Avaruuslennot Houston, we've had a problem... 13. huhtikuuta 1970 toinen Kuuta kohti suuntaavan Apollo 13 -avaruusaluksen kahdesta happisäiliöstä räjähti ja repi rikki huoltomoduulin kyljen. Toinenkin happisäiliö alkoi räjähdyksen seurauksena vuotaa, ja aluksen kolmen hengen miehistö oli yhtäkkiä hengenvaarassa yli 300 000 kilometrin päässä Maasta. Sekä astronautit että lennonjohto pitivät kuitenkin päänsä kylmänä, ja katastrofista selvittiin. yhteenveto Taustaa: Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinto Nasa oli vienyt ihmisen Kuuhun jo kaksi kertaa, ja kolmannella Apollo-lennolla oli tarkoitus hakea Kuusta lisää näytteitä tutkittavaksi. Tapahtumat: Matkalla Kuuhun Apollo 13:lla tapahtui voimakas räjähdys, jonka pelättiin johtavan astronauttien kuolemaan. Miehistö onnistui kuitenkin palaamaan hengissä Maahan. Seuraukset: Asia tutkittiin perin pohjin ja Apollo-ohjelmaa päätettiin kaikesta huolimatta vielä jatkaa. scanpix & shutterstock 64 Historia 2 2013 Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications - www.historienet.dk.
boris koll Kuumoduulin lentäjä Varamies James Jim Arthur Lovell Fred Wallace Haise John Leonard Jack Swigert Ikä: 42 vuotta Tausta: Laivastoakatemian upseeri, lensi yö lentoja hävittäjäkoneilla Yhdysvaltain laivas tossa, kunnes siirtyi vuonna 1962 Nasaan. Oli ollut jo kolmesti avaruudessa, muun muassa ensimmäisellä Kuun kiertäneellä lennolla vuonna 1968. Teki vuonna 1970 neljännen ja viimeisen avaruuslentonsa Apollo 13:n komentajana. Perhe: Naimisissa, neljä lasta. Ikä: 36 vuotta Tausta: Valmistui Yhdysvaltain merijalkaväen hävittäjälentäjäksi 20-vuotiaana. Kouluttautui myöhemmin lentoinsinööriksi. Nimettiin Nasassa kahden avaruuslennon komentajaksi, mutta molemmat lennot peruttiin. Hän jatkoi uraansa Nasassa Apollo 13:n jälkeen, mutta se jäi hänen ainoaksi avaruuslennokseen. Perhe: Naimisissa, kolme lasta, neljäs tulossa. Ikä: 38 vuotta Tausta: Ilmailu- ja avaruusalan tutkinto ja Yhdysvaltain ilmavoimien kouluttama hävittäjä lentäjä. Korvasi viime hetkellä Ken Mattinglyn, jonka pelättiin saaneen vihurirokkotartunnan. Perhe: Naimaton. Nasa oli aiemmin pr-syistä nimennyt astronauteiksi vain perheellisiä, mutta Swigertista tuli naistenmiehen maineestaan huolimatta ensimmäinen poikamies avaruudessa. V ain Jack Swigert istui turvavyöt kiinnitettyinä komentomoduulin hallintapaneelin edessä, vaikka Apollo 13 kiisi avaruuden halki noin 5 000 kilometrin tuntivauh tia. Kaksi muuta astronauttia, lennon komenta ja Jim Lovell ja kuumoduulin lentäjä Fred Hai se, leijuivat ympäri alusta kamera kädessään. Menossa oli suora televisiolähetys Maahan. Kameran käydessä Lovell siirtyi komento moduuli Odysseysta kuumoduuli Aquariukseen. Yhtäkkiä alus tärähti, ja Lovell pelästyi pahan päiväisesti. Haise, joka tunnettiin melkoisena kujeilijana, oli varoittamatta avannut venttiilin, joka tasasi painetta Aquariuksen ja Odysseyn välillä. Sen aiheuttama täräys pelästytti muut astronautit joka kerta, ja Haisen mielestä se oli aina yhtä hyvä pila. Lovell ei ollut yhtä ilahtu nut, mutta suoran tv-lähetyksen takia hän ei haukkunut Haisea päin naamaa. Todellinen täräys Meillä nousee sydän kurkkuun joka kerta kun hän tekee noin, Lovell kertoi virnistäen katso jille ja päätti pian sen jälkeen lähetyksen ilta yhdeksän maissa 13. huhtikuuta 1970. Vain muutama sekunti sen jälkeen avaruus alus tärähti uudestaan erittäin voimakkaasti. Lovell hätkähti jälleen. Nyt Haise saisi kuulla kunniansa! Kun Lovell katsoi komento- ja kuu moduulin väliseen yhteystunneliin ja näki Hai sen katseen, hän ymmärsi kuitenkin oitis, että tällä kertaa Haise oli syytön. Haisen katseessa ei ollut jälkeäkään kujeilusta, vaan hänen silmän sä olivat laajenneet pelosta. Se en ollut minä! Haise huusi järkyttynee nä. Tärähdys oli ollut niin voimakas, että Haise oli nähnyt yhteystunnelin seinämien liikahtavan. Ylempänä komentomoduulissa Swigert oli yhtä kauhuissaan. Hän oli kuullut tärähdyksen yhteydessä kovan pamauksen, ja nyt avaruus alus heittelehti kuin lentokone pahassa turbu lenssissa. Kaksi varoitusvaloa oli syttynyt, ja hälytys järjestelmä piti kovaa meteliä. Hei, meillä on täällä ongelma! huusi Swi gert saman tien radioon. Tavallisesti avaruus aluksen ja Houstonissa sijaitsevan komentokes kuksen väliseen viestintään kuului muodollinen yhteydenottoprotokolla, mutta nyt Swigert ei siitä piitannut. Toisesta päästä kuului saman tien: Täällä Houston. Voitko toistaa. Lovell otti hoitaakseen puhumisen. Hous ton, meillä on ongelma, hän toisti. Kukaan ei vielä tuolloin tiennyt, mitä oli ta pahtunut: Avaruusaluksen huoltomoduulin happisäiliö 2 oli räjähtänyt, huoltomoduulin kyl ki oli repeytynyt auki, ja räjähdyksessä vaurioi