UUDENMAAN RESERVILÄISPIIRIEN MAANPUOLUSTUSLEHTI

UUDENMAAN RESERVILÄISPIIRIEN MAANPUOLUSTUSLEHTI 3-2010 Maanpuolustusta ei olla enää aikoihin mielletty yksinomaan miesten oikeudeksi, valvollisuudeksi tai harrastukseksi. Naisten vapaaehtoinen asevelvollisuus mullisti ajattelutavat ja käytännön, vaikka lottaperinnekin muistetaan taas tänään oikein hyvin. Naisilla on oma vahva asemansa maanpuolustuksessa ja turvaamisessa - ja tässä numerossa on ilo esitellä toimintaa hiukan. Raaseporin maanpuolustusviikonloppu oli menestys millä tahansa mittarilla tarkastettuna. Tammisaaren kalustonäyttely tarjosi mahdollisuuksia monenlaisiin elämyksiin - tässä tulevaisuuden rannikkojääkäri saa eko-asekäsittelykoulutusta asiantuntijalta. (Kuva: AK) Sivut 17-19 Maanpuolustusviikonloppu valtasi Raaseporin uunituoreen kaupungin D J ragsvikin varuskunnan vakioasukkaat olivat lähteneet viikonlopun vapaalle lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Vain minimimiehitys oli jätetty kasarmialueen turvaksi ja valmiustehtäviä varten. o perjantaista alkaen alueella alkoi melkoinen kuhina, kun MPK:n ja muiden kansalaisjärjestöjen toimijat saapuivat opiskelemaan uusia asioita yleisen turvallisuuden ja maanpuolustuksen edistämiseksi. Viikonvaihteen aikana opittiin monta uutta asiaa ja Tammisaaren satamaan sijoitettu kalustonäyttely avasi alueen asukkaiden ajatuksia, paitsi oman maan puolustamisen, myös arjen turvallisuuden suuntaan. Sivut 13-16 Tulta päin! Raaseporin ja Hiidenveden komppanioiden miehet harjoittelivat myös sammutustöitä. ( Kuva: SV/ML) Siilasmaan työryhmän esityksessä paljon uutta R isto Siilasmaan johtama asevelvollisuustyöryhmä luovutti mietintönsä puolustusministerille. Työryhmä ei näe vaihtoehtoa asevelvollisuudelle Suomen maanpuolustuksen järjestämisessä. Koska monien toivomaa radikaalia uudistusehdotusta ei tullut, media kyseenalaisesti nosti päähuomioon mietinnön vaihtoehtoisen sivupolun eli neljän kuukauden varusmiespalveluksen. Sivu 3 Puheenjohtaja Risto Siilasmaa on juuri luovuttanut asevelvollisuustyöryhmän raportin puolustusministeri Jyri Häkämiehelle (Kuva: Jukka Sippola) Hiidenveden komppanian salainen ase Uudenmaan eri maakuntakomppanioiden koulutus etenee vauhdilla. Sekä puolustusvoimat että yhteistyössä toimivat viranomaiset kiittelevät reserviläisten osaamista ja asennetta. Yhtenä heistä esitellään alikersantti ( res) Katriina Pietilä. Sivu 17

Riistetty sukupolvi siirtyy hautaan Joskus hävettää olla suomalainen. Tai on ainakin ristiriitainen olo omaa kansallista lähihistoriaamme katsellessa. Koen aina saman tunteen osallistuessani maanpuolustus- ja reserviläistoimintoihin, joihin ottavat osaa myös sotiemme veteraanit. Hiukan hävettää, mutta samalla ylpeys puristaa rintaa niin, että sanat tukehtuvat kurkkuun ja silmät kostuvat hiukan, sillä eihän suomalainen mies oikeasti itke, perkele. Tuo harmaapäinen ja kumara, vuosi vuodelta harveneva joukko muistuttaa meitä siitä, millaista on pienen ihmisen elo kansallisten ja kansainvälisten poliittisten virtausten ristiaallokossa. Aikanaan heille esitetyt vaihtoehdot olivat aika huonot: joko lähteä itse veritöihin ja siinä samalla vihollisen ammuttavaksi tai lähteä vankilaan tai käpykaartiin. Tuskinpa monikaan lähti rintamalle rinta rottingilla, toki sellaisiakin oli. Talvisodan henki tiivistyi yhteen asiaan: oman kehittyvän ja onnellisemmaksi kasvaneen maan pelastamiseen neuvosto-orjuuden alta. Jatkosota olikin sitten oikeuden hakemista uusintaottelussa; vainolaisen anastaman maan palauttamista omien haltuun. Se, että sotaa hoidettiin välillä huonosti, on sekundääriä. Kun jatkosodan loppunäytöksestä seuranneen alkusäikähdyksen jälkeen tarvittiin taas terästä selkärankaan, sitä löytyi. Tuon aikakauden kaksi-kolmikymppiset näyttivät, että isäin henki elää, kun eletään selkä seinää vasten ja veren maku suussa. Verivihollinen lyötiin verissä päin takaisin, ja rajan takana leskillä ja äideillä riitti surtavaa kuten myös koti-suomessa. Aseiden melun laannuttua he palasivat takaisin elämään, josta olivat myöhästyneet, nuo nuoret sotilaat. Soistuneet niityt tai umpeen kasvaneet pellot vaativat tupla-annoksen sisua, ja siinä maatöiden sivussa piti etsiä siippa, rakentaa koti ja perustaa perhe. Kaupunkilaisilla oli omat murheensa, kun samoista seminaari-, opisto- ja yliopistopaikoista taisteli moninkertainen määrä tarjokkaita tavalliseen kevääseen tai syksyyn verrattuna. Nuorimmilla ei ollut sotahikeä päällä eikä vanjan verta käsissään ja sielussaan, opintoja eivät häirinneet sotavuosien painajaiset. Elämää rakennettiin