Raamattusunnuntaimateriaali 2007 Oman aika mme agricolat
Raamattusunnuntaimateriaali 2007 Oman aika mme agricolat Lähes jokaisessa suomalaisessa kodissa on oma Raamattu. Suomalaiset ovat saaneet lukea Raamattua äidinkielellään jo 459 vuoden ajan. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 450 vuotta Mikael Agricolan kuolemasta. Mikael Agricola, ensimmäisen suomenkielisen Uuden testamentin käännöksen isä, on jättänyt kansallemme suuren perinnön. Mikael Agricolan jalanjäljet eivät ole kadonneet. Tänäkin päivänä raamatunkääntäjät eri puolilla maailmaa uurastavat samojen kysymysten parissa. Kantavana voimana on saada omalle kansalle äidinkielinen Raamattu. Lähtökohta näillä raamatunkääntäjillä on Agricolan kanssa yhteinen, samoin työn vaativuus. Yhä on monia kansoja, jotka eivät saa lukea ja kuulla Raamatun sanaa omalla äidinkielellään. Kielellä, jota jokainen parhaiten ymmärtää, sydämen kielellä. Sen tähden Raamatun käännöstyö jatkuu eri puolilla maailmaa. Tämän vuoden Raamattusunnuntaina huomiomme keskipisteenä ovat oman aikamme agricolat. He ovat ihmisiä, joiden työn päämäärä on selvä vaikeuksien ja haasteiden keskelläkin. Ihmisiä, joilla on unelma. Ihmisiä, jotka tekevät Jumalan työtä. Kutsun sinut kulkemaan heidän rinnallaan ja jakamaan heidän unelmansa. He tarvitsevat pitkäjänteisessä puurtamisessaan meidän tukeamme ja rohkaisuamme. Oman aikamme agricolat -materiaali tarjoaa aineistoa Raamattusunnuntain jumalanpalveluksen valmistamiseen, viikoittaisten ryhmien kokoontumisiin, tapahtumiin, tempauksiin ja koulun uskontokasvatukseen. Vuoden 2007 Raamattusunnuntain materiaalipaketti: Oman aikamme agricolat -vihkonen Oman aikamme agricolat -hartaus Oman aikamme agricolat -kalvopaketti Piplia-lehti 1 / 2007 Tämä vihkonen sisältää tiivistelmän materiaalista, joka on kokonaisuudessaan vapaasti käytettävissä osoitteessa www.bible.fi/raamattusunnuntai Tutustu Mikael Agricolan elämäntyöhön osoitteessa www.mikaelagricola.fi Siunattua Raamattusunnuntaita! Suomen Pipliaseura Oma kieli Oma mieli Toimittanut: Juha Ropponen haastattelut: Satu Toukkari valokuvat: Ilari Säkkinen, Satu Toukkari, Juha Ropponen taitto: ja kuvankäsittely Anu Tuomainen SPS s is ällysluettelo Oman aikamme agricolat 2 Hyvä paimen, Johannes 10: 11-16 4 Raamattusunnuntain jumalanpalvelus Lukukappaleet ja virsiehdotukset 5 Raamatunkääntäjän rukous 5 Kolehtiesittely 6 Virikkeitä puheisiin Lauma tuntee oikean paimenensa 7 Pekka Särkiö Hyvän paimenen ääni 9 Pauli Kaivosoja Päivänavauksia Mummon pelottava koulumatka 11 Tarja Korpela Sielut laumassa Tarja Korpela 12 Oman aikamme agricolat; Yhtyneitten Raamattuseurojen raamatunkäännöstyö 14-15 Raamatunkääntäjien koulutus Etelä-Amerikassa 14-15 Meksiko 16 Peru 17-18 Bolivia 19 Argentiina 20 Käännöstyössä Raamatun tekstin parissa 21-22 Satu Toukkari Raamattu Suomen Suvulle -hanke Venäjällä 23 Juha Ropponen www.bible.fi -3-
Raamattusunnuntain jumalanpalvelus Hyvä paimen Jeesus sanoo: 11. Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. 12. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, 13. koska palkkapaimen ei välitä lampaista. 14. Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, 15. niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. 16. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen. Johannes 10: 11-16 Lukukappaleet Psalmi 23 VT lukukappale Hes. 34: 11-16 UT lukukappale 1 Piet. 2: 21-25 Evankeliumi Joh. 10: 11-16 Virsiehdotus kokonaisuudeksi Alkuvirsi 375 Kun Herra hoitaa, paimentaa Kiitosvirsi 126 Me kiitämme sinua Vastausmusiikki 130 Jumala, isä taivaassa Päivän virsi 513 Kaitse, Jeesus, paimen hyvä Saarnavirsi 427 Taas uudet kielet vievät sanomaa Uhrivirsi 228 Vaiti kaikki palvokaamme Loppuvirsi 326 Sinulle kiitos Isä maan ja taivaan Kirkkokäsikirja Alkuvirsiä 375 Kun Herra hoitaa, paimentaa 374 Mitä silloin multa puuttuu 100 Sait, Jeesus, täyden voiton Päivän virsiä 169 Muista, Herra Kristus pyhä 251 Jumalan valtaistuin on 378 Kaitse, Jeesus, paimen hyvä 177 Jeesus on paimen Oman aikamme agricolan -rukous Kiitos Jumala, että olet näyttänyt meille tiesi. Olet valinnut meidät kääntämään Sanaasi uusille ihmisille, uusille kielille. Kiitos siitä, että nyt on meidän kielemme, meidän kansamme vuoro. Kiitos, että olet kuullut kansamme rukoukset. Työmme on kovin hidasta, vastuullista ja yksinäistä. Olemme puutteellisia, olemme heikkoja, olemme ihmisiä. Matkamme on ollut pitkä, silmämme väsyneet. Tietoisuus tehtävämme tärkeydestä on kantanut yli upottavien paikkojen, pitänyt väsymyksemme loitolla. Kiitos Jumala, että olet ollut meitä lähellä. Muutoin voimamme olisivat ehtyneet. Muutoin olisimme väsyneet, tehneet virheitä, työmme olisi jäänyt kesken. Kansamme olisi jäänyt ilman Pyhää Raamattua. Sanaasi omalla kielellämme. Sillä ainoalla kielellä, jota meidän sydämemme puhuu. Kiitos Jumala, että olet antanut meille viisautesi. Olemme Sinun lähettiläitäsi, Sanasi välittäjiä. Älä jätä meitä yksin, älä murskaa meitä painolastin alle. Anna lähimmäisen käden tarttua käteemme, avuksemme, kun omat voimamme ovat lopussa. Älä koskaan sulje korviamme niiltä, jotka meitä muistavat. Jos jäämme yksin, silloin me eksymme, voimamme eivät riitä. Sinun työsi jäisi kesken. Kiitos Jumala, että annat aikanaan yhteisen työmme tuloksen rikastuttaa kansaamme. Anna lastemme kuulla ja vanhempiemme iloita rakkaudestasi omalla kielellämme. Anna valosi nousta ja täytä sydämemme uudella tavalla. Kiitos Jumala, että annat meidän vielä nähdä sen päivän, jolloin kirkoissamme puhutaan kansamme kielellä. Tulkoon vielä se päivä, jolloin kansamme kieli kaikuu jumalanpalveluksissa. Silloin, Jumalani, olemme saattaneet yhteisen työmme päätökseen. Rakas Jumalani, anna minun kokea se päivä, josta unelmoin. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen - 4 - -5-
