METSXTEHON TIEDOITUKSIA. 12 METSITEHO REPORT HELSINKI 1956 Aulis E,Hakkarainen H A K K U U M I E S T E N M E T S Ä T Y Ö A J A N K Ä Y T T Ö T A L V I K A U T E N A 1 9 5 3 1 5 4 Metsätehon jäsenten työmailta kerättiin vv, 1953-54 marras- maaliskuussa tilastoa hakkuumiesten metsätyöajan käytöstä. Tilaston keruu tapahtui samanlaisin menetelmin ja perustein kuin vastaavan, hankintavuosina 1946/47-1951/52 kerätyn tilaston, jota on selostettu Metsätehon julkaisussa n: o 35. Aineisto Aineiston keruuseen osallistui 22 Metsätehon jäsentä. Kohdetyömaiden määrä selviää seuraavasta..maan p hjoispuolisk " eteläpuolisk Koko maa Marrask. Jouluk. Tammik. Helmik. Maalisk. Yht. 7 32 39 9 33 42 Kohdetyömaita 9 42 51 12 40 52 9 29 38 19 60 79 Maan etelä- ja pohjoispu lisk n rajana n Iijoen ja Kainuun palkkausalueiden eteläraja, joka vastaa likimain Oulujoen vesistöalueen etelärajaa. Kohdetyömaita oli eniten Päijänteen ja Lounais- Suomen palkkausalueilla ( 18 ja 19 t yömaata), vähiten Pohjanmaan (Etelä- ja Keski- Pohjanmaa), Eteläisen rannikon ja Lapin (Lappi ja Perä-Pohjola) palkkausalueilla ( 1-4 työmaata). Pääosa (n. 90 %) kohdetyömaista oli kämppätyömaita. Aineistoa kerättiin kullakin työmaalla keskimäärin 7 tai 8 hakkuumiehestä.
i ~. : :: -~.
- 2- Tilastossa eri kuukausina olleiden hakkuumiesten määrä ilmenee seuraavasta asetelmasta. Marrask.Jouluk.Tammik. Helmik.Maalisk. Tilastossa työntekijöitä Maan lkotimiehet 13 18 5 5 1 pohjois- Kämppämiehet 43 45 109 127. 73 puolisko Kaikki 56 63 114 132 74 Maan JKotimiehet 59 74 66 57 32 etelä- Kämppämiehet 215 210 241 218 142 puolisko (Kaikki 274 284 307 275 174 Koko (Kotimiehet 72 92 71 62 33 maa (Kämppämiehet 258 255 350 345 215 Kaikki 330 347 421 407 248 Miesten keski- ikä nähdään seuraavassa. Kotimiehet Kämppämiehet Kaikki Keski-ikä, V Maan pnhjoispuolisk II eteläpuolisko 26.1 33.3 30. 2 32.5 29.8 32. 6 Kokc maa 32. 7 31.9 31.9 Vertailun vuoksi mainittakoon, että aikaisemmassa tilastossa kaikkien kotoaan käsin työskennelleiden miesten keski- ikä keskimäärin loka- huhtikuussa on ollut 32. 2 v, kämpältä käsin työskennelleiden 30. 5 v ja kaikkien miesten (koti- ja kämppämiehet yht. ) 31.2 v. Talvikautena 1952/54 tilastossa olleet miehet jakautuvat iän perusteella 1 seuraavasti. Ikä,v 18 20 21 30 31. 40 41 50 51 60 yli 60 Y ht. Työntekijöitä, % Kotimiehet 5.7 42. 3 27. 9 19. 6 4.0 0. 5 100. 0 KämEEämiehet 1 o. 1 ~2. 0 2~. ~ 13. 3 2 8 1.4 100. 0 Kaikki 9. 5 45.0 24. 6 14.2 5.4 1.3 100.0 Seuraavassa asetelmassa nähdään, monestako päivästä tilastoa kerättiin eri kuukausina ja kaikkiaan.
