MUILUUSET MUILUN SUKUSEURA 2005. Kotisivu po.lapua.fi/~muiluuset

MUILUUSET MUILUN SUKUSEURA 2005 Kotisivu po.lapua.fi/~muiluuset

- 2 -

Sisällysluettelo Sisällysluettelo 3 Lukijalle 4 Sukukokouksia 5-6 Sukupuu 7 Tilastotietoja 8 Matrikkelitiedot 9 - Esivanhemmat 10-11 - Juhan sukukunta 12-35 - Juhan sukukunnan nimiluettelo 36 43 - Jaakon sukukunta 44-45 - Kustaan sukukunta 46 54 - Kustaan sukukunnan nimiluettelo 55 57 - Vilhon sukukunta 58 73 - Vilhon sukukunnan nimiluettelo 74 78 Kuvia suvun vaiheilta - Kantavanhemmat 79 - Juhan sukukunta 80 84 - Jaakko 85 - Kustaan sukukunta 86 90 - Vilhon sukukunta 91 95 1. sukukirjan (1973) kertomukset 96 121 2. sukukirjan (1990) johdantotekstit 122 124 Esitelmiä - Samuli Muilu 125 128 - Juha Seppo 128 132 Muilun sukuseuran säännöt 133 135-3 -

LUKIJALLE Tämä kirja on kolmas Muilun sukuseuran julkaisema sukukirja. Ensimmäinen julkaistiin 1973, toinen 1990 ja nyt on kolmannen vuoro. 10. sukukokous 16.7.2004 Lapualla Wanhassa Karhunmäessä päätti, että on aika uuden sukukirjan julkaisemiseen. Alustava aikataulu todettiin heti alkuvaiheessa liian tiukaksi. Suku on ensimmäisen sukukirjan julkaisemisen jälkeen laajentunut niin laajaksi, että tietojen kerääminen vie oman aikansa. Täydelliseksi sitä ei koskaan saada, mutta sukuneuvosto toivoo, että kirja puutteineenkin täyttää tehtävänsä. Tulevaisuudessa suvun nimiluetteloita onkin syytä alkaa pitää sukukunnittain. Näin tieto löytyy aina lähempää ja sukuneuvosto voi sitten tarpeellisin välein kerätä tiedot yhteen. Myös tulevaisuudessa on mietittävä uusien tietoliikennemahdollisuuksien käyttöä sukuluetteloiden pitämisessä. Tämän sukukirjan loppuun on kerätty liitteeksi kertomuksia ja kuvia edellisistä sukukirjoista, jolloin saadaan nämäkin tiedot mukaan ja säilymään tietona tuleville sukupolville. Muilun sukuneuvosto toivoo, että kirja täyttää tehtävänsä suvun historiassa ja kiittää kaikkia, jotka ovat tietonsa kirjaan antaneet. Lapualla 30.10. 2005 Muilun sukuneuvosto MUILUN SUKUNEUVOSTO 2004- Juhan sukukunta Erkki Muilu Rahkatie 6, 60510 HYLLYKALLIO erkki.muilu@netikka.fi Eliisa Ojala Poutuntie 24 B 10 62100 LAPUA Katri Ruotsalainen Länsipuolentie 82, 62190 RUHA ruotsalaiset@netikka.fi Kustaan sukukunta Lauri J. Kivistö Bronrinne 1 A 11, 02400 KIRKKONUMMI Riitta Peräsalo Närhitie 3, 60510 HYLLYKALLIO riitta.perasalo@nordea.fi Markku Muilu (pj.) Latvamuiluntie 54, 62190 RUHA markku.muilu@ymparisto.fi Vilhon sukukunta Anssi Muilu Ruhantie, 62190 RUHA Erkki Muilu Topparintie 11, 62165 TIISTENJOKI e.muilu@netikka.fi Maiju Vänskä Vihantolantie 2, 62100 LAPUA mvanska@po.lapua.fi - 4 -

SUKUKOKOUKSIA 9. sukukokous pidettiin 7.7.2000 Lapuan seurakuntatalolla. Paikalla oli yhteensä 210 sukulaista. Kokouksesta lähetettiin kukkatervehdykset esi-isäin haudoille ja esitelmän suvusta piti Tapani Muilu, Anna Hietala ja Heta Kuoppala esittivät musiikkia ja Maaria Kuoppala esitti lausuntaa. Seuroissa puhuivat Silja Siltanen-Muilu ja Seppo Kjellberg. Päätössanat lausui Väinö Maunumaa. Sukukokous päätti aloittaa sukulaisten nimien keruun tulevaisuudessa painettavaa uutta sukukirjaa varten. Suku osallistui kokouksen jälkeen Nurmossa pidetyille Herättäjäjuhlille. Sukuneuvostoon valittiin: Vilhon sukukunnasta: Erkki Muilu, Maiju Vänskä ja Anssi Muilu, Kustaan sukukunnasta: Marjatta Kuoppala, Lauri J. Kivistö ja Markku Muilu (pj.) ja Juhan sukukunnasta Eliisa Ojala, Erkki Muilu ja Katri Ruotsalainen. Sukuseuran puheenjohtajan Markku Muilun tervetuliaspuhe sukukokouksessa Lapuan seurakuntatalolla 7.7.2000: Hyvät sukulaiset! Muilun sukuseuran sukuneuvoston puolesta toivotan teidät kaikki tervetulleeksi yhdeksänteen sukukokoukseen tänne Lapuan juuri remontoituun seurakuntataloon. Yhdeksäs sukukokous. Ensimmäisestä sukukokouksesta on tullut kuluneeksi lähes täsmälleen 42 vuotta. Aika on lyhyt suvun mittakaavassa, mutta tämä aika on kuitenkin laajentanut sukulaisten määrä tuntuvasti ja muuttanut sukukokousten järjestäjiä. Sukupolvet vaihtuvat, mutta suku säilyy. Onneksi mukanamme on vielä niitäkin, jotka vuonna 1958 innokkaasti ryhtyivät puuhaamaan sukukokousta ja sitten myöhemmin virallistivat toiminnan ja perustivat Muilun sukuseuran. Tästä työstä heille kiitokset. - 5 -

Omat muistoni ensimmäisestä sukukokouksesta ovat välähdyksiä erilaisista tapauksista, pidettiinhän ne kotonani Ruhan Mäki-Muilussa. Väkeä oli paljon ja heitä oli pitkin viikkoa meillä, kun juhlien järjestäminen vaati siihen aikaan aivan toisenlaista ennakkovalmistelua kuin nykyisin. Tuolloin kymmenvuotiaan pojan kiinnostuksen kohteena oli kuitenkin aivan toiset asiat, kuin suku. Niinpä muistiin ovat jääneet lähinnä autot, joita tutkiskeltiin innokkaasti ja se kun saimme toruja lähtiessämme kesken juhlien uimaan ja kokouksessa otetuista kuvista puuttuukin iso osa n. kymmenvuotiasta pojan naskaleista. Mutta asiathan pitää laittaa aina tärkeysjärjestykseen ja silloin valinta oli uiminen Ala-Muilun kohdalla Nurmonjoessa. Väliin on jäänyt muutama sukukokous, mutta iän karttuessa ja kiinnostuksen vaihtuessa toisiin kohteisiin, myös sukuasiat kiinnostavat enemmän. Tosin minut tuntevat tietävät, että ei se kiinnostus niihin autoihinkaan ole niin paljon vähentynyt. Kuitenkin aika on tehnyt tehtävänsä ja yhä useammin tulee otettua sukukirja käteen ja pitää tutkia, että kuinkas se suku oikein meneekään. Löysin vuosia sitten kototaloni ullakolta kasan vanhoja kirjoja, joista osan olen laittanut tuonne pöydälle näytteille. Riemastuttavaa oli löytää niiden kirjojen joukosta Siionin virsikirja, joka oli painettu 1836. Kirjassa on teksti Marian Iisakintytär Muilu omistaa tämän kirijan kaikella oikeudella. Suvun kantaäidin Siionin virret ovat säilyneet muistoksi tällekin aikakaudelle. Tällä viikolla on useinkin tullut mieleen tämä elämän eteenpäin meneminen. Tämän sukukokouksen järjestelyjen ohessa tämä ensimmäisen sukukokouksen kymmenvuotias pojan naskali on nyt hoidellut paapan tehtäviä vähän yli kolmevuotiaan Muilun Villen kanssa. Ja paikkana se sama talo, jossa vietettiin niitä ensimmäisiä sukujuhlia. Sukupolvet vaihtuu, mutta suku säilyy tulevaisuudessakin. Meillä on ollut nyt kymmenen vuoden tauko sukukokouksissa. Tämän sukuneuvoston tärkein työ oli saada uusi sukukirja aikaan ja erinäisien vaiheiden jälkeen se saatiin valmiiksi ja jakoon sukulaisille. Paino ym. kuluista selviämiseksi sukuneuvosto joutui ottamaan vähän velkaa, mutta onneksi sukuun oli tullut pankinjohtaja, joka oli vakuuttunut suvun maksukyvystä. Lainaa saatiin ja saatiinhan se vielä maksuunkin, joten uuden sukukirjan taloudelliset asiatkin saatiin järjestykseen. Molempia sukukirjoja on vielä saatavissa tässäkin kokouksessa ja sukuneuvosto esittää seuraavalle sukuneuvostolle, että sen tehtävä on ennen seuraavaa sukukokousta saattaa sukuluettelo ajan tasalle ja seuraavassa sukukokouksessa voitaisiinkin sitten tehdä päätös uuden sukukirjan julkaisemisesta. Hyvät sukulaiset. Vielä kerran, tervetuloa sukukokoukseen. Viettäkäämme leppoisa yhdessäolo sukulaisten parissa. 10. Sukukokous pidettiin Wanhassa Karhunmäessä 16.7.2004. Paikalla oli 221 sukulaista. Tämäkin sukukokous muisti esi-isäin hautakumpuja kukkatervehdyksin. Juha Seppo piti esitelmän aiheesta: Vilho Muilu, herännäisyyden tulkitsijana. Pidetyissä seuroissa kuultiin musiikkiesitys ja niissä puhuivat Juhani Muilu ja Juha Muilu. Sukukokous päätti uuden sukukirjan julkaisemisesta. Suku osallistui sukukokouksen jälkeen vanhaa perinnettä noudattaen saman pyhän aikana pidetyille Ylistaron Herättäjäjuhlille. Sukuneuvostoon valittiin Vilhon sukukunnasta Erkki Muilu, Anssi Muilu ja Maiju Vänskä, Kustaan sukukunnasta Riitta Peräsalo, Lauri J. Kivistö ja Markku Muilu (pj.) ja Juhan sukukunnasta Erkki Muilu, Eliisa Ojala ja Katri Ruotsalainen. (Edellisistä sukukokouksista on kertomukset tämän kirjan lopussa olevissa liitteissä) - 6 -

