08.01.2012 Esko Valtanen Jumalan läsnäolo parantaa meidät Me olemme sodassa Saattaa olla, että monet teistä olette nyt sanotaan viime syksyn aikana ja tässä vuodenvaihteen aikana, käyneet aikamoisia myllerryksiä ja ihmetelleet, että mistä ihmeestä nämä tulevat kun ennen on ollut niin rauhallista ja mukavaa, on mennyt oikein leppoisasti luritellen vaan tämä uskonelämä. Mutta sitten kun me olemme alkaneet laulaa sopivia lauluja, puheet ovat terävöityneet, näky on selkiytynyt, niin että myöskintuolla ilmavalloissa tiedetään mitä me oikein ajatellaan, mitä me oikein haetaan. Mutta kun me elämme tässä taistelun keskellä, niin silloin täytyy tulla tänne maan tasalle välillä ja puhua siitä, että todella meillä on taistelu. Meillä on todella taistelu ja mitä lähemmäksi tullaan Jumalan läsnäoloa, niin kuin me tässä ollaan laulettu, niin sitä enempi näyttää meidän elämässä tulevan asioita jotka myllertää meitä. Me joudumme ottamaan uudenlaista suuntaa, arvioimaan omaa elämäämme, arvioimaan motivaatiota, arvioimaan koko elämäämme, ajatteluamme ja kaikkea. Ja tämä on aikamoinen juttu. Ja saattaa olla, että jos Jumalan Henki vaikuttaa muuten Jumalan Henki on sellainen ettei Hän koskaan syytä. Vihollinen syyttää, se on syyttäjä henki. Saatanan nimikin on jo ja siihen yhdistetään monia tällaisia asioita, mutta yksi voimakkaimpia asioita on itse asiassa sellainen, jonka me kaikki koemme, on tällainen syyttävä henki. Jumala ei syytä meitä, vaan jos Hän haluaa jotakin asioita korjata, niin Hän puhuu meille. Hän puhuu lempeästi ja puhuu sillä tavalla niin, että olisi hyvä että tämä asia tulisi kuntoon. Se ei ole sellainen ahdistava, kauhea paine ja sillain, vaan Jumalan puhetapa on toisenlainen, koska Hänhän ei syytä omia lapsiaan. Nyt ei ole kyse pelastuksesta, vaan kysymys on siitä että Jumala haluaa joidenkin asioiden korjaantuvan, ja silloin se saattaa tietää sitä että me joudumme ottamaan tiettyjä askeleita taaksepäin. Katsomaan mitä me olemme tehneet ja ehkä saattaa olla, että joudumme vähän ottamaan kontaktia joihinkin ihmisiin ja sopimaan ja pyytämään anteeksi joitakin asioita. Tämä olisi kuulkaa, hirveän helppo homma, jos meillä olisi vaan se häntää heiluttava Mosse tuossa noin ja sille puhuisimme. Tiedättekö, monet ihmiset, kun heillä on erittäin vaikeata elämä, he hankkivat koiran ystäväkseen, joka tulee siihen. Se on äärettömän uskollinen, se ei koskaan pistä vastaan eikä muuta. Se on aina yhtä iloinen, se vastaa aina meidän odotuksiimme, hymyymme ja muuta. Monet terapoi itseänsä tällä tavalla ja sen takia koirien pitäminen on monelle ihan tällainen terapeuttinen juttu, koska heillä saattaa olla ihmissuhteissa tosi vaikeaa, niin on joku joka heidän kanssaan on ihan ystävä aidosti, pyyteettömästi. Sielunmaailman avautuminen Mutta sehän tässä se ongelma on juuri, että kun me olemme ihmisten maailmassa niin tässä tulee sitten niitä ongelmia. Eläinten kanssa menee hyvin, mutta ihmisten kanssa voi olla joskus vähän vaikeaa, ja tämä on se meidän taistelukenttä. Tämä on se jossa me nyt joudumme taistelemaan ja
minun tämän päivän sanomakin liittyy tähän alueeseen. Minä uskon, että se mitä Jumala on nyt meillekin tehnyt, niin minä uskon että se on hyväksi tämän kirkkauden näkökulman kannalta. Me ajattelemme nyt vähän toiselta kannalta näitä asioita. Ei tällaisen psykologisen analyysin kautta, jossa me alamme analysoimaan tiettyjä periaatteita ja yritämme niitä soveltaa, koska niistä puuttuu yksi sellainen tärkeä asia. Ne voivat, tällaiset terapeutit ja muut, ne auttavat ihmisiä, ja tämä maailmahan ei oikeastaan muuta voi käyttääkään kuin tällaista tiettyä terapointia. Mutta niissä on yksi sellainen alue, niissä saattaa anteeksiantokin olla, sellainen vähän mekaanisen tyyppinen: Mene ja pyydä anteeksi, ja he pyytävät jotkut vähän aidommin jotkut mekaanisesti, ja se toimii tietyllä tavalla. Mutta siitä puuttuu yksi asia kokonaan ja se on sovitus. Sen syvä ymmärtäminen, että hei, kuitenkin me olemme syntisiä ihmisiä ja kuitenkin kaiken ylle täytyy laskeutua sovitus, että me saamme sen anteeksi ilman kauheeta vääntöä, kääntöä ja muuta, että me voimme lähestyä Jumalaa. Mutta nämä alueet olen jotenkin huomannut, ehkä myöskin omalla kohdallani, että tällä alueella täytyy tapahtua sellaista etenemistä ihan omassa elämässäkin, jotta Jumalan kirkkaus pääsee läpi. Siis koska meillä on henki, joka on altis ottamaan Jumalan läsnäolon vastaan, mutta sitten kun se joutuu tulemaan tämän kuoren läpi, sielumaailman läpi ja tulee sitten ruumiin kautta ulos, niin ei ruumiinkielikään me olemme kuin puupökkelöitä, jos ei sielumaailmassa ole tapahtunut sellaista avautumista, jos se on siinä kuorena välissä. Ja tiedättekö, sielunvihollinen ei pysty meidän henkeämme sillä tavalla koskettamaan. Se on sellainen alue johon se ei pysty operoimaan, vaan se mihin se pääsee koskettamaan on sielun alue ja se voi tukkia koko Jumalan Hengen liikehdinnän meissä, jos ei se pääse avautumaan ja sielunvihollinen hallitsee sitä kautta. Tämä on sellainen alue joka tulee