.. 1.:..... '
- 3 - Marrask. Jouluk. Tammik. Helmik.Maalisk. Yht. Tarkkailupäiviä Maan (Kotimiehet 134 171 30 63 14 412 pohjois- ~ Kämppämiehet 405 563 1793 1929 836 5526 puolisko \ Kaikki 539 734 1823 1992 850 5938 Maan jkotimiehet 988 1292 1094 959 630 4963 etelä-, Kämppämiehet 3062 4348 3930 3799 2510 17649 Euolisko lkaikki 4020 2640 2024 4728 3140 22612 Koko j Kotimiehet 1122 1463 1124 1022 644 5375 maa { Kämppämi ehet 3467 4911 5723 5728 3346 23175 Kaikki 4589 6374 6847 6750 3990 28550 Tarkkailupäiviin sisältyvät kaikki tilaston keruuajan arkipäivät riippumatta siitä, onko työntekijä ollut työssä vai työstä poissa. Sunnuntaipäivistä (sunnuntait ja pyhäpäivät) ovat mukana vain ne, joina työntekijä suoritti palkallista työtä kohdetyömaalla. Eri palkkausalueiden osalle tarkkailupäivien kokonaismäärä jakautuu seuraavasti. Palkkausalue Lappi (Lappi ja Perä- Pohjola) Ii joki Kainuu Maan pohjoispuolisko yht. Pohjanmaa (Etelä- ja Keski- Pohjanmaa) Lounais-Suomi Päijänne Kallavesi Pielisjärvi Suur- Saimaa Eteläinen rannikko Maan eteläpuolisko yht. Koko maa Tarkkailupäiviä, % 4. 2 5.0 11. 6 20.8 0. 3 23. 5 23. 9 5. 9 10.7 7. 7 7. 2 79. 8 100.0 Pohjanmaan alueella aineistoa kerättiin vain helmi- maaliskuussa ja Lapin alueella vain tammi- maaliskuussa. Kutakin tilastossa ollutta miestä seurattiin keskimäärin 33 päivän aikana. Pääosa aineistosta on maan eteläpuoliskolta, lähinnä Lounais-Suomen ja Päijänteen palkkausalueilta. Muilta palkkausalueilta aineistoa on vähän. Tämän vuoksi seuraavassa rajoitutaan vain joko koko maata tai maan etelä- ja pohjoispuoliskoa kohden laskettujen tuloksien esittämiseen. Huomattava enemmistö tarkkailun k ~hteena olleista miehistä työskenteli kämpältä käsin. Ko-
..;.. ~
- 4 - toaan käsin työskennelleistä aineistoa on niin vähän, että koti- ja kämppämiesten metsätyöajan käytön välistä eroa arvosteltaessa tämän tilaston tuloksia ei ole syytä yleistää. Aineisto on käsitelty samanlaisin menetel min ja perustein kuin aikaisempikin aineisto. Kaikki kuukausittain esitettävät keskiarvot on siten laskettu joko päivien tai miesten lukumäärällä painotettuina. Sen sijaan keskimäärin koko tilaston keruuaikaa, marras- maaliskuuta, k~hti lasketut tulokset on määritetty suoraan kuukausittain lasketuista keskiarvoista. Työpäivän pituus Tässä esitettäviin työpäivän pituuksiin, jotka on laskettu hakkuu- urakan suorittamiseen käytetyistä päivistä, ei sisälly ruekailuun eikä majapaikalta työpaikalle ja takaisin kulkemiseen kulunutta aikaa. Työpäivän pituus keskimäärin ~uina kuin lauantaipäivinä käy ilmi seuraavasta asetelmasta. Näistä päivistä käytetään myös nimitystä "muut päivät". Marrask. Jouluk.Tammik. Helmik. Maalisk. Työpäivä muina kuin lauantaipäivinä, t, min Maan pohjoispuolisko 6. 58 6. 23 6. 56 7. 26 7. 20 " eteläeuolisko 6. 23 6. 10 6.29 1 04 1 12 Koko maa 6. 53 6. 12 6.36 1. 11 7. 11 Työpäivä on siis ollut l yhin joulukuussa ja pisin helmi- maaliskuussa. Maan pohjois puo lisk~lla se on ollut kaikkina kuukausina pitempi kuin eteläpuoliskolla. Tammi- ja helmikuussa ero on n. 20 min, mutta muin~ kuukausina vain muutamia minuutteja. Lauantaisin (lauantai- ja aattopäivät) työpäivän pituus on ollut keskimäärin seuraava. Marrask. J.uluk. Tammik. Helmik.Maalisk. Maan pohjoispuolisk " eteläpuolisko Koko maa Työpäivä lauantai- t, min ja aatt päivinä, 5.44 5.43 6. 21 6. 28 6.00 6. 13 5. 26 5. 27 6. 22 6. 44 6. 10 5. 54 6. 04 6. 24 6.35