SUVUN ESIVANHEMPIA Jaakko Antinpoika Maria Iisakintytär MUILU (Rintamäki) PÖNTINEN s. 29.07.1820 Lapua s.25.07.1818 Haapakoski k. 03.10.1866 Ruha k. 12.10.1897 Ruha Liisa Matintytär Antti Juhonpoika Iisakki Antinpoika Valpuri Matintytär KOSOLA Vihitty 14.07.1799 RINTAMÄKI LAURILA Vihitty 25.10.1817 LATVA-PÖNTINEN s. 1774 Ylihärmä Lapua s.14.08.1777 Lapua s. 29.09.1787 Lapua Lapua s. 09.08.1789 Lapua 14.01.1828 Lapua k. 13.10.1836 Lapua k. Rautalammella k. 30.11.1841 Lapua Jaakko Susanna Juho Antinpoika Antti Iisakinpoika Maria Martintytär SEGERSÄLLE SEGERSÄLLE Vihitty 17.09.1775 ISOHELLA LAURILA Vihitty 10.04.1787 KOPPALA (LAURILA) s.??.11.1719 s. 03.02.1753 Ylinurmo Lapua s. 27.12.1748 Kuortane s. 06.11.1754?(ei Lapua?) Lapua s. 03.12.1759 Kauhava k.?? k. 08.04.1837 Lapua k. 30.11.1801 Hellanmaa k. 08.01.1790 Lapua k. 22.01.1849 Lapua Vihitty 30.09.1744 Lapua Valpuri Matintytär Valpuri Matintytär Antti Heikinpoika Ruotustm. Iisakki Valpuri Matintytär ALAHEMMINKI PAAVOLA Vihitty 21.09.1734 TOPPARI BRUN??? s.??.05.1726 s.??.05.1711 Tiistenjoki Lapua s.??.11.1711 Tiistenjoki s.??.??.1705 s. 1720 k.?? k. 16.04.1755 Lapua k. 27.03.1756 Lapua k. 01.05.1763 k.? Valpuri Jaakontytär Heikki Jaakonpoika TOPPARI Vihitty 1698 KARHU? s.??.03.1678 Lapua s.??.01.1674 Lapua k. 29.05.1765 Lapua k. 04.01.1752 Lapua

Tilastoa esi-isiemme jälkeläisistä Muilu (Rintamäki) Jaakko Antinpoika, s. 29.7.1820 LAPUA,,,, k. 3.10.1866 Lapua,Ruha,, - (15) Muilu Kustaa, s. 12.2.1851 Lapua,Ruha,,, k. 5.3.1933 Lapua,Ruha,Mäki- Muilu, - (19) Päähenkilöt 2 Päähenkilöt 3 puolison vanhempia 2 puolison vanhempia 2 Lapsia 4 Lapsia 14 3. sukupolvi 36 3. sukupolvi 36 4. sukupolvi 131 4. sukupolvi 40 5. sukupolvi 220 5. sukupolvi 76 6. sukupolvi 457 6. sukupolvi 33 7. sukupolvi 235 8. sukupolvi 6 Jälkeläisiä yhteensä 1089 Jälkeläisiä yhteensä 199 puolisoja 461 puolisoja 80 puolison vanhempia 336 puolison vanhempia 46 Kaikki yhteensä 1890 Kaikki yhteensä 330 Muilu Juha, s. 5.9.1845 Lapua,Ruha,Muilu,, k. 1.1.1922 - (17) Muilu Vilho, s. 12.4.1854 Lapua,Ruha,Muilu,, k. 21.8.1939 Lapua,Ruha,Muilu, - (20) Päähenkilöt 2 Päähenkilöt 2 puolison vanhempia 0 puolison vanhempia 2 Lapsia 9 Lapsia 11 3. sukupolvi 57 3. sukupolvi 38 4. sukupolvi 95 4. sukupolvi 85 5. sukupolvi 214 5. sukupolvi 169 6. sukupolvi 172 6. sukupolvi 34 7. sukupolvi 6 Jälkeläisiä yhteensä 553 Jälkeläisiä yhteensä 337 puolisoja 233 puolisoja 147 puolison vanhempia 202 puolison vanhempia 94 Kaikki yhteensä 990 Kaikki yhteensä 582-8 -

SUVUN KANTAVANHEMMAT Jaakko Antinpojan ja Maria Iisakintyttären hauta Lapuan hautausmaalla. 9

JUHAN SUKUKUNTA Juha Jaakonpoika Muilu 10

11

12

13

Serkukset Antti Muilu ja Vuokko-Liisa Nuottajärvi 14

SETÄ JAAKKOO - II. Jaakko Jaakonpoika Muilu (Hemminki). S. 10.1.1847, k. 1936 Pso Sanna Salomonintytär Muilu. S. 2.6.1844. - L:t Maria 25.5.1880 Lapua, Jukka 1888 Nurmo. Lapset kuolleet pieninä. Perhe muutti Nurmoon (Hemminki) 6.1.1881, palasi myöhemmin takaisin Lapualle asuen Koskelan myllytuvassa ja toisten veljesten kotitaloissa. 15

KUSTAAN SUKUKUNTA 16

17

18

Wilhelm-isä ja seitsemän veljestä. Takana vas: Arvo, Vilho, Johannes, Kustaa, Edessä vas: Lauri, Väinö, Wilhelm, Martti Latva-Muilussa 1.9.1985 Katrin hautajaispäivän jälkeisenä sunnuntaina 19

Toivo Muilu kuoli puolentoista vuoden ikäsenä juotuaan saunassa lipeäkiveä. Kuvassa oikealta isä Aukusti Muilu, Ville ja Aili Kauppila ja todennäköisesti lapsen täti Tilda. 20

