TARAKI 4/2011
TARAKI-lehti on Tampereen Rakentajakillan jäsenlehti. Lehti postitetaan vanhoille kähmyille ja puheenjohtajille, sekä kiltaa tukeneille yhteistyökumppaneille. Lisäksi lehteä on saatavissa laitokselta ja kiltahuoneelta. Lehteä jaetaan myös muille yliopiston killoille. Lehteä painetaan 110 kappaletta ja TARAKI ilmestyy 5 kertaa vuodessa sisältäen uusille fukseille kesällä lähetettävän numeron. Julkaisija Tampereen Rakentajakilta TARAKI TARAKI/TTY Korkeakoulunkatu 5 33720 Tampere Puhelin 03-3115 2804 Email taraki@tut.fi Web www.taraki.fi SISÄLLYSLUETTELO Päätoimittaja Samuli Madekivi samuli.madekivi@tut.fi Toimittajat Sakari Tohmo Paavo Tawast Taitto Paavo Tawast & Samuli Madekivi PÄÄKIRJOITUS 3 PUHEENJOHTAJAN PALSTA 4 TEK-PALSTA 5 PYJAMABILEET 6 SULKAVAN SUURSOUDUT 7-9 KESÄTAPPO 10 EMÄNNÄN PALSTA 11 FUKSIVIIKO 12-13 TRATTA REISSUSSA 14-15 KERTAAMISEN IHANUUS 16 HAIKUJA MEKANIIKASTA 17 PUUHANURKKAUS 18 TAAVIN PALSTA 19
Pääkirjoitus / TARAKI 3 Tervehdys, arvon lukija, Syksy etenee kovaa vauhtia. Syksy onkin tuonut tullessaan uusia kasvoja kiltahuoneelle uusien, innokkaiden fuksien saavuttua keskuuteemme. Muutaman uuden kasvon osaankin jo yhdistää nimeen. Taakse jäänyt kesä piti sisällään raksateekkareiden osalta kesätöiden lisäksi muun muassa perinteiset Sulkavan suursoudut sekä jo perinteeksi muodostuneen kesätapon. Lämpimän kesän jälkeen onkin hyvä (?!?) palata arkisen aherruksen ääreen. Syksyn pimenevät illat ja kesän lämmön kaipuu saattavat kuitenkin kaihertaa monen raksalaisen mieltä. Syysmasennukseen apua tuovat kuitenkin loistavien opiskelutovereiden lisäksi myös hurjaa vauhtia lähestyvät TARAKIn 44-vuotisjuhlat, jotka ovatkin saavuttaneet tänä vuonna ennennäkemättömän suosion. Liekö syynä osallistujaryntäykseen viimevuotisten juhlien hauskuudesta kiltahuoneella kiirineet huhut vaiko ensi vuonna odottavat 45-vuotisjuhlat, jota varten kaikki haluavat päästä tänä vuonna harjoittelemaan? No, oli syy mikä hyvänsä, saamme varmasti hyvät juhlat :) Juhlista saammekin lukea sitten vuoden viimeisessä TARAKIlehden numerossa. Syksyn toinen kohokohta killassamme onkin syysyleiskokous, jossa valitaan TARAKIlle uusi raati toteuttamaan mm. edellä mainittua 45-vuotisjuhlia ja muita mahdollisia juhlavuoden tapahtumia. Työllistäähän ensi vuoden raatia myös keväällä tapahtuva kiltahuoneen muutto Rakennustalon peruskorjauksen tieltä. Muun muassa näitten syksyisten tapahtumien ansiosta syysmasennukseen ei olekaan juuri syytä (eikä siihen ole toimituksemmekaan vajonnut), joten voimme keskittyä innolla viettämään tapahtumarikasta syksyä. Niin, ja kohta onkin jo joulu :) Leppoisaa syksyä toivottaen, Päätoimittajanne Samuli Madekivi
4 TARAKI / Puheenjohtajan palsta Hyvä Rakentajakilta! Täällä teitä tervehtii taas kiltanne puheenjohtaja! Syksy alkaa olla ohi ja talvi tekee tuloaan kovaa vauhtia. Miettiessäni kuumeisesti mahdollisia puheenaiheita tämänkin lehden kohdalla, mieleeni juolahti ajankohtaisimmista ajankohtaisin aihe, TARAKIn tulevaisuus. Syysyleiskokous, Rakennustalon kokonaisvaltainen remontti, mystinen koulutusohjelmien uudistus Mihin suuntaan olemme menossa? Kiltatoiminnassamme vuosi on jokseenkin lyhyt ajanjakso, jonka aikana raatimme tekee kovaa työtä jokaisen jäsenemme puolesta. Syysyleiskokouksen myötä onkin aika vaihtaa tämä aktiivinen joukko uusiin toimijoihin, joiden varaan laskemme kiltamme toiminnan ensi vuodeksi. Mikäli raatitoiminta kiinnostaa JUU- RI SINUA, joka olet aktiivinen, innokas ja täynnä uusia ideoita, ole hyvä ja ilmaise halukkuutesi. Mikäli raatitoiminta kuulostaa mukavalta, mutta et ole aivan varma mitä se kokonaisuudessaan tarkoittaa, voit käydä vilkaisemassa nettisivujemme raati-osiota, josta löydät tämänhetkiset toimijamme ja heidän tehtävänimikkeensä. Allekirjoittanut ilmoittautuu myös halukkaaksi kertomaan lisätietoja tästä mahtavasta toiminnasta, joten ota rohkeasti yhteyttä. Halukkuutensa raatitoimintaan voi ilmaista sähköpostilla osoitteeseen: kati.kontio@tut.fi. Ensi keväänä kiltamme kokee myös hieman erilaisen uudistuksen, nimittäin paljon puhutun Rakennustalon remontin. Joudumme täten hyvästelemään rakkaista rakkaimman kiltahuoneemme sellaisenaan kuin se nyt on olemassa, ja ensi syksynä siirtymään upouusiin tiloihin. (Tosin, en tiedä onko joutua oikea ilmaus tässä kohtaa.) Keväällä, remontin alkaessa onkin jokaisella meistä edessä väliaikainen muutto. Kiltahuoneemme tavarapaljous on siirrettävä väliaikaiseen säilytykseen remontin ajaksi. Kesän aikana Rakennustalossa tapahtuu siis hyvin paljon, mutta mikäli aikataulut pitävät paikkansa, vuoden päästä TA- RAKI toimii uusissa ja edustavissa tiloissa Tulevaisuuden Rakennustalossa. Hyvää Syksyn jatkoa toivottelee: Puheenjohtajanne Kati PS. TARAKI täyttää 44 vuotta 27.10.! Kaikki onnittelemaan koulumme vanhinta kiltaa!
