minulle ja pistit minut sitten nukkumaan. Ja tunsin itseni erittain pahoinvointiseksi nalasta johtuen. Yasoda sanoi: Krsna, jos kerran menit nukkumaan, niin kuka varasti voin? Krsna vastasi: Aiti, koska mina varastin voita? Sina valehtelet. Hurmaavilla, yliaistillisilla leikeillaan Krsna jatkuvasti valloitti aiti Yasodan mielen. Joskus vaeltaessaan pihalla Krsna otti kiinni vapaana kulkevan vasikan, asetti taman syliinsa ja suuteli vasikkaa lootus-suullaan. Nahdessaan taman, Yasoda tunsi itsensa seka tyytyvaiseksi etta huolestuneeksi. Laitumella Krsna joskus nappasi vasikan hannan. Saikahtaneena vasikka silloin talloin hyppasi ylos ja veti Krsnaa, joka oli ainoastaan tuulen pukema, perassaan. Nain peitetty Brahmanin ruumiillistuma varasti Vrajavasien sydamet. Joskus Krsna hieroi lehmanlantaa itseensa. Nahden sen myskipeitteena Hanen kehollaan, Vrajavasit nauttivat kauneuden juhlasta. Kuinka kauneuden ruumiillistumassa voisi olla mitaan epasopivaa? Toisinaan Yasoda kietoi erittain viehattavan turbaanin Krsnan paahan ja puki taman upeisiin, keltaisiin vaatteisiin. Merkittyaan Krsnan kehon tilakalla ja gorocananvarilla, han voiteli pojan lootussilmat pehmealla kajalalla. Kayttaytyen kuin tavallinen aiti, Yasoda asetti sylkeaan Krsnan otsaan estaakseen ihmisia langettamasta pahaa silmaa hanen poikaansa, jonka yleva eleganssi viehattaa koko luomusta. Leikkiessaan gopien pihamailla, Krsnalla oli usein kullatuista tiikerinkynsista tehty kaulakoru ja arvokkailla jalokivilla koristeltu vyo. Kerran Vrajan gopit puhelivat keskenaan: "Krsna tuo hyvaa onnea mihin tahansa han meneekin ja Hanen lasnaolonsa tekee jokaisen elamasta kunniakkaan. Kuka tassa maailmassa ei olisikaan viehattynyt Krsnan kevytmielisista ja hammastyttavista leikeista? Kuka ei pystyisikaan arvostamaan naita riemukkaita tekoja?" Sen sijaan etta he olisivat suuttuneet, tunsivat he suurinta onnea milloin tahansa Krsna sattui rikkomaan heidan saviruukkunsa ja varastamaan heidan voinsa. Silti Vrndavanan kotirouvat teeskentelivat olevansa vihaisia ja valittivat Yasodalle Krsnan varastelemisista. Rakkauden ja naurun sekoittamassa mielentilassa gopit varoittivat Yasodaa: Oi Vrindavanan kuningatar, Yasoda! Tulevaisuudessa tulet karsimaan poikasi kujeilusta. Vaikka Yasodan poika on viela kuin nuori verso hienoine lehtineen, hairitsee Han kuitenkin jo koko luomusta. Mutta ole varovainen, tulevaisuudessa kun tama hento verso on kasvanut puuksi taynna lehtia ja oksia, tulee Han tuottamaan sinulle suurta tuskaa. Nama poikasi seikkailut ovat vain alkusoittoa, silla ne ovat luonnostaan alati laajenevia. Sinun poikasi tuhma kayttaytyminen tulee pian tuhoamaan koko kylan. Meilla ei ole mitaan tietoa, mita kujeita Han keksii seuraavaksi. Ennenkuin lehmamme on lypsetty, poikasi paastaa vasikat irti ja antaa niiden juoda kaiken maidon. Jos joku yrittaa nuhdella Hanta, Krsna yksinkertaisesti hymyilee ja tuo henkilo unohtaa hetkessa vihansa. Jos pidamme voitamme pimeassa varastossamme, Han kayttaa