VILHON SUKUKUNTA 21

22

23

24

25

1. sukukirjan (1973) kertomukset Tapani Muilu: MUILUN SUKUSEURA Keväällä 1958 kokoontui Ruhassa, Juhani Muilun talossa suvun jäsenten muodostama kymmenhenkinen toimikunta, jonka tarkoituksena oli järjestää sukukokous. Se oli sukumme järjestäytymisen alku. Sitä ennen oli sukukokouksen järjestäminen useita vuosia kiinnostanut suvun jäseniä ja sukua oli alettu tutkia erikoisesti rovasti Eino Sepon ja kirkkoherra Ville Muilun innoittamina. Sukua tutkittaessa päädyttiin siihen, että suvun jäseniksi hyväksytään Jaakko Antinpoika Muilun ja Maria Iisakintytär Pöntisen jälkeläiset.. mikä olikin luonnollista, koska em. henkilöt olivat ensimmäiset sukumme Muilu nimiset. Ensimmäinen sukukokous järjestettiin Ruhan Mäki-Muilussa 30.6.1958. Väkeä tuli paikalle n. 230. Sää oli ihanteellisen kaunis ja esi-isien entinen asuinpaikka Mäki-Muilun mäki kukki ja tuoksui pihkalle. Kahvi juotiin ja ruoka syötiin keskellä pihaa. Tuntui, että yksi päivä oli liian lyhyt tällaiseen kokoukseen. Kokouksen puheenjohtajana toimi mv. Vilho Muilu (Sarkala) ja sihteerinä talon isäntä Niilo Muilu. Suvun vaiheita esittelivät mv. Juhani Muilu, fil.yo. Heikki Muilu, teol.yo. Tapani Muilu, mv. Jussi Muilu (Nikkari) ja mv. Niilo Muilu. Suuri sukukartta naulattiin 'puarin' seinään ja vasaran varrella selvitettiin kunkin jäsenen paikka siinä. Kokouksessa valittiin myös sukuneuvosto. Puheenjohtajaksi valittiin rovasti Eino Seppo, Juhan sukukunnasta mv. Juha Muilu (Suutala), past. Väinö Maunumaa ja varalle mv. Ville Maunumaa, Kustaan sukukunnasta mv. Ville Muilu (Nikkari), mv. Niilo Muilu ja varalle mv. Väinö Muilu, Vilhon sukukunnasta maisteri Toivo Muilu, mv. Juhani Muilu ja varalle mv. Toivo Muilu (Sarkala). Lopuksi pidettiin seurat. Seurakunnan terveiset sinne toi tuomiorovasti Eino Sares. Ensimmäisestä sukukokouksesta tehtiin myöhemmin moniste "Muilun sukukokouksessa kuultua", jota levitettiin lähes sata kappaletta suvun jäsenten keskuuteen. Toinen sukukokous pidettiin Ruhan Ala-Muilussa 6.7.1964. Suvun jäseniä oli paikalla lähes 200, vieraskirjan mukaan 187. Kokous pidettiin illansuussa ja keskittyi lähinnä seuroihin. Puh. johtajana toimi mv. Juha Muilu (Suutala) ja sihteerinä maist. Toivo Muilu. Past. Tapani Muilu puhui sukututkimuksesta. Sukuyhdistyksen puh.johtajaksi valittiin mv. Vilho Muilu (Sarkala), muuten sukuneuvoston entiset jäsenet valittiin uudelleen. Pääkokkina Ala-Muilussa toimi Helvi Hantula apunaan lähitalojen emännät. 26

Toinen sukukokous Ala-Muilussa. Kolmas sukukokous pidettiin Lapuan seurakuntatalolla 7.7.1972 kello 12.00 alkaen. Suvun jäseniä tuli seurakuntatalon juhlasaliin yli 200, vieraskirjassa on 203 nimeä. Puh.johtajana toimi rehtori Toivo Muilu. Ohjelma oli tavallista vaihtelevampi. Kuultiin mm. huilunsoittoa, jota esitti Kari Rantakari ja yksinlaulua laulajana Esa Ruuttunen. Puheen vainajille piti Väinö Maunumaa ja seppeleet vietiin haudoille. Esitelmän sukuyhdistyksen tehtävistä ja sukukirjan valmistamisesta piti Tapani Muilu. Sukukirjaa päätettiinkin ryhtyä tekemään, käytännöllinen toteuttaminen annettiin sukuneuvoston tehtäväksi. Seurakunnan tervehdyksen kokoukseen toi tuomiorovasti Olavi Laitinen ja Nivalan sukulaisten terveiset Maija Ruuttunen. Sukuneuvosto valittiin melkein kokonaan uusi. Puh.johtajaksi valittiin past. Tapani Muilu, Juhan sukukunnasta valittiin ins. Esa Muilu, opett. Matti Maunumaa ja varalle mv. Martti Perämäki, Kustaan sukukunnasta mv. Niilo Hantula, konst. Ville Muilu ja varalle mv. Niilo Muilu, Vilhon sukukunnasta tekn. Pentti Muilu, reht. Toivo Muilu ja varalle mv. Mauno Muilu. Kokous valitsi myös naistoimikunnan, johon tulivat emäntä Aini Saari, sair.hoit. Marja-Leena Talvitie ja yo. Helinä Muilu. Kolmas sukukokous Lapuan seurakuntatalolla. Kokous kesti niin kauan, että syödäkin piti, niinpä lihaa meni 15 kg, perunoita 4 sankoa, maitoa 75 litraa ym. ym. Pääemäntinä toimivat Martta Maunumaa, Elli Hantula ja Katri Muilu. Muilun Sukuseuran historiikki on pääasiassa sukukokousten historiaa. Sukuneuvostot olivat toimineet yleensä sukukokousten järjestämisen merkeissä, mainittakoon tässä yhteydessä, että perinteisesti myös neuvoston jäsenten puolisot ovat olleet mukana kokouksissa. Viimeksi valittu sukuneuvosto toimi lähinnä kirjan kokoamisen merkeissä ja turvallisemman taloudellisen pohjan saamiseksi tahdottiin sukuseura rekisteröidä. Siksi haluttiin pitää mahdollisimman pian uusi sukukokous. Neljäs sukukokous pidettiin Lapuan Kaaranmännikössä 17.6.1973. Paikka oli kaunis ja sää lämmin, väkeäkin tuli melko paljon huomioonottaen, että edellisestä kokouksesta oli vajaa vuosi, vieraskirjaan kirjoitti nimensä 126 henkeä. Kokouksen avasi ja suku- kirjasta puhui Tapani Muilu. Kokouksen puh.johtajana toimi Matti Maunumaa ja sihteerinä ins. Esa Muilu. Rekisteröinnistä puhui reht. Toivo Muilu. Yhdistys päätettiin rekisteröidä nimellä Muilun Sukuseura ry. Sukuseuran säännöt ovat tämän kirjan liitteenä. Sääntöuudistukset muuttivat jonkin verran sukuneuvoston kokoonpanoa, entiset vakinaiset jäsenet valittiin uudelleen, mutta varajäsenet jäivät pois ja uusiksi vakinaisiksi jäseniksi tulivat mv. Martti Perämäki ja syksyllä kuolleen Niilo Muilun tilalle rak.mest. Markku Muilu. 27

Yht. kuollut elossa Kokouksen väliajalla tarjottiin pullakahvit Lempi Lehdon toimiessa keittiön puolella pääemäntänä. Hautakankaan puista oli tuotu pöydille 'sireenin' kukkia. Lopuksi puhuttiin ja veisattiin ja reht. Arvi Suutala toi terveisiä Suutalan sukulaisilta. Lopuksi lyhyt tilasto suvun jäsenistä sukukunnittain vuosilta 1958 ja 1973. 30.6.1958 Juha 218 40 178 Kustaa 99 25 74 Vilho 132 21 111 Yht. 449 86 363 1.9.1973 Juha 330 54 276 Kustaa 150 33 117 Vilho 208 31 177 Jaakko Antinp. Ja muut 8 8 0 Yht. 696 126 570 Julkaisutoimikunnan ja kirjoittajien lisäksi ovat menneisyyden kartoittamisessa olleet huomattavalla tavalla kirjallisesti apuna professori Jussi Aro, teol.lis. Juha Seppo ja lehtori Heikki Muilu, suullisia lisätietoja ovat antaneet mm. rva Maija Malmivaara-Wiik, nti. Aili Muilu, mv. Jaakko Laurila ym. ketään unohtamatta. Kirjan suunnittelussa on apuaan antanut kotiseutuneuvos Väinö Tuomaala. Korjausluentaa ovat suorittaneet opett. Matti Maunumaa, lehtori Erkki Kivistö ja opett. Raakel Muilu. Edullisimmin ehdoin painatuksen suoritti Kauhavan kirjapaino, joka kymmenistä vaikeaselkoisistakin kaavakkeista selvisi kiitettävästi. Kuva- laatat valmisti Ilkan kirjapaino Seinäjoella, myös edullisesti. Kuvat piirsi mv. Väinö Muilu. Tavanomaisten henkilötietojen lisäksi matrikkeliosaa varten kysyttiin kaavakkeella koulunkäyntiä, virkoja, toimia, työtä, luottamustehtäviä ja muita asioita kuten julkaisuja, osallistumisia sotiin, opintomatkoja ja harrastuksia. Lyhenteet näitten asioitten yhteydessä ovat yleisesti käytettyjä. Sukupolvet on merkitty roomalaisilla numeroilla I, II, III jne. I:ä sukupolvea edustavat Jaakko Antinpoika ja Maria Iisakintytär, II:ta heidän neljä poikaansa Juho, Jaakko, Kustaa ja Vilho vaimoineen, III:ta näiden lapset jne. 28