r. -
- 5 - Koko maata kohden laskettujen tuloksien mukaan myös lauantaityöpäivät ovat olleet lyhimpiä joulukuussa ja pisimpiä helmi- maaliskuussa. Maan eri puoliskojen välillä ei lauantaityöpäivän keskipituuksissa ole havaittavissa säännöllistä eroa. Verrattaessa asetelman lukuja edellisessä asetelmassa esitettyihin todetaan, että lauantaisin on työskennelty lyhyemmän aikaa kuin keskimäärin muina viikonpäivinä. Eron suuruus selviää seuraavasta asetelmasta. Marrask.Jouluk. Tammik. Helmik.Maalisk. Muiden ja lauantaityöpäivien pituuksien ero, min Maan pl"'hjoispuolisko II eteläpuolisko Koke maa 74 40 35 58 80 40 14 32 42 31 43 18 32 47 42 Maanantaisin työpäivä on tavallisesti jäänyt hieman lyhyemmäksi kuin keskimäärin tiistaisin-perjantaisin. Eroa valaisee seuraava asetelma. Marraskuu Joulukuu Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Maanantai 6.47 6.03 6.21 6.59 7.05 Keskimäärin tiistaiperjantai Työpäivä, t, min 6. 55 6. 13 6. 41 7. 13 7. 20 Näiden koko maata kohde~ laskettujen tuloksien mukaan maanantaisin, joihin on luettu kuuluvaksi myös pyhäpäivän jälkeinen päivä, työpäivä on ollut 8... 20 min lyhyempi kuin keskimäärin tiistaisin- perjantaisin. Maan etelä- ja pohjoispuoliskon osalla ko, ero on ollut likimain samansuuruinen. Edellä esitettyjä muiden kuin lauantaityöpäivien ja tiistai- perjantaityöpäivien keskipituuksia laskettaessa ovat olleet mukana myös sunnuntaityöpäivät. Seuraavassa asetelmassa nähdään työpäivän pituus sunnuntaisin ja missä määrin niiden mukaan ottaminen on vaikuttanut muiden kuin lauantaityöpäivien keskipituuteen.
~ ' 4 ~ ; : : @ f. 1 -. _;:... -~ : : :-i,. ;...
- 6 - Marraskuu J oulukuu Tammi kuu He l mikuu Maaliskuu Sunnuntai 5.30 5. 16 5. 32 5. 53 6. 03 Muut kuin lauantaipäi vät Sunnuntaityöpäivät mukana Työpäivä, t, min eivät mukana 6. 53 6. 57 6. 12 6. 15 6. 36 6. 41 7. 11 7. 13 7. 17 7. 18 Verrattaessa sunnuntaityöpäivän keskipituuksia edellä esitettyihin työpäivän pituuksiin havaitaan, että sunnuntai- ja pyhäpäivinä on työskennelty lyhyempään kuin muina viikonpäivinä. Sunnuntaityöpäivien määrä on ollut niin vähäi nen, ettei niiden mukaan ottaminen ole sanottavasti vaikuttanut muiden kuin l auantaipäivien keskipituuteen, joka on laskettu työpäivien lukumäärällä painotettuna. Sama koskee myös niiden vaikutusta tiistai- perjantaityöpäivien keskipituuteen. Edellä esitetyissä, työpäivän pituuden vaihteluita kuvaavissa yhdistelmissä kotoaan ja kämpältä käsin työskennelleet miehet on käsitelty yhdessä. Koko maata ja maan eri puoliskoja kohden laskettujen tuloksien mukaan kotimiesten työpäivä on muina kuin lauantaipäivinä samoin kuin myös maanantaisin ja tiistaisin- perjantaisin ollut yleensä hieman pitempi kuin kämppämiesten. Sen sijaan lauantai- ja sunnuntaipäivien pituuksissa näiden työntekijäryhmien välillä ei ole ollut säännöllistä eroa. Seuraavasta asetelmasta käy ilmi kaikkien koti- ja kämppämiesten työpäivän pituus muina kuin lauantaipäivinä. KC'ltimiehet Kämppämiehet Marrask. Jouluk. Tammik. Helmik. aalisk. Työpäivä muina kuin lauantaipäivinä, 6. 19 6.09 t, min 6. 52 6. 33 7. 38 7.12 Työpäivän pituuden ja päivittäisen majapaikalta työpaikalle kulkumatkan pituuden välillä tässä aineistossa ei, kuten seuraavasta asetelmasta käy ilmi, ole ollut havaittavissa säännöllistä ja selvää riippuvuutta.