tunut happisäiliö 1 vuoti elintärkeää kaasua suoraan avaruuteen. Kaksi polttokennoa oli poissa pelistä, ja kolmas oli pettämäisillään. Avaruusaluksen rakettimoottoria saisi tuskin enää käyntiin, koska polttokennot tarvitsivat happea voidakseen tuottaa kemiallisesti raketti polttoainetta, lämpöä, virtaa ja vettä. Apollo 13 oli pahassa pulassa. Suurin ongelma oli happi. Komentomoduuli ei ollut vahingoittunut, mutta sen hengitysil man pelättiin loppuvan ennen pitkää, minkä jäl keen astronautit tukehtuisivat. Lennonjohtajien olisi keksittävä Houstonissa jotain ja äkkiä muuten astronautit Jim Lovell, Fred Haise ja Jack Swigert eivät enää koskaan palaisi Maahan. Lennonjohto ei ollut uskoa lukuja Tässä on pakko olla jotain mätää, ajatteli päälen nonjohtaja Gene Kranz komentokeskuksessa Houstonissa. Odysseyn tietokonejärjestelmä lä hetti jatkuvasti dataa komentokeskukseen niin, että Maassa nähtiin käytännössä sama tieto, jon ka astronautit näkivät avaruusaluksen hallinta paneelissa. Aluksen elintärkeitä toimintoja kuvaavat luvut näyttivät yhtäkkiä aivan järjettömiltä. Historia 2 2013 Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). 65 Copyright Historie/Bonnier Publications www.historienet.no Print: tre Status: 860 - Er PDFet Layout:bmRed.sek:ib nasa Komentaja
Avaruuslennot Apollo 13 laukaistiin John F. Kennedy Space Centeristä Floridan Cape Canaveralista 11. huhtikuuta 1970. scanpix/spl Tietokoneen mukaan yksi happisäiliö ja kaksi polttokennoa olivat aivan nollilla ja jäljellä olevassa happisäiliössäkin paine laski vinhaa vauhtia. Oli kuin lähes upouudella autolla olisi ajettu öljynvaihtoon ja sitten mekaanikko ilmoittaisikin, että renkaat olivat kuluneet, jarrut epäkunnossa, jäähdytin vaihdettava ja kaikki neljä ovea putoamassa saranoiltaan. Missään avaruusaluksessa ei ollut koskaan havaittu niin paljon ongelmia samalla kertaa. Kranz arveli, että kyseessä täytyi olla mittarivirhe, ja muut komentokeskuksessa olivat samaa mieltä. Odysseyssa astronautit ottivat luvut todesta. He päättelivät, että alukseen oli iskenyt pieni meteoroidi, sillä se selittäisi heidän kuulemansa pamauksen ja voimakkaan täräyksen. He eivät kuitenkaan keksineet mitään selitystä sille, miksi Odyssey heilahteli yhä. Tietokoneen olisi jo hyvän aikaa sitten pitänyt vakauttaa alus. Lovell noudatti lentäjänvaistojaan ja siirtyi käsiohjaukseen. Hän sai aluksen hallintaansa vain vaivoin, sillä virranpuutteen vuoksi vain osa ohjausraketeista toimi. Aina kun hän siirtyi takaisin automaattiohjaukselle, alus alkoi uudestaan heittelehtiä. Lopulta Lovell meni yksinkertaisesti katsomaan ulos ikkunasta, keksisikö hän sieltä selityksen heittelehtimiselle. Hän näki, että avaruusalusta ympäröi pilvi jäisiä kiteitä, ja lisää näytti tulevan kuin pienestä suihkuturbiinista. Lovell ilmoitti Houstoniin: Meiltä vuotaa jotain avaruuteen. Se on jonkinlaista kaasua. Komentokeskuksessa syntyi järkyttynyt hiljaisuus. Kyse ei ollutkaan mittarivirheestä, vaan tietokoneen lähettämä data piti paikkansa. Odysseyn kallisarvoiset happivarastot vuotivat parasta aikaa avaruuteen! Miehet pelastautuivat kuumoduuliin Komentokeskuksen ei tarvinnut kertoa astronauteille näiden olevan hengenvaarassa. Jim Lovell oli ollut mukana jo kolmella avaruuslennolla, ja katsellessaan hallintapaneelin nopeasti muuttuvia lukemia hän ymmärsi, että tilanne oli äärimmäisen vakava. Hän ei vain tiennyt, kuinka pian kaikki tapahtuisi. Houstonissa tehtiin jo laskelmia kynät sauhuten. Odysseyssa riittäisi happea enää vajaaksi kahdeksi tunniksi. Nyt oli kiire. Komentokeskuksen asiantuntijat löivät viisaat päänsä yhteen keksiäkseen pelastussuunnitelman ennen kuin aika menisi umpeen. Ensivaiheen suunnitelma alkoi pian hahmottua, mutta komentokeskus ei edes ehtinyt antaa sitä koskevia käskyjä astronauteille, sillä nämä olivat tulleet itsekin samaan johtopäätökseen. Lovell katsoi muita ja sanoi: Jos haluamme päästä täältä kotiin, meidän on siirryttävä Aquariukseen. Pian komentokeskuksesta alkoi sadella ohjeita. Astronauttien oli suljettava kaikki Odysseyn järjestelmät ja vetäydyttävä Aquariukseen, joka saisi luvan toimia pelastusveneenä. Väärät arvot johtivat räjähdykseen Yksinkertainen tekninen virhe Apollo 13:lla johti onnettomuuteen, joka vaaransi miehistön jäsenten hengen. Apollo 13:n huoltomoduulissa oli kaksi happisäiliöitä ja kolme polttokennoa, jotka tuottivat vedyn ja hapen avulla lämpöä, sähköä ja vettä. Kummassakin happisäiliössä oli sekoitin ja termostaateilla varustetut lämmittimet. Termostaattien varokkeet oli aikanaan suunniteltu 28 voltin järjestelmään, mutta myöhemmin järjestelmän jännitteeksi olikin muutettu 65 volttia. Erään Maassa tehdyn kokeen aikana varokkeet olivat palaneet kiinni