luonnollista loistettaan helposti loytaakseen ja varastaakseen voin. Mutta sen sijaan etta Han soisi sen itse, Han kokee suurta iloa syottaessaan sen apinoille. Kun apinoiden vatsat ovat taynna eivatka ne pysty enaa syomaan lisaa, Krsna hajoittaa ruukun ja heittaa voin maahan. Han ottaa ulottumattomissaan olevat voiastiat kasaamalla useita pienia poytia toistensa paalle, kipuamalla niiden paalle ja ojentamalla katensa astioiden nappaamiseksi. Krsna varastaa aina meidan voimme seka jogurttimme. Jos joku yrittaa pysayttaa Hanet, Han pudottaa ruoat valittomasti maahan ja pakenee. Jos joku kotiaiti sattumalta saa Hanet kiinni, Krsna vaantaa hanen rannettaan ja juoksee pois. Sitten turvallisen matkan paasta Han huutaa takaisin: Hei! Pysy vain siina missa olet! Jos tulet yhtaan lahemmaksi, aiheutan sinulle viela enemman murheita kiusaamalla teidan lapsianne ja pistamalla heidat itkemaan. Jos joku huutaa: Hei varas, lopeta! Krsna suuttuu ja huutaa: Sina olet varas! Tama talo on minun ja kaikki tassa talossa oleva kuuluu minulle. Aamulla levitamme tuoreen kerroksen mutaa talomme ulkoseiniin ja maalaamme kauniita koristeita sen paalle jauhetulla kalkilla. Sitten poikasi Krsna tulee pilaamaan kaiken heittamalla kuraa talomme seinille. Sinun edessasi Krsna on niin hiljainen ja hyvinkayttaytyva. Mutta kun Han tulee koteihimme kayttaytyy Han typerasti, varastaa ruokamme, puhuu karkeasti ja muuttuu vihaiseksi ja ahneeksi. Talla tavoin Vrindavanan naiset, teeskennellen olevansa vihaisia, tekivat Krsnasta monia valituksia. Mutta todellisuudessa Krsnan iloiset pilat tayttivat jokaisen onnella. Gopien syyttaessa Hanta, Krsna esitti viatonta ja itki valekyynelia. Vaikkakin Han oli syyllinen moraalittomiin tekoihinsa kuten varastaminen ja kylalaisten loukkaaminen eri tavoin, yritti Krsna minimoida tekonsa puhumalla erittain kauniisti. Vastaten gopien syytteisiin, Krsna sanoi: Aiti, yhdellakaan naista naisista ei ole yhtaan rakkautta sydamessaan. He eivat puhu sanaakaan totuutta. Itse asiassa he ovat kaikki valehtelijoita, jotka ovat luopuneet ihmisarvostaan. Koska tahansa naen heidat tai heidan poikansa tunnen itseni taysin onnelliseksi. Heita kohtaan tuntemani luonnollisen kiintymyksen johdosta vierailen heidan kotonaan joka aamu auringonnnousun aikaan. Aiti, tietamalla nama motiivini pystyt helposti ymmartamaan heidan tarkoituksella valehtelevan. Sinun ei tulisi uskoa heita. Aiti, koska sina olet minun palvonnanarvoinen ylempini, tasta hetkesta lahtien en kay enaa ystavieni luona kylassa. Taman sanottuaan Krsna itkea nyyhkytti. Yasoda otti Krsnan syliinsa ja hymyili ujosti gopeille peittaakseen todellisen mielentilansa. Sitten vain miellyttaakseen Krsnaa, Yasoda sanoi: Te kaikki gopit valehtelette, ainoastaan Krsna puhuu totta. Han on vain viaton poika, miten Han olisikaan voinut tehda mitaan sellaista? Luulen etta olette jo toruneet poikaani tarpeeksi. Taman sanottuaan, Yasoda keskusteli rakastavasti gopien kanssa. Sitten, ystavyyden eleena, Rohini laittoi tilakan heidan otsaansa ja lahetti heidat kotiinsa. Gopien lahdettya, Yasoda, joka on ekspertti etiketin noudattamisessa, puhui Krsnalle: Poikani, ahneudestasi johtuen teit monia epasopivia tekoja ystaviemme kotona. Vaikka omassa kodissa sellainen kaytos olisikin hyvaksyttavaa, niin toisen kotona se ei ole lainkaan sallittua. Oi kaunis! Nama tekosi eivat olleet ollenkaan hyvia. Tasta lahtien pysyt vain taalla leikkimassa. Neuvottuaan poikaansa, Yasoda piti Hanesta huolta rakastavasti.