Raamattusunnuntain jumalanpalvelus Kolehtiesittely Yhtyneiden Raamattuseurojen verkostossa toimivien pipliaseurojen tavoitteena on raamatunkäännös, joka on uskollinen alkukieliselle tekstille ja välittää Raamatun sanoman. Yhtyneiden Raamattuseurojen verkosto on maailman laajin toimija raamatunkäännös- ja levitystyön alueella. Yhtyneet Raamattuseurat on mukana yli 500 käännöshankkeessa eri puolilla maailmaa. Keskeistä raamatunkäännöksen onnistumisessa on se, että käännöksen tulevat käyttäjät kokevat sen omakseen jo valmistumisvaiheessa. Tämä on mahdollista, kun kääntäjät tulevat oman kansan ja omien seurakuntiensa keskeltä. Yhtyneet Raamattuseurat on räätälöinyt Etelä-Amerikan alkuperäiskansoista tuleville kääntäjille käännöstyön kolmivuotisen koulutusohjelman. Koulutuksen tarkoituksena on antaa opiskelijoille perusvalmiudet kääntää Raamattua omalle kielelleen. Olosuhteista johtuen kääntäjien peruskoulutus on usein hyvin vaihteleva, joten opetusmenetelmät ovat valittava sen mukaan. Koulutuksen kautta eri Etelä- Amerikan maista tulevat opiskelijat tutustuvat toisiinsa. He voivat vaihtaa kokemuksiaan ja huomata, miten samoja kysymyksiä, ongelmia ja haasteita on jokaisella. Asioiden jakaminen vahvistaa kääntäjien itsetuntoa ja rohkaisee eteenpäin. Koulutuksessa on mukana noin 50 kääntäjiä 13 Etelä-Amerikan maasta. Jumala siunatkoon lahjanne Etelä-Amerikan alkuperäiskansojen hyväksi! Virikkeitä saarnaan Virike tekstiin Johannes 10:11-16 Pekka Särkiö Lauma tuntee oikean paimenensa Jeesuksen puhe hyvästä paimenesta on kaikkein vaikuttavimpia kuvia Jumalan työstä maailman hyväksi. Se on piirtynyt mieliin lastenlehtien piirroskuvista ja alttaritauluista, joissa paimen kantaa olallaan pientä karitsaa. Hyvä paimen on tietysti Jeesus, joka lastenvirren mukaan seurakunnassaan hoitaa horjuvaa (498:2). Vertauspuhe hyvästä paimenesta alkaa kuitenkin jo Vanhassa testamentissa. Profeetta Hesekiel julistaa Jumalan tuomion Israelin johtajille, paimenille, jotka eivät ole hoitaneet kansaa oikein. Voi teitä, Israelin paimenet! Te pidätte huolta vain itsestänne, vaikka paimenen tulisi huolehtia lampaistaan. Te ette ole hoivanneet uupuneita, ette ole lääkinneet sairastuneita ettekä sitoneet murtunutta jalkaa, te ette ole etsineet kadonneita ettekä lähteneet eksyneiden perään. Te olette kohdelleet lampaitanne tylysti ja kovin ottein. Minun laumani on hajonnut, kun se on jäänyt paimenetta, ja minun lampaani ovat joutuneet petojen suihin, kun ne ovat joutuneet erilleen laumastaan. (Hes 34:2,4-5). Kansan johtajat ovat ajatelleet vain itseään ja jättäneet laumansa, heille uskotut ihmiset, heitteille ja monille vaaroille alttiiksi. Jumalan vastaus on, että hän itse ottaa paimenen tehtävän hoitaakseen ja hakee kansansa turvaan: Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä - 6 - -7-
sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita (Hes 34:16). Profeetan puheessa on vahva sosiaalisen oikeudenmukaisuuden korostus. Laumassa vahvat pitävät puolensa ja lihovat, heikommat taas jäävät jalkoihin. Paimen puolustaa heikkoa, että se saa osansa. Minä pidän siitä huolen, että oikeus toteutuu lihavan ja laihan lampaan kesken. Te olette kyljillänne ja hartioillanne sysineet heikkoja, kunnes olette saaneet ajetuksi ne laumasta. Mutta minä pelastan lampaani, eivätkä ne enää ole teidän armoillanne. Minä pidän siitä huolen, että oikeus toteutuu lampaiden kesken. (Hes 34:20-22). Jumala ei toimi paimenena yksin, hän panee palvelijansa Daavidin kaitsemaan heitä ( j. 23). Profeetta sanoo tämän kauan Daavidin jälkeen ja tarkoittaa tulevaa Daavidin suvun kuningasta, messiasta. Paimenkuva ja profeetan puhe kelvottomista paimenista tulee kyllä ymmärretyksi 2000-luvun Suomessakin, mutta samalla helposti etäännyttää sanoman meistä kauaksi. Ketkä ovat tämän ajan paimenia? Sosiologien mukaan paimenen professioon kuuluvat ne henkilöt, jotka välittävät ihmisyhteisölle koossa pitävät arvot ja suuntaavat käyttämään niitä yhteisön elämän jatkumiseksi. Perinteisiä paimenprofessioita ovat olleet opettajan, tuomarin ja papin ammatit. Uudempia ovat monet median, mainonnan, sosiaalialan ja politiikan ammatit. Välittävätkö tämän ajan paimenet lampaistaan ja antavatko paimenet lampaille sitä, mikä on niiden elämälle välttämätöntä? Pitävätkö paimenet vahvat lampaat kurissa vai lihovatko he itse samalla kun lampaat joutuvat eksyksiin? Hesekielin lupaus (34:23) hyvästä paimenesta toteutuu päivän evankeliumissa. Daavidin poika on tullut korjaamaan sen, missä pahat palkkapaimenet ovat epäonnistuneet. Hän on tullut kokoamaan hajalle joutuneen lauman ja laittamaan itsekkäät, vahvat lampaat kuriin. Hänellä on apunaan kirkossaan Pietarista alkaen monia paimenia, jonka hän kutsui tehtävään: Kaitse minun lampaitani, ruoki minun karitsoitani ( Joh 21:16-17). Hyvä paimen tuntee lampaansa ja ne hänet. Onko meillä papeilla tai opettajilla mahdollisuus tuntea lampaamme tai tulla heille tutuiksi? Henkilökohtaista tuntemista tärkeämpää on se, että sanoissamme ja opetuksessamme on vastaavuus ihmisen mielessä ja uskon tajussa. Hän tunnistaa kyllä: tässä on oikea paimen, joka tarkoittaa minun parastani, hänen sanoissaan kuuluu Hyvän paimenen ääni. Lauman ympärillä pyörii susia. Keitä ovat ne, jotka yrittävät saada hajaannusta aikaan ja tehdä tyhjäksi Jeesuksen työn, että olisi yksi lauma ja yksi paimen? Vanhan testamentin puhe hyvästä paimenesta laajenee Jeesuksen puhuessa itsestään. Hän uhraa henkensä lampaiden puolesta. Hänestä tulee uhrikaritsa maailman syntien vuoksi.
