RAY:n avustusohjelma Nuorison työllistymisen edistämiseksi 2014-2017

Ohjelma-asiakirja 1 (13) RAY:n avustusohjelma Nuorison työllistymisen edistämiseksi 2014-2017 Sisällys 1 Paikka auki -ohjelma nuorison työllistymisen edistämiseksi... 2 2 Nuorten syrjäytyminen yhteiskunnallisessa ajankohtaiskeskustelussa... 2 3 Syrjäytyminen huono-osaisuutta aiheuttavien haitallisten tilannetekijöiden kasautumisena... 3 4 Paikka auki - nuoret työelämään -avustusohjelman rakenne ja toteutus... 6 4.1 Paikka auki -ohjelman päämäärä ja kohderyhmä... 6 4.2 Ohjelman tavoitteet... 7 4.3 Avustukset projektiavustuksina... 7 4.4 Rohkeasti innovatiivisia ideoita... 8 4.5 Kehittämistyön tuki, ohjelman sisäinen verkostoituminen ja viestintä... 9 4.6 Ohjelman seuranta ja arviointi... 9 5 Kirjallisuutta, tutkimuksia ja selvityksiä 2000 -luvulla... 12 RAHA-AUTOMAATTIYHDISTYS Turuntie 42, 02650 ESPOO Puhelin 09 43 701 www.ray.fi PL 32, 02601 ESPOO Faksi 09 4370 2458 Y-tunnus 0201918-6

Ohjelma-asiakirja 2 (13) 1 Paikka auki -ohjelma nuorison työllistymisen edistämiseksi Raha-automaattiyhdistyksen avustustoiminnan tehtävänä on edistää terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia yleishyödyllisten järjestöjen toimintoja ja hankkeita tukemalla. Yhtenä osana avustustoiminnan kokonaisuutta RAY toteuttaa vuosina 2014-2017 avustusohjelman, jonka päämääränä on vahvistaa nuorten osallisuutta yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla. Ohjelman nimenä on Paikka auki - nuoret työelämään. RAY:n järjestöavustuksia myönnettiin vuonna 2013 yhteensä 301 milj. euroa. Avustusten piirissä toimivilla järjestöillä on runsaasti nuorten hyvinvoinnin edistämiseen liittyviä toimintoja, joihin myönnetyt raha-automaattiavustukset ovat noin 25 miljoonaa euroa vuosittain. Suurimpia toiminnallisia kokonaisuuksia kansalaisjärjestötoiminnan lisäksi niissä ovat nuorisoasuntoihin ja asumiseen kohdentuvat avustukset, erilaiset matalankynnyksen toiminta- ja kohtaamispaikat ja vertaistuki sekä kriisiauttamiseen liittyvät toiminnot. Nuorten hyvinvoinnin edistämiseen laajasti liittyviä toimintoja tuetaan RAY-avustuksin jatkossakin. Paikka auki -ohjelma ei korvaa tai syrjäytä niistä mitään, vaan kokoaa yhteen erityisesti työllistymisvalmiuksien vahvistamiseen ja työllistymisen edistämiseen liittyvät hankkeet. Yhteiskuntamme tekee monin tavoin nuorten aikuistumisen haasteelliseksi. Yhteiskunnan lukemattomilla toimijoilla on erilaisia odotuksia lapsuudesta aikuisuuteen kasvaville nuorille. Kansalaisen yhteiskunnalliset ja sosiaaliset oikeudet ja velvollisuudet paitsi muuttuvat myös lisääntyvät merkittävästi aikuistumisvaiheessa. Täysi-ikäistymisen myötä yksilöiden vastuullisuus kasvaa. Aikuistumisen myötä yhteiskunnan odotuksena on, että nuori ottaa vastuuta itsestään ja omasta elämästään. Nyky-yhteiskunnassa elämiseen tarvitaan monenlaisia tavaroita ja palveluita; ravinnon lisäksi asumiseen, liikkumiseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen, harrastuksiin jne. Osan palveluista tarjoaa yhteiskunta, mutta suurimmalta osin 'elämisen tarvikkeet' on nyky-yhteiskunnassa hankittava ostamalla ja siihen tarvitaan rahaa. Ansiotulojen hankkimisesta tulee edellytys omaehtoiselle suoriutumiselle ja itsenäisyydelle. 2 Nuorten syrjäytyminen yhteiskunnallisessa ajankohtaiskeskustelussa Nuorten syrjäytymisestä on yhteiskunnallisena ilmiönä käyty keskustelua ja kirjoitettu maassamme viime vuosina paljon paitsi politiikan eri lohkoilla myös tutkimuksessa ja median kansalaiskeskusteluissa. 1990-luvun laman jälkeen ja erityisesti 2000-luvulla on tehty suuri määrä selvityksiä, tutkimuksia, kannanottoja, ohjelmajulistuksia jne. Tämän ohjelmapaperin loppuun on koottu valikoima 2000-luvulla syntyneitä tutkimuksia vinkiksi niille, jatka haluavat perehtyä taustoihin tarkemmin.

