Peruspalvelujen tila 2009

Peruspalvelujen tila 2009 Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueen peruspalvelujen arviointi PERUSPALVELUT, OIKEUSTURVA JA LUVAT VASTUUALUE 2/2010 Itä-Suomen aluehallintoviraston julkaisuja

Itä-Suomen aluehallintovirasto Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue Peruspalvelujen tila 2009 ISBN 978-952-5885-01-9 Mikkeli 2010 Yhteistyökumppanien tunnukset

Tekijät Itä-Suomen aluehallintovirasto Julkaisuaika 30.4.2010 Toimeksiantaja(t) Valtiovarainministeriö Julkaisun nimi Peruspalvelujen tila 2009 Tiivistelmä Aluehallintovirastojen toiminta-ajatuksena on edistää alueellista yhdenvertaisuutta hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä alueilla. Virastojen yhtenä tehtävänä on peruspalvelujen saatavuuden arviointi. Tässä tehtävässä ne jatkavat lääninhallitusten, vuodesta 1996 erityislaeissa olevien säännösten perusteella ja vuodesta 2000 alkaen lääninhallituslain nojalla, tekemää työtä. Arviointityö käynnistettiin työryhmässä, johon Itä-Suomen lääninhallituksen osastot valitsivat omista asiantuntijoistaan arviointivastaavat, arviointikohdevastaavat ja karttavastaavat. Itä-Suomen aluehallintoviraston ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten aloitettua toimintansa vuoden 2010 alussa työryhmän kokoonpano täsmentyi. Arviointikohteina olivat hallinnon toimivuus, turvallisuus ja osaaminen, johon kuuluvat kirjastoimi ja nuorisotoimi ovat Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialaa. Arvioinnin teemana on syrjäytyminen. Aluehallintoviraston johtoryhmä käsitteli arvioinnin tulokset ja toimenpide-ehdotukset. Arviointiryhmään kuuluivat Matti Hänninen, kouluneuvos, työryhmän puheenjohtaja, arviointityön koordinointi, toimintaympäristön kuvaus Eeva Hiltunen, sivistystoimentarkastaja Pohjois-Savon ELY-keskuksesta, kirjastotoimi Marko Himanen, suunnittelija Aluehallinnon tietopalveluyksiköstä, kuvioiden ja taulukoiden käsittely Markku Huttunen, sivistystoimentarkastaja, perusopetuksen alueellinen saavutettavuus Minna Karppinen, erikoissuunnittelija, kilpailu- ja kuluttaja-asiat Kirsi Kohonen, suunnittelija Pohjois-Savon ELY-keskuksesta, nuorisotoimi Matti Koskela, tarkastaja, toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus, kartat Eeva-Liisa Launonen, läänin terveystarkastaja Kullervo Lehikoinen, pelastusylitarkastaja, pelastustoimi Petri Marjamaa, poliisitarkastaja Poliisihallituksesta, poliisitoimi Harri Moilanen, suunnittelija, karttasovelluksen asiantuntija Seppo Pirskanen, pelastustarkastaja, pelastustoimen kuviot ja taulukot Ansa Sonninen, terveydenhuollon tarkastaja Timo Tiainen, kilpailututkija, toimintaympäristön kuvaus Ulla Hiltunen, tiedotuspäällikkö, yhteispalvelu, työryhmän sihteeri Asiasanat Itä-Suomen aluehallintovirasto, peruspalvelut, arviointi Kokonaissivumäärä 120 ISBN (verkkojulkaisu) 978-952-5885-01-9 Kieli Suomi ISSN (verkkojulkaisu) 1798-8802 Hinta - Julkaisija Itä-Suomen aluehallintovirasto Kartat julkaistu Affecto Finland Oy:n luvalla Itä-Suomen aluehallintoviraston julkaisusarja 2

Ylijohtaja Elli Aaltonen Itä-Suomella mahdollisuuksia muuhunkin kuin syrjäytymiseen Kuluvan vuoden alussa aloittanut Itä-Suomen aluehallintovirasto toteuttaa kolmea sille kuuluvaa tehtävää. Se huolehtii itäsuomalaisten oikeusturvan toteutumisesta, se valvoo hyvinvointipalvelujen saatavuutta ja edistää turvallisuutta Itä-Suomessa. Näitä tehtäviä varten aluehallintovirastossa on viisi eri vastuualuetta: työsuojelu, peruspalvelut oikeusturva ja luvat, poliisi, ympäristöluvat sekä pelastustoimi ja varautuminen. Kaikkien näiden työtä tukee hallintopalvelujen vastuuyksikkö. Virasto toteuttaa alueellisen tehtävänsä lisäksi valtakunnallista tehtävää ohjatessaan kaikkia Suomen maistraatteja ja kaikkien aluehallintovirastojen palkka- ja työnantajapolitiikkaa. Tavoitteemme ja toiveemme on palvella 230 työntekijän voimin itäsuomalaisia asiakkaitamme ja kahdeksaa meitä ohjaavaa ministeriötä asiantuntevasti, laadukkaasti ja nopeasti. Oikeusturvan, hyvinvoinnin ja turvallisuuden toteutumista teemme eri keinoin; luvat, valvonta, tarkastukset ja kantelujen ratkaisut esimerkkeinä. Yksi keino on peruspalvelujen saatavuuden vuosittainen arviointi. Tässä tehtävässä Itä-Suomen aluehallintovirasto jatkaa vuodesta 1996 erityislaeissa olevien säännösten perusteella toteutettavaa työtä. Toivon, että tämäkin arviointiraportti, jonka erityisteema on syrjäytyminen, osaltaan tukee suunnittelua ja päätöksentekoa kunnissa ja valtionhallinnossa. Arviointiamme hyödynnetään myös valtioneuvoston peruspalveluohjelmassa, joka annetaan eduskunnalle. Ei syrjäydytä, vaan ehkäistään syrjäytymistä Itäsuomalaisilla on vaarana syrjäytyminen. Harva-asutus, pitkät välimatkat, väestörakenne, työttömyys, muuta maata alhaisempi koulutustaso, muuttotappio, kuntien heikko taloustilanne ja alhainen tulotaso ruokkivat tätä kehitystä. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla eikä syrjäytymistä tule hyväksyä annettuna itäsuomalaisena kehityksenä. Tämä peruspalvelujen arviointi osoittaa, että keinoja syrjäytymisen ehkäisyyn on olemassa. Osa niistä on valtakunnallisia ja lainsäädännöllisiä tai ihmisten sosiaaliturvaan liittyviä. Tällaisia ovat esimerkiksi valtion satsaukset nuorten työttömyyden katkaisuun, oppisopimuskoulutukseen,

harjoittelupaikkoihin, vähimmäisturvan riittävään tasoon ja kuntien valtionosuuksiin ehkäisevien palvelujen ylläpitämiseksi kunnissa. Itä-Suomessa ja sen kunnissa ei kuitenkaan odoteta tumput suorina, mitä syrjäytymisen estämiseen ja ehkäisyyn mahdollisesti saadaan. Kaikenlaiset paikalliset tai seudulliset avohuollon tukitoimet ovat nyt tarpeen. Tarvitaan perheiden kodinhoitoapua, tukiperhetoimintaa, nuorten työpajoja, matalan kynnyksen kriisiapua, koulujen työhyvinvointihankkeita ja laajaa poikkihallinnollista työtä. Julkinen sektori ja sen palvelut eivät yksin riitä. Yksityinen sektori on tärkeä kumppani. Se voi toteuttaa lapsille ja nuorisolle suunnattuja lastensuojelu-, päihde- ja mielenterveyspalveluja ja se voi tarjota työpaikkoja nuorille. Kansalaisyhteiskunta on syrjäytymisen ehkäisyssä myös tärkeä toimija. Järjestöt, yhdistykset ja seurakunnat toimivat ansiokkaasti perheiden ja ammattilaisten välissä. Ne toteuttavat yksin tai yhdessä julkisten toimijoiden kanssa hankkeita ja sellaisia palveluja ja tukimuotoja, joilla päästään etsivään työhön nuorten parissa. Vaikka nostankin suurimmaksi itäsuomalaiseksi haasteeksi lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisytoimet, tehtävä on laajempi. Tämä raportti kuvaa syrjäytymistä laajalti. Se koskee syrjässä, vähäisillä tuloilla eläviä vanhuksia, pitkäaikaistyöttömiä, vammaisia, laitoksissa asuvia, vankiloista vapautuvia, päihteitä ja huumeita käyttäviä, eri-ikäisiä mielenterveyssairaita, velkaantuneita ja monia muita. Lasten ja nuorten kohdalla syrjäytymisessä on kuitenkin kyse koko tulevan elämän mahdollisuuksien menetyksestä. Se on kohtuutonta nuorelle itselleen. Se on kohtuutonta yhteiskunnalle, kun kymmeniä tuhansia nuoria on ei missään. Heidän ei tarvitse syrjäytyä, kun otamme täällä Itä-Suomessa kaikki mahdolliset keinot ja toimijat avuksi. Toivon, että tämä raportti osaltaan havahduttaa meitä estämään itäsuomalaisten lasten ja nuorten syrjäytymisen.