kirkkauden läsnäolossa, Jumalan läsnäolo tulee auttamaan paljon siinä asiassa. Me voimme tehdä tietyn osuuden, mutta Jumalan läsnäolo tulee auttamaan. Ja tiedättekö, kun minäkin olen tässä joistakin asioista ruvennut ymmärtämään ja jotenkin päässyt ymmärtämään niin tiedättekö, minä olen kokenut sillä tavalla, että joku minussa on ikään kuin sellainen lintu päässyt häkistä. Aukko sielussa Kun sielumaailmaan tulee sellainen aukko, kuoreen tulee aukko ja sieltä niin kuin pääsee ulos jotakin tunnemaailmaan ja muuhun, koska Jumala loi meille tällaisen. Jos se on panssaroitunut ja vaikka me kuinka yritämme etsiä Jumalan kirkkautta ja kokea sitä läsnäoloa, niin se niin kuin estää sen, tulee sellainen häkkimäinen tunne. Mutta sitten kun se panssarikuori alkaa väistyä, jotenkin minä välähdyksenomaisesti tässä joku aika sitten koin tällaisen vau, että jotakin vapautui jonkun tilanteen kautta, että ikään kuin pääsin vapaaksi jostakin häkistä. Kun Jeesus silloin omassa kaupungissaan antoi tämän ohjelmajulistuksen, josta usein olemme lukeneet Luukkaan evankeliumista. Se on pikkuisen erilailla laitettu sinne, se on suora lainaus, pitäisi olla Jesajan kirjasta, mutta se on siellä Jesajassa vähän eri tavalla. Minusta siellä on sanottu paremmin ihan se ydinasia mihinkä minä nyt tähtään. Se on Jesaja 61:1-4, mutta erityisesti se ensimmäinen jae siitä. Ja sitä siteeraa sitten Luukkaan evankeliumi hyvin läheltä, mutta antaa pikkaisen erilaiset sanat siihen koko sisältöön.tämä on proferaalinen sana tullut Jesajan kautta tarkoittaen Jeesusta ja Hänen palvelutyötään. Jesaja 61: 1 Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä Hän on voidellut minut julistamaan
ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä... Tätä sanaa ei muuten ole Luukkaassa, se on vaan täällä....julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta... Tämä sana, mikä tässä on profeetan kautta sanottu, niin minä ymmärrän näin että tässä ei puhuta suoranaisesti millään tavalla pelastuskysymyksestä. Ei sitä näillä sanoilla, kun me tulemme uskoon ja siirrymme kuolemasta elämään pimeydestä valkeuteen, niin ei tällaisia sanoja käytetä siitä asiasta. Se on erilainen terminologia kun me uudestisynnymme, saamme Jeesuksen ottaa vastaan ja pelastumme. Mutta tämä asia, että Jeesuksen tehtävänä oli tämän tyyppinen asia, niin tämä ihan kuin hätkähdytti minua, ja sanoin, että vau, me etsimme Jumalan kirkkautta ja läsnäoloa. Jeesus oli varmaan itse vapaa tällä alueella, että Hänessä oli se tietty vapaus ja täydellinen vapaus, uskon näin. Että Hänellä ei ollut mitään sielunmaailman siteitä ja kahleita, esteitä olla suorassa yhteydessä Jumalaan, kokea Jumalan läsnäoloa. Näin sen täytyi olla. Saatanalla ei ollut mitään oikeutta Jeesuksen sielumaailmaan, hän ei päässyt siihen tekemään kuorta, joka tuli meille syntiinlankeemuksessa. Se on sen seurausta että saatana pääsi operoimaan meidän sielumaailmaan. Ennen sitä sillä ei ollut mitään otetta Aadamiin ja Eevaan. Se kulki ja kiersi siellä vaan paratiisissa, ja yritti saada jonkin alueen hallintaansa. Se ei pystynyt ruumiiseen käymään käsiksi, koska he olisivat eläneet ikuisesti jos he eivät olisi langenneet. Se ei päässyt sielumaailmaan käsiksi ei millään tavalla, se oli pyhitetty Jumalalle ja henki, heillä oli suora yhteys Jumalaan. Näin oli Jeesuksellakin ja Hän oli siinä mielessä samalla tavalla vapaa, mutta Hän halusi, että me Jumalan omat, että Hän tuli vapauttamaan tämän alueen ihan kerta kaikkiaan myöskin meille, mahdollisuuden päästä tällä alueella mahdollisimman vapaaksi. Parantuminen Jumalan läsnäolon alla Ja nyt ei ole kysymys tällaisesta sisäisestä parantumisesta ja siinä olevista operaatioista ja muista, se on ihan oma juttunsa. Vaan kysymys on siitä mitä Jumalan läsnäolo voi tehdä meidän elämässämme. Ja tämä sana mikä tässä oli, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä. Eihän uudesti syntymisestä käytetä tällaista sanaa sitoa särjettyjä sydämiä. Ei, vaan sehän tarkoittaa sitä, että Hän tuli auttamaan ja korjaamaan ihmisten sielun maailmassa olevia ongelmia, kipuja ja kaikkea sitä jotta Jumalan Henki pääsisi vapaammin virtaamaan meidän kauttamme sitten eteenpäin. Tämä oli se Jeesuksen tarkoitus. Tämä oli sanoma joka Jeesuksella oli omalle synnyinkaupungilleen ja ihan tähän päivään asti meillekin. Ja tämä on sellainen asia josta me ollaan puhuttu, mutta vähän eri tavalla lähestytty, mutta koimme niin että kun me julistamme vapautta, ei pelkästään Hengen ja Jumalan läsnäolon sellaista kokemista täällä, vaan että meidän sielumaailma ei estä hengen tulemasta läpi niin, että se kokee täysin Jumalan läsnäolon. Tiedättekö, kun meidän sielussa murtuu sellaiset tietyt jutut siellä, niin minä uskon että me koetaan kaikki tunnemaailmassa väkevästi Jumalan asioita. Ja tämä tiedättekö, tämä on suomalaisten yksi ongelma, meidän kaikkien ongelma. Tiedättekö, jokainen meistä on käynyt aika rankkoja juttuja. Meillä on erilaisia taustoja elämässämme. Me olemme käyneet tosi rankkoja juttuja läpi, kaikki
