YMPÄRISTÖASIAT OSANA HEVOSTALLIEN KANNATTAVUUTTA

Hanne Soininen Leena Mäkelä Veikko Äikäs Anni Laitinen YMPÄRISTÖASIAT OSANA HEVOSTALLIEN KANNATTAVUUTTA Mikkelin ammattikorkeakoulu A: Tutkimuksia ja raportteja - Research Reports 57 MIKKELIN AMMATTIKORKEAKOULU Mikkeli 2010

MIKKELIN AMMATTIKORKEAKOULU A: Tutkimuksia ja raportteja - Research Reports PL 181, 50101 Mikkeli Puhelin 0153 5561 Tekijät ja Mikkelin ammattikorkeakoulu Kannen kuva: Hanne Soininen ISBN 978-951-588-290-5 (nid.) ISBN: 978-951-588-291-2 (pdf) ISSN 1795-9438 Ulkoasu: Mainostoimisto ILME Ky Kannen ja sisällön painatus: Kopijyvä Oy - Mikkeli

KUVAILULEHTI Päivämäärä 8.11.2010 Julkaisusarja ja nro A:Tutkimuksia ja raportteja 57 Tekijät Hanne Soininen, Leena Mäkelä, Veikko Äikäs, Anni Laitinen Nimeke Ympäristöasiat osana hevostallien kannattavuutta Tiivistelmä Vuosina 2008-2010 toteutetun Mikkelin ammattikorkeakoulun YTI-palveluiden hankkeen Ympäristöasiat osana hevostallien kannattavuutta tavoitteena oli kehittää eteläsavolaisten hevostallien jätehuoltoa ja parantaa yritysten ympäristöriskien hallintaa sekä tehostaa yritysten energiaomavaraisuutta taloudelliset näkökohdat huomioon ottaen. Tavoitteena oli saattaa yrityksissä muodostuva lantajae lannoitus- tai muuhun hyötykäyttöön. Hanke oli EU-osarahoitteinen (EAKR) hanke. Hankkeen osatoteuttajia olivat Kekkolan Kartano, Mikkelin Hevosjalostusliitto ry, Mikkelin Ravirata Oy, Mikkelin seudun ympäristöpalvelut, Ravitalli Suuronen Oy ja Raita Environment Oy. Hankkeen nykytilaselvitykseen osallistuivat osatoteuttajien lisäksi Tiina ja Asko Viljanen Oy, Relanderin ponitalli, Rouhialan talli, Suojalammen talli ja Kotikorven puutarha. Mukaan lähteneille yrityksille tehtiin muun muassa jätehuollon ja ympäristöasioiden nykytilaselvitys, jonka pohjalta koostettiin esimerkkiraportti Heikki ja Helmi Hevosmies. Hevostalouden ympäristövaikutukset perustuvat suurelta osin toiminnasta muodostuvan lannan käsittelyyn sekä ulkoilualueiden sijoituksesta ja kunnosta johtuvaan vesistökuormitukseen. Lannan käsittely voi muodostua ongelmaksi hevosalan yrityksissä, joissa ei ole viljelykäytössä lannanlevitykseen soveltuvaa peltoa. Hevosenlannan käsittely ja kallis karsinoiden kuivittaminen onkin nykymallin mukaan kestämättömän suuri taloudellinen kustannuserä koko hevostaloudelle. Etelä-Savossa on noin 3 000 kappaletta hevosia ja poneja, jotka tuottavat puru- ja turvepohjaista lantaa vuosittain 34 000 kuutiota, joka on energiana noin 10 000 MWh. Tällä energiamäärällä lämmittäisi vuosittain noin 670 omakotitaloa. Hevosenlanta tulisikin jatkossa tulkita kasvisperäiseksi jätteeksi, jolloin sitä eivät koskettaisi EU:n jätteenpolttodirektiivin vaatimukset. Purulanta voitaisiin briketöinnin jälkeen polttaa alueen voimalaitosten kattiloissa tai tallinpitäjien omissa tarkoitukseen soveltuvissa pienkattiloissa alueen energiaomavaraisuuden lisäämiseksi. Hevosyritysten ympäristöturvallisuuden kehittämiseksi tehtiin hankkeen aikana periaatepiirrokset kuuden ja kahdenkymmenen hevosen avo- ja katetuille lantaloille sekä arvioitiin niiden investointikustannukset. Hankkeen aikana arvioitiin hevostalouden pesuvesien ja ulkoilualueiden valumavesien laatua sekä tehtiin valituille lannan hyötykäyttövaihtoehdoille, jotka ovat rumpukompostointi ja lannan poltto, alustava kustannus- ja tekninen tarkastelu. Hankkeen julkaisun toivotaan tukevan alueen hevostallien ympäristöturvallisuuteen liittyvien asioiden kehittämistä ja hallintaa. Avainsanat (asiasanat bioenergia, Etelä-Savo, hevostalous, jätevesi, lanta, turvallisuus, ulkoilualueet, valumavesi, ympäristönsuojelu, ympäristöriskit Sivumäärä 107 s. + liit. 11 s. Muita tietoja Kieli Suomi ISBN 978-951-588-290-5 (nid.) 978-951-588-291-2 (pdf) ISSN 1795-9438 Luokitukset YKL 50.1; 67.41; 66.94 UDK 504.6; 636.1; 504.064.4

DESCRIPTION Date Publication series and NO A: Research Reports 8.11.2010 57 Authors Hanne Soininen, Leena Mäkelä, Veikko Äikäs, Anni Laitinen Name of the work Environmental issues in horse stable business profitability Abstract Environmental Issues in Horse Stable Business Profitability was a project implemented by the Mikkeli University of Applied Sciences in 2008-2010. The purpose of this project was to develop waste management processes for horse stables operating in South Savo, and to improve the participant companies environmental risk management while boosting their energy self-sufficiency in compliance with the economic aspects involved. The aim was to use the manure fractions produced by these companies for fertilisation and other purposes. The project was partly funded by the EU (an ERDF project). The project participants included: Kekkola Manor, Mikkeli Horse Breeders Association, Mikkeli Trotting Track, Mikkeli Region Environmental Services, Suuronen Trotting Horse Stables, and Raita Environment Oy. Tiina & Asko Viljanen Co, Relander Pony Stables, Rouhiala Horse Stables, Suojalampi Horse Stables, and Kotikorpi Gardens participated in clarifying the current state of affairs for the project, in addition to the parties mentioned above. Among other things, the participant companies underwent an analysis of their current waste management practices and environmental policies, based on which an example case report was compiled (titled Heikki ja Helmi Hevosmies in Finnish). The environmental effects of horse management largely arise from handling the manure being produced, and from the environmental load imposed on waterways by the location and current condition of outdoor recreation areas. The handling of manure may cause problems for those horse management companies that cannot spread manure on suitable agricultural land. This means that the current horse manure handling practice and the drying of horse pens is too expensive, thus constituting an unsustainable cost item for the entire horse management business. Currently, there are about 3 000 horses and ponies in the South Savo region. These produce about 34 000 cubic metres of sawdust-based or peat-based manure per annum, which corresponds to about 10 000 MWh in terms of energy production. This amount of energy would suffice to heat about 670 detached houses per annum. Consequently, horse manure should be regarded as a plant-based waste material in the future, which means that the EU s current waste combustion requirements would no longer apply to it. After briquetting, sawdust-based manure could be combusted in local power plant boilers, or in the horse stable keepers own suitably modified small-scale boilers, thus enhancing energy self-sufficiency on a local basis. The project produced principle drawings, diagrams and the related investment cost estimates for open and covered manure processing plants, to improve the environmental safety of horse management companies. Each of these plants has a capacity for six or twenty horses respectively. During the project, the quality of wash water from the various horse management processes was assessed, including the quality of effluents from the outdoor recreation areas. In addition, the selected manure utilisation options underwent drum composting and manure combustion tests, and an initial cost calculation and technical analysis. It is hoped that the project publication will improve the development and management of environmental safety issues by the horse stables operating in the region Keywords bioenergy, South Savo, horse management, waste water, manure, safety, outdoor recreation areas, effluent, environmental protection, environmental risks Pages 107 p.+ app. 11 p Remarks Language Finnish ISBN 978-951-588-290-5 (nid.) 978-951-588-291-2 (pdf) ISSN 1795-9438 Classifications YKL 50.1; 67.41; 66.94 UDK 504.6; 636.1; 504.064.4