SISÄLTÖ ITÄ-SUOMELLA MAHDOLLISUUKSIA MUUHUNKIN KUIN SYRJÄYTYMISEEN 1 TOIMEKSIANTO JA TYÖN ORGANISOINTI... 9 2 TOIMINTAYMPÄRISTÖ... 11 Toiminta-alue Väestö Elinkeinot, työllisyys ja talous Väestön koulutustaso Itä-Suomessa Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy 3 ARVIOINNIN KESKEISET TULOKSET... 39 4 HALLINNON TOIMIVUUS... 42 Yhteispalvelu 5 TURVALLISUUS... 47 5.1 Poliisitoimi... 47 5.1.1 Ennaltaehkäisevä toiminta... 47 5.1.2 Nopean avun saanti... 50 5.1.3 Palvelut... 52 5.2 Pelastustoimi... 54 5.2.1 Ennaltaehkäisevä toiminta... 58 5.2.2 Nopean avun saanti... 64 5.2.3 Yhteiskunnan kriisinkestokyky ja sisäinen turvallisuus... 66 6 OSAAMINEN... 70 6.1 Opetustoimi.66 6.1.1 Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus... 70 6.1.2 Toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus... 79 6.2 Kirjastotoimi... 92 6.2.1 Kirjastotilat ja niiden käyttö... 92 6.3 Nuorisotoimi... 105 6.3.1 Nuorten työpajatoiminta... 105 Liite

1 TOIMEKSIANTO JA TYÖN ORGANISOINTI Toimeksianto ja arviointikohteet Aluehallintovirastojen toiminta-ajatuksena on edistää alueellista yhdenvertaisuutta hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä alueilla. Virastojen yhtenä tehtävänä on peruspalvelujen saatavuuden arviointi. Tässä tehtävässä ne jatkavat lääninhallitusten, vuodesta 1996 erityislaeissa olevien säännösten perusteella ja vuodesta 2000 alkaen lääninhallituslain nojalla, tekemää työtä. Arvioitavina ovat palvelut, joita käyttää suuri joukko ihmisiä ja joilla on vaikutus kansalaisten jokapäiväiseen elämään ja joiden puuttuminen aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Arvioinnin avulla selvitetään kansalaisten asemaa suhteessa tuotettuihin palveluihin maan eri osissa. Aluehallintovirastojen tekemällä arvioinnilla tuetaan suunnittelua ja päätöksentekoa sekä valtionhallinnossa että kunnissa. Arviointeja hyödynnetään myös valtioneuvoston valmistelemissa peruspalveluohjelmissa, jotka annetaan myös eduskunnalle. Nyt valmisteltu arviointi perustuu valtiovarainministeriön toimeksiantokirjeeseen 24.6.2009 (VM/1427/00.02.07/2009). Arvioinnin teemana on syrjäytymisen ehkäisy. Teema on vahvistettu vuosille 2010-2011 laaditussa aluehallintovirastojen strategia-asiakirjassa. Syrjäytymisen erityisteemaa on käsitelty varsinaisten arviointikohteiden lisäksi raportin toimintaympäristöosuudessa. Tämä arviointikierros on aluehallintouudistuksesta johtuen tavanomaista suppeampi. Arviointiraporttiin ei sisälly hyvinvoinnin, liikuntatoimen, liikenteen eikä kuluttajan aseman kokonaisuuteen kuuluvien palvelujen arviointia. Itä-Suomen aluehallintoviraston arviointiraportti julkaistaan verkossa, osoitteessa www.avi.fi/ita. Aluehallintovirastojen arvioinneista koottava valtakunnallinen raportti luovutetaan valtiovarainministeriölle kesäkuussa 2010. Valtakunnallisen raportin valmistumista koordinoi Pohjois-Suomen aluehallintovirasto. Vuoden 2009 arviointikohteet valtiovarainministeriön ohjauskirjeen mukaan Hallinnon toimivuus Yhteispalvelu Turvallisuus Poliisitoimi Ennaltaehkäisevä toiminta Nopean avun saanti Palvelut Pelastustoimi Ennaltaehkäisevä toiminta Nopean avun saanti Palvelut Osaaminen Opetustoimi Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus Toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus Kirjastotoimi 9

Kysyntä ja tarjonta Kirjastotilat ja niiden käyttö Nuorisotoimi Nuorten työpajatoiminta Arviointityön organisointi Arviointityö käynnistettiin työryhmässä, johon Itä-Suomen lääninhallituksen osastot valitsivat omista asiantuntijoistaan arviointivastaavat, arviointikohdevastaavat ja karttavastaavat. Itä-Suomen aluehallintoviraston ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten aloitettua toimintansa vuoden 2010 alussa työryhmän kokoonpano täsmentyi. Arviointikohteista kirjastotoimi ja nuorisotoimi ovat Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialaa Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon alueilla. Arvioinnin koordinoijana ja työryhmän puheenjohtajana oli kouluneuvos Matti Hänninen ja työryhmän sihteerinä tiedotuspäällikkö Ulla Hiltunen. Aluehallintoviraston johtoryhmä käsitteli arvioinnin tulokset ja toimenpide-ehdotukset. Raportin kirjoittajat Matti Hänninen, kouluneuvos, työryhmän puheenjohtaja, arviointityön koordinointi, toimintaympäristön kuvaus Eeva Hiltunen, sivistystoimentarkastaja Pohjois-Savon ELY-keskuksesta, kirjastotoimi Marko Himanen, suunnittelija Aluehallinnon tietopalveluyksiköstä, kuvioiden ja taulukoiden käsittely Markku Huttunen, sivistystoimentarkastaja, perusopetuksen alueellinen saavutettavuus Kirsi Kohonen, suunnittelija Pohjois-Savon ELY-keskuksesta, nuorisotoimi Matti Koskela, tarkastaja, toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus, kartat Kullervo Lehikoinen, pelastusylitarkastaja, pelastustoimi Petri Marjamaa, poliisitarkastaja Poliisihallituksesta, poliisitoimi Harri Moilanen, suunnittelija, karttasovelluksen asiantuntija Seppo Pirskanen, pelastustarkastaja, pelastustoimen taulukot ja kuviot Timo Tiainen, kilpailututkija, toimintaympäristön kuvaus Ulla Hiltunen, tiedotuspäällikkö, yhteispalvelu, työryhmän sihteeri Toimintaympäristölukuun sisältyvän syrjäytymistä käsittelevän kokonaisuuden kirjoittanut työryhmä Matti Hänninen, kouluneuvos Marita Uusitalo, lääninsosiaalitarkastaja Kirsi Kohonen, suunnittelija Kari Lehtola, sivistystoimentarkastaja Minna Karppinen, erikoissuunnittelija Seppo Pirskanen, pelastustarkastaja Petri Marjamaa, poliisitarkastaja Yhteystiedot ovat liitteessä. Arviointityöryhmään kuuluivat edellä mainittujen lisäksi Minna Karppinen, erikoissuunnittelija, kilpailu- ja kuluttaja-asiat, Ansa Sonninen, terveydenhuollon tarkastaja ja Eeva-Liisa Launonen, läänin terveystarkastaja. 10