kiireesti joka puolella Suomea, ahneesti, ylitöitä tehden ja aina siinä ei onnistuttu. Sotavuosien jälkeinen vasemmistolainen tendenssi kesti melkein viisi vuosikymmentä. Sinä aikana sodan käyneitä naisia ja miehiä haukuttiin, häväistiin ja heidän ihmisarvonsa ja älykkyytensä pelattiin pois. Oma vikanne, miksi menitte saattoi olla lievin ivaus niiltä poliitikoilta, joista osa edelleen päättää meidän kansakuntamme veteraanien ja lottien vapaaksi lunastaman asioista. Unohtaminen, oman onnensa nojaan hylkääminen ja heitteille jättäminen kasvoivat tosiasioiksi. Tämä on se asia, joka suomalaisena olemisessa vielä nykyisinkin hävettää. Kun Berliinin muuri murtui, moni asia muuttui. Sodan kokenut pikakiväärimies-presidentti löysi unohdetun omantuntonsa, torjuntavoiton taistelleita veteraaneja alettiin arvostaa. Tosin vain puheissa, jotka eivät maksa mitään, mutta kuitenkin. Se sivuseikka, että valtiovalta edelleen jättää veteraanien ja lottien vanhuuden päivien elämän laadun turvaamisen vapaaehtoistyön ja kansalaisten oman- ja velvollisuudentunnon varaan, hävettää myös edelleen. Riistetty sukupolvi on kaatumassa hautaan elämän ankarien lakien mukaan. Kansakunta joutui vaatimaan heiltä normaalin tulevaisuuden, monelta hengen, terveyden ja ihmisarvoisen elämän. Hengissä säilyneiltä, myös vammautuneilta, riistettiin vielä ihmisarvo ja kunnia. Heiltä, jotka tottelivat aikanaan laillista esivaltaa! Nyt on palautettu ihmisarvo ja kunnia ja yritelläänpä kunniakansalaisten elämän viimeisiin vuosiin antaa jotain lisääkin. Hyvä niin ja ansaitusta ei tarvitse veteraanien kiittää. Ihmekös tuo, jos hopeahapsiset lotat ja veteraanit saavat sanattomiksi. Meidän aikamme sankareita mitataan sillä, kuinka paljon he saavat aikaan. Eilispäivän sankareita on syytä mitata sillä, kuinka paljon he antoivat ja mistä kaikesta he luopuivat. Ja miten heitä siitä palkittiin ja palkitaan edelleen. Sen kun muistaa, niin pala nousee kurkkuun ja silmät kostuvat. Eihän suomalainen mies oikeasti itke, perkele. RUL:n liittokokous Seinäjoella RUL:n joka kolmas vuosi pidettävä liittokokous on 19-21.11.2010 Seinäjoella. Kokouksessa valitaan mm.liiton puheenjohtaja sekä liittovaltuuston jäsenet seuraavalle 3-vuotiskaudelle. Lauantain avajaistilaisuudessa puhuu Pääesikunnan päällikkö kenraaliluutnantti Markku Koli. Sunnuntaiaamuna piirimme lippu osallistuu lippulinnan marssiin Seinäjoen keskustassa sijaitsevalle Mannerheimin patsaalle. Valtakunnallisen maanpuolustusjuhlan juhlapuheen pitää pääministeri Mari Kiviniemi. Ilahduttavasti useammasta piirimme kerhosta on näillä näkymin kokousedustaja lähdössä Seinäjoelle. Niistä kerhoista, joilla ei olisi osallistumismahdollisuutta, pyydetään toimittamaan valtakirjat mukaanlähtijöille. Tämän syksyn saunaseminaarissa, joka toteutettiin piirihallituksen kokouksen jälkeen 25.9. Syndalenissa, haettiin piirin parhaita käytäntöjä kaikkien kerhojemme hyödyksi. Seminaariaiheiksi oli valittu reserviläisten kannalta 3 tärkeätä aihekokonaisuutta; jäsenhankinta ja tiedottaminen, kuntourheilu- ja urheilu sekä varainhankinta sisältäen myös piirilehtemme Oltermannin varainhankintaan liittyvät kysymykset. Ryhmätöiden lopputulemia ja niistä heränneitä ajatuksia jalostetaan, jonka jälkeen parhaita käytäntöjä tuodaan kerhoille hyödynnettäviksi osittain jo loppusyksyn aikana. Tätä kirjoitettaessa piirimme jäsenmäärä on tältä vuodelta jo ylittänyt 2000 maksaneen jäsenen rajan - toisen kerran piirin historian aikana. Lämmin kiitos teille, hyvät reserviupseerikerhojen jäsenet ja kerhojen vastuuhenkilöt tästä positiivisesta jäsenkehityksestä! Ottakaamme kuitenkin loppukiri tavoitteenamme ylittää viime vuoden 2039 maksaneen jäsenen raja. Pyydänkin vielä teitä, joilla jäsenmaksu on jostain syystä rästissä, hoitamaan asian pikimmiten. Näin varmasti saavutamme tuon tavoitteen! Aktiivireserviupseeritoimintaan kaikilla ei luonnollisestikaan ole mahdollisuuksia esim. työn, perheen tai muiden hyvien harrastusten takia, mutta erittäin tärkeää on myös kerhojemme ja koko piirimme toiminnan tukeminen jäsenmaksusuorituksin. Pyrkikäämme lisäksi kaikin voimin saamaan nuoret reserviupseerit yhteiseen arvokkaaseen työhömme mukaan! Toivotetaan nuorisojäsenemme tervetulleeksi kerhoihimme henkilökohtaisilla yhteydenotoilla, kummitoiminnalla ja tarjoamalla heille kiinnostavaa aktiivitoimintaa mutta myös tutustumisvuoden jälkeen kerhojen toiminnan kannalta vastuullisia tehtäviä. Esim. tilannekohtaista ampumataitoa ja huolellista sekä vastuullista aseen käsittelyä lisäävä sovellettu reserviläismmunta (SRA) lisää koko