eivätkä termostaatit sammuttaneetkaan ylikuumentuneita lämpöelementtejä, mikä vahingoitti aluksen sähköjohtojen eristeitä. Lennon aikana sähköjohdot menivät oikosulkuun, mikä aiheutti toisen happisäiliön räjähdyksen. räjähdys 1 Happisäiliö 2 räjähti, mikä rikkoi huoltomoduulin kyljen. Kolmesta polttoainesäiliöstä kaksi tuhoutui. Happisäiliö 1 vahingoittui ja alkoi vuotaa. pulaa kaikesta 2 Odysseylla oli virtaa vain 75 minuutiksi. Myös happi sekä polttokennoista sivutuotteena saatava vesi uhkasivat loppua. huoltomoduuli Happisäiliö komentomoduuli 4 Ilmakehään oli palattava Odysseyssa, mutta kukaan ei tiennyt, oliko kahden metrin päässä tapahtunut räjähdys vahingoittanut moduulin lämpökilpeä. Ohjaamo komentomoduuli Rakettisuutin Huoltomoduulin sivupaneeli 66 Historia 2 2013 Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications www.varldenshistoria.se
Kuumoduuli oli suunniteltu niin, että siinä riitti tilaa, virtaa ja happea kahdelle ihmiselle 45 tunniksi. Nyt moduuliin siirtyikin kolme ihmistä, ja paluu Maahan kestäisi vähintään 55 tuntia. Ongelmat olivat siis kaikkea muuta kuin ratkenneet, mutta Aquariukseen siirtymisellä voitettiin kallisarvoista lisäaikaa, jonka kuluessa voitaisiin tehdä uusia hätäsuunnitelmia lennon myöhempiä vaiheita varten. Tavoitteena linkorata Kuun ympäri Jos polttokennoihin ei saataisi happea, ne eivät tuottaisi polttoainetta, ja silloin komentomoduuli Odysseyn rakettimoottori ei toimisi. Parhaimmassakin tapauksessa moottoria voisi käyttää vain hetken ajan sillä polttoaineella, joka jo oli polttoainejärjestelmässä. Ainoa mahdollisuus saada astronautit kotiin oli turvautua kuumoduuli Aquariukseen. Pienessä kuumoduulissa oli vain niukalti polttoainetta, jolla oli ollut tarkoitus siirtyä lyhyt matka emoaluksesta Kuuhun ja takaisin. Koska alus kuitenkin oli jo vauhdissa, kuumoduulin polttoaineen uskottiin riittävän kurssikorjauksiin, joiden avulla miehet saataisiin mahdollisimman pian takaisin Maahan. Joillakin aiemmilla Apollo-lennoilla astronautit olivat lentäneet Kuun ympäri laskeutumatta sinne, ja silloin oli hyödynnetty niin sanottua free return - eli vapaa paluu -ilmiötä. Lentämällä Kuun ympäri tiettyä rataa, joka tunnetaan kuumoduulista tuli pelastusvene 3 Aquarius oli tarkoitettu kahdelle hengelle 45 tun niksi ei kolmelle miehelle 55 tunniksi. Ilmansuodattimeen oli tehtävä hätäsovellus, ja vettä, virtaa ja lämpöä oli säännösteltävä. kuumoduuli nasa valtavat vauriot 5 Pari tuntia ennen laskeutumista aluksen huoltomoduuli irrotettiin, ja astronautit järkyt tyivät nähdessään sen valtavat vauriot. scanpix/spl/nasa nimellä linkorata, avaruusalus voi hyödyntää taivaankappaleiden painovoimaa ja sinkoutua takaisin kohti Maata vapaasti eli käyttämättä enää lisää polttoainetta. Linkoradan avulla polttoaine voitaisiin saada riittämään Apollo 13:n kotimatkalle. Ongelmana oli, että Apollo 13:n nykyinen kurssi oli viemässä sitä suoraan kohti Kuuta, ei Kuun ympäri. Päästäkseen linkoradalle astronauttien oli korjattava koko aluksen kurssia kuumoduulin rakettimoottorin ja pienten ohjaussuuttimien avulla. Kuumoduulin moottoria ja ohjausta ei kuitenkaan ollut tarkoitettu käytettäväksi niin kauan kuin Aquarius oli vielä kiinni emoaluksessa, joten toimenpide olisi erittäin vaikea. Vaikka avaruusalus kuin ihmeen kaupalla saataisiinkin vielä ohjattua takaisin Maahan, vielä ei ollut mitään takeita siitä, että astronautit pääsisivät kotiin hengissä. Uhkana kuolema kylmässä ja pimeässä Houstonissa koottiin pikaisesti tärkeimmistä asiantuntijoista niin sanottu Tiger Team, joka ei poistuisi kokoushuoneestaan, ennen kuin aluksen ongelmat olisi ratkaistu. Tiimin oli keksittävä, miten astronautit saataisiin hengissä kotiin. Juuri nyt se näytti mahdottomalta tehtävältä. Astronauttien hapenkulutukseen ei voitu vaikuttaa. Avaruusaluksen sisällä ja Aquariuksen säiliössä olevan hapen laskettiin voivan juuri ja juuri riittää paluumatkaan, kunhan matka taittuisi riittävän nopeasti. Pahimmaksi uhkaksi paljastuikin ennen pitkää astronauttien oman uloshengityksen mukana ilmaan vapautuva hiilidioksidi. Aquariuksen hiilidioksidia poistavan ilmansuodatusjärjestelmän kaksi suodatinta eivät riittäisi koko kotimatkan ajaksi. Odysseyn ilmansuodatusjärjestelmässä oli myös kaksi suodatinta, mutta ne olivat erilaisia eivätkä sopi Apollo 13:n miehistö oli 355 000 kilometrin päässä Maasta, kun aluksen toinen happisäiliö räjähti. getty images Hyvät herrat, mitä mieltä olette? Minä ainakin haluaisin päästä kotiin. Jim Lovell Fred Haiselle ja Jack Swigertille Historia 2 2013 67 Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een e-mail of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications - www.historianet.nl.