Mainittakoon vielä, että matrikkelikaavakkeet palautettiin vuoden sisällä lähes 100 %:sti, kaukaisimmat Turkista ja Kanadasta asti. Tapani Muilu: ESI-ISÄT JA HEIDÄN JÄLKELÄISENSÄ Sukumme varsinaisina kantavanhempina pidetään Jaakko Antinpoikaa, 29.7.1820-3.10.1866, ja Maria Iisakintytärtä, 25.7.1818-12.10.1897, koska he ensimmäisinä suvussamme ottivat Muilu nimen käyttöön tullessaan Ruhan Muiluun 1840-luvulla. Tässä luvussa on tarkoitus esitellä heitä ja heidän esivanhempiaan perheineen lähinnä kirkonkirjojen ja muistitiedon pohjalla. Jaakon isoisä Juha Antinpoika, 10.5.1758-30.11.1801, asui Hellanmaassa Hantulan talon Isohellan torpassa, luultavasti nykyisen Kustaa Sinnemäen talon piirissä. Siellä vanhat puhuvat vieläkin "Juhan tuvasta". Hänen vanhemmistaan emme tiedä, emmekä mistä hän on torppaan tullut. Kirkonkirjojen perusteella sitä on vaikea selvittää. Ensi kerran Juha Antinpojan perheen olemassaolo näkyy Lapuan syntyneitten kirjasta, johon on merkitty perheen toiseksi vanhin lapsi Juha syntyneeksi 26.11.1779. Äiti on Sanna Jaakontytär ja isä Hantulan torppari Juha Antinpoika. Viimeistään siis Juhan syntymän aikoihin he ovat tulleet Hantulan torppaan. 1769-93 rippikirjassa on Hantulan numeroon merkitty perheen neljä poikaa. Vasta 1794-99 rippikirjassa perhe esiintyy kokonaisuudessaan Hantulan torpparin perheenä. Silloin siinä ovat isä, äiti ja kahdeksan lasta. Tämän jälkeen voidaan perheen kaikkien jäsenten vaiheita seurata melko hyvin. Torppaa alettiin ilmeisesti tällöin sanoa Isohellaksi. Nimittäin, kun vanhin poika Antti siirtyi torpasta pois n. 1800, hänet mainittiin myöhemmässä rippikirjassa (1815-21) syntyneeksi Isohellan torpassa. Erkki Lehtisen mukaan (Lapuan Sanomat 6.9.1973) Hellanmaan asutus on alkanut n. v. 1770. Siinä tapauksessa Juha Antinpojan perhe on ollut aivan ensimmäisiä Hellanmaan asuttajia ja laajojen Alajoen lakeuksien ensimmäisiä kuokkijoita. Perheen äidin nimen kohdalla on kirkonkirjoissa epäselvyyksiä. Aluksi esiintyy nimi Sanna Jaakontytär, Tuomaan kohdalla kastettujen kirjassa 1786 Sanna Antintytär, 1780-luvun lopulta lähtien Sanna Juhantytär, kuolleitten kirjassa on taas Sanna Jaakontytär. Jos kysymyksessä on yksi ja sama henkilö, hänen elinaikansa. oli 23.12.1757-8.4.1837. Perheessä oli siis kahdeksan lasta, Antti, s. 10.8.1777, Juha,. s. 26.11.1779, Kustaa, s. 6.1.1782, Jaakko, s. 21.2.1785, Tuomas., s. 30.11.1786, Matti, s. 25.10.1789, Kaisa, s. 24.1.1793, ja Krister; s. 16.2.1795. Näistä vanhin eli Antti on esi-isämme.. Mainittakoon, että Matti jäi asumaan Isohellan torppaan ja hänen poikansa Jaakko Sinnemäki, 1820-1893, oli tunnettu herännäismies. Antti Juhanpoika, 10.8.1777-13.10.1836, meni avioliittoon Liisa Matintyttären, 1.6.1774-14.1.1828, kanssa ja he muuttivat asu- maan Ylihärsilän maille Rintamäen torppaan. siellä heille syntyi yhdeksän lasta, Juha, 29.12.1799, Susanna, 25.5.1802, Liisa, 6.12.1805, Matti, 17.3.1809, Kaisa, 19.12.1811, Esa, 16.6.1814, Maria, 11.2.1817, Jaakko, 29.7.1820 ja Anna, 10.3.1823. Ensimmäisen vaimon kuoltua Antti meni naimisiin Sanna Matintyttären, s. 12.10.1790, kanssa. Toisesta avioliitosta syntyi kaksi poikaa, Krister, 16.9.1830 ja Antti Kustaa, 29.3.1833. E.m. lapsista Jaakko on esi-isämme. Koska Jaakon sisarusten sukuja on jonkin verran selvitetty, on tarkoitus esitellä niitä, vaikka he eivät ole Muilu-nimeä käyttäneetkään. JUHA 29

Vanhin veli Juha Antinpoika oli kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäinen vaimo oli Kaisa Iisakintytär, s. 23.8.1805, toinen Kaisa Kreeta Juhontytär Kokkila, s. 8.7.1821. Jälkimmäinen avioliitto oli lapseton. Ensimmäisestä avioliitosta oli seitsemän lasta, joista neljä muutti Ala- ja Ylihärmään, kolmanneksi vanhin poika Juho Kristian murhattiin juhannuksen alla 1857, elettiin puukkojunkkarikautta. Nuorin tytär Maria, s. 11.7.1843, oli Hellanmaassa naimisissa Matti Eliaksenpoika Ketojan, s. 23.6.1840, kanssa. Ketojalla oli neljä tytärtä, joista kolme oli naimisissa. Vävyt olivat Heikki Mäkinen, Jaakko Raunio, s. 20.9.1871 ja Matti Koivula, s. 23.5.1885. Ketojan vanhin tytär Josefiina, s. 15.1.1866, oli läpeensä omaperäinen ihminen, piti isoja kultaisia korvarenkaita, luki Sibyllan ennustuksia, oli nuorena tullut evankeliseen herätykseen. Hän kasvatti ikkunalaudallaan kahvipensaita, käveli paljain jaloin niin kauan kuin maa ei ollut aivan jäässä, oli hieroja ja kuppari ja toimi hätätilassa vaikka kätilönä (kertoi Jussi Aro). SUSANNA. Susanna Antintyttären mies oli Juho Antinpoika, s. 10.8.1799 Kauhavan Nahkalassa. He asuivat torpparina Hakomäessä Yli- härmässä ja heillä oli useita lapsia. Poika Jaakon vävy oli Juha Antinpoika Pykäri ja tytär Susanna oli naimisissa Juho Kallen- poika Pelttarin kanssa. LIISA Liisa oli naimisissa Kustaa Erkinpojan, 9.11.1802-29.12.1836, kanssa. Näiden tytär Sanna, s. 25.9.1831, oli naimisissa Erkki Juhonpoika Kotomäen kanssa, s. 29.8.1824 Alahärmässä. He muuttivat Ylistaron Högbackaan 1864. Näiden jälkeläisillä on ollut nimenä Högbacka, Hööpakka, sittemmin Heinäheimo. Erkki Juhonpojan tytär Liisa, s. 10.11.1855, on ollut naimisissa Juho Juhonpoika Kosken kanssa Ylistaron Hanhikoskella. Hänen tyttärensä oli entinen Keskikankaan emäntä Ylihärmän Kankaankylässä. Paulaharjun kirjasta 'Härmän aukeilta' s. 360 löytää kuvan "Härmän heränneitä pareja kolmena polvena", jossa takana oikealla on Juho ja Liisa Koski, takana vasemmalla Juho ja Sanna Keskikangas sekä edessä Kustaa ja Liisa Kujanpää Hellanmaasta. Liisan ja Kustaan toinen tytär Liisa, s. 2.2.1835, oli naimisissa Hermanni Yrjönpojan, s. 3.10.1835., kanssa. MATTI Matti oli naimisissa Maria Gabrielintytär Ilkan eli Hyypän, s. 7.2.1812, kanssa. Matti murhattiin lokakuussa 1837. Vaimo meni sittemmin uusiin naimisiin. KAISA ESA Kaisa muutti 1838 Alahärmään. Hänen elämäänsä emme ole selvittäneet. Sisaroksista Esan jälkeläisiä on varmaan kaikkein eniten Amerikassa ja Suomessakin he muuttivat kauas, tavallisesti Etelä- Suomeen. Esa oli naimisissa Susanna Heikintytär Huhtalan, s. 6.11.1818, kanssa, joka kuoli vasta 94-vuotiaana mummana v. 1912. He käyttivät Saari nimeä ja heillä oli viisi lasta. Vanhin oli Liisa, 18.12.1842-18.8.1923, jonka mies oli Jaakko Jaakonpoika, s. 27.7.1843, k. Amerikassa 5.6.1886. Heillä oli kaksi lasta, Kustaa, s. 4.2.1868, joka muutti Amerikkaan ja Sanna Kaisa, s. 1.12.1870. Toinen oli Jaakko, 16.10.1854-11.2.1908, jonka vaimo oli Liisa Peltohaka, 19.3.1855-15.2.1919. Heidän kolmesta lapsestaan Kustaa, s.. 5.12.1880, ja Kaarle, s. 29.11.1883, muuttivat tämän vuosi- 30

