Martta Sulkko MÄNTYKANKAAN KOULUN VERHOJEN SUUNNITTELU: MUODOT JA MATERIAALIT

Martta Sulkko MÄNTYKANKAAN KOULUN VERHOJEN SUUNNITTELU: MUODOT JA MATERIAALIT Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Tekstiili- ja vaatetustekniikan koulutusohjelma Toukokuu 2009

Yksikkö Tekniikka ja liiketalous Aika 18.5.2009 Tekijä/tekijät Martta Sulkko Koulutusohjelma Tekstiili- ja vaatetustekniikan koulutusohjelma Työn nimi Mäntykankaan koulun verhojen suunnittelu: muodot ja materiaalit Työn ohjaaja Ins. (ylempi AMK) Leena Simonen Sivumäärä 33 + 8 liitettä Työelämäohjaaja Rehtori Mika Sarkkinen Opinnäytetyön aiheena oli verhojen suunnittelu Mäntykankaan koululle. Mäntykankaan koululla tehtiin peruskorjaus vuonna 2007, minkä vuoksi sinne haluttiin uudet verhot. Työn toimeksiantaja oli Kokkolan kaupunki. Tarkoituksena oli suunnitella toimiva ja yhtenäinen kokonaisuus. Verhojen tuli olla paloturvalliset ja helppohoitoiset. Työ alkoi tiedon keruulla. Suunnitteluprosessin aikana oli useita palavereja työelämäohjaajan ja Kokkolan kaupungin suunnitteluinsinöörin kanssa. Palavereissa esiin tulleiden vaatimusten ja toiveiden perusteella työtä muokattiin. Verhokokonaisuus valmistui koulun marraskuisiin vihkiäisiin mennessä. Verhojen suunnittelun ohessa syntyi myös tietopaketti Mäntykankaan koululle. Tietopaketti sisälsi verhojen ompeluohjeet ja poikkileikkauskuvat sekä verhojen pesuohjeet ja muita hyödyllisiä tietoja. Asiasanat kankaat, verhot, tuotesuunnittelu, paloturvallisuus

CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Date 18 May,2009 Author Martta Sulkko Degree programme Degree programme in Textile and Clothing Technology Name of thesis Designing curtains for Mäntykangas school: Shapes and Materials Instructor Mika Sarkkinen Pages 33 + 8 Appendices Supervisor Leena Simonen The subject of this thesis was to design curtains for Mäntykangas school. Mäntykangas school had been renovated in 2007 and because of the renovation the school needed new curtains. The assignment came from the city of Kokkola. The aim was to design a functional and consistent completeness. The curtains needed to be fireproof and easy to maintain. The work started by gathering information. There were many meetings with the instructor and the design engineer of the city of Kokkola during the designing process. The work was developed according to the requirements and wishes that came up in the meetings. All the curtains were completed for the school s opening ceremony held in November. In addition to the curtain design an information package was made. Information package included sewing instructions, cross-section pictures, washing instructions and other useful information about the curtains. Key words Fabrics, curtains, product design, fireproof materials

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 1 2 MÄNTYKANKAAN KOULU 2 3 HISTORIAA 4 3.1 1920-luvun klassismi 4 3.2 Kokkolan rakennushistoria vuosina 1920 1930 4 3.3 Mäntykangas 6 4 TUOTESUUNNITTELU 7 4.1 Tuotesuunnitteluprosessi 7 4.2 Verhojen merkitys 10 4.3 Muodot ja linjat 10 4.4 Värit ja valot 11 4.5 Julkiset tilat 13 5 MATERIAALIT 14 5.1 Kankaat ja niiden ominaisuudet 14 5.1.1 Paloturvallisuus 15 5.1.2 Värien valonkesto 16 5.2 Ompelutarvikkeet ja apuvälineet 17 6 VERHOT 19 6.1 Verhojen suunnittelu 19 6.1.1 Työn rajaus 19 6.1.2 Vaatimusmäärittely ja tiedonkeruu 20 6.1.3 Alustava suunnitelma 22 6.1.4 Suunnitelman esitys ja muokkaus 24 6.1.5 Suunnitelman loppuun vieminen 25 6.2 Materiaalien hankinta 28 6.2.1 Tekstiilipalvelu Oy 28 6.2.2 Finlayson & Co Oy 28 6.2.3 Halpa Halli kangas 29 6.3 Verhojen valmistus 29 6.4 Ohjeet ja raportit 30 7 YHTEENVETO 31 LÄHTEET 32

LIITTEET 1. 1/1 1/3 Mäntykankaan koulun pohjapiirustukset 2. Ensimmäisen kerroksen verhot 3. Toisen ja kolmannen kerroksen verhot 4. Koristenauhat ja ruokalan verhot 5. Juhlasalin ja opettajainhuoneen verhot 6. Ompeluohjeet 7. Poikkileikkauskuvat 8. 8/1 8/3 Verhojen tiedot ja pesuohjeet

1 JOHDANTO Työn tarkoituksena oli suunnitella verhosisustus Mäntykankaan koululle. Koulu peruskorjattiin vuonna 2007. Tavoitteena oli saada vasta remontoituun kouluun käytännöllinen, yhtenäinen ja viihtyisä kokonaisuus. Toimeksiantajana oli Kokkolan kaupunki. Kriteereinä verhoille olivat paloturvallisuus, verhojen ajan kestävyys ja yhtenäinen linja läpi koko koulun. Suunnittelutyön tein yhdessä Teija Korkiakankaan kanssa. Omassa osassani työtä tutkin aihetta historian, muotojen ja materiaalien näkökulmasta. Työn toinen osa keskittyy väreihin ja valoihin. Työ rajattiin koskemaan ainoastaan suunnittelua. Verhojen ompelu toteutettiin erillisenä opiskelijatyönä. Opinnäytetyö lähti liikkeelle tietojen keräämisellä. Haasteina suunnittelussa olivat koulussa jo olemassa oleva värimaailma, asiakkaan toiveet ja päivänvalon jakautuminen epätasaisesti koulun eri tiloihin. Suunnittelun edetessä ideat esiteltiin yhteyshenkilöillemme Mäntykankaan koulun rehtori Mika Sarkkiselle ja Kokkolan kaupungin suunnitteluinsinööri Hannu Havelalle. Muutoksia tehtiin ja palavereja pidettiin aina työn edetessä ja lopulta päädyttiin kaikkia osapuolia miellyttäviin ratkaisuihin. Suunnittelun ohessa etsittiin ja tilattiin materiaaleja. Sopivat kankaat löytyivät Finlaysonilta ja Tekstiilitukku Oy:ltä ja muut materiaalit Halpa-Halli kankaalta. Verhoille oli määrätty budjetti, jonka rajoissa työ pysyi. Työn tuloksena saatiin tyylikäs ja yhtenäinen kokonaisuus, joka kestää ajattomana pitkään. Tuloksena syntyivät myös verhojen ompelu-ohjeet ja poikkileikkauskuvat sekä huolto-ohjeet koululle.

2 MÄNTYKANKAAN KOULU Mäntykankaan koulu (Kuvio 1) sijaitsee Kokkolan kaupungin laidalla Mäntykankaan kaupunginosassa. Mäntykankaan kansakoulua rakennettiin vuosina 1927 1929, koska suomenkielinen väestö alueella lisääntyi. Koulu rakennettiin Mäntykankaan kaupunginosaan, koska sinne rakennettiin samanaikaisesti paljon pieniä asuintaloja. Koulurakennus valmistui vuonna 1930 arkkitehti Runar Eklundin piirrosten mukaisesti. Koulusta tuli kolmikerroksinen, tiilirunkoinen ja matala aumakattoinen. Muotokieleltään Mäntykankaan koulun arkkitehtuuri on 1920-luvun klassismia. Rakennuksen osat ovat symmetrisessä sommitelmassa, ja siinä on kuusiruutuiset ikkunat. Rakennus on sileäksi rapattu ja keltaiseksi maalattu, ja sitä koristavat valkoiset koristelistat. (Ahmas 1992, 93.) KUVIO 1. Mäntykankaan koulu

Koulussa opetetaan peruskoulun alaluokkia ja siellä painotetaan taito- ja taideaineita. Vuodesta 1974 koulussa on annettu musiikkiluokkaopetusta ja vuodesta 2001 lähtien siellä ovat toimineet myös erityisluokat. Oppilaita koulussa on noin 300 ja opettajia 23. (Kokkolan kaupunki.) Mäntykankaan koulu remontoitiin vuonna 2007. Koulu aiottiin jättää tyhjilleen sen huonon kunnon vuoksi, mutta se kuitenkin päätettiin peruskorjata, ja siitä tulikin upea. Remontin yhteydessä joitakin asioita ei entisöity aivan samanlaiseksi kuin ne aikaisemmin olivat, vaan myös uudistuksia tehtiin. Ensimmäisen kerroksen liikuntasalista muotoutui juhlasali, joka toimii myös musiikkiluokkana. Liikuntasali siirrettiin pohjakerrokseen, josta poistettiin kaksi metriä maa-ainesta. Myös ruokala ja keittiötilat rakennettiin pohjakerrokseen. Koska koulua muutenkin remontoitiin uuteen uskoon vanhaa tyyliä ja arkkitehtuuria kunnioittamalla, sinne haluttiin uudistusta myös muilta osin. Kouluun päätettiin hankkia yhtenäinen ja koulun linjoja ja ilmettä mukaileva verhosisustus.