olemme jollakin tavalla haavoitettuja jostakin asiasta. Kukaan ei varmaan ole täysin vapaa siitä ja se estää meitä monia minusta lähtien kokemasta täysin Jumalan läsnäoloa, sellaista häkistä päässeen linnun tavalla kokea Jumalan läsnäoloa, päästä ihan sellaiseen vapauteen. Ja Jumala haluaa, koska näin sanotaan, sitomaan särjettyjä sydämiä, eli päästämään vapaaksi sielun siteistä ja kahleista, niistä mitkä ovat haavoittaneet, Hän tuli sitomaan niitä. Ei uudestisyntyminen ja syntikysymys, ei niitä sidota mitenkään eikä muuten. Ei se voi siihen liittyä, vaan sielun maailman alueeseen. Ja samoin myös julistamaan vangituille vapautusta, eli me olemme tietyssä määrin vankeja, oman menneisyytemme ja kaiken vankeja. Mutta tässä miten me lähestymme nyt asiaa uudella tavalla on se, että me olemme nähneet yhden asian. Se että me pyrimme pääsemään ihan niille kaikille alkujuurille, menemme sinne ja vatkaamme niitä, teemme niitä. Alkuun muutama vuosi me olimme tällä linjalla ja yritettiin. Täällä paljon ihmisiä kävi ja me yritimme parantaa ja auttaa koko kaupungin ihmisiä. Tämähän oli sielunhoitokeskus vuosia, ihan näännyksiin asti. Eri seurakunnista tuli ihmisiä ja me yritimme heitä auttaa. Sitten nähtiin ettei tämä ole kuitenkaan se ratkaisu, tällä tavalla se ei tuo lopullista tulosta ellei ihmiset sitten lähde menemään eteenpäin siitä. Jotakin helpotusta varmasti he saivat ja ymmärrystä, mutta sellaista lopullista ratkaisua se ei näyttänyt tuovan. Mutta meidän päämäärä on, että samalla kuin Jumalan kirkkaus lisääntyy niin meidän vapautemmekin lisääntyy. Ne kulkee niin kuin käsikädessä, että me saamme todella tuntea Jumalan läsnäolon todella, että voimme sanoa: Huh, huh! Voi mahtava, mikä minussa oikein pääsi vapaaksi! Ja se ei ole kiinni siitä miten kauheita me ollaan koettu, vaan että kuori lähtee siitä ja Jumalan Henki pääsee parantamaan meitä, oikein todella koskettamaan meitä hyvin syvältä. Hyvä Isä parantaa Ja se ei voi olla kipeetä, jos Jeesus sanoo tässä tulee sitomaan särjettyjä sydämiä. Se ei voi olla sellainen kipeä operaatio. Minä en sillä tavalla ajattele sitä asiaa. Koska me olemme Jumalan lapsia, niin Hän haluaa meidät parantaa tavalla, joka on Hänen luonteelleen sopivaa. Kun me lähestymme Jumalan kirkkautta, niin kuin äsken tuossa sanoin, niin saatana vihaa sitä ja sen tähden se hyökkää meitä kohtaan niin voimakkaasti. Mitä lähemmäksi tullaan sitä enemmän te joudutte kokemaan hyökkäyksiä eri tahoilta, koska se vihaa sitä, että joku ihminen tai joku seurakunta yrittää mennä lähelle Jumalaa, päästä Jumalan läsnäoloon. Niin jo se mitä vihaan niin sitähän se vihaa, koska sen päämäärä on estää yhteys Jumalaan. Sitten kun joku porukka alkaa etsiä Jumalaa ja Hänen läsnäoloonsa, niin sehän ei tykkää yhtään siitä. Se haluaisi pitää meidät hyvin etäisinä Jumalan suhteen ja sitä se yrittää omilla keinollaan estää. Ja sen takia minä olen nähnyt ihan selvästi, koska sieltä kuulee sellaisia sanoja, jotka kohdistuu tähän meidän sanomaan ja siihen Raamatussakin löytyy monia asioita, että se on selvästi vihollisen päämääränä. Se ei yhtään tykkää siitä että me yritetään etsiä Jumalaa, vaan se yrittää kaikella tavalla erikoisesti masentaa ja tehdä todella meistä puolirampoja tässä koko etsinnässä, että mitä te siinä oikein luulette olevanne! Ja mikä sen taktiikka oikein on? Sielunvihollinenhan ei sillä tavalla se on Jumalan säätämys, että se ei pysty käymään meihin käsiksi. Sillä tavalla fyysisesti tulemaan käsiksi, mutta se käyttää ihmisiä, se on sen tapa toisia ihmisiä, jotka ovat avanneet portit vihollisen käyttöön, niin se
käyttää niitä ja sitä kautta se hyökkää meidän kimppuumme ja sen yksi päätapa toimia on syyttäminen. Se siis syyttää meitä, ja se syyttää meitä ihmisten kautta, se on ehkä yksi päätapa toimia. Niiden kautta jotka ovat avanneet ovat uskovaisia, mutta ovat avanneet portit jollakin tavalla. Heillä on portit auki tällaiselle vihollisen toiminnalle, se käyttää niitä. Ja toinen asia on se, että meidän sisäisestä maailmastamme, sieltä tulee tällaisia syyttäviä tuomioita itseä kohtaan. Ne tulevat niin kuin sisältä päin joita ei kukaan sillä tavalla provosoi. Ja sitten toinen on se, että ne tulee ulkoa päin ja meitä syytetään kaiken näköisistä asioista. Ja Jumala juuri tähän tilanteeseen haluaa tuoda meille oikein todella sellaisen merkittävän ratkaisun. Erikoisesti tämä syyttävä ääni, se on kaikkein vaikein ehkä juuri silloin kun lähipiiri, lähisukulaiset, ne jotka tuntevat meidät, tietävät meidän heikkoudet ja muut. Ja kun me lähdemme etsimään Jumalan kirkkautta, niin sieltä alkaa tulla kaikennäköisiä syytöksiä meitä kohtaan. Mitä sä luulet olevasi ja mitä sinä tuollaisia puhut? Oletko sinä jotenkin erikoinen, jotenkin hyvä, parempi kuin me ja nostat itsesi vähän niin kuin toisten yläpuolelle! Ne tuntee sinun virheesi, ja koska saatana, joka on kaiken syytöksen takana siis Jumalan Henki ei meitä syytä, niin se kun ei tunne sovitusta. Se ei ole saanut aikanaan päästä sovintoon Jumalan kanssa. Hän meni ohi sen rajan jolloin ei enää