Virike tekstiin Johannes 10:11-16 Pauli Kaivosoja Hyvän paimenen ääni Oli ensimmäisiä kesälomiani kansakoulusta, kun pääsin enoni ja tätini luo koko kesäksi maataloon kesärengiksi. Eihän pienestä noin kymmenvuotiaasta pojasta oikeasti ollut hyötyä maatalon töissä vaan enemmän oli varmasti huolta siitä, missä se pojanvintiö milloinkin oli keikkumassa. Olihan toki joitakin omia tehtäviä, jotka sain hoidettavaksi. Yksi vakituinen tehtävä oli viedä lehmät aamulla laitumelle ja hakea ne iltapäivällä taas lypsettäväksi ja yöksi navettaan, tavallisesti Lassi-enon tai Enni-tädin kanssa. Toinen säännöllinen tehtäväni oli lampaiden ruokkiminen kerran päivässä. Ei se mitään lampaiden paimentamista ollut, mutta opetti kyllä paljon lampaista. en juoksemaan portille, missä ruokakaukalo oli. Innostuin tietysti heti kutsumaan lampaita syömään huutelemalla niille. Mutta voi, heti ensimmäisen tuku, tuku lampaitani kutsun huudettuani lampaat tekivät täyskäännöksen ja juoksivat aitauksen kauimmaiseen nurkkaan metsän reunaan. Täytimme Enni-tädin kanssa ruokakaukalon ja vesiastian. Odottelimme, että lampaat tulisivat, mutta aivan turhaan. Eivät ne tulleet. Hyvin epäluuloisesti ja pelokkaina vain katselivat meitä. Kyllä ne sieltä tulevat kun me lähdemme pois, lohdutteli tätini. Siispä lähdimme. Kun vilkaisin taakseni, näin, että lampaat todella tulivat kaukaloa kohti samalla nopeudella kuin me etenimme poispäin. Seuraavana päivänä sain viedä lampaiden ruuan yksin. Käryn ja sankojen kolina sai nytkin lampaat liikkeelle kohti ruokintapaikkaa. Nyt maltoin olla huutelematta. Mutta ei se paljon auttanut, ruokkija oli outo ja sen havaittuaan lampaat kääntyivät pois. Monet kerrat sain viedä ruuat ja ammentaa juomaveden, ennen kuin olin tullut niin tutuksi, että lampaat uskalsivat tulla ja jäädä luokseni, kun täytin ruokakaukaloa ja vesiastiaa. Kun oli tultu tutuiksi, saatoin vähitellen höpistäkin niille, eivätkä ne enää säikkyneet minua. Elokuulla olimme sitten Enni-tädin kanssa marjassa lammashaan takana metsässä. Risujen rasahtelu ja muut metsän äänet näyttivät säikyttävän lampaat pois metsän reunasta. Mutta sitten tuli minulle yllätys. Sain marja-astiani täyteen ja innoissani huusin tädille: Joko lähdetään pois. Silloin koko lammas- Näin se kaikki alkoi. Enni-tädin kanssa yhdessä veimme ensimmäistä kertaa lampaille ruokaa. Maitokärryt kolisivat ja samoin ämpärit kärryissä. Lammashaka oli metsän reunassa ehkä kilometrin päässä tilan varsinaisista rakennuksista. Kun lampaat kuulivat kärryjen äänen, koko lauma lähti määkikatras ampaisi juoksuun meitä kohti. Onneksi aitaus oli niin hyvä, etteivät lampaat päässet aidan yli. Täytyihän niitä käydä aidan vieressä puhuttelemassa ja rapsuttamassa. Harmi vain, ettei ollut kuin yksi leivänpala ja yksi palasokeri taskussa syötäväksi tarjottavaa. Ne olivat jääneet sinne aamulla, kun oli hakenut hevosen laitumelta. Kävin vielä muutaman kerran marjassa lammashaan takana ja sain huomata, että kun metsään mennessä huutelin lampaille, ne jaksoivat seurata minua koko päivän aidanviertä kulkien ja mäkättäen vähän väliä. Lehmiä olin ajanut ja paimentanut perässä kulkien ja hoputtaen, joskus risullakin oikeaan suuntaan opastaen. Isäni oli kertonut, kuinka hän oli pikkupoikana ollut paimenessa metsässä lehmiä paimentamassa. Silloinkin poika kulki lauman perässä. Tärkein tehtävä taisi olla valvoa, ettei karja pääse viljapellolle syömään ja tallaamaan viljaa. Kun sitten myöhemmin opin Lähi-idän paimenesta, että hän kulkee laumansa edellä ja vie sen vihreälle laitumelle syömään, oli helppo ymmärtää, että arka lammas seuraa tuttua paimenta ja sen ääntä hyvinkin tiiviisti kulkien perässä turvallisessa laumassa. Paimen, hyvä paimen, tuntee kyllä lampaansa. Onhan hän antanut henkensäkin lampaiden puolesta. Kaikkien Luoja ja kaikki lunastanut Vapahtaja kyllä tuntee omansa. Jokainen ihminen kaipaa kuulla hyvän paimenen äänen: sinä kelpaat, sinä kuulut minulle. Sanassa, Jumalan Sanassa Raamatussahan tämä viesti kuuluu koko ajan vaikkapa tutuilla Vanhan testamentin sanoilla: Jes 43: Ja nyt - näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob, joka sinut muovasi, Israel: - Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. (2. Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta.) 3. Minä, Herra, olen sinun Jumalasi. Minä, Israelin Pyhä, olen sinun pelastajasi. Minä annan lunnaiksi sinusta Egyptin, Nubian ja Seban maat. 4Koska olet arvokas minun silmissäni, koska olet kallis ja rakas, Jotta lampaat, pienetkin karitsat, tuntisivat paimenen äänen, niiden on opittava tuntemaan hyvä paimen. Niiden on opittava, että paimenella on ruokaa, joka ravitsee. Mistä vanhemmat ja muut läheiset ihmiset hakevat elämän eväät? Mitä on tarjolla? Tuttuus ja turvallisuus on kova sana. Lapsityöllä, päiväkerhoilla ja varhaisnuorisotyöllä on erinomaisen tärkeä tehtävä vanhempien tukena. Viime kädessä seurakunta on se tuttu ja turvallinen lauma, joka seuraa hyvän paimenen ääntä. Tehtävänämme on tarjota jokaiselle oma paikka hyvän paimenen laumassa. Tässä on myös haaste Raamatun Sanan julistamiselle ja sen esillä pitämiselle. Miksei myös julistuksen sisällölle, että siinä kuuluisi hyvän paimen ääni. Agricola ja muut uskonpuhdistajat ja Raamatun kääntäjät ovat ymmärtäneet tämän asian syvästi. Hyvän paimenen ääni on kuulemisen ja ymmärtämisen arvoinen asia. Evankeliumin, hyvän sanoman ymmärretyksi tuleminen on haaste kaikessa julistuksessa. Tehtävänä on siis edelleen huolehtia siitä, että yhä uudet kielet ja kieliryhmät saavat kuulla hyvän sanoman omalla kielellään. Haasteena on myös yhä uudelleen löytää ne sanat ja ilmaisut, joilla hyvä sanoma tulee ymmärretyksi. Pyhän läsnäolon kokeminen yhdessä laumassa on sen todeksi elämistä, että hyvä paimen on paikalla. Syvimminhän se on elettävissä todeksi, kun henkensä, kaikkensa puolestamme antanut sanoo minulle henkilökohtaisesti: Sinun puolestasi annettu. - 10 - -11-
päivän avauksia Päivänavaus tekstiin Johannes 10:11-16 Alakoulu luokat 1-6 Tarja Korpela Mummon pelottava koulumatka Mummo kertoi, että lapsena hänen koulumatkansa oli neljä kilometriä. Se piti aina kulkea kävellen. Onneksi kylän lapsista moni muukin kulki samaa matkaa. Erityisen mukavalta toisten lasten seura tuntui talvisin, kun kouluun oli lähdettävä aamupimeällä ja palattava päivän jo hämärtyessä. Mummo kertoi, että koulumatkan puolivälissä oli sankka metsätaival, jonka läpi kulkiessa häntä usein pelotti. Varsinkin silloin, kun kylällä oli kerrottu nähdyn suden. Tai siis ainakin suden jälkiä, joita lähipelloilta oli löydetty. Tuona talvena matka kouluun pelotti tosi paljon. Metsätaipaleella piti juosta niin kovaa kuin jaloista pääsi. Kuuntelin mummon tarinaa ja ajattelin, että onneksi asun kaupungissa, katuvalojen, asfalttiteiden ja bussireittien äärellä. Mutta samalla muistin, että kyllähän minuakin joskus koulumatkalla pelotti. Minun ei tarvinnut pelätä susia, mutta sen sijaan joskus koulumatkalla teki mieli kääntyä kannoillaan tai vaihtaa kadun toiselle puolelle. Erityisesti silloin, kun vastaan tuli joku humalainen metelöiden suureen ääneen tai isompien koululaisten joukko, jotka joskus huutelivat ilkeästi meidän pienempien perään. Mummo kuunteli minua mietteliäänä ja sanoi: Niin, maalla me pelkäsimme susia, mutta siellä ei tarvinnut sentään pelätä ihmisiä. Taitaa olla totta, että ihminenkin voi olla ihmiselle susi. Ja sitten mummo jatkoi: Muistatko Raamatun kertomuksen, jossa Jeesus sanoo olevansa Hyvä paimen. Hän sanoo, että hän pitää huolta omista lampaistaan ja että hän karkottaa suden, joka tulee etsimään saalista. Tuota Hyvää paimenta ajattelin usein koulumatkoillani ja taisinpa ajatuksissani pyytää hänen suojelustaankin. Hyvä paimen ei ole vain tarina Raamatussa, vaan Jumalan lupaus siitä, että hän on kanssamme, joka hetki. Rakas Jeesus Kiitos, että olet Hyvä paimen ja että lupasit antaa turvan jokaiselle, jota pelottaa. Ole kanssamme tänäänkin. Aamen Päivänavaus tekstiin Johannes 10:11-16 Yläluokat 7-9 Tarja Korpela Sielut laumassa Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut Joh. 10:14. Harva meistä tunnustautuu laumasieluksi. Siitäkin huolimatta, että kuuntelee samaa musiikkia kuin suurin osa kavereista, harrastaa niitä juttuja, jotka nyt omassa kaveripiirissä ovat in, pukee aamulla päälleen juuri ne vaatteet, joista löytyy oikea logo ja kampaa hiuksensa niin kuin ne nyt kuuluu kammata. Mutta silti yksi aikamme tunnusmerkki on yksilöllisyyden korostaminen. Laumasielun osa ei kiehdo ketään. Varsinkin jos sillä tarkoitetaan johonkin aatteeseen tai uskontoon sitoutumista tai joidenkin periaatteiden tai henkilöiden vankkumatonta kannattamista. Elämässä on parempi katsoa kaukaa, olla ulkopuolinen tarkkailija, kulkea yksin sitoutumatta kehenkään tai mihinkään, joka voisi rajoittaa omaa vapautta tai itsemääräämisoikeutta. Näin voi välttyä myös pettymyksiltä. Niin, ehkä onkin kysymys siitä, että kun on riittävän monta kertaa pettynyt, ei enää halua luottaa kehenkään, ei uskalla. Ystävät voivat pettää, vanhemmat voivat erota, joukkue voi lempata jäsenensä ulos. Tämän keskellä tuntuu, että ainoa, johon voi luottaa, on oma minä. Karu kohtalo. Vähän samanlainen kuin tuolla omia polkujaan kulkevalla Camel boots -miehellä, joka lähti erämaahan, koska rakas oli hänet hylännyt. On toinenkin tie. Etsiä joku johon voi luottaa, liittyä joukkoon, saada kokea yhdessä elämän riemut ja riesat. Ja löytää perille. Tämän tarjouksen tekee meille sanassaan Jeesus, kun hän vertaa itseään hyvään paimeneen, joka rakastaa lampaitaan, pitää huolta niiden turvallisuudesta oman henkensäkin uhalla. Ei koskaan jätä, petä eikä hylkää. Vaikka lammaslauma nopeasti katsottuna näyttää koostuvan täysin samanlaisista määkijöistä, se ei ole totta. Laumassa on