3 HISTORIAA 3.1 1920-luvun klassismi 1920-luvun klassismi on etenkin Pohjoismaissa vaikuttanut arkkitehtuurin tyylisuunta. Se seurasi jugendtyyliä ja edelsi funktionalismia. Klassismi ehti vaikuttaa vain lyhyen aikaa ja keskittyi siksi lähinnä kaupunkeihin. 1920-luvun klassismille on ominaista sileät ja askeettiset julkisivut. Rakennusten värit ovat hyvin vaaleita. Tehosteena on yleensä puhdas valkoinen. Jugendin ajalta klassismin piirteisiin jäivät moniruutuiset ikkunat. Joidenkin ikkunoiden yläreunat ovat klassismin ajan rakennuksissa kaarevat. Katot ovat jyrkkiä ja suurten rakennusten katot aumakattoja. Mentäessä lähemmäs 1930-lukua tyyli yksinkertaistui entisestään. (1920-luvun klassismi.) 1920-luvun sisustus oli myös hyvin pelkistettyä ja selkeää. Sisustuksen perustana olivat toiminnallisuus, tehokkuus ja siisteys. 20-luvun puolivälissä sisustukseen alkoi tulla värejä. Erityisesti sininen, keltainen ja vihreä tulivat värityksiin. (1920`s Interior decorating.) Olohuoneissa oli suorat ikkunan edestä vedetyt verhot, joiden lisänä olivat röyhelöiset ja kuviolliset kappaverhot. Piirustushuoneissa, kirjastohuoneissa ja työhuoneissa oli hyvin pelkistetyt ja yksinkertaiset verhot. Makuuhuoneissa oli ikkunoiden eteen vedettävät helppohoitoiset verhot. (1920 s House draperies.) 3.2 Kokkolan rakennushistoria vuosina 1920 1930 1920-luvulla tulivat kokkolalaisen arkkitehtuurin tyylipiirteeksi klassiset aiheet. Aiemmin käytetyt eläin- ja kasviornamentit vaihtuivat pilareihin, pylväisiin, medaljonkeihin, päätykolmioihin ja sileään seinäpintaan. Indolan Björklundin talo (Kuvio 2). on puhdaslinjainen esimerkki klassistisesta 1920-luvun arkkitehtuurista (Ahmas 1992, 27.)

KUVIO 2. Indolan kerrostalo. Torikadun ja Kustaa Adolfin kadun kulmauksessa on Gunnar Indolan vuonna 1931 suunnittelema rakennus. Se oli alun perin lääkäri Neunstedtin asuinrakennus, mutta toimii nykyään seurakuntatalona. Rakennus edustaa klassista suuntausta, josta merkkeinä ovat muun muassa sen symmetrisyys ja kahdeksanruutuiset ikkunat. Matti Björklund suunnitteli vuonna 1929 asuin- ja liiketalon Torikadun ja Itäisen kirkkokadun kulmaan. Se on tiilirunkoinen ja sileäksi rapattu. Rakennus on yksi puhtaimpia 1920-luvun klassismin edustajia, ja sen tunnusmerkkinä on muun muassa täysin pyöreä porraskäytävä. Muita klassismin aikaan rakennettuja rakennuksia ovat Ole Gripenbergin vuonna 1926 suunnittelema Vartiolinna, joka toimii nykyisin Kokkolan kaupunginteatterina (Kuvio 3), Matti Visantin vuonna 1934 suunnittelema kirkkoherranvirasto Katariinan torin laidalle ja Runar Eklundin vuonna 1930 suunnittelema ylellinen asuinrakennus, joka toimi 1990-luvulla yleisradion tiloina. (Ahmas 1992, 60 88.)

KUVIO 3. Kokkolan kaupunginteatteri. (Museot, Keski-Pohjanmaa) 3.3 Mäntykangas Mäntykangas muodostaa kiinteän yhtenäisen kaupunginosan, jonka rakennuskanta on lähes kokonaan 1920-luvulta. Mäntykangas on pääosin rakennettu asuinalueeksi, mutta siellä on myös joitain julkisia rakennuksia, kuten kaupunginteatteri ja entinen yleisradion rakennus. Alueella on joitakin Jugend-tyylisiä rakennuksia, mutta pääosin siellä on klassistista arkkitehtuuria. (Ahmas 1992, 120 122.)

4 TUOTESUUNNITTELU 4.1 Tuotesuunnitteluprosessi Suunnittelutehtävät eroavat toisistaan tuotteelta vaadittavien ominaisuuksien perusteella. Suunnittelutehtävän tyyppi vaikuttaa siihen, millaista tietoa tarvitaan ja millaisia menetelmiä voidaan käyttää. Suunnittelua voidaan tehostaa ja lopputulosta parantaa käyttämällä apuvälineitä prosessin aikana. Olennainen asia suunnittelussa on se, voidaanko tuotteeseen tehdä muutoksia vielä valmistusvaiheessakin. (Häti-Korkeila & Kähönen 1985, 74 75.) Tuotesuunnitteluprosessi alkaa ideasta. Idea tuotteeseen voi tulla mistä vain. Useimmiten ideat syntyvät mitä ihmeellisimmissä paikoissa ja tilanteissa. Idea voi lähteä kehittymään vaikka jostain äänestä tai tuoksusta. Tuoteideat voivat siis syntyä ihan tavallisista arkihavainnoista. Tuoteidea voi myös olla peräisin aikaisemmasta suunnittelutyöstä tai ulkopuolisesta toimeksiannosta, kuten asiakkaalta tai markkinointitutkimuksen perusteella tehdyistä päätelmistä. (Kärnä 1997.) Seuraava vaihe suunnittelussa on hahmottaa tuotteelle tavoitteet ja tarkoitus. Ensin hankitaan tietoa muista tuotteista, että saadaan uuteen tuotteeseen vähän omaperäisyyttä. Kun tietoa on hankittu tarpeeksi, kartoitetaan oman suunnittelutyön ongelmat ja hahmotetaan erilaisia ratkaisumalleja. Kaikki mahdolliset ongelmat on otettava huomioon ja yritettävä keksiä niihin ratkaisut. Näin vältytään yllätyksiltä, joita suunnitteluprosessin edetessä voi ilmetä. (Anttila 1993, 109 111.) Luodaan vaatimusmäärittely, jossa puntaroidaan keskenään vastakkaisia vaatimuksia. Tällaisia vaatimuksia ovat mm. kustannukset, ympäristövaikutukset, huollettavuus, ergonomia ja kestävyys. Kulttuuriset tekijät ovat myös tärkeitä. Tuotteen markkinoitavuus kannattaa myös ottaa huomioon. Ilman hyviä markkinoita ja kampanjaa tuote ei välttämättä myy. (Anttila 1993, 109 111.) Ympäristöasiat on tärkeää ottaa huomioon heti alussa, ettei tarvitse

niiden takia korjailla tuotetta myöhemmin. Nykypäivänä kierrätettävyys vaikuttaa yhä useampien ostopäätökseen. (Kärnä 1997.) Tuotteelle ja valmistusprosessille tehdään alustava suunnitelma. Suunnitelman käytäntöön soveltamisessa voi kuitenkin olla ongelmia. Tuotteesta pitää päättää niin monia asioita, kuten mikä on sen merkitys ja mihin sitä käytetään. Tuotteen yksilöllisiä ominaisuuksia ovat muoto, väri ja rakenne, jotka määräytyvät tuotteen kohderyhmän mukaisesti. Kohderyhmästä päästäänkin markkinoiden muihin tuotteisiin ja siihen, miten oma tuote erottuu muista markkinoilla olevista tuotteista. Tuotteen tyylinmukaisuutta ja perinteisyyttä kannattaa myös tarkastella kohderyhmän näkökulmasta. Nuori kohderyhmä arvostaa uutuuden tuntua ja vanhempi kuluttajaryhmä taas toimivuutta ja perinteisempää näkökulmaa. (Anttila 1993, 109 111.) Tuotteen valmistuksessa tulee eteen monia uusia ongelmia. Tuotteelle on määriteltävä budjetti, jonka mukaan tuotteen valmistuksesta päätetään. Tuotteen budjetista riippuvat siihen käytettävät materiaalit, työtavat ja koneet. Ongelmaksi muodostuu se, kuinka saadaan tekniset ja taloudelliset vaatimukset toteutumaan määrätyn budjetin rajoissa. Tässäkin tapauksessa on hyvä olla monia eri vaihtoehtoja, jotta pysytään oikeissa raameissa. Joskus sekään ei auta ja mennään yli budjetin, mutta siihenkin pitää varautua etukäteen. (Anttila 1993, 109 111.) Kun päästään tuotteen valmistusvaiheeseen, tehdään tuotteesta erilaisia prototyyppejä. Kokeillaan eri materiaaleja, muotoja ja rakenteita. Kehitetään tuotteen heikkoja kohtia ja vertaillaan kilpaileviin tuotteisiin. Prototyyppivaiheessa tehdään myös tuotteen kustannusarvioita. Usein prototyyppiä tehdessä huomaa, ettei joku ajatus toimikaan. Tuotteeseen tulee lisäyksiä, ja joitain osia poistetaan. Ja kun tuote muuttuu, muuttuu usein myös budjetti. (Anttila 1993, 109 111; Kärnä 1997.) Kun suunniteltavana ollut asia on saanut muotonsa ja rakenteensa, piirretään lopulliset piirustukset. Määritellään tarvittavat materiaalit, osat ja tarvikkeet. Tarkoituksena tässä vaiheessa on saada tuotteesta mahdollisimman hyvä ja oikeanlainen kuva, valmis kokonaisuus. Kun kaikki tuotteeseen liittyvä on

tarkasti määritelty ja tuotteesta piirretty kuva, voidaan tuote valmistaa. (Anttila 1993, 109 111; Kärnä 1997.) Jokainen suunnitteluprosessi voi olla erilainen. Prosessi voi edetä eri tavalla, mutta siitä löytyvät samat vaiheet. Suunnittelija itse ikään kuin kasvaa suunnitteluprosessin aikana. Suunnittelija oppii koko ajan jotain uutta. Suunnittelija joutuu panemaan itsensä kokonaan likoon ja toisinaan toteamaan, että on ollut väärässä jonkin suunnittelemansa asian suhteen. Hyvä suunnittelija on joustava ja moniulotteinen. Kärsivällisyydestä ja kekseliäisyydestä on paljon apua, koska suunnittelu on vaativaa työtä, joka muuttuu koko ajan. Tuotesuunnittelija tai kokonainen suunnittelutiimi voi toimia prosessin mukaan hyvin eri tavalla. Suunnittelutyö voi olla systemaattista tai intuition varassa. (Kärnä 1997.) Suunnitteluprosessiin vaikuttavat monet eri tekijät. Kaikkein suurin vaikuttava asia ovat suunnittelijan omat resurssit, joista tärkein on motivaatio. Ilman motivaatiota voi toki suunnitella, mutta silloin harvoin saa aikaan edes itseään tyydyttäviä tuotoksia. Idean pitää vain antaa tulla omalla painollaan; liika yrittäminen ei tuota hyvää tulosta. Muita suunnitteluun vaikuttavia resursseja ovat suunnittelijan arvot, näkemykset ja odotukset. Osaaminen ja luovuus ovat suunnittelijan tärkeimpiä resursseja. Ne tekevät suunnittelijasta ja tuotteista yksilöllisiä. (Anttila 1993, 109 111; Kärnä 1997.) Lopputulokseen vaikuttavat myös ulkopuoliset resurssit, kuten materiaalit ja käytettävissä olevat tilat ja aikataulu. Rahaa ja teknologiaa ei pidä unohtaa. Nykypäivänä mikään ei ole ilmaista, eikä ilman teknologiaa tunnu pääsevän kovinkaan pitkälle. Palautteen saaminen ohjaa suunnittelutyötä. Palaute voi olla ulkoista eli arviointia, testausta ja todellisuuteen vertaamista. Sisäinen palaute on taas tuotteeseen liittyviä elämyksiä, kokemuksia ja havaintoja. Suunnittelijan omien arvojen, motiivien ja tarpeiden arviointi kuuluu myös sisäiseen palautteeseen. (Anttila 1993, 210 211.)