ollut mahdollista palata. Niin se ei tunne sovitusta ja sen takia kaikki tällaiset syytökset, jotka tulee, niissä ei ole minkäänlaista sellaista sovituksen häivääkään, vaan ne ovat todella voimakkaita syytöksiä meidän menneisyydestä, meidän sielun alueen kipeyksien alueella ja ne voivat joskus tehdä vähän kipeää, se on ihan totta. Jeesuskin oli järjiltään ihmisten silmissä Jeesuksen kohdalla oli sellainen tilanne, nyt tietysti kun puhutaan täydellisestä ihmisestä, Hänellä ei ollut näitä sielun maailman lukkoja, Hänellä oli suora yhteys Jumalaan, niin on kyllä merkillinen asia, että Raamattu kuvaa Hänenkin perhe-elämäänsä tietyltä kannalta juuri tähän asiaan liittyen, että mitä se oli. Siitä ei paljon puhuta, mutta muutama lause siellä on, niin se paljastaa meille jotakin. Tämä on sen takia, koska Jeesuskin joutui tämän alueen hyökkäyksen kohteeksi, niin kyllä mekin joudumme tällä alueella todella kokemaan samalla tavalla vihollisen hyökkäyksiä. Markuksen evankeliumi 3:21. Jeesus oli juuri ennen tätä jaetta, minkä minä kohta luen, Hän oli jo aloittanut toimintansa ja Hän oli juuri valinnut kaksitoista opetuslastaan ja oli ihan toiminnan alussa. Vihollinen yleensä hyökkää kun lähdetään lähestymään Jumalaa ja kun siitä tulee oikein ilmi se mitä on tarkoitus ja mihin suuntaan edetään, niin siinä vaiheessahan se rupeaa hyökkäämään. Niin kuin nytkin vihollinen on viimeistään tietoinen, että mitä ne oikein tähtää. Tässäkin nämä laulut mitä me laulettiin ja tuossa kun profetoitiin tällä tavalla ja me profetoimme tälle vuodelle, että me kosketamme kansakuntia. No, kyllähän se on aikalailla voimakas sana, että hei, mitä te luulette olevanne, että mikä te olette koskettamaan kansakuntia. Me rukoilimme ja profetoimme tällaista ja sitten tuo laulu mikä meillä tuossa oli: Tulvaveden lailla saapuvan ja murtaa kaikki vihollisen valheet. Kun Jumalan läsnäolo tulee se tulee tulvaveden lailla ja se murtaa kaikki vihollisen valheet. Tämä on juuri se Jumalan kirkkauden toimintatapa, se murtaa vihollisen valheet. Ja sateen lailla saapuvan ja hiljentää kaikki syyttäjän äänet, tuollainhan me lauloimme, syyttäjän äänet, vihollisen äänet, ja tämä on se Jumalan läsnäolon ja kirkkauden tarkoitus. Se auttaa meitä vaikka me joudumme tekemään tiettyjä valintoja omassa elämässämme, mutta se auttaa meitä ja tulee auttamaan voimakkaasti meitä koska siinä me saamme kosketuksen
sovitukseen. Me ymmärrämme ettei kysymys ole meidän pelastumisestamme, vaan meidän sielun maailman kipeyksien parantumisesta, koska me emme kaikkea ymmärrä sillä alueella. Mutta me tiedämme, että kun Jumalan läsnäolo tulee, niin me saamme siinä myöskin kokea tämän alueen korjaantumisen. Sen täytyy olla, koska Jumalan Henki on parantava Henki ja Jeesuksen sanoma oli sitomaan särjettyjä sydämiä. Siis se johtaa ihan suoran tästä lauseesta ja tulee tähän, että läsnäolon täytyy parantaa meitä alueilla joita me emme kerta kaikkiaan pysty korjaamaan. Mutta antautua meidän tulee Jumalan käyttöön tällä alueella ja avata sydämemme. Niin tämä Markus 3:21, täällä sanotaan Jeesuksesta ja Hänen omaisistaan. Tämä tapahtui siis juuri kun Jeesus oli opetuslapsensa valinnut ja aloitti varsinaisesti sen toimintansa ja tuli ilmi että mihinkä Hän oikein tähtää. Että Hän tähtää siihen, että hei, Hän ole itse vaan pikkaisen omalaatuisine ajatuksineen, vaan hei, että Jeesushan meinaa nämä ajatukset levittää laajemmin. Hän ottaa kaksitoista tuosta mukaansa ja lähteä viemään aidosti tällaista sanomaa. Ja kun he eivät sitä ymmärtäneet, ei äitinsä, eikä sisarensa eikä veljensä. No äidistä ei niinkään sanota mutta äiti oli mukana tässä. Sanotaan näin: Markus 3:21 Kun Hänen omaisensa sen kuulivat, menivät he ottamaan Häntä huostaansa; sillä he sanoivat: Hän on poissa suunniltaan. Ja siellä porukoissa olivat äiti ja veljet ja sisaret, he olivat siellä mukana. Ja eräässä toisessa tilanteessa sanotaan, että he tulivat sinne ja olisivat halunneet ottaa Hänet: Hei, kuule Jeesus, etkö sinä voisi tulla kotiin. Etkö sinä voisi tulla auttamaan äitiä, Joosef on kuollut. Tule hoitamaan meidän perhettä, tule auttamaa meitä nyt tässä tilanteessa. Me tarvitsemme sun taitojasi ja kykyjäsi. Sinä olet vanhin poika, älä nyt häivy kuvioista ja rupea tällaisia opettamaan ja menemään ihan johonkin muualle. Että mitä sinä luulet oikein olevasi?! He tulivat ottamaan niin kuin jotakin mielisairasta huostaansa, että se on ihan seonnut päästään. Tällainen ajatus tästä tulee. Tiedätte huostaanotto, mitä se on, ja Jeesukselle, hänen perheensä, lähiomaiset. Tämähän oli saatanan hyökkäys. Suora ihmisten kautta tuleva hyökkäys Hänen palvelutehtäväänsä kohtaan, että mikä sinä luulet olevasi! Ja myöskin Johannes 7:3-5 vahvistaa tämän asian, kun piti mennä juhlille Jerusalemiin, niin siellä sitten Galileassa Hänen veljensä sanoivat, että etkö sinä lähde näille juhlille? Taisi olla Lehtimajajuhla tai Pääsiäisjuhla, kumpi se nyt olikaan, niin Johannes 7:3-5 sanoo vielä jatkeeksi tälle, että se vielä vahvistuu, että todella aidosti heillä oli