sileä- ja takkuturkkisia, erivärisiä, mustia, harmaita ja valkoisia, laihoja ja lihavia, ontuvia ja kepeäliikkeisiä, nuoria ja vanhoja, itsepäisiä ja sopeutuvia lampaita. Ei lauma pysy laumana siksi, että sen jäsenet muistuttavat toisiaan, vaan siksi että sen jäsenet seuraavat samaa paimenta. Ja siksi, että paimen tuntee jokaisen nimeltä ja kutsuu seuraamaan itseään. Jeesus oli ja on hyvä paimen, jota kannattaa seurata. Hän ei vain teoriassa kertonut, että hyvä paimen antaa vaikka henkensä lampaittensa edestä, vaan Hän, Jeesus todella teki niin! En tiedä ketään toista johtajaa ja paimenta, joka rakastaisi laumaansa näin paljon. Rakas Jeesus Kiitos, että kutsut minutkin seuraasi. Kiitos, että kuolit puolestani, että voin kerran päästä perille taivaan kotiin. Aamen - 12 - -13-
Oma kieli O ma mieli Kansalliset pipliaseurat muodostavat maailmanlaajan Yhtyneiden Raamattuseurojen verkoston. Pipliaseurojen tehtävä on mahdollisimman laaja, tehokas ja mielekäs Pyhän Raamatun levittäminen ja ihmisten auttaminen vuorovaikutukseen Jumalan sanan kanssa. Tehtäväänsä ne suorittavat kumppanuudessa kaikkien kirkkojen ja kristillisten järjestöjen kanssa. Suomen Pipliaseura on Yhtyneiden Raamattuseurojen verkoston perustajajäsen. Pipliaseurat toimivat yli 200 maassa. Yhtyneet Raamattuseurat on mukana yli 500 käännöshankkeessa eri puolilla maailmaa. Tavoitteena on käännös, joka on uskollinen alkukieliselle tekstille ja välittää Raamatun sanoman. Yhtyneiden Raamattuseurojen verkosto on maailman laajin toimija raamatunkäännös- ja levitystyön alueella. Keskeistä raamatunkäännöksen onnistumisessa on se, että käännöksen tulevat käyttäjät kokevat sen omakseen jo valmistumisvaiheessa. Tämä on mahdollista, kun kääntäjät tulevat oman kansan ja omien seurakuntiensa keskeltä. Esimerkkejä hankkeista, joissa Suomen Pipliaseura on mukana: Raamattu Suomen Suvulle -hanke Venäjällä raamatunkäännös- ja lukutaitohankkeet alkuperäiskielille Etelä-Amerikassa ja Meksikossa Yhtyneitten Raamattuseurojen raamatunkäännöstyö käännöshankkeet vähemmistökielille Intiassa ja Kiinassa käännöshankkeet Suomen vähemmistökielille (pohjoissaame, romanikieli) Yhtyneitten Raamattuseurojen kielitilaston 2006 mukaan: Raamattu tai sen jokin osa on julkaistu 2426 kielellä Maailman kielten lukumäärän tavallisin arvio on 5000 6000 kieltä. Raamattuja on käännettynä 429 kielelle. Uusi tai Vanha testamentti on käännettynä 1146 kielelle. Teoriassa n. 95 prosenttia maailman väestöstä ymmärtää auttavasti kieltä, jolle on joskus julkaistu jokin Raamatun osa. Niitä ihmisiä, jotka eivät lainkaan ymmärrä käytössä olevia käännöksiä on ainakin 300 miljoonaa. Vuosi 2006 oli tuottelias käännöstyössä: Kolme uutta koko Raamatun käännöstä julkaistiin 31 Uutta testamenttia valmistui vuoden 2006 loppuun mennessä. Ensikäännöshankkeita valmistui 23 uudelle kielelle tai murteelle.
Raamatunkääntäjien koulutus Etelä-Amerikassa Yhtyneet Raamattuseurat on räätälöinyt Etelä-Amerikan alkuperäiskansoista tuleville kääntäjille käännöstyön kolmivuotisen koulutusohjelman. Koulutuksesta vastaa Yhtyneiden Raamattuseurojen raamatunkäännöstyön konsultti argentiinalainen tohtori Esteban Voth. Koulutuksen tarkoituksena on antaa opiskelijoille perusvalmiudet kääntää Raamattua omalle kielelleen. Olosuhteista johtuen kääntäjien peruskoulutus on usein hyvin vaihteleva, joten opetusmenetelmät ovat valittava sen mukaan. Koulutuksen kautta eri Etelä-Amerikan maista tulevat opiskelijat tutustuvat toisiinsa. He voivat vaihtaa kokemuksiaan ja huomata, miten samoja kysymyksiä, ongelmia ja haasteita on jokaisella. Asioiden jakaminen vahvistaa kääntäjien itsetuntoa ja rohkaisee eteenpäin. Perussa ja Costa Ricassa Etelä-Amerikan pipliaseurojen yhteistyökumppaneina ovat Universidad Bíblica Latinoamericana ja SIL (Summer Institute of Linguistics). Kurssien oppilasmääräksi oli aluksi suunniteltu noin 20 henkeä, mutta koulutusohjelmassa on tällä hetkellä yli 50 opiskelijaa. Tulijoita olisi enemmän kuin pystymme ottamaan. Yhteistä heille kaikille on halu saada äidinkielinen Raamattu ja omistautuminen käännöstyölle. Oppilaiden koulutustaustassa on paljon kirjavuutta. Joidenkin on vaikea ymmärtää abstrakteja käsitteitä, joten tämä on varsin haastava tehtävä meille opettajille. Ehkä puolet opiskelijoista toimii vastuutehtävissä seurakunnissaan. Yhteistä opiskelijoille on myös se, että he kuuluvat alkuperäiskansoihin, joiden asema heidän omassa maassaan on syrjitty, Voth kertoo. Koulutusohjelman oman aikamme agricolat ovat seuraavista maista: Argentiina, Chile, Nicaragua, Peru, Guatemala, Bolivia, Panama, Paraguay, Kolumbia, Ecuador, Venezuela, Meksiko, Costa Rica. Vasemmalla tohtori Esteban Voth. Opintojen sisältö kahden viikon opintojaksoina Koulutusohjelma on laadittu siten, että uudet opiskelijat voivat liittyä ohjelmaan missä vaiheessa tahansa ja suorittavat koulutuksen aikana