sadan alussa Amerikkaan. Juha, s. 6.6.1888, oli naimisissa Johanna Albertiina Juhontyttären, 24.4.1885-24.4.1955, kanssa- Heillä oli kuusi lasta. Seuraavat lapset Kustaa, s. 7.2.1857, ja Matti, s. 14.2.1860, muuttivat Amerikkaan viime vuosisadan loppupuolella, jälkimmäinen perheineen. Nuorin lapsi Hermanni, 1.1.1863-28.11.1915, solmi avioliiton Sanna Kaisa Rantalan, 6.2. 1870-26.2.1955, kanssa. Heille syntyi yhdeksän lasta, joista neljä kuoli lapsena, kolme muutti Savoon ja Etelä-Suomeen. MARIA Marian mies oli Hantulan torpparin poika Jaakko Jaakonpoika, 1.3.1813-1869. Perheessä oli viisi lasta, Sanna Mariantytär, s. 1839, Maria, s. 1844, Jaakko, 1848-1925, Juha, 1851-1891 ja Anna, s. 1855. Sanna oli naimisissa Juha Efraiminpoika Kallionpään kanssa, he muuttivat Ylistaroon 1861. Maria oli naimisissa Kustaa Juhonpoika Nybackan kanssa. Heidän tyttärensä oli naimisissa Hellanmaassa kivenhakkaaja Juho Myllykosken, s. 8.1.1877, kanssa. Kolmannen lapsen Jaakon emäntä oli Sanna Esantytär, 1847-1925. Jaakko 'Simunan vanha isäntä' asui Hellanmaassa Viemerön eteläpuolella. Perheessä olivat lapset Maria, 1875-1943, Liisa, s. 1878, Sanna, 1880-1913, Jaakko, s. 1882, Kaisa, s. 1885 ja Hilma, s. 1888. Vanhin lapsi Maria meni naimisiin Iisakki Isohellan, 1866-1937, kanssa. Perhe osti Kauhavan Pernaalta, myöhemmin kirkolta kaupan ja harjoitti liiketoimintaa, josta sittemmin useat perheen kolmestatoista lapsesta ovat saaneet toimeentulonsa kuten Maija Malmivaara-Wiik, s. 1908, jolla poikiensa Paavo ja Jaakko Aukian kanssa on Maija Muotitalon ja A-asun liikkeet Seinä- joella. Sampo Aukialla on huonekaluliike Turussa, toiset pojat Pekka ja Markku ovat humanisteja. Yrjö Isohella perillisineen johtaa Isohellan Teollisuus Ky:ä Seinäjoella. Marian ja lisakin lapsista myös Esko ja Kyllikki (Annala) toimivat liikealalla Seinäjoella, muut lapset ovat maanviljelijöitä, Kauhavalla Kosola ja Pelkola nimisinä. Jaakon ja Sannan toinen tytär Liisa muutti miehensä Vihtori Hangasmaan ja perheensä kanssa Amerikkaan tämän vuosisadan alussa. Kolmannen tyttären Sannan jälkeläisiä ovat Haapojat kuten ent. myymälänhoitaja Paavo Haapoja Hellanmaassa ja maanviljelijä Juha Herttuan vaimo lida Susanna. Poika Jaakon (Jaakko Vihtori Rintamäki) jälkeläisiä ovat Aukusti Yli-Rantalan emäntä Esteri, Olavi Rintamäki, Kauko M. Sippolan vaimo Eini, Sulo Rintamäki, Heino Rajalan vaimo Toini ja Sylvi Rintamäki. Viidennen lapsen Kaisan jälkeläisiä on maanviljelijä Arvo Rajala ja Jalo Yli-Rantalan vaimo Lilja Maria. Jaakon ja Sannan nuorin tytär Hilma oli naimisissa Jaakko Vihtori Kankaanpään kanssa. Heillä on neljä perheellistä poikaa ja tytär, joka on naimisissa Sameli Reino Mäntyvaaran kanssa. Marian ja Jaakon neljännen lapsen Juhan jälkeläisiä on Hermanni Julius Lahdenmäen vaimo Susanna Maria, s. 1889. V.m.:n perheen lapsia ovat Kustaa Tuomaalan vaimo Siiri Lapuan Alapäässä ja Irja Jouppi, myöh. Puska Seinäjoella, hänen tyttärensä on politiikassa paljon esillä ollut Kaarina Marjatta sapy, nyk. Kati Peltola. Lahdenmäkien perillisillä esiintyvät myös sukunimet Tapanainen, Järvinen, Pouhula ja Hietala. Juhan jälkeläisiä on myös ent. huonekalutehtailija Toivo Rintamäki. Marian ja Jaakon nuorin lapsi Anna, s. 1855, meni naimisiin Matti Juhanpoika Istan eli Hellan, s. 1855.. kanssa. Jussi Aro kertoo Annasta: "Tunsin hänet nimellä 'Palston Anna', hän tuli aina minun äitini luo sunnuntaisin ja hänelle piti lukea 'päivän evankeliumi' Malmivaaran postillasta". Heidän jälkeläisensä käyttävät Ista ja Hella sukunimiä. Annan vanhimman tyttären Amandan, s. 1878, tyttären pojista on kaksi lääkärinä, Urpo Saari Vaasassa ja Matti Saari, joka 31

väitteli äskettäin tohtoriksi, Helsingissä. Annan kolmannen pojan Juho Kustaan, 1888-1921, poika on maanviljelijä, lautamies Tauno Hella Hellanmaassa. JAAKKO ANNA Jaakko Antinpoika Muilusta tulee selvitys jäljempänä. Jaakon nuorin sisar Anna oli naimisissa Tuomas Herman Tuomaanpojan (Hyyppä, sittemmin Luhdanpää) kanssa. Heidän kolmella vanhimmalla lapsellaan Juhalla, Antilla ja Jaakolla on jälkeläisiä. Juha Tuomaanpoika, s. 30.8.1846, asui Ylistarossa ja käytti sukunimeä Kujala. Hänen poikansa Tuomas Vilhelm Kujala on asunut Hellanmaassa ja hänen jälkeläisiään on siellä mm. tytär Martta, joka on naimisissa Matti Ilkan kanssa. Juho Kujalan tytär Anna on myös ollut naimisissa Hellanmaassa, ensin Viemerö, sitten Kojola nimisen miehen kanssa. Jaakko niminen poika muutti nuorena Nivalaan ja oli siellä mm. lautamies ja kirkkoneuvoston jäsen. Antti Tuomaanpoika, 16.8.1848-2.6.1912, käytti sukunimeä Aro ja oli naimisissa Kaisa Eliaksentytär Hietalan, 14.11.1847-26.4.1927, kanssa. Heidän elämänvaiheistaan on Jussi Aro kirjoittanut kirjan 'He nousevat osaansa'. Heillä oli kahdeksan lasta joista viidellä on jälkeläisiä elossa. Vanhin lapsi Fiina, 18.12.1872-1.6.1927, oli kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäisestä avioliitosta Jaakko Kivelän kanssa jäi poika, Jaakko Toivo, jolla on jälkeläisiä Porissa. Antin ja Kaisan toinen lapsi Sanna, 28.11.1874. 13.9.1943, oli naimisissa Hellanmaassa Ville Kankaanpään, 4.10.1873-19.7.1946, kanssa. Heillä oli useita lapsia, mm. Martta, joka oli naimisissa Vaasassa Magnus Dahlan kanssa, joka vaimonsa kuoltua asuu lapsineen USA:ssa. Antin Ja Kaisan ainoa poika Hermanni, 28.12.1876-29.2.1912, asui Ylihärmässä ja vaimo oli Kreeta Juhontytär Korpi. Heidän vävynsä oli Juha Aho Ylihärmästä ja tämän vävy Toivo Pakka Ylistarosta. Seuraavalla tyttärellä Justiinalla, 14.3.1883-26.3.1946, oli kaksi lasta, tytär Martta oli naimisissa Lapualla Jaakko Ulvilan kanssa ja heillä on useita lapsia. Poika Onnilla on myös jälkeläisiä. Antin ja Kaisan nuorimman tyttären Marian, 15.7.1889-30.11.1969, poika on professori Jussi Aro. Jaakko Tuomaanpoika, s. 25.9.1851, asui Ylihärmässä Rinkinevalla. Hänellä oli useita jälkeläisiä, jotka käyttävät Lahti-nimeä. KRISTER JA KUSTAA Jaakon velipuolista Krister kuoli lapsena ja Antti Kustaan elämänvaiheita emme ole selvittäneet. Antin ja Liisan perhe oli 1820-luvun alkupuolella vielä kokonaisuudessaan, siis 11 henkeä, Rintamäen torpassa, mutta pian perhe hajaantui. Jo samalla vuosikymmenellä muuttivat Ylihärmään, varmaankin palvelukseen, Susanna, Liisa, Matti ja Kaisa, osa tuli myöhemmin takaisin Lapualle.. 1828 kuoli äiti, Liisa. Isän kuollessa lokakuussa 1836 jäi torppaan vielä toinen vaimo Sanna Matintytär sekä lapset Esa, Maria, Jaakko ja Anna sekä toisen avion lapsi Antti Kustaa. Jaakko oli samana keväänä päässyt ripille. Ehtoollisella käynti jatkuikin hänen kohdallaan harvinaisen vilkkaana esim. 1839-41 3-5 kertaa vuodessa. Varmaan se oli Lapuan uuden papin N. G. Malmbergin ansiota, hänhän oli tullut Lapualle vappuna 1838. Malmbergin kanssa Jaakko oli myöhemminkin tekemisissä, mm. tämä vihki hänet avioliittoon ja kastoi useimmat lapset. Kaksikymmenvuotiaana Jaakko lähti rengiksi, ensin hän oli Yliselässä vuoden ja seuraavat vuodet Iso- luomalla, josta käsin hän otti aviokuulutuksen v. 1844 Maria Iisakintytär Pöntisen kanssa. Vihkimisen suoritti siis Malmberg ja on vihittyjen kirjassa merkintä, että se suoritettiin ilman juhlallisuuksia. 32