täysi vastarinta koko sitä työtä kohtaan mitä Jeesus teki. Ei he olleet siinä porukoissa mukana ollenkaan, vaan he näkivät, että hei, tämä menee nyt vähän ohi. Niin täällä sanotaan näin: Niin Hänen veljensä sanoivat Hänelle: Lähde täältä ja mene Juudeaan, että myös sinun opetuslapsesi näkisivät sinun tekosi joita sinä teet, sillä ei kukaan joka itse tahtoo tulla julki, tee mitään salassa. Sinä siis haluat tulla julki, eikö niin, miksi sinä teet niitä salassa täällä? Mene sinne pääkallon paikalle missä on rabbit ja kaikki, ne arvioivat sinun työtäsi, että onko tässä mitään järkeä vai ei? Tällainen sanomahan tämä on, saatanan hyökkäys suoraan Jeesuksen palvelutyötä kohtaan. Näin se toimii, se on syyttäjä, joka yrittää tuhota ja mitätöidä kaiken sen mihin me pyritään tässäkin seurakunnassa ja yksilöinäkin mihin me pyritään. Tällaista nostaa kirkkauden Henki, nostaa syytöksiä eri ihmisten taholta, niitä tulee meidän tvohjelmien kautta. Ei paljon, mutta sen verran pikkaisen, että siitä näkee sen, että kappasvaan, ne alkavat purra johonkin sellaisiin syvällä oleviin asioihin, ihmiset joutuvat tekemään valintoja. Eivät
ne hurraa siellä: Hei, mahtavaa, että täytyy tehdä parannusta ja antautua kokonaan! Ei, vaan siellä nousee kaiken näköistä myrää ja kaikkea sellaista ja ne ovat loppujen lopuksi hyvin hiljaa siinä. Sen takia koska meillä on tällainen sanoma, niin mehän ollaan ihan ikään kuin tässä myrskynsilmässä, että meitä kohtaanhan se hyökkää vihollinen. Ja edelleen Johanneksen evankeliumissa jatkuu tuo lause, Johannes 7:4-5 Ei kukaan joka itse tahtoo tulla julki, tee mitään salassa. Koska sinä näitä tekoja teet, niin ilmoita itsesi maailmalle, sillä Hänen veljensäkään eivät uskoneet Häneen. Nekään eivät uskoneet Jeesukseen, että Hän on jotain erikoista. Siksi he tulivat: Kuule, nyt sinä puhut vähän liian suuria asioita ja luulet olevasi joku. Kuule, nyt tule kotiin vähän rauhoittumaan! Tämä oli se sanoma mikä Jeesukselle tuli. Ja näin vihollinen yritti, kaikella tavalla kuule, murtaa sitä Jumalan läsnäoloa ja kirkkautta mikä Jeesuksessa oli. Jos Hän joutui tällaisen hyökkäyksen kohteeksi, mekin joudutaan kun me etsimme Jumalan läsnäoloa. Läsnäolo murtaa lukot Tämä vuosi, että se on tällainen läpimurron vuosi tällä sielun alueella, että me saamme kokea Jumalan syvää, parantavaa hoitoa ja parantavaa läsnäoloa meidän keskellä, sitä me olemme rukoilleet. Niin kuin WRC:ssäkin, Kansas Cityssä, niin rukoustilanteissa ne ovat sanoneet, että Jumala tekee siellä juuri on tehnyt ihan monien, monien kohdalla, juuri tällä alueella työtä, että he ovat olleet täysin lukossa. Jumalan läsnäolo on tullut ja se on korjannut ja muuttanut heidän elämänsä. Ja samanlainen tilanne myöskin sitten ollut niiden ihmisten kesken, jotka ovat etsineet Jumalaa todella, todella syvästi. Meille ei ole kerrottu tavallisten ihmisten, ihan yksilöihmisten, elämästä tällaisia kokemuksia, vaan nämä ovat yleensä näitten Raamatun merkkihenkilöitten ja niiden joita Jumala on käyttänyt. Mutta ei se muuta mihinkään periaatetta, että kun vihollinen tekee sen saman meidän yksilöiden kohdalla kuin on näitten muidenkin kohdalla, jotka ovat samalla lailla joutuneet hyökkäysten kohteeksi. Jeesus joutui voimakkaan hyökkäyksen kohteeksi. Hänen vastauksensa oli vain siihen: Kuka on minun äitini, veljeni ja sisareni? Jokainen joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, hän on minun äitini, veljeni ja sisareni. Tämä oli aivan jumalallinen vastaus tähän kysymykseen. Jeesus näki sen että Hän kutsuu todella aidosti siis Jumalan Valtakunnan kannalta, niitä omiksi veljikseen, sisarikseen ja äidikseen, jotka tekevät ja samalla lailla tottelevat Jumalaa kuin Hän teki. Se ei poista inhimillisiä vastuita perheestä ja muusta, ettemme lähde sillä tavalla ajattelemaan, mutta Jeesus nosti tämä koko kysymyksen ihan toiselle tasolle tässä asiassa. Mutta sitten me näemme esimerkiksi, että Mooseksen elämässä oli tämä sama alue. Mooses, ihan siinä alkuvaiheessa kun oli Egyptistä lähdetty, niin hän joutui kohtaamaan tämän saman hyökkäyksen, ei hän ollut siitä vapaa. Itse asiassa vaikeimmat hyökkäykset tulivat juuri siinä vaiheessa, muutama kuukausi sen lähdön jälkeen, ja kenen taholta? Hänen lähimpien taholta ketä siinä oli, hänen veljensä ja sisarensa taholta, omaisten taholta hän joutui hyökkäyksen kohteeksi. 4. Mooseksen kirja 12:1-2, siinä me voimme lukea tällaiset sanat. Mutta Mirjam ja Aaron jotka olivat Mooseksen sisar ja veli, parjasivat Moosesta etiopialaisen naisen tähden, jonka hän oli ottanut vaimokseen; sillä hän oli ottanut vaimokseen etiopialaisen naisen. Ja he sanoivat: Ainoastaan Mooseksen kauttako Herra puhuu? Eikö Hän puhu myös meidän kauttamme? Ja