TEK-Palsta / TARAKI 5 Tekeeteketee! Attention fuksit! Fuksiviikot tuli ja meni ja saunailtojen ja muiden huvitusten välissä sait hirmuisen kasan uutta informaatiota opiskeluelämästä, josta kaikki ei välttämättä jäänyt mieleen. Siksi haluaisinkin muistuttaa sinua eräästä teekkareille ja fukseille tärkeästä asiasta nimittäin TEKistä. TEK eli Tekniikan Akateemiset on dippainssien ja arkkareiden etu- ja palvelujärjestö, joka tarjoaa jäsenilleen tietoa, turvaa ja neuvontaa. Jos siis ekana päivänä laitoit rastin ruutuun ja liityit joukkoon, voit onnitella itseäsi hyvästä valinnasta. Olet jo kenties saanut nauttia joistakin liiton suomista eduista, mutta haluan nyt muistuttaa siitä, mitä kaikkea sinulle kuuluu eli mitä TEK jäsenilleen tarjoaa. TEK on jäsenensä tukena opintojen alusta läpi ammattiuran. TEK tarjoaa jäsenilleen ammattijärjestökentän parhaat ammattiuraa tukevat palvelut mm. ilmaisen opiskelijajäsenyyden, ammattilehtiä ja oppaita (esim. Tekniikka ja talous, Teekkarin työkirja), työsuhde- ja palkkaneuvontaa mm. suosituspalkkojen muodossa, rekrytointi-, ura- ja kansainvälistymispalveluja (mm. TEKrekry), vakuutusturvaa työttömyyden ja työsuhteeseen liittyvien riskien varalta (mm. IAETkassa, oikeusturva). Maukkaimpana etuna mainittakoon, että TEK tarjoaa jäsenilleen vuoden mittaan myös makkaraa mahantäydeltä. Ei paha kylmänä kyykkäpäivänä. Ja ei hätää, jos et ole vielä jäsen! Liittyminen on helppoa osoitteessa www. tek.fi/liity. Myös sivustoa www.teekkari.fi kannattaa käydä selailemassa, jos teekkarielämä on kolahtanut. Syysterveisin, KYHi-Kati kati.pihko@tut.fi 040-7181330 Ps. Mikä ihmeen KYHi? Olen kiltamme TEK-kiltayhdyshenkilö eli tuttavallisemmin KYHi. Minua voit nykäistä hihasta kiltiksellä tai lähestyä sähköpostitse ja esittää kiperiä kysymyksiä TEKiin liittyen.
6 TARAKI / Pyjamabile-sitsit 15.4.2011 Pyjamabile-sitsit 15.4.2011 Teksti&Kuvat: Roosa Sams Tarakilaiset kokoontuivat sankoin joukoin ravintola Zipiin istumaan iltaa perinteisten pyjamabileiden merkeissä, tietenkin akateemisella sitsikulttuurilla maustettuna, ja saattoipa mukana olla muutamia arkkareita ja muidenkin kiltojen edustajia. Yömyssyjä nautittiin kaikille tuttujen tuutulaulujen kuten Metallican Enter Sandmanin ja Mokoman Uni Saa Tulla tahdissa. Ennen ruokien saapumista pelattiin huippujännittävä pöytäbingo, jonka ratkeamista saimme jännittää aivan viime metreille asti. Suuren suosionsa ansiosta loppuillasta kisaa jatkettiin vielä snapsibingon merkeissä. Illan ohjelmaan kuului myös piristävä iltajumppa ja ilta huipentui lopulta maineikkaan LSD Duon kavutessa lavalle. Musiikki sai vielä unisimmatkin sitsaajat mukaan tanssilattialle. Eikä meno tietenkään siihen loppunut, vaan bileet jatkuivat myöhään yöhön Teekkarisaunalla liskojen yössä.