Maria Iisakintytär Pöntinen oli kotoisin Lapuan Haapakoskelta. Hänen vanhempansa olivat Iisakki Antinpoika Laurila, s. 29.9.1787, ja Vappu Matintytär Pöntinen, 9.8.1789-30.11.1841, molemmat samasta kylästä. Ii- sakki oli tullut vävyksi Laurilasta Latva- Pöntiseen n. v. 1817. Laurilaan jäi silloin varmaan tarpeeksi väkeä. Hänen äitinsä Maria Martintytär oli silloin kolmansissa naimisissa ja kaikista avioliitoista oli lapsia. Iisakki oli toisesta aviosta. Hänen velipuolensa, Martin jälkeläisiä ovat mm. Iivo, Sirkku, Elo ja Maija Antila Lapuan Alapäässä, varat. Pauli Laurila, mv. Jaakko Laurila Ruhassa ja ylikirjastonhoitaja Jorma Vallinkosken vaimo. Iisakin isä Antti Iisakinpoika Laurila oli ollut melkoinen pelimanni. Isän jäämistössä v. 1790 oli kaksi viulua, parempi ja huonompi. Hänen monet sortuuttinsa (pitkäliepeinen takki) ja muutkin tavaransa soveltuvat hyvin sellaiselle miehelle, joka on tiheään joutunut esiintymään eri seuroissa. Sortuutteja oli viisi, sininen, violetti, harmaa ja kaksi valkoista (Lehtinen, Lapuan historia 1 s. 603, 608). Latva-Pöntisessä sen sijaan varmaan kaivattiin miesväkeä. Vappu oli jäänyt leskeksi 1816 ja hänellä oli hoidettavanaan kolme alaikäistä lasta, vanhin viisivuotias. Mainittakoon, että Vapun ensimmäinen mies oli Suutalasta. Kahdeksan vuotta aikaisemmin, pari päivää ennen Lapuan taistelua, venäläiset olivat surmanneet ampumalla Vapun Matti-veljen. Perimätieto kertoo., että Matti olisi ollut ajamassa lehmiä piiloon venäläisiltä, jotka siitä syystä surmasivat hänet. Myös Vapun isä oli kuollut samana sotasyksynä Lapualla raivoavaan punatautiin. Latva-Pöntiseen tulonsa jälkeen Iisakki on merkitty isännäksi, Vappu oli emäntänä ja 1820- luvulla lapsia oli jo seitsemän, Susanna, s. 10.1.1811, Matti, s. 15.2.1813 ja Hermanni, s. 12.10.1815, Vapun edellisestä aviosta sekä Maria, s. 25.7.1818, Vappu Vilhelmiina, s. 13.5.1821, Liisa, s. 17.7.1823 ja Kaisa, s.. 4.9.1826, k. 31.7.1829, toisesta aviosta. 1830-luvulla kaikki ei mennytkään niin kuin olisi pitänyt. Luultavasti vuosikymmenen alkupuolella oli Iisakki menettänyt talonsa. Viimeisin ripille kirjoittautuminen hänellä on talosta 5.2.1832. Sittemmin hänet on merkitty tilattomien ja asunnottomien joukkoon (inh.). Muu perhe on vielä aluksi Latva-Pöntisessä kirjoilla. Rippikirjassa 1838-45 Latva-Pöntisen omistajaksi on merkitty kruununvouti. Iisakin perhe oli nyt kokonaan tilattomien ja palvelusväen luettelossa. Itse Iisakista ei ole muita merkintöjä kuin, "oleskelee ilman seurakuntaa" (vistas utan församling) ja, "sanotaan kuolleen Rautalammilla". Ehkä talon menetykseen oli ollut syynä hänen levottomuutensa ja 1830-luvun huonot vuodet yhdessä. Esiäitimme Maria kävi rippikoulunsa Latva-Pöntisestä 1835. Ilmeisesti N. G. Malmbergin vaikutus näkyy hänenkin kohdallaan kuten Jaakko Antinpojan kohdalla jo ennen avioliittoa. V. 1840 on kolme ripille kirjoittautumista ja seuraavina vuosina 4-5, mm. v. 1843 jouluna ja juhannuksena. Samaten kuin tuleva miehensä Jaakko, toimi Maria palvelijana ennen avioliittoaan. V. 1840 on palveluspaikaksi merkitty Fossi. Tässä samassa rippikirjassa hänet on myös jo merkitty Jaakko Antinpojan vaimoksi. 1846-55 rippikirjassa tapaamme Marian velipuolen Matin ja sisaret Vapun ja Liisan jälleen Pöntisen numerossa merkittynä rengeiksi ja piioiksi HaapakoskelIe, joten taisi perhe sittenkin asua jatkuvasti Latva-Pöntisen "talon nurkissa", vaikka eivät enää isäntinä olleetkaan. Jaakko Antinpojan ja Maria Iisakintyttären Ruhankylän Muiluun tulolla on luonnollinen selityksensä. V. 1837 oli Muiluun tullut Iisakki Jaakonpoika, s. 8.10.1801, Sipilän, Hyttylän torpasta Tiistenjoelta vaimonsa Sanna Heikintyttären, s. 26.3.1793, kanssa. Sanna oli syntynyt Haapakosken Laurilassa ja oli Maria Iisakintyttären isän sisarpuoli. Heidän torppaansa sanottiin lasimestarin torpaksi, joten mies on toiminut lasimestarina. Ammatin hän on varmaan hankkinut ollessaan Helsingissä mahdollisesti rakennustöissä tai jossakin "ammattikoulussa" 1830-luvun vaihteessa. 33

Kun siis Marian täti oli Muilussa, tuli mahdollisesti Maria sinne ensin tätinsä kehotuksesta, koska tällä ei ollut lapsia. Kun Maria ja Jaakko menivät naimisiin, tuli Jaakkokin sinne ja he rakensivat pienen tuvan, perimätiedon mukaan jonnekin jokirantaan. Muilusta he vuokrasivat kolmen kapan suuruisen peltokedon (Vilho Muilu, Isoisän perintö). Pikkutuvassa syntyivät vanhimmat lapset Juha 5.9.1845 ja Jaakko 10.1.1847. Vanhimman lapsen Juhan kummeina olivat tietysti lasimestari Iisakki Jaakonpoika ja vaimo Sanna. Jaakko Antinpojan ammatiksi on tällöin merkitty torppari. V. 1848 tai -49 perhe muutti lasimestarin torppaan Huhta-Muilun (nyk. Mäki-Muilu) maalle.. V. 1958 Mäki-Muilussa sukukokouksessa olleet muistavat varmaan Mäki-Muilun pihassa olevan, nykyään mahtavan saunakuusen, mutta joka sata vuotta aikaisemmin oli pieni ja perimätiedon mukaan taipui kärrynpyörän alla perheen muuttaessa sille mäelle. Siitä kuusesta n. 100 m tien toisella puolen oli lasimestarin torppa. Lasimestari itse kuoli 50-vuotiaana 1851. Jaakon perhe asui torpassa kymmenkunta vuotta ja sinä aikana heille syntyi vielä neljä poikaa, Salomon, 19.2.1849-22.8.1857, Kustaa, s. 12.2.1851, Vilhelm, s. 12.4.1854. ja Matti. 20.12.1855-17.5.1861. Lasimestarin torppa oli perimätiedon mukaan tämän näköinen. Torpan paikka nykyään. V. 1864 he ostivat ensimmäisen talonsa Muilusta ja myöhemmin muita. Kahden vuoden päästä talon ostosta oli perheessä surua. ensin kuoli Sanna-täti ja lokakuun kolmantena päivänä isä. Jaakko, vain 46-vuotiaana. Kuolleitten kirjan mukaan kuolinsyyksi on merkitty myrkytys. Perimätieto kertoo asian seuraavasti: Jaakko poikineen. kuten myös naapuritalojen miehet. olivat Varpulassa tervanpoltossa. Tervahaudan palamista on tarkoin valvottava yötä päivää. Virkistystarkoitukseen. kuten nykyään kahvia, käytettiin silloin viinaa. Sitä lienee tässä tapauksessa käytetty runsaanpuoleisesti ja tokkopa se oli ollut niin puhdastakaan ainetta, kupariastioilla sitä kerrotaan kuljetetunkin. Niin siinä sitten oli käynyt, että yksi joukosta, Jaakko sai myrkytyksen ja kuoli, apuahan sinne Varpulan erämaihin oli mahdoton nopeasti saada. Näin joutuivat pojat naapurien kanssa kantamaan Jaakon kylmenneen ruumiin kaksikymmen kilometrisen tiettömän matkan Mäki-Muiluun. Matkan kerrotaan olleen joka suhteessa raskaan. Mainittakoon, että samana vuonna viinan kotipoltto kiellettiin Suomessa eli niin kuin viisu kertoo: "vuonna kuusikymmentä kuusi, tuli Suomehen laki uusi". 34