ESIPUHE Tämä julkaisu on laadittu osana Mikkelin Ammattikorkeakoulu Oy:n YTIpalveluissa vuosina 2008-2010 toteutettua Ympäristöasiat osana hevostallien kannattavuutta -hanketta. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää eteläsavolaisten hevostallien jätehuoltoa ja parantaa yritysten ympäristöriskien hallintaa sekä tehostaa yritysten energiaomavaraisuutta taloudelliset näkökohdat huomioon ottaen. Tavoitteena oli saattaa yrityksissä muodostuva lantajae lannoitus- tai muuhun hyötykäyttöön. Hankkeen vastuullisina johtajina ovat olleet johtajat ins. Kari Kuhmonen, TkL Veli-Matti Mäkelä ja TkT Pekka Turkki ja projektipäällikkönä DI Hanne Soininen YTI-palveluista. Hankkeen projektihenkilöstöä ovat olleet laskentasihteeri Hanna-Maija Penttinen, projekti-insinöörit DI Iiro Kiukas, DI Leena Mäkelä, DI Veikko Äikäs ja harjoittelijat, ins. (AMK) opiskelijat Anni Laitinen, Riikka Viljanen ja Thomas Andre YTI-palveluista. Hankkeen opinnäytetyöntekijöitä ovat olleet ins. (AMK) opiskelijat Leena Loisa, Sanni-Mari Häkkinen ja Maria Laine Mikkelin ammattikorkeakoulusta. Hankkeen laboratoriotyöhön on osallistunut laborantti Sari Seppäläinen Mikkelin ammattikorkeakoulun ympäristölaboratorioista. Tutkimushanketta rahoittivat Etelä-Savon ELY-keskus ja hankkeen osatoteuttajat Kekkolan Kartano, Mikkelin Hevosjalostusliitto ry, Mikkelin Ravirata Oy, Mikkelin seudun ympäristöpalvelut, Ravitalli Suuronen Oy ja Raita Environment sekä Mikkelin Ammattikorkeakoulu Oy. Hanke oli EUosarahoitteinen (EAKR) hanke. Hanketyön etenemistä ohjasi ja valvoi ohjausryhmä, johon kuuluivat yritysneuvoja Aarre Damski ProAgria Etelä-Savosta, koulutussuunnittelija Riitta Kaipainen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista, ympäristötarkastaja Anne Luttinen Mikkelin seudun ympäristöpalveluista ja myöhemmin ympäristötarkastaja Tiina Kamula Mikkelin seudun ympäristöpalveluista, toimitusjohtaja Roland Mildh Kekkolan Kartano Oy:stä, toiminnanjohtaja Kaj Närhi-

nen Mikkelin Hevosjalostusliitto ry:stä, toimitusjohtaja Tuula Pihkala Mikkelin Ravirata Oy:stä, toimitusjohtaja Ilkka Raita Raita Environment Oy:stä ja tutkimusjohtaja Aki Valkeapää Mikkelin ammattikorkeakoulusta ja myöhemmin johtaja Kari Kuhmonen Mikkelin ammattikorkeakoulusta. Etelä- Savon ELY-keskuksen puolesta hankkeen valvojana on ollut ympäristösuunnittelija Pirjo Angervuori. Hankkeen nykytilaselvitykseen ovat osallistuneet seuraavat alueen hevosalan yritykset: Mikkelin Ravirata Oy, Kekkolan Kartano, Ravitalli Suuronen Oy, Tiina ja Asko Viljanen Oy, Relanderin ponitalli, Rouhialan talli, Suojalammen talli ja Kotikorven puutarha. Tekijät kiittävät hankkeen rahoittajia tutkimustyön mahdollistamisesta sekä ohjausryhmän jäseniä ja hankkeeseen osallistuneita yrittäjiä erittäin aktiivisesta osallistumisesta hankkeen toteutukseen. Mikkelissä 8.11.2010 Tekijät

SISÄLTÖ ESIPUHE 1 JOHDANTO... 1 1.1 Tutkimuksen tausta... 1 1.2 Tutkimuksen tavoite ja toteutus... 2 2 HEVOSTALOUS, SEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA TURVALLISUUS 4 2.1 Hevosten lukumäärä Suomessa ja Etelä-Savossa... 4 2.2 Hevostalouden kehitys ja sen taloudelliset näkymät... 5 2.3 Hevostalouden vaikutukset ympäristöön... 9 2.4 Turvallisuus ja riskitekijät... 11 2.4.1 Talliympäristön turvallisuus... 12 2.4.2 Paloturvallisuus... 14 2.4.3 Pelastussuunnitelma ja turvallisuusasiakirja... 16 2.4.4 Työnantaja ja henkilökunta... 18 2.4.5 Liikkuminen tallialueen ulkopuolella... 19 2.5 Yritystoiminnan koneellistaminen... 20 3 TOIMINTAA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ JA MÄÄRÄYKSET... 24 3.1 Jätelainsäädäntö... 25 3.2 Lannoitevalmistelaki... 26 3.3 Sivutuoteasetus... 27 3.4 Nitraattiasetus... 28 3.5 Haja-asutusalueen jätevesiasetus... 29 3.6 Ympäristölupavaatimukset... 30 3.7 Rakentamismääräyksiä ja -ohjeita... 32 3.8 Etelä-Savoa koskevat määräykset ja vaatimukset... 34 4 LANNAN KÄSITTELYMENETELMÄT JA NIIDEN KUSTANNUKSET... 36 4.1 Hevosenlannan ominaisuudet... 36 4.2 Kuivikemateriaalit ja niiden ominaisuudet... 37 4.2.1 Kutterin- ja sahanpuru... 39

4.2.2 Turve... 40 4.2.3 Olki ja olkipelletit... 41 4.2.4 Muut kuivikemateriaalit... 41 4.3 Hevostallien lantaloiden rakentamisen ja lannan käsittelyn vaatimukset43 4.4 Lantalan periaatepiirrokset ja kustannusarvio... 47 4.5 Lannan kompostointi... 49 4.5.1 Rumpukompostointi... 51 4.5.2 Tuubi- ja säkkikompostointi... 52 4.5.3 Aumakompostointi ja jälkikypsytys... 53 4.6 Hevosenlannan energiahyötykäyttö... 55 4.7 Lannan tuotteistaminen ja hyödyntäminen peltoviljelyssä... 60 4.8 Teknistaloudellinen tarkastelu hevosen lannan kompostoinnille ja polttamiselle... 62 4.8.1 Hevosenlannan rumpukompostointi... 63 4.8.2 Hevosenlannan energiakäyttö... 65 5 ULKOILUALUEIDEN POHJARAKENTEET JA VALUMAVESIEN KÄSITTELY... 68 5.1 Tarhojen pohjarakenteet ja -materiaalit... 68 5.2 Jaloittelualueiden valumavedet ja ravinnekuormituksen vähentäminen... 72 5.3 Jaloittelualueiden valumavesien käsittelyvaihtoehdot... 75 5.3.1 Valumavesien biologinen puhdistaminen... 75 5.3.2 Muita vaihtoehtoja valumavesien käsittelyyn... 77 6 JÄTE- JA VESIHUOLTO... 80 6.1 Jätehuolto... 80 6.2 Hevosten juomaveden laatu ja sen riittävyys... 82 6.3 Pesupaikalla ja tallissa muodostuvien jätevesien käsittely... 85 6.3.1 Pesuvedet ja niiden laatu... 85 6.3.2 Muodostuvien jätevesien käsittelymenetelmät... 89 7 YHTEENVETO... 93

LÄHTEET... 98 LIITTEET... 109 1 Heikki ja Helmi Hevosmies -raportti 2 Hevostallien lantaloiden periaatepiirrokset