ajan suosiotaan ollen erinomainen reserviläistoiminnan aktiivilaji. Siilasmaan työryhmän raportti osoittaa suomalaisen asevelvollisuusjärjestelmän toimivuuden mutta tuo esille myös sen kehitystarpeita. Ammattiarmeijaan siirtyminen on todettu kalliiksi ja suorituskyvyltään vajavaisiksi. Reservin päällystön jatkokoulutukseen tulisi panostaa nykyistä enemmän. Tärkeätä olisi pystyä hyödyntämään reserviläisten laajaa siviiliosaalista ja kokemusta. Raportti kiinnittää huomiota myös maanpuolustustahtoon, jota ei pidemmällä tähtäimellä ole syytä pitää itsestäänselvyytenä. Muutoksen tuulissa, haasteita tiedossa Markku Kyytsönen Kesän jälkeen alkoi vilkas keskustelu Suomen puolustamisesta, asevelvollisuusjärjestelmästä, reservin suuruudesta ja varuskuntien lukumäärästä. Keskustelun käynnisti Siilasmaan selvitystyöryhmän selonteko. Kokonaisuudessaan selvitystyöryhmän tuotos ei tuonut mitään suuria mullistavia muutosesityksiä. Hyvästä ja monipuolisesta selonteosta saadaan alusta jatkaa rakentavaa ja uusia ratkaisuita etsivää keskustelua Suomen puolustusjärjestelmästä ja sen organisoinnista. Kenraali Puheloinen toi oman lisänsä keskusteluun luomalla näkemyksiä tulevista suurista muutoksista tulevan viiden vuoden aikana. Rahastahan tässä on kysymys, uusittava kalusto maksaa, varuskuntien yläpitomaksaa ja henkilökunnallekin pitää maksaa palkkaa. Muutokset eivät varmaan voi olla vaikuttamatta maakuntien varuskuntien lukumäärään ja sitä kautta henkilöstön määrään. Pitää ainoastaan toivoa, että eduskunnasta saadaan tulevina vuosina sellaisia budjetteja millä luodaan edellytykset Suomen uskottavalle puolustukselle. Vihreät tulivat ns. ulos esittämällä rajuja supistuksia reservin suuruuteen ja he olisivat jopa lakkauttamassa yleisen asevelvollisuuden. Heidän laskelmansa ovat epärealistisia ja epäuskottavia. Onneksi suurin osa eduskunnan jäsenistä on kuitenkin eri linjalla. Suomen maantieteellinen sijainti on yksi syy ylläpitää uskottavia ja tehokkaita puolustusvoimia ja riittävän laajaa koulutettua reserviä. Syksy on uuden suunnittelua, paikallisella ja piiritasolla laaditaan parhaillaan toimintasuunnitelmia ja talousarvioita ensivuodelle. Syyskokouksissa valitaan myös uusia toimijoita yhdistysten hallintoon ja toimielimiin. Reserviläistoiminnassa on yhä tuo ikääntymisen ongelma. Uusia aktiiveja tarvitaan jatkuvasti toimintaan mukaan. Valitsemalla uutta verta yhdistyksen toimijoihin saadaan nuoret mukaan hallintoon ja sitoutettua toimintaan. Sopiva sekoitus uutta intoa ja vanhaa kokemusta, näillä eväillä luodaan hyvä toiminta-alusta yhdistykselle. Syksy vahvistaa otettaan pohjoisella palonpuoliskolla, yöt pitenevät ja kelit muuttuvat huonoiksi. Kaikesta huolimatta pitää säilyttää valoisa mieli, koska olemme menossa kevät kohti. Menestystä reserviläistyössä Timo Saloranta Antti Kauranne Oltermanni 3-2010 Uudenmaan reserviläispiirien jäsenlehti 29. vuosikerta Päätoimittaja (vt.) Antti Kauranne, Taavinsuo 11 D 8, 02180 ESPOO. Puhelin 0400-959786 e-mail kotu.uusimaa@gmail.com Toimituskunta: Timo Hautala (Klaukkala), Seppo Vahasalo (Kirkkonummi), Merja Kukkonen (Järvenpää), Jorma Riissanen (Tuusula), Elina Sarin (Kerava), Jukka Sippola (Kerava), Timo Åkman ( Järvenpää), Antti Kauranne (Espoo), Martin Glantz (Helsinki). Seuraava lehti: Oltermanni 4-2010:n aineistopäivä on 5.12 2010. Lehteen tarkoitetut aineistot on lähetettävä vt. päätoimittajalle viimeistään aineistopäivänä sähköpostilla kotu.uusimaa@ gmail.com. Tekstien toivotaan olevan rtf- tai word-muodossa, kuvien jpeg-formaatissa. Ilmoitukset: Valmiit aineistot sähköpostitse osoitteeseen kotu.uusimaa@ gmail.com Laskutus: Piirien toiminnanjohtaja Jussi Karhila email: jussi@uudres.fi 0400-311701 Layout: Commercial Information Agency Painopaikka: Salon Lehtitehdas Oy Osoitteenmuutokset: RUL:n jäsenet Virpi Kukkonen 09-40562011, email jasenasiat@ rulfi, RES:n jäsenet Sara Väinölä 09-40562010 email jasenasiat@ reservilaisliitto.fi Piirien verkkosivut: www.uudres.fi