Herra kuuli sen. Siis tässähän on ihan selkeä syyttäjän ääni. Sielunvihollinen, saatana, sehän on syyttäjä. Sen nimikin merkitsee, kun sillä on eri nimiä, yksi nimi on syyttää. Ja tämähän kuvaa ihan selvästi, lähipiiristä tulee tällainen syyttävä ääni Moosesta kohtaan. Ja tuohan oli aika raskauttava syytös, koska juutalainen ei saanut mennä naimisiin muuta kuin juutalaisen kanssa. Mooses itse tällaisia sääntöjä ja määräyksiä asetti, ja kuitenkin hän oli mennyt naimisiin ei-juutalaisen kanssa. Tämä oli aikamoinen juttu ja Mooses joutui käymään tämänkin asian läpi omassa elämässään. Hänen elämässään oli tällainen asia jota vastaan hän joutui kirjoittamaan Mooseksen viisi kirjaa. Sieltä tulee esille tämä asia ja tällä tavalla hän itse oli ikään kuin rikkonut sitä tosin ennen sen lain kirjoittamista, mutta periaatteessa kuitenkin hän oli näin tehnyt. Ja siitä heillä oli jonkinlainen tällainen moraalinen tai ei moraalinen, vaan sellainen näennäinen oikeus syyttää Moosesta tästä asiasta. Se oli aika rankka, ei he voineet muuttaa enää tosiasioita miksikään, ja Mooses joutui syytöksen kohteeksi. Koska sielunvihollinen tiesi, että jos tuo mies pääsee lähelle Jumalan kirkkautta, niin se vie koko porukan mukanaan, ja sen takia siinä oli raskaat syytökset häntä kohtaan. Ja toinen oli se, että mitä sinä luulet olevasi? Vain sinunko kautta Jumala puhuu, eikö Hän puhu meidänkin kautta? Tiedättekö, kun Jumalan läsnäolo tulee meidän keskelle väkevänä, ja jos jotkut seurakunnat ovat vielä siitä paitsi tiedättekö, nämä syytökset tulevat nousemaan meitä kohtaan. Ja tämä sama syytös voi nousta perhepiiristä, lähipiiristä, mikä sä luulet olevas! Jos me kovin tällaista näkyä, Jumalan läsnäolon etsintää sanomme ei sitä salata tarvitse, en minä sitä sano, että kaiken uhallakin sanoa että minä etsin Jumalan läsnäoloa, se on ihan oikein. Mutta että sitä vastaan tullaan hyökkäämään. Näitä asioita vastaan vihollinen pistää koko sen lähipiirin nousemaan vastaan ja yrittää kaikella tavalla murskata sen mitä Jumala on meissä tekemässä. Mutta niin kuin sanotaan tässä (4. Ms. 12:2) Jumala kuuli sen ja Jumala alkoi puolustaa Moosesta. Jumala ei syytä Ja se mikä tässä on tärkeintä, ja minkä meillekin Jumala haluaa opettaa. Että kun tulee syytöksiä, olkoon ne sitten meidän elämässämme tosia, jotka ovat sovituksen alla tai mitä hyvänsä, vaikka ne ovat tiettyjä faktoja, niin vihollinen kun se tulee, niin siinä tunnistaa heti sellaisen syyttävän hengen. Silloin tietää että tämä on sielunvihollisesta, koska Jumalan Henki ei ole koskaan syyttävä henki. Kun Jumala on puhunut minulle yhdestä asiasta, että minun täytyisi erään henkilön luokse mennä, minä sanoin Jumalalle: Okei, minä menen, niin minulla ei ole pienintäkään syytöstä siinä, vaikka minä olen altavastaaja. Minulla ei ole mitään sellaista, että Jumala sanoo: Kuule, nyt sun täytyy mennä, että sellainen ahdistus tulee ja kauhea sellainen. Ei, vaan se on sellainen tietoisuus, että minä tiedän että minä miellytän Jumalaa jos minä teen sillä tavalla. Minä sanoin Jumalalle: Okei, minä teen sen, miellyttääkseni Jumalaa. Siis kysymys ei ole siitä, että me tekisimme jotakin pakosta ja syytteen alla, vaan me teemme joitakin asioita, jotka eivät ole autuuden kysymyksiä, mutta voivat auttaa sitä henkilöä siinä joissakin asioissa, niin sen tähden me teemme sen asian. Siksi Jumalan ääni on ihan toisenlainen kuin sielunvihollisen. Tämäkin on syytä oppia tuntemaan kun meille nousee tai jos ystävä tai sukulainen syyttää meitä, niin me tiedämme mikä on Jumalasta ja mikä ei. Ja sitten jos meidän sydämemme syyttää meitä, niin sanotaan että Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja
tietää kaikki. (1. Joh. 3:20) Jumala tietää kaikki, että Hän ei ole sellainen pikkumainen, että Hän nypläisi ihan pienissä asioissa. Vaan jos tällaisia syytöksiä tulee, niin usein miten niillä on omat taustansa meidän sielumaailmassamme ja Jumala haluaa parantaa ne asiat niin, että me pääsemme niistä vapaaksi. Emme me aina pysty sanomaan mistä se johtuu, mutta Jumala haluaa kuitenkin parantaa meidät. Ja ne syytökset mitä tulee toisten ihmisten toimesta, niin ne yleensä johtuu siitä että heillä on portit auki. He saattavat olla ihan uskovaisia, ihan ok, kaikella tavalla hyviä hyviä ja hyviä, mutta kuitenkin uskovia, mutta heidän sielumaailmassaan on tällaisia portteja auki sielunviholliselle, joka on alkanut lankeemuksen jälkeen operoimaan sielun alueella. Se hallitsee sielua jos ei henki pääse hallitsemaan sitä, se operoi sillä alueella. Siellä on portit auki ja sieltä tulee tällaisia syyttäviä ääniä. Useinmiten, monta kertaa ne syvimmät haavat ovat hylkäämisen alueella, siltä alueelta tulee. Jeesus koki hylkäämisen Se oli muuten se kaikkein vaikein asia mikä Jeesuksella oli, kun Hän meni ristille. Kun Hän tiesi että Hänet hyljätään muutamaksi tunniksi siellä ristillä. Hän huusi Jumalalle: Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit! Ei mitään muuta sielun alueen sellaista tuskaista huutoa ollut, vain tämä yksi ainoa alue hylkäämisasia! Ja se on ollut sellainen asia, että kun Jumala Israelin kansankin valitsi ja sitten kun ne tekivät väärin ja väärin, että Hän on moneen ja moneen kertaan profeettojen kautta sanonut: Vaikka minä teitä kuritan, ja minä teitä kaikella tavalla koetan palauttaa takaisin yhteyteeni, minä en kuitenkaan sitä