4.2 Verhojen merkitys Verhoilla on erittäin suuri merkitys huoneen ilmeessä ja tunnelmassa. Ne suojaavat katseilta ja kylmyydeltä ja pehmentävät ääniä. Ne voivat myös estää liian lämmön pääsemistä sisään ja näin ollen viilentävät huonetta. On olemassa lukuisia valmisverhoja, jotka saadaan helposti ja nopeasti ikkunaan. (Salakari & Konstig 1995, 7.) Kangaskaupat ovat pullollaan upeita verhokankaita, joista jokainen voi loihtia itselleen persoonalliset ja juuri oikean kokoiset ja malliset verhot. Verhoilla saa luotua julkisiin rakennuksiin, kuten kaupungintaloon, kouluihin ja yritysten liiketiloihin, yhtenäisen ilmeen. Verhot piristävät, tuovat suojaa ja viimeistelevät huoneen tai tilan ilmeen. Verhoilla saa varsinkin suurten ja korkeiden tilojen kaikumista vähennettyä. 4.3 Muodot ja linjat Verhojen valintaan vaikuttavat monet seikat. Maku-, tyyli- ja värimieltymykset ja vaatimukset ovat tärkeitä seikkoja ja vaikuttavat tilankäyttäjän viihtyvyyteen. Huoneen korkeus ja käyttötarkoitus ja ikkunan malli ovat tärkeitä asioita verhoja valittaessa ja suunniteltaessa. Myös kaikenlaiset putkistot ja patterit kannattaa ottaa huomioon. Verhojen muotojen ja linjojen tulisi sopia tilaan ja tuoda esille sen parhaat puolet. (Salakari & Konstig 1995, 9.) Ikkuna on verhon muotoja ja linjoja suunniteltaessa tärkein huomioon otettava asia. Ikkunan tärkein tehtävä on toimia huoneen valonlähteenä ja yhteytenä ulkomaailmaan. Ikkuna on koko huoneen visuaalinen keskus, johon katse ensimmäisenä kohdistuu. Ikkuna on osa huoneen sisustusta, ja verhon tulisi mukailla ja korostaa sitä. (Karppanen & Mikkilä & Ervasti & Lampi, 3.) Verhotyyppejä on monenlaisia, ja kaikilla tyypeillä on omat vaikutuksensa ikkunoihin, joita on myös hyvin monen muotoisia ja kokoisia. Pieneen ikkunaan on valittava hennot ja kevyet verhot, jotta valo pääsee sisään eikä verho tuki

ikkunaa. Suureen ikkunaan voi valita näyttävät, massiivisemmat ja paksutkin verhot. Suuri ikkuna antaa vielä valoa massiivistenkin verhojen kanssa. Verhojen pituudella voi korostaa huoneen mittasuhteita ja peittää huoneen ilmeelle epäedullisia kohtia. Sivuverhoja käytettäessä on otettava huomioon seinän osuus ikkunamaisemassa. Verhot kehystävät ikkunaa ja jatkavat samalla seinänpinnan luonnetta. (Karppanen ym. 6.) Lyhyet verhot leventävät ja pitkät kaventavat ikkunaa. Kapeaan ikkunaan laitettavat sivuverhot olisi hyvä jättää ikkunan vieressä olevien seinien päälle, jolloin ne eivät kavenna ikkunaa entisestään. Leveään ikkunaan verhot voi laittaa osin ikkunan päälle. Korkeaan ja suureen ikkunaan verhokappa ripustetaan niin, että sen alareuna peittää osan ikkunasta. Jos halutaan ikkunan näyttävän korkeammalta, verho kiinnitetään niin, että sen alareuna peittää vain ikkunan karmin. (Salakari & Konstig 1995, 17 18.) Verhojen muotoja ja linjoja valittaessa kannattaa tutkia kohteena olevat tilan ja rakennuksen muita linjoja ja muotoja. Historiaa tutkimalla voi saada hyviä vinkkejä ja suunnan suunnittelutyölle. Jos tilassa, johon verhot tulevat, on paljon pieniä yksityiskohtia, esimerkiksi rakenteellisia, olisi verhojen hyvä olla yksinkertaiset ja selkeät. Jos taas huone on hyvin pelkistetty ja tylsä, voi verhoilla luoda tilaan eloa. 4.4 Värit ja valot Värien valinta on kaikessa suunnittelussa tärkeää. On eriteltävä olennaiset lähtökohdat, joiden pohjalta kokonaisuus rakennetaan. Väreillä on vaikutus ihmisen mielialaan ja jopa terveyteen. Suunnittelussa on otettava huomioon muun muassa tilan korkeus ja valoisuus ja aika, joka värin tulee kestää. Ikkunoiden suunnat ja keinovalaistus ovat myös tärkeitä seikkoja verhojen väritystä mietittäessä. (Rihlama 1999, 51 52.) Kouluun värejä valittaessa tulee ottaa erityisesti huomioon se, millaisia vaikutuksia väreillä voi olla oppimisympäristöön ja oppilaaseen. Värien tulisi myös soveltua jokaiseen vuodenaikaan.

Keltainen on tiedon ja oppimisen väri, joka auttaa olemaan valpas, kuulemaan, näkemään ja omaksumaan kaiken. Keltainen on myös älyn ja kommunikoinnin väri. Keltainen väri aktivoi aivoja ja mielen logiikkaa ja vahvistaa myös muistia ja päättelykykyä. Keltainen herättää aistit ja säteilee iloa. (Reid 2003, 24 25.) Sisustuksessa keltainen lämmittää ja vaaleana sävynä tuo iloa ja päivänpaistetta. Viherkasvien ja valkoisen kanssa käytettynä se luo elämänmyönteisen ympäristön. (Rihlama 1999, 56.) Vihreä väri luo yhteenkuuluvuutta, tasapainoa ja rauhaa. Vihreä edistää elämää ja kasvua. Vihreä väri luo myös sopua, tasavertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Vihreässä ympäristössä ihmiselle tarjoutuu tilaa ja aikaa sekä rauhallinen tunne. (Reid 2003, 26 27.) Sisustuksessa vihreä säilyttää tilan mittasuhteet oikeina (Rihlama 1999, 56). Oranssi on nuoruuden hassuttelua ja leikittelyä. Se luo iloa, uusia ajatuksia ja ideoita ja vapauttaa tunteiden ilmaisuun. Väri vahvistaa heikkoa itsetuntoa ja antaa elämänhalua sekä toimii tehokkaasti masennuksen poistaja. Oranssi rohkaisee silloin, kun pitää omaksua uusi työskentelytapa. (Reid 2003, 22 23.) Sisustuksessa oranssi on lämmittävä väri, ja sitä tulisi käyttää pieninä annoksina. Oranssi on loistava ja luo juhlan tuntua. (Rihlama 1999, 56.) Valkoinen on väreistä tärkeimpiä. Sen tehtävä on luovuttaa valoa ja energiaa. Valkoinen antaa tilaa ja poistaa raja-aitoja. Se kääntää pimeyden valoksi ja negatiivisen positiiviseksi. Valkoinen on viattomuutta ja puhtautta. Se on kuin uusi alku, joka auttaa unohtamaan menneet ja tekee tilaa tulevalle. (Reid 2003, 34.) Valaistus on tärkeä osa sisustusta. Luonnonvalon lisäksi käytetään paljon keinovalaistusta, joka luonnonvalon tavoin vaikuttaa sisusteiden, erityisesti verhojen, väreihin ja kestävyyteen. Valaistuksen tarkoitus ei ole pelkästään tehdä huoneesta tai tilasta miellyttävän oloinen, vaan myös mahdollistaa huoneessa tapahtuvat askareet. Valaistuksella voi myös korostaa haluamiaan

asioita ja esineitä. Kattovalaistus on hyödyllinen yleisvalaistus, jonka lisänä voi käyttää kohdevaloja. (Pretty 1997, 23 28.) Koululuokissa on yleensä kattovalaistus ja kohdevalo taulua varten. On olemassa monenlaista valaistusta, kuten luonnonvalo, hehkulamput, halogeenilamput ja loistelamput. Päivänvalo on täyden spektrin valoa. Se on puhdasta, valkoista valoa, joka koostuu kaikista spektrin väreistä. Hehkulappu toistaa hyvin värejä, mutta sen väriominaisuudet painottuvat enemmän punaisen ja oranssin puolelle. Hehkulamppu korostaa lämpimiä värejä. Halogeenivalon värien aallonpituudet jakautuvat tasaisesti, ja siksi värit näyttävät kirkkailta ja luonnollisilta. Loisteputkilla on taipumus vääristää värejä epämiellyttävästi. (Wilhide 2002, 171.) Loistevalo tuottaa viileää ja kirkasta valoa, joten se sopii hyvin työtiloihin. Kouluissa on yleensä loisteputket, koska ne antavan hyvän valon ja kestävät käytössä pitkään. Loistevalot ovat korkealla katossa, ja niitä on paljon, jotta valaistusta voi itse säätää. Valot kuluttavat värejä ja myös vääristävät niitä. Sisusteita valittaessa jo valmiiksi valaistuun tilaan kannattaa ottaa selvää, kuinka väri vääristyy ja kuinka paljon materiaali mahdollisesti kuluu. Väreistä ja valoista tutkin vain perusasiaa ja niitä seikkoja, jotka tulivat työssä esiin, koska työn toisessa osassa niihin on perehdytty enemmän. 4.5 Julkiset tilat Julkisissa tiloissa on omat säännökset siitä, millaisia materiaaleja niissä saa käyttää. Verhojen kohdalla näitä säännöksiä ovat muun muassa paloturvallisuus ja kestävyys sekä helppo huollettavuus. Verhot eivät saa myöskään häiritä ympäristöä tai muuttaa sen ilmettä ja olemusta. Väärä väri väärässä paikassa voi olla haitaksi. Koulutiloissa edellä mainitut vaatimukset ovat samat. Näiden vaatimusten lisäksi kannattaa keskittyä luokkahuoneen kokonaistunnelmaan. Hyvä oppimisympäristö ohjaa lapsen uteliaisuutta, mielenkiintoa ja aktiivisuutta. Se

myös tukee oppimista ja itseohjautuvuutta. Oppimisympäristössä tulee vallita iloinen, avoin ja rohkaiseva ilmapiiri. Ympäristö tukee lapsen kasvua ja hänen oman toimintansa arvioimista. Oppimisympäristön varustus tukee lapsen kehittymistä yhteiskunnan jäseneksi. Ympäristön tulee olla esteettisesti miellyttävä. (Opetushallitus 2000, 8 9.)