Juuri silloin Vrajaraja Nanda saapui huoneeseen ja valaisi sen myotatunnollaan. Nanda puhui miellyttavasti rohkaistakseen ja rauhoitellakseen hurmaavaa poikaansa: Oi Vatsa! Tule istumaan polvelleni. Jattaen Yasodan sylin, Krsna kiipesi Nandan syliin ja kietoi katensa isansa kaulan ympari. Sitten Krsna sanoi hiljaa: Miksi aiti toruu minua syytta? Nanda vastasi: Mita tama kaikki on? Tuo upea poika, jolla on valtamerenkaltainen alykkyys vastasi: Aiti, kerro minulle nyt totuudenmukaisesti mita tapahtui? Sitten Yasoda kertoi Krsnan tuhmuuksista toistamalla gopien kertomukset. Osoittaen kuningatar Yasodaa, Vrajaraja Nanda sanoi: Poikani on virheeton. Han ei ole tehnyt mitaan vaaraa. Naen Hanen aina kayttaytyvan hyvin. Olemalla niiden puolella, jotka ovat pilkanneet Hanta ja jotka osoittivat kateutta jalokivenkaltaista poikaani kohtaan, sina olet vaarin syyttanyt hyvinkayttaytyvaa poikaani ja siksi sinua tulisi rangaista. Paljastaen todellisen mielentilansa naiden sanojen takana, Nanda torui Yasodaa ja lohdutti poikaansa: Oi poikakultani, pysy vain sylissani menematta minnekaan muualle. Kuultuaan isansa sanat Krsna hyppasi nopeasti pois hanen sylistaan, kuin ennaltaarvaamaton lapsi, ja kiipesi nopeasti Yasodan syliin. Taman nakeminen antoi kummallekin vanhemmista makeat naurut. Krsna leikkii kylassa Kerran Vrajaraja Nanda ja Yasoda puhuivat pojastaan, demonien tuhoajasta: Kun Krsna on ulkona leikkimassa, Han tykkaa vaeltaa pois yksin, jattaen voimakkaan Balaraman taakseen. Meidan tulisi palkata joku valvomaan Heidan leikkejaan. Voimme lahettaa joitakin taitavia palvelijoita Heidan mukaansa. Vaeltakoon he ympari Vrindavanaa poikiamme palvellen. Hieman taman jalkeen, Nanda jarjesti palvelijansa pitamaan huolta pojista. Joka aamu lahdettyaan kotoaan, paimenet saapuivat Krsnan ja Balaraman luokse. Krsnan ja Balaraman tapaaminen ystaviensa seka palvelijoiden kanssa naytti aivan kuninkaan tapaamiselta ministereidensa seka neuvonantajiensa kanssa. Aivan kuten elefantinpoikanen poimii karsallaan maan tomua ja heittaa sita sitten ympariinsa, samoin Krsna astui kylansa avoimille niityille ja leikkisasti peitti Itsensa seka ystavansa vraja-rajalla (Vrindavanan tomulla). Tahan aikaan Krsna tykkasi leikkia seka samanikaisten tyttojen etta poikien kanssa. Joskus Krsna telmi paimentyttojen ja -poikien kanssa nama paihittaen, naiden toisinaan paihittaessa Hanet. Krsna vastasi tahan nauramalla, suuttumalla tai jattamatta laisinkaan reagoimatta. Leikkiessaan hiekassa Krsna rakensi taloja, leikkimuurin tai pienen kylan. Toisinaan Han rikkoi ystaviensa hiekkatalot ja nama rikkoivat Hanen. Kun Krsna rakensi talonsa uudelleen, he rikkoivat sen jalleen. Seurattuaan uteliaana tata pelleilya ylhaalta, puolijumalat ajattelivat: Ainoastaan Hanen katseensa avulla tuhannet rajattomat universumit syntyvat ja sitten taas katoavat. Nyt ilman naita tekojaan, Han leikkii hiekassa tehden teita, koteja ja kylia. Vaikka Han uupuu tasta, ei Han anna periksi. Krsnan hammentavat leikit valloittivat puolijumalten mielet. Kun Krsna iloitsi hiekassa, naytti Han aivan taivaalla paistavalta auringolta. Vrindavanan kotirouvat, taynna aidillista kiintymysta, puhuttelivat Krsnaa miellyttavilla sanoilla: Oi poikakulta! Ole hyva ja tule kauniille pihoillemme, leiki lastemme kanssa ja ota vastaan jotain syotavaa. Taman kuullessaan Krsna hymyili ja vastasi: En voi tulla koska minulla ei ole vapaata aikaa. Nain kaikkia viehattava, jokaisen aidin sydamelle rakas, vastasi nokkelasti vanhemmille gopeille. Innokkaina osoittamaan aidillisen kiintymyksensa Krsnaa kohtaan, nama karsimattomat gopit pitivat Hanta kadesta ja kiirehtivat koteihinsa. Heidan