2 TOIMINTAYMPÄRISTÖ Toiminta-alue Itä-Suomen aluehallintoviraston (AVI) toimialue muodostuu Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnista. Alueen pinta-ala on 60 719 km2. Se on 12,2 prosenttia koko maan pinta-alasta. Neljäsosa alueesta on vesistöä. Itä-Suomen aluehallintoviraston päätoimipaikka on Mikkelissä ja muut toimipaikat ovat Kuopiossa ja Joensuussa. Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella toimii kolme maakunnan liittoa ja kolme elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta (ELY). Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa, jonka toimipaikka sijaitsee Kuopiossa, on kaikki kolme päävastuualuetta: elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri vastuualue, liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue sekä ympäristö ja luonnonvarat vastuualue. Osa liikenne ja infrastruktuuri vastuualueen henkilöstöstä työskentelee Joensuussa ja Mikkelissä. Joensuussa sijaitsevassa Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa ja Mikkelissä sijaitsevassa Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa on liikenne ja infrastruktuuria lukuun ottamatta muut päävastuualueet. Vuonna 2009 alueella oli 54 kuntaa eikä uusia kuntaliitoksia toteutettu vuoden 2010 alusta. Seutukuntia on 11. Seutukuntamuutoksena Juukan kunta liitettiin Pielisen Karjalan seutukunnasta Joensuun seutukuntaan 1.1.2010. 1.1.2008 perustettu Maavoimien Esikunta toimii Mikkelissä. Se johtaa muun muassa Kouvolassa sijaitsevaa Itä-Suomen Sotilasläänin Esikuntaa, jonka vastuualueelle Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialue sijoittuu. Alueelliset sotilasläänit ja niiden esikunnat, muun muassa Kuopiossa sijaitseva Savo-Karjalan sotilasläänin esikunta, lakkautettiin 31.12.2009 ja niiden tehtävät jaettiin entisten operatiivisten sotilasläänien esikunnille ja alueellisten sotilasläänien alueilla sijainneille aluetoimistoille. Pohjois-Karjalan rajavartioston toimialue käsittää Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakuntien alueet. Valvottavaa rajaosuutta on yhteensä 304 kilometriä. Poliisin hallinto muuttui 1.1.2010 alkaen siten, että entiset poliisin lääninjohdot ja poliisin ylijohto muodostavat Poliisihallituksen, joka vastaa poliisin operatiivisesta johtamisesta. Poliisihallituksen päätoimipaikka on Helsingissä ja muut toimipaikat Riihimäellä, Turussa, Mikkelissä ja Oulussa. Poliisin paikallishallintona toimii edelleen kolme maakunnallista poliisilaitosta, Etelä-Savon poliisilaitos, Pohjois-Karjalan poliisilaitos ja Pohjois-Savon poliisilaitos. Myös pelastustoimi on organisoitu alueella kolmeen maakunnan kattavaan pelastustoimialueeseen. Kuntien yhteisesti ylläpitämät pelastuslaitokset aloittivat toimintansa 1.1.2004. Vuoden 2010 alussa toimintansa aloittaneen Itä-Suomen yliopiston kampukset ovat Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Mikkelin yliopistokeskuksessa on Aalto yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston toimintoja. Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella on neljä ammattikorkeakoulua: Mikkelin ammattikorkeakoulu, Savoniaammattikorkeakoulu, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun koulutusyksikkö Pieksämäellä. 11

Väestö Alueen väestö vähenee edelleen, mutta kuntakohtaiset erot ovat suuria Vuoden vaihteessa 2009 2010 Itä-Suomen alueen asukasluku oli 569 712 (taulukko 1) ja väestöntiheys 11,7 henkilöä/maakm 2. Väestöstä noin 71 prosenttia asuu taajamissa. Väestö väheni vuonna 2009 jokaisessa maakunnassa, yhteensä lähes 1 500 henkeä. TAULUKKO 1. Itä-Suomen väkiluku 31.12.2009. Asukasluku 31.12.2009 Muutos vuoden aikana Asukasluku 31.12.2009 Muutos vuoden aikana Asukasluku 31.12.2009 Muutos vuoden aikana ETELÄ-SAVO POHJOIS-SAVO POHJOIS-KARJALA Mikkelin seutukunta 73 093-320 Koillis-Savon seutukunta 20 005-157 Joensuun seutukunta 122 554 367 Hirvensalmi 2 436-53 Juankoski 5 273-101 Ilomantsi 6 022-30 Kangasniemi 6 024-67 Kaavi 3 429-28 Joensuu 72 704 271 Mikkeli 48 688 12 Nilsiä 6 521 16 Juuka 5 705-57 Mäntyharju 6 475-95 Rautavaara 1918-31 Kontiolahti 13 677 187 Pertunmaa 1983 4 Tuusniemi 2 864-13 Liperi 12 133 77 Puumala 2 549-96 Outokumpu 7 492-59 Ristiina 4 938-25 Kuopion seutukunta 120 969 861 Polvijärvi 4 821-22 Karttula 3 509-16 Pieksämäen seutukunta 36 714-346 Kuopio 92 626 667 Keski-Karjalan seutukunta 19 565-277 Joroinen 5 423-53 Maaninka 3 870 15 Kesälahti 2 460-73 Juva 7 064-71 Siilinjärvi 20 964 195 Kitee 9 401-76 Pieksämäki 20 151-153 Rääkkylä 2 625-46 Rantasalmi 4 076-69 Sisä- Savon seutukunta 15 287-45 Tohmajärvi 5 079-82 Rautalampi 3 520-18 Savonlinnan seutukunta 45 761-398 Suonenjoki 7 611 4 Pielisen Karjalan seutukunta 23 843-257 Enonkoski 1617-34 Tervo 1744-6 Lieksa 12 788-130 Heinävesi 3 975-90 Vesanto 2 412-25 Nurmes 8 573-101 Kerimäki 5 658-42 Valtimo 2 482-26 Punkaharju 3 804-78 Varkauden seutukunta 33 568-374 Savonlinna 27 742-86 Leppävirta 10 633-127 Sulkava 2 965-68 Varkaus 22 935-247 Ylä- Savon seutukunta 58 353-526 Iisalmi 22 169-120 Keitele 2 563-55 Kiuruvesi 9 318-82 Lapinlahti 7 525-34 Pielavesi 5 147-102 Sonkajärvi 4 694-12 Varpaisjärvi 2 952-44 Vieremä 3 985-77 Yhteensä 155 568-1064 Yhteensä 248 182-241 Yhteensä 165 962-167 Asukastiheys (henkilöä/km 2 ) 11,1 14,8 9,3 Itä-Suomi 569 712-1472 Asukastiheys (henkilöä/km 2 ) 11,7 KOKO MAA 5 351427 25 113 Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot, 19.03.2010 12

Väestömäärän väheneminen oli Itä-Suomessa vuonna 2009 pienempi kuin 1990-luvun laman jälkeisenä aikana (1993 ) keskimäärin (kuvio 1). Alueella asui vuoden 2009 lopussa lähes 43 000 henkilöä vähemmän kuin vuonna 1993. 270 000 250 000 230 000 henkeä 210 000 190 000 170 000 Etelä-Savo Pohjois-Karjala Pohjois-Savo 150 000 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 1991 1990 1989 1988 1987 1986 1985 1984 1983 1982 1981 1980 KUVIO 1. Väkiluvun kehitys maakunnittain Itä-Suomessa 1980 2009. Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot, väestörakenne (19.3.2010). Suomen kahdeksasta väestöä menettäneestä maakunnasta Etelä-Savon väestömäärä pieneni vuonna 2009 sekä määrällisesti että prosentuaalisesti eniten (-0,7 %) kuten edellisvuonnakin. Vuonna 2009 väestön väheneminen jäi Etelä-Savossa hieman pienemmäksi kuin mitä se on keskimäärin ollut 1990-luvun laman jälkeisenä aikana. Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon väestötappiot jäivät alle kolmannekseen vuoden 1993 jälkeisen ajan keskimääräisestä heikkenemisestään. Kahdeksassa alueen kunnassa väkiluku (taulukko 1) pieneni yli kaksi prosenttia ja Puumalassa lähes neljä prosenttia. Määrällisesti eniten vähenivät Varkauden asukkaat. Väkiluku kasvoi suhteellisesti eniten Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntakeskuksissa ja muutamissa niitä ympäröivissä kunnissa, eli Siilinjärvellä, Maaningalla, Kontiolahdella ja Liperissä. Väkiluku kasvoi myös Mikkelissä, Pertunmaalla, Nilsiässä ja Suonenjoella. Seutukunnista vain Kuopion ja Joensuun seutukuntien väkiluvut kasvoivat. Väkiluvun muutokset ovat kunnittain eriytyneet voimakkaasti 2000-luvulla (kuviot 2 ja 4). Kun koko alueen väestö on 2000-luvun aikana vähentynyt yli neljällä prosentilla, niin Rautavaaralla, Valtimolla, Lieksassa, Rääkkylässä, Ilomantsissa ja Puumalassa väestön määrät ovat pienentyneet yli 17 prosenttia. Toisaalta koko maan väestön lisäyksen (3,5 %) ovat ylittäneet Kontiolahti (20,7 %), Siilinjärvi, Liperi ja Kuopio. Myös Joensuun ja Karttulan väkimäärät ovat kasvaneet 2000-luvulla. 13

