SÄHKÖNTUOTANTO LAUSUNTO 1(5) ELY-keskukset Ympäristöministeriö Kommentti vesienhoitosuunnitelmaehdotuksiin sekä merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmaehdotukseen Vesienhoitosuunnitelmat sekä merenhoitosuunnitelma ja niihin liittyvät toimenpideohjelmat ovat tärkeä osa vesien tilan parantamiseen tähtäävää EU:n ohjelmaa. Vesien hyvä tila ja saavutettavissa oleva hyvä tila ovat tärkeitä vesiensuojelutavoitteita, joiden saavuttamista tuemme omalta osaltamme. Kuultavana olevissa ehdotuksissa toivomme huomion kiinnittämistä alla mainittuihin asioihin. Kustannustehokkuuden pitää olla toimenpiteiden valinnassa pääkriteeri Vesipuitedirektiivissä on hyvänä lähtökohtana sektoreiden välinen yhteistyö ja toimenpiteiden toteuttaminen kustannustehokkuuden mukaisessa järjestyksessä. Tällä tavalla saavutetaan paras tulos käytettävissä olevilla resursseilla. Kustannustehokkuuden tarkastelu sisältää sekä toimenpiteellä saavutettavan hyödyn että vesistöjen käytölle aiheutuvan haitan ja kustannukset. Suunnitelmissa mainitaan, että julkista rahoitusta vesien hoitoon ei olla lisäämässä vaan päinvastoin supistamassa, vaikka hyvän tilan saavuttamiseen tarvittavia toimenpiteitä on runsaasti. Tämä on hyvin huolestuttavaa, koska nimenomaan julkinen rahoitus mahdollistaa toimenpiteiden toteuttamisen kustannustehokkuuden mukaisessa järjestyksessä. Toivommekin että vesienhoitoon osoitettaisiin lisää rahoitusta. Kalaston tilaa parantavien toimenpiteiden keinovalikoima ja vaikuttavuuden arvioinnin tulee olla paremmin linjassa uusien tutkimustulosten kanssa Vesipuitedirektiivissä tavoitteena on hyvä tila tai hyvä saavutettavissa oleva tila. Tilan luokituksen tulee perustua vesistöseurannassa todettujen biologisten laatutekijöiden arvoihin. Direktiivi ei rajaa toimenpiteitä joilla tila saavutetaan muutoin, kuin tuon kustannustehokkuus vaatimuksen kautta. Esteettömyys, morfologia ja hydrologia sekä fysikaalis-kemiallinen laatu ovat direktiivin luokituksessa tukevia eivätkä luokittavia tekijöitä. Suunnitelmissa on yhteensä yli 200 kpl kalankulkua helpottavaa toimenpidettä. ja niiden toteuttamisen valtakunnallinen priorisoiminen olisi ensiarvoisen tärkeää jotta vesistökunnostusresurssit voidaan hyödyntää järkevästi. Suunnitelmissa tulisi myös ottaa paremmin huomioon uusimpien tutkimusten tulokset eri toimenpiteiden vaikuttavuudesta vaelluskalakantoihin. Vesienhoitosuunnitelmissa tuleekin selkeämmin huomioida, että kestävät kalakannat voidaan erityisesti vaelluskalojen osalta saavuttaa vain kun keinovalikoimaan kuuluu vaellusesteiden poiston, kalateiden, kalahissien ja ohitusuomien sijaan tai lisäksi emokalojen ylisiirrot,
SÄHKÖNTUOTANTO LAUSUNTO 2(5) poikastuotantoalueiden kunnostukset, kalaistutukset, tuki-istutukset ja kalastuksen säätely. Kansallisesti hyväksytyssä kalatiestrategiassa on tunnistettu vaelluskalojen rakennettuihin jokiin palauttamisen kärkikohteet ja asetettu tavoitteeksi vaelluskalojen luontainen lisääntyminen. Viimeisimpien tutkimusten mukaan erityisesti suurissa rakennetuissa joissa luontainen lisääntyminen on mahdollista palauttaa vain osittain eli kestävä kanta vaatii edelleen myös istutuksia. Esitämme, että suunnitelmiin kirjataan, että kestävät vaelluskalakannat voidaan saavuttaa monipuolista keinovalikoimaa käyttäen. Kalatie tai ohitusuoma ei saa olla itse tarkoitus, vaan yksi useista keinoista vaelluskalakantojen elvyttämisessä. Ensivaiheessa on varmistettava vaelluskalojen lisääntymismahdollisuudet esimerkiksi poikastuotantoalueiden kunnostuksen ja ylisiirtojen avulla. Kalatien toimivuudesta kyseisen joen kalakantojen elvyttämisessä tulee olla varmuus ennen investointipäätöstä, sillä rakentamiskustannukset ovat merkittävät. Siksi tarvitaan mittavaa seurantaa ensimmäisten toimien toimivuudesta ennen kalatien rakentamista. Nykyisiä kalatalousmaksuja tulisi enenevässä määrin suunnata yllä mainittujen toimenpiteiden toteutukseen, jatkamalla ohessa myös perinteisiä kalan istutuksia tuki-istutuksina. Säännöstelyrajojen joustavuuden lisääminen on kannatettavaa Yksi säännöstely- ja vesirakentamissektorin määritellystä toimenpiteestä on säännöstelykäytännön kehittäminen. Ehdotettu säännöstelyrajojen joustavuuden