- 7 - Kulkumatka, km 0. 1 2.0 2. 1 4.0 4. 1 6.0 yli 6. 0 Työpäivä muina kuin lauantaipäivinä, t, min Marraskuu 6. 36 7.05 6. 51 6. 39 Joulukuu 6. 05 6. 19 6.01 5. 56 Tammikuu 6. 31 6. 37 6.46 6. 26 Helmikuu 7. 08 7.07 7.00 7. 29 Maaliskuu 7.09 7.07 7.00 7.58 Mainittakoon, että osa tilastossa olleista miehistä ei pitänyt päivällä lainkaan ruokataukoa. Esillä olevan samoin kuin aikaisemmankin tilaston mukaan näiden miesten ja niiden, jotka tavallisesti pitivät päivällä ruokatauon, työpäivän keskipituuksien välillä ei ole ollut mainittavaa eroa. Päivien käyttö Päivien käytöllä tarkoitetaan tarkkailupäivien jakautumista työpäiviin ja työstä poissaol opäiviin. Työpäivien suhteellista osuutta tarkkailupäivistä kuvaava sadannes, ns. työpäiväsadannes, on ollut maan eri puoliskoilla ja keskimäärin k oko maassa seuraava. Marrask. Jouluk. Tammik. Helmik. Maalisk. Työpäiväsadannes Maan pohjoispuolisko " eteläpuolisko Koko maa 83. 2 83. 6 78. 1 78.8 91.7 86. 4 87.8 91. 1 86.8 88. 1 88.8 83. 9 Työpäiväsadannes on siis ollut pienin joulukuussa, ts. työstä poissaoloja on tällöin ollut suhteellisesti enemmän kuin muina kuukausina. Poissaoloja on ollut vähiten tammi- helmikuussa. Maan pohjoispuoliskolla työpäiväsadannes on ollut kaikkina kuukausina suurempi kuin eteläpuoliskolla. Ero on kuitenkin niin vähäinen, ettei sitä voida pitää tässä aineistossa todistusvoimaisena. Koti- ja kämppämiesten välillä ei päivien jakautumisessa työ- ja työstä poissaolopäiviin ollut havaittavissa säännöllistä ja selvää eroa. Seuraava asetelma valaisee työpäiväsadanneksen vaihteluita eri viikonpäivinä.
- 8 - Marraskuu Joulukuu Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Lauantai Maanantai Keskimäärin muut arkipäivät 73. 6 67. 2 77.5 76.0 72.1 Työpäiväsadannes 75. 5 74. 4 86.4 82. 2 79.6 87. 5 82.0 91. 4 92. 1 90. 0 Työstä poissaoloja on ollut suhteellisesti eniten lauantaisin, MYös maanantaisin niitä on ollut enemmän kuin keskimäärin tiistaisin- perjantaisin. Koti- ja kämppämiesten välillä ei työssä käynnin säännöllisyyden vaihteluissa eri viikonpäivinä ollut havaittavissa mainittavaa eroa. Edellä esitettyjä työpäiväsadanneksia laskettaessa työpäiviksi on katsottu sekä hakkuu- urakan suorittamiseen että muihin palkallisiin töihin jokö kohdetyömaalla tai sen ulkopuolella käytetyt päivät. Viimeksi mainittujen työpäivien määrä on, kuten seuraavassa asetelmassa nähdään, ollut vähäinen. Maan pohjoispuolisko 11 eteläpuolisko Koko maa Marrask.Jouluk.Tammik.Helmik.Maalisk. Muihin palkallisiin töihin käytettyjen päivien osuus kaikista työpäivistä, % 1. 7 2. 1 1. 6 1. 3 1. 5 4. 3 1.4 1.6 3. 2 3.9 Muiden palkallisten töiden pääosan ovat muodostaneet erilaiset kohdetyömaalla aikapalkalla suoritetut työt. Päivien jakautumista kuvaavia sadanneksia laskettaassahan ovat olleet mukana myös kohdetyömaalla palkalliseen työhön käytetyt sunnuntait. - Poikkeuksen muodostavat eri viikonpäivien osalle l asketut sadannekset, jotka on määritetty vain arkipäivistä. - Sen sijaan muita sunnuntaita ei päivien käyttöä selvitettäessä ole otettu lainkaan huomioon. Sunnuntaityöpäivien osuus tarkkailupäivistä käy ilmi seuraavasta. Marrask. Jouluk.Tammik, Helmik.Maalisk, Sunnuntaityöpäivien osuus, % Maan pohjoispuolisko 0.6 2. 2 4. 9 1. 9 1. 5 II etelä;euolisko 3. 1 1: 1 1: 3 2. 1 1.1 Koko maa 2. 9 3. 9 4. 5 2. 1 1. 6