5 MATERIAALIT 5.1 Kankaat ja niiden ominaisuudet Kankaita on paljon ja lukuisiin eri tarkoituksiin. Kankaita saa monista eri paikoista, kangaskaupoista, tukkuliikkeistä tai vaikka kirpputorilta. Kankaita on joka lähtöön, on sisutuskankaita ja vaatetuskankaita ja niitäkin monenlaisia. Kankaissa on erilaisia kuvioita, tai ne voivat olla yksivärisiä. On paljon eri materiaaleja, joista kankaita tehdään. Kankaissa on myös erilaisia rakenteita. Ne voivat olla esimerkiksi samettisia, silkkisiä, elastisia tai karheita. Eri materiaaleilla ja eri käsittelyillä kankaista saa hyvin erilaisia. Eri materiaalit tuovat värit ja kuviot eri tavalla esiin. Osa kankaista on kudottuja osa neulottuja. Kuviollisia kankaita on käytetty vuosituhansia, ja jotkin kuviot heijastavatkin tiettyjä aikakausia. Kuviolliset kankaat voivat olla pelastus laiskalle suunnittelijalle. Niillä saa paljon ilmettä aikaan kovin suuria investointeja tekemättä. Kuvioiduilla kankailla voi hakea tiettyä tyyliä tai käyttää piristävänä lisänä. Pitää kuitenkin huomata, ettei sekoita monta eri kuviota. (Pretty 1997, 40.) Suurin osa verhokankaista on puuvillaa ja polyesteria. Jonkin verran on myös pellavaisia verhokankaita. Joissain kankaissa on pieniä määriä muitakin materiaaleja, esimerkiksi koristeiden ja kirjailujen muodossa. Monissa kankaissa on jokin käsittely, joka esimerkiksi estää kangasta rypistymästä, haalistumasta, syttymästä tuleen. Käsittely voi myös auttaa kangasta oikenemaan, hylkimään vettä tai sitomaan kosteutta itseensä (Puuvilla). Puuvillalla on paljon hyviä ominaisuuksia. Puuvilla on luja ja kestävä kuitu, joka ei sähköisty. Puuvillakuiduilla on hyvä kosteudenimukyky, ja ne ovat hienoja ja pehmeitä kuituja. Huonoja puolia puuvillassa ovat pesussa kutistuminen ja helposti likaantuminen. (Eberle & Hermeling & Hornberger & Kilgus & Menzer & Ring 2002, 12.) Pellava on kiiltävä, luja kuitu, joka imee hyvin kosteutta. Pellava on kuitenkin jäykkä kuitu, minkä vuoksi sillä on huono taivutuslujuus ja

voimakas taipumus rypistyä. Karkeat kuitukimput antavat pellavalle kovan tunnun. (Eberle ym. 2002, 15). Polyesteri on yleisin tekokuitu. Polyesteri on rakenteeltaan tiivis, kestävä ja elastinen. Polyesteri kestää useita happoja ja liuottimia. Polyesterillä on hyvä valonkesto sekä bakteerien- ja kuumuudenkesto. Polyesteritekstiilit ovat konepestäviä, nopeasti kuivuvia ja yleensä silittämättä siistejä. (Eberle ym. 2002, 38 39.). 5.1.1 Paloturvallisuus Paloturvallisuus on tärkeä asia varsinkin julkisten tilojen verhosuunnittelussa. Verhojen pystysuora asento aiheuttaa sen, että palo etenee niissä hyvin helposti. Tekstiilien kuitusisältö on ratkaisevaa. Luonnonkuiduista villa ja silkki ovat suhteellisen paloturvallisia. Synteettisistä kuiduista polyamidi ja polyesteri eivät syty niin herkästi. Nykyään on tarjolla melko paljon palosuojattuja tekstiilejä. (Salakari & Konstig 1995, 35.) Sisusteet syttyvät tuleen herkemmin kuin rakennuksissa olevat kiinteät seinä-, katto- ja lattiapinnat. Oikeilla kangasvalinnoilla voidaan tukea rakennuksen paloturvallisuutta ja väärillä taas pahentaa sitä. Sisusteissa on usein tekstiili- ja muovituotteita, jotka syttyvät herkästi ja synnyttävät myrkyllisiä kaasuja. Sisusteen paloturvallisuuteen vaikuttavat syttymisherkkyys, palon leviämisnopeus ja savun sekä palokaasujen muodostuminen. Sisusteet eivät syty itsestään. Sisusteen palamisnopeuteen ja syttymisherkkyyteen vaikuttavat raaka-aine, paksuus ja rakenne ja syttymisnopeuteen vielä kankaan asento. Muodostuvan savun määrään ja laatuun vaikuttavat materiaalin kosteus- ja happipitoisuus ja palavan aineen kemiallinen koostumus. (Rämö & Ylä-Sulkava 1999, 6 7.) Sisäasiainministeriö on antanut ohjeen sisusteiden paloturvallisuudesta julkisissa tiloissa. Ohjeen mukaan sisusteet jaetaan kolmeen syttyvyysluokkaan: herkästi syttyvät (SL3), tavanomaisesti syttyvät (SL2) ja vaikeasti syttyvät (SL1). Sisusteiden syttyvyysluokat pohjautuvat palokoemenetelmiin, joiden perusteella julkisissa tiloissa suositellaan käytettäväksi syttyvyysluokkien 1 ja 2

materiaaleja. Sisusteet on jaoteltu ryhmiin palo-ominaisuuksien perusteella. Verhot kuuluvat samaan ryhmään kuin esiriput, teltat ja katokset. Verhomaisten sisusteiden syttyvyysluokituksiin vaikuttavat raaka-aine, pinta-alamassa ja palosuojaus. Erikoiskuiduista valmistetut palosuojatut materiaalit merkitään usein kauppanimellä, kuten Trevira CS. Trevira CS on yleisesti käytetty palosuojattu polyesteri. Muita kauppanimiä ovat muun muassa Fidion, Heim ja Visil. (Rämö & Ylä-Sulkava 1999, 8 9.) Pystysuorassa asennossa oleva kangas palaa helpommin ja nopeammin kuin vaakasuorassa oleva. Kevyet ja ohuet kankaat palavat paksuja ja painavia nopeammin. Verhomateriaalien palamista voidaan hillitä erilaisilla palosuojauksilla. Luonnonkuitukankaat suojataan viimeistelemällä kangas palosuoja-aineella. Tekokuitumateriaaleihin palosuojaus tulee jo raaka-aineen valmistusvaiheessa. Palosuoja-aineet ovat kemikaaleja, joilla rajoitetaan materiaalien palavuutta. Palosuojaus voidaan toteuttaa valmistamalla sisuste lämpöä hyvin kestävistä raaka-aineista. Sisusteeseen voidaan myös raakaaineen valmistusvaiheessa lisätä palosuoja-aineita. Kolmas tapa on jälkikäsitellä valmis tuote palosuoja-aineella. (Rämö & Ylä-Sulkava 1999, 11,17.) Eri tavoin suojatut materiaalit voidaan jakaa vaikutusajan perusteella kahteen luokkaan: pysyvät ja ei-pysyvät palosuojaukset. Pysyvät palosuojaukset kestävät koko tuotteen eliniän. Pysyviä palosuojauksia ovat hyvin lämpöä kestävät kankaat eli kankaat, joihin suojaus on lisätty kuituvaiheessa, ja hyvin viimeistellyt kankaat. Ei-pysyviä ovat ne kankaat, jotka on jälkikäsitelty vesiliukoisilla suoloilla. Jälkikäsittelynä tehty palosuojaus on yleensä tilapäinen, ja sen tekee usein joku muu kuin tuotteen valmistaja. Sisustuskankaita suojataan ruiskuttamalla tai upottamalla kangas palosuoja-aineeseen. Kangas kuivataan usein vaakatasossa. Suojakäsittelyn määrä vaikuttaa palonkestävyyteen. Materiaalin ja suoja-aineen on sovittava yhteen, tai suojaus menee pilalle. Jälkisuojauksen haittavaikutuksia ovat mahdolliset allergiset reaktiot ja kankaasta lähtevät myrkylliset kaasut, jos kangas syttyy tuleen. (Rämö & Ylä-Sulkava 1999, 19 20.)