3-sivu Neljän kuukauden varusmiespalvelus vain sivupolku Asevelvollisuustyöryhmä jätti mietintönsä Risto Siilasmaan johtama asevelvollisuustyöryhmä luovutti mietintönsä 28.9. puolustusministerille. Työryhmä ei näe vaihtoehtoa asevelvollisuudelle Suomen maanpuolustuksen järjestämisessä. Koska monien toivomaa radikaalia uudistusehdotusta ei tullut, media kyseenalaisesti nosti päähuomioon mietinnön vaihtoehtoisen sivupolun eli neljän kuukauden varusmiespalveluksen. Säätytalolla oli tiistaina 28. syyskuuta ruuhkaa. Puolustusministeri Häkämiehen vuosi sitten asettama ja F-Secure Oyj:n hallituksen puheenjohtajan Risto Siilasmaan johtama asevelvollisuustyöryhmä jätti tuolloin mietintönsä, ja luovutustilaisuudesta muodostui puolustusministeriön ehkä kaikkien aikojen suosituin tilaisuus. Se osaltaan osoittaa miten tärkeänä yleistä asevelvollisuutta pidetään Suomessa. Tiedotusvälineiden edustajat olivat selvästi metsästämässä Isoa Uutista ja odottivat kieli pitkällä radikaaleja ehdotuksia asevelvollisuuden korvaamisesta. Kun sellaista ei tullut, vaan asevelvollisuus todettiin edelleen järkevimmäksi ja taloudellisemmaksi vaihtoehdoksi Suomelle, media teki ison uutisensa mietintöön sisältyvästä vaihtoehtoisesta esityksestä, siirtymisestä osin neljän kuukauden varusmiespalvelukseen. Toisin kuin tiedotusvälineistä voisi saada kuvan, kyseinen ehdotus ei ollut työryhmän pääesitys. Työryhmä oli huolissaan puolustuksemme rahoituksesta ja esitti useita toimenpiteitä sen korjaamiseksi. Yhtenä vaihtoehtona, jos muut keinot eivät auta tai toteudu, työryhmä pohdiskeli vaihtoehtoa, jossa lyhyin asevelvollisuusaika lyhennetään kuudesta kuukaudesta neljään mutta sekin vain osalla miehistötehtäviin koulutettavista varusmiehistä. Mutta tiedotusvälineitä mikään ei pidellyt ja spekulatiivisesta sivujuonteesta tuli pääuutinen. Siis huonoa journalismia. Seuraavaa uutista ei tarvinnut kauan odottaa eli välittömästi perään alkoivat vaatimukset siviilipalveluksen lyhentämisestä aina puolustusvoimien ylipäällikköä, presidentti Halosta myöten Vapaaehtoisuus ei toimi puolustuksessa Asevelvollisuustyöryhmä paneutui huolellisesti aiheeseensa. Se mm. osallistui Itä-Uudenmaan Aluetoimiston kutsuntatilaisuuteen Järvenpäässä viime syksynä ja seurasi kesäkuussa varusmiesten taisteluharjoitusta Itä-Uudellamaalla. Siksi ei ollut yllätys kenellekään maanpuolustusasioista perillä olevalle, että työryhmä päätyi siihen, että ammattiarmeijaan tai valikoivaan asevelvollisuuteen siirtyminen ei ole realistinen ratkaisu Suomalainen asevelvollisuus mahdollistaa pitkällekin menevän erikoiskoulutuksen, joka muualla maailmassa onnistuu vain ammattiarmeijalle. Harvoille sotilaillemme kuitenkaan riittää tositilanteessa yhtä näyttävää sotavarustusta kuin kuvan erikoisjääkärille. Suomelle. Nykyisen puolustusjärjestelmän kokonaiskustannukset kansantaloudelle ovat 4,8 miljardia euroa vuodessa, mutta esimerkiksi vain 60.000 sotilaan ammattiarmeija maksaisi yhteiskunnalle 8,6 miljardia euroa. Mahdollinen Nato-jäsenyys ei työryhmän mielestä muuttaisi tilannetta. Mailla, joiden armeijalla oman maan alueen puolustaminen on päätehtävä, on yleensä asevelvollisuus, Risto Siilasmaa muistutti. Tällaisia maita ovat Suomen lisäksi mm. Sveitsi ja Itävalta. Täysin vapaaehtoisuuteen perustuva asevelvollisuus taas ei toimi, koska työryhmän tekemän selvityksen mukaan vapaaehtoisia ei saataisi riittävästi. Selvityksen mukaan vain 16 % ikäluokan miehistä olisi varmasti vapaaehtoisia. Työryhmän mielestä naisille ei tule säätää pakollista asevelvollisuutta, mutta naisten vapaaehtoista osallistumista asepalvelukseen on tuettava. Menot karkaavat Vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon linjauksen mukaan puolustusmenot kasvavat kahdella prosentilla vuosina 2011 2015, mutta se ei riitä, sillä ase- ja muut armeijan materiaalikulut kallistuvat vuosittain 4 8 % enemmän kuin yleinen hintakehitys. Lisäksi merkittävä osa erityisesti maavoimiemme materiaalista vanhenee tämän vuosikymmenen puolivälissä. Asevelvollisuustyöryhmä otti voimakkaasti kantaa puolustusmenojen riittävyyteen. Koska työryhmä ei uskonut realistisiin mahdollisuuksiin kasvattaa puolustusbudjettia ja se myös epäili poliitikkojen halua lakkauttaa lisää Asevelvollisuustyöryhmä esittää raportissaan yhteensä 77 toimenpidesuositusta. Raportti on ladattavissa verkosta puolustusministeriön sivuilta www.defmin.fi sekä Reserviläisliiton sivuilta www.reservilaisliitto.fi. Raporttiin on myös linkki RUL:n sivuilta www.rul.fi. Raporttia voi kommentoida verkossa sivulla defmin.dicole.net. varuskuntia, se päätyi esittämään, että suorituskykyisten sodan ajan joukkojen on vähennyttävä merkittävästi. Työryhmä esittää nykyisen 350.000 sotilaan reservin pienentämistä sadallatuhannella. 