Sulkavan suursoudut 8.-10.7.2011 Sulkavan Suursoudut 2011 / TARAKI 7 Teksti: Samuli Madekivi & Sakari Tohmo Kuvat: Paavo Tawast TARAKI osallistui tänäkin vuonna perinteiseen tapaan Sulkavan suursoutuihin yhden kirkkoveneen sekä luotettavan saunalauttamme voimin. Seuraavilla sivuilla lehtemme tarjoaa kaksi kertomusta tästä loistavasta kesätapahtumasta, palauttaen mieleen kesän 2011 reissun muistot syksyn pimeyden keskellä. Aloittakaamme luontevasti tuon saunalauttamme matkasta: Hikinen teltta ja joukko muurahaisia taistelemassa siitä, kuka saa syödä aamupalani. Siitä oli lauantaiaamuni Sulkavalla tehty. Aurinko kuitenkin paistoi ja olotila oli yllättävän hyvä huonosti nukutun yön jälkeen, joten pystyin iloisin mielin starttaamaan auton ja suuntaamaan kohti soutustadionia. Lautan miehistö olikin ajoissa paikalla ja pääsimme irroittamaan kiinnitysköysiä jopa lähes aikataulussa. Kuskikin löytyi ratin taakse yllättävän helposti, vaikka osa lauttailijoista olikin vielä eilisen jälkeen ajokunnottomia. Aloitimme matkamme aamupuuron siivittämänä eikä uteliailta katseilta vältytty tänäkään vuonna. Eihän sitä ihan joka päivä näe Saimaassakaan teekkareita ajelemassa kelluvalla saunalla... Pilviä ei liiemmin näkynyt matkallamme, joten nestetankkauksesta täytyi pitää huoli. Keli oli melko kuuma, mutta onneksi sauna oli kuumempi. Löylyä käytiin heittämässä vähän väliä ja sitten taas vilvoiteltiin hinaamalla itseään lautan perään köydellä kiinnitetyllä uimapatjalla. Myös monenmoisia hyppysuorituksia nähtiin jopa saunan katolta. Auringon alla oli hyvä köllötellä ja nälän yllättäessä laitettiin killan grilli kuumaksi. Taukopaikan pysähdyksellä käytiin vielä hakemassa vihta-ainekset lähipusikosta. Tervapullon löytyessä suomalaisen kesän ainekset alkoivat todellakin olla kasassa. Elämä kyllä maistui. Päästyämme iltapäivällä matkan puolessavälissä sijaitsevaan yöpymispaikaan, oli miehistön toimintakunto jo alkanut hivenen laskea. Suurimpana syynä oli jatkuvasta auringonpaahteesta, kemiallisista nautintoaineista sekä eilisen lyhyistä yöunista johtunut väsymys. Itse ainakin kuivamalle maalle päästyäni painuin lounaan jälkeen taas sinne hikiseen telttaan ottamaan tunnin päiväunet. Suurin osa soutajistakin oli jo teltoilla lepäilemässä, he olivat kuitenkin olleet perillä jo paljon meitä aikaisemmin. Illan koittaessa mieli oli jälleen virkeä ja kokoonnuimme yhdessä sekä soutu- että saunaporukan kanssa lautalle ilstumaan iltaa. Niin grilli kuin saunakin olivat jälleen tulisessa lämpötilassa ja moni vieraskin oli innokas kokeilemaan teekkarien kelluvaa kuumaa huonetta. Ohramallas tuntui kielen päällä hyvältä ja matkalaisia tuntui janottavankin sopivasti. Yön pimetessä laulukin alkoi raikaamaan. Osa kiltalaisista löysi myös tiensä jo viime vuosista tuttuun hirvi-kuvilla varustettuun telttaleiriin, josta nestemäiset aineet eivät loppuneet kesken. Jotta myös muistikuvat eivät olisi liiaksi pimenneet, olikin syytä sukeltaa taas makuupussiin puolen yön jälkeen. Sunnuntain herätys seitsemän tienoilla oli kohtuullisen ankea. Kiinteässä muodossa oleva aamupuuro maistui pahalta ja vesi oli päivän uusi janojuoma. Teltat pakattiin silti (kohtuullisen) reippaasti ja lähtö suoritettiin hyvissä
8 TARAKI / Sulkavan Suursoudut 2011 hengin, vaikka suuria väsymyksen merkkejä oli etenkin saunamiehistöllä ilmassa. Suurin osa viettikin matkaa vertikaalisessa asennossa pötköttäen, eikä saunaakaan viittinyt enää liiemmin nestehukan takia lämmittää. Pilvet onneksi soivat turvaa paahtavalta auringolta vielä aamupäivällä, mutta jo jonkin ajan kuluttua keltainen pallo grillasi kovaa jokaisen miehistön jäsenen ihoa. Itse onneksi ajokuntoisena ja kohtuullisen toimintakuntoisena istuin suuren osan ajasta ratin takana. Ohi lipuvia kirkkoveneitä oli kiva katsella, vaikkei airojen taakse juurikaan tehnyt mieli istua tuona päivänä. Noin puolessavälissä matkaa pysähdyimme jo viimevuosista tutulla saarella ottamassa yhteisen uimatauon kirkkovenesoutajien kanssa sekä tietenkin virallisella taukopaikalla hieman tankkaamassa evästä. Muuten painettiin tiukkaa tahtia kohti maalia, joskin moottorin kaasuhana yritti jatkuvasti laittaa vastaan hiljentämällä vauhtia aivan omaaloitteisesti. Tästäkin huolimatta perille päästiin ilman moottoririkkoa ja lauttakin saatiin onnellisesti rantaan. Näin olikin sitten jo allekirjoittaneen kolmas vuosi saunalauttamatkailua takana, ensi vuonna taas uudestaan, eikös niin? Mutta mitenkäs meillä sitten soutaessa meni? Olipa kerran kaunis, kesäinen päivä. Heräsin aamuvarhain, sillä olin lupautunut ajelemaan kohti Sulkavaa osana pientä mutta sitäkin pippurisempaa etujoukkoamme. Tiesin kuitenkin etukäteen Sulkavan suursoudut niin hauskaksi tapahtumaksi, että niitä varten olisi erittäin asiallista ottaa perjantai (ja maanantaikin) vapaaksi, jotta kyseisestä hauskuudesta ehtisi nauttia enemmän. Niinpä nappasinkin mukaan viikonloppureissun vaatimat varusteet, sulloin ne autoon ja kurvasin noutamaan kyytiin auton täydeltä matkakumppaneita. Matka Sulkavalle sujuikin ilman suurempia kommelluksia viime kesältä tutuksi tullutta reittiä Tampere-Lahti-Mikkeli- Sulkava seuraten, ainoastaan allekirjoittaneen liian kova luotto nykyaikaiseen navigointiteknologiaan aiheutti pienen lenkin Savon sydämessä :) Saavuttuamme Sulkavalle, tuohon kuvankauniiseen kesäiseen pitäjään, hakeuduimme välittömästi rantaan. Siellä tapasimme loput etujoukosta sekä luottokuskimme Erkin, joiden kanssa kokosimme (yllättävän nopeasti) saunalauttamme siihen kuosiin, jotta kykenimme siirtymään nauttimaan toistemme seurasta, auringonpaisteesta sekä Sulkavan maankuuluista muikuista joita suursoutumestarimme Anne haki ahkerille lautankokoojillemme. Iltapäivä kului leppoisasti