... J: 1 '
- 9 - Seuraava asetelma valaisee, missä määrin sunnuntait yöpäivien mukaan ottaminen on vai kuttanut työpäiväsadanneksen suuruuteen. Marraskuu Joulukuu Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Sunnuntaityöpäivät mukana Työpäiväsadannes Sunnuntaityöpäivät eivät mukana 83. 2 82. 7 78. 8 77. 9 87. 8 87. 2 88. 1 87. 8 85. 0 84. 7 Yllä esi t ettyjen,koko maat a koskevien samoin kuin myös maan eri puoliskoja kohti laskettujen tuloksien mukaan sunnuntai työpäivien mukaan ottaminen ei ole sanottavasti va i kuttanut työpäiväsadanneks een, j oten tilaston tuloksien voidaan kats~a hyvin kuvaavan met sätyöhön käyt et yn ajan arkipäivien suhteellista jakautumist a t yö- j a työstä poissaolopäi viin. Läheskään kaikki t arkka i lun koht eena olleet mi ehet eivät t yöskennelleet sunnuntaisin. Kaikki en pal kallista työt ä sunnuntaisin suorittaneiden miesten osuus mi est en kokonaismäärästä on ollut 29 44 %. Kämpältä käsin t yöskennelleiden joukossa t ällaisia miehiä on ollut suhteel lisest i hieman runsaammin kuin kotoaan käsin työskennellei den joukossa. Huomattavin osa näistä miehistä työskent eli sunnuntaisin vain t i l a päi sesti. Ni iden miesten määrä, j otka ovat jatkuvasti oll eet työssä sunnuntaisin, oli vähäinen. Työstä poissaolopäivien suht eellinen jakautuminen eri sy iden osalle sel viää seuraavasta. Huolto Marraskuu 13. 0 Joulukuu 10. 1 Tammi kuu 15. 7 Hel mikuu 9. 5 Maaliskuu 8. 2 Kotityöt Sää Sairaus Työnjohto Muut syyt Työstä poissaolopäiviä, % 44. 5 7. 9 8. 6 5. 1 20. 9 44. 7 4. 6 12. 4 5. 6 22. 6 30. 7 6. 7 13. 2 7. 7 26. 0 40. 7 6. 5 11. 8 5. 8 25. 7 38. 1 4. 5 10. 2 5. 7 33. 3 Yht. 100. 0 100. 0 100. 0 100. 0 100. 0 Kotityöt ovat olleet t a valli s i n syy työstä poissaoloihin. - Mainittakoon, että k otityöpäiviin on sisällyt ett y myös kotimatkoihin käytetyt päivät. - Seuraavall a tilall a ovat olleet ns. muut syyt, ts. poissaolopäivät, joiden syitä ei ole voitu er i tel lä t a rkemmin. Vähit en poissaoloja on aiheutunut säästä j a t yö nj ohd ~ s ta. Vi i mek s i mainittuun r yhmään on viety t yömit taan,