5.1.2 Värien valonkesto Värin valonkestolla tarkoitetaan sitä, kuinka tekstiilit altistuvat käytössä valolle. Valo haalistaa värejä. Värin valonkeston testauksessa näytettä valotetaan ksenonkaarivalolla yhdessä siniasteikon kanssa. Siniasteikko sisältää kahdeksan värinkestoltaan erilaista värjättyä kangasliuskaa. Värin valonkesto määritetään vertaamalla näytteessä tapahtunutta värinmuutosta siniasteikon värien muuttumiseen. Värinmuutoksella tarkoitetaan haalistumisen lisäksi myös muutoksia esimerkiksi sävyssä, syvyydessä tai kirkkaudessa. Värin valonkestossa voidaan testata kudottuja kankaita, neuleita lankoja ja kuituja. Värin valonkeston testaus voidaan suorittaa menetelmästandardin SFS-EN ISO 105-B02 mukaan. Värin valonkestoa voidaan tutkia myös ilman testauslaitetta asettamalla tutkittavat näytteet ikkunalaudalle kirkkaaseen päivänvaloon yhdessä siniasteikon kankaiden kanssa. (Värien valonkesto.) Valonkestoa testattaessa on hyvä tutkia useiden eriväristen materiaalien värin valonkesto samanaikaisesti, koska testaus vie yleensä kauan. Näytteistä leikataan aina vähintään 10 mm:n levyiset palat. Niiden lopullisen koon määrittelee testauslaitteen näytepidin. Sinisistä testikankaista (8 kpl) rakennetaan siniasteikko samalla periaatteella. Siniasteikko on numeroitu 1 8. Asteikon numero 1 tarkoittaa erittäin huonoa ja 8 erittäin hyvää valonkestoa. (Värien valonkesto.) Tutkittavat näytteet sekä vastavalmistettu siniasteikko asetetaan samanaikaisesti testauslaitteeseen. Näytteitä ja siniasteikkoa valotetaan tavallisesti niin kauan, että siniasteikon värissä 6 tapahtuu harmaa-asteikon 4 vastaava haalistuminen. Sen jälkeen peitetään uudella metallilevyllä 2/3 näytteen ja siniasteikon pinnasta ja valottamista jatketaan niin kauan, että siniasteikon värissä numero 7 tapahtuu harmaa-asteikon 4 vastaava haalistuminen. Testaus on valmis. (Värien valonkesto.) 5.2 Ompelutarvikkeet ja apuvälineet

Verhojen valmistamiseen tarvitaan muutakin kuin pelkät kankaat. Tarvitaan lankoja, verhonauhaa, mahdollisia koristeita, hyvät mitta- ja piirtovälineet, ompelussa käytettäviä lisälaitteita, ompelukoneita ja silityslaitteisto. Lankojen tulee olla samanvärisiä kuin ommeltava kangas, ellei tarkoituksena ole käyttää eriväristä lankaa esimerkiksi koristeena. Lankojen tulee myös soveltua käyttötarkoitukseen. Jos verhojen on tarkoitus kestää vuosia ja monia pesua, on myös lankojen kestettävä ne. Laadukas lanka on sileää, ja sen väri, koostumus ja kierre ovat tasalaatuisia. Verhonauhoja on paljon erilaisia, ja niillä saa aikaan erilaisen ilmeen. Verhonauha on oivallinen silloin, kun verhon yläosa jää piiloon verholaudan taakse ja verhoon halutaan tasainen ja ryhdikäs rypytys. Verhonauhalla saadaan myös siisti ja sileä reuna, kun sitä ei rypytetä. Lisäksi se helpottaa verhon ripustamista. Kapeat ja yksinkertaiset nauhat sopivat hyvin kevyisiin verhoihin, kun taas leveämmät nauhat ovat parempia paksumpiin ja pidempiin verhoihin (Salakari & Konstig 1995, 51). Verhonauhojen lisäksi voi verhoihin laittaa koristenauhoja. Koristenauhoja on paljon erilaisia, ja erivärisiä ja vain mielikuvitus on rajana. Koristenauhan voi laittaa esimerkiksi verhon alareunaan, jolloin se selkiyttää verhoa ja mahdollisesti erottaa sen toisesta alla olevasta verhosta. Koristenauhoja käytetään yleensä kappaverhoissa. Verhoja tehtäessä tarvitaan hyvät mitta- ja piirtovälineet, jotta vältytään suuremmilta virheiltä. Huolellinen mittaus ja pituuksien ja leveyksien kirjaaminen ovat verhojen ompelun kannalta tärkeitä. Mittavälineitä on paljon erilaisia eri tarkoituksiin. Mittojen lisäksi ompelua helpottavat myös kaikenlaiset lisälaitteet. Kääntäjällä saa kätevästi itse tehtyä vinonauhaa, ja pallistajaa käyttämällä sivujen päärmeet tulevat kuin itsestään. Kääntäjä on laite, jonka läpi kangassuikale kuljetetaan. Se kääntää suikaleen reunat keskelle. Kun kangas tulee ulos kääntäjän toisesta päästä, se silitetään muotoon. Pallistaja on pieni lisälaita, joka kiinnitetään ompelukoneeseen hieman paininjalan eteen. Siinä oleva rulla kääntää verhon päärmeen automaattisesti. Pallistajia on erikokoisia. Tällaiset lisälaitteet nopeuttavat ja helpottavat työtä. Käyttämällä apulaitteita on

työn jälki myös parempaa. Niillä saa aikaan siistimpiä ja tasaisempia käänteitä ja ompeleita. Leikkuulaitteita on monenlaisia. Tavalliset sakset sopivat ompelutyön tarkkoihin ja pieniin kohtiin. Suuret leikkuupinnat tai monta kangaskerrosta on helpompi leikata tällaisiin tarkoitetuilla leikkureilla. Leikkureita on erikokoisia. Leikkaamista voi helpottaa nuppineuloilla ja erilaisilla painoilla ja puristimilla sekä merkkausvälineillä.

6 VERHOT 6.1 Verhojen suunnittelu Opinnäytetyön suunnitteluprosessi alkoi 28.3.2007, jolloin käytiin katsomassa suunnittelun kohteena olevat tilat. Mäntykankaan koululla oli täysi remontointi käynnissä. Remontin keskellä tapasimme koulun rehtori Mika Sarkkisen, joka toimi työn ohjaajana. Vaikka koulu olikin remontin vuoksi aivan keskeneräinen, niin suunnittelutyö pääsi silti alkamaan. Ensimmäinen virallinen kokous opinnäytetyöhön liittyen oli Kokkolan kaupungintalolla 20.4.2007. Paikalla oli meidän lisäksemme rehtori Sarkkinen ja Kokkolan kaupungin suunnitteluinsinööri Hannu Havela. Kokouksessa sovimme alustavasti työn aikataulusta ja budjetista sekä siitä, mitä kaikkea työhön kuuluu. Saimme seinien värikartat ja näytteet lattiamateriaaleista. Jonkin verran oli jo puhetta siitä mitä verhoilta haluttiin, ja paloturvallisuus nousi esiin. 6.1.1 Työn rajaus Työn tekeminen pääsi vauhtiin vasta toukokuussa, jolloin oli palaveri ohjaavien opettajien kanssa ja myöhemmin samana päivänä myös rehtori Sarkkisen kanssa. Ohjaavien opettajien kanssa käydyssä palaverissa täytimme opinnäytetyön aloituslomakkeet ja selostimme heille työn kokonaisuuden. Saimme joitain vinkkejä opettajilta ja yritimme alustavasti jakaa työtä meille kahdelle, niin että kummallakin olisi oma osa, johon keskittyä tarkemmin. Sarkkisen kanssa käydyssä palaverissa kuuntelimme hänen toiveitaan verhojen suhteen ja saimme lisää materiaalinäytteitä sekä koulun kaikkien kerrosten pohjapiirustukset. Rajasimme työn tarkemmin koskemaan ainoastaan verhojen suunnittelua. Tarkoituksena oli suunnitella verhot koulun kaikkiin tiloihin. Luokkien, ruokalan ja hallinnollisten tilojen lisäksi ensimmäisen kerroksen luokkiin toivottiin parviverhoja piilottamaan luokkiin rakennettujen parvien alle jäävät tavarat. Oli myös puhetta verhojen valmistamisesta, ja päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että me itse ompelemme verhot kesän aikana. Saisimme

siitä palkkaa ja työharjoittelupisteitä. Lopuksi sovimme seuraavan palaverin ajankohdasta ja siitä, mitä palaverissa käsiteltäisiin. Pohjapiirustusten avulla saimme selville, missä mikin tila on. Ensimmäisessä kerroksessa ovat ensimmäisen ja toisen luokan opetustilat sekä iltapäiväkerho (Liite 3/1). Toisessa kerroksessa sijaitsevat luokkahuoneiden lisäksi opettajainhuone, rehtorin ja kanslistin työhuoneet ja kokoustilat. Toisessa kerroksessa olivat myös juhlasali, luova tila ja terveydenhoitajan ja erityisopettajan huoneet (Liite 3/2). Kolmannessa kerroksessa on luokkahuoneiden lisäksi kuvataideluokka, kirjasto, ATK- ja ryhmätyöskentelytilat (Liite 3/3). Toisen ja kolmannen kerroksen luokkahuoneissa opetetaan kolmannesta kuudenteen luokkaan. Koulussa on myös kellarikerros, jossa ovat liikuntatilat ja ruokala. Kävimme pohjapiirustusten kanssa Mäntykankaalla mittaamassa jokaisen luokan ja hallintotilojen ikkunaseinän leveyden ja huonekorkeuden. Merkitsimme mitat pohjapiirustukseen. 6.1.2 Vaatimusmäärittely ja tiedonkeruu Toukokuisten tapaamisten jälkeen työ pääsi alkamaan. Suunnittelutyö alkoi tiedonkeräämisellä. Ensimmäiseksi selvitettiin, millaisia vaatimuksia verhoille oli asetettu. Tapaamisissa Sarkkisen ja Havelan kanssa oli tullut esille paloturvallisuus, verhojen yhtenevä ilme, kestävyys ja ilmansuuntien vaikutus sisätiloihin ja niiden valoisuuteen. Verhojen paloturvallisuus oli suurin ja ensimmäinen asia, joka huomioitiin. Etsimme tietoa paloturvallisista kankaista ja soitimme muutamaan kangastukkuun. Kyselimme paloturvallisia kankaita, niiden hintoja ja malleja. Saimme muutamista yrityksistä nipun kangasnäytteitä. Yksi vaatimus oli, että verhojen tuli olla samaa tyyliä kautta koko koulun. Koulun rehtori kuvaili edellisiä verhoja, jotka olivat olleet jokaisessa luokassa siinä opettavan opettajan itse hankkimat. Edellinen ilme oli siis ollut sekava ja epävirallisen oloinen. Tutkimme hieman muiden julkisten rakennusten verhosisustuksia ja lainasimme kirjastosta pinon verhokirjoja. Yhtenevän ilmeen suunnittelua vaikeutti vaatimus ilmansuuntien huomioon ottamisesta.