Avaruuslennot Ehkä minä sitten vain pidätän hengitystäni. Jack Swigert kuullessaan Fred Haiselta, että Aquariuksessa oli happea vain kahdelle neet Aquariuksen järjestelmään. Näytti siltä, etä Aquariuksen akut eivät myöskään riittäisi kattamaan kaikkea virrantarvetta, sillä vaikka Odyssey oli nyt suljettu, sinne olisi saatava paljon virtaa ennen Maahan palaamista. Houstonissa fyysikko John Aaron alkoi tutkia aluksen kojeiden virrankulutusta voidakseen ohjeistaa astronautteja sulkemaan kaikki ne, jotka eivät olleet aivan välttämättömiä, ja saada siten virran riittämään. Lovell tovereineen alkoi välittömästi sammuttaa Aquariuksen toimintoja Aaronin listausten mukaan, ja pian astronautit kyyhöttivät ahtaassa kuumoduulissa kylmissään ja lähes täydellisessä pimeydessä. Apollo 13 kulki yhä poispäin Maasta. Kurssin korjaus onnistui Pari tuntia Apollo 13:lla sattuneen räjähdyksen jälkeen Houston oli saanut valmiiksi lopullisen pelastussuunnitelman. Astronauttien olisi muutettava aluksen kurssia päästäkseen sellaiselle Kuuta kiertävälle radalle, että se mahdollistaisi vapaan paluun kohti Maata. Aquariuksen rakettimoottori olisi käynnistettävä hetkeksi, mutta ensin alus olisi saatava oikeaan asentoon, mikä ei ollut helppo tehtävä. Happisäiliö 1 oli lakannut vuotamasta, joten avaruusalus lensi jälleen tasaisesti, mutta sitä ympäröi yhä vuotaneesta säiliöstä peräisin oleva jääkidepilvi. Lukemattomat kiteet heijastelivat auringonvaloa, minkä takia Lovell ei erottanut yhtäkään tähteä, jota voisi käyttää kiintopisteenä vaikeassa ohjausliikkeessä. Lovell käynnisti rakettimoottorin hetkeksi päästäkseen kidepilvestä, mutta turhaan. Avaruusaluksen vetovoima vaikutti voimakkaammin kuin Maan tai Kuun, ja kidepilvi seurasi avaruusalusta kuin magneettia. Toinen ongelma oli, että vaikka lentäjät olivat lentäneet Aquariuksella tuntikausia simulaattorissa, se käyttäytyi nyt aivan toisin, kun kuumoduulin olikin raahattava perässään koko emoalusta. Aquariuksen pienten rakettisuuttimien ja Houstonista annettujen ohjeiden avulla Lovell sai silti aluksen lähes oikealle kurssille. Lopullinen hienosäätö ei kuitenkaan onnistunut, ja jokainen yritys kulutti elintärkeää polttoainetta, jota he tarvitsivat palatakseen Maahan. Lopulta Houston pyysi Lovellia lopettamaan. Muuta ei ollut tehtävissä kuin palauttaa alus automaattiohjaukseen, syöttää tarkat kurssikoordinaatit Aquariuksen navigointitietokoneeseen ja toivoa parasta. Jos tietokone onnistuisi hienosäädössä, Apollo 13 pääsisi vielä kotimatkalle. Jos taas ei Sitä ajatusta ei kukaan halunnut ajatella loppuun asti. Nasan tietokone oli laskenut, että Aquariuksen rakettimoottoria olisi käytettävä tasan 25 sekuntia täsmälleen 3 948 paunan (1 794,55 kilon) työntövoimalla. Aluksen tietokone ohjaisi toimintaa automaattisesti, eivätkä astronautit voisi tehdä muuta kuin odottaa. Rakettimoottori käynnistyi 14. huhtikuuta kello 2.43, ja tasan 25 sekunnin kuluttua se sammui jälleen. Pian Houstonista kuului uskomaton viesti siitä, että säätö oli onnistunut. Apollo 13 oli oikealla kurssilla! Vielä ei silti ollut varmuutta siitä, selviäisivätkö aluksen sisällä olevat astronautit hengissä Maahan asti. Ilmastointiteippiä ja pakkausmuovia Hienon kuuloisesta tittelistään, Chief of Crew Systems Division, huolimatta Ed Smylien asema ei ollut kovin korkealla Nasan hierarkiassa. Hän oli yksi niistä tuhansista tuntemattomista puurtajista, joiden ansiosta avaruuslennot ylipäätään olivat mahdollisia. Nyt hän sai silti ratkaistavakseen Apollo 13:n piinaavimman ongelman: miten puhdistaa Aquariuksen ilma ennen kuin astronautit tukehtuisivat hiilidioksidiin. Odysseyssa ja Aquariuksessa oli ilmansuodatusjärjestelmät, mutta Aquariuksen suodattimet eivät riittäisi koko pitkää kotimatkaa varten. Aquariuksessa oli siis otettava käyttöön Odys- NASA NASA Viritetty ilmansuodatin: harmaa ilmastointiteipillä kasattu laatikko pelasti astronautit. Nasan pätevimmät työntekijät tekivät Houstonissa sijaitsevassa komentokeskuksessa kaikkensa saadakseen astronautit hengissä takaisin kotiin. Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications www.historianet.fi