- 10 - työpalkan nostamiseen ja uuden palstan cttamiseen käytetyt päivät. Maan etelä- ja pohjoispuolisk ~ n välillä ei ollut havaitt avissa säännöllistä ja selvää erea. Kotitöiden merkitys poissaolojen syynä on kotoaan käsin työskennelleillä ymmär rettävästi ollut suurempi kuin kämpältä käsin työskennelleillä. Koko maata kohti laskettujen t uloksien mukaan 52 74% (keskimäärin 64 %) kotimiesten ja 26 43% (keskimäärin 36 %) kämppämiesten poissaoloista on aiheutunut kotitöistä. Sen sijaan ns. muiden syiden ja huollon merkitys poissaolojen syynä on kämppämiehillä ollut suurempi kuin kotimiehillä. Muiden poissaolojen syiden suhteellista osuutta kuvaavissa sadanneksissa näiden työntekijäryhmien välillä ei ollut havaittavissa mainittavaa eroa. Työviikon pituus Työviikon keskipituus, jota laskettaessa on otettu huomioon vain hakkuuurakan suorittamiseen käytetty a ika, käy ilmi seuraavasta. Marrask. Jouluk. Tammik. Helmik. Maalisk. Työviikko, t, min Maan pohjoispuolisko 35. 18 32. 36 39. 27 41. 31 39.54 " eteläeuolisko 36. 00 31. 12 32. 11 37. 37 37. 02 Koko maa 35. 53 31. 28 36.21 38. 53 37. 54 Työviikko on ollut lyhin joulukuussa ja pisin helmikuussa. Maan pohjoispuoliskolla se on ollut - marraskuuta lukuun ottamatta - hieman pitempi kuin eteläpuoliskolla. Kotoaan ja kämpältä käsin työskennelleiden miesten työviikon pituuksien välinen suhde on vaihdellut eri kuukausina. Aminittakoon, että koko maata kohden laskettujen tuloksien mukaan kotimiesten työviikko on useimmiten ollut hieman pitempi kuin kämppämiesten. Ruoka- aika Ruoka- ajan keskipituus on määritetty erikseen kaikkien työpäivien ja erikseen niiden työpäivien, jolloi n pidettiin ruokatauko, lukumääräll ä painotettuna. Ensiksi mainitulla tavalla lasketuista keskiarvoista käytetään nimitystä päivittäisen ruoka- ajan pit uus ja viimeksi mainitulla tavalla lasketuista ruokataukojen pituus.
. :. i. ~- -.J_j.,.
- 11 - Päivittäisen ruoka- ajan pituus nähdään seuraavassa asetelmassa. Marrask. Jouluk. Tammik. Helmik. Maalisk. Päivittäinen ruoka- aika, min Maan pohjoispuolisko 24 28 13 21 35 " et elä:euol isko 37 22 30 36 36 Koko maa 36 26 25 31 36 Ruokataukojan pituus on ollut keskimäärin seuraava. Marrask. Jouluk. Tammik. Helmik. Maalisk. Ruoka tauko, min Maan pohjoispuolisko 31 36 33 42 49 " etelä:euolisko 44 36 39 42 ~3 Koko maa 42 36 38 42 45 Työmaalla ruokailleiden miesten ruokatauot ovat olleet keskimäärin 13 22 min lyhyempiä kuin niiden, jotka kävivät ruokailemassa työmaan ulkopuolella, ts. kotona, kämpäs~ä tai läheisessä talossa. Mainittakoon, että 50 73 % kaikista niistä miehistä, jotka yleensä pitivät päivällä ruokatauon, ruokaili työmaalla, muut työmaan ulkopuolella. Osa tilastossa olleista miehistä ei pitänyt päivällä lainkaan ruokataukoa. Koko maata kohti laskettujen tuloksien mukaan näiden miesten osuus miesten kokonaismäärästä on ollut 7 23 %. Kämpältä käsin työskennelleissä tällaisia miehiä on ollut suhteellisesti enemmän kuin kot aan käsin työskennelleissä. Kulkumatka ja - aika Koska kulkumatkan ja - ajan pituuden vaihteluissa eri kuukausina ei ole ollut havaittavissa säännönmukaisuutta ja eri kuukausien väliset erot ovat yleensä olleet vähäisiä, seuraavassa rajoitutaan vain keskimäärin marrasmaaliskuuta kohden laskettujen tuloksien esittämiseen. Päivittäisen majapaikalta työpaikalle kulkumatkan pituus ilmenee seuraa- vasta.