kokonaisuuteen vaadittavat 12 opetusjaksoa. Jaksojen teemat ovat: Vanhan testamentin historia, kulttuuri ja teologia Uuden testamentin historia, kulttuuri ja teologia Raamatun ajan kulttuuri ja maantiede Erilaiset työtavat Raamatun tekstin työstämisessä Raamattu kirjallisena teoksena Kielitieteen perusteet ja oman kielen kielitieteellinen analyysi Kielen ja kulttuurin vuorovaikutus Ihmisen ja yhteisön vuorovaikutus Käännöstyö kuviin ja kerrontaan perustuvissa kulttuureissa Raamatunkääntämisen teoria ja periaatteet - Vanha testamentti Raamatunkääntämisen teoria ja periaatteet - usi testamentti Raamatun tulkinta Etelä-Amerikan alkuperäiskansojen todellisuudessa Useilla alkuperäiskansoilla on pitkä historia ja rikas suullinen perintö, mutta kirjallinen kulttuuri saattaa olla hyvinkin vähäistä. Yleisesti kyseiset kansat kuuluvat yhteiskuntiensa köyhiin. Niihin, joilla mahdollisuudet koulutukseen ja terveyspalveluihin ovat olemattomat. Käännöstyöllä on seurauksensa Kouluttamalla kääntäjiä paikallisille seurakunnille annetaan mahdollisuus osallistua kunkin maan pipliaseuran käännöshankkeisiin. Koulutuksessa pyritään kehittämään käännöstiimejä ja siten lyhentämään aikaa, joka kuluu yksittäisiin käännösprojekteihin. Yleisesti ajatellaan, että raamatunkäännöstyöhön osallistuminen edellyttää yliopistokoulutusta. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista täällä. Silti mantereellamme tehtyjen käännösten taso on noussut selvästi koulutuksen myötä. Tavoitteena on jatkaa näitä kursseja tulevaisuudessakin, koska tälle työlle on tarvetta. Toivon myös, että kaikilla kääntäjillä olisi riittävät välineet työhönsä, pieni käsikirjasto ja koulutettu tukihenkilö. Kääntäjiltä saamamme palaute rohkaisee: Lopultakin ymmärrämme sydämen tasolla, mitä Raamattu puhuu. Ennen sanoma suodattui toisen, vieraan kielen kautta. - 16 - -17-
- kääntäjät - Tanganxuan Márquez purepetsha, Meksiko Äiti puhui meille purepetshaa Olen purepetsha. Äitini opetti minut puhumaan kieltämme. Kaikki kylässämme puhuvat purepetshaa siitä huolimatta että osaavat myös espanjaa. Koska paljon väkeämme on lähtenyt töihin Yhdysvaltoihin, sieltä palanneet osaavat myös englantia. Kouluissa lapset oppivat kirjoittamaan ja lukemaan purepetshaa toisin kuin vanhempi polvi, joka osaa vain puhua, tiivistää Tanganxuan, päätoiminen raamatunkääntäjä Paratchon kylästä Meksikossa. Työni on kääntää Uutta testamenttia omalle kielellemme. Aloitin käännösryhmässä noin kolme vuotta sitten. Käännöstyön ohella tutkimme kieltämme ja sen rakennetta. Vaikeaksi käännöstyön tekee se, että Raamatun ajan kulttuuri on ollut niin erilaista kuin omamme. Monet kulttuuriset termit ovat vaikeita kääntää, koska kielestämme ei löydy niille vastinetta. Esimerkiksi vene tai ystävä -sanat olivat meille vieraita. Veneen olemme kääntäneet kanootiksi ja ystävä tarkoittaa mukana kulkijaa. Välillä on vaikea kääntää sellaista, mitä koskaan ei ole nähnyt tai itse kokenut. Käännöstyön kolmivuotinen kurssi Costa Ricassa oli antoisa ja ehdottoman tärkeä käännöstyön perusasioitten kannalta. Kävin kurssin yhdessä työtoverini Abraham Custodion kanssa. Kurssi opetti ymmärtämään myös Raamatun taustaa, terminologiaa, ympäristöön ja kulttuuriin liittyviä asioita sekä Raamatun käyttöä Latinalaisessa Amerikassa. Käännösryhmämme on saanut julkaistua Markuksen evankeliumin purepetshaksi sekä kirjana että äänitteenä. Teemme käännöstyötä voidaksemme välittää Sanaa veljillemme purepetshoille ajatellen aina yleisöä, joka käännöstä tulee lukemaan. Odotan, että saamme lopulta Uuden testamentin käännöksen julkaistuksi myös äänitteenä, sillä se tukee kielemme lukutaidon oppimista. Suuret kiitokset kaikille suomalaisille työmme tukijoille. Kiitos taloudellisesta tuesta, mutta kiitos myös kaikesta tietotaidosta, jota olemme saaneet. Kiitos rukouksistanne! Jumala teitä kaikkia siunatkoon! Panen kaiken päättäväisyyteni tähän käännökseen. Haluan, että kaikki tuntisivat niin kuin minä tunnen, kun kuuntelen Sanaa kielellä, jonka sydämeni ymmärtää. Maura Yochadún Crúz Yúninin ketšua, Peru Suuri siunaus kansallemme Maura Yochadún Crúz elää Perun keskiosassa sijaitsevasta kylässä Yúnin in alueella. Alueellamme noin 60 prosenttia ihmisistä puhuu Yúninin ketšuaa, joka on yksi viidestä ketšua-kielen muodosta. Kielellämme ei ole virallista asemaa. Vasta viime aikoina hallitus on alkanut kiinnittää huomiota meihin. Kansamme on köyhää ja koemme asemamme syrjityksi. Luku- ja kirjoitustaidottomuuskin on yleistä, Maura kertoo. Meillä on valmistunut Uusi testamentti, jonka käännösryhmään itsekin kuuluin. Parhaillaan käännämme Vanhaa testamenttia. Kun Uusi testamentti valmistui, sitä levitettiin kyliimme. Kaikilla ei ole kuitenkaan ollut varaa hankkia kirjaa. Kylissä onkin käytetty yhteisiä kirjoja, luettu ja opeteltu muistamaan niitä ulkoa. Lisäksi olemme perustaneet ketšua-kyliin omia seurakuntia, sillä