saunalautan terassilla virvokkeista ja grillin antimista nauttien ja pikkuhiljaa iltapäivän muuttuessa illaksi myös loput osallistujistamme alkoivat saapua tipoittain seuraamme. Ilta sujui leppoisasti kesäkuulumisia vaihtaen. Illan hämärtyessä osa seurueestamme jäi yöpymään saunalautalle, osa taas suuntasi kohti Varvinrantaa telttojaan pystyttämään. Lauantai-aamuna heräisin Varvinrannasta lähes tyhjästä puolijoukkueteltasta ja valmistauduin ensimmäisen soutupäivän koitoksiin. Päästyäni soutustadionille kävin tervehtimässä saunalautalla yönsä viettäneitä hurjapäitämme, etsin Sulkavan Suursoudut 2011 / TARAKI kirkkoveneemme ja läträsin päälleni huomattavan määrän aurinkorasvaa (kyllä, palan helposti). Tämän jälkeen lähdimmekin taivaltamaan Saimaan aalloilla reilun 30 km matkaa kohti Varvinrantaa. Aurinko helli soutajiamme, kuten myös ohitsemme pöristelevällä saunalautallamme päivää paistattelevia tovereitamme. Matka sujui kuin siivillä, perämiehemme Tuomaksen pitäessä huolta juomataukojen riittävyydestä. Nopeasti olimmekin päässeet jo huoltopaikkaan, jossa tapasimme myös saunalautan väen. Sieltä jatkoimmekin suuremmitta kommelluksitta Varvinrantaan, jossa ravitsimme itsemme ja vietimme hetken siestaa valmistautuessamme iltaan, jota itse pidän koko Sulkavanretken kohokohtana. Saunalauttakin saapui Varvinrantaan ja iltaa vietettiin saunomisen, erilaisten virvokkeiden nauttimisen ja grillauksen merkeissä saunalautalla. Jotkut hurjat uskaltautuivat jopa vierailemaan viime vuodelta tuttujen herrasmiesten, joiden Sulkavatiimiä sponsoroi eräs tunnettu, saksanhirveä logossaan käyttävä alkoholijuomateollisuuden edustaja, leirissä viettämässä iltaa. Ja kyseinen vierailu saattoikin joillekin tuttuun tapaan aiheuttaa sumun laskeutumisen. Osa seurueestamme kävi pyörähtelemässä Varvinrannan perinteisissä tansseissa. Ennemmin tai myöhemmin kaikki painuivat kuitenkin yöpuulle. Sunnuntai-aamun herätys oli tutun vaivalloinen. Ylös oli kuitenkin noustava kohmelosta huolimatta, ja laittauduttava maittavan aamiaisen sekä teltan ja muiden varusteiden pakkauksen jälkeen matkaan kohti Sulkavan kirkonkylää. Toinen soutupäivä piti sisällään pysähdystuokion perinteiseen tapaan tutulla luodolla yhdessä saunalauttalaisten kanssa. Sunnuntaipäivän merkittävimpiin tapahtumiin kuului kokeneempien Sulkavan-konkarien järkytys sen johdosta, että tänä vuonna taukopaikalla ei tarjoiltu jo perinteeksi muodostuneita kuivia rinkeleitä. Lisäksi kenties ensimmäistä kertaa TARAKIn suursoutuhistoriassa kirkkoveneen matkanteko muistutti hetkellisesti kilpaveneiden vauhtia. Tämä tapahtui maalisuoralla, kun toverillinen matkanteko samaa matkaa pitkän aikaa kanssamme soutaneen venäläisjoukkueen kanssa muuttui viimeisen suoran ajaksi maaotteluhenkiseksi kilpailuksi perämiehen paikalle siirtyneen konkarimme Mikan johdolla :) Soutustadionille saavuttuamme palautimme veneen, purimme saunalautan kuljetuskuntoon, söimme ja valmistauduimme kotimatkaan. Näin 22 rakentajateekkarin sekä noin 6500 muun soutajan urakka oli tältä erää päätöksessään ja voimmekin siirtyä odottamaan seuraavaa kesää ja Sulkavan suursoutuja 2012! Kiitos kaikille mukana olleille minun puolestani sekä erityisesti yhteistyökumppaneillemme, jotka mahdollistivat se, että tänä vuonna saimme jälleen kerran lahjoittaa TAYS:n lastenpsykiatrian osastolle sievoisen summan (1667,40 euroa). 9
10 TARAKI / Kesätappo KESÄTAPPO 2011 Teksti&Kuvat: Paavo Tawast Vuoden 2011 TARAKIn kesätappo vietettiin jo ehkä hieman perinteikkäästikkin kauniissa Pyhäjärven maisemissa Vesilahden Lammasniemissä. Toimituskunta muistanee näin suorilla heittämällä, että ainakin viimeiset kolme kesätappoa on vietetty samassa paikassa. Mikäpä sitä paikkaa vaihtamaan kun kerran on hyvän löytänyt ja kiltalaisetkin löytävät paikalle. Viime vuodesta positiivisesti poiketen budjetissa oli ollut hieman ylijäämää ja oltiin saatu ostettua aurinkokin paikalle. Mikäpä siinä kelluessa Pyhäjärven lainehilla pumpattavassa uima-altaassa, joka tällä kertaa toimitti kuitenkin veneen tehtävää. Kesätappoon kerääntyikin hyvä määrä kiltalaisia tapaamaan kesätöiden ohessa opiskelukavereitaan ja tapahtumasta ei yhteistä hauskanpitoa puuttunut. Niinkuin aikaisempinakin vuosina toimituskunta huomasi kiltalaisten viihtyvän oikein mukavasti saunomisen, grillailun, uimisen kuin joukkuepelienkin parissa. Kuitenkaan toimituksen muistikuvien mukaan ei paikalla taaskaan järjestyshäiriöitä tavattu, pl. mahdolliset vaatteettomuudet telttojen ympäristössä. Ilman vaatteita toisaalta on hieman vapauttavampaa tietyissä tilanteissa. Kaiken kaikkiaan kesätapossa oli varmasti jokaisella mukavaa, niitä aamuherätyksiä ehkäpä lukuun ottamatta. Annetaan kuvien nyt puhua omaa tarinaansa ja jäädään odottelemaan ensi kesää taas. Toimitus kiittää ja kuittaa!