. -
- 12 - Kotimiehet Kämppämiehet Kaikki Maan p ~ hjoispuolisko " eteläpuolisko Koko maa Päivi ttäinen kulkumatka, km 4.4 4.4 2. 0 2. 0 2. 2 2.5 2.0 2.5 Työmatkoihin päivittäin kuluneen ajan, ns. kulkuajan, pituus on ollut seuraava. Kotimiehet Kämppämiehet Kaikki Maan pohjoispuoliskr " eteläpuolisko Koko maa 68 73 71 Päivitt~ inen kulkuaika, min 46 44 45 49 51 51 Talvella 1953/54 ja ha~~intavuosina 1946/47 1951/52 kerätyn tilaston tuloksien vertailu Verrattaessa keskenään esillä olevan ja aikaisemman tilaston tuloksia maan eri puoliskoja ja kok ~ maata kohti laskettujen keskiarvojen pohjalla havaitaan, että työpäivän pituuden vaihtelut eri kuukausina ovat molemmissa tilastoissa olleet samansuuntaiset. Uudessa tilastossa keskimääräiset työpäivät ovat yleensä olleet lyhyempiä kuin aikaisemmassa. Ero on kylläkin vähäinen, sillä esim. koko maan kohdalla vanhan tilaston muut kuin lauantaityöpäivät ovat olleet 1 19 min ja lauantaityöpäivät 1 11 minuuden tilaston vastaavia työpäiviä pitempiä. Maan eri puoliskojen kohdalla ko. suhde en eräinä kuukausina päinvastainen. Maan eri puoliskojen työpäivän pituuksien välillä ei aikaisemmassa tilastossa ole ollut mainittavaa eroa ja esillä ~ levassa tilastossa ~ n päädytty käytännöllisesti katsoen samaan tulekseen. Molempien tilastojen mukaan hakkuumiehet ovat työskennelleet lauantaisin lyhyempään kuin keskimäärin muina viikonpäivinä. Maanantaisin työpäivä on ollut muutamia minuutteja lyhyempi kuin tiistaisin- perjantaisin. Mainittakoon, että kummassakaan tilastossa majapaikalta työpaikalle kulkumatkan pituuden ja työpäivän pituuden välillä ei le ollut todettavissa säännöllistä ja selvää riippuvuutta. Päivien käytön vaihtelut eri kuukausina ovat olleet sikäli samanlaiset, että marras- joulukuussa työpäiviä on ollut suhteellisesti vähemmän kuin tammi- maaliskuussa. Aikaisemmassa tilastossa työstä poissaolopäiviä on yleensä ollut enemmän kuin esillä olevassa. Ero on kuitenkin niin vähäinen, että
~..... ~ -,- ' ;...
- 13 sitä ei voida pitää todistusvoimaisena. Molempien tilastojen mukaan maan pohjoispuoliskon hakkuumiehet ovat yleensä käyneet työssä hieman säännöllisemmin kuin eteläpuoliskon hakkuumiehet, Työstä poissaoloja on tavallisesti ollut eniten lauantaisin. Myös maanantaisin niitä on ollut enemmän kuin kes kimäärin tiistaisin-perjantaisin, Hakkuutyön ohella muihin palkallisiin töihin käytet t yjen päivien, joita on ollut vähän, osuus kaikista työpäivistä on kummassakin tilastossa ollut likimain samansuuruinen. Sekä,vanhan että uuden tilaston mukaan työstä poissaoloja on aiheutunut eniten kotitöistä ja vähiten t y ömitasta, työpalkan nostamisesta ja uuden palstan ottamisesta. Eri p nissaolojen syiden suhteellista osuutta kaikista poissaolopäivistä kuvaavat sadanneks et vat näissä tilastoissa oll e et jossain määrin erilaiset, mutta mit ä än huomattavaa eroa niiden välil l ä ei ole ollut todett a vissa. Maan eteläpuoliskoa ja koko maata kohti lasketuissa työviikon pituuksissa ko. tilastojen välillä ei ole ollut säännöllistä eroa. Sen sijaan maan pohjoispuoliskolla nyt sa a tu keskimääräinen t yöviikko on ollut n, 1 2 t aikais emmin saat ua p it empi. Molempien tilastoj en mukaan t yövi i kko on yleensä ollut eteläpuoliskolla hieman lyhyempi kuin poh joispuoliskolla, Ruoka- ajan