Ohjelma-asiakirja 3 (13) Nuorten kasvu- ja elinolojen, aktiivisen kansalaisuuden, sosiaalisen vahvistamisen ja terveiden elämäntapojen sekä nuorten kasvun ja itsenäistymisen vahvistaminen kirjattiin vuonna 2011 pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmaan sen yhdeksi kärkihankkeeksi. Hallitusohjelman merkittävänä toimeenpanohankkeena tältä osin käynnistyi kuluvan vuoden alussa nuorisotakuu, jonka päätarkoituksena on parantaa nuorten työelämään kiinnittymistä. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla käynnistettiin vuonna 2011 asiantuntijalaitosten tutkimuksellisen koordinaation tehostamiseksi SOTERKO-yhteistyö viitenä erillisenä ohjelmana, joista yksi keskittyy 'nuorten aikuisten terveys-, hyvinvointija työhön osallistumisen erojen kaventamiseen'. Ohjelman tehtävänä on asiantuntijayhteistyötä tehostamalla lisätä tutkimuksen hyödynnettävyyttä niissä toimenpiteissä, joilla edistetään nuorten integraatiota työelämään. Tasavallan presidentti käynnisti syksyllä 2012 lasten ja nuorten syrjäytymiseen liittyvää keskustelua koordinoimallaan arjen asiantuntijoiden ja tutkijoiden ryhmällä. Keskustelualoitteessa oli ydinajatuksena, että periaatteessa jokainen aikuinen voi toteuttaa pieniä tekoja, joilla saadaan ehkäistyä lasten ja nuorten elämän karkaaminen käsistä ennen kuin se on edes päässyt kunnolla vauhtiin Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla mm. muutaman vuoden takainen nuorisolain uudistus sekä nuorten työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön kehittäminen ovat olleet valtiovallan lainsäädännöllisiä ja toiminnallisia vastauksia nuorison osallisuuden haasteisiin. Työministeriön ja elinkeinoelämän näkökulmasta keskustelua on käyty erityisesti nuorten työmarkkinaosallisuuden ja työllisyyden parantamiseksi. Tästä näkökulmasta työelämän ulkopuolella olevat nuoret, jotka eivät ole työelämässä eivätkä toisaalta koulutuksessa tai työnhakijatilastoissakaan, ovat "hukassa" ja myös se on synnyttänyt julkisuudessa oman keskustelunsa. Työurien pidentämisestä käytävässä keskustelussa nuoret ja heidän työllistymismahdollisuutensa ovat väistämättä olleet mukana 'työurien alkupäänä'. 3 Syrjäytyminen huono-osaisuutta aiheuttavien haitallisten tilannetekijöiden kasautumisena 'Syrjäytymistä' ei terminä käytetä yhdenmukaisesti, mikä osaltaan aiheuttaa sen, että aina ei voi olla ihan varma mistä puhutaan. Syrjäytyminen on kuitenkin yhteiskuntatieteelliseen keskusteluun vakiintunut termi. Se kuvaa hyvin sellaisten prosessien kokonaisuutta, joka eristää tai etäännyttää yksilöä yhteiskunnan täysivaltaisesta jäsenyydestä, mihin vastaavasti voidaan viitata termillä osallisuus. Tästä näkökulmasta syrjäytyminen on vastakkainen kehitys osallisuuden vahvistumiselle. Syrjäytymisen vastavoimaksi ja

Ohjelma-asiakirja 4 (13) syrjäytymisen ehkäisyn synonyymiksi on mm. nuorisolain valmistelutöissä otettu ' sosiaalinen vahvistaminen'. Yksi viimeisimmistä kattavista syrjäytymiseen liittyvien toimenpiteiden ja selvitysten yhteenvedoista on valtioneuvoston kanslian tilaama selvitys syrjäytymisen ehkäisemiseen liittyvien politiikkatoimien vaikuttavuudesta. 