Emännän palsta / TARAKI 11 Taas on kesä ohi ja syksy jo pitkällä. Arjen harmauteen ei kuitenkaan tarvitse hautautua, sillä tulossa on, ainakin allekirjoittaneelle, vuoden odotetuimmat juhlat. TARAKI juhlii tänä vuonna kunnioitettavaa 44 vuoden taivaltaan Tampereen Komediateatterin tiloissa ja juhlijoita odotetaan paikalle sankoin joukoin. Juhlaetiketti on monille tuttu, mutta kertaus ei tee koskaan pahaa, ja saattaa joukossamme olla ensikertalaisiakin. Tässä on pieni koonti tärkeimmistä juhliin liittyvistä säännöistä ja ohjeista. Juhlimiseen tarvitset: -Pitkä iltapuku, jos olet nainen tai muuten vain tunnet itsesi naiseksi -Tumma puku tai frakki, mikäli olet mies -Kampauksen. Pitkät hiukset tulisi olla kiinni, lyhyet muuten vaan laitettuna -Kunniamerkit, jos olet sellaisia ansainnut Juhlilla voisit edes yrittää muistaa: -Ei ole korrektia nousta pöydästä ennen pääruokaa. Ketään ei kuitenkaan kehoteta laskemaan housuun. -Korrektia on laulaa ja kovaa. -Ei puhuta päälle. Annetaan puhujien puhua itse. Laulunkin olisi hyvä lakata tässä vaiheessa. -Korrektia ei ole myöskään kostuttaa kurkkua puheen, eikä laulun aikana. -Olkapäät tulisi olla peitettynä ruuan aikana, kanna mukanasi siis huivia. -Jos iltapukuusi sisältyy hansikkaat, otathan ne ruuan ajaksi pois. -Herrasmiestaidot. Mies saattaa avecinsa pöytään ja auttaa naista istuutumaan. Mies ei istu pöytään ennen kuin kaikki pöydässä olijat ovat paikalla. Naiset saavat lepuuttaa päkiöitään. -Pöytä-avec löytyy naisten vasemmalta puolelta. Miehet löytävät puolestaan pöytä-avecinsa vastaavasti oikealta puoleltaan. Tämä on juhlissa oman avecisi jälkeen tärkein henkilö. Mies auttaa AINA pöytä-aveciaan istuutumaan ja nousemaan pöydästä. -Kun haluat puheenvuoron, kilisytä lasiasi, kerää huomio, esittele itsesi ja kerro asiasi. Muut kuuntelevat. Noniin sanaa kannattaa välttää. Tiedät kyllä sitten miksi. -Juotaessa muista nostaa lasiasi. Naiset nostavat lasiaan ensin vasemmalle, oikealle ja sitten vastapäiselle avecilleen. Miehet puolestaan oikealle, vasemmalle ja eteen. Vaikka ohjeita ja sääntöjä on monia, tärkeintä on nauttia juhlasta ja pitää hausaa. Emäntien tehtävä on luoda puitteet, mutta te luotte juhlan. Vietetään siis ikimuistoinen ilta yhdessä! Juhlia jo innolla odottaen, Riikka
12 TARAKI / Fuksiviikot Olipa kerran FUKSIVIIKOT Teksti: Lotta Hakanen & Karoliina Ylisaukko-oja Kun saimme kuulla päässeemme raksalle opis- huolehtia etteivät ensimmäiset viikot soa meidän pikkufuksien perään ja kelemaan, huokaisimme menneet pelkästään opiskellessa. molemmat helpotuksesta. Heti maanantai-iltana pääsimme Muutoin toisen kohtalona olisi ollut tutustumaan opiskelijoiden TiTe ja toisen Autek. Niin hurmaavia kuin TiTen pojat ovatkin, ei raksalaisia voita mikään. Kumpikaan meistä ei ollut ennen asunut Tampereella ja TTY:kään ei ollut tuttu. Maanatai alkoikin tutustumisella kouluun ja uusiin ihmisiin, erityisesti omaan tutor-ryhmään. Iso kiitos tutoreille, jotka jaksoivat katsaunakulttuuriin Konetalon saunalla. Tiiviissä tunnelmassa oli helppo tutustua muihin raksafukseihin, ja tulihan sitä myöhemmin illasta tavattua muutama oranssihaalarinen herrasmieskin. Tiistaiaamuna hävetti, mutta emmepä varmasti olleet ainoita. Peliillan alkuun mennessä tunnelma oli onneksi taas katossa ja myöhemmin pääsimme tutustumaan Hervannan legendaariseen yöelämään. Keskiviikko menikin piknikillä lepäillessä ja taisi se titepk:kin alkaa. (Ai alkoi vai?) Torstaina lähdettiin levännein mielin tutkimaan Hervannan pubitarjontaa ja jatkot pidettiin keskustan Fat Ladyssa. Löysimme itsemme myös jatkojen jatkoilta kiltahuoneelta, jossa taisimme myös viettää yömme. Perjantaina oli krapula. Viikonlopuksi oli ihana lähteä kotiin lepäämään ja keräämään voimia tulevaa viikkoa varten. Voimia tarvittiinkin, sillä saimme jo maanantaina haalarit ja illalla pääsimme taas saunomaan, tällä kertaa Teekkarisaunalle. Juhliminen jatkui taas aamuun asti Tiistaina luentojen jälkeen pääsimme Tampereen kiertoajelulle oppainamme PerinneSeura ja Ankat, joilla juontohommat tuntuivat sujuvan. Päätepysäkkinä oli paikka X, josta lähdimme keskustan pubirundille.