250.000 sotilaan reservi kuulostaa tutulta, sillä juuri sitä edellinen puolustusvoimain komentaja, amiraali Kaskeala ehdotti useaan otteeseen. Koska laajalla reservillä on kansan tuki takanaan, poliittisilla päättäjillä ei ollut halua vielä pienentää reserviä turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon 2009 myötä ja siksi selonteko jätti puolustusvoimain sodan ajan vahvuuden ennalleen. Uusi puolustusvoimain komentaja Ari Puheloinen piti aluksi sordiinon päällä reservin koosta, mutta 20. syyskuuta avatessaan 194. maanpuolustuskurssia hän otti kantaa reservin pienentämisen ja armeijan organisaation uudistamisen puolesta niin, että puolustusvoimat olisi uudessa asennossa vuoden 2016 alusta lukien. Kestämätöntä nykytilannetta Risto Siilasmaa kuvasi siten, että nykyisin maavoimat käyttää 90 % varustelumenoistaan 10 %:iin joukoista kun armeijan suorituskykyistä keihäänkärkeä varustetaan. Tämä näkyy käytännössä siten, että esimerkiksi kaikille heikommin varustetuille jalkaväkipataljoonille ei ole jakaa edes telttoja. Tällaisessa tilanteessa ei voi kuin toivoa, että sota ei ala ainakaan kylmänä aikana Reservin tehtäviä hakuun Vaikka asevelvollisuustyöryhmässä oli Siilasmaan lisäksi muitakin tietotekniikka-alan asiantuntijoita, harvoja alaa sivuavia ehdotuksia oli ajatus uudesta internet-pohjaisesta asevelvollisen tietojärjestelmästä. Sen avulla pyrittäisiin siihen, että asevelvollinen tuntee tulevansa käsitellyksi yksilönä eikä osana suurta massaa. Hän saisi järjestelmän kautta mm. vastauksia kysymyksiinsä. Myös reserviläisille saisivat informaatiota puolustusvoimien ajankohtaisista asioista asevelvollisen tietojärjestelmän avulla ja päivitettäisiin reserviläisten tietoja ja heidän toiveitaan. Osa reservin tehtävistä on laitettava hakuun siten, että reserviläiset voivat hakea vapaita tehtäviä. Reserviläisiä tulisi informoida aina sodan ajan sijoituksen purkautumisesta ja asevelvollisuuden päättymisestä. Aktiivisen sijoitusajan päätyttyä reserviläisiä tulisi toimikunnan ajatuksen mukaan ohjata muiden viranomaisten, kuten kuntien poikkeusolojen organisaatioon, täydennyspoliisitehtäviin ja erilaiseen vapaaehtoistoimintaan. Teksti ja kuvat: Jukka Sippola Kahden viikon lyhennys? Jos neljän kuukauden varusmiespalvelus oli vain asevelvollisuustyöryhmän vaihtoehtoinen sivupolku, jota ehdotettiin selvitettäväksi mikäli puolustuksessa ei muuten saada säästöjä, työryhmä esitti konkreettisenkin lyhentämisajatuksen: varusmiespalvelusta tulisi lyhentää kahdella viikolla 5,5 ja 11,5 kuukauteen. Lyhentäminen kahdella viikolla vapauttaisi noin 10 miljoonaa euroa asevelvollisuusmenoista kohdennettavaksi muihin puolustusmenoihin. Se myös helpottaisi joukko-osastoja kun kouluttajille ja varastohenkilökunnalle jäisi miltei kolmen viikon hengähdystauko saapumiserien välille. Nyt tuo väli on alle viikko. Ajatus palvelusajan lyhentämisestä niin, että varusmiehet kotiutuisivat jouluksi ja juhannukseksi ei ole uusi. Olen itsekin leikitellyt seuraavalla laskelmalla: Jotta hukka-aikaa syntyisi mahdollisimman vähän, ensimmäinen saapumiserä aloittaisi heti loppiaisen jälkeen 7. tammikuuta. Lyhyen ajan eli 5,5 kuukauden palvelevat kotiutuisivat 163 päivän jälkeen 18.6. ja 11,5 kuukautta palvelevat 18. joulukuuta 346 päivän jälkeen. Toinen saapumiserä aloittaisi 9.7. ja 5,5 kuukauden sotilaat kotiutuvat niin ikään 18.12. 163 palveluspäivän jälkeen ja 11,5 kuukautta palvelevat 18.6. 345 päivän jälkeen. (JS) Seinäjoen liittokokousviikonloppu on yhtä juhlaa Suomen Reserviupseeriliiton korkein päättävä kokous, joka kolmas vuosi järjestettävä liittokokous, pidetään Seinäjoella lauantaina 20.11. Liittokokouksessa valitaan liitolle puheenjohtaja ja uusi liittovaltuusto sekä hyväksytään kolmivuotissuunnitelma vuosiksi 2011 2013. Iso osa Seinäjoen kokousviikonlopun tapahtumista on yhteistapahtumia syyskokouksiaan pitävien Maanpuolustusnaisten liiton ja Reserviläisliiton kanssa. Viikonlopun avajaistapahtumassa lauantaina klo 12.00 puheen pitää pääesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti Markku Koli. Tilaisuuden musiikista vastaavat Pohjanmaan ja Satakunnan Sotilassoittokunnat. Tilaisuuden avaa RUL:n puheenjohtaja Mika Hannula. Lauantai-iltana koulutuskeskus Sedun tiloissa järjestetään ohjelmallinen juhlaillallinen. Sunnuntaina valtakunnallisen maanpuolustusjuhlan juhlapuhujana on pääministeri Mari Kiviniemi. Maanpuolustusjuhla alkaa kello 12.00. Maanpuolustusjuhla on samalla Etelä- Pohjanmaan Reserviläispiirin 50 vuotisjuhla. Ennen maanpuolustusjuhlaa sunnuntain ohjelmassa on Seinäjoen keskustassa lippulinnan marssi Mannerheimin patsaalle. Lippulinnaan toivotaan liittojen lippujen lisäksi jokaisen reserviupseeri- ja reserviläispiirin sekä paikallisten yhdistysten liput mukaan. Lippulinnan järjestyy kello 9.00, marssi alkaa kello 9.30 ja seppeleenlasku Mannerheimin patsaalle on kello 9.45. Lippulinnan jälkeen ohjelmassa on jumalanpalvelus Lakeuden Risti kirkossa.