kaupunkien valtaväestön kirkoissa kielenä käytetään espanjaa. Vaatimattoman pukeutumisemme, köyhyytemme ja kielemme takia meitä ei oikein hyväksytä niihin. Ketšuankielisiin seurakuntiin maaseudulla ihmiset tulevat innolla mukaan. Seurakunnat myös tukevat vaikeimmassa tilanteessa olevia perheitä. Uusi testamentti omalla kielellämme koskettaa meitä, erityisesti kertomukset Jeesuksen elämästä puhuttelevat. Kun opetamme Vanhan testamentin kertomuksia, ihmiset ovat valmiita kuuntelemaan niitä vaikka myöhään yöhön. Seurakunnissa erityisesti naisten ja lasten opetukseen on kiinnitetty huomiota. Koen, että raamatunkäännöstyö on ollut Olga Cahuana Tácuna wuanca-ketšua, Peru Minulla on unelma Olga on 25-vuotias perulainen ketšua-nainen. Tavoitteeni on avustaa tulevaisuudessa wuancaketšuan Uuden testamentin uudistuskäännöksen tekemisessä. Olen ollut mukana käännöstiimissä jo jonkin aikaa, mutta jatkossa haluan tehdä käännöstyötä yhä enemmän, Olga kertoo. Hän asuu veljensä perheen luona, neljän tunnin matkan päässä vanhempiensa kotikylästä. Vanhemmat ovat maanviljelijöitä, kuten suurin osa kansasta maaseudun kyläyhteisöissä. Isä ei voi ymmärtää sitä, että tyttö haluaa opiskella tällä raamatunkäännöstyön kurssilla ja valmistua raamatunkääntäjäksi. Isän mielestä Olgan pitäisi palata takaisin kotikylään maatöihin, sillä tytöt eivät tarvitse koulutusta. Isän mielipiteet ovat tyypillisiä, sillä syrjäkylillä ihmiset eivät ole tottuneet lukemaan ja kirjoittamaan ja työntekoa arvostetaan enemmän kuin koulunkäyntiä. Isällä on myös suuri huoli, ettei tytär saa koskaan puolisoa ja perhettä, jos opiskelee ja suuntautuu seurakuntatyöhön. Kuitenkin tämä nuori nainen on päättäväisesti valinnut oman tiensä ja jatkaa innostuneena kertomistaan: Koen, että minulla on kutsumus palvella kansaani Raamatun sanalla. Minulle on tärkeämpää olla kirkon työssä kuin perustaa perhe. Haluan tehdä työtä myös sen eteen, että ihmiset arvostaisivat omaa kieltään. Varsinkin nuoret haluavat muuttaa maaseudulta pois ja puhua kielenään vain valtakielenä olevaa espanjaa. Toivon, että tilanne muuttuu tulevaisuudessa. Kylissä ihmisten koulutustaso on hyvin alhainen. Aiemmin tytöt eivät juuri käyneet kouluja, ainoastaan pojat. Nykyisin kouluissa on tyttöjäkin, mutta yleensä lasten koulunkäynti jää muutamaan vuoteen, ja sitten he palaavat auttamaan maanviljelyksessä. Minun haaveenani on käydä ylä-aste ja opiskella jokin ammatti. Unelmoin osa-aikaisesta työstä, josta ansaitsisin elantoni ja sitten kaiken muun aikani voisin omistaa raamatunkäännös- ja seurakuntatyöhön. - 18 - -19-
- kääntäjät - Richard Angeles aymarat, Bolivia Andien rinteillä Richard Angeles kertoo puhuvansa äidinkielenään kahta kieltä, ketšua ja aymaraa, jotka molemmat ovat Bolivian virallisia kieliä. Richard asuu Bolivian pääkaupungin La Pazin alueella Andeilla. Hän on työskennellyt ketšuan Uuden ja Vanhan testamentin käännöstiimissä sekä auttanut Bolivian Pipliaseuraa aymarankielisten raamattuäänitteiden teossa. Ammatiltaan Richard Angeles on maanviljelijä. Aymaran kielellä on olemassa jo koko Raamattu, mutta siitä tarvittaisiin uudistuskäännös. Tähän ei ole kuitenkaan vielä ryhdytty. Espanjan kielen vaikutteiden ja lainasanojen takia, vanhojen ketšua- ja aymara -Raamattujen uudistuskäännökselle on tilaus. Aymara on yksi Bolivian valtakielistä ja sitä puhuu noin 400 000 ihmistä. Kouluissamme käytetään aymaran lisäksi ketšuaa ja tupi-guarania. Kun lapset oppivat lukemaan omalla äidinkielellään, heidän on jatkossa helpompi oppia myös espanjan kieli. Rafael Manzica toba, Argentiina Uusi kirjallinen dokumentti Formosan syrjäisellä, kuivalla ja kuumalla alueella Pohjois-Argentiinassa elää toba-kansa. Tarkkaa tilastoa toba-kielen puhujista ei ole, mutta heitä arvioidaan olevan noin 60 000. Toba-kylissä perheen elanto saadaan metsästyksestä, kalastuksesta, keräilystä ja käsitöiden myynnistä. Vuonna 1998 heidän kielelleen valmistui Uusi testamentti. Parhaillaan kolmen hengen käännöstiimi tekee uudistuskäännöstä. Neljä kääntäjää ahertaa puolestaan Vanhan testamentin kääntämisen parissa. Pastori Rafael Manzica kertoo, että vajaan kahden vuoden sisällä he saavat julkaisukuntoon Uuden testamentin. Pyrimme käyttämään käännöksessä nykyistä toba-kieltämme ja poistamaan espanjalaiset lainasanat. Toivon, että Raamatun tuntemus lisääntyy uuden käännöksen myötä. Kiinnostus ja arvostus kieltämme kohtaan ovat nousseet, ja Uusi testamentti tulee olemaan uusi kirjallinen dokumentti kielellämme. Hallituksen puolelta on järjestetty lukutaito-ohjelma alueellamme ja väkemme haluaa oppia lukemaan. Kyläkoulujemme opetus tapahtuu espanjaksi, mutta kamppailemme jatkuvasti kaksikielisen opetuksen puolesta, jotta tobasta tulisi toinen opetuskieli. Purepetshan käännöstyön toimisto. Vasemmallta Tanganxuan Márquez, Abraham Custodio. Alarivissä vasemmalta Julian Campos, käännöstarkistaja