1 Siinä syrjäytymisen monitahoinen kokonaisuus tiivistetään seuraavasti; 'Nuoren syrjäytymisessä on kyse huono-osaisuutta aiheuttavien haitallisten tilannetekijöiden kasautumisesta ja usein myös ketjuuntumisesta. Syrjäytymiseen liittyy monenlaisia elämänkulun ongelmia, jotka eivät yksinään tai erikseen olisi välttämättä riittävän vakavia, jotta voitaisiin puhua syrjäytymisestä. Syrjäytyminen hahmotetaankin tutkimuskirjallisuudessa usein asteittain syveneväksi prosessiksi, jossa erilaisia ongelmia nivoutuu yhteen. Syrjäytyminen ilmenee tällöin moniulotteisena, pidemmän ajan kuluessa työttömyyden ja köyhyyden ympärille kehittyvänä ongelmien kasautumana. Prosessinäkökulma on tärkeä erityisesti poikkihallinnollisesta näkökulmasta, sillä syrjäytyminen muuntaa muotoaan ja sisältöään ajassa ja paikassa; sosiaalinen ongelma voi ilmentyä terveydellisenä ongelmana tai päinvastoin' (mt s. 9.) Useiden haitallisten tilannetekijöiden kasautumisesta on kyse, kun nuoret ajautuvat elämässään sellaisiin ongelmiin kuten pitkäkestoiseen työttömyyteen, päihteiden liikakäyttöön, heikkoon taloudelliseen asemaan, asunnottomuuteen tai äärimmäisissä tapauksissa rikollisuuteen tai jopa itsemurhaan. Syrjäytymiskehitykseen liittyy usein yksilön epäonnistumisen kokemuksista, kiusaamistilanteista ja tuen puutteesta aiheutuva motivaation heikkeneminen ja sitä seuraava kielteisen ajattelun itseään toteuttavaa noidankehä, joka passivoi ja vaikeuttaa sosiaalista kanssakäymistä ja osallistumista ja usein myös aktiivista ansiotyön hakua. Vaikka ansiotyö ei kaikkien henkilökohtaisissa arvostuksissa olekaan hyvinvoinnin keskiö, se on tärkeä hyvinvoinnin osatekijä sekä ansiotulojen hankkimisen keinona ja taloudellisten valintojen mahdollistajana että lukuisin muinkin tavoin. Työelämässä mukana olevien hyvinvointi on monenlaisilla mittareilla mm. terveyden osalta todettu väestötasolla paremmaksi kuin työelämän ulkopuolelle joutuneiden. Yhteiskuntamme talouden kehitys ja työmarkkinoiden muutos on vaikuttanut erityisesti nuorten edellytyksiin ja mahdollisuuksiin toimia aktiivisena kansalaisena. Elinkeinoelämän rakennemuutokset, työmarkkinoiden korkeat osaamis- ja tehokkuusvaatimukset sekä kiristyvä kilpailu ovat lisänneet pätkätöiden ja epätyypillisten työsuhteiden osuutta ja vaikeuttaneet aivan erityisesti nuorten työmarkkinoille pääsyä ja työelämään kiinnittymistä. Kaikkein vaikein tilanne on niillä nuorilla, joilla työkokemuksen lisäksi puuttuu koulutus. Työkokemusta voi saada vasta ensimmäiseen työpaikkaan päästyään. Tutkimustu- 1 Valtioneuvoston kanslia (2013) Mitä tiedämme politiikkatoimien vaikuttavuudesta lasten ja nuorten syrjäytymisen sekä hyvinvointierojen vähentämisessä? Politiikkatoimien vaikuttavuuden tieto- ja arviointikatsaus, Valtioneuvoston kanslian raporttisarja 2/2013

Ohjelma-asiakirja 5 (13) losten mukaan koulutus vahvistaa merkittävästi mahdollisuuksia päästä työelämään. Sekä syrjäytymisen että sosiaalisen vahvistamisen prosesseissa elämänvaiheiden väliset siirtymät ja nivelvaiheet ovat tärkeitä solmukohtia ja niissä tukea pitäisi olla saatavilla kaikille, jotka sitä syystä tai toisesta tarvitsevat. Työkokemuksen puutteellisuuden vuoksi nuorten - koulutettujenkin - pääsy työelämään on haasteellista, mutta vielä paljon ongelmallisempaa se on niiden kohdalla, joiden työkyky vammaisuudesta, pitkäaikaissairaudesta tai muusta syystä johtuen on rajoittunut. Osatyökykyisten työllistymisen edistämiseksi tarvitaan sekä uudenlaisia ajattelutapoja ja toiminnallisia käytäntöjä että asenteiden muutosta.