Varpulan tervahaudoille päättyi siis tämän vaatimattoman torpparin pojan maallinen vaellus, ei se liene aina niin moitteetontakaan ollut, hänellä oli heikkoutensa, johon lankeili. Kyllä Malmbergkin Jaakon tunsi. Useimmille varmaan on tuttu se historiallisten Hanhikosken häitten jälkeinen tapaus Marielundin seuratuvan penkeiltä, johon tavanomaisiin lauantai-illan seuroihin oli saapunut vain yksi sanankuulija, Jaakko Antinpoika Muilusta. Malmberg, äskettäin ankarasti lyöty ja ystäväin hylkäämä mies, oli mennyt hänen viereensä sanoen, "sinäkö Jaakko raja nyt yksistänsä jäit" (Isoisän perintö, samoin Wilh. Malmivaara, Puoli vuosisataa heränneiden keskuudessa. 3. p. s. 27). Äidin ja poikien elämänvaiheita isän kuoleman jälkeen selvitellään tuonnempana. Juhani Muilu: MUILUN TALOISTA JA ASUKKAISTA Muilun talon historia Lapualla alkaa siitä, kun Savon mies Lauri Muilonen laski konttinsa Nurmonjoen rantatörmälle, alkaen katsella mökinpaikkaa, hyväksyen siksi erään jokeen laskevan luoman suun, jota nykyisin puhutellaan Muilunluomaksi. Tämä tapahtui 1560-luvulla, sen panivat merkille Kustaa Vaasan veronkantajatkin ja veivät uudistalon rulliinsa Muilun perintötilana Ylinurmon kylä n:o 2. Muutaman vuoden kuluttua saapui perässä sukulaismies Paavo Muilonen, asettuen asumaan samalle seudulle. Näitten uudisasukkaitten vaiheita voitaneen vähän seurailla, olivathan he ensimmäisiä Muilun peltojen raivaajia ja on sen lisäksi hyvin todennäköistä, että he toivat Muilu nimen mukanaan Savosta. Viiden tynnyrinalan viljelyksen turvin elää kituuteltiin vuosikymmeniä, kalasteltiin ja metsästettiin nälän sekä veronkantajien ahdistelemina. Kireä oli sukulaismiestenkin suhde jopa niin, että vuoden 1581 käräjillä Paavo Muilonen tuomittiin kuolemaan Laurin taposta, mutta armahdettiin kuitenkin kuninkaan rahan- ja raivaajien tarpeen takia suurenlaista sakkoa vastaan. Muunkinlaiset vastoinkäymiset vaivasivat, v. 1606 paloi tupa, minkä onnettomuuden jäljet ovat vielä tänä päivänäkin jokitöyrällä todettavissa. Eräs erikoinen kiusa Muilun talojen viljelijöitä on alusta alkaen vaivannut, nimittäin maan luisuminen jokeen. Lähes parikymmenhehtaarinen painuma ns. Muilun arot ovat merkkinä vuosisatojen kuluessa tapahtuneesta luisumisesta, joka jatkuu edelleen. Pienten peltotilkkujen viljelyn ohella ovat tervanpoltto ja kalastus olleet aina tärkeitä elämisen ehtoja, mistä ovat todisteena vieläkin todettavissa olevat tervahautain paikat Muilunluoman töyräillä. Kalastuksesta taas kertovat Muilunniemi ja Muilunkalliot nimiset paikat Kuorasjärven rannalla, joka on Nurmonjoen latvajärviä Alavudella; samoin Töysän ja Lehtimäen raja- mailla oleva Muiluisenpuro ja Muiluisenkallio, joka muuten on korkeampi kuin Simpsiö. Vuosikymmenet ja vuosisadat kuluivat, sukupolvet ja suvut vaihtuivat, mutta maa ja siihen syntyneet asumisen merkit jäivät ja syvenivät. Asumapaikka muutteli muotoaan, tasaantui, kuivi, metsä siirtyi kauemmaksi ja luonto muuttui vähitellen otollisemmaksi viljelylle. Toisaalta taas usein toistuneet sodat ja katovuodet taannuttivat jo hyvään alkuun päässeen maatalouden, niin että viljelijät joskus lähtivät taloistaan jättäen ne autioiksi.1800-luvun aikana vaihtui Muilunkin taloissa omistajat tiettävästi kaksikin kertaa, ensimmäiset 1830 -luvulla ja toiset 1866-70 ns. köyhien vuosien jälkeen. Jo isonjaon aikoihin v. 1754-60 oli Muilun talo jaettu kahdeksi Ala- ja Ylimuilun taloiksi, joilla oli siihen aikaan yhteensä viljeltyä maata 20-25 tynnyrinalaa, kytöjähän ei silloin vielä oltu suuremmasti raivattu. Mutta vähän yli sata vuotta myöhemmin 1880-luvulla kun Muilun talojen rajat jälleen käytiin, oli numerossa jo kuusi taloa ja yhdeksän torppaa, joihin näyttää useassa tapauksessa siirtyneen entisiä talollisia tai heidän perheenjäseniään. Kirkonkirjojen mukaan asukkaitten lukumäärä oli silloin 106 henkeä, jotka toden- näköisesti melkein kaikki saivat elantonsa tavalla taikka toisella Muilun talojen viljelyksiltä. Tässä yhteydessä ei voi olla tekemättä vertausta nykyaikaan, jolloin numeron alueella asuu n. 70 henkeä ja heistäkin 10-15 hankkii toimeentulonsa muualta. 35

1880-luvulle tultaessa oli Muilun numeron alueella oleva neva jo suurimmaksi osaksi raivattu viljelykselle, ollen yhteinen viljelyspinta-ala silloin jo yli sadan nykyisen hehtaarin, metsiä oli noin 450 ha sekä ulkosarka Varpulassa, sekin yli 200 ha. 1845 vuoden seutuvilla Muiluun saapui Jaakko Antinpoika Rintamäki ja Maria Iisakintytär Pöntinen nuorena avioparina. Marian tädiltä perimässään Hietamäen torpassa he poikineen aloittivat sittemmin suureen mittaan kehittyneen raivaustyönsä. Täti "Sussun" mies Iisakki harjoitti torpan viljelyn lisäksi lasinleikkaajan ammattia, jota Jaakkokin lienee myöhemmin vähinsä harjoittanut ja siitä kai sitten heidän poikiaan kylän kesken joskus kutsuttiin "klasipojiksi". V. 1864 he ostivat nykyisen Mäki-Muilun talon, jonka mailla heidän torppansa sijaitsi ja v. 1866 toisen talon Ala-Muilusta. Isä Jaakko kuoli samana vuonna Varpulan tervahaudoilla, mutta pojat alkoivat olla jo pian miehiä. Viisitoista vuotta isän kuoleman jälkeen perhe asui yhdessä ja sinä aikana ostettiin vielä kolmaskin talo Muilusta, v. 1872 toinen Yli-Muilun taloista, nykyinen Rinta-Muilu. Yhdessä asuessa veljesten tervanpoltto on nähtävästi ollut melko suurta puuhaa. Tervahautoja heillä oli ensiksi ostamansa talon mailla Naskalin luoman varrella. Paikkaa kutsuttiin myöhemmin vielä Haudaksi, mikä on syytä pitää mielessä, sillä tuota paikkaa ei oikeastaan enää ole, koska uusi Lapua-Seinäjoki kantatie kulkee melkein sen kohdan yli. Tervahauta Haudan vainiossa, taustalla Mäki-Muilu, etualalla tervatynnöreitä paisumassa Naskalinluomassa. Siinä "klasipojat" suurissa hatuissaan ja ruskeissa parkkumivästeissään valuttelivat tynnyreihinsä paksua, väkevää nestettä, jolla silloin vielä siveltiin laivojen kylkiä, tosin aivan viimeisiä vuosia, sillä pian rautalaivat valtasivat meret ja satoja vuosia kestänyt tervanpolttokausi painui historiaan. Mainittakoon kuitenkin vielä heidän toinenkin tärkeä tervanpolttopaikkansa jo ennen mainitulla Varpulan ulkosaralla nykyisen Seinäjoki-Mäyryn tien tuntumassa, silloin tiettömässä erämaassa Varvunluoman rannalla, jonne oli noussut kaksi torppaakin. Siellä Jaakko poikineen ja naapureineen vietti moniaita viikkoja vuodesta, tervaspuita koloten, hautoja latoen ja polttaen. Tervanpoltto oli melko suuritöistä. Ville Jaakonpojan muistelmista käy ilmi, että hän oli kerrankin kahdeksan miehen kanssa lähdössä Varpulaan tervapruukille. Tuo paripeninkulmainen taival kuljettiin talvella hevosella ja kesällä kävellen kontit selässä. Tervatynnyrit ajettiin kotiin 36