Fuksiviikot / TARAKI 13 Avuksi saimme kartan, jota toiset jaksoivat lukea, kun taas toiset keskittyivät juomapuoleen. (KTS kuva.) Pubit kierrettyämme päädyimme jatkopileisiin Hulluun Poroon. Keskiviikon leffailta ei napannut meistä kumpaakaan, mutta torstaista nautimme sitäkin enemmän. Silloin vuorossa oli Hervannan rastirata ja fuksivala. Tuomarit olivat onneksi helposti lahjottavissa ja odotamme muuten vieläkin palkintoa äärettömän suuresta pistemäärästämme! Rasteista selvittyämme meitä odotti fuksivala Suolijärvellä. Rannalla pelkäsimme pahinta, mutta onneksi pääsimme elävinä ja kuivina jatkamaan iltaa aina aamuun asti. Perjantaina oli krapula. Ps. Kahden viikon fuksina olo ehti muuttaa toisen parisuhdestatuksen kolmen vuoden jälkeen taas sinkuksi! Sinustako A-Insinööri? Meillä pääset mukaan maamme innostavimpiin ja haastavimpiin suunnittelu- ja rakennushankkeisiin. Talonrakentaminen Infrarakentaminen Korjausrakentaminen p. 0207 911 777 www.a-insinoorit.fi
14 TARAKI / TRATTA Reissussa 14 urheaa TRATTAlaista lähti jälleen kerran tekemään historiaa legendaariselle TUU- MA-exculle (lisätietoja http://www. students.tut.fi/~tratta/). Viime vuonna nautittiin olutta Prahassa, joten tänä vuonna haluttiin jotain hieman erilaista. Päädyttiin siis nauttimaan viintä Roomassa. Lähtö tapahtui myöhään maanantai-iltana. Lennon oltua myöhässä ja majoituspaikkaa hetken etsittyämme pääsimme lopulta noin klo 4 aamulla nukkumaan luksushostelliimme. Mutta reissu saattoi alkaa ja harva varmaan osasikaan aavistaa vielä tuolloin mitä tuleman piti... Tiistai Colossaalinen viuhahdus TRATTA REISSUSSA 19.-23.9.2011 Excuporukka Colosseumilla Teksti: Anne Julku, Juha Kananen, Markku Niskala, Ville Utriainen ja Sinuhe Kuvat: Anne Julku Buongiorno! Huoneemme heräsi tiistaiaamuun innosta piukeana, jo puoli kahdeksalta aamulla. Hostellin aamupala ei vastannut odotuksiamme italialaisesta keittiöstä, joten suuntasimme kaupungille paremman evään toivossa. Ikuisen kaupungin aamu valkeni kirkkaana, joskin hieman koleana (paikallisilla oli toppatakit, meillä shortsit). Ensimmäisenä suuntasimme Espanjalaisille portaille. Portaat olivat suuret ja ne olivat saaneet nimensä Espanjan suurlähetystön mukaan, joka sijaitsi vieressä. Toisin sanoen isot rappuset joihin ei liity mitään ihmeellistä tarinaa, Wau!! Rappusten jälkeen nälkä yllätti ja päätimme ottaa matkaevästä = pizzaa + viintä, paikallisesta Sparista. Kävimme nauttimassa eväämme Rooman kuuluisimmassa ulkokylpylässä Fontana di Trevillä. Legendan mukaan, jos matkaaja heittää kolikon lähteeseen hän palaa Roomaan. Legenda on kuulemma vanhempaa perua kuin talouskriisi, joten kolikot eivät ole Silvion hätäratkaisu Italian talouden hoitoon. Trevin ja välipalan jälkeen lähdimme etsimään Anfiteatro Flavioa, joka tunnetaan paremmin Colosseumina. Nimi Colosseum vakiintui vasta keskiajalla, kun amfiteatterin eteen oli ilmeisesti siirretty jotain isohkoja patsaita. Matkalla Colosseumilla lounastimme yhdessä monista maahanmuuttajien pitämistä italialaista ravintoloista. Söimme vähemmän yllättäen pizzaa ja viintä. Kiitos reippaiden matkanjärjestäjiemme meille oli varattu Colosseumille opastettu kierros. Näin jälkeenpäin mietityttää välähtikö jollain jo tässä vaiheessa iltapäivää, mitä Colosseumilla voisi tehdä illan pimentyessä? Colosseumin jälkeen tuli nälkä ja kuuma, sillä lämpöä oli jo reilut 25 astetta celsiusta. Ratkaisuksi tarjoutui jälleen SPAR, josta löy- Pussiviintä Tiberjoen rannalla tyi erinomaiset picniceväät viinillä höystettynä. Seuraavaksi suuntasimme pienellä iskuryhmällä Pantheoniin, tuohon pitkäaikaiskestävyyden malliesimerkkiin. Pakanakirkko on seisonut samalla paikalla noin 2000 vuotta ja näyttää edelleen todella komealta, suosittelen! Rooman keskustori Piazza Navona ei ollut Tammelantoria kummempi, mutta siellä kyllä myytiin oikein hyvää jäätelöä. Illalla (välipicnicin ja viinin jälkeen) menimme Tiber-joen eteläiselle puolelle Trasteveren kaupunginosaan, joka on tunnettu hyvistä ravintoloistaan. Satuimme todennäköisesti alueen heikompaan paikkaan sillä Roman meat osoittautui tunnistamattomiksi kudoksiksi ja junks of meat oli kuivan kesän kesäkeittoa. Viini oli kyllä oikein hyvää. Ruoan päälle matkaseurueellemme iski karmiva jano. Muutaman mutkan takaa löytyikin oiva drinkkibaari, jonka mojitot ja grappat tulivat seuraavien tuntien aikana tutuiksi. Illan edetessä vaihdoimme drinkkibaarin välibaariin, jossa jatkoimme paikalliseen juomakulttuuriin tutustumista. Välibaarin jälkeen noin puolet porukasta lähti unille, kun toinen puolikas jatkoi edelleen roomalaiseen yöelämään tutustumista. Rooman yöelämä oli kovin tutunoloista = huutamista, juomista ja tanssimista. Valomerkin jälkeen kellon ollessa noin 4:00 seurueellamme oli vielä runsaasti energiaa jäljellä. Haahuillessamme Rooman pimeässä yössä huomasimme olevamme lähelle Colosseumia. Historiallinen rakennus ja viinin huuma ilmeisesti sekoittivat päämme, sillä yllättäen vaatteet alkoivat polttaa päällämme? 10 minuuttia ja muutama lämmittelypyrähdys myöhemmin Colosseum sai todistaa vaa-