LUETTELO KUVISTA JA TAULUKOISTA KUVAT Kuva 1. Hevosten lukumäärän kehitys Suomessa vuosina 1980-2009 Kuva 2. Alkusammutusvälineet tulee sijoittaa paikkaan, josta ne on helppo löytää ja käyttää (Kuva Leena Mäkelä) Kuva 3. Työntekijöiden ergonomiaa ja työturvallisuutta voidaan lisätä kaiteilla sekä vähentämällä fyysisiä nostoja (Kuva Hanne Soininen) Kuva 4. Ruokintahäkki vähentää hiekkaähkyn vaaraa (Kuva Leena Mäkelä) Kuva 5. Periaatepiirros aktiivitallista Kuva 6. Ympäristölupakäsittelyn vaiheet Kuva 7. Avolantalan kattaminen Kuva 8. Kooste lannan varastointi- ja käsittelyvaatimuksista Kuva 9. Kompostoinnin viisi eri vaihetta Kuva 10. Raita Environment Oy:n rumpukompostori Kuva 11. Preseco Oy:n rumpukompostori Kuva 12. Tuubikompostorin täyttäminen hoidetaan koneellisesti Kuva 13. Aumakompostointi onnistuu parhaiten päällystetyllä alustalla (Kuva Hanne Soininen) Kuva 14. KDS MicronexTM laitteisto hevosenlannan kuivaamiseen Kuva 15. Swebo Bioenergyn tarjoamia vaihtoehtoja hevosenlannan polttamiselle Kuva 16. Ökothermin lannanpolttoyksikkö, johon kuuluvat murskain, kuljetin ja kuivausyksikkö, hienomurskain ja pelletöintiyksikkö sekä poltinyksikkö (kuvassa 120 kw) Kuva 17. Swebo Bioenergyn Bio-Therm lannan esikäsittely-yksikkö, lannan varastointitilat ja kattila Kuva 18. Heikosti kantavalla maalla hevosten ulkotarhan pohjarakenteen tulee olla kestävä (Ms = murskesora ja Hk = hiekka)

Kuva 19. Kuva 20. Kuva 21. Kuva 22. Kuva 23. Kuva 24. Kuva 25. Kuva 26. Kuva 27. Kuva 28. Kuva 29. Kuva 30. Kantavalla maalla hevosten ulkotarhan pohjarakenne voi olla kevyempi erityisesti tukikerroksen osalta (Hk = hiekka ja Ms = murskesora) Poikkileikkauskuva haketarhoista Hevosten ulkoilualueiden on oltava turvallisia ja riittävän tilavia. Puhtaanapidon ja tarhan pohjan keston kannalta on suositeltavaa jättää joku tarha tai laidun välillä lepäämään Tarhaan rakennettu sontimispaikka, jossa imetysmateriaalina voidaan käyttää turvetta tai kutterinpurua Laskeutusojastosta piirretty havainnollistamiskuva Periaatepiirros valumavesien kemiallisesta puhdistuksesta Hevosten pesemisen yhteydessä voidaan säästää vettä vesiletkun suuttimen valinnan avulla (Kuva Hanne Soininen) Mikkelin Raviradan pesupaikkoja, näytteenottopaikat sijaitsivat rakennuksen vasemmassa päädyssä (Kuva Leena Mäkelä) Sakokaivo, josta pesuvesinäytteitä otettiin (Kuva Hanne Soininen) Kuvassa vasemmalla maasuodattimen osat ja rakenne ja oikealla imeytyskentän yleisrakenne IN-DRÄN-menetelmä, Raita Environment Oy Esimerkki panospuhdistamon rakenteesta, Raita Environment Oy TAULUKOT Taulukko 1. Taulukko 2. Taulukko 3. Taulukko 4. Hevostalouksia koskevaa lainsäädäntöä Haja-asutuskuormituksen alkuperä ja kuormituslajien määrät asukasta kohden vuorokaudessa sekä niiden prosenttiosuudet Hevosten ja ponien eläinyksikkökertoimet ympäristölupatarkoituksiin sekä lantaan tuottamat fosforimäärät vuodessa Hevosen yksittäiskarsinan tilavaatimukset

Taulukko 5. Etelä-Savon alueen voimassa olevat kuntakohtaiset ympäristönsuojelu- ja jätehuoltomääräykset Taulukko 6. Hevosen sonnan ravinnepitoisuuksia tuorepainoa kohti (kg/1000 kg) Taulukko 7. Erilaisia orgaanisia kuivikemateriaaleja sekä niiden ominaisuuksia Taulukko 8. Tapaukset, jolloin tallin yhteyteen eri tarvitse rakentaa lantalaa tai sen koko voi olla normien mukaista pienempi Taulukko 9. Arvio katettujen lantalavaihtoehtojen (6 ja 20 hevosen) rakentamiskustannuksista (ALV 0 %) Taulukko 10. Arvio avolantalavaihtoehtojen (6 ja 20 hevosen) rakentamiskustannuksista (ALV 0 %) Taulukko 11. Hakkeen ja hevosenlantakuivikkeiden ominaisuuksia Taulukko 12. Lannan polton päästöt ja jätteenpolttoasetuksen raja-arvot Taulukko 13. Kustannustarkasteluun valitut vaihtoehdot Taulukko 14. Rumpukompostorin investointikustannukset eri vaihtoehdoissa (ALV 0 %) Taulukko 15. Liukoisen fosforin ja kokonaisfosforin pitoisuudet hevostarhojen maanäytteiden pintavalumavesissä vuonna 2006 (laboratorio-olosuhteissa tehty koe) Taulukko 16. Jaloittelutarhojen valumavesien käsittelyyn soveltuvia menetelmiä Taulukko 17. Esimerkki jätehuolto-ohjeista raviradan käyttäjille eteläsavolaisella raviradalla Taulukko 18. Talousvedelle annettuja mikrobiologisia ja kemiallisia rajaarvoja Taulukko 19. Pesuvesinäytteen tuloksia ja käytetyt analysointimenetelmät Taulukko 20. Kiinteistökohtaisten jätevesikäsittelyjärjestelmien valmistajia ja markkinoijia Suomessa

1 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen tausta Vuonna 2006 Etelä-Savon alueella oli 3 332 maatilaa, mikä on 4,8 % koko maan maatiloista. Hevostaloutta näistä harjoitti 130 tilaa. Hevostalouteen lasketaan kuuluvan ne tilat, joiden bruttotuloista suurin osa tulee hevostaloudesta. (Maatalouden tilastoinnissa hevosten lukumäärä sisältää vain maatiloilla olevat hevoset.) Tiken (Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus) mukaan vuonna 2006 Suomessa oli 2 165 hevostalouteen erikoistunutta maatilaa. Hevoset ja ponit tuottavat Etelä-Savossa lantaa yhteensä noin 34 000 kuutiota vuodessa. Suomessa vastaava määrä on noin 900 000 kuutiota vuodessa. Etelä-Savossa on hevosia ja poneja noin 3 000 kappaletta ja talleja, joissa hevosia on keskimäärin 4,3 kappaletta, on noin 700. Etelä-Savon alueella tehdyn hevosyrittäjyyskyselyn mukaan yleisimmät toimintamuodot ovat hevoskasvatus ja ravivalmennus. Ravivalmennustoimintaa alueella on enemmän kuin keskimäärin koko maassa. Yritystallien liikevaihto vuonna 2005 oli 37 000 euroa, mikä oli enemmän kuin koko maan keskitaso (30 000 ). Hevostalouden ympäristövaikutukset perustuvat suurelta osin toiminnasta muodostuvan lannan ja jätevesien käsittelyyn sekä ulkoilualueiden sijoituksesta ja kunnosta johtuvaan vesistökuormitukseen. Lannan käsittely voi muodostua ongelmaksi hevosalan yrityksissä, joissa ei ole viljelykäytössä lannanlevitykseen soveltuvaa peltoa. Hevosenlanta voidaan hyödyntää muun muassa kompostoituna lannoitekäytössä, biokaasulaitoksen raaka-aineena, pilaantuneiden maamassojen kompostoinnin tukiaineena tai energiantuotannossa polttoaineena. Hevosenlannan energiakäyttöä voitaisiin kehittää edelleen. Suomessa hevosenlanta ja karsinoiden kuivike katsotaan jätteeksi, jota saa polttaa vain jätteenpolttoon erikoistuneilla voimalaitoksilla. Hevosenlanta voitaisiin käyttää myös bio-