Mikkeli Ristiina Savonlinna Hirvensalmi Joroinen Kerimäki Pertunmaa Mäntyharju Pieksämäki Juva Kangasniemi Punkaharju Rantasalmi Heinävesi Enonkoski Puumala Sulkava Mikkelin seutukunta Savonlinnan seutukunta Pieksämäen seutukunta Siilinjärvi Kuopio Karttula Maaninka Leppävirta Lapinlahti Iisalmi Nilsiä Suonenjoki Varkaus Varpaisjärvi Vieremä Juankoski Rautalampi Kiuruvesi Kaavi Tuusniemi Sonkajärvi Keitele Tervo Pielavesi Vesanto Rautavaara Kuopion seutukunta Varkauden seutukunta Ylä-Savon seutukunta Sisä-Savon seutukunta Koillis-Savon seutukunta Kontiolahti Liperi Joensuu Outokumpu Kitee Polvijärvi Nurmes Tohmajärvi Juuka Kesälahti Rääkkylä Lieksa Ilomantsi Valtimo Joensuun seutukunta Keski-Karjalan seutukunta Pielisen Karjalan seutukunta POHJOIS-SAVO POHJOIS-KARJALA ETELÄ-SAVO Itä-Suomen lääni KOKO MAA -25-20 -15-10 -5 0 5 10 15 20 Muutos (%) Luonnollinen väestönlisäys Kuntien välinen nettomuutto Nettosiirtolaisuus KUVIO 2. Väkiluvun muutokset (%) eri tekijöidensä osalta Itä-Suomen kunnissa vuosina 2000 2008. Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot, väestömuutokset alueittain 1980 2008 (28.5.2009). Sekä muuttoliike että luonnollinen väestönmuutos vähenemisen syinä Väestönmuutokset johtuvat Itä-Suomen alueella pääsääntöisesti siitä, että luonnollinen väestönmuutos ja muuttoliike ovat olleet negatiivisia (kuvio 2). Nettosiirtolaisuus on hivenen tasannut väestön vähenemistä kaikissa Itä-Suomen kunnissa vuosina 2000 2008 Rautavaaraa lukuun ottamatta. 14

Peruskuvasta poikkeavia kuntia ovat olleet väestönkasvukunnat Kuopio, Kontiolahti ja Liperi, joihin lisäys on tullut luonnollisesta väestönmuutoksesta, muuttoliikkeestä ja siirtolaisuudesta. Väestötappiokunnista Hirvensalmella ja Maaningalla sekä väestöään lisänneessä Karttulassa muuttoliike on ollut positiivista. Mikkelissä, Siilinjärvellä ja Joensuussa on ollut luonnollista väestönlisäystä, mutta muuttoliike negatiivista. Maaseutukunnissa erityisen suuri huoli on vähäinen syntyvyys. Maakuntatasolla (kuvio 3) havaitaan, että kaikissa maakunnissa kuolleisuus on ollut syntyvyyttä suurempaa 1990-luvun puolivälistä lähtien ja syntyvyys on alentunut vuodesta 1983 lähtien. Nettomuutto on ollut negatiivista siitä lähtien kun koko maan talous kääntyi kasvuun 1990-luvun laman jälkeen. Etelä-Savo Pohjois-Savo 4000 4000 3000 3000 2000 2000 henkeä 1000 0 henkeä 1000 0-1000 -1000-2000 -2000 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 1991 1990 1989 1988 1987 1986 1985 1984 1983 1982 1981 1980 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 1991 1990 1989 1988 1987 1986 1985 1984 1983 1982 1981 1980 Elävänä syntyneet Kuolleet Kokonaisnettomuutto Elävänä syntyneet Kuolleet Kokonaisnettomuutto Pohjois-Karjala Koko maa 4000 70 000 henkeä 3000 2000 1000 0-1000 henkeä 60 000 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 0-2000 -10 000 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 1991 1990 1989 1988 1987 1986 1985 1984 1983 1982 1981 1980 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 1991 1990 1989 1988 1987 1986 1985 1984 1983 1982 1981 1980 Elävänä syntyneet Kuolleet Kokonaisnettomuutto Elävänä syntyneet Kuolleet Kokonaisnettomuutto KUVIO 3. Väestönmuutokset maakunnittain Itä-Suomessa 1980 2008. Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot, väestön muutokset alueittain 1980 2008 (28.5.2009). Väestö on ikääntynyttä Väestökehityksen megatrendejä Itä-Suomessa ovat olleet pääosin muuttoliikkeestä aiheutuva väestön vähentyminen sekä nuorempien ikäluokkien pieneneminen ja ikääntyneemmän väestön määrän kasvaminen (kuvio 4). Poikkeuksia tällaiselle väestörakenteen muutokselle ovat olleet ainoastaan Siilinjärvi, Kuopio, Karttula ja Joensuu, joissa 15 64-vuotiaiden ikäluokka suureni, sekä Kontiolahti ja Liperi, joissa myös alle 15-vuotiaiden ikäluokka kasvoi. 15

Mikkeli (-1,0) Ristiina (-4,8) Savonlinna (-5,9) Pertunmaa (-8,2) Joroinen (-8,7) Kerimäki (-8,8) Hirvensalmi (-9,2) Juva (-9,7) Pieksämäki (-9,8) Mäntyharju (-10,1) Kangasniemi (-10,5) Rantasalmi (-12,3) Punkaharju (-12,7) Heinävesi (-15,2) Enonkoski (-15,3) Sulkava (-15,8) Puumala (-17,0) Mikkelin seutukunta (-4,1) Savonlinnan seutukunta (-8,8) Pieksämäen seutukunta (-9,9) Siilinjärvi (7,0) Kuopio (4,4) Karttula (0,3) Maaninka (-1,1) Lapinlahti (-4,5) Leppävirta (-5,1) Iisalmi (-5,2) Nilsiä (-5,7) Suonenjoki (-7,2) Varkaus (-8,6) Varpaisjärvi (-9,8) Vieremä (-10,6) Rautalampi (-10,9) Kiuruvesi (-11,3) Kaavi (-11,3) Juankoski (-11,3) Tuusniemi (-12,1) Sonkajärvi (-13,0) Tervo (-13,2) Keitele (-14,7) Pielavesi (-15,1) Vesanto (-15,8) Rautavaara (-22,3) Kuopion seutukunta (4,6) Varkauden seutukunta (-7,5) Ylä-Savon seutukunta (-8,8) Sisä-Savon seutukunta (-10,2) Koillis-Savon seutukunta (-10,9) Kontiolahti (20,7) Liperi (5,7) Joensuu (2,6) Outokumpu (-10,2) Kitee (-10,8) Polvijärvi (-11,9) Nurmes (-13,6) Juuka (-14,6) Tohmajärvi (-14,9) Kesälahti (-16,0) Ilomantsi (-17,2) Rääkkylä (-17,2) Lieksa (-17,4) Valtimo (-19,6) Joensuun seutukunta (0,9) Keski-Karjalan seutukunta (-13,5) Pielisen Karjalan seutukunta (-16,3) POHJOIS-SAVO (-2,8) POHJOIS-KARJALA (-3,8) ETELÄ-SAVO (-6,9) ITÄ-SUOMI (-4,3) KOKO MAA (3,5) -100-75 -50-25 0 25 50 75 100 125 Muutokset (%, eivät summaudu) -14 v. 15-64 v. 65-74 v. 75 v. - KUVIO 4. Väestömuutos (%) ikäryhmittäin Itä-Suomen kunnissa vuodesta 2000 vuoteen 2009 Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 2009 (19.3.2010). Itä-Suomessa yli 65-vuotiaiden osuus koko väestöstä vuonna 2009 oli 20,2 prosenttia (kuvio 5), kun koko maan luku oli 17,0 prosenttia. Koko maata edullisempi ikärakenne (alle 65-vuotiaita) oli Liperissä, Joensuussa, Kuopiossa, Siilinjärvellä ja Kontiolahdella (88,6 %). 16

Eniten 15 64-vuotiaita oli maakunnittain tarkasteltuna Mikkelissä (65,6 %), Joensuussa (68,4 %) ja Kuopiossa (69,0 %) sekä vähiten Sulkavalla (58,2 %), Kesälahdella (58,9 %) ja Pielavedellä (57,4 %). Alle 15-vuotiaita oli suhteellisesti vähiten Puumalassa (9,5 %) ja eniten Kontiolahdella (22,9 %). 17

Mikkeli Savonlinna Joroinen Pieksämäki Ristiina Kerimäki Rantasalmi Puumala Punkaharju Mäntyharju Juva Enonkoski Kangasniemi Hirvensalmi Heinävesi Pertunmaa Sulkava Mikkelin seutukunta Pieksämäen seutukunta Savonlinnan seutukunta Kuopio Iisalmi Siilinjärvi Varkaus Juankoski Vieremä Lapinlahti Karttula Sonkajärvi Leppävirta Keitele Nilsiä Tervo Kiuruvesi Maaninka Tuusniemi Varpaisjärvi Suonenjoki Kaavi Rautalampi Rautavaara Vesanto Pielavesi Kuopion seutukunta Varkauden seutukunta Ylä-Savon seutukunta Koillis-Savon seutukunta Sisä-Savon seutukunta Joensuu Kontiolahti Liperi Outokumpu Kitee Polvijärvi Tohmajärvi Lieksa Nurmes Juuka Valtimo Rääkkylä Ilomantsi Kesälahti Joensuun seutukunta Keski-Karjalan seutukunta Pielisen Karjalan seutukunta POHJOIS-KARJALA POHJOIS-SAVO ETELÄ-SAVO ITÄ-SUOMI KOKO MAA 0 20 40 60 80 100 Osuus, % - 14 v. 15-64 v. 65-74 v. 75 v. - KUVIO 5. Väestön ikärakenne ikäryhmittäin Itä-Suomen kunnissa 2009, kuntien järjestys maakunnittain ikäluokan 15 64 vuotiaat perusteella. Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 2009 (19.3.2010). 18