4 Uuden aselain valmistelussa ja valiokuntakäsittelyssä vierähti pidempään kuin alun alkaen suunniteltiin. Nyt kuitenkin Eduskunnan Hallintovaliokunta on saanut työnsä päätökseen ja aselain muutosesitys on menossa suureen saliin. Ehdotus kiristää selvästi luonnollisten henkilöiden aseiden hankkimisen ja omistamisen ehtoja. Ehdotuksen keskeisen pykälän ( 45) mukaan hankkimislupa voidaan antaa sellaiselle 18 vuotta täyttäneelle henkilölle, jota terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella on pidettävä sopivana pitämään hallussaan ampuma aseita ja aseen osia. Henkilön sopivuus pyritään varmistamaan monella tapaa. Jos haastatteleva poliisiviranomainen epäilee syystä tai toisesta haastateltavan sopivuutta, hänellä on oikeus saada hakijasta lääketieteellinen arvio. Tätä oikeutta on pyritty rajaamaan siten, että poliisilla ei ole oikeutta saada muita hakijan terveystietoja kuin vain arvio hänen sopivuudestaan aseluvan saantiin. Lääkärille on sitten puolestaan sälytetty velvollisuus antaa luvanhaltijoista tietoja, jos lääkäri tulee siihen tulokseen, ettei luvanhaltija ole sopiva aseiden haltijaksi. Tämä koskee myös vanhoja lupia ja luvanhaltijoita. Hakijan on myös annettava selvitys asevelvollisuuteensa liittyvistä seikoista suoritetusta asevelvollisuudesta tai siviilipalvelusta tai jos näitä ei ole suoritettu, selvitys suorittamiseen liittyvistä yksityiskohdista. Lyhyisiin aseisiin 20 vuoden ikä ja kahden vuoden aktiiviharrastus Lyhyiden aseiden hankkimiseen vaaditaan vähintään 20 vuoden ikä ja sitä ennen vähintään kahden vuoden dokumentoitu ammunnan harrastus sertifioidun ampumaseuran asekouluttajan antamalla todistuksella. Suoritetusta asepalveluksesta lasketaan puolet hakijan hyväksi ampumaharrastusta todistettaessa. Hakijan on lisäksi suoritettava viranomaisten järjestämä soveltuvuustesti, jolla mitataan hakijan sopivuutta aseen hankkimiseen ja hallussapitoon. Tämän testin tuloksen perusteella yksinään ei kuitenkaan voida olla hyväksymättä hakemusta. Ehdotuksessa on myös rinnakkaisluvan mahdollisuus alle 18- ja 20-vuotiaille. 15- vaan ei 18-vuotias voi saada rinnakkaisluvan huoltajien suostumuksella haulikkoon, kivääriin, pienoiskivääriin ja yhdistelmäaseeseen tietenkin vain, jos nuo edellä luetellut perusedellytykset ovat kunnossa. Erittäin painavista syistä voi 18 vaan ei 20 vuotta täyttänyt saada rinnakkaisluvan lyhyeen aseeseen. Näillä erittäin painavilla syillä tarkoitetaan kuulumista Suomen Ampumaurheiluliiton kansallisiin maajoukkue- ja valmennusryhmiin. Myös muun järjestön vastaavan tason ampumaurheiluun osallistuminen voi täyttää vastaavasti asetetun vaatimuksen. Ensimmäinen käsiaseen hallussapitolupa myönnetään määräajaksi enintään 5 vuodeksi, jonka jälkeen lupa voidaan myöntää toistaiseksi voimassaolevana. Tässä vaihees- sa lupaviranomainen tarkastelee luvan edellytykset uudemman kerran ja luvan hakija todistaa sitoutuneisuutensa ammunnan harrastamiseen sertifioidun asekouluttajan antamalla todistuksella. Alkuperäisestä ehdotuksesta on poistettu poliisin kotietsintäoikeus aseiden säilyttämisen tarkistamisen osalta. Ehdotuksen vaikutuksesta hankintaprosessi hankaloituu Ensimmäisen hankkimisluvan saaminen vaikeutuu selvästi ja muuttuu monimutkaisemmaksi ja varmaan myös entistä enemmän aikaa vieväksi. Poliisi, terveys- ja sotilasviranomaiset saavat entistä Yhdysvalloissa asekulttuuri on toisenlaista kuin Suomessa, ja siellä aseiden rajoitussuunnitelmat ovat nostaneet todellisen kansanliikkeen. Kuvitus on aseharrastajien kampanjasta. Lakiehdotus kiristäisi aseiden hankkimisen ja omistamisen ehtoja UUSI ASELAKI VIHDOIN SUUREEN SALIIN enemmän vastuita prosessissa ja heiltä edellytetään yhteistyökykyä. Epäilen, että lupaharkintaan tarvittava aika moninkertaistuu nykyisestä ja varmaan myös käsittelyn hinta vielä nousee. Lupakäsittelyn hinta ei ole nykyisinkään halpa. Viranomaisten erityisesti poliisin - resurssien riittävyyttä uudessa tilanteessa voi vain arvailla. Tuskinpa tällä perusteella poliisit saavat voimavaroja lisää. Metsästyksen ja pitkillä aseilla harrastettavan urheiluammunnan osalta ehdotus ei muuta käytäntöjä muutoin kuin harrastuneisuuden osoittamisessa. Metsästäjät eivät kuitenkaan loukkupyyntiin vedoten voi lain hyväksymisen jälkeen saada lupaa itse lataaviin lyhyisiin aseisiin. Heidän on pärjättävä loukussa olevan eläimen tappamisessa pienikaliberisellä kertatuliaseella, revolverilla tai pitkällä aseella. Metsästäjät varmaan parhaiten tietävät tämän säännön merkityksen. Ensimmäisen luvan saaminen lyhyen aseen hankkimiseen vaikeutuu monella tavalla. 