2 energiana kuten Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa ja Hollannissa. Näissä maissa hevostalleilla on jo käytössä hevosenlannan polttamiseen soveltuvia kattiloita. Yritykset hyödyntävät muodostuvan sivutuotteen, eli hevosenlannan, lämpöenergian lähteenä esimerkiksi kiinteistöjen lämmittämiseen. Tämä pienentää samalla tilojen suuria jätehuoltokustannuksia ja vähentää niiden ympäristöongelmia. 1.2 Tutkimuksen tavoite ja toteutus EU-osarahoitteisen Ympäristöasiat osana hevostallien kannattavuutta -hankkeen tavoitteena oli kehittää eteläsavolaisten hevostallien jätehuoltoa ja parantaa yritysten ympäristöriskien hallintaa sekä tehostaa yritysten energiaomavaraisuutta taloudelliset näkökohdat huomioon ottaen. Tavoitteena oli saattaa yrityksissä muodostuva lantajae lannoitus- tai muuhun hyötykäyttöön. Hankkeessa tehtiin yhdeksälle alueen hevostalousyrittäjälle Hevostallien jätehuollon ja ympäristöturvallisuuden nykytila -tarkastelu. Hevosyrityksille tehtiin muun muassa jätehuollon ja ympäristöasioiden nykytilaselvitys sekä ympäristöriskien arviointi. Selvityksestä koottiin julkinen kuvitteellinen esimerkkiraportti Heikki ja Helmi Hevosmies, joka on julkaisun liitteenä 1. Raporttia voidaan käyttää alueen hevosyritysten ympäristöasioiden nykytilakartoituksen apuvälineenä. Hankkeessa arvioitiin yrityksissä muodostuvien sivutuotteiden hyötykäyttömahdollisuuksia sekä lantajakeiden kompostointiprosessin onnistumista laboratoriomittakaavassa. Valituille lannan hyötykäyttövaihtoehdoille, rumpukompostointi ja lannan poltto, tehtiin myös alustava kustannustarkastelu sekä tekninen tarkastelu. Lisäksi tehtiin periaatepiirrokset kuuden ja kahdenkymmenen hevostallin avo- ja katetuille lantaloille sekä arvioitiin niiden investointikustannukset.

3 Hankkeen aikana arvioitiin Sanni-Mari Häkkisen ja Maria Laineen opinnäytetyössä Hevostilojen lannan ja valumavesien käsittely hevostarhojen valumavesien laatua ja niiden ominaisuuksia sekä tutkittiin vuonna 2008 laskeutusojaston soveltuvuutta valumavesien käsittelyyn. Hankkeessa tutkittiin myös hevosten pesuvesien laatua Mikkelin Raviradalta vuosina 2009 ja 2010 otettujen pesuvesinäytteiden pohjalta. Hevosten pesuvesille tehtiin lisäksi laskeutuskokeita saostuskemikaaleja apuna käyttäen. Laskeutuskokeiden tulokset ovat raportoituina Leena Loisan hankkeelle tekemässä opinnäytetyössä Hevostalouden pesuvesien laatu ja soveltuvat puhdistusmenetelmät. Hankkeen aikana selvitettiin yritysten nykytilanselvityksien ja riskienarvioinnin pohjalta hevostalouden yleisiä ympäristövaikutuksia. Hankkeen julkaisuun onkin koottu yleistä tietoa hevostaloudesta, sen ympäristövaikutuksista ja riskitekijöistä sekä toimintaa koskevasta lainsäädännöstä ja määräyksistä. Lisäksi julkaisussa on lannankäsittelymenetelmistä ja niiden kustannuksista tietoa, joka sisältää hankkeen tulokset ja laskelmat sekä lantaloiden periaatepiirrokset. Julkaisussa on tietoa myös hevosyritysten ulkoilualueiden pohjarakenteista ja niiden valumavesien käsittelystä sekä jäte- ja vesihuollosta. Hankkeen lähtökohtana oli tukea hevostalouden toimintaa siten, että hevosyrittäjien ympäristöasioiden parantaminen tuottaa hyötyä sekä yrittäjille että lähialueelle. Ympäristön tilan parantuminen tulee myös edistämään Etelä-Savon alueellista vetovoimaisuutta. Julkaisun toivotaan antavan tukea Etelä-Savon alueen hevostallien ympäristöturvallisuuteen liittyvien asioiden kehittämiseen ja hallintaan. Lisäksi kaikki eteläsavolaiset hevosyrittäjät voivat käyttää julkaisua käsikirjana ympäristöhuoltoon liittyvien seikkojen osalta.

2 HEVOSTALOUS, SEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA TURVALLI- SUUS 4 2.1 Hevosten lukumäärä Suomessa ja Etelä-Savossa Hevosten lukumäärä vaihteli Suomessa 1920-1950-luvuilla 350 000-400 000 hevosen välillä. Eniten hevosia oli vuonna 1950 (noin 409 000 eläintä). Suomen hevoskanta oli 1900-luvun keskivaiheille saakka pääosin suomenhevosia. Maatalouden koneellistumisen lisääntyessä hevosten määrä väheni 1950-luvun aikana peräti 150 000 hevosella. Hevosten määrän väheneminen jatkui vuoteen 1980 saakka, jolloin hevosten määrä oli alhaisimmillaan (noin 31 500 eläintä). (Tiilikainen 2004, 10-11.) Hevosiin liittyvä harrastus- ja kilpailutoiminta on viime vuosina lisääntynyt ja monipuolistunut. Suomessa oli vuonna 2009 arviolta 72 000 hevosta. Hevosmäärästä noin 36 % on lämminverisiä ravihevosia, 27 % suomenhevosia ja 37 % puoliveriratsuja ja poneja. Varsoja syntyy vuosittain noin 4 300. Lisäksi maahamme tuodaan hevosia vuosittain arviolta 3 500, joista yli puolet on ratsuja. (Suomen Hippos ry 2010, 9-13; Hippolis 2010.) Kuvassa 1 on esitetty hevosten lukumäärän kehitys Suomessa vuosina 1980-2009. Hevosten lukumääriä kuvaaviin tilastoihin aiheuttavat tilastovirheitä muun muassa hevoset, joita ei ole ilmoitettu poistettavaksi rekisteristä niiden kuoltua. [lukumäär 80 000 ä] 70 000 60 000 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 0 31 500 45 400 72 300 69 350 050 56 000 57 600 59 100 61 05566 1980 1990 1998 2000 2002 2004 2006 2008 [vuosi] 2009 KUVA 1. Hevosten lukumäärän kehitys Suomessa vuosina 1980-2009 (Suomen Hippos ry 2010, 11)

5 Etelä-Savossa on arvioitu olevan noin 2 500 hevosta ja vajaat 400 ponia (Närhinen 2009). Tallien, joissa hevosia on keskimäärin 4,3 kappaletta, lukumäärän ollessa noin 700 kappaletta. Etelä-Savon alueella vuosittain syntyvät varsat rekisteröi ja tunnistaa Mikkelin Hevosjalostusliitto ry. Vuosittain alueella tunnistetaan lämminveri-, suomenhevos-, poni- ja ratsuvarsoja noin 220 yksilöä. Hevosten lukumäärä on ollut Etelä-Savossa kasvussa 2000-luvun alkupuolella. Myös alan investoinnit ovat olleet hienoisessa kasvussa viime vuosina, mikä vaikuttanee hevosmäärän kehittymiseen alueella. (Närhinen 2010; Damski 2007, 7, 29.) 2.2 Hevostalouden kehitys ja sen taloudelliset näkymät Hevostalous on kiinteä osa maaseudun elinkeinorakennetta, joka perustuu 2000-luvulla hevosten käyttöön vapaa-ajan harrastuksissa ja urheilussa (Tiilikainen 2004, 8-9). Kasvusuunnassa oleva hevosala on toimimuodoltaan monipuolinen kokonaisuus. Hevosyritysten toimintamuotoja ovat muun muassa ratsastuskoulutoiminta, ravivalmennus, hevoskasvatus, hevosten hoitopalvelut, siitostoiminta- ja oriasemapalvelut sekä hevosmatkailu- ja elämyspalvelut. (Suomen Hippos ry 2010, 3.) Ravien ja ratsastuksen suosio on kasvanut viime vuosina nopeasti. Raviurheilua seuraa raviradoilla noin 800 000 ihmistä ja ratsastuksen harrastajia arvioidaan olevan noin 130 000. Vuonna 2006 raviradoilla kilpaili 9 200 hevosta ja kansallisella tasolla kilpailevia ratsuja oli 6 000. Hevosten määrä on kymmenessä vuodessa lisääntynyt noin 40 %, ja uusia yrityksiä hevostalouteen perustetaan vuosittain 100-200. Hevosenomistajia on maassamme noin 35 000, ja talleja 15 000, joista neljännes on yrityksiä. (Hippolis 2010.) Kolme neljännestä talleista toimii maatilojen yhteydessä, ja puolet hevoskannasta on maatilayrittäjien omistuksessa (Tiilikainen 2004, 13). Ratsastajainliiton hyväksymiä ratsastuskouluja oli vuoden 2007 lopussa 274 ja muita ratsastuspalveluja myyviä talleja on noin 600 (Ympäristöministeriö 2008, 12).

