TURUN SUNNUNTAIMAALARIT WIENISSÄ 22-26.4.2010 Islannin tulivuoren aiheuttama tuhkapilvi piti meitä jännityksessä, sillä viikon ajan Euroopan ilmatila oli ollut suljettuna. Vielä matkaamme edeltävänä iltana näytti siltä, että emme pääse lähtemään Wieniin. Lähtöpäivän aamulla klo 4 saatiin tieto, että lento sittenkin tulee onnistumaan. Epävarmuus aiheutti järjestelyjen suhteen lisätöitä. Tilattuja lippuja jouduttiin perumaan ja sitten taas uudelleen varaamaan. Torstaina 22.4 Air Balticin lentokone kohosi ilmaan kyydissään innokkaita sunnuntaimaalareita ja suunnisti Riian kautta kultaiseen Wieniin. Lentokoneemme olikin sitten ainoa, joka pääsi Turusta ilmaan tuhkapilven hetkellisestä aukosta kyseisenä torstaina, Helsingistäkään ei lähtenyt yhä ainoata konetta. Wienin lentokentällä meitä oli vastassa bussi oppaan kera. Muutaman tunnin kiertoajelun aikana saimme rautaisannoksen tietoa Habsburgien hallitsijasuvun elämästä, kaupungin historiasta ja nykyisyydestä. Kiertoajelulla kävimme myös katsomassa taiteilija ja arkkitehti Friedensreich Hundertwasserin suunnittelemaa, persoonallista asuinkerrostaloa.
Päätepisteemme oli majapaikkamme, hotelli Stefanie. Perjantaina päivällä oli vuorossa opastettu kierros taidemuseo Albertinassa, Wienin parhaassa taidemuseossa.
Näyttely oli upea ja opastus erinomainen. Saimme pähkinänkuoressa tietoiskun eri aikakausien maalareiden tyyleistä ja näimme edustavia huipputaideteoksia näiltä aikakausilta. Tietysti kävimme katsomassa myös Dűrerin kuuluisan jänistä kuvaavan akvarellin (jäljennös tosin, alkuperäistä ei näytetä kuin poikkeustapauksissa), jota maalatessaan taiteilija oppaamme tietämän mukaan oli käyttänyt apunaan kissaa. Mieleenpainuvinta meistä oli impressionistien kyky vangita nopeasti kankaalle maiseman herättämät tunteet. Emil Nolde, Kuutamoyö, 1914 Lyonel Feiniger, Korkea ranta, 1923
Marc Chagall, Paperileija, 1926 Paul Cezanne, Tila Normandiassa, 1885 Edvard Munch, Talvimaisema, 1915 Claude Monet, Näkymä Vetheuille, 1881 Pierre-Auguste Renoir, Tytön kuva (Elisabeth Maitre) 1879, pastelli
Albertinassa oli menossa myös laaja akvarellinäyttely 1800-luvun maisemamaalauksia. Niissä oli kuvattu myös sen ajan merkittäviä tapahtumia, kuten dramaattista Wienin tulvaa. Erityisesti Rudolf von Alt oli mielenkiintoinen taiteilija, joka jaksoi paiskia töitä vielä yhdeksänkymmentävuotiaana. Albertinassa oli myös esillä taitelija Andy Warholin autoaiheisia taideteoksia.
Perjantai-iltana kävimme konsertissa Musikvereinin isossa salissa. Kauniin musiikin lisäksi saimme ihailla salia, josta tulee uuden vuoden konsertti. Lauantain ohjelmaksi oli useita vaihtoehtoja. Jotkut aamuvirkut ehtivät jopa käydä kirpputorilla ennen museoiden aukeamista.
Monet meistä vierailivat Leopold museossa. Sen pysyväisnäyttelyssä ovat esimerkiksi taiteilijat: Egon Schiele, Oskar Kokoschka, Edvard Munch, Ernst Kirchner, Richard Gerstl ja Gustav Klimt, Koloman Moser, Josef Hoffmann, Joseph Maria Olbrich. Leopold-museon pohjakerroksessa oli nähtävänä suuri määrä itävaltalaisia akvarelleja alkaen 1800-luvulta tähän päivään. Katsoimme Heribert Maderin akvarelleja ja videon, jossa taiteilija työsti samanaikaisesti montaa maalausta märkää märälle-tekniikalla reippain pensselinvedoin käyttäen välillä hiustenkuivaajaa. Egon Schielen omakuva vuodelta 1910 Egon Schiele, Laskeva aurinko, 1913 Gustav Klimt, Kuolema ja elämä, 1910/1915
Osa meistä valitsi vaihtoehtona Taidehistoriallisen museon Vanhojen mestareiden osaston. Siellä oli teoksia taiteilijoilta Pieter Bruegel vanhempi, Peter Paul Rubens, Johannes Vermeer van Delft, Anthonis van Dyck, Albrecht Dürer, Rembrandt Harmensz van Rijn, Hans Holbein nuorempi, vain muutamia mainitaksemme. Albrecht Dürer, Maria ja lapsi, 1512 Rembrandt Harmensz van Rijn, Omakuva, 1652,
Pieter Bruegel vanhempi, Baabelin tornin rakentaminen, 1563 Pieter Bruegel vanhempi, Maalaishäät, 1568
Johannes Vermeer van Delft, 1666/1668 Die Malkunst Monet meistä kävivät Belvederessä, joka aikoinaan oli Savoijin prinssi Eugenin komea, valtaisan puutarhan ympäröimä kesäpalatsi, mutta joka nykyisin on museo.