k eskipituudessa näiden tila s tojen välillä ei ole ollut merkit tävää eroa, Uudes sa tilastossa on kylläkin päädyt ty hi eman pitempiin ruokaaikoihin ku in va nhassa, mut ta ero ~n ol lut vain muutami a mi nuutteja, Esillä oleva s sa tilastossa kotimiesten k eskimääräinen päivittäinen kulkumatka ja - aika ovat olleet pit empiä kuin aika i s emma s sa tila stos sa, Sen sijaan kämppämi est en >s alla k o, keskiarvot ovat oll eet likimain samansuuruiset. Vaikka t a lvel la 1953/54 ja hankintavuosina 1946/47-195 1/52 keräty n til a ston tul okset j oi s sakin yk s ity iskohdissa er oavat tois i s taan, nämä tila stot a nt avat pääpiir tein samanlaiset t u l okset, joten näyt tää siltä, et tei suurehkojen Met sät ehon jäsent en työmailla työskennellei den hakkuumiesten metsätyöajan käyt ön r ak ent e e s s a ol e tapahtunut vv. 1946-1954 mit ään ti ettyyn suuntaa n käyviä muutoks i a. Yhdist elmä Y hdistelmä~ä töä k~skevan etsätehon toime s ta kerätyn, hakkuumiesten metsätyöajan käyt- t i laston tulok s ista e sit et ään seuraavas sa kaikkien vv. 1946-1954 tarkkailun kohteena olle i den mi esten t yöpäivän keskipituus, työpä ivien suhteel l ista osuutta metsätyöajan päivistä kuvaava työpäiväsadannes ja
-.
- 14 - työviikon, ruoka- ajan, kulkuajan sekä kulkumatkan keskipituus marras- maalis kuussa. Marrask. Jouluk. Tammik. Helmik.Maalisk. Nov. Dee. Jan. Feb. March Työpäi vä, t, min - Working day, hours, min. Muut kuin lauantaipäivät - Other days than Saturdays Lauantai t - Saturdays 6. 54 6. 18 6. 20 6. 01 6. 44 6. 08 7. 20 6. 34 7. 31 6. 48 Työpäiväsadannes - Working day percentage 78.7 77. 3 86. 3 86. 9 84. 4 Työviikko, t, min - Working week, hours, min. 34. 01 30.43 35. 27 38.49 Päivi ttäinen ruoka- aika - Daily meal time Ruokatauko - Meal break Kotimiehet - Home men Kämppämiehet - Camp men Kaikki - Total Kotimiehet - Home men Kämppämiehet - Camp men Kaikki - Total. Ruoka- aika, min - Meal time, min. 31 40 22 32 21 36 24 39 27 40 Kulkuai ka, mi n - Travelling time, min. 63 45 52 64 48 54 Kulkumatka, km 3.4 3. 0 1. 8 2. 0 2.4 2.4 60 48 52 61 46 51 - Travelling 3. 1 3. 3 2, 2 2. 1 2. 5 2. 5 58 45 49 distånce, 3. 2 2. 1 2.4 km.
- 15 - T H E E X P E N D I T U R E 0 F F 0 R E S T T I M E B Y L 0 G G E R S I N T H E 195 3 /54 W 0 R K I N G W I N T E R S U M M A R Y The report disousses the results ef statistios, o~llected in the winter ~f 1953/54 at the i nstance ~ f Metsäteho, ~n the expenditure of f~rest working time by l eggers. The statistical data were ~~llected and treated acc~rding to the same methods and bases as the statistics f~r the logging years 1946/47-1951/52 reported on in Metsätehe's publicati~n No. 35. The results ef the statistics are similar in their main outlines and seem to shew no changes in any direction in 1946-54 in the expenditure of forest working time by loggers employed at the working sites nf fairly large member establishments of Metsäteho. The average length of the loggers' wnrking nay, the working day percentage, illustrating the r elativ~ rr~p ~rti ~n 0f ~rking days i n the days of forest working time, and the average length of the werking week, the meal break, the travell ing time and the travelling distance in November- March are shown in the table on the preceding page.
.... : e