TRATTA Reissussa / TARAKI 15 Kaiken nähnyt Colosseum leiden skandipeppujen pomppimista koko amfiteatterin ympäri, kun iloinen joukkiomme päätti suorittaa Colossaalisen viuhahduksen. Kyllä mahtoi vanhaa kaiken nähnyttä Colosseumia naurattaa -Sinuhe Hävyttömien yksityiskohtien vuoksi julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä Keskiviikko Keskiviikkona porukka hieman hajaantui heti aamusta. Osa lähti jo aamusta katsastamaan nähtävyyksiä kun taas osa jäi hieman lepuuttamaan silmiä pitkän yön päätteeksi. Kun vihdoin pääsimme liikkeelle, kävimme ihmettelemässä syönnin jälkeen Pantheonin avaraa kattoaukkoa. Sieltä jatkoimme nähtävyyksien kiertämistä Vatikaaniin. Matkalla tuli tuttuja vastaan, jotka kertoivat jonojen olevan hirveät Pietarin kirkkoon. Ajattelimme kuitenkin käydä kokeilemassa onneamme ja pääsimmekin pitkän Turvallisuus ennen kaikkea miettimisen jälkeen suoraan sisään. Pietarin kirkon näköalatasanteelta aukesikin hieno näkymä Roomaan. Tällä välin muu porukka oli löytänyt todella kauniin puiston yhdeltä Rooman kukkuloista, jonne myös loppuporukka suuntasi iltaa jatkamaan. Puistosta jatkoimme koko ryhmällä hostellin kautta syömään. Tytöt päättivät syönnin jälkeen suunnata takaisin hostellille, kun taas pojat päättivät lähteä tarkastamaan läheisiä illanviettopaikkoja. Läheltä löytyikin kellarista kaksion kokoinen yökerho, jossa meno oli päällä. Juomien jälkeen osa pojista suuntasi myös takaisin hostellille, mutta minä, Jukka, Ville sekä Mummi päätimme vielä löytää yhden paikan, jossa nauttia virvokkeita. Pitkän etsimisen jälkeen löysimme katukojun, josta sai ostettua vielä keskellä yötä hieman viiniä. Siitä piristyneinä lähdimmekin etsimään lähdettä, jossa voisi hieman pulahtaa. Eikä aikaakaan kun jo sellainen löytyi. Ja eikun miehet aataminasuissa hieman vilvoittelemaan. Muutama postikorttikuva saatiin otettua tapahtuneesta. Torstai Excumme neljäntenä päivänä porukka jakautui eri suuntiin. Toiset lähtivät kiertämään Rooman ja Vatikaanin nähtävyyksiä, mutta neljän hengen joukkomme oli saanut jo tarpeeksi turistikohteista, joten vuokrasimme auton ja suuntasimme kohti Välimeren rantoja. Autolla ajaminen Rooman keskustassa on kokemus jo itsessään, koska liikennesääntöjä ei juurikaan tunneta. Viidakon lait vallitsevat, vilkkua ei tunneta ja töötti on ystävä. Lopulta löysimme tiemme merenrannalle, jossa vietimme päivää Paavin tiluksilla ottaen aurinkoa, nauttien punaviiniä ja uiden lämpimässä merivedessä. Alueelta löytyi rantabaari, josta kävimme saalistamassa itsellemme ruokaa ja juomaa. Surffilautoja ei kuitenkaan saanut vuokrattua yrityksestämme huolimatta, joten päädyimme uimaan ihan perinteisesti. Rantaseikkailulla tuli myös nähtyä ihan aito rantaleijona, kielitaidoton huivikauppias, mystinen mötkö ja Casa di Mama. Iltapäivällä lähdimme ajamaan takaisin kohti Roomaa. Matkalla oli tarkoitus pysähtyä ostoskeskuksessa joka bongattiin meno matkalla, mutta kartanlukijoiden nukkuessa emme sitä koskaan löytäneet. Kävimme palauttamassa auton ja lähdimme kaupan kautta hostellille valmistautumaan illan rientoja varten. Kuin ihmeen kaupalla kolmeen osaan jakautunut excuporukkamme osui hostellille samaan aikaan. Illalla suuntasimme syömään illallista pitkän kaavan mukaan, jonka jälkeen löysimme vielä muutaman anniskeluravintolan, pöytäjalkapallon, viisi poliisiautoa ja yhden hullun romanialaisen Ja viimein koitti kotiinpaluu... Viimein koitti perjantai ja tuli kotiinlähdön aika. Pienen säätämisen ja porukan kasaamisen jälkeen lopulta päästiin hyppäämään lentokentälle vievään bussiin ja Rooma jäi taaksemme. Lento lähti jälleen kerran myöhässä, joten saimme vielä hetken nauttia Rooman noin 29 asteen kuumuudesta. Lentokoneen lähestyessä Suomea saimmekin kuulla vähän ankeampia uutisia, Tampereella sataa vettä ja lämpötila on 9 astetta. Olisi ehkä voinut vaihtaa ne kesävaatteet vähän lämpimämpiin...