Sekä väestöllinen että taloudellinen huoltosuhde huono Tarkasteltaessa väestöllistä huoltosuhdetta, eli alle 15-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden määrän suhdetta 15 64-vuotiaiden määrään, vuonna 2009 ainoastaan Kuopiossa ja Joensuussa oli 15 64-vuotiaita suhteessa muun ikäisiin enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Koko maassa alle 15- ja yli 65-vuotiaita oli noin puolet työikäisten määrästä (kuvio 6). Muutamissa kunnissa (Sulkava, Vesanto ja Pielavesi) alle 15- ja yli 65-vuotiaita oli yli 70 prosenttia työikäisten määrästä (kuvio 5). Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan vuoteen 2020 mennessä huoltosuhde koko maassa heikkenisi siten, että alle 15- ja yli 65-vuotiaita olisi noin 65 prosenttia työikäisten määrästä. Rautavaaralla, Pielavedellä, Valtimolla, Vesannolla, Puumalassa, Lieksassa ja Sulkavalla oltaisiin tilanteessa, jossa alle 15- ja yli 65-vuotiaita olisi jo enemmän kuin työikäisiä. 1,1 Alle 15- ja yli 65-vuotiaita yhtä 15-64 vuotiasta kohden 1,0 0,9 0,8 0,7 0,6 0,5 0,4 KOKO MAA Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Itä-Suomi 2040 2038 2036 2034 2032 2030 2028 2026 2024 2022 2020 2018 2016 2014 2012 2010 2008 2006 2004 2002 2000 1998 1996 1994 1992 1990 1988 1986 1984 1982 1980 KUVIO 6. Väestöllisen huoltosuhteen (alle 15-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden määrän suhde 15 64- vuotiaisiin) toteutunut (1980 2009) ja ennakoitu (2010 ) kehitys Itä-Suomen maakunnissa Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 2009 (19.3.2010) ja väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009 2040 (30.9.2009). Vuonna 2030 koko maassa olisi alle 15- ja yli 65-vuotiaita noin 75 prosenttia työikäisten määrästä. Suurimmassa osassa (36 kuntaa) Itä-Suomen kunnista olisi tuolloin enemmän muun ikäisiä kuin 15 64-vuotiaita. Huoltosuhteen heikentymisen oletetaan tapahtuvan hyvin nopeasti (kuvio 6), kuten esimerkiksi Lieksassa. Vuonna 2009 Lieksassa oli alle 15- ja yli 65-vuotiaita 60 prosenttia työikäisten määrästä, mutta vuonna 2030 olisi alle 15- ja yli 65-vuotiaita jo yli 37 prosenttia enemmän kuin työikäisiä. Väestöllisen huoltosuhteen ennuste on ongelmallinen, kun otetaan huomioon heikentynyt taloustilanne ja maakuntien koko maata heikommat taloudelliset huoltosuhteet (kuvio 7), jotka kuvaavat työvoiman ulkopuolella ja työttöminä olevien suhdetta työllisten määrään. Alueen maakunnissa oli vuonna 2008 työttömiä ja työvoiman ulkopuolella olevia 48 61 prosenttia enemmän kuin työllisiä, kun koko maassa heitä oli vain 24 prosenttia enemmän. 19

Työvoiman ulkopuolella olevat ja työttömät yhtä työllistä kohden 2,2 2,0 1,8 1,6 1,4 1,2 1,0 KOKO MAA ITÄ-SUOMI Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 KUVIO 7. Taloudellinen huoltosuhde maakunnittain 1990 2008. Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto (4.2.2010). Taloudellinen huoltosuhde parani pitkään kaikissa maakunnissa, mutta 1990-luvun lamasta toipuminen tälläkin indikaattorilla mitattuna jäi muuta maata heikommalle tasolle. Vuonna 2008 havaitaan taloudellisten huoltosuhteiden heikentyminen pitkän paranemisjakson jälkeen. Kuntakohtaiset erot taloudellisissa huoltosuhteissa ovat suuret (kuvio 8). Siilinjärvellä oli vain 24 prosenttia enemmän työvoiman ulkopuolella ja työttöminä olevia kuin työllisiä, kun Rautavaaralla työvoiman ulkopuolella ja työttöminä olevia oli lähes kaksi ja puolikertaisesti työllisten määrä. Seitsemässä kunnassa työttömiä ja työvoiman ulkopuolella olevia oli yli kaksi kertaa niin paljon kuin työllisiä. 20

Mikkeli (1,36) Joroinen (1,52) Juva (1,53) Ristiina (1,53) Savonlinna (1,57) Kerimäki (1,58) Pieksämäki (1,59) Punkaharju (1,61) Mäntyharju (1,67) Pertunmaa (1,69) Rantasalmi (1,75) Sulkava (1,81) Heinävesi (1,82) Puumala (1,82) Kangasniemi (1,83) Enonkoski (1,91) Hirvensalmi (1,95) Mikkelin seutukunta (1,47) Pieksämäen seutukunta (1,58) Savonlinnan seutukunta (1,62) Siilinjärvi (1,24) Kuopio (1,31) Iisalmi (1,40) Vieremä (1,44) Karttula (1,48) Maaninka (1,55) Leppävirta (1,57) Lapinlahti (1,57) Nilsiä (1,60) Varkaus (1,60) Keitele (1,72) Suonenjoki (1,74) Varpaisjärvi (1,75) Juankoski (1,77) Kiuruvesi (1,80) Sonkajärvi (1,83) Tervo (1,83) Tuusniemi (1,87) Rautalampi (1,93) Vesanto (2,00) Pielavesi (2,12) Kaavi (2,16) Rautavaara (2,34) Kuopion seutukunta (1,31) Varkauden seutukunta (1,59) Ylä-Savon seutukunta (1,60) Sisä-Savon seutukunta (1,83) Koillis-Savon seutukunta (1,83) Kontiolahti (1,28) Liperi (1,46) Joensuu (1,49) Kitee (1,67) Polvijärvi (1,80) Tohmajärvi (1,82) Outokumpu (1,82) Kesälahti (1,85) Juuka (1,88) Nurmes (1,92) Ilomantsi (2,02) Lieksa (2,05) Rääkkylä (2,06) Joensuun seutukunta (1,53) Keski-Karjalan seutukunta (1,78) Pielisen Karjala (1,99) POHJOIS-SAVO (1,48) ETELÄ-SAVO (1,54) POHJOIS-KARJALA (1,61) ITÄ-SUOMI (1,53) KOKO MAA (1,24) 0 20 40 60 Osuus (%) 80 100 Työlliset Työttömät Eläkeläiset ja muut työvoiman ulkopuolella olevat Opiskelijat, koululaiset ja varusmiehet 0-14 -vuotiaat KUVIO 8. Taloudellinen huoltosuhde ja väestön pääasiallinen toiminta kunnittain 2008 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto (4.2.2010). Väestön ennustetaan vähenevän ja ikääntyvän Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Itä-Suomen väestön määrä tulisi edelleen pienenemään: vuonna 2009 laaditun väestöennusteen perusteella vuonna 2030 Etelä-Savossa olisi lähes seitsemän prosenttia, Pohjois-Karjalassa yli kolme prosenttia ja Pohjois-Savossa lähes kaksi prosenttia vähemmän asukkaita kuin vuonna 2009. Lukumääräisesti Pohjois-Savossa väestö 21

vähenisi 4 600, Etelä-Savossa lähes 11 000 ja Pohjois-Karjalassa noin 5 100 henkeä. Samana aikana koko Suomen väestömäärä kasvaisi lähes 500 000 hengellä. Erityisen voimakasta väestön väheneminen tulisi prosentuaalisesti olemaan Lieksassa, jossa olisi jo vuonna 2020 lähes 19 prosenttia vähemmän asukkaita kuin nykyisin. Yli kymmenen prosentin väestön määrän väheneminen koettaisiin kahdessatoista kunnassa. Ennusteen mukaan kunnista määrällisesti eniten väestöään tulisivat menettämään Savonlinna, Pieksämäki, Varkaus ja Lieksa (lähes 2 400 henkeä). Edellä esitetyt luvut perustuvat osittain vain aikaisemmasta kehityksestä johdettuun trendiennusteeseen eikä niissä ole otettu huomioon ihmisten odotusten ja käyttäytymisen muutoksia. Mikäli työikäisten muuttoliike Itä-Suomeen tai syntyvyyden huomattava kasvu eivät pidemmällä aikavälillä kehity ennustettua suotuisammin, Itä-Suomen väestöllinen huoltosuhde heikkenee huomattavasti ja enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Lisäksi on huomioitava samanaikaisesti ennustettu väestömäärän väheneminen. Elinkeinot, työllisyys ja talous Työpaikat lisääntyivät vuoteen 2007 asti Itä-Suomen taloudellinen kehitys oli vuoteen 2008 asti myönteinen. Työpaikkojen määrä kasvoi vuodesta 2001 vuoteen 2007 yli 9 000 työpaikalla (taulukko 2). Suurimmat työpaikkalisäykset vuosina 2001 2007 tapahtuivat yhteiskunnallisten ja henkilökohtaisten palvelujen sekä rahoitus-, vakuutus-, ym. toiminnan toimialoilla. Suhteellisesti eniten lisääntyivät rakentamisen työpaikat. Maa- ja metsätalouden, kaivostoiminnan ja louhinnan, sähkö-, kaasu- ja vesihuollon sekä kuljetuksen, varastoinnin ja tietoliikenteen työpaikkojen määrät ovat samana aikana vähentyneet. Vuoden 2008 lopulla alkanut kansainvälinen taloustaantuma on koko maassa kääntänyt erityisesti teollisuuden, rakentamisen ja kaupan työllisten määrän selvästi alenevaksi. 22