seyn suodattimet. Aquariuksen suodattimet olivat kuitenkin pyöreitä, Odysseyssa taas käytettiin neliskulmaisia suodattimia. Smylien tehtävä oli keksiä ratkaisu, jonka avulla Odysseyn suodattimia voitaisiin siitä huolimatta käyttää Aquariuksessa. Suurin ongelma oli se, että koska astronauttien olisi lopulta kyettävä itse toteuttamaan ratkaisu kuumoduulissa, ratkaisussa voisi käyttää vain avaruusaluksesta löytyviä vähäisiä tarvikkeita. Onneksi Nasassa tiedettiin tarkasti, mitä kaikkea aluksessa oli mukana. Smylie alkoi käydä tiiminsä kanssa listaa läpi kohta kohdalta keksiäkseen, mitä tarvikkeita he voisivat käyttää ja miten. Smylien onneksi Apollo 13:n vaatimattomasta varustelistasta löytyi joka paikan pelastus: ilmastointiteippi. Sen avulla päästäisiin jo pitkälle. Smylie ilahtui vielä enemmän, kun listalta löytyi myös pari metriä muoviputkea. Hän tarvitsisi ideansa toteuttamiseen vielä hieman muovikalvoa, mutta sitä hän ei löytänyt tavaraluettelosta vaikka tutki sitä järjestelmällisesti tuntikausia. Yhtäkkiä hänen sormensa pysähtyi listan kohtaan lämpöalusasut. Voisivatko ne olla mukana muoviin pakattuina? Ilokseen Smylie sai kuulla, että asia oli juuri niin. Nyt Smylie tarvitsi enää samanlaiset ilmansuodattimet kuin Aquariuksessa ja Odysseyssa oli päästäkseen rakennuspuuhiin. Valitettavasti komentokeskuksessa ei ollut Odysseyn suodattimia. Smylie tiesi, että uutta Apollo-rakettia valmisteltiin jo Cape Canaveralissa Floridassa, 1 400 kilometrin päässä Houstonista, ja tiedustelujen jälkeen selvisi, että siellä oli samanlaisia suodattimia. Smylie ilmoitti, että suodattimet oli irrotettava uudesta raketista ja lennätettävä Houstoniin välittömästi. Meno-paluu Kuuhun Yksi Apollo 13:n miehistöstä vaihdettiin vain muutama päivä ennen lähtöä. Lento sujui onnettomuuteen asti hyvin. 3. päivä klo 21.07 onnettomuushetki Huoltomoduulin happisäiliö 2 räjähti, ja astronautit siirtyivät kuumoduuli Aquariukseen, joka toimi pelastusveneenä heidän paluumatkallaan Maahan. 1. päivä klo 13.13 LAUKAISU Apollo 13 laukaistiin Floridasta. 4. päivä klo 18.15 kuun takana Avaruusalus kääntyi Kuun takaa paluumatkalle. 4. päivä klo 2.43 Kurssia korjattiin Kurssia korjattiin Aquariuksen rakettimoottorilla, jotta päästiin Kuun ympäri linkoradalle. Vain muutama päivä ennen Apollo 13:n laukaisua yksi alkuperäisen miehistön jäsenistä hyllytettiin. Ken Mattingly oli altistunut vihuri rokolle, eikä Nasa halunnut ottaa sitä riskiä, että hän sairastuisi lennon aikana, joten lennolle nostettiin varamiehistöstä Jack Swigert. Mattingly pääsi silti Kuuhun Apollo 16:lla (1972) ja osallistui sukkulalentoihin Columbialla (1982) ja Discoverylla (1985). 4. päivä klo 20.40 vauhtia kohti maata Kuun kiertämisen jälkeen Aquariuksen rakettimoottori käynnistettiin uudestaan, jotta saatiin lisää vauhtia. Nyt suunta oli kohti Maata. 7. päivä klo 6.52 ratkaisevat minuutit Aquariuksen rakettimoottori käynnistettiin, jotta alus osuisi ilmakehään juuri oikeassa kulmassa: vaarana oli, että alus muuten menisi 72 000 kilometriä Maasta ohi tai pomppaisi takaisin avaruuteen kuin pikkukivi leipiä heitettäessä. 7. päivä klo 7.14 huoltomoduulin irrotus 7. päivä klo 10.43 kuumoduulin irrotus Keksijä toimi itse koekaniinina Suodattimen prototyyppi oli pian valmis, mutta sitä piti vielä testata käytännössä. Smylie päätti toimia itse koekaniinina. Hän sulkeutui painekammioon, johon voitiin luoda juuri samanlaiset olosuhteet kuin Apollo 13:lla. Sitten tilaan pumpattiin hiilidioksidia. Vietettyään useita tunteja painekammiossa Smylie saattoi todeta, että hän oli yhä hengissä eikä kärsinyt hiilidioksidimyrkytyksestä. Nyt Smylien oli vielä vakuutettava esimiehensä. Hänestä itsestäänkin tuntui järjettömältä, että maailman teknisesti edistyneimmän maan astronauttien piti pelastaa henkensä ilmastointiteipillä ja palalla pakkausmuovia, ja hän oli todella hermostunut astellessaan ensimmäistä kertaa komentokeskukseen esittelemään kyhäelmäänsä. Smylien pelko oli turhaa. Komentokeskuksessa hänen ratkaisunsa otettiin vastaan rie 7. päivä klo 11.53 paluu maahan Komentomoduuli palasi ilmakehään. 7. päivä klo 12.07 LASKEUTUMINEN Komentomoduuli putosi Tyyneenmereen. 7. päivä klo 12.35 pelastuminen Sukeltajat avasivat komentomoduulin oven, ja astronautit nostettiin helikopteriin. henning dalhoff & nasa Historia 2 2013 69 Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications - www.historienet.dk.