Ohjelma-asiakirja 6 (13) 4 Paikka auki - nuoret työelämään -avustusohjelman rakenne ja toteutus Paikka auki -avustusohjelma toteutetaan vuosina 2014-2017. Ohjelmaa rahoittaa ja koordinoi Raha-automaattiyhdistys. Ohjelmaan voivat hakea mukaan kaikki RAY:lle avustuskelpoiset toimijat, eli hyvinvointia edistävät yleishyödylliset oikeuskelpoiset yhteisöt. RAY valitsee ohjelman hankkeet ja toiminnot osana normaalia avustusvalmistelua ja valvoo ohjelmaan valittujen hankkeiden avustusten käyttöä. Lisäksi RAY seuraa ohjelmalla aikaansaatuja tuloksia ja vaikutuksia sekä toteuttaa ohjelmateemaan liittyvää kansalaisviestintää. Avustusohjelmaan ei ole erillistä hakua, vaan avustuksia haetaan RAY:n normaaleina hakuaikoina ja samoilla hakulomakkeilla kuin muitakin RAY-avustuksia. Ohjelmarahoituksen tarkoituksena on tehostaa avustusten kohdentamista ohjelman mukaisten teemojen ja niitä edistävien konkreettisten tavoitteiden toteuttamiseen. Tarkoituksenmukaisuussyistä ohjelman rajat pidetään suhteellisen tiukkoina, mutta on tarpeen painottaa, että ohjelma on vain osa raha-automaattivaroilla avustetun järjestötoiminnan kokonaisuudesta. Yhteisenä kehittämisalustana ohjelma tarjoaa hankkeille ja toiminnoille vahvemman tuen sekä kehittämiseen, tulosten ja vaikutusten seurantaan että tiedon levittämiseen ja toimintamallien juurruttamiseen. RAY seuraa ja arvioi avustusohjelmien toteutusta ja aikaan saatuja tuloksia ja vaikutuksia systemaattisesti. 4.1 Paikka auki -ohjelman päämäärä ja kohderyhmä Paikka auki -ohjelman päämääränä on vahvistaa työelämän ulkopuolella olevien nuorten työelämävalmiuksia ja mahdollisuuksia päästä työelämään. Erityisesti nuorten palkkaamiseen myönnettävillä avustuksilla ohjelma tarjoaa myös järjestöille mahdollisuuden saada nuoria mukaan uudistamaan järjestökulttuuria. Paikka auki -ohjelman kohderyhmänä ovat alle 29-vuotiaat työelämän ulkopuolella olevat nuoret. Ohjelma linkittyy monin tavoin myös valtiovallan toteuttamaan nuorisotakuuseen ja muihinkin käynnissä oleviin hankkeisiin nuorison sosiaalisen vahvistamisen ja työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi. Tältä osin ohjelma mahdollistaa RAY:n avustamien järjestöjen osallistumisen nuorisotakuun valtakunnalliseen missioon sekä työpaikkoja luomalla että tukemalla nuoria työllistymispoluilla ja työllistymisen kannalta ongelmallisissa elämäntilanteiden nivelvaiheissa.

Ohjelma-asiakirja 7 (13) 4.2 Ohjelman tavoitteet Ohjelmalla on kaksi tavoitealuetta, joista ensimmäinen tukee nuorten työelämävalmiuksien vahvistamiseen liittyvien toimintamallien kehittämistä ja toinen nuorten palkkaamista järjestöihin työkokemusta hankkimaan. Molemmat tavoitealueet tukevat ohjelman päämäärää nuorten työmarkkinaosallisuuden vahvistamiseksi. Ensimmäisellä tavoitealueella tuetaan järjestöjen kokeilu- ja kehittämishankkeita nuorten elämänhallinnan ja työelämävalmiuksien vahvistamiseksi sekä uusien työllistymistä helpottavien toimintamallien löytämiseksi. Ohjelmaan valittavien projektien tavoitteet voivat konkretisoitua joko nuorison osallisuuden, elämänhallinnan ja työelämävalmiuksien vahvistamiseen, sosiaalisten tai toiminnallisten siltojen luomiseen etenemisessä kohden ansiotyötä ja itsenäistä toimeentuloa, työllistymisen edellytysten edistämiseen jne. Tavoitealueen hankkeita voivat olla joko uudenlaisten - aidosti innovatiivistenkin - toimintamallien kehittäminen tai muut tavoitetta palvelevat määräaikaiset hankkeet. Toinen tavoitealue mahdollistaa työelämän ulkopuolella olevien nuorten palkkaamisen terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia edistävien järjestöjen yleishyödyllisiin toimintoihin hankkimaan työkokemusta. Määräaikaisen työllistämisjakson puitteissa tavoitteena on paitsi tarjota nuorille ansiotyönmahdollisuus, myös vahvistaa heidän valmiuksiaan edetä omalla polullaan itsenäisiksi toimijoiksi sekä työmarkkinoilla että yhteiskunnassa laajemmin. Toisen tavoitealueen hankkeissa korostuu toisaalta nuorten palkkaaminen tähän tarkoitukseen sopiviin työtehtäviin ja toisaalta työllistävän järjestön toimenpiteet, joilla nuorta valmennetaan omaehtoiseen suoriutumiseen jatkossa. 