TAULUKKO 2. Työpaikat Itä-Suomessa maakunnittain toimialan mukaan 1993 2007. Alueet Työpaikkojen toimiala 1993 1997 2001 2005 2006 2007 Etelä-Savon maakunta Yhteensä 57 408 57 963 59 860 58 936 59 919 60 550 Maa- ja metsätalous 10 410 8 031 6 637 5 678 5 452 5 645 Kaivostoiminta ja louhinta 206 128 126 106 111 98 Teollisuus 8 284 9 367 10 238 9 500 9 731 10 012 Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 582 380 336 315 337 344 Rakentaminen 2 942 3 290 3 423 3 584 3 835 4 054 Kauppa, majoitus- ja rav.toiminta 7 023 7 174 7 877 8 061 8 284 8 272 Kuljetus, varastointi ja tietoliik. 4 310 3 644 3 773 3 571 3 570 3 600 Rahoitus-, vakuutus-, ym. toim. 4 251 4 354 4 732 5 332 5 550 5 743 Yhteiskunnall. palvelut 17 819 20 156 21 279 21 797 22 176 21 960 Toimiala tuntematon 1 581 1 439 1 439 992 873 822 Pohjois-Savon maakunta Yhteensä 87 204 90 393 94 311 96 138 98 083 100 010 Maa- ja metsätalous 13 332 10 087 8 497 7 760 7 511 7 887 Kaivostoiminta ja louhinta 372 363 364 329 375 375 Teollisuus 13 637 14 643 15 325 15 334 15 507 15 926 Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 932 1 400 1 133 695 671 693 Rakentaminen 3 886 4 756 5 498 5 979 6 446 6 821 Kauppa, majoitus- ja rav.toiminta 11 178 11 384 12 508 12 825 13 147 13 485 Kuljetus, varastointi ja tietoliik. 5 582 5 415 6 021 5 975 6 073 6 035 Rahoitus-, vakuutus-, ym. toim. 7 477 8 011 9 758 11 368 11 806 12 411 Yhteiskunnall. palvelut 28 665 32 149 32 893 34 519 35 465 35 302 Toimiala tuntematon 2 143 2 185 2 314 1 354 1 082 1 075 Pohjois-Karjalan maakunta Yhteensä 58 060 57 821 60 471 61 916 62 500 63 112 Maa- ja metsätalous 8 980 6 481 5 451 5 044 4 871 5 142 Kaivostoiminta ja louhinta 191 259 310 253 155 162 Teollisuus 8 726 10 098 11 289 12 271 11 869 11 201 Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 650 631 531 336 323 318 Rakentaminen 3 008 2 929 3 122 3 881 4 238 4 407 Kauppa, majoitus- ja rav.toiminta 6 913 6 825 7 303 7 794 7 928 8 124 Kuljetus, varastointi ja tietoliik. 3 793 3 567 3 820 3 725 3 683 3 587 Rahoitus-, vakuutus-, ym. toim. 4 372 4 531 5 191 5 838 5 936 6 431 Yhteiskunnall. palvelut 20 052 20 906 21 931 21 863 22 777 23 025 Toimiala tuntematon 1 375 1 594 1 523 911 720 715 Lähde: Tilastokeskuksen työssäkäyntitilasto Työttömyysaste heikkeni vuonna 2009 Vuonna 2009 Itä-Suomen työttömien osuus työvoimasta nousi 2,4 prosenttiyksiköllä keskimäärin 13,3 prosenttiin (taulukko 3). Työttömyysaste nousi lähes vuoden 1995 tasolle. Työttömyys on iso ongelma monissa Itä-Suomen kunnissa, erityisesti Pohjois-Karjalassa (taulukko 4). 23

TAULUKKO 3. Työttömien osuus työvoimasta Itä-Suomessa 1991 2009. Työttömien osuus 1991 1995 2001 2005 2008 2009 työvoimasta % % % % % % Etelä-Savo 10,0 22,0 15,6 13,0 9,7 11,6 Pohjois-Savo 10,0 22,0 15,3 12,6 9,9 12,5 Pohjois-Karjala 11,0 24,0 18,4 16,3 13,6 15,9 Itä-Suomi 10,5 22,4 16,3 13,8 10,9 13,3 Koko maa 8,6 19,4 12,0 10,6 7,6 9,8 %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. Ero Itä-Suomen ja koko maan välillä -1,9-3,0-4,3-3,2-3,3-3,5 Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö Työvälitystilasto 24

TAULUKKO 4. Työttömien osuus työvoimasta kunnittain vuonna 2009. Työttömien osuus työvoimasta, (%) ETELÄ-SAVO Mikkelin seutukunta 10,7 Muutos vuoden aikana, %-yks. Työttömien osuus työvoimasta, (%) POHJOIS-SAVO Koillis-Savon seutukunta 13,0 Muutos vuoden aikana, %-yks. Työttömien osuus työvoimasta, (%) POHJOIS-KARJALA Joensuun seutukunta 15,5 Muutos vuoden aikana, %-yks. Hirvensalmi 10,9-2,0 Juankoski 15,9-5,7 Ilomantsi 17,1-2,6 Kangasniemi 12,5-2,1 Kaavi 15,6-3,4 Joensuu 16,5-2,4 Mikkeli 10,6-1,4 Nilsiä 9,3-2,2 Juuka 15,4-1,3 Mäntyharju 9,5-1,8 Rautavaara 12,7-2,3 Kontiolahti 11,8-2,1 Pertunmaa 10,1-3,6 Tuusniemi 13,0-3,6 Liperi 11,5-2,3 Puumala 12,3-2,1 Outokumpu 17,9-3,1 Ristiina 10,1-1,6 Polvijärvi 17,1-3,1 Pieksämäen seutukunta 11,0 Kuopion seutukunta 11,2 Keski-Karjalan seutukunta 16,7 Joroinen 11,4-2,7 Karttula 9,9-0,6 Kesälahti 16,2-3,5 Juva 8,5-0,9 Kuopio 11,9-1,9 Kitee 16,1-2,7 Pieksämäki 11,3-2,3 Maaninka 10,3-2,2 Rääkkylä 17,7-2,8 Rantasalmi 13,3-1,5 Siilinjärvi 8,6-2,1 Tohmajärvi 17,6-2,7 Savonlinnan seutukunta 13,6 Sisä-Savon seutukunta 11,5 Pielisen Karjalan seutukunta 16,6 Enonkoski 15,1-0,9 Rautalampi 11,5-1,7 Lieksa 18,0-0,3 Heinävesi 11,8-2,9 Suonenjoki 11,6-1,4 Nurmes 15,8-0,2 Kerimäki 12,9-2,8 Tervo 10,8-3,7 Valtimo 15,3-2,3 Punkaharju 11,9-2,2 Vesanto 11,4-0,1 Savonlinna 14,3-2,7 Sulkava 12,3-1,2 Varkauden seutukunta 15,2 Leppävirta 13,0-3,9 Varkaus 16,3-4,0 Ylä-Savon seutukunta 14,0 Iisalmi 15,1-4,4 Keitele 11,1-1,6 Kiuruvesi 13,3-3,7 Lapinlahti 14,2-4,1 Pielavesi 12,4-1,8 Sonkajärvi 14,1-1,8 Varpaisjärvi 14,7-5,3 Vieremä 11,5-3,3 Yhteensä 11,6-2,2 Yhteensä 12,5-2,8 Yhteensä 15,9-2,6 KOKO MAA 9,8-2,2 Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö Työnvälitystilasto Työllisyysaste heikkeni Itä-Suomen työllisyysaste oli vuonna 2009 keskimäärin 61,3 prosenttia (taulukko 5). Se heikkeni 2,3 prosenttiyksikköä edellisvuodesta. Eniten työllisyysaste heikkeni Pohjois-Savossa ja Etelä- Savossa. Itä-Suomessa jäädään selkeästi jälkeen koko Suomen työllisyysasteesta (68,3 %). 25