Avaruuslennot Apollo 13 ei alkuun kiinnostanut lehdistöä Avaruuslennosta tuli uutinen vasta kun lennolla tuli ongelmia. Siitä alkaen lentoa seurattiinkin maailmalla herkeämättä. Apollo 13:sta tuli lopulta yksi tiedotusvälineiden tiiviimmin seuraamista tapahtumista, vaikka lennon lähtöhetkillä sitä olisi ollut vaikea uskoa. Yhdysvallat oli lähettänyt ihmisen Kuuhun jo kahdesti, ja kolmas lento vaikutti jo rutiinilta. Ihmiset olivat jo kyllästyneet avaruuslentoihin, eikä yksikään suurista televisiokanavista halunnut välittää 25 minuutin suoraa lähetystä avaruusaluksesta 13. huhtikuuta. Lähetystä seurasikin vain pieni joukko Nasan työntekijöitä ja Älkää olko huolissanne. Jos pesukoneella voisi lentää, niin minun Jimmyni osaisi laskeutua silläkin. Jim Lovellin äiti Blanche Lovell astronauttien perheenjäseniä mitä kukaan ei ollut hennonut kertoa astronauteille. Happisäiliön räjähdys sai kuitenkin tiedotusvälineet kiinnostumaan lennosta. Seuraavana päivänä koko maailma seurasi Apollo 13:n tilannetta. Nasa antoi toimittajien seurata Houstonin komentokeskuksen ja avaruusaluksen välistä yhteydenpitoa ennennäkemättömän avoimesti, ja niin uutisia voitiin päivittää joka hetki sadoille miljoonille ihmisille ympäri maailmaa. Toimittajat alkoivat piirittää astronauttien perheitä, kun tieto räjähdyksestä levisi. Kuvassa Lovellin vaimo Marilyn poistumassa kotoaan. polfoto/ap muiten. Astronautteja neuvottiin etsimään tarvittavat tarvikkeet avaruusaluksesta ja aloittamaan oitis suodatinsovelluksen rakentaminen. Seuraavan tunnin ajan astronautit saivat jatkuvasti ohjeita Maasta rakentamisen edetessä. Kyseessä oli ehkä Nasan historian sekavin radiokeskustelu, jossa lenteli tulkinnanvaraisia kysymyksiä ja vastauksia puolin ja toisin. Esimerkiksi: Teippaammeko reunojen suuntaisesti? kysyttiin avaruudesta, ja Maasta vastattiin: Se riippuu siitä, mitä tarkoitat reunoilla. Lopulta Jack Swigert kuitenkin ilmoitti Houstoniin, että suodatin oli valmis, ja pian astronautit saattoivat helpottuneina kertoa mittarien osoittavan selvästi, että aluksen ilman hiilidioksidipitoisuus oli alkanut laskea. Yksi suurimmista ongelmista oli saatu ratkaistua, kiitos Ed Smylien ja ilmastointiteipin. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana Kello 18.15 tiistaina 14. huhtikuuta Apollo 13 lensi Kuun taakse ja radioyhteys Houstoniin katkesi. Jim Lovell ajatteli katkerana, että tämän lähemmäs Kuuta hän ei koskaan pääsisikään. Vaikka hän selviäisi hengissä takaisin Maahan, oli selvää, että ikänsä takia häntä ei enää lähetettäisi uudestaan avaruuteen. Kuun toinen puoli oli varjossa ensimmäiset 20 minuuttia, jolloin astronautit saattoivat vain aistia suuren massan allaan, mutta kun he tulivat jälleen auringonvaloon, heidän edessään avautui uskomaton näky. Kuun aavemainen maisema vuorineen ja kraattereineen kylpi valossa heidän allaan. Astronautit liimautuivat ikkunaan ja tuijottivat liikuttuneina edessään levittäytyvää maisemaa kunnes havahtuivat siihen, että heidän oli syytä myös ottaa valokuvia. Kun Kuun kauimmainen kohta oli kierretty, Lovell käynnisti hetkeksi Aquariuksen rakettimoottorin antaakseen alukselle vähän lisää vauhtia. Kaikki sujui niin kuin pitikin, ja noin 380 000 kilometrin pituinen kotimatka oli alkanut. Suunnitelmien mukaan komentomoduuli laskeutuisi Tyyneenmereen vähän puolenpäivän jälkeen perjantaina 17. huhtikuuta. Räjähdyksestä oli kulunut noin vuorokausi, ja astronautit olivat jo kuolemanväsyneitä. Houston määräsi heidät nukkumaan vuoroissa. Se oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Aquariuksessa ei ollut tilaa käydä pitkäkseen, joten voidakseen nukkua jokaisen oli vuorollaan mentävä Odysseyyn, jossa lämpötila oli laskenut noin viiteen asteeseen. Astronautit onnistuivat torkahtelemaan hetkiksi, mutta he heräsivät pian kylmästä täristen. He saivat nukuttua vain muutaman tunnin katkonaista unta vuorokaudessa, ja Houstonissa lääkärit alkoivat olla huolissaan. Ilmanvaihtojärjestelmä oli kytketty pois päältä, mikä johti vähitellen uuteen ongelmaan. Kylmyys sai miesten uloshengitysilman sisältämän kosteuden tiivistymään pinnoille niin, että seinät helmeilivät vettä. Kaikki oli kylmää ja nihkeää, ja pahinta oli pelko siitä, että kosteus aiheuttaisi oikosulun elintoimintoja ylläpitävässä sähköjärjestelmässä. Vauriot olivat pelättyäkin pahempia Perjantaiaamuna 17. huhtikuuta Apollo 13 kiisi kohti Maata 11 500 kilometrin tuntivauhtia. Astronautit valmistautuivat irrottamaan ensin huoltomoduulin ja sitten Aquariuksen, sillä paluu ilmakehään tapahtuisi komentomoduulissa. Huoltomoduulin irrottaminen onnistui täysin suunnitelmien mukaan, mutta se aiheutti silti astronauteille šokin. Kun Lovell näki huoltomoduulin, hän jäi tuijottamaan sitä ikkunasta 70 Historia 2 2013 Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications www.historienet.no