Ilmansuuntien vaikutus tuli esiin keskusteltaessa verhojen malleista ja pituuksista. Mäntykankaan koulun julkisivu on etelään päin, ja siihen paistaa aurinko lähes koko päivän. Auringon paiste voi haalistuttaa ja haurastuttaa kankaita. Koulun pohjoinen puoli taas puolestaan on varjossa suurimman osan päivästä. Eteläinen puoli on päiväsaikaan kuuma, ja siihen toivottiin helpotusta verhojen avulla. Pohjoiselle puolelle taas toivottiin lämpöä ja pirteyttä. Verhojen tuli olla yhtenäiset ja kuitenkin sopia eri tarkoituksiin, tuoda valoa varjoisammalle puolelle ja viilentää aurinkoista puolta. Myös sisävalaistuksen tuoma valo vaikuttaa verhojen väritykseen ja kestävyyteen. Näitä vaatimuksia mietittäessä tulivat kuvaan kankaiden materiaali ja kestävyys. Kangastukkujen lähettämissä kangasnäytteissä oli mukana niiden testausraportteja ja pesuohjeet. Testausraporttien perusteella pystyi valitsemaan kankaat, jotka kestävät hyvin auringonvaloa haalistumatta. Tärkeää oli myös tietää, miten kangas kestää pesua. Testasimme ennen ompeluvaihetta kankaiden pesunkestävyyden, ja tulokset olivat hyvät. Lämpöä ja pirteyttä mietittäessä tulivat värit mukaan suunnitteluun. Koulussa jo olemassa olevat värit tuli ottaa huomioon heti suunnittelun alussa, että ei tulisi vääränlaisia kontrasteja ja keskenään riiteleviä värikokonaisuuksia. Ensimmäisen kerroksen luokkien lattiat olivat hiekan väriset. Keskimmäisen kerroksen luokkien lattiat olivat harmaat. Ylimmän kerroksen luokkien lattiat olivat siniset. Kaikkien luokkahuoneiden seinät olivat valkoiset. Oppilaiden pulpetit ja tuolit sekä opettajan pöytä olivat vaaleaa koivua, joissa oli harmaat metallirungot. Opettajien tuolien verhoilut olivat kirkkaan siniset. Käytävien lattiat koostuivat kolmenvärisistä laatoista, joissa oli ruskean ja oranssin sävyjä. Käytävien seinät olivat kaksiväriset; yläosa oli vaalea beige ja alaosa vaalea ruskea. Toisessa kerroksessa sijaitsevassa luovassa tilassa olevien istuinten verhoilu oli tummanpunainen ja vastapäätä olevan juhlasalin tuolien verhoilu musta. Hallinnollisissa tiloissa oli hiekan väriset lattiat ja valkoiset seinät. Opettajainhuoneessa oli isot tummanruskeat sohvat ja ruskeita sekä oliivinvihreitä nojatuoleja. Terveydenhoitajan ja erityisopettajan tiloissa sekä kirjastossa olevien tuolien verhoilut olivat oranssit.

6.1.3 Alustava suunnitelma Tutkimme värejä ja niiden vaikutuksia ihmiseen. Koska kyse oli kasvuympäristöstä, piti asiaa ajatella lasten kannalta. Halusimme pirteitä värejä, jotka kuitenkin soveltuvat muuhun väritykseen. Kirkkaat värit olisivat suurina pintoina häiritsevät, ja siksi suunnittelimme luokkiin kappaverhot. Ensimmäinen idea oli tehdä värisuunnitelmasta puu, joka kuvastaa kasvua ja ylöspäin etenemistä. Ensimmäiseen kerrokseen halusimme keltaista, joka olisi ikään kuin kasvualusta puullemme, ja se soveltuisi luokkien värityksiin. Toiseen kerrokseen halusimme vihreää, joka kuvastaisi puun lehtiä ja sointuisi myös harmaaseen lattiaan. Kolmannen kerroksen väritykseen ajattelimme vaaleanharmaata, joka olisi kuin taivas puun yllä. Kolmannen kerroksen lattiahan oli sininen, joten harmaa soveltuisi siihen. Luokissa oli loisteputkivalaisimet, jotka vääristävät värejä. Valaisimet eivät olleet kuitenkaan katossa asti kiinni vaan roikkuivat noin metrin päässä siitä. Näin ollen kappaverho jäisi valaisimen yläpuolelle eikä valo kohdistuisi siihen suoraan. Koulun linjat ja muodot ja sen pitkä historia olivat oman suunnitteluprosessini pohjana. Mäntykankaan koulu on hyvin klassinen ja linjakas. Koulu on suuri, suorakaiteen muotoinen ja hyvin symmetrinen. Huoneet ovat korkeita ja ikkunat suuria sekä moniruutuisia. Käytävät ovat pitkiä ja yhdessä yleisten tilojen kanssa hyvin avaria ja valoisia. Käytävät ovat holvikaaren muotoja mukailevat, mikä tekee niistä arvokkaan näköiset (Kuvio 4). Koska rakennus on linjakas ja selkeä, halusimme myös verhojen heijastavan samaa. Halusimme hieman madaltaa ikkunoiden korkeutta ja katkaista virallisen tuntuisen ilmeen pehmentämällä niitä kappaverhoilla. Koko ikkunaseinän leveydeltä kulkeva kappaverho myös mukaili koulussa olevaa klassistista linjaa. Kappaverhot toisivat esiin rakennuksen historiaa ja 1920-luvun sisustustyyliä. Kappaverhon alareunan suunnittelimme epäsymmetriseksi laineeksi, joka olisi luokan toisesta päästä alempana ja toisesta ylempänä (Kuvio 5). Laineisessa reunassa toistuvat käytäviltä löytyvät holvikaaren muodot. Halusimme kappaverhosta näyttävän ja lisäksi halusimme tuoda siihen jotain, mikä tekisi siitä

mielenkiintoisen. Reunaan lisättiin vielä vinonauha korostamaan alareunan muotoa. Vinonauhan väriksi valittiin kapassa olevan värin tummempi sävy. KUVIO 4. Mäntykankaan koulun käytävä. KUVIO 5. Kappaverhon luonnos.

Kappaverho itsessään ei ollut riittävä, vaan se kaipasi kaverikseen pitkiä sivuverhoja. Päätimme, että sivuverhot olisivat vaaleat ja että niitä tulisi yksi jokaista ikkunaa kohden. Luokissa oli sälekaihtimet, joten verhojen ei tarvinnut olla pimentävää kangasta tai edes tummat. Riitti, että ne valoisammalla puolella hieman vaimentaisivat ulkoa tulevaa valoa eivätkä koulun pimeämmällä puolella pimentäisi sitä entisestään. Kun olimme hahmotelleet värimaailmaa ja verhojen malleja, piirsimme alustavan suunnitelman (Kuvio 6). Lisäsimme suunnitelmaan värikartat jokaiseen kerrokseen ja kangastukuilta saamistamme näytteistä myös materiaaliehdotuksen seuraavaa palaveria varten. Merkitsimme muistiin myös ehdottamiemme kankaiden metrihinnat. KUVIO 6. Alustava suunnitelma. 6.1.4 Suunnitelman esitys ja muokkaus Kesäkuun alussa oli kaupungintalolla Sarkkisen ja Havelan kanssa palaveri, jossa esittelimme suunnitelman. He pitivät ideoistamme ja värimaailmasta. Molemmat hieman epäilivät vihreää väriä, ja lupasimme suunnitella jotain muuta. Oli myös puhetta verhojen ompelusta ja ripustuksesta. Sovimme, että me voimme ripustaa verhot ja sisällyttää sen palkalliseen harjoitteluumme.

Keskustelimme verhokiskojen paikoista ja sovimme, että ne tulevat kattoon kiinni. Kun verhokiskojen paikka oli selvillä, sovimme kappaverhojen korkeudesta. Sarkkinen ja Havela olivat sitä mieltä, että sivuverhoja pitäisi olla kaksi kutakin ikkunaa kohden. Ne peittäisivät enemmän seinäpintaa ja siellä kulkevia johtoja ja peittäisivät myös ikkunan tarvittaessa paremmin. Vaikka verhojen määrä tuplattaisiin, pysyttäisiin silti budjetin sisällä. Hioimme suunnitelmaamme. Kappaverhon alareunassa olevaa epäsymmetristä lainetta syvennettiin näyttävämmäksi. Verhoja jaksaa katsella kauemmin, ja holvikaarien muodot saadaan paremmin esiin. Lupasimme muuttaa vihreän värin toiseen, mutta monien kokeilujen jälkeen emme olleet kuitenkaan valmiita luopumaan vihreästä väristä. Muutosten jälkeen oli jälleen palaveri kaupungintalolla. Sarkkinen ja Havela olivat tyytyväisiä suunnitelmaan ja alkoivat jo olla hieman vihreän kannalla. Sovimme malliverhon ompelusta ja sen sovitusajankohdasta. Ompelimme malliverhoksi kolmannen kerroksen värityksen mukaisen harmaan kapan. Sovitukseen, joka oli heinäkuun alussa, otimme mukaan tukkuliikkeiden lähettämät kangasnäytteet. Ripustimme harmaan verhon ikkunaan ja huomasimme, ettei se ollut hyvä. Harmaa sopi kyllä siniseen lattiaan, muttei muuten miellyttänyt silmää. Ehdotimme mallitilkkuja näyttämällä, että vihreä väri tulisi kuitenkin keskikerrokseen ja että ylimpään voisi laittaa oranssin. Oranssi ei riitelisi sinisen lattian kanssa ja sointuisi loistavasti keltaisen ja vihreän kaveriksi. Sarkkisen ja Havelan mielestä tämä oli hyvä ratkaisu. Heidän mielipiteensä vihreästä muuttui, kun kaikki kolme kangastilkkua olivat vierekkäin ja harmoninen kokonaisuus näkyvillä. Koululla ollessamme päätimme, että pitkien verhojen alareuna ulottuisi lähes lattiaan asti. Verhon ja lattian väliin jätettäisiin noin 15 cm:n siivousvara. 6.1.5 Suunnitelman loppuun vieminen Suunnitelma oli valmis. Jokaiseen luokkahuoneeseen, opettajainhuoneeseen ja juhlasaliin tulisi pitkät vaaleat sivuverhot ja kunkin kerroksen omalla värillä