TAULUKKO 5. Työikäiset, työlliset ja työllisyysaste Itä-Suomessa 1992 2009. Vuosi Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Itä-Suomen lääni Koko maa 15 64-v väestö Työlliset 15 64-v väestö Työlliset 15 64-v väestö Työlliset 15 64-v väestö Työlliset Työllisyysaste Työllisyysaste Työllisyysaste Työllisyysaste Työllisyysaste 2002 1 056 646 61,1 1 655 999 60,4 1 116 654 58,6 3 827 2 299 60,1 67,7 2003 1 048 660 63,0 1 650 1 016 61,6 1 110 638 57,4 3 808 2 314 60,8 67,3 2004 1 038 655 63,1 1 645 1 021 62,1 1 108 636 57,4 3 791 2 312 61,0 67,2 2005 1 029 648 63,0 1 638 1 037 63,3 1 106 663 60,0 3 773 2 348 62,2 68,0 2006 1 022 641 62,7 1 631 1 040 63,8 1 104 691 62,6 3 757 2 372 63,1 68,9 2007 1 010 649 64,3 1 627 1 017 62,5 1 097 661 60,3 3 734 2 327 62,3 69,9 2008 1 004 650 64,8 1 623 1 050 64,7 1 100 670 60,9 3 727 2 370 63,6 70,6 2009 995 620 62,3 1 624 1 010 62,2 1 087 640 58,9 3 706 2 270 61,3 68,3 Lähde: Työllisyysaste Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta, muut työ- ja elinkeinoministeriön tietoja Talous kasvoi vielä vuonna 2007 Talous kasvoi reaalisesti vuonna 2007 Etelä-Savossa 4,7 prosenttia, Pohjois-Savossa 4,0 prosenttia ja Pohjois-Karjalassa 0,5 prosenttia koko maan kasvuvauhdin oltua 4,5 prosenttia (taulukko 6). Edellisen laman jälkeisen kasvuperiodin keskimääräinen kasvunopeus ylitettiin reilusti Pohjois-Savossa ja Etelä-Savossa. Pohjois-Karjalassa sen sijaan jäätiin 1,7 prosenttiyksikköä jälkeen keskimääräisestä vuosikasvusta. Keskimääräiset vuosikasvut vuosina 1993 2007 ovat olleet Etelä-Savossa 1,8 prosenttia, Pohjois-Savossa 2,3 prosenttia, Pohjois-Karjalassa 2,2 prosenttia ja koko maassa 3,8 prosenttia. Muutamia vuosia lukuun ottamatta Itä-Suomen maakunnissa on ollut kasvua joka vuosi 2000-luvulla. TAULUKKO 6. Arvonlisäys maakunnittain bruttoperushintaan (miljoonaa euroa) viitevuoden 2000 hinnoin Itä-Suomessa Lähde: Tilastokeskus, kansantalous, tuotannon ja työllisyyden aluetilit (20.8.2009). Maakunta 1995 2000 2005 2006 2007 Etelä-Savo 2 269 2 554 2 654 2 692 2 819 Pohjois-Savo 3 856 4 277 4 658 4 775 4 964 Pohjois-Karjala 2 342 2 786 2 976 3 143 3 159 Itä-Suomi 8 467 9 617 10 289 10 610 10 942 Koko maa 90 533 115 154 128 711 135 264 141 394 Väestön vähenemisen seurauksena arvonlisäys asukasta kohden laskettuna kasvoi maakunnissa absoluuttisia muutoksia ripeämmin, erityisesti Etelä-Savossa (5,6 prosenttia). Pohjois-Savon arvonlisäyksen kasvu asukasta kohden oli yli neljä prosenttia ja Pohjois-Karjalassa yhden prosentin (kuvio 9). Arvonlisäys asukasta kohden koko maan tasoon verrattuna oli vuonna 2007 Etelä-Savossa 66,4 prosenttia, Pohjois-Savossa 74,5 prosenttia ja Pohjois-Karjalassa 70,7 prosenttia. Arvonlisäyksen per asukas heikkeneminen koko maahan nähden loiveni vuosituhannen vaihduttua. Ainoastaan Pohjois-Karjalassa arvonlisäys per asukas suhteessa koko maahan on pysynyt samalla tasolla 2000-luvulla. 26

28 000 26 000 24 000 22 000 Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Itä-Suomi Koko maa euroa per asukas 20 000 18 000 16 000 14 000 12 000 10 000 8 000 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 1991 1990 1989 1988 1987 1986 1985 1984 1983 1982 1981 1980 1979 1978 1977 1976 1975 KUVIO 9. Arvonlisäys asukasta kohti maakunnittain Itä-Suomessa 1975 2007 viitevuoden 2000 hinnoin Lähde: Tilastokeskus, kansantalous, tuotannon ja työllisyyden aluetilit (20.8.2009). Kuntien talous parani vuonna 2009 Vuoden 2008 lopulla alkanut yleismaailmallinen talouskasvun jyrkkä heikentyminen jatkui vuoden 2009 alkupuolella. Suomessa taloudellisen taantuman seurauksena työllisyysaste huononi ja vain kaksi prosenttia kasvaneet verotulot ja viisi prosenttia kasvaneet valtionosuudet eivät riittäneet kattamaan kuntien lisääntyneitä menoja. Manner-Suomessa vuosikate heikkeni peräti 33 prosenttia vuoteen 2008 verrattuna. Vuosikate oli ennakkotietojen perusteella noin 90 prosenttia poistoista. Itä-Suomen kuntien vuosikatteet sekä Pohjois-Savossa että Pohjois-Karjalassa ovat ennakkotietojen mukaan pysyneet lähes edellisvuoden tasolla, joten vuonna 2009 näiden maakuntien tulos on noussut koko maan keskiarvon yläpuolelle. Etelä-Savon kuntien vuosikatteiden keskiarvo on jatkanut huomattavaa paranemistaan. Ennakkotietojen mukaan vuoden 2009 vuosikate on peräti 169 prosenttia poistoista, mikä tulos on maakunnista paras. Hyvän tilinpäätöstuloksen taustalla on nähtävissä Etelä-Savon kuntien aiempi heikko taloudellinen tilanne ja iso velkataakka, jolloin kuntien oli pakko ryhtyä muita alueita voimakkaampiin saneeraustoimenpiteisiin ja tuottavuutta edistäviin järjestelyihin. Lisäksi erittäin velkaantuneiden Etelä-Savon kuntien korkomenot vähenivät merkittävästi yleisen korkotason alenemisen johdosta. Tulosta paransi myös kuntien verotulojen tasausjärjestelmän perusteella korkeasuhdannevuodelta 2007 saadut keskimääräistä suuremmat tulot, jotka tilitettiin kunnille järjestelmän mukaisesti vuonna 2009. 27