liittoani peru minkä minä olen tehnyt Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Ja minä en teitä kuitenkaan hylkää, vaikka hetkeksi peitän kasvoni. Tämä on se Jumalan viesti, koska Hän on uskollinen. Sitä kautta jos ei niitä haavoja ole parannettu, niin saattaa monien uskovien ja muiden kautta tulla sitten meille hyökkäyksiä juuri tämän meidän etsinnän tähden, että mitä me tässä oikein yritämme olla ja miksi me tällaista etsimme. Koska meidän päämäärä on, että me tässä kaikessa pyrimme lähestymään Jumalan kirkkautta että me muutumme. Siis se päämäärä, että miksi me ylipäätänsä etsimme, niin sehän johtaa väistämättä siihen, että meissä täytyy tapahtua jotain muutosta. Ei täydy ja täydy, vaan se tapahtuu automaattisesti jo me antaudumme tähän Jumalan etsintään. Ei siinä tarvitse sillä tavalla erikoisesti pingottaa, että mun täytyy nyt avautua, mun täytyy tehdä näin, vaan me tulemme siihen ja annamme Jumalan tehdä sen työn. Daavidin oikea mielenlaatu Daavidin kohdalla oli se yksi tilanne jossa hän Jumalan mielenmukainen mies, joutui sellaisen Siimein hampaisiin, kun Daavidin poika, Absalom oli tehnyt kapinan ja hän joutui pakenemaan Jerusalemista. Ei se että hän joutui tällaisen kapinan kohteeksi, oma poika nousi kapinaan häntä vastaan. Kyllä Daavid kuulkaa, on kanssa käynyt monenlaiset koettelemukset. Häntä on koeteltu, hänen mielenlaatuaan ja muuta. Kun Daavid lähtee menemään Jerusalemista Jerikoon päin sillä tiellä, niin sitten yksi kiroilija
menee siinä rinnettä pitkin vieressä koko ajan. Huutaa ja kiroilee: Sinä murhamies, sinä murhamies. Ei sinulla ole oikeutta elää! Sinä murhamies, sinä murhamies! On se aikamoinen juttu. Daavid oli sotilaittensa ympäröimä ja toinen kiroilee. En tiedä miten Siimei uskalsikin mennä, niin Daavid sanoi vaan, että ehkä Jumala on käskenyt hänen kirota, että älkää menkö ja tappako sitä, antakaa hänen olla ja kirota vaan. Ja Siimei kiroili koko matkan. Sitten kun Daavid palasi takaisin, niin tuo sama mies tajusi mitä hän oli tehnyt. Hän oli todella syvästi noussut Jumalan voideltua vastaan, sitä jonka Jumala oli valinnut. Ja Siimei tuli tosi nöyränä ensimmäisten joukossa kun Daavid lähti Jordanilta tulemaan Jerusalemiin, niin ensimmäisenä hän tuli siellä vastaan. Siimei heittäytyi maahan ja pyysi anteeksi, sanoi tehneensä synnin, väärin haukkunut ja huutanut Daavidille. Hän pyysi anteeksi, että hän on tosi pahoin loukannut, että anna minulle anteeksi tuo juttu. Ja tuossa tilanteessa Daavid sitten armahti tuon miehen eikä tehnyt niin kuin toiset ehdottivat, vaan armahti ja sanoi Jumalan edessä: Minä en tule sinua surmaamaan sen takia mitä sinä teit, vaan sinä saat elää. Ja tässä Daavid osoitti sen mikä mahtava mielenlaatu hänellä oli Jumalan edessä. Siis jos ajatellaan näin, että ne taistelut mitä meillä on, ne ovat todellisia ja ne ovat tosi kovia meille kaikille, kun me yksilöinä kohdataan niitä, saattavat olla hyvin haavoittavia. Mutta kaikki Jumalan ihmiset ovat joutuneet kohtamaan niitä, että se ei ole mitään erikoista. Ja mitä lähempänä Jumalaa on sen enempi sielunvihollinen pääsee meitä ikään kuin koettelemaan meidän mieltämme ja kaikkea sitä mitä meissä on. Että tämän takia niin minä uskon, että tämä vuosi tulee olemaan sellainen, ja me voimme jatkossa ja tulevaisuudessa rukoilla, että kun Jumalan lähestyy se kirkkaus ei pääse meissä läpi jos ei tämä alue tule meissä jollakin tavalla hoidettua. Tai se hoituu samalla kun se kirkkaus tulee läpi, mutta me voimme jo paljon tehdä sen suhteen ennenkin. Jumala vaatettaa Se että Sakarjan kirjassa 3:1, siellä puhutaan saatanasta kuinka hänellä oli pääsy Jumalan eteen tietyssä vaiheessa ja hän syytti siellä ylipappi Joosuaa, joka oli Jumalan edessä. Se on aika erikoinen tilanne mikä Raamatussa on kerrottu, mutta se on tosiaan kerrottu meille opiksi. Sakarja 3:1 eteenpäin. Saatana syytti ylipappi Joosuaa Jumalan edessä kaiken maailman asioista. Hän siinä syytti Joosuaa saastaiseksi ja kaikella tavalla muuta, siis Jumalan edessä syyttäjä, joka itse oli tehnyt kaikkein pahimmat rikokset, joka on kaiken synnin alkuperä, niin hän syytti tuota ylipappia. Ja Jumala ratkaisi sen asian niin että Hän sanoi, kun Joosua oli siinä vähän repaleisissa vaatteissa, tuokaa uudet vaatteet. Puetaan tämä ylimmäinen pappi uusiin vaatteisiin juhlavaatteisiin. Nämä vanhat vaatteet, rysyt otettiin pois ja Jumala sanoi että nyt puetaan hänet uusiin vaatteisiin, joka tarkoittaa että me saamme aivan uuden aseman Jumalan läsnäolossa. Saatanan syytös ei enää voi tulla kun meillä ei ole niitä vaatteita, sitä ryysykasaa ja muuta siinä mukana. Ja sitten vielä, että piti laittaa käärelakki Joosuan päähän, ihan ympäröidä hänen päänsä sellaisella ylimmäisen papin käärelakilla jossa luki tässä keskellä se oli otsakoriste, siinä luki: Herralle pyhitetty! Ja kun nämä kaksi asiaa Jumalan edessä tuli kuntoon ylipappi Joosuan kohdalla, niin sen jälkeen saatanalla ei ollut mitään sanomista. Sen jälkeen tämä tilanne oli kunnossa, Jumala osoitti että miten tämä asia hoidetaan.