16 TARAKI / Kertaamisen ihanuus TOP 5 1. Jo kertauksen alkaessa TJ on alle 10 pv Ilo maksimoituu, oman pikkuveljen TJ on yli kolmesataa. Voi olla rennosti koska tietää että kyllä se kohta loppuu tämäkin paska. 2. Rynkyllä ampuminen Parasta mitä voi tehdä housut jalassa. (Ilman housuja ammutaankin sitten ihan eri kertaluokan tulta) 3. Ei tarvitse ajatella Aivot vaan off-asentoon, viikko menee kevyesti kun vaan tekee mitä käsketään. Kunhan selviät varuskunnan portille niin loppu hoituu itsestään. Sinut varustetaan, ohjataan omaan tupaan, annetaan ase, käsketään kaivaa potero ja etenemään taistelijaparin hyökkäysmuodostelmassa. Ruoka tulee valmiina ja munkkeja saa sotkusta. Viikon vaan annat mennä ja otat täydellisen hermoloman siviilimaailmasta. Kertaamisen ihanuus Ai ett autuutta tokaisi reserviläinen kertausharjoituksissa kun munkkia söi.kertausharjoitukset, tuo muutaman päivän paluu takaisin inttiaikojen kultaisiin hetkiin. Nokkelimmatpokkelimmat jo varmaan arvasivatkin että allekirjoittanut kävi kertaamassa äskettäin ja haluaakin nyt tutkivan journalismin nimissä julkaista top 5 asiat kertaamisessa. Näistä voivat sitten kaikki juuri kotiutuneet aloittaa henkisen valmistautumisen ruskean tornilogollisen kirjekuoren saapumiseen. 5. Inttijutut Top 5 Puhut niitä töissä, puhut niitä koulussa, puhut niitä harrastuksissa, puhut niitä myös kertauksessa! Joukkueellisella miehiä on inttijuttua pataljoonan edestä.. 4. Eniten vituttaa kaikki Ruskea kirjekuori, kertauskutsu, kertauspäivät, jonotus, varusteiden hakeminen, kantaminen, kiire, muodot, nappulat, aikaiset aamut, myöhäiset illat, kylmät kenttämuonat, Haminan ainainen sade, pingviinit, tuuli, aurinko, jonotus, juokseminen, oppitunnit, telamiinat, rynkky, ammunnat, varustevaihto, intin bokserit, omat bokserit, iltavapaiden peruuntuminen, muiden iltavapaat, päivystys, sen muken nätin tytön puuttumine päivällisen aikaan, jäpitys, pinkka, gonahtaminen, tupakaverit, vitutus ja paskapaperin loppuminen. Kaikkien näiden iloisten asioiden lisäksi skapparit olivat ihmisiä, Haminassa ei satanut vaan aurinko paistoi, ei tarvinnut jonottaa minnekään ja muutenkin kaikilla on harmoninen olo. Iloisia kertauspäiviä muille kohtalontovereille! A. Saarinen Sotakirjeenvaihtaja
Toimittajan haikuja mekaniikan laskemisesta Toimittajan haikuja mekaniikan laskemisesta - (toim.huom: Vaikka kyseinen materiaali ei haikuja ole, täyttää se silti toimittajan sen hetkisen haikutunteen.) / TARAKI 17 Plastisuuden viikkoharjoitus Kuormitus tasainen etsi plastinen nivel Voi helvetti Kokemuksesta on apua Palkki I:n muotoinen Tuttu ja turvallinen Mikä helpotus Harjoitustyö Sauvan pituuden L muutos Ristikkorakenne Pistevoima kulmassa Hajoan trigonometriaan Voima kertaa pituus Seuraavaksi jakoviiva E kerrottuna A:lla Hankaluuksia elementtimenetelmän kurssilla Tehtävänanto Rayleigh-Ritzin menetelmä Saisinko apua? - Sakari Tohmo
18 TARAKI / Puuhanurkkaus TARAKI-lehden puuhanurkkaus, yhdistä pisteet toisiinsa!
Taavin Palsta / TARAKI 19 Heipä hei, ja hyvää iltaa, sanoi aikoinaan eräs rakastettu lastensarjan hahmo, luppakorva. Luppakorvasta on tullut monille lapsille ja lapsenmielisille legenda, ihailujen kohde ja todellinen kansanhahmo. Hän on omiin vertaisiinsa verrattuna aikuisempi ja on turva ja tuki kaikille vertaistensa vanhemmille. Luppakorva esittää myös hyveellistä hahmoa, joka auttaa vähäosaisempia ja pienempiä elämän eri tilanteissa. Siinäpä on melkoinen taakka tälle puolalaissyntyiselle nuorelle karhunpojalle, joka on aikoinaan luotu viihdyttämään nuoria ja antamaan heille mielikuvan hyvästä ja pahasta tarinoiden ja opetusten avulla. Lehtien uutisotsikot ovat täynnä murhetta ja kriisejä. Ihmisiä on kadonnut, hyväksikäyttö ja huumeet puhuttavat ja terrori-iskut nousevat alati puheenaiheiksi valtamedioissa. Näistä kaikista riippumatta kampuksellamme kulkevat fuksityttöset ja poikaset kiitävät tapahtumista toiseen ympäripäissään huolehtimatta siitä, että muutaman sadan metrin päässä murhattiin juuri tuossa kesän lopulla nainen. Vakavia asioita nuo ovat eikä siitä mihinkään pääse, mielessähän ne pyörii. Luulenpa, että meidän kaikkien, niin nuorten kuin vanhojen tulee toimia omanlaisina Nalle Luppakorvina vertaisillemme. Kaveria ei jätetä ja toisesta pidetään huolta, niin mitään turhaa onnettomuutta ei tapahdu. Kiltahuoneella pyöriessäni mielessä on usein ollut, mitä tuleekaan rakkaalle kiltahuoneelle lähivuosina tapahtumaan. Tässä reilun kahden vuoden aikana kilta- h u o n e e n sohvat ja muut koloset ovat tulleet tutuksi niin päivä- kuin yöaikaan, niin aamuisin s i l m ä t sumeana, kuin iltaisin h a r k - katöiden parissa. Suuni- telmat ja arkkitehtien piirus- tukset ovat kiertäneet käsissä ja niitä on käyty läpi tarkasti silmä- ja suurennuslasien kanssa, jotta voisimme saada mahdollisimman hyvän kuvan siitä mikä meitä odottaa. Taavi miettiikin, mitä kaikkea voimme tehdä sitten uuden kiltahuoneen parissa, jotta siitä saadaan yhtä viihtyisä kuin nykyisestä? Vastaus lienee, käyttää sitä siihen mihin sitä on tarkoitettu, ystävien kanssa olemiseen, oleskeluun ja opiskeluun. Luulen, että meidän jokaisen täytyy ottaa oppia Nalle Luppakorvasta, onhan h ä n kuitenkin vuodesta 1979 asti määrittänyt suomalaisten lasten arvoja. Taavi XXV oman elämänsä kouluttaja jatkaa eloaan Tupsulan ihanassa ilmapiirissä ystävien ympäröimänä, tietäen että seuraavalla Taavilla on edessään mukava vuosi lörpötellen tarinoita TARAKI-lehden takakanteen. Taavi kiittää ja kuittaa, viimeinen takakansi plakkarissa! Muistakaahan pitää toisistanne huolta. Kuitenkin törpöttelette. Terveisin T A A V I XXV Ps. On siis oikein rakentaa, eikä vain tuhota ja väittää olevansa oikeammassa kuin muut Antti Hyyrynen