TAULUKKO 7. Tietoja kuntien taloudesta vuosina 2005-2009 maakunnittain. Maakunta Vuosikate, /as. Vuosikate % poistoista Lainakanta, /as. 2005 2007 2008 2009 2005 2007 2008 2009 2005 2007 2008 2009 tpa tpa tpa Etelä-Savo 83 202 264 332 44 108 138 169 1724 2 007 2 023 2 079 Pohjois-Savo 129 202 292 288 49 75 99 96 1091 1 335 1 487 1 587 Pohjois-Karjala 176 237 243 252 83 104 103 105 902 1 073 1 193 1 448 Manner-Suomi yht. 213 382 362 275 77 135 122 90 1347 1 545 1 629 1 875 Lähde: Tilastokeskus, Suomen Kuntaliitto TAULUKKO 8. Itä-Suomen kuntien tuloveroprosentit 2010. Ete lä- Savo Muutos %-yks. 2009-2010 Tuloveroprosentti Pohjois- Karjala Muutos %-yks. 2009-2010 Tuloveroprosentti Pohjois- Savo Tuloveroprosentti Muutos %-yks. 2009-2010 19,82 0,29 19,65 0,32 19,56 0,58 Enonkoski 19,75 Ilomantsi 19,75 0,50 Iisalmi 19,50 0,25 Heinävesi 20,50 1,00 Joensuu 19,50 0,50 Juankoski 20,00 0,50 Hirvensalmi 19,50 0,50 Juuka 19,25 Kaavi 20,00 0,50 Joroinen 19,00 Kesälahti 21,00 1,50 Karttula 19,50 Juva 19,75 0,75 Kitee 20,75 Keitele 18,50 Kangasniemi 19,50 0,50 Kontiolahti 19,00 Kiuruvesi 19,75 Kerimäki 20,75 0,50 Lieksa 19,50 Kuopio 19,50 0,75 Mikkeli 19,50 Liperi 20,00 Lapinlahti 18,50 Mäntyharju 19,00 Nurmes 19,50 Leppävirta 19,00 0,50 Pertunmaa 20,00 Outokumpu 20,50 1,00 Maaninka 19,00 Pieksämäki 19,75 0,75 Polvijärvi 19,00 Nilsiä 20,00 0,50 Punkaharju 19,75 0,25 Rääkkylä 21,00 0,50 Pielavesi 19,75 0,50 Puumala 21,00 1,00 Tohmajärvi 20,75 0,25 Rautalampi 20,50 1,00 Rantasalmi 19,50 Valtimo 18,25-0,50 Rautavaara 20,00 Ristiina 20,00 0,50 Siilinjärvi 19,50 0,75 Savonlinna 20,50 0,25 Sonkajärvi 19,75 Sulkava 20,50 0,75 Suonenjoki 19,50 Tervo 19,75 Tuusniemi 19,75 0,75 Varkaus 20,00 1,00 Varpaisjärvi 19,75 0,75 Vesanto 20,00 Vieremä 19,75 Lähde: Kuntaliiton tiedustelu, ennakkotieto Väestön koulutustaso Itä-Suomessa Itä-Suomessa väestön koulutustaso on koko maan keskimääräistä koulutustasoa alhaisempi. Vuonna 2008 perusasteen jälkeisen tutkinnon oli suorittanut 63,8 prosenttia 15 vuotta täyttäneistä, mikä oli vajaa kaksi prosenttiyksikköä vähemmän kuin koko maassa keskimäärin. Itä-Suomessa sekä perusasteen koulutuksen varassa olevien osuus (36,2 prosenttia) että keskiasteen koulutuksen varassa olevien osuus (41,6 prosenttia) oli suurempi kuin muualla Suomessa. Sen sijaan korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus (22,3 prosenttia) oli pienempi koko maahan verrattuna. 28

Vuoteen 2007 verrattuna itäsuomalaisten koulutustaso suhteessa koko maan keskimääräiseen koulutustasoon oli hieman kohonnut. Väestökehityksestä ja harvasta asutuksesta johtuen koulutustason säilyttämisen ja edelleen kohottamisen tavoitteet ovat kuitenkin haasteellisia. Alueella on kyettävä tarjoamaan monipuoliset koulutusmahdollisuudet osaavan työvoiman saatavuuden ja koulutuksen sivistystehtävän turvaamiseksi. Työelämän yhä nopeammat muutokset edellyttävät korkeatasoista osaamista, joka voidaan saavuttaa tulevaisuuden tarpeet huomioivalla, laadukkaalla koulutuksella kaikilla koulutusasteilla. Erityistä huomiota on kiinnitettävä nuorten koulutukseen ja työelämään sijoittumiseen, työssä olevien osaamisen päivittämiseen, koulutusketjujen sujuvuuteen, opetusjärjestelyihin ja opetussisältöjen kehittämiseen. Koulutustarjonnan tulee vastata myös ikääntyvän väestön sivistyksellisiä tarpeita. KOKO MAA Itä-Suomi Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Mikkelin seutukunta Pieksämäen seutukunta Savonlinnan seutukunta Kuopion seutukunta Varkauden seutukunta Ylä-Savon seutukunta Sisä-Savon seutukunta Koillis-Savon seutukunta Joensuun seutukunta Keski-Karjalan seutukunta Pielisen Karjalan seutukunta 0 20 40 60 80 100 Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa Keskiasteen tutkinto Alin korkea-asteen tutkinto Alempi korkeakouluasteen tutkinto Ylempi korkeakouluasteen tutkinto Tutkijakoulutusasteen tutkinto KUVIO 10. Väestön koulutusrakenne Itä-Suomessa 2008 Lähde: Tilastokeskus, väestön koulutusrakenne (4.12.2009). Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy Syrjäytymisen käsite Syrjäytyminen on laaja-alainen käsite, eikä sillä ole tarkkaa määritelmää. Syrjäytymisellä tarkoitetaan yleisesti yksilöiden, perheiden tai kokonaisten yhteisöjen kasaantuvaa huonoosaisuutta, jossa yhdistyvät pitkäaikainen ja usein toistuva työttömyys, toimeentulo-ongelmat, elämän hallintaan liittyvät ongelmat ja syrjäytyminen yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Syrjäytyminen nähdään moniulotteisena ja kasautuvana prosessina huono-osaisuuden kasaantuessa samoille henkilöille, ryhmille tai alueille. Tutkimusten mukaan nuorten ja aikuisten syrjäytymiskehitys alkaa jo lapsuudesta. Lasten ja nuorten kohdalla syrjäytymiskehitystä vauhdittaa lastensuojelun asiakkuus, peruskoulun jälkeisestä opiskelusta ulosjääminen, perheen tai nuoren pitkäaikainen eläminen viimesijaisella toimeentulotuella, hallitsematon päihteiden käyttö, rikollisuus ja mielenterveysongelmat. Syrjäytymisvaarassa olevat lapset ohjautuvat helposti normaalipalveluista ja normaalipalvelun erityisestä tuesta viimesijaiseen lastensuojeluun. 29

Erityisen tärkeää on nostaa esiin lasten ja nuorten syrjäytymisvaara varsinkin kun syrjäytyminen nähdään yleisesti ylisukupolvittaisesti periytyvänä ilmiönä. Lapsuus- ja nuoruusiässä luodaan pohja koko loppuelämän hyvinvoinnille. Sen vuoksi tässä luvussa keskitytään pääasiassa lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn liittyviin tavoitteisiin ja toimenpiteisiin. Syrjäytymisen ehkäisemisen haasteet Lasten ja nuorten pahoinvointi Lastensuojelun asiakkuus kertoo siitä, että lapsen terveys ja kehitys on vaarantunut niin paljon, ettei perheitä ja lapsia voida auttaa riittävästi kunnan peruspalvelujen kautta ja että lapsi ja perhe ovat tämän takia lastensuojelun sosiaalityön ja avohuollon tukitoimien tarpeessa. Kuntien peruspalvelut ovat usein riittämättömiä suhteessa lasten ja perheiden tuen tarpeeseen. Entisen Itä-Suomen läänin alueella oli lastensuojelun avohuollon piirissä vuonna 2008 yhteensä 7654 lasta. Avohuollon tukitoimien tarpeen lisäksi kodin ulkopuolelle oli sijoitettu vuonna 2008 kaiken kaikkiaan 1951 lasta ja nuorta, joista 1245 oli sijoitettu sijaishuoltoon huostaan otettuina tai kiireellisesti sijoitettuina. Lastensuojelupalveluiden tarve on poikkeuksellisen suuri erityisesti Pohjois-Savon maakunnassa. TAULUKKO 9. Lastensuojelun avohuollon piirissä lapsia ja nuoria % 0-17 vuotiaista. Maakunta 2008 Etelä- Savo 6,90 % Pohjois-Savo 8,30 % Pohjois-Karjala 5,20 % Koko maa 6,20 % Lähde: THL, tilastoraportti, Lastensuojelu 2008 Lastensuojeluilmoitusten määrä ja lastensuojeluasiakkaiden ja heidän perheidensä määrä on kasvanut vuosi vuodelta, mutta vain osa kunnista on palkannut lastensuojeluun lisää henkilöstöä. Myös lastensuojelupalveluissa jo olevat lapset ja heidän perheensä saavat riittämättömästi tukea ja apua. Viranomaisyhteistyö ja tiedon kulun varmistaminen on tärkeää syrjäytymisen ehkäisyssä. Poliisin tehtävänä on ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille mahdollisesti lastensuojelun tarpeessa olevista lapsista ja nuorista. Vuotuiset lukumäärät ovat suuria. Todennäköisesti kaikki ilmoitukset eivät johda lastensuojeluviranomaisten toimenpiteisiin, mutta tiedonkulun tarkoituksena on se, että toimivaltainen viranomainen tekee tarpeen arvioinnin. Poliisilaitoksittain arvioituna tiedonkulku on järjestetty parhaiten Pohjois-Savossa, jossa poliisilaitoksella toimii sekä laitoksen oma sosiaalityöntekijä että kunnan sosiaalityöntekijä. TAULUKKO 10. Poliisilaitosten tekemät lastensuojeluilmoitukset 2007 2009. Maakunta 2007 2008 2009 Etelä-Savo 614 567 653 Pohjois-Karjala 1054 885 727 Pohjois-Savo 1115 1442 1742 Yhteensä 2783 2894 3122 Lastensuojelulakiin tuli 1.3.2010 muutos, jonka perusteella ilmoitusvelvollisten piiriin tulivat myös palo- ja pelastustoimen palveluksessa olevat henkilöt. Palo- ja pelastustoimen henkilöstölle tullaan järjestämään asiassa koulutusta vuoden 2010 aikana. 30