lisääminen ottamaan huomioon muuttuneet ilmasto-olosuhteet on erittäin kannatettava toimenpide. Esimerkiksi kevätalennus toteutettaisiin lumitilanteen mukaan jolloin säännöstelyrajoissa voisi joustaa tarpeen mukaan. Myös poikkeuslupaprosesseilta vältyttäisiin, mikä olisi niin säännöstelijän, kuin viranomaisenkin etu. Ympäristövirtaama on mainittu vesienhoitosuunnitelmissa osana säännöstelykäytännön kehittämistä. Vesienhoitosuunnitelmissa se määritellään riittäväksi virtaamaksi joen ekosysteemin turvaamiseksi tai palauttamiseksi mahdollisimman luonnonmukaiseksi. Uuden EU:n yhteisen CIS ohjeen mukaisesti vesienhoitosuunnitelmissa ekologisen virtaaman määritelmänä tulee olla: "amount of water required for the aquatic ecosystem to continue to thrive and provide the services we rely upon". Siis vaatimusta mahdollisimman luonnonmukaisesta virtaamavaihtelusta ei ole. Sitä ei tule kirjata myöskään suunnitelmiin. Lisäksi uuden ohjeen mukaisesti ekologinen virtaama tulee määritellä vain luonnonmukaisissa vesimuodostumissa. Keinotekoisissa ja voimakkaasti muutetuissa vesimuodostumissa virtaama voidaan huomioida kun tarkastellaan mahdollisia toimenpiteitä ja niiden vaikuttavuutta vesimuodostuman tilaan.
SÄHKÖNTUOTANTO LAUSUNTO 3(5) Lisäksi on pidettävä mielessä, että hydrologia on direktiivin mukaisesti vesien tilaa tarkasteltaessa vain tukeva tekijä. Jos biologiset laatutekijät osoittavat, että vesimuodostuma on hyvässä tai hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa, ei virtaaman muutoksia tarvita. Vesilain muuttamiseen ei ole tarvetta Hiljattain uusittu vesilaki mahdollistaa jo lupaehtojen muuttamisen sekä vaelluskalojen elinolosuhteiden parantamisen tapauskohtaisen harkinnan perusteella sekä olemassa olevia lupia muuttamalla, että uusien hankkeiden lupaharkinnassa. Tätä käytäntöä ei pidä muuttaa, eikä vesilain muuttamisen ole tarvetta. Turvetuotannon toimenpiteiden valinnan pitää perustua mittaustuloksiin Kiintoaineen ja humuksen määrästä ei ole vesienhoitosuunnitelmissa esitetty konkreettisia lukuja. Tämä on vakava puute, sillä asiaan kohdistuu suuren yleisön mielenkiinto ja suunnitelmissa toimenpiteitä kohdistetaan kiintoaineen ja humuksen määrien vähentämiseen. Suunnitelmissa esitettyjä väitteitä pitääkin konkretisoida luvuin ja tavoitearvoin. Vesistöjen kiintoaine- ja humuskuormituksista on olemassa konkreettista tietoa. Hiljattain valmistuneen ja varsin laajan Taso-hankkeen tuloksista saa usealle alueelle konkreettisia tietoja. Esimerkiksi Kyyjärven kuormitusselvityksessä saatiin turvetuotannon vaikutusosuudesta seuraavat arvot: turvetuotannon osuus valuma-alueen pinta-alasta 0,7 %, osuus virtaamasta 2,7 %, osuus humuskuormituksesta 3,0 % ja osuus kiintoaineesta 1,7 %. Lukuja ei voitane pitää merkittävinä tai huomattavina, vaan kuormitusosuus korreloi virtaaman kanssa. Lisäksi on harhaanjohtavaa verrata turvetuotannon kuormitusta pelkästään luonnontilaisen suon kuormitukseen, koska lainsäädännöllä (ympäristönsuojelulaki 13), maakuntakaavoituksella ja turvetoimialan vapaaehtoisella sitoutumisella (Kansallinen suo- ja turvemaastrategia) turvetuotanto on ohjattu pois luonnontilaisilta soilta pääasiassa suoluokkiin 0-2 eli metsäojitetuille soille. Siten turvetuotannon aiheuttamaa kuormitusta tulee ensisijaisesti verrata tuotantoa edeltävään kuormitukseen. Suunnitelmien tekstit on tarkistettava näiltä osin. Turvetuotannon vesiensuojelurakenteet vähentävät myös tulvariskiä. Turvetuotantoa ja tulvia koskevan datan ja kirjauksen muotoilu tulisi synkronoida eri alueiden suunnitelmien kesken ja suhteessa muiden toimialojen tulvia estäviin menetelmiin. Suunnitelmissa esitetään yhtenä toimenpiteenä, että turvetuotannon vesistötarkkailua tulisi lisätä jatkuvatoimisilla mittauksilla. Tähän ei nähdäksemme ole perusteita. Taso hankkeessa todettiin, että turvetuotannon kuormitus oli samaa suuruusluokkaa riippumatta siitä, perustuiko pitoisuusseuranta jatkuvatoimiseen mittaukseen vai manuaalisiin vesinäytteisiin. Turvetuottajat ovat lisänneet vesistötarkkailua ottamalla käyttöön jatkuvatoimisia mittauslaitteita. Ne osoittavat Taso - hankkeen tavoin, että manuaalinäytteenotto toimii antaen mittaustarkkuudeksi 80-99 %.