Ja palaisin vielä tähän mikä liittyy Jesajan kirjan kohtaan 61:1. Minä uskon näin, että Jumala tulee tässä nyt ihan alkuvuonna ja tästä eteenpäin, Hän tulee erikoisesti, koska Hän haluaa, että me pääsemme täysimääräisesti kokemaan Jumalan läsnäolon, jokainen meistä. Niin Hän tulee toimimaan tämän sanan mukaan: Lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, jotta me voisimme tehdä Jumalan tekoja. Että se mitä Jumala tekee meidän kautta, niin ettei siinä ole se sellainen kuori ja voimakas tällainen menneisyyttä ja kaikkea muuta siteitä ja kahleita heijastava toimintamalli. Niin kuin monien kohdalla saattaa olla, että Jumala käyttää joitakin ihmisiä. Jos he eivät ole tällä alueella päässeet eteenpäin, niin siinä tulee niin voimakas vanha uskonnollinen maailma sanoo astian maku, mutta se tarkoittaa sitä että heissä on sielun siteet ja kahleet niin voimakkaita. He ovat menneisyydessä ja kahleissa niin kiinni, että se tulee läpi sen palvelutyön vaikka sairaita paranee ja käsiä tulee tyhjästä ja kaikkea tulee. Ne ovat niin voimakkaat, nämä sielun alueen kivut ja muut näkyvissä hänen toiminnassaan. Jumalan henki vapautuu toimimaan Mutta Jumala haluaa tämänkin alueen parantaa meissä, ja se on juuri tämän kirkkauden ja Jumalan läsnäolon yksi tärkeä tehtävä. Ei vaan ihmeet ja merkit, vaan että meissäkin tapahtuu niin, että se meidän Jumalan Henki pääsee oikein vapaasti tulemaan niin kuin lintu pääsee kahleista vapaaksi. Minusta se oli jotenkin, niin kuin minä välähdyksen omaisesti koin sellaisen, että vau. Ihan niin kuin huh, huh, oikein sai hengähtää, että joku alue siellä vapautui jostakin siteestä. Ja se on kuulkaa, tosi vapaa. Ajatelkaa jos kaikista näistä meidän siteistä mistä meitä syytetään itse ja toiset, me pääsemme vapaaksi ja saamme olla todella vapaita. Se on aivan mahtava ja siihen Jumala kutsuu meitä ja se on tämän kirkkauden Hengen yksi ilmenemismuoto. Ja niin kuin tuo viittasi juuri tähän meidän menneeseen opetukseen, jossa oli hiukan aika voimakkaastikin, kun emme silloin ymmärtäneet niin selkeästi tätä Jumalan parantavan läsnäolon merkitystä, niin oli tällainen psykologinen vire siinä asiassa. Vaikka ne voivat puhua oikeista asioista, ja voi ihminen heidän kehotuksestaan antaa anteeksi, jopa kehotuksesta mennä ja pyytää anteeksi ja tällä tavalla yrittää sopia. Se jo paljon helpottaa monien kohdalla, mutta kun ei tule Jumalan edessä sellaista sovitusta, niin siihen jää kuitenkin sellainen tietty vajaus, että me joutuisimme niin paljon käymään läpi asioita mitä me olemme tehneet kaikessa. Ja sovitus ja Jumalan läsnäolo koskee kaikkia alueita, ja vain Jumalan Hengen kehotuksesta me teemme sitten niitä mitä Jumalan Henki vaikuttaa eikä syyttäjän toimesta eikä minkään psykologin toimesta, vaan Jumalan Henki vaikuttaa että me teemme oikeita asioita. Korjaamme ne mitä Hän haluaa, mutta siinä on ihan erilainen sävy. Siinä ei ole sellainen että minä ansaitsen tekemällä näin, vaan Jumala sen tekee toisella tavalla. Ja lopuksi vielä asia joka on minulle ainakin yhä enempi ja enempi selvinnyt ja kirkastunut kirkastunut ja kirkastunut, mutta kuitenkin tullut ohjenuoraksi minun elämässäni on se, että Jumala on selvästi puhunut näissä tilanteissa kun tulee kaikennäköisiä syytöksiä. Niin että emme ihan vaan kuittaa, että ok. Joskus näissä syytöksissä on ihan sellainen tietty totuuden siemen, mutta se on täyttä syytöstä. Siinä jotakin saattaa olla sellaista, että tuossa asiassa olisi hyvä tehdä korjaus, mutta periaatteessa kaikki muu se on syvyydestä lähtöisin, mutta siinä on tietty määrä sellaista totuutta. Totuus on avain Niin se että meillä tulisi kaikissa tilanteissa olla sellainen mieli, että Jumala, minä haluan kohdata
Sinun näkökulman ja totuuden omasta itsestäni, ei toisesta vaan omasta itsestä. Että Jumala, puhu minulle siitä mitä minun täytyy korjata ja mitä Sinä haluat minun tekevän. Tule apuun siinä asiassa, auta minua tällä alueella. Ja minä olen kokenut sen tosi hyvänä, että minä menen itseeni ja sanon: Jumala, mitä mun täytyy tehdä? Mikä Sinun totuutesi on tässä asiassa minun kohdallani, ei toisten. Se ei liity nyt toisiin ollenkaan, vaan mennä itseensä niin kuin tuhlaajapoika meni itseensä ja tajusi, että hän on tehnyt tässä jotakin pieleen ja palasi sitten isän luokse. Niin saman tyyppinen on tämä, että mekin kohtaamme itsessämme, koska me jokainen meistä, niin me olemme tehneet väärin. Kukaan ei ole sen parempi kuin toinen, eriasioissa vain olemme tehneet väärin. Ja kun me kohtaamme sen asian, koska Jumala haluaa totuutta salatuimpaan asti. Niin tämä alue, kun me uskallamme tämän tehdä ja uskallamme lähteä sille alueelle, niin se tulee vapauttamaan meitä todella paljon. Sanomme: Jumala, osoita Sinä miten tämä asia nyt on. Miten sinä ajattelet sen asian? Ja monta kertaa ei siinä tarvitse edes mihinkään mennäkään, kun me vain kohtaamme todella: Jumala, minä olen tässä toiminut, tehnyt jotenkin ihan oudosti. Ei tarvitse välttämättä mitään reissuja tehdäkään. Ei se sitä tarkoita että aina meillä on joku sakkokierros jossakin ja mennään sitten ja kierretään. Sehän on aika pelottavaa jos tulee aina muutama minuutti tai pitempikin aika lisää siihen Jumalan läsnäoloon pääsemiseen. Ei se sitä ole, vaan me kohtaamme totuuden itsessämme ja Jumalan parantava läsnäolo tekee siinä sen, että me pääsemme niistä vapaaksi. Minä uskon että jotakin tämän tyyppistä tulee olemaan tämän kevään aikana, Jumala tulee tekemään meissä. Ja se mitä on tosiaan tapahtunut tosiaan siellä WRC:ssä Kansas Cityssä, kun Jumala on tehnyt ja ihmiset ovat todistaneet, tässä useampien vuosien aikana, kun ollaan katsottu. Siellä on tullut aikaisemmin ja alussa varsinkin tuli vähän enempi sitä, että siellä ei ollut niinkään parantumisia, vaan se oli tämän sielun maailman eheytymisiä mitä ne saivat kokea kun Jumalan läsnäolo oli siellä. Ja se on juuri se mitä me etsimme. Aivan mahtavaa kun Jumala saa tehdä meissä tällaista työtä. Ja se ei loppujen lopuksi, se ei ole sellainen paha ja kipeä asia kun me luulemme. Se on tosi vapauttava ja huomaamme että me saamme sellaista hengenmaailmassa auktoriteettia. Saatana ikään kuin väistyy pikkuhiljaa kauemmaksi siitä, kun me toimimme tällä alueella. Ei paniikissa ja ansaitsemalla jotakin Jumalan läsnäoloa, vaan siinä missä Jumala haluaa vaikuttaa, ja me tiedämme sen ja tunnemme sen, niin siinä tehdään eikä lähdetä kauheasti menemään sinne tänne. Kyllä Jumala sen osoittaa mitä tulee tehdä. Tämä oli se miten minä koin nyt tämän tulevan vuoden yhden alueen, ja se kulkee yhdessä kirkkaushengen kanssa. Jumalan läsnäolo tulee parantamaan meitä! Me tarvitsemme kuulkaa, kaikki tätä aluetta.