varustettu koko ikkunaseinän levyinen kappa. Kappakankaissa oli kaunista symmetristä kuviointia, jossa heijastui klassismin ajan tunnelma. Kapoissa olisi lainereuna, jota korostaisi koristenauha. Ensimmäisen kerroksen luokkiin tulisivat tummansiniharmaat parviverhot, jotka sopivat loistavasti keltaisiin kappaverhoihin (Liite 2). Toiseen kerrokseen tulisivat vihreät kapat ja kolmanteen kerrokseen oranssit kapat (Liite 3). Rehtorin, kanslistin, terveydenhoitajan ja erityisopettajan huoneisiin sekä iltapäiväkerhotilaan tulisi vain kappa. Opettajainhuoneeseen, juhlasaliin, kirjastoon ja ryhmätiloihin tulisi vain pitkät verhot (Liite 5). Suunnittelimme kellarikerroksen ruokalaan pienet kappaverhot. Ruokalan kappaverhot tehtäisiin samasta kankaasta kuin pitkät sivuverhot, ja niihin tulisi suora alareuna, jota korostaisi kolmannenkin kerroksen kappaverhoista löytyvä koristenauha (Liite 4). Koristenauhassa toistuivat ruokalan seinien ja kaapistojen värit. Kaikki verhoihin valitsemamme kankaat olivat palosuojattua sataprosenttista polyesteria kauppanimeltään Trevira CS. Kaikilla kankailla oli hyvä valon- ja pesunkesto sekä hyvä hankauksenkesto. Kaikkien kankaiden paloturvallisuusluokka oli SL1. Laskimme kangasmenekin ja sen kuinka paljon kankaat tulisivat maksamaan. Budjettia silmällä pitäen tilasimme kankaat. Kankaat tilattiin Finlaysonilta ja Tekstiilitukku Oy:ltä. Muut tarvikkeet, kuten langat ja vinonauhat tilattiin Halpa-Halli kankaan kautta. Tarvikkeiden budjetista ja meidän palkastamme soittelimme Sarkkisen kanssa. Valitsemamme kankaat sopivat budjettiin. Kankaiden tultua ompelimme toisen kerroksen kappaverhoja ja sovimme Sarkkisen kanssa tapaamisen Mäntykankaan koululle. Peruskoulut aloittivat lukuvuotensa, ja Mäntykankaankin opettajat olivat töissä. Heidät kutsuttiin kuuntelemaan meidän suunnitelmaamme ja samalla näkemään ensimmäiset valmiit verhot. Esittelimme suunnitelmamme Mäntykankaan koulun opettajille ja pyysimme palautetta. Emme saaneet palautetta opettajilta. Muutama tunti tapaamisen jälkeen Sarkkinen soitti ja kertoi, etteivät opettajat olleet tyytyväisiä verhoihin. Muutimme kappaverhon leikkuusuuntaa, jotta saumoja olisi vähemmän. Kankaassa ollut kuviointi ei enää näkynyt kovin hyvin, koska valo kohdistui siihen eri tavalla. Lisäsimme myös kappaan korkeutta 20 cm. Muutama opettaja ei ollut tyytyväinen oman luokkansa kapan väriin, mutta

yhtenäisen ilmeen säilyttämisen takia värejä ei muutettu. Kuvataideluokan opettaja ei halunnut verhoa ollenkaan, koska väri olisi ollut häiritsevä. Muutimme kuvataideluokan suunnitelmaa niin, että sinne tulisi hyvin vaaleat pienistä limittäin olevista kapoista muodostuvat verhot. Suunnitelma oli nyt täysin valmis ja muutokset tehty. Ompelu-urakka pääsi kunnolla käyntiin, ja se saatiin päätökseen marraskuun alussa. Ompelimme parviverhot kahdesta neljän metrin levyisestä verhosta, jotka voitiin vetää parven eteen. Ripustusvaiheessa rypytimme pitkät verhot opettajien toiveesta. Kappaverhot pysyivät tasaisena. Opettajainhuoneen, juhlasalin ja sitä vastapäätä olevan luovan tilan pitkiin verhoihin ompelimme tehosteeksi niiden ympärille kiedottavat nauhat (Liite 4). Nauhat tehtiin samasta kankaasta kuin itse verhot ja niiden keskelle ommeltiin värikäs vinonauha. Opettajainhuoneen vinonauhat olivat ruskeat, kuten huoneessa olevat sohvat. Verhot vedettiin nauhojen avulla peittämään pattereita ja seinällä meneviä putkia. Juhlasalin ja luovan tilan koristenauhojen vinonauha oli sama punainen, kuin luovan tilan istuimissa. Punainen toi tilaan entistä juhlavamman tunnelman. Luokkien pitkiin verhoihin ompelimme kappakankaista yksinkertaiset tampit, jotka opettajat saivat halutessaan laittaa verhoihin. Kaikki verhot olivat ikkunoissa koulun marraskuisissa vihkiäisissä. 6.2 Materiaalien hankinta Materiaaleja hankittaessa kannattaa ottaa huomioon toimitusajat ja laskea vielä siihen päälle mahdolliset myöhästymiset. Myös kankaan saatavuus tulevaisuudessa tulee huomioida. Tavara saattaa jäädä tulliin kiinni, kuljetusvälineet voivat hajota matkalle, tai esimerkiksi kuljetuksessa ollut kangas on voinut likaantua ja vaurioitua. Tällaisessa tilanteessa on hyvä, että aikaa on varattu reilusti. Vaikka kaikki sujuisikin toimituksessa hyvin ja kankaat saapuisivat ajoissa, voi ilmetä muita ongelmia. Itse voi tehdä virheitä, esimerkiksi leikkaamalla kankaan väärin, jolloin joutuu tilaamaan uutta. Voi myös käydä niin, ettei asiakas olekaan tyytyväinen ennalta sovittuun

tuotteeseen, vaan haluaakin siihen viime hetken muutoksia. Tällaiset takaiskut vievät aikaa. Toinen huomioon otettava asia on se, mitä kankaalta vaaditaan. Jos kangas tulee julkiseen tilaan, on selvitettävä kriteerit, esimerkiksi paloturvallisuus, kestävyys ja väritys. Kankaasta on tilattava ensin näytetilkku ja varmistettava, että se täyttää vaaditut kriteerit. Kolmas tärkeä asia on budjetti. Kankaiden yhteenlasketun hinnan on mahduttava budjettiin. Hintoja laskettaessa on huomioitava kuljetuskustannukset ja postitusmaksut. Verhojen tilaajalta kannattaa myös varmistaa budjetin joustavuus. 6.2.1 Tekstiilipalvelu Oy Tekstiilipalvelu Oy on vuonna 1954 perustettu perheyritys. Sen alkuperäinen nimi oli Toijalan Repimö. Yritys toimi repimällä kangaspaloista flokkia, jota käytettiin patjojen täytteenä. Toiminta laajeni kankaiden maahantuontiin, ja vuoden 1970 alussa yrityksen nimeksi vaihtui Tekstiilipalvelu. Tekstiilipalvelu Oy on yksi Suomen suurimmista ja edullisimmista kangastukuista. Yritys tuo maahan kankaita eri puolilta maailmaa, ja sillä onkin laaja kangasvalikoima. Vuonna 1998 yrityksessä tapahtui sukupolven vaihdos, ja nykyään yritystä johtaa Minna Alfthan. Asiakkaita yrityksellä on ympäri maailmaa, muun muassa Venäjällä, Virossa ja Ruotsissa. (Tekstiilipalvelu Oy.) Tekstiilipalvelu Oy:stä tilasimme sopivat kankaat luokkien ja hallintotilojen kappaverhoja varten. Kankaat tulivat Tekstiilipalvelulle Espanjasta, ja jossain vaiheessa sattuneen lähetysvirheen takia saimme kankaista alennusta euron jokaista metriä kohden, mikä oli useiden satojen eurojen säästö. 6.2.2 Finlayson & Co Oy Finlayson on skotlantilaisen James Finlaysonin vuonna 1820 perustama yritys. Se oli alun perin puuvillatehdas. Finlayson myi tehtaan oltuaan sen johdossa 16 vuotta. Uuden omistajan poika Wilhelm Nottbeck toimi Finlayson & Co:n palveluksessa 54 vuotta. Finlaysonista kehittyi Suomen ensimmäinen

suurteollisuusyritys. Puuvillakankaiden teollinen kudonta alkoi vuonna 1839. Vuonna 1877 valmistui Pohjoismaiden suurin kutomosali Plevna, jossa oli 1200 kutomakonetta. Vuonna 1934 Finlayson fuusioitui Forssan Oy:n kanssa ja yrityksen nimeksi tuli Oy Finlayson Forssa Ab. Vuonna 1970 tekstiilien tuonti Suomeen lisääntyi ja Finlayson fuusioitui Porin Puuvilla Oy:n kanssa. Finlayson siirtyi Espe Group Oy:n omistukseen vuonna 2001, ja vuonna 2006 se sai nimekseen Finlayson & Co Oy. (Finlayson.) Finlaysonin internetsivuilla oli vähän tietoa kankaista, niiden tarjonnasta ja ominaisuuksista. Soittamalla selvisi, että yrityksellä on useita erilaisia paloturvallisia kankaita. Finlaysonilta lähetettyjen kangastilkkujen perusteella löytyi oikeanlainen kangas ensimmäisen kerroksen luokkien parviverhoihin. 6.2.3 Halpa Halli kangas Halpa Halli Oy on vuonna 1969 perustettu perheyritys. Halpa Halli Oy on yksityinen myymäläketju, ja sillä on 36 myymälää. Myymäläketju toimii keskusvarastoperiaatteella. Yrityksen päätoimipiste ja hallinnolliset tilat sijaitsevat Kokkolassa. Halpa Halli kangas tarjoaa paljon erilaisia kankaita ja ompelutarvikkeita. Siellä on myös sisutustavaroita sekä sisustussuunnittelu- ja ompelupalvelu. (Halpa Halli Oy.) Halpa-Halli kankaalta löytyi verhoihin tarvittavat langat, vinonauhat ja verhonauha. Nauhoja tarvittiin niin paljon, että ne jouduttiin erikseen tilaamaan. Koska Halpa-Halli kangas oli niin lähellä ja sen kautta sai nopeasti tilattua lisää tarvikkeita, oli se paras vaihtoehto.. 6.3 Verhojen valmistus Työn aikaisessa vaiheessa jo päätettiin, että verhot ommellaan opiskelijatyönä, josta saa työharjoittelupisteitä. Verhojen ripustaminen kuului myös osana opiskelijatyöhön. Hinnoittelun vuoksi oli kuitenkin kartoitettava eri