sanaakaan sanomatta. Sen kylki oli repeytynyt auki koko pituudeltaan, ja hän näki suoraan mustuneen metallin, katkenneiden kaapeleiden ja räjähtäneiden putkien sekamelskaan. Lovell oli kauhuissaan. Hän ei ollut arvannut, että vahingot olivat olleet niin pahoja, ja hänen mieleensä hiipi uusi pelko. Irrotetun huoltomoduulin ja komentomoduulin välillä sijaitsi lämpökilpi, jonka piti suojella komentomoduulia yli 2 700 asteen kuumuudelta komentomoduulin palatessa ilmakehään. Jos räjähdys oli vahingoittanut lämpökilpeä hitusenkin, kilpi tuskin kestäisi paluuta. Oli kuitenkin mahdotonta tarkistaa, oliko kilpi kunnossa. Astronauttien oli vain jatkettava laskeutumisvalmisteluja kuten tähänkin asti ja toivottava parasta. Selvä laskuun Totuuden hetki oli koittanut. Astronautit istuivat turvavyöt kiinnitettyinä komentomoduulissa, joka kiisi nyt Maan vetovoiman kiihdyttämänä yli 40 000 kilometrin tuntivauhtia. He olivat kuin olivatkin saaneet komentomoduulin sähköjärjestelmän taas toimimaan ja irrottaneet Aquariuksen. Nyt he eivät voineet enää tehdä muuta kuin odottaa. Hetken kuluttua radioyhteys Houstoniin katkeaisi neljäksi minuutiksi, sillä komentomoduulin tunkeutuessa ilmakehään sen ympärille syntyisi voimakas ionimyrsky. Oli aika esittää viimeinen tervehdys ennen sitä. Houston, kutsui Jack Swigert, Me kaikki täällä haluamme kiittää kaikkia teitä kavereita siitä hienosta työstä, jota olette tehneet. Täytyy sanoa, että sitä on ollut ilo tehdä, vastattiin Houstonista. Sitten yhteys katkesi. Komentomoduulin tunkeutuminen ilmakehään aiheutti valtavaa kitkaa, ja Odysseyn ikkunoista astronautit näkivät ympäristön punertuvan liekkeihin. Ilmakehä jarrutti Odysseyta vähitellen, mutta miehet eivät huomanneet vauhdin hidastumista vaan vain kasvavat G-voimat. Houstonissa vallitsi jännittynyt hiljaisuus, ja minuutit tuntuivat kuluvan kovin hitaasti. Neljän minuutin kuluttua Houstonista sanottiin toiveikkaasti radioon: Odyssey, Houston odottaa, kuuntelen. Vastausta ei kuulunut. 15 sekunnin kuluttua Houston kutsui uudestaan, mutta Odyssey ei vieläkään vastannut. Kului toiset 15 sekuntia. Ei vieläkään elonmerkkejä. 30 sekunnin kuluttua miehistön piti jo aivan varmasti olla tavoitettavissa, mutta mitään ei kuulunut. Komentokeskuksessa katseet synkkenivät. Odyssey, Houston odottaa, kuuntelen. Kolmen sekunnin kuluttua radiosta kuului yhtäkkiä Jack Swigertin ääni, ja helpotus ja riemu purkautuivat komentokeskuksessa valtaviin suosionosoituksiin. Reilun seitsemän kilometrin korkeudessa merenpinnasta astronautit kuulivat vaimean pamauksen, kun komentomoduulin jarruvarjot aukesivat. Vajaan kahden minuutin kuluttua he iskeytyivät Tyynenmeren aaltoihin. Lovell katsoi ikkunasta ja näki meriveden loiskuvan ulkopuolella. Silloin hän totesi rauhallisesti: Kaverit, olemme kotona! Mereen laskeutunut komentomoduuli nostettiin USS Iwo Jiman kannelle. nasa Lue lisää Jim Lovell & Jeffrey Kluger: Apollo 13, Book studio, 1995 www.nasa.gov/mission_pages/ apollo/missions/apollo13.html Katso verkossa www.youtube.com/ watch?v=dup5ikyoiio Astronautit lennätettiin Havaijille, missä he tapasivat perheensä ja presidentin. nasa TK- HISTORIAN toimittaja tapasi Apollo 13 -lennon komentajan Jim Lovellin ja astronautti Fred Haisen. Lue ainutlaatuinen haastattelu. Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications www.varldenshistoria.se
Avaruuslennot haastattelu He eivät luovuttaneet Vaikka kaikki näytti toivottomalta, Apollo 13:n astronautit eivät luovuttaneet vaan keskittyivät tiiviisti käytännön ongelmien ratkaisemiseen. TK-HISTORIA tapasi kaksi Apollo 13:n miehistön jäsentä, Jim Lovellin ja Fred Haisen. Ajattelitteko etu käteen paljon? vaaroja, joita avaruus lennolla voi joutua kokemaan? Jim Lovell, Apollo 13:n komentaja: Minä en ajatellut vaaroja vaan keskityin vain itse tehtävään. Fred Haise, kuumoduulin lentäjä: Lentäjän urani alkoi ollessani 18-vuotias, kun ilmoittauduin merijalkaväen lentäjäkoulutukseen voidakseni auttaa maatani Korean sodassa. Palvelin sen jälkeen hävittäjälentäjänä, mutta en koskaan joutunut taisteluun, sillä aselepo allekirjoitettiin kuusi kuukautta ennen koulutukseni päättymistä. Sen sijaan toimin seitsemän vuotta koelentäjänä ennen kuin minusta tuli astronautti. En pitänyt Apollo 13 -lentoa sen vaarallisempana kuin joitain suorittamiani koelentoja pikemminkin päinvastoin.?voiko kokemanne kaltaiseen kriisiin mitenkään valmistautua? Jim Lovell: Itse asiassa kyllä voi. Koelentäjänä ja myöhemmin astronauttina sitä on koulutettu odottamaan odottamatonta. Mutta on pakko tunnustaa, että Apollo 13 oli aika äärimmäinen tapaus.?räjähdyksen jälkeen Nasan ulkopuoliset asiantuntijat arvioivat, että mahdol lisuutenne palata hengissä Maahan olivat korkeintaan 10 prosenttia. Miten itse arvioitte tilannettanne? Jim Lovell: Minä uskon, että tuo arvio oli aivan oikea. Fred Haise: Minusta on vaikea arvioida mahdollisuuksiamme prosentteina. Meillä oli lukuisia pienempiä ongelmia ja kaksi erittäin suurta. Ensinnäkin se, miten voisimme venyttää kuumoduulin suunnitellun kahden vuorokauden käyttöikää neljään vuorokauteen? Jo varhain tekemäni laskelmat osoittivat, että voisimme selvitä takaisin Maahan ja yrittää laskeutumista, kunhan emme kohtaisi uusia ongelmia. Toinen suuri ongelmamme oli suuri epävarmuus siitä, saisimmeko enää