6 Hevostalous työllistää noin 15 000 henkilöä, joista noin 5 000 päätoimisesti. Lisäksi rehuntuotanto, kauppa, rakentaminen, varustetuotanto, eläinlääkintä ja muu hevostaloutta palveleva toiminta työllistää noin 1 000 päätoimista ja 3 000 osa-aikaista työntekijää. (Ympäristöministeriö 2008, 12.) Hevosten perusrehujen tuotanto sitoo noin 100 000 hehtaaria peltoa, mikä on noin 4-5 %:a maamme peltoalasta (Hippolis 2010). Hevosurheilu- ja harrastus ovat nykyisin yhä useammin palveluiden tuottamista ja myymistä, jolloin asiakaskunnan tarpeet vaikuttavat entistä enemmän (Sorsa 2003, 18). Hevostalouden liikevaihdon on arvioitu olevan yli 700 miljoonaa euroa vuodessa. Viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana talleihin, ratsastusmaneeseihin ja muuhun toimintaympäristöön on investoitu noin 80 miljoonaa euroa. Seuraavien viiden vuoden aikana ala arvioi investointien nousevan yli 115 miljoonaan euroon. (Hippolis 2010.) Hevostaloudella ja -harrastuksella on positiivia aluetaloudellisia, ympäristöllisiä ja sosiaalisia vaikutuksia. Hevosten pito ja laidunnus edistää maaseutumaiseman ja luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Hevosharrastus on myös merkittävää nuorisotyötä. Hevosyrittäjyydessä yritystoiminnan kokonaisuus muodostuu tyypillisesti useammasta kuin yhdestä toimintamuodosta. (Ympäristöministeriö 2008, 12.) Hevostenkasvatus on taloudelliselta kannattavuudeltaan alan vaikein ja heikoin sektori (Damski 2007, 4). Hevoskasvatusyrityksissä liikevaihdon mediaani on 15 000 euroa vuodessa ja liikevaihdot ylittää 50 000 euroa noin kymmenellä prosenttia yrittäjistä. Selityksenä liikevaihdon kokoon voi olla, että hevoskasvatusta harjoitetaan usein sivutoimisena maatalouden yhteydessä. (Pussinen ym. 2007, 29-30.) Ratsastusyritykset sijaitsevat lähempänä kaupunkien taajama-alueita. Muihin toimintamuotoihin verrattuna ratsastusyritysten liikevaihto on melko korkea, mutta vastaavasti tilan koko on pienempi. Ratsastustunteja tarjoavien yritysten ammattimaisuutta kuvaa, että liikevaihdon mediaani on 59 000 euroa ja

7 neljäsosalla liikevaihto ylittää 75 000 euroa. Ratsastustallien investointikohteita ovat lähivuosina hevosten ulkoilualueet, harjoittelualueet, vanhan tallin peruskorjaus, lantala, maneesit ja uusi talli. (Pussinen ym. 2007, 32-33.) Yritysmuotoista ravivalmennusta ja harrastustoimintaa on koko maassa. Ravivalmennuspalveluita tarjoavat tallit eroavat omien hevosten valmennukseen keskittyvistä talleista erityisesti liikevaihtonsa perusteella. Näiden tallien liikevaihto on lähes nelinkertainen (mediaani 60 000 euroa) pääosin omia hevosia valmentaviin verrattuna (mediaani 16 700 euroa). Valmennustallit ovat merkittäviä työllistäjiä, sillä yleensä talleilla on yrittäjän lisäksi palkattuja työntekijöitä. (Pussinen ym. 2007, 36-37.) Hevostenhoitopalvelujen tarjonta on pääasiallisena toimintamuotona melko vähäistä, mutta oheistoimintana yleistä. Yleisimmin yritystoiminnan ohessa muita toimintamuotoja ovat hevoskasvatus, oma harrastuskäyttö, ratsu- ja ratsastusvalmennus tai ravihevosten valmennus. Toiminnan luonteesta johtuu, että näillä yrittäjillä on hevosia omistuksessaan vähemmän kuin muissa toimintamuodoissa. Puolella hevostenhoitopalveluyrityksistä liikevaihto yltää vuosittain 30 000 euroon. Hevostenhoitopalvelutalleissa on odotettavissa yrittäjyyden ja päätoimisuuden lisääntymistä. (Pussinen ym. 2007, 39-40.) Suomessa on noin 70 siittola- ja oriasemaa, joissa harjoitetaan tammojen siemennys- ja eläinlääkäripalveluita. Päätoiminnan ohella muita yleisiä toimintoja ovat hevoskasvatus, ravivalmennus, hevostenhoitopalvelut ja hevosten myynti. Siittola- ja oriasematoiminnassa investointikustannukset ovat olleet suuria verrattuna useimpiin muihin toimintamuotoihin. Yrityksistä puolella liikevaihto on 75 000 euroa vuodessa ja neljäsosalla yli 175 000 euroa. (Pussinen ym. 2007, 42-43.) Suomessa arvioidaan olevan yhteensä yli 100 yritystä, jotka tarjoavat hevosmatkailupalveluita. Useimmat matkailupalveluja tarjoavista yritystalleista ovat aikeissa edelleen laajentaa yritystoimintaansa. Liikevaihdon mediaani on vuosittain 20 000 euroa. Hevonen matkailussa ja elämyksen tuottajana on

8 melko uusi 2000-luvun ilmiö. Matkailutoimintoja tarjoavien yritysten haasteena ovat turvallisuuskysymykset ja laadun varmistaminen tuotepaketin jokaisella osa-alueella. Hevosella liikkumiseen on oltava myös riittävä määrä soveltuvia reittejä ja puitteita. (Pussinen ym. 2007, 44-45.) Hevostoimialan kasvu näkyy myös Etelä-Savossa, jossa hevosmäärä on kasvanut viiden vuoden aikana noin 33 %. Hevosmäärän kasvaessa myös tallien määrä on kasvanut (arviolta 27 %). ProAgria Etelä-Savo on arvioinut, että Etelä-Savon alueen hevosalan kokonaistyöllistävyys on 375 henkilötyövuotta, joista päätoimisesti työllistyviä on noin 200 henkilöä. (Damski 2007, 7.) Yritysmäisesti eri hevosalan sektoreilla toimivia talleja on Etelä-Savossa noin 100 kappaletta. Yrityksistä 50 prosenttia on keskittynyt ravitoimintaan ja loput ratsastukseen sekä täysihoitopaikkoihin. Suomen Ratsastajainliiton hyväksymiä ratsastuskouluja on alueella neljä ja ratsastuksen harrastajien lukumäärä arviolta 3 000. Ammattimaisten ravivalmentajien määrä on alueella kymmenen ja harrastajavalmentajien määrä yli 300 henkilöä. Ratsastuspalveluja tarjoavat tallit ovat sijoittuneet kaupunkien ja kuntakeskusten läheisyyteen, kun taas ravitallit ovat levittäytyneet tasaisemmin muodostaen isomman keskittymän Juvalle. (Damski 2007, 8-9.) Harrastustallit mukaan lukien arvioidaan hevostalouden vuosittaiseksi liikevaihdoksi Etelä-Savon alueella 7-8 miljoonaa euroa. Hevostoimintaan on sitoutunut pääomaa lähes 40 miljoonaa euroa. ProAgria Etelä-Savon tekemän tutkimuksen mukaan ravitalliyrittäjistä noin 90 % uskoo ravitallien liikevaihdon pysyvän vähintään ennallaan tai kasvavan. Ravitallien liikevaihto oli vuonna 2006 Etelä-Savossa 10 000-350 000 euroa. Ratsastustallien puolella liikevaihdon kasvuun omalla alallaan uskoi 75 % ja 25 % uskoi liikevaihdon pysyvän entisellään. Ratsastustallien liikevaihto vuonna 2006 Etelä-Savossa oli 25 000-150 000 euroa. Tutkimukseen osallistuneista ratsastustalliyrittäjistä puolet piti toimintaansa kannattavana. Sekä ravi- että ratsastuspuolella investointeja tehdään kohtuullisen paljon, ja myös asiakasmäärien uskotaan kasvavan tulevaisuudessa. (Damski 2007, 9-24.)