alihankintayritysten hintoja verhojen ompeluun. Vertailin internetin kautta muutamien yritysten hinnastoja ja laskeskelin, mitä verhojen teettäminen tulisi maksamaan. Teettämällä työn opiskelijoilla kaupunki säästi melkoisen summan. Ompelutyön teimme Teija Korkiakankaan kanssa itse. Olimme kuukauden ajan Kokkolan kaupungin palkkalistoilla ja saimme kohtuullisen palkan tekemästämme työstä. Verhojen ompelu ei kuulunut opinnäytetyöhön, vaan oli palkallinen kesätyö. Koska olimme itse suunnitelleet verhot, oli ne myös helpompi ommella itse kuin ohjeistaa toista. Tällä tavalla saimme verhoista juuri oikeanlaiset ja pystyimme tekemään helposti muutoksia, jos ja kun ne olivat tarpeen. Valmistuspaikkana olivat oman koulumme tilat, joita ei kesän aikana käytä juuri kukaan. 6.4 Ohjeet ja raportit Verhoja tehdessä itselle tai tilaustyönä toiselle olisi hyvä aina kirjata, miten verhot ommeltiin ja missä järjestyksessä. Pesuohjeet kannattaa myös kirjata. Valmisverhoissahan ne ovat verhossa itsessään, mutta itse tehdyistä ne puuttuvat. Kangaskaupasta saa kankaan mukana sen pesuohjeet, jotka kannattaa panna talteen. Koska ompelimme Teija Korkiakankaan kanssa itse Mäntykankaan koululle suunnittelemamme verhot, ei verhojen ompelua varten tarvinnut tehdä tarkkoja ompeluohjeita. Ompeluohjeet kuitenkin tehtiin sen vuoksi, että jos kouluun myöhemmässä vaiheessa tarvitaan lisää verhoja, voi ompeluohjetta silloin käyttää apuna (Liite 6). Uusia verhoja hankittaessa on myös tärkeä tietää, mitä kangasta tarvitaan ja mistä sitä saa. Ompeluohjeiden lisäksi koulu sai verhojen pesuohjeet ja kankaiden kesto-ominaisuuksien tiedot myöhempiä tarkoituksia varten (Liite 8).

7 YHTEENVETO Työn tavoitteena oli suunnitella verhosisustus Mäntykankaan koululle. Vasta remontoituun kouluun haluttiin käytännöllinen, yhtenäinen ja viihtyisä kokonaisuus. Suunnittelun lähtökohtina olivat paloturvallisuus, verhojen ajan kestävyys ja yhtenäinen linja. Haasteina suunnittelutyössä olivat ilmansuuntien vaikutukset ja rakennuksessa jo olemassa olevat värit. Työllä oli tiivis aikataulu, ja koulua remontoitiin pitkälle syksyyn, mikä vaikeutti suunnittelua ja verhojen saantia ajoissa ikkunaan. Remontti viivästyi ja sen myötä viivästyivät myös koulun vihkiäiset. Viivästymisen vuoksi saimme lisäaikaa. Mittoja verhoja varten oli hankala ottaa, koska verhokiskot kiinnitettiin vasta ihan viimeisessä vaiheessa koulun kunnostusta. Mitat verhoihin olivat siis arvioita, mutta verhoja ripustaessamme huomasimme, että vain muutamassa luokassa kappaverho oli muutaman sentin tarvittua mittaa pidempi. Tietoja ja ideoita etsiessäni kävi mielessä kysyä Mäntykankaan koulun opettajien mielipidettä, mutta tarkemmin ajateltuna se ei ollut tarpeen. Olisi tullut liikaa mielipiteitä ja toiveita, ja yhtenäisen verhosuunnitelman tekeminen olisi hankaloitunut. Rehtori oli kuitenkin viime kädessä se, joka lopullisen päätöksen teki, eikä kaikkia voi kuitenkaan miellyttää. Jos kaikkien mielipiteet olisi otettu huomioon, eivät verhot olisi enää olleet opiskelijoiden suunnittelemat, mikä oli opinnäytetyön tarkoitus. Opettajat pääsivät kuitenkin hieman suunnittelun loppuvaiheessa vaikuttamaan lopputulokseen. Yritimme tehdä heidän toiveidensa mukaisesti. Lisäksi osa ratkaisuistamme verhojen suhteen antoi opettajille pelivaraa. Jokainen opettaja pystyi itse valitsemaan, jättääkö esimerkiksi pitkät verhot ikkunaan vai ei. Myös verhoihin tehtyjen tamppien kohtalo oli opettajien itsensä käsissä. Verhot täyttivät kaikki vaatimukset ja olivat ajoissa paikoillaan. Kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä lopputulokseen.

LÄHTEET Ahmas, K. 1992. Kokkolan rakennuskulttuuria. Kokkola. Anttila, P. 1993. Käsityön ja muotoilun teoreettiset perusteet. Helsinki: WSOY. Eberle, H. & Hermeling, H. & Hornberger, M. & Kilgus, R. & Menzer, D. & Ring, W. 2002. Ammattina vaate. Helsinki: WSOY. Finlayson. Www-dokumentti. Saatavissa: http://www.finlayson.fi/finlaysonin-historia.772.0.html. Luettu 28.3.2009. Halpa Halli Oy. Www-dokumentti. Saatavissa: http://www.hhnet.fi/hhnet.asp?luokka_id=1&main=1. Luettu 28.3.2009. Häti-Korkeila, A. & Kähönen, H. 1985. Tuotesuunnittelun perusteita. Helsinki: WSOY. Karppanen, M. & Mikkilä, K. & Ervasti, A. & Lampi, E. Verhot ja valaistus. Helsinki: Sanoma Oyj. Kokkolan kaupunki. Mäntykankaan koulu. Www-dokumentti. Saatavissa: http://www.kokkola.fi/opetus_ja_koulutus/perusopetus/luokat_1_9_fi/mantykank aan_koulu/. Luettu 3.4.2009. Kärnä, A. 1997. Ympäristömyötäinen tuotesuunnittelu. Helsinki: Kauppakorkeakoulun julkaisu. Museot, Keski-Pohjanmaa. Www-dokumentti. Saatavissa: http://museot.keskipohjanmaa.fi/kokkola/valokuvat/kora6.jpg. Luettu 5.5.2009 Opetushallitus. 2000. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Helsinki: Yliopistopaino. Www-dokumentti. Saatavissa: http://www.oph.fi/ops/esiopetus/esiops.pdf. Luettu 7.5.2009. Pretty, R. 1997. The ultimate interior designer. Lontoo: Ward lock. Puuvilla. Www-dokumentti. Saatavissa: http://www.cs.uta.fi/ipoppla/www/ipoppla00/koku/puuvilla/puuvilla1.html. Luettu 6.5.2009. Reid, L. 2003. Terveyttä ja elinvoimaa väreistä. Helsinki: Gummerus. Rihlama, S. 1999. Valaistus ja värit sisustussuunnittelussa. Helsinki: Rakennustieto Oy. Rämö, J & Ylä-Sulkava, T. 1999. Sisusteiden paloturvallisuus. Espoo: VTT, Libella Painopalvelu Oy.

Salakari, T. & Konstig, S. 1995. Uudet verhot. Helsinki: WSOY. Tekstiilipalvelu Oy. Www-dokumentti. Saatavissa: http://www.tekstiilipalvelu.com/index.html?page_id=51. Luettu 28.3.2009. Värien valonkesto. Www-dokumentti. Saatavissa: https://www.amk.fi/bin/get/dd/51ivhsrjb.51imp7laf. Luettu 12.5.2009. Wilhide, E. 2002. Valot ja sisustus. Helsinki: WSOY. 1920 s House draperies. Www-dokumentti. Saatavissa: http://www.1920-30.com/drapery/house-draperies.html. Luettu 12.5.2009. 1920 s Interior design. Www-dokumentti. Saatavissa: http://www.1920-30.com/interior-decorating/. Luettu 12.5.2009. 1920-luvun klassismi. Www-dokumentti. Saatavissa: http://www.jns.fi/ymparistokeskus/suomi/tekstit/arkkiteh/tyylisuuntia.htm. Luettu 20.5.2009.

LIITE 2 KUVA 1. Ensimmäisen kerroksen verhot KUVA 2. Parviverhot

LIITE 3 KUVA 3. Toisen kerroksen verhot KUVA 4. Kolmannen kerroksen verhot

LIITE 4 KUVA 5. Koristenauha KUVA 6. Ruokalan verho

LIITE 5 KUVA 7. Juhlasalin verhot KUVA 8. Opettajainhuoneen verhot

LIITE 6 OMPELUJÄRJESTYS Sivuverhot ja parviverhot 1. Päärmää sivusaumat. 2. Silitä sivusaumat ja ylä- ja alareunan käänteet. 3. Ompele alareuna. Ompele samalla päädyt. 4. Ompele verhonauhan yläreuna 1mm:n päähän verhon yläreunasta. 5. Ompele verhonauhan alareuna. Ompele samalla verhonauhan päädyt. Huomioi rypytyslangat. 6. Silitä verho. Verhokapat ja ruokalan verhot 1. Päärmää sivusaumat. 2. Silitä sivusaumat ja yläreunan käänne. 3. Ompele verhonauhan yläreuna 1mm:n päähän verhon yläreunasta. 4. Ompele verhonauhan alareuna. Ompele samalla verhonauhan päädyt. Huomioi rypytyslangat. 5. Ompele vinonauha verhon alareunan nurjalle puolelle sen taitekohdasta verhon reunaa mukaillen. 6. Käännä vinonauha verhon oikealle puolelle ja silitä. 7. Ompele vinonauhan yläreuna.(taita vinonauhan päät verhon molemmissa päissä sauman sisälle.) 8. Silitä verho. Huom! Verhoja leikatessa on huomioitava kunkin luokan korkeus ja leveys. Verhokapat tulee leikata kankaan pituussuuntaan, jolloin vältetään ylimääräiset saumat. Kappaverhot saadaan leikattua vastakkaisista kappaleista ilman hukkapaloja. (Kapan lainereuna on kankaan keskellä)

LIITE 6

LIITE 8/1 SIVUVERHOT (Opettajanhuone, luokkahuoneet, kirjasto, ATK-luokat, luova tila, juhlasali, kuvataideluokkien pikkukapat ja ruokala) Kangas Trevira CS Tiedot 100 %:sta polyesteria Tilausnumero 112436 Leveys: 140 cm +/ 2 cm Vaikeasti syttyvä, (SL1) Testausraportit (Asteikko 1 5) Värien kestot: Valon kesto 5, Pesunkesto 5, Hankauksenkesto kuivana 4 / märkänä 3 Nyppyyntyminen 4 Hoito-ohjeet Toimittaja Tekstiilipalvelu Ky PL 38 (Vilpolantie 1) 37801 Toijala Puh. 040 8491294 (Harri Metsävuori) Puh. 0207 739580 (keskus) www.tekstiilipalvelu.com