silmissaan onni oli siunannut Krsnan koko rajattoman kauneuden vastaanottajaksi. Rakkautta hehkuen vanhemmat gopit palvelivat Krsnaa hieromalla taman kehoa ja kylvettamalla Hanta. Suurella antaumuksella he syottivat Hanelle voita, rabria ja ksiraa. Taman jalkeen he lahettivat Krsnan kotiin. Krsna syo savea Eraana paivana Krsna soi hieman savea laajentaakseen rakkaan Vrindavanansa kunniaa ja puhdistaakseen universumin. Nahtyaan taman, Balarama, jolla on terava erottelukyky, seka ryhma paimenpoikia riensivat kertomaan tasta aiti Yasodalle. Aiti! Krsna ei kykene hallitsemaan mieltaan. Ahneudestaan Han soi juuri hieman savea. Nuhteluistamme huolimatta Han syo sita vain lisaa ja lisaa. Kuullessaan nama karkeat sanat pojastaan, Yasodan mieli jarkkyi. Hanen kulmakarvansa nousivat suuttumuksesta, han nappasi nipun tikkuja ja juoksi nopeasti ulos talosta. Loydettyaan Krsnan, Han sanoi: Hei sina tuhma poika! Miksi soit savea? Enko antanut sinulle tarpeeksi makeisia? Kuka nauttii saven syomisesta? Juuri kun saimme sinut kiinni tekemasta pahojasi toisten kodeissa, nappasimme sinut kiinni jalleen. Etko ymmarra etta et voi piilotella virheitasi? Isoveljesi ja ystavasi ovat aina todistamassa pahantekojasi. Aitiaan pelaten, Krsna yritti peittaa tekonsa. Vaikka Han olikin tehnyt monenlaista kiusaa, Han teeskenteli olevansa taydellisen viaton ja itki runsaita kyynelia lootussilmistaan. Paastakseen eroon syytoksista, Krsna sanoi empaattisesti: Aiti! En syonyt yhtaan savea. He kaikki valehtelevat. Jos et usko Minua, katso suuhuni! Vrajesvari Yasoda vastasi: Hyva on, avaa sitten suusi. Krsna, rajattoman voiman ruumiillistuma ja hyvan onnen tyyssija, hymyili ja avasi lootussuunsa. Aiti Yasoda naki Bhulokan ja seitseman saarta rajattomien merien keskella. Bhuloka levittaytyi laajalle alueelle erilaisine ihmisineen, jylisevien jokien virratessa sen reunoilla. Seka pienet etta isot metsat peittivat sen pinnan. Puut, kukkivien koynnosten kietomina tuulessa huojuen, levittaytyivat kaikkiin ilmansuuntiin. Leijonat ja monet muut elaimet asuttivat sen suuret vuorijonot. Han naki alemmat planeettajarjestelmat, Nagalokan mukaanlukien ja miten Nagapatnit palvelivat siella herraansa. Han naki taivaat kokonaisuudessaan tahtineen, planeettoineen tahtikuvioineen seka paivien kulun. Han naki Siddhojen, Caranoiden, Gandharvojen ja Vidyadharojen asuttamat taivaalliset valtakunnat. Munit kuten Marichi, Atri ja muut kuuluisat pyhimykset koristivat tuon valtakunnan sateilevilla auroillaan. Taman ulottumattomissa, Yasoda naki Maharlokan ja Tapalokan seka muut maailmankaikkeudet. Lukemattomat elavat olennot mitattomista hyonteisista aina puolijumaliin kuten Indra ja Brahma asuttivat nuo maailmat. Yasoda naki Krsnan suussa myos itsensa, Nanda Maharajan, Vraja-dhaman ja poikansa Nandanandanan. Ihmeteltyaan aikansa kaikkia naita nakyja, aiti Yasoda sanoi: Mita mina naenkaan? Onko tama unta? Onko tama harhanomainen energia? Onko tama taikaa? Olenko hypnoosissa? Tama leikki hammensi Yasodan taysin. Mutta hetken paasta viisas Yasoda ajatteli: Tama on varmasti naytos Krsnan rajattomasta voimasta seka rikkaudesta. Unohtaen kaikki nama ajatukset Yasoda yritti ymmartaa mita oli tapahtunut. Huolimatta siita, mita han oli nahnyt, Yasoda tunsi Krsnan suojelevan hanta.
Nahtyaan tuon hammastyttavan universaalin muodon, Yasoda paatteli etta hanen poikansa oli jotain erityista. Han ajatteli: Itse Mahadevan taytyy olla hammastynyt poikani majesteetillisuudesta ja vaikutusvallasta. Krsnan taytyy varmastikin olla Korkein Hallitsija. Vaikka Krsna paljastikin itsensa korkeimpanan hallitsijana, Yogamayan johdosta aiti Yasoda jatkoi Krsnan kohtelemista hanesta riippuvaisena poikanaan. Nopeuttaakseen vapaan, lampiman ja laheisen rakkauden vuorovaihtoa rakkaiden palvojiensa kanssa, Krsna nopeasti hylkasi roolinsa Absoluuttisena Korkeimpana Hallitsijana.