Aikapulan takia suunnistimme suoraan toiseen kerrokseen ihastelemaan Gustav Klimtin Der Kuss (=pusu)-maalausta, joka oli juuri niin kaunis kuin osasimme odottaakin, todella katsomisen arvoinen. Gustav Klimt, Der Kuss, Suudelma 1907/1908 Taideteoksessa on toisiinsa kietoutunut pariskunta kultaornamenteissa ja alla ihanaa kukkameri- kuviota. Jos lähtee Wienistä käymättä katsomassa tätä Klimtin alkuperäistä Pusu-taulua, on sama kuin jos lähtisi Pariisista käymättä katsomassa Mona Lisaa! Kyseisen taulun motiivia onkin sitten hyödynnetty Wienissä joka paikassa kuten kukkamaljakon ja kynttiläjalan kyljessä, pannulapuissa, tulitikkurasioissa ja huiveissa. Ja nyt sitä on myös Turussa Kyllikin huivissa ja Riston taidekirjassa, jotka he saivat matkalaisilta kiitollisuuden osoituksena siitä, miten he sekä ennen että matkan aikana huolehtivat suurenmoisesti kaikesta.
Lauantaina iltapäivällä matkasimme Wienin ulkopuolelle Wienerwaldiin hienolle näköalapaikalle, jossa kokoonnuimme yhteisvalokuvaan. Wienin matkalaiset
Illalla oli ohjelmassa paikallisen viininviljelijän buffetillallinen ja viininmaistajaiset. Opimme paljon viinitilan omistajalta viinin viljelyksestä ja viinien valmistuksesta. Sunnuntaina teimme kokopäiväretken Tonavan yläjuoksulle luonnonkauniille Wachaun alueelle. Wachau on 30 kilometriä pitkä laakso Tonavan varrella. Alue kuuluu vuodesta 2000 Unescon maailman kulttuuriperinnekohteisiin. Ajoimme pari tuntia bussilla Tonavan rantaa pikkukylien läpi, seilasimme jokilaivalla pitkin Tonavaa ja ihailimme Tonavan laakson molemmin puolin olevia linnoja, kirkkoja ja viinikyliä. Sää suosi meitä. Oli tyyntä ja lämmintä. Wachaussa söimme ensin maittavan parsalounaan, sitten seurasi barokkityylisen luostarin esittely oppaan johdolla. Rakennuksen arkkitehtuurissa on hyödynnetty optista illuusiota. Keisariperheen käyttämän kerroksen käytävä näytti ulottuvan paljon pitemmälle kuin todellisuudessa, alas vieviin pyöröportaisiin oli aseteltu peilejä niin että raput näyttivät jatkuvan loputtomiin ja juhlasalin tasakatto näytti kauniisti korkeuksiin kaartuvalta. Yhdessä luostarin huoneessa lattian kumpuilun tarkoitus oli kuvata, miten uskovaisen elämä on ylä- ja alamäkeä. Näimme aarrearkun monimutkaisine lukkolaitteineen ja valtavan kirjaston komeasti nidottuine teoksineen. Edelleenkin munkit käyttävät kirjastoa, jonka kirjahyllyt ovat siirrettävissä niin että hämärään tilaan saadaan päivänvalo. Luostarissa on tänä päivänä useitakin kouluja, joissa opetetaan kaikkia uskontoja.
Sunnuntai-illan vietimme tyypillisessä itävaltalaisessa Griechenbeisl-nimisessä ravintolassa.
Ruoka oli erinomaista ja lämmintä tunnelmaa edesauttoivat kodikas sisustus ja taitavan pianistin taustamusiikki. Tässä ravintolassa kerrotaan lauletun ensimmäistä kertaa kuuluisaa laulua Ah, Du Lieber Augustin. Paluumatkamme mutkistui. Menimme hyvissä ajoin lentokentälle ja istuimme jo Air Balticin koneessa, jonka oli määrä lentää Wienistä Riikaan (sieltä piti jatkettaman saman firman koneella Turkuun), mutta kone ei noussut ilmaan. Viivästyminen johtui koneviasta. Odotimme pari tuntia tietoa siitä, että saavatko koneen lentokuntoon. Eivät saaneet. Onneksi konevika huomattiin kentällä eikä vasta ilmassa. Alkoi monen tunnin jonotus, kun lentokoneellinen ihmisiä alkoi metsästää uusia lentoyhteyksiä, kuka mihinkin. Seisoimme viisi tuntia jonossa, joka ei tuntunut liikkuvan mihinkään. Kukaan ei onneksi ottanut lämpöä. Välillä naurettiinkin, esimerkiksi kun eräs sunnuntaimaalari väsyi seisomiseen ja meni istumaan yhden tyhjänä olevan virkailijatiskin taakse tuolille ja sai heti asiakkaita Lopuksi kävi niin, että meidät kuljetettiin lähellä lentokenttää sijaitsevaan Hotel Das Reinischiin, jossa yövyimme. Vielä yksi rattoisa ilta Wienissä, Air Balticin laskuun! Iloamme himmensi vain tietoisuus siitä, että edessä oli ankea herätys jo aamuneljältä. Lensimme Turkuun Kööpenhaminan kautta. Perillä totesimme, että lentokentällä jonottaminen, loputon odottaminen sekä yöksi Wieniin jääminen oli meille pelkästään OPETTAVAISTA. Lähtö oli sujunut turhankin helposti. Olimme unohtaneet matkustamisen realiteetit. Tällaista matkustaminen nykypäivänä on. Matkalaiset Kyllikki ja Eeva