4.3 Avustukset projektiavustuksina Paikka auki -avustusohjelma toteutetaan lähtökohtaisesti määräaikaisina projekteina, joiden toteuttamiseen RAY:n avustuslajeista käytetään projektiavustuksia (C-avustukset). Avustussäädösten mukaisesti uusia projektiavustuksia haetaan aina toukokuussa ja käynnistyneiden projektien jatkorahoitusta syyskuussa. Ohjelman myötä syntyvien toimintamallien jatkuvuudesta, vakiinnuttamisesta ja juurruttamisesta ja niiden tukemisesta muuntyyppisillä avustuksilla tehdään päätökset hankekohtaisesti myöhemmin, kun riittävästi tietoa ja kokemuksia on karttunut jatkosuunnitelmien tekemiseksi. Tavoitealueella 1 Nuorten työllistymistä edistäviin kokeilu-, kehittämis- ja muihin määräaikaisiin hankkeisiin myönnettävät avustukset voivat olla: uusia toimintamalleja luoviin kehittämishankkeisiin myönnettäviä Ci-avustuksia

Ohjelma-asiakirja 8 (13) muihin määräaikaisiin hankkeisiin, vaikuttamiskampanjoihin, toteuttamis- tai käynnistämishankkeisiin tms myönnettäviä Ck -avustuksia, silloin kun hankkeessa ei ole erityistä kehittämisulottuvuutta. Tavoitealueella 2 Nuorten palkkaamiseen järjestöjen hyvinvointia edistäviin tehtäviin myönnetään Ck -avustuksia. Ne mitoitetaan työllistettävien nuorten vuotuisten henkilöstökulujen mukaisesti. Avustukseen voidaan sisällyttää työtehtävien toteuttamisesta aiheutuvia vähäisiä toimintamenoja (enimmillään 10 % avustuksesta), mutta pääsääntöisesti avustus kohdennetaan työllistämisestä aiheutuviin palkka- ja muihin henkilöstökuluihin. Työllistävä järjestö vastaa lakisääteisistä työnantajavelvoitteista ja palkattavien nuorten ohjauksesta, eikä näihin toimintoihin myönnetä lisäavustusta. Työllistävän järjestön edellytetään nimeävän työllistettäville mentorin, joka toimii työyhteisössä nuorten opastajana ja tukena. Näiden hankkeiden seurattaviin tavoitteisiin sisältyvät varsinaisen työllistämisen ja nuoren työkokemuksen kartuttamisen lisäksi työllistävän järjestön toimenpiteet nuoren työmarkkinavalmiuksien vahvistamiseksi. Tehtävät, joihin nuoria työllistetään voivat olla mitä tahansa työtehtäviä järjestön yleishyödyllisen toiminnan kokonaisuudessa. Olennaista on, että työtehtävät ovat mielekkäitä ja kartuttavat nuoren työelämäkokemusta. Työsuhteen kesto on lähtökohtaisesti 1-2 vuotta. Työsuhteet ovat pääsääntöisesti kokopäiväisiä, mutta erityisistä syistä tai osatyökykyisiä henkilöitä palkattaessa ne voivat olla myös osa-aikaisia. Haettaessa avustusta nuoren palkkaamista varten tulee normaalin projektiselostelomakkeen (RAY3705) liitteeksi täyttää kustakin työtehtävästä myös selostelomake RAY3791, jossa avataan työtehtävien sisällöt ja se millä tavalla ne liittyvät järjestön toiminnan kokonaisuuteen. 4.4 Rohkeasti innovatiivisia ideoita Paikka auki -ohjelma tarjoaa mahdollisuuden kehittää uudenlaisia toimintamalleja nuorten työelämävalmiuksien vahvistamiseen. Innovaatiohakuisten kehittämishankkeiden osalta pilotoimme avustusohjelman yhteydessä uutta menettelyä, jonka tavoitteena on vahvistaa mahdollisuuksia tavallista ennakkoluulottomampien ja rohkeampienkin innovaatioiden esiin nousemiselle. Kehittämisprojektien avustusvalmistelun ohessa seulotaan hakemuksista esiin kaikkein innovatiivisimmat hankkeet arvioimalla erityisesti niiden kehittämisideaa sekä idean uutuusarvoa ja hyvinvointipoliittista merkitystä toimintamallista lopulta hyötyvän kohderyhmän kannalta. Kehittämisidean "innovaatiolupauksella" on ensimmäisen avustuspäätöksen kannalta selvästi suurempi painoarvo kuin projektin toteutussuunnitelman muilla osilla ja projektin varsinaisen kehittämisprosessin jälkeisillä vai-