20 vuoden ikäraja lupaan tai erittäin painavilla syillä 18 vuoden ikäraja rinnakkaislupaan katkaisee tehokkaasti nuorten lahjakkuuksien löytämisen ruutiaseammuntaan. Päästäkseen SAL:n maajoukkuetason valmennusryhmään nuoren on jollain tapaa osoitettava kykynsä lyhyen aseen ampujana ja jäljelle jää ilma aseella osoitettu kyky. Ruutiaselajit ovat kuitenkin aivan erilaisia ilma- aselajeihin verrattuna, joten säännössä on suuri vaara, ettei maailmantason ruutiaseosaajia jatkossa synny Suomessa. Aktiivinen harrastus määriteltiin Harrastuneisuuden osoittaminen kahden vuoden ajalta ennen luvan saantia edellyttää valiokunnan ehdotuksen mukaan 10 harrastuskertaa, missä harrastuskertojen vähe- teerattiin mietinnössä. Tämä huoli kirjattiin lausumana, missä viranomaisten edellytetään huolehtivan riittävän ampumarataverkon luomisesta Suomeen. Kenen joukossa seisot neminen tilapäisesti olisi sallittua matkojen, sairastamisen tai sisäampumaradan puuttumisen vuoksi. Valiokunta on myös katsonut ilma-aseilla suoritetun harrastuksen hyväksyttäväksi harrastuneisuuden osoittamisessa. Käsiaseluvan saajan on viiden vuoden välein todistettava harrastuneisuutensa asekouluttajan antamalla todistuksella. Tähän riittää ensimmäisen luvan jälkeen valiokunnan mukaan neljännesvuosittain tapahtuva harrastus. Seuroilla tulee olla poliisin hyväksymä ja kouluttama asekouluttaja. Tämä poliisin järjestämä koulutus esitetään maksuttomaksi valiokunnan mietinnössä. Seuran asekouluttaja menettää kouluttajan oikeutensa erotessaan seurasta tai sen palveluksesta. Aseluvan hakijalta ei edellytetä seuran jäsenyyttä koska henkilöt voivat perustuslain mukaan järjestäytyä tai olla järjestäytymättä. Valiokunta oli huolissaan harrastajien tasapuolisesta mahdollisuudesta voida harrastaa haluamiaan ammunnan lajeja lähinnä liikuntapaikkojen puutteen takia. Etelä-Suomen erityisongelmat no- Näin eduskuntavaalien lähestyessä ja samaten aselain toisen vaiheen muutosten valmistelun lähestyessä on ammunnan harrastajien syytä muistaa nykyisen ehdotuksen isännät ja emännät. Valitettavien kouluampumisien jälkeen istuva hallitus linjasi iltakoulussaan, että aseiden saatavuuden ehtoja on kiristettävä ja aseiden määrää pyrittävä vähentämään. Linjauksen isäntänä olen kuullut olleen silloisen pääministerin Matti Vanhasen, jolta kuulemma ei suuremmin ammunnan harrastamiselle ymmärrystä löydy. Tämä linjaus ajoi lain muutoksen valmistelun totaaliseen takalukkoon siten, ettei asian varsinaisilla asiantuntijoilla ja asiantuntijajärjestöillä ollut lain valmistelussa minkäänlaista sananvaltaa. Tämän heikkouden lain valmistelussa noteerasi myös Eduskunnan Hallintovaliokunta mietinnössään. Vihreiden apulaiskaupunginjohtaja herra Pekka Sauri esitti Kauhajoen kouluampumisesta tekemässään selvityksessä, että käsiaseet kiellettäisiin ja aseet kerättäisiin omistajilta pois. Tätä vihreää ajatusta ei ole toistaiseksi minnekään haudattu vaan sitä on pitänyt yllä myös nykyinen oikeusministeri Tuija Brax. Vasemmistoliitto on koko lain valmistelun ajan ajanut aseiden luonnollisten henkilöiden aselupien osalta lähes totaalikieltoa. Annika Lapintie teki Eduskunnalle tästä rinnakkaisaloitteen jota Hallintovaliokunta omassa mietinnössään ei puoltanut. Demareiden Risto Kuisma teki kirjallisen kyselyn hallitukselle tähdäten aselupien entistä suurempaan rajoittamiseen. Tosin hänen muotoilemansa kirjallinen kysymys oli niin sekava, ettei siitä tiennyt, oliko Kuisma tosissaan asialla vai ei. Myöskään RKP:llä ei ole asiassa puhtaat paperit. Suureksi hämmästyksekseni ja pettymyksekseni näin kunnioittamani Elisabeth Rehnin nimen siinä nettiadressissa, mikä koottiin aselain kiristämisen valmistelun alkuvaiheessa pyrkimyksenä lopettaa yksityinen aseiden omistus. Media asevastaisella ristiretkellä Mediaa on tapana nykyään syyttää manipuloinnista kaikkien asioiden yhteydessä. Näin pitkäaikaisen ammunnan harrastajan näkökulmasta medialla näyttää tässä asiassa olleen selkeä ammunnan harrastajien vastainen missio, joka jatkuu vielä. Tosiasioita on vääristelty, korjauk sia ei ole julkaistu ja harrastajien on ollut hyvin vaikea saada ääntään kuuluville. Myöskään näiden onnettomien ampumistapausten todellisia syitä ei ole mediassa noteerattu. Näillä todellisilla syillä tarkoitan ihmisten ja erityisesti nuorten ihmisten henkistä pahoinvointia, ja niiden syiden poistamista vaan teemana on ollut selkeä aselain kiristämiseen tähtäävä uutisoiminen, vaikka medialla on hyvin tiedossa, ettei se ampumistapausten ongelmaa ratkaise eikä ole ratkaissut missään muuallakaan. Mediallehan me ampujat emme mitään mahda sehän on neljäs maailmanmahti, mutta eduskunnan kokoonpanoon yli miljoona äänestysikäistä ammunnan harrastajaa ja heidän tukijoukkoaan toki voi vaikuttaa, joten ehkäpä yllä esitetystä on päätöstä tehdessä joillekin apua. Jorma Riissanen

5 Historian siipien havinaa ja asenostalgiaa Upinniemessä 10.10. 2010 Pitkäaikainen piiripäällikkö, yksi perinneasekilpailun isistä, eversti ( evp) Risto Muurman piti kilpailijoille lyhyehkön tervetulopuheen, jossa totesi olevansa viimeistä kertaa piiripäällikkönä järjestämässä kilpailua. Muurman esitteli kilpailijoille ja yleisölle seuraajansa, Harri Kaijansinkon, joka vuodenvaihteessa ottaa vastaan Muurmanin tehtävät. Pystykorvakiväärikilpailussa oli 166 ja perinnepistoolikilpailussa 91 kilpailusuoritusta. Suojeluskuntalainen-patsaan sai vuodeksi haltuunsa jo neljännen kerran Kalervo Juhola tuloksella 96. Juhlakisa hyvissä merkeissä Kun edesmenneen reserviläisaktiivin Heikki Tuokon muistokisat ammuttiin kymmenen vuotta sitten, paikalla oli kymmenkunta kilpailijaa. Tuokko, elämäntyönsä Sjöman-yhtiöissä tehnyt maanpuolustaja välitti aikoinaan mahtavan määrän puolustusvoimien poistamia ja myymiä Pystykorva ( 7,62 x 53R) -kivääreitä toisille reserviläisille. Kilpailussa jaettiin kuudennen kerran Heikki Tuokko-perusmitali niille 19 kilpailijoille, jotka olivat osallistuneet viiteen kilpailuun. Kaikkineen kilpailijoille