rekikelin aikana Varpulan kruunarin eli "tervaherran" polttamalla merkillä varustettuna, joka oli vakuus siitä, että terva oli kunnollista, ja tynnyrissä säädetty määrä 125 litraa. Neljättä ja viidettä polvea retkellä Varvunluoman rannalla Varpulassa isien tervahautojen kohdalla. Myös koivuntuhkasta keittämällä ja saostarnalla valmistettu potaska lienee 1850-luvun tienoilla ollut jonkinlainen tulolähde, sekä perimätiedot että asiakirjat viittaavat siihen. Useassa talossa on myös vielä suuria tynnyreitä, joita sanottiin "tuhkasuiksi". Muun muassa tämän kirjoittajan hallussa on tuhkasuu, jonka pohjassa on vuosiluku 1854. Muilun talojen metsässä on paikka, jota sanotaan poro- tai tuhkasaunan mäeksi, saunan nurkkakivet ovat vielä todettavissa. Siellä nähtävästi on poltettu tuhkaa, joka sitten paikan päällä on keitetty lipeäksi eli potaskaksi ja kantamalla kuljetettu kärrytien varteen. Ville Jp. kertoi tarinaa, miten eräs kantaja oli horjahtanut pitkospuilta lettoon ja lipeällä pahoin polttanut itsensä. Tulkoon vielä mainituksi, että potaskaa käytti lasiteollisuus raakaaineenaan. Edellä kerrottuna aikana, isä Jaakko kuolemaansa asti, sen jälkeen äiti Maria, sekä heidän neljä poikaansa yhdessä asuivat ostamiaan Muilun taloja. Tällöin vielä maanviljelyn ohella harjoitettiin mainittuja sivuelinkeinoja. Tuosta ajasta poika Ville kertoo: "Työtä tehtiin lujasti sinä aikana, kello kuudesta aamulla yhdeksään illalla oltiin töissä ja hyvinhän se menikin, jokainen meistä sai sitten talon ja siihen kuuluvan irtaimen eikä kenellekään jäänyt velkaa. Itselleen äiti vielä järjesti huolettomat vanhuuden päivät". Lisättäköön tähän, että vanhuudenpäivänsä äiti Maria vietti vanhimman poikansa Juhan perheen hoidossa. Vuoteen 1880 mennessä pojat olivat kaikki jo avioituneet ja näinollen tuli ajankohtaiseksi antaa kullekin oma sarka viljeltäväksi. Jako tapahtuikin v. 1880-81, vanhin veli Juha sai Ala- Muilusta ostetun talon, Kustaa Mäki-Muilun, Jaakko otti osuutensa rahana, mikä oli kahdeksantuhatta silloista markkaa, ostaen talon Nurmon Hemmingistä, nuorin Ville sai Yli- 37

Muilusta ostetun talon. Talot olivat likimain samankokoisia, hieman yli 20 hehtaaria viljeltyä maata sekä noin 70-80 ha metsää, lisäksi ulkosarka Varpulassa, "sydänmaan sarka" niin kuin usein sanottiin. Jokaisessa talossa oli myös joskus 1800-luvun alkupuoliskolla rakennetut asuinrakennukset ja kartanot. Vilhon talon päädyssä on hienosti leikattu vuosiluku 1842. Saman miehen tekemiä vuosilukuja on Muilun taloissa muissakin, joten on todennäköistä, että sama timpermanni on kylässä rakentanut enemmänkin. Kytöjen raivauksia kaikki pojat jatkoivat edelleen voimallisesti, niin että viljelmät laajenivat 30-40 hehtaariin saakka. Tuolloinhan elettiin maassa parasta keisarivallan aikaa, pitkää rauhan kautta, jolloin oli meneillään melko voimakas taloudellisen nousun aika, tarjoten yritteliäälle ja taitavalle viljelijälle mahdollisuuden päästä eteenpäin. Poikain viljelytavoista saa parhaan kuvan seuraamalla Villen, joka oli taitava kynänkäyttäjä ja laskumies, erittäin tarkkoja muistiinpanoja ensimmäisiltä isännyysvuosiltaan. Viljeltiin ruista, kauraa, ohraa, pärinöitä, pellavaasta, hamppua ja naurista. Vuonna 1885 hän kylvi ruista 6 tynnyriä ja 15 kappaa, saaden sadoksi 60 tynnyriä 10 kappaa, karttuvaisuus oli isännän laskujen mukaan 9 5/39 jyvää, siis hyvä ruisvuosi. Kauraa oli kylvössä 10 tynnyriä 25 kappaa, josta sato oli vain 41 tynnyriä eli 3 11 á 13 jyvää. Ohraa kylvössä 2 tynnyriä 12 kappaa ja sato 13 tynnyriä 15 kappaa, karttuisuus 5 5/9 jyvää. Liekö halla vahingoittanut kevätviljoja tuona vuonna. Samana vuonna alettiin heinään 21 heinäkuuta ja saatiin heinää 357 takkoo. Lehtiä tehtiin Varpulasta, kotometsästä ja arolta yhteensä 1700 kervua, heinää tehtiin myös rautatien pyärtänööstä, kuten sanonta kuului. Nähtävästi peltoheinän viljely oli tuolloin vielä vähäistä. Päätellen suurimittaisesta lehtien keruusta, aina Varpulaa myöten, elettiin heinän suhteen paljolti keräilytalouden varassa. Karjaa isännyytensä alkuvuosina on veljeksillä ollut noin kymmenkunta päätä, lampaita iso katras sekä hevosia 2-3. Palvelusväkeä oli tavallisesti, ennenkuin omat lapset kelpasivat töihin, kaksi renkiä ja kaksi piikaa. 1884 rengin palkkana mainittiin olleen 4 tynnyriä ruista, 1 tynnyri ja 15 kappaa ohria ynnä nahkaparseeli. Piian palkka oli 60 38

markkaa, 2 lammasta, 2 piaksut sekä ittellensä tekee joulusta valporiin. Vuotuiset verot ja ulosteot ovat myös tarkasti muistiin merkityt. Villen osalta ne v. 1885 tekivät 148,36 mk, muilta veljeksiltä todennäköisesti samalla arvolla. Lisäksi tulivat "vuatiset vaalut" kirkonmiehille 5 juustoa, 5 leipää sekä 8 naulaa voita. Toivottavasti edellä olevat osittain suorat lainaukset lähes sadan vuoden takaisista muistiinpanoista hiukan selvittävät tapaa, millä 'klasipojat', samoin kuin muutkin kyläläiset siihen aikaan talojansa asuivat. Aika oli karun yksinkertaista. Kaikki työ- ja tarvekalut tehtiin käsityönä useimmiten itse. Kehityksen vauhti oli verkkaista, mutta sitä tapahtui kuitenkin kaiken aikaa. Merkittävää pohjaa tuleville polville luotiin kytöjen raivauksella, nimenomaan kydönpolton avulla, viljelykset laajentuivat tuntuvasti ja joka kynnön jälkeen voi uudismaan viljelijä tyydytyksellä todeta tunnetuin sanoin, "taas kypsempi kynnös jälkeeni jää". 1880-luvun alkuvuosina alkoi kehitys oikein rynnistää. Myös Muilun viljelijäin maille tulivat rautatien suunnittelijat, tuli miestä monenlaista ja -arvoista, viimein tuli junakin. Ei ole säilynyt muistitietoa siitä tapahtumasta, mutta varmaa on, että siinä on ollut ukkoa ja akkaa sitä kummaa ihmettelemässä. Rautatietä pitkin alkoi kansa ja tavara liikkua. Voi sanoa, että sen mukana. tuli kokonaan uusiaika ensiksi ratavarren kyliin ja ennen muuta rautatien toimipaikkojen läheisyyteen, tämän oivalsivat Muilunkin veljekset, joista varsinkin Villen kerrotaan vaikuttaneen siihen, että Ruhan pysäkki tuli Muilun kylään. Muilun taloilla on 1800-luvun loppupuolella ollut yhteinen tuuli- myllykin Mäki-Muilun talon välittömässä läheisyydessä olevalla pienellä mäellä, jota puhutellaan vieläkin Myllymäeksi. Se oli aikansa kotitarvemylly, melko yleinen siihen aikaan. Rakennelmiltaan suuritöinen ja vaativa, käyttövoimaltaan halpa, mutta varmasti oikukas, koskapahan oli tuulten armoilla. Hankalia kunnossa pidettäviä ne myös lienevät olleen, niinpä tämäkin mylly purettiin joskus vuosisadan vaihteen tienoilla. 1880-luvun lopulla Juha ja Ville ostivat Koskelan koskessa ole van vesimyllyn. Koskessa oli mylly ollut jo ainakin 1750-luvulta lähtien, kylän tarpeita varten ns. voorokunnan hallussa, joka kai 'lähinnä tarkoittaa sitä, että kukin vuorollaan toimi myllärinä ja samalla omisti koskiosuuksia manttaalin mukaan. 39