Ohjelma-asiakirja 9 (13) heilla. Tästä syystä erityistä huomiota kannattaa kohdistaa kehittämisidean selkeään ja tiiviiseen muotoiluun ja perusteluun. RAY seuraa ja tukee innovaatiohankkeiden toteutusta normaalia aktiivisemmin ja kehittämistyön etenemisen myötä tehdään suunnitelmaa ja valmistellaan päätöksiä jatkorahoituksesta ja sen vaiheistamisesta ja kohdentamisesta. 4.5 Kehittämistyön tuki, ohjelman sisäinen verkostoituminen ja viestintä RAY tukee ohjelmiin valittujen hankkeiden ja toimintojen kehittämistyötä järjestämällä koulutuksia ja verkostotapaamisia, joilla edistetään hankkeiden välistä tiedon kulkua, yhteistyötä, verkostoitumista ja näkyvyyttä. Koulutusten ja verkostotapaamisen sisällöt ja aikataulut täsmentyvät, kun ohjelmaan on valittu ensimmäiset hankkeet. Avustusohjelman viestintä kytkeytyy osaksi RAY:n avustustoiminnan viestintää ja kampanjaluontoisesti myös osaksi koko RAY:n viestintää. Viestintä varmistaa ohjelman näkyvyyden ja nostaa myös esiin järjestöjen osuuden nuorisotakuuseen liittyvässä laajassa toimenpiteiden kokonaisuudessa. Paikka auki -ohjelman avulla kansalaisille kerrotaan RAY:n tuottojen käytöstä ja tuodaan esiin RAY:n yhteiskunnallinen rooli. Viestintä tukee myös avustusohjelmaan valittujen hankkeiden verkostoitumista. Ohjelman yhteyshenkilöt RAY:lla: Ohjelmatyö: kehittämiskoordinaattori Sini Toikka Ohjelmaan hakeutuvien uusien projektien avustusvalmistelu: valmistelutiimit normaalien avustuksenhakukäytäntöjen mukaisesti sekä avustusvalmistelijat Kirsi Jylhä ja Ari Mattila Seuranta: seurannan erityisasiantuntija Tuomas Koskela ja seurantatiimi Viestintä: kehityspäällikkö Marja Konttinen, viestintäpäällikkö Liisa Kairesalo ja viestintäassistentti Johanna Kotonen 4.6 Ohjelman seuranta ja arviointi Paikka Auki -ohjelman seurannasta ja arvioinnista vastaa RAY:n avustusosaston seurantatiimi. Avustusten käytön tuloksellisuuden, tarkoituksenmukaisuuden ja vaikutusten seu-

Ohjelma-asiakirja 10 (13) ranta on yksi RAY:n lakisääteisistä tehtävistä. Ohjelmaan valittavat avustuskohteet ovat seurannan piirissä koko ohjelmakauden ajan. Ohjelman arviointiin kytkeytyy voimakas kehittämisulottuvuus. Arvioinnin tavoitteena on tuottaa johtopäätöksiä ja konkreettisia ehdotuksia ohjelman sekä siihen kuuluvien yksittäisten projektien kehittämisen tueksi. RAY tarjoaa myös tukea ohjelmaan valittaville projekteille seuranta- ja arviointikäytäntöjen suunnittelussa ja toimintojen kehittämisessä. Avustusosaston seurantatiimi arvioi ohjelmaa koko ohjelmakauden ajan kolmella tasolla: ohjelma, projekti ja yksilö. Arvioinnin toisena keskeisenä tavoitteena on tuottaa tietoa ohjelman tuloksista ja vaikutuksista. Seurantatiimi raportoi havainnoistaan säännöllisesti avustusosaston sisällä ohjelmakoordinaattorille, ohjelmatyöryhmälle sekä erilliselle ohjelman johtoryhmälle Ohjelmatason arviointi pitää sisällään toteutusprosessin arvioinnin sekä tulosten ja vaikutusten arvioinnin. Toteutusprosessin arvioinnissa kiinnitetään huomiota avustusten hakuprosessiin, järjestöille tarjottavaan tukeen hakuprosessin aikana, ohjelman organisointiin, koordinointiin ja johtamiseen, resursointiin, kumppanuuksiin, viestintään sekä ohjelman koordinaatio- ja tukitoimintoihin, jotka ovat suunnattu avustusta saaville järjestöille sekä järjestöihin palkattaville nuorille. Keskeisiä arviointikysymyksiä ovat: Mahdollistaako ohjelmatyö innovaatiohakuisen toiminnan rahoittamisen RAY:n aikaisempia rahoituskäytäntöjä