jaettujen Heikki Tuokko- perusmitalien kokonaismäärä on 133. Ensimmäisen kerran jaettiin 20 hopeoitua mitalia niille, jotka ovat osallistuneet jokaiseen kymmeneen kilpailuun. Numeroidun kunniamitalin (perusmitali) n:o 13 sai Suomenlahden Meripuolustusalue. Hopeoidut numeroidut mitalit saivat Sirpa Tuokko (n:o 1), Elina Öhman (n:o 2), Laura Leppänen (n:o 3), Jan Sjöman (n:o 4), Pekka Pulkkinen (n:o 5), Tuusulan Sotilaskotiyhdistys (n:o 6), Reijo Ahtola (n:o 7) ja Jorma Kääriäinen (n:o 8). - Perinnepistoolikisoja ei ole ammuttu tässä yhteydessä täyttä kymmentä kertaa mutta suurin piirtein puolet on ammuttu myös pistooleilla. -- Mukavaa, että heimoveljet ovat alkaneet osallistua, tuumi kilpailun johtoportaaseen kuuluva Markku Tuominen katsellessaan eestiläisen Kaitseliitin aseveljiä, jotka olivat saapuneet parinkin delegaation voimin tapahtumaan. Lokakuun toisena viikonloppuna kokoontui uusmaalaisen reserviläistoiminnan parhaimmisto Upinniemen varuskunta-alueelle monella kauden viimeiseen tapahtumaan, X Heikki Tuokko -kilpailuun. Tapahtumassa oli nostalgiaa kosolti useista eri aiheista johtuen. Nostalgiaa tämäkin: alan harrastajat ampuvat perinneasekisat perinneunivormuissa. Kulttuuria on niin monenlaista Heikki Tuokko -juhlakilpailu keräsi osanottajaennätyksen Öbikseen Nostalgiaa: Heikki Tuokko -kilpailua isännöi viimeistä kertaa eversti Risto Muurman ( 3.oik) joka luovuttaa tehtävänsä vuodenvaihteessa Harri Kaijansinkolle ( 2.oik.) KUVAT: AK Alh: Pergu! Vara! Kaitseliitin eli Viron suojeluskuntajärjestön edustajat osallistuivat kisoihin jo kolmatta kertaa ja ampuivat laadukkaita tuloksia tai ohilaukauksia heidän Suomesta aikanaan saamillaan Skai-kivääreillä. Alh.vas: Hannu Hyvämäki isännöi hänelle jo tutuksi tulleita virolaisia heimoveljiä Upinniemessä. Laadukkaita nostalgiaaseita tusinoittain Heikki Tuokon välittämiä Pystykorvia nähtiin kilpailijoiden kantamuksissa tusinoittain. Virolaiset sen sijaan ampuivat ihka-aidolla SKY :n eli Suojeluskuntayhdistyksen valmistuttamilla kivääreillä Aseet ovat päätyneet Viroon osana materiaaliavusta, jota Suomen Puolustusvoimat aikanaan toimitti itsenäisyytensä takaisin vaatineelle valtiolle neuvosto-orjuuden jälkeen. - Olin hiukan hämmästynyt, kun aikanaan minulle esiteltiin Eestissä skai-kivääri, naureskeli reserviläisaktiivi Hannu Hyvämäki, joka johti toista virolaista vierailijaryhmää Upinniemen ampumaradoilla. - SKY, joka oli joko poltettuna tai kaiverrettuna aseen tukkiin, tarkoittaa juuri suojeluskuntajärjestön jäsenilleen valmistuttamia aseita, jotka merkittiin eri tavalla kuin sotavaltion puolustusvoimien aseet. Perinneaseet ovat saaneet hyvän vastaanoton ja innokkaan käyttäjäjoukon Eestissä, jossa ne ovat olleet mnille reserviläisille ensimmäinen asetyyppi, jolla ampumaharrastus on aloitettu. Hyvämäellä on pitkät suhteet ja perinteet heimoveljien reserviläistoiminnan kanssa tehdystä yhteistyöstä, ja aito lämpö huokuu raavaan reserviläisen asenteesta Kaitseliitin aseveljiin. - Heikki Tuokon meille välittämät kiväärit ovat laatutavaraa, kehaisi myös Risto Muurman kilpailjoiden aseita katsellessaan. - Omassani oli aivan nollapiippu ja siellä oli ammuttu ehkä parikymmentä laukausta kaiken kaikkiaan. - Kysymyksessä oli, paitsi reserviläisteko, myös kulttuuriteko, arveli puolestaan Markku Tuominen, joka muisteli Uudenmaan alueen näkyvää ja kuuluvaa reserviläisaktiivia ja tämän puuhaveljeä, kilpailuperinteen aikanaan piirijärjestöjen kautta käynnistänyttä Paavo Ryhästä. Pistooliradalla oli Parabellumeja kaliipereissa 7,65 ja 9 millimet- riä, Suomi- ja Lahti-pistooleita ja näkyipä joku esittelevän myös komissaari-nagantia, ranskalaista suunnittelua olevaa 7,62 -millistä revolveria. Komissaarimalli oli kaksitoiminen siinä, missä vähemmille puna-armeijalaisille jaettiin yksitoimista samaa rullarevolveria. Tapa tuttu jo taattojen... Heikki Tuokko-kilpailu toteutetaan MPK:n Uudenmaan Maanpuolustuspiirin koulutustapahtumana yhteistoiminnassa Uudenmaan Reserviupseeripiirin ja Re- serviläispiirin kanssa. Kilpailussa kilpaillaan Sjömanyhtiöitten lahjoittamasta ja ikuisesti kiertävästä Suojeluskuntalainen patsas - kiertopalkinnosta. Lisäksi parhaat palkitaan mitaleilla ja kunniapalkinnoilla. Myös tuotepalkintoja oli jaossa, ja palkintopöytää katsellessa suuta veti väkisinkin hymyyn. Kranaatinheittimen 120millisen kranaatin pyrstöosan lisäksi tarjolla oli perinneherkkua, Rajamäen Etikkaa pullokaupalla sekä Fiskarsin kirveitä pienemmästä suurempaan. Kilpailu on tarkoitettu ensisijaisesti Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan Aluetoimistojen alueiden reserviläisille ja Uudenmaan Maanpuolustuspiirin toimijoille. Kilpailuun voivat osallistua myös Heikki Tuokon kautta Pystykorva-kiväärin aikanaan hankkineet muiden alueiden reserviläiset ja muutkin ratakapasiteetin sallimissa rajoissa. Oman mausteensa tapahtumalle toivat eestiläisten vieraiden lisäksi helsinkiläiset perinneampujat, jotka olivat sonnustautuneet sotaaikojen varusteisiin. Oli pussihousua leveine aselajinauhoineen, verikauhaa, suikkaa, sarkapukua ja sota-ajat nähnyttä selkäreppua. Heikki Tuokko -perinneasekilpailu on hengissään ja sen tulevaisuus on näillä näkymin taattu ja laadukas. Kilpailun täydelliset tulokset löytyvät tämän lehden loppupäästä. Antti Kauranne