komentomoduulia käynnistymään ja toimimaan sen jälkeen, kun se oli ollut neljä päivää käyttämättömänä ja kirjaimellisesti jäässä. Mitään sellaista ei ollut koskaan testattu. Se oli täysin ennakoimaton asia. Tunnetasolla sitä suhtautuu avaruusaluksessa tapahtuneisiin vaurioihin samalla tavalla kuin lentokoneessakin. Mutta silti: vaikka meillä oli perusteellinen koulutus ja olimme harjoitelleet simulaattorissa ennen lentoa, emme koskaan olleet harjoitelleet tilannetta, jossa happisäiliö räjähtäisi. Nasan riskianalyysissä oli näet todettu, että jos happisäiliö räjähtäisi, se johtaisi väistämättä koko aluksen ja miehistön tuhoon.?mikä oli teidän mielestänne kriittisin hetki lennon aikana? Jim Lovell: Laskeutuminen! Fred Haise: Mielestäni ei ollut mitään yhtä kaikkein kriittisintä hetkeä. Meillä oli koko joukko kriittisiä haasteita kohdattavanamme neljän vuorokauden aikana ja se vaati valtavasti kekseliäisyyttä. Mutta on selvää, että ongelmittakin sujuneilla lennoilla on kriittisiä hetkiä. Olisi esimerkiksi aina tuhoisaa, jos jarruvarjot eivät toimisi. getty images Presidentti Richard Nixon tapasi Apollo 13:n miehistön heidän paluunsa jälkeen.?kävikö missään vaiheessa mielessä, että tästä emme selviä? Jim Lovell: Kyllä, niinkin tuli ohimennen ajateltua, mutta suljin sen pian pois mielestäni. Sellaisista ajatuksista ei yksinkertaisesti ole mitään hyötyä. On keskityttävä käsillä oleviin tehtäviin. Fred Haise: Minä en koskaan menettänyt toivoani uskoin koko ajan meidän saavan mahdollisuuden ainakin edes yrittää laskeutumista. Tiimimme Maassa keksi aina vastauksen kaikkeen.?mikä oli mielestänne pahinta: kylmyys, unenpuute vai jokin muu asia? Jim Lovell: Kylmyys. Fred Haise: Kylmyys ja kosteus koko nihkeä ympäristö. Meillä ei ollut käytössä lämpömittaria, mutta arvelisin, että 72 Historia 2 2013 Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een e-mail of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications - www.historianet.nl.
komentomoduulin lämpötila laski korkeintaan 1 2 asteeseen. Kun komentomoduuli sitten nostettiin USS Iwo Jima -lentotukialukselle, kävikin ilmi, että vesisäiliöt olivat jäässä. Mutta unenpuute pahensi kaikkea. Tavallisella lennolla astronauteilla on kiinteät uni- ja työskentely aikataulut meillä sellaisia ei ollut!?olitte molemmat tehtävän aikaan perheellisiä. Toiko vaimon ja lasten ajatteleminen lohtua vai hermostuttiko se entisestään, kun tiesitte heidän olevan teistä huolissaan? Jim Lovell: Rehellisesti sanottuna minulla ei ollut juurikaan aikaa ajatella läheisiäni. Mutta ne muutamat hetket olivat arvokkaita. Fred Haise: Ajattelin heitä vain silloin, kun avasin kirjekuoren, jossa oli heidän kuvansa ja lyhyt tervehdys vaimoltani. Minun oli ollut tarkoitus lukea kirje päästyäni Kuuhun [Haise avasi kirjeen miehistön valmistautuessa paluuseen Maan ilmakehään]. Tiesin kuitenkin, että suuri joukko ihmisiä piti perheestäni huolta. Nasalla on niin kutsuttu protokollaupseeri, joka on astronautin perheen luona koko lennon ajan ja auttaa toimimaan lehdistön kanssa, vastaa puhelimeen ja pitää seuraa puolisolle ja lapsille. Tiesin myös, että monet astronauttikollegoistani ja heidän vaimonsa olivat jatkuvasti yhteydessä vaimooni. Se on Nasassa tapana ihan tavallistenkin lentojen aikana. Muuttivatko kokemuksenne? Apollo 13:lla teitä ihmisinä? Fred Haise: Ei, yleisesti ottaen en sanoisi niin. Minulle se ei ollut uskonnollinen kokemus, vaan mielestäni se oli vain uskomaton seikkailu, jos sellaista ilmaisua voi käyttää.?oliko Apollo 13 elämässänne hyvä asia vai toivotteko, että sitä ei olisi koskaan tapahtunut? Jim Lovell: Se on aivan taatusti vaikuttanut elämässäni positiivisesti. Se sai minut ymmärtämään, miten nopeasti asiat voivat muuttua ja kuinka tärkeää on nauttia jokaisesta päivästä. Fred Haise: Ensin olin valtavan pettynyt siihen, etten päässytkään Kuuhun, mutta nykyisin ajattelen, että Apollo 13 oli upea tehtävä minunlaiselleni koelentäjälle. Saimme todella kokeilla asioita, joita kukaan ei ollut kokeillut aiemmin!?olette molemmat jo eläkkeellä; miten päivänne kuluvat nykyisin? Jim Lovell: Minä käyn yhä puhumassa avaruusohjelmasta. Fred Haise: Minä olen The Astronauts Memorial Foundationin [menehtyneiden astronauttien muistoyhdistys] johtokunnan jäsen ja olen yhä mukana teknisessä ja tieteellisessä työssä. Vapaaajallani nautin lastenlasteni seurasta ja käyn kalastamassa. Vaimollani ja minulla on mökki Gautierin lähistöllä Mississippissä, missä aloin aikoinaan kalastaa isäni kanssa 65 vuotta sitten. Miehistön kolmas jäsen, Jack Swigert, erosi Nasasta vuonna 1977 ja lähti politiikkaan. Hänet valittiin kongressiin vuonna 1982, mutta hän kuoli syöpään ennen virkaan astumistaan. Print: tre Status: 860 - Er PDFet Layout:bmRed.sek:ib Minulle se ei ollut uskonnollinen kokemus vaan uskomaton seikkailu. Fred Haise Fred Haise ja Jim Lovell ovat nykyisin aktiivisia eläkeläisiä. He sanovat, että Apollo 13 vaikutti heidän elämäänsä positiivisesti. polfoto/ap Fred Haise Jim lovell Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications www.historianet.fi