tehokkaammin? Tukevatko ohjelmatason toimenpiteet tavoitteiden saavuttamista parhaalla mahdollisella tavalla? Mitä kehittämistarpeita ohjelman toteutukseen liittyy? Ohjelmatason tulosten ja vaikutusten arviointi kohdentuu niihin asioihin ja kehitykseen, joita ohjelmalla saadaan aikaiseksi. Arvioinnin keskiössä ovat tulokset ja vaikutukset suhteessa asetettuihin tavoitteisiin sekä loppukäyttäjien kokema hyöty. Keskeisiä arviointikysymyksiä ovat: Millaisia uusia ja innovatiivisia toimintamalleja ohjelmassa on kyetty luomaan nuorten työllistymisen edellytysten edistämiseksi? Mitkä ovat uusien toimintamallien juurtumisen edellytykset, esteet ja mahdollisuudet? Kuinka monta nuorta ohjelman aikana on työllistetty? Kuinka monta työllistettyä nuorta on sijoittunut ohjelman aikana työelämään järjestöjen ulkopuolelle tai koulutukseen? Projektitasolla arvioidaan myös sekä toteutusprosessia että tuloksia ja vaikutuksia. Tarkastelun keskiössä ovat projektien 1. toimeenpanon onnistuminen, 2. tavoitteiden asettelu, 3. kohderyhmien valinta ja tavoittaminen, 4. organisointi, koordinointi ja johta-

Ohjelma-asiakirja 11 (13) minen, 5. toimenpiteet, toteutus, resursointi, 6. kumppanuudet ja yhteistyö, 7. viestintä, 8. tulosten juurruttamiseen varautuminen sekä 9. aikaansaadut tulokset ja vaikutukset. Tulosten ja vaikutusten osalta huomiota kiinnitetään erityisesti kehitettyjen uusien toimintamallien hyödyllisyyteen sekä niiden juurruttamisen edellytyksiin, esteisiin ja mahdollisuuksiin. Yksilötason arvioinnin keskiössä ovat nuorten kokemukset toimintojen: vastaavuudesta henkilökohtaisiin tarpeisiin ja omaan elämäntilanteeseen sekä vaikutuksista mm. arjen- ja elämänhallintaan, koettuun elämänlaatuun, henkiseen hyvinvointiin, toimintakykyyn, vuorovaikutustaitoihin sekä yleisesti työelämäosaamiseen ja -valmiuksiin Ohjelmaan valittavat järjestöt toimittavat vuosittain RAY:lle seurantatietoja erillisen ohjeistuksen mukaisesti. Lisäksi RAY kerää arviointiaineistoa mm. kyselyin ja haastatteluin, jotka kohdennetaan järjestöihin työllistettäville nuorille ja heidän mentoreilleen, kehittämisprojektien henkilöstölle ja kumppaneille, ohjelman keskeisille yhteistyötahoille sekä ohjelmatyössä keskeisesti mukana oleville toimijoille. Esimerkiksi ohjelman myötä työllistettäville nuorille tehdään lähtötilannekysely ja seurantakyselyt vuosittain RAY:n toimesta. Ohjelman yksityiskohtainen arviointisuunnitelma valmistuu vuoden 2013 aikana ja sitä täsmennetään vuosittain ohjelman edetessä.

Ohjelma-asiakirja 12 (13) 5 Kirjallisuutta, tutkimuksia ja selvityksiä 2000 -luvulla Aaltonen, Mikko & Kivivuori, Janne: Yksilökohtaiset ominaisuudet, syrjäytyminen ja rikollisuus. Teoksessa Kivivuori, Janne (toim.): Nuorten syrjäytyminen ja rikollisuus. Suomessa tehdyn tutkimuksen ja sen katvealueiden kartoitusta. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, Tutkimustiedonantoja 94, Helsinki 2009, 19 23. Aho, Simo & Pitkänen, Sari & Vanttaja, Markku: Nuorten työmarkkinatukioikeus ja koulutukseen hakeutuminen. Työmarkkinatuen saamisen edellytyksenä olevan kouluttautumisvelvoitteen arviointitutkimus. Työ- ja elinkeinoministeriö, Työ ja yrittäjyys 3/2012, Helsinki 2012. S. Alatupa (toim.), Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma: Löytyykö huonoosaisuuden syy koulusta vai oppilaasta. Helsinki: Sitra, 75,. Häggman, Erik: Raportti työpajatoiminnasta ja etsivästä nuorisotyöstä. Varsinais- Suomen ELY-keskus 2011. Kaikkonen, Risto ym.: Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot: THL Raportti 16/2012, Helsinki 2012 Kaukonen, R. (2007). Tilastoista syrjäytyneitä nuoria on noin 14 000. Tieto & trendit, 7, http://www.stat.fi/artikkelit/2007/art_2007-11-07_002.html Kestilä, Laura & Heino, Tarja & Solantaus, Tytti: Nuorten syrjäytyminen epäsuotuisia polkuja aikuisuuteen. Haaste 1/2011. Kivelä, Suvi & Ahola, Sakari: Elämää nivelvaiheissa. Nuorten syrjäytyminen ja sen ehkäisy. VaSkooliprojektin loppuraportti. Turun yliopisto, Koulutussosiologian tutkimuskeskus RUSE, Turku 2007. Lämsä, A-L (2009) Tuhat tarinaa lasten ja nuorten syrjäytymisestä. Lasten ja nuorten syrjä ytyminen sosiaalihuollon asiakirjojen valossa. Acta Universitatis Ouluensis E102. Myllyniemi Sami (toim.) Monipolvinen hyvinvointi, Nuorisobarometri 2012 Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 53, 2012 Myrskylä, Pekka: Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella. Työ- ja elinkeinoministeriö, Työ ja yrittäjyys 12/2011, Helsinki 2011. Myrskylä, Pekka: Hukassa Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? EVA, Analyysi No 19, Helsinki 2012. Määttä Mirja (2007) Yhteinen verkosto? Tutkimus nuorten syrjäytymistä ehkäisevistä poikkihallinnollisista ryhmistä, AKATEEMINEN VÄITÖSKIRJA, Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen tutkimuksia nro 252, Helsingin yliopisto, 2007 Nuorista Suomessa 2012, Tutkimuskooste. Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Julkaisija: Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

Ohjelma-asiakirja 13 (13) Nurmi, Jari-Erik: Miksi nuori syrjäytyy? NMI-bulletin 21 (2011):2, 28 35. Opetusministeriö (2005). Perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheen kehittämistyöryhmän muistio. Helsinki: Opetusministeriö, työryhmämuistioita ja selvityksiä, 33. Paananen, Reija & Ristikari, Tiina & Merikukka, Marko & Rämö, Antti & Gissler, Mika: Lasten ja nuorten hyvinvointi. Kansallinen syntymäkohortti 1987 tutkimusaineiston valossa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 52/2012, Helsinki 2012. Pitkänen, Sari & Aho, Simo & Koponen, Hannu & Kylmäkoski, Merja & Nieminen, Jarmo & Virjo, Ilkka: Ryhtiä ja ruutia nuorten työvoimapalveluihin. Nuorten yhteiskuntatakuun toteutumista ja tuloksia selvittävä tutkimus. Työministeriö, Työpoliittinen tutkimus 333, Helsinki 2007. Salmi, Minna & Mäkelä, Jukka & Perälä, Marja-Leena & Kestilä, Laura: Lapsi kasvaa kunnassa miten kunta voi tukea lasten hyvinvointia ja vähentää syrjäytymisen riskejä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Päätösten tueksi 1, Helsinki 2012. Salmi, Minna, Sauli, Hannele & Lammi-Taskula, Johanna: Lasten ja lapsiperheiden asema nyky- Suomessa. Teoksessa Söderholm, Annlis & Kivitie-Kallio, Satu (toim.): Lapsen kaltoinkohtelu. Duodecim, Helsinki, ilmestyy 2012 Salmi Minna, Sauli Hannele & Lammi-Taskula Johanna: Lapsiperheiden toimeentulo. Teoksessa Lammi-Taskula, Johanna ym. (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2009. THL, Helsinki 2009, 78 92 Työ- ja elinkeinoministeriö: Nuorten yhteiskuntatakuu 2013. Työ- ja elinkeinoministeriö, Raportteja 8/2012, Helsinki 2012. Valtioneuvoston Kanslia: Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma. Valtioneuvoston Kanslia, Helsinki 2011. Valtioneuvoston kanslia (2013) Mitä tiedämme politiikkatoimien vaikuttavuudesta lasten ja nuorten syrjäytymisen sekä hyvinvointierojen vähentämisessä? Politiikkatoimien vaikuttavuuden tietoja arviointikatsaus, Valtioneuvoston kanslian raporttisarja 2/2013 Valtiontalouden tarkastusvirasto: Nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Valtiontalouden tarkastusvirasto, Toiminnantarkastuskertomus 146, Helsinki 2007. Valtiontalouden tarkastusvirasto: Tuloksellisuustarkastuskertomus. Lastensuojelu. Valtiontalouden tarkastusvirasto, Tarkastuskertomukset 6/2012, Helsinki 2012. Valtiovarainministeriö: Nuoret työmarkkinoilla. Miten nuorten työllistymistä tulisi edistää? Valtionvarainministeriö, Julkaisuja 14/2010, Helsinki 2010.