SÄHKÖNTUOTANTO LAUSUNTO 4(5) Turvetuotannon elohopeapäästöt tunnetaan ja ovat vähäisiä. Muutamien suunnitelmien toimenpidelistauksissa esitetään selvitettäväksi turvetuotantoalueilta huuhtoutuvan elohopean ja mahdollisesti myös muiden metallien kuormitus. Tähän ei ole tarvetta, sillä asiaa on jo selvitetty useissa yhteyksissä. Useissa suunnitelmissa viitataan kemikalisoinnin suosimiseen vedenpuhdistustoimenpiteenä kasvillisuuskenttien sijaan. Uusien kasvillisuuskenttien vedenpuhdistuskyvystä on kuitenkin hyviä kokemuksia esim. uuden ominaiskuormitusselvityksen perusteella. Kemikalointiprosessin hallinta luonnonolosuhteissa on vaativaa, joten kemiallista käsittelyä ei tulisi lisätä ilman selkeitä perusteita. Kemiallinen vedenpuhdistus sopii kuitenkin toimenpiteeksi erityisesti sellaisille alueille, joilla ongelmana ovat poikkeuksellisen suuret fosforipitoisuudet. Merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelma Toimenpideohjelmassa todetaan, ettei kalojen istutuksia tulisi huomioida vesistön tilaa parantavana toimenpiteenä. Tätä ehdotamme muutettavaksi. Kalojen istutukset ovat tärkeä toimenpide ja välttämättömiä myös jatkossa osittain luonnossa lisääntyvien kalakantojen tukemiseksi. Tämä on todettu myös Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimuksissa. Mereen johdettavan lämpökuorman osalta pidämme hyvänä periaatetta, että hyvä vesistön tila on saavutettu, kun vaikutukset ovat paikallisia. Toimenpideohjelmassa on esitetty merkittäviä toimenpiteitä vedenalaisen rakentamisen aiheuttaman impulsiivisen melun vähentämiseksi. Ohjelmassa on todettu, että erityisesti tuulivoimarakentaminen on yksi suuri melulähde. Tuulivoima voi pitkällä aikavälillä tarkasteluna suuntautua yhä enemmän merelle. Varsinaisen merituulivoiman rakentaminen on kuitenkin vasta alkamassa Suomessa. Tämän johdosta kokemuksia merirakentamisen vaikutuksista Suomen merialuilla ei vielä ole. Melusta voidaan ohjelman mukaisesti kerätä tietoa esim. vesilain mukaisten lupien avulla viranomaistyönä. Emme kuitenkaan näe perusteita ja tietopohjaa laatia toimenpideohjelmassa esitettyä ohjeistusta ja suosituksia eläinten karkottamiseksi tai teknisten sovellusten käyttöönottamiseksi melun torjunnassa etenkään tuulivoiman osalta. Toteutuvien merituulivoimahankkeiden yhteydessä on mahdollista saada kokemuksia melutilanteesta ja vaikutuksista, minkä jälkeen voidaan arvioida tarvetta erityisille toimenpiteille. Yhteyshenkilömme asiassa on asiantuntija. Hänen yhteystietonsa ovat:, PL 100, Fredrikinkatu 51-53, 00101 Helsinki. Puhelin (09) 530 520 tai 040 5288 432; s-posti: kati.takala@energia.fi Kunnioittavasti, ENERGIATEOLLISUUS RY Jukka Leskelä johtaja, sähköntuotanto
SÄHKÖNTUOTANTO LAUSUNTO 5(5)