9 2.3 Hevostalouden vaikutukset ympäristöön Hevostallin toiminta vaikuttaa ympäristöön monella eri tapaa. Suurimmat tekijät ovat hevosenlannan käsittely ja vesistökuormitus, joka aiheutuu hevosten ulkoilualueiden kunnosta ja paikasta sekä tallin jätevesistä. Lannankäsittely voi muodostua ongelmaksi erityisesti sellaisissa hevosalan yrityksissä, joissa ei ole viljelykäytössä lannanlevitykseen soveltuvaa peltoa. (Piispa 2009, 15.) Keskikokoinen hevonen tuottaa yhden vuoden aikana jopa 7 500 kg sontaa ja 1 900 kg virtsaa, kuivikelannan määrän ollessa vuosittain arviolta 12 m 3 (Airaksinen & Heiskanen 2008, 24). Hevosenlannan kerääminen talteen päivittäin ulkotarhoista ja tarpeen mukaan myös laitumilta, ulkoilutilojen salaojittaminen sekä lantaloiden rakentaminen maa- ja metsätalousministeriön määräysten mukaisesti vähentää ympäristöön kohdistuvia vesistöhaittoja ja lisää hevosten hyvinvointia. Ulkoilutarhoja ja laitumia ei tulisi perustaa pohjavesialueille tai valtaojaan viettäviin rinteisiin. Vesistön kuormituksen lisäksi mahdollisia hevostenpidosta aiheutuvia ympäristövaikutuksia voi syntyä ilmaan, ympäristön asukkaille ja virkistyskäyttäjille. Toisaalta hevostaloudella voi olla myös myönteisiä vaikutuksia maiseman elävöittäjänä ja virkistyskäyttäjille. (Ympäristöministeriö 2008, 15-16.) Viemäriverkoston ulkopuolella sijaitsevien kiinteistöjen, myös hevostallien, jätevesien käsittely tulee hoitaa haja-asutusalueen jätevesiasetuksen (542/2003) mukaisesti. Tallin jätevesiä ovat tallitilojen ja hevosten pesuvedet sekä sosiaalitilojen jätevedet. Tallin jätevedet voidaan johtaa joko yhteiskäsittelyyn asuinrakennuksen jätevesien kanssa tai vaihtoehtoisesti erilliseen järjestelmään. Jätevesien käsittelyjärjestelmien valvonta sekä neuvonta kunnassa kuuluvat rakennus- ja ympäristönsuojeluviranomaiselle. (Luttinen 2008, 37.) Tallilla syntyvät jätteet on hoidettava jätelain mukaisesti. Jäteasioissa tulee ottaa huomioon kuntakohtaiset jätehuoltomääräykset. Hevosenpidosta aiheutuviin pölyhaittoihin voidaan vaikuttaa valitsemalla sopivia pintamateriaaleja

10 paikoitusalueelle sekä ulkotarhoihin. Meluhaittoja voidaan vähentää sijoittamalla toiminta tiettyihin vuorokaudenaikoihin sekä rajoittamalla alueen ajonopeuksia. Jokamiehenoikeuksiin kuuluu vapaa liikkuminen hevosella niin metsissä kuin teilläkin, mutta välillä se saattaa aiheuttaa ristiriitoja muiden tienkäyttäjien ja naapureiden kesken. Hevostalouden sijoittamiseen voidaankin vaikuttaa kaavoituksella, jolloin kaavoitukseen voidaan lisätä myös tarpeellisia maastoreittejä ratsastustarkoituksiin. (Ympäristöministeriö 2008, 15-16.) Erääksi tärkeäksi seikaksi hevostallien ympäristövaikutuksia tarkasteltaessa nousevat energia- ja materiaalivirrat. Hevostalleilla käytettävät materiaalit aiheuttavat myös kuormitusta ympäristölle. Jätettä tai päästöjä syntyy kaikissa tuotteen elinkaaren vaiheissa. Tallille tulee materiaaleina muun muassa rehuja, kuivikkeita, vettä ja sähkö- ja lämpöenergiaa. Jätteinä poistuvia materiaalivirtoja ovat muun muassa lanta ja jätevedet. On ympäristöystävällisempää kuluttaa vähemmän ja hankkia ympäristöä vähän kuormittavia tuotteita (muun muassa pesuaineet). Aina kulutusta ei voida vähentää; tällöin tulisi keskittyä esimerkiksi pilaantuneen rehun hävikin estämiseen. (Pesonen ym. 2008, 58-59.) Suoraan ympäristöön kohdistuvien vaikutusten lisäksi hevostalouksista aiheutuu ympäristöön myös välillisiä vaikutuksia oheistoiminnan seurauksena. Tällaisina ympäristövaikutuksina voidaan pitää esimerkiksi talleille ja erilaisiin kilpailuihin saapuvien ihmisten määrää, ja sitä, millä ja kuinka pitkästä matkasta ihmiset saapuvat paikalle. Hevosurheilun laajentuessa tulevat kysymykseen jo pitkätkin välimatkat kilpailupaikkojen välillä ja matkoja taitetaan osittain jopa lentämällä. Lisäksi ympäristöön kohdistuu kuormituksia tilaisuuksien jäte- ja vesihuollon järjestämisestä. (Halminen 2003, 43-44.) Nykyään suomalaisista hevosista noin puolet on taajamien läheisyydessä ja puolet maaseututalleilla. Kehityssuunta niin Suomessa kuin muuallakin osoittaa, että hevostallit ovat siirtymässä yhä lähemmäksi taajama-alueita ja asutuskeskuksia. Tallin sijaintia valittaessa tulisi ottaa huomioon toiminnan

11 luonne ja erityispiirteet. Esimerkiksi ratsastuskeskukset tulisi sijoittaa lähelle asutuskeskuksia ja täyshoitotallit voivat sijaita hieman kauempana asutuskeskuksista. Talli- ja hevostoiminnan sijoituspaikan tulee olla sellainen, että toimintaa voidaan harjoittaa turvallisesti, eikä toiminnasta aiheudu merkittävää ympäristön pilaantumista tai terveyshaittaa. (Airaksinen & Heiskanen 2008, 8-9.) Mikkelin ammattikorkeakoulun Ympäristöasiat osana hevostallien kannattavuutta -hankkeen aikana tehtiin alkukartoitus hevostallien jätehuollon ja ympäristöasioiden nykytilasta Etelä-Savon alueen hevosyrittäjille. Kohderyhmäksi valittiin ravirata, ratsastuskouluja, ravitalli ja yksityisiä täysihoitotalleja (yhteensä yhdeksän yritystä). Osa yrittäjistä harjoitti siittola-, kasvatus-, valmennus- sekä majoitustoimintaa. Tallipaikkojen määrät vaihtelivat 6-50 hevoseen. Alkukartoituksen yhteenvetona koostettiin liitteenä 1 oleva Heikki ja Helmi hevosmies -raportti, jota alueen hevosalan yrittäjät voivat jatkossa käyttää ympäristöasioidensa nykytilaselvityksen pohjana. 2.4 Turvallisuus ja riskitekijät Turvallisuuden ja hevosen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää luoda suhde, jossa hevonen kunnioittaa, mutta ei pelkää ihmistä. Turvallisuuden kannalta merkittävä riski ovat ihmiset, jotka eivät tunne hevosen käyttäytymistä, aisteja tai viestintää. He eivät ymmärrä aiheuttavansa itse vaaraa tilanteissa, joissa hevonen kohtaa koneita, liikennettä, melua tai muuta yllättävää häiriötä. Eniten onnettomuuksia tapahtuu hevosten kuljetuksen, talutuksen tai valjastuksen yhteydessä. Yleisempiä hevosten kanssa tapahtuvia tapaturmia ovat potkut, puremat, hevosen alle jääminen sekä riuhtaisun aiheuttamat vammat. Henkilöriskien lisäksi keskeinen riski on tallirakennus ja sen paloturvallisuus. (Pesonen ym. 2008, 71.) Hevosalalla esiintyvät riskit voidaan jakaa työturvallisuus-, henkilö-, ympäristö-, toiminta-, omaisuus- ja tuoteriskeihin. Riskien hallinta koostuu riskien tunnistamisesta, haittojen merkittävyyden ja todennäköisyyden arvioinnista