Kari Ranta. Käännöstiimi Raamatun tekstin parissa Purepetshan käännöstyön toimistossa Cherenatzicuran kylässä on koolla kolmen miehen työryhmä käännöstarkistaja Kari Rannan johdolla. Lazaro Márquez ei ole vielä saapunut paikalle, mutta muu tiimi päättää aloittaa työskentelyn. Tanganxuan Márquez, Abraham Custodio ja Julian Campos katsovat käsiteltävää tekstiä sekä tietokoneelta että valkokankaalle heijastettuna. Toiselta tietokoneelta Kari seuraa samaa tekstiä paratext-ohjelmasta. Parhaillaan miehillä on työn alla Matteuksen evankeliumin 17. luku. Tanganxuan on tehnyt pohjakäännöksen evankeliumiin, ja nyt tiimi käy tekstin läpi yhdessä sanan sanalta. Julian lukee lauseen kerrallaan ääneen. Abraham kääntää saman espanjaksi. Hetken pääs- - 20 - -21-
Oman aikamme agricolat Mexicossa: Tanganxuan Márguez, Abraham Custodio ja Lazaro Márguez. tä Kari keskeyttää kysymyksellään: Kertokaa, kuka on tekstissä puhujana? Puhuuko tekstissä mainittu henkilö yleisesti vai ainoastaan läsnä oleville? Miehet keskustelevat ja tarkentavat sisältöä. Näin työ jatkuu hitaasti lause lauseelta edeten. Käännösprosessi Wycliffe-järjestön raamatunkääntäjänä ja purepetshan käännöstiimin kielentarkistajana toimiva Kari Ranta kertoo käännösprosessin kulusta seuraavaa: Ensin joku tiimiläisistä tekee tekstistä peruskäännöksen, jonka tarkistaa myös itse kielellisesti mahdollisimman tarkasti. Sitten tiimi käy yhdessä tekstin läpi. Ulkopuolisen tarkistajan eli Kari Rannan tai Yhtyneitten Raamattuseurojen käännöskonsultin Bob Bascomin kanssa käydään uudelleen teksti läpi. Se heijastetaan valkokankaalle ja joku muu kuin kääntäjä lukee tekstiä hitaasti. Näin selviää, onko käännös sujuvasti luettavaa tekstiä. Sitten kolmas kääntää luetun espanjaksi, joka on kaikkien kakkoskieli. Kari tai Bob seuraa samalla kreikankielisestä tekstistä, että käännös on uskollinen alkutekstille. Kääntäjät itse tarkistavat, että sanamuodot tulevat ymmärrettävälle purepetshan kielelle. Ulkopuoliset tarkistajat huolehtivat siis uskollisuudesta alkutekstille ja tekevät sen tähden jatkuvasti tarkentavia kysymyksiä, esimerkiksi mikä on tekstin henkilöiden suhde toisiinsa ja montako ihmistä on paikalla? Käännöstyön avuksi tarkoitetun paratext-ohjelman kautta tarkistetaan muut asiat. Käännöstiimin prosessin myötä selviää ennen kaikkea tekstin ymmärrettävyys, luettavuus ja uskollisuus alkutekstille. Raamattu Suomen Suvulle - hanke Venäjällä Suomen Pipliaseuran merkittävä yhteistyöhanke on Raamattu Suomen Suvulle, jossa käännetään Raamattua 12:lle Venäjällä puhuttavalle suomensukuiselle kielelle. Raamattu Suomen Suvulle - hankkeeseen kuuluvat seuraavat kielet: aunuksenkarjala, vienankarjala ja vepsä, ersämordva ja mokšamordva, udmurtti, komi ja komipermjakki, mari ja vuorimari, hanti ja mansi. Venäjän alueella asuvien noin 3,5 miljoonan kielisukulaisen kansallisen ja hengellisen identiteetin, kulttuurin ja kielen kannalta raamatunkäännöstyö on merkittävää. Äidinkielen kouluopetusta on lisätty. Kansallinen kieli on saanut virallisen kielen aseman jo joissakin tasavalloissa. Raamatunkäännöstyötä tekevät sukukieltemme parhaat asiantuntijat, tutkijat, kirjailijat, opettajat ja toimittajat. Vepsän kääntäjä Nina Zaitseva, komikääntäjät Nina Vattuleva ja Iraida Popova, käännöspalautteen kerääjä Ljuba Motorina, marikääntäjä Leonid Jandakov. Tähän mennessä Uuden testamentin äidinkielelleen ovat saaneet udmurtit, aunuksenkarjalaiset ja ersämordvalaiset. Tänä vuonna Raamattu Suomen Suvulle -hankkeessa julkaistaan kolmelle kielelle Uusi Testamentti: vepsän, komin ja marin kielille. Näiden käännösten takaa löytyy myös neljä oman aikamme agricolaa : marikääntäjä Leonid Jandakov, komikääntäjät Nina Vattuleva ja Iraida Popova sekä vepsänkääntäjä Nina Zaitseva. - 22 -
www.bible.fi Suomen Pipliaseura Suomen vanhin kristillinen yhdistys Suomen Pipliaseura on perustettu 1812 ja on osa Yhtyneitten Raamattuseurojen maailmanlaajuista verkostoa. Seura toimii ekumeenisesti ja on samalla Suomen evankelisluterilaisen kirkon valtuuttama lähetysjärjestö. Suomen Pipliaseuran jäseninä on luterilaisia seurakuntia, Suomen ortodoksinen kirkko, Suomen vapaakristillinen neuvosto ja katolinen kirkko Suomessa sekä 16 alueellista pipliaseuraa. Suomen Pipliaseuran työ on edistää Raamatun levittämistä, kääntämistä ja käyttöä Suomessa ja maailmassa Raamattuja sillä kielellä ja siinä muodossa, joka vastaa lukijan tarpeita hinnalla, johon ostajalla on varaa Suomen Pipliaseuran yhteistyöalueet Lähi-itä Raamattu Suomen Suvulle -hankevenäjällä Kiina Etelä-Amerikka ja Meksiko Intia Kymmenet tuhannet suomalaiset saavat vuosittain Raamatun Suomen Pipliaseuran kautta. Raamattumyynti ja tilaukset (09) 612 93520 Raamattusunnuntaimateriaalin tilaukset (09) 612 9350, Juha Ropponen (09) 612 93531 Suomen Pipliaseura PL 173 Kauppiaankatu 7 00161 HELSINKI puh (09) 612 9350 www.bible.fi