12 (suuruuden arviointi), toimenpiteiden arvioinnista ja valinnasta (riskien välttäminen, pienentäminen, vakuuttaminen tai säilyttäminen) ja toimenpiteiden toteuttamisesta. Riskien suuruutta arvioidaan tapahtuman seurausten (vähäinen, haitallinen ja vakava) ja todennäköisyyden (epätodennäköinen, mahdollinen ja todennäköinen) mukaan. (Jokipii ym. 2005, 11, 13, 23.) Hevosyrittäjät voivatkin ehkäistä omalla asenteellaan ja toiminnallaan vaaratilanteita ja onnettomuuksia. Riskien kartoittamisen lisäksi, olisikin hyvä pitää vuosittain koko tallihenkilökunnan kanssa turvallisuuspäivä, jossa käydään läpi myös tallin omat säännöt. (Pesonen ym. 2008, 71.) 2.4.1 Talliympäristön turvallisuus Tallien turvallisuutta koskevia lakeja ja säännöksiä ovat muun muassa pelastuslaki (468/2003), valtionneuvoston asetus pelastustoimesta, työturvallisuuslaki (738/2002), valtioneuvoston päätös työpaikkojen turvallisuus- ja terveysvaatimuksista (577/2003), ympäristöministeriön asetus rakennusten paloturvallisuudesta (2002) ja maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) sekä eläinsuojelulaki (247/1996). Työturvallisuuslain mukaan työpaikan lattiat, portaat ja käytävät on pidettävä sellaisessa kunnossa, ettei liukastumis- tai kompastumisvaaraa ole. Lattiamateriaalien (esimerkiksi kumimatto tai karkea betoni) tulisi olla sellaisia, ettei hevonen liukastu niissä. Väljät ja esteettömät kulkuväylät vähentävät tapaturmariskiä, karsinoiden välisen käytävän tulisi olla ratsastustallissa vähintään 2,5 metriä ja ravitallissa 3,5 metriä. Tilavat käytävät helpottavat myös pelastustyöntekijöiden työskentelyä. (Pesonen ym. 2008, 74-75.) Karsinoiden materiaalien ja rakenteiden pitää olla tukevia ja helposti puhdistettavia. Materiaalien tulisi lisäksi olla palamattomia tai vähintään huonosti syttyviä. Hevosten turvallisuuden kannalta ei karsinoiden kalteriväli saa ylittää seitsemää senttiä normaalikokoisilla hevosilla. Tallin turvallisuutta lisää myös hevosen hoitoa varten oleva erillinen tila, jossa hevonen voidaan kiinnittää päästään kahdelta puolelta seinään. Tämän tarkoituksena on ehkäistä hoitajan jääminen puristukseen hevosen ja seinän väliin. Kunnollista hoitoti-

13 laa voidaan käyttää hyväksi muun muassa kengityksessä, pesussa ja lääkinnässä. Talleissa on lisäksi hyvä olla erilliset tilat varusteille ja muille tarvikkeille. Varusteet ja tarvikkeet on tarkistettava säännöllisesti. Ensiaputarvikkeet tulee säilyttää selvästi merkityssä paikassa, josta jokainen tarvittaessa löytää ne. Myös ensiaputarvikkeiden kunto tulee tarkistaa säännöllisesti. (Pesonen ym. 2008, 75.) Mahdollisiin sähkökatkoksiin tallilla olisi hyvä varautua esimerkiksi dieselkäyttöisellä aggregaatilla tai traktorikäyttöisellä generaattorilla. Sähkökatkokset voivat aiheuttaa vaaratilanteita esimerkiksi maneesin pimentyessä sähkökatkon yhteydessä talviaikaan tai aiheuttaa ongelmia hevosten juomaveden hankinnan osalta. Tallin automaattiset sähkölaitteet ovat herkkiä muun muassa salamaniskuille ja sähköhäiriölle, joka tulisikin ottaa huomioon laitteiden asennusvaiheessa hoitamalla ylijännite-, ja vikavirtasuojaukset sekä maadoitukset kuntoon. (Jokipii ym. 2005, 50, 54.) Myös tallirakennuksen sähkösuunnittelun ja sen toteutuksen on täytettävä eläinsuojan erityiset turvallisuusvaatimukset. Hevosenhoidossa vaarallisia töitä ovat erityisesti siirrot ja kuljetukset. Hevosperävaunujen tai -autojen tulee muiden ajoneuvojen tapaan olla rakenteeltaan ja kunnoltaan turvallisia, rekisteröityjä ja asianmukaisesti katsastettuja. Hevosten kuljettamista koskevia lakeja ovat laki eläinten kuljetuksesta (1429/2006), eläinsuojelulaki (247/1996) sekä kyseisten lakien asetukset. Näissä laeissa on asetettu vaatimuksia muun muassa kuljetusvälineiden olosuhteista ja materiaaleista. (Pesonen ym. 2008, 89.) Piha-alueilla, tarhoissa ja suorituspaikoilla turvallisuuden kannalta tulisi olla hyvä valaistus, aitojen ja porttien kunto, hyvät opasteet, toimivat liikennejärjestelyt, erillinen paikoitusalue, hiekoitus ja auraus talvella sekä lemmikkieläinten kiinnipitäminen. Hevosten kulkureitit olisi pidettävä erillään tallialueen muusta liikenteestä. Kuluttajaviraston ohjeiden mukaan ratsastusalueen on oltava aidattu ja sen pohjan on oltava tasainen ja joustava. Sähköistetyt laidunaidat tulisi varustaa varoitusmerkillä. Ratsastusalueiden seinien, aito-

14 jen ja pohjan kuntoa on tarkkailtava ja huollettava säännöllisesti. Aitauksissa on myös tärkeää kertoa kieltomerkein hevosten ruokintakiellosta. Mikäli alueella on katsomo, on yleisöä ohjeistettava toimimaan sääntöjen mukaisesti aitauksien läheisyydessä ja maneesissa. (Pesonen ym. 2008, 76.) 2.4.2 Paloturvallisuus Eläinsuojien palot saavat usein alkunsa niiden ulkopuolelta, kuten rehuvarastosta tai heinäparvelta. Aiheuttajaksi osoittautuvat yleensä sähkö- ja lämmityslaitteet sekä huolimattomuus huolto- ja korjaustöissä. Paloja aiheuttavat yleensä ylikuormitus, eristysvika, huonot liitokset, sähkölaitteiden ja asennusten ikääntyminen, virheellinen käyttö tai omatekoiset asennukset. (Pesonen ym. 2008, 76.) Tallit ovat usein kuivempia kuin monet muut kotieläinrakennukset. Palovaara on suuri erityisesti talvisin, varsinkin lisälämmittimiä käytettäessä. Talliilmassa on huomattava määrä pölyä, joka voi kasaantua esimerkiksi sähkölämmittimien tai lämmityslaitteiden kanaviin ja aiheuttaa paloturvallisuusriskin. Mahdollisiin palotilanteisiin on syytä varautua huolella tarkastamalla säännöllisin väliajoin sähkölaitteiden kunto, kiinnittämällä huomiota tallien rakenteelliseen turvallisuuteen, pitämällä talli puhtaana pölyistä, kouluttamalla henkilökuntaa sekä hankkimalla asianmukaiset sammutusvarusteet. Alkusammutuskalustot on sijoitettava paikkaan, josta ne on helppo löytää ja ottaa käyttöön (kuva 2). Toisin kuin sammutusvälineet, palovaroittimet eivät ole talleissa pakollisia. Palovaroitin antaa kuitenkin arvokkaita lisäminuutteja palon alkuvaiheessa. Markkinoilla on tarjolla myös eläinsuojiin tarkoitettuja palonvaroitinjärjestelmiä, jonka avulla voi saada alennuksia vakuutusmaksuista. (Pesonen ym. 2008, 75, 77-78.)

15 KUVA 2. Alkusammutusvälineet tulee sijoittaa paikkaan, josta ne on helppo löytää ja käyttää Pelastuslain mukaisesti pelastustiet on pidettävä ajokelpoisina ja esteettöminä. Talleissa käytettävät materiaalit ovat tärkeä paloturvallisuustekijä. Pelastuslaki edellyttää, että kaikki rakennukset on suunniteltava, rakennettava ja pidettävä kunnossa siten, että tulipalon syttymisen tai leviämisen vaara on vähäinen. Palotarkastuksia on tehtävä säännöllisin väliajoin. Tarkastuksen tekee pelastusviranomainen, jolta saa myös neuvoja paloturvallisuuden suunnitteluun. (Pesonen ym. 2008, 77.) Tallien osastoinnilla voidaan edistää paitsi paloturvallisuutta myös helpottaa ilmastoinnin säätelyä ja vähentää melua ja pölyä. Rakentamismääräykset edellyttävät palo-osastointia eri toiminnoille, kuten heinä- ja kuivikevarastolle. Tallissa on oltava paloturvallisuuden vuoksi vähintään kaksi sellaista uloskäyntiä, josta myös hevonen mahtuu (vähintään 1,5 m), ja poistumisovien on sijaittava eri ilmansuuntiin. Rakennusohjeiden mukaan kulkureitti lähimpään uloskäyntiin saa olla enintään 30 metriä ja poistumisteiden on oltava esteettömät. Poistumistiet tulee merkitä selkeästi, jotta myös vieraat osaavat

16 tarvittaessa käyttää reittiä. Etukäteen toteutetut paloharjoitukset henkilökunnan ja hevosten kanssa ovat hyödyllisiä, koska ne paljastavat ongelmia etukäteen. Vaaratilanteita koskevan toimintaohjeen ja hätäilmoitusohjeen tulisi olla esillä tallin näkyvässä paikassa. Lisäksi on hyvä suunnitella etukäteen, kuka tiedottaa hätätilanteista ulkopuolisille (esimerkiksi lasten vanhemmille). (Pesonen ym. 2008, 77, 79.) 2.4.3 Pelastussuunnitelma ja turvallisuusasiakirja Pelastuslaki ja valtioneuvosten asetus pelastustoimesta määrittelevät kohteet, joihin pelastussuunnitelma on laadittava. Suunnitelma on pakollinen muun muassa silloin, kun tallin alueella on useampia asuntoja, leiritoimintaa tai suurempia tapahtumia. Lisäksi suunnitelma on oltava talleilla, joissa on vähintään 60 hevosta tai ponia. Pelastussuunnitelma kannattaa tehdä aina, vaikka lainsäädäntö ei sitä vaatisikaan. Pelastussuunnitelmalla pyritään siihen, että tulipalo pystytään estämään tai ainakin havaitsemaan varhaisessa vaiheessa. Todellisessa vaaratilanteessa ratkaisevassa asemassa on alkusammutus ja selkeä evakuointisuunnitelma. (Pesonen ym. 2008, 79-80.) Yleisötilaisuudessa vastuu turvallisuuden ylläpidosta on aina järjestäjillä, ja sitä varten onkin laadittava pelastussuunnitelma. Hevostapahtumissa turvallisuusriskit kiteytyvät ihmisten ja hevosten ei-toivottuun kohtaamiseen esimerkiksi tilanteessa, jossa säikähtänyt hevonen pakenee yleisöjoukon läpi. Lisäksi hevostapahtumia koskevat samat turvallisuusriskit kuin kaikkia yleisötilaisuuksia. Ravitapahtuman ja sen varikkoalueen turvallisuutta säätelevät Suomen Hippoksen asettamat ravikilpailusäännöt ja Raviradan turvallisuusoppaan ohjeet. Ratsastustapahtumia säätelevät Suomen Ratsastajainliitto ry:n asettamat kilpailusäännöt. (Virtanen ym. 2008, 38.) Pelastussuunnitelmaa tehtäessä selvitetään ja merkitään muun muassa rakennusten poistumistiet ja suojautumismahdollisuudet sekä alkusammutuskalusto. Lisäksi selvitetään ja hankitaan muut tarvittavat materiaalit, kuten pelastus- ja raivauskalusto, henkilösuojaimet ja ensiaputarvikkeet. Laadinnan

17 yhteydessä arvioidaan myös yrityksen riski ja vaaratilanteet sekä niiden vaikutukset ja mietitään ennaltaehkäisevät toimenpiteet sekä laaditaan ohjeet ennakoituja onnettomuus-, vaara- ja vahinkotilanteita varten. Pelastussuunnitelmaan määritetään myös yrityksen turvallisuushenkilöstö yhteystietoineen ja kirjataan ylös tiedottamisen periaatteet. Pelastussuunnitelman laadinnan jälkeen on tärkeää perehdyttää henkilökunta sen sisältöön ja pitää paloturvallisuuskoulutuksia. Pelastussuunnitelma on hyvä päivittää vuosittain. Kuluttajavirasto edellyttää ratsastuskoulujen, täysihoitotallien ja ohjelmapalvelujen tarjoajien laativan turvallisuusasiakirjan. Verrattuna pelastussuunnitelmaan turvallisuusasiakirja kattaa myös asiakkaiden turvallisuuden jokapäiväisessä toiminnassa. Lisäksi ohjelmapalveluiden tuottajilta edellytetään turvallisuussuunnitelmaa yleisötapahtumista. Turvallisuusasiakirjan sisältö pitää käydä läpi henkilökunnan ja vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa. Viranomaisten vaatima pelastussuunnitelma ja turvallisuusasiakirja on myös mahdollista yhdistää. Malli asiakirjan laatimiseksi löytyy Kuluttajaviraston ohjeista ratsastuspalvelujen turvallisuuden edistämiseksi. (Pesonen ym. 2008, 80.) Lainsäädännön mukaan ratsastuspalvelu tai siihen osallistuminen ei saa aiheuttaa vaaraa kuluttajan terveydelle tai omaisuudelle (kulutustavaroiden ja kuluttajapalveluiden turvallisuus laki 75/2004). Ratsastuspalvelu ei myöskään saa aiheuttaa vaaraa tai haittaa sen vaikutuspiirissä oleville muille henkilöille esimerkiksi ohikulkijoille tai katsojille. Toiminnanharjoittajan tulisikin määrittää nämä asiat oman toiminnan osalta turvallisuusasiakirjassaan. Mikkelin ja Mikkelin lähialueen talleille vuonna 2008 tehdyn selvityksen mukaan suurimpia puutteita ratsastuspalveluyrittäjillä oli yleensä turvallisuusasiakirjan laadinnassa, ja siihen kuuluvissa kirjallisissa dokumentoinneissa. Puutteita oli myös tuoteturvallisuudessa. Talleilta puuttui esimerkiksi alkusammutuskalustoa ja näkyvillä pidettävät kirjalliset toimintaohjeet hätätilanteiden varalta yhteys- ja hätänumerotietoineen. Turvallisuusasioiden ja asiakirjojen kuntoon saattaminen yrityksessä herättää luottamusta myös asiakaskunnassa. (Rouvinen 2008, 35-40.)